Full text of "Über die Steuerreduzierung Veron Minimoinnista"

See other formats

Google

This is a digital copy of a book that was prcscrvod for gcncrations on library shclvcs bcforc it was carcfully scannod by Google as pari of a projcct

to make the world's books discoverablc online.

It has survived long enough for the Copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject

to Copyright or whose legal Copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books

are our gateways to the past, representing a wealth of history, cultuie and knowledge that's often difficult to discover.

Marks, notations and other maiginalia present in the original volume will appear in this flle - a reminder of this book's long journcy from the

publisher to a library and finally to you.

Usage guidelines

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken Steps to
prcvcnt abuse by commercial parties, including placing lechnical restrictions on automated querying.
We also ask that you:

+ Make non-commercial use ofthefiles We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for
personal, non-commercial purposes.

+ Refrain fivm automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's System: If you are conducting research on machinc
translation, optical character recognition or other areas where access to a laige amount of text is helpful, please contact us. We encouragc the
use of public domain materials for these purposes and may be able to help.

+ Maintain attributionTht GoogXt "watermark" you see on each flle is essential for informingpcoplcabout this projcct and hclping them lind
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it.

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are lesponsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other
countries. Whether a book is still in Copyright varies from country to country, and we can'l offer guidance on whether any speciflc use of
any speciflc book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search mcans it can bc used in any manner
anywhere in the world. Copyright infringement liabili^ can be quite severe.

Äbout Google Book Search

Google's mission is to organizc the world's Information and to make it univcrsally accessible and uscful. Google Book Search hclps rcadcrs
discover the world's books while hclping authors and publishers rcach ncw audicnccs. You can search through the füll icxi of ihis book on the web

at|http: //books. google .com/l

Google

Tämä on kauan vain kirjaston hyllyssä olleen kirjcin digitacilinen kappale, jonka Google on huolellisesti skanncinnut, osana tavoitettaan
tehdä maailman kirjatsaataviJle Internetissä.

Kirjan tekijänoikeussuoja on jo rauennut ja kirjasta on tullut vapaasti jaeltava. Vapaasti jaeltavalla teoksella ei joko koskaan ok> oUut,
tekijänoil^ussuojaa tai suoja on rauennut. Se, onko teos vapaasti jaeltava, riippuu kunkin maan Ijunsäadannöstä. VapEiasti jaeltavat
teokset avaavat meille paluun menneisyyteen, menneisiin kulttuureihin sekä tietoon, joka muuten olisi vaikeasti löydettävissä.
Reunahuomautukset sekämuut lukijoitten Usäämät merkinnät onjätettynakyvünkertomaariteokseriniatkastakTiatantajalta kirjaston
kautta Intcrrictiin.

Käyttöohjeet

Google on ylpeä saadessaan digitoida materiaalia yhteistyössä kirjastojen kanssa, ja tuodessaan vapaasti jaeltavaa materiaalia yleiseen

tietoon. Vapaasti jaeltavat teokset kuuluvat yleisöUe, ja Google toimii ainoastaan asianhoitajana. Koska työ tulee kalliiksi, Google on

kuitenkin ryhtynyt toinienpiteisiin liaupallisen väärinkäytön estäiniseksi, esimerkiksi rajoittamalla automaattisten kyselyjen suoritta-

mista.

Käyttäjältä odotetaEini

• Rajoittumista vain yksityiskäyttöön

Googlen teoshaku on tarkoitettu yksityishenkilöille, ja teosten kaupallinen hyödyntäininen on kiellettyä.

• Pidättäytyniistä hakujen automatisoinnista

Googlen hakujärjestelmien automatisoitu käyttö on kiellettyä. Jos hakujtai tarkoitukscna on saada niatc^riaalia koiirelliscn kic-
lonkääntämisen, optisen tekstintunnistuksen tai muun suuria määriä tekstiä vaativan sovellukscn kchittäiniswn, ota yhtoyttä
Googleen. Google on edellakävijä julkisesti jaeltavan materiaalin hyödyntämisessä ja voi ehkä auttaa.

• Lähdetietojen säilyttämistä

.Jokaiseen tiedostoon sisällytetty Googlen leima toimii muistutuksena projektista, ja auttaa etsimään lisämateriaalia Googlen
teoshaun kautta. Alä poista merkintää.

• Varmistavan käytön laillisuuden

Käytitpä teosta mihin tahansa, on muistettava, että käyttäjän on itse varmistettava käytön esteettömyys voimassa olevien
säädösten kannalta. Ei pidä olettaa, että kirja on vapaasti jaeltavissa kaikkialla, Jos se on sitä Yhdysvalloissa. Se, onko teos
tekijänoikeussuojan alainen, riippuu maittain, eikä ole olemassa kattavaa ohjetta siitä, miten yksittäJstä teosta voi missäkin
tapauksessa käyttää. Ei pidä olettaa, että teoksen oleminen Googlen teoshaussa tarkoittaisi, että sitä voi käsitellä miten tahansa
missä tahansa. Tekijänoikeussuojan rikkomukset voivat käydä kalliiksi.

Tietoja Googlen teoshausta

Googlen pyrkimyksenä on maailman tietojen järjestäminen ja niiden tuominen avoimesti kaikkien saataville. Googlen teoshaku tuo
mEiailmEin Idijat lukijoitten ulottuville samaJla kun se auttaa kirjailijoita ja kustantajia löytämään uutta yleisöä. Hakuja tämän teoksen
täydeatä tekstistä voi tehdä osoitteessa [http : //books . google . com/|

K^/i ^'/

'BiU*

% \

f X

\ «

\ ;

» ■

Siomen finska

meisänboitoybilistykseii TorstKrenliigeiis
jMikaisNja meddelanden

XXIV aide XXIV ban^r

Helsingfore 1907,
Aktlebotaget Handelstryckeriet.

A '^A M^(Ji V-^5)

HARVARD

UNlVERStTY

LIBRARY

Sisältö. Innehätl.

MetsIlaottolaitOB kirj. F. M. Lagerblad 1

Ljüflets betydelse för trftden och de särskilda trftdslagens behof

af detoamma, af O. P 8

Maaaviljelysseurammeko'metsänlQottolaitoksia^ kirj. S. A. S. • . 65

Ttterligare om kuberingsformler, (forts.) 82

EU föraök att analysera skogsbest&nd, af Albert Siv4n 114

Sananen periDnöllisyydestä ja sen merkityksestä metsänviljelyk-

sessA, kiij. Werner CajanDs 133

Bidrag tili frägan om afyftrkningsberäkningen för blädDingsskogar^

af Karl Moring 146

Ur A. G. Blomqvists efterlämnade papper 164

Porot ja niiden vaikutus metBftnnaorennokseen, kirj. Einar Renter 166

Förlneter 194

KeiaarilliBelle Snomen Senaatille 200

Lnettelo Metsähallitnksen mftäräyksistä 207

SfiAdOksifl ja toimenpiteitä yksityiametsätalouden kohottamiseksi

Baierissa, kirj R. Björkenheim 209

Kirjallisunalnettelo 228

Lanttansoloista Norjassa ja Rnotsissa, kirj. K. Snellman .... 229

Hietikoitten luonne ja niitten metsittftminen, kirj. A Kolesov . . 259
Knltnrarbeten och tillvflxtuudersökningar utförda p& Tavastmon,

af T. J. Blomqvist 303

Pöytäkirja Lapin tarkastnspiirin metsänhoitajieu keskustelukokouk-

sesta Kittilftn kirkonkylässä Jouluk. 12—14 p:nä 1906 . . 320

Metsähallitnksen ehdotns Metsähallitnksen nndestajärjestämisestä 332

Lnettelo Metsähallitnksen antamista määräyksistä 355

Pöytäkirja, tehty Snomen Metsänhoitoyhdistyksen vnosikokouk-

sessa Savonlinnassa 21 p. Eloknuta v. 1907 1

N&gra synpnnkter och förslag i skyddsskogsfrägan af Jnstns Montell. 68

Lnettelo Metsähallitnksen antamista määräyksistä 78

Protest 82

Jäeenlnettelo v. 1907 85

Lnettelo Snomen Metsänhoitoyhdistyksen kirjastosta 100

Oikaisnja. 118

Metsäiuottolaitos.

Metsänhoitoyhdistyksen Johtokunnan ohjelmaan on otettu
harkitseminen metsänkiinteimistön luottolaitoksen toimeen-
saamisesta. Koska äsken ölen käynyt Norjassa, missä tällaisia
lainoja jo kauemman aikaa on annettu, pyydän saada lässä
antaa muutamia tietoja.

Jo vuodesta 1866 otettiin metsäkin lukuun Norjan hypo-
teekkipankin arvioimisessa maatilojen arvoa ja 1888 asti on
pankki antanut lainoja metsämaata vastaan, mutta kun lu-
kuun otettiin ainoastaan alikasvu ja itse maan arvo, nun
johti tämä tapa siihen, että pinta ala muuttui lainan suuruu-
den määrääjäksi. Tästä oli taas seurauksena, että kun lainan-
ottajat saivat lainojansa tällä pohjalla, he pitivät metsän
aivan sivuseikkana* ja menettelivät viimemainitun suhteen
mielensä mukaan.

Tätä epäkohtaa vastaan esiintyi vuonna 1893 nykyinen
pormestari Kristianiassa, silloinen Hypoteekkipankin Tireh-
tööri Berner,

Hän oli sitä mieltä, että metsä oli arvosteltava samalla
tavalla kuin viljelty maakin, eli sen mukaan mitä se vuo-
sittain kasvaa ja siis metsän vuosilisäkasvu määräisi lainan
»uuruuden. Mutta jos lisäkasvu määrää lainasumman, seu-
raa tästä, että tulee valvoa, ett'ei tämä vakuus vähene eli
toisin sanoen, ett'ei metsästä hakata enemmän kuin mitä
sen lisäkasvu sallii.

Tämä tuli pankin ehdottomasti vaatia, mutta sitävastoin
olisi yhdentekevä, hakkaako metsänomistaja tukkipuita eli

vähempikokoisia puita ja lainanottajalla on siis vapaus ha-
kata senlaatuista metsää, joka parhaiteo kaupaksi menee,
kun hän ei vaan käytä sellaista hakkaustapaa, että metsänkasvu
siitä turmeltuu. Metsän hakkaus voitaisiin vapaasti järjestää
siten^ miteD se tulisi enin tuottavaksi, nun että jos tahtoisi
hakata alle jäänet pienet puut, puhdistaa metsä alikasvusta
eli yli-ikäisistä puista, hakata tukkipuita j. n. e. olisi kaik-
kiin näihin täysi vapaus, kun ei kaada enempää kuin vuo-
tuinen lisäkasvu on.

Täliä tavalla voisi metsien haaskaamisen ehkäistä ja
pankilla voisi kuitenkin olla täysi vakuus lainoilleen, mutta
on silloin tärkeätä, että valvonta on järjestettävä sillä tavalla,
että se tulee täydelliseksi.

Tämän ehdotuksen otti eräs Finansidepartementin v. 1894
kokoonkutsuma komitea, jossa herra Berner myös oli jäse-
nenä, tutkittavakseen ja hyväksyi herra Bernerin ehdotukset
pääkohdissaan ja kuninkaallisen päätöksen mukaan 1 1 p.
toukokuuta 1895 pantiin komitean mietintö ohjeeksi Hypo-
teekkipankin lainaliikkeelle.

Meidänkin oloihimme voi sopia, mitä komitea sanoo
valkeanvaarasta.

Kulovalkean tuottamaa vahinkoa vnstaan voisi kyllä
käyttää metsän vakuuttamista, mutta vakuutusmaksu on siksi
korkea, että tämä tulisi kovin rasittavaksi metsän omistajalle
ja toiseksi on kokemus näyttänyt ett'eivät tuoreet puut pala
enemmän kuin että isomman osan niistä voi hyvin käyttää
ja niiden arvo siksi vähän alenee että tuottavat takaisin laina-
summan, jos ne heti myytäviksi hakataan. Enemmän vahin-
koa tekee kulo itse metsämaalle, joka usein pitkäksi ajaksi
kadottaa kasvuvoimansa ja varsinkin kallioperäiseliä maalla
voi muuttua aivan joutomaaksi, mutta kun maaperän huono-
nemista ei oteta vakuutuksissa lukuun, nun tekee tämäkin,
että vakuutuksen vaatiminen tuntuu epäkäytännölliseltä. Sitä-
paitsi on tuskin otaksuttavaa, että tällaisia tapaturmia ta-

pahtoa byvin monta yht'aikaa ja katsoi komitea, lukuun ot-
taen kaikkea edellämainittua, turhaksi vaatia metsän vakuul-
tamista tulipaloa vastaan, mutta että lainoja annettaisiin
ainoastaan niillä paikkakunnilla joilla on kulon sammutusta
varten vahvistetut palosäännöt, jotka myös sittemmin on laissa
määrätty ehdoksi.

Mita lain vaikutukseen tulee, aiin komitea toivoi, että
Jos seliainen järjestys saadaan toimeen, kuin nyt on esitetty,
tämä jossakussa määrässä tulisi ehkäisemään metsän hävit-
tämistä varsinkin jos yksityispankit ja yksityiset rahamiehet
seuraavat lainoja antaessa Hypoteekkipankin esimerkkiä.

Millaiseksi on kokemus näyttänyt, että tämä lainaliike
on Norjassa muodostunut?

Viimeisessä Hypoteekkipankin vuodelta 1905 antamassa
vuosikertoDQuksessa mainitaan summa metsä-alaa, jota vas-
taan on lainoja annettu 160,455 hehtaariksi ja metsän arvo
12,524,805 kruunuksi, kun arvosta on pois luettu kotitarve-
metsä. Hehtaaria kohti tekee metsän arvo 78 kruunua
5 äyriä.

Lainoja on pankin säästöjen mukaan annettu ^/lo ar-
vosta eli noin 3,750,(XX) kruunua ja keskimäärin hehtaaria
kohti 23 kruunua 40 äyriä.

Muutamalta taholta tahdottiin väittää, että tämä laina-
liike olisi parhaiten metsäinkauppain välittäjien hyödyksi,
mutta toiselta taholta taas tämä sääntönä kiellettiin ja näitten
metsien arvostelun päämiehen mielipide oli, että pienemmät
metsänomistajat yhä enemmän rupeavat hankkimaan tällaisia
lainoja ja että he tarkasti ovat seuranneet pankin ehtoja.
Niissä tapauksissa, jolloin ilmoitus on tehty siitä, että lainan-
ottajat olisivat hakanneet myönnettyä määrää isompia puu-
summia, on tämä, asiaa tarkastettaessa, tähän asti aina oUut
perätön. Joka paikassa, missä pankin metsänlainaliike on
saannt jalansijaa, on se ehkäissyt metsän raiskaamista^ja
kuinka suuriarvoista tämä on koko maalle voi jokainen arvata.

Suurin etu näillä lainoilla on, että ne, vasten pakko-
lainasäädäntöä metsänraiskausta vastaan, oval vapaaehtoi-
set välipuheet ja että metsänomistaja itse alistuu niiden
sääntöjen määräyksiin, jotka pankki katsoo tarpeellisiksi
metsänvarjelemiseksi säätää.

Merkityksestä on myös, että pankin metsänarvostelijat
ovat tilaisuudessa antamaan melsänhoidollisia neuvoja. Kun be
kulkevat lainaahankkijan metsiä tarkastamassa, ovat he tilai-
suudessa antamaan metsänomistajalle monta hyödyliistä neu-
voa, näyttää mitkä virheet hoidossa on tehty, kuinka metsän
tilaa voi parantaa ja tähän opetukseen heillä on sopivin
havaintoväline mitä voi ajatella, nimittäin tilaliisen oma metsä.

Vahinkoa Norjan Hypoteekkipankilla ei tähän asti ole
oilut yhdessäkään tapauksessa tästä uudesta liikkeestään.

Minä tulin siihen käsitykseen, että tämä lainaliike on
Norjassa täyttänyt kaikki, jota siitä on toivottu, vaikka se
viime aikoina istutusliikkeen voimakkaitten edistäjien intoa
herättävän työn takia on joutunut varjoon. Molemmat liik-
keet vaikuttavat herättävästi, mutta ovat tärkeät eri osissa
maata, istutusliike paremmin metsättömille rannikkomaille län-
nessä ja hypoteekkiliike metsäseuduille idässä. Mutta koska
toinen ei vahingoita toista pitäisi niiden hyvin voida käydä
käsi kädessä.

Meiliä on tehty se muistutus, että tällaisen liikkeen
kautta talot yhä enemmän velkaantuisivat. Tämä on minusta
tyhjä väite. Jos talonomistaja kerran on rahan tarpeessa,
on parempi, että hän hankkii itsellensä eduUisen kuoletus-
lainan, kun että hän raiskaa metsänsä propsipuun hakkauk-
sella, siliä tavalla vaikeuttaen koko taloutensa ja alentaen
talonsa arvoa pitemmäksi ajaksi eteenpäin. Ja ilman rahan-
tarvetta, jota hän ei voi tyydyttää muuta kun metsän kautta,
hän tietysti ei myöskään rupea lainaa hankkimaan.

Seuraa sitten kysymys, olisiko meidän hypoteekkipankki
täilaiseiie liikkeelle sopiva?

Minusta on selvä että hypoteekkipankkille olisi erittain
eduUista ottaa. myös tämä liike huomioon, koska tilojen arvo
on isosti riippuva metsän laadusta. Mutta Norjassa od nähty
että sikäläisessä hypoteekkipankissa, missä tähän asti metsä-
iainaliike od ollut sivuasia, on tämä liian paljoD riippuva
johtavien miebien vaihtelevista mielipiteistä.

Minusta tuntuu sen vuoksi toivottavalta, että hypoteekki-
pankin rinnalla saataisiin eri pankki, jolle lainaliike metsä-
kiinteimistöä vastaan olisi päätehtävä.

Tämä liike olisi, koska meillä ei ole asiassa omaa koke
musta, järjestettävä pääkohdissa samalla tavalla kuin Norjassa.

Pankin olisi siis otettava palvelukseensa aluksi yksi
sopiva, korkeamman metsähoidollisen sivistyksen saanut hen-
kilö, jonka tulisi johtaa arvostelutyötä sekä talvenaikaan työs-
kennellä pankin metsä-osaston konttoorissa.

Jokaisessa metsätoimituksessa ottaa osaa mainittu ar-
vostelija sekä lainan hankkijan paikkakunnalla asuva luotettu
mies, joka olisi oleva tottunut metsissä liikkumaan ja, jos
mahdollista, niitä arvioimaan.

Viimemainittu oiisi mieluummin hänkin oleva pankin
palveluksessa ja velvollinen ilmoittamaan, jos lainanottaja
hakkaa metsänsä enemmän kuin valipuhe sallii, mutta tulisi
saamaan palkkansa tehdyn työn mukaan.

Norjassa on metsän arvioimisessa tämä jaettu kahteen
osaan, nimittäin tukkipuuvarastoon ja myytäväksi kelpaa-
vaan polttopuuvarastoon, arvo luettu erittain molemmille ja
Sitte laskettu yhteen. Tällä tavalla on niissä seuduin, missä
lainoja on isomroassa määrässä annettu, saatu luotettavia
numeroita sekä hirsien että pienten puitten lisäkasvulle, hirsi-
puitten vähenemiselle, talojen keskimääräiselle kotipuutar-
peelle; sekä maataloudelle tärkeitä että epäkohtien poistami-
seksi tarvittavia tietoja.

Ne tiedot, jotka arviomiesten tulee hankkia, näkyvät
myötäseuraavasta liitteestä B.

Lainan pyyntö olisi pankin tekemien mallien mukaan,
jätettävä paikalliHasiaraiehelle eli pankin pääkonttooriin ja
olisi tämä jätettävä hyvään aikaan esim. maaliskuussa, nun
että metsänarvostelija voisi suunnitella matkustuksensa kesän-
aikana ja tällä tavalla välttää matkustamista edes-takaisin,
säästää kustannuksia ja aikaa.

Koska tarkastaminen, ettei lainanottaja hakkaa enemmän
kuin lisäkasvu ja välipuhe pankin kanssa myöten antaa, on
tässä lainaliikkessä vaikein toimeen panna ja pankille on
välttämätöntä, ettei iainapantin arvo alene, on Norjassa
käytetty nun ankaria määräyksiä, että jokainen bakkaus
yli kotitarpeen eli joka on suurempi kuin arviomiehet ovat
vuotuiseksi ihakkaukseksi määränneet, on etukädessä pan-
kille ilmoitettava, uhalla että laina muuten heti on takasin
maksettava ja että pankki voi pitää tilan lainan vakuutena
ja sillä menetellä tahtonsa mukaan.

Jos pankki niin haluaa voi se lainaajan kustannuksella
asettaa vartijan isompaa hakkausta valvomaan.

Norjan hypoteekkipankin viimeisessä vuosikerfomuksessa
ehdottavat sen jobtomiehet että voisi ajatella, että esimerkiksi
20 lainaa tarvitsevaa muodostaisivat yhtiön, jossa kaikki
vastaisivat eri lainojen maksusta ja keskenään valitseisivat
komitean, joka valvoisi, ett'ei kukaan lainanottajista pantti-
metsästään hakkaa enempää kuin on sovittu ja että muutkin
välipuheet täytetään.

Jos meillä voisi saada aikaan jonkunlaisen yhteistoimen
tässä subteessa, olisi tämä iso helpoitus asian menestykselle.

Norjassa on hypoteekkipankin ohjesäännössä määrätty
ett'ei lainoja saa hyväksyä seuduilla, missä ei löydy metsä-
palosammutussääntöjä.

Meillä tällainen määräys lienee mahdoton, jos mieli
saada lainaliikkeen alkuun, mutta jos käytämme yhtä varo-
vaisia ehtoja kun Norjassa ei voine metsänvalkeat, eli muut
metsälle vahingolliset luonnonvoiinat lainaliikkeelle tuottaa

vahinkoa. Vuosilisäkasvusta vähennetään nimittäin kotitarve*
summa ja jäännökselle lasketaan raha-arvo, joka kapitali-
seerataan 5 ®/o koron mukaan sekä tästä metsän arvoa mer-
kitsevästä sumrnasta, annetaan laina Vio. Aikomuksena on
kvllä viime aikoina ollut nostaa lainasummaa Vie, mutta on
se vielä entisellään.

Tällä varovaisuudella voi olla sekio hyvä puoli, että
metsänomistaja lainan kautta, tulee autetuksi pahemmasta
rabapulasta, ilman että hänen velkansa tulee nun suureksi
että tämä tulisi hänelle rasitukseksi.

Korko on lainalle Norjassa 4Vo ja kuoletus tapahtuu
47 Yuoden aikana.

Mielestäni olisi paras ensin alottaa tänoä lainaliike
pienemmällä alueella, nun että saisi liikkeen hyvin järjeste-
tyksi ja voisi tehdä havaintoja, kuinka liikkeen parhaiten
voisi sovittaa meidän oloihimme nähden.

F. M. Lagerblad.

Ljusets betydelse för träden och de särskilda
trädslagens behof af detsamma.

Urkällan^ tili allt lif pä jorden är solen ; utan dess
värme och Ijus vore säväl djur som växter bannlysta frän
jordytan. Da vi betrakta ett uppväxande skogsbeständ, se
vi att en härd kamp försiggär mellan de skilda trädindi-
viderna och vi märka äfven att lif och död ofta är beroende
af denna kamps utgäng; den som segrar kommer att iefva,
medan den besegrades lott ofta är att sä smäningom tyna
bort för att slutligen som en uttorkad och vissnad stam falla
tili jordytan. Och föremälet för denna inbördes strid är tili
stör del Ijuset. Ty komma vi att se del Ijuset är en absolut
nödvändig faktor i trädens lif och utveckling, minst lika
viktig som vattnet, medeis hvilket trädet uppsuger markens
näringsämnen samt den värmemängd, som är nödvändig, pa
det näringsvätskorna ej mä stelna i fibrerna. Studiet om
ljusets betydelse för växterna och säledes äfven för träden
samt de särskilda trädslagens olika stora behof af detsamma
eger för vetenskapsmannen ett särskildt direkt intresse, men
äfven för den praktiska forstmannen är kännedomen om
dessa saker otvifvelaktigt nödvändig. Utan kännedom om
den s. k. »Ijustillväxten» är ju hjälpgallringarnas och Ijus-
huggnin^arnas teori intet, och utan att känna tili de olika
trädarternas Ijusfordringar, är det ju omöjligt att bestämma
fröträdens antal vid en afverkning eller, om kultur erfordras,
den täthet, i hvilken sädden eller planteringen bör försiggä.

för att ej tala om nödvändigheten af den elementära känne-
domen om Ijuset aom ett lifsvillkor för träden. Gäller det
att uppdraga och sköta blandade bestand, är det klart, att
det äfven da är ett oeftergifligt villkor, att hafva reda pä
respektive trädslags Ijusansprak, för att knnna bestämma
blandningen säväl tili trädslag som deras omioppstid m. m.
Och ännu künde vi utsträcka betvdelsen af kännedomen om
Ijusets verkningar pä träden i särskilda fall ända tili den
forstliga nationalekonomins och teknologins omräden.

Till först vilja vi da gä att undersöka den betydelse
Ijuset eger för växterna, se huru det ingriper i deras lif. —
Vi veta, att den s. k. assimilationen, kolsyrans upptagande
ur lüften, är ett af växtfysiologins märkligaste och nödvän-
digaste tilldragelser. Liksom växternas rötter ur marken
uppsuga vatten och i vatten upplösta nödvändiga närings-
ämnen, upptaga bladen eller harren ur luftens kolsyra det
för växternas näring nödvändiga kolet, hvarefter den i bla-
den försiggäende ombildningen af dessa näringsämnen tili
växtens byggnads- eller beständsäronen kan försiggä. Denna
kolsyreassimilation försiggär med tillhjälp af de i bladen
befintliga gröna klorofyllkornen. Redan dessa klorofyllkorns
bildande förutsätter Ijus. Härom knnna vi lätt öfvertyga oss,
ty ställa vi ett groende frö i ett mörkt omhölje, linna vi att
den uppspirande grodden ej blir grön utan gul, s. k. etiolerad,
och lata vi den en längre tid växa i mörkret, märka vi snart
att den gula stängeln och de gula bladen gätt sotdöden tili
mötes. Klorofyllet har ej kunnat bildas i mörkret, ty det
är det, som gifver växten dess grönska och vi finna alltsä,
att Ijuset är ett absolut nödvändigt vilkor för assimilatio-
nens försiggäende. Huru viktig denna kolsyreassimilation är,
förstä vi däraf, da vi veta att alla växternas byggnadsämnen

sasom stärkeisen, ägghviteämnena, sockret m. fl. innehälla
kol tili den grad, att man kan anse kolet utgöra hälften af
växternas fasta massa.

Alla spectrums strälar äro dock ej lika viktiga för
växterna. Man har kommit tili det resultat, att spectrums
minst brutna strälar d. v. s. de röda och gula skulle mest
inverka pä assimilationen. — Af särskildt intresse vore att
direkt kunna uppmäta Ijusintensiteten i alla dess skilda facer,
hvilket man hittills ännu ej pä ett fullständigt satt lyckats
göra. Med den af Bunsen och Roscoe uppfunna och af
Wiesner förbättrade photometern har man dock p& ett ganska
tillfredsstäilande satt lyckats uppmäta den relativa Ijusinten-
siteten i skilda fall. Principen i denna photometer grundar
sig liksom fotografapparatens pä det välbekanta förhällandet,
att klorsilfver svärtas i Ijuset och beräküas Ijusstyrkan efter
den tid, som ätgär för att en med klorsilfver preparerad hvit
pappersremsa skall erhälla en för alla ganger noga bestämd
färgton. Ljusintensiteten pä öppna faltet sattes = 1. Den
relativa Ijusstyrkan pä mindre belysta stallen kan da uttryc-
kas antingen som ett decimaltal mindre an 1 eller ocksä sä-
som ett bräk med 1 säsom täljare, hvarvid nämnaren anger
huru mänga ganger längre tid det ätgätt för klorsilfverpappret
i svagare belysning an pä fria faltet att erhälla samma be-
stämda färgton.

Belydelsen af Ijuset som ett lifsvillkor för växterna ger
sig tydligt tillkänna i den olikhet i höj'dtillväxt, som är rä-
dande mellan växter, som uppväxa vid olika stark belysning.
De växter, som växa under mindre gynnsamma Ijusförhäl-
landen försöka i man af sina krafter sträfva uppät mot Ijuset,
utan hvilket de ej kunna lefva. Träden i ett tätt slutet be-
stand mäste ju ofta sporra sin höjdtillväxt tili det yttersta
för att fä del af det lifgifvande Ijuset, medan det fritt växande
trädet utan nägon forcerad höjdtillväxt kan fullgöra sin assi-
milalion. Till följd af den forcerade höjdtillväxten mäste

äfven cellerna hos växter uppvoxna under mindre Ijustillträde
blifva längsträcktare an i normala fall, ja de kunna blifva
3 — 4 — 5 ganger längre. Att vid mycket ringa belysning en
verklig >ljushunger» kan uppstä hos växterna, bevisas däraf,
att Stärkelsen da ofta kan saknas hos bladen eller finnas
blott som smä spridda körn i bladväfnaden ^), för att ej tala
om de otaliga fall af undergäng, som t. ex. den mellan trä-
den i ett bestand försiggäende striden om Ijuset ästadkom-
mer, hvarom framdeles närmare skall ordas. Den s. k. gär-
tallens yfviga krona skiljer ju sig äfven tvärt frän beständs-
tailarnas ofta mycket smä och glesa assimilationsapparater,
liksom i allmänhet alla växter uppvuxna under solljusets
fria eller nägot sä när fria inverkan förete en större och
frodigare grönska an sädana, som lida af öfverskärmning i
en eller annan form. — Af intresse är att studera den reg-
lerande inverkan Ijuset med hänseende tili tiden utöfvar pä
växternas näringsarbete. Om vären, da löfven ej ännu hun-
nit alä ut eller füllt utveckla sig och Ijuset säledes retetivt
lätt kan intränga i löfskogsbeständen, dar dess styrka ofta
kan uppmätas tili Va ä V3, finna vi under dessa bestand ofta
en mängd örter och gras, som sä snart beständet om som-
maren utvecklat sin fulla löfskrud och Ijusintensiteten för-
denskull nedgätt ända tili ^ so ä Veo, försvinna helt och bal-
let, medan andra äter om vären förrätta sitt viktigaste
näringsarbete och föra sedan om sommaren ett tynande lif '^j.
>Men icke blott för de i skogen ätföljande grasen och örterna,
atan äfven för träden själfva har det starkare värljuset sin
stora betydelse. Hvar och en som sett en bokskog slä ut,
torde erinra sig, att det är de nedre grenarna pä stammen,
som först utveckla sina blad och först sedan kommer turen
tili de öfre och yttersta grenarna i kronan. Ett liknande

^) bkogsvärdsföreningens tidskrift 1905 sid. 18.
*) » » » sid. 19.

förlopp kan ofta iakttagas hos lönn, lind och andra mer
skuggfördragande träd. De under sommaren mest beskug-
gade grenarna slä sähmda först ut, hvarvid de under sin
utveckling komma i älnjutande af största möjliga Ijnsmängd,
hvilket har sin betvdelse säväl för bladens normala utveck-
ling som för deras näringsarbete. En alldeles analog för-
delning i afseende p& utslagningstid finnes niellan de olika
trädslagen i ett löfskogsbeständ. Underbeständet af lägre
och högre buskar, säsom hasse), hagtorn, olvon, try, hägg etc.
ha füllt utvecklade blad, innan öfverbeständet af ek, ask,
lönn etc. hunnit slä ut. I barrskogarna, i synnerhet de mer
slutna saknas den rikliga underviixten af buskar. Jämföres
en barr- och en löfskog med hvarandra under sommaren,
företer iöfskogen en mycket rikare undervegetation an en
barrskog med samma beskuggningsgrad. Orsaken är tyd-
ligen att söka i det starkare Ijus, som under vären kommer
löfskogsväxterna tili godo» — säger dr H. Hesselman pä
tal om Sveriges löfängar ^). Men äfven mellan individer af
samma art inom ett bestand förekomma exempel pä denna
Ijusets stora betydelse i trädens lif i en liknande fördelning
med hänsyn tili utslagningstid, i det att de yngre träden i
ett löfskogsbeständ slä tidigare ut an de äldre, i hvilkas
skugga de befinna sig. Däri ligger äfven tili en del lösnin-
gen tili den för skogsmannen intressanta frägan om de yngre
trädens (plantornas) mindre Ijusbehof i förhällande tili de
äldre *). Äfven har man trott sig märka, att undertryckta
träd slä tidigare ut sina löf an deras i förhällandet tili Ijuset
bättre lottade kamrater. Detta gäller natnrligtvis allt blott
om löffällande trädslag.

Liksom Ijustillgängen ofta blir för knapp för växterna,
kan äfven för stark tillgäng af Ijuset ibland inverka ofördel-

\ SkogsvÄrdsföreningens tidskrift 1905 eid. 19.
*) > . » 8id. 20.

aktigt. Klorofyllkornens olika ställning vid olika stark be-
lysning torde väi fä anses som en ren anpassningsrörelse.
De s. k. photometiska rörelserna hos vissa växter äro väl
äfven att betraktas som ssädana. Hos Äbies pectinata och
A. sibirica är ju barrens ställning olika vid olika stärkt Ijus-
tillträde, sä att de mot det svagare Ijuset vända sidan för
att sä mycket som möjligt fä del däraf, medan de för att
undgä alltför stärkt Ijus vända spetsarna uppät mot detta.
Dessa företeelser liksom äfven den anatomiska skillnaden
mellan Ijusälskande och skuggfördragande växters blad m. m.
iitgöra bevis för att växterna äfven med hänseende tili Ijuset
ha sitt maximum, Optimum och minimum.

Som geografisk faktor torde Ijuset ej hafva sa stör be-
tydelse för växterna, ty lika stark är ju belysningen hvart
vi an ma gä pä jordytan, lika i Amerika som i Europa.
iLndast vattenväxterna utvisa skillnad i detta afseende ä olika
djup. Visserligen künde vi tillmäta den langa polarnatten
inflytande häri liksom äfven trakter karaktäristiska för sin
dimmiga luft och molnbetäckta himmel, men torde detta in-
flytande ej vara sa stört, särskildt da Ijuset härvid öfver-
träffas af andra faktorer. Däremot finna vi en märkbar
skillnad mellan Vegetationen ä ett skuggigt samt ä ett för
solens fria verkan blottadt stalle. Markbetäcknaden i ett
skogsbeständ skiljer ju sig bjärt frän det öppna fältets flora
liksom ju skillnad i trädslag äfven ofta räder mellan under-
växten i tallbeständ af olika täthet.

Man har ännu tillmätt Ijuset inflytande pä afdunstnin-
gen frän växterna, sä att denna ökas vid större Ijustillgäng,
ty en del af de absorberade Ijussträlarna bli omsatta i värme,
som i sin tur befordrar afdunstningen. Angäende vara skogs-
träd föreligga i detta afseende ej ännu nägra försök, men
att döma af de försök man gjort med örter, torde skillnaden
i afduDStning vid olika stark belysning ej vara sä liten.
txperimentella undersökningar häröfver äro dock förbundna

med stora svärigheter, som det praktiska värdet af dem ej
skulle motsvara.

Af det sagda torde framgä hvilken beiydelsefuU roll
Ijuset spelar i växternas och säledes äfven i trädens lif.
Härefter blir vär uppgift att ur forstmannens synpunkt när-
mare studera den betydelse Ijuset eger för v&ra skogsträd,
huru det ingriper i trädsamhäilets, beständets, utveckling.

Gm vi utgä frän den jämnSriga genom god naturlig
besäning eller tat sädd uppkomna föryngringen, sä se vi re-
dan ett kr efter det besäningen skett, marken betäckt med
smä gräsliknande plantor, som man sannerligen icke skulle
tro vara början tili en majestätisk furu- eller granskog. Sä
är dock fallet; af den minsta med lifskraft utrustade lefvande
varelsen kan, om den fär tillräcklig näring, utvecklas en större,
fullkomligare individ. Detta naturligtvis, om förhällandena
äfven i andra afseenden äro nägot sä när gynnsamma. De smä
ettäriga plantorna hafva alla tili en början ätminstone i det
afseendet gynnsamma yttre förutsättningar, att de hafva tili-
räckligt Ijus, och begagnande sig af denna förmän skjuta de
alla — ifall ej jordmänen satter hinder i vagen — upp mot
Ijuset, under hvars inverkan de ur lüften uppsamla den för
deras lif sä nödvändiga kolsyran. Men smäningom börjar
en och annan här och dar af en eller annan orsak, sämre
jordmän eller sämre lifskraft hos själfva fröet, blifva efter i
växten. De andra lifskraftigare fortsätta däremot sin längd-
tillväxt, hvaraf följden är, att de efterblifna bli ännu mera
efter, ty nu börjar äfven Ijuskällan sina för dem och sinar
allt mer ju högre sidokamralerna skjuta upp, hvarför slut-
ligen intet annat äterstär för den i växten efterblifne an att
dö. Och ju högre det unga plantsamhället växer, desto flere
blifva de, som ej orka följa med, ty snart börjar äfven brist
pa utrymme göra sig gällande. De växtkraftiga börja näm-
ligen genom att tillegna sig tomrummet efter de fallna breda
ut sig; de skjuta ut grenar, med hvilka de i ännu större

mätto tillegna sig det lifgifvande Ijuset. Sälunda fortgär den
päbörjade kampen om tillvaron och under tiden har plant-
beständet smäningom öfvergält tili ungskog. Snart börja de
anga träden utbilda länga, vackra, smärta och kvistfria stam-
mar; den s. k. slanskogsäldern gör sitt inträde. Efter slan-
skogen följer medeläldersskogen, dar den inbördes striden
ännu pägär, ehuru ej med samma häftighet som tidigare,
samt sldtligen den gamla — kanske redan tidigare afverknings-
mogna — skogen, dar trädens höjdtillväxt upphört och kro-
norna, som hos tallen, börjat breda ut sig tili stora Ijus-
fängande, grönskande kupoler.

Da beständet uppnätt denna älder, da höjdtillväxten
redan upphört, är äfven all kamp de särskilda träden emel-
lan utkämpad; de lifskraftigaste hafva blifvit vid lif, medan
de sämre utrustade samt de af omständigheterna styfmoder-
ligt behandlade helt och hallet försvunnit ur antalet gröna
träd. Den del af beständet som ur striden afgätt med se-
gern har man i den tyska forstlitteraturen träffande kallat
»Hauptbestand», medan man ät den i kampen om tillvaron
besegrade delen gifvit namnet »Nebenbestand» ^). För att
ge en bild af den minskning af det Ursprungliga trädantalet,
som denna kamp i ett bestand kan ästadkomma, förtjenar
följande, af Gayer frän en granskog anförda, exempel att
citeras; »Der geschlossene Bestand hatte bei vorstehendem
Alter per Hektar die nebenbemerkte Gesamtstammzahl, und
von letzterer gehören die angeführten Prozente dem Neben-
bestand an:

20 Jahre 23,162 Stämme hiervon 49 Vo Nebenbestand.
40 » 3,123 » » 42 :. »

tK) » 1,509 » » 32 » »

') DA det är fr&ga om hjälpgallring menas med Hauptbestand
det kvarlämnade trädförrfidet och med Nebenbestand det bortlagna.

80 Jahre 971 Stämme, hiervon 21 ®/o Nebenbestand.
100 » 705 » » 11 » >

120 >> 596 > » 4 » I 1).

Alt man, sä länge denna kamp de skilda träden emei-
lan försiggär, i ett bestand kan särskilja flere olika stadier
eller klasser allt efter den Ijusmängd, som kommer de sär-
skilda träden tili del, framgär af sig själft. Strängt taget
künde man anse hvarje trädindivid bilda en egen, af dess
egenskaper bestämd klass. Ett slikt indelningssätt kan dock
ej i Praktiken anses hafva nägon betydelse och kommer man
äfven i teorin tili rätta med en mindre i detalj gäende, vid-
sträcktare indelning. I forstlitteraturen iinna vi en hei mängd
indelningssätt, af hvilka vi redan anfört indelningen i Haupt-
bestand och Nebenbestand. Kraft torde ärßin tillkomma att
hafva uppfunnit och uppställt det noggrannaste, men tillika
mest praktiska särskiljande af de olika klasserna. De Kraftska
stamklasserna äro följande:

»1. Vorherrschende Stämme mit ausnahmsveise kräftig
entwickelten Kronen.

2. Herrschende, in der Regel den Hauptbestand bil-
dende Stämme mit verhältnismässig gut entwickelten krönen.

3. Gering mitherrschende Stämme. Kronen zwar noch
ziemlich normal geformt und in dieser Beziehung denen
der zweiten Stammklasse ähnelnd, aber verhältnismässig
schwach entwickelt und eingeengt, oft mit schon beginnender
Defreneralion.

4. Beherrschte Stämme. Kronen mehr oder weniger
verkümmert, entweder von allen Seiten, oder nur von zwei
Seiten zusammengedrückt, oder einseitig (fahnenförmig) ent-
wickelt, — —

} Karl (iayer; Der Waldbau, sid. 15.

a zwischenständige, im Wesentlichen schirmfreie, meist
eingeklemmte Kronen.

b theilweise unterständige Kronen. Der obere Theil
der Krone frei, der untere Theil überschirmt, oder in Folge
von Ueberschirmung abgestorben.

5. Ganz unterständige Stämme,
a mit lebensfähigen Kronen (nur bei Schattenholzarten)
b mit absterbenden oder abgestorbenen Kronen.» ^)
Som synes karaktärisera dossa t etager», som äro ät-
skiljda efter kronornas utveckling, tydligt den indelning man
Ute i naturen är van att finna i ett jämnärigt bestand. Huru
dessa klasser vanligtvis äro företrädda framgär af följande
siffror, som utvisa förhällandet i ett 65ärigt tallbeständ en-
ligt stamgrundytorna :

1 klassen .

l.*°/o

2 .

. 38.1 .

. . 40.5 »

4 a >

. . 12.7 »

4b »

, . 4.7 »

5 » . .

2.6 .2)

Det är klart, att jämna bestand i ofvannämnda afseende
skilja sig frän ojämnäriga, i det att, klassindelningen i de
senare kan vara ännu mera detaljerad samt bibehällas i
skogen alltid. Lika klart är, att ingen sädan klassindelning,
ätminstone i nämnvärd grad, kan ifrägakomma i ett jämn-
ärigt bestand, uppdraget genom ytterst gles sädd eller plan-
tering.

Da vi sälunda tagit kännedom om det satt, pä hvilket

^) Gustaf Kraft: Beiträge zur Lehre von den Durchforatungen.
Sohlagstellnogen und Lichtungshieben, sid. 22.

*) Gustav Kraft: Beiträge zur Lehre o. 8. v., sid. 24.

Ijuset ingriper i ett ät naturens egen omsorg lämnadt skogs-
beständs utveckling, skola vi nu se efter hvilken roll Ijuset
spelar i trädens för forstmannen viktiga formförhällanden
och kvistrenhet, höjdtillväxt äfvensom massa- och kvalitets-
tillväxt. Härvid komma vi tili en del in p& hjälpgallringar-
nas och Ijushuggningarnas omräden, ty det är ju genom
dessa ingrepp i beständets naturliga utveckling, som skogs-
hushällaren ur skogen försöker erhälla den största möjliga
ekonomiska vinst. Huru den genom dessa och andra ätgär-
der framkallade större Ijustillgängen i ett bestand inverkar
pä trädens ofvannämnda viktiga eg^nskaper, skola vi ur det
följande erfara.

Hvad trädens olika formutbildning och kvistighet an-
gär, sä är denna beroende af flere olika faktorer, härvid
naturligtvis undantaget de särskilda trädslagens olika fallen-
het för kvistighet och stambildning. Af dessa faktorer om-
nämner Gayer växtutrymmet, ständortsbeskaffenheten och
läget ^). Växtutrymmet, d. v. s. beständstätheten, spelar väl
härvid den främsta rollen, ty skillnaden mellan ett träd upp-
vuxet i friare utrymme och ett i bestand uppkommet är ju
i ögonen fallande. Det förra är, som redan förut päpekats,
ofta längs sä godt som heia stammen beväxt med grenar
och dess stam har ofta formen af en kägla. Det i tätt be
stand uppvuxna trädet däremot är ju karaktäristiskt för sin
obetydliga alldeles i toppen befintliga krona och sin pelar-
lika Slam. Det är den i täta bestand mycket häftiga inbör-
des kampen om Ijuset, som bortrensar den nedre stamdelen
frän alla kvislar och lämnar endast nägra fä sädana i top-
pen, dar Ijustillgängen är större. Förtorkade stumpar bära
vittne om denna kamp, och hos löfträden kunna vi ofta pä
barken märka smä upphöjningar s. k. »slumrande knoppar»,
som sa -nart trädet blir försatt i friare ställning spricka ut

■) Karl Gayer: Der Waldbau, sid. 38.

och gifva upphof ät nya assimilerande löf. Jämnsides med
att iraaen ingoi« «iia Qt^na frän kvistar, fortskrider äfven
deras formutveckling, ty som sagdi aiv in de täta beständen
bekanta för sina kvistrena och jämntjocka stamniai,oom lif^i
pelare uppbära krontaket. Om den direkta orsaken tili denna
jämntjockhet och i allmänhet om yttillväxtens olika storlek
pä olika höjd af trädet, har man varit och är ännu af skilda
äsigter *). Nördlinger konstaterar endast: l:o att, om Vs eller
mera af de lifskraftiga grenarna hos ett träd borttagas, bli
ärsringarna i nedre delen af stammen smalare och trädet
sälunda fylligare, samt 2:o att träden i slutna bestand hafva
pä den högre belägna stamdelen tjockare ärsringar an lägre
ned. Detta öfverensstämmer med den af Robert Hartig upp-
funna näringsteorin, enligt hvilken yttillväxten vore beroende
af den näringsmängd, som kommer de skilda delarna af
stammen tili del. Som bekant är det i bladen som närings-
ämnena ombildas tili trädets byggnadsämnen, hvarifrän dessa
sedan längs bastens fibrer nedrinna för att som nya lager
afsättas pä splinten. Härvid fär, enl. Hartig, den under kro-
nan befintliga delen af stammen den mesta näringen, da ju
bela trädets näring mäste gä genom denna del, den därnäst
följande delen mindre o. s. v. Hos träd med smä i toppen
sittande kronor skulle den största yttillväxten sälunda samla
sig bögt uppe, medan stammens nedre delar ofta künde bli
utan, da ju de smä kronorna ej forma uppsamla och bereda
sä mycken näring. Vidare anser Hartig den större värme-
mängd, som om vären kommer beständsträdets högre belägna
delar tili del, inverka i samma riktning. Enligt Schwendner
vore träden sä matematiskt byggda, att de bäst skola motstä
vindens nedböjande kraft. Hvilka krafter det nu an mä vara
som direkt inverka pä trädens formbildning, sä kunna vi
dock säsom den indirekta orsaken tili denna företeelse anse

^) B. Ericuson : Metsänarvioiminen »id. 126—130.

den olika stora Ijusmängd vara, som i skilda fall komma
träden tili del, sä att bestäadstrsdo* i aeixa afseende alltid
är bättre lottadt ^* ^^^ ^^^^^ stäende och det täta best&ndets
träd *^^^^ an det glesa. Som exernpel pä delta sakförh&l-
lande förtjenar följande resultat af undersökningar, som An-
hagen i detta och andra af olika täthetsgrad beroende af-
seenden iitfört i 30 äriga planterade granbeständ ä Harz.
Han fann nämligen, att da planteringen var utförd

i 0,876 meters kvadratförband, formtalet var 0,68

i 1,022 » » »1 0,65

i 1,168 » » f 9 0,64

i 1,314 » » » » 0,59

i 1,606 » » » » 0,56

i 1,752 » » » > 0,53 ^).

Ytligt betraktadt skulle man genast vara beredd att
säga, det trädens höjdtillväxt i ett bestand följer samma la-
gar som formbildningen, att Ijusets verkningar i dessa bägge
hänseenden skulle sammanfalla. Och tili en del göra de det
ocksä, ty vi veta ju att höjdtillväxten hos besländsträdet är
mycket större an hos det frittstäende samt att träden i ett
tätt slutet bestand mäste ofta tili det yttersta sporra sin
höjdtillväxt för att om möjligt fä del af det lifgifvande Ijuset.
Sälunda skulle de tätaste beständen ega den stöi-sta höjd-
tillväxten. Detta är dock ingalunda fallet, ty vi böra märka,
att, om beständet är alltför tätt, kan det blifva knappt om
näringen i jorden och denna viktiga faktor kommer sälunda
ej füllt att kunna fylla sin bestämmelse, för att ej förglömma det
viktiga faktum, att det äfven för de obetydliga kronorna blir
svärt att producera den för en stark höjdtillväxt nödiga nä-
ringsmängden. Därför, mätta i allt! Ocksä säger Gayer 2):

*) Uno Wallmo: Rationell Skogsafverkning, aid. 125.
*) Der Waldbau, 8id. 43.

»Es sei aber ausdrüchlich erwähnt, dass es nicht die im
gedrängten Schlüsse stehenden, also die sehr stammreichen,
Bestände sind, welche die grössere Energie im Höhenwuchs
haben, sondern die massig geschlossenen, weniger stamm-
reichen», hvarefter han tillägger, att det slutna (tält) bestän
det befordrar höjdtillväxten företrädesvis hos sädana träd-
slag, som hafva anlag för stark ^grenbildning. Det är klart,
att Wagener och andra »Ijushuggare» och representanter för
»Niederdurchforstung» i detta liksom i andra afseenden före-
draga det glesare beständet. Heimberger, som raätt Produk-
tionen i 35-äriga granbeständ med olika stört stamantal, bar
kommit tili det resultat, att

i ett bestand med 4,547 stammar medelstamhöjden var 12,2 m,
i » » > 4,234 » > » 13,2 m,

i t » » 2,074 » » » 16,3 ml).

Och enligt de omnämnda af Anhagen k Harz företagna under-
sökningarna var beständshöjden

4,4 m, da förbandet var 0,876 m,

4,7 m, » » » 1,022 m,

5,0 m, » » » 1,168 m,

5.3 m, » » » 1,314 m,

6.4 m, » > » 1.606 m,
6,4 m, » » » 1,752 m. 1)

Ej heller de tili det motsatta lägret hörande fackmän-
nen, de som vilja i beständet hafva och bibehälla ett större
stamantal, bestrida det Ijusbehof träden ställa som villkor
för stark höjdtillväxt. Sälunda anmärker Walimo pä lal om
Heimbergers ofvan anförda undersökningar: »Detta öfverens-
stämmer fullkomligt med mina egna iakttagelser, att höjd-

M Walimo: Bationell skogshushällningt sid. 125.

tillväxten i ett tätt slutet bestand kan ökas betydiigt, genom
alt gifva träden bättre utrymme. Höjdtillväxten kan t. o. m.
för äratal alldeles afstanna genom beständets för stora slu-
tenhet, men efter detsammas Ijushuggning änyo börja» ^).

Det är dock kring trädens massaproduktion, som det
största intresset för forstmannen knyter sig och s&ledes äfven
kring den roll Ijuset spelajr i denna. Äsigtema om Ijusets
inflytande pä denna massaproduktion äro inom fackmanna-
kretsar samstämmiga. Alla erkänna det ett ökadt växt-
utrymme och s&ledes större Ijustillg&ng befordrar trädens
volymutvidgning ; alla konstatera de Ijustillväxten. Endast
da det blir fräga om sättet för tillgodogörandet af denna
Ijustillväxt, divergera äsigterna och det i högsta grad. Wa-
gener m. fl. ä ena sidan, Borggreve, Wallmo o. a. ä andra
sidan äro representanterna för de bägge motsatta strömnin-
garna i denna fräga.

Wagener, representanten för det redan frän begynnel-
sen täta beständet uttalar, det viktiga axiomet, att man icke
kan pästä, att de växtfysiologiska lagarna skulle gifva ett
särskildt stöd ät »det ängsliga bibehällandet af kronslutet» ^).
Baserande sig pä denna sats försöker Wagener bevisa de
glesa med ringa stamantal utrustade beständens företräde
framom de täta mängstaramiga i afseende ä massaproduk-
tionen. Han anför härvid en hei mängd exempel, som be-
lysa detta otvifvelaktigt riktiga förhällande. (Härvid bör man
naturligtvis gifva akt pä det viktiga faktum, att Produktionen
i ett ytterst glest bestand kan vara mindre an i ett t. o. m.
mycket tätt, d. v. s. : man bör akta sig för ett alltför lilet
virkeskapital). Sälunda pästär W., att, enligt af Schuberg
och Lorey säväl i tall- som granbeständ företagna undersök-
ningar, »sä snart träden, efter beständets 25 är, hopträngas

^) Wallmo: Rationell skogsafverkning sid. 125.
•) > » » sid. 122.

tili tätare slutenbet an 30 kvm per bar, sä sjunker tillyäxten» *).

Och enligt undersökningar af Karl och Gustaf Heyer förhöll

sig ärliga tillväxten per ha i bestand af olika täthet frän

tidpuokteD, da respektive bestand slutit sig, tili deras 25 är

silunda :

1 meters förband 11,8 m*

1 Va » » 12,1 »

2 * » 13,9 »
2V2 » > 18,6 »

3 * » 21,8 > 2).

Enligt Schembars undersökningar af tvänne, bredvid hvar-
andra liggande 44-äriga, tvä ganger svagt gallrade granbeständ,
som uppvuxit under liknande omständigheter och uppkommit
hvardera genom plantering, men det ena nned 0,40 meters
afständ mellan plantorna och det andra i l,u meters för-
band, öfversköt det senare beständets kubikmassa det förras
med 17 ^/o. AUt detta om ungskogar. — Att förhällandet är
det samma i äldre skogar, bekräftas af mänga bemärkta
fackmän. Redan Heinrich Cotta, som väl försvarar sin plats
bland skogsvetenskapens fäder, pästod, att träden producera
mera virke i friare ställning an i sluten ^. Wagener bar
genom sina undersökningar öfver tillväxtförhällandena hos
tallen, granen och rödboken kommit tili det resultat, att de
härskande klasserna i de täta beständen producera nästan
heia tillväxten, medan hos det s. k. Nebenbestand under
tiden frän plantskogsäldern tili afverkningsäldern tillväxten
nästan helt och hallet upphört*). Hamburg, som undersökt
ett 70-ärigt bokbeständ bar kommit tili ett belysande resultat.
Medeltillväxten i det ifrägavarande beständet var nämligen

*) Wallmo: Kationell skogsafverkning, sid. 123—124.
») » » » 8id. 124.

;i) > > » sid. 127.

*) > » * sid. 130.

före Ijusställningen 4,3 m', men sedan förafverkningar och
Ijushuggningar i 17 ärs tid ymnigt utförts, steg massaproduk-
tionen tili heia 14,i m^^).

Äfven det motsatta, nu redan segern eröfrande lägrets
man öfyerensstämma, som sagdt, med den gamla skolans
däri, att de anse stark Ijustillgäng som ett nödvändigt villkor
för en önskvärd massaproduktion hos träden och beständen,
men dessa man gifva Ijuset en ännu större betydelse för
träden, da det är fräga om volymutvidgning hos desamma.
Den gamla skolans man borttaga de i beständet öfverskär-
made och därigenom i växten efterblifne träden för att gifva
de öfverskärmande, af Ijusets förmäner ätminstone delvis ät-
njutande träden, en ännu bättre ställning. Den nya skolans
man borttaga äter dessa genom sin ställning de andra öfver-
skärmande träden samt, förkastande den gamla skolans pessi-
mism med afseende & de undertryckta träden, förklara de,
att dessa undertryckta, efter utseendet ofta sä godt som tili
döden dömda stammar ännu kunna sedan de blifvit friställda,
utveckia sig tili friska, lifskraftiga och särdeles värdefulla, i
sin tur afverkningsmogna träd. De pästä, att de undertryckta
träden, som ofta ha nästan samma längd som de öfverskär-
made, hafva »förmäga att är efter är (i geometrisk ordningl)
mängfaldiga mängden och produktionsförmägan af sina ar-
betande organ (rötter och blad» ^), hvarigenom det smala
slanskogsträdet inom nägra fä ärtionden kan utbilda sig tili
ett likasä groft, men mycket värdefullare timmerträd an dess
i förväg växande kamrater. Wallmo anför »ett exempel frän
verkligheten : En 222-ärig tall höll vid fällning 81 cm i genom-
skärning 5,5 m. frän roten; efter uppdelning af densamma i
sektioner befanns det, att trädet statt som marbuske i 50 är,
vid hvilken älder busken var endast ^/a m. hög; vid 60 ärs

^) Wallmo: Rationell skogsafverkning, sid. 129.
0 > » sid. 144.

älder fick bnsken toppen fri samt innehade vid 76 ärs älder
en höjd af 5,6 in. Vid 100 ärs älder började emellerlid
trade! myeket lida af trängsel frän närstäende grannar. Vid
200 ärs filder friställdes trädet. hvarefter ärliga diameter-
tillväxlen ökades frän 0,05 cm. tili 0,34 cm. och kvantitets-
tillväxten frän 0,6 % tili 4,3 ® o, hvilket vill säga en sjufaldig
ökniog ...*). Detta exempel bevisar tydiigt den undergö-
rande kraft Ijuset eger att heia de sär det öfverskärmade
läget tilldelar ett träd samt huru den ökade Ijustillgängen
kan mängfaldiga den dittills svaga tillväxten. Exemplet är
dock icke tili för att rättfärdiga en alltför stark beskuggning
och representerar ingalunda det förfarande, som tillrädes af
Borggreve, Wallmo m. fl.

Det är äfven utan vidare klart, att, da ett tätt slutet
bestand genom människans ingripande göres glesare, massa-
tillväxten däri mäste ökas. Vi ha funnit huru ett friare ut-
rymme .inverkar fördelaktigt pä trädens höjdtillväxt. Att
äfven den diametrala och den däraf beroende yttillväxten
skall förökas, da ett träd kommer under starkare inverkan,
af Ijuset, faller af sig själft, ty kronan blir ju därigenom
större, nya grenar skjuta ut och föröka de assimilerande bla-
dens mängd, hvarigenom näringsproduktionen blir större.
Enhvar, som räknat ärsringarna pä ett afverkadt träd, har ju
lagt marke tili huru de ofta myeket smala ärsringarna plöts-
ligt bli bredare och undersöka vi orsaken därtill, stär den
oftast att finna i en hjälpgallring eller nägon annan utgles*
ning af skogen, som vid samma tidpunkt, som ärsringarna
bli bredare, har försiggätt. Af vidstäende figur synes dia-
metertillväxtens lopp hos en 100-ärig tall grafiskt framställd ^).
Vi se huru denna tillväxt vid 60 ärs älder plötsligt blir större,

^) Wallmo: Rationell skogsafverkning, sid. 142.
*) Dessa m&tt äro p& exkursionen i aista höst tagna frän en
tsUstnbbe i 8ima1a militiebostftlle« för trakthygge indelade skog.

O»-

SNC

•

i 1 i

-1 ■ 1 ■ 1 1 ! , : ! 1

5Id

^ l L_X

. —

- _-

— _-^

— 1

— - ...

' 1

3/0

V-

—

1 —

---1

■

iJ»

_.- .

- - -

—

— ^.

—

— * — ■ — i
1

— 1

11«

' — r"
1

—

)

' — h —
\

' —

i/^

^—^

■

—

(

Jfc

^ "^

Ik»
J/o

—

(

—

— _ _

r ■

—

, ,

}

■7

—

— ^

-y

■1

—

— — 1

9 \

r i

'm 1

r t

Ü i

1/ i

■* i

r h

^C \

iC *

-d f

•r 4

r ?

ö j

r 8

s. 1

^r f

'• !

>r/i

som följer däraf, att trädet vid denna älder genom fröhygge
blifvit stäildt i friare läge. Men vi märka äfven huru den
vid 80 &r börjar bli mindre. Orsaken härtill är väl ätmin-
stone delvis att söka i den i beständet äter inträdande slut-
enheten. Det är klart att en fullkomlig slutenhet i detta fall
jost ej kunnat inträffa, men att nägotslags slutning alltid
efter friställning mäste ske, om ej denna varit alltför stark,
är naturligt, liksom äfven att denna äterinträdande slutning
mäste verka minskande pä tillväxten. Som ett exempel härä
omnämner Kraft ett bokbeständ, dar yttillväxten vid bröst-
höjd de första decennierna efter Ijushuggning steg med 2,8 Vo,
men senare, när beständet äter börjat bli tätare gick tillbaka
med 1 ,9 *^/o ^). Detta är i sin tur ett ytterligare bevis pä Iju-
sets stora betydelse för massatillväxten. — En intressant
fräga för skogshushällaren är den, huru länge ett hjälpgall-
radt eller Ijushugget bestand behöfver för att dess massa
matte uppnä samma storlek ett orördt bestand af samma
älder innehar. Genom undersökningar bar man härvid kom-
mit tili det resultat, att detta, oaktadt tillväxten ander fri-
lägets senare period minskas, vanligtvis sker före den plan-
lagda omloppstidens slut, bvarför man ansett sig kunna
minska omloppstiden för hjälpgallrade bestand med ätmin-
stone 20 är.

Härmed torde äfven de viktigaste fakta ur Ijusets in-
verkan pä trädens kvantitetstillväxt i hufvudsak vara rela-
terade, men innan vi gä vidare, vilja vi ännu litet uppehälla
oss vid de undersökningar Dr Adolf Cieslar nyligen utfört
öfver Ijusets roll i skogen och hvilka han publicerat som
»Mitteilungen aus dem forstlichen Versuchswesen Österreichs»
under titeln »Einiges über die Rolle des Lichtes im Walde,
Wien 1904». Dessa undersökningar äro särdeles intressanta,
icke blott därför, att de behandia ett intressant ämne, utan

*) Gostav Kraft: Beiträge rar Lehre, o. s. v. sid. 90.

2«

äfven därför, att de äro utförda med lillhjälp af den förut-
nämnda, af Bunsen och Roscoe uppfunna photometern, med
hviiken Ijusintensiteten tillfredsställande kan mätas. Det
största intresset för forstmannen knyter sig otvifvelaktigt
kring de i kap. III framlagda resultaten af undersökningarna
om Ijusets inflytaade pä trädens massaproduktion under
titeln: »Über die Lichtintensität in verschieden stark durch-
forsteten beziehungsweise gelichteten Beständen. Einige rela-
tionen Zwischen Lichtintensität und Massenproduktion»,
hvarom här nägot skali ordas.

Sina undersökningar har dr Cieslar företagit p& försöks-
fält representerande bok-, gran- (Tannen) och Pinus laricio-
(Schwarzföhren) skogar, i hvilka olika starka hjälpgallringar
och Ijushuggningar blifvit utförda och har han naturligtvis
kommit tili det resultat, att massatillväxten tenderar att stiga
ju större Ijustillg&ng träden hafva. — Som af vidst&ende
tabell framgär, uträknar dr Cieslar tili först stamantalet äf-
vensom stamgrundytan per ha i de resp. olika ijusställda be-
ständen. Ljusintensiteten fäs direkt genom uppmätning, hvar-
efter sedan mängden af det af kronorna tillbakahällna eller
absorberade kemiskt verksamma Ijuset kan beräknas. Den
s. k. beskuggningskofficienten fäs slutligen genom att dividera
den absorberade Ijusmängden med stamantalet per ha och
multiplicera den erhällna kvoten med 100. Som synes är
denna beskuggningskoefficient minst i det svagt gallrade (3,2),
större i det medelmättigt gallrade (5,3) samt störst i det stärkt
gallrade beständet (6,4). Detta säger dr C. tyda pä, att de
talrika, i.stam- och kronutbildning mindre utvecklade stam-
marna i det svagt gallrade beständet ej forma tillbakahälla
lika stör mängd af de kemiskt verksamma Ijussträlarna som
de mindre talrika, men med bättre stam och kronutbildning
försedda träden i de medelmättigt och stärkt gallrade be*
ständen. Huru kronorna i de olika stärkt hjälpgallrade be-
ständen förhälla sig tili hvarandra, framgär säledes af be-

skusQ;ain^i(ooffioi«aterna. Af undersökningarna fraragär vi-
dare, att jämnsides med beskuggDingskoefficienten växer trä-
dens massatillväxt. Sälunda förhälla sig medelkubikmassorna
per Slam i de olika stärkt gallrade Pinus laricio-beständen
sasom 1 : 1,4 : 2,i och beskaggDingskoefficientrna som 1 :1,3:2.
1 de löfbeklädda bokbeständen künde en liknande propor-
tionalitet ej uppställas, utan befanns det, att kvantitetstill-
växten hos dem icke künde hälla jämna steg med kronornas
tilltagande, hvilket dock ej var fallet, da kronorna voro utan

EinzelfUche

durchforstet.

Stammzahl pr ha im Jahre UK)1 Z

2, -208

1,216

876

Stammgrundfläche pro ha in m' 1901 G

36.8

29.0

Lichtintensität (jene im Freilande 1
gesetzt) am 24 April 1902 unter li
laublosen Kronen Y 1

0.28

Menge des von den Kronen zurück*
gehaltenen chemisch virksamen
Lichtes in Prozenten des Frei lande-
lichtes i

0.36

Verhältnisszahl -!- X 100 (Beschatt-
nogskoeffizient)

3.2

5.3

23.4

0.44

6.4

löf, hvarvid sarama förhällande var rädande <?om hos P. la-
ricio. Som ett viktigt resultat af dessa undersökningar öfver
Ijusets inflytaDde pä trädens massaproduktion kan sälunda
det faktum anses, att beskuggniDgskoefficienten och kvantitets-
tillväxten växa i samma proportion. — Sälunda har dr Cieslar
funnit ett medei, denna beskuggningskoefficieDt, som ju künde
användas som regulator vid Ijushuggning af bestand. Sä
länge beskuggningskoefficienten är i stigande, är det förmän-
ligt (med hänseende ä massatillväxten) att Ijushugga. Börjar
den äter sjunka, skall man upphöra.

Att kvalitetstillväxten hos träden ökas ätminstone del-
vis i samma man som höjd- och ytlillväxten, är naturligt,
ty frän ett bestand, dar dessa genom hjälpgallring eller Ijus-
huggning blifvit Stegrade, mäste man ju äfven erhälla en
större mängd värdetimmer an frän en skog, dar den täta
slutenheten förhindrat deras normala förlopp. Af det före-
gäende har däremot framgätt, att det ökade Ijusets inflytande
pä trädens formförhällanden och kvistrenhet är menligt.
Detta menliga inflytande torde dock ej vara sä stört, om
hjälpgallringarna resp. Ijushuggningarna utföras rationellt,
särskildt om Borggreves m. fl. metod användes. Kunze och
Borgmann hafva äfven pävisat, att skillnaden mellan form-
talen hos träd i hjälpgallrade och hos sädana i tätt vuxna
bestand ofta ej är sä betydande. Hvad Ijusets inverkan pä
trädens tekniska egenskaper för öfrigt angär, sä torde träd,
uppvuxna under starkare inverkan af Ijuset hafva större
ligninhalt, hvaraf större elasticitet och mindre specifik vigt
och säledes större bärkraft skulle vara följden, hvaremot
denna stora ligninhalt äter skulle göra dem mindre hällbara
i bredd med de täta beständens träd ^). Hvad hällbarheten
annars beträCFar, sä torde Ijusets inverkan pä löfträd i detta
afscende vara förmänligare an pä barrträd, ty hos de förra

^) Karl Gayer: Die ForstbeiiUtzung, sid. 79.

är det den fastare höstveden och hos de senare den lösare
värveden, som af Ijuset reageras i sin tillväxt. Vidare har
man funnit, att det under starkare ljustillträde uppvuxna
trädet bar större brännvärde an det täta beständets, ty kol-
halten i lignin är större an i cellulosa ^). — Att mycket stärkt
ljustillträde ofta, som ofvan antydts, kan inverka menligt pä
trädens kvalitet, är klart, men torde vi dock kunna förena
oss med Kraft, da han säger: »Allerdings ist dieser Nachteil
im Allgemeinen wohl nicht so gross, wie der Verlust, wel-
chen zu schwache Lichtungen im Gefolge haben» . . . ^).

Af stör vigt är det ännu för skogsmannen att veta
hvilken verkan Ijuset utöfvar pä trädens fröproduktion. Att
en relativt stark Ijustillgäng är ett nödvändigt villkor för en
stark och önskvärd fröproduktion hos träden, framgär af det
faktum, att för de i fröna ingäende askhaltiga ämnenas bil-
dande en stark näringsproduktion är nödvändig, som ej utan
sä godt som obehindradt ljustillträde nöjaktigt kan försiggä ^).
Det är ju för öfrigt en allmänt bekant sak, att fristäende
träd bära kottar tidigare an beständsträd och att skillnad
i detta afseende äfven är rädande melian glesa och täta be-
stand. Sälunda omnämner t. ex. Blomqvist, att tallen säsom
fristäende eller i glesa ungskogar redan vid 20 ärs älder är
fortplantningsmäktig, medan fröproduktionen i slutna bestand
börjar först vid 30—40 ärs äider. Och frän 80 tili 150 ärs
älder, säger Blomqvist, att taliarna frambringa det mesta och
bästa frö *), hvilket naturligtvis beror därpä, att slutenheten
vid denna älder redan betydligt rubbats. Vid fröhygge har
man äfven trott sig märka, att äterväxten varit säkrare, da
fröträden utgjorts af genom friare ställning härdade och med

') Karl Gayer: Die ForstbenutzuDg, sid. 89.

*) GtiBtav Kraft: Beiträge zur Lehre o. 8. v., sid. 21.

*) Karl Gayer: Der Waldbau, sid. 48.

*) A. G. Blomqvist: Tallen, eid. 62.

yfviga kronor försedda träd an om de varit af den vanliga
beständsträdstypen. Hvilken inverkan det fritt tillström mande
Ijuset utöfvar pa trädens fröproduktion framgÄr vidare däraf,
att man lagt marke tili huru enstaka, spridda tallar, upp-
komna af frö längväga ifräa, gifvit upphof ät en hei vacker
yngre generation, med fröärens tidsskillnad som m&tt för
äldersskillnaderna ^). — Vi se alltsä hvilken betydelsefull
roll Ijuset spelar äfven da, när det för träden gäller att
framalstra upphofvet tili nya, kommande generationer, att
det är dar lika viktigt som i andra moment af trädets och
beständets utveckling.

Vi ha sälunda framställt den betydelse Ijuset eger i det
enskilda trädets och beständets lif och utveckling, sedd ur
forstmannens synpunkt, och vilja vi nu öfvergä att ur samma
synpunkt närmare studera de positioner de särskilda träd-
slagen intaga i förhällande tili Ijuset.

:|c ifc

Af det föregäende hafva vi erfarit hvilken viktig roll
Ijuset spelar säväl i det enskilda trädets som beständets lif
och utveckling och hafva vi redan frän första början som
norm fastslagit den förutsättningen, att Ijuset är ett nödvän-
digt villkor för all växtlighets uppkomst och fortbestand pä
jorden. Till den ändan kunna vi äfven säga, att alla vära
trädslag äro Ijusfordrande ; de fordra Ijus med nödvändighet,
för att de mä lefva, utvecklas och i sin tur gifva lif ät kom-
mande generationer. Vi tala dock om Ijusfordrande och
skuggfördragande trädslag och vi tillmäta dessa begrepp en
stör betydelse i skogshushällningen. Vi säga, att tallen är
ett Ijusfordrande trädslag, medan vi ät granen gifva epiteten
skuggfördragande. Härvid mena vi, att tallen för sin existens

') SkogsvärdsföreniDgens tidskrifc 1904, sid. 271.

behöfver mera Ijus an granen. Själfva den Ijusmängd de
särskilda träden behöfva kuona vi ej exakt uttrycka i matt,
men vi kunna dock — om ocksä ofta med svärighet — an-
gifva den relativa Ijusmängd de skilda trädarterna äro i
behof af vid liknande tillfällen. Sälunda veta vi, att, om vi
sä eller plantera s&väl tall som gran säsom underväxt i en
tallskog, granen skjuter relativt raskt upp i höjden, medan
tallen äter i fiere ärtionden kan tvina som marbuske eller
ocksä inom kort förkväfvas.

Vi veta äfven, att band i band med denna olikhet i
de särskilda trädslagens behof af Ijus äfven olikbeten i dessa
trädslags säväl yttre utseende som deras blads anatomiska
byggnad fortskrider. Men icke blott mellan olika arter gör
sig denna olikhet gällande, utan kunna vi äfven mellan indi-
vider af samma art märka en skillnad i nämnda afseende,
da des«a uppväxa under olika Ijusbetingelser. Ett bokblad
i skugga t. ex. bar en helt olik struktur an ett under star-
kare inverkan af Ijuset uppvuxet*), I detta förbällande torde
man väl äfven finna lösningen tili gätan, hvarför en del
växler täla mera skugga an andra och tvärtom. Man künde
nämligen tänka sig, att alla växter skulle bafva lika stört
Ijusanspräk, da de uppväxa under liknande yttre omständig-
heter, men att olikbeten i Ijusbebof först da skarpare fram-
trädi, när de yttre omständigheterna tili den grad inverkat
pä deras lif, att de genom pbylogenetisk utveckling och ärft-
lighet fätt en säregen, efter förhällandena lämpad, bl»dstruktur
och sitt karaktäristiska yttre utseende samt naturligtvis äf-
ven sitt särskilda Ijusoptimum ^).

Om orsaken tili denna olikhet i det yttre utseendet och
i bladens inre byggnad bar man varit af olika äsigter. En

') £ug. Warming: Den almindelige Botanik, sid 329.
') Eng. Warming : Lehrbuch der ökologischen Pflanzengeographi,
«a. 19—20.

del mena, att det vore Ijuset själft, som genom sin olika
stora intensitet vid olika tiilfällen skulle framkalia denna
skillnad, medan andra gifva den af Ijuset beroende transpira-
tionen ett stört inflytande i detta hänseende m. m. Huru
härmed an mä förhälla sig, kunna vi dock konstatera, att
det ätminstone delvis är nägotslags själfreglering, sora härvid
gör sig gällande.

Ett tydiigt exempel pä denna själfreglering ger den
olikhet, som är rädande i epidermis' tjocklek mellan »sol-
blad> och »skuggblad», sä att denna är större hos de förra
an hos de senare. Detta förhällande utöfvar naturligtvis en
reglerande inverkan pä afdunstningen. Den anatomiska skill-
naden mellan Ijusfordrande och skuggfördragande växters
(träds) blad gör sig ännu gällande i pallisadväfnadens höjd
och svarapparenchymens mäktighet äfvensom däri, att de
förre ofta hafva en isolateral och de senare en dorsiventral
byggnad. Detta sistnämnda betingas naturligtvis af Ijusinten-
siteten själf ^).

Den mest i ögonen fallande och pätagliga skilinaden
mellan Ijusälskaude och skuggfördragande trädslag ger sig
dock bäst tillkänna i det yttre utseendet. — Bladens ställ-
ning är ofta olika. Profilställning är utmärkande för Ijus-
fordrande, medan s. k. ytställning ofta karaktäriserar i dun-
kel växande träds blad. Skillnad i bladens härbeklädnad
har man äfven lagt marke tili, liksom äfven i glansen.
Ljusälskande trädslags blad äro nämligen utmärkta för sin
starka Ijuset reflekterande glans ^). Grauens mörkare grönska
skiljer ju sig äfven bjärt fr&n tallens Ijusare. Vidare har
tallen alltid en glesare krona an granen, ty ett träd, som
har egenskapen att växa och trifvas i andra träds skugga,

') Warmiiig: I^ehrbuch der ökologischen Pflanzengeographi, si«i. 17
Hicl. 1«— 18.

behöfver nödvändigt en större bladyta, för att under den
svagare Ijustillgängen kiinna assimilera den nödiga kolsyre-
mängden. Därför bibeh&ller äfven granen harren naycket
längre tid an lallen, hvaraf just den större tätheten hos gran-
kronan är beroende. Tallen har som bekant de inre delarna
af grenarna och kvistarna alldeles bara ^). Kronans form
och storlek är äfven alldeles olika hos dessa bägge, sä mot-
satta positioner med hänseende tili Ijaset intagande trädslag:
Ofta och särskildt hos äldre tallar befinner sig kronan all-
deles i toppen af trädet, liksom sträfvande sä mycket som
möjligt upp mot Ijuset, hvarvid de typiska, afrundade och
kupolformiga tallkronorna uppstä. Granen däremot, särskildt
da den växer i litet rymligare läge, utbreder sina med harr
tätt försedda grenar närmare jordytan, medan den afsmal-
nande toppen som en kil skjnter upp i höjden. Ännu tyd-
ligare framträder skillnaden mellan tallens och granens Ijus-
behof i de unga slutna beständen. Redan i det 20-äriga
tallbeständet se vi huru de nedre grenarna hos de unga
träden sä smäningom börja förtvina för att slutligen som
uttorkade nedfalla. Detta fortsättes allt högre och högre
upp, allt efter som kampen om Ijuset mellan trädindividerna
blir häftigare, tills i det spändaste förhällandet blott de glesa
harren pä nägra fä kvistar fuUgöra lifsvillkoret, assimila-
tionen. Hos granen märka vi däremot ej pä längt när en
sä stark tendens för kvistrensning. Visserligen är den i tätt
bestand stäende granens utseende afvikande frän den i gle-
sare bestand eller pä fria faltet växande granens, men dock
ej i sä hög grad, som förhällandet är hos tallen. En del

') Som ett undantag frän denna regel, att mindre Ijnsfordrande
trädslag längre bibehftlla bladen, omnämner Kraft i >Allgemeine Forst-
end Jagdzeitang» 1876, sid. 165, förhAllandet raellan Pinus laricio och
Weymonthtallen. Hos den förra hälla sig nämligen barren längre tid
an hos den senare och ändock är Weymonthtallen öfverlägsen P. la-
ricio i fördragandet af skugga.

resultat af de förutnämnda, af dr Cieslar företagna under*
sökningarna bekräfta äfven anförda förhällande mellan de
olika Ijusfordrande trädslagens kronor. Sälunda stodo de af
Pinus laricios kronor tillbakahällna IjusmäDgderna mycket
nära de af de löflösa bokarnas kronor absorberade, medan
de löfbeklädda bokarnas kronor naturligtvis tillbakahöllo
mycket större mängder. De löflösa kronorna i ett svagt
gallradt 63-ärigt bokbestand absorberade 72 o/o, kronorna i
ett 57-ärigt P. laricio-beständ 83 Vo och det belöfvade kron-
taket af det nämnda bokbeständet 97 ^/o af de kemiskt verk-
samma Ijussträlarna. Beskuggningskoefficienterna äter hos
ett annat belöfvadt 63-ärigt bokbestand voro i det svagt hjälp-
gallrade beständet 4,4, i det medelmättigt gallrade 7,9 och i
det stärkt gallrade 10,7 och i det 57-&riga P. laricio-beständet
utgjorde resp. beskuggningskoefficienter l,o, 1,3 och 2,o *). —
Vi kunna säledes af det sagda draga den slutsatsen, att kro-
nornas täthet och storl^k hos de särskilda trädarterna stä i
omvänd proportion tili resp. trädslags Ijusbehof. — Detta
om det ytire utseendet.

Välbekant för forstmannen är den skillnad Ijusfordrande
och skuggfördragande trädslag förete med afseende ä det
satt, pä hvilket de bilda bestand och buru dessa utveckla
sig. Härvid kunna vi särskilja beständstätheten och beständs-
formen. — Hvad beständstätheten beträffar, sä skiljer ju sig
tallbeständet i detta afseende mycket frän granbeständet.
Det förra är alltid betydiigt glesare an det senare. Om äf-
ven plantorna i det unga tallbeständet, da de ännu hafva
tillräckligt utrymme och Ijus, kunna uppkomma lika tätt som
granplnntorna, märka vi dock snart huru denna täthet i det
unga tallbeständet som ju redan förut blifvit päpekat genom
den Starkare sjiilfgallringen mycket hastigare försvinna an i
granbeständet. Och ju äldre beständen blifva desto större

») A. Ciealar: Die Rolle des Lichtes im Walde, sid. 32—33.

Wir skillnaden i deras täthet. Da sjäifgallringen i tallbestän-
<let vid dess 20 kv börjar blifva allt lifligare, märka vi att
granskogen da ännu stär särdeles tat och dyster, och mel-
lan de äldre tall- och granbeständen märka vi ju en sär-
deles stör skillnad vis-a-vis tätheten. — Hvad best&nds-
formen äter angär, sä har ju enhvar lagt marke tili, att de
mera Ijusfordrande trädslagen, hos oss tallen och björken,
vanligast växa i fttminstone nägot sä när jämnäriga bestand.
Därom bära vära ä svedjemarker och efter tjärkatning upp
komna vackra jämnäriga tallskogar vittnesbörd. Granen
kunna vi däremot ej pä nägot satt anse sträfva efter jämn-
ärig beständsform, om ocksä den ofta uppträder i dylika.
Tvärtom se vi huru den äfven i rena granbeständ skyndar
att spira upp i hvarje liten lucka, som uppkommer. Äfven
se vi ofta huru under den äldre granskogen, om slutenheten
ej är alltför tat, en ynsrre generation af samma slägte sä
smäningom spirat upp och är redo att under nägot gynn-
sammare Ijusförhällanden skjuta upp i höjden. Och betrakta
vi ett jämnärigt, medelälders tallbeständ, dar slutenheten ej
änn« rubbats, sä finna vi ej dar, huru vi an mä söka, nägon
föryngring af samma trädslag. Man kan ej gärna antaga,
att de medelälderstallama ej ännu skulle vara fortplantnings-
mäktiga, utan är det säkert att de mer an engäng befröat
marken under sina kronor. Fröna ha börjat gro, men den
unga telningen har inom kort dött af Ijusbrist. Däremot
finna vi ofta under vära medelälders tallskogar en ganska
rik yngre generation af gran, som uppkommit af de här och
dar i tallbeständet växande granama, och som blir allt kraf-
tigare ju glesare öfverbeständet blir, för att slutligen, om
lyckan är god öfvertaga rollen af det härskande trädslaget
i det forna tallbeständet. Sähinda kunna, om förhällandena
äro gynnsamma, de skuggfördragande trädslagen genom denna
sin egenskap att uppkomma och växa i andra träds skugga

hell och hallet undantränga de mera Ijusfordrande och sä-
lunda alltid afgä som segrare ur konkurrensen.

Denna egenskap, alt mer eller mindre täla beskaggning,
den mä nu sedan komma uppifrän eller vara s. k. sido-
beskuggning, bar man äfven lagt tili grund vid upprättande
af Skala öfver de särskilda trädslagens olika stora Ijusbehof.
Detta förfarande kan dock ej alltid leda tili rätt resultat,
emedan trädens Ijusbehof, som vi längre fram komma att
se, äro beroende af flere olika förhällanden. Vi komma alt
se huru samma trädslag ä en ort är mera Ijusfordrande an
ä en annan m. m., hvaraf vi märka det man har flere fak-
torer att »räkna med>, da det gäller att upprätta en skola,
dar träden äro ordnade efter sina Ijusfordringar. Ett nägot
sänär rätt resultat torde man dock kunna vänta, om alla de
trädslag, som skola jämföras med hvarandra, uppdragas un-
der liknande yttre omständigheter och under lika stör skugga.
Härvid böra träden naturligtvis vara af ung. samma älder
och kunna härvid synbarligen endast unga sädana komma
i fräga. Pä grundvalen af denna princip har Kraft gjort
undersökningar öfver de i Tyskland förekommande för-
nämsta trädslagens Ijusfordringar ^). Han har härvid som
öfverbeständ användt en genom plantering i 3,5 meters för-
band uppkommen ung. 2ö-ärig, jämntät ekskog pfi frisk
och lerig jordman. Under denna har han sedan, med lika
stört afständ mellan plantorna, planterat björk, vanlig tall,
alm, lärkträd, bok, Weymouthtall, silfvergran, Pinus laricio,
ask, gran, hvitbok och lönn (Teldahom). Efter 8 är under-
sökte Kraft sina planteringar och fann naturligtvis en stör
olikhet rädande mellan de alla som friska nedsatta plan-
torna ; af en del funnos blott nägra tvinande exemplar kvar,
medan andra äter trifvats rätt väl och skjutit upp i höjden.
Efter utseendet och höjdtillväxten m. m. att döma, var re-
snltatet följande:

') Allgemeine Forst- und Jagdzeitung 1878, sid. 1H4 — 167.

Skala för bairträd.

Silfvergran,
gran,

Weymouthtall,
lärkträd,
P. laricio,
vanlig lall.

Skala för löflräd.

Bok,

hvitbok,

lönn,

ask,

björk.

Skala for barr- och löflräd tillsammans.

Bok och silfvergran,

hvitbok,

lönn,

gran,

ask,

björk och Weymonthtail,

lärkträd,

P. laricio,

vanljg tall.

Silfvergranarna och almarna hade varit af dälig kvalitet,
frosten hade dessutom skadat silfvergranen, boken och gra-
nen, hvarjämte boken ännu lidit af mössbett, sä att äfven
andra faktorer förntom öfverskärmningen bade menligt in-
verkat a dessa trädslag, hvarigenom skalan beträffande dem
icke är korrekt.

Äfven andra hafva genom mängahaiida försök försökt
fä tili stand en streck hällande skala för trädens Ijusbehof.
Gustav Heyer är den första, som försökt fä denna viktiga
fräga tillfredsställande besvarad, men äfven hans liksom men-
gen annans resultat hafva för en sträng kritisk granskning
blifvit ohällbara befunna.

Af intresse är att erfara tili hvilka resultat man kan
komma i uppställande af rangskala för de särskilda trädens
Ijusfordringar, da man baserar sig pä förhäilandet, att mera
Ijusäiskande trädslag ha glesare krona an mindre Ijusfor-
drande och omvändt. Genom att uppmäta Ijusintensiteten i
resp. träds kronor borde man da komma tili det resultat, att
Ijusintensiteten är större i de mera Ijusfordrande trädens
kronor och tvärtom, d. v. s. proporlionell med resp. träd-
slags Ijusfordringar. Dr Hesselman har med tilihjälp af den
ofta nämnda Wiesnerska photometern gjort uudersökningar i
detta afseende ä svenska löfängar. Ljusintensiteten har han
härvid uppmätt i den punkt i trädkronorna, dar de bladbä-
rande grenarna börja torka och dar säledes bortrensning af
döende grenar försiggär. Bl. a. har han kommit tili följande
resultat beträffande Ijusstyrkan i resp. trädslags kronor:

Ask

• ■

. ^ 5.2 -^'6.1

Rönn .

•

. . ^^5 2 VS

Masurbjörk .

. V7 VS

Tall

1 •

. . V9-V1O

Asp

■

. . 1/9

üxel

1 •

. . V15.8

Lönn .

* •

. 1 U Vl7

En .

■ ■

. . 1 19 — V2I

Hassel .

• 4

. . 1 18 — Vl9

Ek . .

•

. . V'l9 — V12

Gran

•

. . ^'28 — 1 38 ')

*.. ■

A • 1

1 • /•. « r\t\- • J t •»

*) Skogsv&nlaföreninifens tidskrift 1905, sid. 17

Alt dessa resultat ej helt och hallet kunna hälla streck, sy-
nes genast däraf, att eken, som är ett af de mest Ijusälskande
trädslag, fätt sig anvisad en plats nära granen, hvilket för-
hällande torde bero därpä, att det ej är enbart Ijnset, som
regierar rensningen i trädens kronor.

Gayer anför i sin * Waldbau» ^), stödjande sig pk egna
och andras erfarenheter, följande ordningsföljd, börjande med
de mest Ijusfordrande :

Lärkträd, björk,

vaniig tall, asp, vide,

ek, ask, ädelkastanj, Pinus montana,

alm, klibbai, P. laricio^

graal, lind, Weymouthtall, lönn, cembratall,

gran,

hvitbok,

rödbok,

silfvergran, idegran.

Af dessa säger Gayer, höra lärkträdet, björken, tallen, eken,
aspen och viden tili »echte Lichthölzer», medan han som
»entschiedene Schattholzarten» uppräknar silfvergran, rödbok,
hvitbok och gran. »Die übrigen zwischen diesen beiden
(iroppen stehenden Holzarten neigen bezüglich ihres Licht-
bedarfes mehr zu den Lichtholzarten, sie bilden gleichsam
die zweite Stufe derselben oder schliessen sich ihnen un-
mittelbar an. Holzarten, welche den Übergang von den
I^ichtholzarten zu den Schattholzarten zu repräsentieren ver-
mochten, sind schwer zu bezeichnen. Am meisten Anspruch
auf diese Stellung hat die Linde und die Weimoutskiefery»
Säger G. vidare.

•) Sid 32.

ütan anspräk pä absolut hällbarhet künde följande,
säsom lämplig för praktiska ändamäl varande, indelning
anföras :

I. Ljusfordrande trädslag' (Lichthölzer): lärkträd,
björk, tall, asp, ek och vide.

II. Mellangj'upp : ask, alm, al, lönn, lind,.Weymouth-
tall och cembratall.

III. Skuggfördragande tr^ädslag (Schatthölzer): gran,
bok, sibirisk gran och silfvergran.

Dock är det, soin redan blifvit antydt, ofta mycket
sv&rt att noga bestämma ett trädslags Ijusbehof, ty mänga
faktorer spela härvid, som sagdt, en betydlig roll. Vi syfta
härmed särskildt pä den afgörande betydelse ständortsbeskaf-
fenheten utöfvar pä trädens Ijusbehof, hvarvid vi kunna sär-
skilja vegetationstidens längd, orten och markens beskaffenhet ^).

Vegetationstidens längd stär i omvänd proportion tili
trädens ijusbehof: ju kortare den förstnämnda är, desto större
är Ijusbehofvet. Ju längre vi frän det tropiska vegetations-
bältet komma ät norr eller söder, desto kortare blir den tid,
trädet och all annan växtlighet bar sig anvisad för sitt lifs
viktigaste funktioner, tillväxt och förökning. Detsamma är
äfven förhällandet ju högre vi stiga upp mot bergens räare
klimat. Dar mäste Ijusets inverkan och säledes äfven Ijus-
behofvet vara större, pä det trädet under den korta tid det
därtill eger matte hinna uppfylla de kraf naturen kräfver af
det. Nästan alla alpväxter äro äfven bekanta för sitt rela-.
tivt stora Ijusbehof.

1 nära samband med föregäende förhällande stär det
inflytande, som orten med hänseende ä Ijusintensiteten ut-
öfvar ä trädens Ijusbehof. Ä trakter, som äro karaktäristiska
genom sin dimmiga luft, sin ständigt molnbetäckta himmel
eller genom sina nordliga sluttningar m. m., kan solljuset

') Karl Gayer: Waldbau, md. 3-2—34.

naturiigtvis icke verka med samma styrka, som i trakter,
dar förhällandena i detta afseende äro normala eller mot-
satta. Därför roaste äfven träden dar med större begärlighet
upptaga det mindre ymniga solljuset an det normalt fritt
strömmande, pä det alt det förstnämnda mä hafva samma
inverkan som det senare. Här träder oss samma fenomen
tili niötes, som hos Iräd, som äro vana att växa och väl
trifvas i skugga, d. v. s. att träden förstora sin bladyta vid
svagare belysning. Äfven barrens, resp. löfvens, härdhet och
ställning äfvensom färg visa skillnad ä Ijus-intensiva och
extensiva trakter. Men icke blott mellan orter, utan äfven
mellan nord- och sydsluttningar skulle, som antydts, den
olika starka Ijusintensiteten göra sig märkbar ä trädens
Ijusbehof, om icke fuktighetsförhällandena ofta skulle inverka
i motsatt riktning. Och härvid äro vi äfven inne pä mark-
beskaffenhetens omräde.

Välbekantj för skogsmannen är det inflytande mark-
beskaffenheten utöfvar pä trädens Ijusbehof. Dessa fordra
nämligen mera Ijus pä torrare och magrare jordmän, medan
de pä frisk och fuktigare sädan äro karaktärististiska för
sin relativt stora förmäga att täla beskuggning ^). Härvid är
det fuktigbeten, som i främsta rummet gor sitt inflytande
kännbart och detta i sä bog grad, att man tryggt kan anse
dess betydelse vara den största, da det är fräga om ständ-
orlsbeskaffenhetens inflytande ä trädens Ijusfordringar ^). A
torr och mager jordmän äro de för sitt stora Ijusbehof kända
trädarterna ännu mera an vanligt Ijusfordrande, medan de a
friskare jordmän betydligt reducera sitt Ijusanspräk. Vi märka

') Ba8erande sig p& detta Hakförh&llande, har prof. E. Ranianii
pA^tÄtt, att mellan träden (och växterna i allmänhet) ej r&der kamp
om ]jn8et utan om de mineraliska näringsftmnena i jorden.

-) Härvid är det nat. ej fiiktigheten som direkt gör sitt infly-
tande gällande utan den af denna betingacie näringsrikpdomen i jorden.

s&lunda, huru de pä vära magra och terra rullstensäsar
växande tallskogarna visa särskildt stark tendens tili själf-
gatlring och i högre älder stä som särdeles glesa med tvinig
eller ingen underväxt. Detta förhällande förorsakas antap:-
iigen af den ringa näringsmängden i jorden, tili följd hvaraf
träden mäste upptaga desto mera näring ur lüften, och da
vi veta, att Ijustillträdet är proportionellt med den af bladen
assimilerade kolsyremängden, förstä vi hvarför Ijusbehofvet
hos träden är större pä mager jordmän. Pä bördigare jord-
män mäste förhällandet därför nat. vara motsatt. Detta be-
visas tydligt af vära ä frisk krosstensgrus växande tallskogars
större täthet äfvensom däraf att all äterväxt under äldre
bestand ej alltid saknas. Samma förhällande träder oss äf-
ven tili mötes hos de mera skuggfördragande trädslagen. Pa
särdeles frisk och bördig Standort täla de ännu mera öfver-
skärmning an pä mager och torr sädan, dar för denna deras
förmäga trängre gränser äro uppdragna. Att denna af bättre
eller sämre jordmän beroende inverkan pä trädens Ijusbehof
ger sig tili känna pä ett märkbart satt, är sälunda intet
tvifvel underkastadt, ehuru detta inflytande dock ej torde
kunna anses för sä stört, att Ijusfordrande trädslag i ett
speciellt fall künde kailas skuggfördragande och omvändt.
(Möjligtvis künde detta ske med afseende ä de trädslag, som
stä pä gränsen mellan Ijusfordrande och skuggfördragande).
— l det yttre utseendet ger sig denna skillnad annars tyd-
ligt uttryck. Detta märka vi ju tydligt, om vi jämföra vära
pä god och dälig mark växande tallar med hvarandra. Gayer
päpekar äfven huru bjärt den i södra Tyskland pa dälig
jordmän växande, glest belöfvade björken skiljer sig frän
östersjöländernas pä frisk och kraftig jordmän växande björk,
som är karaktäristisk för sin yfvi^a och täta krona. Äfven
Säger G. vidare, att i »östersjötallens> mera sammanträngda
krona ligger en antydning ä ett ringare Ijusbehof hos detta

trädslag pä frisk Standort *). — I detta sammanhang künde
anno frägan om de yngre trädens eller plantornas mindre
Ijusbehof i förhällande tili de äldres af samma art beröras,
ty denna företeelse är delvis füllt analog med trädens
växlande Ijusfordringar pä god och dälig mark. Man har
Dämligen yelat pästä, att denna olikhet i Ijusbebof skulle,
förutom af det redan päpekade förhällandet hos löfträden,
ännu vßra beroende däraf, att rotsystemet i förhällande tili
kronan hos unga träd är bättre utveckladt an hos äldre,
hvarigenom kronan under trädets ungdom är kraftigare närd
an pä äldre dagar *). —

Det är klart, att det olika Ijusbehofvet hos de särskilda
trädslagen utöfvar stört inflytande ä afverkningsmetoderna
äfvensom ä andra ingrepp frän skogshushällarens sida, som
äro päkallade af skogshushällningens rationella bedrifvande.
Detta kommer dock tili synes i den mera ingäende behand-
lingen af lärkträdet, tallen och granen, hvartill vi nu skola
öfvergä, sä att Ingen orsak föreligger att behandla denna
fräga skildt för sig.

Lärkträdet.

Säväl tallen som björken höra tili vära mest Ijusfor-
drande trädslag, men öfverträffas de dock hvardera i detta
hänseende af lärkträdet, hvarför det torde vara pä sin plats
att här egna nägra ord ät detta det första rummet i rang-
skalan intagande trädslag, om ock det ännu ej eger hemorts
rätt hos oss i samma bemärkelse, som de nämnda träden.

Alla författare inom forstlitteraturen äro äfven ense om
detta trädslags stora behof af Ijus. Gayer säger pä tal om
lärkträdets stora Ijusbehof bl. a. följande: »Die Lärche ist die

') Karl Gayer: Der Waldbau, sid. 33—34.

*) Skogsv&rdsföreningens tidskrift 1905, sid. 20.

lichtbedürftigste Holzart, und kommt ihr in dieser Beziehung^
nur die Birke gleich. Sowohl auf ihrem heimatlichen Stand-
orte wie anderwerls ist ihr jede Überschirmung zuwieder,
und selbst den Seitenschatten erträgt sie nur unter sehr
günstigen Standortsverhältnissen. Sie strebt deshalb stets
nach voller Gipfelfreiheit und sucht jeder seitlichen Um-
drängung ihrer Krone zu entwachsen, wozu sie durch ihr
langes Längenwachstum vorzüglich befähigt ist. Auch die
Umdrängung von gleich hohen Bäumen ihrer eigenen Art
mag sie nicht leiden. Räumiger, ja vereinzelter Stand ist
ihr Bedürfnis; im geschlossenen Bestände sind die Kand-
bäume vielfach einseitig beastet und die Stämme des Bestands-
inneren ziehen ihre Bekronung auf die oberste Partie des
Schaftes zurück» ^). Som bekant har lärkträdet äfven ganska
stora anspräk pä jordmänen, hvilket ännu i sin tur bekräftar
dess stora Ijusbehof.

Gayers ofvanciterade yttrande gäller väl hufvudsakligast
det euiopeiska lärkträdet. Det i Sibirien växande lärkträdet
torde nämligen ej sä litet afvika frän det europeiska med
afseende ä sitt Ijusbehof, sä att det förras är betydligt mindre
an det senares. 1 Sibirien torde förhällandet mellan tallens
och lärkträdets Ijusbehof vara omvändt det i Europa, sä att
tallen och säledes äfven björken dar hafva högre plats i
Ijusbehofs-rangskalan an Larix. Denna olikhet i Ijusbehof
mellan det sibiriska och europeiska lärkträdet framträder
tydligt i skillnaden i täthet i de af resp. trädslag bildade
bestanden. Sälunda är tätheten i den sibiriska lärkträds-
skogen vanligtvis 0,6 — 0,7 och i den europeiska (pä Alperna)
blott 0,3 — 0,5. Detta gäller nat. äldre skogar. Hvaraf detta
sakförhällande är beroende, är sv&rt att säga : ej är det jord-
mänens olikhet, som härvid gör sig gällande, ty icke kan man
gärna anse Sibiriens jordmän för bättre an den ä Alperna,

•) Karl Gaver: Der Waldbau, sid. 68.

ej heller torde man i detta fall kunna tillskrifva klimatolo-
giska förhällanden sä stört inflytande. I Raivola lärkträds-
park är man ja äfven i tillfälle att se en relativt hög täthets-
grad hos det redan ganska älderstigna sibiriska lärkträds-
beständet. Dock saknas ju hos oss naturligt uppkomna
lärkträdsskogar, som künde ge ett tillfredsställande svar pä
denna fräga om det sibiriska lärkträdets mindre Ijusanspräk
äf^en hos oss.

Lärkträdets stora Ijusbehof kommer väl tili synes i det
sätU pä hvilket det bildar bestand. Som redan omnämnts,
äro de rena lärkträdsskogarna i Europa särdeles glesa, säväl
de naturligt uppkomna som de medels kultur uppdragna.
Denna naturens vink, den stora glesheten i de naturligt upp-
komna beständen, har människan nämiigen tagit i akt, da
hon pä konstladt vis förnyar eller grundlägger en lärkträds-
skog, hvilket vanligtvis, ja sä godt som alltid sker genom
plantering. Härvid användes 1, 2 — 3 meters af stand mellan
piantorna enligt Gayer *). Hvad beständsformen i det rena
lärkträdsbeständet beträffar, sä är naturligtvis den för Ijus-
älskande trädslag karaktäristiska jämnäriga beständsformen
den lämpligaste liksom äfven det jämna beständets afverk-
ningssätt, trakthygget.

Rena lärkträdsskogar äro dock en sällsynthet hos oss
i Europa, utan uppdrages lärkträd vanligtvis i blandning med
andra trädslag. Detta förorsakas nat. af den af lärkträdets
starka Ijusbehof beroende stora glesheten i det äldre och
redan i medeläldersbeständet, hvarför skuggfördragande träd-
slag äro af nöden att inplanteras i beständet i och för bibe-
hällande af markens växtkraft.

Det satt, pä hvilket blandningen af lärkträd med andra
trädslag af naturen sker eller af människan vanligtvis utfö-
res, gifver oss ännu en säker garanti för detta trädslags

*) Karl Gayer: Der Waldbau, sid. 506.

stora Ijusbehof, ty i blandade bestand spela ju resp. träd-
slags Ijusfordringar en särdeles stor och viktig roll. Karak-
täristiskt för lärkträdet är härvid, att det ej alls uppdrages
i likäldrig bestandsart, utan mäste det ailtid ingä som öfver-
bestand i en olikäldrig sädan. Sälunda kan det ej heller
uppdragas tillsammans med andra mera Ijusälskande träd-
slag, ty detta bland ningssätt förutsätter vanligtvis nägot sä
när likhet i resp. trädslags älder. Visserligen künde blan-
dade tall- och lärkträdsbeständ tänkas som möjliga, men en-
dast da, när ät lärkträdet gifves ett särdeles stört förspräng.
Den vanligaste och bästa kamraten för lärkträdet är dock
granen, ty detta blandningssätt tillgodogör hast lärkträdets
Ijusbehof genom att ät detsamma gifva fullständig toppfrihet
(Gipfelfreiheit), liksom äfven granen ännu omöjliggör försäm-
randet af markens växtkraft. —

Efter lärkträdet följer ju björken i trädens Ijusbehofs-
rangskala, men da denna med afseende ä sitt Ijusbehof ej
mycket skiljer sig frän tallen, vilja vi ej här behandia björ-
ken skildt för sig, utan heldre taga tili tals värt förnämsta
skogsträds, tallens, förhällande tili Ijus och sku{[ga.

Tallen

hör, som vi veta, tili de afgjordt Ijusfordrande trädslagen
och intager äfven bland dessa en af de främsta platserna.
Gm tallens stora Ijusbehof äro äfven alla fackmän ense.
Gay er säger träffande: »Die Kiefer ist eine entschiedene
Lichtpflanze ; so dehnbar ihre Natur in allen übrigen Be-
ziehungen ist, so wenig ist sie es in Hinsicht des Lichtbe-
darfes» *). Hvarje forstman har ju äfven varit i tillfälle att
iakttaga huru ömtälig tallen ofta är för hvarje slag af be-

") Karl Gayer: Der Waldbau, sid. 63.

skuggning och huru varsamt man därföre bör förfara vid
akötsel af tallskog, särskildt, da det gäller alt föryngra
en sädan. Härmed vore dock icke sagdt, alt talIeD är mot
äfven den miDsta beskuggning och alt denna ömtälighet för
beskuggning alltid och under alla förhällanden ar lika. Sä
t. ex. veta vi ju, att den unga tallplantan täl mycket mera
skugga an en äldre individ af samma slägte, hvilket sak-
förhällande naturligtvis är af största betydelse, da ju den
unga plantan är i behof af skydd mot yttre faror s. s. storm
och köld, hvilket skydd moderträdet är egnadt att gifva.
Afven markbeskaffenheten mäste ju göra sitt inflytande gäl-
lande härutinnan,] ty, som vi redan päpekat, kan. tallen pä
näringsrik mark i mycket högre grad undvara det fritt tili-
strömmande solljuset an pä mager och dälig sädan, sä att
en pä frisk Standort uppkommen talltelning efter friställning
ofta reiativt lätt kan repa sig och skjuta som ett lifskraftigt
träd upp i höjden, medan det tvinande och gängliga utseen-
det hos ä dälig jordmän under lika stark beskuggning upp-
komna plantbeständet gifver föga Ijusa framtidsförhoppningar.
Man har äfven anmärkt, att den nordiska tallen skulle vara
i stand att täla större beskuggning an den i mellersta Europa
växande, hvilket förhällande ju icke är af sä ringa intresse,
särskildt da man gärna är frestad att tro, det orsaken tili
detta förhällande ätminstone delvis skulle ligga i den skillnad
i kultureilt och säledes äfven i forstligt hänseende som varit
och är rädande mellan norden och mellersta Europas gamla
kalturländer. I dessa senare har skogshushällningen sekel-
gamla anor, och skogarna därstädes hafva tili stör del för-
lorat sin Ursprungliga natur och utvecklat sig — tili godo
eller ondo, därom mä de lärde tvista! — tili »kulturskogar»,
medan nordens skogar däremot icke sä länge ännu statt un-
der människans direkta inflytande och sälunda tili största
delen blifvit skonade forstvetenskapens »Sturm und Drang»,
hvarigenom den ursprungliga urskogstypen hos dem mera

bevarats. Sälunda skulle man pä kalafverkoingens konto
kunna skrifva detta den tyska tallens större Ijusbehof. Huru
som hälstl Faktum är dock, att, om ock skillnad häri räder,
säväl nordens som meilersta Europas tallar är ytterst Ijus-
fordrande träd.

Detta tallens starka behof af Ijus visar sig, som i jäm-
förelsen mellan Ijusfordrande och skuggfördragande trädslag
redan blifvit framh&llet, väl i det yttre utseendet: den efter
Ijuset sträfvande, i slutna bestand endast i toppen sittande
kronan, dess form och glesa barrdrägt. Barren hos tallen
kvarsitta äfven enligt Blomqvist blott 2 — 3 är, undantagsvis
i — 5 är ^). — Om det satt, pä hvilket tallen bildar bestand,
har äfven blifvit ordadt. Därvid har den relativt stora gles-
heten i äldre och medeläldersbeständ blifvit framhällen lik-
som äfven den i tallskogar vanliga starka själfgallringen, som
är orsaken tili denna gleshet. Huru stark denna själfgallring
är, som frän det 20 äret blir starkast, fä vi en föreställning
om, när vi uppräknade de tätt spirande smä plantorna i det
nyss grundlagda beständet och sedan den afverkningsmogna
skogens dugliga stammar. Hannikainen säger, att om de
unga plantornas antal per ha skulle vara t. ex. 20,000, sä
skulle man i den afverkningsfärdiga skogen finna blott 1,500
utvecklade stammar, hvaraf framgär, att mer an 90 ®/o af de
Ursprungliga plantorna dukat under i den ömsesidiga kampen
om tillvaron *). Orsaken tili denna enorma minskning säger
Hannikainen vara den, att tallen, för att kunna tillväxa,
framför allt fordrar Ijus för sin krona. Denna fordran pä
fritt Ijustillträde är det som gör, att tallen, hvilket äfven
förut blifvit framhället, liksom andra mera Ijusfordrande
trädslag sträfvar efter jämnärig eller ätminstone nägot sänär
jämnärig beständsform, ty det är klart, att en beständsform

') A. G. Blomqvist: Tallen, aid. 29.

*) P. W. Hannikainen: Metsänhoitooppi, sid, 27.

dar träd af alla äldrar och storlekar växa om hvarandra,
ej öfvereDsstämmer med tallens natur och anspräk pä Iju.s, ty
härvid komma nat. de mindre träden ofantligt att lida af de
störres cfverskärmniDg. I det jämnäriga beständet äter äro de
flesta träd ung. lika länga och nästan hvarje träd kommer däri-
geDom att f& äJmiostone den öfvcrsta delen af kronan fri. iDe
mest erfarna forstmän hafva ock gifvit det räd, att bortslopa
ett ojemnärigt ungt tallbeständ, der alla äldrar frän den ett-
äriga plantan tili det 20 äriga ungträdet finnas representerade
och att ersätta detsamma med jemnärig planterad skog, som
inom kort, tili virkesmassa och timmervärde, vida öfverlräffar
det frän början ojemnäriga beständet — en hushällningsätgärd,
som under intensiva förhällanden utan tvifvel är berättigad»,
Säger Blomqvist pä tal om dessa saker ^). Vära vackraste tall-
skogar utgöras ocksä af de, ätminstone nägot sänär jämn
äriga, efter fareld, katnings- och svedjebruk uppkomna tall-
beständen. Visserligen ega vi äfven vidsträckta ojämnäriga
äfven efter fareld m. m. uppkomna tallskogar, men de ofta
här och dar, särskildt pä sämre mark, förekommandi'. baia
skoglösare flackarna vittna om fäfäng ansträngning af den
Ijusfordrande tallplantan att uppkomma i sina äldre kam-
raters skugga. Vi märka alltsä äfven hos det ojämnäriga
tallbeständet tendens att bilda jämnäriga grupper ty utvidga
vi dessa bara fläckar, finna vi, att ett genom sidobefröning
uppkommet ungt plantbeständ inom kort sträfvar uppät, dock
nat. icke med samma fart som ett sädant, dar solljuset sä
godt som obehindradt fär göra sitt inflytande gällande.

Liksom beständsbildningen äro äfven beständets afverk-
ning och dürpä följande föryngring hos tallen karaktäriserade
genom detta trädslags stora behof af Ijus. Beständsformerna
och afverkningsmetoderna äro ju för öfrigt, som bekant, be-
roende af hvarandra, sä att de förra ofiast äro resultat af

0 A. G. Blomqvist: Tallen, sid. 35.

senare. Sälunda är den ojämnäriga beständsformen ofta ett
direkt resultat af blädningen. Och liksom vi päpekat, att
denna beständsform ej är lämplig för tallskog samt att tallen
af naturen är emot en slik beständsform, kunna vi pä samma
grunder som olämpligt och ofördelaktigt för tallen anse äf-
yien blädningsbruket vara, ätminstone i den form det vanligt-
vis bedrifvits och ännu bedrifves. Vid blädning för husbehof
i hemmansskogarna plockar man ju bort stammar här och
dar, af större eller mindre starlek allt efter omständighetema,
hvaraf följden naturligtvis är, att skogen utglesas och större
eller mindre luckor uppstä. Dessa luckor äro dock vanligt-
vis sä smä, att den mycket Ijusfordrande tallplantan i dem
icke kan växa upp tili träd utan pä sin höjd i flere ärtionden
tvina som marbuske, för att slutligen af sig själf eller genom
plötslig friställning dö ut eller i bästa fall utbilda ett trä-
vaxet, värdelöst timmerämne. Och ofta äro dessa luckor
ännu mindre, sä att det groende fröet knappt hunnit gifva
upphof ät nägra späda plantor, förrän dessa för det knappa
Ijustillträdets skull utdö. Detta är de omnämnda i vära
hemmansskogar * sä vanliga bara fläckarnas uppkomstsätt.
Om däremot större öppningar göras i skogen och blädningen
öfvergär tili s. k. grupp- eller platshuggning samt sälunda
närmar sig trakthygge, blir det som redan anmärktes möjligt
för tallen att föryngra sig. Blomqvist omnämner, att i 20 —
30-ärig tallskog en yta af minst 50 alnar i kvadrat är af
nöden, pä det en tillfredsställande föryngring af tallen m&
kunna försiggä ^). Äfven den ordnade timmerblädningen mäste
anses som ett otjenligt afverkningssätt för tallen, ty härvid
kommer skogen genom timmerträdens borttagande och kvar-
lämnandet af de mindre Sortimenten ofta att utglesas blott
sätillvida, att en yngre generation jämnt kan uppkomma, men
hvars vidare utveckling blir hämmad, eller ocksä händer det,

*j A. G. Blomqvist: Tallen, sid. 34.

om en grandunge finnes i närheten eller enstaka granar här
och dar instuckna i tallbestäDdet, alt vi soart under den
giesa tallskogen jämte de tvinande talltelningarna eller ocksä
helt ensamma se en ung generation af granar käckt, ehurii
langsam! straf va uppät. Hvardera af dessa företeelser äro
alltför vanliga i vära skogar för alt ej fästa skogsvandrarens
uppmärksamhet vid sig.

Del med tallens natur och Ijusahspräk mest öfverens-
stämmande afverkningssättet är trakthuggning, ty denna af-
verkningsmetod ger ju upphof ät det jämnäriga beständet
och är den metod, dar ett träds Ijusbehof hast blir tillgodo-
sedt. Alla den rena trakthuggningens variationer kunna vi
dock ej anse som lämpliga för tallen. Detta gäller särskildt
kalafverkning med väntad sidobesäning samt s. k. kuliss-
huggning, hvarvid föryngringen skall ske pä samma satt, ty
vid dessa afverkningssätt är det kalhuggna föryngringsomrä-
det oftast smalt och längsträckt, sä att det för den starka
sidobeskiiggningens skull för den unga tallplantan är mycket
svärt att iippväxa. Trakthygge med kvarlämnande af frö-
träd har af de flesta fackmän ansetts vara det säkraste och
bästa föryngringssättet för tallen, da föryngringen skall ske
ä naturlig väg. Antalet kvarlämnade fröträd fär härvid ej
vara stört, ehuru äsigterna om antalet inom forstlitteraturen
sjäfFallet gä vida ätskiljs. Fröträdens antal är nat. äfven
beroende af flere andra faktorer an Ijusbehofvet, s. s. frö-
ärets riklighet, markens mottaglighet, trädens och deras kro-
nors storlek samt markens friska eller magra beskafifenhet
äfvensom anlag för gräsväxt. Blomqvist förordar under de
mest gynnsamma omständigheter 30 — 40 per ha, medan han
ä dälig jordmän föreslär ett antal af 60—80, »hvilket dock
i medeläldrig skog, dar träden hafva smä kronor och ringa
fröproduktion, hör fördubblas» ^). Björkman ^) är nöjd med

0 A. G. Blomqvist: Tallen, sid. 166.

^ C. A. T. Björkman: Handbok i skogSBkmsel, sid. 26.

ett mindre antal och säger, att 28 — 33 per ha i allmänhet
borde vara tillräckligt, ehuru ban medger, att växtplatsens
beskaffenhet ibland kan fordra mera. Kronornas afständ
frän hvarandra fastslär han tili 15 ä 16 fot. Gayer är re-
presentanten för täta fröträdsställningar. Han gifver dock ej
nägot bestämdt besked om de kvarlämnade fröträdens antal,
utan Säger blott, att ung. Vs af virkesmassan bör vid be-
säningshygge borttagas ^). Gayer liksom andra författare för-
ordar dessutom täta s. k. Ijushuggningar äfvensom bort
tagande af fröträden inom 6 är. Enligt Björkman äro Ijus-
huggningar af nöden redan första eller andra äret efter
fröär, hvarvid Va af träden skulle afverkas ^). I allmänhet
fastslä de flesta fackmän som regel, att därest de uppspi-
rande plantorna pä nägot satt börja lida af fröträdens skugga,
dessa böra utglesas eller helt och hallet afverkas. Beteck -
nande för tallens starka Ijusbehof är vidare det ringa antal
öfverständare, som resp. författare förorda att kvarlämnas.
Björkman föreslär bögst 6 per ha^). Som en röd träd i de
flesta fackmäns uttalanden om föryngringen af tallskog genom-
löper den äsigten, att all förutvarande oduglig underväxt bör
borttagas. Med oduglig underväxt menas härvid all den
underväxt som i form af marbuskar och förkrympta plantor
uppkommit under det mer eller mindre glesa äldre tallbestän-
det. Sälunda säger Blomqvist, att all oduglig underväxt
borde borttagas, äfven om den ej är mera an 10 ä 15 är
gammal. »Om sädana plantor och telningar länge vuxit i
tryck, uttorka de efter friställningen, men i de flesta fall
kunna de ätminstone delvis blifva kvar, uppväxande pä sin
höjd tili kort och dälig tarfskog, eller ock kvarblir den under-
tryckta tallskogen pä en stationär Standpunkt och utgör ett
hinder för skogsmarkens nyttiga användning», säger Blom-

*) Karl Gayer:* Der Waldbau, sid.

') C. A. T. Björkman : Handbok i skogHsköt^el, sid. 27 & 28.

qvist vidare, om denna i vära tallskogar sa vanliga under-
växt ^).

Fröträden kasta dock äfven de skugga öfver de under
deras kronor uppspirande tallplantorna, och bar man, om
fröträdsställniDgen varit nägot tätare, t. o. m. ansett denna
beskuggning, som ju dock vanligtvis ej är afsedd alt vara af
längvarig beskaffenhet, för skadlig sätillvida, att plantoma
efier friställning ibiand kunna sjukas och äfven utdö. Detta
förhällande äfvensom de ofta lyckade försöken med kalaf-
verkning och ätföljande kultur hafva iifven gjort, att man
helt och hallet kullkastat pästäendet, att den unga tallplantan
vore i behof af fröträdens skugga, som man sä ofta velat
göra Iroligt, samt som norm fastslagit, att det fritt tillström-
mande solljuset aldrig kan hafva nägon menlig inverkan pä
det unga tai [beständet. Blomqvist säger härom: »Resultatet
af mina sorgfälliga undersökningar af denna fräga är^ att
skuggan af öfverhällna fröträd aldrig är nödvändig vid upp-
dragandet af tallskog, och att den förmenta nödvändigheten
Häraf har sin grund uti inbillade eller otillräckligt undersökta
förhällanden» ^. Enligt Colta är det »blott det ofördärfvade
fröet och inbesparingen af kostnader, som göra besänings-
hyggen 1 tallskog lämpliga» ^). Kalbs gge med ätföijande kultur
är det säledes, som ofta rekommenderas, särskildt i den
äldre forstUtteraturen, da det gäller föryngring af tallskog,
och ej heller de flesta nutidens fackmän torde förneka denna
metods lämplighet med hänseende tili tallens stora Ijusbehof,
om ej andra skäl vägde tungt i vägskälen tili förmän för den
naturliga föryngringen och ett mera naturenligt afverknings-
sätt, an hvad kalhuggningen är. Det satt, pä hvilket dessa
yid kalhygge använda kulturer utföras, gifver oss ännu ett

') A. G. Blomqvist: Tallen, eid. 151.
*) » » , sid. 119.

•) » » , sid. 122.

tydligt bevis om tallens stora anspräk pä Ijus. Sädd var
tili en början den vanliga kulturmetoden, men har denna
nästan hell och hallet nuförtiden undanträngts af planteringen,
som de flesta fackmän s. s. Pfeil m. fl. för den skull föp-
ordat, emedan man därvid bättre kan reglera tätheten i det
blifvande beständet. Oskolade l-äriga plantor planteras van-
ligtvis med 1 ^^2 meters mellanrum mellan raderna och 1 m.
mellan plantoma, omskolade med ett afständ af 1 V« — 2 m.
säväl mellan raderna som plantoma, i Finsp&ng har man
användt t. o. m. 2— 2V2 meters förband. Dessa matt förete,
som vi snart komma att se, en stör olikhet med de för den
skuggfördragande granen använda.

Tallens erkändt stora Ijusbehof framträder vidare tyd-
ligt i det satt, pü hvilket det ingär blandning med andra
trädslag. Tall- och björk- samt tall- och granbeständ äfven-
som en blandning af alla dessa vära förnämsta trädslag, äro
vära vanligaste blandskogar. Man kan äfven säga, att tauen
i alla dessa bestand intar främsta platsen, äfven i förhäl-
landet tili Ijuset. I det blandade tall- och björkbeständet
hafva vi ju tvä tili sina Ijusfordringar nära stäende trädslag,
men vi märka dock huru tallen, den mera uthälliga, afgäi*
med segern öfver björken, som ju dock har en litet högre
plats i Ijusbehofsrangskalan. Till en början växa de, som
bekant, sida vid sida, sä att ingendera kommer att lida af
den andras beskuggning, men vid 60 — 80 ärs älder märka
vi huru björken sä smäningom börjar försvinna, och vi snart
i stallet för det forna tall- och björkbeständet se endast ett
rent, mer eller mindre luckigt tallbeständ. Tallen har sa-
lunda afgätt med segern ur striden; ty vi mäste medge, att
mellan de bägge trädslagen en kamp om Ijuset utkämpats,
ehuru det nog är sant, att träden tili en del reducera sitt
Ijusbehof i blandade bestand. Björken har ej orkat följa
med tallens uthälligare och starkare höjdtillväxt. Den har
börjat blifva allt mer och mer efter samt slutligen helt och

heilet räkat i tallens skugga, dar den inom kort galt döden
tili mötes. Visserligen torde äfven andra orsaker säsom vid-
tagande röta m. m. inverka tili denna björkens underg&ng,
men säkert är dock, att det af tallen helt och hallet eröfrade
Ijuset tili stör del varit orsakeD därtill, ty vi se ju huru den
p& öppna faltet växande björken kan nä en mycket högre
älder an denna i blandning med tallen förekommande liksom
äfven del rena — ehuru glesa — björkbeständet. Förekom-
mer tallen spridd här och dar i ett björkbeständ, noärka vi
äfven da huru den alltid har sin krona fri frän hvarje slag
af beskuggning. Och i det blandade tall och granbeständet
mäste tallen naturligtvis alltid höja sin krona nägot öfver
grannarnas för att fä del af det obehindrade Ijustillträdet.
Till en början är ju tallen öfverlägsen granen i sin höjd-
tillväxt, sä att den med lätthet kan tillegna sig Ijuset, men
da granen i högre älder ökar sin växt, gäller det för tallen
all tili det yttersta sporra sin höjdtillväxt för att ej bli kväfd
af de snabbt och uthälligt växande granarna. Af det som
sagts är äfven utan vidare klart, att tallen äfven i det blan-
dade tall-, gran- och björkbeständet intar främsta platsen
med hänseende tili Ijustillträdet.

Granen.

Vär vanliga gran är, som vi alla veta, mycket öfver-
lägsen tallen i fördragande af beskuggning, och torde den i
detta afseende öfverträffas endast af boken, silfvergranen och
idegranen. Mest skuggfördragande är granen naturligtvis hk-
som alla andra trädslag pä bördig, för den lämpad jordmän,
medan den pä torr och mager sädan mycket kan höja sitt
Ijusanspräk. Härom säger Blomqvist bl. a. : >Pä bördig
mark kan 30- tili 40'ärig underväxt under löfskog äunu an-
vändas och efter friställningen hämta sig. Pä torrare mark,

säsom under tallskog, är den redan vida ömtäligare, och den
friställda underväxten sjukas länge, innan den börjar skjuta
i höjden» *).

Liksom tallens mindre och glesare krona anger eil större
Ijusbehof, utvisar granens ofta djupt nedgäende och lata
grönska, att detta trädslag kan trifvas och fortväxa äfven
under mindre stärkt Ijustillträde. Orsaken tili granens lata
krona är, som tidigare redan framhälHts, det faktum, att
granen relativt länge bibehäller sina barr. De kvarsitta ju
5 tili 7, pä en del grenar äfven 9 tili 12 är^).

Granens förmäga att täla relativt stark beskuggning
gifver sig vidare, som bekant, tillkänna i den stora täthet,
som vanligtvis räder i granskogen. Ungskogar af gran äro
oFta sä godt som ogenomträngliga och äfven vid högre älder
märka vi, som vi redan förut framhällit, en stör skillnad
mellan gran- och tallbeständ^ hvad tätheten beträffar, ty själf-
gallringen i granskogen kan pä längt när ej likställas med
den i tallbeständ vanliga. En följd af detta föthällande är
äfven den olikhet vi finna mellan de bäda trädslagen med
afseende ä beständsformen. Jämnheten är ju betecknande
för tallbeständet, medan vi i granskogen ofta finna flere
äldersgenerationer representerade, ty i minsta lucka, som upp-
stär i beständet, är granen färdig att slä rot och med större
eller mindre framgäng sträfva uppät, hvarför vi ej heller i eil
granbeständ finna de för tallbeständen ofta sä karaktäristiska
bara fläckarna. Det är klart, att granen med ännu större
lätthet kan spira upp under ett glest tallbeständ, hvarom äf-
ven den vanliga, ofta frambällna granunderväxten i vära äldre
tallskogar bär vittnesbörd. »Äfven under björkskogens Ijusa
krontak växer granen gärna, isynnerhet om slutningen icke
är mycket fullständig, och under aspen, gräalen och de öf-

*) Blomqviet: Granen, sid. 42.
») » . 8id. 39.

riga löfträden trifves den lika väl om ej bättre. Pä kross-
stensmarkerna saknas granunderväxt sällan under dessa nyss-
nämnda trädslag, och den kan säsom ostörd bibehälla sig
tili löfträdens högsta älder. Det är isynnerhet i dylika löf-
skogsbeständ man är i tilifälle att göra de mest intressanta
och i oändlighet omväxlande studier rörande granens för-
mäga att länge fördraga beskuggning» — säger Blomqvist
pä tal om granens »förhällande tili Ijus och skugga» ^).

Denna granens egenskap att täla jämförelsevis stark
beskuggning gor äfven, att granen vida bättre an mänget
annat trädslag är egnadt fär blädningsbruk. Dock torde s. k.
>plockbuggning» äfvensom »hälhuggning», hvarvid endast en-
staka träd -här och dar borttagas, ej vara att rekommendera
ens i granskog. Huggning i grupper eller »gruppehugst»,
som norrmännen kalla denna metod, är däremot det afverk-
ningssätt, som bäst torde öfverensstämma med granens natur
och anspräk pä Ijus, ty härvid göras grupperna sä stora,
4—7 ar^, att granen väl kan växa och frodas utan brist
pä tillräckligt Ijus. Dessutom öfverensstämmer ju denna
hyggesmetod bäst af alla metoder med det satt, pä hvilket
naturen själf gär tillväga vid &in »afverkning». Granens ringa
Ijusbehof gor äfven, att den ordnade timmerblädningen bättre
lämpar sig i granskog an i tallskog liksom äfven den trakt-
visa blädningen, sädan den blifvit utförd pä Schwarzwald,
med sin länga föryngringstid. — Ett större Ijustillträde kan
dock ingalunda anses vara skadligt för den unga granplantan,
utan bar man tvärtom pästätt, att granen liksom alla andra
träd bäst växer under solljusets fria inverkan, ehuru man
ej helt och hallet frigjort sig frän föreställningen, att granen
i sin ungdom vore i behof af ätminslone nägon beskuggning.

M Blomqvist: Granen, sid. 42.

*) För jämförelses skuU mä pApekas, att dessa grupper i tall-
skog göras 7—10 ar.

Därför torde ej heller trakthuggDingen kunna anses för sä
särdeles olämplig för granen med hänseende ä dess Ijusbehof^
om ej andra omständigheter härvid gjorde sitt inflytande gäl-
lande tili trakthuggningsmetodens nackdel. Det är dock utan
vidare klart, att fröträden i ett granhygge skola stä mycket
tätare an i ett tallhygge liksom äfven grankulturer böra ut-
föras i ständstäthet an dylika af tall samt att smala kalhyggen
med sidobesäning bättre passa sig för gran an för tall. För
jämförelses skull mä anföras, att Hannikainen föreslär 60 —
120 fröträd per ha ^), medan Blomqvist anser, att afstandet
mellan fröträdens grenar bör vara 6 ä 10 fot^), samt att,
da det gäller plantering, denna sker för oskolade plantor
med 0,8 — 1 m. säväl mellan raderna som plantorna, för en
gäng skolade med 1 V2 m. mellan raderna och 1 m. mellan
plantorna o. s. v.

Äf särdeles stört forstligt intresse är frägan, huru läng
undertryckning granen kan täla och huruvida den ander-
tryckta granen eller granmarbusken ännu efter friställning
kan repa sig och utvecklas tili dugligt virke, hvilken fräga
väckt mycket meningsskiljaktigheter inom fackmannakretsar. —
Faktum är ju, att granen utan att gä ut länge och väl kan
uthärda en jämförelsevis stark beskuggning. Detta sakför
hällande har ej kunnat med bästa vilja i världen bestrida^
ens af de ifrigaste kalafverkningens försvarare, hvarför äfven
meningsutbytet hufvudsakligast knutit sig kring den under-
tryckta granens, marbuskens, framtid.

De forstmän, som förklarat »krig mot marbuskarna»
hafva hufvudsakligen velat pästa, »att granen efter att en
längre eller kortare tid hafva varit öfverskärmad och för-
värfvat sig epitetet marbuske l:o) icke skulle kunna utväza
tili ett dugligt sägtimmerträd och att den 2:o), tili följd af

') P. W. Hannikainen: Metsänhoitooppi, Hid. 113.
*) Blomqvist: Granen, sid. 144,

undertryckningen, mottagit anlag tili innanröta, sä alt under^
tryckningen just vore anledning tili att vära granskogar äro
sa rikt försedda med innanruttna träd» ^). Dessa forstmän
YÜja^ att all »oduglig underväxt» skall borttagas. d. v. s. all
underväxt som visar ens litet tvinande utseende, samt ersät-
las halst med — ofta dyr — kultur. Visserligen medgifver
ju L ex. Blomqvist, att 30 — 40-ärig underväxt ander löfskog
pk god jordmän ännu kan användas samt tillägger, att det
hos oss ännu äterstär att genom noggranna och omsorgsfulla
undersökningar utröna i hvad man tillvitelserna om kärn-
rötan äro grundade »och att öfverhufvudtaget besvara frägan:
huru längt man, utan att uppoffra hushällningens hufvud-
syften, kan gä med hänseende tili användningen af under-
växt för bildandet af nya bestand» ^).

Att detta »krig mot marbuskarna» äfven färanledts, ät-
minstone hvad granen beträffar, tili stör del af bristande
sakkännedom och blind auktoritetstro, pävisa de undersök-
ningar jägmästar Cnattingius pä ättiotalet i Sverige i detta
afseende företagit % Han har utfört dessa sina undersök-
ningar »dels ä marbuskar, för att konstatera i hvad man
dessa visa sig »redan ega fröet tili sjukdom i sitt iure», dels
ä afskärningar efter ett mindre antal vid timmerafverkning
qvarlemnade stubbar, vidare ä ett parti sägtimmer, som fram-
forslats tili närliggande jernvägsstation för att framföras tili
sägverk, dels slutligen och hufvudsakligen vid kalafverkning» ä
tvä hyggen, det ena om 71 ar och det andra om 8,8 ar. Af mar-
buskarna som voro 173 tili antalet, voro endast 3 st. eller 1,73 7o
sjuka, men förekommo däremot mänga sädana stammar, som

*) Den undertryckta granens, marbiiskens framtid, Tidskrift för
skogBhush&llning 1888, sid. 65.

*) Blomqvist: Granen, sid. 42.

•) Den undertryckta granens, marbuskens, framtid, Tidskrift för
jikogshnsh&llning 1888, sid. 65—84.

man vanligtvis brukat utpeka för alt pävisa början tili kärn-
röta, d. V. s. »sädana, som i stammens afskärningsyta vid
roten visat sig vara en I. flera sä att säga nymänformiga fläc-
kar med mörkare ved an veden i öfrigt», men hvilka efter
försiggängen mikroskopisk undersökning ej befunnits besatta
med svampmycelium. Af de i fräga varande tili järnvägs-
Station framsläpade stockarna »togs med vederbörligt tillstand
afskärningen af rotstockarnas rotända och befunnos af 43
stycken gransägt immer 39 stycken vara utvuxna frän mar-
buskar, da däremot endast 4 st. angäfvo att de ej varit
undertryckta. Af de förra voro 35 st. friska och 4 st. visade
en lindrigare rötskada». Undersökningarna ä »ett mindre
antal vid timmerafverkning qvarlemnade stubbar» utvisade,
att alla af raarbuskar uppväxta timmer varit friska. Af under-
sökningarna ä de bägge kalafverkade hyggena framgick äter,
att »utaf 185 undersökta Iräd, 59 st. ej varit undertryckta,
87 st. uppvuxit frän marbuskar och 39 st. icke blifvit tili
nägondera gruppen hänförda, enär de, sä när som pä 3 st.,
hvilka varit friska och mindre an 1 kub. fot, varit i sä bog
grad angripna af röta, att vid stubbhöjd endast en ring af
Splinten varit frisk och den öfriga veden antingen helt och
hallet förmultnad, lemnande stammen ihälig, eller ock sä
pass lös, att ärsringarna ej kunnat med füll säkerhet
observeras, för att konstatera, om trädet varit undertryckt
eller icke». Därför bar jägmästar Cnattingius ansett det rät-
tast att fördela dessa 39 träd pä undertryckta och ej under-
tryckta i den proportion de öfriga stammarna varit i detta
afseende olika. När han tili först lämnar dessa träd ur räk-
ningen, fär man följande resultat:

»Ej undertryckta ... 59 st. eller 40 o/o
Undertryckta .... 87 » » 60 »
Af de förra hafva . . 25 » » 42 » varit friska och

34 » » 58 » » sjuka.

Af de undertryckta hafva 54 st. eiler 62 o o varit f riska och

33 > > 38 » > sjuka».

Di han inför de obestämda träden i Proportionen 40 : 60, sä
erh&Uer han:

»Ej undertryckta .
Undertryckta . .
Af de förra hafva.

. . 74 St. eller 40%

. . 111 t » 60 •

. . 25 » » 36 » varit friska och

48 » » 65 > » sjuka.

Af de undertryckta haf^a 56 » > 50 » » friska och

55 » » 50 » » sjuka».

Gifvande ännu pä försök efter ät den meningsriktning, som
vill räkna undertryckningen tili last att träden sjukna, fär
han följande jämförelse:

>E] undertryckta

Undertryckta

Af de förra hafva

. . 59 St. eller 32 o/o

. . 126 » » 68 »

. . 25 » » 42 » varit friska och

34 » » 58 » » sjuka.

■

Af de uudertryckta hafva 57 » » 45 » » friska och

69 » » 55 » » sjuka»,

hvaraf framgär, att äfven da de undertryckta trädens ställ-
ning skulle varit bältre an de ej undertrycktas, — alla dessa
siffror torde för öfrigt redan tili fullo bevisa — d& man ej har
skäl att förutsätta, att de skulle utgöra nägot undantag frän den
allmänna regeln — , att den frän marbuske uppkomna gra-
nen, lika väl som den hvilken aldrig varit undertryckt, kan
utväxa tili gagnvirke samt att detta marbusktillständ ej är
att anses som sjukdomsorsak tili den för vära granskogar
sä vanliga innanrötan, och gifva de ännu en större stadga

Sit vär äsigt om granens utomordentligt starka och uttänj
bara egenskap alt iäla beskuggning.

Af det sagda torde framgätt hvilken betydelsefull roll
Ijuset spelar i trädens lif. Förutom, att det är ett nödvändigt
lifsvillkor för dem, ha vi erfarit huru det ökade Ijustillträdet
genom utförande af hjälpgallringar, Ijushuggningar m. m.
stegraode inverkar p& trädens volyra — och dels äfven pä
deras kvalitetstillväxt, hvaraf ju skogshushällningens ränta-
bilitet tili stör del är beroende, liksom det ofta äfven annars
välgörande ingriper i ett skogsbeständs utveckling. Äfven ha
vi funnit huru afvikande de olika trädslagens ställning tili
det för dem sä viktiga Ijuset ofta är och huru sv&rt det
ibland är att noga ange ett trädslags Ijusbehof. — Att ä det
afhandlade liksom ä mänga andra omräden af det forstliga
vetandet mycket skrifvits och heta duster utkämpats mellan de
olika meningsriktningarnas försvarare samt att k senare tider,
da friskare fläktar inom forstvetenskapen äter börjat bläsa,
klarhet bragts i mängen förr sä dunkel punkt, är för enhvar
bekant. Det vore dock orätt att säga, att malet är hunnet,
att hithörande frägor blifvit af den objektiva forskningen full-
ständigt besvarade. Faktum är, att vi, ätminstone hos oss,
ännu icke kommit sä längt, utan att ett och hvarje ännu är
inhöljdtj i ett visst dunkel och att säledes ett vidt värksam-
hetsfält äfven i frägan om Ijusets ingripande betydelse i trä-
dens lif samt de särskilda trädslagens behof af detsamma
skall öppna sig för det kanske i en snar framtid startade
unga försöksväsendet i värt land.

Evois, vären 1906.

O. P.

Maanviljelysseufammeko metsäniuottolaitoksia? ')

Oulun läänin talousseura on anonut, että seuralle valtion-
varoista myönneltäisiin 10,000 markan suuruinen rahamäärä
vuosittain 1(^ vuoden ajalla, josta muodostetaan pysyväinen
metsälaiharahasto ja jota seura tilivelvollisuutta vastaan
hoitaa.

Anomnksessa huoxnautetaan mitenkä hillitsemätön metsänhaaskaus
yk^ityisten metsien Buhteen nykyään on valloillaan ja erittäinkin Bitten
knn kaivospölkyt ja paperipuut ovat alkaneet kftydft kaupaksi vienti-
tavarana. Mainitaan sitten, että snurin osa pienemmän sahaamattoman
puntavaran vientimäärästä, joka nousee noin 2,200,000 m", otetaan seu-
ran vaikntuspiiristft. Täroän takia onkin niitten maatilojen lukomäärä,
joilta puDttou metsäft omaksi tarpeeksi viime aikoina melko määrässft
kapvanut. Seura ei ole voinut olla kiinnittAmättä huomiotansa tähän
aHiain tilaan ja on huomannot, että, jollei keinoja voida keksiä, jotka
ovat omiansa Bupistamaan metsien hävittämistä, todellinen, itse kan-
nattavaista maanviljelyetä ubkaava vaara syntyy.

AuornnksesBa sanotaan, ettei voida kieltää, että maanomistajan
kylläkin nsein on voittanut kiasaiis ilman vaivatta, ja pakoittavaa Ryytä
siihen olematta, ansaita hänen oloBuhteisiinsa nähden melkoisen raha-
suinman, matta ihan useimmiten pattuvissa tapauksissa maanomistaja
Oll ollut talondelliBessa ahdinkotilaesa ja on hänen hinnaeta mistä hy-
Tftnsä täytynyt hankkia itselleen tarpeellinen liikepääoma ja tämän
bankkimiseksi hän on myynyt nuoren metäänsä. »Seuran mielestä

^) Kirjoitos alkujaan aijottu Metsänystävää varten mutta on laa-
juutensa takia siirretty Julkaisuihin.

Toim.

tuDtuu mahdoUiselta varjella paljon nuorta meteäft hävitykseltä, jos
Seuralle valmistetaan tilaisnutta antaa lainoja maanomistajille ehdolla,
ettei met8&n myyntiä saa tapahtua tilalta nun kauan kuin laina on
maksamatta.

Tuuma on toteutettavissa siten, ettft »seuralle myönnetään 10,(XX)
markan suaruinen rahamftärä vuosittain 10 vuoden ajalla, josta muo-
dostetaan pysyvttinen metsälainarabasto ja jota Seuran tilin velvolli-
suutta vastaan hoitaa. Lainat Seura on ajatöUut annettaviksi seuraa-
van suunnitelman mukaan. Lainat annetaan mflfträltftän korkeintain
50() markan suurnisina 2 V's prosentin korkoa ja 10 proeentin kuole-
tusta vastaan, semmoista vakuutta vastaan, minkä Seura voipi hyväk-
syft ja ehdolla, että maanomistaja sitontuu lainan aikana olemaan myy-
mftttft nuorta metsää tilaltansa, ja siintt tapauksessa, että myynti ta-
pahtuisi ainoastaan neuvojan johdon mukaan. Omistajan vaihtuessa
oikeutetaan uusi omistaja ottamaan nimiinsä lainan maksamattoman
osan «utta vakuutta vastaan. Jos maanomistaja ennen lainan-ajan lo-
puttua tahtoo m3^ydft metsää, pidetään laina irtisanottuna ja maksa*
maton osa on oitis suoritettAva ynnft 6 prosentin korko koko siltä ajaita,
jolloin laina on oUut voimassaan. Jos lainanottaja irtisanoo lainan
ennen määrättyä 10 vuoden aikaa, on hänen samaten maksettava ti
prosentin korko koko kuluneelta ajaita. Lainanottajaa pidetään Seuran
metsätalouden neuvojan vakinaisena tilaajana. Lainaehtojen noudatta-
misen valvonnosta Seura pitää hnolta virka- ja asiamiestensä kautta.
Koron 2 '/.> % Seura on ajatellut käytettäväksi samaan tarkoitukseen
muodostettavaa rahastoa varten.

Kymmenen vuoden kuluttua velkana olevien lainojen luknmäärä
voisi nousta 29<^neen k 500 markkaa kukin laina. Paitsi sitä, että
varmaankin täten paljon nuorta metsää varjeltaisiin hävitykseltä olisi
toimeenpiteellä siinä sivussa toinenkin oleellinen merkitys. On näet
huomattu, että vaisinkin pienten tilojen omistajat ovat vastahakosia kftyt*
tämään hyväkseen metsänneuvojan apua. Mutta tämän kautta kaikki
lainanottajat tulisivat tilaajiksi, eikä ole mahdoUista ajatella muata kuin
että vuosi vuodelta annetut neuvot ja käytännölliset huomautukset
vihdoin ovat omiansa avaamaan metsänomistajain silmiä näkemään
kuinka tärkeää on, että metsällekin omistetaan hoitoa ja huolenpitoa
sekä että metsää, missä semmoista on olemmassa yli talon tarpeen,
on pidettävä maanviljelyksen pysyväisenä tukena, eikä pääomand,
minkä yhdellä kertaa saapi tyyni käyttää».

MetHähallitus huomauttaa t-ämän anomuksen johdosta antamas
saan lauHunnossa, että edullisten lainojen kautta epäilemättä sangen

tehokkaasti voitaisiin estAä yksttyismetsiämme jontumaflta hävityksen
alaisiksi. MetsfthallitukBen mielestä ansaitsee Talousseuran lainajäijes-
telmä ainakiD oäliaikaisena ^ toimenpiteenft, kunnes voiraassa oleva
laki saadaan maatetaksi siinä sahteessa, että metsiftkin voidaan kiin-
nittöft lainan takaisin maksamisen vaknudeksi, kannatusta, joskin on
epAiltflTää voipiko keskikokoisenkaan talon ahdinkoon joutunut oinis-
taja useinkaan talla autetuksi nun vähftisellä lainamftäräUä. kuin 500
markkaa. »Sita vastoin on selvä, että hänelle satunnaisessa raha-
polassa voi näistä lainoista olla sen verran apua, ettei hänen ainakaan
tarvitse epäedullisilla ehdoilla myydä metaäänsä eikä puutavaraliike-
inieheltä ottaa etakftteen rahoja. Aivan pienien tilojen omistajille
koitnisi lainoista paras hyöty, ja sen tähden voimmekin ennastaa, että
tällaisen lainajärjestelmän kautta paljon metsää saataisiin varjelluksi
hävitykaeltfl, joskaan se ei voi estää maanomistajaa eduilisen m3rynti-
tilaisuuden tarjontuessa myymästä metsäänsä, kun lainanottaja, makaa-
malle H prosentin koron lainasummalleen, voi päästä sopimukses-
taan irti>.

I^UBunnosaa haomautetaan vielä näiden lainojen merkityksestä
varsinkin pienviljelijöille siinä siihteessa, että lainanottaja tulisi niitten
kaatta pakoitetuksi käyttämään metsänhoidonneuvojen objausta. Metsä-
hallttus pooltaa anomusta »kuitenkin ehdolla, että lainanottajalta vaadi-
taan sitoumus että, Jos hän laina-ajan kestäessä tahtoisi metsästaän
myydä metsäniuotleita, olkoonpa nc minkälaatuisia tahansu ^), hän
tekee sen ainoastaan Talousseuran metsänhoidonnenvojan osotuksen ja
nenvou mnkaan, sekä että Talousseura, asiamiehensä tahi neuvojansa
kautta tarkoin valvoo ettei lainanottajat vastoin sitoumuksiaan myy
metsftä tiloiltansa».

II.

Komitea, joka on ollut asetetlu tutkimaan puutavara-
liikkeiden maanostoja, sanoo hiljattain painosta ilmestyneessä
mietin n össään : »komitea on syvüsti vakuutettu siitä, että
syynä lukuisiin tilanmyynteihin on ollut se, että maanomis-
tajain useinkin on ollut mahdoton saada lainaksi talouteen ja
velkojen maksuun tarvittavia varoja. Tämän puutteen pois-

') Meidän harventjima.

tamiseksi olisi komitean mieleslä saatava aikaan lainarahasto
tai erityinen rahalaitos, josta myönnettäisiin lainoja metsän-
kiinnitystä vastaan. Kun maanorQistajat olisivat tilaisuudessa
saamaanedullisia lainoja kÜDnittämällä metsänsä, eivätheenään
olisi pakoitetut polkuhinnasta myymään talojaan. Välttämät-
tömänä ehtona tämmöisten kiinnityslainojen saamiseen olisi
tietysti että lainan vakuutena oleva metsämaa olisi pantava
järkiperäisen jatkuvan metsänhoidon ja sopivan tarkastuksen
alaiseksi, jotta metsäpääoma ei pääsisi vähentymään. Seu-
rauksena puheenalaisisla metsänkiinnityksistä tulisi luonnolli-
sesti myöskin olemaan huolellisempi metsänhoito maassamme,
koska epäilemätöntä on, että tätä tapaa lainanantiin tultai-
siin sangen yleisesti käyttämään ainakin semmoisilla maa-
tiloilla, joilla metsää od yli tarpeen».

Komitea ei kumminkaan ole tehnyt ehdotusta siitä, mi-
ten kysymys lainojen myöntämisestä metsänkiinnitystä vas-
taan olisi järjestettävä ja mitkä muutokset nykyiseen lain-
säädäntöön kysymyksen toteuttamista varten olisivat tarpeel-
liset, siilä — kuten tiedetään — ei nykyinen voimassa oleva
laki lue metsää sellaiseksi omaisuudeksi, että sähen voitaisiin
kiinnitystä saada. Mietinnössä huomautetaan ainoastaan
metsänkiinnityksen suuresta merkityksestä maamme maata
omistavalle väestölle samoin kuin siitä seikasta että lainojen
myöntämisestä metsänkiinnitystä vastaan olisi seurauksena
metsänhoidon yleisempi parantuminen maassamme.

Kysymys metsänhoitolaitoksen aikaansaamisesta on epäi-
lemättä päivänjärjestyksessä meillä. Siitä on viime aikoina
keskusteltu kautta maan, missä vaan metsänomistajia on ollut
koolla ja se on kieli, jonka aina saa väräjämään, kun situ
koskettaa.

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen viime keväänä hyväksy-
tyssä ohjelmassa lausutaan: »Pitäen luottolaitoksen metsän-
kiinteimistöä varten aikaansaamisen mitä tehokkaampana
keinona yksityismetsätalouden parantamiseksi, aikoo Suomen

Metsänhoitoyhdistys puolestaan työskJBDnellä tällaisen laitok-
sen aikaansaamiseksi ja kehittämiseksi».

Noudattaakseen tässäkin suhteessa hy väksyttyä ohjelmaa,
päälti yhdistyksen johtokunta ottaa kysymyksen : metsänluotto-
laitoksen aikaansaamisesta, keskustelun alaiseksi yhdistyksen
viime vuosikokouksessa Kuopiossa. Keskustelu ei kummin-
kaan johtanut roihinkään päätökseen, vaan päätettiin asia
jättää johtokunnan huostaan, jonka tutisi tarmokkaasti toimia
sen toteuttamiseksi.

Tämän johdosta on johtokunta jättänyt ylimetsänhoitaja
F. M. Lagerbiadille, joka viime kesänä kävi näitä asioita
tutkimassa Skandinavian maissa, ehdotuksen iaatimisen met-
säniuottolaitoksen järjestämiseksi johtokunnan kokoukseen, ja
OD tämä ehdotus luettavana toisessa paikassa vihkoamme.

Peuraavassa tahdon tuoda esillä kantani kysymykseen
nähden.

Mitä ensiksi tulee siihen seikkaan, että syynä metsän
myynteihin olisi velat ja hoidon puute, nun en voi täydel-
leen yhtyä tähän, sillä syyt näihin myynteihin ovat haettavat
paljon syvämmältä kuin luoton puutteesta. En luule, että täl-
laisia myyntejä voitaisi ehkäistä parannetun luoton avulla.
Niitten ehkäisemiseksi tarvitaan selvät lakipykälät, joita ei
voi kiertää eikä kaataa. Huomioon on muuten otettava,
että kuta enemmän asetetaan rajoituksia yksityisen metsän-
käytön suhteen, sitä ' enemmän koettavat puutavaraUikkeet
haokkia itselleen tiloja. Nun viehättävää kuin olisikin hie-
masen viivähtää näissä asioissa^ täytynee minun kumminkin
tällä kertaa jättää, ne sikseen, sillä ne veisivät minut liiaksi
syrjään varsinaisesta aineestani, mutta ehkä joskus vastedes
saan tilaisuuden palata niihin ja silloin puhua niistä vähän
laveammin.

Maanviljelijämme kyllä tarvitsevat luottoa etupäässä
lunastakseen kanssaperillisiltään tilansa,^ mutta kumminkin
on heilte liikeluoton tarve paljon lähempi ja kipeämpi.

Tähän seikkaan ei minuD mielestäni ole kiinnitetty kylliksi
huomiota metsänluottolaitoksen aikaansaamisesta keskustel-
taessa.

Jos ajattelemme sellaista tapausta — meillä hyvin ta-
vallista — , että yhden perillisistä tulee lunastaa tilan kanssa-
perillisiltään, niin huomaamme, että metsä, Jos sitä tilalla on,
tavallisesti saa maksaa lunastusrahat. Jos metsä od hakattavaa,
niin ei tästä tietysti ole sen enempää sanomista. Aivan toi-
nen on sitä vastoin asiainlaita, jos metsä on vielä nuorta
parhaimmassa kasvuvoimassaan olevaa. Jos nyt tällainen
metsä saa maksaa lunnaat, niin on se tietysti suureksi tap-
pioksi tilan vastaiselle omistajalle. Huomioon otettava on,
että useilla yksityisillä tiloilla metsät kumminkin hyvällä hoi-
doUa ja säästäväisellä metsänkäytöUä verrattain lyhyen ajan
kuluessa voitaisiin saada siihen kuntoon, että ne voivat mak-
saa lunDaat. Pääasia on että saadaan metsänmyynti siirre-
tyksi joksikin aikaa eteenpäin. Tähän tarvitaan vaan liike-
luottoa joskin verrattain runsaassa määrässä.

Liikepääomaa tarvitsee maanviljelijä kumminkin ennen
kaikkea positiiviseen työhön metsänsä hyväksi s. o. järki-
peräiseen metsätalouden harjoittamiseen ja metsänsä paranta-
miseen. Tätä seikkaa olisi meidän etupäässä pidettävä silmällä,
kun metsänluottolaitostamme perustamme. Metsänhoidon pa-
rantamista tarkoittavien positiivisten toimenpiteiden kautta me
parhaiten edistämme metsään lukittujen pääomien ja niiltä
juoksevien korkojen kasvamista.

Liikeluoton tyydytiämiseksi metsätaloudessakin ovat
osuuskassamme soceliaimmat.

Koska metsänluottolaitoksista keskusteltaessa yleisem-
min on kannatettu hypoteekkiluottojärjestelmää, niin tahdon
seuraavassa vertailla sitä raiffeiseiniläiseen osuusluottojärjes-
telmään käytettynä metsäialoudessa.

Ensiksi tahdon huomauttaa siitä, että hypoteekkiluotto-
järjestelmän käytäntöön ottaminen vaatii muutoksia nykyään

voimassa olevaan lakiin, kun osuusluottojärjestelmä sitä vas-
toin — osuuskunnan jäsenten ollen heDkilökohtaisesti velasta
vastuunalaisia — ei sitä vaadi.

Lainan vakuudeksi puusio yleensä ei sovellu, sillä se
on jokseenkin helposti hävitettävissä. Lainanantaja on joka
tapauksessa suuresti riippuvainen lainanottajan rehellisyydestä
ja kunnollisuudesta ; luonnon tuhot voivat sitä paitse ehkä
jossain määrin vähentää lainan varmuutta. Lainan varmuutta
voi sekin seikka, että metsää on vaikea vakuuttaa, hieman
vähentää. Huomioon on kuniminkin otettava, että metsä ei
yleensä ole vakuutuksen tarpeessa, sillä metsätaloudessa asiain
laita ei ole sama kuin maataloudessa, jossa maanviljelijä
huonon sadon jälkeen aina tarvitsee rahaa, ostaakseen uutta
siementä. Metsänomistajalla sitä vastoin on liiaksikin rahaa kun
hyönteistuho tahi myrsky on tubonnut bäneltä metsän. Ainoa
tarpeellinen vakuutusmuoto on kasvavan metsän vakuuttaminen
tulen vaaralta. Mutta tässäkin tapauksessa lienee suurempien
alojen vakuutus ei ainoastaan tarpeetonta vaan myös talou-
dellisesti epäedullista, sillä tulen vaaraa voidaan paremmin
vähentää suoranaisten metsänhoidollisten toimenpiteiden kautta.
Täysin hyväksyttävänä vakuutena voi ainoastaan metsämaa
olla. Jotta laina olisi täysin varmaan sijoitettu metsänkiinnitystä
vastaan, olisi lainanantajan puolelta vaadittavaa nun ankaraa
valvontaa, että se arveluttavassa määrässä rajoittaisi lainan-
ottajan toimintavapautta ja tämän kautta mahdollisesti vaikut-
taisi ehkäisevästi taloudellisesti edullisimpaan metsänkäyttöön.

Luotonjärjestämisen suhteen metsätalouden alalla val-
litsee epävarmuus mielipiteissä suuremmissa sivistysmaissakin,
jossa metsät jo vuosikymmeninä ovat oUeet järkiperäisen
hoidon alaisina. Viime aikoina on kumminkin ammatti-
miesten kesken ruvettu pitämään puustoaktn sopivana esi-
neenä lainan vakuudeksi hyooteekkilainoja myönnettäessä,
Jos vaan metsän jatkuva hoito on täysin turvattu.

Norjan Hypoteekkipankki emm. myöntäft mainituissa ammatteissa ja
kaikiäsa suojametsä-alueissa lainoja kasvavan metsän kiinnitystä vas-
taan. Laina voi noasta aina 'Vio metsän arvosta, joka lasketaan hy-
väUä metsänhoidoUa saavatetun vuotuisen tuotannon mukaan.

PteuMÜäiset Hypoteekkipankit myöntävat lainoja aiua '/s metsan
arvosta, jos sen huolellinen hoito on turvattu. Muat rahalaitoknet
Preussiesä myöntävftt lainoja yleensä vaan metsämaan kiiHnitystä vas-
taan. Tästä tekevät kumminkin rahalaitokset Schlesiassa poikkeuksen,
sillä ne myöntävftt lainoja myös kasvavan metsan kiinnitystä vastaan.

Aikasemmin mainitsemassani komitean lausunnossa sano-
taan: ^tätä tapaa lainansaantiin tultaisiin varmaan »an^en
yleisesti käyttämään ainakin semmoisilla maatiloilla, joilla
metsää on yli tarpeen». Luultavaa onkin, että etupäässä
suuremmat tilalliset ja mahdollisesti puutavara-liikkeetkin
tulisivat tätä luottoa hyväkseen käyttämään. Mutta nekö
tätä luottoa tarvitsevat?

Minun mielestäni sellaiset tilat, joilla on liian pienet
puuvarat, ja joita yksityismetsäkomitean tutkimuksien mu-
kaan löytyy meidän maassamme — Jumala paratkoon —
aivan liiaksikin paljon ja joiden lukumäärä vuosi vuodelta
suuresti kasvaa, etupäässä tarvitsevat sitä, sillä heidän tulee
koettaa saada metsänsä sähen kuntoon, että voivat sillä tulla
toimeen vieläpä myydä siitä jonkun verran. Meidän ei tu/e
siis luoton avulla ainoastaan koettaa säilyttää metsäpää-
omiamme vaan meidän tulee sen avulla myös koettaa lisätä
niitä. Tätä emme hypoteekkiluottojärjestelmällä saavuta yhtä
hyvin kuin osuusluottojärjestelmää käyttämällä.

Hypoteekkiluottojärjestelmän — ei ainakaan siinä muo-
dossa, jossa se on meillä käytännössä — kautta eivät tute
autetuiksi todellisesti tarvitsevat, sillä suuret hypoteekki-
laitokset eivät tietystikään tarpeeksi hyvin voi tuntea pakalli-
sia oloja. Ne eivät sitä paitse voi evätä lainoja keltään, joka
vaan asettaa tarpeellisen vakuuden. Näin ollen voivat suuret
puutavaraliikkeet ruveta käyttämään hyväkseen tätä luottoa,
josta syystä tarvitaan suunnattomia pääomia, jotta lainoja

riittäisi myös pieotilallisille, jotka niitä etupäässä tarvitsevat.
Voidaan väittää, etteivät puutavaraliikkeet Norjassa — ei aina-
kaan mainittavassa määrässä — ole käyttäneet tätä luot-
toa hyväkseen, eikä sitä sen vuoksi olisi meiliäkään pelät-
tävä. Luonnollista onkin, etteivät puutavaraliikkeet aseta met-
siään minkäänlaisen valvonnan alaiseksi — lainan kautta bei-
dän inetsän käyttönsä joutuisi hypoteekkilaitoksen valvonnan
alaiseksi — maassa, jossa yksityisten rnetsänkäyttö on nun va-
paata kuin Norjassa. Meidän uusi metsälakioime varmaan ra-
joittaa yksityisen ja siis rayos puutavaraliikkeittenkin vapaata
metsankäyttö-oikeutta ja tämä voi aiheuttaa sen, että viimeksi
mianitnt vähemroän vastahakoisesti taipuvat valvonnan alaisiksi
myös luottolaitoksen puolelta. Osuusluottojärj^stelmässä ei
sitä vastoin olisi vähintäkään pelättävää puutavaraliikkeitten
puolelta.

Se seikka, ettei valvontaa hypoteekkiluottojärjestelmässä
voida järjestää kyllin tehokkaksi ilman kovin suuria kus-
tannuksia painavasti puhuu sitä vastaan.

Kuta pienemmät metsät ovat, jotka ovat kiinnitetyt lai-
nan vakuudeksi, sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi käy tie-
tysti valvonta. Pankinjohtaja E. Schybergsson sanoo esitel-
mässään, jonka hän piti kyseessä olevasta aineesta Suomen
Metsänhoitoyhdistyksen viime vuosikokouksessa : »Mutta kuta
väbäisempi metsä-alue on, sitä enemmän lisääntyy vaikeuksia
puheena olevassa (valvontaan nähden) suhteessa. Pieniin
tiloihin nähden tulee välttämättömäksi joko turvautua edes-
vastuu-määräyksiin, tai panna toimeen keskinäisen edes-
vastuun lainanottajille pienemmä9sä piirissä: kihlakunnassa
tai pitäjässä, jossa on mahdollista paremmin pitää siimällä
toisiaan. Tästä huolimatta täytyy sittenkin, jottei lainan-
antajalle voisi tulla liian suurta vahinkoa, pysytellä laina-
summan suuruutta paljon ahtaampien rajojen sisällä kuin
sunremmilla metsätiloilla olisi tarpeellista».

Norjassa, jossa on jonkun verran kokemusta metsän-

luottolaitoksen toiminnan suhteen, on huomattu yleensä ole-
van kaikin puolin eduUista, jos pienemmät piirit esim. kylä-
kunnat voivat yhtyä yhteisiä lainoja ottamaan.

Maanviljelijämme tarvitsevat etupäässä liikeluottoa.
Ylläolevasta selviää sitä paitse etta tarkoituksen mukaisin
luottojärjestelmä on se, joka rakentaa maanviljelijäin vapaalle
yhteenliiltymiselle. Näin ollen ooat osuuskassat varmaan
soveliaimpia metsän luottolaäoksia.

Olen edellisessä maininnut, ettähypoteekkiluottojärjestelmä
vaatii suuria pääomia, eikä se auta todellisesti tarvitsevia;
valüonta ei voi olla kylliksi tehokasta; se sitä paitse on
liian Ara//r'ä järjestelmä. Mutta ennen kaikkea: se ei velvoita
positiiüiseenjyöhön metsätalouden alalla. Metsään lukitut
pääomat sen avulla ebkä oval säilytettävissä, mutta tuskin
niitä sen kautta suuresti kartutetaan. Ainoastaan säästämällä
ja säilyttämällä ernme kumminkaan suuria aikaansaa. Me
voimme huoleti käyttää yksityisiä metsiämme hyväksemme
yhtä suuressa määrässä kuin näihin saakka, mutta samalla
tulee meidän uhrata paljon enemmän työtä niiden hyväksi
kuin tälä nykyä.

Hypoteekkiluottojärjestelmä käytettynä metsätalouden
alalla edistäisi varmaan vleistä velkaantumista tuottamatta
vastaavaa hyötyä. Osuusluottojärjestelmän käytäntöön otta-
mista sitä vastoin epäilemättä olisi suuri hyöty.

Valvonta tulisi tehokkaammaksi ja haloemmaksi ;
tebokkaammaksi siitä syystä, että osuuskassat ovat pieniä
paikallisia yhdistyksiä, joiden jäsenet perinpohjin tuntevat
toistensa raetsät, jonka kautta osuuskassan hallituksella on
helppo valvoa lainanottajan metsänkäyttöä, halvemmaksi tulisi
se siitä syystä, että osuuskassojen toimimiehet ovat joko ai-
van palkattomia tahi joka tapauksessa vähäpalkkaisia henki-
löitä. Meidän on pidettävä silmällä sita, että koneisto tulee
nun yksinkertaiseksi ja halvaksi kuin mahdoUista, sillä siten
se vastaa parhaiten tarkoitustaan, ja siten me saamme enero-

man varoja käytettäväksemme suoranaisiin metsäpäüomien
kartuttamista tarkoittavün toimenpiteisiin, kuten vesiperäisten
roetsämaitten kuivattaniiseen y. m.

Osuuskassan jäsenet oval sitä paitse aina rehellisiä ja
kunnoUisia, sillä näitä ominaisuuksia vaatii osuuskassa ehdot-
tomasti. jäseniltään. Kokemus opettaakin meille, että osuus-
kassojen jäsenet yleensä oval erittäin täsmällisiä maksajia.
Aikasemmin mainitsin, että hypoteekkilainojakin myönnet-
taessä raetsän kiinnitystä vastaan on lainanantaja joka tapauk-
sessa suuresti riippuvainen lainanottajan rehellisyydestä ja
kunnoDisuudesta.

Ne lainat, jotka myönnetään osuuskassojen kautta maan-
viljelyksen ja karjanhoidon parantamiseen ovat yleensä lyhyt-
aikaisia ja täyttävät sellaisina hyvin tarkoituksensa. Metsä-
taloudessa on tuleentumisaika verrattain pitkä ja hyöty metsän
hyväksi uhratusta työstä huomattavissa vasta pitemmän ajan
perästä. Tämän vuoksi tulisi metsätalouden hyväksi myön-
nettyjen lainojen oUa pitempiaikaisempia'). Kovin pilkä-ai-
kaisia niiden mielestäni ei kumminkaan tarvitseisi olla siitä
syystä, että lyhyempiaikaiset lainat ehdottomasti käytettäisiin
paremmin metsänhoidon parantamiseen kuin pitempiaikai-
semmat. On väitetty, että osuuskassat eivät kykene myön-
tämään pitempiaikaisia lainoja, pääoman puutteessa kun ovat.
Tämä on helposti korjattavissa siten, että ne varustetaan
valtion puolesta paremmilla varoilla.

On myös sanottu, että metsäosuuskassoista tulisi liian
hitaasti parantava lääke. Voi olla, mutta vielä hitaammin
parantava lääke tulisi hypoteekkilainoista, sillä tästä lääk-
keestä tulisivat osallisiksi ainoastaan muutamat harvat ja
vieläpä sellaiset, jotka eivät sitä laisinkaan tarvitseisi. No-
peimmin parantava lääke on joka tapauksessa ankara metsä-

*) Pitempiaikaisemmilla lainoilla tarkoitan noin 10 vuotisia, sillä
08uai«ka«8at myöntavät tavallisesti lainoja vaan kuakausiksi.

laki. Erimieltä voi kumroinkin olla siitä, ovatko nopeimmin
parantavat lääkkeet myös parhaimpia. Minä puolestani pi-
dän enemmän hitaasti parantavista lääkkeistä, sillä niistä on
ehdottomasti ajan pitkään suurempi hyöty.

Jatkuva metsätalous vaatii pitempiaikaista yhteenliitty-
mistä, jotta siitä olisi hyötyä. Koska voimassa olevan osuus-
toimintalain mukaan ei voi velvoittaa ketään olemaan osuus-
kassan jäsenfenä enemmän aikaa kuin korkeintain kaksi
vuotta, nun väitetään, ettei osuusluottojärjestelmä ollenkaan
sovi metsätalouden alalla. Tämä varjopuoli on kumminkin
olemassa myös hypoteekkiluottojärjestelmällä, siliä milloin
tahansaban lainanottaja voi maksaa lainansa ja silloin tietysti
valvonta luottolaitoksen puolelta lakkaa. Tämä epäkohta olisi
^sitä pause korjattavissa osuusluottojärjestelmässä siten, että
jokaisen jäsenen paitse osuusmaksua olisi suoritettava osuus-
kassaan vielä verrattain suuri lisämaksu, jota voitaisiin kutsua
esim. metsänhoitomaksuksi ja jonka suuruus ehkä parhaiten
määrättäisiin jäsenen omistaman metsän pinta-alan perus-
teella. Jäsenellä ei olisi oikeutta, nun kauvan kuin hän on
jäsenenä, vaatia tätä lisämaksua takaisin, ja jos hän luopuu
osuuskunnasta ennen 10 vuoden kulumista jäseneksi rupea-
misestaan, nun menettää hän metsänhoitomaksun kokonai-
suudessaan. Tällä tavalia tulisi varmaan useakin jäsen
harkitsemaan asiaa tarkoin ennen kun eroaa osuuskunnasta.

Seikka, joka kumminkin enin kaikkea puhuu osuus*
kassojen puolesta metsänluottolaitoksina, on se, että niitten
kautta annetut varal ovat käytettävät johonkin määrättyyn tar-
koitukseen. Täten tulevat todellisesti tarvitsevat autetuiksi ja
voidaan olla varmoja siitä, että rahat käytetään metsänhoidon
hyväksi.

Osuuskassojen kautta tulevat rahat käytetyiksi etupäässä
poaiüiviseen työhön, joka työ on nun tärkeätä meillä metsä-
talouden alalla, sillä esim. vanhoja hakkuualoja puhdista-
malla ja niitä kuin myös aukeita aloja metsistämällä, vesi-

peraisiä metsämaita kuivattamalla, ammattimiesten apua
käyttämällä, oittoväyliä perkkaamalla, maanviljelijäD yhteisiä
puuDjalostuslaitoksia pystyttämällä j. n. e. voivat maanviljeli-
jämme suaressa määrässä lisätä metsiinsä lukiltuja pääomia
ja niilten arvoa. Lainanoitaja voisi sitä pause hankkia
itselleen säästön mahdoUisuuden sellaisessa tapauksessa,
JOS hän lainan kautta saisi mahdoUisuuden säÜyttää kas-
vacan metsän, jonka hän rahan puutteessa on aikonut
myydä, kunnes parempi hinta siitä saataisiin.

Skandinavian maissa suorastaan lahjoitetaan suuria
summia vuosittain metsänviljelyksiin ja vesiperäisten metsä-
maitten kuWattamiseen.

Tanakan Nummiseura myöntää apua metsänviljelyksiin, jotka
pinta-alaltaan ovat 10 tynnyrinalaa laajemmat, V.i osalla taimitarhoihin,
metsänvüjelykwen^ työkaluihin, aitauksiin, teihin^ palolinjojen avaamiseen,
ja i^itukaiin menneistä kustannuksista siinä tapauksessa, ettft maan-
omistaja pnolestaan antaa atiOJametsäsiUmmukaen, joka sisältftä maan-
oroistajan antaman ja tuomioistuimen vahvistaman sitoumuksen suo-
jella ja hoitaa metsänviljelystä. Paolet valtioapua pidätetään kummin-
kin, kunnes 10 tynnyrinalaa yhdessä jaksossa on metsistetty. Tämän
jäikeen pid&tetään vielä ^'lo valtioapua, kunnes metsänviljelys on aivan
valmis sekä julistettu suojametsäksi, jolJoin se ei enään jää Nummi-
eeuran valvonnan alaiseksi

Metsänviljelyksiin, jotka käsittävät 10 tynnyrinalaa pienemmän
alan, annetaan apua pienten paikallisten metsänviljelysseurain kautta
jaettujen — Nummiseuran taimitarhoista puolella hinnalla saatujen —
taimien muodossa.

Nofjan Metsäseura jakaa metsänviljelyksiin länsi Norjassa haara-
osastojensa — amtinmetsäseurojen — välitykselle apua, joka^voi nousta
^fs metsänviljelykseen menneistä kustannuksista, mutta ei kumminkaan
enempää kuin 40 kruunua hehtaaria kohti.

Koko maassa jakaa metsäseura tämän ohessa apua vesiperäisten
metsämaitten kuivattamiseen. Valtioapu voi nousta Vt osaan työhön
menneistä kustannuksista. Kunnille myönnetty apu voi oUa Vi kus-
tannuksista. Valtioapu ei kumminkaan saa nousta enempään kuin SO
krunnuun hehtaarilta; yksityiset ei vät voi saada enempää kuin 100 kruu-
nua ja kunnat eivät enempää kuin 1,000 kruunua vuodessa. Eri am-

teis^a ovat määräyknet tässä fluhteessa kumminkin jossakin mftärässft
toisistaan eroavia.

Ruottissa jakavat joka maakärftjäkuntaan asetetut metsänhoito-
johtokunnat (skogsvärdsstyrelse) rahtinaallisesti varoistaan yksityisille
ja puutavaraliikkeille auliisti apua ylempänä mainittuihin tarkoituk-
siin; nun myöntää esim. Vftrmland'in läänin metsänhoitojohtokunta V?
metsämaitten ojittamiseen ja luonnonjuoksujen perkauksiin raenneistä
työkustannuksista. Suoranainen apu ei kumminkaan saa nousta 1,0C0
kniUDiia suuremmaksi vuodessa. Västernorrland'in Iftänin metsänhoito-
johtokunta myönsi viime vuonna etupäässä veeiperäisten metsämaitten
kuivattamiseen apua yksityisille aina 50 ^'^ ja puutavaraliikkeille aina
30 ''/q työkustannuksista. Huomioon on sitä paitse otettava, että kai-
kissa yllämainitutssa maissa töitten suunnittelu toimitetaan joko mak-

sutta tahi hvvin alhaista maksua vastaan^

Meillä on maatalouden alalla tuomittu kelpaamatto;
maksi tuollainen lahjapalkkiojärjestelmä, eikä sitä siitä syystä
olisi otettava käytäntöön metsätaloudessakaan. Perustamalla
runsaasti metsäosuuskassqja, jotka huolehtivat yksityisen
metsänhoidon taloudellisen puolen parantamisesta, toimeen-
panemalla järkeviä metsänhoitokilpailuja, jotka pitävät huolta
yksityisen metsätalouden teknillisen puoien parantamisesta,
me parhaiten edistämme yksityismetsätalouttamme ; paljon
paremmin kuin käyltätnällä lahjapalkkioita.

Metsäosuuskassoille olisi » Osuuskassojen Keskuslaina-
rahaston» kautta hankittava erittäin helppokorkoisia lainoja
ja tästä syystä olisi tietysti keskuslainarahaston varoja melke-
määrässä lisättävä siirtämällä sille vuosittain osa vientitullien
ja sahausmaksujen kautta kertyneitä varoja ja niistä muodos-
tettava erityinen metsärahasto, josta saisi myöntää lainoja
ainoastaan yksityismetsätalouden edistämiseen,

En varraaan tarvitseisi sen koommin kosketella kysy-
mystä: soveltuvatko viljelysseuramme nietsänluottolaitoksiksi,
sillä vastauksen voimme löytää edellä olevasta esityksesläni,
routta koska Oulun läänin Talousseuran anomuksessa, joka
on aiheuttanut tämän kirjoitukseni, löytyy muuttamia kohtia^

joibin tahtoisin kiinnittää hupmiota, nun rohkeneen vielävaivata
lukijoitani.

Yleisesti olkoon sanottu, että anomuksessa mainittu
luottojärjestelraä on jonkinlainen kompromissi hypoteekki-
ja osuusluottojärjestelmän välille, joka kompromissi ei aina-
kaan minusta ole onnistunut. Se on muovaeitu osuusluotto-
järjestelmä, jolla on liian suuret osuuskassapiirit. Tästä ja
muistakin syistä siitä ei voi olla läheskään samaa hyötyä
kain osuusluottojärjestelmästä. Sen kautta eivät tule aute-
tuiksi todellisesti tarvitsevat, sillä Talousseura tuskin voi
tuntea kaikkien sen piirissä asuvien maanviljelijäin tosi-
tarpeita.

Epämiellytlävintä koko järjestelmässä on kumminkin se,
että lainanottaja lainan kautta saa neuvojan nun sanoakseni
niskoitleen. Tämä tietysti tekee koko neuvojatoimen vasten-
mieliseksi, samaten kuin neuvojan antamat neuvot tuntuvat
neuvojen saajasta epämieliyttäviltä. Neuvonlotoimen pitäisi
joka tapauksessa olla aivan vapaa.

Niissäkin maissa, joissa laki rajoittaa melkomäärässä
yksityisen toimintavapautta metsätaloudessaan, ei laki vel-
voita metsänomistajaa käyttämään neuvojaa, jos hän luulee
omin päin voivansa tulla toimeen. Se valvonta, joka luotto-
laitoksen puolelta asetetaan on aivan toisenlainen, erittäinkin
osuusluottojärjestelmässä, kuin anomuksessa ehdotettu val-
vonta.

Luottolaitoksen valvojat esiintyvät valvojina, eikä kuten
Talousseuran ehdottamassa järjestelmässä, jossa neuvoja kyllä
esiintyy neuvojana, mutta samalla hoitaa valvontatointa. En
luule, että valvonta- ja neuvontoimien yhdistäminen yksiin
käsiin yleensä on asialle hyödyksi, mutta vielä vähemmän
pitäisi näitten tointen yhdistäminen kyseessä olevassa tapauk-
sessa tulla kysymykseen.

Metsänhoito-kurssit ja kilpailut ovat omiaan varmaan
paljon suuremmassa määrässä kuin Talousseuran ehdottama

luottojärjestelmä kiihottamaan maanviljelijöita käyttämään by-
väkseen ammattimiehen apua.

Näin oilen voi siinä tapauksessa että Taloussenran ano-
mukseen suostutaan syntyä kylläkin ikäcä prejudikaattij
sillä useat meidän maanviljelysseuroistamme voivat aivan
yhtä hyvällä syyllä, muutamat vielä paremmallakin, vaatia
valtionvaroja maiDÜunlaiseen tarkoitukseen.

Meillä koetetaan nykyään keskittää koko maataioudel-
linen toiminta maanviljeiysseuroieD käsiin huolimatta siitä,
jaksavatko ne tätä mahdottoman suurta voimia kysyvää työtä
suorittaa taikka ei.

Muualla on tällaisesta keskittämisesta jo luovuttu, mutta
Däyttää siltä, ettei meillä voida harpata tämän kehitysasteen yli.

Eräs asia, joka pistää silmään anomuksessa od se, että
lainanottajan tulisi sitoutua lainan aikana oleroaan myymättä
nuorta metsää iiman neuvojan johtoa. Nuorella metsällä
tarkoitetaan tässä ehkä kumminkiin kascacaa metsää. Nyt
on huomioon otettava, ettei nuori metsä aina ole kasvavaa,
kuD vanha metsä sitä vastoin voi oUa hyvinkin kasvul-
lista. Miksikä näin ollen tarkastuksen pitäisi käsittaä
nuorta, vähemmän kasvullista metsää, kun vanhempi hyvä
kasvava metsä on tarkastuksesta vapaa, ei ole nun belposti
ymmärrettävissä, mutta aiheutuu tämä kai siitä yleisestä
luulosta, että nuoren metsän välttämättömästi pitää olla kas-
vullista ja vanhan metsän vähemmän kasvullista. Tästa on
johtunut se väärä käsitys, että nuoren metsän hakkuuta on
ehdottomasti pidettävä metsänhaaskuuna, kun vanhemman
metsän hakkuuta sitä vastoin on pidettävä järkiperäisenä
metsänhoitona.

id. A. ^.

P. S. Sanomalehdissa olleesta uutisesta päättäen on Ou-
lun läänin Talousseuran johtokunta anonut senaatilta että sille
myönnettäisiin yleisistä varoista vuosittain kymmenen vuoden

ajaksi 20,000 markkaa, josta annettaisiin lainoja sekä yksi-
tyisille maanviljelijöille ja uutisviljelysosuuskuunille että torp-
pareiile ja vuokraajille vesiperäisten maitten kuivattamista ja
uutisviljelystä varten olosuhteiden ja työn laadun mukaan
korkeintaan 15 vuoden ajaksi 100 — 2,000 markan erissä
Talousseuran johtokunnan hyväksymää takuuta vastaan. Lai-
noista kannettaisiin 3 V'a % korko, josta valtioUe 2 Va %»
hoitokustannuksiin ja rahaston kartuttamiseen 1 ^jo. Siis
melkein samanlainen lainausliike kuin ylempänä mainittu
metsälainausliike.

Maanviljelyshallitus lausuu tämän anomuksen johdosta
antamassaan lausunnossa epäilyksensä siitä, missä määrin
maiDiltujen lainojen käyttämistä voidaan valvoa nun laajoilla
alueilla kuin Talousseuran toimiala on ja huomauttaa, ettei-
vät mainitunlaiset seurat ole sopivia luottolaitoksia. —

Huomioon on otettava, että valvonta tällä alalla mo-
nista syistä voidaan järjestää paljon tehokkaammaksi kuin
metsätalouden alalla Maanviljelyshallituksen lausunto tukee
siis mielipidettäni maanviljelysseurain sopivaisuudesta met-
sänluottolaitoksiksi ^).

*) Kirjoituksen »Maanviljelyssenramineko metsänluottolaitoköia»
oiin jättänyt toimitukselle ennenkin yllftoleva uutinen oli ollut sanoma-
lehdissä.

S. A, S,

Ytterligare om kuberingsformler.

(Forts.)
III.

(Kuberingsregler samt bevisen für de Siv^nska formlernft).

Genom addition och Subtraktion af redan bekanta ku-
beringsformler hyfsade pä det satt, som användts i »Fem
kuberingsformler» kunna nya formler i godtyckligt antal
framställas. Därvid är naturligtvis att iakttaga, att man bör
transformera ekvationerna sä, att motsvarande genomskär-
ningsytor erhälla samma nummer.

Exempel pa sädana additioner och subtraktioner äro
gifna i tillräklig mängd i »Fem kuberingsformler» samt i
början af denna uppsats.

Samtliga hithörande formler kunna inordnas i serier,
pä samma satt som Simpson-formlerna.

Den ofvan ^) vid härledning af Siv6ns femte formel an-
vända ekvation, tillhör samma serie som Breymanns och
Newtons formler.

Seriens allmänna uttryck har detta utseende:

k = f .4 + « + 3 (an-.2 + ö^n-5 + ^nS + an-^U + ««-14 +...•)

+ 3 (an~i + a„_4 + a„_7 + ««-lo + «n-ia + ) + 2

(ün-Z + ön-e + <tn_9 + «n-ia + )] q 1

m o

») F. F. M. '^3 bandet, haftet 1 sid. 62.

n = antalet sektioner i hvilka kroppen tänkes delad.

m = formelns nummer i serien.

n = 3 m i denna serie.

Genom alt i den allmänna formein insätta heia tal i
stallet för m (1, 2, 3, 4 o. s. v.) och att i stallet för n in-
sätta 3 m, erhällas seriens formler. Insattes m= 1 erh&lles
Newtons formel, m = 2 bildar den Breymannska, m = 3
äler visar oss den formel, som ofvan anförts ^).

Vid insättandet af tal i stallet för n är att märka, att
om genomskärningsarean erhäller nummern noll eller ett
negativt värde, detta angifver att termen saknas i formein.

Redan en flyktig granskning af de fem Sivenska form-
lerna gifver vid handen, att vissa af dem höra tillsammans.
Vi Gnna utan svärighet, att nedannämda tvänne formler
likna hvarandra:

a). k = [3 (tti + ötg) -f 2 ag] -^ (sex sektioner).

b). k = [3 (a, +a, + a, + a,,) + 2 («3 + o,)] A (tolf
sektioner).

I själfva värket äro dessa formler de tvänne enklaste
i en fortlöpande serie, hvars allmänna formel är:

k = [3 (an-i + an_7 + a^ia + «n-W +....) + 3 (ün^^ + <^n^n

+ On^n + an_23 + ) + 2 (an-3 + ar^9 + ün-lS +

+«'-+ )]^ 2.

m = formelns nummer i serien.
n = m. 6.

Erhäller n ett negativt värde eller värdet noll hör ter-
men anses icke förekomma i formein, alldeles säsom nämn-
des om den förra serien.

') F. F. M, 23 bandet 1 haftet sid. 52.

Formeins k = [ .4 -f a + 8 (öj + a^) ] j^ allmänna for-

mel är följande:

k = [A + ß + 2 (an-i -(- a„_8 + a„^i2 + ) -f 8 (an-i +

+ -'--^]708 ^•

m = fortnelns nummer i Serien.
// = 4 m.

Den ofvanstäende formein är seriens första.
Om värdet pä n vid insättande af tal i denna bokstafs
Ställe, gäller hvad som sagts om de bägge föregäende serierna.
Äfven de Siv^nska formlerna

k = [A + « + 3(a, -f a,) + ea«] A och

k = [A + a +6(a, +«5) + 8a3jA

äro päfallande lika hvarandra samt tillhöra samma serie.
Seriens allmänna formel har detta utseende:

k = I A + .. + 3m(a, + a,) + (4+ 2 m)a,\ g^pg-^

I denna serie är n städse = sex, m växer frän formel
tili formel i serien med ett. De ofvan anförda tvänne Si-
venska formlerna äro seriens tvänne första och enklaste.

Det allmänna uttrycket för den Simony'ska formelns
serie är följande:

h
+ . . .) 5,

Äfven här är n = 4 m. Den Siraony'ska formein är
seriens enklasle. Om värdet pä n gäller hvad ofvan är sagt
i de fall da n är varierande i Serien.

Det allmänna uttrycket för den Weddle'ska formelns
Serie är äter säsom följer:

k = ;^-^ [A + « + 2 (a,^-.fl + a^-n + «n-ie + ....) +

+ a„_, + flf,»_8 -{- ön-14 + ötn-~20 + . . • + ««-4 + «„-lo +

+ a„_U + a,»_22 + +5 (^-1 + ö^n-7 + an-J3 +

+ ttn-i» + ) + 5 (On-s + «n-U + «n-l? + ««-23 +

+ ) + 6 (ötn-3 + an~9 + ön-15 + fln-21 •..•)]

Här Av n = Q m.

Hvad ofvan är sagdt om värdet p& w, hvarest sektions-
antal.et varierar, gäller äfven här.

AUa dessa formelserier äro oändliga och seriernas form-
ler kunna pä godtyckligt satt kombineras med hvarandra.
Antalet af teoretiskt hithörande formler är sälunda synner-
ligen stört.

Emellertid hafva alla dessa formler sä mycket gemen-
samt med hvarandra att man föga kan hälla dem för annat
an modifikationer af den äldsta och enklaste af dem alla,

formeln k = (A + 4 a^l^ + a) -x, denna formel som tillskrif-

ves Newton, och hvilken formel af Riecke införts i forst-
matematiken (Newton-Rieckes formel).

De allmänna formlerna för respektive serier bildas ur
seriens enklaste formel pä samma satt som Simpsons- formel
(= regel) bildas ur Rieckes formel.

För bildande af Newton-formelns serie-uttryck (allmänna
formel), tänkes den kropp, som skall kuberas indelad i ett
antal sektioner (n) som är lika med 3 m (m = ett helt tal),

d. V. s. indelad i lika langa stycken, hvilkas antal är jämnt
divisibelt med tre.

Newtons formel (k = ^ [.l + « + 3 (a^ + ^)]) tiiläm-

pas nu pä de tre första styckena, därpä pä de tre nästföl-
jande o. s. v. tills heia kroppen kiiberats, hvarpä summorna
adderas och uttrycket hyfsas.

Lätom oss antaga, att vi hafva en stock om 15 meters
längd^ indelad i sektioner ä en meter, bottenarean = A^
de därpä följande genomskärningsareorna a a a o. s. v.,

toppskäret betecknas med «.

OL^ et CL CL OL Ot a Ol OL Ct OL CL O. OL ^

' ' J ^ 5" 6 ^ 3 9 /tf // /2 '5 ^

Figur 1.

Längden af en Sektion = h, Genom upprepad an-
vändning af Newtons formel erh&lla vi nu Stockens volym.

k = ^[^ + «3 + 3 (ai + a,)] + ?^[a3 + a« + 3 (a* + a,)]
+ -g- [«6 + «0 + 3 (a, + a«)] + — [ag + aia + 3(aio +

+ an)] + -g- [ai2 + aS (a^ + a^)] = -J: (A + « +

2 03 + 2 06 + 2 a» + 2 ai2 + 3 ai + 3 «a + 3 04 +
4- :y a5 + + 3 a? + 3 ag + 3 ajo + 3 au + 3 aii +3ai4)

Beteckna vi nu summan af hotten- och ändytorna med
.4, summan af de ytor hvilkas nummer är jämnt divisibel
med tre med B samt summan af öfriga genomskärnings-
areor med (\ sä förbytes formel . . . 7 i

k = ^ (A + 2ß + 3 0, eller uttrykt i ord: 8.

Man erhäller stammens kubikinnehäli genom alt med
Vs af sektionslängden multiplicera summan af en gäng änd-
ytorna, tvä g&nger de genoQiskärningsareor hvilkas nummer
är jämnt divisibel med tre, samt Ire ganger öfriga genom-
skämingsareor.

Regeln är giltig för stammar delade i ett antal sektio-
oer som är jämnt divisibelt med tre. Är kroppen delad i
endast tre sektioner blir B i formel 8 naturligtvis = noU
emedan den da i formein ingäende enda genomskärnings-
arean, hvars nummer är jämnt divisibel med tre (ag) da är
ändyta och redan ingär säsom beständsdel i A^ Är toppen
icke afbuggen, sä är a =s noU och i A ingär da endast
bottenarean.

Om vi i formel 7 lata h beteckna heia Stockens längd,

OL L

blir längden af tre af de femton sektionerna -r=- = -=-, och

15 5

uttrycket utanför parentesen = ^— q.

Vi veta att n här = femton.

Insätta vi detta värde i n = S m, erhälles m = fem,
hvilket är formelns nummer i serien, räknadt frän den
enklaste.

Vi kunna nu i formel 7 skrifva uttrycket utanför pa-

rentesen = — 5. Insätta vi nu i samma formel innanför pa-

rentesen i stallet för genomskärningsareornas nummer, denna
nummer uttrykt genom n, erhälla vi ofvan anförda formel
.... 1, hvilken gäller för och omfattar samtliga tili denna
serie hörande formler.

Formeln .... 2 bildas genom upprepad kubering med

Sivenska formein k = -^ [3 (ai + a^) + 2 a^]

Emedan vid kubering med denna series enklaste formel
stammen tänkes indelad i sex lika länga sektioner, gäller
seriens allmänna formel endast för stammar hvilkas sektions-
antal är jämnt divisibelt med sex.

Seriens allmänna uttryck bildas pä följande satt:
Vi tänka oss en stam indelad i 24 lika länga sektio-
ner af längden h, samt kubera med ofvan anförda Sivenska
formel :

£C et CC Ot OB. <X

' ir 3 V 5 tf

O iV. a. t)t Ct OL Ol <3L ^L O. et A a.4 01 tfK CK

Figur 2.

k = ^~ [3a, + 3as + 20«) + ^(SaT + 3 flu + 2a,) +
+ ^ (3 a„ + 3 a„ + 2 a„) + ^ (3 o« -|- 3 a« +

+ 2 aai) = -!^ (3 ai + 3 as +3 07 + 8 On + 3 a^ +

+ S «17 + 3 ai» + 3 023 + 2 aa + 2 «9 + 2 ai5 + 2 «21)

Vi (inua alt i formel ... 9 ingä endast sektionsareor

hvilkas numror utgöra udda tal, samt att alla sektionsareor
med udda nummer ingä i formein.

Om vi nu beteckna summan af de areor (med udda

nummer) hvilkas nummer är jämnt divisibel med tre med

Ay samt summan af öfriga areor med udda nummer med

By öfvergär formel .... 9 i

k = i^ (2 A + 3 ß), eller uttrykt i ord
4

10.

man erhäller stammens kubikinnehäll genom att med
'\4 af sektionslängden multiplicera summan af tvä ganger
de areor med udda nummer, hvilkas nummer är jämnt divi-

sibel med Ire samt Ire ganger öfriga sektionsareor med udda
Dummer.

Lata vi i formein , . .9 h beteckna heia stammens längd,

förbvtes ultrycket -5- utanför parentesen i 7-5-

Här var n = 24 ; ä andra sidan var n = m . 6 (f or-
mel 2), hvaraf fäs m = 4, hvilket äter är formelns nummer

h h

\ Serien. Vi kunna nu skrifya

Genom att in-

4. 8 m. 8*

nanför parentesen (forme! 9) uttrycka sektionsareornas num-
mer genom /?, erhälles ofvananförda allmänna forme! för heia
Serien, formein ... 2.

Säsom nämndt gäller den blott fÖr stammar indelade
i sektioner hvilkas antal är jämnt divisibelt med sex.

Den tredje ofvan anförda allmänna formein erhäller
genom upprepad kubering med formein k = [A + « + 8

(äi + «3)] tq- Emedan vid kubering med denna series enk-

laste formet stammen tänkes indelad i fyra sektioner, gäller
den allmänna formein endast för stammar hvilkas sektions-
antal är jämnt divisibelt med fyra.

Seriens allmänna forme! bildas pä följande satt. Vi
tänka oss en stam indelad i 16 lika länga sektioner; h =
längden af en Sektion, samt kubera

l. Ol OE, 0[ Ol, 0( «, «. at OB «. »i A. '•;. <«;_ «t

Fig. 3.

4 A

4/i

k = -tq- (i4 + a» + 8«! + 8 o») + rä-(o* + «s + 8 a» + 8a,)

4/i

4 A

+ Tq- («" + « + ^ «13 + 8 au) + Tq- («8 + ««« + 8 «9

+8 an) = ^ (i4 + « + 2 ö4 + 2 a« + 2 ai2 + 8 ai -f

+ 8 «3 + 8 tts + 8 a? + 8 a» + 8 an -f- 8 ai3 + 8 ai»)

11.

Vi beteckna nu summan af ändytorna med A, summan
af de genomskärningsareor hvilkas nummer är ett udda tal
med By summan af de areor, hvilkas nummer är jämnt divisibel
med fyra med C och transformera därigenom formel 11.

k=^(A + 8B + 2q, eller uttrykt i ord 12.

man erhäller stammens kubikinnehäll genom alt med
Vo af sektionslängden multiplicera summan af en gäng änd-
ytorna, ätta ganger summan af de udda genomskärnings-
areorna och tvä ganger summan af de areor, hvilkas nummer
är jämnt divisibelt med fyra.

Om h i formein ... 11 angifver stammens heia längd

förändras uttrycket utanför parentesen tili .^

Emedan här n = im och n = 16, har m värdet 4,

hvilket äter är formelns nummer i serien. Insätta vi m i stal-
le

let för 4 i uttrycket -t-jk utanför parentesen i formein ... 11,

samt innanför parentesen uttrycka areornas nummer genom
;?, erhälles ofvan anförda allmänna uttryck för serien, for-
mein .... 3.

Är stammen indelad i endast fyra sektioner, blir C i
formein .... 12 likamed noll, emedan den enda genomskär-
ningsarea, hvars nummer är jämnt divisibel med fyra {a^
eller a) redan ingär i A säsom ändyta. Är stammen ostym-
pad är « = noll och A innehäller endast uttrycket för bot-
tenarean.

Den allmänna formel ... 4 bildas genom att kubera en
sexdelad stam med Newtons formel, samt genom att därpä

kubera samma sexdelade stam med Sivenska formein k =

Q (3 ai + 3 tts + 2 Og). Bokstafven m i formel ... 4 angifver

huru mänga ganger denna senare Operation upprepas. Man
bildar därpä summan af de erhällna uttrycken. Bokstafven
m betyder heia tal, 1, 2, 3, o. s. v.

Den Simony'ska formelns serieuttryck var, säsom ofvan
är anfördt

k = ^-— [2 (a„-.i + an^z + ön-s + ^n-? + ) — (a»i-2 H-

») fit

+ öw-e + fln-lO -j- Ön-U + )]

och erbälles genom upprepad kubering med den Simony'ska

formein k = 5- [(2 aj -|- 2 a^) — a^V Emedan hos seriens enk-

laste formel (den Simony'ska) stammen tänkes indelad i fyra

sektioner gäller seriens allmänna formel endast för stammar,

hvilkas sektionsantal är jämnt divisibelt med fyra.

Seriens allmänna formel tänkes uppkomma pä följande

satt. Vi antaga, att en stam är indelad i sex ton lika länga

sektioner (fig. 3), och tillämpa den Simony'ska formein pä

fyra af dess sektioner i sender. Längden af en Sektion = h.

k = -g- (2 ai + 2 as — o,) + -g- (2 as 4- 2 a7 — ttö) + -g-

4 A 4 A

(2 a» + 2 an — aio) + -y (2 ai3 + 2 ais — au) = -^

(2 ai -f 2 a» + 2 a« + 2 «7 + 2 a» + 2 a» + 2 a« +

-[- 2 ai5 — a^ — a% — aio — a^^ 13.

Beteckna vi nu summan af de genomskärningsareor,
hvilkas nummer är ett udda tal med A, samt summan af
de areor, hvilkas nummer utgöras äf produkten af samma
udda tal och tvä med B, kunna vi skrifva formel . . . 13 pä
följande satt:

k = ^ (2 A—B\ eller uttrykt i ord 14.

man erhäller stammens kubikinnehäll om man med Vs
af sektionslängden multiplicerar tvä ganger summan af de
sektionsareor, hvilkas nummer är ett udda tal, minskad med
summan af de areor, hvilkas nummer utgöres af Produkten
af samma udda tal och tv&.

Regeln gäller blott för stammar hvilkas sektionsantal
är jämnt divisibelt med fyra.

Tänka vi oss i formein ... 18, A beteckna heia Stockens

längd, förändras uttrycket utanför parentesen tili -j-5-

4. o

Säsom ofvan var nämndt (formel 5) var n här = 4m;

da n = 16 blir m = 4 (hvilket är formel ... 13 nummer i

sin Serie), samt 7— ^ kan skrifvas — — Införa vi detta värde
' 4. 3 m. 6.

i formein ... 13 samt uttrycka sektionsareornas summa genom
n, erhälles ofvan anförda, för heia Serien gällande allmänna
formel.

Det allmänna uttrycket för den Weddleska formelns
Serie erh&lles genom upprepad kubering med Weddles for-
mel. Emedan hos seriens enklaste formel (den Weddle'ska)
kroppen tänkes indelad i sex sektioner, gäller den allmänna
formein endast för stammar, hvilkas sektionsantal är jämnt
divisibelt med sex. Säsom bekant är enligt den Weddleska

formein k = ^^ [A + « + «2 + «4 + 5 (ai + a^) + 6 a^\.

Seriens allmänna formel tänkes uppkomma pä följande
satt. Vi tänka oss en stam indelad i 24 lika länga sektio-
ner och kubera med Weddles formel. Sektionslängden = h.

(Fig. 2).

Vi erhälla da stammens volym

ft h

k = (^1 + a« + aa + «4 + o tti + 5 «5 + 6 aj) 20" + («« +

ß h

+ «12 + 0.% + «10 + •"> CLi + 5 flu + ^> Ö9) ^ + (öti2 +

+ «18 + ötu + «16 + 5 «13 + 5 «17 + 6 ais) -g^ + (ai8 +

/• L

+ « + ««> + «22 + oai9 + 5a23+ 6 «21) gQ- =

C h

= gQ- (-"^ + ^^ + 2 ae + 2 ai2 + 2 ttig + «2 + 04 + öh +

+ «10 + ai4 + «16 + «20 + «22 + 6 a3 + 6 a9 + 6 ai« +

+ 6 «21 + 5 Äi + 5 tts 4- 5 «7 + 5 an -f- 5 ai3 + 5 «17 +
+ 5 «1» + 5 Gas) 15.

Beteckna vi nu summan af ändytorna med A, sumtnan
af de areor, hvilkas numror äro jämna tal och jämnt divi-
sibla med sex med T, summan af öfriga areor med jämn
nummer med B^ summan af de areor, hvilkas numror äro
udda tal samt jämnt divisibla med tre med, £*, samt sum-
man af öfriga areor med D, kunna vi skrifva formel . . . lö
pä följande satt:

k =^ ^(A + B + 2C+bD + QE), eller uttrykt i ord

16.

stammens kubikinneh&ll erhälles, om man med Vio af
sektionslängden multiplicerar summorna af: en gang änd-
ytornas areor, tvä ganger summan af de areor hvilkas num-
ror äro jämnt divisibla med sex, summan af öfriga areor
hvilka bära jämna numror, sex ganger summan af areorna
med udda nummer, hvilka äro jämnt divisibla med tre, fem
ganger summan af öfriga genomskärningsareor.

Regeln gäller blott för stammar hvilkas sektionsantal
är jämnt divisibelt med sex.

Tänka vi oss i formein ... 15 /i beteckna heia stammens

— h
längd, erh&Uer uttrycket utanför parentesen formen 24 = j-hr

Gmedan fi = 6 m i denna formel och n här = 24, erhäUer

m värdet 4 (formelns nummer i Serien). Införa vi m i stäl-

lel för 4 i uttrycket

4.20

utanför parentesen samt uttrycka

areornas numror genom n, erhälla vi ofvan anförda uttryck
för heia den serie hvartill den Weddleska formein hör.

Ofvan anförda kuberingsregler grunda sig samtliga pä
det beteckningssätt för genomskärningsareorna, som framgär
af figurerna 1 — 5, nämligen att beteckna ändytorna med
skilda tecken (^4 och a) samt att först beteckna genomskär-
ningsarean näst efter ^4 med a^,

Fördelen af detta beteckningssätt framgär äfven oni
detsamma tillämpas pä Simpsons regel, hvilken som be-
kant grundar sig pä en upprepning af Rieckes formel ^jsamt
betecknandet af den första sektionsytan (den nedersta)
med ttj.

Genom införande af denna förändring, förändras regeln
tili ordalydelse och utseende, blir mera symmetrisk och vin-
ner i lätthet att ihägkommas.

Figur 4 föreställer en stam indelad enligt vedertaget
bruk. *)

2 "s «5, *f «tf a

y «*» «5

Fig. 4.

k -

Genom upprepning af Rieckes formel ^) erhälles

3 [öl + a» + 4 (aa -f fl* + a« -f og) -f 2 («, -f aj -|- a,)|

17.

Härur erhälles den Simpsonska formein genom att be-

') Die Holzraesskunde af Dr Franz Baur. 4:de uppl. sidan 78.

teckna äodytorna med A, ytorna med jämn nummer med B
samt öfriga ytor med C:

k =-5 (A-f-4B + 2C) eller uttrykt i ord M

18.

Om man tager ändytorna en gäng, summan af genom-
skämingsytorna med jämn nummer fyra ganger och summan
af genomskärningsytorna med udda nummer tvä ganger,
adderar alla dessa produkter och multiplicerar heia summan
med tredjedelen af sektionslängden, sä erhälles stammens
kubikinnehäll.

Detta är den gamla regeln. Lätom oss nu se hvad
värkau föränd ringen af ytomas beteckningssätt kan hafva.

Figur 5 betecknar en stam indelad i 8 lika stora delar.
Genom upprepning af Rieckes formel erhälles

«.

Fig. 5.

k = g [A + a + 4 («1 + as + as + a?) + 2 (aa + «4 + a^)\

19.

Betecknas nu ändytorna med ^4, ytorna med jämn num-
mer med B samt öfriga ytor med C (alla genomskärnings-
ytor förekomma i formein) sä fär man

k =-(.4 + 25 + 40 eller uttrykt i ord

20.

Man erhäller stammens kubikinnehäll om man med Va
af sektionslängden multiplicerar numrorna af: en gäng änd-
ytomas areor, tvä ganger summan af de areor hvilka hafva
jämn nummer samt fyra ganger öfriga genomskärningsareor.

*) Die Uolzmesskande af Pr Franz Baur. 4:de uppl. sidan 78.

Denna form af regeln är enkiare an den gamla och
erbjuder flera hällpunkter för minnet.

Genom ett exempel mä användandet af ofvanstäende
kuberingsregler förtydiigas. Vi antaga (fig. 6) att en stam
är indelad i tolf sektioner om en meter, samt att diamet-
rarna vid A] a^\ a^', o. s. v. äro uttrykta i centimeter: 62,7;

? CL, ^f <

*J •

«5^

*»«

«7

<^e

«9

CL^O

ng. 6.

53,i; 50,0; 47,8; 45,8; 45,2; 44,1; 43,0; 42,2; 40,7; 39,8; 37, i
och 36,3. Tillhörande cirkelytor äro: .4 - 3087,6279; a^
- 2239,6100; a^ = 1963,4954; a, = 1794,5091; a^ --=
1647,4826; «5 = 1604,5999; a« = 1527,4502; a^ = 1452,2012;
a» = 1398,6685; a^ = 1301,0042; aio = 1244,1021; ön =
1081,0299 samt a = 1034,9113. Ytorna äro uttrykta i kva-
dratcentimeter.

Kubikinnehället erhälles nu enligt första regeln (formet
. . . o).

A = 3087,6279
a = 1034,9113

Summa 4122,5392 cm'*^; ändytorna en gäng =

0,4122,5392 = A

Oa = 1794,5091
a, = 1527,4502
a, = 1301,0042

Summa: 4622,9635 cm» ; Iva gäuger = 0,9245,9270 = 2B,

ai = 2239,6100

fli = 1963,4954

«4 = 1647,4826

a, = 1604,5999

«7 = 1452,2012

og = 1398,6685
«1, = 1244,1021
flu = 1081,0299

Summa: 12631,1896 cm«: tre gänger = 3,78935688 = 3 C.

OL Q

Sälunda k = -—[A-{-2B-\-SC) = ^ (0,41225392
+ 0,92459270 + 3,78935688) = | X 5,12620350 =

l^^i^ = 1.92232632 m».
ö

Enligt andra regeln (formel ... 10) erhälles kubikinne-

hället pä föliande satt:

a, = 1794,5091
a, = 1301,0042

Summa: 3095,5133 cm*; tvä ganger = 0,61910266 m"

= 2 A
Ol = 2239,6100

a» = 1604,5999

o, = 1452,2012

au = 1081,0299

Summa: 6377,4410 cm«; tre ganger = 1,91323230 m«

= 3C.

S&lnnda k = ^ (0,61910266 + 1,91323230) = ^

(2^ + 3C)= I X 2,53233496 = ^'^^"^^^^ =

= 1,89925122 m^.
Kniigt tredje regeln (formel ... 12) erhälles kubikinne-
hallet pä följande satt:
A = 3087,6279
a = 1034,9113

Summa: 4122,5392 cm'''; ändytorna en gäng =

0,4122 5392 = .4.

Ol = 2239,6100

a, = 1794,6091

a, = 1604,5999

o, = 1452,2012

o, = 1301,0042

Cu = 1081,0299

Summa: 9472,9543 cm^; ätta ganger = 7,57836344 =8B.

o* = 1647,4826
Ob = 1398,6685

Summa: 3046,1511 cm"; tv& ganger = 0,60923022 = 2 C.
Sälunda ^ (A + 8Ä + 2q = | (0,41226392 +

+ 7,57836344 + 0,60923022) == | X 8,59984758
'^L}^^^ = 1,91107724 mS.

Enligt fjärde regeln (formel .... 14) erhälles kubik-
innehället pä följande satt:

Ol = 2239,6100
o, = 1794,5091
«5 = 1604,6999
(h = 1452,2012
ot = 1301,0042
au = 1081,0299

Summa 9472,9543 cm»; tvä ganger = 1,89459086 =- 2 A.

Oa = 1963,4954
a, = 1627,4502
0,0 = 1244,1021

Summa: 4735,0477 cm*; en gang = 0,47350477 = B.
Sälunda k = ^ (2 A—B) = J (1,89459086 —

— 0,47350477) = | X 1,42108609 = ^^^^^^

= 1,89478145 m«.

Enligt femte regeln (formel ... 16) erhälles kubikinne-
hället pä följanoe satt:
A = 3087,6279
a = 1034,9113

Summa: 4122,5392 cm^ ändytorna en gäng

= 0,41225392 = A.
a^ = 1527,4502 = C; tvä ganger = 0,30549004 = 2 C.

0, = 1963,4954

at = 1647,4826

og = 1398,6685

Qu = 1244,1021

Summa: 6253,7486 cm^; en gang = 0,62537486 = B.

o, = 1794,5091
o, = 1301,0042

Summa: 3095,5133 cm^; sex g&nger = 1,85730798 = 6E.

Ol = 2239,6100
«5 = 1604,5999
07 = 1452,2012
an = 1081,0299
Summa: 6377,4410 cm«; fem ganger = 3,18872050 = 5 1).

S&lunda k = |^(^ + 54-2C + 5Z)+6£') = ^

(0.41225392 + 0.62537486 + 0,30549004 + 3,18872050 +

3 m 16744190

-{- 1,85730798) = :j^ X 6,38914730 = ' ^^ =

= 1.91674419 m».

100

Emedan de utförliga bevisen för de Sivenska formlema
ännu icke blifvit publicerade, torde det icke vara ur vagen
att här anföra desamma.

Vid en slik bevisföring plägar man utgä frän de enkia
formlerna för volymen af de forstmatematiska kropparnas
cylinder, kon, paraboloid och neiloid, samt transformera dessa
formler tills de erhälla den form man önskar.

Som bekant benämnas följande fem formler de Sivenska,
nämligen :

1. k = [A-f a-f 6(ai + 05) + Sag] ^; kroppen är

22'

delad i sex sektioner;

2. k = [i4 + « + 3(ai + ö^s) + 6 a,,] — ; kroppen är
delad i sex sektioner;

3. k = [3 (ai -\- «5) + 2 Os] ^ ; kroppen är delad i sex
Sektion er;

4. k = [ A + 8 (ai + ö^)l T^ kroppen är indelad i fyra
sektioner ;

5. k = [3 (ai + as + a7 + an) + 2 (as + o»)] jg krop-
pen är delad i tolf sektioner.

Cyiindern. Vi veta att cylinderns volym k = A.A, d& A beteck-

nar genomskärningsarean *) vid basen och h uttrycker höj-
den. Emedan genomskärningsareorna hos cyiindern alla äro
lika stora, oberoende af deras höjd öfver bottenarean, kunna
de sättas lika med hvarandra.

Vi finna sälunda vis k vis cyiindern att i ofvanstäende
fem formler, de därest förekommande sektionsareorna säsom

^) Alla genomskärningsareor om hvilka det är fr&^ äro vinkel-
räta emot höjdlinjen.

101

varande lika stora kunna ersätta hvarandra. Vi hafva nu
cylinderns volym.

99 Ah

^ = [A + a + 6(01 + 05) + Sa,] 22 = formel 1.

14. Ah

2. k = Ah = =^r^ = [^ + « + 3 ai + 3 a, + 6 03]

A = ;^ + „_|_ 3(01 + 05) + 6a«] ^ = formel 2.

3. k = vlA = ^ [3 Ol + 3 05 + 203] I = [3(ai +

+ flj) + 2 Og] g = formel 3.

4. k =^Ä= H4^ = [A(+a) + 8oi + 8o,] A

= [A (+ «) + 8 (Ol + o,)] jg = formel 4.

5. k = AA = ^^^ = [3a, + 3o, + 3o, + 3 Ou +

L L

+ 2 ÖS + 2 o^] — = [3 (ai + as + «7 + «u) + 2 (a, + o«)]:!^
= formel 5.

Vi fiona alt samtliga formler, utom formein n:o 4 gifva
exakta värden för cylindern. Införes i formel fyra uttrycket
för topparean a gifver äfven denna formel exakta värden
för c'ylindern. H. s. b.

Formeln för ostympad paraboloid

1
är som bekant k = ^ Ah. Figur 7

föreställer en ostympad paraboloid in-
delad i sex lika länga sektioner.

Hos paraboloiden aftaga genom-
skämingsareoma uppät pä samma satt
som afständet tili paraboloidens spets.

Ostympad
paraboloid.

Figur 7.

102

1 . 3

Sälunda finna vi att arean Oj = ^ A; o, = ^ A samt a,

DO ■*

- g^.

5 j

Emedan ai = g- ^ och ös = ~ ^, är 6 (ai + a^)

3
= 6 A. Emedan aa = ^ .4 är 8 aj = 4 ^. Vi veta vi-

dare att toppsektionen « här = noll.

Pä grundaf alltdettakunna vi skrifva paraboloidens volvm

^ =^ ^^ = ^-W^ ^ = [^ + 6(ai + a5) + 8a3] A
hvilket är formel 1, för ostympad paraboloid.

Emedan üi + a^ = A (se ofvan), är 3 (ai + a^) = 3 A.
3
Emedan a, = g i4, är 6 aa = 3 A. Pä grund häraf kunna

vi skrifva paraboloidens volvm

k =^Ah = -j^.Ä= (A + 3(a, + a,) + 6a,) A

hvilket är formel 2. för ostympad paraboloid.

Emedan enligt ofvan 3 (ui + aj) = 3 A, och ag = ^ ^

6 '
är 2 as = -4.

Pä grund häraf kunna vi skrifva paraboloidens volym

1 4 -4A A

k = ^ Ah = ~g- = [3 (ai + a^) + 2 Og] g- , hvilket är

formel 3. för ostympad paraboloid.

^ Figur 8 föreställer en ostympad

paraboloid indelad i fyra lika l&nga
sektioner. Enligt ofvanst&ende för alla
ostympade paraboloider gällande sats
hafva vi

/ 3 ^ 1

^i = ^A\ üi = - A; sälunda % +

Fig. 8. + as = ^ A och 8 (ai + a«) = 8 A.

103

och

1 9 Ah

Vi kunna nu skrifva paraboloidens volym k = o -^^ ^ iii

= [A + 8 (ai + Os)] tq, hvilket är formel 4. för oslyrapad

paraboloid.

Figur 9 föreställer en paraboloid inde-
lad i tolf lika länga sektioner. Pä grand
af ofvananförda för alla ostympade para-
boloider gällande sats hafva vi

öl = j2 A; as = j2 A; 07 == jg A; a^x

= TS -A och s&lunda 3 (ai + ^s + 07 +

9
+ an) = 6-4. Emedan as = to -^

o* = ^ A, är 2 (as + ci^) = 2 A.

kunna pä grund häraf skrifva paraboloidens

volym ^%' ^'

k = ^ AÄ = -^j^ = [3 (ai 4- 0^5 + 07 + au) + 2 (a« + o»)]

T^, hvilket är formel 5. för ostyrapad paraboloid. H. s. b.

Figur 10 föreställa en ostympad
kon indelad i sex lika länga sektioner.
Konens volym k = V« ^^- Emedan
hos konen genomskärningsareoma af-
taga uppät pä samma satt som kva-
draterna af af ständen tili konens spets
hafva vi:

26 1

ai = -^A\ a^ = Hg -4; sälunda ai +

a^ = :^A och 6 (ai + 05) =

A =

Fig. 10.

13 A
3 •

Ostympad
kon.

Vi veta

104

vidare att a här är = noll samt att a^ = ^ ^4, altsä 8 €u

= ''Vsß A = -^— . A är naturligtvis = -q^. Vi finna s&-

22
lunda att A + 6 («i + «s) + 8 as = -5- A. Pä grund af

detta kunna vi skrifva konens volym k = ^^ Ah = -^ W

= [i4 + 6 (öl + «5) 4- 8 Ö3] öö' hvilket är formel 1 . för

ostympad kon.

Emedan ai + as = ^^ -4 är 3 (cti + aj) = -^ A;

9 9

och emedan a^ = ^^ -4 är 6 aa = ^ -4. Emedan vidare A

DO o

= -5— kunna vi skrifva —0— = — ^ — = A + o (ai -+- öt*)

O DO

4- 6 «a, samt konens volym

hvilket är formel 2. för ostympad kon (« naturligtvis här,

säsom hos alla ostympade kroppar = noll).

13
Emedan enligt ofvan —.1 = 3 (ai -f «s) samt aa =

K^ A, är ,. A = -^ .4 = 3 (ai + aj) + 203. Vi kunna
ob o b

1 8 Ä

därför skrifva konens volym k = -AA = A.^- = [3

o 00

(tti + Ö5) + 2 ttg] 3-, hvilket är formel 3. för ostympad kon.

Figur 11 föreställer en kon indelad i fyra lika länga

sektioner.

9 1 10

Emedan a^ — —A och aa = t^ är ^^ A = ai + ag

106

och ' A = b A = 8 {üi -{-
Ib

+ Og), samt 6 A = A + 8 (ai +

+ Oj). Vi kunna därför skrifva

konens volym

, l^f 6 A . h r A I
^=3^/^= 18 = f^ +

8 {üi -j- ttg)] tq, hvilket är for-
me! 4. för ostympad kon.

Figur 12 föreställeren ostym-
pad kon indelad i tolf lika iänga sektioner.

Emedan
11« _ 121 _
12« ^ - 144 ^ ~ ""^

Fignr 11.

7»

12' ^'^ ~ 144 ^ "" ^*

— 4 =

12«

25
144

^ = «7

12« ""144 ^"' ^^ 144

= (öl + as + a7 + au) och
3 . 196 ^ 588 ^

144 144

+ tts + «7 + an).

Emedan vidare -r^^ A =

IS'*

Fig. 12.

144^ = «b; och j^^A = :^A =a. är 2 (a« + «9) =

180

rrr -4, Vi kunna nu skrifva konens volvm

144

ir _ ^ . A _ 768 ^A _ 768 ^ . h _ 588 .4 + 180 .4 ^

144 16

144

106

Ostympad
neiloid.

= [3 (ai + 05 + ttT + flu) + 2 (aa + a«)] jg, hvilket

är formel 5. för ostympad kon. H. s. b.

Hos den ostympade neloiden aftaga som bekant genom-
skärningsareornas storlek pä samma sali som tredje potensen
af höjderna. Figur 13 föreställer en ostympad neiloid in-
delad i sex lika länga sektioner.

h Vi hafva nu (fig. 12)

125 .

68 ^ — ^1 — 216

6» ' ""^ 216'

üi -\- a« samt

sälunda -^rr^ A =
216

6.126A 756 A

216

= dz

Fig, 18.
27

= 6 (ai -f- a,). Vidare är ^, A

A och sälunda — Wt: — = 8 as =

6»
216 A

216 '^ ^* 216

noll, emedan kroppen är ostym

216
A. üttrycket a är här
päd. Vi hafva säledes:
216A + 216A+ 756A IIA .,«,,,, q

Pä grund häraf kunna vi skrifva neiloidens volym

»^ = I^'^ = ä^^ = ^Ä = f^ + « ('^^ + '^»^ +

-j- SogJ öö» hvilket är formel 1. för ostympad neloid.

Emedan enligt ofvan (fig. 13)

126 ^ , .. 3 . 126 , 378 . . ,

A = Ci + ÖS, ar — jj^ .4 = 5^ ^ = 3 (Ol + Cj).

216

27 6 27

Vidare hade vi ^irrs- A = Os, hvaraf följer att ^\„ A

216

162
216

A = 6a, eller om dessa bäda uttryck adderas

107

540 5 7

A = 3" A = 3 (ai + öTj) + 6 03 samt ^ A = A-\- S

216

(«1 4- ag) + 6 Og.

Vi kanna nu skrifva neiloidens volym

k =^Ah = 2. Ah = ^.l.A = [A + 3(a, + a,) +

-|-6 Oj] T-r, hvilket är formel 2. för ostympad neiloid.
14

Enligt ofvan hade vi
A = 3 (ai + Ö5) samt aj = ^77^ A, hvaraf 2 as

216

54
216

Vi kurina nu skrifva
432

216

A = 2A = 3 {ai + üji) + 2 as

Nu är neiloidens volym

k = ^ AÄ I^A = ^^ -^ = [3 (ai + Ö5) + 2 03] ^, hvil-

ket är formel 3. för ostympad neiloid.

Figur 14 föreställer en ostympad neiloid indelad i fyra
lika länga sektioner.

Vi hafva
38 27 ^

4 3 64 ^ ^^

48^ = 64^ = ^»' ^"^' 64^
= ai + 08, hvaraf

8 . 28 . 224 . Q , , .
A = -TTi-A = 8(ai + ttg);

samt

(64 + 224) A
64

= A + 8

(aa + ai) = ^ A. Fig. U.

Vi kunna nu skrifva neiloidens volym

108

hvilket är formel 4. för ostympad neiloid.

Figur 15 föreställer en ostympad neiloid indelad i tolf

11 ka länga sektioner.

Vi hafva

n 3 _ 1331

12« -"^ - «i - 1728 ^

12» il - a. - J728

5J» _ J25^

128-1 - 07 - 1728^

J_8 _ 1

128 ^ - «11 - 1728

A eller ge-

nom addition af uttrycken

1800

1728

A = ai + a» -f 07 +

Fig. 15.

Vidare hafva vi

^8 _ 729^

128 A - a, - ^^2g ;

5400
1728

. 3 . 1800 ,
+ öu samt ^^gg A =

A = 3 (Ol + fls 4- «7 + Oll)-

3»
12«

Ot ==

1728
756

A; eller om vi addera

a,-j-a^= 1728

Sälunda är
6912 A

1512
A samt 2 (aj + "9) = p^gS ''^"

1728

= 4 A = 3 (ci + as + «7 + Ol,) + 2 (a, + a,).

Vi kunna nu skrifva neiloidens volym
1 4 i A h

^ ^ 4^'^ = IQ''^^ = ' 16 "" '"'^ ^^' +05 + 07 +

109

+ «ii) + 2 (as + üq)] t^, hvilket är formel 5 för

ostympad neiloid. H. s. b.

Figur 16 föreställer en stympad paraboloid indelad i Stympaii
sex lika länga sektioner. Man tänker sig den afstympade PÄ'^Äbololi
toppen satt pä sin plats. Den
stympade paraboloidens höjd
= h; den ostympades = A^
Respektive genomskärnings-
areors afstand frän spetsen af ^
paraboloiden (B) lika med BC] h
BD, BE\ BF; BG; BH och
h^. De genomskärningsareorna
motsvarande radierna äro R;

f'i'f ^2' ^sJ '*4; ''ßJ och r.

Säsom bekant förhäller

sig hos paraboloiden (fig. 16) ^^^' ^^*

h^: BH: BF: BD: BC = R^: r\^: v^^: r^^: r^

samt äfven

h^: BH'. BH— BF: BF — BD: BD — BC = R^

1 • '1 — '8 • '3 '5 • '5

Emedan h^
2 h

BH =

BF =

samt BD — BC

^; hafva vi 1 : 2

BF —

2:1 =

l-'l '3 -'3 '5

I» 2 ••2

/> 2 • #• 2
1 • ' 1

samt

1 :2 = ä2 -

2 : 2 = Ti^ -
2:1= r^^ — f\^ '

eller
rj^ _ r^^ = 2 Ä2

•-• 2 • /« 2 .^_ f» 2

' 3 • ' 8 '5

. ,. 2 f*2

5 • ' 5 '

2 /'i^. hvaraf för S f\^ = 2 /"^ + Tg«

110

t\^ — i\^ = r^^ — /'s^ hvaraf fäs 2 rg* = r^^ + r^^

2 /-j^ — 2 7-2 = Tg« — Ts^ hvaraf fäs 3 j\^ = r,« + 2 /-^

Genom att multiplicera uttrycken .... 1, .... 2 och
.... 3 med jt erh&Uer man :

3 .T Ti* = 2 jr Ä* + X Tg^ eller 3 ai = 2 A + aa 4.

2 jt /3* = jr Ti* + jt /*5* eller 2 as = ai + as 5.

3 jt Tg* = üt t\^ + 2 jt r^ eller 3 as = aa + 2 « 6.

ür uttrycken .... 4, .... 5 och .... 6 erh&lla vi nu
2 as = A + a
12 ÖS = 6 (tti + ttg).

Vidare veta vi att den stympade paraboloidens volym
= höjdlinjen ganger midtelarean, sälunda hafva vi

k = as.h = 22 aa. A = [^ + « + 6(ai + a5) + 8a,]A

hvilket är forrael 1 för stympad paraboloid.

Emedan 2 a^ = A -^ a samt 6 aj = 3 (ai + a^) kunna
vi äfven skrifva den stympade paraboloidens volym pä föl-

jande satt: k = a^ . h = 14 aa . tt = [A -(- « -f. 3 (ai -f-

+ ög) + 6 ttg] :rj; hvilket är formel 2 för ostympad para-

boloid.

Emedan 3 (ai -|- «5) = 6 Ö3 kunna vi äfven skrifva
paraboloidens volym

h h

k = az,h = 8 aa . g = [3 (ai + ag) + 2 a^\ -; hvilket är

formel 3 för stympad paraboloid.

Figur 17 föreställer en stympad paraboloid indelad i
fyra lika länga sektioner. Man tänker sig den afstympade
toppen fogad pä sin plats. Beteckningarna äro lika dem j
flg. 16.

111

Vi hafva nu:
h^ : BF : BD : BC = Ä» :

Ti* : r,' r*, samt
AI — BF: BF— BD: BD

— ÄC = Ä* — Ti« : ,

/• 2 ■gm ^ , f* i ««3 "Z

1 'S • '8 ' •

Emedan h^ — BF = x, BF

— BD = ^ samt BD

— BC — -r, hafva vi
\:2:\ = R* — ry^: n» —

Figri7.

r^ : Tj' — r* eller
1:2 = Ä" — i\^:r\^ — r,
2:1 = Tj* — / j* : r,* — r*, hvarur man erhäller

2Ä*

2 /'i' = ;'i« — /-j» eller 3 /'i* = 2 Ä> + r.

2 /■,» — 2 r* = Ti» — r,* eller 3 Tj» = r^* + 2 r'

Genom att multiplicera uttrycken .... 1 och .... 2 med
^ erhälla vi
3 jt Ti" = 2 jt fi» + jr Ts* eller 3 Oi = 2 A + cj

3 jr r,* = JT Ti' -|- 2 JT r* eller 3 a» = Ci + 2 a

Ur uttrycken .... 3 och .... 4 erh&Ua vi följande värden:
A + a = Ol + «3 och
8 (A + «) = 8 (ai + os).
Vi hafva nu den stympade paraboloidens volym

k = (A + a) I = 9 (A 4- a) A = [A + « + 8 (ai +
+ a,)J tq, hvilket är formel 4 för ostympad paraboloid.

112

Figur 18 föreställer en stympad paraboloid indelad i
tolf lika länga sektioner och man tänker sig den afstym-
pade toppen fogad pä sin plats. Beteckningnrna äro ana-
loga med dem i fig. 16 och 17.

ß Vi hafva nu

BI: BHx BG : BF: BE: BD :

BC = Ti^ : /j* : r^^ : Vq^ r^^ :

^9^ : i\i^, samt

Bl — BH.BH^ BG.BG —

BF: BF — BE:BE—BD:

BD — BC = r\'

«-» 2 • «I 2

'6 -'S

- ^3* : 's'

/« 2 • «1 2 «• 2 •
6 • ' 6 '7 •

f« 2

»- 2.

9 • ' 9 ' U

Emedan 5/ — 5// =
BH-BG = 1^; ÄG —

2_h
12'

Fig. 18.

= ^,BF-BE=^;BE-
BD = l^och BD—BC = ^

hafva vi äfven
2J:|2 : 1 : 1 : 2 : 2 = r\^ — r,' : r,* — r,» : Ts« — /«'' : r«» — / j« :

7"7* — '9* : '■(,* — Tu*, häraf erhälla vi
2 _ n' — f^a'. 2 _ rz^ — r^. 1 _ ^s' — r«» . 1 _

>• 2

'3* - /-S*' 1

r,» — r»' 1

-r,\2

r-,

/•,2' 2

•,*-ro«' 2

/» 2 f» 2

SkafTas nämnarne bort frän dessa fem uttryck erhäller man :

r» 2. 1

5 » A-

2 ^2 /iiiot. a r* 2 _. ,. 2 _j_ 9 f 2 . 2.

2 /-,='

/« 2 .__ •• 2
3 — '3

2 r«2 = r^» — r^ eller 3 r,'

'•3' + 2 r«" ;

,2 ,* 2

+ '•7";

/'s" — r«* = /'b* — r,* eller 2 /

/-,!* _ r»* = 2 /g* — 2 r,* eller 3 r,'' = 2 7-5» + r»«; 4.

r,"" — /9» = /•»» - rii> eller 2 r^« = r,« + i\^; ^,

113

Multipliceras uttrycken .... 1 — .... 5 med jt erhäller
man motsvarande cirkelareor:

2 jT Ta* = jr Ti^ -f- jr r^^ eller 2 as = ai + «5 6.

3 ji Tg* = jt i\^ + 2 jr Tß^ eller 3 as = as + 2 a« 7.

2 jr r«^ = jr r^^ + jr T;^ eller 2 ae = as + a? 8.

3 jr r7* = 2 jr /«^ + jt Tg^ eller 3 a? = 2 a« + o« 9.

2 JT Tg' = jr /^^ + Jt /'ii* eller 2 öc, = Oy + au 10.

ür uttrycken 8, 7 och 9 erhäller man

2 Og = «3 + 09 eller 4 a« = 2 (as + ^) H

samt genom addition af ekvationerna 6 och 10

2 (az + öy) = ai + tts + ^7 + öu eller 6 (aa + o^) =

12 ttß = 3 (tti -f- ^4 + ^ + ^u) 12.

Vi kunna nu skrifva den stympade paraboloidens volym

k = ttc A = 16 a« . jg = [3 (ai + as + O; + a^x) + 2

(aa + Og)] j^; hvilket är formel 5 för stympad para-

boloid. H. s. b.

(Forts.)

Ett försök att analysera skogsbeständ.

I 22:dra och 23:dje banden af Forstföreningens Medde-
landen för är 1905 och sistlidet är hafva af undertecknad
varit införda tvänne uppsatser, i hvilka jag pä grund af in-
hemska erfarenhetstabeller om normala skogsbeständs qvan-
titativa tillväxt ä olika ständorter i sydliga Finland samt
tallträdens i samma trakter af landet medelhöjder vid olika
äldrar sökt visa, att virkesbeloppen för särskilda äldrar vid
beständens fulia slutenhet erhällas mycket noggrant enligt
den allmänna formein:

l:o) W=n.^H.^F.^

Häri beteckna: W = virkesmassan i kubikmeter per

H = trädens höjd i meter och F = formtalet.

Da nu virkesmassan jämväl erhälles enligt formein:

2:o) Vr= A.H.F.
i hvilken senare tormel W, H och F hafva samma bemär-
kelse som ofvan, medan A betecknar grundytan i qvadrat-
meter per hektar eller summan af samtliga ä en hektars yta
stäende träds genomskärningsareor vid V^o-^®' ^^ stamhöj-
derna, sä fär man häraf tili följd eqvationen:

n.^H.^F.^ = A. H. F.
Enär äter H och F äro gemensamma i membra pa
hvardera sidan om likbetstecknet, sä finnes genom förkortning:

3:o) A = n.^ H. F.

115

Dk vidare det allmänna uttrycket för formtalet är
F = — -^ sä gif ver detta insatt i mom. 3:o i stallet för F.

4:o) A = —7-^ H, hvaraf fäs :

' 71+2

c \ 1 • A.

^=«) TT+ä = H.
Insättes äter värdet pä A ur mom. 4:o samt det all-
männa uttrycket för F i formein 2:o, sä uppstär formein:

6:o) W = (-^ H) * och häraf erhälles vidare :
7:o "^ = f!^

71+2 /f.

ür formlerna 5:o och 7:o finner man tvänne uttryck
för //, nämligen H = ^^^±^ och H = {Lt^V^, hvarige-

nom man kommer tili eqvationen (^+2)A n+2 Km; ^^^j^

häraf fäs genom förkortning:

8:o) n = —=^
yw-

Med tillhjälp af förestäende formler är det nu möjligt
att, om ock faktorerne A, H och F icke vore riktigt upp-
skattade, temmeligen noggrant bestämma deras inbördes stör-
lek och att följaktligen äfven beriktiga virkesmassans belopp
per hektar.

^Emedan vära inhemska erfarenhetstabeller emellertid
icke lemna ett tillräckligt underlag för beräknande af de
faktorer, pä hvilka skogsbeständens massatillväxt grundar sig,
ser sig undertecknad nödsakad att för ändamälet välja nägra
af utlandets tillväxttabeller. I sädant hänseende bar jag
velat hälla mig tili de af framlidne Professorn Franz v. Baur
upprättade normalerfarenhetstabeller för granbeständ. Visser-
ligen innehälla icke heller de uppgifter om stammarnes i sin
helhet virkesmassa per hektar med uteslutande af qvistvirket,
men man finner i alla fall tillräckliga fakta för ett temme-
ligen noggrant bestämmande af stamvirkesmassan i sin helhet.

116

Utgär man frän antagandet att beständens höjd, grund-
yta och Derbholzvirkesmassa vore normala samt att sist-
nämnda virkesmassa motsvarade stamvirkesmassan, hvilket
densamma i sjäifva verket ej gör, emedan ju toppsektions-
virket frän och med 7 centimeters diameter saknas, sä finge
man forratalsexponenten n enligt tre olika formler. Jag
tilläter mig att sälunda beräkna formtalsexponenterna för
t. ex. 30, 75 och 120 är gamla bestand af alla fyra bonitets-
kiasserna och börjar i sädant hänseende med beständen af
boniteten I.

Man fär da först för 30 är enligt formein 5:o — rir

" 71+2

= -,— , n = 2.389. Enligt formein 7:o -^ * = -- - erhälles

10.3 ^ 71+2 10.8

32.0
n = 2.328 och enligt formein 8:o // = i/fSS' ^ ~ 2.484.

Tages nu medelproportionalen tili dessa exponenter, sä er-
hälles n = ]^/2.8^9» X 2.826' X 2.484 = 2.383. Med afseende ä

denna exponent blifver A = 31.90 qvadratmeter och H =
10.33 meter, medan W fäs = 179.2 kubikmeter.

För 75 är erhälles enligt formein -^-- "='-, n= 1.98»,

" 71+2 26.4'

enligt formein --- = --.^ n = 1.951 och enligt formein

•^ 71 + 2 26 4 '^

n = -^^^i^, n = 2.048. Medelproportionalen tili dessa expo-

^647 ^

nenter är n = >/i.9^x i.95i>"x 2.o^ = 1-*^^' ^^^ afseende
hvarpä man fär A = 52.oo qvadratmeter, H = 26.45 meter
och \V = 685.5 kubikmeter.

För 120 är blifver enligt formein -^r-^ = ~, n = 1.88i,

^ 71+2 3o.o

enligt formein - - ^ = 7;'- , n = 1.832 och enligt formein
^ n + 2 35.0 ^

60 0

// = .^./jo '' = 1»57. Medelproportionalen tili dessa expo-

117

nenter erhälles forty n = /iTss?^ 1m?3< TSw == ^ •^^'^ ^^^ "™^^
afseende därpä blifva A = 59.87 qvadratmeter, H = 35.09
meter och W = 1017 kubikmeter.

Pä enahanda satt finnes för bestand af boniteten U och

n ' 27 8

30 är enligt formein ^^ = ---, n = 2.689, enligt formein

^ n+2 6.7' » B

— = L^ — ^^ = 2.582 och enligt formein n = ~/k^ ,n =

/I+2 6.7 " 1^95.0

2.852. Medelproportionalen tili dessa exponenter är n =

K^689*x 2.582* X 2.857 ~ 2.679. Mcd afseende härpä blifva A =
27.67 qvadratmeter, H = 6.73 meter och W = 106.6 ku-
bikmeter.

För 75 är erhälles enligt formein — - = -' n = 2.105,
enligt formein ^ = ,rr-^, n = 2.iii och enligt formein

^ /i-|-2 21.0 "

47.7

n = w^;.."^, ^? = 2.096. Medelproportionalen tili dessa ex-

ponenter finner man dk n = 1/2.105' X 2 111* X 2.09« ~ ^-^^^ ^^^
med afseende härpä blifva A = 47.74 qvadratmeter, H =
20.98 meter och W = 513.8 kubikmeter.

För 120 är fär man enligt formein -^ = ^% = 2.ooo,

'^ /I-I-2 28.0

enligt formein ", ^ =^ ,^ '', r? = I.997 och enligt formein

n+2 28.0 ' ^

56.0

n = /- - - , r? = 2.001. Medelproportionalen tili dessa exponen-

ter äv n =r. /2.ooo*x 1.997* X 2.001 = 1.999, med afseende hvarpä
man erhäller A = 55.96 qvadratmeter, H = 28.02 meter
och W = 783.8 kubikmeter.

öfvergäende tili beständen af boniteten III finner man

n * 24 0

för 30 är enligt formein , - = -— , n = 2.906, enligt formein

^ n+2 4.8 » n

118

^ = ^-j--, n = 2.511 och enligt formein n = 771" . n =

3.578. Till dessa ezponenter är medelproportionalen n =

^2.906" X 2.611* X 3-678 ~ 2 866. Med afseends härpä blifva
A = 23.61 qvadratmeler, H = 4.88 meter och W = 67. 8s
kubikmeter.

71 * 43 2

För 75 är erh&Ues enligt formein — —- = --^, n = 2.235,

^ /14-2 16.4

enligt formein -^V-s = ..., '", ^ = 2.216 och enligt formein

^ 71+2 lb.4 ®

432

^ = / — , n = 2.260. Medelproportionalen tili dessa expo-

nenter är n = |/2.2a6' X 2.2i6' X 2.200 = 2.233, med afseende
hvarpä man fär A = 43.17 qvadratmeter, H = 16.41 meter
och W = 373.8 kubikmeter.

För 120 är finner man enligt formein - - = --^, n =

71 * 1^592 0

2.179, enligt formein — -— = \,', n = 2.208 och enligt

' ^ 7i-h2 21.0 ^

52.0

formeln n = wj^yT' ^ ^ 2.132. Medelproportionalen tili dessa

•

exponenter erhälles n = f/2.179' x 2.208* x 2.i87 = 2.i8i, med

afseende hvarpä blifva A = 52.07 qvadratmeter, H = 20.97
meter och W = 569.6 kubikmeter.

Slutligen fär man för boniteten IV och 30 är enligt

formeln ^^^ = g, n = 2.«7., enligt fomeln ^ = if^,

17.6

rt = 2.534 och enligt formeln n =. ^ö^-, n = 3.451. Medel-

proportionalen tili dessa exponenter är 7? = ^ 2.879* x 2.534* x 3.46i
= 2.844, med afseende hvarpä man finner A = 17.35 qvadrat-
meter, H = 3.65 meter och W = 37. 21 kubikmeter.

För 75 är erhälles enligt formeln ■ —r^ = tk-i ^ = 2,345,

^ 71^-2 12.6 '

119

y^Sb-o

enligt formeln — — ^ = \a ' i ^ == 2.24» och enligt formeln

37.4

n = /^öT » ^ = 2.493. Medelproporlionalen tili dessa expo-

•

nenter finner man n = ^2.845* x 2.249' x 2^ = 2.336, med af-

seende hvarpä f äs A = 37.23 qvadratmeter, H ^=: 12.6« meter
och W = 254.0 kubikmeter.

För 120 är finner man enligt formeln -^^ = r^, n =

^ n+2 16.0 '

n ' r/397 0

2.315, enligt formeln — -^ = ^-rr-^, ^ = 2.319 och enligt for-
"^ /1+2 16.0 **

46.0
mein n = /^^=-, /i = 2.309. Medelproportionalen tili dessa

•

exponenter blifver da n = j/2.815* X 2.819* X 2.«09 = 2.315, med

afseende hvarpä man fär A = 46.oi qvadratmeter, H = I6.00
meter och W = 395.0 kubikmeter.

Säsom häraf framgär, gifver beräkningen endast föga
förändrade grundytor och medelhöjder, medan däremot virkes-
massorna per hektar i allmänhet skilja sig mer eller mindre
och öfverhufvud utfalla, enligt hvad redan pä förhand anta-
gits, nägot drygare an Derbholzbeloppen.

Med tillhjälp af den metod för krokliniers beräknande,
som af mig angifvits i 20:de bandet af Forstföreningens
meddelanden för är 1903, kan man nu för bestand af hvarje
bonitet för sig beräkna virkesmassor, höjder och formtals-
exponenter säväl för alla äldrar emellan 30 och 120 är som
jämväl för äldrar under och öfver nämnda tal. Jag förbigär
dock tillsvidare dessa beräkningar och skall i .stallet verk-
stäiia en beräkning af de medelproportionela virkesmassorna,
höjderna och formtalsexponenterna för bestand af hvarje
tioärsperiod frän och med 30 tili och med 120 är samt för
alla fyra boniteten gemensamt. I sädant hänseende tager
man medelproportionalerna af virkesmassorna vid 30, 75 och
120 är, hvarje af dessa äldrar för sig, da desamma blifva

120

för 30 är W = 83.35, för 75 är W= 427.7 och för 120
är W= 651.0 kubikmeter per hektar. Dessa virkesmassor
gifra för beräknande af öfriga virkesmassor indexformeln i

2.008 I

= 0.8846 1 /^ Q och virkesmasseformeln W = 427.7 l/ ö,

r 75 V 75

i hvilka formler betecknas med / index för den rot, enligt
hvilken virkesmassorna bildas, med a den älder, för hvilken
virkesmassan sökes, med 0.8846 indextalet för 75 ärs bestand,
med W virkesmassan, som sökes för äldern a och med
427.7 antatet kubikmeter inom bestand af 75 ärs älder.

Pä enahanda satt beräknas nu medelproportionalerna
tili höjderna, som blifva för 30 är // = 5.93 meter, för 76
kr H = 18.42 meter och för 120 kv H = 23.97 meter.
Dessa höjdtal gifva för beräknande af öfriga höjder index-

1.7A2 C

formein / = 1.364 l/iL och höjdformeln H = 18.42 l/^ ^^

i hvilka formler i betecknar indexet för höjdkurvan vid
äldern a, medan a utmärker den älder, för hvilken höjden
sökes, H betecknar den för äldern a sökta höjden, talet
1.364 utgör indexet för äldern 75 är och 18.42 är höjden i
meter för träden af sistnämnda älder.

Tager man vidare medelproportionalerna tili formtals-
exponenterna, sä fäs desamma för 30 är a? = 2.686, för 75 är
n = 2.161 och för 120 är r? = 2.086. Dessa exponenter gifva,
om de belraktas säsom funktioner af höjderna vid 30, 75
och 120 är, för beräknande af öfriga exponenter indexformeln

3.947 {

/ = 6.949 l/~JL- och exponentformeln n = 2.1611/18::

y 18.42 y H

hvilka formler / betecknar indexet för exponentkurvan vid
höjden //, medan H utmärker höjden för den sökta expo-
nenten, talet 6.949 utgör indexet för exponenten vid 18.42
meters höjd och 2.i6i exponenten för 18.42 meter. De sä-
lunda beräknade formtalsexponenterna, höjderna och virKes-
massorna äterfinnas i följande tabell I a.

s >

S?g.

HS»

^55

5.J11

2.«86

6^70

2.418

6.SU

2üM

e.sso

2.I2S

6^T

2.178

To»

9H7

3.m

100

'J.109

'■

110

2.09«

120

l.m

2,08«

0.8084

0.J5«fl

83.M

83.88

0.9638

9.M

0.M68

161.8

158.9

1.0«3

I2.M

0.7!M

244.1

240.7

1S.TO

0.7910

322.8

320,5

17.48

0.8549

394-5

393.<i

19.28

0 9114

459.0

4Ö9.S

20 M

0.968T

516.3

517.8

22.0»

1.031

566.8

568.9

23,08

1,071

611 &

612.«

1T88

23.98

1.118

651.2

S52.1 1

Anmärkning: Da nii de enligt skilda formler beräk-
Dade formtalsexpoDenterna och höjderna, hvilka ju dessutom
verka qvadratiskt, gifva nära öfverensstämmande resuUat med
Tirkesmasseformlern'i, sä bestyrkes härjgenom de begagnade
tillväxtsberäkningarnes användbarhel för de me»t olika fall.

Man kan följaktligen med tilthjälp af förestäende form-
ler beräkna formtalsexponenterna töp hvilka höjder som helst.
Det äterstär alltsä, alt nu uträkna höjderna för bestand af
olika boDJtet. Sedan detta skell, beräknas de höjderna mot-
svarandeformtalsexponentema, hvareftervirkesmassorna forde
skilda tidsperioderna erhällas enligl formein W = (-^r-5/') '
Diametrarne för Iräd af olika äldrar beräknas säsom funk-
tioner af böjdema uch formlalsexponenterna. De mest an-
lagliga diametrar för slutna bestand Unnas pä följande »an.

122

Om man fr&n tabell I a uträknar medelformtalsexponenten
för äldersperioderna 30 — 120 är, sä finner man n = 2.23«.

n *
Till denna exponent är uttrycket —7-5 = I.18O. Beräknas

Uttrycket — — ^ jämväl för öfriga tidsperioders formtalsexpo-

nenter fr&n och med 30 — 120 är, sä fäs för 30 är — r^ =

11+2

1.540 och för 120 är —--=: = 1.065. Divideras iäedan l.iso

n+2

med 1.540 och 1.065, sä uppstä qvottalen 0.7667 och I.108.
Dessa qvottal borde i allmänhet multiplicerade med höjd-
talen för samma äldrar gifva diametrarne, men da diamet-
rarne icke gärna böra beräknas understiga en procent af
höjderna, sä mäste talet 0 7667 multipliceras med 1.305. Da
nu äfven qvottalen för öfriga tidsperioder multipliceras med
talet 1.305 blifva desamma emellertid för stora. Faktom
1.108 för 120 är blefve t. ex. 1.446. För att nu äterbringa
denna och samtliga andra qvottal tili antaglig storlek, drager
man ur desamma roten 3.57, hvarefter de sälunda uppkom-
mande talen multipliceras med motsvarande höjder. Pä detta
satt hafva de i efterföljande tabell I b ingäende diametrame
erhällits. Grundytorna för de skillda äldersperioderna finner

man enligt formein A = (-3:0) -^ ^^^ genom att dividera

grundytorna med genomskärningsareorna per stam erhälles
antalet stammar per hektar. Sälunda kommer man för be-
stand af medeltillväxt tili följande tabell I b.

9U I 'J.U6 1 (t.BWZ I '20.78

100 2.1CB 0,fiiM I 22.oa

110 2.0K 0.5117 23-08 I 2fi.M 22.10 1013 51.88 612.« 0.7°/«

120 I 2.08S I 0.sia& I 23.98 j 26.&S 1 23.16 | 959 \ 53.XT \ 652.1 | O.fl %

Analogt härmed uträknas tillväxttalen för de olika bo-
oiteten och blifva bärvjd:

S,tl»_

För bonileten I och höjderna, indexformeln i = Lsas !/.?_

'75

samt höjdformeln H — 26.*5 j/—, äfven-

som för formtalsexponenterna indexformeln

( = 6.9*9 |/ ^ och exponenlformeln : n

]

124

l.»Tt

För boniteten II och höiderna, indexformeln / ■= 1.281 l/S.

^ 75

och höjdf ormeln H = 20.98 j/ 3..

1,4»S

För boniteten III och höjderna, indexformeln i = 1.400 y ^

samt höjdformeln H = 16.41 y ^\ äfvensom

l.SST

För boniteten IV och höjderna, indexformeln i = 1.430 l/R.

^ 75

samt höjdformeln H = 12. et j/^-

Formtalsexponentformlerna blifva gemen-
samma för samtliga boniteten. Sälunda fäs:

Tabell II.

Innehällande uppgifter för
boniteten I.

a. -'S

Sr 2.

<90

§2 ?

5j s
"•3- 2.

3 "^

o $

o
9

•OS»

11 i

3 <L

•

Hli

-tv: "

I-.«

•r a:

••

0.9748

10.83

6.002

2.880

178.5

1.089

14.54

6.545

2.241

296.8 .

1.187

18.79

6.984

2.155

441.2

1284

22.28

7.288

2.106

576.8

1.851

25.18

7.518

2.074

704.1

1.428

27.68

7.7Ü4

2.050

825.8

1.489

29.89

7 856

2.082

936.7

100

1.651

31.881

7.982

2.018'

1040

110

1.600

33.60

8.091

2.0061

1139

120

1.664

35.08

8.181

1.998

1227

Tabell III.

Innehällande uppgifter för
boniteten IL

^ ?

•

■^

? »

«■

«1 &

2 «

formle
dcma 1

1»

§" 3

« »'' B

a M

•1

9 3s

d II

«; s-f- -

» »T

o pr

«^

B 9

B &'
SB «

«B

- «B (O

t-»

30 0.8060

6.78

5-884

■ 1

2.6061 98.40

0.9824

10.88

6.081

2.857

192.8

1.041

14.28

6.509

2.249

286.9

1.144

17.26

6.884

2.182

386.2

1.287

19.84

7 081

2.189

480.8

1.823

22.03

7.271

2.109

568.9

90 1.404

23.88

7.422

2.087

647.4

100 1.481

25.47

7.542

2.070

719.1

110 1 564

26.84

7.644

2.057

783.4

120

1 624

28.02

7.729

2.047

841.8

125

Tabell IV.

Inneh&Uande uppgifter för
boniteten UI.

<»

^iim

»^

3* •■■

3
Ob

P B

»9 5.

a. —

** CT

^ s

— c

^ ®

•d

o S

• 3

O 3

9
3

??§

- 3.

3 g-

— a;

501

100

110

120

0.7694

0.9202

lU)68

1.206

1.887

1.462

1.681

1.696

1.808

1.916

488
8.29
11.28
13.64
15.68
17.16
18.41
19.44
20.28
20.97

4.963
5.677
6.181
6.489
6.660
6.786
6.949
7.028
7.120
7.181

2.824
2-488
2.841
2.266
2.216
2.184
2.161
2.146
2.182
2.128

65-10
130.8
201.0
269 8
329.6
382.5
427.2
465.6
497.7
525.8

Tabell V.

Inneh&Uande uppgifter för
boniteten IV.

p-S

2 -1

P Ol o

5® 3
ff 2. §

S'cr

p =L

Ü p*

1 :;• 2.

2 ''

3;ii

""3

1^
1?

•P
O
3

1f^

• p to -

p
S

p p
2p

P ^

P
p

•

0.7886

3.65

4.611

3.070 46.08

O.9089

6.32

5.299

2.645 90.57

1.067

8.66

5.789

2.465

138.9

1.217

10.64

6.088

2.871

183.7

1.361

12.03

6.287

2.814

223.1

1.498

13.22

6.889

2 277

256 9

1.680

14.15

6.500

2.261

284.6

100

1.760

14.91

6 686

2.282

308.0

110

1 886

15.51

6.668

2.218

327.8

120

2.007

16.00

6.705

2.207

343.1

Tabell VI.

Teoretiflk tillväxttabell för fullslutna granbest&nd af boniteten I.

m
Ob

«'S

a
t

• P,
1

Trftdens medel-
formtal.

Trftdens mcdel-
lifijder i meter.

S SS
STo-s 2

2 « ^5

Trftdens diametrar

i centimeter vid 6

meters höjd.

Antal atammar
per hektar.

2 » -

P <^ n

P * N-"^

5.7

Wirkesmassor i

kubikmcter per

hektar.

Wirkesbeloppens

periodiska tiflvftxts-

procenter.

2880

0.6484

10.88

7.19

3794

31.80

178.5

2.241

0.6288

14.54

14.92

11.72

2206

38.57

296.8

5.2 Vo

2.156

0.5187

18.79

19.61

16 47

1499

45.27

441.2

4.1 7o

2.106

0.5180

22.28

23.44

20.18

1172

50.58

576.8

2.7 Vo

2.074

0.5091

25.18

26.67

23 42

985

55.03

704.1

2.0 °/o

2.050

0.5062

27.68

29..58

2614

860

58.90

825.8

1.6^0

1 90

2.0S2

0.5040

29.89

32 01

28.62

773

62.19

936.7

1.8 ^0

100

2 018 '

0.6022

31.88

34.19

30 80

709

65 09

1040

1.1^^0

HO,

2.006 1

O.60O7

33.60

36.19

32.80

658

67.69

1139

0.9 7o

120

1.998

0.4998

35.08

37.86

34.47

622

70.00

1227

0.8 ° 0

Tabell VH

TeoretiHk tillvftxt tabell tör fullslutoa granbeetAnd sf boniteten II.

■|!i

las

2.60(1

0.6667

6.78

2.«J57

0.6«r»

10.88

2.I4B

0.6M8

U.J8

asaiB

17.M

2.189

0.616B

19.84

2.109

Ü.G1S3

22.08

2.087

0.610«

23.88

2.070

0.608S

25.47

2.0B7

0.6070

26 »4

a.047

0.60S8

28.02

Tabell VIII.
Teoretiek tillv&xtubell für fullslntna ftntnbeetAnd af boniteten III.

-a

Sr?

ii?

-tili

l|1

SB
5f

ffi!

30 2.824

0.5856

4-8«

4.SB

12184

22.79

65,10

40 1 2.48«

0.5644

8.29

8.08

5.48

4814

28 46

130.8

7.2 °/.

501 2,«4i

0.5S«n

11.28

12.01

8.8Ö

292B

:(3,i9

201.0

4,4 •/•

601 2.265

0..W11

13.04

14.77

11.48

2170

37.17

269,8

3 0%

2.216

O.B267

15.68

17.01

13.63

1771

40.28

329.6

2.0 V'

Nil

0-5220

17.15

18,82

15.48

15.%

42.72

3825

1,5%

2.101

0.5194

18.41

20.29

1G.78

18S2

44,67

427.2

1.1 •/.

KNI

2.I4E

0.6176

19.44

21.4«

18.02

1277

46,28

465.8

0.9°/«

2.182

0515B

20-2«

22.46

19.02

1201

47.57

497,7

120

2. ist

Oj.160

20.97

23.25

20,00

1146

48,0«

525 8

0.6 '/o 1

127

Tabell IX.

Teoretiak tiUy&xttabell fOr fnllslutiut granbfistAnd af boniteten IV.

-•'S

i-S

• g,

■

Trftdenn mcdel-
hOjder i meter.

Trftdens diametrar

i cenümeter vld

6 meters bOjd.

Antal stammar
per hektar.

..2. ö
B -1 3

WirkesmasBor i

kublkmeter per

hektar.

JE" C-o

3.070

0.6055

3.65

3.66

19908

20-88

46.08

2.645

0.5694

682

666

2.12

7221

25.17

90.67

7.0 >

2.465

0.5521

8.66

9.86

5.84

4219

29.06

138.9

4.4 Vo

2.871

0.5424

10.54

11.56

8.14

3063

32.13

183.7

2.8 °/o

2^14

0.5864

12.08

13.81

9 87

2485

3456

223.1

2.0 Vo

2:2Ti

0.5825

13.22

14.71

11.27

2148

36.50

2569

14>

2 251

0.5295

14.15

15.8 t

12.44

1934

37.98

284.6

1.0 °/o

100

2.224

0.6274

14.91

16.71

13 28

1785

39.17

308.0

0.8 ^'/o

110

2.218

0.5269

15.61

17.48

1396

1683

40.18

327.8

0.6 Vo

120

2.2OT

0.5246

16.00

18.01

14.54

1605

40.88

343.1

0.5 °/o

Ingär maD nu i en närmare pröfning af talen i före-
stäende tabeller VI — IX, sä finner man bland annat, att be-
stand af samma höjd hafva samma formtal och virkesmassa
för samtliga fyra boniteten. Däremot är diametern vid V20
del af stamhöjden väsentligen olika hos träd af skilda bonitet
och större hos stammar af sämre växtlighet. Vi skola fram-
deles äterkomma tili detta ämne.

Man kan lätt öfvertyga sig om, att talen i sistnämnda
fyra tabeller verificera samtliga i början af denna uppsats
anförda formler och eqvationer 1^ — S—, hvilka dock hänföra
sig tili förhällanden rörande beständen i sin helhet. Dessu-
tom bestyrka talen äfven riktigheten af följande tio under
momenten 92. — 16.1 upptagna formler, nämligen:

D\ H. F. S.

9±) För virkesmassorna W =

D'.S.

12732

10j?L) » grundytorna A =

12732 '

128

11±) För formtalsexponenterna -— ^ = ' ' eller n

12732 yw '

12^) » formtalen F = If ^^ ^ eller F = ^- •

13») » trädhöidernaÄ'=^Jeiler^ = ^J^

14i) » stambeloppen S = ^^^ eller S = l^]^ ■-
äfvensom

Härvid beteekna: W = virkesmassan i kubikmeter per Hektar;

A = grundytan i qvadratmeler d:o d:o;
n = formtalsexponenten för beständet;
F = formtalet för beständet;
H = trädens inom beständet höjd i meter.
D = diametern vid V2o del af höjden i

centimeter;
S = antalet stammar per Hektar;
T = slutenHeten i decimalbräk.
Jag förbigär Här Härledningen af förestäende formler,
hvilken ju lätt inses af enHvar, som följt med redogörelsen
för formlerna 1^ — 8^, för att i stallet fästa uppmärksam-
heten vid förHällandet med beständen i allmänbet.

Af den under mom. 9^ upptagna formein framgär, att
virkesmassornas storlek är beroende icke blott af antalet
stammar, utan äfven af deras relativt större eller mindre
diameter, Höjd ocH formtal.

Af formein \0l. synes tydligl, att grundytorna bero af
elt större stamantal i förening med en jämförelsevis stör
diameter Hos dem, medan trädHöjden ej eger nägot direkt
inflytande.

Formeln 11^ gifver äter tydiigt vid Händen, att form-
talsexponenten ocH forty oeksä formtalet ökas i samma mon

129

som stamantalet ocb trädens medeldiameter stiger i förhäl-
lande tili trädens höjd samt qvadratroten af virkesmassan,
medan formeln 12^ utvisar, att formtalen ökas i omvändt
förhällande tili grundytan och höjden, jämförda med virkes-
massan.

Enligt formeln 13^ stiger trädens höjd i samma för-
iiällande som virkesmassan är större an gnmdytan och form-
talet eller ju mindre formtalet är i förhällande tili grundytan.

Af formeln 14^ finner man, att antalet stammar ökas
i omvändt förhällande tili qvadraten af deras diameter, höjd
och formtal, jämförda med virkesmassan, eller i omvändt för-
hällande tili (jvadraten af diametern, jämförd med grundytan.

Slutenheten äter ökas enligt formeln löJL ju mindre
formtalet och höjden äro i förhällande tili grundytan.

Man ser vidare, att antalet stammar af samma älder
är störst inom bestand af lägsta bonitet, men fäster man
afseende vid trädens medelhöjd, sä är stamantalet för samma
höjd allt större ju bättre ständorten är. Tager man i be-
traktande t. ex. höjden 10.38 meter för de särskilda boniteten,
sä finner man, att denna höjd uppnäs af beständen i boni-
teten I vid 30 är, af beständen i boniteten II vid 39 är, af
beständen i boniteten III vid ungefär 47 är och af beständen
i boniteten IV vid 59 är, da dessa äldrar motsvarande dia-
metrar äro för boniteten I 10.33 centimeter, för boniteten

II 10.77 centimeter, för boniteten III 10.91 centimeter och
för boniteten IV 11 3i centimeter. Da nu antalet stammar

per hektar finnes enligt formeln S = ^^ t/ g ^^ följer häraf

att da för alla boniteten äro W = 178.5, H = 10.33 och
F = 0.5434, stamantalet för ifrägavarande fall erhälles enligt

formeln S = ^^~ och blifver för boniteten I S = 3794

stycken, för boniteten II, S = 3490 stycken, för boniteten

III S = 3401 stycken och för boniteten IV S = 3165 stycken.

130

Häraf framgär tydiigt, alt den relativa tätheten är störst k
bättre Standort. Likasä klart finner man häraf äfven, att
det icke är den större slutenheten med en relativt mindre
grunddiameter per stam, som framkallar ett högre formtal,
utan att formtalets stegring beror pä en relativt svagare
höjdtillväxt Ulan motsvarande större diametertillväxt.

I det föregäende hafva trädhöjderna för de skilda boni-
ten betraktats säsom funktioner af tiderna och ständortsfak-
torema, medan formtalsexponenterna beräknats säsom funk-
tioner uteslutande af höjderna samt virkesmassebeloppen
forty ocksä grundats enbart ä höjdtillväxten. Man kan nu
äfven välja ett annat satt för beräknande af höjderna och
formtalsexponenterna, hvarigenom beräkningens noggrannhet
närmare kontrolleras. 1 sädant hänseende betraktas medel-
virkesmassorna säsom funktioner af st&ndortsfaktorerne och
tillväxttiderna, medan äter s&väl höjderna som formtalsex-
ponenterna beräknas, hvar för sig, säsom funktioner af vir-
kesbeloppen. Vid sädant förh&Uande f&r man för beräknande

20.»

af höjderna indexformeln : / = 1.563 j/ ^ och höjdformeln:

'^ 427.7

H = 18.42 l/_5L samt för beräknande af formtalsexponen-

'^ 427.7 ^

4.U7

terna indexformeln: / = 10.80 l/J^ och exponentformeln :

^ 427.7

n = 2.161 y^IiL, i hvilka formler bokstäfverna hafva samma

allmänna beteckningar, som tillförene.

Beräknar man nu med tillhjälp af dessa formler höj-
derna och formtalsexponenterna för det minsta och högsta
virkesbelopp, som ingä i tabellerna VI — IX, nämligen för
bestand af IV bonitel och 30 är« älder samt för bestand af
1 bonitet och 120 ar, sä gifver virkesmassan 46.03 kubikmeter

131

per hektar H = 3.76 meter och formtalsexponenten n:o 3.030,
hvilka ju i nägon man, som icke myx^ket skilja sig frän talen
H = 3.65 meter och n = 3.070, som erhällits vid den tidigare
beräkningen. Wirkesmassan 1227 kubikmeter gifver äter
H = 35-03 meter och n = 2.ooo, i stallet för de härförinnan
erhällna talen //= 35.08 meter och n = 1.998. Man ser
säledes, att skiljaktigheterna för de yttersta gränsetalen äro
ganska smä och oväsentliga, hvaraf inses, att skillnaderna
för de mellanliggande talen mäste vara betydelselösa. Det
vore alltför vidlyftigt att utföra beräkningen för alla virkes-
belopp, som inga i tabellerna VI — IX, men för att dock
adagalägga resultatet af förestäende formler, vill jag tillämpa
dem ä medelvirkesmassorna i tabell I^, da man fär de i
efterföljande tabell X upptagna talen.

Tabell X.

ÜS

c
w

■

*•*

3 (l

sg-

«3

•

5*3 3

llp

1 3 a-

1 -•

il
■g

B
2 8"

2|g.

s .«

2. CT "■

tr 2 B

BS g

, ^ 1 1

De enligt index formein / —

2.008

1 % ^

1 i

H ;

2 6

7.628

2.687

1.418

5.98

83.28

83.25

8.714

2.416

1.491

9.60

161.8

161.0

9.Ö4L

2.292

1.521

12.74

244.1

243.1

10.15

2.222

1..542

15.84

322.6

322.1

1061

2.178

1.657

17.49

394.5

394.1

10.97

2.147

1 569

19.27

459.0

459.2

11.26 '

2.125 1

1.578

20.75

516.2

516.4

100

11.49

2.109

1.585

22.00

566.8

567.5

110

11.69

2.096

1.691

23.06

611.5

611.8

120

11.85

2.086

1,596

23.97

651.2

65l.(

132

Vid jämförelse af tabellerna \L och X finner man, alt
de pä skilda satt beräknade höjderna och formtalsexponen-
terna samt följaktligen ocksä virkesmassebeloppen per hektar
endast i obetydiig man afvika frän hvarandra. Härmed tror
jag mig med füll tydiighet hafva visat, ej blott alt den af
mig funna och begagnade exponentialseriemetoden för tili-
växtens beräknande är erforderligen tillförlitlig för ändamälet,

utan äfven att virkesmasseformeln W = (-xö^) ^^^ ^'"

tillämplighet för de mest olika fall, da beständens slutenhet
kan anses normal.

De beräkningar, som här nu utförts, grunda sig k re-
sultatet af ett mängärigt arbete. Jag mäste oförbehällsamt
tillstä, att jag gjort mig den förhoppningen att desamma
skulle i väsentlig grad underlätta utarbetandet af tillförlitliga
bade lokala och allmänna erfarenhetstabeller. Det är ett
föga bearbetadt fält, sora här varit föremäl för de första
rödjningsförsöken af en person, hvars tiilgängar i intellektuelt
och vetenskapligt hänseende varit sraä och otillräckliga. Min
önskan vore därför att de frön, som härigenom blifvrt ut-
strödda för att i framtiden frambringa rikligare skördar under
gynnsammare odlingpförhällanden, matte spira under om-
v&rdnad af sitt kall lika hängifna, men den höga uppgiften
mera kompetente odlare. Och därför riktar jag nu en upp-
maning tili alla dem, hvilka inse vigten af en sund och pä
fasta grunder hvilande skogsekonomi, att fortsätta det af
mig päbegynta arbetet, som helt säkert skall tjena tili Har-
görande af mänga ännu dunkla spörsmäl.

Kyrkslätt, den 9 februari 1907.

Albert Sin^n.

Sananen perinnöllisyydestä ja sen merkityksestä

metsänviijelyksessä.

Perinnöllisyydelle on omistettu ja omistetaan yhä vielä-
kin metsänviijelyksessä perin vähän huomiota. Kun vürneisen
vuosikymmenen kuluessa on toimitettu systemaattisia kokeita,
jotka, vaikka eivät voikaan lopullisesti selvittää perinnölli-
syyden merkitystä metsätaloudessa, kuitenkin tarjoavat käy-
tännöllisellekin metsänviljelijälle arvokkaita viittauksia, ölen
katsonut lyhyen selonteon tärkeimmistä kokeista tällä alalla
olevan paikallaan.

Laajalla levenemisaiallaan k^svaval metsäpuumme ilmas-
tooD nähden mitä erilaisemmissa oloissa. Kuusen levenemis-
alalla Eteläeuroopassa kestää kasvukausi noin 260 päivää,
kun sitä vastoin puiden maamme pohjoisosissa täytyy suo-
rittaa elintoimintansa 80 ä 90 päivässä eli siis noin kolman-
nessa osassa sitä aikaa, joka niillä ensinmainitussa seudussa
on käytettävänään. Samanlaisia muutoksia ilmaston suh-
teen lapaamme vuoristossa korkenden enetessä. Esimerkiksi
Tyroolissa vähenee Touko-, Kesä- ja Heinäkuun keskilämpö
0.66 ^C jokaista 100 m kohti, jonka kohoamme merenpintaa
ylemmäksi. Kasvukausi lyhenee myöskin huomattavasti kor-
kenden enetessä. Niinpä kestää se Tyroolissa:

500 — 600 m korkeodella meren pinnasta 268 päivää.
1,000—1,300 m » * 1 223 »

1,600—2,000 in » * » 167 »

. 'P9

jc^-tvar.*:^* f.j:,*- /ji\'Si JK'^^IjTa: :rä:^.aa:i la;.:rL huoinatlavasti
*:*^Ta* ' .ti^jL&n, a ! .Lx-^eV.^iÄiiin «-n. €-::ä i-aiden kasTu-
r>,:/^v- !a ah-':. *;**';r.efj kvrkeor viL'.enee kuui viemmäksi
T^^n-xori tai e'^äiMnäksi f':h,:»i5e€rn siirry'üän. Laajeropia
• r.kjrr.ükMia i;ita, mi^^ä rnäaric puidtrR p::.i us Tühenee meren-
pinUtkorketjden ;i«äaDtye^5ä. ei ikävä kyilä oie olemassa.
fV^r-«friT r/iainit^ee puideo pit»j;den tavalii^ifsa kousimelsissä
Of/er^tPierrfiarfk i«-a oievan:

^/eilovUjelysvyöhykkeef^^ä 30 m.

friet«ävyöhykkee55ä 23 ni.

ka9yok«ia muodostavan metsän rajaseudassa . . . 1<> m.

Pait5!i pitauden vähenemistä huomataan knasessa muita-
kin miiutokHia merenpintakorkeuden iisääntyessä. Puut
käyvät oLsai.seminiksi, neulaset lyhyenimiksi ja ningon muoto-
iuku vähenee.

Kun ottaa huomioon puideo pitkän ijän ja sen mittaa-
rnaltoman ajan, jonka metsä polvi polvelta on kasvanut saman-
lai»t«n ilmastoIÜHten olojen vaikutuksen alaisena, tuntuu
lijonnolliselia, että näiden vaikuttamat ominaisuudet olisivat
porinnöllisiksi painuneet puihin.

Kii.simäiset tunnelut metsänviljelyskokeet perinnöllisyyden
Melville saamiseksi toimitti ranskalainen Louis Vilmorin tilal-
laan Le.s Barres'illa Loiren departementissa 1830 luvulla.
iiän kylvi rinnakkain ranskalaista, skotlantilaista, saksalaista
ja Itämeren maakunnista (Riiasta) polveutuvaa raännynsie-
mentä. Kertomuksessa näislä kokeista mainitaan, että riia-
lai.sista siemenistä kasvaneet puut olivat muita huomattavasti
parernman muotoisia ja vähemmän oksaisia, jotka ominai-
suudet nähtävästi olivat perintöä komeista mäntymetsistään
tunnetuista Itämeren maakunnisäa kasvaneista siemenpuista.
Ilyvät ominaisuutensa säilyttivät riialaisesta siemenestä pol-

136

veutuvat männyt Les Barres'illa vielä toisessakin polvessa.
Nämä Vilmorin'in kokeet, joiden kautta puiden »rotuomiDai-
suuksien» perinnöllisyys ensi kerran todistettiin, herättivät kyllä
aikoinaan paljon huomiota, mutta joutuivat verrattain pian
unohduksiin.

Rotuominaisuuksien perinnöilisyyttä osoittavat myöskin
useat Ruotsissa 30 ä 40 vuotta sitten toimitetut männyn
kylvöt, joista kasvaneiden roäntyjen oksaisuutta ja huonoa
muotoa on arveltu riippuvaD saksalaisesta siemenestä, jota
näihin metsänviljelyksiin käytettiin. Kuten tunnettu on mänty
etenkin Länsisaksassa oksaisempaa ja muodoltaan huonompaa
kain Ruotsissa.

Suoranaisen viittauksen sähen, että iimaston aiheutta-
mal mukautumisominaisuudet oval perinnölliset, antoivat Pro-
fessori M. Kienizin metsäpuiden siementen itävyyttä koskevat
iutkiiDukset. Niistä kävi nimittäin ilmi, että se lämpömäärä,
jossa siemenet parhaiten itävät, vaihtelee emäpuiden kasvu-
paikan ilmastosuhteiden mukaan. Tutkiessaan kuusen sie-
menten itävyyttä, huomasi Kieniz, että ne 18,85^ C keski-
lämmössä itivät sitä hitaammin kuta lähempää kuusen poh-
joista ja ylintä levenemisrajaa ne polveutuivat, 7,63® C
keskilämmössä taasen oli subde aivan päinvastainen. »Tä-
mä seikka on helposti selitettävissä otaksumalia, että sie-
menet itämislämpöönsä nähden ovat mukautuneet kussakin
levenemisvyöhykkeessä vallitsevan iimaston mukaan, nun että
etelämpää tai pienemmältä merenpintakorkeudelta poiveutu-
vien siementen pienin, suotuisin ja ylin itämisiämpö on jonkun-
verran korkeampi, kun kylmemmästä ilmastosta polveutuvien
siementen vastaarat lämpömäärät».

Vuonna 1895 juikaisi Tohtori A. Cieslar ensimäiset
tutkimuksensa eri ilmastoUisissa oloissa kasvaneiden puiden
kasvunopeuden perinnöllisyydestä. Vuonna 1892, jolloin Itä-
vallan alpeissa Keskieuroopassa ja Ruotsissa oli byvä kuu-
sen siemenvuosi, hankittiin vertailevia viljelyskokeita varten

136

kaikkiaan 28 siemennäytettä, jotka olivat erilaisissa ilmasto
oloissa kasvaneista metsiköistä lähtöisin. Eteläisin keräys
paikka oli Etelä Ranskassa 43o 55" pohjoista leveyttä, poh-
joibin taasen SoUefteä Ruotsissa, 63» 33" pohjoista leveyttä.
Keräyspaikkojen merenpintakorkeudet taas vaihtelivat 325 m.
(1,500 m. kuusen paikallista ylintä rajaa alempana) ja 1,750 m.
(300 paikallista ylintä kasvurajaa alempana) välillä lukuun-
ottamatta ruotsalaista siemennäytettä, joka oli kerätty 300 ni.
merenpintaa ylempänä ja 350 paikallista ylintä kasvurajaa
alempana olevasta kasvoksesta.

Keväällä 1892 kylvettin siemenet Mariabrun'in metsän-
hoidoUisen koelaitoksen taimitarhaan lähekkäin aivan saman-
laiselle maalle. Kun tässä kävisi liian pitkäksi luetella ko*
keista saadut tulokset luku luvulta, mainitsen allaolevassa
taulussa ainoastaan keskimääräiset tulokset kaikista siemen-
lajeista ryhmitettynä kahteen ryhmään nun, että ensimäisessä
on tiedot 250—550 metriä paikallista metsärajaa alempaa pol-
veutuvista laimista, toisessa taasen vastaavat luvut 700 — 1,500
ni. paikallista metsärajaa alempaa polveutuvista taimista:

Siemenen

Käpyj

Kinäpuun
vuotuine

UO yksi
vol,

Taimen
vuoden

Vnosikai
toisena

Kolmev
kor

o < '

5 5 1

SS a 1

kotoperftn
merenpinta
korkeus in.

en paino gr.

n aiemenjyvän
aino gr.

3 O OD

==3

vuotisen taimen
yymi cm'.

en vuosikasvai-
pituus mm.

o 2

p OB

!§■.

3 m
• g

9 vaimen pituus
vuonna mm.

uotisen taimen
keus mm.

B vaimen pituus
na vuonna mm.

1,480-1,700

23.2

7.87

21.«

17.4

4.1

31.7

11.7

325-1,200

31.8

8.84

28.1

22.6

7.1

54.0

29.6

186

131

Ylläolevista luvuista käv siis selvään ilmi, että meren-
pintakorkeuden enetessä vähenee käpyjen paino, siementen

137

paino ja puiden keskimääräinen vuotuinen pituuskasvu. Tar-
kastellessamme taulun viittä viimeistä sareketta huomaamme,
että kylmemmässä ilmanalassa kasvaneiden puiden hitaampi
kasYu myöskin on huomattavissa niistä polveutuvissa taimissa,
ja että tämä kasvunopeuden ero ainakaan ensimäisinä vuoaina
ei tasoitu, vaan päinvastoin vielä kolmantena vuotena on suu-
rempi kun ensiinäisenä.

Cieslarin, Bühlerin ja Friedrichin toimittamat tutki-
roukset siementen ko'on vaikutuksesta niistä nouseviin tai-
miin olivat osoittaneet, että suurenimasta siemenestä yleensä
saadaan nopeakasvuisempia taimia. Nähdäkseen josko ja
missä määrin siementen koko aiheuttaa eri ilmastollisissa
oloissa kasvaneista puista polveutuvien taimien eroavan
kasvunopeuden, toimittivat sekä Cieslar että vähän myöhem-
min myöskin Engler vertailevia tutkimuksia. Kokeidensa
tuloksena mainitsee Engier, että yhtäsuurista siemenistä pol-
veutuvien taimien koko vaihteli huomattavasti sen mukaan
olivatko siemenet kotoisin verrattain lauhkeassa vaiko kyl-
mässä ilmanalassa kasvaneista metsiköistä. Samansuuntai-
siin tuloksiin johtui myöskin Cieslar, jotapaitsi hän on osoit-
tanut, että siemenen ko'on vaikutlamat eroavaisuudet täy-
delieen tasoittuvat 4 ä 5 vuoden kuluessa.

Vastakerrottujen kokeiden kautta selville käynyttä vuoris-
tosta polveutuvien tainten hitaampaa ja pienemmältä meren-
pintakorkeudelta polveutuvien tainten nopeampaa kasvua voi-
daan sentähden pitää erilaisissa ilmastollisissa oloissa kasva-
neilta emäpuilta perittynä ominaisuutena.

Käytännöllisen metsänviljelyksen kannalta oli kuitenkin
tärkeätä saada selville, miten pienemmältä merenpinta kor-
keudelta polveutuvat taimet kykenisivät säilyttämään suurem-
man kasvunopeutensa vuoriston ankarammassa ilmanalassa ja
minkälaisiksi suhde niiden ja vuoristosta polveutuvien tainten
ennätysten välillä seliaisissa oloissa muodostuisi. Itävallan
metsänhoidollisen koelaitoksen loimesta perustettiin sentähden

138

alppikoekenltä Hasenkogl' nitniselle vuorelle Steiermarck'issa
noin 1,380 m. merenpintaa ylempänä. Koekenttä on joteo-
kin tuulille altis ja vallitsee siellä nun muodoin tyypillinen
vuoristoilmanala. Vuonna 1896 kylvettiin tähän uuteen
koekenttään 46 eri siemennäytettä ja samaan aikaan kyl-
vettiin samoja siemeniä myöskin Mariabrunn'in taimitarhoihin.
Älempana olevassa taulussa ölen laskenut keskiarvol
kolmetruotisten havaintojen tuloksista ja asettanut verratta-
viksi pieniltä merenpintakorkeuksilta ja ylemmistä metsä-
vyöhykkeistä polveutuvia taimia koskevat luvut, koska
eroavaisuudet täten helpoimmin ovat huomattavissa:

189

Kolmannen vuosikaBvaimen pi-

tiins Hasenkogrilla o/o Maria*

brunn'issa kasvaneiden tainten

kasvaimen pituudesta

• HasenkoglMUa kasvaneiden tain
I ten korkeus 3 vuotisina o/o
{ Mariabmun kasvaneiden pituu-
i desta

ee o

=g .9

.2 's

S ß

s ^

s -^

1)
06

S s:

08 5
S 08

o a>

korkeus kasvu
3:tena vuotena

' s

s g

3 vuotisina

a
a

2 vuotisina

a
a

:08

«8

OD
0)

, 1 vuotisina

•

Korkeuskasvn
3:tena vuotena

a
a

3 vuotisina

S 2 vuotisina

g ■

•

a
a

1 vuotisina

■

a
a

1,000 siemenjyvän paino gr.

1 ^ a

® fl c

a>
M

CO ^
CO lA

iri Iß

CO ifi

CO OJ
;0 (N

e«

O r*-

• •

X "^
04 <N

•

140

Paitsi että tämän uuden koesarjan tulokset täydelleen
tukevat eDsiromäisten kokeiden perusteella tehtyä ilmasto-
olojen vaikuttaman kasvunopeuden perinnöllisyyttä koskevaa
päätelmää, osoittavat ne, että ero eri korkeusasteilta polveutu-
vien tainten kasvun välillä on paljon pienempi vuoristo ilmas-
tossa kun alempana. Eagler huomasi sitä paitsi, että alppi-
siemenistä polveutuvat taimet ylhäällä vuoristossa suorastaan
voittivat alempaa kotoisiri olevat taimet kasvussa. Vuotuisen
kasvun kulussa huomasi hän selvään perinnöllisyyden vaiku-
tusta. Pienempään lämpömäärään tottuneet vuoristosta pol-
veutuvat taimet alkoivat säännöllisesti kasvunsa aikaisemmin
keväällä ja lopettivat sen aikaisemmin syksyllä, kun lauh-
keammasta iiman alasta kotoisin olevat taimet. Esimerkkinä
Englerin huomioista tällä alalla mainittakoon, että Adlis-
berg'illä Zürich 'in läheisyydessä 670 m merenpintaa korkeam-
malia alkoivat ylemmistä metsävyöhykkeestä kotoisin olevat
taimet kasvunsa 8 ä 10 päivää aikaisemmin ja lopettivat sen
1 ä 1 V^ kuukautta ennen muita. Ylhäällä vuoristossa oli
ero tässä suhteessa pienempi, mutta selvään oli sieläkin huo-
mattavissa, että alempaa polveutuvat taimet olivat perineet
tottumuksen pitempään kasvukauteen.

Vuoristopuiden ominaisuuden kehittää suhteellisesti vah-
vemman juuren kun alankopuut huomasivat sekä Cieslar että
Engler niinikään olevan perinnöllisen. Tutkiessaan eri kor-
keus asteilla kasvaneista metsistä polveutuvien taimien juu-
ren suhdetta runkoon, sai (üeslar seuraavassa taulussa mai-
nitut iuvut:

141

Siemenen keräyspai

kan xnerenpintakor-

keus m.

2 vaotisen taimen junren

paino o'o koko taimen

painosta

Mariabrann '-

in koeken-

tällä 227 m

merenpintaa

ylempänä

Hasenkogi'-
illa 1,380 m
merenpintaa

460-1,300
1,380—1,750

24.6
33

28
34

Yliä oievat luvut osoittavat siis selvään, että kuta ylem-
pää vuoristosta taimi polveutuu, sitä suurempi juuri sillä on
rnnkoon verraten. Stanserhornin koealalla 1620 metriä meren-
pintaa ylempänä huomasi Fungier, että vuoristosta polveutu-
villa taimilla ei ollut ainoastaan relatiivisesti vaan absoluutti-
sestikin suurempi juuri, joka seikka onkin suoranainen seu-
raus edellisestä, kun mainitaan, että kaikki taimet tällä koe-
alalla olivat kasvaneet suunnilleen yhtäpaljon, mutta alempaa
polveatuvat taimet olivat säilyttäneet perityn ominaisuutensa
muodostaa suhteellisesti pienemmän juuren kun vuoristo
laimet.

Englerin tutkimusten mukaan perivät vuoristosta pol-
veutuvat taimet myöskin näiden seudun puille ominaisen haihtu-
mista ja liiallista auringonpaistetta kestämään mukautuneen
neulasten muodon ja anatoomisen rakenteen. Samaan suun-
taan viittaavat myöskin Cäeslarin tutkimukset, vaikkei hän
omistanutkaan tälle seikalle nun paljon huomiota kun Engler.

Todistettuna voimme siis pitää, että kuusi (ja muiden ko-
keiden perusteella myöskin mäynty) laajalla levenemisalueellaan
on ilmaston vaikutuksesta muodostanut tyyppejä, jotka eroa-
vat toisistaan muun muassa kasvunopeudessa, juuren koossa
runkoon verraten, ja neulosten anatoomisen rakenteen ja

142

muodon puolesta, sekä että nämä ominaisuudet ovat perin-
nölliset ja säilyvät taimissa uusissakin iimastollisissa oloissa
mikäli varmuudella tiedämme ainakin 6 vuotta. (Ensimäiset
vertailevat viljelyskokeensa alkoi Cieslar 1892. Toisen koe-
sarjansa tulokset julkaisi hän 1899, ensimäisestä kokeista
mainitaan silloin 6 vuotisia havaintoja).

p]deIläolevassa on ollut puhe ainoastaan eri ilmasto-
oloissa kehittyneiden ominaisuuksien perinnöllisyydestä. En-
nen mainituissa tulkimuksessaan käsiltelee Prof. Engler
inyöskin kysymystä saman kasvoksen vallitsevista ja varioste-
tuista puista polveutuvien taimien kasvunopeuden väliilä. Usein
näkee kyllä kirjallisuudessa ja hoitosuunnitelmissa neuvottavan,
että siemenpuiksi olisi jätettävä ainoastaan kaunisvartaloisia
ja terveitä puita. Paitsi että tämä toimenpide tietysti on täydel-
leen oikeutettu jo syystä, että tällaiset puut parhaiten voivat
hyväkseen käyttää siemenpuille tarjoutuvaa pitempää kasvu-
aikaa, on siihen nähtävästi vaikuttanut myöskin luulo, että
siemenpuiden hyvät ominaisuudet siirtyisivät perintönä tai-
mille. Englerin tutkimukset eivät kuitenkaan anna tukea tälle
luuIoUe. Kokeitaan varten keräsi hän siementä neljästä sa-
maan kasvokseen kuuluvasta puusta, joista 2 olivat erittäin
hyväkasvuisia, 2 taasen varjostettuja ja hidaskasvuisia, sekä
toinen niistä sitä paitsi maanvieremän kautta vahingoittunut
ja senjälkeen geotrooppisesti taipunut. Siemenpuiden mitat,
siemenen laatu ja kokeiden tulokset näkyvät alla olevasta
luettelosta:

143

' ^»1

SiemeDpnnn

Siemenen

i < 1 100 kaksiviiotisen taimen paino

s 2

1 _^o

t25

, » 5»

listen tain
feorkeus

Juuret

Nenlasi
Runko

ff
0

•

3* o

ST ö
1 5 »

0 0 koko painostH

i 35

5.86

1 1

■

' 7.7 26.88 9.89

6.60

10.84 35

25 ; 40

5.16

6.9

20.52

7.01

4.87

864

. 30

6.16

8.1

3161

10.67

7.89|l3.46j 34

Iß

5.t8

i 7.6

27.66

10.17

5.94I11.66

Mikäli näistä luvuista käy selville saataisiin yhtä hyvää
siementä huonokasvuisista kun hyväkasvuisista puista, eivätkä
jälkimäisistä polveutuvat taimet millään tavalla edukseen eroa
edellisten jälkeläisistä. Katsoen kuitenkin sähen, että ma-
teriaali näihin kokeisiin on kerätty ainoastaan neljästä puusta,
olisi mielestäni tarpeellista uudistaa kokeet laajemmassa muo-
dossa, ennenkuin tuloksille voidaan antaatäysi todistusvoima.

Joskin se aika, jonka varmuudella tiedämme taimien
säilyttävän perityt ominaisuutensa, ei olekaan piterapi kun
6 vuotta, on je tälläkin seikalla suuri käytännöllinen merki-
tyksensä. Se suuri perinnöllinen eroavaisuus, joka on osoitettu
olevan erilaatuisissa ilmastollisissa oloissa kasvaneiden puiden
välillä, tekee välttämättömäksi, että metsänviljelyksessä omis-
tetaan huomiota käytettävän siemenen kotiperäile. Ajatelles-
samme alempaa polveutuvan taimen raenestymismahdolli-
suutta vuoriston kylmemmässä ilmanalassa, huomaamme siltä
puuttuyan suurempaa haihtumista ja liiallista auringonpaistetta
kestämään mukautunut neulasten muoto ja anatoominen ra-
kenne, joka, kuten mainittiin, on perinnöllinen ominaisuus

144

vuoristopuilla, jota paitsi se jo runko-osiin verraten pio-
nemtnän juurensa kautta on alttiimpi kuivumiselle kun synty-
peräiset vuoristo taimet. Mukautuneena pitempään kasvu-
kauteen uhkaa sen huonosti puutuneita kasvaimia aikaisten
syyshallojen puolelta tuho. Alemmaksi luonnollista kasvu-
paikkaansa siirrettyä vuoristotainta ei tosin uhkaa mitkään
vauriot ilraaston puolelta, mutta hidas kasvu tekee jo itses-
sään sen vähemmän käytäniiölliseksi, jotapaitsi sen menesty-
minen ruohonkasvuun taipuvilia aloilla on epävarmempi kuin
alempaa polveutuvien nopeakasvuisten tainten.

Usein kuulee sanottavan, että keinollisen metsänuudis-
tuksen kautta ei saada yhtä hyviä metsiä kun luonnon sie-
mennystä käyttämällä ja tottahan on, että käytännössä mo-
nasti näyttää kun asianlaita olisi nun. Luulen kuitenkin että
tässä kirjoituksessa lyhyesti kosketellut tutkimukset ovat vie-
neet meitä askelta lähemmäksi sitä inetsiemme biologiian
tuntemusta, joka on tarpeellinen, jotia voisimme metsän-
viljelyksen avulla aikaan saada ei ainoastaan yhtähyvää,
vaan, ehkä kuten nun monella muulla alalla, parempaakin,
kun mitä luonto sinänsä tuottaa. Eteiä- ja Keskieuroopassa
toimitettujen kokeiden tuioksia ei luonnollisesti sinänsä voi
soveliuttaa meidän oloihimme, mutta todennäköistä on, että
meidän maassamme, jossa ilmastosuhteet huonaattavasti
vaihtelevat, löytyy puurotuja, joiden eroavia ominaisuuksia
meidän on tutkittava ja metsänviljelyksessä huomioon otettava.

Werner Cajanus.

145

Kä3rtettyä kirjallisuutta :

Bühler Saatversnche. Mitteilungen der Schweiz Zentralanat. für das
forstlich Versuchswesen Bd I.

Ciedar Über den Einfinss des Fichtensamens auf die Entwicklung der
Pflanzen nebst einigen Bemerkungen über schwedische Fichten-
und Weissföhrensamen Zentrbl f. d. ges Forstw. 1887.

— Über die Erblichkeit des Zuwachs- Vermögens bei den Wald-
bäumen, Zentrbl. f. d. ges. For8tw\ 1895.

— Neues aus dem Gebiete der forstlichen Zu(!htwahl Zentrbl f. d.
ges Forstw 1899.

Kngler Einfluss der Provienz des Samens auf die Eigenschaften der

forstlichen Holzge^vächse.
KUniz Verglichende Keimversuche mit Waldbausamen aus klimatisch

vershieden gelegenen Orten Mitteleuropas.

Bidrag tili frägan om afvärkningsberäkningen

för blädningsskogar.

I svenska »Skogsvärdsföreningens Tidskrift» Juli — Au-
gusti haftet för är 1906 ingär en uppsats under rubrik: Om
afoärkn ingsberäkn ing för n orrlan dsskogarna, utgörande
delvis ett inledande föiedrag vid Föreningens för skogsvärd
ärsmöte i Stockholm den 24 april 1906, delvis ett referat af
den vid samma ärsmöte pä grund af föredraget förda diskns-
sionen. Med största intresse har undert. tagit del af ofvan
nämnda uppsats och har härvid för mig osökt uppstätt frägan:
huru är det möjligt, alt tvänne sä pass skarpt skiljaktiga
äsikter vis a vis principen för afvärkningsberäkningen i
blädningsskogar kunna uppställas mot hvarandra, som de,
hvilka Byrächefen Th. örtenblad och e. Jägmästaren H. Petter-
son hvar för sig företräda, utan att det lyckas den ena att öfver-
bevisa den andra om riktigheten af sin äsikt? Da emellertid
frägan om afvärkningsberäkning i blädningsskogar är eller
borde göras aktuell äfven här i Finland, äfvensom da jag
inisstänkte, att svaret pä förevarande fräga naturligtvis utgör
den gamla satsen: »allting är relativtt, sä har jag ingätt pä
en närmare granskning af de af de förenämnda personerna
förfäktade äsikterna och härvid kommit tili följande resultat:
Byrächefen örtenblads beräkningssätt af normala ärsafvärk-
ningsbeloppet i blädningsskogar enligt formein: ärsafvärk-

147

ningen = det befintliga gagnvirkesförrädet divideradt med

halfva omloppstiden = jy-- ger för alla säväl normala som

icke normala skogar städse ett fö/' lägt resultat i förh&llande
tili det afvärkningsbelopp, som frän skogen för tiden faktiskt
kan uttagas, om ock denna ärsafvärkning ofta nog, säsom
för lag, kan vara för skogen nog sä utbällig. E. Jägmästaren
Pellersons teori för samma beräkning: ärsafvärkningen = det
befintliga gagnvirkesförrädet divideradt med halfva den tid,
som förflyler frän tidpunkten för bästa trädets pä medelgod
mark i skogen inväxande i gagnvirkesförrädet tili omlopps-

tidens slut = r:— 7— , ger för alla skogar städse ett, oni

ock obetydligt, för högi resultat i förhällande tili det af-
värkningsbelopp, som frän skogen faktiskt fär afvärkas, hva-
dan en ärsafvärkning, beräknad enl. sistnämnda teori, aldrig
är för skogen utbällig. Grundtanken i e. jägm. Pettersons
teori är dock principiellt riktig och vill jag nämna, att jag
i hufvudsak ställer mig pä den Standpunkt, han förfäktar.
Mä det tillätas mig att i det följande närmare framlägga de
skäl, pä hvilka jag stöder mina förevarande ytlranden.

I och för beräkning af det normala ärsafvärknings-
beloppet vid timmerblädning utgär säväl Byrächefen Örten-
blad som e jägm. Pelterson frän sättet för ärsafvärkningens
beräkning i normalskogen. Ärsafvärkningen i normalskogen =

virkesmassan v 2 r , ,, .. . ., ,. , , ,

, rr, - =7^ — = ^ detta ar lu riktigt; do(tk

V 2 omloppstiden 0,5 w //, j © »

strängt taget ger äfven denna formel ett mer cller mindre

lägt resultat, säsom jag senare vill pävisa. Utgäende frän

förenämnda formel resonnerar byräclj^fen Örtenblad vidare som

följer: I en skog gifves ett visst äcsbeständ = r. Häraf är timret

upptaxeradt och värderadt, detta förräd, öfverfördt i timmer,

kalla vi för a. Den öfriga delen af förrädet mä kallas för 6,

148

r
säledes v = a -\- b. Nu gifver ^ nonnalt ärsafvärkninj^s-

0,6 H

belopp, saledes mäste -^r = , - + ^— ocksa gifva ett

^^ 0,5 u 0,5 /^ ^ 0,5 ?/ ®

nornialt afvärkningsbelopp, alltsä erhälles ett normalt af-

värkningsbelopp timmer genom att dividera det befintliga

timmerförr&det (eller timmerantalet) med halfva omloppstiden

och ett normalt afvärkningsbelopp af den öfriga delen af

virkesförrädet genom att dividera detta förräd jämväl med

halfva omloppstiden. Detta resonnement är nog matematiskt

riktigt oeh torde ej kunna jäfvas af nägon, men i värklig-

heten stämmer det ej, sä tillvida som byrächefen örtenblads

grundval härför, nämligen att afkastningen frän delarna a

och h ej fä sammansläs, utan mäste isärhällas, ej är riktij?.

Vir a-i-b a . b „ .. _ ...

^ ^ ^ _ _]_ ar nog riktigt, metf nar-

(\5 u 0,5 u 0,5 w ' 0,5 M ^ *

med är ej sa(/df, att ^ behöfver gifva det normala af-

/'ärhiinasheloppet i tinifner, lika litet som ^ samma

'^ ^ 0,5 u

belopp för den öfriga skogen, lät vara ock att termerna a
och b äro normala, ty, som sagdt, delarna a och b behöfca
ej ock fä ej isärhällas vid afvärkningsberäkningen . Häri
ligger sakens tyngdpimkt, och om i det vid ofvannämnda
ärsmöte under debatt varande cirkuläret ^) afvärkningsberäk-
ningen för blädningsskogar sker endast enligt -^ — sä mäste

undert. med e. jägm. l^etterson fräga: hvart tagcT da -- vagen?

U,5 U

Hvad är da detta mystiska />, som den ena vill hafva
med, den andra ickeV Lätom oss närmare undersöka det-

') Vi<l rni^rskrifvaiidet af (IcMina nppsats ha7 undert. ej haft
nätnnda cirkiilär tili hands.

149

samma och mähända skola vi genom denna undersökning:
äfven finna förklaring och bevis för riktigheten af mitt ofvan-
stäende förnekande af det rätta att isärhälla afkastningen
frän delarna a och 6. I det föregäende angafs 6 omfatta
heia det öfriga virkesförrädet i en skog, dar a omfattar
timmerförrädet ; h innehäller säledes ej ett enda timmer. b äter
indelas i följande tvanne hufvudgrupper: y, som omfattar
virkesmassan af alla träd (jämväl ungskog och plantor) som
före omloppstidens slut uppväxa tili timmer, och ^, om-
fat lande alla de träd, som ej före omloppstidens slut uppnä
timmerdimension; b säledes = y -]- z. y synes ännu kunna
indelas i följande tvänne underafdelningar : y\ som omfattar
alla t/traden i icke ännu timmerförande bestand, och /y",
som omfattar alla ^-träden i de redan timmerförande be-
ständen, eller m. a. o. y' = virkesmassan af alla 0 — n
äriga ^-träd och (/" = virkesmassan af alla n — i^ äriga ^-träd,
da med n angifves tidpunkten för det bästa trädets i skogen
inväxande i timmerförrädet. y säledes = ^' + ^" och
r = a -^ y' -\- y" -\- ^- Grafiskt kunna vi framställa detta
pä följande satt *) med användande af triangeln A B C\ som
angifver virkesmassan r i normalskogen :

Oarlar,2ar...

nar

00 pr

^) Att grafiskt augifva det befintliga tinimerförr&det (gagnvirket)
i en skog, genom att lAta begränsningssträcket för a utgä frän noll-
pankten, är absolut oriktigt, ty den härigenom erhAllna trinngeln anger

150

I det föregaende liade vi fastställt, att normala af-

värkningsbeloppet i normalskogen är =

C VI-

0,5 U U.

sades här ofvan vara =: a + i/ -\- y" + v, säledes normala

a+y'+ir+:'

ärsafvärkningsbeloppet: normalskogen =

0,5 u

,'t

0,5 U ' 0,5 U ' 0,5 11 ' 0,5 U

2 a 2(/' 2u" 2:

2 V

2 V representeras af rektangeln A R C 7), de olika de

larna af 2 v förekomma säsom ä fig. synes:

aar ian^r»^

n er

Of pr

icke det navaraude timmerförr&det, utau den auger, förutoiii det lui-

varande timmerförrAdet, ätven virkesmassaii (eller antalet) af alla de

träd, plantor och ungskog, som under oinloppstideDs förlopp uppväxa

tili timmer. Skulle man i en skog kunna igenkänna och nppräkiia,

utom alla de nuvarande timren, äfveu alla plantor, ungträd, närmast

huggbara träd o. 8. v., 8om före oniloppstidens elut uppn& timiner-

dimeneion, och dividera summan af den s&lnnda erhällna virkesmassan

med halfva omloppstiden, d& vore nog normala afvärkningsbeloppet =

den härvid erhällna kvoten, men erh&ller formein för normala är?»

afvärkningenH beräknande vid timmerblädning di ocksä följande iit-

a + y
Beende tt- - I en 0— « Arig normalskog linnes ej n&got timmer, utan

cndast flantor och ungskog, s&ledes börjar ock gagnvirket i en skog
utvÄxa d. V. 8. förekomma först efter w Ars förlopp, och d& det är före

151

Nu opererar byr&chefen örtenblad vid beräknandet af
normala ärsafvärkningsbeloppet vid timmerblädning endast
med a och säges alt detta belopp är = det befintliga timmer-

förradet divideradt med halfva omloppsliden = ^ = —

^ 0,5 u u.

Han arbetar härvid mycket riktigt med tillväxten i de tim-

merförande bestanden, men han förbiser totalt plantorna och

ungskogen och dessas tillväxt ända tili omloppstidens slut,

samt fäster sig ej vid, att likasäväl i skogen som i ofvan-

1
stäende rektangel, för hvarje är som gär, — del af 2 ^' +

2 r/" öf vergär i 2 a. 2 j/' och 2 ^" (= 2 y) äro just grün-
den för det framtida uppväxandet af 2 a och fä pä intet
satt lännnas bort vid afvärkningsberäkningen för timmer-
blädning; da dessa emellertid ej kunna igenkännas i skogen,
utan man mäste nöja sig med att operera endast med a, sä
fär man ocksä vid afvärkningsberäkningen använda endast
u — n är af omloppsliden,. vetande att den öfriga delen af

skogen minus ^ nog i sinom tid uppväxer tili timmer och

erhäller säledes normala ärsafvärkningsbeloppet vid timmer-
blädning i normalskogen = jzr t- Det är endast ^, som

bor isärhällas, och hvars ärliga afkastning ej fär uttagas i
gagnvirke; ju gröfre gagnvirke man frän en skog önskar er-
hälla med bibehällande af samma omloppstid, desto större
Wir ^ och desto mindre den ärliga afvärkningen.

Som af det föregäende framgär, ger säledes en beräk-
ning af normala ärsafvärkningen vid timmerblädning enl.

formein ^ slädse ett för lägt resultat och, säsom äfven

0,5 a

komsten af de skilda virkesslAgen i en skog den grafiska teckningen
här ofvan akall försöka bildlikt framställa, bör ock begrftnsningBstreoket
fftr a iitgA frÄn n&gon piinUt pA linjen 0 tili n.

152

redan anfördes, ligger feiet i byrächefen örtenblads resonne-
ment i bans yttrande, att afkastningen frän delarna a ocb h
böra isärhällas, eller kanske rätlare i att ban förväxlar be-
;irreppen h och z. Ty af flere af bans yttranden f ramgär
oförtydbart, att ban nogsamt är medveten om det riktiga,
ban resonnerar, som om a vore = a -\- y = v- z, men ope-
rerar likväl slutligen endast med det faktiska a, d. v. s. med
det befmtliga timmerförrädet. Feiet slutligen, som ban begär

vid ärsafvärkninjrens l»eräknande enligt ^ är uttryckt i ®'o

0,5 w, ^

=-^ den 7o, som y ntgor af v — - -^

Med det föregäende torde tili fullo tydiigt vara bevisadt,
att normala ärsafvärkninfrsbeloppet vid tiramerblädnin^c i

normalskog är = jr~-, r Med fastsläende häraf, vill

^ 0,5 (u—n).

lindert, da öfvergä tili att bevisa mitt andra pästäende i bör-
jan af denna uppsats, näml. att e. jägm. Petterson vid be-

räkning af ärsafvärkningsbeloppet enl. formein ^ r

0,5 (u — n)

städse erbäller ett mer eller mindre för bögt resultat. Vid

lixerandet af lidpunkten n anser näml. e. jägm. Petterson,

att denna bör bestämmas med ledning af det bästa trädets

^) Di Btorlekeu af y är oinöjlig att i skogen bestämma, kan feiet,

a
som beg&8 vid äräafvärknin^ens berftknande enligt jz — noggrannare

uträknas p& följande satt. Vid en blick p& rektangeln A B C D här

ofvan ses, att 2 y : 2 a -= n : u — w, alltsA äfveu — ^ (feiet) — = n : u—n,

'2 1/ 2 an

bvaraf ' = ,, ~^ Uträknadt t. ex. för det i det följande an taget
u u[u — n). •' *^

exeinpel af noriiialt 14,300 timuier ä en areal af 500 hektar, erb&lles,

a
vid beräknande af Arsafvärkningen enligt tt: — ett fei i nftninda af värk-

ning af minus ungefär Sl stammar.

158

pä medelgod mark älder vid dess inväxande i gajicnvirkes-
förrädeL Delta kan ej vara riktigt, ntan bör, atminslone eul.
underlecknads äsigt, omnämnda tidpunkt n hestämmas enligt
det bästa trädets i skogen (pä lät vara ocksä bästa mark)
älder vid dess öfvergHende i oftanämnda virkesförnid. Ty
principen härvid är, alt sä snart man har, om ooksa bloU
eil enda timmerträd i sin skog, sä har man ocksä ett tim-
merförräd alt vid en eventuell afvärkningsberäkning räkna
med. Frän denna tidpunkt börjar timmerförrädet i en skog
utväxa, först med öfriga bästa träd pä bästa mark, därefter
med bästa träd pä medelgod mark o. s. v. och frän denna tid-
punkt daterar sig alltsä det i skogen befintliga timmerrförrädets
växttid. Därför bör ocksä n bestämmas — tidpunkten för den
försla förekomsten af timmerlräd i skogen, ^- yngsta timmerträ-
riels alder. Beslämmes däremot n efter büsta trädets pä medel-
god mark älder vid dess inväxande i timmerförrädet, sä har
man ej rätt att, vid en eventuell uppräkning af timmerträden,
inberäkna bästa träden pä bästa mark i det limmerförräd, som
lägges tili grund för afvärkningsberäkningen, ty gör man sä
erhäller man gifvetvis ett för bögt afvärkningsbelopp. I en
slörre skog kunna ju bästa träd pä bästa mark förefinnas i
tusental, förrän bästa trädet pä medelgod mark uppväxer
tili timnnerdimension, beslämmes nu n efter detta sistnämnda
träds älder, höra ju de bästa träden pä bästa mark ännu
tili kategorin b och dess ^del af virkesförrädet i skogen och
genom att likafullt medräkna dessa bästa träd, erhälles ett

_. p
afvärkningsbelopp = "" 100 "^ hvilket afvärkningsbelopp

0,5 (u—n),
klarligen är för bögt. Svärt är äter att vid en eventuell
timmerräkning slädse igenkänna de bästa träden pä bästa
mark, hvilka ej fä ingä i timmerförrädet, om n beslämmes
efter bästa trädets pä medelgod mark älder, ännu svärare
är att utvälja denna medelgoda mark, hvars bästa träds älder

154

skall vara bestämmande för n, ingen sv&righet förefinnes
däremot att bestämma yngsta timmerträdets älder i en skog,
dar alla äldersklasser finnas representerade. Klart är dock
slutligen, att jämväl vid utväljandet af bästa trädet pä bästa
mark, hvars älder skall angifva n, nägon hänsyn tages, sä
att främst detta träd utväljes i skogen (ej pä öppna platser
eller dyl.) och som hufvudvillkor bör anses, att trädet bar
alla förutsättningar för att kunna uppnä u-kc. Dock i princip
taget mä t. o. m. en vargtalls af timmerdimension älder an-
gifva /?, nnen i sädant fall bör ock vid en eventuell afvärk-
ning af »vargar» antalet af de fällda »vargarna» medräknas
i ärsafvärkningsbeloppet.

Hvad sedan vidkommer frägan om beräkningen af det
normala uthälliga afvärkningsbeloppet vid timmerblädning i
icke normala skogar, sä ger den ofvannämnda formein för

normalskogen, ärsafvärkningen = ^ — -. nog jämväl för

den icke normala skogen städse det för tiden riktiga af-
värkningsbeloppet, men är detta afvärkningsbelopp i förhal-
lande tili uthälligheten alltid anfingen för bögt eller för lägt,
allt efter som timmertillgängen i skogen i fräga är öfver eller
linder det normala, (d. v. s. öfver eller under det timmer-
belopp som borde finnas i en normalskog af 0 — u ärs älder
pä samma areal). Att detta är klart inses lätt utan nägon
vidare bevisning. Skenbart synes det sälunda, som om vär-
det af oftanämnda formel vore mer eller mindre tvif velaktigt ;
emellertid besitter formein den lyckliga egenskapen, att den
försöker föra timmertillgängen i skogen frän det onormala
tillständet tili det normala och för en tillfredsställande an-
vändning af densamma, borde man endast för hvarje gäng
l:o) känna tili, huruvida och huru mycket det befintliga tim-
merförrädet afviker frän det normala, äfvensom 2:o) ega led-
ning för bestämmandet af tidpunkten när korrigering af af-
värkningsbeloppet bör ske för att uthälligheten ej skall ri-

155

skeras. Normelförrädet i en skog kan ju beräkoas pä ett

flertal olika satt och med ledning däraf med tillhjälp af

gagDvirkesprocenter m. m. äfven det normala timmerförrädet ;

dock ha undert. för utrönande af ofvannämnda under l:o)

och 2:o) anförda omständigheter tankt sig följande tillväga-

gäende. Det är ju sä, att om i en normalskog all mark

vore sä fullkomligt ensartad och växtförhällandena i skogen

sä i öfrigt lika, att timmertillgängen per hektar vid om-

loppstidens slut städse vore densamma, sa erhälles normala

A T
uthälliga ärsafvärkningsbeloppet = i hvilken formel A

anger skogens areal, u omloppstiden och T timmertillgängen
per hektar i i^-ärig skog. Nu är marken i skogen emellertid
ej ensartad, utan förekomma dar hvarjehanda särskilda ego-
slag SS. momarker, timmerförande karr och myrar, äfven
timmerförande berg och hölster m. m. Lät oss t. ex. antaga
en skog om Ai ha momark, A2 ha timmerförande karr och
A% timmerförande myrar. Ur erfarenhetstabeller, eller genom
värkställd undersökning torde ej vara omöjligt att ätminstone
närmelsevis bestämma förekomsten af timmer 1 medeltal per
hektar i skog af u-ärs älder k hvarje af de ofvannämnda
e^oslagen skildt för sig, lät oss antaga denna förekomst i
medeltal t. ex. tili respektive T^, T^ och T^. Normala ut-

A^ yi
häliiga ärsafvärkningen erhälles da för denna skog = -f-

-j- " och multipliceras detta afvärkningsbelopp med

* 2 (u — n) erhälles det tal, som anger den normala förekom-
sten af timmer i en skog af 0 — m ärs älder pä en areal af
.4^ -f- A^ + -4* hektar. Eller för att klargöra det föregäende
med ett exempel. Lät oss antaga en skog om t. ex. 500 ha,
hvaraf 200 ha äro momark, 80 ha timmerförande karr, 120 ha
d:o myr och det öfriga impedimenter m. m. Afsättningsbara
tiramerdimensionen är t. ex. 8 tum vid 21 fot omlopps-

156

tiden har, i anseende tili markens förmäga alt frambringa

dylikt timraer, satts Uli 160 ar. Genom undersökning

har konstaterats, att bästa trädet pä bästa mark i skogen

t. ex. vid 50 ärs älder har uppnätt förenämnda dimension,

genom undersökning har jämväl iakttagits, att 160 äriga l>e-

ständ ä momark i medeltal innehälla t. ex. 160 afsättnings-

bara timmer per hektar, 160-äriga bestand ä timmerförande

karr i medeltal t. ex. 90 timmer per hektar och 16()-ärig

skog ä myrar i medeltal 20 timmer per hektar. Normala ut-

hälliga ärsafvärkningsbeloppet i förevarande skog blefve sa-

, ^ 200X160 80X^0 120X20 ^^^,.

>edes j^ + ^^Q + — i^— =- 260 timmer, mot-

svarande, enligt beräkning af 260 X Va (a— a<) = 260 X 55>
en normal timmertillgang af 14,300 stammar ä den som exem-
pel antagna arealen. Och jämföres det vid värkställd upp-
räkning af timmertillgängen i en skog erhällna resultatet med
den enligt förenämnda beräkningssätt bestämda normala
timmertillgängen, sä kan för hvarje gang fastställas, huruvida
timmertillgängen i skogen är öfver eller under det normala,
och likasä kontrolleras, huruvida det beräknade ärsafvärk-
ningsbeloppet utfaller för bögt eller för lägt i förhällande tili
uthälligheten, äfvensom slutligen ledning erhällas för bestäm-
mandet af ^tidpunkten, da korrigering i afvärkningsbeloppet
eiler m. a. o. ny uppräkning af timmertillgängen i skogen
hör företagas.

Eller för att fortsätta med det ofvan anförda exemplel.
Lät oss antaga att i den nämnda skogen om 500 ha upp-
räknats t. ex. 21,450 afvärkningsbara timmer. Enligt före-
gäende borde dock i samma skog normalt förekomma endast
14,300 timmer, hvadan ett öfverskott af 7,150 timmer säledes
förefinnes. Enligt formein : normala ärsafvärkningsbeloppet =

r, — 7 r kan frän oftanämnda skog ärligen afvärkas

0,5 (u—n), ^ ^

1Ö7

21 450

' = 390 stammar, hvilket belopp likväl i förhäl-

0,5(160-50)

lande tili uthälligheten är för bögt, d& ju det uthälligt nor-
mala iireafvärkningsbeloppet bär ofvan beräknades för samma
skog utgöra endast 260 stainmar. fJkväi afvärkas ärligen
det nämnda afvärkningsbeloppet 390 stammar ocb eger sä-
lunda för hvarje är en öfverafvärkning af 130 stammar rum,
hvadan skenbart 55 är = V2 (?/ — n) alltsä borde ätgä, tills
det förefintliga timmeröfverskottet 7,150 stammar blir slut-
afvärkadt ocb timmertillgängen i skogen fäs normal. Emel-
lertid är att märka, att det förefintliga öfverskottet ärligen
minskas sä att säga bade med amortering och ränta, d. v. s.
saväl med det ärliga öfverafvärkningsbeloppet (den ärliga
amorteringen), som med normala ärsafvärkningsbeloppet (rän-
tan) af det för bvarje är förefintliga timmeröfverskottet, ocb
kommer pä denna grund tidpunkten för timmertillgängens i
skogen öfvergäende i normaltillständet städse att infalla tidi-
gare an före förloppet af 0,5 [u—u) är. Denna tidpunkt kan

teoretiskt beräknas enligt formein t =^ ,. - ^ i hvilken

ox -\- 2 sa,

formet t angifver den tid, som erfordras för att timmerför-
rädet i skogen skall fäs normalt, a det befintliga uppräknade
limmerförrädet, ö öfverskottet i detta timmerförräd utöfver
det normala, ,x ärsafvärkningsbeloppet af den för skogen nor-
mala timmertillgängen ocb slutligen s skillnaden mellan före-
gäende afvärkningsbelopp ocb det för skogen normala ärs-
afvärkningsbeloppet enligt det i skogen befintliga uppräknad(*
timmerförrädet. Uträknadt t. ex. för exemplet bär ofvan fäs

_ 2X21,450X7,150

(7,150 X 260) + (2 X 130 X 21,450^ ~ '^ * ' ' '^^^^^'^
alltsä ungefär 41 är erfordras för att med nrlig afvärkninjjc
af 390 stammar för timmertillgängen i ofvan angifna skog
att sjunka frän det uppräknade 21,450 timmer tili det nor-
mala 14,300 timmer.

ir)S

Om äter vid värkställd uppräkning af timmertillgangen
i en skog, denna be&nnes vara mindre an det för skogen
beräknade normala timmerförrädet, atvärkas ärligen likväl

det enlifft formein m : utfallande antalet timmer och

fortsättes härmed, tilis genom de i skogen ärligen skeeade
besparingarna (= ärliga skillnaden mellan förenämnda af-
värkningsbelopp och det enligt normala timmerförrädet beräk-
nade afvärkningsbeloppet) timmertillgangen fäs normal. Tid-
punkten t, da detta inträffar, kan pä liknande satt, som här

ofvan, beräknas ur formein t = -- — -—^ med den skillnad

OrT -(- 2 sa

likväl att (") för detta senare fall naturligtvis betecknar det

belopp, hvarmed det uppräknade timmerförrädet understißrer

det beräknade normala.

Sedan pä förenämndt satt timmertillgangen i en skog

l)lifvit ngrmal, borde man, under förutsättning naturligtvis

att värdena för T (se föreg.) äro rätt funna, ätvensom att

skogen ej är totalt onormal, sedan kunna fortsätta med en

, ,. . .. , . norm, timmerförrädet . ^^ .. . .. ,
arlig afvarknmg = — t--, r- - sa att saga i oand-

^ ^ V2 {u — n) ^

lighet eller naturligtvis tills nägon af faktorerna i fornieln

A T
normala afvärkningsbeloppet = (se föreg.) förändras,

möjligtvis A t ex. genom värkställda markdispositioner, eller
u t. ex. genom förändringar i det afsättningsbara timrets di-
mensioner eller slutligen T t. ex. genom vidtagna ätgärder
för tillväxtens förbättrande (hjälpgallringar, torrläggningar
m. m.). Att likväl värdena för T äro omöjliga att füllt rik-
tigt kunna bestämmas medgifves mer an gärna, men när-
melsevis torde de dock kunna fastställas hvarjämte är att
märka, att smärre afvikelser frän det rätta ej äro af nämn-
värd betydelse, sä tili vida som växtförhällandena i skogen
i öfrigt ocksä äro sä ytlerst osäkra att koncist kunna räkna

1 b\)

med; utvägen att genom kontrollräkniDg uodersöka, huruvida
normala timmertillgängen i skogen bibehällits, kan ju alltid
tillgripas. Att däremot förenämnda beräkningssätt ej är
tillämpligt för vis ä vis äldersklassfördelniogen totalt onor-
mala skogar med t. ex. endast öfverarig skog ä ena och
plantor och ungskog ä andra sidan, är utan vidare klart, lät
vara eck att timmerförrädet i en sädan skog vore normalt,
men vill undert. för detta och mänga andra mer eller mindre
dylika fall anföra ett yttrande jag nyligen sett anföras, näm-
ligen att teorier och principer äro nog bra, men man kom-
mer ändä längst med förständet.

För att ännu beröra frägan, huru ett afvärkningsbelopp,
beräknadt efter förevarande principer, borde fran skogen ut-
tagas, sä är det naturligtvis ej absolut nödvändigt, att endast
de a-äriga träden för hvarje är afvärkas, utan kunna natur-
ligtvis gröfre stammar i yngre bestand l)orttagas och klenaie
f/'äriga träd i stallet lämnas att ännu nägon tid tillväxa.
Hufvudvikten bör fästas vid att god äterväxt efter omlopps-
tidens slut omedelbart erhälies; att likväl de pä tillväxt
möjligtvis kvarlämnade klenare träden (äfvensom fröträden)
omedelbart böra afvärkas, säsnart de invärka hämmande pä
äterväxten, falier af sig själf.

Hvad slutligen vidkommer den omständigheten, huru-
vida man, utöfver ärliga afvärkningsbeloppet enligt foimeln

,,-7 r kan vid en eventuell afsättningsmöjliffhet för virke

\'2(u — r?),

af klenare dimensioner an sädant, som in^^är i a, hafva rätt

att afvärka jämväi sädant klenare virke, sä mä denna fräga

i korlhet besvaras med följande: AUt, som ingär i j delen

af skogens virkesmassa, fär afvärkas utöfver de principer

för afvärkningsberäkningen och de metoder för afvärkningen,

som i det föregäende framförts.

1()()

I hörjan af denna uppsats näinnde undert., vid fast-
släendet af att jirsafvärkningsbeloppet i normalskogen är =

att detta belopp strängt taget künde uttagas nägot högre.

0,5 IL,

Härvid afsag jag ej det varierande af ärsafvärkningsbeloppet

V c

mellan ^ oeh pr- som framkallas af beständens olika

0,4 u 0,5 u,

tillväxt vid olika älder och pä olika mark, ntan härrör sig

den af undert. afsedda förhöjningen af ärsafvärkningsbeloppet

utöfver det normala ,, af beständsslutenheten. För att

0,5 u

närniare förklara, hvad jag härmed äsyftar, vill jag i korthet
beröra litet af forstmannens abc. Enhvar känner ju tili, att
slutenheten i ett tallbeständ af t. ex. 160 ärs älder ej pä
längt när är lika stör som slutenheten i en t. ex. 80-ärig
tallskog, slutenhetsgraden kan visserligen vara lika, men
samma antal träd per hektar i hvardera skogen finnes ej.
Enhvar känner tili den ständiga intensiva kamp hvar och en
trädindivid i ett bestand mäste utstä för att öfvervinna sina
grannar, för en del lyckas det att blifva dominerande och
växa upp tili gröfre eller klenare stock- och timraerträd, en
(iel fä kanske sä att säga heia sitt lif igenom fortsätta stri-
den för att t. ex. vid 160 är vara undermäliga timmer, en
tredje del tvinas, torka ut, falla omkull och försvinna. Den
förstnämnda delen bildar a delen af virkesmassan i ett w-ärigt
bestand, de tvä öfriga v-delen (se föreg.). Men erkändt torde
vara, att, vid en rätt iitförd gallring och trots denna, virkes-
massan per hektar i en t. ex. 160-ärig gallrad skog merän-
(lels uppväger virkesmassan pä samma areal lika gammal
ogallrad skog och som faktum kan ätminstone fastsläs, att
timmerantalet (gagnvirkesförrädet) per ytenhet i den gallrade
skogen är större an i den lika gamla ogallrade, ty säkert
är, att mänga träd, som pä grund af för träng slutning ej
före omloppstidens slnt hinna uppväxa tili timmerdimension.

161

tack vare en yid lämplig tidpunkt värkställd friställning
göra det

Tager jag alltsä yxan tili hjälp och gallrar i rätt tid
bort z i en skog, s& kan jag möjligen, vid en med afseende
ä markens väztkraft och beständssluten beten äfvensom ä den
önskade timmerdimensionen rätt vald omloppstid, drifva upp
gagnvirkesprocenten i den u-äriga gallrade skogen tili 100,
och da, som sagdt, erkändt torde vara, att virkesmassan per
ytenhet i gallrad skog vid u-kr mer an väl uppväger virkes-
massan pä samma areal lika gammal ogallrad skog, kan
alltsä a (= virkesmassan af gagnvirket) i den gallrade skogen
sättas == a -{- ^ i ^^^ ogallrade. Emellertid pävisades i det
föregäende, att i? = a + 6, 6 = i/ -|- ;?, hvaraf f&s y =
b — z^ äfvensom att normalafvärkningsbeloppet af gagnvirke i

Dormalskogen = -pz — - — -^ ; insättas i denna formel

0,5 u 0,5 M

i stallet för a a 4- ^y hvilka ofvan antogos vara lika, er-

hälles normalafvärkningsbeloppet = r.— = ^

0,5 w 0,5 u

— alltsä, därest jag i en skog p& rätt satt utför gall-

ringar, s& att jag genom dem uppdrifver gagnvirkesprocenten

tili 100 sä fär jag i den gallrade skogen ärligen taga ut be-

V z
loppet af ^r enbart i gagnvirke och därutöfver ^ i gall-

ü,5 U U,5 U

ringsvirke, eller m. a. o., allt det jag gallrar, med afseende
k att drifva upp tillväxten, utan att därvid riskera en mindre
virkesmassa i den gallrade an i den ogallrade i^ äriga skogen

f&r jag uttaga utöfver ^:r Att likväl dessa beräkningar och

U,5 ti,

p&stäenden mera utgöra teori an hvad de hafva sin tillämp-
ning i praktiken, vill undertecknad nog villigt erkänna, men
har jag här velat framföra dem, dels som bevis för mitt pä-

162

stäende, alt ärliga afvärkningsbeloppet strängt taget kan fäs

högre an ^ dels äfven för att mot byrächefen Ortenblad

an ytterligare framhälla, att a och 6 ej behöfva isärhällas,
utan fär äfven z ingä i den virkesmassa, som jag lägger tili
grund för beräkningen af det normala afvärkningsbeloppet
af gagnvirke, blott jag lämpligt väljer min omloppstid och
gallrar, z motsvaras da af den ökade tillväxt jag genom gall-
ringen erhäller. Men att, om ock förestäende mera är teori
an tillämpligt i praktiken, förhällanden och bestand i massa
kunna förefinnas, dar nämnda teori kan tillämpas, är otvifveU
aktigt.

Mot föregäende betraktelsesätt torde kunna invändas,
att det ej har sin tillämpning, da frägan gäller afvärknings-
beräkning för blädningsskogar, ty själfva ordet blädning fö^
utsätter redan att afsättning saknas för mindre — enkanner-
ligen gallringsvirke. Häremot skulle bndert. vilja göra gäl-
lande, änskönt jag saknar erfarenhet härom i praktiken, att
all gallring lönar sig ätminstone tili en viss grad; ledsamt
nog har forstmannen sä länga oöfverskädliga tidryrader att
operera med, att han ej kan skönja, hvilket värde det
gallringsvirke, han nu t. ex. önskade taga bort i en medel-
älders skog, mähända kan hafva vid omloppstidens slut,
eller m. a. o., om han ocksä ej riskerar att, med afseende
ä den olika värdesättning virke kan hafva efter en längre
tidrymd, nu friställa ett bestand af medel — närmast hugg-
bar älder i och för gagnvirkesprocentens möjliga uppdrif-
vande tili 100, sä lönar det sig dock alltid att gallra mindre^
d. v. s. att borttaga allt det virke, som inom en öfver-
skädlig framtid ej kan hafva nägot värde, och detta virke
mä, ifall afsättning saknas, enbart huggas ned, ty den ökade
tillväxten ersätter oftast nog gallringskostnaden.

Hos oss har gallringen härintills blifvit mer an lof-

163

ligt försammad och dock är denna skogsvärdsätgärd,
näst nppdragandet af god äterväxt pä hyggesytorna, den
viktigaste.

Parkano, Januari 1907.

Karl Moring.

Ur A. G. Blomqvists efterlämnade papper.

Herr Direktorn A. G. Blomqvist. Evois.
Björkudden 14 maj 1886.

Jag Sander en grön helsning frän Björkuddens nya
smäbarnsskola tili anförvandter pä Evois. Samteliga lärk-
trädsbarn och pinus-ynglingar stä nu skolmessigt ordnade i
iänga raka rader, inväntande framtida myndig älder, som
troligen icke jag, men kanske mitt unga folk. f&r upplefva.
Om tvä eller tre är skola de spridas kring berg och backar:
fem 10-äriga lärkträd och lika mänga sibiriska granar har
jag förut, ingen cembra. De trifvas godt, men vexa längsamt
Af 24 lärkträd frän Bohnhofif lefva blott dessa fem, men
orsaken var att B — s gesäller upptogo dem som man upp-
rycker skogens vrakgods, med eländiga stumpar af rötter qvar.

För Direktorns vänskapliga hägkomst att skicka mig
dessa länge önskade nykomlingar, beder jag härmed f& sända
min varma tack. Da de icke ätföljdes af räkning, lärer jag
tk anse dem som ett minne frän Evois, hvilket förökar deras
värde och min erkänsla. Matte de göra sin fosterbygd heder!
Värd skall icke saknas, om ock de forstnärliga insigterna
här äro temligen ringa.

Evois har en stör uppgift att lösa.

Alltsedan jag i yngre är med intresse laste Gyldens
bok om skogarna och dessa framtidsförhoppningar, som da
syntes sä sangviniska och likväl blifvit öfverträffade i export-
värdet, om ock pä andra hall korrigerade af erfarenheten,

165

har jag lärt mig inse skogens ofantliga vikt för värt land.
Jag kan ock skryta med att ha varit en af Fab. Langen-
skölds trogne anhängare, den tiden man for s& illa med
bans guld och gröna skogar, liksom jag hade olyekan fä
skogssköfiarne tili mina afsvurne fiender, den tiden de ra-
sade värst Det är nu godt att den tiden är för denna gäng
öfverständen, och att bättre insigt smäningom lemnar hopp
om en bättre skogsvärd. Härtills har värt folk icke förstätt
de första elementerna af räknekonsten.

Med vänskap och välönskningar för alla naturens riken,
som vexa pä Evois, tecknar

tacksamt, aktningsfullt

Z, Topelius.

Porot ja niiden vaikutus metsännuorennokseen.

Kirj.
Einar Beuter,

Sangen epäröiden ryhdyn käsittelemään poroasiaa Poh-
jois Suomessa. Eniten on minua arveluttanut se seikka, että
perimmäisin Lapinmaa minulle on verrattain outo, ja että
siis vähemmän tunnen niitä seutuja, joilla poronhoito, oikein
järjestettynä, ehkä on aivan suotava. En ole myöskään voi-
Dut olla sitä miettimättä, että poroasiaan käsiksi käydessäni
tulisin ahdistavasti koskettelemaan erästä elantotapaa näillä
etäisillä perillä, jota kansan toimeentulolle pidetään nun pe-
rin tärkeänä. Mutta useat kerrat huomattuani, kuinka tun-
tematon porojen vaikutus metsiin monille metsänhoitomie-
hillekin vielä on ja tietäen, mitä süvaitsevaisuus, joka salUi
lukuisain porolaumojen vuosi vuodelta arvaamatonta vahinkoa
tehden samoilla yksillä metsämailla, vaikuttaa, en ole arvel-
lut voivani lykätä tutkimuksieni ja mielipiteitteni julkaisemista
tuonnemmaksi. Sähen on yhä kiihoittanut pelko siitä, että
jälleen vuosi vierähtäisi, ilman että olisi ruvettu tarkkaamaan
porojen takia uhkaavaa vaaraa, ja ilman että se askel otet-
taisiin, joka lopulta johtaisi roahdollisimman perinpohjaiseen
laidunkieltoon Pohjois-Suomen kankaiila ja metsien elpymi-
seen vuosikymmenien vaurioista. Luulen, ettei monella ole
aavistustakaan siitä, mikä oikeastaan on kysymyksessä, mikä
riippuu tuhatmääräisten porolaumojen samoilemisesta nuoren-
tuvilla metsämaillamme. Ei voi käsittää sitä välinpitämättö-

167

myyttä, jolla kysymystä porojen vahingollisuudesta metsän-
kasYulle on kohdeltu kuD ei ole ryhdytty ottainaan selkoa
siitä mikä nuorennoksen puutteen Pohjois-Suomessa aiheuttaa,
vaikka nuorennoskysymyksen pitäisi olla ensimmäinen kai-
kessa metsänhoidossa. Välinpitämättömyyteen taas on syy
luonnollisesti siinä, eüei poroalueella vielä mitään ole tehty
iiaden kasvuD hankkimiseksi. Mutta ottaisipa metsänhoitaja
hankkiakseen taimistoa jollekkin Pohjois-Suomen kankaalle,
kylvipä häD tai istuttipa, valitsipa isompia tai pienempiä tai-
mia, huomasi hän pian voimattomuutensa. Ellei hän mihin-
kään kovakouraiseen toimeen ryhtyisi estääkseen porojen
pääsöä siemennettävälle kankaalle, näkisi hän kaiken työn
olevan tnrhaa. Taimistoa ei tule.

Kun tätä poroasiaa ryhdyn selvittämään, antaessani aja-
tuksen liitää yli laajan Pohjolan, näen sen metsien tulevai-
Suaden kamalassa todellisnudessa. Eteeni kuvastuvat ne
tuhannet ja toiset tuhannet kangasmaat, jotka ovat kuolemaan
tuomittuja, joista ei toivoa ole. Ei tarvitse kulkea kau van
Pobjois-Suomen metsämailla, ennenkuin huomaa nuoren-
noksen perinpohjaisen puutteen. Matkustajakin, joka maan-
tietä ajaa ja jonka silmä tutkien ympärilleen tähtää, alkaa
ihmetellä laajojen maitten paljautta ja korkeitten honkien har-
vuutta. En tarvitse ottaa kuvaa eteeni, voidakseni selittää
sen näyn, jota nämä laajat maa-alat tarjoavat. Tiedän maita,
joilla saa kulkea kilometrittäin, tapaamatta ybtään ainoata
taimea, tiedän kankaita, joilla taittuneet, taipuneet, epämuo-
dostaneet, kuolleet taimet ruskettuneina tai harmaina sinne
tänne törröttäen värjöttävät; tiedän mäkiä, joilla aukkoinen
vesakko versoo, mutta joilla joka-ainoa myöhemmin sikeynyt
pieni taimi on murrettu ja tapettu, joten tuo vesakko todella
on oikea labyrintti. Ja missä osassa Pohjois Suomea ikinä

168

matkustaakiD, aina on edessä sama näky, sama Duorennok-
sen puute, sama peloUava tulevaisuus.

Ottaaksemme yhden esimerkin niistä lukuisista lausun-
noista, jotka kertovat maiden paljaudesta Pohjois-Suomessa,
nun kirjoittaa Metsänhoitaja Justus Montell, kirjoituksessaan
»Om de lappiändska skogarnas framtid* ^), kuinka hän jo
ensi retkillään Muonion hoitoalueessa huomasi nuorea met-
San puutteen, ja kuinka tämä tosiseikka vahvistui päivä päi-
vältä. Monessa paikoin puuttuu alikasvu kokonaan laajoiüa
aloilla, ja missä sitä on, on se useimmin kuusta. Nuoria
männyntaimia löytyy ylipäätään hyvin harvassa. Enontekiöstä
hän kirjoittaa: Melkein kaikkialla, missä metsää ylipäätään
oll, oli se yli-ikäinen, ilman taimiston merkkiäkään (utan till-
stymmelse tili). Ainoastaan ani harvoissa paikoin tapasin
nuorempia mäntyjä, jotka enimmäkseen olivat surkastuneita
ja ruhjottuja. — Ja tämä selitys koskee Lappia, jonka, kuten
myöhemmin tulemme huomaamaan, pitäisi olla paremmassa
tilassa kuin eteläisempi poroalue.

Tyypillinen kangas Pohjois-Suomessa onkin tällainen :
Vahametsä on tiheämpi tai harvempi, sellainen, joksi se itses-
tään harveten on muodostunut, tavallisesti keski-ikäinen tai
vanha. Mitään, jota voisi kutsua välimetsäksi, ei ole; puut
ovat tavallisesti kutakuinkin yhdenikäisiä, ainoastaan siellä
täällä voi nähdä jonkun nuorehkon puun pyrkivän kituvasta
tilasta versomaan. Mutta vaikka valtametsä olisi kuinkakin
harva, kuinka aukkoinen tahansa, vaikka sen muodostaisivat
yksistään jättöpuut, ei taimistoa ole. Maat ovat tasaiset, puh-
taat, silmänsiintämättömään; siellä täällä vaan on joku
kaato pitkällään maassa. Mutta että luonto on parastaan
koettanut, turvatakseen metsän tulevaisuuden, osoittavat ne
sadat ja tuhannet taimenloput, jotka sinne tänne tiheään tai
harvaan ovat nousseet, taimina surkastuakseen ; — ellei jo

') Snomen Metsftnhoitoyhdistyksen Julkaisuja, nide XX.

169

liiao pitkä aika ole kulunut tnaan autioittumisesta ja jättö-
puiden harvenemisesta. Siellä täällä loikovan iatvan oksa-
sakarain välissä näkee jonkun isomman puunalun, mutta
senkin turmio on jo tullut. Silläkin näkee jo hävityksen
merkin, sekin on rubjottu, murrettu, kolotlu. Sita tuskin
enää kaadon harmaista oksista eroittaakaan. Kaikki näyttää
harmaalta ja lohduttomalta. Ja lumen aikana on tällaisen
kankaan näkö vielä surkeampi, sillä silloin yhä pahemmin
pistävät silmään tummien taimirisujen päät, kaikki kuolleina,
näivettyneinä, osoittaen taimiston toivotlomaa tilaa Perä-
Pohjolassa.

Mutta kohtaapa silmä loisinaan iloisemmankin näyu
Akkiä näkee edessään taimiston, joko taimiasteellaan olevan
tai jo 30 — 40 vuoden ikään joutuneen tiheän kuin halme-
maan, jonka keskessä siellä täällä jättöpuut upeina jälkeläis-
parveansa katselevat. Ei voi kukaan Tornionjokea matkus-
televa oUa kiintymättä siihen ihanaan näkyyn, minkä heti
Tenkeliöjärven pohjoispuolella olevan maantien ylikäymän
Himoüoaran 11 — 12 vuotinen voimakas mäntymetsä tarjoaa,
tai iloitsematta Aitamännikön majatalosta 1 klm eteläänpäin,
olevasta pienestä taimistosta. Ei voi ensimmältä olla ih-
mettelemättä, mikä tällaisen taimiston tällaiseen ympäris-
töÖD on kasvattanut. Nuoret puut ovat vankkoja, kasvai
met pitkiä; siinä on tulevaisuuden tukkimetsä nousemassa.
Mutta Jos heität silmäyksen kantoihin, tai kysyt saat ta-
paamaltasi tietää, että tuo metsä on aina syntynyt palon
jälkeen.

Näemme siis, että maanpeitteen poistaminen on auttanut
nuorennoksen pääsemistä puheenaoleville kankaille. Olisiko
maaketto siis syynä siihen, että siemennys ei menesty? Sie-
menen itämisestä jäkälässä ovat tosin] mielipiteet eroavia,
toiset pitävät jäkälää hyvänäkin itämistilana, etenkin kun se
keväisin sisältää kosteutta erinomaisen paljon, ja myöhem-
minkin taimenalkua suojelee. Niinpä lausuu Metsänpäällys-

170

mies M. W. Waenerberg, jota meidän täytyy pitää asiao-
tuntijana: Jotkut herroista metsänhoitajista näyttävät olevan
sitä mieltä, että puunsiemen helpommin itää sellaisilla
mailla, joilta jäkälä on syötetty, mutta — nun ei ole laita
täällä pohjan perillä, inissä ruokamulta od perin laiba, kuiva,
milteipä kokonaan puuttuukiD. Niiliä täkäläisillä kangas-
mailla, joilla jäkälää löytyy runsaasti ja byvää, löytyy
myös byväü nuorta metsää ja mäntytaimistoa. — Esimerk-
kinä bän mainitsee Tuurubarjun ja Pobjoisen metsäseudut,
joista jälkimmäisellä, oltuaan 18—19 vaotta poroilta rauhassa,
tavataan kaunein nuori mäDtymetsä koko niiliä maiila, vaikka
jäkälä on ainakin kortteiin pituista ja byvin taajaa. Niin-
ikään mainiisevat Ylinoetsänhoitaja F. M. Lagerblad ja Met-
sänarvostelija Karl Moring, että männynsiemenen täytyy itää
paremmin kosteassa sammalessa kuin aukikuopitussa köybä-
multaisessa, tuulien kuivattamassa maassa ^). Mutta jos kasvi-
peite olisikin esteenä siemenen itämiselle, nun pitäisihän
peitossakin olevalle maalle paikkapaikoin taimistoa nousta.
Ja kovin toitotettuhan asia on, että porot kuopivat siemenille
sopivia itämispaikkoja. Me siis näemme, että syy nuoren-
noksen puutteeseen on jokin toinen, kuin pelkkä maapeite,
jota uskoa vahvistaa se kuollut ja rikkoutunut taimisto, jota
nun tiheään tapaa. Taimiston ehkäisee siis nouseroasta joku
mekaaninen voima, ja me tiedämme, että tämä voima on
porokarja.

Porojen metsälle tuottamaa vahinkoa määritellessä, pi-
detään ylimalkaan pahimpana syytöksenä niitä vastaan sitä,
että ne sarviaan puihin kilomalla kuolettavat ja tärvelevät
nuoria puita. Tämä vahinko sekin kyllä sinänsä on buo-
mattava, varsinkin kun poro useimmin kelomispuukseeo va-
litsee aukealla paikalla yksinänsä olevan puun, mieluimmin

') Kaikki lausunnot S. M. Y. haaraosaston kokoak^en pöytäkir
jassa v:lU 1898.

171

Tnännyn. Mutta mikä tämä vahinko on sähen verraten, minkä
porot tekevät nuoreile taimistolle, metsän nuorennokselle I
Samoillessaan tuhansittain vuoden toisensa jälkeen yksillä
jäkälämailla, hävittävät ne vähitellen, varsinkin keskinkertai-
silla ja keskinkertaista huonommilia jäkälämailla jokaikisen
taimen ja vesan, joka versomaan on päässyt. Sanota'in, että
porot kuopimalla aukaisevat siemenille otollisia itämispaiks
koja. Oahan sentään ihmeellistä, että maille, joilta jäkälä
on nun tarkaüeen kulittu, että ne ovat tummanharmaina ai-
noastaan senttimeetrin tai puolen paksuisella maapeitteellä
varustettuina tahi kuten kansa sanoo, »tuhkaisina» ei kuiten-
kaan nouse uutta kasvua. Jos poro kuopii metsään paljaan
päiven, jossa siemen pääsee itämään, nun tuleehan se toisella
kertaa ja kuopii saman tairoen pois. Kun tietää, kuinka
jäkälämaat vuosi vuodelta yhä huononevat, ja että siitä huoli-
matta porokarjan lukumäärä yhä vaan lisääntyy ^), kun tie-
tää, kuinka lyhyttä jäkälä on, nun käsittää, että syöttö vuo-
sittain tapahtuuyli koko metsän, sen kaikilla kangasmailla.
Yhä tarkemmaksi onkin senvuoksi jäkäläin hakeminen viime
vuosina käynyt. Jos porot ennen, vuoskymmentä, toista Sit-
ten, hakivat ravintonsa aukeammilta paikoin, nun ne nyt
kohdistavat, varsinkin talvisin, pyyntinsä sellaisiin paikkoihin,
missä kaatoja, vesoja, tyviä y. m. s. on. Senpävuoksi huoma-
taankin taimien ja vesojen^ jotka kaatojen ja puitten turvissa
ovat päässeet kohoamaan, nykyään vähitellen alkavan kuo-
leentua ja ruhjoutua. Me voimmekin juuri jäkälämaiden
hyvyyteen nähden, josta vahingon intensiivisyys riippuu, jakaa
poroalue kolmeen osastoon, oikeammin kahteen, jotka jonkun
verrau toisistaan poikkeavat. Senaatin Lapinmaan taloudel-

') Enontekiön kunnassa on siten porokarja lisääntynyt v. 1880
— 1890— 190Ö:n 2,903—4,654—8,343 kappaleeseen. V. 1850 oli Inarin
kuDDassa 7,000 |oroa, v. 1890 23,778, jonka jälkeen lukumäärä on
niin noussut, että se v. 1900 teki 34,612 poroa. Muissakin kunnissa
on lisfiäntyminen ollut samalainen. Lapin komit. mietintö s. 408—9.

172

listen olojen tutkimista varten v. 1901 asettaman valiokunnan
mietinnöstä näemme, että jäkälämaat v. 1900 Utsjoen, Inarin,
Enontekiön ja Sodankylän kunnissa oval ylimalkaan hyvät, Kit-
tilän kunnassa hyvät, paitsi Kaukosen ja Alakylän paliskunnissa,
missä ne ovat keskinkertaiset ja huonot, jotavastoin ne eteläi-
semmissäpalkisissa(yhtäpaliskuntaa Kolarin Alapaikistalukuun-
ottamatta) joitten lukumäärä on 45 edellisiin 22 verraten, ovat
keskinkertaiset tai huonot. Todellisuudessa ovat olot kuiten-
kin paljon pahemmat. Nun ovat esim. Sodankylän kuntaan
kuuluvissa palkisissa paikoin jäkälämaat jo peräti huonot,
varsinkin kirkonkylän ympärillä olevissa 3:ssa palkisessa.
Utsjoen kunnasta kertoo Metsänhoitaja H. R. Sandberg jo
vuonna 1892 ^), että siellä jäkälämaat ovat sangen raiskat-
tuja, ylenpalttisen poromäärän takia, nun että monet maat
näyttävät ikäänkuin palaneilta. Samoin hän selittää Inarista,
että siellä edellisinä vuoskymmeninä jäkälaidun vielä oli ollut
hyväy mutta että se oli melkoisesti huonontunut monissa pai-
koin senjälkeen, kun Inarin kunta oli sallinut Utsjoen tun-
turilappalaisten käyttää hyväkseen laidunta alueellansa. Palis-
kunnissa Ruotsin ja Norjan rajaa vasten ovat maat niinikään
sangen raiskattuja, koska norjalaiset ja lappalaiset, kaiken-
moisilla verukkeilla ^) osaavat käyttää hyväkseen suomen-
puolista laidunta. Samoin on monessa muussakin kunnassa
laidun huono, niink. Muonion kirkonkylän paliskunnassa
vaikka se mietinnön mukaan on keskinkertainen. Kemijärven
hoitoalueesta kirjoittaa Metsänarvostelija E. Lilius v. 1903
arviokirjassaan, että »peuranjäkälää tuskin näkee, seikka, joka
osoittaa, että poronhoito, jota näillä seuduin harjotetaan, on
järjetöntä». Tätä todistaakin koko Kemijärven — Rovaniemen
välinen seutu, joka todella on kokonaan raiskattu. — Sita-
paitsi voi muuankin vuosi porokarjan oUessa nykyisen lu-

*) H. R. Sandberg, Matkakertomus S. M. J. nide XV.
*) — ilmankin Suomen hallituksen lupaal

173

kaisa, aiheuttaa kaiken jäkälän tyhjenemisen laajoilta alueilta.
Ja kaikissa paliskunnissa on seutuja kylien läheisyydessä ja
teilten varsilla, jossa jäkälä jo od aivan niukka. Nyt voi,
palatakserame asiaan, niillä alueilla, joilla jäkäiämaat todel-
lakin oval hyviä, porojen vahinko olla vähäisempi, vaikka
metsän nuorennos sielläkin enemmän syötetyillä kankailla ja
on aivan toivoton ^). Tällä alueella nähdäänkin senvuoksi
maita, joilla jättöpuiden kaaduttua nuorennos on mahdoton.
Tärveltyjä ja kuolleita taimia näkee paikoin hyvinkin laajalU,
varsinkin mäkiseuduissa, jotka keväisin ensimmäisinä sulavat
ja joibin porokarja ensiksi rientää keväisin. Tällaisista seu-
duista, jotka luonnollisista syistä ovat metsänreunoja vaaroilia
ja mäillä, näkee tuontuostakin arveluja, että »taimet eivät
niissä, alastoman asemansa vuoksi, ole saaneet tarpeeksi suo
jaa tunturin taulilta j. n. e. mutta että ne ovat kuitenkin
koettaneet pyrkiä jatkamaan pituuttaan josta niitten 3 — 4
kuollutta latvakasvainta on todistaksena ! Mika todeliisena
syynä useimmissa tapauksissa niitten särkyneeseen muotoon
on, tiedämme nyt. Emme voi myöskään pelotta ajatella sitä
seikkaa, että juuri tällä alueella on metsäraja, jonka alene-
minen sekä pohjaisesta päin että tuntureilla, vuorilla ja nie-
mekkeillä on liiaksikin tuttu asia. — Tällä alueella voi kui-
tenkin osaksi saada nuorennoßta eräällä tavalla (tai on aina-
kin tahän saakka voitu saada) joka on ollut kovan käsittelyn
alaisena, nim. jättilmällä tukkipuiden latvat karsimatta. On
todellakin ibmeellistä, että sivuutetaan tärkeitä faktoja, jotka
todistavat, kuinka latvat suojelevat taimia ulkonaisia vahin-
koja vastaan, ja määrätään latvat karsittaviksi sen vuoksi.
että metsä olisi puhtaan näköinen ja valkeanvaara vähenisi.
Tällä tavalla me usein teemme nuorennoksen 10—15 vuo-
deksi peräti mahdottomaksi, ellemme risuja tarkoin kokoa

^) Huomaa esim. Sandbergin ilmoitus Utsjoen tuntureista ja
Puolmagg-laakson mäntykasvoksesta. Edellämainittu matkakertomus.

174

läjiin, koska kaikki tiedämme, että juuri levällään olevat
risut estävät kaiken kasvun syntymästä. — Eri asia on jos
tahdotaan levittää hakoja tukehduttamaan sammalta. — Lat-
Yojen oksasakarain välissähän nuoret puunalut säilyvät porojen
vahingoilta, sieltä ne pujottelevat latvansa yläilmoja kohden.
Vielä toisella alueella, raissä jäkälä on keskinkertainen 1. riit-
tävä, nähdääu kaatojen vähissä määrin pystyvän suojelemaaD
taimia samoilevia porokarjoja vastaan, mutta jo tällä ja kes-
kinkertaista huonommalla maalla ei näistä ole kylliksi suo-
jaa. Viimemainitulla alueella näkeekin 15 — 20:kin vuotisia
vesoja, jotka laitumen parempana ollessa ovat päässeet sikiä-
mään tuoUaisissa suojapaikoissa, mutta jotka nyt ovat aivan
runneltuja. Varsinkin talvisin, jolloin porojen on tarkemmin
valittava ruokapaikkansa, ei niitä enää vesat ja oksat lähei-
syydestään peloita, niitten suojassahan päinvastoin porot tie-
tävät enimmän jäkälän säilyneen. Ölen laskenut aaria suu-
ruiselta alalta 450 näkyvää kuivettunutta noin korttelin, kah-
den korkuista männyntaimea, ja samalta alalta kahden latvan
turvista 10 V2 — V/2 metrin korkuista aivan ruhjottua män-
nynvesaa; eikä tällä tai 6:11a 300 ha käsittävällä naapuri-
nankaaila oUut ehkä lOmtä eiävä taimea enempää. Eivät
mitä kauheimmat ryteikötkaan enää poroja jäkälämaalta esta;
tiedänpä maita eteläisemmässä psassa poroaluetta, Ylitorniolla,
Karungissa, Rovaniemellä, joilla kelot ovat maassa päällek-
käin, nun että tuskin itseään tärvelemättä maan poikki pää-
see, mutta joita porot talvisin ristiin rastiin samoilevat, tu-
boten ne kullanarvoiset männyn alut, jotka ikäisroetsän
kaaduttua nyt yksinään yksi sinne, toinen kauas tuonne, ovat
jääneet sukunsa jatkoksi näille kankaille.

Mutta eivätpä palaneetkaan maat näillä seuduin enää
jää rauhaan. Poronjäkälä tarvinnee tosin eräissä tapauksissa
hyvinkin pitkän ajan versoakseen reheväksi, mutta voimme
sanoa, että se, kulonkin jälkeen, useimmin varttuu taimiston
mukana. Voimme sauoa sen tavalliseksi kasvuajaksi 16 — 20

175

YQOtta ^). Tästä seuraa, että jos siemennys vähän myöhästyy,
koituu DQorille hennoille puuntaimille uns! vaara kohoavassa
jäkälässä. Tästä johtou, että usein hyväkin nuorennos menee
hukkaan. Asia tulee vielä silmäänpistävämmäksi jos taimisto
nousee paikottaisesti. Senvuoksi huomaakin useasti maita,
joilla reheviä taimiryhmiä on päässyt nousemaan, mutta
näitten ryhmieD välissä näkee aukkoja ja laajoja käytäviä^
joissa kaikki Duorennos on tuhottu. Täten syntyvät nuo
omituiset, labyrintintapaiset 30 — 40 vuotiset mäntykasvokset
P. Suomessa^. Jos aukkppaikoissa joku vanhempikin vesa
olisi sijan saanut, häviää S9 siitä pian kuopimisen ja kelo-
misen kautta. Tästä asiasta kirjoittaa Metsäntarkastja H.
Brander tekemässään lausunnossa Muurolan hoitoalueesta,
selitettyään ensin, kuinka palomailla mainituUa hoitoalueella
paikottain kasvaa reheviä nuoria (noin 50 — 70 vuotisia)
mäntymetsiä, että metsämaat yltyleensä ovat olleet samanlaisen
naorennoksen peitossa, mutta että porot ovat sen turmelleet,
porot, »jotka sadottain ja tuhansittain kautta vuosien edes-
takaisin samoilevat jäkälämailla, — matkaansaattaen turmiota,
jotka viimein kokonaan pidättävät nuorennoksen kehitty-
misen». Ja eri osasta aluetta lausuu hän: porokarjan tuho-
töitä on täälläkin huomattavissa kaikkialla, jossa mänty on

siementänyt maan, ja erittäin jäkälämailla. Esim nimi-

sissä metsämaissa on laveita, melkein paljaita aloja.

*) F. J. Sil^nin mukaan 100 vuotta. Meteänhoitaja Sand-
bergin mukaan se kasvaa palomaalla matalaksi 20 vuodessa, 30:88ä
Yoode8a ninkaksi poronravinnoksi ja 50:8sä koottavaksi. SyötetyUä
maalla taaeen vastaavavat Invat ovat 16, 20 ja 30. S. M. J. nide XV
8. 201.

0 Naistä on eroitettavat ne myöskin kylien ja talojen lähellä
oleirat nuoret ka8vok8et, joihin on aukkoja hakattu, jättämällä lieka-
puu (kiinnipitopuu) keskelle, ja jotka siis ihiniskäden kautta oa sellai-
fliksi tehty.

176

Mutta saadaksemme selville, missä eri tilaisuuksissa
porot tekevät vahinkoa metsille, ja tnitenkä ne vaikuttavat
nuorennoksen perinpohjaiseen katoamiseen, ottakaanime tar-
kastettavaksemme poron elantotapoja ja niitä eri tapauksia,
jolloinka porot koituvat metsälie turmiollisiksi.

Mitä ensiksikin isompaan puuhun tulee, ei porojen tuot-
tamaa vahinkoa siihen ylipäänsä voida pitää kovin suureaa,
vaikka tässäkin tapauksessa porojen turmioUisuus tulee
tuontuostakin esille. Tämä vahinko tapabtuu löyhäkköhiek-
kaisilla mäillä ja kankailla, joilla porot puunjuurilta paljasta-
vat kaiken maan, mikä etenkin keväisin tällaisten paikkpjen
ensin sulattua tapahtuu. Ilman ja valon vaikutuksesta alka-
vat puunjuuret kuivua ja puu kelottuu. Tämä maan paljas-
tamisesta johtuva kelottuminen lienee suurin maamme poh-
joisimmissa osissa, varsinkin puurajalla, missä jäkälä sitä
mukaa kuin metsäkin harvenee, ja jossa tämän kelottumisen
kautta johtuva vaara luonnollisesti tulee hyvin suureksi. Suo-
men M. Y. haaraosaston vuosikokouksessa v. 1898 esitti yli-
metsänhoitaja F. M. Lagerblad esimerkin kelottumisesta Itä-
Inarista, jossa eräällä alueella kelottumista oli alkanut ilmaan-
tua ja siihen pidettiin syynä suuria porolaumoja, jotka kivi-
siliä mäntyharjanteilla olivat kuopineet auki sen vähäsen
maapeitteen, joka suojasi maata ja juuria kuivumasta. Sa-
manlaisia lausuntoja kelottumisista näkee nykyään usein var-
sinkin metsänarvostelijain ja tarkastajain lausunnoissa.

Porojen sarvien kelominen, johon keskittyy useain mie-
lestä koko porojen tuottama vahinko, on suuri surma siroille
nuorille vesoille, erittäinkin sellaisille, jotka yksinäisellä pai-
kalla kasvavat. Juuri tämän vuoksi on tämä kelominen
nun haitallinen metsänkasvuUe, kun hävitys kohdistuu etu-
päässä puihin, jotka olisivat mitä tärkeimmät aukkojen täyt-
teenä ja tulevaisuuden siemenpuina. Poro valitsee nim. mel-
kein aina nuoren männyn juuri sen yksinäisen aseman vuoksi,
ja senvuoksi että oksakehän tyngät männyssä ovat mitä par-

177

hamipia hankaamis-karsimisnystyröitä. Moniaalla sanotaan
pibkan hookuttelevan poroja juuri mäntypuita valitsemaaD,
koska pihka muka laaslaroisi arvet tai tekisi sarvet lujiksi,
mutta tuo lienee oletusta. Ainoastaan pohjoisemmassa La-
pjssa näkee porojen vähäksi osaksi valitsevan myöskin koi-
▼Qja kilomispuikseen. Ymmärtääksemme, että tämä kilomi-
Denkin aiheuttaa monen rehevän vesan kuoleman, taryitsee
meidän vaan ajatella porojen lukumäärää. Jos 120,000 po-
roa Yuosittain hävittäisi kolomalla ja rubjomalla pelkästään
yhden vesan kukin, olisi vahinko jo suuri. Todellisuudessa
jokainen poroista kuitenkin raiskaa useita puita vuodessa kui-
kien puasta puuhun, sillä nahka ei suinkaan sarvista harvoissa
päivissä erkane. Sitäpaitsi kiima-aikana 1. »räkänt aikana jat-
kaa poro tuhoomistyötään, raivoissaan syöksyilee se pitkin tan-
nerta, kohdistaen vibansa jokaiseen eteen sattuvaan puunalkuun.

Suurin bäiriö kohtaa kuitenkin nuorta taimistoa. On-
han luonnollista, että kankailla, joilla lukuiset porolaumat
vuosl Yuodelta samoilevat, joilta ne ovat kaiken jäkäiän maata
myöten kaluneet, maat ovat ikäänkuin poltettuja, että sellai-
sella maalla eivät taimetkaan ole voineet säilyä. Keväisin
ensi paljaitten pälveitten ilmestyttyä metsiin on hävitys näiltä
alkanut, jatkuen lopulta yli koko metsän. Osa taimista on poron
sorkkien alle tuhoutnut, osaksi ovat hennot taimet rikki purtuja.

Tätä hävitysta on sitten jalkunut talvella. Talvisin po-
rot kaivaessaan suuria reikiään lumeen kuopivat rikki ja
katkovat nuoria vesoja, kuten jo tiedämme, varsinkin laihoilla
jäkälämailla. Missä tällaisilla mailla vesaryhmä löytyy tai
on yksikin vesa, etsii poro sen suojassa säilyneen jäkäiän.
Samateo käy kaatuneitten kelojen ja latvojen suojaan nous-
seitten-taimien. Näin hävitetään järkiperäisesti kaikki nous-
seet puunalut. Mutta porot eivät ainoastaan syöntihommis-
saan vakinkoa tee, muutonkin ne, rauhattomuutensa takia ja
ravintoaan laajalta maa- alueilta hakiessaan, ovat vitsauksena
metsälle. Kirren aikana ja iljanteellä, keväisin tai syksyisin,

178

porojen edetessä suurissa laumoissa, katkeilevat hennot tai-
met risahdeüen niitten jaloissa. Eihän tähän aikaan taimet
paljoa kosketusta tarvitse, ennenkuin ne taittuvat ja kaatu-
vat, ja tällöin tekevätkin porolaumat arvaaihatonta vabinkoa.
Ja on toinenkin aika, jolloin taimet beiposti katkeavat, pie-
nemmästäkin kosketoksesta ja se od pakkaspäivinä sydän-
ja kevättalvella. Tällaisina päivinä, kun polttava pakkanen
puuD kivikovaksi, hauraaksi jäähdyttää, ei kuurainen taimi
tarvitse suurta kolahdusta, ennenkuin se kirpoaa palasiksi.
Ei sompa tarvitse kuin koskettaa hakoihin tai runkoon, nun
pirskoaa latva lumelle. Oien tällaisina päivinä seurannat
porokarjaa, ja tiheässä pirskonneiden puunlatvojen ja oksien
ölen nähnyt lauman tietä viittovan. Ja tällaisina päivinä od
ruoankuopiminenkin kahta vaarallisempi; Jos sorkka hiukankin
jysähtää taimeen, tai jos sarvi vesaa rutistaa, voi siitä olla seara-
uksena puun joutuminen raajarikkoiseksi tai sen kuoleutuminen.
Mutta porojen erikoisista elantotavoista ja luonteesta
aiheutuu muutakin vahinkoa. Jos tarkastamme viimeisiä
metsänvirkamiestemme arviokirjoja, nun näemme useampien
mainitsevan porojen vahingoista aidoilla. Metsänarvostelija
A. V Granit, (joka muuten sanoo porojen tekevän vahinkoa
ainoastaan metsärajalla!) mainitsee tästä asiasta ^). Aitojen
lähistöllä, jotka ovat rakennetut pidättämään poroja rajoite-
tummalla alueella, syöksyilevät porot usein päiväkausia edes-
takaisin, särkien kaiken mikä eteen sattuu, mikä johtuu poro-
jen vastustamattomasta tavasta aina kulkea vasten tuulta.
Kun senvuoksi sattuu pitkällisiä tuulia samalta suunnalta,
ymmärtää hyvin, minkälainen tungos siinä syntyy aidan edessä.
Luonnon vapaa eläin ei siedä esteitä, ne kiihoittavat sitä,
se tuntee itsensä vangituksi ja tuskautuneena se alkaa tömis-
tellä edestakaisin.

*) S. M. J. nide XXI siv. 58 mulututus 3 ainoa lausuvat arvio-
kirjoissaan W. Borg Inarista v. 1904, G. Anteil samoin, B. Iiosche
Sodankylftstft y. m.

179

Poroa ajattavat myöskin kaikenlaiset itikat, sääsket,
kärpaset, tehden poron kesäiseen aikaan kovin rauhattomaksi.
Pahin syöpäläisistä on kuitenkin poropaarma, varsinkin se
laji, joka laskee munansa poron sieraimiin, n. k. turpapaarma.
Toskissansa kiitää porolauma nuolennopeudella pitkin kan-
kaita, yötä päivää, varsinkin pohjoisimmassa Lapissa, missä
tamä paaroia on ylctisin. Vaivojaan vaimentaakseen työnty-
vät porol läpi karhakistojen, turvallaan maata anraten, pitkin
vaaroja edes ja takaisin. Höyryävä pilvi näyttää niiden tien
ja tuhkaksi poljettu tanner.

Mitä kaikki tamä hävitys vuosikymmenien kuluessa on
vaikuttannt ja mitä se vuosi vuodelta vaikuttaa, ymmärtää
jokainen. Mitkä pääomat menevätkään hukkaan kaikissa
noissa lukemattomissa taimissa; jotka joka vuosi hävitetään
elävien joukosta^ ja mitkä häiriöt ja korvaamattomat vau-
not syntyvätkään avaroitten maa-alojen paljastumisesta. Usein
kuolee kansan aanovan, ettei tuollaisilla mailla koskaan ole
taimistoa ollutkaan. Nyt niillä törröttää siellä täällä muuan
vaoha lakkapää tai joku kuiva honka. Maassa ei nää näy
kantoja, tuskin kaatajaakaan tapaa. Vanhemman metsän ikäis-
tyessä ei mitään nuorennosta ole alalle voinut syntyä, syystä
etta jokainen taimi ja vesa, joka pääsee versomaan joutuo
porojen tallattavaksi ja kelottavaksi. Vähitellen ikäismetsä
yhä vanhenee ja sen kaaduttua tai poistettua ei enää ole
edes siemenputtta, joka tuhotulle alalle uutta eloa toisi.

Paljon ei ole maassamme poroasiaa julkisuudessa käsi-
telty, ja lausunnot joita porojen tekemistä »vahingoista» löy-
tyy, ovat useimmat sangen »reservoituja». Run on keskus-
teltu nuorennoksen puutteesta P. Suomessa, on syyksi siihen
sanottu koleita, siemenen itämiselle sopimattomia keväitä,
maanpeitettä, ja tebty ponsi näitten arvelujen perusteella.
Poroa on pidetty sangen viattomana eläimenä. Toisin on

180

esim. Norjassa. Siellä, jossa metsänhoito oq intensiivistä
pohjoisemmissakin amteissa, huolehditaan nuorennoksesta,
jonka luonnollista kyllä ymmärretään olevan perijuuri kai>
kelle metsänhoidoUe, tehdään viljelyksiä avaroilla aloilla,
siellä tiedetään täydelleen poron vaikutus metsiin. Siellä
tiedetään, että poro on metsänkasvun pahin vihoUinen, joka
turraelee perinpohjaisesti kalken sikiävän metsän-aluD ja jota
vastaan on miltei mahdoton taistella. Niinpä kirjoittaa A.
Hagemann, joka Norjassa ehkä eniten on kirjoittanut poro-
Jen metsälle tuottamista vasingoista kirjoitussarjassaan: Lidt
om Skogen her Nord *), että porot ovat oUeet ja ovat yhä-
kin kalken metsän nlinhyvin koivulsen kuln mäntyisen turma
täällä ylhäällä. Hän* sanoo, että joka-ainoa, joUa porot ker-
ran metsässään ovat olleet/ kyllä tietää, minkä ne siellä ai-
kaansaavat. Hän vertaa poroja vuohiin; loppu perii sen nuo-
ren mäntyvesakon, joka niitten tielle sattuu. Nuorennos
häviää (0del8egges) ja sorjimmat taimet muuttuvat harmaiksi,
kuoUeiksi aaveiksi, »risteiksi metsän nuoruuden ja toivon
haudallat. P. E. Holand, opettaja Ramfjordissa, kirjoittaa,
että syy sähen, että metsäraja tuntureilla nun kauhistutta-
valla nopeudella alenee, on juuri poroissa. jotka syövät joka-
ainoan vesan, joka koettaa päästä versomaan. Hän tarkoit-
taa kirjoituksessaan etupäässä koivua, mutta lukee muutkin
puut samaan häviöön osallisiksi, ja sanoo porojen olevan
oikea » Landsuly kke», joka tekee peräti mahdottomaksi met-
sänkasvun. Ja samaan suuntaan käyvät kaikki muutkin
kirjoitukset, jotka tekevät siitä selkoa, mikä on syynä nuo-
rennoksen puutteeseen Norjassa. Kertomuksessa Om det
norske Skogvasen ^) lausutaan, että Finnmarkenissa on poro

») Ti(l8kr. for Skogbruk. 1906 N:o 3, 4.

* Indberetning om det norske SkogvsBsen og endel andre under
Landbrug8(lepartementet8 Skogk »ntor henherende Auliggender for ka-
lenderaarene 1^08 og l904.

181

DuoremmaD mäntymetsikon pabin vihollinen, jonka vaikutuk-
sesta kaikki istutus oo toivotonta työta, ellei istutuksia ai-
data taatuilla piikkilanka-aidoilla. Norsk Landmansbladissa
S. Aaltestad kirjoituksessaan Vore Fjeldbeiters Udnyttelse
että porot ^) ovat pahoja metsänhävittäjiä keloten isompia
ja tallalen ja purien (0del8Bgger og spiser) pienempiä puita.
Senvuoksi hän kirjoittaakin, että koska porot tuottavat nÜD
Yähän hyötyä ja nun paljon vabinkoa tekevät, nun olisi pi-
kemmin syytä määrätä palkkio peuran kaadosta kuin sitä
rauhoittaa kuten nykyään tehdään, ja olisi, ankarasti käyden
käsiksi voimassa oleviin hölliin rauhoitusmääräyksiin, koe-
tettava vähentää mahdollisimman paljon porokarjaa maan
eteläosassa.

Tärkeimpiä lausuntoja mitä maastamme on porojen
tekemistä yahingoista, on jo puheena ollut Metsänarvostelija
H. Branderin Muurolan hoitoalueesta antama lausunto, koska
se käsittää juuri niitä aloja, joilla jäkälämaat ovat huonot
ja porojen vahinko siis tuntuvin. Aikaisempia lausuntoja
on meillä ylimetsänhoitaja E. Forsströmin kirjoitus: Ren-
skötseln inom sydligaste delen af renomr&det, ja metsänhoitaja
G. Ä. Stigellin (yhdessä silloisen Metsäkonduktööri T. Aug.
Heikelin kanssa tekemien tuloksien perusteella laadittu) kir-
joitus: Nägra iakttagelser tili belysande af renskötselns
inverkan pä skogshushällningen inom delar af Ijo och
Kuusamo revier. ^) Nämä kirjoitukset ovat syntyneet pää-
asiassa ilmaisemaan naavapuiden kaadon aiheuttamaa metsän-
haaskausta, mutta niissä käsitellään myöskin nuorennos-
kysymystä. Näitten lausuntojen kirjoittajat ovat nim. oles-
kelleet seuduissa, lissä, Pudasjärvellä, Kuusamossa, jossa
jäkälämaat jo 1890:luvulla olivat aivan kuluneita, nun että
niillä jäkälä oli tuskin V2 tuuman vahvuista. Siitä oli ollut

*) A. tekee eron keeyn poron ja peuran vftlillä, jota eroa emme
tässft pidS tarpeellisena ottaa huomioon.
*) 8. M. J. niteet VU; ja VIII.

182

seurauksena että ylimetsänhoitaja Forsströmin alueella porot
olivat hävittäneet* äärettömät joukot männyntaimia, missä
niitä eivät »kaatuneet puut, oksat tai kannot oUeet suojan-
neet porojen sorkiita». Kuusamossa taasen kertoo Stigell
kaikkialla tavattavan hiekkakankailla vahingoittuneita ja sur-
kastuneita taimia, harvoin terveitä ja eheitä; ja mailla, joilla
porot eniten i^oleskelivat ja joilten yli niiden tiet johtivat
näki tuskin ybtään taimea. Isoja pälveitä nähtiin, jotka
porojen jaloissa olivat aivan paljastuneet, nun että paljas
hiekka oli näkyvissä.

Keskusteluaiheena oli kysymys, ovatko porot vahingolliset
vaiko hyödylliset metsien nuorennokselle ja viihtymiselle
P. Suomessa esillä S. Metsänhoitoyhdistyksen haaraosaston
vuosikokouksessa Oulussa elok. 14 p:nä 1898, mutta niinkuin
kysymyksen alkuperäisestä sanamuodosta selviää, koski kysy-
mys ainoastaan niitä osia P. Suomessa, joissa »poronjäkälää
on kyllin runsaasti näitten eläinten ravinnoksi». En voi
käsittää, mikä aiheutti kysymyksen supistamisen näin kuulu-
vaksi; olikohan silloin kysymyksessä laidunkielto niillä maa-
alueilla, joilla jäkälä oli huono? vai luultiinko vahinkoa
vähemmäksi näillä mailla. Tämän kysymyksen alastuksessa
mainittiin ainoastaan porojen tekemistä vahingoista puurajalla,
jossa ne »tekevät vahinkoa nun hyvin moniaille vanhemmille
puille, kuin myös estävät kaiken nuorentumisen ja siten
kulojen kera ovat pääasiallisena syynä sähen, että mäntyraja
hitaasti mutta varmasti vetäytyy etelään päint. Alustaja,
Ylimetsänhoitaja F. M. Lagerblad, jonka sanoja edellisetkin
olivat, lausuu kuitenkin, että hän on itse nähnyt ja kuullut
muiltakin, että» männyn kasvurajalla aniharvoin näkee nuo-
rennosta tai taimia, vaikka kyllä ne vanhemmat puut, jotka
useinkin seisovat siemennysasennossa, näyttävät verrattain
sopivilta siementä kantaakseen». Keskustelua tämän kysy-
myksen johdosta ei pöytäkirjan mukaan suennut ollenkaan
ja aineen käsittely päättyi ponteen, että: luotettavia tutki-

183

moksia porojon vahingollisuudesta metsän uudelle kasvulle
oiisi enemmän kuin tähän saakka toimitettava. Mutta kir-
jallisia lausuntoja oli kokoukseen lähettänyt kolmisen hen-
kilöä, ja nämä lausunnot ovat sangen buomattavia. Näistä
lausunnoista koskee Metsänhoitaja E. Sundel'in selonteko
myöskin sellaisia maita, joilla jäkälää on riittävästi, mutta
Tähän, ja tästä syystä tämä lausunto on meille tärkein.
Otamme sen viimeiseksi käsiteltäväksemme. Mctsänpäällys-
mies M. W. Wsenerbergin ja arvostelija Karl Moringin Inarista
lähettämät lausunnot menevät samaan suuntaan kumpainen-
kin. Viittaamalla puheenaolleen kokouksen pöytäkirjaan
(S. M. J. nide XVI) jossa nämä tärkeät lausunnot ovat koko-
naisuudessaan, tahdon kuitenkin tähän ottaa pääkohdat niistä
johtopäätöksistä, joihin nämä kaksi Lapin oJoja tuntevaa ovat
poroasiassa tulleet. Kumpainenkin myöntää ja teroittaakin
mieleen poron tärkeyden noilla etäisillä perillä, kuinka poro
on tärkeä lappalaiselle, joka siitä saa kaikkensa, mutta he
eivät ole knitenkaan ummessa silmin voineet sivuttaa poro-
Jen tuottamaa turmiota. He lausuvat, ettei ole epäilemistä-
kään siitä, ettei poronhoito suoranaisesti vaikuta vahingolli-
sesti metsiin yleensä ja erittäinkin nuorennokseen.

M. W. Wsenerberg, jolla on 21 vuotinen kokemus poh-
jan periltä lausuu porojen vahingollisuudesta:

1) Keväisin, paljaitten pilkkujen ilmestyessä metsiin,
etsivät porot ne heti ja syövät ne nun putipuhtaiksi, että
paljas multa tulee esille, kaikki puunjuuret paljastuvat ja
vahiDgoittuvat porojen terävien sorkkien kautta, nun että
puiden sitten, kuivien, kuumien suvien vallitessa on pakosta
kuoleminen, kun kaikki se tuuhea jäkälä, mikä puille on
kosteuden ja ravinnon toimittanut, on poistunut puiden juu-
rilta. — Hän mainitsee tästä johtuvan kelottumisen pitkin
metsärajaa.

2) Kliman aikana tekevät lappalaisten ylenpalttisen
runsaslukuiset härkäporot mitä suurinta vahinkoa kasvavalle

184

nuorelle mäntymetsälle, kiukuissaan kybaiten sarviansa joka-
ikiseen kasvostoon joka niiden tielle s^ttuu. Sarviaan kah-
natessaan saadakseen keden pois ne myös suuren joukon
havupuita hävittävät, sillä ne eivät havupuihin tyydy jos
vaan mäntyjä on saatavissa.

3) Suvisin, turpapaarman kiusaamina kuljeksivat porot
tuhansiin ja päälle senkin nousevissa laumoissa yöt päivät
ympäri taajoissa parvissa. Silloin häviää kaikki eteensattuva
jäkälä ja nuori metsä ja maa mustuu; tätä lappalaiset sano-
vat nimeltä »Jörnum».

4) Syksyllä lypsämisen aikaan kytketään tuhatmäärät
naarasporoja, muuttaen niitä 2 — 3 kertaa päivässä paikasta
toiseen lähelle asuntoja laajoille syöttömaille, joille, jotteivät
porot sotkeutuisi lähellä seisoviin eli msassa olevim puihin^
raivataan suuria aukkoja. Siten hävitetään vuosittain monia
tuhansia puita (hoitopiirien rajoissa, liittää Hra W. osoit-
taakseen että kruunukin tulee niistä osalliseksi).

Melsänarvostelija K. Moring lausuu niinikään, kuinka
maassa heikosti kiinniolevat taimet porojen harhaillessa
räkän, itikkain y. m. aikana maasta repiytyvät Osa van-
hempia taimia murtuu ja kankaille syntyy suuria pälveitä,
joilta jäkälä on nun revitty ja pois potkittu, että paljas
hiekka on näkyvillä. Vanhempien puiden juuret paljastuvat
kasvupeitteen aukirepimisen kautta ja joutuvat ilman sekä
valon vaikutukselle alttiiksi. Nahkan sarista kelotakseen
hankaavat ja nyyhyttävät porot sarviaan yksinseisovia nuo-
ria puita vasten murtaen niistä oksat ja koloten kuoren pois,
aiheuttaen siten, että puu auttamattomasti kuoiee.

Metsänhoitaja E. Sundel jakaa vahinkoihin nähden poro-
alueen 3 vyöhykkeeseen, joista runsasjäkäläiseilä maalla hän
pitää poroa suotavana jopa hyödyllisenäkin eläimenä. Tämä
alue ioppuu (eli loppui v. 1898) kuitenkin jo — 1 Va pk.
Enontekiön kirkonkylän eteläpuolella. — Tämän väitteensä
hän perustaa siihen, että männyn siemenellä olisi vaikea

185

päästä jäkäläiseilä maalla ruokamultaan asti (joka siis olisi
välttämätöntä itämiselle) ja että siemen siis ainoastaan poro-
Jen kaopimilla paljailla pilkuilla pääsee itämään. Näillä pil-
kuilla saavat sitten hennot taimet varttua rauhassa porolta,
sillä kun porolla kaikkialla on yllin kyllin jäkälää saatava-
naan, jättää se pitkiksi ajoiksi kokonaan raubaan sellaiset
paikat, joilta se kerran oo syönyt jäkäiän (?).

Mutta Jos jäkäiämaa on vähänkin huonompi, vaikka
jäkälä vielä riittää poroiile ravinnoksi, alkaa porojen vahin-
goUisuus samalla ilmetä. Poro kuitenkin vielä toisessa vyö-
hykkeessä korvaa omistajalleen hyödyllisyydellään sen vahin-
gon minkä se tekee ( — kruunulle ja porottomilla yksityi-
sillel), mutta sen vahinko on kuitenkin melkoinen. Tällä
alaeella porot lumen sulamisajan tullen kuopivat vanhain
harvassa seisovain tukkipuiden juuret paljaiksi, nun että
puut vähitellen alkavat kuivettua, ja nuoret taimet saavat
osansa antaa nekin poron ravinnoksi.

Mutta niinpian kuin jäkälää alkaa olla vähän, mutta
kuitenkin nun riittävästi, että porot joskin vaikeasti ja puu-
tetta kärsien tulevat toimeen, silloin muuttuvat porot vitsauk-
seksi metsälle. Metsänhoitaja Sundel lausuu ensiksi, kuinka
uusi kasvu Muonionniskan kangasmailla on yleensä peräti
huono. Vanhat puut tavataan kauneissa kasvostoissa, kuten
hirren alknpuutkin; niinikään on nuori metsä kaunis ja
lupaava; mutta taimia löytyy harvassa. Viimemainittu seikka
ei voi aiheutua siitä, että vanhain puiden latvukset olisivat
Hian liki toisiansa, eikä siitäkään, että ne liian kaukana
toisistaan seisoisivat. Syy huonoon uuteen kasvuun on etsit-
tävä siitä, että nuoret taimet pian noustuaan ulkonaisen
väkivaltaisuuden kautta hävitetään ja tämän tekee poro.
Tästa seikasta saapi yhä varmemman vakaumuksen siitä,
että uusi kasvu on huonoin niillä kankailla, joilla poro juuri
etupäässä laitumella käy, kun sitävastoin seuduilla, missä
poro harvalukuisempana tavataan, nuoria taimia ja puun-

186

alkuja löytyy paljoa runsaammin. Moniaalla kankaalla, jota
ennen muita porolaitumena on käytetty pitempiä aikoja, tus-
kin muutamiakaan taimia od tavattavana. Hra S. mainitsee
esimerkkinä erään n. 1,000 ha. laajuisen Ahvenkielisen maan.
Sillä löytyy kuitenkin runsaampaakin nuorta metsää, ja se
siitä syystä, että se on noussut ja varttunut sellaisina aikoina,
joina jäkälää on runsaamminkin löytynyt näillä mailla.
»Nun kauniita metsikkoja kuiu ne, joita nyt Muoniossa tava-
taan, ei uskalla toivoakaan vastedes saavansa siellä nähdä,
ellei nuorennos parannu». Poroluvun pysymisestä entisel-
lään (1. kohoamisesta) jäkälän huononemisesta huolimatta
vielä mainittuaan, lopettaa kirjoittaja, että olisi syystä toivot-
tavaa, että kruunun metsissä laitumella käyvien porojen luku-
määrä joUain tavoin saataisiin rajoitetuksi suhteelliseksi jäkä-
län runsauteen nähden.

Vielä on meidän mainittava Metsäkonduktööri E. Mänty-
vaaran julkituomat huomiot leimauksesta Ounasjoen hoito-
alueella. ^) Hän kirjoittaa, että monissa paikoin olivat quo-

rennokset porojen kautta tulleet kokonaan raiskatuiksi.

lEikä saattane kukaan kieltää, että paljon on tuollainen
metsä, missä uudistus hitaasti tapabtuu —- kuten on laita
Lapissa, etenkin korkeammilla vaaramailla, - menettänyt,
Jos satoja, ehkäpä tuhatkuntakin tuollaista nuorta mäntyä
tai kuusta hehtaaria kohden 1 — 20 vuoden ikäisenä kysy-
myksen alaisena olevien eläinten kautta joutuu tuhon omaksi.
Meneehän siinä hukkaan kallista pääomaa, ja aikoja saattaa
kulua ennenkuin uusi polvi on paikalle noussut — jos enää
nouseekaan.»

Muuan lausunto on meillä vielä, joka on siitä merkiili-
nen että sen on antanut kansan mies, simoiainen talokas
Heikki Paaso. Kirjoituksessaan jonka hän on tehnyt S. M.

^) Mietteita ja huomioita puita leimatessa Lapissa kesäUä v
1904. 8. M. J. nide XXII.

187

Yhdistyksen Oulussa v. 1896 pidettyä vuosikokousta var-
ten, jossa olivat kysymyksessä n. k. poronkasket, selittää
bäü, kuinka metsät yleisesti ovat porojen raiskauksen
alaiset. »Missä vain od jäkäläkankaita, nun harvoin
Düssä OD kasvavan puon taimia, senvuoksi että pieoi
puu kylmettyneeDä katkeaa kun se sattuu poron jalan
eteen lumen alta ruokaa kaivaessa. Eikä siinä kyllin, siitä
kärsii isompikin metsä, keväisin puskee poro noin syllän-
kin korkuisista puista oksat ja parkin pois, että puu heti
kuivaa, ja missä porot noin useampia vuosikymmeniä asus-
kelevat yksillä jäkälikkökankailla, nun huomaa, että siinä ei
näy pieniä puita, vaan suuristakin puista ovat isoimmat
juaret kaivetut paljaiksi ja sellainen puu ei enää anna lai-
sinkaan siemeniä, aikansa vaan kituu ja kuivaa hongaksit
Senvuoksi hän sanoo, että »kaikilla maanviljelijöillä,
porojen omistajia lukuuDOttamatta, missä porot tuommoista ^)
tuhoa tuottavat, on se toivo, että ne kokonaan saataisiin
poisbävitetyiksi, taikka saataisiin semmoiset lainperusteet,
että porot pidettäisiin nun etäällä tunturiseuduissa, ettei
niistä olisi isommille maan- ja metsänviljelystä kannattaville
seuduüle mitään vahinkoa. Arvoisa hallituksemmekin koet-
iaa huokeilla raba-avuilla, lainoilla ja neuvoilla maanviljelys-
tämme edistää aina tuottavammaksi, nun eiköhän noita maan-
kiusoja, poroja, saataisi, jollei juuri kokonaan hävitetyiksi
niin ainakin yilämainittuun tunturiin eli Lappiin ahdistetuiksi».

Tässä viimeisessä lausunnossa olemme nyt tulleet siihen
kysyoiykseen, kuinka tärkeä poro etäisen Pohjolan asuk-
kaalle on. Onhan niin paljon puhuttu poron hyödyliisyy-
destä sille, ja sen välttämättömyydestä Pohjolan väestön
toimeentulolie. Ja jos kysymme joltain poronomistajalta tästä

^) P. mainitsee myöskin niittyjeii ja viljelyksien turmelemisesta.

188

asiasta, nun todeila tiiiemmekin siihen vakaumukseen etta
poro on maanviljelijän tuki ja turva. Mutta asialia on toi>
nenkin puolensa; eivät kaikki asukkaat P. Suomessa suin-
kaan elä poronhoidolla, suurempi määrä niistä käyttää ela-
tuksenaan maanviljelystä ja etenkin karjanhoitoa. On todel-
lakin kummastuttavaa huomata, kuinka harvalukuinen muu-
hun väestöön nähden usein poronomistajien luku on, joka
kuitenkin maata viljelevää väestöä mielin määrin hallitsee.
Tämä riippuu osaksi siitä, että pienen isännän poronhoito
ei menesty, vaan koko poronhoito on muutamien varakkait-
ten poronisäntien käsissä. Poronhoito on luonnistunut ja
nykyisen järjestelmän mukaan aina luonnistuu paremmin
siltä, jolla on runsaasti poroja ja joka voi itse valvoa etuaan.
Ei koskaan oikeus saa sijaa poronhoidossa, ellei poronhoitoa
järjestetä yhteiseksi, nun että voitto jaetaan kullekin poro-
osuutensa mukaan. Tiedän itse tapauksen, joUoin 30 poroo
omistaja muutamissa vuosissa kadotti vähitellen kaikki po-
ronsa, teuraätamatta niistä itse yhtään, sillävälin kun suuren
poroisännän tytöileen merkitsemät 3 poroa samassa ajassa
sikesivät samaan lukuun. Tarkastaessamme luetteloa, joka
osoittaa poronomistajien (perheitten) lukumäärää poromäärän
suuruuteen nähden nun näemmekin, miten kuntia löytyy,
esim. Tervolassa ja Rovaniemellä, missä ei pienen, 1 — 10
lukuisen, porokarjan omistajaa ole yhtään, ja muissakin
kunnissa ovat lukuisimmat sellaiset poronomistajat, joilla
on suurempi (50 — 200) määrä poroja. Mutta kuinka harvo-
jen käsissä muuhun väestöön verraten lukuisat porolaumat
ovat, osoittaa luettelo porollisten ja porottomain asukasten
välisestä suhteesta eri kunnissa. Me näemme siitä, että jo
Lapin kihlakunnan eri kunnissa porottomain asukasten per-
heisiin kuuluva hekilöiuku on 12,6 — aina 46,2 ^/o koko
väestön lukumäärästä. Tuo jälkimmäinen luku käsittää
Sodankylän. Mutta vieiä valtavampi on eroitus Kemin, Ou-
lun ja Kajaanin kihlakunnissa, missä, lukuunottamatta Kola-

189

rin kunnan 56,3 ja Kuusamon kunnan 27,4 prosenttia, poron-
omistajain perheisiin kuuluvien henkilöitten lukumäärä on
korkeintaan 20,4 ^/o koko väkiluvusta, vaihdellen 1,9 — 20,4,
ja ollen Kemin kihlakunnassa keskim. 10,9 ^/o ja Oulan
k hlakunnassa 12,9 ^ o. Kuinka suuri poromäärä voi olla,
hnolimatta poronomistajien benkilöluvun pienuudesta, osoit-
aa Rovaniemen kuDta, missä porojen lukumäärä on noin
10,400 poroa, vaikka poronomistajien perheisiin kuuluvien
henkilöitten lukumäärä tekee ainoastaan 6,4 % kunnan koko
väkiluvusta. Tästä näkee selvästi sen tavattoman vääryyden
minkä poronhoidon ollessa nykyisellä kannalla täytyy koh-
data maanviljelijää. Päivä päivältä kasvaakin senvuoksi
tyytymättömyys poronhoitoon maata viljelevän väestön kes-
audessa, mistä yhtenä esimerkkinä on yllämainitun talok-
kaan antama lausunto. Yleisesti tunnetiu on maata viljele-
välle väestölle jo porojen vaikutus metsiin; metsien arvon
kohottua on talonpoikakin kääntänyt niihin huolenpitoaan ja
useasti panee porojen tuottama turmio hänet enemmän kuin
huolehtimaan. Tuntuvampi hänelle on kuitenkin porojen
viljelyksille tuottama vahinko. Missä varsinkin heinänvilje-
lystä ja karjanhoitoa harjoitetaan, joutuvat karjanhoito ja
poronhoito alituisesti riitaan keskenään. Monenko maan-
viljelijän niityt tallaavatkaan porot lakoon, harvoissa päivissä
menee hukkaan monen lebmän heinä: kuinka lukuisat heinä-
suovat ja talaat raastavatkaan ne maahan, ottaen suuUisen hei-
Dia ja sotkien kaiken muun jalkoihinsa. Ja kaikkea tätä vastaan
täytyy maamiehen yksin itseään suojella. Rovaniemen Mänty-
järvellä kuulin kerran, kun eräs maanviljelijä anoi veljeään
poronomistajaa, eikö tämä auttaisi häntä tekemään niittyjensä
ympärille aitaa — tuon toisen, poronomistajan, poroja vas-
taan. Laihoja ovat porot turmelleet. Enontekiön Pelto-
vuomalla olivat ne kylän sisässä panneet maan tasalle peruna-
maat. Eivätkä maanomistajat voi mitään poroja vastaan;
kaikkialla ovat vähävaraisemmat riippuvaisia rikkaista poron-

190

omistajista, joten ne eivät kykene asettumaan vastarintaan.
Ja yhteisissä ja kunnan kokouksissa määräävät poronomista-
jat asiain menon.

Eräissä paliskunnissa on kyllä määräyksiä, missä mää*
rin poroDomistajien tulee avustaa suojien rakentamisessa
heinille. Siten säädetään esim. Kittilän kunnan poronhoito-
yhdistyksen ohjesäännössä, että poronomistajien tulee ottaa
osaa latojen rakentamiseen seinäin, harjain ja vuolien val-
mistamisella, tai suorittamalla niityn omistajalle 8 mk. latoa
kohden etempänä talosta olevilla niityillä. ^)

Niinkuin sanoimine ei useinkaan köyhä maamies riip-
puvaisuutensa ja avuttomuutensa vuoksi pysty ryhtymään
vaatimaan korvausta porojen hänelle tuottamista vahingoista,
vaikka hänellä olisivatkin todistukset käsissään ja olisi oikeas
puolellaan. Mutta ^useissa tapauksissa varsinkin seuduissa,
missä ei paliskuntajärjestelmää ole vallassa, ja missä siis
vahingoista ei paliskunta kokonaisuudessaan vastaa, on kor-

') En voi olla tässä huomautUmatta, että Lapinkomiteakin,
ehdotuksessaan asetukseksi poronhoidosta Snomessa, määräsi 31 pykä*

kälflssä, että : »vahinkojen estämiseksi — — ovat toiselta puo-

len se paliskunta, jonka piirissA niitty sijaitsee ja toiselta puolen saman
niityn omistaja tahi viljelijä velvoUiset, toinen toisensa vaatimuksesta,
paoleksi kumpikin, ottamaan osaa heinien säilyttämiseksi tarpeellisen
»ladon tahi — — kebdon tai talaan rakentamiseen*. Jos kerra niityn
omistajan ei muita elftiraiä kuin poroja tarvitse niittyjään tai suoviaan
suojella nun onhan huiitava vääryys pakoittaa hänet toisen karjaa yas-
taan suojaamaan viljelyksiään, vaan on luonnolliseeti poronomistajan
yksinään varustus tehtävä. Jos taasen viljelyksiä, kuten esim. paikoin
hirvien kautta, toinenkin vaara nhkaa, jota vastaan maanomistajan on
itseään suojeltava, knulnu varustuksien rakentaminen InonnoUisesti
taas hänelle. On todellakin ihmeellistä että yllämainitun-laista mä&*
räystä voidaan tehdä, että poronomistajia, jotka vähällä vaivalla saavat
16—20 jopa 25 % voittoa vuodessa, kituvasti toimeentulevan maan-
viljelijän vielä tulee auttaa, ubrattuaan hänelle metsiensä jäkäläu ja
nuorennoksen, rakentamalla hänelle aitoja, estääkseen hänen porojaan
tekemästä vahinkoa, josta hänelle jotain rahanvahinkoa koitnisi.

191

vausvaatimuksiin ryhtyminen muutenkin turha työ. Kovin
vaikeahan on saada todistetuksi, kenen porot ovat kuUoinkin
vahingon aikaansaaneet, jotta syyllinen voitaisiin langettaa
jonka lisäksi melkein aina porojoukossa on aseassa eri mer-
kissa olevia poroja, sellaisiakin, joita näkijä ei tunne. Sen-
vnoksi OD todistajien löytyessäkin usein peräti vaikeaa saada
korvaus vaurioista. Useimmin kuitenkin, niittyjen oUessa
hajallaan pitkin jokia ja jänkiä, kaukana taloista, ei poro-
jen vahingontekoa kukaan edes näe.

Lualisi jo edellisessä olevan kyllin ansiota yhden eläi-
men osalle, mutta poroista johtuu vielä muuan suuri puun-
hukka metsälle. Jäkälämaitten käytyä riittämättömiksi niillä
eläyille laajoille porolaumoille, mikä enimmin tulee tuntu-
vaksi ankarampien keväthankien ja lamitaivien sattuessa, on
täytynyt turvautua niibin jäkäläkasveihin, joita loisina kasvaa
hayupuillamme, ja joiden tavoittamiseksi on täytynyt ryhtyä
kaatamaan eläviä puita poronruuan vuoksi. Tämä on jo
huolestuttavan huonona esimerkkinä tuhlaavalle ja herää-
mättömälle talonpojalle, joka ei ympärillään mitään objetta
tarkasta hoidosta ja säästäväisyydestä näe. Muutamien suupalo-
jen Yuoksi, jotka kustakin kaadetusta naavapuusta saadaan,
hävitetään laajoja alueita. Kun hanki tai lumi estää poron pää-
semästä maan pintaan saapi 5 — 8 miestä usein viikkokausia
kaataa metsää maahan, hakata »poronkaskia» muutamia
satoja poroja varten. Lasketaan kutakin poroa kohden, aina*
kin etelä- ja keskiosissa poroaluetta, kaadettavan vuodessa
100 naavapuuta. Jos näinä puut kaadettaisiin täydellisiltä
räme- ja korpimailta, ja jos ^aiittaisiin todella kitukasvuisia
ja pieniä puita, olisi vahinko ehkä vähemmän suuri, mutta
hakkuu tapabtuu eroituksetta nun byvin kuivilla kuin vesi-
peräisillä mailla, aivan eri kobdastakin kuin on määrätty, ja
kuusia ja mäntyjä, isompia ja pienempiä puita kaadetaan
ilman eroitusta. Metsää läbdettäessä kaatamaan otetaan
kaikki järjestään birsipuineen päivineen, ja jatketaan rämeiltä

192

kangasniemille ja korkeille maille. Voi ilmaista kasken-
kaatajien ajatuksen Kiplingin sanoja sovittamalla: antaa
rämeen nousta maallel Pitkän kantotöyrään viereen jäävät
DUO puut Sitten lahomaan. Ylimetsänhoitaja E. Forsström
laskee, että poronkaskien kautta kaadettujen sellaisten puitten
arvo, jotka olisivat voineet varttua hirsipuiksi, Pudasjärven
kunnassa vuosittain tekee 45,000 — 112,000 markkaa, joka
tekisi Jos laskemme poroluvun F:n mukaan 2 — 3,000:ksi,
22:50 — 37:33 mk. poroa kohti, — ja siihen luettu ainoastaan
eiävä, hirsiksi varttuva puu^). Toisessa paikassa laskee hän,
että lin metsänhoito-tarkastusalueella vuosittain kaadetaan
3—3 ^/a miljoonaa kuusta, joitten arvo paljaans hiomapuuna
on 300,000—350,000 markkaa, tehden poroa kohden 10 mk.*)
Metsänhoitaja G. A. Stigell laskee Simon hoitoalueella valtion
samoin naavapuissa uhraavan summia, joita ei suinkaan
voida pitää korkeiksi laskettuina, poroista tulevaan voittoon,
joka on 15 — 25 ®/o (Lapinkomitean mukaa nainoastaan 10 V«)
poron 28 (20) mk. suuruisesta arvosta. Luulen, ettei meidän
tarvitse mennä lähempiin tütkimuksiin.

Näitten poronkaskienkaan haitallisuudesta ei ahdistettu
maamies joudu osattomaksi. Poroille kaadetut puut muodos-
tavat läpipääsemättömiä murrokoita metsään, mutta pabempi
on, että naavapuut kasvavat usein hyvillä heinämailla, joilla
talollisten lehmät käyvät laitumella. On sattunut, että naava-
puiden kaadon kautta poroille kylän ainoa laidunmaa on
muuttunut läpipääsemättömäksi ryteiköksi, siten aiheuttaen
suurta tappiota ja hankaluutta maanviljelijälle.

Koska luulemme tulleemme siihen vakaumukseen, että
poronjäkälä ei tee estettä puun siemenen itämiselle, nun jää
poron tuottamaksi hyödyksi luettavaksi ainoastaan se seikka
että poro välillisesti vaikuttaa kulovalkeaan ehkäisevästi.

»j S. M. J. nide VH s. 98, kirjoitettu 1898.
•) 8. M. J. nide XIV s. 14.

193

Tietäessään jäkäiän vähyydeD ja arvon sanotaan poronomisia-
jien olevan hyvin varovaisia käsitelle^ssään tulta metsässä,
ja rientävän heti sitä ßammuttamaan, ja tämä seikka osal-
taaan onkin tosi. Kuitenkin on nykyään tunnettua, että viime
vuosiDa paloja on syntynyt juuri sen kautta, että poromiehet
ovat sytyttäneet poroille kaatamat naavapuut, päästäkseen
siten toimittamasta niille määrättyä karsimista. Mutta en
usko, että kruunulle olisi ollenkaan se vaihdos tappioksi,
että se uhraisi jonkun kankaan ja sensijaan saisi rehevän
taimiston niille äärettömille nykyään nuorennoksen perin-
I)ohjaisessa puutteessa oleville maille, jotka leviävät Hauki-
putaan joesta ja Kiannon järvestä aina Lapin puuttomille
tuntureilln asti, — melkein koko metsäalueelleen.

Viime vuonna kuollut ruotsalainen suurmies metsän-
hoidon alalla, J. 0. af Zellin jätti kuollessaan kansalleen
testamentin, jossa tämä maansa metsille nun lämmintä
huolenpitoa osoittanat mies ybdessä kohdassa antaa kansal-
leen tehtäväksi: saada poistetuksi metsien laidunkieltoa
haittaavat esteet, jotta taimistot ja nuoret metsät pääsisivät
rauhussa versomaan, olkoot ne sitte syntyneet luontaisesti
tai keinotekoisesti, eivätkä joutuisi eläintenten purtaviksi ja
tallattaviksi^). Siinä olisi suuri tehtävä, meillekin nykyään,
ja Jos voitaisiin päästä siitä väärästä sääliväisyydestä ja
niista lyhyistä näkäkannoista, jotka nykyään ovat esteenä
perinpohjaisten korjausten toimeenpanolle, ja kiellettäisiin,
iukuunottamatta ajoporojen käyttöä, poronhoito kokonaan
niiltä mailta, missä se ei ole välttämätön, vaan aivan luonno-
ton, nun koituisi tästä maiden rauhoittamisesta siunausta
koko Perä-Pohjolalle, nun sen yksityisille asukkaille kun sen
kniununmaille.

*) J. O. af Zellen, Om vära skogars bättre värd och hOgre af-
kastning. Jalkaistn skogsv&rdfOr. Tidskrift'issft 1906. Vihk. 4—5.

Förluster.
t

Under inneTarande ärs tre första mänader har forst-
Tetenskapen att beklaga förlosten af fiere tragna och knn-
skapsrika förkämpar, hvilka gjort sig namu äfven för värt
lands skogsmän.

Den 16 januari skördade liemaDnen den nordiske växt-
patologins främste man — professorn vid Landbohöjskolan
Köpenbamn Dr E. Hostnip i den höga äldern af 75 är. F&
personer har det varit föninnadt att ännu tili sä sen älder
besitta kropps- och själskrafter samt arbetsförmäga i sä oför-
minskad grad, som Rostnip. Det var pä naturstudiets, spe>
cielt botanikens omräde, som R. skapade sig ett namn, ocb
sin ofanth'ga betydelse fick han genom att s. a. s. popularisera
vetenskapen, göra den tillgänglig för menige man och länka
sin forskning in pä fragor, som stä i intimaste samband med
landtmannens hvardagslif. Redan tidigt drogo växtsjukdo-
marne Rostrups uppmärksamhet tili sig, och det var främst
säsom växternas, särskildt kulturväxternas, forskare och lä-
kare, som han vann sitt stora erkännande. Under detta arbete
har han äfven i vidsträckt man bidragit tili kännedomen om
trädens sjukdomar och deras bekämpande. Hans viktigaste
värk ä sistnämnda omräde äro: »Afbildning og Beskrivelse
af de farligasle Snyltesvampe i Danmarks Skove» af kr 1889
samt hans är 1902 utgifna »Plantepatologi», hvilket sistnämda
arbete omfattar ingäende beskrifningar äfven öfver skogs-

195

trädens sjukdomar och är enastäende i Norden. Med Rostrup
har onekligen en af jordbrukets, trädgärdsodlingens och skogs-
värdens förtjänstfullaste vetenskapliga representanter galt ur
tiden. Talrika äro de vänner han lämnar efter sig, hvilka
fätt ätnjuta förmänen af hans värdefulla och vänskapliga
ledniDg vid lösandet af naturens stora gätor och bland denna
vänskara räkna vi äfven en mängtalig trupp finnar, som med
tacksamhet ihägkomma sin varmhjärtade och outtröttlige lärare.

Eg,

C. G. Hollmerz f.

Märkesmännen pä skogshushällningens omräde i värt
grannland i väster falla undan, den ena efter andra. Namn
sädana som J. 0. af Zellen, C. M. Sjögren och det, som stär
att läsas som öfverskrift pä dessa rader, innefatta i sig en
läng period af utveckling och arbete pä skogshushällningens
omräde och nämnas alltid da det blifver frägan om skogs-
saken och därpä nedlagdt arbete, men egarene tili dessa
namn ha under en relativt kort tidsperiod lämnat arbetsfältet
ät yngre generationer.

Till namnet är C. G. Hollmerz känd för hvarje finsk
forstman och hans arbeten hafva vi alla gjort bekantskap
med. Hvem har ej last hans Studier i skogstaxation, hans
Vägledning i skogshushäJlning, som väl torde vara en af de
bästa mindre läroböcker pä nämnda omräde, hvem har ej
stiftat bekantskap med arbetet Om Norrlands skogar, som
han med Th. örtenblad har utgifvit och hvem har ej i
Tidskrift för skogshushällning, som under en sä läng följd af
är, som frän 1895 — 1902, var redigerad af Hollmerz, lärt
sig att känna honom. Genom alla dessa arbeten har C. G.
Hollmerz gifvit äfven oss finska forstman en hei mängd
vetande och genom desamma stä vi städse i tacksamhets-

196

skuld tili hoDom. Men det är dessutom ännu en stör mängd
finska forstmän, som stä i en mycket större skuld tili HoU-
merz. De allra flesta af oss, som varit västerut torde ha varit
pä uppvaktning i Stockholm hos C. G. Hollmerz. Han gaf
räd och uppgjorde reseplaner för färden i Sverige för de
flesta finnar och ingen vände sig förgäfves tili honom och
vädjade i onödan tili haus tjänstvillighet. Man känner ju
sig redan pä andra sidan Botteuhafvet som främling och ej
sä füllt säker pä, att man ej faller »Ina värdar tili besvär,
men känslan af osäkerhet försvann med detsamma, som man
trädde under Hollmerz gästfria tak. Det räckte näml. ej
länge, innan man fann, hvilken fin och hjärtegod man man
hade för sig och hade man en stund besett skogsinstitutet i
sällskap med sin värd, som med största intresse redogjorde
för dess sevärdheter, för dess härliga träd och plantskolor
och hade man en stund suttit i institutsparken med dess
storartade utsikt öfver Strandvägen med staden i fonden och
Djurgärden, kände man sig intagen af säväl platsens skön-
het, som värdsfolkets angenäma gästfrihet.

I icke mindre an i 32 är, frän 1872—1904 var H.
föreständare för skogsinstitutet och hade under denna tid
hunnit uppfostra flertalet af svenska skogsmän. Under denna
länga följd af är var han bosatt pä institutet och hade an-
tagl. den vackraste platsen i Stockholm tili sin disposition.
Efter att ha tagit afsked 1904 flyttade H. tili Uppsala dar
han drog sig undan tili sitt sä välförtjänta »otium». Se-
naste vär besökte undert. H. ännu i hans hem i Uppsala
och fann honom dar intresserad som förr, ehuru föräldrad,
och säväl honom som hans hu<«tru om möjligt, vänligare an
förr. H. följde med intresse vära öden. Han hade endast
en gäng, pä naturforskaremötet, besökt Finland, men hade
frän denna sin färd angenäma minnen, som han gärna äter-
kom tili.

En man, som heia lifvet igenom ständigt varit upptagen

197

och arbetat, och som alltid haft känning af det pulserande
lifvets aldrig afstannande svänghjul, känner sig alltid öfver-
lopps, när han märker, att dess svängningar ej mera beröra
honom, att hans insats ej mera är af nöden. Denna upptäckt
är det, som sä ofta gör slut pä den hvila, som den äldrige
söker efter lifvets arbete och det var säkerligen den, som forde
C. G. Holmerz, hvars krafter dock ännu togos i anspr&k för
mängahanda värf, tili uppbrott.

Till de mänga välsignelser, som i Sverige följt den
afhällna läraren, den gamle Veteranen pä skogshashällnin-
gens omräde, tili hans sista hviloläger, ansluter sig äfven
mängen varm tacksam hälsning frän vänner i Finland, som
ej skola glömma hvad C. 6. Hollmerz varit för oss.

A. B. H—r.

N. E. Krog f.

En af Norges mest bemärkta forstmän, N. E. Krog, som
äfven var medlem af finska forstföreningen och känd hos
oss, har gätt ur tiden. Krog besökte Finland är 1897 och
öfvervar ett forstföreningens möte i H:fors sanima är. Han
var rest tili värt land för att lära sig känna vära forstliga
förhällanden och fattade da ett varmt intresse för det och
följde med dess öden genom att brefvexja med en del forst-
män. Krog hade fätt sin utbildning i Tharand, hvarstädes
han studerade samtidigt med Blomqvist.

I sitt hemland har han gjort sig förnämligast bemärkt
genom ett synnerligen framgängsrikt och hängifvet arbete för
planteringssaken. Honom tillkommer hufvudsakliga förtjän-
sten om att planteringen pä den nakna, Ijungbevuxna väst-
kusten päbörjades och genomförc^es med en sädan framgäng
och under sin anställning i det stora norska skogssällskapets
Ijänst verkade han med en aldrig svikande ifver för att »fä

198

Norge skogbeklädt». Han fick äfven tili en del äse frukten
af sitt arbete, ty mänga vackra ungskogar buro därom tyd-
ligt och vackert vittnesbörd. Tusende trän vittna om bans
arbete för sitt land.

Finska Forstföreningen, som räknar sig tili ära, att ha
haft Krog bland sina medlemmar, förenar sig i att beklaga
bans bortgäng.

Oscar Wilhelm Timgren *|-.

Den 22 sistförlidne februari afled i Helsingfors öfver-
forstmästaren Hofrädet Oscar Wilhelm Timgren. Född i
Björneborg den 1 Oktober 1833, blef han student frän Äbo
gymnasium 1856. Da vid denna tid forststatens i landet
Organisation var att emotse, afbröt Timgren de af honom
vid universitetet i fys. mat. Sektionen päbegynta studier, an-
togs tili landtmäterielev och inskrefs vid Brukssocietetens i
Sverige skogsinstitut, som da var förlagdt i bergslagsstaden
Nora.

I likhet med flera andra studenter, hvilka da egnade
sig ät forstfacket, valde Timgren i sädant afseende sagda
läroanstalt, emedan dävarande chef för landtmäteriet och
forstväsendet bade uttalat den mening, att undervisningen i
detta institut särskildt med afseende ä den praktiska färdig-
heten i skogshushällning, hvilken dar bibringades eleverna,
vore af icke ringa betydelse för dem, som först komme att
användas vid forstförvaltningen i Finland.

Efter genomgängen kurs vid sagda skogsinstitut och
därefter aflagd examen vid förenämnda öfverstyrelse, antogs
Oscar Timgren tili forstkonduktör 1859. DI revierförvaltare-
tjänsterna sedermera besattes, blefvo de fleste af dem. hvilka
utdimitterats frän Nora institut, förordnade tili revieren i
üleäborgs län och erhöU Timgren da sin verksamhet i Kemi

199

revier, försl säsom tjänstförrätlande forstmästare i december
1859 och sedermera som ordinarie 1863.

Med rastlös ifver log han genast ihop med göromälen
därstädes och det förestod därvid främst att uppskatta re-
vierets förr&d af sägtimmerträd samt anordnandet af skogs-
bevakningen inom detsamma. Praktiskt anlagd som Timgren
var, haodhade han revierförvaltningen pä ett förtjänstfullt
satt. Som forstmästare förestod han särskilda ganger öfver-
forstmästaretjänsten i Kemi inspektionsdistrikt samt i en följd
ander 1877 — 1880, da han utnämndes tili öfverforstmästare
i Kuopio läns inspektionsdistrikt, frän hvilken tjänst han er-
höll ansökt afsked 1903.

Under sin länga tjänstetid var Timgren ett mönster af
ordentlighet, flit och samvetsgrannhet samt ätnjöt aktning och
förlroende af tjänstekamrater. Godhjärtad, hade han vänner,
hvilka med saknad minnas den bortgängne hedersmannen.

Hofrädet Timgren var medlem i internationella kom-
missionen för ordnande och regiering af flottningsförhällan-
dena i Tomeä och Muonio elfvar samt ledamot i komit^n
för afgifvande af förslag tili ätgärder tili förebyggande eller
minskning af bottenis i de nordösterbottniska elfvarna. 1904
tilldelades honom utmärkelsetecken för 40 ärs oförvitlig tjänst.

C. N.

Keisarilliselie Suomen Senatilie.

Kun Suomen kr uunun metsät vuonna 1859 asetettiin metsän-
hoitolaitoksen alaisiksi ja samalla rayöskin ylimetsänhoitajanvirat
perustettiin, tuli ylimetsänhoitajain tehtäväksi kruununmetsäin
hallitusta koskevan, toukokuun 13 päivänä 1859 anaetun armoUi-
sen ohjesäännön mukaan paikallisina tarkastajina valvoa metsiä
koskeviea asetusten ja sääntöjen noudattamista, pitää kirjaa kruu-
nunmetsistä ja niitten hoidosta, tarkastaa metsänhoitajien antamat
luettelot ja kertomukset, usein käydä hoitoalueissa tarkastamassa
metsänhoitoa ja vartioimista sekä neuvoa metsänhotajia ja met-
sänvartijoijta näiden tehtävissä. Vielä antoi ohjesääntö Ylihalli-
tukselle vallan määrätä ylimetsänhoitajia mittaamaan ja kartalle
panemaan kruununmetsiä sekä niistä laatimaan talousehdotuksia.
Ylimetsänhoitajille tuli nun muodoin hyvinkin monipuolinen tär-
keä toimi. Varsinkin alussa oli ylimetsänhoitajilla paljon vai-
keuksia voitettavana kun he Itse ja heidän alaisensa virkaniiehet
olivat kokemattomia, kun tiedot kruunuUe kuuluvista maista oli-
vat epävarmoja ja kun kansa yleensä asettui vihamieliselle kan-
nalle metsänhoitovirkamiehiä kohtaan, jotka estivät metsien va-
paata käyttämistä, jota kansa siihen saakkaoli pitänyt oikeutenansa.
Kun metsäntuotteiden arvo silloin vielä oli aliiainen ja niitten
menekki vähäinen, pysyivät tulot kruununmetsistä metsänhoito-
viraston perustamisen jälkeen pitkät ajat nun pieninä että tämä
seikka lisäsi ynseyttä metsänhoitovirastoa kohtaan.

Näissä oloissa ja kun luvaton metsänkäyltö useilla paikka-
kunnilla oli yleistät ei metsänhoitajien toirai oUut kadehdittavaa
ja olisi se käynyt vielä vaikeammaksi, jolleivat ylimetsänhoitajat
olisi heitä neuvoillansa ja toimillansa avustaneet Ylimetsänhoita-
jien asiana oli myöskin aikaansaada tarkastuspiireissänsä yhden-
mukaista paikallisoloihin sopivaa menettelytapaa metsänhoidoUi-
sissa toimissa ja metsänhoitajien avulla saada toimeen ja täyden-
tää metsänlioidon tilastoa. Onnistuaksensa tehtävissään tuli yli-

201

metsänhoitajan, kuten hänen velvollisuuteensa ohjesdännön mukaan
kunlui, uutterasti liikkaa tarkastuspiirissänsä sekä siten tutustua
paikallisiin oloihin ja ottaa selkoa nun hyvin metsänhoitajain
toimista kuin kaikista muistakin seikoista, mitkä kruununmetsien
hoidannoUe olisivat hyödyksi. Kun metsiä aluksi voitiin myydä
▼errattain vähissä erissä Ja vähempi arvoisia nietsäntuotteita
ainoastaan nimeksi, olivat yiimetsänhoitajain kirjoitastyöt ensi
aikoina tastä ja monesta muustakin syystä nun vähäiset, etteivät
ne estäneet ylimetsänhoitajaa olemasta tarkastusmatkoillansa suu*
ren osan vuodesta ja Jos ylimetsänhoitaja enemmän aikaa hoiti
samaa tarkastuspiiriä f>erehtyi hän nun muodoin metsätoimiin ja
sitä koskeviin asioihin siinä roäärin, että hän kokemuksensa kautta
saattoi metsänhoitajien muuttuessa uusilie tulokkaille antaa hyvin
tarvittavaa ohjausta. Suomen metsänhoidon edistämiseen ja kehittä-
miseen ovat ne ylimetsänhoitajat, jotka tarraolla ja uutteruudella
oval tehtäviänsä hoitaneet, sentähden suuresti vaikuttaneet.

Aikojen kuluessa ja sittenkun puutavarain menekki on suu-
rentunut ja näitten arvo noussut, on metsien hoitaminenkin käy-
nyt sitä tarkemraaksi, mutta luonnollisena seurauksena siitä on
myöskin ollut, että yiimetsänhoitajain työt ja varsinkin kirjoitus-
työt ovat enenneet» etenkin kun metsänhoitajain kirjevaihto Metsä-
hallituksen kanssa viime aihoihin saakka on kokonaisuudessaan
tapahtunut yiimetsänhoitajain välityksellä. Kun hoitoalueitten
jakaminen Oulun läänissä toimeenpantiin vuonna 1905, lisäsi sekin
sanotun läänin yiimetsänhoitajain kirjoitustöitä, vaikkapa lääniin
samalla muodestettiinkin yksi uusi, Lapin tarkastuspiiri Myös-
kin metsäkassöörien asettaminen lähinnä yiimetsänhoitajain val-
vonnan alaisiksi sdmoin kuin koko uuden tili tysjärjestel man toi-
meenpano, joka m. m. on siirtänyt kuvernöörien tehtävät kruu-
nunmetsäin tilityksen suhteen metsähallinnolle, on antanut heille
lisää tointa. Sittemmin on sen mukaan, kun metsäntuotteiden
myynti kruununmetsistä lisääntyy, ylimetsänhoitajille tullut yhä
tärkeämpi tehtävä tämän myynnin silmällä pidossa ja paikallisessa
johtamisessa. Ilman tämmöistä paikallista johtoa kokeneen metsän-
hoitomiehen kautta, jonka puoleen ostajatkin kääntyvät, tulisi puu-
tavarain myynti kruununmetsistä hajanaiseksi ja kaipaisi johdon-
mukaisuutta, koska metsäntuotteitten kauppa kuUakin myynti-
aineella, joka käsittää useita hoitoalueita, on toimitettava yhte-
näisiä periaatteita silmällä pitäen ja sovitetlava kulloinkin vallit-
sevain kauppa-olojen mukaan. Voimassa olevain -määräysten
mukaan tuleekin yiimetsänhoitajain, kunkin tarkastuspiirissään.

202

neuvotella ja suostua aluemetsänhoitajain kanssa niistä puumää-
ristä, joita kuUoinkin tarjotaaa kaupaksi, jotta tässä suhteessa
johdonmukaisuutta saavutettaisiin ja jotta myynti saataisiin sovi-
tetuksi kruunulle täysin eduUiselle kannalle. Kuten Metsähalli*
tuksella on oUut tilaisuus Keisarilliselle Senaatille ilmoitta on
Sita paitse nyttemmin uudesti järjestetty vähittäismyynti kruunun-
nietsistä jätetty ylimetsänhoitajain ohjattavaksi.

Enemmän kuin railioinkaan ennen ovat ylimetsänhoitajat
meillä välttämättöraän tarpeelliset nyt, kun kruununmetsäin hoi*
dannon suhteen on olemassa murrosaika, jolloin tulot näistä
metsistä alkavat suuresti kohota, joilloin voimaperäisempi metsän-
hoito pannaan toinieen kaikkialla syrjäisemmissäkin kruunun*
metsissämme, mutta jolloin hoitoalueitten metsänhoitajina, henkilö-
kunnan suuren lisäyksen vuoksi, melkoiseksi osaksi on verraten
nuoria voimia, jotka tarvitsevat paikallista ohjausta ja tarkastusta.

Metsähallituksella on kuitenkin jo kauan oUut selvillä että
ylimetsänhoitajalaitoksessa on paljon parannettavaa, jotta se täysin
vastaisi tarkoitustansa ja on Metsähallitus jo ryhtynyt toimen-
piteisiin tässä suhteessa, vaikk'ei se vielä, muiden suurien pa-
rannustoiraien vuoksi, ole ennättänyt täydellisesti saada poiste-
tuksi niitä epäkohtia, jotka haittaavat ylimetsänhoitajalaitosta.
Valmistaakseen ylimetsänhoitajille enemmän tilaisuutta tarkastus-
matkoihin hoitoalueissa, on Metsähallitus jo melkoisessa määrässä
vähentänyt heidän kirjoitustyötään asettumalla monissa asioissa
suoranaiseen kirjevaihtoon metsänhoitajain kanssa. Mutta kai-
kessa tapauksessa on ylimetsänhoitajilla vieläkin min paljon
kirjotustyötä ja suurcksi osaksi semmoista kuukausittain uudis-
tuvaa n. s. koneellista kirjotustyötä, kuten esimerkiksi metsän-
vartijain palkkain tilaukset y. m., että täraä kirjotustyö estää heitä
tarpeellisessa määrässä toimittamasta tarkastusta piireissänsä.
Tämän auttamiseksi olisi välttämätönlä että ylimetsänhoitajalla
olisi käytettävänään kanslia-apulainen, joka voisi toimittaa mel-
koisen osan sitä kirjoitustyötä, joka ylimetsänhoitajan kansliassa
on tehtävänä. Tämmöisiä apulaisia on ylimetsänhoitajilla myös-
kin muissa maissa, missä metsätalous on korkealle kehittynyt ja
missä ylimetsänhoitajalaitos on valtion metsähallinnon tärkeänä
osana, puhumattakaan semmoisista raaista> kuten Bayerista, jossa
ylimetsänhoitajalaitosta vastaa kokonainen paikallinen tarkastus-
virasto useine virkamiehineen.

Toinen epäkohta, joka haittaa ylimetsänhoitaja-laitosta, on
se että näille viranomaisille, joilla on verraten suuri piiri kullakin.

203

on anaettu vuotuinen matkaraha (1,400—1,600 markkaa) eikä ole
määrätty korvausta eri matkoista. Luonnollista on, että tämmöistä
vuotuista matkarahaa ruvetaan vähitellen katsomaan osaksi pal-
kasta ja sen alkuperälnen tarkoitus aikaa myöten enemmän tai
vähemmäD unohtuu. Samoinkuin kruuQunmetsäkomitea vuonna
1900 ilmestyneessä mietionössään huomauttaa, olisi Metsähallituk-
senkin mielestä ylimetsäQhoitajille annettava korvaus matkoista
laskun mukaan, jotta tämä laitos tulisi tärkeää tarkoitustaaD vas-
taavaksi. Siihen on nyt sitäkin enemmän syytä kun ylimetsän-
hoitajain tehtäviin on liitetty myös metsäkassöörien toimen tar-
kastus, joka vaatii semmoisia lisämatkoja, joita alkuperäisiä raatka-
rahoja määrättäessä ei oltu edellytetty. Kun malkustus pohjois-
Suomessa tulee erittäin kalliiksi ja paljon kalliimniaksi kuin
rauussa osassa maata, olisi välttämätöntä että ainakin paivä-
raha matkustuksista olisi Oulun läänissä tarpeellisessa määrässä
korotettu.'

Vielä on suurena haittana ylimetsänhoitajain menestykselli-
selle toiminnalle oUut se, etteivät nämä viranomaiset aina ole
asettuneet asuraaan seramoisille paikoille tarkastuspiirissänsä,
mltkä kruununmetsien hoidantoa varten olisivat olleetsopivimmat
Kun esimerkiksi etelä- ja keski Suomessa, missä kruununmetsät
ovat ryhmittäin osassa lääniä tai tarkastuspiiriä, ylimetsänhoitaja
mukavuudekseen asettuu kaupunkiin tai muuhun paikkaan aivan
toisessa osassa tarkastuspiiriä kuin missä enimmät kruununmetsät
sijaiUevat, mihin hänellä muodollisesti ehkä on oikeus, nun on
selvää että ylimätsänhoitajan todellinen tärkeä tehtävä paikallis-
ohjauksen ja tarkastuksen suhteen suureksi osaksi jää saavutta-
matb). Tämmöinen epäkohta, joka tällä haavaa vallitsce esimer-
kiksi Turun— Hämeen läänien sekä Kuopion läänin tarkastus
piireissä, olisi nimenomaisen säänöksen kautta saatava korjatuksi.

Jos ylimetsänhoitajain nykyisistä palkkaeduista luetaan pois
matkarahat, tulevat ne suunnilleen vastaamaan samaa rahamäärää,
roinkä metsänhoitajat saavat palkankorotuksineen, varsinkin kun
korvaus matkustuksista matkustus ohjesäännön mukaan ei lähes-
kään tule nousemaan siihen määrään kuin nykyiset matkarahat
Näillä palkkaeduilla ei voi toivoa saatavan etevimpiä metsän
hoitajia ylimetsänhoitajiksi, kun heillä sitäpaitse nykyaikana on
tilaisuutta antautua taloudellisesti edullisempaan yksityispalveluk-
seen; ja kun ylimetsänhoitajain toiminnasta suuressa määrin
riippuu kruununmetsäin säännöllinen hoito ja näistä metsistä
karttuvain tulojen lisääntyminen, on välttämätöntä että näin ollen

204

ylimetsdnhoitajain palkkaetuja parannetaan edellä mainittua vuo-
tuisteo matkarahaio vähennystä vastaavassa määrässä ja että hei-
dän palkkaetunsa asetetaan sopusointuun sen tärkeän tehtävan
kanssa, joka heillä od ja joka nyt ehdotettujea muutosten kautta
tulee paljo vaikuttavammaksi ja voimaperäisemmäksi kuin ennen.
Näin ollen katsoo Metsähallitus, joka täysin oivaltaa mitenkä tär-
keää olisi että ylimetsänhoitajia saataisiin pitemmäksi ajaksi kiinni-
tetyiksi toimiinsa, välttämättömäksi että ylimetsänhoitajille myön-
nettäisiin palkankorotusta vilden ja kymmenen vuoden palvelus-
ajan jälkeen 500 markkaa kummallakin kerralla seka että heidän
palkkionsa, joka nyt on Turun— Hämeen, Viipurin— -Mikkelin, Kuo-
pion ja Vaasan läänien tarkastuspiireissä 1,500, Oulujärvens lin ja
Lapin tarkastuspiireissä 2,000 ja Kemin tarkastuspiirissä 2,500
markkaa, määrättäisiin neljässä ensiksi mainitussa tarkastuspiirissä
2,000 markaksi sekä kaikissa Oulun lääuin tarkastuspiireissä, joista
Kemin tarkastuspiiri nyttemmin on entisestään pienentynyt 2,500
markaksi.

Edellä sanotun yhteydessä katsoo Metsähallitus kohtuulli-
seksi että ylimetsänhoitajille, joilla ei ole virka-asuntoa, m3''ön-
nettäisiin pienempi määräraha kansliahuoneuston vuokraamista
varten, koska ylimetsänhoitajilla on siksi suuret arkistot ja kanslia-
työt että huoneuston vuokraaminen kansliaa varten vähentää hei-
dän palkkaetujansa.

Koska näin ehdotettu ylimetsänhoitaja-laitoksen järjestely
saattaa ehkä vähentää nykyisten viran haltijain tuloja, tuntuu
kohtuuttomalta panna se toimeen pakollisesti ennenkun virat joutu*
vat avonaisiksi mikäli eivät nykyiset viranhoitajat nyt esitettyihin
muutoksiin suostu.

Tuotuaan esiin nämä parannustoimet ylimetsänhoitaja-laitok-
sen suhteen, tahtoo Metsähallitus vielä kosketella eräitä äskettäin
sanomalehdissä olleita mietelmiä siitä, että ylimetsänhoitajien
virat joko osittain tai kokonaan hävitettäisiin tai siirrettäisiin pää-
kaupunkiin, jomraoiset väitteet nähtävästi ovat vastakaikuja eräistä
Ruotsinmaan lehdissä olleista sikäläistä metsätaloutta moittivista
kirjoituksista ja eräistä Norjassa ehdotetuista, vaikka aivan toisen-
laisiin olosuhteisiin kohdistuvista muutoksista. Mitä erityisesti
tulee noihin Ruotsin lehdissä olleisiin kirjoituksiin, joiden mah-

205

doUisesti voitaisiin katsoa soveltuvan jossakin määrin meidän oloi*
himme, nun on huomattava» että olot meillä jauri tässä kohden
ovat suuresti toisenlaiset kuin Ruotsissa, ja ainoastaan pintapuoli-
nen asianarvosleiu saattaisi ottaa sanottujen sanomalehtikirjoitus-
ten johdosta ehdottaakseen ylimetsänhoitaja-laitoksen hävittämistä
meillä. Haomattava on, että Ruotsin metsäohoitajilla nykyisin
on paljon pienempi päättämisvalta metsien hoidossa ja metsän
tuotteiden rayynnissä kuin meillä ja varsinkin pieniarvoisten puit-
ten myynti siellä on hankalaa ja monimutkaista erittäinkin sen
kantta ettei siellä ole metsäkassöörejä. Minkä arvoisia nuo mai-
nitut kirjoitukset ovat, selviää siitäkin että niissä on tehty ehdo-
tuksia sähen suuntaan että vähittäismyynti kruununmetsistä olisi
jätettävä metsänvartijain asiaksi ja metsänboitajat tehtävät toimin-
tansa puolesta lähimmiten nykyisten ylimetsänhoitajain veroisiksi.
Metsähallilus ei katso tarvitsevansa enempää kosketella
tfimänkaltaisia ehdotelmia, vaan viittaa siihen että niissä keski-
Euroopan sivistysmaissa, joissa metsänhoitotoiraella on vankim-
mat juurensa ja joissa valtion metsäin tuottavaisuus on saatu
tavattoman korkealle kohoamaan ja näiden metsäinhoito on taita-
vasti järjestetty, ylimetsänhoitaja laitosta päinvastoin yhä kehite-
tään, koska se on huomattu tärkeäksi jäseneksi metsänhoito-laitok-
sen elimistössä. Samoinkuin kruununmetsäkomitea mietinnössään
yksimielisesti katsoi ylimetsänhoitajavirat meidän oloissamrae
perin tarpeellisiksi, samoin Metsähallitus on kokemuksensakin pe
rusteella vakuutettu siitä että näraä virat, kunhan ne Metsähalli-
tuksen nyt ehdottamalla tavalla parannetaan, ovat välttämättömät
meidän kruununmetsätaloutemme kehitykselle ja että näiden vir-
kain hävittäminen merkitsisi mitä suurinta taka-askelta meidän
metsänhoitomme alalla. Metsähallitus on myös vakuutettu siitä»
että talevainen aika on päinvastoin huomaava tarpeelliseksi yhä
edelleen kehittää ja lisätä sitä paikallista tarkastus- ja ohjaus-
tointa kruununmetsissä, jonka ylimetsänhoitajalaitos meillä muo-
dostaa, samoinkuin jo on tehty keski Euroopan sivistysmaissa,
missä alat kuitenkin ovat pienemmät, matkat lyhemmät ja kulku-
neuvot paremmat.

Sen nojalla mitä edellä on esiintuotu, rohkenee siis Metsä-
hallitus, käsiteltyään tätä asiaa useissa yhteisistunnoissaan ja pyy-
dettyään ylimetsänhoitajilta asiassa lausunnot jotka tähän liite-

206

tään, nöyrimmästi esittää että ylimetsänhoitajavirat uudesti jär-
jestetään seuraavasti:

että kuUekin ylimetsänhoitajalle avuksi asetetaan kanslia-
apulainen, joka saa vuotuista palkkiota 1,200 markkaa ja johon
kansliaapulaisen toimeen Metsähallitus ylimetsänhoitajan ehdo*
tuksesta, sittenkun toimi on ollut haettavana, määrää sopivao
henkilön ;

että ylimetsänhoitajat saavat virkamatkoistaan korvausta
matkustusohjesääonön mukaan kuitenkin nun että Lapin tar-
kastuspiirin ylimetsänhoitaja saa 50 7« sekä Kemin, lin ja Oulu-
järven tarkastuspiirein ylimetsänhoitajat 40 7« korkeamman päivä*
rahan matkustus- ja toimituspäiviltä kuin minkä tätä nykyä voi-
raassa oleva matkustusohjesääntö määrää, jotavastoin ylimetsän-
hoitajat eivät saa mitään vuotuista matkarahaa;

että yliraetsänhoitajain tulee asua Senaatin määräämällä
paikalla siinä osassa tarkastuspiiriänsä, missä euimmät kruunun-
metsät sijaitsevat ja mistä he parhaiten voivat ohjata ja tarkastaa
piiriinsä kuuluvien hoitoalueiden hoitoa sekä silmällä pitää metsä-
kassöörien toimintaa;

että ylimetsänhoitajat saavat palkankorotusta viiden ja kym-
menen vuoden palveluksesta samassa 500 markkaa kummaüakin
kerralla ;

että ylimetsänhoitajain palkkio Turun— Hämeen, Viipurin—
Mikkelin, Kuopion ja Vaasan läänien tarkastuspiireissä määrätääo
2,000 markaksi sekä Oulun läänin tarkastuspiireissä 2,500 markaksi;

että kullekin ylimetsänhoitajalle annetaan kansliahuoneuston
vuokraamista varten 300 markkaa vuodessa; sekä

että tämä ylimetsänhoitajanvirkain järjestely toimeenpannaan
sen mukaan kuin nämä virat joutuvatavonaisiksi, mikäliylimetsän-
hoitajavirkain nykyiset haltijat eivät suostu edellä esitettyihin
muutoksiin. Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 1907.

P. W. Hannikainen.

Heikki Hakosalo,

Virallista.

Liiettelo Metsähallituksen antamista'

määräyksistä.

1906.

Lokakunn 8 p. Mfiftrftys Metsäkond. Ossian Petreü'ille v. t. metsän-

hoitajaksi Utajärven hoitoaJueella.
» 16 p. 8:n Metsäkond. WeiJcko Ttosehierdle hoitamaan 1 kuu-

kauden ajan Siikajoen hoitoalueen metsän-

hoitajanvirkaa.

Metsänkond, Lennart Masalin'ille avustamaan

Jämsän hoitoalueesBa.

Metsäkond. A. Cauton'üle avustamaan Paolangan

hoitoalueessa.

Metsäkond. E, W. Holmströmitte avustamaan

Pudasjärven hoitoalaeessa.

Metsäkond. Valter Nevanlinnalle avustamaan

Oriveden hoitoalueessa.

Metsäkond. Johannes Rechardt'ille hoitamaan

2 Vs kuukauden ajan Hyrynsalmen hoitoalueen

metsänhoitajan virkaa.
Marrask. 3 p. Mäftrftys Ylimetsänhoitaja Rob. Montell'üle ylimääräiseksi

esittelijäkBi Metaähallitukseen.
» > p. 8:n Metsänhoitaja M. af Tengström'iUe hoitamaan

6 viikon ajan lin tarkastuspiirin Ylimetsän-

hoitajan virkaa.

> 10 p. 8:n Metsäkond. Johannes Rechardt'iUe hoitamaan

2 kuukauden ajan Hyrynsalmen hoitoalueen
metsänhoitajan virkaa.

> 14 p. 8:n Metsänkond. J. Hartmanüle avustamaan Pudas-

järven hoitoalueessa.

8:n

stn

P-

8:n

P-

8:n

P-

stn

208

17 p.

21 p.

24 p.

29 p.

8:ii

8:n

8:ii

8:n

Marrask. 15 p. Mft&rftys Metsänhoitaja R. CarUtedfiUe hoitamaan 3 viikon

ajan Wüpurin — Mikkelin Iftänien tarkoitus-
piinn ylimet^ftnhoitajan virkaa.
Metsäkond. J. Hartman'iüe olemaan v. t. metaftn*
hoitajana Puhoksen hoitoalueessa 6 viikon ajan.
Metsänkond, T. GoiÜehetCüte avnstamaan Pndas-
j&rven ja Puhoksen hoitoalneissa.
Metsäkond, Anno Sjjöman'Hle avustamaan Ranuan
ja Ylisimon hoitoalaeissa.
Metsäkond, Paul Pikoff iUe avustamaan Ranuan,
Ylisimon ja osassa Kuivaniemen hoitoaluetta.
Metsäkond. Brutus Leschelle v. t. opettajakai
Evon Metsänhoito-opistossa kniuvan lukuvuoden
loppuun.
Mftftrttys Metsäkond. Tryggtve Lund^ille apulaismetsin-
hoitajaksi entisessä Sodankylän hoitoalueessa.
8:n Metsäkond. Torsten Rosenbröjer*iüe olemaan
ylimääräisenä meteaiihoitovirkamiehenä klr-
kollisvirkataloja varten 1 kuukauden ajan.
30 p. 8:n Metsäkond. L. L. WaMberg'iüe apnlaismetsftn-

hoitajaksi eut. Kuusamon hoitoalueeseen.

Jouluk. 1 p. Mäftrftys Metsäkond J. K, TuoriUe v. t. metsanhoitajakBi

Tuntsan hoitoalueessa 6 viikon aikana
Metsäkond. Weikko Roschier'üle hoitamaan 4
kuukauden ajan Siikajoen hoitoalueen metsän-
hoitajan virkaa.

Metaanarvostelija. Alb. Torckell'üle olemaan
toistaiseksi v. t. metsänhoitajana Alajärven
hoitoalueessa.

Metsäkond. Binar HoughergiOe Ylima&rftiseksi
metsanhoito virkamieheksi kir kollisvirkataloja
varten.

Metsäkond. Arvid Lamp6n'iüe ylimftäräiseksi
metsanhoito virkamieheksi kirkollisvirkataloja varten.

1 P.

8:n

13 p.

8:n

s:n

14 p.

15 p.

18 p.

8:n

Metsäkond. Lauri J[>tt7o//e avustamaan Meltanksen

ja Rovaniemen hoitoalueessa.

Metsänhoitaja. M. af Teng8iröm,%lle hoitamaan

joulukuun loppuun lin tarkastuspiirin ylimetsftn

hoitajan virkaa.

Apulaismetsänhoitaja Atri 8. ArimoUe ylimä&rfti-

seksi opettajaksi Evon Mets&nhoito-opistossa

kuluvan lukuvuoden ajaksi.

209

Jonlnk. 18 p. MftäräyB. Metsäkond. Toivo W. Paavoselle hoitamaan

knluvan luknvuoden loppuun apulaiBmetsän-
hoitajan virkaa Evon metsänvartijakonlassa.

> 22 p. 8:n YUmetsänhoitaja G. 0, TimgrefiiiUe hoitamaan

6 viikon ajan ylitirehtOörin apulaisen
virkaa Mets&hallituksessa.

> > p. 8'n Metsäkond. Knut Cajanus'eUe hoitamaan edelleen

Waasan läänin tarkastaspiirin Ylimetaänhoitajan
virkaa.
9 31 p. 8:n Metsäkond, Torsten BosenbrUijerüU ylimääräi-

seksi metsftnhoitovirkamieheksi kirkollisvirka
taloja varten

> > p. s:n Metsänhoitaja N, J. Juselius'elle hoitamaan

yhden vuoden ajan lin tarkastaspiirin Ylimetsftn-
hoitajan virkaa.

> > p. 8:n Metsäkond. Johannes Bechardt'iUe hoitamaan

yhden vuoden ajan Paltamon hoitoalueen
metsänhoitajan virkaa.

1907.

Tammik. 2 p. Mftfträys Metsäkond. W. Harlinin avustamaan Suomus-

salmen hoitoalueessa kiireellisissä metsänhoito-

töissä.
6:n Metsäkond. I. H. D. Lassüatte hoitamaan 3 kuu-

kanden ajan Tuomamiemen metsänvartijakou-

lun opettajanvirkaa.
8:n YUmetsänhoitaja G. O. Timgrenüle hoitamaan

4 kunkauden ajan ylitirehtöörinapulaisenvirkaa

metsähallituksessa.
sin Metsäkond. E. Cronströmüle olemaan apulaisena

rantatiehakkaiden järjestämisessä ja Siiiron saha.

toimen hoidossa.
s:n Metsäkond. E. W. Holmströmüle avustamaan Sa-

lamajärven hoitoalueessa kiireellisissä metsän-

hoitotöissä.
Helmik. 4 p. 8:n Metsäkond, T. Sandellille hoitamaan 6 viikon

ajan Pyhäjoen hoitoalueen metsänhoitajan virkaa.

Metsäkond. 0. E. Sandeliukselle avustamaan rau-

tatiehakkauksissa Kemin hoitoalueessa.

Metsäkond. W. WaUelle avustamaan rautatie

hakkauksissa Suomusjärven hoitoalueessa.

8 p.

17 p.

18 p.
28 p.

4 p.

7 P.

14 p.

8:n

26 p.

8:n

26 p.

8:n

26 p.

s:n

Maalisk.

2 p.

8:d

210

Helmik. 16 p. Määräys Ifetoä/cond. W. Roschierüle hoitatnaan Siikajoen

hoitoalueen metsänhoitajanvirkaa vakanssiaikana.

> 21 p. 8:n Metsäkand, J. K, Tuarüle avustamaan Jämsftn

hoitoaluee68a kiireelli8i88tt metsAnhoitotöissä.
» 22 p. 8:n Metsäkond.^ vapaaherra A, StandertshjÖldiüe

avu8tamaan rautatiebakkauksissa JongoDJoen
hoitoalneessa.

> 26 p. s:n Metsäkofid. A, W. GraniHUe olemaan edelleen

toi8taisek8i met8anhoidontarkastajaDa.
Metiäkand. B. Branderüle siu 8:n.
» K, Moringüle 8:n 8:d.

» K. W, Cajanuksdle am 8:n.

Metsänkoitaja E. B. Butzowiüe hoitamaan 6 vii-
kon ajan metsanhoidontarkaatajaDtointa.
2 p. 8:n MetBäkond, E. StjemtoalliÜe hoitamaan 6 viikon
ajan Kuivaniemen hoitoalueen metsftnhoitajan-
virkaa.
9 p. 8:n Metsäkond. F. SandeüUle hoitamaan Pyhftjoen
hoitoalaeen metsänhoitajanvirkaa vakanssiaikana
12 p. 8:n Metsäkond. Hj. Enrothüle avustamaan Suojftrven

lahjoitusmaiden raetsien hoitajaa metsänhoito-
toimissa.

18 p. s:n Metsänhoitqja E. Blumenthaliüe hoitamaan 6

viikon ajan Kolarin hoitoalueen metsänhoita-
janvirkaa.

19 p. s'.n Metsänhoitqja E, HulHniüe hoitamaan 6 viikon

ajan Alakittilän hoitoalueen metsänhoitajan-
virkaa.

21 p. 8:n Metsänhaitaja M. af TengströmiÜe hoitamaan 3

viikon ajan Kuivaniemen hoitoalaeen metsän-
hoitajanvirkaa.

25 p. sin Metsärihoitaja J. Monteüiüe hoitamaan 6 viikon

ajan Muonion hoitoalueen metsänhoitajanvirkaa.

Oikaisuja. — Rättelser.

Sid. 146, 6 raden neriMn stär: naturligtvis, bör vara: möjligtvis.

147 5 raden nerifrän stAr: lägt resultat, bör vara: för lägt resultat.
> 3 raden nerifrän st&r: &rsbest&nd| bör vara: virkesförr&d.

V V

148 15 raden uppifr&n st&r ^ , ,, ; bör vara: ;— -.

148 2 raden nerifrAn st&r: underskrifvandet; bör vara: nedskrif-

vandet.
148 2 raden nerifr&n stär ba, bör vata: bar.

151 3 > uppifrän stAr säges; bör vara: säger.

152 3 och 4 raden nerifrän st&r: antaget ezempel, bör vara an-
tagna exemplet.

155 1 raden uppifrftn stAr: Normelf örr&det; bör vara Normalför*
rftdet.

Säädöksiä ja toimenpiteitä yksityismetsätalouden

kohottamiseksi Baierissa.

Kirjoittanut
R, Björkenheim,

Vuonna 1907 28 päivänä tammikuuta asetti Suomen
metsänhoitoyhdistyksen johtokunta keskuudessaan valiokunnan,
jonka lulisi luoda vaiaistusta yhteismetsätalouskysymykseen,
joka on polttavana kysymyksenä nykyään meillä.

Tämän jälkeen kääntyi eräs valiokunnan jäsenistä yksi-
tyisesti minun puoleeni pyynnöUä, että kirjoittaisin mainitun
valiokunnan käytetiäväksi kirjoituksen, joka käsittelisi niitä
toimenpiteitä, joihin Baierissa on ryhdytty metsätalouden
kohottamiseksi pieniviljelijöiden omistamilia palstoilla ja erit-
tain huomiota kiinnittämällä mahdollisesti löytyviin yhteis-
metsiin. Lupauduin tätä tekemään, vaikka minusta tuntui
epäilyttävältä, voisivatko ne toimeenpiteet, joihin Baierissa
on ryhdytty tällä aialla, kelvata esikuvaksi vastaavilie toi-
tnenpiteille Suomessa; ja saan täten kunnioittaeu esittää
senraavaa.

Baierin kuningaskunta käsittää 7,587,059 ha ja tästä
alasta on 2,466,553 ha eli 32,5 Vo metsää kasvavata maata.
Mainitusta metsäalasta kuuluu valtioUe 837,136 ha eli 33,9 Vo,
pitäjille, yhdistyksille ja n. s. Stiftung'eille 374,090 ha eli
15,1 o/o ja yksityisille 1,225,367 ha eli 50,9% (Endres 1905,
10). Cllei valtiolle kuuluvia metsiä oteta lukuun, löytyy

210

Baierissa 280,835 metsätaloutta, joista 91,o Vo on 10 ha pie-
nempää, 8,6 % on 10 ja 100 ha välillä ja 0,6 % 100 ha
suurempi. Keskimääräinen suuruus baierilaiselle metsätalou-
delle on ö,i ha, mistä luvusta paraiten huomaa, kuinka pit-
källe Baierissa jo oilaan ehditty metsien paloittetelemisessa
(Endres 1905, 22—23). Tämmöinen ei asian laita ollut vä-
hän päälle sata vuotta sitten, mutta pitäjämetsien jakaminen,
valtionmetsien myynti, servituultien lunastaminen ja vielä
tänäkin päivänä rajattomasti sallittu metsien palstoittaminen
on kukin osaltaan johtanut nykyiseen, — metsäpolitiselta
kannalta katsottuna, — epäsuotuisaan metsäpalstatilaan.

Baierissa ruvettiin jo v. 1792 silloisia laajoja pitäjä-
raetsiä jakamaan pitäjäläisten kesken, vieläpä semmoisella
vauhdilla, että jo v. 1805 väitettiin, että tämänlaisia metsiä
ei enään löylyisi. Täten oli useita satoja tuhansia hehtaa-
reja paloitettu ja usein semmoisiin osiin, jotka pituudeltaan
olivat nnuutamia satoja metrejä, leveydeltään ainoastaan 3 — 4*
metriä. Sattuipa niinkin, että yhdelle omistajalle joutuva osa
käsitti useita pienempiä palstoja, jotka olivat toisistaan ihan
erillään. (Endres 1905, 460—465).

Mitä valtionmetsien myyntiin tulee aloitettiin se v. 1803
ja kesti v. 1832. Tällä ajalla myytiin suunnilleen 41,000 ha
ja suurimmaksi osaksi verrattain pienissä palstoissa, sillä
tavallista oli että silloisten levottomien aikojen takia ei ha-
luttu ostaa suuria aloja, vaan tyydyttiin tavallisesti paistoihin,
jotka alansa puolesta lähenivät .säädettyä minimiä, 10,2 ha.
(Endres 1905, 496-501).

Samaan aikaan kun suuri osa valtion metsistä myy-
tiin, koetettiin myös saada kiusallinen servituuttiasia parem-
malle kannalle Tätä varten myönnettiin oikeus sekä metsän-
omistajille että oikeutetuille vaatia servituuttien poistamista
luovuttamalla metsämaata viimeksimainituille ja seuraus oli,
että vuodesta 1805 noin vuoteen 1830 palstoitettiin sekä
valtion että yksityisten metsissä verrattain laajoja aiueita.

211

mitkä joutuivat oikeutettujen haltuun. Että nämät palstat
useimmiten olivat pieniä, käy selville jo servituuttiasian luoo-
teesta (Endres 1905, 578—579).

Neljäs seikka, mikä on vaikuttanut ja vieläkin vaikut-
taa parsellimetsien syntyyn on Baierissa vallitseva täydellinen
vapaus yksityismetsien paloittamiseen.

Seuraus edellisessä osoitetusta suunnattomasta metsien
jakamisesta oli monin paikoin kaikkea muuta kuin ilahuttava.
Pienen metsäpalstan omistaja, huomattuaaD, että saamansa
tai ostamansa metsä ei voisi kestävästi antaa hänelle puuta,
hävitli tämän kokonaan muutamassa vuodessa ja jätti sen
Sitten onnensa nojaan istuttamatta, kylvämättä tai koetti hän
ottaa viimeisen voiton siitä käyttämällä sitä jonkun aikaa
maanviljelykseen. Mutta nun yhdessä kuin toisessa tapauk-
sessa oli edeilä mainittujen metsänjakamisten seurauksena
suuret metsältömät alat ja yleensä huonosti hoidetut metsät.

Tästä onneltomasta metsän raiskaamisesta tuli kuiten-
kin, ell'ei ennemmin oltu onnistuttu sen ehkäisemisessä, suu-
reksi osaksi loppu vuonna 1852, jolloin Baierin tätä nykyä
vielä voimassa oleva metsälaki ilmestyi ja joka uusinnoksi-
neen vuodelta 1896 epäilemättä on tehnyt hyvin paljon saa-
dakseen Baierin metsät tyydyttävämmälle kannalle ja kehit-
tääkseen niitä edelleen.

Lain valvomista varten on koko Baierin kuningaskunta
jaetta 384 metsä virastopiiri in (Forstamtsbezirk), jossa jokai-
sessa on metsänhoitaja ja hänen allaan useampia alempia
virkamiehiä: metsänvartijoita, metsänvalvojia y. m. Täm-
möiseen metsävirastopiiriin kuuluvat kaikki siinä piirissä
löytyvät metsät, olivatpa ne sitten valtion, pitäjien eli yksi-
tyisten, ja tulee asianomaisen metsäviraston, joskin valtion
ja pitäjien metsien hoito on pääasia ja yksityismetsät ovat
verrattain vapaat, myös pitää viimeksimainittuja metsiä sil-
mällä ja huomattuaan jotain lainvastaista saattaa syyllisen
vastaamaan laiminlyönneistään tai rikoksistaan.

212

Mitä metsänraivaamiseen (Rodung) tulee, säätää Baierin
nykyinen metsälaki, että se on sallittu, jos raivattava ala
epäilemättömästi paremmin voidaan käyttää pelto-, puutarha-,
viini- tai niittyviljelykseen eikä metsä raivattavalla alalla ole
säilytettävä suojaksi luonnonilmiöitä vastaan eivätkä servi-
tuuttien omistajat ole raivaamista vastaan. Kaikissa näissä
tapauksissa on aijotusta raivaamisesta kuitenkin ilmoitettava
asianonnaiseen inetsävirastoon (Forstamt), joka tutkittuaan
asiata lähettää tännän raivaamisanorauksen ynnä oman lau-
suntonsa metsäpoliisivirastoon (Forstpolizeibehörde) päatöksen
antamista varten. Jos raivaamisanomukseen suostutaan, tu-
lee asianomaisen metsäpoliisiviraston myös määrätä aika,
jonka kuluessa raivaaminen on tapahtuva ja raivattava ala
maataloudellisiin tarkoituksiin käytettävä. EIFei raivaaminen
ole tapahtunut määräajan kuluttua, rangaistaan syyllinen sa-
kolla, joka vaihtelee 9 — 180 Saksan markkaan. Siinä tapauk-
sessa, että metsää on raivattu lupaa pyytämättä tai pyydettyä
lupaa saamatta vaihtelee sakkomäärä 200—3,000 Saksan
markkaan hehtaaria kohti raivattua alaa, (jos ala on 5 aaria
pienempi on minimisakko 10 Saksan markkaa) ja raivaa-
minen tietysti keskeytetään. Jos tästä huolimatta raivaa-
minen jatkettaisiin, voi sakkomäärä nousta aina 6,000 Saksan
markkaan ja metsän kunnossa pitämistä kuin myös sen
uudistamista varten voi asianomainen metsäpoliisivirasto lehdä
tarpeellisia toimenpiteitä syyllisen kustannuksella. (Forst-
gesetz 1852/96, §§ 34, 36, 37, 38, 75, 76, 78).

Metsän hävittäroisestä (Devastation) sisältää mainittu
laki enemmän yleisiä kuin suorastaan tehokkaita määräyksiä,
mikä seikka on varsin luonnoUinen, siilä myöntää täytyy,
että erinomaisen vaikeata on lakipykälien kautta määrätä,
mikä on metsän hävitykseksi katsottava, toisin sanoin, koska
huono metsänhoito muuttuu metsän hävitykseksi. Sillä tässä
riippuu hyvin paljon subjektiivisestä käsityksestä katsomatta
siihen, että yhdessä paikassa voidaan jotain menettelyä puo-
lustaa, mikä toisessa paikassa on suorastaan metsän hävi-

213

tystä. Sentähden on rnetsälaissa vaan määräys, että metsän-
hoitoon käytelty ala on aina pidettävä metsääkasvavana eikä
täällä ole sallittava minkäänlaisia metsän olemassaololle
suoranaisesti vaarallisia toimenpiteitä. Tämmöisinä pidetään
teiden aukaiseminen nuorennoksissa, säännötön apuharvenia-
minen nuorissa metsiköissä, ininkä kautta lumenmurtoja eli
hyönteisvahinkoja voi syntyä, maan kuljettaminen metsästä j. n. e.
(Revidirte Vorschriften etc. § 12). Sita vastoin ei suoranaisesti
vaarallisia toimenpiteisiin lasketa semmoisia hakkauksia, mitkä
vähentävät metsän tuotantokykyä, paljaaksihakkauksia, hak-
kauksia nuorissa metsiköissä, kiertoajan lybentäniistä, liiallista
karikkeiden otloa j. n. e. (Revidirte Vorschriften etc. § 12;
Endres 1905, 374 — 375). Suoranaisesti vaarallisista toimenpi-
teistä langetetaan syyllinen sakkoon, joka vaihtelee 200 — 3,000
Saksan markkaan hehtaaria kohti hävitetystä alasta, (jos ala on
5 aaria pienempi on minimisakko 10 Saksan markkaa), ja mikä
kielletyn toimenpiteen jatkuessa voi nousta aina 6,000 Saksan
markkaan hehtaaria kohti (Forstgesetz 1852/96 §§ 41, 75, 78).
Jos, kuten jo huomautettiin, määräykset metsän hävit-
tämisestä ovat verrattain ylimalkaisia, ovat sitä vastoin sää-
dökset jälleenkasvun aikaansaamisesta (Aufforstung) osoittau-
tuneet käytännössä hyvin tehokkaiksi ja välillisesti johtaneet
parempaan metsänhoitoon. Metsälaissa säädetään että »au-
kot>, jotka roetsässä syntyvät, yhdentekevä jos tuulen tai
bäkkauksen kautta tai jollain muuUa lailla ja jotka ovat
kultuurikykyisiä ovat uudestaan saatettavat metsääkasvaviksi
ja paikoin, missä hakkauksen tapahduttua luonto ei täydelli-
sesti pidä huolta nuorennoksen aikaansaamisesta on keino-
tekoisesti autettava. Kulttuurien toimittamista varten mää-
rää asianomainen metsäpoliisivirasto eri tapauksissa eri pit-
kän ajan, jonka kuluessa ne ovat toimitettavat. Eil'ei kult-
tuureja ole tehty, pitää asianomainen metsävirasto huolta
nüden toimittamisesta ja syyllinen rangaistaan sakolla, joka
vaihtelee 1,80—90 Saksan markkaan. (Forstgesetz 1852/96

214

42, 77). Viranomaisten työn helpoittamiseksi löytyy mää-
räys, että pitäjäviranomaisten vuosittain tuiee lähettää piiri-
virastoon (Bezirksamt) lueltelon pitäjässä lonnitetuista pal-
jaaksi- ja valohakkauksista sekä tehdyistä kulttuureista (Ent-
Schliessungen des Ministeriums 1899).

Kuten ennen on mainittu ei Baierin metsälaki sisällä
minkäänlaisia määräyksiä yksityismetsien jakamisesta, vaan
voi se esteettä tapahtua. Ihan viime aikoina on tätä raja-
tonta palstoittamista välillisesti koeteltu pitää silmällä ja vai-
keuttaa . määräyksellä, että maatilojen ostoa ja rayyntiä am-
mattinaan harjoittavien henkilöiden tuIee, jos ovat ostaneet
tai itse eli toisen laskuun myyneet metsäpalstan tästä ilmoit-
taa piirivirastoon viimeistään 8 päivää kauppasopimuksen
allekirjoitettua. Myös on verojen kautta koetettu estaä mai-
nittujen henkilöiden metsätaloudelle vähemmän edullista
tointa, mutta valitettavasti suuremmatta menestyksettä. Niinpä
vuosina 1897 — 1903 palstoitettiin yhteensä 3,070 suurempaa
eli pienempää maatilaa, johon kuului 15,282 hehtaaria met-
sää. Tästä metsäalasta eroitettiin palstoittamisen kautta
12,172 hehtaaria josta 2,929 hehtaaria 851 tapauksessa kohta
hakattiin. Myös sanomalehdissä nähdään hyvin usein uutisia
siitä tai siitä tilasta, minkä joku »Güterschlüchter» on osta-
nut ja pieninä palstoina taasen myynyt. (Endres 1905, 370).

Vuonna 1902 ilmestyi laaja seikkaperäinen ohjesääntö
valtion metsänvartijoille heidän suhteestaan yksityismetsiin
ja yksityismetsänomistajiin (Instruktion für die zur Aufsicht
etc. 1902 §§7, 15, 20—27). Pääasiana teroitetaan tässä
metsänvartijalle, että metsänhoito yksityismetsissü paraiten
edistetään siten, että metsänomistajalle annetaan hyviä neu*
voja ja käytännöllistä opetusta kulttuurien perustamisessa ja
hoidossa. Seuraus tästä on, että metsänvartijan vuotuisesti
tulee ottaa selville, kuinka paljon taimia yksityismetsän-
omistajat hänen piirissään tarvitsevat ja kuinka paljon voi-
daan saada valtion taimitarhoista. Jos valtion, suurtilallisten,

216

pifäjien, metsähoito-osastojen y. m. taimitarhoista ainoastaan
riittämätön osa taimia voidaan saada tai ei yhtään, tulee
metsänvartijan antaa neuvoa metsänomistajalle taimitarha-
paikan valitsemisessa, maan tarkoituksenmakaisessa muok-
kaamisessa, kylvön ja koulutuksen toimittamisessa, nuorten
taimien hoidossa j. n. e. Kulttuurien toimittamisessa tulee
metsänvartijan olla läsnä ja neuvoa millaista kylvö- eli istu-
tustapaa tai muotoa olisi käytettävä, miten siemen on kyl-
vettävä tai taimi istutettava. Kulttuurien huoiellista toimitta-
mista varten yksityismetsissä pitäisi metsänvartijan semmoi-
sessa piirissä, missä valtionmetsiä ei löydy, koettaa hehittää
kunnollisia n. k. kulttuurityömiehiä. Metsiköiden apuharven-
nuksesta, valmistus , siemennys- ja jälkihakkauksista y. m.
semmoisista seikoista tulee metsänvartijan neuvoa yksityis-
metsänomistajaa. Semmoisissa paikoissa missä talonpoika
vielä tätä nykyä on sitä mieltä, että hänen metsänsä kestä-
västi tulee antaa hänelle kaikenlaatuista puutavaraa, varsin-
kin järeämpää puuta kotitarvetta varten, tulee metsänvartijan
kaikinpuoiin auttaa häntä näissä pyrinnöissään. Hänen tulee
neuvoa, rainkämittaiset puut ja kuinka suuret määrät vuo-
tnisesti .voidaan hakala, ilman että kestäväisyysaatetta riko-
taan, miten nuorennokset ovat hoidettavat ja luonnon sie-
mennyksen kautta syntyneet vaillinaiset nuorennokset keino-
tekoisesti parannettavat j. n. e. — Toisissa paikoin on täm-
möinen kestävä metsätalous, semminkin hyötypuiden kas-
vattaminen aivan mahdoton metsien pienuuden takia. Metsän-
omistaja on sentähden pakoitettu kasvattamaan heikompaa
puutavaraa verrattain lyhyttä kiertoaikaa käyttäen ja turvau-
tumaan paljaaksihakkaukseen. Täällä tulee metsänvartijan
vaikuttaa siihen suuntaan, että ruvetaan metsästä ottamaan
tätä heikompaa puutavaraa usein uudistuvien ja yhä run-
saammiksi tulevien apuharvennuksien muodossa. — Useissa
paikoin on tavallista, ett'ei ainoastaan vahvemmat puut vaan
myös keskinkertaiset ja heikot kaadetaan ja jälelle jätetään

216

harvassa olevia, enemmän tai vähemmän vioittuneita riukaja,
muutamia yli-ikäisiä, oksaisia puita, jokunen kituva nuoren-
nosryhmä ja nun poispäin. Jos missään nun näillä raiska-
tuilla alueilla vaaditaan metsänvartijan tarmokasta neuvoa
ja apua. — Metsära yyntiasioissa tulee metsänvartijan antaa
neuvoja metsänomistajille, jotka aikovat myydä metsää siiiä,
minkälaisia sorttimenttejä eniten halutaan, millaiset puutavara-
hinnat yleensä sähen aikaan ovat puutavaramarkkinoilla,
miten metsä olisi myytävä, ja on metsänomistajaa erittäin
varoitettava myymästä metsänsä jostain minimimitasta ylös-
päin, vaan tulisi hänen ensin mitata puunsa metsässä ja Sit-
ten tehtyjen laskujen perusteella tehdä kauppaa. Tämmöisiä
mittauksia ja kalkyyleja saa metsänvartija halpaa korvausta
vasten tehdä, Jos hänellä sähen on aikaa muitten toimiensa
ohella. Sita vastoin metsänvartija ei saa suoranaisesti ru-
veta metsäkauppoja väättämään. Hyvin tärkeänä pidetään
myös, että metsänvartija panisi toimeen pieniä retkeilyjä ja
pitäisi esitelmiä käytännöUisistä asioista metsätaloudeu alalia
lopuksi kehoitetaan metsänvartijaa hänen valvoessaan metsä-
lain säädöksien täyttämistä enemmän neuvomalla ja kehoitta-
malla vaikuttamaan metsänomistajaan kuin laissa säädettyjen
rangaistuksien uhalla ja varsin, jos voidaan olettaa, että
asianomaisen taloudellinen asema eikä velttous tai niskoitte-
leminen on syynä viivyttelemiseen.

Yksityismetsänhoitoa koetetaan Baierissa myös edistää
siten, että valtion kaikissa maanviljelyskouluissa opetetaan
metsänhoitoa. Tämän opetuksen antaa tavaUisesti lähinnä
asuva metsänhoitaja (Die Landwirtschaft 1898, 244). Myös
voidaan useimmista valtion taimitarhoista halvalla ostaa tai-
mia ja vuosittain myydäänkin nätä useampia miljooneja
yksityismetsänomistajilie (Die Landwirtschaft etc. 1898, 246 —
247). Autioiden nummien y. m. senkaKaisten maiden met-
sittämiseksi myönnetään lainoja alhaista korkokantaa vasten
(Die Undwirtschaft etc. 1898, 86, 127, Endres 1906, 811).

217

Myös mainitiakoon, että taimilähetykset Baierin valtionrauta-
leillä kulkevat pikatavaralähetyksinä, vaikka kuljetusmaksu
on sama kuin tavallisista rahtilavaralähetyksistä.

Erittäin tarmokkaasti toimii koko Baierin valtiota kä-
sittävä maanviljelysseura. Se jakautuu 8 halUntopiiriseuraan
(KreisTereiD), josta jokainen useampaan piiriseuraan (Bezirks-
verein). Jokainen piiriseura muodostaa piirivaliokunnan
(Bezirksausschiiss), joka taasen jakautuu useampaan osastoon
(Geschäftsabteilung), josta yksi on roetsänhoitoa varten. Nä-
mät nnetsänhoito-osastot tekevät erinomaisen paljon metsä-
(alouden kohottamiseksi yksityismetsänomistajien keskuudessa.
Niinpä mainitut osastot Ylä Baierissa toimivat yhteisen ohjel-
man mukaan ja koettavat kohottaa yksityismetsänhoitoa toi-
menpanemalla retkeilyjä ja esitelmiä, välittämällä siementen
ja taimien ostoa, perustamalla taimitarhoja, joista sitten hal-
valla myydään taimia, kasvattamalla sopivia n. s. kulttuuri-
työmiehiä, jakamalla palkintoja onnistuneista kulttuureistä,
hankkimalla jäsenilleen maksutonta apua, esimerkiksi metsän-
jakotöissä j. n. e. Vuotuisesli saavat nämät osastot Ylä-
Baierissa yhteensä n. 12,000 Saksan markkaa käytettäväk-
Seen nun hyvin taimitarhojaan kuin kunnollisten kulltuuri-
työmiesten kehittämistä varten. Tämän kautta onkin näiden
osastojen mahdollista vuosittain myydä useampia miljooneja
taimia (Endres 1906, 383—384, 386; Die Landvirtschaft
1898, 249).

Kuten edellisestä käynee selville, koetetaan kaikilla
mahdollisilla keinoiila, nun hyvin lakipykälien kuin neuvojen
ja saoranaisen avustamisen kautta edistää yksityismetsän-
hoitoa Baierissa ja epäilemättä ollaankin, varsin viimeisen
vuosikymmenen kuluessa, tehty suuria askeleita eteenpäin.
Sillä myöntää täytyy, että yksityismetsät Baierissa ovat tätä
nykyä verrattain hyvässä kunnossa, joskin toiselta puolen ei
käy kieltäminen, että pienempien metsänomistajien metsäl
monessa suhteessa sietäisivät tulla paremmalle kannalle. Hei-

218

koin puoli näissä on niiden pienuus, mikä tekee mahdoito-
maksi kaiken kestävän metsälalouden, ja usein tämmöiset
meisäpalstat antavat enemmän aihetta riitoihin naapurien
kesken kuin hyötyä omistajalleen.

Näiden parsellimetsien kohottamiseksi on usein ehdoi-
tettu, joskin toistaiseksi verrattain vähällä menestyksellä
asianomaisissa piireissa n. s. metsäosuuskuntien (Waldgenos-
senschaft) perustamista.

Metsäosuuskuntia, jolla ymmärretään useampien henki-
löiden yhteenliittymistä määrättyjen metsänhoidannollisten
toimenpiteitten yhteistä ajamista varten määrätyllä tilusryh-
mällä, voidaan eroittaa kaksi laatua, nimittäin n. s. omaisuus-
osuuskuntia (Eigentnmsgenossenschaft) ja talousosuuskuntia
(Wirtchaftsgenossenschaft).

Nämä eroavat toisistaan siinä, että edellisissä on metsä
yhteisenä omaisuutena, sitä ei voida jakaa, sitä hoidetaan
järkiperäisesti yhtenä kokonaisuiitena ja metsästä tulevat tulot
jaetaan osallisten kesken jollain määrätyllä tavalla. Jälkim-
mäisissä taasen jokainen metsänomistaja pysyy edelleen eri-
koisomistajana, mutta palstojen hoito, joko kokonaisuudessa
tai osittain, tapahtuu yhteisen suunnitelman mukaan (Rndres
1905, 532, 585. 542; Heek 1887, 99, 101).

Baierissa tätä nykyä löytyvät metsäosuuskunnat ovat
n. s. omaisuusosuuskuntia. Ne ovat verrattain nuoria ja niitä
löytyy toistaiseksi ainoastaan Ylä- ja Ala-Baierissa, edelli-
sessä Moosburg'in osuuskunta Moosburg'issa, jälkimmäisessä
Waldkirchen'in Wolfslein'issä, Rothberg'in Wegscheid'issä ja
Steinberg'in Passau*ssa. Mainittujen osuuskuntien säännöt
ovat kaikki tehdyt saman mailin mukaan ja poikkeavat toi-
sistaan ainoastaan muutamissa pienissä sivuseikoissa.

Säänlöjen mukaan on näiden osuuskuntien tarkoituk-
sena metsien kunnossa pitäminen, enentäminen ja niiden
tilan parantaminen osuuskunnan piirissä ja järkiperäisen ta-
louden järjestely osuuskunnan metsissä, jonka kautta toivo-

219

taan saada metsistä mahdollisimman suuret tulot. Näiden
yleisten periaatteiden toteuttamiseksi koettaa jokainen metsä-
osuuskunta hankkia itselleen nun suuren yhtenäisen melsä-
ryhmän kuin mahdoliista siten, että ostetaan palstoja, jotka
asemansa eli muotonsa puolesta sinänsä eivät ole sopivia
järjestellyä metsätaloutta varten, oval paljaaksihakattuja tai
huoDOsti boidettuja kuin myös metsäniittyjä, jotka ovat huo-
Dossa kasvuvoimassa tai muuten vähäarvoisempaa maata,
ell'ei asianomaisia omistajia voida taivuttaa rupeamaan jäse
niksi osuuskuntaan. Tällä lailla muodostettu osuuskunta-
metsä asetetaan valtion metsänviranomaisten valvottavaksi ja
hoidetaan samojen periaatteiden mukaan kuin valtion val-
?onnan alla olevia pitäjä- ja n. s. Stiftungs-metsiä.

Jäseneksi metsäosuuskuntaan voi ruveta jokainen hyvän-
maineinan henkilö, joka lunastaa itselleen n. s. osakkeen
(Anteilschein). Tämän hinta on 100 Saksan inarkkaa, joka
on maksettava kerralla tai 5 osassa, joka kerta 20 Saksan
markkaa, 5 vuoden kuluessa. Jokainen voi lunastaa itsel-
leen nun monta osaketta kuin häntä haluttaa. Myös voi
useampia benkilöitä ybdessä ostaa osakkeen. Jos jonkun
ülanomistajan hallussa on palsta, minkä metsäosuuskunta
mielellään yhdistäisi metsäryhmäänsä, voi tämä tilanomistaja
luovuttanialla kysymyksessä olevan palstan metsäosuuskun-
nalle joko kokonaan eli osittain suorittaa tuon osake-maksun.
Jäsenyys osuuskunnasa on perinnöllinen ja voidaan myös
luovuttaa toiselle henkilölle. Jokainen jäsen voi luopua
osuuskunnasta koska tahansa, mutta kerran suoritettua mak-
sna ei enään makseta takaisin. Lunastettuaan osakkeen ei
osuuskunnan jäsenellä ole minkäänlaisia velvollisuuksia osuus-
kuntaa kobti eikä hän ole millään lailla vastuunalainen sen
sitoumuksista.

Kertyneistä osakemaksuista eroitetaan pääoma, jonka
korot riittävät verojen, metsänsuojaamisen ja metsänhoidan-
nollisen talousjohdon yhteydessä olevien menojen korvaami-

220

seksi. Osuuskunnan metsästä ovat osuuskunnan jäsenet oi-
keuietut ostamaan itselleen kotitarvetta varten rakennus- ja
polttopuuta sekä metsäkarikkeita niihin hintoihin kuin metsä-
taksa lähimmäisessä valtionmetsässH säätää, jos vaan metsää
varten laadittu taloussuunnitelma semmoista sallii. Silä vas-
toin päähakkauksien kautta kertyneitä tuloja ei ruveta jaka-
maan ennenkuin ne palstat, jotka tullessaan osuuskunnan
huostaan olivat ihan metsättömiä tai joilla kasvoi ainoastaan
nuorennos, joutuvat hakattaviksi. Jos tuloja taasen kertyy
palstoista, jotka joutuessaan osuuskunnan omaisuudeksi kas-
voivat arvokasta metsää, ovat nämät rahat käytettävät osuus-
kunta-tarkoituksien edistämiseksi, niinkuin uusien palstojen
ostamiseen, autioiden alojen metsittämiseen j. n e. Osuus-
kunnan jäsenien kesken jaettavat tulot jaetaan sen mukaan
kuinka monta osaketta kullakin on. Sisäänmaksetut raha-
määrät ynnä korot seuraavan Tammikuun l:stä päivästä
muodostavat pohjan näille jakamislaskelmille.

Osuuskunnan johtamista ja edustamista varten valitaan
3 vuoden ajaksi jäsenien keskuudesta kolmeraiehinen esi-
miehistö (Vorstand), jonka virka on palkaton kunniavirka.
(Csimiehistön toiminnan valvomiseksi löytyy n. s. valvonta-
lautakunta (Aufsichtsrat), johon kuuluu 5 jäsentä, valitut 3
vuoden ajaksi. Näidenkin virka on palkaton kunniavirka
P^simiehistön tehtävänä on kaikkien jäsenkokouksen päätök-
sien toimeenpaneminen. Pienempien lainojen ottamisesta
y. m. semmoisista asiosta, (Steinberg'in, Rathberg'in ja Waid-
kirchen'in osuuskunnissa alle 1,000 Saksan markkaa, Moos-
bnrg'in alle 500), saa esimiehistö itse päättää, mutta jos
suurempia rahamääriä tulee kysymykseen on valvontaiauta-
kunnan suostumus hankittava. Valvontalautakunnan pää-
tehtävänä on esimiehistön toiminnan valvominen ja voi se
aina vaatia tilintekoa esimiehistöltä osuuskunta-asioissa. Se
valmistaa myös jäsenkokouksessa käsiteltäviä asioita, tar-
kastaa esimiehistön laatimia taloutta ja tilejä koskevia kerlo-

221

maksia kuin myös omaisuustiliä (Vermögensaufstellung) ja
ehdotuksia tulojen jakamisesta osuuskunnan jäsenien kesken.
Mvös on valvontalautakunta oikeotetlu tarkastamaan osuus-
kunnan tilikirjoja, arvopapereita ja kassoja.

Jos osuuskunnan edut vaativat, kutsuu valvontalauta-
kunta jäseniä kokoon n. s. jäsenkokoukseen (Mitgliederver-
sammlung). Jäsenkokouksen käsiteltävänä ja päätettävänä
ovat seuraavat asiat: l:o Kaikkien oikeusasioiden vahvista-
minen, joista osuuskunnalle seuraa uudistavia velvoUisuuksia,
2:0 Osuuskunnan omaisuuden myyminen ja lainojen otta-
minen osuuskunnan omaisuutta vastaan hypoteekkinä, 3:o
Velkakirjojen antaminen asianomaisille, 4:o Esimiehistön ja
valvontalautakunnan laatiraien taloutta ja tilejä koskevien
kertomuksien kuin myös esimiehistön laatiman omaisuustiiin
bvYäksyminen, 5:o Osuuskunnan omaisuudesta koituvien tu-
lojen jakaminen, 6:0 Osuuskunnan sääntöjen muuttaminen,
7:o Osuuskunnan hajoittaminen. Jäsenkokouksissa ovat kaikki
jäsenet^ jotka täydellisesti ovat maksaneet osakkeensa oikeu-
tetut äanestämään. Päätökset tehdään yksinkertaisella äänen-
enemmistöllä, paitsi niissä erikoistapauksissa, joista sään-
nöissa puhutaan. Jos jollakin on useampia osakkeita on
hänellä, jos osakkeitten luku on korkeintaan kymmenen yksi
ääni kutakin osaketta kohti, mutta jos niiden luku on suu-
rempi kuin kymmenen yksi ääni kutakin 5:ttä osaketta kohti
kymmenestä ylöspäin. Korkein äänimäärä, minkä jäsen voi
käyttää on kaksikymmentä ääntä. — Paitsi jäsenkokouksia
pidetaän vuosittain myös vuosikokous.

Sääntöjen muuttaminen, joka koskee ainoastaan muo-
toa, voidaan jäsenkokouksen päätöksen kautta jättää valvonta-
lautakunnan tehtäväksi. Jokaiseen muuhun rauutokseen vaa-
ditaan enemmistö, joka vähintään on ^U jäsenkokouksessa
edustetusta äänimäärästä sekä lisäksi, että läsnä olevat ja-
senet edustavat vähintään ^U yhteisestä osakemäärästä.

Toiminnalleen osuuskunta ei aseta minkäänlaisia rajoi-

222

tuksia aikaan nähden. Jäsenkokouksen päätöksen kautta
voidaan osuuskunta hajoittaa, jos päätös tästä lehdääD Vu
äänen eDemmistöllä kokouksessa edustetusia äänimäärästä ja
saapuvilla olevat jäsenet edustavat ^/lo koko osakemäärästä
ja Jos 4 viikon kuluttua uudestaan kokoonkutsuttu jäsen-
kokous uudistaa saman päätöksen. Osuuskuntaomaisuus jae-
taan jäsenien kesken, sen jälkeen kuin mahdoUisesli löytyvät
velat ovat maksetut, osakkeitten mukaan silen, että osake-
maksuun lasketaan 3 Vo korkoa korolle l:stä päivästä sen
jälkeen kuin se on tullut suoritetuksi. Myös voidaan osuus>
kunta hajoittaa jäsenkokouksen päätöksen kautta ja ainoas-
taan Vi läsnä olevien jäsenenen emmistöllä, jos Baierin valtio tai
kotimainen pitäjä ottaa vastaan osuuskunnan koko omai-
suuden sitoutuen tätä jakamatlomana edelleen säilyttämäan
ja järkiperäisesti hoitamaan.

Moosburg'in metsäosuuskunta Moosburg'in metsävirasto-
piirissä perustettiin metsänhoitaja H. Bauer'in alotteesta ö p.
Huhtikuuta vuonna 1902 ja sen säännöt vahvistettiin 20 p.
Elokuuta vuonna 1902. Jäseniä kuuiui sähen alkuaan ainoas-
taan 9, ja osuuskunnalle kuuluva alue oli ainoastaan n. 2
hehtaarin suuruinen, metsätön palsta. Osuuskunnan ensi-
mäinen tehtüvä oli tämän alan metsittäminen. Tähäntarkoi-
tukseen käytettiin, koska kysyrayksessä oleva alue oli rikka-
ruohon vallassa, 3 — 4 vuotisia, kerran koulutettuja kuusen
taimia, mitkä istutetiiin 1,2 m. neliössä. Istulus onnistui
hyvin ja oli tämä nuorennos vuonna 1907 noin 2 — 2 Va m.
korkuinen, erinomaisen tiheä ja kaunis. Vuonna 1903 haki
metsäosuuskunta vapautusta veroista, johon pyyntöön hallilus
ei kuitenkaan katsonut voivansa suostua. Vuonna 1904 osli
osuuskunta 6,6 hehtaarin suuruisen paistan josta 6,i hehtaaria
oli metsätöntä autiomaata ja 0,5 hehtaaria kaunista noin
kolmetoistavuotista kuusennuorennosta kasvavaa. Istutus
3 — 4 vuotisilla, kerran koulutetuilla kuusentaimilla toimitet-
tiin 1,2 neliössä, ja latvat sivellettiin tervaseoksella suojaksi

223

oietsäriistaD mahdollisesti tuottamia vahinkoja vastaan. Myös-
kin iämä istotus onnistui hyvin, nun että täydennysistutuksia
toimitettiin ainoastaan parissa paikoissa, jonne istutettiin
männyntaimia. Erinomaisen kauniilta ja lupaavalta näytti
tämäkiD istutus vuonna 1907. Lähimmäisessä tulevaisuu-
dessa aikoo osuuskunta ostaa itselleen yhteensä n. tl heh-
taaria, jolka sijaitsevat edellä mainilun palstan vieressä.
Jäsenluku osuuskunnassa on tätä nykyä 32 ja osakkeita on
lunastettu n. 7,500 Saksan markan edestä, josta Moosburg'in
kaupunki yksin 2,000 Saksan markasta. Ainoastaan yksi
talonpoika on lunastanut itselleen osakkeen luovuttamalla
pienemmän metsäpalstan. Jäseniä tässä osuuskunnassa on,
paitsi Moosburg'in kaupunkia, muutamia suurtilallisia, eräitä
virkamiehiä ja talonpoikia. Hebtaaria kohti on osuuskunta
keskimäärin maksanut n. 100 — 120 Saksan markkaa.

Waldkirchen'in metsäosuuskunta Wolfstein'in metsä-
virastopiirissä perustettiin vuonna 1902 ja säännöt vahvis-
tettiin samana vuonna. Näillä seuduin, — Wolfstein'in metsä-
virastopiirissä, — on palstoittaminen ehtinyt hyvin pitkälle
ja suurin vaikeus osuuskunnalla on saada omaisuudekseen
vieretysten sijaitsevia palstoja. Osuuskuntaan kuuluu tätä
nykyä 30 henkilöä ja on osakemaksuista karttunut n. 4,000
Saksan markkaa. Tällä rahamäärällä on vähitellen ostettu
n. 11 behtaaria autiomaita. Kumminkaan tämä alue toistai-
seksi ei ole vallan ybtenäinen, vaan siellä täällä on vieraita
palstoja osuuskunnan palstojen välissä. Tätä nykyä — 1907
— OD mainittu ala kokonaan saatu metsittymään pääasialli-
sesti koulutlamattomilla kuusentaimilla, vähemmässä mää-
rässä n)ännyntaimilla. Jäseninä tässä osuuskunnassa on
pääasiallisesti talonpoikia.

Ratbberg'in metsäosuuskunta Pobjois-Passau'n metsä-
virastopiirissä perustettiin vuonna 1901. Tämän osuuskunnan
on onntstunut ostaa palstoja siten, että ne tätä nykyä muo-
dostavat yhtenäisen ryhniän, joka sijaitsee Rathbergvuoren

224

koillisrinteellä n. 900 m. merenpinnan yläpuolella. Osuus-
kuntaan kuuluu nykyään 40 henkilöä, siiurimmaksi osaksi
talonpoikia ja on osakkeita lunastettu yhteensä 5,000 Saksan
markasta. Sita paitse od osuuskunta saanut valtiolta avus-
tusta yhteensä 2,000 Saksan markkaa. Osuuskunnalle kuu-
luva alue on n. 25 hehtaarin suuruinen ja on lata nykyä
kokonaan metsitetty, suurimmaksi osaksi kuusentaimilla. Kui-
vimmille paikoille on männyntaimia-istutettu. Sekä Wald-
kirehen'in että Rathberg'in metsäosuuskunnissa on ainoas-
taan harva osake lunastettu maata luovuttamalla.

Molemmat viimeksimainitut metsäosuuskunnat samoin
kuin Steinberg'in metsäosuuskunta Pohjois-Passau'n metsä-
virastopiirissä ovat perustetut metsüneuvos Albert Gampert'in
alotteesta. Mainittu Steinberg'in metsäosuuskunta perustettiin
vuonna 1900 26 päivänä Toukokuuta ja sen säännöt vahvis-
tettiin samana vuonna 27 päivänä Heinäkuuta. Perustettavaa
osuuskuntaa varten oli jo vuonna 1899 ostettu 83 metsä-
palstaa eli yhteensä 56,8 hehtaaria, josta suurin osa oli met-
sätöntä autiomaata (ödung). Tästä alueesta maksettiin
10,192,80 Saksan markkaa ja sillä kasvavasta metsästä 7,000
Saksan markkaa. Vuonna 1900 ostettiin metsäosuuskunnalle
3,7 hehtaaria niittyä ja metsää josta maksettiin 864,5 Saksan
markkaa nun että 1900 vuoden lopussa kuului metsäosuus-
kunnalle 60,5 hehtaaria. Samana vuonna toimiteltiin ensim-
mäiset istutukset ja kylvöt. Noin 7 hehtaarin suuruinen ala
istutettiin 3 — 4 vuotisilla, kouluttamattomilla kuusentaimilla
ja verrattain suuri palsta kyhettiin kuusensiemenillä, mikä
kylvö kumminkaan ei onnistunut. Sita vastoin menestyivät
istutukset hyvin. Minkääniaisia hakkauksia ei toimitettu sinä
vuonna. Vuoden lopussa oli 181 osaketta lunastettu raha-
maksua vastaan, joista karttui 16,390 Saksan markkaa ja
18 osaketta maata luovuttamalla, siis yhteensä 199 osaketta.
Vuonna 1901 osti metsäosuuskunta 53,9 hehtaaria peltoa,
niittyä, metsätöntä maata ja metsää ja maksoi tästä 21,940

226

Saksan markkaa, josta metsäu osalle lankesi 11,290 Saksan
markkaa. Myöskin joutui 10 ainoastaan 10 m. levyistä pals-
taa vaihdon kautta osuuskunnan omaisuudeksi ja muodostet-
tiin näistä kaksi 50 m. levyistä palstaa. Sita paitsi eräs talon-
poika luovutti 5 kokonaan metsätöntä palstaa osakkeita vas-
taan. Näiden ostojen, vaihtojen ja luovuttamisten kautta kuu-
lau osuuskunnalle vaoden 1901 lopussa 118,4 hehtaaria maata.
Vooden kuluessa metsitettiin noin 10 hehtaaria kuusentaimilla
ja pienempiä täydennysistutuksia edellisen vuoden kult-
tuurialoilla toimitettiin. Yhteensä käytettiin tähän 170,000
kuasentainta. Männyntaimilla istutettiin noin 2 hehtaarin
snuruinen ala ja käytettiin tähän 20,000 tainta. Taimet saa-
tun suurimmaksi osaksi valtion taimitarhoista Pohjois-Passau'n
ja Bischofsreuth'in metsävirastopiireissä ja kulttuureja toi-
mittivat valtion palveluksessa olevat n. s. kulttuurityömiehet.
Metsittäminen ei kumminkaan täydellisesti ottanut onnistuak-
seen istutusaikana vallitsevan kuivuuden takia. Oma taimi-
tarha, noin 0,3 hehtaarin suuruinen, valmistettiin vastaisia
tarpeita varten. Hakkauksia toimitettiin ensi kerran osuus-
kunnan metsissä ja saatiin näistä n. 6,500 Saksan markkaa.
Vuoden kuluessa lunastettiin 22 osaketta ja maksettiin yh-
teensä 5,550 Saksan markkaa, nun että osakkeista yhteensä
maksettu määrä nousi 21,940 Saksan markkaan. Vuonna
1902 osteltiin 6,a hehtaaria metsää, josta maksettiin 3,085
Saksan markkaa, nun että vuoden lopussa kuului metsäosuus-
kunnalle 124,6 hehtaaria. Edellisenä vuonna toimitettujen
istutuksien täydentämiseksi käytettiin 35,000 kuusen- ja 5,000
männyntainta. Sita paitsi metsitettiin 3,6 hehtaaria n. 30,000
kuusentaimella ja onnistuivat kaikki istutukset hyvin. Sita
vastoin epäonnistui taasen kylvö kuusen siemenillä 2 heh
taarin alalla. Taimitarha laajennettiin 5 aarilla ja kulttuuri-
töissä käytettiin ensi kerran yksinomaan paikkakuntalaisia.
Hakkauksista saatiin n. 9,500 Saksan markkaa. Vuoden
kuluessa lunastettiin 46 osaketta ja maksettiin 4,700 Saksan

226

markkaa nun että osakkeista maksettu määrä nousi yhteensä
26,64() Saksan markkaan. Vuonna 1903 osteltiin 4,i heh-
taaria metsää, josta maksettiin 4,050 Saksan markkaa nun
että osuuskunnalie kuuluva alue käsitti 128,7 hehtaaria. Is-
tuttamisiin käytettiin n. 80,(X)0 kuusentainia omasta taimi-
tarhasta ja sitä paitse 60,000 kuusen-, 1,000 lehtikuusen- ja
1,000 tervalepäntainta, jotka olivat muualta tilatut Kaikki
istutuknet onnistuivat hyvin. Hakkauksista saatiin n. 6,(XXJ
Saksan markkaa. Osakkeita lunastettiin 11 ja maksettiin
1,1(K) Saksan markkaa, nun että maksettu määrä nousi viio-
den lopussa 27,800 Saksan markkaan. Vuosina 1904 — 1906
ostettiin osuuskunnalie 11 hehtaaria sekä metsää että autio-
maata. Istututuksiin käytettiin vuosittain n. 100,000 (ainta,
suurimmaksi osaksi kuusen. Hakkauksia jatkettiin edelleen.
Tätä nykyä kuuluu metsäosuuskunnalle 140 hehtaaria, josta
suurin osa on metsää kasvavana. Ainoastaan siellä täällä
on pienempi metsätön, palsta. Mainitusta alasta sijaitsee suu-
rempi yhtenäinen ryhmä Steinber^-vuoren lounaisrinteellä,
toinen saman vuoren koillispuolella. Hajallaan iöytyy sitäpaitsi
koko joukko osuuskunnalie kuuluvia palstoja, nutta ollaan
tätä nykyä hyvässä toivossa saada näiden välillä sijaitsevat
palstat joko ostetuiksi tai luovutetuiksi. Metsäosuuskuntaan
kuuluu tätä nykyä n. 50 jäsentä, joiden hallussa on n. 300
osaketta. Osuuskunnan omaisuuden arvo nousee n. 45,000
Saksan markkaan eikä velkoja löydy.

Tässä yhteydessä mainittakoon vielä että Burghaus'io
luona Burghaus'in metsävirastopiirissä erään suuremman pi-
täjän suurtilalliset ja talonpojat parast'aikaa puuhaavat n. s.
talousosuuskunnan perustamista.

Kuten edellisestä käy seiviile ei yhteismetsäasia toistai-
seksi ole saavuttanut suurempaa kannatusta asianomaisissa
piireissa Haierissa. Syyt tähän ovat monenlaiset. Ensiksi
baierilainen talonpoika hyvin vastahakoisesti maata luovutta-
malla tahtoo tuUa jäseneksi metsäosuuskuntaan, sillä täm-

227

möisen menettelyn kautta vähenee näennäisesti hänen omai-
suutensa ja hän kadottaa arvoa ja vaikutusvaltaa paikkakun-
Dalla, Baierissa kuD näet nämät asiat suuremmaksi osaksi
riippuvat siitä, kuinka monta Tagwerkiä (1 Tagwerk noin Vs
hehtaaria) talonpoika omistaa. Toiseksi vaikottaa se seikka
haitallisesti talonpoikien liittymiseen metsäosuuskuntiin, että
harvoissa tapauksissa hänelle itselleen koituu tästä hyötyä,
sen takia hän korkeintaan luovuttaa jonkun aution metsä-
palstan, pääsiäkseen itse metsittämisvaivoista ja hakkauilaa
omaan laskuunsa hakkausijässä olevia metsiköitään Kol-
manneksi täyiynee epäillä, soveltuvatko semmoiset metsä-
osuuskunnat, joita nykyään löytyy Baierissa pienien palstojen
omistajille. Näiden palstalilallisten toimeentulo on useimmiten
riippuva heille kauluvista metsäpalstoista. Niistä saavat ra-
kennuspuuta, polttopuuta y. m. kotitarvetta varten ja jos
vuodentulo on huono voivat usein turvautua metsäänsä. Jos
tammöinen parselliomistaja rupeaa jäseneksi metsäosuuskun-
taan on se vaara tarjona, että asioiden oilessa nykyisellä
kannalla hänen useiden vuosikymmenien ajaksi täytyy luopua
nun sanoaksemme omasta metsästä, mistä seikasta hänelle
voi koitua suuret aineelliset vauriot. — Mitä taasen talous-
osauskuntiin tulee on suurin este niiden leviäiniselie ja ke-
hittymiselle puultuva yhteishenki. Annetaan pienien persoo-
nailisten seikkojen vaikuttaa siihen määrin, ett'ei yhteistyöstä
voi tulla mitään, paraimmassa tapauksessa ainoastaan vailli-
naisia tuloksia.

Että tammöinen asian laita on ikävä ei voida kieltää,
siliä epäilemättä voitaisiin perusiamalia metsäosuuskuntia
joko yhdessä tai toisessa muodossa hyvin suuressa määrässä
estää niitä haitallisia vaikuluksia, jotka ovat seurauksena liian
pitküile menneestä palstoittamisesta.

Tämän palstoittamisen ikävät seuraukset tulevat mo-
nessa eri tapauksessa hyvin tuntuviksi, varsinkin jos pals-
toilla on, mikä Baierissa on tavallisinta, pitkulainen muoto.

228

Paljaaksihakkauksen kautta yhdellä palstalla voi mitä suurin
vaara syntyä sen \ieressä kasvavalle melsikölle tuulen vaiku-
tuksesta. Puiden kaato ja kuljettaminen metsästä on vaikea
ja aina vahinkoa tuottava. Nuorennokset voivat suuresti
kärsiä viereisestä, varjostavasta metsästä. Puiden ja karik-
keiden varastaminen on heippo. Karjaa on vaikeata pitää
metsässä. Rajariidat ovat tavalliset. Lopuksi ja tärkein
kaikista varjopuolista on se seikka, että palstametsässä on
kestävä, järkiperäinen metsänhoito aivan mahdoton (Endres
1905, 532—533; Heek 1887, 69—70).

Miten nämä liiallisesta palstoittamisesta johtuvat epä-
kohdat paraiten voitaisiin poistaa, siitä ei vielä olla Baierissa
selvillä. Nähtävästi voidaan ainoastaan kahta tieta päästa
toivottuun tulokseen. Toinen, että kaikki palstat, jostain
maksimisuuruudesta alaspäin, asetetaan valtion metsävi-
ranomaisten valvonnan alle; toinen, että uusia metsäosuus-
kuntia, olkoon sitten liittyminen niihin vapaaehtoinen tai
pakollinen, perustetaan, jotka ovat vähemmän kapitalistisia
kuin nykyään löytyvät. Vasta silloin tulevat Baierin metsät
täydellisesti oikeuttamaan sen maineen jota nykyään nauttivat.

Kirjallisuusluettelo.

FndreH Max, 1905. Handbuch der ForHtpolitik mit besonderer Berück

»ichtigung der Gesetzgebung und Statisik. Berlin.
Heck Karl, 1887. Das Genossenschaftswesen in der Forstwirtschaft.

Berlin
Die Landwirtschaft im Regierungsbezirk Uberbayern. 1898 München.
Kntschliessungen des Ministeriums des Innern vom 9 Oktober 1899.
Foistgesetz für das Königreich Bayern rechts des Rheins 1852/96.
Geschäftsanweisung für die Forstämter vom 25 Mai 1885.
Instruktion für den Förster vom 14 August 1886.
Instruktion für die zur Aufsicht über die Privat Waldungen und zur

Pörderunff der Privatforstwirtschaft bestellten königlichen Förster.
Revi<lirte Voi-schriften zum V^oUzuge dea Forstgesetzes vom 28 März

1852.

Lauttausoloista Norjassa ja Ruotsissa.

Kirj. K. Snelltnan.
Yli-inainööri.

Norjassa on lauttausta n. s. lautattavissa vesistöissä van-
hastaan pidetty jokaiseile vapaana, olematta vesistön omis-
taja oikeutettu siitä vaatiinaan tnitään korvausta. Lauttausta
onkin vanhastaan toimitettu tukkikauppiaitten yhteiseen lu-
kuun. Nyttemmin on lauttaus järjestetty heinäkuun 1 päi-
vänä 1887 annetulla lailla vesistöjen käyttämisestä. Tämän
lain 53 ja 59 §:n mukaan ovat ne, jotka puutavaraa lauttaa-
vat, oikeutetut perustamaan lauttausyhdistyksen lauttauksen
yhteistä toimittamista varten, ja yhdistyksellä on vaita päät-
taä säännöistä ja maksuista, jotka eivät kaipaa hallitusvallan
enempää vahvistusta, ellei yksityinen lauttaaja tai kihla-
kunnanhallitus valita päätöksestä. Riidan, joka koskee eriko-
koisesta ja erilaatuisesla puutavarasta suoritettavia maksuja,
ratkaisevat uskotut miehet katsastuksen nojalla. Ylipäätään
toimitetaan lauttausta Norjassa, siitä lähtien kun metsätuotteita
siellä on lautattu, joko yhteisesti kaikkien lauttaajain lukuun,
n. s Faellesflöding, tai myös jokaisen lauttaajan lukuun erittäin.
Kaikki lauttauksen helpottamista tarkoittavat laitelmat toi-
mittaa lauttaajain yhteiseen lukuun heidän valitsemansa johto-
kuDta. Yhtiöitä, joilla olisi yksinoikeus lauttauksen harjoit-
tamiseen, ei Norjassa ole ensinkään oUut.- Muutoin ovat

230

lauttauksessa noudatettavat säännöt ja maksujen iaskuperus-
teet sangen erilaiset eri vesistöissä riippuen niistä päätök-
sistä, joita lauttaajat ovat yhtiökokouksissaan tebneet. Osa
näistä säännöistä on saatavissa ainoastaan johtokunnan
kokouksissa tehdyistä salaisista pöytäkirjoista. Huomiota
ansaitsee, että useimpain yhdistysten säännöissä puutavaran-
omistajalle ei ole myönnetty rajoittamatonta äänioikeutta
hänen lautatun tukkilukunsa mukaan, vaan on yleensä 2,
enintään 3 ääntä suurin määrä, jolla itsekukin saa ottaa
osaa vuosikokousten päätöksiin. Sen kysymyksen selvittä-
miseksi, miten lauttausyhdistykset ovat yhtiöiltä tai yksityi-
siltä ottaneet haituunsa lauttauslaitoksia, ei ollut minkään-
laisia tietoja saatavissa.

Fredrikshaldin vesistö sijaitsee likellä Ruotsin rajaa
ja käsittää kaksi pääreittiä, itäisen ja läntisen. Vesistöon
kuuluu lukuisia järviä, joissa lauttaus toimitetaan rengas-
puomeissa jota vastoin irtolauttausta toimitetaan muissa osissa,
paitsi 7 penikulman pituisessa kanavoidussa osassa, jossa
puut yhdistetään ristilautoiksi. Vuosittain lautatuista 1,200,000
tukista kuuluu kaksi kolmasosaa yhdelle ainoalle yhtiölle.
Lauttauslaitokset, joihin on käytetty kaikkiaan noin kolme
miljonaa kruunua, kuoletetaan ylempänä vesistössä 5 — 10
vuodessa sekä alenipana pitemmän ajan kuluessa. Suunni-
tellua Tistedalenin ja Fredikshaldin välisen osan järjestelyä
varten, jonka työn kustannukset nousisivat 500,000 kruu-
nuun, on kuitenkin ehdotettu 40 vuoden kuoletusaika. Laut-
tausta toimitetaan vesistön laadun mukaan joko yhleisesti
tai yksityisesti, kuitenkin nun, että kaikkiaila, paitsi missä
säästövettä käytetään, yksityistä lauttausta saa toimittaa,
jollei se estä yhteistä lauttausta. Suurin luvallinen tukin
pituus, joka vastaanotetaan yhteiseen lauttaukseen on 10,o
metristä alkaen yhdessä vesistön osassa 6,3 metriin toisissa
osissa. Johtokunnan vuonna 1902 tekemän päätöksen mu-

231

kaan jakautuvat lauttauskustannukset jokaista tukkitusinaa
kobti siten, että:

Pienet tukit, enintäin 5,6 m pitkät ja latvasta

enintäin 7 tuuraaa = ^/2 tus.

Vähint. 5,6 m ja enint. 8,8 m pitkät tukit paksuu-

teen katsomatta =1 »

8,8 tn pitemmät tukit =11/2»

Laskettaessa lauttauslaitoksista ja hallinnosta koituvia
meDOJa ja muita yhteisiä maksuja erotetaan kuitenkin luvusta
propsipuut, joita 750 juoksevaa jalkaa luetaan tusinaksi.
Aivan kohdakkoin kuitenkin arveltiin tulevan käytäntöön
näiden jälkimäisten maksojen jako yksinomaan kuutiolasku-
perasteen mukaan.

Glommenin oesistö, joka laskee mereen Fredrikstadin
luona, on 600 km pitkä. Sen lisäjoki, Vormen, jossa on
melkein yhtä suuri vesimäärä kuin pääjoessa, lähtee Norjan
suurimmasta järveslä, 100 km pitkästä Mjösenistä, jonka
jälkeen yhdistynyt virta iialkaisee 30 km pitkän öieren jär-
ven. Sadealue on 41,823 km^ ja korkeimman kevättulvan
aikainen vesimäärä, joka joskus nousee 14 metriä ylemmäksi
matalanveden pintaa, on 3,500 - 4,000 kuutiometriä sekun-
nissa. Tätä mahtavaa virtaa pitkin lasketaankin vuosittain
6 — 7 miljoonaa tukkia.

Je varhain järjestäytyi lauttaus Glommenin vesistössä
yhteiselle pohjalle kahden eri yhdistyksen kesken, joista toi-
nen edusti pohjoisosaa Mörkfossenin koskeen asti, joka on
virran lähtökohdalla öirenistä, ja toinen Mörkfossenin ja me-
ren välistä osaa, vaikka lauttaus alkuaan oli ollut yhteinen
koko virrassa. Pohjoinen yhdistys eii kauppiaslauttaus tun-
netaan nimellä Kristianian tukkijohtokunta, ja eteläiseliä on
Dimenä Fredrikstadin tukkijohtokunta, Lisävesistöissä toimi-
tetaan lauttausta pääasiallisesti yksityisesti. Öieren järveen
asti jaetaan lauttausmaksut siten, että

232

enintään 8,8 m. pituiset tukit = 1 normaalitusina,

8,8 — 10,0 m pituiset tukit = 2 normaalitusinaa sekä

10,0 m pitkät tukit maksavat Kr 4,oo tusinalta,

jota vastoin lauttauksesta Oierin poikki maksetaan tusinalta
tukkien pituuteen katsomatta. Mörkfossenin ja meren väli-
seltä osalta maksettiin kuluvaan vuoteen asti eniutään 8,8
metrin pituisista tukeista sama määrä sekä sitä pitemmistä
laskun mukaan. Od tarpeetonta sanoa, että Glommenista ei
lautata ainoastaan sahapuita, vaan myös vuosi vuodelta yhä
lisääntyviä määriä hiomopuita. Sentähden sekä kun myös
suurin osa tukkeja katkaistaan enintääu 8,2 — 8,8 m mittat-
siksi, on pidetty tarpeellisena latvamittaan sekä myös lyhim-
pään mittaan perustuvaa uutta luokitusta, jota varten Fredrik-
stadin lauttausyhdistyksen johtaja W. Blakstad, joka on laut-
tausasioihin erittäin perehtynyt mies, on tebnyt ehdotuksen.
Eri tukkien lauttauskustannukset jakautuvat nyttemmin seu-
raavasti :

Enintään 5 V^ tuumaa iatvasta (ja 6

m pituus) = 7« normaalitusinaa

Yli 5 Va ja enint. 9 tuumaa Iatvasta =1 »

» 9 tuumaa Iatvasta = 1 Vs »

8,8 m pitemmistä, lisää ylimäär. kus-

tannuksia =1 »

750 juoks. jalk. alle 5 tuum. Iat-
vasta ja 3,8 m pit =1 »

Lauttaus on ylipäätään n. s. irlolauttausta. Ylemmissä
järvissä se toimitetaan rengaspuomeissa, Mjösenissä ristilau-
toissa sekä Oierenissä kimpuissa. Vajoomisprosentti on 2 %
ja vajonneet ja ylösotetut puut kuljetetaan seuraavana vuouna
eri maksutta. Mjösenissä, jossa lauttausta vuodesta 1903
lähtien johtaa Kristianian tukkijohtokunta, lasketaan maksut

233

ainoastaan kahdessa luokassa: sahatukeista, joideh latva-
läpimitta on yli 7 tuumaa, ja alle 7 tuumaisista hiomapuista.

GlommeDin lauttauslaitokset on tavailisesti tehty yhtei-
seen lukuun, mutta on yksityisten omistamia lajittelulaitok-
siakin ostettu sovitusta hinnasta.

Drammenin vesistössä lautataan vuosittain noin 5 mil-
joonaa tukkia yhteisen yhdyskunnan n. s. Drammenin puu-
tavarakaupiatten johtokunnan lukuun. Päävesistössä eli ve-
sistÖD alimmassa osassa luetaan lauttauskustannus tukilta
kokoon katsomatta, jota vastoin maksut lisävesistöissä laske-
taan puiden koon mukaan 2, 3 jopa 4:kin luokassa, eri
tavoin eri vesistöissä ja osaksi myös eri tavoin erilaatuisiin
maksuibin nähden. Foldselfven joessa lasketaan esim. tukki.

jonka läpimitta latvasta on 23 cm 1 ykköseksi

9 9»

> » >

> > >
» » »

sekä 1 metr. syli 1,57 met

26 » 15/12
21 » 8/12

19 » 4/12 »
13 » 2/12 9
in halkoja 2/12 9

Lauttauksen toimittavat erityiset lauttausurakoitsijat
asianomaisissa joenhaaroissa lauttaustarkastajain valvonnan
alaisina. Samoinkuin useimmissa Norjan vesistöissä jaetaan
taällä korvaus suurempien lauttauslaitosten rakentamista tai
ostosta 10 vuoden ajalle.

Ylemmässä ja alemmassa Laugenissa jaetaan lauttaus-
kustannukset sangen mutkallisen asteikon mukaan pituuden
ja latvaläpiraitan nojalia, ollen m. m. yleisessä Laugenissa
ykkösinä seuraavat mitat:

4 m pituus 28 cm latvaläpimitta

5 9 9 26 9

6 » 9 24 » 9

234

6 V^ ni pituus 22 cm latvaläpimitta

7V2 » » 20 ^ »

8^'2 * t 16 » »

10 » » 14 » »

Puutavarakauppiaat ovat merkitsemisen päätyttyä vel-
volliset antamaan läuttaushallinnolle eritellyn ilmoituksen
merkitystä tukkimäärästä ja tarkastus toimitetaan laskemalla
puita lajiteltaessa.

Vuoteen 1895 oli luokitus Skienin vesistössä järjes-
tetty pituuden ja tuumaluvun mukaan, nun että päävesis-
tössä oli maksu 100 ®/o 12 — 24 jalan pituisesta tukista, jonka
läpimitta oli vähintään 8 tuumaa 16 jalan tai 9 tuumaa 12
jalan päästä, sekä muissa luokissa vastaavat 42, 67, 133 ja
166 %. Mutta lauttausyhdistyksen varsinaisessa kokouksessa
maaliskuun 28 päivänä 1895 päätettiin, että kaikki lauttaus-
maksut oli jaettava puutavaran kuutiosisällyksen mukaan
laskettuna tukin keskikohdan neliön ja pituuden tulona ja
siten likimmittäin vastaten n. s. irtomittaa. Laskelman ykkö-
senä on 1 Load = 50 engl, kuutiojalkaa. Halkosyli eli 216
kuutiojalkaa luetaan 4 Loadiksi sekä 400 juoksevaa jalkaa
(= 122 m) propsia 1 Loadiksi. Tukin pituus ei ole mää-
rätty vaan saa se olla kuinka suuri tabansa, sillä vaikka
pituus jonkun verran vaikuttaakin lauttauskustannuksiin, kat-
sottiin kuitenkin kohtaavan käytännössä vaikeuksia, jos tukin
pituus saisi kuutiosisällyksen ohella määrätä lauttauskustan-
nusten jaon. Tukkien omistaja on velvoUinen merkitsemisen
päätyttyä ilmoittamaan montako Loadia hän haluaa lauttaut-
taa vesistössä. Jollei tietoja anneta, lasketaan rangaistus-
kuutiomäärä, joka on todellista noin 50 ^/q suurempi, seu-
raavan taulun mukaan:

235

»o

•^

•\

#•

#■

GVJ

«5

'-'

etf

• ^■4

to tn o tA o

*H tH CO "tH «s^

II II II II II

A A A A '«•^

SS
.^4

00 «j< CO GQ

1-H (M ^ ^

? A A A

O t^ 00 Oi rz 5

« A

,24

.XS * A A

:CÖ

08 CO «

8 A t-"^

o CO (o

^ r- CO

CS
^o

S3 A

00 iO

-2 Ä

9 A

C^ 00

8 ^

CO A

:cS

S Oh

4-»

CS
CS

=5 ^

.£: o

o o;

OS
CS

ti^ CS

cn s s

2 rS o

Pl, O. ^

* S ^ s

•g S S 8
8 o

8
8 '5

Si 'S.

236

Tarkastus toimitetaan siten, että urakoitsijat, joilla on
lauttaus urakalla, piirittäin keräävät metsänomistajilta tietoja
näiden eri ostelijoille toimittamista määristä tai myös luetaan
puut lajittelutilaisuudessa. Petollisia tietoja ei yleensä an-
nettane, ja järjestelmään sanotaan oltavan yleisesti tyytyväi-
siä. Kuutiolauttauksesta lausuu myöskiQ tirehtööri Blakstad
kertomuksessaan Norjan lauttauksesta, »että od epäilemä
töntä, että ylipäätään menot kuutiosisällyksen mukaan jaet-
taessa hyvin ovat sopusoinnussa erikokoisten puiden lauttaa-
mi»esta johtuvan vaivan kanssa, samoinkuin myös lauttaus-
kustannukset tällä tavoin ovat suorassa suhteessa puutavaran
arvoon». Skienin vesistössä toimitettu lauttaus eroaa johon*
kin määrin Norjan muiden vesistöjen lauttauksesta siinä, että
paitsi irtolauttausta ja rengaspuomeissa tapahtuvaa lauttausta,
niinkuin esim. 40 km pitkässä Tindsjön järvessä, lauttaus-
vesistön kanavoidussa osassa toimitetaan lauttaus 90 jalkaa
pitkin, 18 jalkaa levein ja 9—10 jalkaa korkein kimpuin,
jotka sidotaan sähkövoimaa käyttämällä. Vuonna 1905 lau-
tattiin tässä vesistössä kaikkiaan 2,146)500 tukkia ja propsia,
joka määrä vastasi noin 350,000 Loadia. Vesistössä olevat
lauttauslaitokset on ylipäätään rakennettu yhteiseksi hyväksi
ja vähitellen kuoletettu. Vuonna 1887 ostettiin erityistä kat-
sastusta toimittamatta 56,000 kruunun hinnasta erään yksi-
tyisen henkilön muutamaan lisävesistöön teettämät lauttaus-
laitokset, joita eräät metsänomistajat nyttemmin vaativat saada
haltuunsa metsänomistajain yhteiseksi hyväksi. Tätä laut-
tausyhdistys kuitenkin vastustaa vaatien laitoksista täyttä
korvausta, vaikka kustannukset, 2,500 kruunun määrää lukuun-
ottamatta, jo on kuoletettu. Asia ei ole vielä ratkaistu, mutta
näyttää osaltaan kuinka epämääräisiä sellaiset kysymykset
vielä ovat Norjassa.

Kragerön vesistössä jaetaan lauttaustyöstä johtuvat
menot siten, että tusina pyöreitä 9,u metriä pitkiä ja lat-
vasta 9 tuumaisia tukkeja maksaa saman verran kuin 3

237

tasinaa 5,5 metrin pituisia ja iatvasta 5 tuumaisia tukkeja
tai 6 tusinaa propseja, jota vastoin n. s. jokimaksu, johon
]uetaan hallintokustannukset, rannanvuokrat y. m., jaetaan
Doudattamalia laskuperusteena vahvisiettua prosenttia puu-
tavaran arvosta.

Lauttauskustannusten jaossa Otteraaenin vesistössä
pidetään yksikkönä tusinaa 7,3 metrin 6 tuuman, 5,5 metrin
7 tuuman tai 4,2 metrin 8 tuuman tukkeja.

Pienemmän kokoiset tukit luetaan S'u tusinaksi,
12,2 — 15,2 metrin pituiset piirut »2 ^

15,2 — 18,3 » » » 1 4 »

yii 18,ä » » » » 6 »

Alkuaan oli kaikki lauttaus Ruotsissa yksityistä, nun
etiä suuremmat puutaranomistajat sopivat rannan ja vesi-
laitosten omistajain kanssa lauttauksen ja lauttauslaitosten
rakenlamisen aiheuttamain vahinkojen korvauksesta. Joissa-
kuissa vesistöissä, joissa lauttausta on toimitettu vanhan tavan
mnkaan, on lauttaus ollut järjestettynä n. s. valtaluvan (ok-
trojin) pobjalla, toisin sanoin, yksityinen henkilö tai yhtiö on
määrävuosiksi saanut luvan perata lauttausväylän ollen toi-
selta puolen velvoliinen huoltamaan lauttauksen ja vastaa-
maan vahingoista sekä toiselta puolen oikeutettu saamaan
korvauksen puutavaranomistajilta. Joulukuun 30 päivänä
1880 annetulla vesioikeusasetuksella sekä sen yhteydessä
julkaistuilla asetuksilla (asetuksella yleisestä lauttausväylästä
ja lauttaussäännöllä) on nyttemmin ne, jotka antavat lauttaus-
tavaran irrallisena uiskennella yleisessä lauttausväylässä,
velToitettu sitä tarkoitusta varten perustamaan yhdistyksen.
l^uttaussäännön 9 § määrää että sen, joka on yksityiseen
lauttausväylään kustantanut töitä tai laitoksia, pitää, kun

238

iauttausväylä luovutetaan yleiseksi lauttausväyläksi, lauttaa-
jilta saada korvaus arvioituna sen tilan mukaaD« jossa lai-
tokset luovutuksen tapahtuessa oval. Jos rakentaja on jo
ennen valialuvan nojalla kantanut maksun tai apumaksun
kustannusten suorittamiseen, on korvaus sovitettava nun, etlei
korvauksen saajalle tule kohtuutonta voittoa lauttaajain kus-
tannuksella. Rakennus tai muu, joka lunastetaan tai kor-
vataan, on pidettävä lauttausväylän omaisuutena ja saavat
lauttaajat sentähden, sittekun lunastus tai korvaus on täy^
siksi maksettu, enemmittä maksuitta käyttää sitä.

Lainvalmistelukunnan esittämistä lain perustelmista
myös epäämättömästi käy ilmi, että valtaluvan saaneissa
lauttausväylissä on lauttausyhdistyksen korvattava lauttaus-
laitosten rakennuskustannuksista ainoastaan vielä kuoletta-
matta oleva arvo, sillä, sanotaan perustelmissa, vaikka yksilöt
vuotuisesti vaihtelevatkin, ei lauttaajia kuitenkaan kokonai-
suudeksi katsottuina voida pitää velvollisina maksamaan lai-
tosta useampaa kuin yhden kerran. Seilaisina laitoksina
pidetään puomijohtoja, lauttausruuhia, tokeenkansia, suojelus-
arkkuja sekä eräitä muita töitä, niinkuin perkausta, ruop-
pausta, louhintaa, veden uoman oikomista y. m. s.

Näillä perusteilla on käytäntökin syntynyt, mitä tulee
lauttausväyläin luovuttamiseen yhdistyksille. Usein on kui-
tenkin aiheutunut riitaa yksityisissä lauttausväylissä olevain
laitosten arvioimisesta. Lauttauskatsastukset ja arvioimisen
toimittaa tavaliisesti hakijan ehdottama taitava yksityishen-
kilö uskottujen miesten avulla, ja sellainen arvioiminen on
usein osottautunut yksipuolisek.si. Kuninkaan käskynhaltija
ei nimittüin lain mukaan ole velvollinen siihen valitsemaan
tie- ja vesirakennuskuntaan kuuluvaa upseeria. Kun laki
lauttauksesta on muistakin syistä osottanut kaipaavansa muut-
tamista ja selventämistä, erittäinkin metsänomistajain etujen
kannalta, on komitea, joka asetettiin selvittämään kysymystä
roaataviljelevän väeslön asemasta Norrlannissa ja Taalain-

239

maassa, laveassa mietinnössään myös ehdottanut erinäisiä
mQutoksia ja lisäyksiä lauttaussääntöön, m. m. ettei iauttaus-
yhdistyksessä kukaan saisi äänestää enemmällä kuin kym-
meoellä osalla kokouksessa läsnäolevien äänimäärästä. Vi-
ranomaisten mietinnöstä antamissa lausunnoissa ehdottaa
m. m. Jämtlannin läänin käskynhaltija saavutetun kokemuk-
sen nojalla, että myöskin yksityisissä lauttausvSylissä, jotka
luovutetaan yleistä lauttausta varten, on korvattava ainoas-
taan kuolettamaton osa kustannuksista.

* Lauttauskustannusten jakamisesta eri puutavaralajien
kesken ei laissa ole selviä määräyksiä. Tosin määrätään,
että katsastajan pitää selvittää, miten kustannusten jakami-
sessa erilaatuiset lauttaustavarat on keskenään verrattava
siihen suurempaan tai väherapään vaikeuteen nähden, jota
niiden lauttaus aiheuttaa, mutta tätä lauttausteknillistä lasku-
perustetta ei ole voitu käytännössä noudattaa. Jämtlannin
läänin Kuninkaan käskynhaltija ehdottaakin määräystä jätet-
täväksi pois huomauttaen että, vaikka paperipuun palanen
ja sysipuun palanen ovat saman kokoiset ja aikaansaavat
samaa vaikeutta lauttauksessa, ei kuitenkaan saata pitää oi-
keuden ja järkevän taloushoidon mukaisena, että kahdelle
nun eriarvoiselle puutavaralajille pannaan lauttauksesta sama
maksu. Samaa käsitystä on myös Domeenihallitus (== metsä-
hallitus), jonka mielestä lauttaussäännöllä ei ainoastaan ole
lauttaajain vaan ehken suuremmassa määrässä metsänomis-
tajain etuja valvottava ja edistettävä, sillä kustannukset laut-
tausväylän sekä rakentamisesta että voimassapitämisestä ynnä
itse puutavaran lauttauksen toimittamisesta joutuvat viimei-
seltä metsänomistajain suoritettaviksi, kun metsästä makset-
tavaan hintaan välittömästi tai välillisesti luetaan lauttaus-
ja kaoletuskustannukset. Domeenihallitus tekee myös muis-
tutuksen sitä laattauskustannus(en tavallista jakoperustetta
vastaan että jokaisen piirin kustannukset jaetaan kaikkien
piirin kautta lautattujen tukkien kesken, pitäen kohtuutto-

240

mana että tukin, joka likempänä vesistön suuta talee laul-
tausväylään, sen nojalla että kustannus tukkikilometriltä vä*
henee mitä suurempi lautattu määrä on, joutuu suorittamaaD
verrattain huokeamman maksun kilometriltä kuin tukki, joka
on lautattu pitkin vesistön koko piluutta. Perustelmain no-
jalla, joiden toistaminen tässä kävisi liian laajaksi, ehdottaa
DomeenihallituSy että prosentittain toimeenpantua kustannns-
ten osallisuuden huojentamista alemmassa lauttauspiirissä
olisi sovellettava ylempänä sijaitsevista piireistä tulevaan
lauttaustavaraan.

Ylipäätään on Ruotsissa, erittäinkin Norrlannissa, käyty
kiihkeätä riitaa lauttauskustannusten jakamisesta eri puu-
tavaralajien kesken. Eritoten ovat n. s. kuutiolauttauksen
kannattajat sangen toimeliaita ja ovatkin viime aikoina saat-
taneet tämän laskuperusteen käyläntöön useissa lauttausväy-
lissä. Tarkempi selonteko Ruotsin huomattavimpain lattaus-
väyläin lauttausoloista tarjonnee sentähden mielenkiintoa tässä
käsiteltävänä olevan asian selvittelyssä.

Värmlannin lauttausyhdistysten ohjesäännöt ovat kaikki
verrattain myöhäiseltä ajalta, kenties siitä riippuen, että suu-
ret sahanomistajat ovat- tahtoneet niitä viivyttää. Yhtäkaikki
on lauttaus suuremmissa vesistöissä, niinkuin esim. Klar-
joessa, jo kauan ollut yleinen, toisin sanoin, valtalupaan
perustuva. Blomskogin lauttausyhdistyksen objesääntö
Blomsjön järven ja Lelängenin välistä lauttausta varten on
vuodelta 1905 ja määrää lauttausyksikön tusinaksi tukkeja,
vastaten 4 m^ kiinteätä mittaa paperipuita tai 230 juoksevaa
metriä propsia. Viimeksi mainittuun luokkaan luetaan puu-
tavara, joka ei ole 6,5 m pitempää eikä lalvasta 13 sm vah-
vempaa. 10 metriä pitemmästä puutavarasta maksetaan 50
®/o:n korotus.

Samallainen on Sillbodan joen objesääntö, joka on
vahvistettu vuonna 1906.

Roitnajoki, joka laskee Fryken järveen, kuikee 2 V2

24t

penikulmaa mitastaan Norjan sekä 7 penikulmaa Ruotsin
alueella. Lauttausväylän kuntoonpanemista varten on laul-
tausyhdistyksen loimikunnalla oikeus ottaa kuoletuslainoja,
ei kuitenkaan suurempaan määrään, kuin kaluston ja lauttaus*
rakennusten kirjaan pantu tai avioitu arvo nousee. Maksut
lauttausväylän käyttämisestä on suoritettava, kunnes pääoma
korkoineen on täysin maksettu, tapahtuipa tämä ennen tai
jälkeen 10 vuoden kuluttua, jonka jälkeen kaikki maksut
lauttausväylän käyttämisestä lakkaavat. Samoinkuin miltei
kaikissa Ruotsin lauttausyhdistysten ohjesäännöissä on mää-
ratty, pitää yhdistyksen joka kolmas vuosi tai vaadittaissa
useamminkin antaa Kuninkaan käskynhaltijalle täydelliset
tilit kuoletuksen kulusta. — Kustannukset jaetaan pääasialli-
sesü kuutiosisällyksen mukaan, nun että enintään 10^7 (= 36
engl, jalkaa) pitkästä puutavarasta 3,i4 m^ (= 120 engl,
kuutiojalkaa) kiinteätä mittaa kaikenlaista puutavaraa lue-
taan ykköseksi, jossa tapauksessa laskelma toimitetaan tukin
keskikohdan läpimitan mukaan. Pitemmästä tavarasta, jonka
kappalelukukin on limoitettava, lasketaan maksu käyttämällä
edellä mainittua 3,14 m^ määrää yksikkönä:

10,7 — 15,0 metriä pitkästä puutavarasta = 2 yksiköltä.
15,0 — 18,0 » > » = 4 >

yli 18,0 > t » =s 8 »

Jollei puutavarasta anneta täydellisiä tietoja lauttaus-
yhdistyksen toimikunnalle ennen elokuun 1 päivää, toimite-
taan kuutioiminen puutavaranomistajan kustannuksella. Mak-
setuille kustannusvaroille suoritetaan 6 Vorn korko, mutta
]os laimiinlyödään suorittaa maksu oikeaan aikaan, maksaa
laimiinlyöjä paitsi 6 % tavallista korkoa 4 %:n rangaistus-
koron, kunnes maksu on suoritettu.

Sita lauttausväylää varten, joka Alemmasta Frykenistä
vie Venneriin, eli Noryokea varten on olemassa erityinen

242

lauttausyhdistys, jossa kuutiometrilaskua ei ole toistaiseksi
otettu käytäntöön, mutta jossa paitsi pituutta myös tuuma-
luku on määräävänä taksoituksessa. Niinpä laetaan enin-
tään 10 metrin pituineD puutavara normaalimittaiseksi ja
pitemmästä tavarasta 15 metriin asti lisätään maksua 25 Vo.
Yksityisten tukkien pituuteen katsomatta luetaan 75 juokse-
vaa metriä tukkia, joka 4,75 metrin päässä tyvestä on 20 cm
läpimitaten, samanarvoiseksi kuin 150 juoks. metriä piiruja,
jotka latvasta ovat 12,6—20 cm vahvoja, tai 225 juoks. m
propsia, jonka latvaläpimitta on alle 12,5 cm, tai 6 m' prop-
sia, paperipuita tai haapapuita.

Klarjoki, joka Trysiljoen nimisenä alkaa Norjasta^ hal-
kaisee 250 km:n matkalla Värmlantia ja laskee Venneriin
vähän matkan päässä Karlstadista. Koko tällä matkaUaao
ei joki kulje yhdenkään järven halki. Vesimäärä vaihtelee-
kin 850 kuutiometristä sekunnissa kevätlulvan aikana 75
kuutiometriin vähänveden aikana. Useita lisävesiä, jotka
myös käsittävät joukon järviä, laskee pääjokeen ja lauttausta
toimittaa nyttemmin koko vesistössä yhteiseksi hyväksi Klar-
joen lauttausyhdistys, jonka ohjesääntö on vahvistettu vuonna
1904. Osittain valtaluvan nojalla toimivien sivulauttausväy-
läin liittymisestä yhteiseen lauttausybdistykseen ovat, niin-
kuin esim. on ollut laita 7 penikulmaa pitkä Ufjoen, vielä
kuolettamattomat lauttausväylän rakennuskustannukset lisään-
tyneet arvioiduilla uutisrakennusten, maanlunastuksen ja to-
keiden paikkaustyön kustannuksilla, jotka kaikki ynnä 6 %
korkoa on kuoletettu 15 vuodessa erityisellä virranrakennus-
maksulla, jota kannetaan vahvistettu määrä normaalitukilta
ja piiriltä. Täälläkin on Kuniokaan käskynhaltijalle joka
kolmas vuosi annettava tili kuoletuksen kulusta. — Jaon
perustuksena on lauttausyhdistyksen ohjesäännössä

4,5 — 8,0 metrin pituinen puutavara = 1 normaalitukki.
8,0 — 12,0 » » » = 1 Va normaalitukkia.

243

12,0 — 15,0 metrin pituinen puuiayära = 4 Dormaalitukkia.
15,0- 18,0 . t » = 12 »

yli 18,0 » > , =24 »

enintään 4,5 > > > = Vs >

Puutavaraa, 3,o m pituista ja sitä lyhempää, saa ai-
noastaan lautata muun lauttaustavaran jälkeen korvaamalla
todellinen lauttaustyö sekä ottamalla osaa muihin menoihin
siten, että kuutiometri pinomittaa paperipuita ja propsia lue-
taan 2 normaalitukiksi sekä sama määrä poltto ja sysipuita
1 normaalitukiksi. llmoituksen mukaan on lyhyt puutaTara
80 Vo lautatun puutavaran kappalemäärästä. Vaikka laut-
taaspäällikön, luutnantü J. H. Vidmarkin, mielesta byväksytty
suhdemitta, jonka mukaan 3 kpl 4,6 m pitkää puuta vastaa
8,0 m pituista normaalitukkia, näytti hyvin osatulta, olisi
hän knitenkin suonut sen vaihdettavan 4 kappaleeseen 3,6 m
pituista puuta, erittäinkin kun suurin vaikeus on lyhyen
puutavaran erottamisessa 4,8 metrin (^ 16 jalan) tukeista.
Sitä asianhaaraa, että yhdistys paitsi Klarjokea Ruotsin ja
Norjan alueella käsittää miltei kaikki lisävedet, pitää lauttaus-
päällikkö erittäin eduUisena, koska muutoin voitaisiin saattaa
Taaraan lauttauksen hyvä tulos sen kautta, että eri yhdis-
tyksillä kenties voisi olla vastakkaisia harrastuksia.

Itä- ja Länsidaifoissa sekä niiden yhteisesti muodosta-
massa Daljoessa lautataan puutavaraa enemmän kuin mis-
sään muussa Ruotsin vesistössä. Lukuunotettuina tukit ja
paperipuut sekä Suuren Kuparivuoren läänin rautateollisuu-
den sysipuut nousee lautattava määrä vuosittain noin 13,000,000
kappaleeseen. Lauttaus Daljoissa ja niiden lisävesistöissä,
joihin kuuluu lukuisia järviä, muiden muassa Siljan järvi
Taalainmaalla, ja jotka siten suurin piirtein katsottuina ovat
eraitten Suomen vesistöjen kaltaiset, toimittaa yhteiseksi hy-
Täksi Daljokien lauttausyhdistys, joUa on pääkonttoori Fa-
lunissa ja kaksi lauttauspäällikköä, toinen itäistä ja toinen

244

läntistä Daljokea varten. Lauttausväyläin kuntoonpano on
annettu toimeksi erityiselle kustannusyhtiölle Daljokien virta-
rakennusosakeyhtiölle, joka korkona ja kuoletuksena, enim-
mäkseen viidentoista vuoden ajaksi, saa kaikkiaan lähes
kolmestasadasta piiristä määrätyt maksut normaalitukilta.
Koron, joka tähän asti on ollut 8 ^/o, od nytteramin Kunin-
kaan käskynhaltija alentanut 6 Vo:ksi. Yhtiön päätarkoituk-
sena on uusien lauttauslaitosten rakentaminen, jota vastoin
yhdistys tavallisesti pitää ne voimassa. Laitokset siirtyvät
Sita mukaan kuin ne on kuoletettu lauttaajain omiksi. Muuta
omaisuutta, niinkuin höyrylaivoja y. m. lainaa virtarakennud-
osakeyhtiö yhdistykselle vuotuisia maksuja vastaan. Myöskin
lisävesistöissä olevia yksityisiä lauttausväyliä lunastaa sanottu
yhtiö, johon näiden lauttausväyläin omistajat tavallisesti liit-
tyvät, saaden määrätyn luvun osakkeita. Vaikkei yhtiöllä
ja yhdistyksellä ole samaa johtokuntaa, hoitavat omaisuutta
kuitenkin yhdistyksen virkailijat, sillä rakennuksetkin teete-
tään lauttauspäällikköjen johdoUa. Koneisto on niinmuodoin
sangen mutkallinen kaksine kirjanpitoineen y. m., mutta
samallaista järjestystä tapaa eräissä muissakin Norrlannin
vesistöissä.

Lauttaus- ja kustannusmaksujen jakoperusteina on ohje-
säännössä seuraavat määräykset:

18 metriä ja sitä pitempi puutavara = 8 normaalitukkia

12 — 18 metriä pitkä » = 4 »

9—12 * » , = 1 i/a >

4-9 » > f = 1

3 — 4 » f » = 1/8

5 metriä pitkä ja lyhempi » =1/5 »

Kahteen viimeksi mainittuun luokkaan kuuluvaa puu-
tavaraa voidaan kuitenkin, joUei muu lauttaus siitä esty,
lautata erittäin suorittamalla erityisesta lauttauksesta koituva

245

kustannns, jossa tapauksessa kuutiometri pinomittaa 3 metrin
mittaista ja lyhempää puutavaraa luetaan yhdeksi tukiksi.
Vuodesta 1906 lähtien luetaan lauttaus kuitenkin yksinomaan
kappalettain. Lauttauspäällikkö Edlund Leksandissa piti tätä
laskutapaa vaDhettuneena ja oli hanen mielestään kustan-
nokset lauttauksesta ja laitosten voimassapitämisestä, jos se
voitaisiin lainsäädäntötietä aikaansaada, luettava kuutiomet-
riltä lauttaustavaraa, jota vastoin lajittelukustannusten jaka-
misen pitäisi tapahtua toisen laskuperusteen mukaan. Mitään
kokemusta erilaatuisen puutavaran lauttauskustannuksista ei
kuitenkaan ole olemassa. Nykyään ei Daljoissa lautata 9
metriä pitempää puutavaraa.

Eri puutavaralajeja lautattiin esim. vuonna 1905, vä-
hintain 4 metrin pituista, 3,943,000 tukkia sekä sitäpaitsi
807,000 kuutiometriä kolmen metrin pituisia ja sitä lyhempiä
sysipuita, vastaten noin 9,685,000 puuta.

Viime vuosisadan keskivaiheilta lähtien on iauttausta
Ljusnefoessa toimittanut lauttausybtiö, joka on kustantanut
lauttausväylän kuntoonpanon. Kun vuonna 1890 perustettiin
yhdistys, siirtyivät kiinteät laitokset yhdistyksen haltuun
korvauksetta, jota vastoin maatilukset, höyrylaivat ja kalusto
luovutettiin erityiselle Varpnäsin kustannusosakeyhtiö nimi-
selle yhtiölle. Tällä yhtiöllä, jonka säännöt Kuningas vah-
visti vuonna 1896, on sääntöjensä 1 §:n mukaan tarkoituk-
sena otettuaan haltuunsa Iauttausta varten Ljusnejokeen han-
kitui kiinteistöt, sillat, höyrylaivat ja kalustotavarat, mainitun
joen lauttajain hyväksi hallita ja pitää kunnossa mainittua
omaisuuttaa lauttaajain sopimuksen mukaan maksettavaa
korvausta vastaan; ja pitää tämän johdosta yhtiön osakkeen-
omistajain olla Ljusnejoen lauttausyhdistyksen jäseniä. Osak-
keet jaetaan uudelleen osakasten kesken joka viides vuosi
sen mukaan^ kutka sähen aikaan antavat suurimman määrän
puutavaraa iautattavaksi. Ybtiö on niinmuodoin ainoastaan
jonkunlainen yhdistyksen valiokunta eri sääntöineen ja eri

246

taloudenhoitoineen, joten hallinto, lauttauspäällikkö Lund-
berginkin mielestä, on tehty tarpeettoman mutkalliseksi.
— Ljusnejoen vesistöissä lautataan puutavaraa sekä irralli*
sena että rengaslautoissa kokoomalla lautat useaan kertaan
sekä panemalla pientä ja suurta puutavaraa sekaisin. Vuonna
1905 lautattiin joessa 7,358,000 runkoa, josta määrästä 4 V«
miljoonaa oli lyhyitä puita. Lauttauskustannukset jaetaan
siten että

9,45 m lyhempi tukki = t normaalitukki

9,45 — 13,72 m pitkä ja latvasta 381 mm
läpimittainen tukki sekä parrut alle
229 mm neliössä = 1 i/g >

saman mittaiset, latvasta paksummat tu-

kil ja järeämmät parrut =4 >

13,72 m pitemmät tukit =6 »

sysipuut, polttopuut, paperipuut y. m.,

joiden pituus ei nouse yli 3,2 m:n . = ^/g t

Lauttausyhdistyksen päätöksestä, että maksu enintään
3,6 metrin pituisesta puutavarasta lasketaan niinkuin V4 tu-
kista, on eräs isonlainen sulfiittitehdas valittanut kamari-
oikeudessa. Kaikki kruununmetsänhoitajat niinikään ovat
muutosta vastaan, syystä eltä se ehkäisisi metsän perkkausta.
Täälläkin katsottiin pienen puutavaran lajittelun käyvän suh-
teettoman kalliiksi, kun merkkejä on vaikea erottaa toisisfaan.

Gimjoki on suurenlainen Ljunganin lisävesistö eri laut-
tausyhdistyksineen, jonka uusi ohjesääntö on ollut käytän-
nössä 1906 vuoden alusta. Kuninkaan käskynhaltijan päätos
lauttausväylän luovuttamisesta entiseltä lauttausyhtiöltä yhdis-
tykselle ei kuitenkaan ollut vielä saanut lainvoimaa. Pää-
töksessä käsiteltiin ainoastaan n. s. kiintonaisia laitoksia, jota
vastoin kysymys irtaimistosta, höyrylaivoista ja talorakennuk-
sista oli jätetty keskinäisen sopimuksen varaan, siihenkin
katsomatta että esim. höyrylaivat olivat kokonaan kuoletetut.

247

Ljunganjoessa ynnä muissa lisävesissä oli asianlaita
saraa jo vuonna 1899 tehdyssä järjestelyehdotuksessa, josta
ei kuitenkaan vielä ole annettu päätöstä. Toimitusmies eh-
dottaa että, kun jo rakennettuja lauttauslaitoksia pidetään
hyödyllisinä ja tarpeellisina suojalaitteina tai lauttausta hei-
pottavina, lauttaajat oikeutettaisiin pitämään ne sekä velvoi-
tettaisiin Ljunganjoen lauttausyhtiölle takaisin maksamaan
mitä niiden alkuperäisestä arvosta vielä voi olla kuoletta-
matta täiä enneo vahvistetun kuoletussuunnitelman mukaan.
UutisrakenDuksia varten ehdotetaan 20 vuoden kuoletusaika,
jossa tapauksessa vuotuismaksu olisi 8,72 % koron oUessa
6 7«- Kuoletuksen kulusta on yhdistyksen vuosittain tehtävä
Kuninkaan käskynhaltijalle selko lähettämällä hänelle ote
kirjoista.

Nun hyvin Girajoen kuin Ljunganjoen lauttausväylät
käsittävät lukuisia järviä, joissa lauttausta toimitetaan ren-
gaslautoin. Ljunganjoki on 30 penikulmaa pitkä ja siihen
kuuluu 26 järveä, joista 16:ssa lautataan rengaspuomeilla.
Girajoessa oli lautattu puutavara keskimäärin 1,200,000 run-
koa sekä 1,000,000 sysipölkkyä, Ljunganjoessa 2,800,000
runkoa.

Kuluvaan vuoteen asti sekä Gimjoelle että Ljunganjoelle
voimassa oleva lauttauskustannusten jakoperuste nojasi ai-
noastaan tukin läpimittaan, jollei pituus ollut yli 27 jalan.
Nyttemmin on kumpaistakin vesistöä varten vahvistettu yh-
teinen laskuperuste, joka varsin pal Jon lähenee kuutiolaskua
ja jossa taksoitusyksikkönä on pyöreä enintään 9,46 m pitkä
ja latvasta 8 — 11 engl, tuuman läpimittainen tukki.

248

:Crt

iC 'S

II 11 II II II II il II II

3 A Ä Ä

lO X ^-< th

I ""*
. C30 ">.

4-*

CÖ (D o 2

Ä o * ' *

•*-» .?» no

5 * A * o « ^

fS -'S

.2. ^ •» * j^

■iS * . ^ . S
^^ Ä « * i^ «1 I

05 CO CO Oi

3 fi

- 'S

«8

pJ4

• ^■4

^■1^

oä

Srt

▼H

■»-«

•«*<

:o8

Pai^

«>

•

iC lO CO Od Od

s ^•

-s a

= 5

o
o

-^ c c c c

• •

CO CO

C TL

tn A A A

Cu ^ ^

e« r. c r. S

0» CO a> CO P<

249

Muut puutavaralajit:

1 rata pölkky enint 3,05 m pitkä = 0,5 normaalitukkia

2 s:n > 3,05 — 6,1 t > = l,o »
Sysipuu »3,55 » » =0,15 »

Kustannusten jakamisessa on noudatettavana, että laut-
taaja ottaa puutavaransa puolesta kustannuksiin osaa ainoas-
taao siinä piirissä, jossa hänen tavaransa on oUut lautatta-
yana, mutta työkustannus lajittelusta ja lauttauksesta nouto-
paikoille pannaan maksettavaksi joka pölkyltä sen mukaan
kirn siitä on oUut kustannuksia.

Indalin Joessa, joka lähtee Storsjön järvestä ja jonka
sadealue on 26,230 neliökilomelriä, on kevättulvaveden määrä
2,000 kuQtiometriä sekunnissa. Lauttaus alotettiin 1850-
Invulla ja sitä on joessa sekä sen lisävesissä toimittanut In-
dalin joen lauttausybtiö, johon alkuaan kuului ainoastaan
seitsemän osakasta, mutta johon myöhemmin muut lauttaajat
ovat liittyneet. Lauttausväylän järjestelyä varten elokuun
29 päivänä 1903 tehdyssä pöytäkirjassa ehdotetaan tännekin
perustettavaksi yhdistys, joka saisi lunastaa lauttauslaitokset
toimitetun arvion perusteella siten että, jos tämä arvio nousee
kirjain mukaan kuolettamatonta arvoa suuremmaksi on vii-
meksi mainittua noudatettava, sekä että jos päin vastoin
arvio osottaa kuolettamatonta määrää vähemmän arvon, pan-
naan arviö maksun perustukseksi. Lauttauslaitosten arvio-
summa nousi 566,000 kruunuun, mutta kirjoihin se oli mer-
kitty ainoastaan 345,000 kruunuksi. Kaikki puomijohdot oli
kokonaan kuitiksi kirjoitettu ja olivat siten muitta mutkitta
lauttausväylän omaisuutta.

Lauttauskustannusten jakamisesta sisältää uusi ohje-
sääntö aivan samoja määräyksiä kuin Gimjoen ja Ljungajoen
objesäännöt.

Lähinnä Göta- ja Torniojokia on Angermanjoki Ruot-

250

sin suurin vesistö. Sen sadealue on 90,800 neliökilotnetriä
ja kevättulvaveden määrä 3,000 kuutiometriä sekunnissa
Yähänveden määrän ollessa uinoastaan 92 kuutiometriä. Ai-
kaisemmin toimitti iauttausta yhtiö, johon kuuiui 14 osakasta,
mutta kun lauttausyhdistys vuonna 1889 perustettiin, otti se
keskinäisen sopimuksen nojalla haltuunsa sekä lauttauslai-
tokset että rakennukset, kaluston ja höyrylaivat kirjoihin
merkitystä arvosta. Perkaustöiden ja rakennusten kuoletus-
aika on ollut 10, puomien 5 vuotta. Yhä edelleenkin puut-
tuu kuitenkin Kuninkaan kaskynhaltijan päätöstä itse laut-
tausväylään nähden. Ängerinanjoen lauttausyhdistys käsittää
ainoastaan kolme päävesistöä, nimittäin Ängermanjoen, Fjäll-
sjöjoen ja Faxjoen, joiden yhteenlaskettu pituus on 100 kilo-
metriä. Joitakuita lisävesiä varten on sitä vastoin olemassa
erityisiä yhdistyksiä tai yhtiöitä, jotka kuitenkin vähitellen
liittyvät pääyhdistykseen. Niinpä on Risjoelle myönnetty 10
vuotinen valtalupa pidennetty vieläkin yhtä pitkäksi ajaksi
jotta rakennukset ehdittäisiin kuolettaa loppuun, jonka jäl-
keen ne korvauksetta joutuvat yhdistykselle. Lauttaus on
enimmäkseen n. s. irtolauttausta, kun eivät suuremmat jär-
vet yleensä kuulu pääyhdistyksen alaan ja yli kuuteen mil-
jonaan nouseva lukkimäärä kulkee kahden — kolmen kuu-
kauden aikana päätekohtaan Sandslän lajittelupuomiin, jossa
noin 60 eri merkkiä lajitellaan ja jonka alapuolella sijaitsee
36 sahaa. Vanhemmassa, vuonna 1889 vahvistetussa ohje-
säännössä oli 27 jalan mittainen tai lyhempi rakennus- tai
sahatukki sinä yksikkönä, jonka pohjalla lauttauskustannukset
jaettiin, jonka ohella 27 jalkaa pitempi sahatukki sekä pie-
nempi palkki tai parru luettiin kahdeksi yksiköksi, 30 jalan
mittainen ja pitempi palkki 4 yksiköksi 50-65 jalan pitui-
nen piiru 8 yksiköksi sekä 65 jalkaa pitempi mastopuu 12
yksiköksi. Nyttemmin toimitetaan kuitenkin jako maaliskuun
31 päivänä 1905 pidetyn kokouksen päätöksen ja kokeneen

251

lauttauspäällikön A. E. Dandanellin ehdotuksen nojalla seil-
raavasti:

16,78 metriä

pitempi puutavara

- 8

normaalitukkia

13,71—16,78

pitkä

- 5

10,67 13,71

= 3

8,13—10,67

= 2

3,66—8,23

= 1

3,05 — 3,66

- Vio

3,05 metriä

pitkä

ja lyhempi

= VlO

Lautattua puutavaraa rasitetaan ainoastaan sen piirin
osalle tulevilla kustannuksilla, jossa tavara on lautattu, jota
▼astoin kokoomis- ja lajittekustannukset kohtaavat ainoastaan
lajiteltua puutavaraa edellä mainitun laskutavan mukaan,
sillä erotuksella että 3,96 metrin pituinen ja lyhempi puu
luetaan Va tukiksi.

Lisävesistöissä ovat lauttauskustannusten jakoon nähden
voimassa aivan toiset määräykset, joiden kertominen tässä
kuitenkin kävisi liian laajaksi.

Uumajan- ja Vindeljoen vesijaksossa on, samoinkuin
on mainittu olevan laita eräissä muissa joissa, erityinen vir-
ran perkauskustannusosakeyhtiö ottanut haltuunsa ja pitää
voimassa ennestään olevia sekä rakennuttaa ja pitää voi-
massa uusia laitoksia, jotka laillisessa järjestyksessä voidaan
päättää teetettäviksi lauttausväyläin järjestämistä varten. Mi-
käli OD ilmoitettu, oli yhtiö perustautunut siitä syystä ettei
oikeus oilut yhdistykselle myöntänyt pyydettyä kiinnitystä
kiinteistööD. Laitosten kuoletus tapahtuu tavallisessa järjes-
tyksessä. Kuoletussuunnitelma ei käsitä höyrylaivoja, mutta
Jos kuoletus on toimitettu ja teetetyt työt täysiksi maksettu,
on ne Kuninkaan käskynhaltijan päätöksen mukaan katsot-
tava lauttausväyiälle kuuluviksi.

Vuonna 1905 lautattiin 1,200,000 puuta ja lauttaus-

252

küstannukset jaetaan Uumajan lauttausyhdistykselle sanot-
tuna vuonna vahvistetun ohjesäännön mukaan siten että

eniDt. 9,0

in pitkä pyöreä puutavara

= 1 Dormaalitukki

9,0-

■t3,

5 » » » »

= 2 normaalitukkia

alle 13,5

> » veistetty »

-3

kaikki 13,5

> pitempi »

= 4

6,4

» pitkä ja latvasta

;

21 cm paksu »

- V,

4,0

» pitkä tai lyhempi >

= Vs

r 1^

•

^ w« «»^ .«%,«a1^«» •« m

■ ^iw^»«te Iw.««, wal«. Aa ^

lunastanut lauttauslaitokset, joista kruunu oli rakennuttanut
suuren osan, jonka ohessa yhtiö myös tarpeen mukaan lai-
naa lauttausyhdistykselle varoja lauttauksen toimittamiseeo.
Ohimennen mainittakoon, että nämä kruunun lauttauslaitokset
kruununmetsäin halki pohjoisissa lääneissä kulkevün vesis-
töibin, erittäinkin lisävesistöihin, teetetään domeeoihaliituksen
alaisen lauttaustarkastajan jobdoUa sekä että puutavaraa
myydään kruununmetsistä vasta laitosten valmistuttua. Erit-
täin Luulajanjokeen nähden on Kuninkaan käskynhaltijia
päätöksessä maaliskuun 16 päivältä 1898, viittaamalla y lei-
sen lauttaussäännön määräyksiin että ne, jotka yleisessä
lauttausväylässä lauttaavat irtonaista lauttaustavaraa, ovat
velvolliset perustamaan lauttausyhdistyksen sekä että sellai-
sella yhdistyksellä pitää oUa ohjesääntö, muun muuassa
määrännyt »että korvaus on alempana mainitulla tavalla mak-
settava niistä vesistössä jo toimitetuista lauttausväylätöistä,
jotka Kunink. Majesteetti ja kruunu on kustantanut, mikäli
ne eivät jo ole kannetuilla maksuilla kuoletetut, jota vastoin
ja kun katsastusmiehet ovat ilmoittaneet yksityisten teettä-
mien töiden jo tulleen kannetuilla maksuilla kuoletetuiksi ja
niitä sentähden on pidettävä lauttausväylälle kuuluvina, niistä
ei tule minkäänlainen korvaus kysymykseen; ja pitää siihen

253

aikaan nähden, joka on järjestelykatsastuksista kuiunut, ja
sähen yähenemiseen nähden, joka edellä mainittujen laitosten
arvossa siitä lähtien on tapahtunut, katsastusmiesten puheena
oleville laitoksille panemasta arvosta vähennettämän kolmas-
osa; ollen kaitenkin Kunink. Majesteetti ja kruunu velvoUi-
nen alistumaan sähen maiuitun korvausmäärän enempään
▼ähentämiseen, joka voi aiheutua lauttausväylärakennusten
lopuUisessa katsastuksessa mahdollisesti toimitettavasta uudesta
arvioimisesta tai joka rädan jälkeen laillisessa järjestyksessä
maaratäan».

Kaikkien lauttauskustannusten jako toimitetaan seuraa-
villa perusteUla:

enint 9 m pitkä sahatukki . . . = 1 normaalitukki

9 — 12 V > tukki = 2 normaalitukkia

yli 12 » » tiikki tai püru . . = 8 »

keskikohdalta 23 cm paksu tai paksumpi

palkki = 3

23 cm hoikempi täysimittainen parru . = 2 >

vajamittainen parru, pituuteen katso-

roatta = 1 normaalitukki

18 mX25 cm ja järeämpi mastopuu . = 20 normaalitukkia
enint. 3 m pitkä sysi- tai muuhun teolli-

suastarkoitukseen käytettävä pölkky = Vio »

Tämän asteikon mukaan toimitetaan lunastettujen lai-
tosten kuoletus laskettuna määrätyn äyriluvun mukaan nor-
maalitukilta jokaista piiriä kohti, ollen yhdistys velvollinen
antamaan tilin kaoletuksen kulusta Kuninkaan käskynhalti-
jalle joka kolmas vuosi.

Kainuunjoen lauttausyhdistykselle vuonna 1905 vah-
vistetun ohjesäännön mukaan jaetaan kustannukset seuraa-
vasti:

254

8,23 m pitkä tai lyhempi sahatukki = 1 normaalitukki

8,23 — 10,67 > » » =3 normaalitukkia

10,»7 — 13,72 t » » =4 »

yli 13,72 > » » =8 »

Veistetty puutavara 1 ykkösen enem. kuin edellä main.
saman raittainen puutavara.

Enint. 8,23 m pitkä ja latvasta 17,8 cm paksu

tukki = ^/2 yksikköä

Euint. 6,4 m pitkä ja latvasta 20,3 cm paksu

tukki = Va »

3,o5 m pitkä puutavara = Vi« »

Viimeksi mainittua puutavaraa saa myös lautata erit-
täin muun lauttaustavaran jälkeen ja erityisen lauttauksen
kustannukset jaetaan silloin kuutiometrin mukaan pinomittaa.

Edellä mainittu jakoperuste ei kuitenkaan näy olleen
tyydyttävä, sillä yhdistys on asettanut komitean harkitsemaan
mahdollisuutta kuutiolauttaukseen siirtymiseen. Komitean
mietintö oli päivätty lokakuun 13 päivänä 1906 (samallaisen
mietinnön on sama komitea myös antanut Luulajanjoesta).
Mietintöön liittyy joukko tauluja, joissa 1905 vuoden lauttaus-
kustannukset on tuumauspäiväkirjain pohjalla laskettu sekä
kappaleluvun että kuutiojalkaluvun ja sen pintaalan mukaan
(keskiläpimitta kertaa pituus), jonka tukki täyttää vedessä.
Komitea tulee sähen johtopäätökseen, että keskiläpimittaan
perustuva kuutiolasku sangen vähän muuttaisi eri osakasten
lauttauskustannuksia, mutta olisi järkiperäisempi ja tekisi
mahdolliseksi kaiken sysipuiksi sopivain latvapuiden lauttaa-
misen metsistä, jonka tähden komitea yhtiökokoukselle eh-
dottaa ohjesääntöä muutettavaksi siten, että lauttauskustan-
nukset jaettaisiin puutavaranomistajain kesken suhteellisesti
sen kuutiomäärän mukaan, laskettuna jokaisen puun pituu-

255

den ja keskiläpimitan nojalla, jonka jokainen lauttauttaa eri
piireissä, ▼aariDottamalla

että kuutiomäärää lisätään 200 %:lla 8,33 m pitem-
mästä puutavarasta ;

että kautiomäärää vähennetään 25 %:lla 3,05 metrin
mittaisesta ja lyheminästä pienestä puutavarasta;

että veistetty puutavara luetaan pyöreäksi tavaraksi
kuutiomäärä luettuna pituuden ja keskihalkaisijan mukaan.

Keskiläpimitta määrätään sen latvanpuolisen keskikape-
nemiseD mukaan, joka lauttaustavaralla vuosittain toimite-
tussa koetuumauksessa havailaan olevan.

Useissa Norlannin pieueinmissä vesistöissä, niinkuin
Gide ja Husunyoissa, Lögde/oessa, Ricklejoessa ja Skel-
leftejoessa, on kuutiolasku jo otettu käytäntöön lauttauskus-
tannusten jakoperusteeksi ja Uumajassa asuva jahtimestari
Vilh. Älund, joka kuuluu niihin jotka tarmokkaimmin puol-
tavat kautioIaskuD käytäntöön ottaraista kaikissa valtakunnan
laattausväylissä, mainitsee että sellainen laskuperuste otetaan
ensi tilassa käytäntöön useissa muissa erittäin nimitellyissä
lauttausväylissä. Gidejoessa ja Husumjoissa kannetaan maksu
sen todellisen kuutiojalkaiuvun nojalla, joka itsekullakin puu-
tavaralla on myötäliitetyn taulumaisen ybdistelmän mukaan,
kuitenkin nun että 2,13 metriä lyhempi puutavara luetaan
täniän miltaiseksi ja latvasta 3 tuumaa hoikempi puutavara
tamän tuumaluvun mukaan. 8,38 — 10,67 metriä pitemmästä
puutavarasta korotetaan kuutiomäärä 100 Vo ja 10,67 metriä
pitemmästä 300 Vo.

Edellä esitetyt Norjan ja Ruotsin joissa noudatetut laut-
tauskustannusten jakoperusteet ovat erotettavissa kolmeen
olennaisesti eri ryhmään.

256

Ensimäiseen ryhmään kuuluvat ne joet, joissa jako ta-
pahtuu yksinomaan tai suurimmaksi osaksi puutavaran pi-
tuuden perusteella. Sellaisia jokia ovat Klarjoki, Daljoet,
Ängermanjoki ja Luulajanjoki. Yksiköiksi luetaan täällä 4 — 9
metrin mitat, kohoten maksu pitemmästä tavarasta ja las-
keutuen 0,i — 0,4 yksikköön lyhemmästä. Samanlaaluisiin
lauttausväyliin voidaan myös lokea Fredrikshaldin vesistö
Uumajanjoki ja Vindeljoet sekä Kainuunjoki, joissa eräitten
lyhempäin puutavarain latvaläpimitta vaikuttaa yksikkölaskel-
maan, ynnä Ljusnejoki, jossa niinikään pitemmän puutavaraD
latvaläpimitta on ilmoitettu.

Toiseen ryhmään voidaan lukea ne joet, joissa lauttaus-
kustannukset jaetaan huomioonottamalla sekä puutavaran pi-
tuus että järeys. Sellaisia jokia ovat Glommen, Kragerön-
joki, Laugen, Otteraanin vesistö sekä Ljungan ja Indalinjoet.

Vihdoin on olemassa jokia, joissa kuutiolasku on otettu
käytäntöön, niinkuin Skienin vesistössä, Rottnajoessa, Gide
ja Husumjoissa, Lögdejoessa, Ricklejoessa, Skelleftejoessa
y. m., joissa useimmissa kuitenkin pitemmästä puutavarasta
luetaan korotettu maksu.

On vaikea ratkaista, mikä kaikista näistä laskuperus-
teista on käytännössä osottautunut parhaimmaksi. Kaikki
riippuu kuitenkin viime kädessä paikallisoloista. Ylipäätaän
näyttää kuitenkin pyrittävän sähen, että ottamalla käytän-
töön n. s. lyhyet mitat, ellei ole siirrytty kuutiolaskuun, edis-
tetään niinhyvin metsänomistajain kuin hiomoiden ja rauta-
tehtaiden omistajain eikä yksinomaan sahanomistajain etuja.

Ansainnee tässä kosketella sitä ehdotusta toivottaviksi
muutoksiksi lauttauskustannusten jakoon, jonka Föreningen
för skogsvärd i Norrland ja Flottningschefsföreningen yhdis-
tysten yhteisesti asettama komitea tekee tyhjentävässä, pai-
nossa julkaistussa selvityksessään. Komitean mielestä on
johtavaksi periaatteeksi lauttauksen järjestämisessä vahvis-
tettava, että vesistön varrella olevien metsäin tuotannon pitää

257

metsänhoidollisesti käyteltyinä saavuttaa mahdoUisimman kor-
kean raha-arvon ja tarjota mahdoUisimman suurta työtilai-
suutta. Lauttaustaksain laatimisessa ei sentähden saa olia
mäaräävänä ainoastaan eri puutavaralajien iauttaamisen vai-
keus, vaan on myös edellämainittuja näkökofatia otettava
huomiooD, nun että kannattavampain kokojen suoritettavaksi
voidaan panna suuremmat kustannukset kuin vähäarvoisem-
man puutavaran, esim. ensi sijassa kuivan hongan. Mitä tulee
suoranaisiin lauttauskustannuksiin, kuoletus-, hallinto- ja ylei-
siin kustannuksiin on komitea yhtä mieltä siitä, että nämä
kustannukset on pantava maksettavaksi lauttaustavaran to-
dellisen kuutiomäärän mukaan, kuitenkin prosenttikorotuksin
pitkistä mitoista ja määräämällä alin raja pienimmille laut-
taustavaralajeille.

Tämä prosenttikorotus olisi komitean mielestä suori-
tettava 8,5 metriä pitemmästä lauttaustavarasta, vaikka tätä
rajaa voitaisiin suuremmissa joissa jonkun verran korottaa.
Prosenttikorotus ei saa toiselta puolen olla nun alhainen,
että lauttauskustannukset huojistuvat käyttämällä pitempää
puutavaraa, eikä toiselta puolen nun korkea, että arvokkaan
pitkäo puutavaran ottaminen käy mahdottomaksi. Rajaksi
alaspäin ehdotetaan, että nykyään 2 engl, kuutiojalkaa pie-
nemmästä puutavarasta on suoritettava maksu aivan kuin
sen kuutiomitta olisi näin suuri ja että puutavara, joka ei
taytä 3 tuumaa latvasta, on katsottava tämän mitan täyttä-
väksi. Kuorimattomaan puutavaraan nähden (luultavasti ei
tarkoiteta kuusta) on komitean mielestä kuutiomäärän pro-
senttikorotus tarpeellinen, nun että se likimäin vastaa sellai-
sen tavaran suurempia lauttauskustannuksia. Kuivan hongan
taas pitää vähäisen arvonsa vuoksi saada sellainen huojennus,
että se mitataan lahovikaisen pinnan sisäpuolelta ja että
kuutiomäärä lasketaan sen mukaan.

Lajittelukustannuksiin nähden komitea ehdottaa, että
sooranainen erottelukustannus suoritettaisiin kappaleluvun

258

mukaan, jota vastoin kustannukset lajittelulaitoksesta, rannan-
vuokrasta ja ruoppauksista olisi komitean enemmistön mie-
lestä suoritettava samoilla perusteilla kuin iauttauskustan-
nukset. Väheromistö, johon kuului erinäisiä lauttauspääliik-
köjä, oli kuitenkin sitä mieltä, että nämäkin kustannukset
olisi jaettava kappaleluvun mukaan.

Tässä kerrottuun komitean esitykseen liittyy yli 100
sivun laajuinen liite, jossa on pohjoisten läänien alueen-
hoitajain, ylijahtimestarien ja lauttauspäällikköjen lausuntoja,
joista myös ilmenee komitean mielipiteestä eriäviä käsityksiä.
Kaikkiin näihin ehdotuksiin nähden on kuitenkin otettava
huomioon se tavaton merkitys, mikä sysipuiden lauttauksella
on Taalainmaassa ja Pohjois-Ruotsissa.

Olisi tosin ollut mielenkiintoista tehdä tämä esitys Nor-
Jan ja Ruotsin lauttausoloista tyhjentävämmäksi kuin tässä
on ollut laita, mutta käsiteltävänä olevaa kysymystä silmällä-
pitäen en ole katsonut olevani oikeutettu menemään yli sen,
mitä tämä suppea kuvaus voi tarjota asian valaiseroiseksi.

Hietikoitten luonne Ja niitten metsittäminen.

Kirj. Ä. Kolesow.

HaijkoTin maanTiljelysopiaton Johtaja.

Suomennos.

Alkulause.

Tämä teos oq kaksiosainen ; ensimmäisessä eli ylei-
sessä osassa puhutaan hietikkomaitten luonteesta yleensä,
toisessa taas selitetään muuan erityisesti juoksuhietikoille
sopiva ja verrattain buokea metsänviljelemistapa, joka on
pitkän kokemukseDi tulos Harjkowin maatalousopistolla. Tätä
erikoiskertomusta viljelyksistä, jota on toimitettu maanviljelys-
opiston oppilaitten avulla opistoa ympäröivillä hietikoilla,
ilmestyy jo kolmas lisätty ja korjattu painos.

Yleinen eli ensimmäinen osa »juoksuhietikoitten luon-
teesta» pyytää ensi kerran lukijan suosiollista huomiota.
Tuntisin itseni onnelliseksi jos kokemuksellani ja neuvoillani
jossakin määrin voisin helpoittaa maanomistajain ja maa-
työn tekijäin vaivoja heidän taistelussaan lentohietikoita vas-
taan sekä heidän työtänsä niiden metsittämiseksi.

1900. IV. 6.

A, Kolesow,

Suomentajan muistutus.

Koska »Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Julkaisuissa»
joskus on tehty selkoa metsänviljelystöistä Juutinniemen

260

lentohietikoilia (Tanskassa), johtui mieleeni, että ammattimie-
hiämme ehkä huvittaisi tutustua samanlaisiin töihin Eteiä-
Venäjäilä, jossa nykyvuosina on ruvettu künittämään taval-
lista suurempaa huomiota hietikoitten alituiseen laajenemiseeD
ja pontevasti rybdytty uhkaavaa vaaraa vastustamaan.

Vuonna 1900 julkaisemassaan teoksessa * Hietikoitten
luonne ja niiden metsittäminen^ tekee Harjkovin maan-
viljelysopiston johtaja, A. Kolesow seikkaperäisesti selkoa
siitä lentohietikoitten metsittämistavasta, joka on osottautu-
nut edullisimmaksi Harjkovin seuduilla Etelä-Venäjällä. —
Harjkovin maanviljelysopistolia toimitettujen tarkkojen havain-
tojen ja tieteellisten kokeitten nojalla, varsinkin mitä ilman
ja maaperän iämpö- ja kosteussnhteisiin tulee, on herra Ko-
lesow muodostanut sen metsäviljeiemistavan hietikkomailla,
jota hän teoksessaan selvittää.

Koettaessani tätä teosta suomentaa ölen huomannut, ettei
suomennos suinkaan ole mallikelpoinen. Tottumattomana
tämäntapaiseen työhön en ole osannat välttää paikoin liiaksi
orjallista käännöstä, jota paitsi varsin byvin huomaan, ettei
käännökseni muutenkaan ole sujuva. Rohkenen pyytää
lukijaa suosiollisesti kärsimään näitä epäkohtia, koska en ai'o
hänelle tarjota kielinäytettä, vaan ainoastaan silmäyksen ulko-
maisiin metsänviljelystöihin, jotka kenties eivät ole hänelle
kaikin puolin tutut.

Mitä Kolesowin teokseen muuten tulee, on siinä sangen
seikkaperäisesti esitetty monta ammattimiehille tuttua asiaa,
mutta teosta ei olekaan kirjoitettu ainoastaan ammattilaisia
varten, vaan etupäässä yleisölle opastukseksi taistelussa lento-
hietikoitten laajenemista vastaan.

Suomenkielessä käyttäessäni venäläisiä sanoja ölen mer*
kinnyt 3-kirjaimen z:lla, 3K:n zh:lla, iu:n sh:lla ja H:n tsch:lla.

A. R.

261

knen osa.

Juoksuhietikoitten luonne.

Hietikoitten sjmty, asema, kokoonpano ja umpeen

kasvaminen.

AlkuperäDsä suhteen voidaan hietikot jakaa manner-
maa-^ merenranta- ja fokiranta-hieükoihin.

Mannermaa-hieiikoiden, joita on suunnattomat alat
Tverin, Kasanin, Astrakanin ja monessa muussa läänissä,
arvellaan vanhempina geologisina ajanjaksoina, kuten tertiäri-
ja jura-perioodeina olleen merenpohjana. Jonakin jälkeisenä
aikakautena kohousi entinen merenpohja muuttueD kuivaksi
maaksi.

Merenrantahietikot sijaitsevat nykyisten merien laa-
keilla rantamilla. Wuoksen ja meren aaltoilemisen kautta
irtoaa merenpohjasta, virtojen suusta ja kallioitten reunamilta
hiekkamurusia keräytyen laakeille rannoille kaitaisiin särk-
kiin. Meren tyyntyessä tai luoteen aikana tulevat biekka-
särkät näkyviin ja kuivavat, ja kun kuivassa hiekassa ei ole
juuri mitään sitovaa, panee tuuli hiekkamuruset liikkeelle ja
voi kuljeltaa niitä loitolle sisämaan seutuihin sekä toisinaan
levittelee niitä suurillekin aloille. Tällaisia oval laajat hie-
tikkoalat Baltian (Itä-) meren rannalla Riian kaupungin seu-
duilla, samanlaisia ovat myös Kinburnin biekkasärkät Mustan-
meren rannalla ja mönet muut.

Jokiraniahietikkojen synty on väbän erilainen. Geo-
loogisista kartoista näemme, että isompien keskikokoisten ja
pientenkin jokien rannoilla tavataan joen suuntaisia biekka-
särkkiä, kun vaan ranta on laakea. Kovat rankkasateet ja

262

myöskin suiava lumi uurtavat vuosittain jokirinteitä ja liuen
neet ainekset joutuvat jokeen. Rinteitten syöpymisestä syn-
tyy syvänteitä, ja irtautuneet ainekset ovat pääasialiisesti
kiviä ja soraa, karkeala, keskikokoista ja hienoa biekkaa,
organisia jätteitä, karkeata, keskikokoista ja hienoa tomua
ja vihdoin iiejua. Kaikki tässä luetellut ainekset tuievat
alituisesti ja täydellisesti uudelleen lajitelluiksi virran veden
kautta, joka usein muuttaa juoksunsa suuntaa ja nopeatta.
Muutamin paikoin hajoittaa virta — esim. kevättulvan ai-
kana — hiekkakerroksia suuremmalle tai pienemmälle alalie,
mutta tomu- ja iiejubituset kulkevat edelleen joskus mereen-
kin asti. Kevättulvan laskeuduttua jäävät pohjaan painuneet
hiekkakerrokset usein keskikesän vedenpintaa ylemmäksi,
joUoin ne auringon ja tuulten vaikutuksesta kuivavat. Myö-
hemmin joutuvat täilaiset pinnaltaan kuivaneet hiekkaker-
rokset tuulten ajeltaviksi, jotka tempaavat hiekkamurusia ja
»hiesua» kuljettaen sitä etemmäksi mitä kovemmasti tuolee.
Vaikka jonkunverran tunnenkin mannermaa- ja meren-
rantahietikkojen viijeleroistä, nojautuu tietoni niistä kuitenkin
ainoastaan muitten kokemukseen. Sitävastoin ölen itse 18
vuoden aikana toimittanut metsänviljelystöitä Harjkovin lää-
nissä ja siitä syystä aion tässä puhua ainoastaan jokiranta-
hietikoista.

Hietikkojen asema.

Harjkovin maatalousopiston alaiset hietikot sijaitsevat
Lopanj-joen vasemmalla rannalla. Niitten leveys on paikoin
aina ÖOO sazheniin (noin 1,066 metriä) ja korkeus on kaik-
kein ylimmillä paikoilla noin 6,2 sazhenia (13,2 m) joen varsi-
naisesta, s. o. keskimääräisestä pinnasta kesällä.

Jokivarsihietikot ovat joen rannoilla astettain nousevia
ja joenrannasta etempänä kuoppaisia siellä täällä esiintyvine
järvineen ja soineen.

26»

Hietikkomaan mekaaninen ja ketnialllnen

kokoonpano.

Esitän seuraavassa Harjkovin maatalous opistoUe kuu*
lavan hietikkomaan mekaanisen aoaiyysin sekä sen yhtey-
dessä DDJeprin viereisten hietikkojen ynnä savensekaisen
mustanmuilan, hiekansekaisen mustanmullan ja savivoittoisen
maan mekaaniset analyysit.

AnalyyBien numerot.

2: 5f ^S

& O CO

OD
CD

S I

El. o*

i-0

M
0»

H'» M

npiä
tasia

1 •

N:o 4 Harjkovin maatalous opiston

N;o 5 I hietikot

Dnjeprin viereiset hietikot; keskimäft-

rin 20 analysistä

Savensekainen mostamulta . . . •
Hiekansekainen * . . . .
Savivoittoineu maapera

48,18 Vo

45,96

4*2—75 Vo

3,80
13,88
12,18

48,68

54,16

2,10

0,46

28—59 Vo
90,18

84,86
83,67

Jokirantahietikoissa löytyy siis vähässä määrin tomu-
hitusia ja varsinkin väbän hienoja mutahitusia. Koska maa-
perän hedelmällisyys melkein aina on suorassa suhteessa
mutahitusien ja epäsuorassa suhteessa karkeiden (biekka-)
hitusien prosenttimäärään nun voidaan yksinomaan mekaani-
sesta kokoonpanosta jo edellytiää, että juoksuhiekkamaan
täytyy olla verrattain hedeltnätöntä.

Tätä osottavat vielä selvemmin kemialliset analysit,
joista on enemmän puhutta Bertensonin ja Ototskin teok-
sissa. Näistä ilmenee, että juoksuhiekkaiset maaperät ovat
kasviravintoaineista sangen köyhät. Mieto suolahappo liuot-

264

taa hiekkamaaperästä ainoastaan 0,oi — 0,24 Vo kaliumoksiidia
ja 0, 007 — ^0,07 Vo fosforipentoksiidia.

Hietikkojen umpeenkasvaminen ja niitten fysikaaliset
ominaisuudet eri nurmettumis-aikoina.

Hietikot joko pysyvät liikkuvina tahi peittyvät kasveilla
jolloin ne herkeävät siirtymästä paikasta toiseen. Kuinka
kuUoinkin käy riippuu meidän ilmanaiassamme ibmisestä.
Jos hietikoita käytetään laitumena suurille karjalaumoille,
jotka repivät irti jokaisen ilmestyvän ruohon ja kavioillansa
alituisesti hämmentävät hietikon pintaa, nun kasvipeite niissä
surkastuu ja ne jäävät juoksuhietikoiksi.

Jos hietikkoa ei käytetä laitumena, nun peittyy sen
pinta jo ensimmäisenä sade-kuukautena harvalla ruoho ja
pensaskasvuUisuudella (hietikkojen luonnollisen umpeen
kasvamisen ensimmäinen ajanjaksoj, Ensimmäiset harvat
ruohot eivät vielä muodosta nurmea, kuitenkin pidättävät ne
jonkun verran hiekkamurusten liikkumista ja helpoittavat
siten kymmenkunnan muun kasvilajin ilmestymistä, jotka jo
muodostavat katkonaisen nurmen hietikoille (luonnollisen um-
peen kasvamisen toinen ajanjakso). Vihdoin tällaisille jo
nurmettuneille aloilie voi ilmaantua puu- ja pensaskasvulli-
suutta, esim. pajukoita, vieläpä havu- ja lebtimetsääkin (man-
tyä, koivua, baapaa, leppää y. m.) satakunnan uuden ruobo-
lajin obessa (hietikkojen luonnollisen umpeen kasoamisen
kolmas ajanjakso),

Tämä on bietikkojen umpeen kasvamisen yleinen kulkku.
Seuraavassa teemme siilä yksityiskobtaisemmin selkoa.

265

II.

Juoksuhietikon umpeen kasvamisen ensimmäinen

ajanjakso.

a) Kaikkien ensimmäineD niistä lukuisista kasveista,
joita meillä ilmaantuu juoksuhietikoilla sateitten jälkeen on
Digitaria sanguinalis Seop. Heti tamän jälestä tulevat vielä
searaavat:

Cenlaurea Biebersteinii D. C. . . . 2 ^)

Cylisus biflorus L. Herit 1, 2 ja (3)

Helichrysum arenarium L (2)

Jurinea cyanoides Reich 1 ja 2

Linaria odora M. B (1)

Plantago arenaria W. K 2 ja 3

Triticum dasyantum Led 1

Euphorbia Gerardiana Jacq 1 ja 2

b) Nämät l:sen ajanjakson kasvit eivät vielä muodosta
katkonaistakaan nurmea, vaan jokainen kovempi tuuli kohot-
taa hiekan ilmaan siten paikoin peittäen paikoin kuolettaen
kasvit Täten tapahtuu ensimmäisenä ajanjaksona hietikko-
aloilla taistelu toiselta puolen kostenden ja kasvien, toiselta
puolen tuulen ja laitamella kulkevien karjalaumojen välillä.
Sen mukaan miile puolelle voitto kallistuu, muuttuu myöskin
hietikon muoto ja luonne. Jos suuret karjalaumat käyvät
laitumella katoaa viimeinenkin kasvullisuus ja hietikot jäävät
yhä enemmän tuulteen liikuteltaviksi ja lentelevät yhä laa-
jemmalle ja pitemmälle, toisinaan peittäen hyviä ja hedelmäl-
lisiä maita, teitä, puroja, vieläpä jokia ja kyliäkin. ^)

') Nmnerot 1 — 5 osoittavat kasvin harvinaisaotta ö-järjestelmftn
mokaan.

*) Tanrian kannaa hallituksen tiedonantojen makaan laajenivat
hiekkaalueet Dnjeperin kihlakannasaa vürneisten 25 vuoden aikana

266

Tuulen vaikutuksesta muodostuu hietikoilla, joita on
käytetty laitumina d. s. kutshugureja. Tahdon lausua muu-
taman sanan näistä ilmiöistä.

Tuuli kulettaa helpommin hietikon keveämpiä biuk-
kasia ja tästä syystä jää juoksuhietikko jokaisen kovemman
tuulen jälkeen yhä vaaleammaksi, karkeajyväisemmäksi ja
bedelmättömämmäksi.

^ Kutshugureiksh sanotaan keonmuotoisia kumpuja,
jotka ilmaantuvat juoksuhietikoille. Tuulen ajaessa pysähtyy
hiekkajyväsiä jokaisen esteen, aitojen, puitten, pensaitten
y. m. luo. Sellaisena esteenä on usein edellämainittu papu-
pensas (Cytisus biflorus L. Herit). Jos kymmenkunta sellaista
pensasta sattuu olemaan likekkäin nun keräytyy niihin py-
säbtyvä biekka kummuksi pensaiden viereen ja taakse peit-
täen näitten rungot puoleksi tai enemmänkin. Mutta papu-
pensaat eivät tästä kuole, päinvastoin muodostavat ne seu-
raavana keväänä uusia arzbinan (0,7i m) pituisia kasvaimia
ja seuraavana kesänä tuulet taas keräävät biekkaa pensaikon
ynipärille. Tällä tavoin syntyy muutamassa vuodessa keon-
muotoinen kukkula eli kutsbuguri. Samaan aikaan pubalta-
vat tuulet ja nostavat ybä enemmän biekkamurusia kutshu-
gurien välillä olevilta paikoilta ja syvennyksistä. Täten kas-
vavat kutsbugurit kabdesta syystä: 1) biekan kerääntymisestä
kutsbugurien buipuille ja 2) biekkamurusten siirtyraisesiä
kutsbugurien Tälisiltä aloilta. Kutsbugurit saavuttavat sellai-
silla paikoilla, jotka kauvan ovat olleet alituisena laitumena,
toisinaan 3—6 sazbenin (1 sazb. = 2,i3 m) korkenden, vieläpä
suuremmankin. Aivan tavallisia ovat milt'ei kaikkialla 3
sazbenin korkuiset kutsbugurit.

Paitsi papupensasta voivat muutkin pensaslajit edistää

14,000 desjatiinaan (1 desj. = 1,0925 hebt.). Kun talonpojat Pienen
Kahovkan kylässä saivat omaa maata oli siinä 49 desj. hietikoita, vaan
vnoteen 1894 mnodostui niitä yli 300 desj. Britanin kylän 41 desjatil-
iian bietikkooBuas laajeni vuoteen 1894 800:taan desj.'aan.

267

kutshugarien muodostamista, esim. Salix acutifolia vieläpä
tuomi ja leppäkin. y. m.

c) Paitsi tätä on ilma paijailla juoksubietikoilla kesällä
kuamempi kuin sellaisilla, jotka oval ruobon tai metsän peit-
tamiä. Jotta tarkoilleen tulisi määrätyksi iämpömääräD eri-
laisuus tebtiin heinäkuussa 1899 havaintoja, jokainen kello
1 j. p. p., tarkistetuD Celsius'en lämpömittarin mukaan. N:o 1
sijoitettiin tavalliseen meteorologisen aseman koppiin 1 sazhe-
nin korkeudelle maasta ja osoitti se ilman lämpömäärän var-
jossa, N:o 2 pantiin nurmettuneelle hiekkamaalle ja N:o 3
paljaalle hiekalle (N:o 2 ja 3 olivat 5 ä 7 askeleen päässä
meteorologisen aseman kopista).

Tällä tavalla mitatessa saatiin beinäkuun keskilämpö-
määriksi :

N:o 1. . . . 26,17
N:o 2. . . . 28,69
N:o 3. . . . 43,27

Siis oli lämpömäärä juoksubiekkamaan pinnalla heinä-
kuussa keskimäärin (43,27 — 28,69 =) 14,58^ korkeampi kuin
samallaisen, vaan nurmettuneen, maan pinnalla. Suurin
lämpömäärän eroitus huomattiin beinäkuun 28 päivänä, joUoin
se oli 21,8^.

d) Venäläisessä maatalouskirjallisuudessa on osotettuna
että autioilla hiekka aloilla kesäkuukausina satna palj'oa oä-
hemmän kuin nurmettuneilla tai metsää kasvavilla.

Vaikka bietikkoaloilla sataisikin, ennättää vesi kuitenkin
ainoastaan vähässä määrässä baibtua, sillä se imeytyy sangen
belposti ja nopeasti biekkaan ja juoksee sen läpi. Tosin
kuivaa aurinko ja tuuli pian juoksihietikon pintaa, mutta
korkeintaan 7« — 2 vershokia (2,25 — 9 cm) syvältä, Tätä kui-
vaa kerrosta syvemmältä pysyy maaperä jotenkin kosteana.
Harjkovin maatalouskoulun laboratoriossa on usein tebty
tarkkoja kostenden määräyksiä bietikoilla. Maaperä-näytteet

268

otettiin aina samalla kertaa paljaalta ja narmetlaneelta hie-
tikolta sekä samalta syvyydeltä kokeista.

Kokeita od tehty vuosina 1889, 1890 ja 1899 ja teh-
tiin niistä 1 koe toukokuun puolivälissä, 5 koetta kesäkaassa
ja 1 koe heinäkuussa. Keskimääräinen kosteus-määrä näkyy
alla olevaata taulusta:

Kokeen

N:o
1 .

2 .

3 .

4 .

5 .

6 .

7 .

2 'S

B O

08 5

BT -3

Maaperä.

Nurmettunut.

Paljas

1,260 o/o

4,365

1,040 »

3,762

1,185 >

4,600

' 1,790 »

4,925

0,970 1

3,865

1,610 >

4,705

0,905 »

4,608

Keskimäärin 1,25 o/^ 4,40

Siis paljas, juoksuhiekkainen maaperä Harjkovin läänissä
sisältää kovan kuivuuden aikana heti pinnan alla ja syvem
mällä 4,4 0/0 kosteutta, toisin sanoin, 100 naulassa juoksu-
hiekkaa löytyy lähes 4 V2 Vo naulaa vettä. ^)

On tehty tarkkoja kosteuskokeita samoilla bietikoilla
kyllästyttämällä niitä vedellä, jolloin huomattiin että 23 naa-
laa vettä kykenee kyllästämään 100 naulaa aivan kuivaa
hiekkaa. Siis, kuivuuden aikana havaittu kosteusmäärä hie-
tikoissa (noin 4,4 o/J on 19 0/^ sen täydellisestä vettymis-
tilasta. Tämä prosentti, tämä kosteussuhde juoksuhiekkai-
sessa maaperässä on jotensakin suotuisa kasvullisuuden kehl-
tykselle. Ja todellakin, jos nurmettuneella hietikolla, keski-
määräisen kosteussuhteen ollessa 1,25 0/^, kasvit jo jotakuin-
kin kestävät, vieläpä vihannoivat jokaisen sateen, jokaisen

*) 1 Venäjän naula = 0,4096 kg.

269

runsaskosteisen yön jälkeen, nun sitä paremmin voisi kas-
vullisnus viihtyä juoksuhietikoilla, kostenden ollessa 4 V^ ^U-
Mutta Jos juoksn- ja lentobietikot pysyvät paljaina, nun tämä
ei tapahdu kosteuden pnutteesta, vaan muista epäedullisista
suhteista, jommoisia ovat turmioUiset tuulet, kova kuumaus
ja — kaiken pahan juuri — ajattelematon bietikkojen käyt-
täminen karjan laitumena.

Toisaalta taas on kosteuden haihtuminen paljaalta hie-
tikkomaalta sangen vähäpätöinen. Kuumuudesta ja tuulten
vaikutaksesta kuivaa hietikon pinta noin V^ — ^ vershokkia
syväitä ja tämä kuivanut kerros suojelee alempia kerroksia
kuomuudelta ja tuulilta, suojaten niitä ikäänkuin peitto tai
katos.

e) Puhuttavana on vielä jälellä juoksubiekkamaan tuotta-
vuudesta tai paremmin tuottamattomuudesta.

Ylempänä luelellut nurmettumisen l:sen ajanjakson
kasvit eivät ole byviä laidunkasveja, joita juuri siitä syystä
tavataan, ett'eivät elukat niitä syö.

Paitsi tätä matkaansaattaa juoksuhietikko nurmettumisen
lisenä ajanjaksona vahinkoa ja tappiota sen kautta, että
Hikkuva hiekka täyttää viereiset bedelmälliset maat, tiet,
asumakset ja joetkin. Ja vihdoinkin, bietikkoaloilla ja niiden
läheisyydessä täytyy ihmisten ja eläinten hengittää kuumem-
paa ja pölyisempää ilmaa.

Niinmuodoin kasvaa jokiranta-juoksubietikkomailla Harj-
kovin läänissä umpeen kasvamisensa l.senä ajanjaksona
saDgen vähän kasveja, eivätkä nekään muodosta nurmea,
eivätkä siitä syystä myöskään ole soveliaat laitumeksi. Mutta
Jos niitä kuitenkin pidetään elukkain laitumena, nun *puhal-
tuvat* bietikot vuosien kuiuessa sekä käyvät vaaleammiksi,
karkeajyväisemmiksi ja laihemmiksi, jota paitsi niihin muo-
dostuu ^kutshugureja^. Juoksubietikkojen pinta kuumenee
helpommin, 15 pykälään ja sen ylikin kuin nurmettuneen
hietikon pinta, josta syystä niillä kesäaikana sataa harvem-

270

paart ja oähemmässä määrässä. Kuitenkin imeytyy sade-
kosteus mainiosti ja nopeasti hiekkaan, vaan haihtuu hei-
kostij johon on syynä nopeasti kuivuva pintakerros, joka sa-
malla peitteenä suojelee alempia kosteita kerroksia. Tästä
syystä löytyy paljailla hietikoilla, 2 vershokin syvyydessä ja
syvemmällä, 4,4 painoprosenttia kosteutta, joka on enemmän
kuin 19 — 21 o/^ biekkamaan täydellisestä vesipitoisuudesta.
Mekaaniseen kokoonpanoonsa nähden ovat hietikot karkea-
jyväisemmät ja kemiallisessa suhteessa rtiYiniO'köyhemmät
kuin muu maaperä. Tästä syystä on juoksuhietikko tuotta-
matonta, vieläpä sangen vahingollistakin.

Hietikkomaan umpeen-kasvamisen toinen ajanjakso.

Niinpiankuiu elukkain laitumelia käynti juoksuhietikoilla
lakkautetaan tai vaikkapa laitumelia kulkevien elukoiden
lukukin vaan vähennetään, alkavat hietikot peittyä, niille il-
mestyy uusia ja yhä uusia kasvilajeja niin tiheään, että nurmi
tulee ybtenäiseksi. Kasvit vahvistavat bietikon pintaa ja
hietikkoa sanotaan tässä muodossaan kestäväksL

Hietikkomaitten kasvikunnassa pistää ensiksi ja enem-
min silmään sen harmaa väri tai oikeammin sanottuna sen
yleensä harmaa pohja.

Jos katsabtaa jokirantalubtia ja beti vilkaisee bietikko-
nurmeen, esiintyy eroitus ybä räikeämmin: lubdalla on vib-
reä, sateen jälkeen beleänvibreä väri, kestävällä hietikko-
nurmella taas vaaleanbarmaa, sateen jälkeen tummanbarmaa
väri. Harmaan vivahduksen pobjalle antavat varsinaiset
bietikkokasvit. Näiden varret ja lebdet ovat suurimmaksi
osaksi tibeitten, baivenien peittämät ja nämät antavat kas-
veille, ja niinmuodoin myös koko maisemalle, yleensä bar-

271

maan viyahdukseD. Kasviopista tiedämme, että tällaiset
karvat ▼ähentävät veden haihtamista kasveista.

Od riittävä, jos juoksuhietikoilla syöttö lakkautetaan,
vaikkapa vaan kolmeksi vuodeksi ; hietikot silloin jo peittyvät
enemmän tai vähemmän tiheästi yllämainituilla kasveilla.

Kasyallisuus hietikoiila on paljon harvempaa kuin joki-
Yarsi luhdilla. Seuraavat kokeiden perusteella saadut nu-
merot osottavat sitä

Kasvien laku D Bazhenilla

Jokivarsiluhdalla. . . 10,540 12,670

Hietikolla 910 1,820

KasYuUisuus kestävillä hietikoiila od siis 10 kertaa har-
vempi kuin jokivarsiluhdilla.

bj Niinmuodoin tuulet eivät enään kuljeta kestäviä
hietikoita paikasta toiseeo, eivätkä muodosta niillä kutshu-
gureja ; ^) myöskään eivät tuulet puhalla kestäviltä hietikoilta
tomaa ja mutaa pois. Päinvastoin voi hienoimpia osia ke-
rääntyä vahvistuneille hietikoille, osittain sen kautta, että
tuulet kuljettavat niitä muiita paikoilta, osittain siten, että
taällä kasvavat ja kuihtuvat kasvit niitä levittävät.

c) Kan oli puhe maanpinnan kuumenemisesta paljailla
hietikoiila, nun mainittiin myös se astemäärä, johon hiekka-
maa lämpenee, jos se on ruohottunut ja vahvistunut. Havain-
tojen mukaao kuumenee kestävien hietikkojen maanpinta
heinäkuussa, keskimäärin kaikkein kuumimpina päivinä (kello
yhden aikaan päivällä) 14,50o vähemmän ja niinmuodoin kär-

') Päinvastoin on helppo hävittää aikaisemmin muodostoneita
kntshngureja samaisten tuulten avulla, jotka ovat niitfl muodostaneet.
Knnhan vaan kntshui^rein väliset alat ovat vahvistaneet perkataan
papn- ja papupensaat kutshugurien päältft pois ja siten paljastettn pinta
pöybitftän sahraUa tai karhilla Ensimmäiset tnulet kuljettavat mu-
hennetnn hiekkakerroksen pois ja sitten muokataan uudelleen sahralla.
Tftllft tavoin voidaan kutshugurit poistaa sangen lyhyessä ajassa (noin
2—3 vnodessa).

272

sivät kasvit tääilä vähemmän kuumuudesta, joka heijasiuu
hietikon polttavasta pinnasta sekä kuuniista tuulista.

d) Sadekosteus voi melkein yhtä helposti ja nopeasti
valua Durmettuneesen hiekkaan kuin paljaaseen. Kuitenkin
pysähtyy joku määrä vettä aina hietikkokasvien varsiin, lehtiin
ja kukkÜD ja haihtuu niistä enDättämättä maanpintaankaan asti.

Täten on kosteuden baihtuminen kestävillä hietikoilla
toisenlainen. Niiden pinta on tiivis ja jo yksin tästä syysta
täytyy haihtumisen olla suuremman kuin paljailla. Sitäpaitsi
lisääntyy baihtuminen kestävillä hietikoilla vieiä melkoisesti
sen kautta, että siinä löytyvät kasvit vaativat paljon vettä.

d) Kestävien bietikkojen mekaaninen ja kemiallinen
kokoonpano voi vuosien kuluessa parantua sekä läheisiltä
kedoilta lentelevien tomubitusten että myös elimellisten ai-
nesten kautta, jotka jäävät maaban, ja sen pinnalle siinä
kasvavista ja lakastuvista kasveista. Mädänneitten aine^ten

CIO

I — V

«0

ö o

27H

iisääntymis-Vo bietikkomailla esiintyy silminnäbtävästi kes-
tävän hietikon jonkunvertaisessa tummentumisessa suurem-
massa eli pienemmässä syvyydessä. ^) Mutta orgaanisten ja
miDeraalitomuisteD ainesten ohessa muuttuu bietikko bedel-
mälliseksi.

e) Vielä od puhuttava muutama sana nurmettuneitten
tai kestävien bietikoiden taloudellisesta merkityksestä.

Taloudelle on juoksu- ja lentobiekkamaitten umpeen
kasvamisella todellinen merkitys, ei kuitenkaan suoranainen
vaan välillinen; kasvipeite sitoo bietikot ja ne taukoavat
olemasta lentäviä, erämaa muuttuu hyötymaaksi. Kas siinä
lentohietikoitten umpeen kasvamisen arvaamaton byöty.
Toinen kysymys on sitten, mikä on suoranainen tulo tästä
hyötymaasta.

Se byöty, mitä bietikot tuottavat omistajalle on pää-
asiaüisesti siinä, että bietikot toiselia asteellaan kelpaavat
laitumeksi.

Mutta minkälaatuiset ovat nämät laitumet? Ensiksikin
on jo ylempänä mainittu, että ruobottuneen hietikon nurmi
OD sangen barva, se on 10 kertaa harvempi kuin jokivarsi-

') Rautatie pobjoiseeta Harjkoviin kulkee Lopanjjoen rantaa
moneeaa kobden piikin joenviereisiä kestäviä hietikoita. Lozovenjkan
kylAn vastapäätä olevaata hietikosta kootaan hiekkaa vaunuihin ja
kaljetetaan kokonaisilla junilla teitten tarpeisiin. Vereksissä melkein
kohtisaorissa leikkauksissa voi haomata hietikon laadnn. Kaikkein
alinna löytyy hilseinen ja karkeajyväinen hiekkakerros d e, yleensä
noin 3 arshinan paksuinen; sitten Beuraa noin 5 — 8 vershokin paksui-
oen kerrofl d c, joka mädänneistä aineksista on saanut tum man härm aan
värin. Tämä osottaa, että bietikko joskus on nurmettnnut ja vahvis-
tünat Vielä ylempänä seuraa taasen keltainen, karkeajyväinen hiekka-
kerros h c, noin 1 arshinan paksuinen, ja vihdoin, kaikkein ylinnä,
nudelleen tammempi kerros a 6 2— 3 vershokin paksuisen ja myö
hemmän ajan kasvijäännOksiä sisältävä. Tästä täytyy päättää että
Harjkovin alaiset bietikot kaksi kertaa ovat olleet juoksuhiedikkoina
Bekä että ne kaksi kertaa ovat vahvistuneet ja muuttuneet kasvulli-
siksi.

274

DÜtyD Durmi. Siitä syystä od sangen varovaisesti hietikkoja
pidettävä elukoitten laitumena. Niinpä esim. od parempi
kokonaan oUa käyttämättä suurempia eläimiä, kuteo hevosia
ja erittäiDkiD sarvikarjaa, hietikkolaitumilla, sillä painoliansa
De jo läüistäüät muhevan nurmeD, turmelevat ja hämmentä-
vät seD, ja siinä tapauksessa muuttuvat hietikot taas lento
hietikoiksi. Sikoja myöskään ei saa päästää kestäville hieti-
koille, sille De hävittävät DurmeD turvallansa ja sorkillaosa,
etsiessääD kaikeDlaisteo hyönteisteD toukkia. Nurmettuneilla
hietikoilla voi käyttää aiaoastaaD lampaita eikä DÜtäkään
suuressa määrässä, arviolta vaan yhden kutakiD desjatiniä
kohden, muuten DämätkiD elukat voivat turmella tuon bar-
vaD DurmeD.

Toiseksi kasvaa hietikoilla aina hyviD vähän rehu-
kasveja ja De ovat düd harvassa ja huoDOja, ettei DÜstä oie
juuri mihinkään. Muut kasvit taas, jos kohta DÜtä kasvaa-
kiD paljoD kestävillä hietikoilla, ovat vähän hyödyllisiä, sillä
ne ovat vähän ravitsevia ja käyvät pian koviksi, josta syystä
lampaat niitä enimmäkseeD välttävät; tällaisia ovat: Achillea
millefolium, Agrostis vulgaris, Carex Schrebert\ Festuca
ovina, y. m. PaljoD löytyy myös kasveja, joita eivät lam-
paat eDsiDkääD koske (kurssivikirjaimilla paiDetut ovat tautia
tuottavia, muutamat kuolettaviakin) esim: Artemisia austriaca,
Berteroa iDcaDa. Euphorbia Gerardiana, E, cirgata, E,
Cyparissias. Helichrysum arenarium, Hierochloa odorata,
Kochia areoaria, Plantago areDaria, Rumex acetosella, Scir-
pus holoschoenus, Sedum acre, Sempervivum globiferum,
Thymus serpillum, Triticum dasyauthum.

KysytääD, eikö viljelykseD avulla voisi parantaa laidunta
hietikoilla, muuttaa kasviston laatua, se on hävittää vähän-
ravitsevaiset, hyödyttömät, ja olletikkiD tauteja tuottavat ja
kuolettavat kasvit sekä kylvämällä kasvattaa hyviä rehu-
kasvia? Kyllä voidaaul lukuisat kokeet monessa paikassa,
myöskiD HarjkoviD maatalous-opistolla, vakuuttavat meille

275

ctta rehukasvien, vieläpä peltokasvienkin, viljelys hietikko
mailla maksaa vaivan. Mutta hietikoitten jättämisestä lam-
paitten laitumeksi on sangen vähän hyötyä. Jos kestävillä
hietikoilla ybdellä desjatinalla on laidunta 1 — 2:lle lampaalle,
nÜD tämä vastaa 1 — 2 ruplan tuloa desjatinalta. Voiko täl-
lainen tulo olia tyydyttävänä Harjkovin ja sitä läheisissä
lääneissä, kun vuokra jokaisesta muunlaisesta maasta on
viitta ruplaa korkeampi, nouseepa toisinaan 15, 25:teen ja
enempäänkin? Tietysti 1^2 ruplan tulo ei voi hyvää
isäDtää tyydyttää, vaan koettaa hän päästä raoisesta tilasta.
TUtä samaa olemme mekin Harjkovin ja naapuri-lääneissä
havainneet. Viimeisinä 30 vuotena on tavattomat laumat
hienovillaisia lampaita näissä lääneissä joko hävitetty tai
myyty harvemmin asuttuihin eteläisiin lääneihin sekä Donin
ja Kubanin maakuntiin; jotavastoin entiset lampaitten laitu-
met — sekä mustanmullan arot että kestävät hietikot — ovat
joutuneet toisen laatuisen hoidon alaisiksi.

Siis, hietikot umpeenkasvamisen toisella ajanjaksolla
tai, toisin sanoin, kestävät hietikot meillä peittyvät erilaatui-
silla ruohokasveilla, jotka kuuluvat 74:jään tai useampaan
kasmlajiin; mutta nämä kasvit muodostavat hietikoille
ainoastaan sangen harvan, muheoan ja heikon nurmen.
Yhdellä neliösazhenillä tätä nurmea löytyy keskimäärin noin
1,360 kasviyksilöä, se on, melkein 10 kertaa vähemmän
kain jokiniityllä. Kuitenkaan eivät kestävät hietikot enään
ole tuulten ajeUamna, eivät siirry paikasta toiseen, eivätkä
maodosta kutshugureja. Kestävät hietikot kuumenevat myös
paljoa oähemmässä määi^ässä kuin paljaat. Joku osa sade-
kosteudesla jääpi kasvien lehdille ja rungoille, ja haihtuu
nopeasti ennättämättä maahan. Sekin osa sadekosteutta,
joka pääsee maahan imeytyy siihen helposti ja pian. Ruoho-
kasvit hietikoilla imevät pois melkein kaiken kostenden
maasta ja kasvavat siitä syystä itse huonosti, eivät anna
satoa, vaan ainoastaan niukan laitumen, jossa kolmasosa

276

kasveja on kovia, karkeila ja rehuksi kelpaamattomia. Sita-
paitsi hietikoilla ei ensinkään saa käyttää lehmiä, hevosia
ja sikoja, vaan ainoastaan muutamia lampaita, noin 1 ä 2
kpl desjatinalla. Tällainen hoito hietikkoaloilla voi omis-
tajalle tuottaa puhdasta tuloa kaikkiaan 1 ä 2 ruplaa desja-
tinalta. Siitä syystä jokaisen isännän, joka tahtoo kohottaa
tulot hietikkomaistansa tulee antaa niille toisen merkityksen,
ja mitä iaatua se od, siitä kerron seuraavassa luvussa

IV.

Hietikoitten umpeen-kasvamisen kolmas ajanjakso

— niiden metsittäminen.

Kaikeksi onneksi luonto itse osottaa meille, mihinkä
inuuhun ja hyödyilisempään tarkotukseen hietikot kelpaavat.
Nämät samat kestävät hietikot voivat itsestään lopuksi kas-
vaa umpeen, kasvaa puita ja pensaita, ja tämä umpeen
kasvaminen tapahtuu ehdottomasti, jos kohta sangen hitaasti,
kun vaan omistaja itse sitä ei häiritse ajattelemattomasti
käyttäen maata karjan-laitumena.

Tavallisimmat pensaat ja puut Harjkovin ja naapuri-
läänein hietikoilla ovat seuraavat:

Pinus silvestris L.
Quercus peduneulata Sm.
Populus tremula L.
Salix acutifolia Willd.

» caprea L.
Betula alba pubescens Ghrh.
Alnus glutinosa L.
Sambucus nigra L.
Prunus padus L.

277

Viisi ensimainittua puulajia viihtyvät paraiten tasaisilla
mutta myöskin hyvästi epätasaisilla mailla ja kukkuloilla.
Vilmeiset viisi lajia taas valiteevat enimmäkseen aiavia paik-
koja, rinteitä sekä soitten ja järvien rantoja. Aikaa myöten
liittyy näihin vielä muutamia pensas- ja puulajeja, niinkuin
Genista tinctoria, Citisus biflorus y. m.

Mistä ja minkä kautta ilmestyvät nämät uudet tulok-
kaat hietikoille, vaikka vanhempia metsiä ei löydy lähitienoiila
vielä kymmenkunnan virstan päässäkään? Epäilemättä puut
ja pensaat ilmestyvät siemenistä, joita elukat, linnut, tauli
ja vesi kuljettavat. Elukat kuljettavat siemeniä paikasta
toiseen karvassansa (lampaat, koirat y. m.) vielä suurem-
roan määrän puuDsiemeniä kuljettavat jyviä syövät linuut
vatsassaan, (rastas, närhi, varpuuen y. m.), tulva-vesi tuo
keväällä runsaasti siemeniä ja puun oksia ja lopuksi voivat
tuulet kuljettaa suuret määrät keveitä pajun, baavan vieläpä
koivun ja männynkin siemeniä mukanaan pitkät matkat.
Jos täten kulkeuneet siemenet sattuvat putoamaan sopivaan
paikkaan, rupeavat ne siinä kasvamaan. Tällä tavoin vael-
tavat siemenet kaukaakin ja kasvavat hietikoilla alussa san-
gen harvassa ja yksinään, varsinkin mänty, tammi, koivu
y. m. Kun tällainen puu kasvaa nun suureksi, että se itse
tuottaa itävää siementä, s. o. noin 15 — 20 vuotiaaksi, jatkuu
luonnollinen metsän kasvaminen nopeammin. Jokaisen isom-
man puun latvuksesta lankeaa varjo pääasiallisesti sen pohjois-
puolelle ja siitä syystä puuntaimet enimmäkseen ilmauntu-
vat emäpuitten suojassa sen pohjoiselle, varjoiselle puolelle.

Tällainen metsä, joka on syntynyt luonnollisen siemen-
nykseo kautta, alussa yksinäisistä ja harvassa olevista puista,
näyttää erämaalta saarekkeineen ja on omituinen puitten
eri-ikäisyyden vuoksi. Semmoinen on esim. kruununmetsä
Novogluhovskijn hoitoalueessa, jossa metsän tiheys on ainoas-
laan 0.4 — 0.5; sellainen on myös Herra Kjonigin omistama

278

ixietsä Bogoduhovskijn kihlakunnassa (tiheys 0.6 — 0.7) ja
monta muuta samalla tavoin syntynyttä mäntymetsää.

Äskensanotulla tavalla tulevat hietikot metsää kasva-
viksi, noin 80 — 100 vuoden kuluessa, ja siitä syysta on
tällaisen metsän tiheys ylipäänsä epätyydyttävä ja puitten ika
monenlainen, — täysi-ikäisistä vesametsään ja taimiin asti.

Mutta omistaja voi luontoa avustaa keinotekoisella met-
sän kasvatuksella, ja siten joteokin lyhyessä ajassa aikaan
saada taajan, tasaisen, arvokkaan ja hyötyä tuottavan met-
sän. Männyn viljelyksestä hietikoilla puhun tämän kirjan
2:ssa osassa, mutta sillä välin selitän hietikoitten luonnetta
umpeen-kasvamisen koltnannclla ajaujaksolla. Kun hietikot
tavalla eli toisella ovat tulieet metsää kasvaviksi enenevät
niillä myös kasvilajit tuntuvasti. En rupea luettelemaan
kaikkia kasveja; huomautan ainoastaan, että Harjkovin kihla-
kunnassa metsää kasvavilla hietikoilla tavataan enemmän
kuin 160 kasvilajia. Tietysti siinä, missä puita ja pensaita
on hyvin tiheässä, ja missä ruohokasveilla on niukasti valoa,
kosteutta ja sähköä, ruohot eivät kasva. Mutta, missä vaan
muodostuu aukko tai tie jota myöten valo pääsee, siihen
ehdottomasti ilmestyy ruohokasveja.

Metsäisellä hietikolla on omat suhteensa tuuleen, läm-
pöön ja kosteuteen, jotka täällä vaikuttavat maaperään, ei
suoranaisesti, vaan metsän välityksellä. Tästä seuraa, että
ilman ja ilmaston kaikkien alkuainetten vaikutus metsä-
maahan on paljoa monimutkaisempi ja sekavampi, josta
syystä myös sen tutkiminen ja määrääminen ei ole helppo.
Metsää ja metsämaata ei ole ulkomaillakaan varsinaisesti
tutkittu ennenkuin vasta meidän aikoinamme. Venäjäüä
perustettiin ensimmäinen metsänboidollinen koeasema vasta
vuonna 1900 Harjkovin läänin kaakkoisrajalle Harjkovin
hoitoalueeseen. Itse en ole toimittanut juuri minkäänlaisia
;utkimuksia mäntymetsässä, syystä, että hoidettavanani oleva

279

mäntymetsä on 2 desjatin'in laajuinen ja 300 sazhen'in levyi-
nen kaistale.

Tästä syystä puhun tässä ainoastaan lyhyesti tuulen,
lämmöD ja kosteuden vaikutuksesta metsään ja metsämaaban,
käyttäen siinä hyväkseni metsänviljelijöidemme ja metsän-
hoitajiemme iieteellistä työtä viimeisten 15 vuoden aikana.

Tuulten vaikutus. Juoksuhiekkamaa, jossa kasvaa
melsää peittyy sitäpaitsi yleensä paikoin eläoillä ruoho-
kasceilla, paikoin kuolleelta peitteellä: maahan pudonneilla
neulasilla ja lehdillä, sammalella. y. m. Tuulel eivät enään
koske paljasta biekkamaata, eivät sitä liikuta eivätkä puballa
Sita ilmaan. Päinvastoin, jokainen tuuli, joka tuo mukanaan
tomua, jättää sitä metsään, lebdille, oksille ja maaban, sillä
tauli kadottaa osan voimastaan niinpiankuin se tulee metsään.
Buiti^hihinin tutkimusten mukaan väbenee ilman liikunto-
nopeus 9 — 10 vuotisessa istutusmetsässä, jos on beikko tuuli
puoleen ja kovemmalla tuulella kolmanteen osaan.

Metsät heikontavat nun byvin kylmien pobjois- kuin
lämpöisten etelätuulten voimaa ja tasoittavat siten iimaston
äärimmäisyyksiä. Kesällä esim. ebkäisee metsä kaakkois-
tuulten, kuiüien tuulten, liikettä. Metsärikkaammalla pohjois-
Venäjällä puhaltaa kuivia tuulia barvemmin, jotavastoin
metsättömällä Etelävenäjällä, kuivat tuulet ovat sangen
yleisiä. ^)

*) Haijkovin maataloasopiston meteorologisella asemalla on tehty
havaintoja vallitsevista tuulista viimeisten viiden vuoden ajalla, mer-
kitty toulten suunta ja voima kunakin kuukautena ja siitä saatu seu-
raava taulu:

Vallitaevan taulen 8uanta N. N.E. E. S.E. 8. S.V. W. N.W.
KnnkaosieD luka, joUoin

tuuli on vallinnut. 3. 1. 4. 26. 5. 3. 7. 16.
Vallitsevan tuulen keski-

mäaräinen voima. 3.93 5.36 6.69 4.9 5.38 3.89 4.87 3.78
HarjkoviD kihlakunnassa puhaltavat vallitsevat tuulet siis etupäässfl
kaakosta (kuivat tuulet) ja luoteesta.

280

Nämät tuulet pääasiallisesti väbentävätkin yuodentuloa
aromailla, varsinkin kaikkien pelto-, puutarha- ja niitty-
kasvien satoa.

Talvisaikaan ovat metsät usein turva- ja levähdyspaikkoja
ihmisille ja eläimille, jotka ovat tieltä poikenneet kovan
pyryn ja tuiskun aikaoa. Tibeässä metsässä ei myrskystä
paljoa tiedä kuulee ainoastaan tuulen suhinan ja näkee
kuinka tuuli heiluttelee puiden oksia. Näitten rivien kirjoii-
tajakin on kaksi kertaa saanut kiittää mäntymetsikköä pelas-
tumisestaan.

Metsämaan ja metsäilman suhde lämpöön, Metsässä
lämpenee maa vähemmän kuin aukealla, syystä että aurin-
gon säteitten suoranaista vaikutusta metsässä estävät puitten
rungot ja latvukset. Ebermayerin bavaintojen mukaan on
metsämaan keskilämpö alempi kuin aukeilla paikoilla ja
vuotuisen lämpömäärän erotus nousee 1.9® C.

Kuumana kesäaikana on erotus aina 8.4® C; syksyilä
se on sangen pieni, talvella on metsämaa sitävastoin jonkun-
verran lämpöisempi kuin aukea maa. Viimeksi sanottu
ilmiö riippuu siitä, että metsämaa on peittynyt karikkeilla:
vanhoilla neulasilla, kävyillä, oksilla ja lehvillä. Kuta
tiheämpi tai kuta vanbempi metsä on, sitä paksumpi on sen
maapeite; mutta mitä paksumpi peite on, sitä paremmin se
suojaa metsämaata routimasta. ^)

Ilman lämpömäärä metsässä on niinikään alempi
viereisten aukeiden paikkojen ilman lämpömäärää. Vuoden
keskilämpö on nimittäin:

^) Roudan syvyyB metsämaalla riippuu sitäpaitsi lumipeitteen
paksuudesta, josta puhutaan lähemmin alempana.

281

iDterlakenissa. Bemissä. Prantratisea.

aukealla 9.70 9.15 9.26

metsässä 8.9i 8.31 8.50

. Erotukset 0.88 oJl 0.76

Adamovin v. 1894 Hrjenovskin metsässä tekemien ha-
vaintojen mukaan oli ilman keskilämpö eri kuukausina seu-
raava :

Huhtik. Toukok. Kesäk. Heinäk. Elok.

aukkopaikoilla 46 ^ 15.i» 16.5^ 19.4 ^ 19.i • C.
metsässä 5.0 14.9 15.6 18.8 18.? C.

Jos tebdään havaintoja ilman lämmöstä päivällä ja
yöllä samoina kesäkuukausina, düd tullaan toisiio johto-
päätöksiin. Päivällä on ilman lämpöi;näärä metsässä 1 — 3®
pienempi kuin aukealla; yöllä taas on usein päinvastoin,
s. o. ilma on metsässä 1 — 15^ lämpöisempi kuin aukealla.

Tästä syystä voi tyynenä kesäpäivänä toisinaan huo-
mala ilman vetoa — päivällä metsästä aukealle ja yöllä
aukealta metsään. Nämät ilmaukset ovat siten selitettävissä,
että lämpöisempi ilma, keveämpänä, nousee ylöspäin ja kyl-
mempi pyrkii sen sijalle liikkuen maanpintaa pitkin.

Talvikuukausina on metsäilma sitävastoin jonkunverran
lämpimämpi kuin viereisillä aukeilla (noin Va — P). Syyt
tähän ovat seuraavat: l:ksi on maaperä metsässä, kuten
aikaisemmin sanottiin, väbän lämpöisempi kuin aukealla, ja
2:ksi muodostavat puitten latvukset ikäänkuin teltan, joka
estää metsämaata liikanaisesti heijastamasta lämpöä sekä
suojelee sitä kovaa pakkasta vastaan. Satunnaiset lämpöiset
ilmat voivat joskus häiritä tätä suhdetta ja ajoittain voi
ilma metsässä osottautua kylmemmäksi kuin kedolla. Tämä
kuitenkin tapahtuu harvoin. Niinpä Rivol'in tekemistä 146
havainnosta oli 118 tapauksessa ilma metsässä lämpöisempi,
kuin kedolla ja ainoastaan 28 tapauksessa kylmempi.

282

Kaikesta siitä, mitä edellä on selitetty metsämaan läm-
möstä ja metsäilmasta täytyy tulla siihen johtopäätökseen,
että metsä tasoittaa ilmanalan äärimmäisyydet sekä päivällä
että yöUä, sekä kesällä että talvella. Ja tämä taas on vao-
rostansa sangen tärkeä seikka nun hyvin kasvien kuin eläin-
ten elämälle. Mutta tästä puhumme edempänä.

Ilman suhteellinen kosteus metsässä, Koko vuoden
kuluessa on metsäilmalla suuri suhteellinen kosteus verrat-
tuna läheisten aukeiden ilmaan ja tämä erotus on Baijerin
koeasemalla noussut 3 — 9 prosenttiin. Kesäkuukausina od
erotus suhteellisen kostenden välillä metsässä ja kedolia
erittäin suuri, melkein kahta vertaa suurempi kuin muina
vuodenaikoina.

Adamovin havaintojen mukaan v. 1894 huomattiin
ilman suhteellisen kosteuden Harjkovin metsässä ja läheisillä
kedoilla olevan:

kello 8 aamulla. kello I päivflilft. kello 5 illalla.

kedoUa .... 40 39 34.

metsässä .... 56 51 4L

eroitus 16 12 7

Syynä näihin ilmiöihiu täytyy pitää. kaikki edellä-
mainitut asianhaarat, joitten mukaan ilma ja maaperä met-
sässä on kesäaikana päivällä kylmempi.

Metsäilman suuri vesipitoisuus on tärkeä tekijä luonnon-
taloudessa sillä kosteus estää maaperän ja kasvien liian
äkillisen jäähtymisen.

Sitäpaitsi tekee metsäilma kulkiessaan aukean yli ilman
täällä kosteammaksi ja samalla suojelee sitä liialiiselta sätei-
lemiseltä yöllä sekä kesäisin aamuhallalta. Koska suhteelli-
nen kosteus metsäilmassa on suuri, nun on myöskin haihtu-
minen metsässä hitaampi kuin aukeilla paikoilla, joissa suh-
teellinen kosteus on pienempi.

283

Ja koska näin od asian laita on metsämaa ikääukuin
varastoaitta, josta lähteet vähitellen, mutta alituisesti voivat
saada vettä.

Metsämaan suhde kosteuteen, s. o. sateeseen ja lumeen.
Lumipeite, Haihtuminen metsästä Ja metsämaasta. Suh-
teellinen kosteus metsässä on suurempi knin aukealla. Syynä
tahan on kuten jo sivuilla 281—282 mainittiin se seikka,
että ilma metsässä ja metsäo yläpuolella on kesäkuukausina
kosteampi ja kylmempi, ja niinmuodoin lähempänä kylläs-
tymispistettä. Kun ilmavirta esim. länsitunlen muodossa
tunkeutuu metsään, kohtaa se siellä kaikenlaisia esteitä,
katen kylmiä ninkoja, oksia, havupuitten neulasia ja oksiin
tarttuDUtta lunta y. m. ja näihin tiivistyy ilmassa oleva vesi-
höyry muodostuen lumeksi, kuuraksi, sateeksi tai usvaksi, joten
talvellakin metsään jää enemmän kosteutta kuin aukealle.

Useista ja eri paikoilla toimitetuista jatkuvista havain-
noista on selvinnyt, että vuotuinen kosteusmäärä metsässä
OD 9 — 25 ^/o suurempi kuin läheisillä aukeilla.

Tämä kosteus ei kuitenkaan tule läheskään kaikki
metsämaaban, sillä osa sadevedestä jää aina oksiin ja neu-
lasÜD. Lehdille ja neulasille kokoontunut vesi haihtuu no-
peasti. Voipi melkein sanoa, että pienestä sateesta toisinaan ei
jää maahan mitään koska vesi neulasista ja lehdistä nopeaan
haihtuu. Baijerin koeasemilla 4 vuoden aikana tehdyistä
havainnoista on Ebermayer laskenut että metsän osaksi tul-
leesta kosteudesta ain. 74 o/o pääsee maahan asti.

Se kosteus taas, joka on pudonnut maahan, imeytyy
Silben nopeasti ja pysyy siinä hyvin. Paljaan hiekkamaa-
perän vesipitoisuus on kaikkiaan noin 23 painoprosenttia
mutta sama maaperä voi metsää kasvavana imeä sisäänsä
paljoa suuremman määrän vettä. Tämä ominaisuus riippuu

284

osaksi maapeitteen vahvenemisesta. Maahan pudonneet havu-
puitten neulaset voivat imeä nelikertaisen painonsa vettä;
ruokamulta taas, s. o. maaperän mioeraalinen osa sekotet-
tuna lahonneilla neulasilla, imee aina 20,3o/o:iiD kosteutta.
Metsän maapeite, Jona etupäässä on lahoneita neulasia, kä-
pyjä, oksia, kasvien runkoja ja lehtiä, imee itseensä paljon
kosteutta, säilyttää sitä hyvin ja haihduttaa vähäsen.

Tähän asti olemme pubuneet metsämaan kosteudesta
kesäaikana. Mutta kun tulee talvi, ilmaantuu maahan lumi-
peite, joka toisinaan tulee 78-kin cm. paksuksi. Havainto-
jeni mukaan saavuttaa lumipeite aukkopaikoilla Harjkovin
maatalousopiston metsässä keskimäärin 41 cm. paksuuden,
nimittäin vuosina:

1890--1891 56 sent. 1894—1895 41 sent.

1891—1892 22 » 1895—1896 50 »

1892—1893 78 » 1896—1897 22 >

1893—1894 24 » 1897—1898 33 »

Sitäpaitsi voin esittää omia kuukausittain tekemiäni ha-
vaintoja lumipeitteen paksuudesta kedolla ja istutetuissa
mäntymetsiköissä Harjkovin maatalousopistolla.

1894 5

1895/6

1896/7

1897/8

Ke-

Met-

Met :

Met

Met-

Marraskuussa

dolla

sässä

(lolla

sässä:

dülla

sässä

dolla

sässä

3n t ii

n e t r

iä

1
1

JoulukuusBa .

8 10

Tammikuussa

17 18

Helmikaussa

Maaliäkuussa

HuhtikuuHsa
Lumipeitteen

alkam.

\ 0

»Vi.

"/>»

'°/ji

"/"

'«/ii

*Vi,

»/i.

"Zu

Lumipeite katoai . .

•"Va

«s

^V»

"/«

"/.

*v.

Pälvien luku

. • 1
]oma ,

lumipeitettä

oli .

i 97

126

144

150

107

129

116

132

285

Siis OD lumipeite mäntymetsässä melkoista paksumpi
kuiD kedoUa ja siitä syystä pysyykin lumi metsässä 1 ä 4
viikkoa pitemmän ajan. Syyt tähän ovat searaavat:

1) Metsäalalle keräytyy, kuten ylempänä siv. 282 on
sanottu, enemmän kosteutta kuin kedolle.

2) Taimistot säilyttävät hyvästi lunta, jo kaksivuotisista
alkaen. Pääasiallisesti keräytyy lumi rinteille, olletikkin
vallitsevieD tuulten puolelle.

3) Lumi sulaa metsässä hitaammin ja myöhemmin,
sillä puitten rungot ja latvukset estävät auringon säteitten
suoranaista vaikutusta varsinkin mäntymetsissä. Lumipeite
▼aiknttaa roudan syntymiseen maan vesipitoisuuteen ja tul-
vien suurutäeen.

Aukealla tulee routa maahan tavallisesti jo syksyllä
eoDen lumentuloa; tästä syystä haibtuu ja sulaa lumi aukealla
jonkun verran jokaisena päiväpaisteisena päivänä, jota paitsi
taolet kuljettavat sitä alangoille, rotkoihin ja metsään. Toi-
selta puolen ilmestyy lumipeite metsään aikaisemmin ja
tulee paksummaksi josta syystä ei routa metsässä uletu nun
syvälle kuin aukealla. Usein sattuu, että metsämaa kylminä
syksyinä jäätyy ennen lumen tuloa, mutta sulaa taas sen-
jälkeen kuin lunta on satanut. Byynä tähän on, että lämpö
alempana olevista sulista kerroksista tunkeutuu jäätyneen
pintakerroksen läpi. Harjkovin läänin metsissä tapahtuu
tämä ilmiö usein ja seuraukset siitä ovat tärkeät.

KeYäällä sulaa lumi ensin aukeilla, syystä että aurin-
gon säteet vaikuttavat siellä suoraan lumeen, vesi valuu
jäätynyttä maanpintaa pitkin syvänteisiin ja jokiin ja syn-
nyttää niissä kevättulvan. Metsässä tapahtuu lumen sulaa-
minen hitaammin ja imeytyy suureksi osaksi maapeitteeseen.

Talvella 1895—1896 satoi lunta Harjkovin seüduilla
runsaasti ja lumipeite oli maaliskuussa 50 cm. paksuinen.
Tästä syystä odotettiin kovaa tulvaa, mutta sitä ei tuUutkaan,
syystä että routa metsässä oli sulanut, ja maa imi, kuten

286

hyvä sieni sisäänsä kalken veden. Siis, Jos jonkun virraD
ja kaikkien sen lisäjokien latvat olisivat metsän peitossa ei
suuria kevättulvia syntyisi, eikä vesi keskikesällä laskeutuisi
kovin alhaiseksi, joten vesimäärän vaihtelu tulisi vähä-
pätöiseksi.

Kun vjrran ja sen lisäjokien latvat eivfit ole metsää
kasvavia sulaa lumi äkkiä, ja tästä on seurauksena tosin
lyhytaikainen, mutta tavattoman kova, tulva joessa. Monet
kaupungit ja kylät, jotka entisaikoina olivat rakennetut kui-
ville, tulvattomille rannikoille, joutuvat nykyään, kun metsat
ovat hävitetyti vuosittain tulvan ja hävityksen alaisiksi.

Metsättömillä seuduilla laskeutuu kevätvesi äkkiä samoin
kuin se nouseekin nopeasti ja korkealle, ja senjälkeen ovat
joet kaikkina muina vuodenaikoina etenkin kesällä vähä-
vetiset.

Vahva lumipeite ylläpitää siis elämää rnetsässä kesällä
ja talvella, ja sen sulaessa syntynyt vesi täyttää lähteet ja joet.

Metsämaan kuivaminen. Metsämaan kuivaminen on
sangen nionimutkainen asia, johon kuuluu l:ksi haibtuminen
itse metsämaasta. 2:ksi haibtuminen puista, lehdistä ja
havuista. 3:ksi kostenden tunkeutuminen jankkoon, syyyy-
teen, johon juuret eivät ulotu.

Kaikki kolme metsämaan kuivamistapaa ovat sangen
vaihtelevia ja samalla hyvin läheisessä yhteydessä toistensa
kanssa, joten niitä ei voi tarkoin laskea.

Jotenkin todenmukaisesti voi sentään päättää kuinka
paljon kosteutta haihtuu metsämaasta. Haihtuminen täällä
on luonnoUisesti paljon heikompi kuin aukeilla, sillä metsä-
maa on suojattu tuulten vaikutukselta ja kuumenee vähem-
man auringon paisteessa sekä on yhteydessä kylmemmän ja
kosteamman metsäilman kanssa.

287

Paljon enemroän haihtuu kosteutta lehtien ja havujen
kautta.

Tätä haibtumista on kuitenkin mahdoton määrätä, syystä
että siihen vaikuttavat monet asianhaarat, lehtimuodot, leh-
tien paljous, ilman lämpömäärä, tuulet y. m. Tällä alalla
tehtyjä tutkimuksia ei sentähden voikaan pitää tarkoitustaan
vastaayina, mutta kuitenkin on syytä otaksua, että metsä*
kasveista haibtuu vettä väheoimin kuin aukealla esiintyvistä.

Vaikea on myös määrätä sitä kosteusmäärää, joka met-
sässä laskeutuu syvimpiin maakerroksiin ollen siellä veden
tasaajana lähteille, puroille, järville ja muille sellaisille.

Vaikka onkin vaikea tarkalleen määrätä^ paljonko kos-
teutta haihtuu itse metsäinaasta ja puiden lebdistöstä sekä
paljonko sitä laskeutuu syvempiin jankkokerroksiin, nun voi-
daan kuitenkin jotenkin tarkasti määrätä metsämaan yleinen
kuivaminen kaikista näistä kolmesta syystä yhteisesti.

Tällaisia tutkimuksia tapaamme Ismailskin, Marosovin,
Barakovin, Blisninin ja muitten teoksissa. Kaikki nämät
tutkijat, jotka ovat tutkimustyönsä toimittaneet eri lääneissä,
ovat tuUeet samallaisiin jobtopäätöksiin, nimiftäin:

l:ksi, että metsämaa on ylipäänsä ja 150 cm. syvyy-
teen aati läheisiä aukeita kosteampi roelkein kaikkina vuo-
den aikoina.

2:ksi, että metsämaat, jotka ovat sangen kosteat lumi-
peitteen sulamisen aikana, alkavat keväästä pitäen kuivua
ja kuivuvat herkeämättä, kunnes lumi peittää ne uudelleen.

Metsämme vibannoivat, metsissä olevaa kosteutta ko-
koontuu lähteisiin ja jokiin j. n. e. mutta siitä huolimatta
pysyvät kostenden meno- ja tulopuoli tasapainossa.

Tietysti vaihtelee vuosien kuluessa ilmastollisen kosten-
den määrä ja siitä syystä on myös puitten sekä pituus että
paksutts- kasvu erilainen. Metsäpuiden kasvu ei kuitenkaan
nun suuressa määrin vaihtele kuin viljakasvien jotka joskus
antavat runsaan sadon, joskus taas eivät anna mitään.

288

Sattuu kyllä, että puutkin metsässä joskus kuivavat,
mutta silloin ovat joko hyönteiset tai sienet tai ihmiDen
tähän syypäät. Ihminen esim. usein kiskoo maapeitteen
tarpeisiinsa, ja tällä tavoin riistää metsältä aseen, jolla se
imee ja säilyttää kosteutta, tai käyttää karjaa metsässä nun
runsaasti, että se on vahingoksi taimille j. n. e.

Metsän terveysopillinen merkitys. Tietäessätnmey mikä
vaikutus metsillä on tuuliin, lämpöön ja kosteoteen ja tie-
täessämme, että metsäilma on erinomaisen puhdasta, vahin-
gollisista kaasuista ja höyryistä vapaata, mutta köyhää bak-
teerioista ja ozonista rikasta, voimme myöskin ymmärtää,
että, niiden täytyy suotuisasti vaikuttaa ilmanalaan ja sen
kautta myöskin ihmisten terveyteen.

M aaper an fysikaalinen ja kemiallinen kokoonpano,
Hietikkomaalla kasvava metsä, parantaa aina sen fysikaa-
iista ja kemiallista kokoonpanoa. Tuulet kuljettavat sinne
aina mukanaan jonkunverran hienoa mioeralista ja elimellistä
tomua, joka tuulen tullessa metsään, pysähtyy sinne. Sitä-
paitsi kokoontuu ravintoaineita maahan sen pinnalla mätä-
nevästä karikepeitteestä.

Tähän perustuu kaskenviljelys, jota tavataan pohjoisissa
lääneissämme. Hietikolia kasvava metsä hakataan maahan;
tarvepuut korjataan pois pienemmät puut, oksat ja latvukset
poltetaan. Tämän jälkeen maa karhitaan ja kylvetään sähen
kauraa. kesäruista tai ohraa. Näin muokatusta maasta ote-
taan 3 ä 4 satoa, jonka jälkeen se taas jätetään metsän-
kasvuun.

Samantapaista on myös Keski-Venäjäiiä tavattu n. k.
metsäpellon viijelys. Siinä kiskotaan puut, tultuaan täysi-
ikäisiksi, juurineen maasta ja maa muokataan auralla ja
sahralla. Täten syntyneeseen peltoon kylvetään tav. ensi

289

vüonna meloonia ja arbuusia, toisena vuotena juurikasveja,
kolmantena jotakin kesäviljaa tat joskus syysviljaakin, ja
neljäntenä istutetaan siihen taas puuntaimia.

Metsän merkitys maanvüjelykseen nähden. Suora-
nainen seuraus siitä, että metsät vaikuttavat ilmanalaan, on,
että DÜlla myöskin on merkityksensä maanviljelyksen suh-
teeo. Jos esiin. Harjkovin läänissä hävitettäisiin kaikki ja-
lellä olevatkin metsät, niin tuulet, joita siinä tapauksessa ei
mikäan pidättäisi tasangoilla, kävisivät monta vertaa turmiol-
lisemmiksi, — pohjoiset ankarammiksi, eteläiset kuumem-
miksi, kaakkoiset kuivemmiksi. Metsättömillä paikoilla olisi
taivas harvemmin pilvessä, kesä tulisi yleensä kuumemmaksi
ja taivi kylmemmäksi, ilmastolliset sateet harvinaisemmiksi.
Lomipeite tasangoilla olisi ohuempi, sillä lumi kulkisi tuul-
teD mukana rotkoihin ja jokilaaksoihin; lumen sulaminen
tapahtuisi jotenkin nopeaan, joet olisivat keväällä tulvillaan,
mutta keskikesällä vähävetiset. Täten muuttuisi ilmanala
läänissä enemmän kontinentaliseksi (mannermaan ilmaksi)
ja sato kaikista pelto-. ryytimaa- ja puutarhakasveista epä-
Tarmemmaksi ja pienemmäksi. Yksinkertaisimmin sanottuna,
koko Harjkovin lääni muuttuisi yhdenlaiseksi kuin sen koko-
naan metsättömät kunnat Starobjelskin kihlakunnassa.

Ajatelkaamme toista äärimmäisyyttä. Jos 75 — 80 ^/o
Harjkovin läänin koko pinta-alasta olisi metsän peitossa,
niin minkälainen vaikutus tällä olisi ilmanalaan ja viljelyk-
Been? Tuulet kobtaisivat esteitä metsikössä, ne eivät olisi
tarmiollisia eivätkä ankaria, metsämaan baihduttaminen kä-
▼isi tästäkin syystä väbäpätöisemmäksi, ilma tulisi kosteam-
maksi ja kylmemmäksi, vettä ja lunta sataisi useammin ja
ninsaammin, lumipeite tulisi tavella paksummaksi ja pysyisi
«nemmän aikaa, kesä tulisi lybemmäksi. Vaikka lämpö-

290

määrän vaihtelu metsäseudussa on tasaisempi kuio aukealla,
nÜD alenisi kuitenkin keskimääräinen lämpö kesällä Doio
3 — i astetta tai enemmänkin ja silloin ei olisi tarpeeksi
lämpöä kaikille pelto-, ryytimaa- ja puutarhakasveille, joten
moniaita niistä täytyisi jättää yiljelemättä. Yleensä olisivat
ilmastosuhteet Harjkovin läänissä tässä tapauksessa samallai-
set kuiD Poljesjessa.

Ei ole siis hyödyllistä, että maa on aivan metsätöD,
yhtävähäD kuin od hyödyllistä, että siinä kasvaa liiaksi met-
sää. Metsätön maa muuttuu aikojen kuluessa erämaaksi,
liika metsäinen taas asumattomaksi ryteiköksi.

Näitten äärimmäisteD rajain välillä täytyy löytyä keski-
väli, — löytyä kaikkein edullisin metsämaa maapallon jokai-
selle leveys- ja pituusasteelle. Syynä siihen että vielä ei
ole määritelty kaikkein edullisinta metsäprosenttia jokaiselle
läänille, jokaiselle kihlakunnalle Venäjällä on meteorologisteo
ja maataloudellisten asemien harvalukuisuus. Varmuodella
voimme kuitenkin sanoa, että tiedemiehemme paraikaa työa-
kentelevät tämän kysymyksen ratkaisemiseksi sellaisilla edel-
lytyksillä, että tällaiset prosentit tulevat iähimmässä tulevai-
suudessa määrätyiksi.

Metsien taloudellinen merkitys, Metsien tuottamao
byödyn suuruus riippuu sangen monesta asianfaaarasta, mutta
pääasiallisesti metsäntuotteitten menekistä paikkakunnalla.
Mitä suurempi menekki on sitä korkeammat ovat rakennu»-
ja tarvepuitten hinnat, ja mitä korkeammat puutavarain
hinnat ovat, sitä suurempi on myös tulo desjatinalta.

Valtio on kaikkein suurin metsänomistaja Venäjällä,
sillä kruunun metsiä on maassamme noin 201 miljoonaa
desjatinaa (lukuunottamatta metsiä Siperiassa ja keski-
Aasiassa), ja niitä on joka läänissä. Riippuen pääasiallisesti
menekistä ja metsäntuotteitten hinnoista, vaihtelevat kruunun
tulot desjatinalta metsämaata sangen paljon eri lääneissä.

Voidaksemme päättää kuinka paljon tuloja nykyfiäa

291

saadaaD Harikovin läänin metsistä, esitän kahdesta lähteestä
saatuja tiedonantoja: 1) Valtiontilojen hallituksen tiedon-
annot Harjkovin läänistä ja 2) Harjkovin maatalousopiston
jnoksevista tileistä.

Valtiontilojen ballitukselta ölen saanut seuraavat tiedon-
annot tuloista Harjkovin läänin kruununmetsistä. (Katso
taulua seuraavalla sivulla.)

Täten on laskettu tulo siis keskimäärin 8 ruplaa 10
kopeekkaa desjatinalta.

Mutta vasta esitetystä taulusta puuttuu jotakin. Ensik-
sikään ei ole laskettu korkoa metsäpääomalle, ja toiseksi ei
ole tehty erotusta lehti- ja havumetsäin välillä. Tällainen
erotus on kuitenkin sangen tärkeä, sillä lehtimetsät kasvavat
Harjkovin läänissä enimmäkseen hedelmällisellä mustan-
mullan maalla, havumetsät taas hiekansekaisella tahi puh-
taalla biekkamaalla. Mustan multamaan arvo on Harjkovin
läänissä hyvin korkea, autioitten juoksuhietikoitten arvo taas
OD kaikkialla negatiivinen.

Tästä syystä esitän vertaavia ilmoituksia tuloista mustan-
muUan pellosta sekä metsää kasvavilta ja viljellyiltä hieti-
koilta.

V. 1893 tehtiin Harjkovin maatalousopistoUa seuraavia
erikoislaskelmia :

1) Tarkkojen talouskirjojen mukaan viideltä vuodelta
(1889—1893) määriteltiin tulot peltoviljelyksestä 112:11a des-
jatinalla savensekaista mustaamultaa.

2) Samoilta viideltä vuodelta määriteltiin peltoviljelyk-
sen tulokset 10 desjatinalta hiekkamaata.

3) Arvosteltiin kahden desjatinan suuruinen 42 vuoti-
nen istutettu mäntymetsä.

Koska Harjkovin maatalousopistoUa eräs mäntymetsä
ja eräs hietikkopelto ovat rinnakkain (molemmin puolin
Harjkoviin menevää tietä) ja samalla korkeudella ja niillä
Diinmuodoin on aivan samat maaperä- ja ilmasto suhteet,

292

2. pr

«0

Ifc

OD 00
CO CO
00 ->J

•4 -»1

OD 00

tc tc Ö)

(O tiC o*

Sk ffi S2.

•^ CO

CR h«

•4 «4

CO c»

CO tO 00
09 )4k. Qp
Oi 00 O

CD CO OD

00
09

Cd Od
00 CT«

S 00

09 H* 00
W 1^ CD

^5 »-» O

So« O)
Cd OD

ä 2 ^

09 ivS CO

>^ ^ OD

OC )4k. CO

09 4)» bO
->4 tO 00

8 S S

Ol ^ CO

CO CO öo

CO -^ CO

to »^ ^

H^ 1 4>i. to oa

»0

|ts;i

s* ^

g
g

I ^

£ s y

CT V «^.
(BS'"

p
o

8 1

293

on vertailu niitten tuloista sangen kuvaava. Saadaksemme
mabdollisimman selvän käsityksen peltoviljelyksen tuottamista
tuloista erilaatuisella maaperällä, teemme selvää eräästä 112
desjatioan laajuisesta maapalstasta kaikkein hedelmällisintä
savensekaista mastaa multaa. Tämä sijaitsee 1 virstan
päässä yllämainituista hietikkomaapalstoista ja on niitä kor-
keammalla.

Verratkaamme ensiksi tuloksia peltoviljelyksestä mus-
talla mullalla ja hietikolla.

Edellämainitulla 112 desjatinan laajuisella savensekaisen
mustan mullan pellolla, joka on jaettuna 14:ta, 8 desjatinan
kokoiseen palstaan, harjoitettiin puheenalaisena aikana vuoro-
viljelystä seuraavilla kylvövuoroilla : l:nä vuonna lannoitettu
kesanto, 2:na syysvetinää; 3:na kyntökasvia (punajuurikasta,
maissia y. m.); 4:nä snvivehnää ja ohraa heinänkylvön ohessa;
5:nä, 6:na, ja 7:nä heinänviljelystä; 8:na lannoitettu kesanto;
9:nä syysmista; 10:nä kauraa; ll:nä lannoittamaton kesanto;
12:na syysvehnää; 13:na perunoita; 14:nä kauraa.

Viljelyksestä saadut tulot tästä palstasta näkyvät seu-
raavista numeroista:

294

Neljätoista palstainen vuoro-

viljelys mustan mallan

maalla.

V. 1889.

V. 1890.

Voitto.

Tappio.

Voitto.

Tappio.

Voitto.

Rpl.

kop

Rpl.

kop.

Rpl.

kop.

Rpl.

kop.

Rpl.

kop.

■

1. Lannoitetta kesanto . .

2. Syysyehnftä

3. Eyntökasvia

4. Suvivehnftä ja ohraa . .

5. Ensimmftisenvuodenheinä

6. Toisen » >

7. Eolmannen » >

8. LannoitettQ kesanto . .

9. Syysruista

10. Eauraa

11. Lannoittamaton kesanto .
12 Syysvehnftft . , . . .

13. Perunoita

14. Eauraa

10^

40
88
38

47V«
40
88
37

26"/4

99V4

41V«
17V«

107
47

195

61V«

52V«

oov«

245

115

111

43
293

150

53
35
92

46
Ol

75
39

65
75

333

130
172

217

174

212

59
03

98
54

; 38

1 32

Yhteen
YwtiiM witto tii tafpio 112 deijaUti . .

SuMB 1 diqatiuitB kciknttriii . . . .

.595

97V«

350

14V.

LI 19

194

1.322 51

246
- 2 I

R 8£
l. 19

\ k.
k.

+
+

924 ]
8 R

Et. 15
. 25

k.
k.

+ 958 R.
+ 8 R

Pankaamme muistiin, vuosittain saatu puhdas tulo on
7 Rpl 74 Va kop. desjatinalta mustan muUan maata ja siir-
tykäämme laskemaan samallaista tuloa opistOD hietikko-
peltojen viljelemisestä.

Hietikkopelloilla barjoitettiin siihen soveltuvalla maalla

295

1891.

V. 1892.

V. 1893.

Kaikilta 5 vaodeltal

40:n desjatinan

alalta.

SD O

Tappio.

Voitto.

Tappio.

Voitto.

Tappio.

Voitto.

Tappio.

£< Q. 5-

Fl«

•

Rpl. kop.

Rpl

kop.

Rpl.

kop.

Rpl.

kop Rpl. kop.

Rpl.

kop. Rpl kop

Rpl.

kop

191

109

269

—

105

73Vi

—

+ 2

—

202

—

134

51V.

—

+ 3

—

212

—

»170

18V«

—

+16

204

—

242

—

+ 6

—

184

549

+ 13

—

197

—

551

—

+13

134

—

301

57 V«

—

160

577

18«A

—

+14

—

142

227

—

344

20Vi

— -

+ 8

—

312

— -

—

828

57V«

—

+20

—

228

—

634

57V«

—

+15

363

322

348

2,234

4,035

oov.

301

57V.

Voitto 14
dejatiuita

71 k.

— 26 R. 26 k.

-f 2,234 R. 15 k.

+ 4,336 R. 58 k.
Voitto 5 vuodelta.

108 R 40 k.

1 dflqatinalra

raodena.

56 k

—

19 1

l, 95

38 I

l. 72

+7R.

'M^/2k.

nelipalstaista vuoroyiljelystä, kullakin 2 Vs desjatinaD pals-
talla oli: 1) lannoitettu kesanto, 2) syysruista, 3) perunoita
ja 4) kesäruista. Mutta koska perunat kasvoivat puhtaassa
hiekkamaassa sangen huonosti vaihdettiin ne seuraavana
kymmenvuotiskautena toisiin kasvilajeihin. ^) Siis:

296

c:
o

B H

5f
pr

o
o

3.
3

SD Dtr

•

imoin l:ltä desja-
tinalta ....

P- ET

8 -
gl.

s
o

•

vs g. fe

•2 ? g

3 • §.
s- . S"

: : ?■

■

owiOA

<«^

•

CA9

C
00

•

1«^

oiddBx

fr«

00
09

o»

•

•J

^ 1 .

fö

•a

(

o^^PA

•

»4^

oiddBx

^ 1

■

OWIOA

•

H-i

«
•

•

oiddBx

•

o^^PA .

•

oidd«x

fcO

INS

•

OWIOA

•

-4

•

oidd«x

•

t«

>(>•

1 i

•

1
Cd

■

•

OWPA

¥11

1 8 1

5«

CT!

oidd«x

äs

Bff'

•

•*

S. »M

B889P

09 5

»-A

•

•OtLA. SinilTTItl

feep t

09
09

09 JT «

-JT-

297

Huomatkaamme, että tässä taulussa vuosittaineD tappio
koltakiD desjatinalta on — 3 Rpl. 33 kop.

Koettakaamme Dyt määritellä, mikäli mahdollista od,
tulot samoilta bietikoilta, jos ne olisivat metsää kasvavia.
HarjkoviD maatalousopistolla löytyy 42 vuotinen istutettu
männikkö 2:n desjatinan alalla. Kesällä v. 1895 arvosteli
kasvitieteen opettaja vanhemman luokan oppilasten kanssa
tämän metsikön, s. o. määritteli metsävarat eli kuinka monta
sazhenia puntavaraa löytyi 2 desjatinalla, metsän vuotutsen
kasYun, koko metsän ja sen vuotuisen kasvun raha^arvon.
Tolokset tästa työstä, joka toimitettiin kahdesti samana ke-
sänä (kahden oppilasosaston kanssa), osottivat, että metsä
l:llä desjatinalla puheenalaista metsikköä on nykyään 635
nipian 19 Va kopeekan arvoinen ^), jos lukee koko metsän
haloiksi ja hinnoittaa sen halkopuina. Itse asiassa se kui-
tenkin on kalliimpi, sillä muutamat 42-yuotiset puut kelpaa-
vat rakennus-aineiksi (8 — 9 arshinan (= 5.68 — 6.40 metrin)
pituiset, 4 vershokin (= 18 sm.) paksuiset hirret). Ja hir-
ret ovat paljoa suuremman arvoisia kuin halot. Tällaisia

^) Istntettn metsftala on 2.03 desjatinaa.
Siinft on l:8en luokan puita (8:sta 18:aan tuumaan lapimitaten) <= 909
2:Ben > » (3;8ta 7:aän _j * = 976

Pnita yhteensa 1,885

1885 _

YhdellA desjatinalla siis -g— .= 929 kpl.

MetsAvarat koko 2.o» desjatinan alalla olivat:

knatiomaara rnnkoja = 14,142 kuut jalkaa (86.5 »

> oksia y. m = 2,207 > > (13.5 Vo)

Koko pnnmaarft = 16,349 knut. jalkaa (100 '^/o)

16,349
tabi QQQ *» 74.31 knutio sazhenia.

74.31
ja 1:1 lÄ desjatinalla = ^ — = 36.6 kuut. sazhenia

36 6 k s
ja vnotuinen lisÄkasvu keskimäÄrin ' ' - = 0.87 kuut. sazhenia.

42 V.

298

hirsiä löytyy kullakin desjatinalla 200:taan asti, mutta olem-
me otaksuneet, että tämä hinnan lisäys kuluu meisän hakkuu-
palkoiksi.

Toinenkio tärkeä oikaisu tämän metsän arvoQ määraa-
misessä on tarpeen.

635 ruplaa 19 Vs kopeekkaa osottaa metsän 42:lle ikä-
vuodella tehdyn päähakkauksen raha-arvon. Mutta sitäpaitsi
on samalta desjatinalta saatu sivuhakkauksien kautta 10:tena,
20:nä, 30:na ja 40:nä vuotena vielä joku määrä halkoja ja
risuja. Voidaan edellyttää, että harvennushakkuuo kautta
saatujen metsäntuotteitten arvo istutetusta mäntymetsästä on

amakin V4 lopuUisesta tulosta, siis — '- — '—^ — = Rpl.

158.80. Niinmuodoin on koko (brutto) rahatulo yhdeltä des-
jatinalta 42-vuotista mäntymetsää = Rpl. 635: 19 V2 -f

7QQ 1. QQ I/o Ir

158: 80 = Rpl. 793: 99 V2 tahi vuosittain ,^^ ^^ =

Rpl. 18:90.

Näihin 18 ruplaan 90 kopeekkaan sisältyy: l:ksi, ®/o
sille pääomalle, jota on käytetty metsänviljelykseen l:llä
desjatinalla,

2:ksi, % metsänpääomalle yhden desjatinan alalla;

3:ksi, vuotuiset juoksevat menot yhdeltä desjatinalta
metsää; ja

86.5 ^'/o halkoja

Metsäntuotteille laskettü hinta l:ltft desjatinalta (likim&ftriD).
100:8ta kuutio sazhenista halkoja ja risuja, jotka ovat hakatnt
4ä-vuoti8e8ta mftntymetsästä saadaan:

prima 52 kt. eh. 4 24 r. — k. « Rpl. 1,248. -

secanda 26 » » » IB r. — k. = » 390.—

tertia 8.50 » > > 7 r. .to k. = > 63.75

. , karkeita oksia 6.75 » » > 4 r. — k. «— » 27.—

13..^ 70 risuia ( • . /? _ < i_ ^

' 'I risuja 6.75 » > » 1 r, — k. =a » 6.7»

Yhteen 100 kuut. sazh. Rpl. l,735.*o

ja 1 » > » 17.35 V«

sekä vihdoin 36.6 9 » l:ltä desjatinalta > 635.19 V«

299

4:ksi maakorko (puhdas tulo).

Kysytäan, minkälaiset ovat aäma osuudet?

1) Koska mäDtymetsän istutus ja menot siitä ensim-
mäisinä 4 — 5 vuotena noosevat noin 2ö ruplaan desjati-

nalta ^), on siis 37e 26 ruplalle = — j^ — = 76 kopeekkaa.

2) Mets&än sidotusta pääomasta voimme likimäärin
päättää seuraavan harkinnan nojalla.

Jos metsäala olisi 42 desjatinaa voisimme 42 vuotisella
kiertoajalla vuosittain hakata metsän yhdeltä desjatinaita,
vShentämättä pääomaa. Tällaisella hoidoUa oUsi meillä aina
yksi desjatina 1-vuotista metsää, yksi 2'Vuotista j. n. e., yksi
41-YUoti8ta ja vihdoin yksi 42-vuotista. Paljonko maksaisi-
vat Dämä eri-ikäiset metsäntuotteet koko 42 desjatinan alalla?
Jos 42 Yuotinen mäntymetsä maksaa desjatinaita, kuten las-
kimme, 636 r. 19 Vs k. vaan l-vaotinen metsä melkein 0,

nun maksaa metsä koko 42 desjatinan alalla ^ —

X *2 = 317 r. 60 k. X *2 « 12,068 r. 80 k. Vaan näin
olisi asianlaita ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki puu-
tavarat olisivat samanarvoisia kuutiosazhenilta. Nun ei kui-
tenkaan ole. Todellisuudessa ei metsän arvo kasva vuosien
kulaessa ainoastaan kautiosisällykseen, vaan myös laatuun
nähden. Niinpä on kuutiosazheni risuja paljon huokeampi
kuot. sazhenia halkoja ja kuutiosazseni halkoja paljoa huo-
keampi kuin sama määrä birsiä. Minun laskujeni mukaan
maksaa 42 ^desjatinaa puheenalaista mäntymetsää ei 317 r.
60 k. X 42, vaan ainoastaan 222 r. 30 k. X ^2 = 9,336 r.
60 kop. Niinmuodoin tulee jokaisen desjatinan metsää
maksaa 3% koron 222 ruplalle 30 kopeekalle, joka tekee

3 X 222 r. 30 k. 666 r. 90 k. ^ , ^^ , , ,
— — ififi ~ uri "^ ruplaa 67 kopeekkaa.

') Katso 2:nen oss, Inku XI.

300

3) Vuotuiset juoksevat menot metsän hoidosta, varti-
joimisesta, kunnallis- ja kruunun veroista sekä yleiset menot
(konttori , hallinto- ja sellaiset kustannukset) eivät nouse yli
3 ruplan vuodessa l:ltä desjalinalta. ')

4) Laskemme yhteen seuraavat kolme lukua:

prosentti metsän viljelyspääomalle . . — 75 k.

» metsäpääomalle 6 r. 67 k.

juoksevat menot 1 desjatinalle metsää . 3 r. — k.

Nim saadaan 10 r. 42 k.

Vähentämällä nämä 10 r. 42 k. tuloista yhdeltä desjati-
nalta metsää, siis 18 ruplasta 90 kopeekasta, saamme 8 r.
58 kop. puhdasta tuloa l:ltä desjatinalta mäntymetsää juoksu-
hietikolla.

Vaan tämä tulo on todennäköisesti korkeampi. Puu-
tavarain hinnat eivät ainoastaan ole korkeammat määräänsä
ja laatuunsa nähden, vaan kohoavat vielä ajan kuluessa.
Haikojen ja rakennusaineitten hinnat kasvavat huomattavasti,
sitä myöten kuin asukaslukukin lisääntyy, ja 42 vuodessa
ne jo tuntuvasti kohoavat, — kohoavatpa siihen määrään,
että että ne tuottavat metsänomistajaUe vielä lisäkoron met-
sään sidotulle pääomalle.

Esittäkäämme nyt viljelyksen tulokset eri tiluksilta
Harjkovin maatalousopistoon kuuluvalla tilalla. Voitto tahi
tappio:

l:ltä desjatinalta mustanitiullan peltoa = + 7 r. 74 V/s k.
Irltä » hietikkomaa-peltoa = — 3 > 33 »

l.ltä » mäntymetsää hietikolla = + 8 > 58 t

Tästä esityksestä nähdään, että juoksuhietikoUa kasva-
tettu mäntymetsä antaa yhtähyvän tulon, kuin parhaalla
savensekaisella mustanmuUan maalla harjoitettu peltovijjelys.

^) Katso taulaa sivalla 292.

301

Samaan aikaan antaa taas peltovitjelys juoksuhietikolla, tulo-
jen asemasta, keskimäärin puhdasta tappiota 3 ruplaa 33
kopeekkaa desjatinalta.

Siis^ umpeen kasvamisensa kolmantena ajanjaksona
peittyvät hietikot metsällä, enimmäkseen havumetsällä, ja
joutavat silloin aivan toisellaiseen asemaan tuuliin, lämpöön
ja kosteuteen nähden jota paitsi ilmastoUiset, terveys- ja
taloudeliiset ehdot muuttuvat. Mutta kaikki nämä muutokset
riippuvat enemmän metsästä kuin maaperäatä. Tosin tulee
maaperä, huomautaD sen vieläkin, paremmaksi fy^ikaalisessa
ja kemiallisessa suhteessa, mutta pääasiallisesti riippuu mah-
dollisuus suurempieD tahi pienemplen tulojen saantiin mene-
kistä ja metsäntuotteiden hinnoista. Harjkovin läänissä, jossa
kaikki metsäntuotteet oval verrattain kalliit, voivat metsää
kasvavat hietikot tuottaa miltei suuremman puhtaan voiton
kuin mustanmullan maa.

Mutta tämän ohessa on metsänvi]jelyksellä kaikkien
muitten edellä vielä monta muutakin etua, niinkuin esim.

l:ksi että metsän vuotuinen kasvu, ja siis myös sen
raha-arvo, ovat vähemmäD vaihtelun alaiset.

2:ksi että metsän vuotuiset hoitokustannukset on vähä-
pätöiset ja siis myös metsänhoito vähemmän työtä vaativa.

3:ksi että metsän yhteydessä menestyy kaikenlaatuinen
pienempien puutavaroiden jalostaminen (vasu-, terva-, tuohi-
tenra-, puusepän-, vannetynnyri- teollisuus y. m.), jotka anta-
vat asukkaille työnansiota ja estävät heitä muuttamasta
maalta kaupunkiin.

4:ksi että metsän puhdistus- ja harvennushakkuut anta-
vat paljon ja huokeata polttoainetta ; metsättömissä seuduissa
ovat asukkaat pakotetut lämmittämään asuntonsa oljilla ja
>kizjak'»illa (lannasta tehtyjä tiiliä) ja niinmuodoin riistä-

302

mään karjalta pehkun sekä pelloilta ja ryytimailta IuoddoIH-
sen lannan.

5:ksi että metsättömissä seuduissa, puutavarain kalleu-
den vuoksi, talonpojat eivät melkein ensinkään rakenna hy-
viä talousrakennuksia, vaan pitävät karjan eDimmäkseeD
paljaan taivaan alla. Tästä syystä on talonpoikaiskarja
pienikasvuinen, nälkääntynyt ja huonolypsyinen. Rakennus-
tarpeiden puutteen takia pidetään nuoria kotieläimiä talvi-
pakkasilla asuntohökkeleissä, siten vielä enemmän pilaten
ilmaa näissä muutenkin ahtaissa ja matalissa asumuksissa.

6:k9i että metsä voi antaa vielä siTutulojakin, esim.
laitumen kautta, sienten ja marjojen keräämisestä ja met-
sästyksestä.

Hyötyä tuottavat myös monet linnut, jotka pesivät met-
sässä puissa ja pensaissa.

Kulturarbeten och tillväxtundersökningar utförda

pä Tavastmon.

Af T. J. BlontqvisL

Hänvisande tili en föregäende uppsats om Tavastmon
i Finska Forstföreningens Meddelanden, fär jag härmedels
pä begäran lämna en kort framställning af under ären 1904 —
1906 ä denna mo utförda kultur- och plantskolearbeten, samt
n&gra resultat af dar gjorda tillväxtundersökningar, belysande
jordmänens inverkan pä äterväxten m. m.

Kulturarbeten, utförda ären 1904—1906.

Genom rutsädd besäddes * — V» 1904, en yta af 34,5 ha, Kultur N:o
favarvid rutornas förband var IX^ ^-, samt deras storlek
omkring 30 em^. Ä denna yta utsäddes 38 kilo tallfrö, eller
i medeltal per ha. 1 kilo. (Fröet utklängdes i ria af här
oppköpta kottar, hvarvid af 205 hl. kottar erhölls ett frö-
utbyte utaf 136 kilo frö, eller i medeltal omkring 660 gram
frö nr 1 hl. kottar. Kottamas inköpspris var 410 Fmk, och
fröets slntliga pris steg tili 4 mk 4 p. per kilo. Fröets gro-
barhet var 75 — 80 ®/o). Till arbetet ätgingo 91 dagsverken
för 108: 70 Fmk, eller 2,6 dagsverken per ha. Summa kost-
nad för kulturen steg tili 266: 42 Fmk, eller 7: 72 Fmk

304

per ha. Da växt-täcket utgjordes af gles Ijung, samt nägot
renlaf, künde kulturen utföras med smä rutor.

ultur N:o 2. Genom ruts&dd besäddes, i* — ^®/6 1904, en yta af 12,5o

ha. hvarvid rutornas förband var IX^ QQ* och deras storiek
30 cm^. Ä denna yta utsäddes 22 kilo tallfrö af samma
slag som k föregäende kultur, eller i medeltal 1,75 kilo per ha.

altur.N'.o 3. Lik föregäende, men i medeltal s&dd af 1,50 kilo tallfrö

per ha. samt med en summa areal af 4,75 ha.

ultur N:o 4. ütsäddes 4 hl. tallkottar ä 1 ha.

ultur N:o 5. Genom rutsädd besäddes en yta af 1,50 ha. med 3 kilo

tallfrö (frän Evois), eller ^i medeltal 2 kilo per ha.

Kulturema 2, 3 och 5 utfördes lö-^s/e 1904 med till-
sammans 52 dagsverken för 66: 75 Fmk eller i medeltal 3,6
dagsverken per ha. Summa kostnad för dessa tre kulturer
Steg tili 202: 82 Fmk eller 10: 51 Fmk per ha. Växt-täcket
utgjordes af nägot tätare Ijung an ä kultur N:o 1, hvarföre
kostnaderna äfven blefvo nägot högre.

Kulturerna N:o 1 — 5 (med undantag af N:o 4) voro
samtidigt experimentella försök för att utröna, huruvida olika
kvantitet frö per ha. kan afsevärdt inverka pä den blifvande
beständstätheten.

ultur N:o 6. Pä en yta af 3,75 ha. utplapterades med vanlig grop-

plantering 15,000 tvä-äriga tallplantor i förband 2,5X1 m-

ultur N:o 7. Pä en yta af 2 ha. utsäddes 102 kilo björkfrö. Fröet

insamladt här för en kostnad af 171: 75 Fmk. Arbetskotsnad
Va dagsverke. (Vn 1903).

ultur N:o 8. Pä en yta af 4,5o ha. utplanterades med vanlig grop-

plantering 15,000 tvä-äriga tallplantor i förband 2,5X1 m.
Dessa plantor, liksom de vid kultur N:o 6 använda, voro
frän Evois.

Kostnaderna för kultur N:o 6 och 8 stego tili in summa
146: 50 Fmk, eller per ha. 17: 75 Fmk. Plantomas pris
var 75 Fmk. Till arbetet ätgingo 45 dagsverken, eller om-
kring 5,5 dagsverke per ha. Växttäcket gles Ijung och ren-

805

Kultur
N:o 10.

Kultur
N:o 11.

laf. Plantoma utsattes utan föregäende markbearbetning i
plantgroparna — '''—^Vß 1904.

Pä en yta af 15 ha. utsäddes, liksom ä kultur N:o 7, Kultur N:oS
genom bredsädd 220 kilo björkfrö, för en kostnad af 330 Fmk.
Ätgätt 3 dagsverken för 7 Fmk. Kulturen utfördes ^®/9 1904.

Genom rutsädd bes&ddes en yta 10 ha. (*^— *% 1904),
hvarvid rutornas förband var 1X2 m. och deras storlek
50 cm'. Ä denna yta utsäddes 18 kilo tallfrö af samma slag
som i Kultur N:o 1, eller i medeltal 1,75 kg per ha. Till
arbetet ätgingo 40 dagsverken för 59: 75 Fmk, eller omkring
4 dagsverken per ha. Fröets pris var 72: 72 Fmk. Summa
kostnad 135: 47 Fmk, eller 13: 55 Fmk per ha. Växttäcket
hög Ijung, hvarföre rutorna m&ste göras stora.

Pä en yta af 5 ha. utplanterades med vanlig grop-
plantering 30,000 ett-halftäriga tallplantor (i förband 1X2 m.)
frän Salois plantskola. Härtill ätgingo 31 dagsverken för
37 Fmk. Kulturen kostade 43: 25 Fmk, eller 8: 65 Fmk
per ha. Vid arbetet användes 6 dagsverken per ha. Kul-
turen utfördes **-'Vio 1904.

Genom bredsädd besäddes en yta af 1 ha. med alfrö —
11 kilo. Fröets pris 16: 66 Fmk. Dagsverken 1. Summa
kostnad 21: 15 Fmk. Kulturen utfördes "/lo 1904.

Pä en areal af 12 ha. upptogos hosten 1904 gropar i
förband 2X2 m. samt 20—30 cm. djupa. Samma är slä-
pades hit 550 lass kärrmylla, i kompost jämte kalk. Sedan
utsläpades denna kompostjord tili hvarje förut upptagen grop
ander tiden ^— *Vb 1906, da kulturarbetena äfven verkställ-
des. Uti hvarje grop planterades (i den väl omblandade
fylloadsjorden) 3 stycken tvä-äriga tallplantor, ur Salois plant-
skola, medelst vanlig grop-plantering. Den upphackade och
bearbetade jorden blef 50 cm' för hvarje grop, ty Ijung-
växten var här tat och hög. Pä heia arealen utsattes 90,000
tallplantor, tili ett beräknadt pris af 36 Fmk. Till arbetet
ätgingo 293 '/2 dagsverken (upptagning af plantorna ingär

Kultur
N:o 12.

Kultur
N:o 13 a.

306

här liksom vid andra kulturarbeten uti beräknade dagsverken
för kulturen) för 562: 25 Fmk. Groparnas upptagning kostade
86: 60 Fmk. Släpning och utbredning af mylla kostade
299: 85 Fmk. Planteringskostnaden sieg tili 175: 80 Fmk,
i medeltal 12 dagsverken per ha. Summa kostnad för kul-
turen 598: 25 Fmk eller 49: 85 Fmk per ha.
.ultur ^ gu yjg^ gj g jjg^ utplanterades i gropar, upptagna är

^' 1904, 60,000 tvä-äriga tallplantor af samma slag som kom-
mit tili användning vid kultur N:o 13 a, samt sälunda att
tre plantor planterades i hvarje grop. Extra mylla hade ej
blifvit hit släpadt, utan användes vid planteringen frän mar-
ken, invid groparna hopskrapad humus. Ä kulturytan N:o
13 b utsattes plantor, uppdragna ur frö samladt fr&n träd
vuxna pä Pohjankangas; ä kulturytan N:o 13 c Ster plantor,
hvilka uppkommit ur frö frän Vihteljärvi m. fl. byar i Kan-
kaanpää socken — med ändamäl att möjligen klargöra hvad
inverkan fröets härstamning künde hafva. Plantornas pris
beräknades tili 24 Fmk. Till arbetet ätgingo 83 V 2 dags-
verken, eller i medeltal 10 dagsverken per ha., för en kost-
nad af 117: 37 Fmk. Summa kostnad 141: 37 Fmk — per
ha. 17: 67 Fmk. Arbetet utfördes *->Vb 1906.

Genom rutsädd bes&ddes en yta af 25 ha., ^— ^Vs 1905,
hvarvid rutornas förband var 1X1 Va m. samt deras storlek
40—50 cm*, (da växttäcket delvis bestod af bog Ijung). Här
säddes 50 kilo tallfrö (frän Finska Fröhandeln), hvars gro-
barhet var 70 — 80 ®/o. Vid arbetet användes 126 dagsverken
tili ett pris af 176: 50 Fmk, euer i medeltal 5 dagsverken per
ha. Fröets pris var 350 Fmk. Summa kostnad 532 Fmk
eller i medeltal per ha. 21: 28 Fmk.

Genom rutsädd besäddes en yta af 25 ha., utgörande
sluttande och lägländta trakter emot närliggande stora flack-
mosse. Här säddes 30 kilo granfrö, eller i medeltal 1 kilo
per ha. (Fröet erhällits ur här uppköpta 114 hl. kottar för
171 Fmk, ur hvilka erhällits 90 kilo frö; tili ett slutligt pris

307

af 2: 55 Fmk. Fröets grobarhet 80—85 •/»). Rutornas för-
band var IX^ ^h ni., samt storlek 20 — 30 cm*.

Pä en yta af 5,oo ha. uts&ddes medelst rutsädd i för- Kultur
band 1X1 V« m. 5 kilo granfrö af samma slag, som kommit ^-^ ^^•
tili användning vid kultur N:o 15, samt 5 kilo frö af Pinus
Montana (Uncinata), säiunda att uti hvarannan rad rutor säd-
des granfrö och hvarannan frö af bergtall. Till kulturerna
N:o 15 och 16, utförda "— ^^/^ 1905, användes tillsammans
178 dagsverken för 248: 25 Fmk, eller i medeltal per ha.
5,t dagsverken. Fröets pris steg tili 121: 75 Fmk. Summa
kostnad 370 Fmk. Per ha. 12: 33 Fmk.

Genom ruts&dd besäddes '®— ^Vs 1905 en yta af 15 ha. Kultur
salunda att rutorna apptogos i förband af 1X1 V2 m. samt ^'^ ^^•
tili storlek af 20—30 cm^ Ä ytan säddes 30 kilo tallfrö af
samma slag, som kommit tili användning vid kultur N:o 1.
Fröets pris beräknadt tili 210 Fmk. Till arbetet ätgingo 68
dagsverken för en kostnad af 95 Fmk. Summa kostnad
308: 75 Fmk, eller per ha. 10: 29 Fmk. Omkring 4 dags-
verken användes för sädden per ha.

Pä en yta af 12,oo ha. uts&ddes ^-^V« 1905 medelst Kultur
rutsftdd i förband 1X1 V2 m. 20 kilo granfrö af samma slag, ^'^ 1^-
som kommit tili användning vid kultur N:o 15, eller i medel-
tal 1,75 kilo per ha. Markförh&llandena de samma som uti
knltur N:o 15. Kulturen utfördes med 57 dagsverken, (eller
per ha. 4,5 dagsverken) för en summa kostnad af 49: 50 Fmk.
Fröet kostade 51 Fmk. Kulturens summa kostnad 100: 50
Fmk (per ha. 8: 37 Fmk).

Pä en yta af 5 ha. utsäddes genom bredsädd 26 kilo Kultur
granfrö af samma slag som kommit tili användning vid kul- ^'^ ^^'
tur N:o 15 och 18 — i medeltal 5 kilo per ha. Växttäcket
gles Ijung. Fröets pris 66: 30 Fmk. Arbetskostnad 4 dags-
verken för 4: 50. Summa kostnad 70: 80 Fmk eller per ha.
14: 16 Fmk. Kulturen utfördes *Vio 1906.

Pä en yta af 1 ha. upplöjdes marken säiunda att tili Kultur

N:o 20.

308

torna kommo att vändas emot hvarandra, bildande läga jord-
vallar. Pä dessa, dit humuslagret sälunda blifvit inpiöjdt,
säddes 12 kilo granfrö, af föregäende slag, samt 3 kilo frö
af Pious Montana. Fröets pris steg tili 50: 10 Fmk. Arbets-
kostnaden, 3 hästdagsverken och 4 mansdagsverken, utgjorde
16: 50 Fmk. Summa kostnad 66: 60 Fmk. Da kulturen
utfördes först "Ao 1905, bade marken hunuit nägot frysa,
hvarföre dess upplöjande var förenadt med svärigheter.
Kultur Genom rutsädd besäddes, *%— ^/s 1906, en yta a^ 10

:o 21, 22. Y^^ hvarvid rutornas förband voro 2X2 m., samt deras stor-
lek omkring 50 cm^. Ä denna yta utsäddes 26 kilo tallfrö,
tili ett pris af 151: 32 Fmk, eller i medeltal 2.6 kilo per ha.
Ä kulturytan N:o 21 användes frö, taget frän träd vuxna pä
Pohjankangas; ä kulturen N:o 22 äter ur frö frän Vihtel-
järvi m. fl. byar i Kankaanpää socken. Till arbetet användes
65 dagsverken för 101: 18 Fmk, eller i medeltal 6,5 dags-
verke per ha. Summa kostnad för heia kulturen steg tili
252: 50 Fmk, eller 15: 78 Fmk per ha. Fröet frän Pohjan-
kangas hade en grobarhet af 70 ®/o, det frän Vihteljärvi 85 •/o.
Växttäcket utgjordes af bog Ijung.
Kultur Genom rutsädd i förband 2X2 m. utsäddes pä en areal

N:o 23. g^f 25 ha. tallfrö frän Finska fröhandeln — 50 kilo, eller i
medeltal 2 kilo per ha. Fröets pris. var 350 Fmk. Använda
dagsverken 76 V«i eller per ha. 3 dagsverken, för 130: 27 Fmk-
Summa kostnad för kulturen 480: 27 Fmk, eller 19: 21 Fmk
per ha. Skogen samt växt-täcket ä denna yta hade brunnit
är 1905, hvarföre rutornas uppluckning var jämförelsevis lätt.
Kultur Pä en areal af 13,5o ha. utplanterades genom vanlig

N:o 24. gropplantering i förband 2X2 m. 101,250 tvä-äriga tallplantor,
med 3 plantor i hvarje grop. Plantornas pris var 40: 50
Fmk. Till kulturen ätgingo 140 V2 dagsverken för 209: 26
Fmk, eller i medeltal 11 dagsverken per ha. Summa kost-
nad 249: 75 Fmk, eller 18: 50 Fmk per ha. Da marken var
beväxt med bog Ijung, mäste gropame upphackas tili en

309

storlek af 50 cm^ innan plantering künde verkställas
»-10/5 1906.

Genom rutsädd i förband 2X2 m. besäddes en areal Kultur
af 4 ha. med 8 kilo frö Pinus Montana. Fröets pris var ^'^ ^^•
48 mk. Härtill användes dagsverken 20, för 30: 20 Fmk,
eller per ha. 5 dagsverken. Summa kostnad 78: 20 Fmk,
eller per ha. 19: 55 Fmk. Kulturen utfördes *®/b 1906.

Pä en yta af 1,5 ha. utplanterades genom vanlig grop- Kultur
plantering i förband 2X2 m. 9,400 tvä-äriga tallplantor, med N^o 26.
3 plantor i hvarje grop. Plantorna, liksom alla vid före-
gäende kulturer använda, med undantag af kultur N:o 6 och
N:o 8, voro ur reviereis plantskolor. Till arbetet ätgingo
1 1 dagsverken för 19 Fmk eller 7 dagsverken per ha. Summa
kostnad 22: 76 Fmk, eller 15: 10 Fmk i medeltal per ha.

P& en yta af 20 ha. utplanterades genom grop-plante- Kultur
ring 50,000 tallplantor, 2 *,2 äriga, i förband 2X2 m., med N:o 27.
1 planta i hvarje grop. Ätg&tt dagsverken 102 Vj, eller i
medeltal per ha. 5. Summa kostnad per ha. 9: 05 Fmk.

Plantskolor.

I och för erhällandet af nödiga plantor Unnas inom
revieret tvänne plantskolor.

Pä Pohjankangas är upptagen Salois plantskola med
en storlek af 50X50 m., samt pä Hämeenkangas Lähteen
plantskola med en storlek af 30X30 m. Plantskolejorden
bestär af kärrmylla, hvilken legat i kompost ett är, samt
blandats med kalk, benmjöl och nägot thomasfosfat, samt
lera. För detta ändamäl har hit släpats omkring 1,500 lass
mylla och 50 lass lera. Denna jord har visat sig lämplig
för alla här uppdragna plantor. I anläggningskostnader hafva
dessa plantskolor stigit tili omkring 1,150 Fmk, ty duglig
mylla har erhällits pä endast betydande afständ. Dessutom
finnes i kyrkobyn en mindre plantskola, omfattande nägot
tusental utvalda plantor, för att sälunda väcka befolkningens

310

intresse för kulturarbeten. Härifrän bar utplanterats omkring
folkskolor, nära landsväg befintliga skogsvaktarebostäüen m. fl.
lämpliga stalten omkring 500 lärktrad, cembratallar och andra
trädslag.

I plantskolorna finnas vid slutet af är 1906 omkring
följande antal 1 — 3 äriga plantor.

Pinus Sylvestris 100,000 st.

Pinus Banksiana 6,000 »

Pinus Montana-Uncinata .... 10,000 »

Abies Excelsa 27,000 »

Abies Pichta, Pinus Cembra m. fl. . 4,000 »

Summa 147,000 st.

Härtiii komma minst 100,000 plantor ett-halft&riga af
olika slag.

Under ären 1904 — 1906 äro i plantskolorna utsädda
omkring 31,5 kilo frö af olika slag, samt omskolade omkring
12,000 plantor, tili hvilka arbeten, jänite vattning och ogräs-
ränsning ätgätt omkring 250 Fmk. Frö och plantor hafva
kostat omkring 400 Fmk. Under dessa är hafva plantsko-
lorna levererat tili revieret omkring 310,000 plantor, hvilka
kommit tili användning vid de olika, ofvan beskrifna kul-
turerna. Summa kostnad för 1 — 2 äriga tall- och granplantor
äro beräknade tili omkring 40 p. per 1,000, da plantskolor-
nas anläggningskostnader icke äro medräknade.

EU sammandrag af ofvan angifna uppgifter öfver kul-
turkostnader gifver vid banden, att kostnaderna /or rutedcfd,
med förband 1—2 m. i olika förhällanden, stiga tili frän
7: 72—21: 28 Fmk, eller i medeltal omkring 13: 75 Fmk
per ha,, da alla kostnader tagits i betraktande. Till sädden
bar ätgätt 2,6 — 6,5 dagsverken, eller i medeltal 4,5 dagsverke
per ba.

Kostnaderna för plantering äter, med 2,500 — 3,000
plantor pä hektaren, stiga tili frän 8: 65—18: 50 Fmk, eller

311

/ medeltal omkring 15: 51 Fmk per ha., da alla kostnader
tagits i belraktande. Till planteringen bar ätgätt 5,5-ll,o
dagsverken, eller i medeltal 8 dagsverken, per ha. Kostna-
derna för kultur N:o 13 a. med fyllnadsjord, äro icke med-
tagna uti denna beräkning.

Kultiverad areal under ären 1904 1906 stiger tili
276,5 ba., ocb bafva p& kulturerna utsätts 365 kilo barr-
tradsfrö, 322 kilo löfträdsfrö, samt utplanterats omkring
310,000 planlor, af olika slag, främst vanlig tall.

Alt skilnaden mellan kostnad för rutsädd och plante-
ring i grop är sä ringa, som af ofvan gifna sammandrag
framg&r, beror främst därpä, atl en stör del af det utsädda
fröet betingat sig ett bögt inköpspris — af ända tili 7 mk
per kilo, da däremot i egna plantskolor uppdragna planlor
kunnat erhällas för billigt pris.

Skilnaden uti antal använda dagsverken vid sädd och
plantering är nog betydande, men vid här gängse, relativt
läga dagslöner af 1 — 2: 50 Fmk, inverkar detta dock ej alt-
för mycket. Alt en del kulturarbeten stält sig jämförelsevis
dyra beror äfven pä bristande tillgäng pä vana arbetare, i ty
att blott nägra f& personer kunnat engageras vid alla här
utförda kulturarbeten under de tre sista ären. Äfven in-
verkar i betydande grad pä kostnaderna den omständigheten,
att en ny, och praktiskt fuUkomligt ouibildad skogsplantör
hvarje är ledt arbetena, da de alla med anledning af den
iäga aflöningen utaf endast 1,000 Fmk i ett för alt icke velat
stanna här mer an ett är. Med en stadigvarande skogs-
plantör, samt med arbetsvant folk kuiide i en framtid dessa
arbeten göras betydligt billigare.

Äfvensä künde den utsädda frömängden per ha. ned-
bringas betydligt, om moderna säningsapparater här komme
tili användning, om hvars inköp äfven nästa är anhällan
kommer att göras. Det bar nämligen visat sig, att det är
nästan omöjligt lära arbetarne att för band utsä mindre än

312

1 V2 kilo frö per ha. med rutsädd. En inbesparing af Vi — */a
kilo frö per ha. gör pä stora arealer rätt betydande penninge-
inbesparingar, synnerligast da man kan anse, att 1 V» J^i'o
lallfrö per ha. vid rutsädd är füllt tillräckligt.

Angäende resul taten af ofvan beskrifna kultur- och
plantskolearbeten kan tillsvidare nägra sakra omdömen ej
fällas.

I allmänhet hafva kulturerna att uppvisa ett medelgodt
resultat Vid rutsädd hafva i de flesta rutor uppkommit
1 — 5 plantor, och de planterade plantorna hafva tillsvidare
i allmänhet gätt försvarligt tili, ündantag göra dock kul-
turerna N:o 6, 8 och 11, hvilka icke visa ett nöjaktigt, om
ej heller däligt, resultat. Sädd af björkfrö torde ej i nämnvärd
grad lyckas. Vid rutsädd har det visat sig, att största svärig-
heten härvid är att kunna lära arbetarne, att ej frän rutan
bortskrapa humuslagret, utan blott bearbeta detsamma tili
fint och luckert. Om ej ständig eftersyn finnes, synes frä-
stelsen att blott med ett drag borttaga heia växttäcket och
all humus vara mycket stör. Att fröet har svärt att gro,
samt att plantorna ej kunna trifvas i den torra, heta sanden
är själffallet.

Ett säkert omdöme om alla dessa kulturarbeten kan
dock ej fällas ännu, ty först 5 — 6 är efter ett gjordt kultur-
arbete kan man definitivt afgöra, om arbetet lyckats eller
icke, synnerligast da nästan all erfarenhet frän äldre kultur-
arbeten här saknas, samt alla kulturer mäste anses säsom
kulturförsök i stör skala.

Sälunda är tili exempel plantskolejordens inverkan pä
sädana plantor, hvilka skola trifvas pä denna torra, heta
mark, ännu fullkomligt okänd. Försöksvis uppdragas nu
jämsides plantor uti ofvan beskrifna kompostjord samt ren
mosand, sädan den förekommer i skogen. Försöken komma
dock troligen att visa, att svaga plantor hafva als ingen fram-
tid och framgäng pä dylika lokaliteter.

313

Likasä är fr&gan, om sädd eller plantering här borde
anyändas, ännu oafgjord, ehuru de gjorda arbetena tyckas
framhälla, alt plantering vore alt föredraga framför sädd, da
torkan synes mycket motarbeta fröets groning i synnerhet
vid värsädd.

Mänga andra försök vid olika satt för s&dd och plan-
tering mäste ännu utföras, innan med säkerhet kan afgöras,
hvilka kultursätt här äro lämpligast.

Dea största svärigheten vid alla kulturarbeten pä Poh-
jan-Hämeenkangas förorsakas dock af här rädande extrema
klimatförhällanden.

Sä tili exempel päbörjades kulturarbetena innevarande
är den 26 april. Marken var da ännu ställvis snöbetäckt,
sä att här och dar frö mäste utsäs pä snö. Den 25 maj
radde här en sä intensiv hetta, att temperaturen i solsken
Steg tili 30— 35« C, hvilket omöjliggjorde alt kulturarbete.
Pä dessa stora flacka ytor räder blott ytterst sällan vind-
stilla. Denna dagliga bläst uttorkar marken i sä hög grad,
att nödig fuktighet sedan ej finnes för fröet att gro och plan-
tan att växa. Att under dessa fä arbetsdagar, hvilka sälunda
stä tili buds om vären, kunna hinna med kulturer pä stora
arealer är omöjligt, synnerligast da en arbetsledare med fram-
gäng ej kan öfvervaka mer an 12 arbetare samtidigt och pä
samma kulturyta.

Hosten härstädes är jämförelsevis mild, och tempera-
turen sä pass hög, att förr an i Oktober man ej kan tänka
pä kulturarbeten. Men vintern inbryter sedan sä oregel-
bundet, att nägon längre, säkrare kulturtid icke als gifves
här om hosten. Att äter afbryta arbetena för nägra dagars
växling i temperaturen, kan ej heller lätt realiseras, ty det
är ofta förenadt med stora svärigheter att fä arbetsfolk tili

314

dessa öde momarker, dar för rasten dylikt arbete uti den
isande, ständig pägäende blästen är alt annat an angenämt.
Säsom en egendomlighet kan omnämnas, att vid längre vistelse
härstädes läpparna blifva torra och lätt spricka sonder.

Huruvida höstplantering i stör skala kan rekommen-
deras framför dylik utförd om v&ren, är ännu en oafgjord
fräga, ehuru mycket talar därför — främst vid sädd.

Att fuktighetsförhällandena, säväl i jorden som i lüften,
äro de i främsta rummet bestämmande vid all säväl konst-
gjord som naturlig föryngring, finner man bland annat äfven
däraf, att ä stallen dar dugliga fröträd finnas, naturlig äter-
växt mycket rikligare infinner sig alldeles ander trädets krona,
dar marken genom beskuggning hälles fuktig, an längre bort
omkring och invid trädet; och detta, ehuru tallen allmänt
anses vara ett Ijusfordrande trädslag.

Förut gjorda iakttagelser, att tallen här bildar i regel
endast en 20—30 cm. läng pälrot, men flere meler länga
sidorötter, hafva ännu yttermera blifvit bestyrkta, och bidraga
tili säkerheten uti antagandet, att bristande fuktighet i jorden
är förnämsta orsak tili kulturernas mer eller mindre däliga
framgäng.

Ehuru det är vanskligt, att med ledning af sä pass fä
försök, hvilkas slutliga resultat ej heller ännu är fullkomligt
kändt, afgifva nägra slutomdömen, vore man dock frestad
obetingadt rösta för endast dyra och med största samvets-
grannhet utförda kulturarbeten, säsom kultur N:o 13 a. Om
denna ej lyckas, torde alt vidare kulturarbete pä denna rykt-
bara momark vara bortkastad möda. Dyra kulturer blifva
dock i längden de billigaste.

Det räder intet tvifvel, att man ej genom dylika kultur-
arbeten i stör skala slutligen skall kunna betvinga äfvm
denna ödemark under människans herravälde, om blott peo
ningar och energi ej tryta, men ju mer man arbetar här,
desto mer kommer man tili den öfvertygelsen, att detta künde

316

vinnas genom naturlig bes&niog, om mau blott vill vänta
100 — 150 &r, ty inom denna tid kan man med största tro-
lighet päräkna en försvarlig, naturlig föryngring pä större
delen af mon, hvilken tili stÖrsta del ej heller är alldeles
kal, utan dar det förekommer sparsamt med äldre träd och
plantor om äfven i mycket gles spridning och af dälig kvalitet.
Skulle äter nu gjorda, och äfven framtida kulturförsök,
ädagalägga riktigheten af här gjorda antagande, att blott de
dyraste kulturarbetena äro lönande, torde man med füllt skäl
kunna fräga, om dylika arbeten ega nägot berättigande, sä-
länge tili skogsförbättring anslagna kapital beviljas sä spar-
samt, som nu är fallet i värt land.

Tillväxtundersökningar.

Att jordm&nen icke verkar pä nägot skildt dätt skad-
ligt pä naturlig föryngring framgär bland annat af närslutna
resultat utaf nägra undersökningar af höjd- och tjockleks-
tilWäxt, säväl pä unga som äldre taliar ä Pohjankangas.
Träden äro utvalda med största möjliga omsorg, samt visa
i hufvudsak bilden af här växande skog.

Toll imderväxt. Trädets höjd. Diameter vid 1,8 m. Alder.
N:o

3,84 m.

5,5 cm.

5,26

7,0

5,80

7,0

5,30

8,0

5,8S

7,5

5,15

7,5

5,80

8,0

4,70

6,0

7,20

10,0

7,40

10,5

f 1 1 1

1
1

S 1 1 1 1 1 «S 1 1

a| 1 ilf si 1 1

1 §

siiiisss 1 1

1 s
1 ^

SssEiSSSSS

§ -a

i
S

5S3SSSSSSS

1 >

'^ "*

ssssssssss

S8gSSSS3SS

g88S18SSSS8

ssgösssgss

1 =. »- *. f-, 1 »- ". =. ".

iiiiSHiSS

Ku
inneh

bik-
All m*

1- S 3 S i- S 1 i 5 1

Hfl

d m

■-. •- -i T "1 =■- » "1 *. f.

317

De här undersökta träden förekommo säsom enstaka,
eller i glesa grupper växande öfverständare. De hade fler-
faldiga gäoger skadats af skogseld, märkbarast vid en stör
dylik för omkring 80 är sedan. Detta oaktadt, och trots
torka och hetta, hafva de dock att framvisa en ganska god
iillväxt. Ungskogen äter synes ända tili sitt 20:de är hafva
att kämpa med m&nga faror och sjukdomar, men efter det
äO:de äret är dess tillväxt füllt försvarlig, ställvis tili och
med god.

Jämförande undersökning af tallkottar och frö, dels in-

samlade ä Pohjankangas högt belägna, torra moskogar;

dels frän närliggande, ä bördig krosstensmark

växande skogar.

Pohjankangas

a
3

Vihteljftrvi m. fl.

(Niinisalo) . .

stör kott

skogar . . .

stör kott

d:o

d.o

d:o

medelst. kott

d:o

d;o

d:o

liten kott

d:o

d;o

d:o

Summa

d:o

—

160

—

172

Medeltal per kott

—

8,0

—

8,6

318

10 Hter kottar fr&n Pohjankaagas vägde . 4 kilo 225 gr.

D:o Vihteljärvi d:o . 4 » 750 »

D:o Pohjankangas innehöllo 1,084 kottar.

D:o Vihteljärvi » 1,023 >

Kottarnas storlek.

Langd

Brftdd

Längd

Brftdd

PobjaDkangas

Vihteljärvi m. fl.

(Niinisalo) . . .

Bkogar . . . -

Summa

794

425

836

423

Medeltal

397

212

418

211

Pohjankangas största kott: längd 55 mm brftdd 27 mm

Vihteljärvi

medelstor

minsta

största

medelstor

minsta

> 41 >

» 22 >

> > 22 > 1

> 14 >

> > 54 > 1

> 25 >

. 46 »

> 24 >

. » 21 » 1

. 13 >

319

Kottaroa äro insamlade frän 80 — lOO-ärig gles privat-
skog vid afverkning. Nästan rena tallskogar II— III växtlig-
hetsklass. Niinisalo kottarna äro i alimänhet mindre, tjoc-
kare ocb kädigare an Vihteljärvi kottarna, samt ojämnare
an dessa.

Afständet mellan hyggesytorna är 1 Va — 2 mil.

Kottarna insamlade ^^2 — ^Vs 1906, samt uppraätta utan
orval. Grobarhet Pohjankangas c. 70 o/o Vihteljärvi 85 o/o.

ErhMLit frö :

FrÄn Pohjankangas 27,0 hl. kottar — 31,6 kg med vingar — 17,0 kg rent frö.
» Vihteljftrvi 14,6 » » — • 19,5 > » » — h^q t » »

Sammandrag. Ur 41,6 hl. erh&Uit 51,0 kg med vingar — 28,0 kg rent frö.
Erh&Hit fr&n 1 hl. kottar: Pohjankangas 0,66 kilo frö.

Vihteljärvi 0,80 > >

/ medeltal af 1 hl, kottar 0,72 kilo,

En kott innehöll frö i medeltal. Niinisalo 12-40 st.

Vihteljärvi 17—51 st.

Kostnad för frö.

41,5 hl. kottar ä 3 mk . . . 121: 10 Fmk.

1 m* brännved 7: 26 »

Hyra för ria 6 ggr 6: 00 »

Utklängning 23 dagsverk . . 28: 75 »

Summa 163: 10 Fmk.
per kilo 5: 82 »

Pöytäkirja.

Lapin taskastuspürin metsänhottajien keskttstelit-
kokouksesta Kittilän kirkonkylässä Jonlttk. 12—14

p:nä 1906.

Lasnä olivat: L. Björkman, A. Ph. Eklund, G. W. Fors-
ström, G. Hirn, E. Huitin, T. Lund, J. Montell, H. B. Svanström
ja E. Wickmann.

Ylimetsänhoitaja Wickmann lausui kokouksen tervetulleeksi
huomauttaen, etta tärkeimpänä vaikuttimena kokouksen syntyyn
on ollut «metsähenki« ja Lapin aivan erikoiset olosuhteet ja tar-
peet, joita ei edes Lapin komitean viime mietinnössä metsäasiaan
nähden ole kyllin tarkasti huomioon otettu. Metsähaaskauksen
rehottaessa olisi Lapin kohtalo kuitenkin hyvin arveluttava, koska
viipyy kau'an ennenkuin vuorennosto syntyy. Metsänhoitomiesten
velvoUisuus on estää liiallista metsanhaaskausta, mutta myös on
hänen pidettävä silmällä sitä, etteivät yliikäiset puut jää lahoamaan.
Tästa syystä sanoi otetun keskusteltaviksi suo ja metsä- ja asutus-
kysymyksen, metsäviljelyskysymyksen ja eraitä muita käytännöllisiä
kysymyksiä.

«Mietteitä ja ehdotus suojametsä-asiassa«. Pohjustaja Metsän-
hoitaja J. MonteU.

Pohjustaja huomautti kysymykseen suojametsistä, että länti-
sissä naapurimaissamme on tutkittu syitä havupuuraja alenemiseen
ja koitettu niitä estää hakkauskielloilla ja metsäviljelyksen harjoit-
tamiselia. Siellä on tultu siihen käsitykseen, että ensinnäkin ilman
lämpömäärän aleneminen viime vuosituhansina on syynä tähän
ilmiöön. Toisena syynä ovat pohjatuulet, jotka Lapin männyn

321

heikosti kehittyneen paulajuuren takia'ovat vaarallisia. Kolman-
tena syynä ovat kulovalkeat, joiden jälkiä huomataan kaikkialla.
Ainoastaan pienille paloaloille, joihin on säästynyt jokunen siemen-
puii, on ilmestyn}^! nuorennusta. Suuremmat alat sitävastoin jää-
vät paljaiksi ja näin on luultavasti mänty kadonnut useilta ny-
kyään metsättömiltä aloilta. Samoista syisk lienee kuusikin suu-
reksi osaksi hävinnyt Enontekiäistän seuduilta.

Paitsi tulen on ihminen suoranaisenkin metsänhävityksen
kautta syypäa metsärajan alenemiseen. Vanhat ihmiset ovat ker-
toneet, etta vielä heidän aikoinaan on löytynyt mäntymetsiä aloilla,
joissa nykyään ainoastaan koivua tavataan. Metsänhaaskausta har*
joitetaan vieläkin ja koska pohjoisen metsäalueen muodostaa ai-
noastaan muutaman penikulman levyinen, harva mäntyvyöhyke,
nun voi täydellä syyllä olettaa, että pohjoinen metsäraja parin vuosi-
kymmenen kuluessa tulee yhä alemmaksi siirtymään ja ellei tar-
mokkaihin toimenpiteihin ryhdytä, tulee tällainen siirtyminen yhä
edelleenkin jatkumaan. Tosin on metsäntuotteiden myyminen
Enontekiäisissä, Utsjoeila ja Inarissa kaynnissä olevan isonjaon
vuoksi kielletty, mutta tätä kieltoa ei ole noudatettu ainakaan Enon-
tekiäisissä, josta myydään paljon puutavaraa Norjaan ja Ruotsiin
ja tällaisen myynnin estäminen on metsäalojen suuren laajuuden,
väestön vastahakoisuuden ja kotitarvehakkuun luvallisuuden vuoksi
mahdotonta. Onhan erinomaisen vaikeata todistaa, milloin puuta
ei ole kaadettu kotitarpeeksi. Siitä että tilanomistaja saa hakata
kotüarpeensa mista tahansa, on ollut seurauksena, että mahdotto-
man suuret aiat kylien läheisyydessä ovat tulleet melkein autioiksi
ja että polttopuiksi on ensin hakattu tukkipuita ja näiden loput-
tua käyty käsiksi kasvavaan metsään. Puhuja on koittanut saada
kuvemöörin kieltämään tällaisen melkein rikoksellisen metsänkäytön
Enontekiäisissä ilman muuta seurausta kuin että kuvemööri vaati
kunnan lausuntoa asiasta.

Porotkin ovat metsänhävitykseen syynä. Ne katkovat nuo-
ria taimia irrottaessaan nahkapeitettä sarvistaan. Koska nuorta
mäntymetsää porojen paljouteen verraten on vähän, on helppo
kasittäa vahingon suuruus. Ne vahingot, mitä porot tekevät tai-
mia katkomalla ja niitä maasta kiskomalla, ovat vähäpätöiset.

Lopuksi ovat metsärajan alenemiseen syynä tunturimännyn
hedelmattömyys ja maaperän karuisuus.

Toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä tarkoittavat: 1) vielä löy
tyvien metsien suojelemista ja 2) uuden metsän hankkimista hä-
vitetyn tilalle.

322

Siellä, missä ilmanaila on syynä metsän häviämtseen, eivtt
luonnollisesti mitkään toimenpiteet auta. Koska ilmanalan vaiku-
tus ei kuitenkaan ole todistettu, on syytä tehdä metsänviljelys-
kokeita, missä ne vaan ovat mahdollisia.

Metsät, joissa metsänhaaskausta harjoitetaan, ovat julistettavat
suojelustilaan huolimatta siitä kuuluvatko ne valtiolle tai yksityi-
sille Näihin kuuluvat esim. Enontekiäisten hoitoalueessa koko
Enontekiäisten pitäjä ja pohjoisosa Kittilän pitäjään kuuluvasta
vartiopiiristä sekä Pallastunturin vyöhyke. Lisättyyn suojelustilaan,
jolla tarkoitetaan suojametsiä, joissa havupuun myynti on mitä
ankarimmin kielletty sekä kotitarvehakkuu mahdollisimman suu-
ressa määrässä rajoitettu ja lähellä metsärajaa sekä liika harvoissa
metsissä kokonaan kielletty, ehdotti pohjustaja julistettaviksi Sotka-
joen, Ounasjärven, Kähkälö- ja Peltojokien pohjoispuolella olevat
osat.

Edellisissä suojametsissä alkavan yli-ikäisten puiden myymi-
nen ainoastaan valtion palveluksessa olevan metsänhoitomiehen
leimauksen mukaan sallittu. Kotitarvehakkaus on määrättävä toi-
mitettavaksi tarkalleen laaditun hoitosuunnitelman mukaan ja yhteis-
metsiä edistettävä, koska kontrolli niissä on helpompi ja koska
omistajien keskinäinen kateus vähentää metsän liiallista käjrttämistä.

Voidaan tosin sanoa, että männyn täydellinen rauhoittami-
nen lähellä metsänrajaa tekisi kotitarvepuun saannin mahdottomaksi,
mutta yhteiskunnan etu on sillä pidettävä yksityisen etua tärkeam-
pänä. Sitäpaitsi tulisi hakkuun luvallisena ollen tällainen puute
kuitenkin ennen pitkää esiintymään. Todellinen tarve voidaan
sitäpaitsi tyydyttää etempänä olevista metsistä.

Erityisessä suojelustilassa olevista metsistä voitanee männyn
käyttö polttopuiksi muitta mutkitta kieltää, jota vastoin täydellistä
hakkauskieltoa ei ilman valtiopäiviä voida aikaansaada.

Uudistalojen ja ruununtorppien perustaminen ainakin lähelle
havupuUrajaa olkoon kielletty ja ennestään löytyvät lunastakoon
valtio. Näillä taloilla ei ole muuten mitään todellista arvoa, sillä
ei yksikään niistä voi elättää perhettä ja sitäpaitsi ovat niiden ra-
kennukset siksi huonoja, että korjauttamiseen menisi paljon puuta
ja samalla voisi helposti luvatonta metsänhaaskuuta tapahtua. Ai-
daksiin ja polttopuihin menee myös paljon arvokasta tavaraa. Ne
kustannukset, mitkä lunastaminen tuottaa, voidaan korvata metsän
perkauksella.

Uudistaloja oli perustettu Enontekiäisten kappeliin lähelle
metsänrajaa ja sen ulkopuolellekin, metsäpalstoja niille oli myön

323

netty noin 100 km. päästä, joten on ruvettu hävittätnään talon
lähdlä olevia metsänjätteitä. On sattunut että metsänhoitajat ovat
antaneeft penistamiseen puoltolauseensa, mutta useiminiten on ku-
vemoöri nimismiehen tai maanmittarin suosituksen nojalla suos-
tunut uudisasutukseen huolimatta metsänhoiiajan epaävästä lausun-
nosta. Usein on perustajalla ainoastaan ollut tarkoituksena päastä
käsiksi metsaan saadakseen sillä keinoin vdkansa maksehiiksi.
Nämi^ tetot ovai onneksi väliaikaisia, joten on ainakin syytä muut-
taa ne verotaloiksi, csliakseen edes metsänmyynnin.

Suojametsä-asian selviRe saamiseksi asetettakoon ensi tilassa
komitea, jonka tehtävä on ottaa asiasto selvä ja antaa esitys metsä-
hallitukselle, joka sen perusteella mahdollisimman pian laatii laki-
ehdotuksen valtiopäiville.

Keskustelussa olivat iäsnäolijat paaasiallisesti yhtä midtä poh-
justajan kanssa ja seuraavia asianhaaroja esiintuotiin

Metsänhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa v. 1904 oli suoja-
metsäkysymystä pohdittu ja tuitu siihen johtopaätökseen, että kruu-
nunmetsät ylipäänsä käyvät suojelusmetsissä. Sen sijaan on kruu-
nunmetsäkomitea v. 1900 antamassaan lausunnossa, ehdottanut
pohjoisen metsärajan suojelemtsta varten suojametsaaluetta mää-
rattäväksi. Samoin on Lapin komitea ehdottanut, että Utsjoen,
Inarin ja Enontekiäisten kunnissa perustettaville uudistaloille an-
nettaisi erityistä metsäpalstaa, vaan että vuotuiset tarvepuut annet-
taisiin metsänhoitajan osotuksen mukaan ilmaiseksi kruunun met-
sistä.

Tästä huolimatta perustetaan vuosittain 1892 vuoden asetuk-
sen mukaan näihin kuntiin lukuisia uudistaloja, joille lohkaistaan
aina 1000 — 6000 ha manttaalia kohti metsäa aina 10 penikulman
päässä talosta. Utsjoella ei yleensä erityistä metsälohkoa ole loh-
kaistUy vaan ovat sensijaan iohot Inarissa sitä suurempia.

Täten joutuvat vuosittain laajat alat kruunulta yksityisille,
jotka eivät käsitä kuinka tärkeä metsänsäilyttäminen on ja pian
käyvät järjettömän kotitarvehakkuun turmiolliset seuraukset näky-
viin, vaikkei luvatonta metsänmyyntiä harjoitettaisikaan.

Yleistä tyytymättömyyttä on metsänhoitajien kesken herättä-
nyt se seikka, ettei mihinkään uudistalohakemukseen ole saatu
kiettävää päätöstä yksistään metsänhoidoliisten syiden perusteella.

Kokous oli sitä mieltä, ettei mitää uudistaloja Utsjoen, Ina-
rin ja Enontekiäisten kunnissa 1892 v. asetuksen mukaan perus-
tettaisi ja myöskin kruunun metsätorppienkin perustaminen kat-
sottiin hailalliseksi.

324

Tärkeänä pidettiin, että vanhojen tüojen omistajienkin näissä
kunnissa tulisi hakkuussa noudattaa annettuja määräyksiä, jotka
heille pitaisi asettaa, jollei muuten, nun valtiopäivien kautta.

Poronhoito päätettiin nun järjestettävälcsi, että nuorennos-,
kylvö- ja istutusalat voitaisiin rauhoittaa ja kannatettiin Lapin ko-
mitean ehdottamaa 5 p. suuruista laidunrahaa.

Suojelusmetsän tutkimista ja lausunnon antamista varten olisi
valtion asetettava komitea, jonka jäseneksi olisi kutsuttava asiaan
innostunut tiedemies, jommoisena pidettiin esim. prof. J. E. Ros-
berg, joku vanhempi, kokenut metsänhoitomies ja kysymyksessä
olevan hoitoalueen metsänhoitaja.

Keskustelun jälkeen yhtyi kokous seuraavaan, H:rojen Mon-
teirin ja Eklund'in laatimaan loppuponteen.

Kysymyksen selvittämiseksi päätti kokous kääntyä Metsä-
hallituksen puoleen ehdotuksella, että hallitus määräisi komisioonin,
johon kuuiuisi tiedemies ja vanhempi kokenut metsänhoitomies,
joitten avukseen tulee kutsua asianomaiset metsänhoitajat niissä
hoitoalueissa, joita komisionin työ koskee. Tämän komisionin
tulee tutkia ne seudut pohjoisen metsänrajan tienoilla, jotka ovat
suojametsiksi erotettavat sekä jättää seikkaperäinen esilys asiasta.
Asian tärkeyden ja kiireellisyyden takia olisi komisioni kokoon-
kutsuttava nun pian kuin mahdollista ja niieluimmin jo ensi kesänä.

Koska uudistalojen perustaminen maamme pohjoisimpiin
metsämaihin on vahingollista ja ennestään liika harvakasvuisille
metsämaille, ettei asetusta 13 päivältä lokakuuta 1892, mikäli se
koskee väliaikaisten uudistalojen perustamista, toistaiseksi eikä ai-
nakaan siksi kunnes komisioni on työnsä lopettanut sovellutettaisi
Enontekiän, Inarin ja Utsjoen kunnissa, varsinkin kun Metsähalli-
tus jo Elokuun 6 päivänä on tehnyt samanlaisen ehdotuksen asiassa.

n. «Onko soveliasta Lapin tarkastuspiirissä paikallishuuto-
kaupalla myydä puhdistushakkuita varten leimattuja puita.« Poh-
justaja: Qunnar Hirn.

Pohjustaja sanoi, että viallisen puutavaran leimauksen ja sen
paikallishuutokaupalla myynnin päätarkoituksena on Metsähallituk-
sen kiertokirjeen mukaan ^ n 1904 työansion hankkiminen paikka-
kuntalaisille. Tätä tarkoitusta eivät nämä pohjustajan mielestä edistä.

Hylkypuiksi leimataan pääasiallisesti ennen hakatuille aloille
jääneet siemenpuut ja raakit sekä kuivalatvaiset, kasvussaan sei-
sahtuneet ja nuorennokselle vahingolliset puut Nämä ovat kui-
tenkin liika hyviä paikallishuutokauppoihin. Jos taas raakkeja ai-
noastaan ieimattaisiin, tulisi leimausala siksi suureksi, ettei nüden

325

kulettaminen metsästä kannattaisi. Sentähden olisivat puut puh-
distushakkauksissa Idmattavat metsätieteellisten periaatteiden mukaan
yldsdlä huutokaupalla myytäviksi, jossa ne luonnollisesti saavut-
tavat korkeamman hinnan. Väestön hyöty paikallishuutokaupoista
on sangen vähäinen, koska puuiavarat niissä saavuttavat verraten
korkean hinnan varsinkin suurten lauttausväyiien varsilla, niissä
yhtiöt esiintyvät ostajina. Toinen olisi laita tietysti, jos huuto-
kaupassa tarjottaisiin tavaraa poikuhintoihin, mutta tällainen vaition
lahja yksityisdle ei toistaiseksi ole näillä seuduin tarpeellinen, koska
työansiota löytyy yHäkyitin. Silmällä pitäen väestön etua ovat siis
paikallishuutokaupat näiliä seuduin lakkautettavai Jos ne vasf edes
paikallisväestön toimeen tulolle katsottaisiin tarpedlisiksi oüsivat
ne järjestettävat siten, että puutavarat tarjottaisiin pienissä määrissä
ja että Metsähallitus, syrjäyttäen yhtiöiä h)rväksyisi talonpoikain
tarjouksia.

Alustuksen johdosta syntyneessä lyhyessä keskustdussa yh-
tyivät kaikkt pääasiassa alustajaan, siinä että paikallishuutokaupat
Lapin tarkastuspiirissä dvät yleensä ole tarkotustaan vastanneet.

III. «Mitenkä voidaan jälleen kasvua Lapin metsissä par-
halten edistää?« Pohjustaja H. B. Svanström.

Pohjustaja huomautti että Lappi ilman metsiä olisi täydelli-
nen erämaa ja että yksiiyismetsät Lapissa ovat nun hävitetyt että
50^/0 tilanomistajista on vaiila puutavaraa kotitarpeiseen. Koska
Duorennos Lapin metsissä ei ole tyydyttävä, olisi ryhdyttävä toi-
menpitdsiin sen parantamiseksi. Yksityismetsien suhteen yhtyi
pohjustaja yksityismetsäkomitean mietintöön.

Vaition metsissä olisivat nuorennustyöt tutkinnon suoritta-
neen melsänvartijan johdettavat ja varsinkin tulee metsänhoito-
virkamiehistön valvoa hakkuupaikkoja. Metsähallituksen kierto-
kirjeen mukaan onkin jokainen Idmausalue ajatdtava yhtenä koko-
naisuutena tarkastuspiirin konttorikirjassa. Pääehtona nuorennuk-
sen edistämiseksi sekä yksityisen että vaition metsissä on nuoren-
nusalojen suojdeminen tulen ja porojen hävitystöiltä. Paras keino
tässä suhteessa on kokonaan estää porolaumoja käymästä nuoren-
nusaloilla ja karkoittaa ne seuduille, missä on runsaammin jäkä-
lää, ja keski-ikäistä ja vanhaa metsää kasvaville kankaille, joita ei
porojen laitumdla käyminen vahingoittaisi. Toinen keino olisi vaatia
korvausta porojen vahingoista vaition metsissä ja porolaitumista.

Tulipaloja olisi vastustettava antamalla tulen sammutusmie-
histölle palkkaa sekä palkintoja innokkaimmille sammuttajille ja
niille, jotka saavat sytyttäjät ilmi.

326

Nuorennuksen edistämiseksi olisi tärkeätä jätttää tarpedlinen
määrä siemenpuita hakkuualalle, varsinkin mäntyjä ja kuusia.

Niinkuin jo ennen mainittiin, on tärkeätä, että tutkinnon
suorittanut metsänvartija on johtamassa kaikkia näitä töitä. Tämä-
hän ei estä paähakkuun jälkeen antamasta yksityiselle paikallis-
huutokaupalla kuivajuuristen ja vahingoittuneiden puiden hakkuuta
ja kaikkien puhdistus- ja harvennuspuitten poisvetätnistä. Laa-
joissa valtion metsissä kävisi joskus arvokkaan puutavaran pois-
vetäminen liian kalliiksi, mutta sitä myöten kuin tarve üsääntyy ja
lauttausväylät ja liiketiet parannetaan katoaa tämä este. Jos puu-
tavaralla ei ole menekkiä, voisi niitä antaa jollekin valtionmdsän
asukkaalle, joka on oikeutettu vapaapuiden käyttämiseen tahi pa-
himmassa tapauksessa polttaa puut, jolla menettelytavalla on kaksi
etua: nuorten taimien kasvamista estävän risukon hävittäminen ja
kasvun parantaminen tuhkan avulla.

Nuorennosta varjostavat puut ovat metsästä poistettavat Suu-
remmista puista säästetään ainoastaan siemenpuut ja käpyjä kan-
tavat puut Kaikki rakennuspuiksi kelpaavat hirret, kaikki latvat,
liekot ja oksat ovat koottavat läjiin itsekunkin tarkotuksensa mu-
kaan, kelpaamattomat puut, risut ja kanervat ovat poitettavat ja
puunlatvat poistettavat Tämä työ on tehtavä loppukesällä tai syk-
syllä, samana kesänä kuin hakioius on tehty.

Tässä mainitut tehtävät käsittävät n. s. negatiivista puolia
nuorennustyöstä. Olisi siis vielä puhuttava puiden kylvöstä ja
istutuksestä, joidenka tulee täydentää edellämainittuja töitä, mutta
alustaja ei tahdo tämän aineen käsittelyyn ryhtyä, kun ei ole ollut
tilaisuudessa hankkimaan tarpeeksi kokemusta viljdystöiden me-
nestymisestä pohjan perillä.

Wichmann piti pohjustajan esittämiä parannuksia mahdotto-
mina yksityismetsissä syystä ettei ole säädetty uutta jälleenkasvu-
lakia, ja valtion metsissä syystä, että ne tulisivat liian kalliiksi.
Luuli, ettei määrärahaa puhdistushakkauksia varten myönnetä
muualla kuin siellä, missä hienompi puutavara käy kaupaksi.

Montell ehdotti, että annettaisiin yhteinen määräraha latvan-
karsimis- ja puhdistustöitä varten.

Hultin'in mielestä tämä menettely ei ole sopiva, vaan on
eri tarkotuksiin eri määrärahat pyydettävä.

Wichmann ehdotti, että karsimistyö tarjottaisiin huutokaupalla
vähimmän vaativalle ja näin saadut rahat lisättyinä Metsähallituk-
sen myöntämällä määrärahalla, jos nun tarvitaan, käytettäisiin puh-
distushakkauksiin.

327

Him'in mielestä on puhdistustyö toimitettava vasta sen jäl-
keen kuin varsinainen puhdistushakkuu on tapahtunut

Wichmann taas pitää suotavana, että puhdistustyö toimite-
taan heti varsinaisen hakkuun jälkeen, siinä tapauksessa, että nuo-
rennos sitä vaatii.

IV. *Onko havupuun viljelys Lapin metsissä mdhdollinenja
saotava?* Alusti J. Montell seuraavaan tapaan:

Yhä enemmän ja enemmän on se mielipide saanut valtaa,
että metsän luonnollinen uudistus Lapissa ei ole taqseeksi.

Mita tulee siihen ovatko metsänviljelykset Lapissa suotavia,
ovat mielipiteet vaihtelevia, mutta iuultavaa on, että oman muka-
vuuden harrastaminen on aiheuttanut useimmat vastaväitteet Poh-
joisdla metsärajalla on suuria, mäntyä ja koivua kasvavia alueita,
joissa nuorennosta ei ollenkaan ole, osaksi heikon siemenmuo-
dostuksen takia. Metsäisimmissä osissa on myöskin aloja, missä
maata peittävä sammalkerroksen paksuus estää siemenet itämästä.
Paljaüa paloaloja löytyy myöskin. Lopuksi on seutuja, missä
kuuset yksin uudistuvat, mutta ei männyt Kaikilla näillä paikoin
olisi metsän, varsinkin mäntypuiden viljeleminen suotava, mutta
myös kuusen ja vähemmässä määrässä ulkomaisten puulajienkin.

Mitä tulee metsänviljelyksen mahdoUisuuteen, nun on vaikea
siitä mitäan varmaa sanoa, sillä kokemuksemme tällä alalla on
sangen pieni. Ruotsissa ja Norjassa samalla leveysasteella tehtyjen
kokdden onnistuminen lienee kumminkin edistymisen takeena
meille.

Kun ei ole mitään tuloksia vanhemmista metsänviljelyksistä
Lapissa, tekee alustaja sdkoa muutamista tekemistään metsänviljelys-
kokeista, varsinkin Enontekiäisissä vuosina 1904 — 06. Kesäliä
V. 1904 perustettiin taimitarha, osaksi perunamaalle, osaksi niitolle,
jotka, kuten myöhemmin huomattiin, olivat savensekaista ja liika
kosteata maata. Siihen kylvettiin kuusta, pihtakuusta, mäntyä, sembro-
mäntyä, vuorimäntyä ja eurooppalaista lehtikuusta. Itäminen ta-
pahtui säännöllisesti ja taimet kestivät verrattain hyvin seuraavan
talven ankaria pakkasia, ainoastaan osa vuorimännyistä ja euroop-
palaiset lehtikuuset kuolivat Kesäliä 1905 itivät sembramännyt
Talvdla 1905 — 1906 tulivat taimet hyvin toimeen, mutta keväällä
1906 alkoivat etenkin kuusentaimet kitua. Kesäliä 1906 muutet-
tiin taimitarha hiekkamaalle. Täällä eivät taimet menestyneet, maa
oll liian laihaa ja kesäliä liian kuivaa ja kuumaa. Kylväkokeita
tehtiin myös suoraan metsään, mutta nämät eivät onnistuneet
V. 1905 istutettiin männyntaimia eri paikkoihin Enontekiäisiin,

328

Ylimuonioon ja metsänrajan ulkopuoleile Kelottijärven rannalle
kesä-, heinä-, elo- ja syyskuun aikana. Näista onnistui syyskuun
viljelys huonoimmin. Muissa viljelyksissä olivat seuraavana ke-
sänä melkein kaikki taimet kuivuudesta huolimatta elossa ja osaksi
virkeätkin, yksin Kelottijärvelläkin, jossa ne kumminkin olivat sur-
kastuneemmat Missä suomutaa oli käytetfty ja istuttaminen toi-
mitettu suurimmaUa huolella, olivat taimet vtrkeimmät Kesällä
1906 on suurempia viljelyksiä tehty ja istutettu 2 vuotisia man-
tyjä, kuusia (pichta ja obovata) sekä lehtikuusia, mutta tamän ke-
sän tuloksista, ei vielä paljon ole sanottavaa. Syyskuun taimet
vielä olivat virkeitä, mutta mahdotlisesti on pitkä lumeton syksy
niitä myöhemmin vahingoittanut

Nämä kokeet eivät ole ehdottomasti kehittaviä jos eivät ole
masentaviakaan ja toivottavaa olisi, että niitä jatkettaisiin, varsinkin
kun useimmissa Lapin tarkastuspiireissä on suotuisammat olot kuin
Enontekiäisissä.

Alustajaa ilahuttaa se, että Metsähallitus on tuuminut met-
sänhoidollisen koelaitoksen perustamista. Yksi tällainen laitos on
kumminkin riittämätön nun laajalle maalle kuin meidän, niitä tar*
vitaan monta ja sentähden olisi hyvä, jos jokainen tarkastuspiiris-
saän tekisi viljelyskokeita. Kun taimitarhan perustaminen ei kut-
tenkaan ole helppo asia, nun olisi suotavaa että suurempi taimi-
tarha perustettaisiin Rovaniemen metsänvartijakoulun yhteyteen.
Täältä voitaisiin saada taimia eritarkastuspiireihin. Tämä ei kui-
tenkaan estä tarkastuspiirejä perustamasta yksityisiä taimitarhoja.
Siemenkeräystä pitäisi myöskin panna näillä seuduilla toimeen.

Kokeistaan ei alustaja rohkene tehdä mitaän varmoja johto-
päätöksiä, mutta luulee hän kumminkin uskaltavansa suosittaa
suomutaa maan parannusaineeksi niäntyviljelystä varten sekä va-
rottaa istuttamasta 1 vuotisia männyntaimia, jotka näin pohjoisessa
ovat liian heikkoja.

Wichman tiedusteli, millaisella maalla alustaja oli tehnyt is-
tutuskokeensa.

Montell selitti, että härvat mäntykankaat ovat sopivimmat,
aukeilla kun on ortsten'ia. Ehdotti myös, että männyn ja kuusen
siemenet otettaisiin talteen, jos siemenvuosi sattuisi ja niillä olisi
tehtävä viljelyskokeita. Tähän tarvittavat rahat ovat Metsähalli-
tukselta pyydettävät Ehdotti myöskin, että Metsähallituksen toi-
mesta tilattaisiin siemeniä Siperiasta viljelyskokeita varten.

Forsström ilmoitti, että eräässä metsähallituksen kiertokir-
jeessä on määrätty metsänhoitaja velvolliseksi ilmoittamaan sattu-

329

neesta siemenvuodesta ja samalla pyytämään määrärahaa käpyjen
kokoamista varten. Ehdotti että Rovaniemen metsänvartijakoulun
yhteyteen penistettaisiin siemenkaristuslaitos.

Wichmann kysyi, ovatko metsäkylvöt suotavat vai onko ai-
noastaan istutus mahdollinen?

Svanström vastasi, että on tehtävä molemmanlaisia kokeiluja
hoitoalueissa jo ensi vuonna.

Wichmann lausui, että viljelyskokeita on tehtävä joka vuosi
vähän, eikä niitä pidä heti keskeyttää Ja että ensi työksi pitäisi Ro-
vaniemen metsänvartijakoulun yhteyteen perustettavasta taimitar-
hasta saada hyvistä siemenistä kehitettyjä taimia ja että hoitoaluei-
siin penistettavat taimitarhat ovat hyvin hoidettavat ja laajempia
kokdta vasta sitten tehtävä, kun koulunkäyneitä metsätyönjohtajia
saadaan.

Montell ehdotti, että Rovaniemellä tehtäisiin kokeita eri seu-
duiha hankituille siemenille ja tähän tarkotukseen pyydettäisiin
300 mk.

Keskustelun johdosta piti kokous viljelyskokeiden tekemisen
suotavana sekä paatti antaa Ylimetsänhoitaja Emil Wichmann'in
toimeksi Metsähallitukselta anoa taimitarha penistamista Rovanie-
men metsänvartijakoulun yhteyteen, josta eri hoitoalueisiin Lapin
tarkastuspiirissä lähetettäisiin pohjois-Suomesta ja pohjois-Venä-
jäM kerätyistä siemenistä syntyneitä havupuun taimia.

Ylimetsänhoitaja Wichmann'in laatima kirje metsähallitukselle
yllämainitusta asiasta kuuluu seuraavasti:

Lapin tarkastuspiirin metsänhoitajien keskustelu kokouksessa
Kittilän kirkonkylässä viime joulukuun 12 ja 13 p:nä oli muiden
metsänhoidollisten kysymysten muassa keskustelun alaisena metsän-
viljelystöiden toimeenpano Lapin kr mailla. Kysymyksen alusti
mh J. M:ll joka teki selkoa kolmen viimekuluneen kesän aikana
toimeenpanemistaan viljelyskokeista erilaatuisilla paikoilla ja eri
viljelystapoja käyttämällä sekä tekemistään huomioista. Niinhyvin
alustuksesta kuin sen johdosta syntyneestä keskustelusta pidettiin
suotavana 1) että metsänviljelystä vaikkapa aluksi vähemmässäkin
määrin vastedes toimitettaisiin useammassa hoitoalueessa, ja voi-
taisiin niitä alkaa laajemmalta toimittaa vasta sen jälkeen kun met-
sänvartijakoulun käyneitä metsätyön johtajia oli hoitoalueisiin saatu
(aluksi Utsjoen ja Enontekiön hoitoalueisiin), — 2) että metsän-
viljelystöihin käytettäisiin etupäässä ainoastaan maan pohjoisosasta
otettua siementä sekä että Metsähallituksen toimesta tilattaisiin
pohjois Siperiasta pichtakuusen, Dahusilatsen lehtikuusen ja cembra-

330

männyn siementä, koska tänne saadut siemenet, joiden kotoperiä
ei tunneta, usein ovat niin etdäisistä seuduista, etteivät ne menesty
Lapissa, 4) että kustannuksien supistamista varten Rovaniemen
metsänvartiakoululle perustettaisiin laajempi taimitarha, josfa eri
hoitoalueisiin voitaisiin tilata pohjois Suomessa ja pohjois Venä-
jällä kerätyistä siemenistä syntyneitä havupuun taimia — 3) etta
taatuR ja sopivan männyn ja kuusen siemenen saantia varten Rova-
niemen metsänvartijakoulun yhtejrteen perustettaisiin karistuslaitos.
Tämän johdosta pyydän nöyr. että Mh:s ottaisi huomioon toivo-
muksemme erittäinkin laajemman taimitarhan perustamisen Rova-
niemen m. v. koulun yhteyteen koska vähänkin suuremman taimi-
tarhan hoito vaatii enemmän huolta ja aikaa kuin mitä sille met-
sänhoitaja kesätöidensä tähden voi omistaa ja koska m. v. koulun
yhteyteen laitetussa pysyväisessä taimitarhassa työkustannukset tuli-
sivat paijoa halvemmiksi, vaikkapa taimien kuljetuskustannuksetkin
huomioon otetaan.

V. <tMihin hoitoalueisiin Lapin tarkastaspiirissä tarvitaan
ensiksi metsänvartyakoulun käyneiia metsäfyönjohtajia?* Näiksi
aiueiksi mainitsi kokous ilman keskustelua Inarin ja Enontekiäisten
hoitoalueet

VI. ^Olisiko muutos mittaastavassa sahapaita leimaiessa
Lapin tarkastuspiirissä toivottava?* Pohjusti metsänhoitaja H. B.
Svanström seuraavaan tapaan:

Sanoi ottaneensa Iq^symyksen uudestaan esille, koska sita ei
oltu ehditty ratkaista Oulun kokouksessa ja sanoi ainakin Lapin
suhteen puolustavansa latvamittaa 5 Va m korkeudelta;

1:0, koska yleisten leimausten tarkoituksena on sahapuiden
eikä 1,3 m korkeiden kantojen merkitseminen;

2:o, koska latvamitan käyttäminen helpoittaisi ostajan laskuja
ja aikaansaisi hintojen kohoamisen.

3:0, koska puiden kuutiosisällyksen tunteminen on metsän-
hoitajalle tärkeä asia;

4:0, koska on otaksuttava, että vasfedes tullaan myymään
yhä pienempiä puita;

5:o, koska sahapuu hakkuun jälkeen puhdistushakkauksessa
poistetaan huonommat puut, joten metsänhoitaja on rahallisista
syistä oikeutettu leimaul^essa merkitsemään terveet, täysmittaiset
puut

Ei sanonut vastustavansa rintamittaa, jos leimattaisiin ain.
5000 puuta, sillä silloin voisi metsänhoitaja yhdellä kirveellä huo-
lellisesti leimauksen toimittaa. Mutta kunon kysymys 20 — 50,000

331

puusta, täytyy leimaiistyöhön välttämättömästi käyttää apulaista.
Täma ei kuitenkaan kykene kunnollisesti leimausta toimittamaan,
eikä melsinhoiiaja saa käsitystä puiden volyymista. Jos käytettäi-
siin latvamittaa ja kahta kirvestä, korvaisi säastynyt aika sen, mitä
töiden puuttuvan silmälläpidon kautta menetetään.

Jos väHtämättötnästi tahdotaan käyttää rintamittaa, niin mi-
tatiakoon kuten Ruotsissa joka viides puu latvamitalla. Tätä ta-
paa ei alustaja kuitenkaan puoltanut syystä että Lapin harvoissa
meisissä on hdppo käyttää latvakaulainta ja siitä syystä että La-
pin metsät ovat hyvin vaihtdevia. Viimeisenä syynä latvamitan
käyttämiseen mainitsi alustaja, että sitä ostajat yksimieiisesti haluavat

Hiüän mainitsi^ et^ jos latvamittaa käytetään, niin suuri
osa rinnankorkeudelta hyvinkin paksuista puista jää leimaamatta.
Piti muuten latvamitan edullisena, eikä luuUut sen hidastuttavan
työlä.

Widtmann puolsi latvamitan käyttämistä ja ehdotti, että osta-
jalle annettaisiin oikeus määrätä minimimitta. Ehdotti vielä, että
hakkausehdotuksista pois^ettaisiin nimitykset, terveet ja vikanaiset,
ja merkittäisiin ain. latvamitta ja pölkyn pituus.

Monieü puolsi rintamittaa, koska siten voi paremmin pitää
mittauksen tarkJkuutIa silmällä.

Keskustelussa tultiin siihen päätökseen, että latvamitta, esim.
6 m korkeudelta, olisi otettava käytäntöön.

VIL Apulaismetsänhoitaja T. Lund esitti keskusteltavaksi
ruistä vaikeaksista, joika kohtaavat metsänhoUajaa hänen koUtaes-
saan saaäa metsänhaaskaqjaa Uülüseen edesvastaukseen, Moitti
kihlakunnan oikeutta leväperäisyydestä ja yleistä syyttäjää taitamat-
tomuudesta tällaisten asioiden käsittelyssä.

Esityksen johdosta ei kokous katsonut voivansa ryhtyä min-
kaänlaisiin toimenpiteisiin.

VIII. Kysymyksen, metsästys ja lintujen pyytämmen ansalla
kmananmetsissä, pohjusti v. t metsänhoitaja L. Björkman selittäen,
miten ansalla pyydystäjät hävittävät suuren osan niistä männyn-
taimista, jotka poroilta säästyvät

Kokous hyväksyi H:ra Wichman'in ehdotuksen, että tarpeen
vaatiessa sopisi pyytää määrärahaa apulais metsänvartijoiden palk-
kaamtseen sekä että löydetyt ansät ovat särettävät.

.J t

Yiraiiista.

Metsähallituksen ehdotus Metsähallituksen

uudestajärjestämiseatä.

Ehdotuksen od Keis. Senaatti melkein muuttamatta hy-
väksynyt.

Ehdotas obJesUnnSksl Saomen Ketsähallitiikselle.

I LÜKÜ.
Metsähallituksen velvollisuuksista Ja kokoonpanosta.

1 §.

Metsähallituksen, joka sijaitsee Helsingissä ja on Keisaril-
lisen Suomen Senaatin Talousosaston alainen, tulee metsätieteen
hyväksyraäin periaatteiden mukaan hoitaa Suomen kruununmet-
siä ja järjestää metsätalous niissä, samoinkuin muissakin Metsä-
hallituksen valvonnan alle asetetuissa metsissä, sekä sen ohella
silmällä pitää metsätointa maassa ja harkita mitä toimenpiteitä
kulloinkin tarvitaan metsäin käyttämisen parantamiseksi ja metsäo-
hoidoD edistämiseksi. Samaten on Metsähallituksen pidettäyä
huolta metsänhoitoa varten perustettujen oppilaitosten toiminnasta.

Metsähallituksen alaisia ovat kaikki kruununmetsiä ja met-
sänhoito-oppilaitoksia varten asetetut virka ja palvelusmiehet,
sotilas-, siviili- ja kirkollisvirkataloja varten asetetut metsänhoito-
virkamiehet, valtion palkkaamat metsänhoidonneuvojat ja munt
viranomaiset, jotka vastedes asetetaan metsänhoitolaitoksen pal-
velukseen.

333

2§.

Metsähallituksen velvollisuuksiin kuuluu:
valvoa metsdnhoidon etua kaikissa kysymyksissä, jotka
koskevat kraununmaiden käyttämistä ;

pitää huolta siitä että kruununmetsäiD kartasto täydenne*
Uäo ja että niiden kasvullisuusolot tutkitaan sekä että tarkoi-
taksenmokaisia hoito- ja hakkaussaunnitelmia laaditaan niiden
käyttamiselle, kuin myös että kruunanmetsäin puuvarastot ja
näitteo metsäio hoito aika-ajoin seikkaperäisesti tarkastetaan;

toimia niin että sotilas- ja sivülivirkatalojen metsäin käyt-
täminen järjestetään kestävää metsänhoitoa varten sekä että sää-
detyt metsänhoidontarkastukset niissä toimitetaan ;

pitää huoita hakkuusta ja myynnistä kruununmetsissä sekä
siitä että valtion saatavat näistä metsistä aikanansa maksetaan ;

pitää tarkkaa tiliä kraunun metsäin tuloista ja metsähallin-
non menoista sekä laatia ja Reisarilliseen Senaattiin ynnä asian-
omaisiin virastoihin oikealla ajallansa läbettää säädetyt iimoituk
set ja tilinpäätökset ;

vuosittain Keisarilliselle Senaatille antaa kertomus edelii-
seltä vuodelta kruununmetsäin hoidosta, metsänhoidon edisty-
misestä sotilas-, siviili- ynnä kirkollisvirkataloilla sekä metsän-
hoito-oppilaitosten samoinkuin myös valtion palkkaamain metsän-
lioidonneuvojain toiminnasta ;

tehdä ehdotuksia metsänhoitolaitokseen kuuluvain avoinna
olevaie virkain täjrttämistä varten;

valvoa että metsänlioitolaitokseen kuuluvat virka- ja pal-
▼elusmiehet täyttävät velvollisuutensa ja antaa heille tarpeellisia
ohjeita heidän tehtävistään ;

pitää silmällä että metsänhoito-oppilaitosten sekä metsän-
hoitovirka- ja palvelnsmiesten virkatalojen rakennukset pidetään
kannossa ja että ne aika-ajoin tarkastetaan sekä että säädetty
lähtö- ja tulokatselmus haltijan muuttuessa niillä toimitetaan;

niääräämänsä edustajan kautta kahden jäävittömän kienki-
lön avulla toimituttaa virasta poistuneen ylimetsänhoitajan arkis-
tossa olevien karttain ja asiakirjain ynnä muun kruunun omai-
Suaden tarkastuksen ;

kunnes toisin määrätään järjestää kruununpuistojen puo-
lesta kruunnlle kuuluvain maantieosain rakentaminen ja kun-
oossapito ;

334

tehdä esityksiä uittoväyläin parantamisesta ja laattaus-
sääntöjeD laatimisesta niitä varten;

voimassa olevain säännösten mukaisesti valvoa metsästysta
ja kalastusta kraununnietsämailla;

antaa Keisarillisen Senaatin ja muiden virastojen vaatimat
UusanDot ja selitykset, sekä

tehda Keisarilliseen Senaattiin esityksiä toitnenpiteistä» joiU
Metsahallitus katsoo tarvittavan kriuuuunnetsfifQ hoidon suhteen
tai muuten metsätaloudeo- krfalttämistä varteo.

3§.

Keisarilliseen Senaattiin alistamatta saa Metsahallitus:

1) hyväksyä kruanunmetsiä varten enintään kymmeneksi
Yuodeksi laadittuja hoito ja hakkaussuunnitelniia;

2) paikallishuutokaupalla, välikirjakaupalla sekä käsikau-
palla myydä kruununmetsistä viallisia ja kasvussaan ehkäisty-
neitä puita ja muita vähempiarvoisia metsätuotteita sopivissa erissä
sekä biomo-, propsi- ja lehtipuita kerrallaan enintään 10,000
kuutiometriä ja terveitä saha- ynnä muita isompia puita kerral
laan enintään 1,000 kappaletta;

3) toimittaa uuden huutokaupan semmoisten puntavarain
myymiseksi, joista tarjouksia ei ole pidetyssä huutokaupassa tehty
tai hyväksytty;

4) hakemuksesta sallia puutavarain ostajille oikeuden luo-
vuttaa toiselle kruunun kanssa päätetyn puutavarakaupan ;

5) hyväksyä tarjouksia kruunun omistamista sahavalmis-
teista sekä veistetyistä puuaineista, haloista ynnä muista valmis-
tetuista metsäntuotteista, joita kruununmetsistä luovutetaan ;

6) voimassa olevain määräysten mukaisesti myöntää kruunun-
metsistä ostettujen raetsäntuotteiden ottoajan pitennystä;

7) voimassa olevain perusteiden mukaan myöntää maksu-
ajan pitennystä niissä metsäntuotteiden kaupoissa, jotka Metsa-
hallitus on hyväksynyt;

8) myöntää vähempiarvoisten puiden antamista pienem-
missä määrin ilman maksua kunnille teitten ja siltain rakennusta
varten :

9) kunnes toisi nmäärätään myöntää kruununmetsätorppain
perustamista, antaa enintään kymmenen hehtaarin laajoja maa-
palstoja kruununmetsissä vuokralle teollisuuslaitoksia tai asutusta
ja viljelystä varten tai muihin sellaisiin tarkoituksiin, vahvistaa

335

verotasehdotukset Reisarillisen Senaatin säätämäin perusteiden
mukaan ja määrätä vaokraehdot, sekä vahvistaa kruuDunmetsä-
torppain hallinnosta ja vuokramaista tehdyt välikirjat ja myön-
täft oiiden siirtoa;

10) kannes toisin määrätään päättää kruununmeUdtorppain
yeropäivätöiden käyttämisestä sellaisiin töihin, joihin niitA voi*
massa olerain sä&nnösten mnkaan saa kftytt&ä!

11) myöntää tileista poistettaviksi semmoisia sataa markkaa
pieoempiä roetsähallinnon saatavia, joita ulosmittanksen kautta
ei ole saatu perityiksi;

12) myöntää metsästys- ja kalastusoikeuksia kruanunmailla
Toimassa olevien säädösten mukaan;

13) mäftratä ylimääräisiä metsänhoitoraiehiä avastamaan
leimaus-, hakkuanvalvonta- ynnä muissa tarpeellisissa metsä-
hallloDon toimitettavissa töissä;

14) määrätä sopivia henkilöitä valvomaan metsähallinnon
etna uittoväyläin ja vesilaitosten katselmuksissa, maanmittaus-
toimituksissa sekä oikeudenkäyntiasioissa ;

15) antaa semmoisille metsänvartijoille, jotka toimessaan
o?at osottaneet erityistä valppautta ja uutteruutta, pieniä raha-
palkintoja erinäisiä metsähallinnon menoja varten varatusta
miflrärahasta ;

16) myöntää virkavapautta enintään ku.uden viikon ajaksi
Metsäballituksen alaisille virkamiehille ja samaksi ajaksi määrätä
virantoimittaja, ehdolla ettei kraunulle siitä tule erityisiä kus-
taDDuksia ;

17) pitää haolta siitä että viran avonaiseksi jouduttua kuole-
man, virkaeron tai virkaylennyksen kautta tahi Jos viranhaltija
itse jostakin syystä ei virkaansa toimita, virka tulee lainmukai-
sesü hoidetuksi, sekä

18) toimituttaa virkamiestensä kautta tarpeen vaatimia tar-
kastnsmatkoja kruununmetsissä ja muissa Metsäballituksen val
voonan alle asetetuissa metsissä sekä metsänhoitooppilaitoksissa.

4§.

Metsähallitukseen kuuluu :

ylitirehtööri, jonka tulee oUa tietopuolisesti ja käytöllisesti
taitava metsänhoitomies ;

kaksi metsäneuvosta, joiden tulee olla tietopuolisesti taita-
Tat kokeneet metsänhoitomiehet;

336

metsänhoidon ylitarkastaja, joaka DÜaikään tulee olla tieto-
puelisesti taitava metsänhoitomies ja yähintaäo kolme vnotta
hoitanut hoitoaluetta sekä sitäpaitsi toiminut käytöUisissä metsfin-
taksationitoimissa vähintdän kaksi vuotta;

kaksi metsäinsinööriä, joista ensimmöisen tulee olla vähin
taän kolme vuotta palvellut hoitoalueen nietsänhoitajana ja sita
paitsi olla perehtynyt metsäntuotteiden lauttaukseen ja joista toi
sen tulee olla erityisesti perehtynyt virkatalojen metsäin hoitoon ;

metsäaktuario, jonka tulee olla kaytöllisesti kokenut metsän-
hoitomies sekä suorittanut semmoisen tutkinnon tilastotieteessä,
joka vaaditaan korkeinta arvosanaa varten samassa aineessa filo-
sofian kandidaattitutkinnossa;

metsänarvostelija, jonka tulee olla maanmittaus- ja metsäo-
arTOstelutöihin perehtynyt metsänhoitomies;

neljä metsänhoitajaa, joista kolmen tulee olla vähintään
kaksi vuotta toimineet hoitoalueen roetsänhoitajana ja neljännen
olla virkatalojen metsänhoitoon perehtynyt.

Ylitirehtöörin, metsäneuvoksien, metsänhoidon ylitarkasta-
Jan, metsäinsinöörien, metsäaktuarion, metsänarvostelijan ja met-
sänhoitajain tulee olla suorittaneet semmoisen tutkinnon, joka
vaaditaan valtion metsänhoitajan viran saamista varten.

Sitäpaitsi kuuluu Metsähallitukseen :

kamreeri, jonka tulee olla suorittanut yliopistollisen tut-
kinnon ylempiä hallinnoUisia tai tuomarinvirkoja varten määrä-
tyissä aineissa sekä sitäpaitsi olla kirjanpitoon perehtynyt;

kaksi apukamreeria, joista kummankin tulee olla suoritta-
nut tutkinnon ylempiä hallinnoUisia virkoja varten määrätyissä
aineissa ;

sihteeri ja apulaissihteeri, joista kummankin tulee olla sno-
rittanut yliopistollisen tutkinnon tuomarinvirkoja varten määrä-
tyissä aineissa;

kanslisti, jonka tulee olla suorittanut metsänhoito- tai alem-
man hallintotutkinnon ;

registraattori ;

kaksi kirjanpitäjää kamreeriosastossa ; sekä

tarpeellinen määrä piirustajia, puhtaaksikirjoittajia, apulaisia
kamreeri- ja tilasto-osastossa sekä kaksi vahtimestaria.

337

II LUKU.
Asiain käslttely Metsähallltuksesea.

5 §.

Tärke&mmät asiat ratkaisee Metsähallitas kolleegisena vi-
rastona, joUoin kolieegioon kuuluu yliiirehtööri puheenjohtajana
sekä moleminat metsäneuvokftet, metsäDhoidon ylitarkastaja, kam-
reeriosastOD käsiteltävissä asioissa kamreeri ja lainopillisissa ja
virkain täyttimistä koskevissa kysymyksissä sihteeri jäsenina;
Tähemmdn tärkedt asiat päättää ylitirehtööri yksin.

6§.

Semmoisia asioita, jotka Metsähallituksessa kolleegisesti
käsitelläSn, ovat:

1) Reisarilliselle Senaatille menevät lausunnot, esitykset
unsista toimenpiteistä ja määrärahoista sekä virkaehdotukset ;

2) määräykset virkojen ja palkkiotoimien hoitamiseen ,

3) kysymykset Metsähallituksen alaisten virka- ja palvelus-
miesten rankaisemisesta tai asettamisesta syytteeseen;

4) kiertokiijeet, jotka sisältävät ohjeita Metsähallituksen
alaisille virka- ja palvelasmiehille ;

5) kysymykset kruanuDmaan käyttämisestä, luovuttamisesta
ja vuokraamisesta sekä unsien maitten hankkimisesta kruunulle;

6) hoito- ja hakkanssaunnitelmain hyyäksyminen kruunuQ-
metsiä varten ;

7) metsäntuotteiden myynti kruununmetsistä ;

8) menoarvion makaisten määrärahain myöntäminen kruu-
nanmetsissä tehtäviä töitä varten sekä varojen tilaaminen metsä-
kassain vahvistamista varten;

9} metsänvartijalaitoksen järjestäminen, sekä

10) kysymykset, jotka koskevat metsänhoitoopetusta ja oppi-

laitoksia.

Ylitirehtööri saattaa määrätä kolleegion käsiteltäväksi mui-

takin asioita kuin edellälueteltuja.

7 §.

Joka arkipäivä sitä varten määrätyllä ajalla pitää Metsä*
hallituksen virka- ja palvelnsmiesten olla virkahuoneistossa saa-
pQvilla hoitamassa tointansa.

338

8§.

Aikana, jonka ylitirehtööri määräa, kokoontuu Metsähalli
tuksen kolleegio asiain käsittelyä varten. Näissä kokouksissa.
joihin ylitirehtööri voi kutsua keskusteluun osallisiksi muitakin
Metsähallituksen virkamiehiä kuin niita, joilla 5 §:n makaaa on
päätösvalta, esittää kunkin asian laatimansa esityslistan rnukaan
se virkamies, jonka valmistettavaksi asia od annettu. Kokouk-
sesta laatii sihteeri ja asioissa, joissa sihteeri on kolleegion jäse-
nenä, apulaissihteeri pohjapöytäkirjan, johon lyhyesti merkitään
esitellyt asiat ja tehdyt päätökset. Täydellinen pöytäkiija laadi-
taan ainoastaan niissä asioissa, joista pöytäkirjanote on annettava
tai jotka muuten ovat nun tärkeitä, että Metsähallitus katsoo sen
tarpeelliseksi. Pohjapöytäkirja on heti tai . ainakin searaavassa
kokouksessa tarkistettava ja merkitköön kolleegion puheenjohtaja
ja jäsenet tästä tarkistuksesta pöytäkirjaan.

Kun Metsähallituksen kolleegio käsittelee asiaa, jonka sih-
teeri, olematta asian esittelijä, katsoo kosketteievan lainopillista
kysymystä, päättää kolleegio, jossa sihteerilläkin silloin on ääoi-
yalta, miten asia edelleen on käsiteltävä.

9§.

Päätöksen tekemiseen kolleegiossa ottavat osaa puheen-
johtaja ja jäsenet kukin yhdellä äänellä ja ratkaisee asian äänien
enemmistö. Äänien ollessa tasan eri mielipiteltten kesken on se
mielipide, jota puheenjohtaja kannattaa, Metsähallituksen päätök-
seksi katsottava.

10 §.

Ylitirehtöörin ollessa virkamatkalla tai kun hän nauttii
virkalomaa tai hänelle myönnettyä virkavapautta tai hänen satun-
naisesti esitettynä tai jäävillisenä ollessa pitää, ellei Keisarillinen
Senaatti toisin määrää, virassa vanhemman metsäneuvoksen ja,
Jos tämäkin on estetty, toisen metsäneuvoksen hoitaa ylitirehtöö-
rin tehtäviä.

Ylitirehtöörin poissa ollessa älköön kuitenkaan, Jos poissaolo
ei kestä 14 päivää pitempää aikaa tehtäkö ehdotuksia virkojeo
täyttämisestä, annettako lausuntoja asetusten säätämisestä, muut-
tamisesta tai kumoamisesta eikä uusia kiertokirjeitä tai ohje-
sääntöjä eikä Metsähallituksen alaisiä virkamiehiä rangaistako tai
syytteeseen pantako tai virasta erotettako, tähän kuitenkaan luke-
matta virkamiehen pidättämistä viran toimituksesta.

339

n §.

Jos joku kolleegion metsänhoidoUisista jäsenistä on estetty
saapuvilla olemasta tahi jädvillisenä, astuu jäseneksi kolleegioon
ensimmäinen metsäinsinööri ja, jos tämäkin on estetty, toinen
metsäJDsinööri ja tSmän jälkeen se metsänhoitajista, joka on vi-
rassa vanhin.

Sihteerin estettynä oUessa astuu hänen sijalleen apulais-
sihteeri. Jos tämä on sihteerin asemesta kolleegion jäsenenä tai
on estettynä, kutsuu koUeegio hänen sijalleen jonkun muun Metsä-
hallituksen lainopillisen tai hallinnollisen tutkinnon suorittaneista
virkamiehistä kolleegion pöytäkirjaa pitämään.

12 §.

Russakin asiassa, joka on Metsähallituksen käsiteltävänä,
tnlee sen, joka on saanut toimekseen asian valmistelun ja esit-
telyn. ehdottaa mikä päätös tai lausunto on annettava tai mihin
toimeenpiteeseen on ryhdyttävä ja syyt siihen ilmoittaa. Jos
puheenjohtajan tai e^ttelijän tai kolleegiossa käsitellyn asian rat-
kaisnun osaa ottaneen jäsenen mielipidettä ei hyväksytä, saavat
nämä ilmoittaa eroavan mielipiteensä pöytäkirjaan. Jos äänestys
on tapahtunut on täydellinen ote äänestyspöytäkirjasta, kun asia
menee Kelsarilliseen Senaattiin, asiakirjoihin liitettävä.

13 §.

Rolleegisesti käsitellyssä asiassa on toimituskirja, kun se
menee Kelsarilliseen Senaattiin, kaikkien päätökseen osaa otta-
neiden allekirjoitettava. Jos asian on esitellyt virkamies, joka ei
ole kolleegion jäsen, kirjoittaa hän nimensä toimituskirjan alle
varmentajana. Kun toimituskirja on tarkotettu rauualle kuin
Kelsarilliseen Senaattiin, allekirjottaa sen ylitirehtööri »Metsä-
hallituksen puolesta» ja on se asian esittelijän varmennettava.

Ylitirehtöörin ollessa poissa allekirjoittaa hänen sijaisensa
»yliürehtöörin poissaollessa*.

Kussakin asiassa laatii toimituskirjan se, jonka käsiteltä-
▼äksi asia on annettu.

14 §.

Kuu Metsähallituksella on käsiteltävänä erityisesti tärkeitä
asioita, joita varten on tarpeellista kutsua niitä valmistamaan ja
niiden käsittelyyn osaa ottamaan semmoisia metsänhoitomiehiä,

340

joideD katsotaaD tiedoillaan ja paikalUstuntemisellaaii volvan an-
taa tarvittavaa selvitystä, olkoon Metsähallitus oikeutettu kutsu-
maan semmoisia neuYotteluun, ei kuitenkaan ilman Reisarillisen
Senaatin suostamusta pitemmäksi ajaksi kuin kolmeksi yiikoksi.
Siten kutsuttu saapi matkustuso^jesäännön mukaan korvauksen
matkoistaan sekä viisitoista markkaa päivärahaa siltä ajalta, jonka
hän ottaa osaa asiain käsittelyyn Metsähallituksessa.

III LÜKÜ.

Töiden jakamisesta Metsähallituksen virkamlesten kesken
Ja kunkin virkamiehen velvollisuuksista.

15 §.

Ylitirehtööri on eosisijassa vastuunalainen siitä ett& metsän-
hoitolaitos säännöllisesti toimii ja ajan vaatimusten makaaa edis-
tyy> ja tulee hänen valvoa että Metsähallituksen käskyjä tarkasti
noudatetaan sekä että sen alaiset virka- ja palvelusmiehet täyttä-
vät velvollisuutensa.

Aika-ajoin, milloin asianhaarat sen sallivat, tulee ylitireh-
töörin, ilmoitettaaan siitä Keisarilliselle Senaatille, tehdä tarkas-
tusmatkoja, saadakseen selkoa vaition hallussa olevain ja Metsä-
hallituksen valvonnan alle asetettujen metsäin hoidosta sekä
metsänhoitoa varten perustettujen oppilaitosten toiminnasta.

Hänen tulee niinikään:

aukaista Metsahallitukselle osotetut kirjeet ja jakaa ne
Metsähallituksen eri virkamiesten kesken valmisteltaviksi ja esi-
teltäviksi ;

valvoa että Metsähallituksen virkamiehet ilman vilvytystä
käsittelevät heidän käsiteltävikseen annetut asiat, sekä

kuukausittain tarkastaa että metsähallituksessa säilytettyjen
rahavarain määrä on yhtäpitävä kassakirjan kanssa.

16 §.

Metsäneuvosten tulee valmistaa ja esitellä ne asiat, jotka
ylitirehtööri on heille jakanut.

Toisen heistä on käsiteltävä ja esiteltävä metsänhoitajain
laatimat hakkausehdotukset, yleiset ja paikallispuutavarahuuto-
kaupat, suuremmat välikirjamyynnit sekä sen ohessa kmunun-

341

metsissa toimitettavat metsänviljelys* ja muut metsäkasvan edistö-
mistä tarkoittavat työt;

toisen metsSneuvokseo kdsiteltäviin asioihin knuluu eritvi-
sesti : kmanunmetsain käyttSmisasiat, metsänhoito-oppilaitokset,
valtion toimenpiteet yksityismetsänhoidon subteen ja uusien metsä-
maiden hankkiminen valtiolle, jonka ohessa hänen tehtdviinsä
kualuu metsänvartijalaitoksen järjestämineD ja sen toiminnan
silmälläpito.

17 §.

Metsänhoidon ylitarkastaja on Metsähallituksen taksationi
osaston johtaja ja järjestää työt siinä. Hänen velvollisuatenansa
OD valvoa, että metsänarvioimis- ja metsänhoidon järjestämis*
töitä varten asetetut virkamiehet uutterasti ja annettujen ohjeiden
mokaisesti toimittavat tehtävänsä, sekä aika-ajoin Metsähallituksen
määräyksestä tehdä tätä varten tarkastusmatkoja.

Metsänhoidon ylltarkastajan tulee pitää huolta siitä että
metsäntaksationityöt kraununmetsissä edistyvät säännöllisesti ja oi-
keassa järjestyksessä, tarkastaa laaditut hoito- ja hakkaassuunni-
telmat sekä valmistella ja esitellä näitä töitä koskevat asiat.

18 §.

Ensimmäisen metsäinsinöörin tulee etupäässä käsitellä vesi-
laitoksia, uittoväyläin perkauksia ja puutavarain lauttausta ja
kuljetttsta koskevia ynnä muita semmoisia asioita, jotka vaativat
metsäteknillisiä erityistietoja sekä sen ohessa käsitellä metsästyk-
sen ja kalastuksen hoitoa koskevia kysymyksiä.

Toinen metsäinsinööri on Metsähallituksen virkatalo-osaston
johtaja ja on hänen lähinnä pidettävä huolta siitä että sotilas- ja
siviilivirkatalojen sekä kirkoUisvirkatalojen metsät voimassa ole-
vain säännösten mukaisesti tutkitaan ja kartoitetaan ja että niissä
tarkoituksen mukainen hakkuu ja hoito järjestetään sekä että
sanotut metsät säädetyssä jäijestyksessä aika-ajoin tarkastetaan,
ja tulee hänen valvoa että vastamainittuja toimituksia varten ase-
tetut metsänhoitovirkamiehet uutterasti ja tunnollisesti täyttävät
tehtävänsä ja tässä suhteessa aika-ajoin, Metsähallituksen mää-
räyksestä, tehdä tarkastusmatkoja.

Samoin tulee toisen metsäinsinöörin tarkastaa sotilas-, si-
viili- ja kirkoUisyirkataloja varten laaditut metsänhoitosuunnitel-
mat sekä ehdottaa semmoisia toimenpiteitä, jotka metsänhoidon

342

edistämiseksi puheenaolevilla tiloilla saattavat olla tarpeellisia ja
DÜstä tehdä Metsähallitukselle esityksiä.

Mainitun metsdinsinöörin od myös pidettdvä huolta siit&
että Metsähallituksessa säilytettävät kartat Ja asiakirjat jotka kos-
kevat sotilas- ja siviilivirkatalojen metsäin hoitoa, järjestetään
läänittäin ja pitäjittAin laaditUD virkataloluettelon mukaan ja etta
tähäD luettelooD vuosittain tehdäftn täydennyksiA sen makaan
kuin työt edistyvät Kirkoliisvirkatalojen metsdtaloatta koskevat
asiakirjat ja kartat järjestetään hüppakunnittain ja seurakannittain
laaditun luettelon mukaan, joka niinikään töiden edistyessä täy-
dennetftftn.

19 §.

Metsäaktaarion tulee jäijestftä ja laatia tilasto kraunuDinet-
sain hoidosta ja taloadesta sekä pitää sitä varten tarpeellisia
luetteloja. Hänen tulee myös laatia Metsähallituksen vaosikerto-
mukset.

20 §.

Metsänarvostelijan tulee avustaa Metsähallituksen taksatiooi*
osastossa ylitirehtöörin hyväksymän työnjaon mukaan sekä jär-
jestää työt Metsähallituksen piirustuskonttorissa ja johtaa niitä
sekä pitää selvät luettelot karttavarastosta ja siihen kuuluvista
asiakirjoista ja hyvässä järjestyksessä säilyttää niitä.

21 §.

Yhden metsänhoitajista tulee käsitellä metsänmyyntiasioita
sekä johtaa ja jäijestää semmoiset hakkuut, jotka toimeenpannaan
metsähallinnon puolesta.

Toisen metsänhoitajan velvollisuutena on metsänhoidon
kannalta tarkastaa metsäntuotteiden luovutusilmoitukset ja pitää
luetteloa luovutetuista metsäntuotteista sekä käsitellä kysymyksiä
määrärahain myöntämisestä metsäkaupoista johtuvia töitä varten
ja myönnetyistä määrärahoista pitää luetteloa. Niinikään tulee
hänen käsitellä kysymyksiä, jotka koskevat metsäntuotteiden myy*
mistä ja ottoajan pitennystä sekä avustaa matkalaskujen tarkasta-
misessa metsänhoitotoimen kannalta.

Kolmannen metsänhoitajista tulee etupäässä käsitellä kysy-
myksiä, jotka koskevat kruununmaan vuokraamista ja antamista
viljelystä varten sekä valvoa metsänhoitovirka- ja palvelusmiesten

343

▼irkatalojeo hoitoa ja pitää näistä virkataloista ja niiden tiluk-
sista samoinkuin kruununmetsätorpista ja vuokramaista selvää
luetteloa.

Neljännen metsanhoitajista tulee avustaa MetsähaUitukseD
virkatalo-osastossa, tarkastaa virkatalojen metsänhoitajain matka-
laskut sekä ylitirehtöörin hyväksymän työnjaon mukaan käsiteiiä
sotilas-, siviili- ja kirkoUisvirkatilojen metsä asioita

22 §.

Kamreeri on Metsähallituksen kamreeriosaston johtaja ja
hänen on lähinnä pidettävä huolta ja vastattava siitä että työt
tässä osastossa hyvästi järjestetään sekä että ne toimitetaan huo-
leüa ja täsmällisesti. Ylitirehtöörin hyväksymän työnjaon mu-
kaan talee hänen jakaa työt kamreeriosaston eri virkamiesten
kesken.

Kamreerin velvollisuutena on:

1) vuosittain laatia metsähallinnon menoarvioehdotus ;

2) pitää silmällä että menosäännön mukaisesti myönnetyt
määrärahat käytetään niihin tarkoituksiin, joihin ne on annettu,
ja ettei niitä käytetä yli määränsä;

3) pitää huolta siitä että metsähallinnon erikoistilittäjät joka
kuukausi säädettynä aikana antavat kuukausi-ilmoituksensa, tar-
kastaa sanotut ilmoitukset ja ryhtyä tarpeellisiin toimiin kun
nüssä huomataan puuteellisuuksia tai virheitä, sekä silmälläpitää
ettei metsäkassöörien hallussa pidetä suurempia rahamääriä kuin
mitä toimitettaviin . metsätöihin katsoen kussakin hoitoalueessa
OD tarpeellista ;

4) valvoa että metsäkassöörien antamat takaukset pysyvät
pätevinä eivätkä takausmiesten kuoleman kautta tai muuten joudu
epävarmoiksi, ja, tarpeen tuUessa, ryhtyä toimiin uuden takauk-
sen hankkimiseksi sekä, kun hoitoalueessa liike suurenee ja kas-
söörin huostassa oleva kassavarasto sentähden on enennettävä»
pitaä huoli siitä, että kassööri asettaa takauksen suuremmalle
vastuumäärälle :

5) pitää huolta siitä että metsänhoitajat kuukausittain Metsä-
hallituksen määräämänä aikana jättävät metsäkassööreille ilmoi-
tukset kuukauden kuluessa luovutetuista metsäntuotteista ;

6) tarkastaa metsänhoitajain luovutusilmoitukset, jossa suh-
teessa on silmällä pidettävä että metsäntuotteiden hinnat ovat
oikeia lasketut sekä että kaikki huutokaupoilla ja välikirjain kautta

344

myydyt metsäntuotteet ynnä kruunun edeltäpAin suorittamat kor
vaukset oval ilmoituksiin otetut;

7) pitää huolta siitä, että metsäntnotteita yleisillä huuto-
kaupoilla myytäessä annettavat takaukset hinnan suorittamisesta
ja kauppaehtojen täyttämisestft, sittenkun asianomaiset kuver-
nöörit ovat ne hyväksyneet, pysyvät voimassa eivätkä pätevyy-
tensä puolesta huonone takausmiesten kuoleman kautta tai maasta
syystä, ja on kamreerin tässä suhteessa hankittava takausmiesten
pätevyydestä tarkat tiedot;

8) valvoa että etumaksuina tehdyt suoritakset hakkuun-
valvonnasta, latvain karsimisesta ja metsähallinnon puolesta toi-
mitetuista hakkuista tulevat oikeina aikoinansa velotuiksi;

9) pitää huolta siitä, että kaikki kruunun saatavat myydyistä
metsäntuotteista, torpanveroista, vuokrista y. m. tulevat aikanansa
kruunulle maksetuiksi;

10) asianomaisten esityksestä toimia nun että metsäkassöörit
saavat varoja virkailijain palkkain maksamiseen ja määrättyihin
metsähallinnon töihin;

11) varmentaa Metsähallituksen maksumääräykset;

12) nostaa Metsähallitukselle tilatut rahat, maksaa Metsä-
hallituksen virkailijain palkat sekä muut suoritettavat ja pitää
erityistä kassakirjaa;

13) tarkastaa Metsähallitukseen tulleet matka- ja muut lasknt;

14) pitää luetteloa Metsähallituksen kalustosta ja tarkastaa
metsänhoitajain antamat kalustoluettelot;

15) pitää huolta ja vastata siitä että Metsähallituksen ja
metsähallinnon tilit ja lilinpäätösilmoitukset oikein laaditaan sekä
määrätyo ajan kuluessa valmistuvat ja asianomaiseen paikkaan
lähetetään, sekä

16) laatia ja varmentaa lausunnot niistä Metsähallituksen
käsiteltävinä olevista asioista, jotka koskevat maksuajan piten-
nystä sekä käsitellä ja esitellä muutkin asiat, jotka laatunsa ja
luonteensa mukaan kuuluvat kamreerin tehtäviin.

23 §.

Ensimmäisen ja toisen apukamreerin tulee ylitirehtöörin
hyväksymän työnjaon mukaan avustaa kamreeria 22 §:ssä maini-
tuissa tehtävissä ja toimittaa kaikki ne työt, jotka heidän toimeksi
siten annetaan. Kamreerin estettynä oUessa tulee ensimmäisen

345

apokamreerin ja tämdnkin eetettynft ollessa toUen apukamreerin
astua kamreerin sijalle ja toimittaa tämftn tehtävät.

24 §.

Sihteerin velvollisnutena on:

1) hoitaa MetsähallitukseD arkistoa sekä pitäa silmällft kans-
liaa ja valvoa että Metsähallituksesta meneviä lähetyksift ei vii-
vytctä;

2) Yalmistella ja esitellä asioita, jotka ovat lainopillista laa-
toa tahi koskevat virkain täyttämistd ;

8) laatia ja varmentaa toimitnskirjat kaikissa esittelemissään
asioissa kuin myös kaikki muat Metsähallituksen kirjeet ja asiakir-
jaU ilmoitukset, määräykset ja kuulutukseti joita ylitirehtööri ei
katso kaaluvan muiden Metsähallituksen virkamiesten tehtäviin;

4) oUa saapuvilla Metsähallituksen kolleegiossa, pitää pöytä-
kiijaa» paitsi silloin kun hän on kolleegion jäsenenä, ja 8 §:n mu-
kaisesti lausna siinä mielipiteensä sekä tehdä Metsähallituksen
pöytäkirjaan 12 §:ssä mainitut merkitsemiset;

5) pitää luetteloa kaikista sakoista ja uhkasakoista, joihin
Hetsähallitus langettaa, ja asianomaiseen paikkaan säädetyllä
ajalla toimittaa siitä ote;

6) laatia ja täydentää Metsähallituksen virkaluetteloa, jonka
tolee käsittää kaikki Metsähallitukseen kuuluvat ja sen alaiset
virka- ja palvelusmiehet ;

7) Metsähallituksen määräyksestä asianomaisissa tuomio>
istuimissa valvoa metsähallinnon etua;

8) pitää huolta siitä että metsänhoitovirkaniiesten virka-
talojen lähtö- ja tulokatselmuksissa annetut päätökset pannaan
täytäntöön ;

9) laatia ja lähettää allamainittuina aikoina seuraavat luet-
telot ja ilmoitukset;

Taramikuun kuluessa, siviiliviraston leski- ja orpokassan
Johtokunnalle ilmoltuksen niistä muutoksista, joista metsänhoito-
virastoon kuuluviin virka- ja palvelusmiehiln nähden, mikäli he
ovat kassan osakkaita, on edellisenä vuonna kuoleman kautta
tahi muulla tavalla tapahtunut, kuin myös niistä henkilöistä, jotka
ovat eronneiden jälkeen virkaan tulleet;

ennen Resäkuun loppua Revisionikonttorille luettelon niistä
maksuista, joita viimeksi kuluneena vuonna virkanimityksistä ja
virkaeroista on suoritettu;

346

ennen 1 päivää Syyskuuta virkasoljen saamisen oikeutta
tutkivalle Kommissionille metsänhoitovirastoon kuuluvilta virka-
miehiitä talleet anomukset mainitun merkin saamisesta ynni
MetsShallituksen niistä antaman lausunnon; sekd

Marraskuun alussa Aleksanterin Yliopiston Ronsistorillc
luetteloD metsänhoitolaitoksen virkamiehistä, olosuhteiden mn-
kaan samaa kuun 1 päivänä, seuraavan vuoden valtiokalenteriin
pantavaksi.

25 §.

Apulaissihteerin tulee ylitirehtöörin hyväksymän työnjaoD
inukaan avustaa sihteeriä ja sihteerin ollessa koUeegion jäsenenä
pitää pöytäkirjaa sekä sihteerin estettynft ollessa täyttfiä kaikki
sihteeriä velvoUisuudet.

26 §.

Kanslistin velvollisuutena on vastaanottaa kaikki kirjoituk-
set, jotka metsdhallitukseen jätetään, ja nühin merkitä kuka kir-
joituksen on jättänyt ja milloin se on jätetty ja tarkastaa että ne
ovat oikein kartoitetut sekä pitää Metsähallituksen kanslian dia-
riota, johon on lyhyesti merkittävä se toimenpide, mihin asiassa
on ryhdytty ja minä päivänä se tapahtui. Niinikään tulee hänen
toimittaa Metsähallituksesta menevät lähetykset

Registraattori pitää Metsähallituksen kamreeriosaston dia-
riota sekä hoitaa kanslian ja kamreeriosaston asiakirjat ja on
hänen toimessaan noudatettava niitä osoituksia, joita lähinnä
sihteeri hänelle antaa ylitirehtöörin hyväksymän työnjaon mu-
kaisesti.

27 §.

Jonkun virkamiehen estettynä ollessa sekä työmäärän ta-
soittamista varten olkoon ylitirehtööri oikeutettu jakamaan asian
toisen virkamiehen valmistettavaksi ja esiteltäväksi kuin mille
asia edellisten §§:n mukaan kuuluu. Tämmöistä sovittelua voipi
ylitirehtööri tehdä myöskin silloin kun jonkun virkamiehen pai-
kallistuntemus tekee hänet soveliaammaksi käsittelemään asiaa,
kuin sen joUe asia muuten kuuluisi.

Metsähallituksen vuosikertomuksen tekoon ovat Metsähalli-
tuksen kaikki virkamiehet velvolliset antamaan tarpeellisia tietoja.

347

IV LÜKÜ.

Metsähallituksen virkamlesten ottamlsesta vlrkaan Ja

eduista virassa.

28 §.

Ylitirehtöörin! nimittää Hänen Majesteettinsa Keisari ja
Sauriruhtinas, Keisarillisen Suomen Senaatin alamaisesta esi-
tyksestä.

Metsaneuvokset, metsänhoidon ylitarkastajan, meisdinsi-
Döörit, metsäaktaarion, metsänarvostelijan, metsfinhoitajat, kam-
reerin, ensimmäisen apukamreerin. sihteerin ja apulaissihteerin
nimittää Keisarillinen Suomen Senaatti, sittenkuo Metsähailitus
OD viidenkymmenenkuaden päivän hakemusajan jälkeen laatinut
ja Senaattiin lähettänyt ehdotuksen viran täyttämiseksi.

Toisen apukamreerin, kanslistin ja kirjanpitäjät nimittää
Metsähailitus, sittenkun virat ovat olleet haettavina 30 päivän
knluessa.

Registraattorin, piirustajat, puhtaaksikirjoittajat, apulaiset
kamreeri* ja tilasto-osastossa ja vahtimestarit ottaa toimeen yli-
tirehtööri.

29 §.

Metsähallituksen virkamiehet saavat palkkaa Metsähallitusta
Tarten yahvistetun menosäännön mukaan ja ovat osalliset siviili-
viraston leski- ja orpokassaan.

30 §.

Ylitirehtööri, metsäneuvos, metsänhoidon ylitarkastaja,
metsäinsinööri, metsäaktuario, metsänarvostelija ja metsänhoitaja,
joka on saavuttanut kuudenkymmenen vuoden ijän ja on virassa
ollut kolmekymmentä vuotta, saapi erotessaan virasta jälellä ole-
vaksi ijäkseen eläkkeen, joka vastaa siihen virkaan kuuluvaa palk
kaa, joka hänellä on erotessaan, ilman mitään muita virkaan
kuQluvia etaja. Jos joku näistä henkilöistä ennen mainittua ikää
salrauden vuoksi tai muista syistä joutuu kykenemättömäksi vir-
kaa edelleen hoitamaan, saapi hän eläkkeenä, jos hän on täyttä-
oyt 50 vuotta ja palvellut 25 vuotta, kolmeneljäsosaa palkasta, jos
on täyttäayt 45 vuotta ja palvellut 25 vuotta, kaksi kolmasosaa
palkasta, jos on täyttänyt 40 vuotta ja palvellut 20 vuotta, puolen

348

palkasta sekä jos on täyttänyt 35 vuotta ja palvellut 15 vuotta,
oeljännenosaD palkasta. Muut Metsähallituksen virka- ja palvelas-
miehet nauttivat samoja eläke-etuja kuin si villi virastoo virkamie-
het ylipäänsä.

31 §.

Virka-arvo Suomessa voimassa olevan arvojärjestyksen mu-
kaan od MetsähallitukseD virkamiehilla seuraavasti: ylitirehtöö-
rillä viidennessä, metsäneuvoksella kaudennessa, metsftnhoidon
ylitarkastajalla, kamreerilla ja sihteerillä seitsemännessä« metsi-
insinöörilU ja metsäaktuariolla kahdeksannessa, metsdnarrosteli-
jalla, metsfinhoitajalla, ensimmäisellä apukamreerilla ja apulais*
sihteeriilä yhdeksännessä, toisella apukamreerilla kymmeneDnessfi
sekä kaDslistilla ja kiijanpitdjällä kahdennessatoista luokassa.

32 §.

Virka matkustuksista saavat Metsähallituksen virkamiehet
lukea korvausta voimassa olevan matkustussäännön mukaan seu-
raavasti: ylitirehtööri neljännen luokan mukaan, metsäneuvos,
metsänhoidon ylitarkastaja, kamreeri ja sihteeri viidennen luokan
mukaan, metsäinsinööri ja metsäaktuario kuudennen luokan mu-
kaan, metsänarvostelija, metsänhoitaja, ensimmäinen apukamreeri
ja apulaissihteeri seitsemännen luokan mukaan sekä toinen apu-
kamreeri, kirjanpitäjä ja kanslisti kahdeksannen luokan mukaan.

33 §.

Toukokuun 1 ja Lokakuun 1 päivän välisenä aikana ovat
ylitirehtööri ja kaikki Metsähallituksen virkamiehet oikeutetut
saamaan virkaloman, ylitirehtööri ja metsäneuvokset kuudeksi
viikoksi ja muut virkamiehet neljäksi viikoksi semmoisessa sovi-
tussa järjestyksessä, jonka ylitirehtööri hyväksyy.

34 §.

Jos ylitirehtööri haluaa, paitsi edellisessä §:ssä mainittaa
virkalomaa, virkavapautta pitemmäksi aikaa kuin kahdeksi vii-
koksi, tehköön siitä hakemuksen Keisarilliseen Senaattiin. Metsa-
neuvokselle saa ylitirehtööri tarvittaessa myöntää vapautusta
virantoimituksesta, ei kuitenkaan pitemmäksi ajaksi kuin kahdeksi
viikoksi, sekä muille Metsähallituksen virkamiehille enintään kau-

349

deksi viikoksi, jolloin on pidettävä huolta siitä että, jos tarvitaan,
sijaineD sUlä aikaa hoitaa virkaa.

Jos joku Metsähallituksen virkamiehistä tarvitsee pitemm&D
ajao vapaatta, talee Metsähallituksen IflhettAä hakemuakirja oman
lausuntonsa ohessa Keisarilliseen Senaattiin.

V LUKU.
Vlrkavirhelstä Ja rangaistuksista.

85 §.

Kun aihetta ilmaantuu syytökseen ylitirehtööriä tai metsä-
nenvosta vastaan virkavirheestä, on se tehtävä Keisarillisessa Tu-
nin Hoyioikeudessa.

36 §.

Jos joku Metsähallitukseen kuuluvista tai Metsähallituksen
alaisista virkamiehistä virkaan kuuluvassa toimessa on tehnyt
itsensä syypääksi pienempään virheeseen tai laiminlyömiseen
taitamattomuudesta tai muusta syystä, antakoon Metsähallitus,
asianhaarain mukaan, syylliselle muistutuksen tai varoituksen
tai langettakoon hänet vetämään sakkoa, joka v^staa korkeintaan
jhden kuukauden palkkaa.

Jos laiminlyöminen tai virhe on raskaampaa laatua tai
ousittu, tahi jos yksityisen etu siitä kärsii, on syyllinen pantava
syytteenalaiseksi sen paikkakunnan alioikeudessa, missä virhe on
tehty, ja erottakoon Metsähallitus, jos sen tarpeelliseksi katsoo,
häoet virantoimittamisesta, kunnes asiasta on lopullisesti tuo-
mittn tai oikeus toisin määrää. Sillä aikaa pidätetään hänen palk-
kaosa, jos ei Metsähallitus katso kohtuulliseksi antaa syytetylle
jotakuta osaa siitä.

37 §.

Jos Metsähallituksen alainen virkamies tarpeettomasti vii-
vytielee asian käsittelyä tai laiminlyö häneltä vaaditun lausunnon
aatamista tahi toimituskiijain tai säädettyjen ilmoitusten laati-
mista tai lähettämistä määräajalla, määrätköön Metsähallitus hä-
net sopivan sakon uhalla täyttämään velvoUisuutensa.

350

VI LÜKÜ.
Brlnäisiä maäräykslä.

38 §.

Metsähallitus ja sen alaiset virkamiehet ovat oikeutetut
tarkastuksissa ja muissa toimitoksissa vaatimaan ja saamaan
tarpeellista virka-apua asiaoomaisilta viranomaisilta, jonka ohessa
Metsähallitus tarvittaessa pyytäköön asianomaisen Kuvernöörin
määräämään kruanunasiamiehen valvomaan kruunun etua metsän*
hoitolaitosta koskevissa toimitoksissa ja oikeudenkäyniieissä.

39 §.

Muutosta MetsähallitukscD päätöksiin ja mäöräyksiin, jotka
ovat sitä laatua, että niistä voi valittaa, haetaan Keisarillisen Suo-
inen Senaatin Talousosastossa valituksen kautta, joka on sinne
jätettävä viimeistään k:lo 12 kolmantenakymmenentenä päivänä
päätöksestä osan saatua todistuksen kanssa osan saamisesta.

Päätöksestä, joka koskee muistutusta tahi varoitusta Metsä-
hallituksen alaiselle virkamiehelle ei ole lupa valittaa. Päätös,
joka koskee virantoimituksesta erottamista syytteessäolo-ajaksi
pantakoon tävtäntöön vaikka siitä olisikia tehty valitus.

40 §.

Metsähallituksen laatimasta virkaehdotuksesta saa tehda
valituksea Keisarillisen Suomen Senaatin Talousosastoon, kuo
valitus koskee semmoista virkaa, jonka hakuaika on viisikym
mentäkuusi päivää, kuudenkymmenen päivän kuluessa, munteo
kolmenkymmenen päivän kuluessa.

41 §.

Tämä ohjesääntö, jonka kautta kumotaan Armollinen Johto-
sääntö Metsänhoitohallitukselle Suomen maassa, annettu 12 p:nä
Huhtikuuta 1876, Armollinen Johtosääntö niille virkamiehille.
jotka ovat Metsän hoitohallituksessa metsänhoitoa varteu sotilas
viraston puustelleissa, annettu 5 p:nä Huhtikuuta 1883, mikäli se

351

koskee mainittujen yirkatalojen metsänhoitoa varten Metsähalli-
tukseen asetettaa toista metsäinsinööriä 20 p:oä Elokauta 1887
annetto^ Armollinen Asetas laajennetusta vallasta maan hallinto-
Tirastoille, mikäli se koskee Mjetsänhoitoballituksen ratkai^vaksi
jätettliviä asioita^ sekä mita muuten on asiassa säädetty, astuu
Toimaan puiä kuuta 190 .

Ehdotns menodUnoSksl Metofthallltaste Tarton.

Ylitirehtööri

2 metsäneuvosta

palkkaa 8,000: —
palkkiota 4,000; —
palkkaa 7,000: —
palkkiota :^000: —

Kruununmelsäin hoidanto-osasto :

Metsäinsinööri. . . . palkkaa 5,000: —

palkkiota 2,000: —

3 tnetsänhoitajaa . . . palkkaa 4,000: —

palkkiota 2,000: —

Metsäntaksationiosasto :

Metsänhoidon ylitarkas-
taja palkkaa 6,000: —

palkkiota i\000: —
Metsänarvostelija . . palkkaa 4,000: —

palkkiota 2,000: —

Piirustustöitäyarten(5 piirustajaa ä 1,500: — )

VirkatalO'Osasto :
Metsäinsinööri. . . . palkkaa 5,000

palkkiota 2,000
Metsänhoitaja . . .

palkkaa 4,000
palkkiota 2,000

TilastO'Osasto :
Metsäaktuario .... palkkaa 5,000: -

palkkiota 2.00": -

apotöitä varten (arv. määräraha) . 2,400 —

12,000

9,000

7,000

6,000

8,000

6,000
7,500

7,000

6.000

7,000
2,400

Siirto —

12.000

18,000

7,000

1«,000

8,000

6,000
7,500

7,000

6,000

7,000
2,400

98,900

a53

Siirto

—

98,900

Kamreeriosagto :

Kamreeri palkkaa 6,000: —

palkkiota 2,000: -

8,000

—

8,000

Ensimmäinen apakam-

reeri palkkaa 4,000: —

palkkiota 2,000: —

6,000

Toinen apukamreeri . palkkaa 3,000: —

palkkiota 1,000: —

4,000

2 kiijanpitäjää .... palkkaa 2,000: —

palkkiota 1,000: —

3,000

—

6,000

—

aputöttä varten (arv. määräraha) 2,400: —

2,400

—

2,400

Kansliaosasto :

Sihteeri palkkaa 5.000: —

palkkiota 2,000: —

7,000

—

7,000

Apulaissihteeri . . . palkkaa 4,000: —

palkkiota 2,000: -

6,000

—

6,000

—

Kanslisti palkkaa 2,000: -

palkkiota 1,000: —

3,000

—

Registraattori .... palkkiota 2,400: —

2,400

—

Puhtaaksikiijoitusta varten (5 ä 1,500: — )

7,500

—

7,500

—

Vanhempi vahtimestari palkkaa 600: —

palkkiota ja vuokrarahoja 900: —

1,500

—

1,500

—

Nuorempi vahtiniestari palkkaa 500: —

palkkiota ja vuokrarahoja 800: —

1,300

—

1,300

—

Palkkion lisäystä saavat 5 ja 10 vuoden

palvelusajan jälkeen metsäneuvokset, met-

sdnhoidon ylitarkastaja, metsäinsinöörit,

metsäaktuario, metsänarvostelija, mesän-

hoitajat, kamreeri, ensimmäinen apukam-

Siirto

—

154,000

—

reerf, sihteeri ja apulaissihteeri 500 mark-
kaa, toinen apukamreeri 400 markkaa,
kirjaapjläj&t ja kaostisU 300 markkaa;
sekä 6, 10 ja 15 vuoden palvelusajan jAl-
keen registraattori, pilrustajat puhtaaksi-
hirjoUtajat ja vahtimestarit 150 markkaa.

Tarverahoja

- 168,000 -

my.i

rll

Luettelo Metsähallitiikseii antamista

maäräyksista.

1907.

Hnhtik. 8 p. Mäfträys MeisäkonduktÖöri I. K. D, Lassüalle hoitamaan

3 kuukanden ajan Taomarniemeii metsänvartija-
koulan opettajanvirkaa.

> 10 p. » MeisäkonduktÖöri E. Mäntt/vaaralle hoitamaan

toistaiseksi Saojftrven lahjoitusmaan metsän-
hoitajan tointa.

> 10 p. > MetsäkondvktöÖri Ä. TervoUe johtamaan metsän-

hoidollisia töitä Risteeppälän labjoitasmaalla.

> 13 p. > MeisäkonduktÖöri Ä. S. TorckeWüle olemaan tois-

taiseksi metsänhoidontarkaatajana.

> 13 p. > MetsäkonduktöÖri Ä. Oranifille hoitamaan 1 kuu-

kanden ajan yhtä meteänarvostelijan tointa.

> 15 p. > MetsäkonduktöÖri L. E. E. HyväriseUe hoitamaan

vakanssiaikana Loimalan hoitoalueen metsän-
holtajanvirkaa.

> 18 p. « Apulaismeisänhoitaja T. Lund'ille hoitamaan

Lniron hoitoalueen metsänhoitajanvirkaa, kun-
nes se vakinaisesti täytetään.

> 18 p. > MetsäkonduktöÖri L. Hirviaholle hoitamaan tois-

taiseksi apulaismetsänhoitajan tointa Kitisen
hoitoalneessa.

> 22 p. > MetsäkonduktöÖri K. Ä. Wolaselle leimaamaan

puita Alakitkan jakokunnan metsämailla.

> 22 p. » Metsäkotiduktböri W. Nevanltmiaile sin srn.

> 24 p. » MetsäkonduktöÖri J. K. Tuorüle piirustustöiden

johtajantoimeen Metsähallituksessa.
» 24 p. » MetsäkonduktöÖri E. af HällstrÖm'ille avustamaan

Salamajärven hoitoalueeRsa kiireellisissä metsän
hoitotöissä.

356

Hnhtik. 25 p. Määräys Metmnhoitaja J. HaekstedVilU olemaau 1 vnoden

ajan metsänhoidontarkastajana.

> 25 p. » Metsäkonduktööri E. S^'emvaU'iüe hoitamaan tois-

taiseksi Ranuan hoitoalneen metsftnhoitajan-
virkaa.

> 25 p. > Metsäkondtiktööri T. W. Rydrnafiüle avnstamaan

Anreen hoitoalueessa kiireellisissft metsftn-
hoitotöissä.

> 26 p. > MetmkondtdciÖÖri Ä. Gaut6n*iUe avnstamaan Pao-

langan hoitoalueessa küreelllsissä metsftn-
hoitotöissä.

> 26 p. > Metsäkondtiktööri J, Hartman'ille avastamaan

Padasjärven hoitoalueessa kiirellisissft metsän-
hoitotöissft.
» 27 p. » Mefmkandtdctööri W, Westerlund'üle hoitamaan

I kuukauden ajan Alaj Arven hoitoalueen met-
sftnhoitajan virkaa.

» 27 p. > Meisäkanduklööri L. Ldvoüe avustamaan Mel-

tauksen hoitoalueessa kiirellisissä metsftnhoito-
töissä.

> 29 p. » Metsäkonduktööri 0. Heikinheimolle avustamaan

Pällilän hoitoalueessa maanlaatujen tutkimia-
ja metsät uhohyönteisten torjumistOissft.

> 30 p > Mctsäkotiduktööri T. Nysten'üle olemaan edelleen

toistaiseksi apulaismetsänhoitajana üomaan
hoitoalueessa.
Toukok. 2 p. » Metsäkondtiktööri, ßl. rnaisteri K, 0. Herpman'ük

leimaamaan puita Alakitkan jakokunnan metsft-
mailla.

> 4 p. > Metsäkoftduktööri T, Gottlebeti^üle hoitamaan 2

kuukauden ajan lin hoitoalueen metsAohoitajan-
virkaa.

> 7 p. » Metsänhoitaja T. A. Heikel' ille olemaan toietai*

seksi ylimääräisenä apulaisvirkamiehenä Metsft-
ballituksessa.

> 7 p. » Metsänhoitaja E. EUtmenthaV iUe hoitamaan 6

viikon ajan Kolarin hoitoalueen metsänhoitajan-
virkaa.
» 7 p. » Metsäkonduktööri B. W. Linnoiialle hoitanuian

II kuukauden aikana Halmejärven hoitoalneen
metsänhoitajanvirkaa.

367

18 p.

Tookok. 16 p^ MMUrftya Metsäkonduktöäri 0, Heikinheimolle hoitamaan

2 knukandeu ajan Tuomamiemen metsänvartija-
koulnn johtajaovirkaa.

MetsänkoUc^ E. Hvltin'iüe hoitamaan Lapin
tarkastaspiirin ylimetsftnhoitajan virkatehtäviä
sillft aikaa kau ylimetsftnhoitaja E Wichmann
on metsftrajakommiraioouin tOissä.
Meisäkondtiktööri B. 0. W, Borg'iUe olemaan
toistaiseksi metsänhoidontarkastajana.
MetsäkmtduktöÖri A, Tervoüe toistaiseksi hoita-
maan Utajftrven hoitoalneen metsftnhoitajan-
virkaa.

Metsäkonduktoöri W. Westertund'ille hoitamaan
metsftnhoidollisia töitä Ristseppälän lahjoitus-
maalla.

Metsäkonduktöört P. Pikoff iüe avustamaan Inarin
hoitoalaeessa kiireeltisissä leimaustOissä.
Metsäkondnktööri E. af HcUlström'üle avustamaan
Saomussalmen hoitoalueessa kiirellisissä metsän-
hoitotOissä.

Meisäkondtiktööri W. JalavcUle hoitamaan 6 vii-
kon ajan II:n metsflinsinöörin virkaa Metstt-
hallituksessa.

Metacmhoitaja G» E. E, Wasaatjemalle hoitamaan
10 pttivän ajan baomusjärven hoitoalneen met-
s&nhoitajanvirkaa.

Metsäkonduktööri Ä. Sföman'ille olemaan toistai-
seksi metsftnarvostelijana. >>
Metsäkonduktööri Y. Hannikaiselie hoitamaan 6
vilkon ajan Kemin hoitoalneen metsänhoitajan*
virkaa.

Metsäkonduktööri A. Calamniukselte avnstamaan
Inarin hoitoalneessa kiireellisissä leimaustöissä.
Metsäkonduktööri J, Hj\ Ldndhohm'ük avustamaan
Rannan, Ylisimon ja Taivalkosken hoitoalueissa
kiireellisissä metsftnhoitotöissft.
Mßtsäkofiduktööri 0. Heikinkeimolle olemaan tois-
taiseksi metsänarvostelijana.
MetsäkondtiktÖÖri, vapaaherra A. Standertsigold'ille
avustamaan Jongunjoen ja Suomnsjärven hoito-
alueissa rautaJtiehakkauksissa.

18 p.
25 p.

25 p.

29 p.

30 p.

31 p.
Kes&k. 4 p.

> 17

P-

> 17

» 18

P-

> 18

368

HeiDäk.

1 P.

8 p.

Kesäk. 26 p. Mftäräys MetaäkonduktÖöri W. Rosehder'ille hoitamaan tb-

kansaiaikana Mnonion hoitoalueen mets&nhoi-
tajanvirkaa.

> 26 p. » MctsäkonduktÖÖri 7! Sandeirüle hoitamaan tou-

taiseksi Siikajoen hoitoalueen metsänhoitajan-
virkaa.

> 26 p. » Metsänhoitaja K A, Brander' tlle hoitamaan 2

viikon ajan Oniujärven tarkastaspiirin ylimet-
8&nhoitajanvirkaa.

> Metsäkondukiööri L, L&ivoUe avuntamaan Rova-
niemen hoitoalueeasa kiireellisissä leimanstöissL

» ÄptUaismetsänhoitaJa L. L, Wahlberg'iile hoita-
maan 1 knukauden ajan Kuusamon hoitoalueen
met«anhoitajanvirkaa.

» Metsäkondukiööri W. Wesierlutid'üle olemaan
toistaiseksi metaänarvoatelijana.

> Metsäkondtädööri W. Lindholm'üle olemaan apo-
opettajana Evon metsAnhoito-opiston oppilaiden
kftytftnnOUisissä harjoitustöissA.

8 p. » Apulaismetsänhoiic^'a A. ArimoUe olemaan tois-
taiseksi V. t. opettajana Evon metsanhoito-
opistossa.

8 p. > Metsäkondukiööri T. W. Paavoselle hoitamaan

toistaiseksi apnlaismetsänhoitajan virkaa Evon
metsttn varti jakoulussa .

9 p. > Metsänhoitaj'a A. L. Behm'üle hoitamaan 1 kua-

kauden ajan Wüpurin— Mikkelin laanien tar-
kastuspüriu ylimetsänboitajan virkaa.

13 p. > Metsänhoitaja G. Bruncronalle hoitamaan 2 vii-
kon ajan Sali an hoitoalueen metsllnhoitajan-
virkaa.

13 p. » Metsäkondukiööri K. T. GoUleben'iUe avustamaan

Tuntsan hoitoalueessa kiireellisissä leimaas-
töissä.

15 p. » Metsäkondt^tööri L. MasaliniUe avustamaan

Korpiselan hoitoalueessa kiireellisissä metsAn-
hoitotöissä.

15 p. > Metsäkondukiööri E. SljenwdU'iUe hoitamaan 1

kuukauden ajan Ylisimon hoitoalueen metsftn-
hoitajan virkaa.

359

Heinäk. 16 p. Mäftrftys Metsäkonduktööri I. K. D, Ijossilalle hoitamaan

toistaiaeksi Tuomarniemen metsänvartijakoalon
opettajanyirkaa.
> 20 p. > Metsäkonduktööri J. K Tuoriüe olemaan lisä-

jäsenenä Anjalan sakakartanon osittamista var-
ten asetetassa kommiasioonissa.

Pöytäkirja,

tehty Snomen Metsänhoitoyhdistykseii vuosikokouk-
sessa Savonlinnassa 21 p. Elokuuta v. 1907.

LäsDä olivat senraavat yhdistyksen jäsenet: metsänhoitajat
A. J. Ahlberg ja A. S. Arimo, ylimetsäDhoitaja A. Borenius, yksi-
tyismetsdnhoitajat Erik Borenius ja A. Burgman, metsänhoitajat
£. Ekstam ja K. O. Elfving, kunnallisneuvos K. Fieandt, virka-
talojentarkastaja K. Fngren, metsänhoitaja J. Hackstedt, metsän-
hoidonneuvoja W. V. F. Harlin, metsänhoitaja A B. Heiander,
ylimetsänhoitaja F. M. Lagerblad, metsdnhoidonopastaja A. Man-
kinen, metsäkonlunjohtajat E. Nylander ja J. O. Peurakoski, metsä-
konsnlentti luutnantti S. A. Sohlman, ylimetsänhoitaja G. O. Tim-
gren, kirkollisvirkatalojen metsänhoitaja Aug. TÖtterman sekä
Raopion läänin maanviljelysseuran edustaja, maisteri B. Granit-
nmoniemi, tilanomistaja Ad Wright ja metsänhoidonopastaja A.
RoiTQ.

Yhdistyksen puheenjohtaja F. M. Lagerblad luki seu-
raavan avauspuheen.

A. K.

Kaikkialla maailmassa vallitsee nykyään murtoaika,
mutta enemmän kuin muualla on tämä meillä Suomessa
laita. Me jäimme routavuosina jälelle muusta maailmasta
ja knn saimme takasin vapautemme oli meillä ehkä liian
küre, tahdoimme rientää muitten kansojen sivu ja teimme
byppäyksen nun pitkän, että nyt on vaikea jälleen päästä
tasapainoon. Tämän me kuitenkin kyllä ehkä saavuttai-

simme, ell'ei meillä olisi toinen iso pahe, joka meitä uhkaa
viedä turmiolle, nimittäin keskenäinen riitaisuutemme.

Saman äidin lapset, veljekset, jotka äsken oval päas-
seet hengenvaarasta, kiistelevät nyt suurista ja pienistä asioista
ja kun mielet ovat kärtyiset, nun syyt riitoihin eivät kos-
kaan lopu.

Varsinkin on kieliriita meillä nykyään aivan luonnoton.

Suomen kieli on jo siksi kehittynyt ja on päivä päi-
vältä yhä enemmän oleva myös sivistyneen luokan kieli,
jonkavuoksi kaikki sille tulevat oikeudet jo oman painoD
vaikutuksesta aikaa myöten toteutuvat. Ne heukilöt taas,
jotka iaht ovat, muita loukkaamatta, työskennellä sen edistä-
miseksi, saavat kaikkien kansankerroksien kunnioitusta.

Ruotsi ei nyt enää voi millään tavalla vahingoitta suo-
men kieltä, mutta kansan kielenä, kun sekin on, tulee sille
antaa kunniaa, varsinkin koska maalle kokonaisuudessa tästä
vanhasta kultuurikielestä on suurta byötyä, tämän kautta
kun voimme vaihtaa ajatuksia ja tuUa yhteissiteihin kaikkien
länsipohjoismaiden kansojen kanssa.

Monta on vielä epäkohtaa kielioloissa ja on luonnol-
lista, ett'ei näitä muutamissa päivissä saada poistetuksi, mutta
tarpeeton on ärsyttävällä tavalla muistuttaa toista puoluetta
jokaisesta pienestä epäkohdasta.

Kuvaavaa tässä suhteessa on eräitten sanomalehtiemme
kirjoitustapa. Fariseuksen tavalla lyövät he rintaansa ja
luettelevat kaikki vastapuolueen laiminlyömissynnit ja mita
kaikki vastapuolueen toiseen puolueeseen nähden pitäisi tehdä
ja toimia, mutta omista velvollisuuksista — ei sanaakaao.
Toiselta kaikkia vaaditaan, omia heikkouksia ei nähdä. Eikö-
hän tämä ole suorastaan taisteluun ärsyttämistä? Ja kuiten-
kin tällaisia kirjoituksia kirjoitetaan rauhan toimeensaami-
seksi, koska kävelemme täällä kuin tulivuoren rinteellä.

Kun rauhallisen kehityksen ja toiselle kunniaa anta-

misen tiellä voimme paljon pikemmin päästä päämaaliimme,
miksi me toisiamme ärsytämme?

Kieliriitamme on hyödyksi ainoastaan yhteiselle viboUi-
seile, taantumissuunnan kätyreille.

Sen vuoksi: pois kielirüta ja rotuviha, joka turmelee
ja yahingoittaa kansammel

Samaten kun on kieliriidan laita, meidän ei myöskään
pitäisi alati repi uudestaan auki niitä haavoja, jotka viime
vuosien taisteluaikoina olemme toisiimme iskeneet. Jos joku
heukilö, kuulkoon mihin puolueeseen tahansa, on inhottavia
tekoja tehnyt, vastatkoon siitä itse, niinkuin muutkin pahan-
tekijät mutta ei puolue, ellei se ota näitä tekoja puolustaak-
sensa. Ryhmittyminen eri puolueisiin menneinä vuosina val-
litsevien olojen mukaan, jotka nykyään eivät enää ole ole-
massa, on mielestäni järjetöntä ja saa ihmiset viimein taistele-
xnaaD tuulimyllyjä vastaan.

Varsinkin on tällainen taistelu järjetön kun asia koskee
pubtaasti taloudellisia kysymyksiä, niinkuin metsiemme hoi-
toa. Luulisi, että metsiemme hoidolla ei olisi mitään kieli-
riitojen ja valtiollisien kysymyksien kanssa tekemistä, mutta
min ei kuitenkaan ole ollut asian laita. Tiedämme kaikki,
että on ollut kaksi eri metsänhoidollista ybdistystä toimin-
nassa, jotka viimeaikaisissa, kiivaissa valtioUisissa taisteluissa
oYat tulleet seisomaan vastakkain ja tehneet yhteistyön mah-
dottomaksi.

Kun tämä on suuri epäkohta ja aivan lamauttavalla
tavalla estää metsänystäväin työtä, on Suomen Metsänhoito-
yhdistyksen johtokunta, joka tähänkin asti on voimiensa
mukaan koettanut pitää kieli- ja valtiollisia riitoja erillään
yhdistyksen työstä, mielipahalla nähnyt tätä maallemme tur-
mioUista, metsänhoidoUisien voimien hajaannusta. Vanhem*
pana yhdistyksenä on Suomen Metsänhoitoyhdistys katsonut
voiyansa ottaa ensi askeleen näitten voimien jälleen kokoami-
seen ja on mielihyvällä huomannut, että samat ajatukset

vallitsevat myös toisen metsäseuran johtavien miesten kesken
sekä että siinäkin od asian menestymiseD tähden halattu
yhteistyöhön ryhtymistä.

Molempien yhdistyksien puolesta on sen vuoksi yhteinen
komitea laatinut ehdotuksen ison metsäseuran lyön järjestä-
miseksi yksityisten metsänhoidon parantamista varten. Eh-
dolus tulee tässä vuosikokouksessa julkiluettaraksi ja tar-
kemmin selitettäväksi, jonkatäbden en tahdo siitä sen enem-
pää puhua, mainitsen vaan että asiallinen työ tämän ehdo-
tuksen toteuttamisen kautta minun mielestä tulisi turvatuksi.

Tämä koskee työtä yksityismetsänhoidon parantamiseksi,
joka opetus- ja herätystyö on hyvin laaja ja voimia kysyvä
sekä on sen vuoksi siinä, Jos missään, yhteisvoimat tarpeen.

Suomen Metsänhoitoyhdistykseilä on kuitenkin oUat mui-
takin tarkoitusperiä ja on nyt ratkaistava, tnleeko yhdistyksen
jatkaa työnsä näillä aloilla, vaikka sen toimi supistetaan
tahi onko aivan uusi yhdistys sitä varten muodostettava.

Minun mielestä voisi ajatella, että Suomen Metsänhoito-
yhdistys vielä jäisi toimimaan, vaikka nun iso ja tärkeä osa
sen toiminnasta jätetään pois, tietysti kuitenkin niillä muu-
toksilla kuin uusi aika vaatii. Se seikka, että yhdistys va-
paaehtoisesti toiselle yhdistykselle, joka kokonaan antautuu
yksityismetsänhoidon alalle ja senvuoksi toivottavasti saa
parempia tuloksia aikaan, iuovuttaa tämän toiminta-alansa
ja sitä varten nauttimansa, rahavarat, ei suinkaan ole Suomen
Metsänhoitoyhdistykselle häpeäksi, vaan päinvastoin kunniaksi,
jonkatähden tällainen uhraavaisuus ei pitäisi antaa aihetta
yhdistyksen kokonaan lakkauttamiseen muussa tapauksessa
kuin ett'ei se enää täytä ajan vaatimuksia muissakaan suh-
teissa ja että sen enlisien sääntöjen muuttaminen tulisi liian
paljon paikkaustyöksi.

On siis, sanan todellisessa merkityksessä, Suomen Met-
sänhoitoyhdistyksen elinkysymyksiä nyt ratkaistava ja, toi-
voen arvoisat läsnäolijat tervetuUeiksi kokoukseen, luotan

tänne saapuneitten Suomen Metsänhoitoyhdistyksen jäsenien
hyvääii tahtoon saada asiat parhaiten järjestetyiksi ja hyviä
taloksia tuottavaa yhteistyötä toimeen.

2§.

Johtokunnasta olivat eroamisvuorossa herrat Lagerblad,
Fieandt Ja GrönvalL Toimitetussa vaalissa saivat enimmät
äänet ylimetsäDhoitaja F. M. Lagerblad joka sai 16 ääntä,
kannallisneuvos K. Fieandt, 16 ääntä ja johtaja A. Grönvall,
13 ääntä.

Varajäseniksi valittiin metsänhoitaja T. A. Heike), met-
sänhoitaja K. 0. EIfving ja metsänhoitaja A. Tötterman.

3§.

Johtokunta valitsi keskuudessaan puheenjohtajaksi yli-
metsänhoitaja F. M. Lagerbladin ja varapuheenjohtajaksi pa-
rooni Otto Wreden ja sihteerikseen A. B. Heianderin.

Yhdistyksen sihteeri luki seuraavan vuosikertomuksen :

Vnosikcrtomtts.

Viime vuosikokouksen jälkeen on yhdistyksen johto-
kunta oilut koolla kuusi kertaa, nim. 10 p. elok. ja 2 p.
lokakoata sekä 28 p. joulukuuta 1906, 28 p. tammikuuta,
28 p. huhtikuuta ja 20 p. elokuuta v. 1907. Näissä kokouk-
aissa on yhdistyksen juoksevista asioista työsuunnitelmasta
y. m. lähempiä määräyksiä annettu ja kun yhdistyksen toi-
minta kuvastuu ensi sijassa niissä toimenpiteissä, joihin johto-
kunta on ryhtynyt, tehdään niistä lähemmin selkoa.

Kun vuoden 1906 loputtua Suomen Metsänhoitoyhdistys
ei enää saanut erityistä määrärahaa hyvän metsänhoidon
palkitsemista varten, myönnettiin vuoden 1906 lopussa ai-
noastaan Vesannon maalaisseuralle paikallisten metsäkilpai-

lujen kanDattamista varten 140 mk. — Kun yhdistyksen pal-
kintoja jaettaessa oli ollut varsin vaikeata noudattaa tarpeel-
lista johdonmukaisuutta, kun palkintoja pyytävät olivat toi-
mineet aivan erilaisissa oloissa, päätti johtokunta jobtaja
Grönvallin ehdotuksesta olla niitä jakamatta eotiseeD ta-
paan ja asetti valiokunnan laatimaan ehdotusta metsakil-
pailujen sopivasta järjestämisestä ja metsien palkitsemisesta
yleensä. Valiokunta keräsi tätä varten tietoja eri maan-
viljelysseuroilta, miten nämä olivat metsäkilpailuja ja metsän-
hoidonpalkitsemisia toimeenpanneet ja laati ehdotuksen, jonka
johtokunta, sitä kahdessa kokouksessa käsiteltyään, hyväksyi.
Ehdotus, joka on laadittu sääntöehdotuksen muotoon, on jaettu
maanviljelysseuroille.

Tullakseen läheisempään yhteisvaikutukseen muiden ta-
loudellisten seurojen kanssa oli yhdistys anonut oikeutta
saada lähettää edustajia maanviljelys- ja talousseurojen
edustajiston kokoukseen. Tässä kokouksessa, joka pidettiin
Helsingissä lokakuussa, hyväksyttiin yhdistys edustajiston
jäseneksi ja oikeutettiin sen edustajat, metsänhoitaja T. A.
Heikel ja metsäkoulunjohtaja E. Nylander, ottamaan kokouk-
sessa esiintyvien asioiden käsittelyyn osaa. Kokouksessa,
jossa suuri määrä metsätaloutta koskevia kysymyksiä oli
keskustelun alaisena, olivat yhdistyksen edustajat metsä-
asioiden valmistelua varten asetettujen valiokuntien jäseniä.
Joulukuussa pidettiin yksityisestä alotteesta kokoonkutsuttu
maanviljelysammattimiesten edustajakokous. Tässä oli myös
yhdistys edustettuna; sen edustajia olivat johtaja E. Nylander
ja metsänhoitaja K. 0. Elfving. — Pellervon päivillä edusti
yhdistystä sen konsulentti ja sihteeri, joilla ei kumminkaan
ollut valtaa puhua yhdistyksen nimessä.

Edustajakseen maanviljelys- ja talousseurojen edusta-
jiston kokoukseen, joka pidetään Helsingissä marraskuussa on
yhdistys valinnut entiset edustajansa, metsänhoitajat T. A.
Heikel ja E. Nylander.

Kuopiossa pidetyn vuosikokouksen päätöksen mukaan,
jossa ybdistyksen johtokunnalle aDnettiin toimeksi pitää metsä-
künteimistöpankin aikaansaamishanketta vireillä, päätti johto-
kunta parissa kokouksessa asiaa käsiteltyään asettaaa erityi-
sen yalioknnnan asiaa pohtimaan. Kun ybdistyksen varat
eivät kumminkaan olisi riittäneet kustantamaan tämän valio-
kannan tuottamia menoja, päätti johtokunta hallitukselta anoa
3,000 mk. valtioapua vastamainittujen menojen peittämiseksi.
Tähän ybdistyksen anomukseen ei Senaatti sellaisenaan suos-
tunut, vaan päätti omasta puoiestaan asettaa sentapaisen
komitean, jota kirjeessä oli esitetty ja määräsi tämän komi
tean jäseniksi yhden jäsenen erolla samat henkilöt, jotka
ybdistys oli siiben ehdottanut. Komitean jäseniksi tulivat
ent. senaattori J. Seriachius, pankintirehtööri Emil Scbyberg-
son, vapaaberra 0. Wrede, kunnallisneuvos K. Fieandt, yli-
metsänboitaja F. M. Lagerblad ja metsänboitaja A. B. He
lander. Komitea ei ole ollut kooUa, mutta johtokunta ei
sen synnyttya, ole kajonnut puheenaoUeeseen kysymykseen.
Ybteismetsätalouskysymyksen käsittelyä varten on johto-
kunta asettanut valiokunnan, jobon on valittu metsänboitajat
T. A. Heikel ja J. Wallen, agronomi Osten Elfving ja A. B.
Heiander. Valiokunta on kerran ollut koolla.

Kuopion maanviljelysnäyttelyn ybteydessä pidetyssä
vuosikokouksessa oli keskustelunalaisena myöskin kysymys
uudesta metsälaista ja sen suunnasta. Keskustelun tuloksena
oli kuten muistettanee sellainen päätös, että ybdistys kään-
tyisi senaatin puoleen anomuksella, että ballitus asettaisi
asiaan perebtyneistä benkilöistäkokoonpannun komitean, jonka
tulisi laatia ehdotus uudeksi metsälaiksi ja sen noudattamiseen
ja valvonnan järjestämiseksi ja tämän ybteydessä barkita,
miten yksityismetsänboidon avustaminen ja objaus valtion
varoilla on edullisimmin toimeenpantava. — Tällainen anomus
jätettiinkin senaattiin syksyllä ja sen sekä muutaman vä-
häistä aikaisemmin samaan paikkaan jätetyn samansuuntai-

sen anomuksen johdosta onkin senaatti asettannt komitean.
Tämä komitea ei kumminkaan ole saanut toimekseea mitään
metsälain laadintaa, vaan on sille ainoastaan uskotta lao-
sunnoD antaminen siitä, miten yksityismetsänhoidon edistä-
mistyö on sopivimmin järjestettävä ja jaettava eri maatalou-
dellisten yhdistyksien ja seurojeD välillä, jotka kysymyksen-
alaisella alalla lyöskentelevät.

Vuoden kuluessa on tri A. K. Cajander suosioüisesti
laatinut yhdistykselle ehdotuksen siitä, miten yhdistys voisi
toimia metsänhoidollisten tietojen keräämiseksi. Ehdotuksen
toteuttaminen jätettiin valiokunnalie, johon valittiin herrat
E. Nylander ja K. 0. EIfving.

Kuten muistettanee luettiin johtokunnan v. 1907 varten
laatima raenoarvioehdotus Kuopion vuosikokouksessa. Tämä
menoarvio myöskin sellaisenaan byväksyttiin, mutta se oli
laadiltu sellaiselie edeilytykselle, että yhdistys saisi silloin
anomansa valtionavun 36,000 markkaa, jolioin yhdistyksellä
olisi yhteensä ollut käytettävänään 50,000 markkaa. Kun
valtioapu tuiikin pyydettyä pienemmäksi, nun täytyi yhdis*
tyksen toimintaa suunnitella uudestaan. Pyydettyjen 36,000
markan sijalle myönnettiinkin ainoastaan 12,000 markkaa.
Vuoden 1907 kuluessa oli yhdistyksellä seuraavat määrä-
rahat käytettävinään :

Yksityismetsänhoidon hy väksi :

30. XL 05 myönnetyt . 4,000 mk.

25. I. 06 * . 4,000 »

10. I. 07 3 . 12,000 » 20,000: —

Kirjallista toimintaa varten 9. I. 06

myönnetyt 6,000: —

Yhteensä 26,000: —

Kun yhdistyksellä näin ollen kumminkin oli käy-
tettävänään suurempi summa kuin koskaan aikaisemmin.

nun nostettiin jobtokunnan joulukuussa pitämässä kokouk-
sessa kysymys siitä, eikö yhdistykseD pitänyt palkata itsel-
leen oma sihteerinsä ja päättikin johtokunta jo samassa
kokouksessaan tämän tehdä. Paikka julistettiin haettavaksi
kohta ja 28 p. tammikuuta valitsi johtokunta sihteerikseen
kolmesta hakijasta metsäkoulunopettajan A. B. Helanderin.
Näin ollen sai yhdistys ybden uuden vakinaisen virkamiehen
lisää.

Yhdistyksen konsulentti, luutnantti S. A. Sohlman, jonka
johtokoota oli palkannut toimeeDsa vuoden 1906 alussa, pyysi
johtokuntaa julistamaan paikkansa haettavaksi, jotta muutkin
pääsisivät siitä kilpailemaan. Täbän suostuen julistikin johto-
kunta paikan haettavaksi, mutta hakijoita ei tullut useano-
pia kuin kaksi, joista luutnantti S. toisena, ja vaiittiin herra
S. edelleensä yhdistyksen konsulentiksi.

Kun yhdistyksen istuttaja W. Andersson kohta Kuopion
maanviljelysnäyttelyn päätyttyä pyysi eroa toimestaan ei yh-
distykeellä v. 1907 alussa ollut muita kuin yksi istuttaja
palveluksessaan. Kun yhdistyksen istuttajilla oli verrattain
vähän merkitysta meidän päivinämme, joUoin jokaisella maan-
viljelys- ja paikallisella maanviljelysseuralla on oma virkaih-
jansa ja maanomistajat nun ollen ovat tilaisuudessa entistä
helpommin saamaan neuvoja metsänhoidossa, päätti johto-
kunta lopettaa istuttajavirat kokonaan ja näin ollen sanoa
toisenkin istuttajan, herra 0. Arosen irti toimestaan. Siihen
oähden, että herra Aronen huolellisuudella oli 17 vuoden ai-
kana palvellut yhdistystä myönnettiin hänelle, kun hän 28 p.
huhtik. sai lopullisen eron palveluksestaan, täysi paikka vuo-
den loppuun. Sen johdosta, että herra A. jo helmikuun alussa
oli saanut kehotuksen hakea itselleen toisen toimen, ei herra
A:lla myöskään ole ollut enempää kuin pari toimitusta v.
1907 aikana. Kaikkia näitä yhdistyksen virkailijoiden muutok
sia silmällä pitäen laati johtokunta seuraavau menosäännön
vuodeksi 1907.

Ttdot :

Vallioapu yksityismetsänh. varten 20,000:

t kirjalliseen toimintaan 6,000:

Jäsenmaksuja ja korkoja 2,000:

KoDsulentiD matkaapurahan takasin maksaminen 1,000:

Yhteensä 29,000. -
Menot:

Sihteeri, kirjastonhoitaja, kassööri ja sihteerin

matkakulut 6,500

Konsulentin palkka ja matkat 6,000

Istutlajan t » » 1,500

Edustukset, kokoukset 1,000;

Metsänystävään 4,000

Sen toimittajalle 1,000

Julkaisuihin . . . . • 4,000

Toimittajalle 1,000

Kanslia kustannuksiin y. m 2,000

Johtokunnan matkoihin 1,000

För Nyländska hem 200

Satunnaisiin menoihiD 800:

Yhteensä Smk 29,000: —
Vuoden 1907 alussa oli yhdistyksellä sangen suuri va-
jaus, joka oli johtunut pääasiallisesti ylenmäärin lisääntf-
neen kirjallisen tuotannon johdosta. Vajauksen peittämiseksi
pyydettiin hallitukselta erityistä määrärahaa ja yhdistys sai-
kin tätä varten vastaanottaa 5,000 mk.

Mitä yhdistyksen kirjalliseen toimintaan tulee, nÜD od
kuluneena toimintavuonna painettu Julkaisujen XXIIl niteen
3 vihko 81 sivua, saman niteen vuosikirja

240 sivua, XXIV niteen 1 vihko
208 » XXIV » 2 »
150 >

Yhteensä 679 sivua.

Metsänystävää on painettu kerta kuukaudessa. Sen kuu-
kautinen sivomäärä on ollut pari paiDoarkkia keskimäärin
ja on siinä ollut jonkun verran kuviakin. Metsänystävää
leviää nykyään likemmä 2,000 kppl.

Vaoden kuluessa on yhdistys ottanut uuden painoksen
metsänhoitaja 0. Heikinheimon harvennushakkauksia koske-
vista kirjasta ja sama kirja on käännetty ruotsinkieliseksi
seo perästä kuin ruotsinkieliset maanviljelysseuramoie ovat
ilmottaneet haluavansa lunastaa sitä 1,600 kppl. Tämäruot-
sinnettu painos valmistuu aivan kohdakkoin.

Aikaisemmin mainituista metsäkilpailujen säännöistä on
myöskin niotsinkielisten maanviljelysseurojen varalle hankittu
ruotsinnos, joka sentään ei lopullisesti ole painosta valmis-
tanut.

Metsänpalkitsemisohjesääntöjen käytännössä sovellutta-
misen helpottamiseksi päätti jobtokunta bankkia pienen käsikir-
jan niiden maanomistajien varalle, jotka metsäkilpailuun otta-
vat osaa. Tämän käsikirjan laatiminen uskottiin ybdistyksen
sibteerille. Painosta onkin tämä käsikirja, pieni »Metsän-
hoidon opas» valmistunut.

Ybdistys on myöskin painosta julkaissut mäntytukki-
paiden arvoa ja arvolisäkasvua bavainnollisesti esittävän
seinätaulun, joka on samantapainen kuin Kuopion maanvilje-
lysDäyttelyssä ollut samaa asiaa kuvaava taulu, jonka ybdis-
tys tekijältään lunasti. Taulussa olevat numerot ovat kum-
minkin aivan uudestaan lasketut. Nämä laskelmat ovat
uskotut ybdistyksen sibteerille. Samaten anneltiin hänen toi-
mekseen pienen kirjasen laatiminen, jossa pubeena ollutta
taulua läbemmin selitettäisiin. Tämä vibkonen on myös val
mistuDut nimellä »Sananen tukkipuista ja niiden arvosta»

Ybdistys on tämän lisäksi tebnyt sopimuksen tri A
K. Gajanderin kanssa tri C:n lomakursseilla viime syksynä
pitamän esitelmäsarjan painosta julkaisemisesta. Jobtokun
nan päätöksen mukaan painetaan tämä erityisenä Julkai

sujen vihkona, joka eri maksua vastaan annetaan yhdistykseo
jäsenille ja myydään muille sitä baluaville beakilöille.

Vielä on yhdistys sopinut metsänhoitaja T. A. Heikelin
kanssa' siitä, että hra H. valmiRtaa yhdistykselle käsikirjan^
joka koskee yhteismetsätaloutta, kunnallismetsien aikaansaa-
mista ja ybteismyyntiä. Tri G. Komppa on luvaanut kirjoit-
taa käsikirjan, joka koskee tervanpolttoa ja puiden tislausta
yleensä. Metsänhoitaja K. 0. Elfving kirjoittaa käsikirjan
metsän keinollisesta kasvattamisesta, metsänhoitaja Werner
Cajanus samallaisen kirjan puiden siebenten laadusta, ke-
räämisestä ja itäväisyyden tutkimisesta ja johtaja E. Nylan-
der ja metsänhoitaja I. Lassila käsikirjan hautatervanpoltosta.

Näitä käsikirjoja levittää yhdistys maanviljelysseurojen
välityksellä ja valmistuneita kirjasia on tilattu jo tuntuvat
maarat.

Kuten aikaisemmin mainittiin on yhdistys myöntanyt
200 mk. ruotsinkieiisen metsäosaston painattamista varten
aikakauskirjaan >För Nyländska hem»; myöhemmin on sa-
maan tarkotukseen myönnetty 200 mk. lisää. Kysymyksessä
oleva aikausikirja ilmestyy kaksitoista kertaa vuodessa. Metsd-
osastoa, johon viljalti on tulvannut kirjoituksia, on metsän-
hoitaja K. 0. Elfving toimittanut.

Yhdistyksen kirjallisesta toiminnasta puhuttaessa mai-
nittakoon, että johtokunta! on metsänhoidonopastaja E. Kol-
joselle myöntanyt 50 markan apurahan hänen toimittamansa
metsänkirjanpitovihkon toisen painoksen julkaisemista varten.

Yhdistyksen toiminnasta vasta umpeenkuluneena toi-
mintavuonna puhuttaessa ei voida sivuuttaa niitä neuvotte-
luja, joita on käyty Suomen Metsänhoitoyhdistyksen ja Tapio-
seuran johtokuntien välillä ja joiden tarkotuksena on ollut
saada yhteistoimintaa näiden seurojen välillä ja jotka vähi-
teilen ovat johtaneet siihen, että nyt on tässä kokouksessa
käsiteltävänä . sellaisen uuden seuran sääntöehdotus, joka ot-
taisi yksityismetsänhoidon maassamme erikoisasiakseen ja

jolle molemmat metsäseurat luovuttaisivat yksityismetsänboi^
doo hyväksi nauttimansa varat ja nimensä. Koska tämä
asia myöhemmin toisessa ybteydessä tulee lähemmin puheena-
laiseksi, nun jätetääD sen selittäminen tässä sikseen.

Kuluneen toimintavuoden piirteisiin voidaan myöskin
lokea Snomen Metsänhoitoyhdistyksen osanotto Kuopion maan-
TiljelysDäyttelyyn. f hdistykseh komisaariona ja yleisen metsä-
osaston komisaariona vastamainitussa näyttelyssä oli metsän-
hoitaja K. 0. EIfving. Jokaisella mainitussa näyttelyssä kä-
yijällä lienee vielä tuoreessa muistissa metsäosasto kokonai-
suudessaan. Lukuonottamatta Evon raetsäopiston suurta eri-
koisosastoa oli ybdistyksen komisaario järjestänyt muun osan
ja OD työstään saanut näyttelyn keskuskomitealta mitä suu-
rimmat tnnnustukset. Johtokunta on myös erityisessä kir-
jeessä metsänboitaja E:ä kiittänyt hänen ansiokkaasta työs-
tään. Metsänvartija W. Helomaalle, joka oli taimitarba-osas- '
iosta pitänyt buolta, on ybdistys antanut tunnustukseksi kun-
oiakirjan.

Toimintavuonna on johtokunta vielä laatinut konsulen-
tille ohjesäännön, bankkinut konttoribuoneustoonsa väbän
kalastoa, antanut vaadittuja lausuntoja y. m.

Ybdistys on yhä edelleen vaihtanut Julkaisujaan useam-
pien kotimaisten ja ulkomaisten seurojen kanssa, jotka ovat
lueteltuja ybdistyksen jäsenluettelon ybteydessä.

Vuoden 1906 lopussa kuului ybdistykseen 414 koti-
maista ja 12 ulkomaista, siis ybteensä 426 jäsentä.

Kuoleman kautta on ybdistys kadottanut jäsenensä, nuo-
ren metsäkonduktööri B. A. Ablbergin, isännöitsijä Tb. af For-
sellesen, metsänboitaja Hj. Kingelinin, joka parbaassa mie-
huuden ijässään kuoli, ylimetsänboitaja 0. W. Timgrenin,
joka oli ybdistyksen vanbimpia jäsenia ja ulkomaalaisista
Jäsenistään tunnetun norjalaisen metsänboitaja N. Krogin.

5§-

Luettiin rahastonhoitajan tekemä tili ybdistyksen va-
roista, joka oli seuraavanlainen :

Tili Sttomen Metsänhoitoyhdistyksen varoista

vttonna 1906.

Tili Yleisistä varoista vuonna 1906.

Vastatta V aa :

Sirrto vuodelta 1905.

Arj Talletuksella 825: —

* > Saatavaa Uadenmaan ja Hämeen
läänin maanviljelysseuralle myy-

dyistä lentokirjasista 25: 50

> Käteistä 377: 29 1^227: 79

Tulot:

Valtioapu:
An Yksityismetsätalouden parantamista

varten 8,000

» Kirjalliseen toimintaan 6,000

» Metsätalouden palkitsemiseen . . 300: — 14,300: —

> Korkqja 1: 67

> Jäsenmaksuja 2,038: 28

Myyty kir/allisuus :

> Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Jul-

kaisuja 70: —

> Lentokirjasia 97: 34 i67: 34

Siirto 17,736:08

Siirto 17,735:08

> Nostettu talletukselta 825: —

Otetut lainat:

»Istutosrahastosta» 1,134: 43

Yhdyspankista 500: — \ 634: 43

Palautettu kääntämispalkkiota .... 88: 20

s:n lähettämiskuluja 13: 58

Sekalaisia tuloja 6: —

Siirto üuoteen 1907.

> Saatavaa Uudenmaan ja Hämeen läänin

maanyiljelysseuralle myydyistä lentokirja-

sista 25: 50

Smk. 20,327: 79

Vastaavaa:
Siirto üuodelta 1905,

Per Talletuksella 825: —

> Saatavaa Uudenraaan ja Hämeen

läänin maanviljelysseuralle myy-
dyistä ientokirjasista 25: 50 850:

Menot:

Palkat ja matkakulut:

Per Sihteerin palkkio v. 1905 ... 125

> > V. 1906 . . . 333: 72

Konsuientin palkka 4,900

» matkakulut .... 485: 16

Rahaston- ja kirjastonhoit. palkkio 258: 75

Vahtimestarin palkkio .... 100

Tilintarkastajain palkkiot ... 20

6,222: 63

Siirto 7,072: 63

Siirto 7,072:;63
Tekijäpalkkiot, painatus- ja lä-
hetiämiskustannukset:

Per Tekijäpalkkioita, kirjoituksista» Jul-

kaisuissa» 869: 85

» Tekijäpalkkioita lentokirjasista . . 450: —

» » Julkaisu Jen » painattaminenv. 1905 316: 35

» > »V. 1906 4,291: 69
* Kiertokirjeitten ja blankettejen pai-

natlaminen v. 1905 124: 65

> Kiertokirjeitten ja blankettejen pai-

nattaminen v. 1906 481: 35

» Lähettämiskustannukset .... 407: 95

» tMetsänystävän» menoja v. 1905 1,059: 69

V. 1906 580: 30 8,581: 83

» Metsänhoidon palkitseminen 490: —

Kokoukset ja näyttelyt :

» Yhdistyksen kokoukset .... 90: —

> »Metsänystäväin päiväin» kulut . 53: 25

> Edustuskustannukset Maanv.- ja

Talouss. edust. kokouksesta . . 500: —

j Näyttelykulut 430: 45 i^073: 70

Postikulut, ilmoitukset y, m.

> Postikuluja v. 1905 85: 05

» Postikuluja v. 1906 225: 51

» Ilmoituksista 39: 30

> ^ 463: 30

» Puhtaaksikirjoittamisesta .... 39: —

» Anomuksien kartoittamiseen . . 76: — 928: 16

Huoneuston vuokra y. m,

» Vuokra kanslia-huoneesta . . . 233: 30

> Kalusto kansliaan 125: —

Siirto 1,286: 46 18,146:32

Siirto 358: 30 18,146: 82

Per Kirjojen sitominen 51: 50

> Kirjaston muuttamiDen .... 23: 25 433: 05

Maksettuja lainoja y. m,

» Lfaina »Istutusrahastoon» . . . . 1,134: 43

» » Yhdyspankkiin 500: —

» Korkoa 3: 50 i,637: 93

» Sekalaisia menoja 78: 05

Siirto vuoteen 1907,

> Saatavaa Uudenmaan ja Hämeen

iäänin maanviljelysseuralle myy-

dyistä lentokirjasista 25: 50

Käteistä 6: 44 31: 94

Smk. 20,327: 79
Helsingissä, joulukuun 31 päivänä 1906.

A, Sohlman,

Tili »Istutusrahaston» varoista vuonna 1906.

Vastattavaa:
Siirto Duodelta i905

Ad Lainassa velkakirjoja vastaan . . 6,800

» Talleiuksella 4,623

> Suorittamattomia korkoja ... 180

> Maksettavaksi tilitettyjä korkoja . 292

36 11,895: 79

Tulot:

An Valtioapu 2 istuttcy'an palkkamiseen . . 2,000: —

Korkoja :
» Maksettuja korkoja v. 1905 . . 472: 36

Siirto 472: 36 13,895: 79

Siirto 472: 36 13,875: 79
An Maksettuja korkoja v. 1906 . . 253: 39

» Siirretty korkoGyldto'inrahastosta 30: — 755:75

» Myydyistä taimista 279: 90

» Nostettu talletukselta 7,445: 79

» Maksettu laina yleisistä varoista .... 1,134: 43

Siirto vuoteen 1907,

Ad Lainassa velkakirjoja vastaan . . 11,000: —
» Suorittamattomia korkoja . . . 414: 13 il,4i4: 13

Snik. 34,925: 79

Vastaava:
Siirto vuodelta 1905.

Per Lainassa velkakirjoja vastaan 6,800

» Talletuksella 4,623

» Suorittamattomia korkoja ... 180

» Maksettavaksi tilitettyjä korkoja . 292

36.11,895: 79

Menot:
Palkat ja matkakulut.

Per Istuttaja 0. Arosen palkka v. 1905 375: —

» » » matkakulut v.

1905 500: —

f Istuttaja 0. Arosen palkka v. 1906 1,500: —

» » W. Anderssonin » v. 1906 500: —

> > » matka-
kulut V. 1906 126: 10 3^001: 10

Taimitarhan menot:

» Yhdistyksen taimitarhan menoja

V. 1905 84: 60

Siirto 84: 60 14,896: 89

Siirto 84: 60 14,896: 89
Per YhdistykseD taimitarhan menoja

V. 1906 167: 07 251: 67

» Talletukselle pantu 2,822: 36

Myönnetyt lainat:

» Myönnetty velkakirjaa vastaan 4,200: —

» > yleisiin varoihin . . 1,134: 43 5^334: 43

» Postikulut 8: 30

Siirto vuoteen 1907:

> Lainassa velkakirjoja vastaan. . 11,000: —

> Suorittamattomia korkoja . . . 414: 13

1 Käteistä 198: Ol 11,612: 14

Smk. 34,925: 79
Helsingissä, joulukuun 31 päivänä 1906.

A. Sohlman.

Tili »Gylden'in rahaston» varoista vuonna 1906.

V a s ta tta V a a :

Siirto vuodelta 1905.

An Lainassa velkakirjaa vastaan . . . . 500: —

Tulot:
» Suoritettu korko 30: —

Siirto vuoteen 1907.

An Lainassa velkakirjaa vastaan 500: —

Smk. 1,030:

Vastaavaa:
Siirto vuodelta 1905.
Per Lainassa velkakirjaa vastaan 500:

Siirto 500:

Menot:
Per »Istutusrahastoon» siirretty korko .... 30: —

Siirto vuoteen 1907.

> Lainassa velkakirjaa vastaan . . . . . . 500: —

Smk! 1,030: —

Helsingissä, joulukuun 31 päivänä 1907.

A. Sohlman.

Yllä olevat tilit olemme tarkastaneet vertaamalla niita
meille näytettyihin todisteihin ja havainneet tilit todisteitten
mukaan tehdyiksi, mutta samalla on muutamista todisteista
käynyt selville että ainoastaan osa niihin merkityistä sum-
mista on tilintekovuotena maksettu ja että siis seuraava
tilintekovuosi alkaa jotensakin suurella velalla, jonka määrä
tilikirjoista ei käy selville — viitaten tämä sähen, että yhdis-
tyksen menot ovat olleet tuloja suuremmat ja että kirjanpito
tässä suhteessa on oUut vaillinainen. Myöskin lienee mai-
nittava, että selvää luetteloa yhdistyksen maksavista jäse-
nistä ei ole revisioonitilaisuudessa ollut meillä nähtävänä
Helsingissä Tammikuun 28 päivänä 1907.

R. Vuorio. Ragnar Reinius.

Sen muistutuksen johdosta, jonka tilintarkastajat olivat
tehneet tiliyhteelmän loppuun, huomautettiin johtokunnan puo-
lesta, että yhdistyksellä nyttemmin on aivan uusi tilikirja
sekä uusi täydellinen jäsenluettelo. Nämä jätetüin myös
kokouksen nähtäväksi.

Kun johtokunnalle ja rahastonhoitajalle oli myönnetty
tilivapaus, valittiin uusiksi tilintarkastajiksi hovineuvos R.

Vuorio ja metsänhoitaja R. Reinius. Varalle valittiin vara-
tuomari W. Lindholm ja metsänhoitaja E. Lilius.

6§-

JohtokuDDan esityksestä päätti kokous yhdistyksen johto-
knnnan jäsenille myöntää matkoista johtokunnan kokouksiin
ja kokouspäivistä 7 mk. päivältä ja todelliset matkakustannuk-
sei rautateillä II luokan ja laivoilla I luokan hintojen mukaan.

Johtokunnan jäsenet oikeutettiin näiden matkakulujen
velkomiseen myöskin siltä ajalta, joka oli kulunut viime
Yuosikokouksesta Kuopiossa ja tähän päivään.

7§.

Ensimäisen keskustelukysymyksen Suomen Metsänhoito-
yhdistyksen ja Tapioseuran yhteensulautumisesta alusti yh-
distyksen sihteeri A. B. Heiander seuraavaan tapaan:

Tällaisen kysymyksen käsitteleminen tässä kokouksessa
saattaa varmaan monesta yhdistyksen jäsenestä tuntua ih-
meelliseltä ja oudolta siitä syystä, että yhdistys viinieisessä
vuosikokouksessaan hyväksyi itselleen uudet säännöt etteikä
näin ollen olisi luuilut tarvittavan säännöissä muutoksia mo-
neen aikaan. Esillä oleva kysymys ei kumminkaan voi olla
▼aikuttamatta ainoastaan sääntöjen muutoksen, vaan on syvältä
muuttava koko yhdistyksen vastaista toimintaa. Kysymys
OD joutunut päiväjärjestykseen kokonaan johtokunnan omasta
aiotteesta.

Laatiessaan suunniteimaa vastaiselle työlleeu vuosimeno-
säännön yhteydessä, täytyi johtokunnan tietysti suunnitella
Vk\ä nun, että yhdistys tulisi likeiseen vuorovaikutukseen
muiden maataloudeliisten seurojen kanssa. Kun nimittäin
yksityismetsänhoidon edistämiseksi annetut varat ensi sijassa
ovat uskotut maanviljelys- ja talousseuroille, nun tulee Suo-
men Metsänhoitoyhdistyksen päästä näiden seurojen kanssa
yhteistoimintaan, voidaakseen niiden kautta vaikuttaa tarkotus-

}

periensä hyväksi. Yhdistyksen sihteerin toimeksi aDnettiin
sellaisen ohjelman laatiminen, joka selvittäisi tarpeellisen yh-
teistyöD laadun. Tämä ohjelma oli seuraavanlainen :

Yksityismetsänhoitoa koetetaan maassamme tätä nykyä
edistää pääasiallisesti maanviljelysseurojen, mutta myös jos-
sain määrin metsäseurojen kautta. Edelliset saavat pääosan
uiistä valtion varoista, joita tähän tarkoiukseen uhrataan ja
ajavat asiaaosa, niinkuin luonnoUista on, käytännöllisten toi-
menpiteiden kautta. Metsäseurat voivat vähäisillä valtioa-
varoillaan toimia ainoastaan tietopuolisesti, kirjallisen toimin-
tansa kautta, pitämällä kokouksia ja näin välillisesti vaikutta-
malla yksityismetsien omistajiiu.

Tällä järjestelmällä on varmaan monet suuret puut-
teensa, mutta se nauttii nykyään sangen suurta kannatusta
ja pysyy varmaan ainakin lähimmässä tulevaisuudessa sel-
laisena. On siis välttämätöntä yksityismetsänhoidon edista-
mistyön järjestämistä ainakin lähintä vastaisuutta varten suunni-
teltaessa ottaa tämä järjestelmä läbtökohdaksi.

Maanviljelysseurojen toiminta metsäalalla on käyvä en-
tistään paljoa tehokkaammaksi, jos ne, niinkuin maanvilje-
lys- ja talousseurojen edustajain kokouksessa Helsingissa
viime syksynä ehdotettiin, asettavat erityisiä metsävaliokuntia
metsäasiasta huolta pitämään, mutta selvää joka tapauksessa
sentään on, että niiden toiminta yhä edelleen jää pääasialli-
sesti käytännölliseksi, sillä on melkein mahdotonta ajatella,
että ne tämän toimintansa ohella voisivat suorittaa joitakin
kirjallisia ja teoreettisia töitä. Ei kumminkaan voida aja-
tellakaan, että maanviljelysseurat voisivat pitää omaa, sään-
nöllisesti ilmestyvää metsänhoidoUista aikakauskirjaa, koska
tämän kustantaminen yhdelle seuralle kävisi mahdottomaksi.
Sitävastoin voidaan vallan byvin ajatella, että useammat seu-
rat voisivat tilapäistä kirjallista tointa ylläpitää ja että ne
liittyisivät toisten maanviljelysseurojen kanssa yhteistyöhön

ja siteo mahdoUisesti voisivat julkaista säännöllisesti ilmes-
tyvää aikakauskirjaakin.

Kun kumminkiD valtio on myöskin metsäseuroille myön-
tanyt apuraboja yksiiyismetsäDhoidon ajamista varten ja nämä
apurahat ovat niin pienet, että kysymyksenalaiset seurat ei-
?ät voi suunnata työtänsä käytännölliseen suuntaan, niin
seuraa siitä, että näiden seurojen tulee keskittää voimansa
paremmin tietopuoliseen työskentelyyn. Säännöllisesti ilmes-
tyvien aikakauskirjojen toimittaminen olisi siitä syystä yhä
edelleen jätettävä metsäseurojen toimeksi ja näissä aikakaus-
lehdissä olisi varattava sijaa myöskin niille maanviljelysseu-
rojen kirjallisille hankkeille, jotka tällaiseen aikakauskirjaan
soveltuisivat. Sitäpaitsi olisi sopivaa, että tässä aikauskirjalli-
sQudessa varattaisiin tilaa yksityisten maanviljelysseurojen toi-
menpiteitä, niiden johtokuntien, metsävaliokuntien y. m. toimin-
taa koskeville tiedonannoille. Tämän kautta saavutettaisiin se
etu, että aikauskirja saisi aktuaalisemman merkityksen ja että
lehden toimitus voisi sovelluttaa kirjoituksensa niiden asiain
valaisemiseksi, jotka kulloinkin eri seuroilla ovat päiväjärjes-
tyksessä. Lehti vastaisi näin myös paikallisia vaatimuksia
ja saisi suuremman tilaajamäärän. Kun tällainen lehti näin
ollen tulisi myöskin verrattain laajaksi, niin olisi kobtuullista,
että maanyiljelysseurat ottaisivat osaa sen kustannuksiin ai-
nakin sillä menoerällä, joka kuluisi ylläkosketeltujen tiedon-
aotojen ja untisien tekijäpalkkioihin. — Näin toimitettu ja
kustannettu lehti tulisi olemaan yhtenä ja varmaan sangen
tehokkaana siteenä maanviljelys- ja metsäseurojen välillä.

Sitäpaitse voidaan ajatella, että metsäseurat vastakin,
Dünkuin uäihinkin asti, toimittaisivat kansantajuista metsä-
kirjallisuutta, jota maanyiljelysseurat ottaisivat levittääkseen.
Tällaiseen kirjalliseen toimintaan ei metsäseurojen työ kum-
minkaan voi supistua. On vielä muita sangen suuria ja
tärkeitä tehtäviä, jotka kuuluvat metsäseuroille.

Maanyiljelysseurat työskentelevät ensi sijassa paikalliset

barrastukset päämääräaään, mutta metsäseurojen tulee työs-
kennellä laajempia näkökohtia silmällä pitäen. Metsäseurojen
tärkeimpinä tehtävinä tulisi oUa maamme koko yksityismetsä-
talouden ja yksityismetsieQ tilan valaiseminen. Kaikki työ,
joka tehdään yksityismetsänhoidon edistämiseksi, od jossaio
määrin umpimähkäistä, ellei maamme metsien todellioeD tila
ensin ole selvillä. Tottahan kyllä on, että yksitysmetsämme
arvattavasti joka paikassa maassamme ovat huononpuolei-
sessa tilassa ja että niitä rajusti käytetään, mutta yhtä totta
kun tämä on myöskin se, että yksityismetsänhoidon huonoon
tilaan ei aina ole syynä ainoastaan ymmärtämättömyys ja
hävittämisen halu, vaan muutkin asianhaarat. Järkiperäisen
metsänhoidon mabdollisuus riippuu, kuten tunnetaan, mene*
kistä ja menekki taas puolestaan on riippuvainen uittoväy-
listä ja rautateistä. Siellä missä uittoväylät ovat huonot ja
rautatiet kaukana, saa metsänomistaja huonon hinnan met-
sästään eikä hän siitä syystä myöskään sen parantamisesta
välitä. Jos uittamismahdollisuuksia joUakin paikkakunnalla
voidaan parantaa tahi niitä haittaavia rasituksia poistaa, nun
on sen kautta metsänomistajalle ja metsänhoidolle tehty pal-
joa suurempi palvelus kuin vuosikymmeninä pidettyjen esi-
teimien ja oppikurssien kautta.

Jos ajatellaan olevia oloja maassamme, nun täytynee
myöntää, että liikennesuhteista ja uittoväylien sopivaisuudesta
ja käyttämisestä ainoastaan puutavaroiden ostajilla, siis pui-
den jalostajilla on tietoa, vaan että maan- ja metsänomistaja
on siitä vallan epätietoinen. Ei ole olemassa mitään sellaista
laitosta, joka olisi ottanut kysymyksenalaisista seikoista täyttä
selvää ja siitä syystä on myöskin lauttauskustannuksien suu-
ruuskin, joka sentään hyvinkin tuntuvasti vaikuttaa ostohin-
toihin, tuntematon. Metsätalouden ja etenkin maanomistajien
kannalta katsoen olisi arvaamattoman tärkeätä, että näihin
kysymyksiin luotaisiin täyttä valoa.

Mutta, Jos vastatehdyt väitteet myönnetään oikeiksi,

nun esiintyy samalla kysymys : kenenkä tulisi viitatussa suh-
teessa tarpeellista valaistusta hankkia? Tähän on vastattava^
metsäseurojen. Yksityinen henkilö ei nim. kykene sitä teke-
mään eikä kakaan ole siihen työhön suuremmassa määrin
oikeatettu eikä velvoitettu kuin juuri metsäseurat. Mutta
miten tällaisen työn suorittaminen saattaa käydä päinsä?

Se ei voi metsäseuroilta vastaiseksi menestyä muutoin
kuin yhleistoiminnan kautta maanviljelysseurojen kanssa. Tässä
tarvitaan nim. maanviljelysseurojen liikkuvien neuvonantajien
apna. Maanviljelysseurojen tulisi, mikäli mahdollista, järjes-
taä neuvonantajainsa toimintapiirit vesistöjen mukaan, ei
iäänittäin tabi pitäjittäin niinkuin nyt ja niiden tulisi myös
erityisen suunnitelman mukaan, jonka esim. metsäseura ja
maanviljelysseuran metsävaiiokunta laatisivat yhdessä, antaa
virkailijoilleen tahi jollekin niistä toimeksi tutkia heidän pii-
rinsä sisällä olevain lauttausväylien käyttökuntoa, kalleutta,
uitoD yleistä menoa, sitä mahdoUisesti haittaavia rasituksia
y. m. ja tyydyttäisiin aluksi määräalueiden läpikäymi-
seeo ja tutkimiseen. Näin kerätyt tiedot lähetettäisiin sitten
metsäseurain julkaistavaksi tarpeellisen kartaston laatimista
varten.

Tämä työala antaa varmaan laajuutensa ja vaikeutensa
kautta niin suurta työtä, että metsäseurat ennen pitkää eivät
nykyisillä voimillaan kykene sitä suorittamaan. Luultavaa
on myöskin, että tarpeellisten tietojen hankkimisen järjestä-
miseksjkin tarvittaisiin metsäseurojen palvelukseen lisävoimia,
joista etempänä enemmän.

Metsäseurat voisivat sentään vielä muissakin suhteissa
vaikattaa yksityismetsätalouden valaisemiseksi. Kysymys siitä,
missä määrin metsiämme todellisuudessa käytetään liikaa,
missä suhteessa kotimaassamme käytetty puutavara on ulko-
maille läheteltyyn verraten, on vielä todellisuudessa vastausta
vailla. Näinhinastiset laskelmat perustuvat, niinkuin tunnet-
tua on, verrattain epävarmoihin edellytyksiin. Eihän vielä

ole toimeenpantu laajempia tutkimuksia siitä, kuinka suuri
puutarvekulutus on maamme maalaistaloissa, torpissa j. n. e.
ja kumminkin ainoastaan tätä tietä voidaan ylläesitetyille
kysymyksille löytää vastausta. Tällaisia tutkimuksia voitai-
siin erinomaisen helposti toimeenpaDua, kunhan vaan olisi
niiden toimeeDpanijoita ja näitä taas kyliä olisi maanviljelys-
seuroilla neuvojissaan, jotka neuvomisensa rinnalia sangen
helposti voisivat niitä suorittaa. Määrätyn ohjelman mukaan,
joka laadittaisÜQ paikailisia näkökohtia silmälläpitäen, koot-
taisiin näitä tietoja paikkakunnittain sellaisissa taloissa, jotka
vähäistä korvausta vastaan sitoutuisivat pitämäan tarpeellista
kirjanpitoa. Jo muutamina vuosinakin systeniaattisesti toi-
meenpannut kokeet antaisivat sangen suuriarvoisia tuloksia.

Tässä kumminkaan ei vielä ole kaikki. Kun maan-
viljelysseurat saavat lisää virkailijoita ja heidän toimialat
olisivat, niinkuin yllä jo mainittiin, nun järjestettyjä, että ne
mukautuisivat vesistöjä myöten, nun ei heidän varmaankaan
olisi vaikeata saada ainakin summittaisia tietoja myöskin
siitä, kuinka suuria puumääriä eri paikkakunnilla on kaa-
dettu vuoden tahi talven kuluessa. Ainahan maanviljelys-
seurojen metsävirkailijat matkoillaan saavat tietää missä
osassa heidän piiriänsä suurempia kaatoja tapahtuu ja aina
he voiyat saada käsityksen siitä, kuinka suuret puumäarät
ovat kysymyksessä. Näistä, tosin puutteellisista tiedoista olisi
se suuri hyöty, että sen kautta saataisiin tietää, mistä osista
maata nuo ulkomaille ja suurempiin kulutuskeskuksiin men-
neet puutavarat ovat otetut. Julkaisemalla näiden tietojen
ja tuUihallituksen antamien, puutavaroiden vientiä koskevien
ilmotuksien perusteella asiata valaisevia tilastoUisia ja karto*
grafisia tietoja, tehtäisiin maamme metsätaloudelle arvaa-
mattoman suuri palvelus ja ryhdyttäisiin rakentamaan tämän
talouden haaran tuntemiselle sellaista perustaa, jota muualla
maailmassa ei olekaan.

On vieläkin aloja, joilla maanviljelysseurat ja metsä-

seurat yhteistoiminDan kutta saattaisivat työskennellä metsä-
olojemme selvillesaamiseksi. Eriaomaisen tärkeätä ja samalla
hyödyllistä olisi se, että hankittaisiin tieloja sellaisista sei-
koista, kuin kaikenmoisten työpalkkojen suuruudesla, koski-
vatpa ne hakkuuta, tekoa, ajoa tahi muuta sellaista. Näitä
tietoja saattaisivat maanviljelysseurojen virkailijat sangen hei-
posti koota ja metsäseurat julkaisisivat niitä ajottaisin.

Suuri osa edellä kerättäväksi esitetyistä tiedoista olisi
yielä omiaan helpottamaan puutavaroiden arvon laskemista.
Metsäseurojen toimena olisi tietysti toimittaa tällaisia arvo-
laskuja ja saattaa niitä suuren yleisön tietoon. Samalla
koettaisivat ne kerätä tietoja eri osissa maata maksettujen
puutavaroiden hinnoista ja tässä suhteessa olisivat maauvilje-
lysseurat myöskin avullisina.

Vielä saattaisivat metsäseurat maanviljelysseurojen avulla
työskennellä metsätyöneuvojen parantamiseksi ja ne*saattaisivat
yhdessä aikaamyöten asettaa puutavara-asiamiehiä suurempiin
puutavaramarkkinakeskuksiin ja jos vielä mainitaan, että ne
yhdessä saattaisivat metsänhoidon edistämiseksi toimeenpanna
metsähoitokilpailuja, nun: lienevät pääkohdat tässä kylläkin
laajassa ohjelmassa esitetyt.

Jos maanviljelysseurojen virkailijoilla ei olisi aikaa nii-
hin tehtäviin, joita edellisen mukaan heille voitaisiin asettaa,
nun ei olisi liikaa, että maanviljelysseurat antaisivat näille
apulaisia tahi suoranaisesti palkkaisivat sitä varten erityisiä
benkilöitä, ja kun seurat eivät missään tapauksessa tulisi
ainakaan alussa uhraamaan kysymyksenalaisien tietojen ke-
räamiseen enempää kuin muutamia satoja markkoja vuodessa,
niin ei rahallisen puolen myöskään pitäisi asettaa yritykselle
mitään estettä.

Sitävastoin on selvää, että metsäseurat eivät nykyisillä
voimillaan ja varoillaan kykene toimeenpanemaan tuota edellä
esitettyä laajaa ohjelmaa. Lisävoimia tarvitaan kohta ja kun
voimien lisääminen vaatisi uusia varoja ja niitä taas kysy-

tään nun moneen muuhun tarkotukseen, nun voitaisiin aja-
tella, että valtion metsänhoidonneuvojat, joiden virkojen lak-
kauttamisesta tahi ainakin toisellaiseksi muuttamisesta on
ollut puhetta, annettaisiin metsäseurojen palvelukseen. Täten
saisivat nämä tarpeellisia lisävoimia eikä valtion tarvitsisi
uhrata erityisesti raitään tähän tarkotukseen.

Edellisestä käynee selville, että yhteistoimintaa saattaisi
kyllä saada aikaan eritläin suuriarvoisissa ja tärkeissä kysy-
myksissä maanviljelysseurojen ja metsäseurojen välillä eikä
liene muuta kuin ajan kysymys, milloin tämä käy mah-
dolliseksi. Muuan paha este on sentään vielä asialle, että
QU olemassa nykyään kaksi metsäseuraa, jotka työskentele-
vät aivan samau ohjelman mukaan. Maanviljelysseurat ovat
pahassa välikädessä eivätkä tiedä, kummanko seuran kanssa
ne yhdistyisivät työskentelemään. Tämä luonnoton epäkohta
olisi saatava poistumaan, sillä yksi suuri metsäseura on oleva
se ihanne, jota on tavoteltava, ja jota nyt tarvitaan. —

Johtokunta byväksyi ohjelman pääkohdat ja oli puoles-
taan sitä mieltä, että yhteistoiminnan aikaansaaminen mo-
lempien toiminnassa olevien metsäseurojen välillä, oli suo-
tava. Tämän johdosta päättikin yhdistys kääntyä Tapio-
seuran puoleen esityksellä, että molemmat metsäseurat liit-
tyisivät yhdeksi ja näin ollen muodostaisivat sen keskusseuran,
jonka tarpeellisuus johtokunnan mielestä oli silmiinpistävä.

Seurauksena tästä johtokunnan esityksestä oli se, että
Tapioseuran johtokunta puolestaan asetti valtuutetut Suo-
men metsänhoitoyhdistyksen valtuuttamien kanssa neuvottele-
maw siitä, minkälaisilla ehdoilla tällainen liittyminen saat-
taisi tapahtua. Näin valitut edustajat kokoontuivat 25 päivä
maaiiskuuta ja päättivät ehdottaa asianomaisille seuroilie,
että yhteenliittyminen mainittujen seurojen välillä oli saatava
aikaan ja että tämä varmaankin parhaiten kävisi päinsä, jos
muodostettaisiin aivan uusi seura, johon sekä Suomen Met-
sänhoitoyhdistys että Tapioseura liityisivät.

26 päivänä maaliskuuta piti Tapioseura vuosikokouk-
sensa ja tässä seura myös periaatteessa hyväksyi valiokun-
nan ehdotukset. Kun kumminkaan ei ollut mitään sääntö-
ehdotusta olemassa, josta samalla olisi voitu päättää, ei seura
katsonut voivansa ryhtyä lähemmin uudesta seurasta keskus-
teiemaan eikä oman seuran lakkauttamisesta neuvottelemaan.

Tämän perästä ovat asianomaisteo seurojen valtuutetut
oileet kooUa pari kertaa, nim, 3 p. kesäkuuta ja 27, 28, 29
ja 30 päivä heinäkuuta ja näissä kokouksissa on lähemmin
keskusteltu uuden perustettavan seuran säännöistä, nimestä
y. m. Tänään esillä oleva sääntöehdotus antaa vastauksen
siihen, mitenkä nämä keskustelut ovat päättyneet.

Ebdottaessaan uudelle metsäseuralle nimen, »Suomen
Metsänboitoyhdistys, Tapio» on valiokunta tahtonut saada
raerkityksi, miten ehdotettu seura, jos se saadaan perusteluksi,
00 syntynyt. Nimestä voitaisiin kohta huomata, että maamme
molemmat merkittävimmät seurat ovat antaneet nimensä pe-
rintonä tälle seuralle.

Sääntöehdotus on muutoin laadittu samoja periaatteita
Doudattamalla, joita maanviljelysseurat ovat yleisesti hyväk-
syneet. Samalla tavalla kuin useat maanviljelysseurat eivät
enää ota jäsenikseen yksityisiä henkilöitä, vaan ainoastaan
paikallisia maamiesseuroja, samalla tavalla ehdottaa valio-
kunta, että uuden metsäseuran määrääviksi jäseniksi saisival
liittyä ainoastaan paikalliset seurat. Valiokunta on tosin tätä
ebdottaessaan huomannut, ettei ole olemassa sellaisia paikalli-
sia seuroja, jotka olisivat samassa suhteessa uuteen metsä-
seuraan, kuin maamiesseurat maanviljelysseuroihin, mutta on
ajatellut, että uusi metsäseura käyttäisi hyväkseen sitä pai-
kallisjärjestöä, joka jo ennestään on olemassa ja että maa-
miesseurat ja, missä sellaisia on, paikalliset metsäseurat suo-
ranaisesti liittyisivät uuteen seuraan. Tällaisella järjestel-
mällä on valiokunnan mielestä ei ainoastaan se hyvä puoli,
että se on omiaan antamaan asianomaisille paikallisseuroille,

joiden kautta käytännöllisesti yksityismetsänhoiioa edisletään,
sananvaltaa metsäseuran asioissa, vaan myöskin se suuri etu,
että sen kautta kaikki yksityishenkilöinen agitatiooni häviää.

Siinä tapauksessa, että enimmät roaamme maamiesseurat
liittyvät jäseniksi uuleen metsäseuraan od mahdotonta aja-
tella, että kaikki nämä maamiesseurat voisivat vuotuisesti
kokoontua yhteisiin metsäseuran kokouksiin. Tästä syystä
onkin valiokunta ehdottanut, että maa sopivaksi harkitun jaon
kautta ositettaisiin piireibin ja että kunkin näin muodoste-
tun alaosaston maamiesseurat vuosittain kokoontuisivat yhtei-
siin kokouksiin. Kukin ala-osasto olisi puolestaan oikeutetta
valitsemaan määräluvun edustajia johtokuntaan, joka kokoon-
pantaisiin juuri näiden ala-osastojen edustajista.

Vuotuisesti pitäisi metsäseura pari tahi kolme suurem*
paa kokousta maamme eri osissa, eri piirejä varten.

Mitä paikallisten maamiesseurojen vaikutusvaltaan metsä-
seuran asioihin tulee, nun on valiokunta ajatellut, että tämä
asetettaisiin samanlaiseksi, kuin maamiesseuran vaikutusvalta
maaviljelysseuroihin nähden ja että siis edustajien lukumäära
olisi riippuvainen siitä, kuinka monta öO-lukua jäsenmäära
kasittäa.

Maamiesseurojen ja metsäseurojen jäsenmaksut laske-
taan myöskin jäsenmäärän perusteella.

Metsäseuran asioissa on ainoastaan metsäseuraan liitty-
neiden maataloudellisten seurojen edustajilla päätösvalta.

Mitä yksityisiin henkilöihin tulee, nun on näillä valta
liittyä metsäseuraan jäseniksi, mutta henkilöjäsenillä ei ole
päätösvaltaa seuran asioissa.

Miten yhdistys muutoin toimii, miten johtokunta työs-
kentelee, selviää sääntöehdotuksesta :

31
Suomen Metsänhoitoyhdistys Tapion Sääntöehdotus.

1 §•

Yhdistyksen tarkoituksena od työskennellä maamme
yksityismetsätaloudeD kohottamiseksi ja olla tämän talouden-
haaran hyväksi toimivain maamies- ja metsäseurain yhdys-
siteenä.

Ohjelman toteuttamiseksi yhdistys:

1) avustaa maamies- ja metsäseuroja niiden metsätalou-
dellisessa toiminnassa ja ohjaa sitä.

2) panee toimeen yleisiä kokouksia.

3) toimittaa ja levittää metsätaloudellista kirjallisuutta.

4) kerää yksityismetsätaloutta koskevia tilastoUisia y. m.
tietoja ja julkaisee niitä.

5) panee toimeen yksityismetsätalouden alalla työsken-
televien seurojen metsävirkailijain yhteisiä neuvottelu-
kokouksia.

6) laatii vuotuisia yleiskatsauksia niiden seurojen met-
sänhoidollisesta toiminnasta, joilla on valtion apurahoja käy-
tettävänä kysymyksenaiaiseen tarkoitukseen.

2§.
Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki.

3§.

Yhdistykseen pääsee varsinaiseksi jäseneksi jokainen
Suomessa toimiva maamies- tahi metsäseura ja AeAz/ri/ö-jäse-
neksi jokainen Suomen kansalainen.

Maamies- ja metsäseurat maksavat vuosimaksua jäsen-
Inkunsa mukaan 1 — 50 jäseneltä ö mk. 51 — 100 jäseneltä 10
mk. j. n. e. Henkilöjäsenet maksavat kunakin vuonna vähin-
tain 3 mk.

4§.

Yhdistykseen kuuluvat maamies- ja metsäseurat ryhmi-

tetään sopivimmiksi harkitUD jaon mukaan

piiriin. Kustakin piiristä valitaan yhdistyksen perustavassa

kokouksessa edustajaa ja näin valitut edustajat

inuodostavat ykdistyksen johtokunnan.

Johtokunnasta luopuu kunakin vuonna pii-

rin edustajat ensimäisenä vuonna arvan määrää-

fnässä järjestyksessä ja sittemmin vuoron mukaan.

Eroavien jäsenien sijalle valitsevat asianomaiseen piiriin
kuuluvien, ykdistykseen liittyneiden seurain edustajat uusia,
piirien alueella pidettävissä varsinaisissa kokouksissa. Eroava
jäsen voidaan valita uudelleen.

Vaaliin saa kukin varsinaisessa kokouksessa edustettu
seura ottaa osaa suhteellisesti jäsenlukunsa mukaan samoja
perusteita noudattamalla, kuin jäsenmaksuista on määrätty.

Yhdistyksen asioita hoitaa johtokunta, joka keskuudes-
taan valitsee puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa.

Juoksevain asiain hoidon saa johtokunta jättää keskau-
destaan valitulle toimikunnalie, jossa on oleva vähintäiD
kolme jäsentä.

6§.

Johtokunta ottaa seuran sihteerin ja rahastonhoitajan
ynnä muut yhdistyksen toiminnalle tarpeelliset virkailijat,
määrää heidän palkkionsa, ohjaa ja valvoo beidän toicnin*
taansa, hoitaa yhdistyksen rahavaroja, pitää huolen yhdistyk-
sen varsinaisista kokouksista ja ryhtyy kaikkiin yhdistyksen
tarkoitusperän toteuttamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

7§-

JohtokuDta on päätösvaltainen vähintäin

jäsenen läsnäollessa. Asiat ratkaistaan yksinkertaisella ään-
ten eDemmistöIlä paitse rahasitoumuksista päätettäessä, jol-
loin vaaditaan, että vähintäin ^jz läsnäolevista päätöstä kan-
nattaa.

Johtokunta kokoontuu puheenjobtajan kutsumuksesta
ainakin kerran vuodessa.

9§.

Seuran vuosikokous pidetääp varsinaisen ko-

koukseo yhteydessä. Vuosikokouksesta on ilmoitettava sanoma-
lehdissä ja muulla sopivalla tavalla vähintäin neljä viik-
koa ennen kokousta ja on ilmoituksessa mainittava paitsi
paikkaa ja aikaa iyhyesti myös ne asiat, jotka vuosikokouk-
sessa tulevat käsiteltäviksi.

10 §.

Vuosikokouksessa :

1) tarkastetaan johtokunnan kertomus edellisen kalenteri-
vuoden toiminnasta.

2) päätetään tilintarkastajain lausunnon nojalla vastuu-
Tapauden myöntämisestä johtokunnalle rahavarojen hoidosta
edellisenä vuonna.

3) valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille kaksi vara-
miestä ;

4) käsitellään kysymyksiä, joita johtokunta omasta tahi
yhdistyksen jonkun jäsenen alotteesta esittää.

11 §.

Yhdistys voidaan kutsua ylimääräiseen kokoukseen, jos
johtokunta katsoo seilaisen tarpeelliseksi. Ilmoitus tällaisesta

kokouksesta tehdään samalla tavalla kuin edellä vuosikokouk-
sesta on määrätty.

12 §.

Yhdistystä koskevissa asioissa saavat äänestysoikeutta
käyttää ainoastaan varsinaiset jäsenet ja laskeiaan äänet sa-
mojen perusteiden mukaan kuin johtokunnan jäsenten vaa*
lista on määrätty. Äänien tasan langetessa ratkaisee arpa.

13 §.

Jokainen yhdistyksen jäsen saa yhdistyksen aikakaus-
kirjan ilmaiseksi, ja muut julkaisut johtokunnan mäa-
räämästä vuotuisesta lisämaksusta. Yhdistykseen kuuluvain
seurojen jäsenet ovat oikeutetut seuransa välityksellä saamaan
ne johtokunnan määräämästä alennetusta hinnasta.

14 §.

Sääntöjen muuttamista tahi yhdistyksen lakkauttamista
koskevat asiat käsitellään vuosikokouksessa ja vaaditaan pää-
töksen tekemiseen ^s annetuista äänistä. Yhdistyksen lak-
kauttamista koskeva päätös ei kuitenkaan ole pätevä, ennen-
kuin se on vahvistettu erityisessä, vähintäin kaksi kuukautta
myöhemmin pidetyssä kokouksessa.

Samalia päätetään, miten yhdistyksen varat ovat vas-
taisuudessa hoidettavat ja käytettävät.

Kysymys aiheutti seuraavan keskustelun:
Timgre/}, Kannatti ehdotuksen periaatetta. Ainoa, mikä
häntä epäilytti oli se, saako johtokunta ehdotuksen mukaan
tarpeeksi asiaan perehtyneitä jäseniä. Voihan sattua, etta
maamiesseurat eivät ottaisi tämän seikan huomioonsa ja etta
ammattitaito ei näin ollen olisi johtokunnassa ollenkaan tabi
hyvin puutteellisesti edustettuna. Ehdotti, että kokous laa-

suisi toivomuksenaan, että uuden yhdistyksen varsinaiset jäse-
net ottaisivat tämän seikan huomiooDsa.

Borenius A. Säsom förslaget nu är framställdt un-
derstödes det af talaren. Förenade sig med föregäende
talare i frägan om direktionens sammansättning, emedan
talaren äfven för sin del misstänkte, att fackmanna-insikterna
i den blifvande direktionen künde blifva mera smä. — Hvad
det föreslagna nammet vidkommer, sä ansäg talaren benäm-
niogen »Tapio» olämplig, emedan det redan förefinnes andra
föreningar, en jaktförening och en skogsvärdsförening med
samma namn. Likasä ansäg talaren, att namnet Suomen
Metsänhoitoybdistys, ej var lämpligt, emedan Finska Forst-
föreningen ju künde fortbestä, om ocksä den öfverlämnade
arbetet för den privata skogshushällningen ät ett annat
skogssäliskap. Ansäg ett nytt möte för nödvändigt, förrän
definitift beslut fattas.

GranitJlmoniemi. OH puolestaan vakuutettu siitä, että
ttusi metsäseura oli ehdotettu rakennettavaksi oikealle poh-
jaile. Huomautti, että useimmat maanviljelysseurat nykyään
ovat laatineet uudet säännöt itselleen ja näissä ottaneet sen
periaatteen käytäntöön, että maanviljelysseuran varsinaisia
jäseniä ovat ainoastaan sen paikalliset alaelimet, nim. maa-
miesseurat. Nämä vaikuttavat suoranaisesti seuran johto-
kuDtaan ja asioiden johtoon.

Sohlman. Ei halunnut uutta kokousta, vaan oli sitä
mieltä, että asia saatettiin kohta periaatteessa ratkaista.

Fieandt yhtyi edelliseen siinä, ettei ratkasua nyt lykät-
taisi. Oli kyllä vähän epäilevällä kannalla ehdotetun järjes-
tön tarkotuksenmukaisuudesta. Maamiesseurat eivät nimittäin
▼ielä läheskään kaikkialla ole nun kehittyneitä, että voitaisi
niiltä odottaa suurempaa kannatusta kysymyksenalaisen asian
ajamisessa. Ei tarvita ainoastaan hyvää tahtoa, vaan myös-
kio asiaan perehtymistä, ja sitä ei aina maamiesseuroilla ole.
Oli kumminkin taipuvainen periaatteellisesti kannattamaan

uutta seuraa, joka on esillä olevan ehdotuksen mukaan
kokoonpantu.

Elfving, Förslaget tili stadgar utgör ett bevis pä, att
man framför allt velat komma tili förlikning. Det föreföU
talaren som man vid förlikningsarbetet skulle uppsatt som
vilkor, att den nya föreningen skulle utbildas ur Tapioför-
eningen. Man bade sälunda icke tvänne utvägar att välja.

Förslaget tyder pä, att fackintresset och arbetet för
den privata skogsv&rden ej skulle inrymmas under samma
tak. Detta var ej lyckligt. I den nya föreningen komma
fackfrägor och -spörsmäl att skjutas i bakgrunden, emedan
de anses tillhöra endast herrarne. Detta var ju ett tidens
tecken. Vi lefva under en fredlig revolutionsperiod och den
nya föreningen kommer att vara äfven ett bevis därpä. Ta-
laren ville emellertid fä sin afvikande äsigt antecknad. Tala-
ren var näml. af den äsigt, att det rena fackintresset och
de privatskogsekonomiska intressena godt kunna samverka.

Hvad förslaget i öfrigt vidkommer, sä innehäller det
utan tvifvel mycket godt. Det är ju en rätt princip, att de
lokala föreningarna leda arbetet. Betviflade emellertid, att
landtmannagillena künde intaga ställningen af underafdelnin-
gar och medlemmar, ty landtmannagillena verka ganska lamt
och deras arbete för den privata skogsvärden är alldeles
obetydligt. Steget därföre alldeles för stört. Förhällandet
biir ett annat, om skogssällskapet kan stöda sig pä lokala
skogsgillen. Detta vore en bättre form, ehuru den väl nu
är ogenomförbar. Af praktiska hänsyn kan väl förslaget
anses som det enda realiserbara, ifall man en gäng skall
taga ett sä längt steg.

Hvad namnet vidkom anslöt talaren sig tili öfverforst-
mästar A. Borenius. önskade halst att ett alldeles nytt namn
skulle tagas.

Granit' Ilmoniemi, Kokemus osottaa, etlä käytännölli*
nen ja tietopuolinen työ eroavat jokaisella alalla. Nun on

käynyi maanviljelyksen alalla, mutta maanviljelysseurojen toi-
minnan alalla on kyllä siltä osattu tieteelliselle työlle arvoa
antaa. Näin varmaan käy metsäalallakin. Luultavaa kyllä
OD, että ammattitaito aluksi voi käydä vajanaisesti edustetuksi
Uüdessa seurassa. Kannatti ylimetsänhoitaja Timgreniä siinä,
että lausuttaisiin toivomuksena, että kustakin piiristä valitaan
ainakin yksi metsäammattiin perehtynyt mies johtokuntaan.
Ei oUenkaan pelännyt, ettei tiede saa arvonantoa etteikä metsä-
ammaftimiehiä haluttaisi johtokuntaan. Luuli kumminkin,
että tarvitaan erityinen metsäammattiseura, jolla on sen tapai-
nen toiminta, josta S. metsänhoitoyhdistyksen 1 § puhuu.

Peurakoski. Ei epäillyt, ettei tieteen tuloksia otettaisi
varteen uudessa seurassa. Tästä syystä puhuja ei myöskään
tahtonut, että maamiesseuroille annettaisiin minkääniaisia oh-
jeita, minkälaisia jäseniä johtokuntaan valittaisiin vielä
vähemmin, että määrätynlaisten jäsenten valitseminen teh-
taisiin miilään tavalla pakolliseksi. Huomautti, että henkilö-
jäseniä saattaa liittyä seuraan jäseniksi; näin ollen jää myös
ammattimiehille tilaisuutta vaikuttamaan seuran toimintaan.
Sitäpaitse metsäseuran virkailijat, joiden tietysti tulee olia
ammattimiehiä, voivat antaa ohjeita ammattiasioissa.

Arimo. Yhtyi johtaja Peurakosken mielipiteisiin ; ei sitä
vastoin kannattanut ylimetsänhoitaja Timgrenin ehdotusta, että
asetettaisiin minkääniaisia toivomuksia maamiesseuroille joh-
tokunnan jäsenten valitsemiseen nähden. Toivomukset saat-
tavat vaikuttaa pelottavasti. Maamiesseurat tietysti koettavat
lähettää asian ymmärtäviä henkilöitä edustajikseen. — Huo-
mautti, että lopullisen nimen määrääminen jää perustavan
kokouksen asiaksi.

Borenius A, öfverforstmästar Timgren hade ej före-
slagit, att nägot villkor skulle uppställas för landtmanna-
gillenas val af representanter tili direktion utan att endast
en förhoppning skulle uttalas om att landtmannagillena skulle
utse representanter med fackmannainsikter. — Ställde tili

utskottsmedlemmarne den fräga, huruvida den nya föreningen
skulle komma alt omfatta heia landet, eller endast den
finskatalande befolkningens del.

Heiander ilmoitti valiokunnan puolesta, että sääntö-
ehdotus tarkottaa koko maamme väestöä, min hyvin suoma-
laista kuin ruotsinkielistä osaa.

Sohlman kannatti ylimetsänhoitaja Timgrenin ehdotusta,
Suomen Metsänhoitoyhdistys lausuisi toivomuksena, että maa-
miesseurat edustajiaan metsäseuran johtokuntaan valitessaan
muistaisivat, että ammattitaitoisia jäseniä tarvitaan.

Peurakoski. Selitti miten nimiehdotus oli syntynyt.
Haluttiin uudelle seuralle antaa molempien vanhempien seu-
rojen nimet. Uuden seuran perustava kokous voi pyyhkiä
molemmat nimet ja antaa vallan uuden. — Ei vieläkään voi-
nut yhtyä ylimetsänhoitaja Timgrenin ehdotukseen. Jos nim.
kehotuskirjelmään pannaan sellainen toivomus, jota T. oli
ehdottanut, nun se käsitetään väärin, maamiesseurat luulevat,
että heidän tulee lähettää metsä-ammattimiehiä. Tämähän
on tarpeetonta, sillä meidän maassa on kyllä maamiehiä,
jotka asian ymmärtävät.

Sohlman. Toivomusta ei panna kehotuskirjelmiin, vaan
uuden seuran perustavassa kokouksessa luetaan S. metsän-
hoitoyhdistyksen asiata koskeva päätös, johon tuo toivomus
on pantava.

Timgren kannatti edellisen puhujan ehdotusta.

Peurakoski yhtyi myös metsänhoitaja Sohlmanin ehdo-
tukseen.

Tähän päättyi keskustelu ja kokous päätti 15 äänellä 2
vastaan, että S. metsänhoitoyhdistys luovuttaa työnsä yksi-
tyismetsänhoidon hyväksi ja tätä varten nauttimansa valtion
apurahat sellaiselle uudelle metsäseuralle, joka on rakennettu
sääntöehdotuksessa ilmenevälle periaatteelliselle pohjalle. —

Kun johtokunta oli huomauttanut, että yhdistyksen toi-
minta yksityismetsänhoidoD hyväksi oli tuottanut yhdistykselle
vajauksen, joka vuoden 1907 alussa oli 1,198 mk. 8 penniä,
ja että yhdistyksellä oli palveluksessaan sihteeri ja konsu-
lentti, joille oli taattu kuuden kuukauden irtisanomisaika ja
että yhdistyksellä näin ollen ei oUut aivan vapaat kädet, pää-
tettiin tästä uuden metsäseuran perustavassa kokouksessa
erittäin huomauttaa. Päätös muodostettiin tämän johdosta
lopuUisesti näin kuuluvaksi:

Suomen Metsänhoitoyhdistys luovuttaa työnsä yksi-
tyismetsänhoidon hyväksi Ja tätä varten nauttimansa val-
tiorf apurahai sellaiselle uudelle metsäseuralle, joka ort
rakennettu sääntöehdotuksessa ümenevälle periaatteelliselle
pohjalle, üarteenottamalla näiden varojen luovuttamisessa
niitä sitoumuksia, jotka luovuttamisen tapahtuessa ooat
voimassa Ja tarjoo virkailijansa irtisanomisajalla uuden
seuran käytettäväksi.

Tämän jälkeen keskusteltiin siitä, miten Suomen Metsän-
hoitoyhdistyksen tämän perästä on käyvä. Keskustelu muo-
dostui seuraavanlaiseksi :

Nylander. Kun Suomen Metsänhoitoyhdistys nyt on
luovuttanut työnsä yksityismetsänhoidon hyväksi seuralle, joka
tosin vielä ei ole olemassa, mutta joka syntynee, on se näin
ollen tehnyt sellaisen leikkauksen ohjelmaansa nähden, että
se jää raajarikoksi. Se, joka yhdistyksen kanssa^ on pitem-
män aikaa ollut tekemisissä ja sen toiminnassa ollut mukana,
ei voi tyynellä mielellä katsella tällaista muutosta, joka vai-
kuttaa sen, että yhdistys, jos se eloon jää, jää kituvaksi.
Yhdistyksen perustajat eivät varmaankaan ajatelleet, että täl-
lainen supistus olisi mahdollinen. Puhuja halusi siitä syystä,
että S. Metsänhoitoyhdistys kokonaan lakkaisi oJemasta ja
että uusi puhtaasti ammatillinen yhdistys perustettaisiin, joka

saisi De 6,000 mk. valtion aourahoia. iotka vhdistvs on saa-
nut kirjallista toimiDtaansa varten. Siihen nähden, että var-
muutta on saatava siitä, antaako hallitus vastamainitun apu-
rahan tällaiselle uudelle ammattiyhdistykselle olisi välttämä-
töntä, että asianomaiselta taholta saataisiin asiasta selvyyttä.
S. Metsänhoitoyhdistyksellä on vanhuudestaan haaraosastoja,
joiden mielipidettä olisi kuulusteltava, ennenkuin asiasta
lopullisesti päätetään. — Ehdotti, että kysymyksen kaiken-
puolista pohtimista varten asetettaisiin valiokunta, johon jäse-
niksi valittaisiin tri A. K. Cajander, metsänhoitaja K. 0.
Elfving ja yliroetsänhoitaja F. M. Lagerblad. Tämä antaisi
lausunnon johtokunnalle, joka puolestaan esittäisi asian yhdis-
tyksen yleiselle kokoukselle.

Borenius^ A, Förstod ej hvad för anledning nu skulle
förefinnas tili att taga FfF afdaga. Fff har alldeles frivilligt
lämnat sitt arbete för den privata skogshushällningens höjande
ät en ny förening, men Fff har ännu mycket att verka för.
Namnet Finska Forstföreningen är synnerligen passligt för en
förening med sädan verksamhet, som föreningen hädanefter
kommer att ha. Den motsvarar sälunda de tyska Forstverein.
Finska namnet Suomen Metsänhoitoyhdistys möjligen ej füllt
sä lämpligt. Understödde Nylander i frägan om tillsättande
af ett utskott.

Arimo. Kannatti edellistä puhujaa. Yhdistykselle jää
yhä edelleen paljon tehtävää. Eibän vanhaa ystävää, jota
rakkaana pitää, raski tappaa ainoastaan siitä syystä, että se
on rammaksi joutunut. Jos yhdistys nyt tapetaan, nun yhdis-
tyksen perustajille tehdään moraalisesti vääryyttä. — Tärkeätä
on, että yhdistykselle myönnetyt 6,000 markkaa saadaan puh-
taasti ammatilliselle yhdistykselle säilytetyksi. Jos uusi yhdis-
tys perustetaan, nun ei varmaankaan ole takeita siitä, että
tämä voi saada vastamainitut 6,000 markkaa. Sellaisia takeita
ei voida saadakkaan. Jos niitä asianomaisella taholla anne-
taankin nyt, nun saattaa tuuli jo olla toisellainen, kun pääs-

tään nun pitkälle, että uusi ybdistys on saatu perustetuksi.
— Sääntöihin on saatava tarpeen vaatimia muutoksia.

Sohlman sanol olleensa kysymykseen nähden samalla
kannalla kuin Nylander. Kuultuaan ylimetsänhoitaja Bore-
niusen lausunnon ja huomattuaan siitä, että yhdistyksen supis-
tetussakin muodossa eloon jääminen ei loukkaa yhdistyksen
perustajia, nun oli phja puolestaan valmis kannattamaan
niitä, jotka halusivat, että yhdistys jatkaisi olemassaoloaan.

Tötterman. Ei ollut pessimisti niinkuin Nylander. S.
Metsänhoitoyhdistyksellä on vastakin oleva tavattoman suuri
tehtäva. Yhdistyksen työ ainoastaan vaihtuu, mutta ei kuole.
Luuli yhdistyksen työllä olevan suuria kehittymisen mahdolli-
suuksia.

Peurakoski. Ei kysymykseen nähden ollut selvillä.
Luulee Suomen Metsänhoitoyhdistyksen yhä edelleen voivan
toimia. Meillä käy vasta ammattimiesyhdistys tarpeelliseksi.
Suomen Metsänhoitoyhdistys voi tehdä tieteellistä ja käytän-
nöUistä työtä, mutta on epävarmaa, vastaako tämä ammatti-
miesyhdistystä. Jos se ei sitä tee, nun käy ennemmin tahi
royöhemmin uusi yhdistys tämän rinnalla tarpeelliseksi.

Nylander. Ei ymmärtänyt metsänhoitaja Ärimon kantaa.
Hra A. on sitä mieltä, että sääntöjä, toiminnan supistuessa on
muodosteltava uudestaan. Eihän näin ollen yhdistyksestä pal-
joakaan jälelle jää, vaikka se hra A:n mielestä on säilytettävä.
Luuli kyllä saatavan takeita siitä, että ammattiseura saa 6,000
mk. — Uudisti ehdotuksensa valiokunnan asettamisesta.

Borenitis A, Arbete finnes för föreningen nog. Trodde
-att föreningen ej künde blifva en ren fackmannaförening.
AUa icke fackmän komma nog ej ett lämna föreningen.

Sohlman, Puhdas ammattiyhdistys ei varmaan ole
menestyvä. Ruotsissa, jossa kyllä on olemassa metsäammatti-
miesyhdistyksiä nämä eivät myöskään menesty.

Fieandt Kannatti sellaisen valiokunnan asettamista,
jota Nylander oli ehdottanut. Sääntöjen 1 § c-kohdassa mai-

nitut asiat jäävät vasta yhdistykseltä pois, joten säännöt siis
oval muutettavat. Valiokunnan ehdotus otetaan esille yli-
määräisessä kokouksessa.

Borenitcs A, Ville som exempel pä den verksambet,
isom föreningen i framtiden kan fä sig förelagd, nämna endast
försöksarbetet.

Arimo ei vastustanut valiokunnan asetlamista.

Heiander. On kysymykseen nähden samalla kannalla
kuin Nylander. Kun Suomen Metsänhoitoybdistyksestä ote-
taan pois puolet sen toiminnasta, nun jää siitä nun vähän
jälelle, ettei se vastaa sitä tarkotusta, joka S. Metsänhoito-
yhdistyksellä alkujaan on ollut. Jos nyt tyydytään sellaiseen
supistettuun S. M. yhdistykseen, jota useat edelliset puhujat
ovat kannattaneet, nun jäävät kaikki ne yhdistyksen sääntö-
jenmuutosyritykset, joita parissa edeilisessä kokouksessa tehtiin
vallan merkityksettömiksi. Ne väitteet, että S. Metsänhoitoyhdis*
tyksen olisi pitänyt pysyä ammattiyhdistyksenä eikä laajentaa
toimintaansa, joita lausuttiin, kun S. Metsänhoitoyhdistykselle
tehtiin uutta ohjelmaa ja uusia sääntöjä, myönnetään oikeiksi
Jos nyt S. Metsänhoitoyhdistys sen toiminnan supistuessa jää
entiselleen. — Ihmetteli ylimetsänhoitaja A. Borenius'en kan-
taa kysymyksenalaisessa asiassa.

BoreniiLS A. Frägan var en annan ä Kuopio mötet.
Nu besluter Fff att frivilligt afstä fr&n den del af sin verk-
sambet, bvarpä da ställdes bufvudsaklig betydelse. Fff bar
dock äfven andra uppgifter, som füllt motivera dess framtida
fortvaro. — Förv&nade sig ä sin sida öfver att stadfästelse
ä de nya i Kuopio antagna stadgarne ej anskaffats.

Keskustelun päätyttyä täbän päätettiin joktokunnaUe
antaa toimeksi kysymyksen kaikenpuolinen harkinta ja ahts-
ttiksen laatiminen yhdistyksen vastaisen toiminnan järjestä-
mistä varten.

Tainen kysymys.

Millä iavalla voitaisiin kerätä sellaisia tietcja, jotka valaisevat
yksityismetsäimme nykyistä iilaa ja niiiä asianhaaroja^ jotka
tavalla tahi toisella vaikuttavat niiden taloudelliseen tuotantoor^?

Kysymystä varten oli hankittu seuraava alustus:

Jo aikoja sitten on asiaabarrastavien henkilöiden mie-
lessä kytenyt kysymys, millainen on metsien tila eri osissa
maatamme, ja missä määrin ne voivat jatkuvasti ylläpitää
maamme suurta, metsien tuotannolle pohjustettua puuteolli-
suutta. Od luonnollista, että mietiskely ja tutkimukset ovat
kohdistetut yksityismetsiin, — valtion metsien suhteen ei lie
kellään ollut aihetta peljätä liikaa hakkuuta. Pelko siitä,
että maamme metsiä liiaksi kulutetaan, on näet ollut valta-
vimpana vaikuttimena noihin mietiskelyihin. Onpa jonkin-
iaisia tutkimuksiakin toimeenpantu, vaikkakin niissä on tyy-
dytty siihen, että koottiin eri paikkakunnilla asuvien henki-
löiden enemmän tahi vähemmän mieskohtaisia (subjektiivisia)
mielipiteitä metsien tilasta. Ja kovin tummia kuvia tällä
tavalla saatiinkin kokoon, kuten odottaa sopikin, kun tietojen
antajat perustivat tiedonantinsa melkein yksinomaan mieli-
piteisiinsä eikä mihinkään perusteellisempiin tutkimuksiin.

Syy siihen, minkätähden uudistetut ja tarkemmat tutki-
mukset yksityismetsiemme tilasta olisivat tarpeen,ei kuitenkaan
ole yksinomaan pelko metsäimme äkkipikaa tapahtuvasta loppu-
misesta, vaan on tähän toinenkin syy. On nimittäin varsin
todennäköistä että läheisessä tulevaisuudessa tuUaan maas-
samme perustamaan puuteollisuuslaitoksia, jotka eivät perustu
ostopuihin kuten tähänastiset sabat ja massatehtaat y. m. s.,
vaan metsätalous-yhdyskuntain metsiin. Tällöin, — jos ei
ennen — käy välttämättömäksi hankkia tarkkoja tietoja nun
hyvin niiden yksityismetsien tilasta, joille nämä jalostuslai-
tokset perustetaan kuin myöskin kaikista niistä seikoista,

jotka näiden metsien tuotantoon vaikuttavat. Jos tällaiaen tieto-
Jen keräämistyö olisi jo ennakolta suoritettu, olisi siitä tietysti
suuri helpotus näitä teollisuuslaitoksia perustettaessa ja olisi
sen kautta varma pohja niiden menestymiselle laskettu.

Saadakseen tyydyttävästi selville yksityisraetsiemme ny-
kyinen tila, vaadittaisiin tietoja etupäässä seuraavista sei-
koista :

l:o) Laajako maa-ala esim. kussakin pitäjässä on met-
sänkasvussa ja suuriko osa tästä alasta on kuivaa maata,
suuriko osa vesiperäistä ; (sekä mahdollisesti suuriko osa
kuidsta maista on savimulta-, murtokivi- tahi hiekka- eli
nummimaata, samoin suuriko osa metsää kasvavista vesi-
peräisistä on verrattain hyväkasvuista korpimaata, suuriko-
osa rämettä?)

2:o) Mitkä puuiajit ovat metsissä edustettuina erilaisilla
mailla ja missä suhteissa ne tavataan? (mieluimmin lausut-
tuina prosenteissa.)

3:o) Suuriko päämäärä on metsämailla ja miten se
jakaantuu erilaisille maille, kuinka paljon on metsissä tukki-
puita, (luettuina tuumaluokittain) paljonko on hiomopuuksi ja
paljonko ainoastaan polttopuuksi kelpaavaa puuta?

4:o) Suuriko on säilyneitten metsien ykteenlaskettu
pinta-ala ja missä ne sijaitsevat?

ö:o) Miten puut jakaantuvat ikäluokittain ? (Havumet-
sät luokitettuina korkeintain 4:ään 40*vuotiseen ikäluokkaan,
ja iehtimetsät 3:meen 20-vuotiseen luokkaan.)

6:0) Suuriko on metsän puumäärän lisäkasvu erilai-
silla mailla, eri-ikäisissä ja eritiheissä metsissä? Tärkein
lisäkasvukysymys olisi kumminkin; pitkänkö ajan vaativat
puut mainituissa olosuhteissa kasvaakseen sahateollisuudelle
myyntikelpoisiksi, esim. vanhanako mänty tahi kuusi eri
olosuhteissa saavuttaa 18 jalan korkeudelle maasta 4, 5, 6^
7, 8, 9, 10 j. n. e. tuuman vahvuuden?

7:o) Minkälainen on jälleenkasvu entisillä hakkuualoilla.

^kaskimailla, kulon polttamilla seuduilla j. n. e. ja minkä-
laiset ovat yleiset hakkuutavat paikkakunnalla?

Luulemme verrattain vaikeaksi nykyhetkellä saada täy-
sin tarkkoja vastauksia tähän osaan kysymystä, paitsi mitä
tulee siihen osaan, joka koskee tukkipuiden arvolisäkasvua
eri paikkakunnilla. Kävisi jotenkin helposti päinsä saada
tyydyttäviä tietoja lisäkasvusta tekemällä tutkimuksia esim.
suuremmilla hakkuupaikoilla. Mulden edellä lueteltujen seik-
kojen selvillesaanti täytynee kai jättää syntyneiden tahi vasta
muodostuvien metsätalousyhdistysten ja metsäosuuskuntien
y. m. sellaisten yhdyskuntain toimeenpantavaksi. Pidämme
mainitunlaisille yhdyskunnille suorastaan välttämättömänä täl-
laisten tutkimusten toimeenpanemisen, sillä nehän muodosta-
vat ainoan varman pohjan toivottavasti pian syntyville osuus-
toiminnallisiile puunjalostuslaitoksille. Ilman tällaista edellä
käynyttä tarkkaa metsäolojen tutkimusta tulee tällaisten lai-
tosten perustaminen olemaan uhkapeliä, joksi se ei hyvän
aatteensa vuoksi saisi muodostua.

Ainoa mikä nykyhetkellä ja nykyään tarjona olevilla
keinoilla voitanee suurimmassa määrin kautta maamme tehdä
metsien tilan selville saamiseksi on näin ollen edellämainit-
tujen tukkipuitten arvo-lisäkasvua koskevien tutkimusten
toimeenpano.

Maamme sotilas-, siviili- ja pappisvirkatalojen metsissä
on jo useampien vuosien kuluessa tehty lisäkasvu-tutkimuksia
metsäjakotöitten yhteydessä, ja mahdollistaban on, että täl-
laisia tutkimuksia on tehty yksityistenkin metsissä. — Koska
tulokset näistä tutkimuksista koottuina ja seulottuina var-
maan olisivat omiaan jossakin määrässä valaisemaan lisä-
kasvusuhteita erilaisissa oloissa yksityismetsissämme, nun
olisi suotava, että keskusmetsäseura, jolle tämän työn suo-
rittaminen mielestämme soveltuisi, ryhtyisi aikaisemmin teh-
tyjen lisäkasvututkimusten tarkastamiseen ja kokoomiseen.
Koska Sita paitsi on otaksuttavaa, että on olemassa asian-

töiden kannattamiseksi alueillaan siinäkin tapauksessa, että
muutkin pätevät henkilöt kuin seurain virkailijat ilmoittau-
tuisivat haluUisiksi keräyksien tekemiseen. Keräystyön lä-
hempi järjestely pyydettäisiin saada jättää maatalousseurojen
metsävaliokunnille tehtäväksi keskusmetsäseuran esittämien
ohjeiden mukaan. Luulemme sopivimmaksi, että metsäseuran
toimesta hankittaisiin tarpeelliset kyselykaavat mieluummin
nidottuna muistiinpanokirjan muotoon ja tällainen muistiin-
panokirja jokaiselle tietojen kerääjälle toimitettaisiin. Täten
saisivat annetut tiedot sen yhdenmukaisen järjestelyn, joka
on välttämätöin, kun saatuja tietoja aletaan järjestää. Mai-
nitut muistiinpanot olisivat ensin annettavat kunkin seuran
metsävaliokunnalle tarkastettaviksi, ja nämät palauttaisivat
ne mahdollisine muistutuksineen metsäseuralle. Uutterimmille
ja tunnollisimmille tietojen kerääjille olisi jaettava kehoitus-
palkintoja.

Saadut tiedot ottaisi metsäseura järjestääkseen ja olisi
järjestely sopivimmin toimitettava vesistöittäin tahi muiden
vientireittien mukaan. Sitäpaitsi olisi metsäseuran hankittava
sellaisia tietoja, joita pienellä alueella työskentelevän metsä-
virkailijan on vaikeampi hankkia, kuten sahaus- ja vänuke-
{paperin-)valmistuskustannuksista, uittokustannuksista suurem-
milla vesillä, maasta viedyn puutavaran myyntihinnoista y. m. s.

Sen kirjanpidon kautta, johon osanotto monivuotisiin
metsänhoitokilpailuihin kehoittaa, voidaan varmaan saada,
— Jos nämät kilpailut tulevat yleisemmiksi, — arvokkaita
kotitarvekulutusta valaisevia tietoja.

Luulemme että toistaiseksi tähän tapaan järjestetty tie-
tojen keräämistyö, edellytyksellä ett'ei tyydytä yhtenä vuonna
koottuihin, vaillinaisiin tietoihin, vaan pitemmän aikaa jat-
kuvaan samantapaiseen toimintaan, tulisi metsäseuran jul-
kaisemana valaisemaan maamme metsäoloja mabdoUisimman
^elvästi ja helpottamaan toimintaa yksityismetsiemme parem-

maksi käyttämiseksi siinä määrin, että sen tuottama hyöty
monin verroin korvaisi sähen uhratut vaivat ja kustannukset.
Yllä esitetyn perusteiden nojalla ehdotamme:

että Suomen Metsänhoitoyhdistys kääntyisi
maatalousseurojen puoleen pyynnöllä, että ne —
metsävaliokuntainsa kautta — yksissä neuvoin
niiden alueella mahdollisesti toimivien metsätalous-
yhdyskuntien kanssa järjestäisivät keräystyön, jonka
päämääränä on yksityismetsien tilan valaiseminen
ja niiden seikkojen selvittäminen, jotka vaikutta-
vat yksityismetsien taloudelliseen tuotantoon;

että yhdistys painattaisi — ybdenmukaisuu-
den saavuttamiseksi keräystyössä — yllä olevaan
alustukseen ja siitä johtuvaan keskusteluun perus-
tuvia kyselykaavoja, nidottuina muistiinpanokirjan
muotoon, ja lähetettäisi näitä muisüinpanokirjoja
maatalousseuroille niitten metsävirkailijoille ja
muille päteville keräystyön toimittajille jaettavaksi;

että keräystyöstä karttuneet muistiinpanot
metsävaliokuntain kautta ja niiden tarkastamina
palautettaisiin keskusmetsäseuralle, joka sitten
toimittaisi tuloksien kokoomisen;

että uutterimmille ja tunnollisimmille tietojen
kerääjille annettaisiin — paitse kaikille kerääjille
tulevaa keräämispalkkiota — erityisiä kehotus-
palkintoja;

että Suomen Metsänhoitoyhdistys ryhtyisi
tarkastamaan ja kokoomaan niitä aikasemmin teh-
tyjen lisäkasvututkimusten tuloksia, jotka voisivat va-
laista lisäkasvututkimuksia yksityismetsissämme, ja

että yhdistys laatisi painetun työ-ohjelman
niitten henkilöitten varalle, jotka haluavat ruveta
erityisillä paikkakunnilla seikkaperäisempien —

yksityismetsiemme tilaa valaisevien — tietojen
keräämiseen.

Helsingissä, Kesäkuun 2 p:nä 1907.

K. 0. Elfving. A. Borg.

P. Kuronen. 8. A. Sohlman,

Lyhyen keskustelun perästä, jossa hra Sohhna?i huo-
mautti miten tarpeellista olisi, että maanviljelysseurojen vir-
kailijat laativat kertomuksen alueillaan olevain metsien tilasta,
hra Nylander terotti kotitarvekulutuksen suuruuden määrää-
mistä tarkottavan tutkimistyön tarpeellisuutta ja hra GraniU
Ilmoniem? lausui olevansa vakuutettu siitä, että maanvilje-
lysseurat mielihyvällä ottaisivat vastaan sellaisia kysymys-
kaavoja ja metsänhoidollisia töitä varten laadittuja malleja,
joita metsäseura valmistaisi, päätettiin, että alustuksessa ehdo-
tettuun keräystyöhön ryhdyttäisiin ja että asian toimeenpano
jätettäisiin johtokunnan asiaksi.

Kolmas kysymys:

Miten voitaisiin hankkia parhaiten tieiqja puutavarmnarkkinain

tilasta ulkomailla ja antaa näille perustuvia hinta-ilmoituksia

maamnie metsäinomistajille ja ptenempäin sahälaitoksien

omistajüle?

Kysymystä varten oli hankittu seuraava alustus.

Kuten tunnettua solmitaan sahatavaroita koskevat kau-
pat siten, että erityiset kauppa-asiamiehet eli agentit ulko-
mailla välittävät kauppoja valmistajain ja ostajien välillä.
Kun joku sahaliike perustetaan, tarjoo suuri määrä eri maissa

olevia asiamiehiä liikkeelle palveluksiaan ja asianomainen
liikkeen omistaja hyväksyy näistä sen, jonka hän katsoo
sopivimmaksi, sitoutuen samalla myymään puutavaransa sillä
paikkakunnalla ainoastaan tämän asiamiehen kautta. Jos^
valinta havaitaan onnistuneeksi jää tämä asiaroies sitten
vuosikausiksi saman yhtiön tavarain välittäjäksi. Asiamie-
helleen lähettävät sahaliikkeen omistajat talvella ilmoituksen
— »stocknotor» — niiden sahatavarainsa laadusta, joita he
vuoden kuluessa voivat valmistaa tahi joita heillä varastossa
on, ja määräävät tavallisesti jonkun minimihinnan, jota vä-
hemmästä puutavarata ei saa myydä. Asiamies tarjoo tämän
ilmoituksen nojalla liikkeen tavaroita eri ostajille ja ilmottaa
myyjälle tarjouksen suuruuden. Näistä tarjouksista myyjä
hyväksyy sen, joka häntä parhaiten tyydyttää ja sitoutuu
määräaikana toimittamaan tavaran, ostajan kustantamaan
laivaan.

Välityksestään saa asiamies tavaUisesti määrä prosentin
tavaran hinnasta (fob.) Oman etunsa kannalta on hänelle
siis pääasiana myydä nun paljon kuin suinkin.

Tästä käy selville, että tavaran hinta on ainoastaan
ostajan, myyjän ja välittävän asiamiehen tiedossa eikä sitä
ylimalkaan julkaista. Tosin on puutava^akauppoja koske-
vissa aikakaoslehdissä hintailmoituksia luettavana, mutta nämä
koskevat tavallisesti jonkunlaisia keskihintoja. Ylimalkaan
ei näissä lehdissä kosketella suomalaisen tavaran hintoja.
Tarkimmat hinta-ilmoitukset koskevat niinkuin luonnollista
onkin, ruotsalaista sahatavaraa ja ne ryhmitetään tavallisesti
eri laivausalueiden mukaan, joiden hinnoissa on hyvinkin
suuria eroavaisuuksia. Näistä hintailmoituksista ei kuiten-
kaan meillä ole riittävää apua, osaksi sen vuoksi, että ruot-
salaiset, jotka tarkemmin lajittelevat tavaransa, saavat parem-
pia hintoja, osaksi sen takia että kullakin merkillä on oma
maineensa.

Kun suomalaiselle metsänomistajalle tahdotaan antaa

luotettavia tietoja ulkomailla maksetuista puutavaraiD hin-
Doista, ei siis voida tyytyä niihin hinta-ilmoituksiin, joita
yllämainituissa lehdissä annetaan, vaan täytyy pyrkiä saa-
maan tarkoitustaan vastaavampia tietoja.

Yksinkertaisimmin voitaisiin tähän päästä^ kääDtymällä
suorastaan puheenaolleiden asiamiesten puoleen. On luulta-
vaa, että näiltä saataisiin tarpeellisia tietoja, jos heilie siitä
sitouduttaisiin antamaan kohtuallista palkkiota. Kun puu-
tavaroita maastamme viedään sangen monelle eri taholle,
nun vaadittaisiin tällaisia tietoja kumminkin kaikista suu-
rimmista puutavarakeskuksista. Asiamiesten tulisi tässä
tapauksessa antaa otteita todella solmituista kaupoista, mai-
nitsemalla mistä satamasta tavara on viety, ilmottamatta
tavaran lähettäjää.

Keräystyö on uskottava maamme keskusmetsäseuralle,
jolla tulee oUa sahatavarain myymiseen ja laivaukseen pereh-
tynyt henkilö palveluksessaan. Saadut tiedot julkaistaisiin
seuran äänenkannattajassa sen perästä, kun erityinen lauta-
kunta on ne tarkastanut ja niiden pohjalla laatinut jonkun-
laisia keskihintoja eri laivausalueita kohti ja katsauksen
puutavaramarkkinain tilaan. Lautakuntaan kuuluisi metsä-
seuran virkailija ja ainakin osa maanviljelysseurain metsän-
hoidonneuvojia jäseninä. Sen lisäksi voisi metsähallitus lä-
hettää edustajansa siihen.

Hinta-ilmoitukset julkaistaisiin säännöllisesti ainakin
kahdesti vuodessa kevät- ja syyslaivausta varten.

Ellei ehdotettu menettely osottautuisi tarkotustaan vas-
taavaksi olisi kysymyksenalaisen asian hyväksi ryhdyttävä
toisellaisiin toimiin. Asian tärkeyteen nähden ei olisi liikaa,
että asetettaisiin vakinaisia valtion palkkaamia asiamiehiä
ulkomaille. Nämä antaisivat silloin haluttuja tietoja mikäli
he solmituista kaupoista pääsisivät selville ja voisivat tietysti
' muutoinkin valvoa puutavarakauppoja ja niistä antaa tietoja.

Edellisen johdosta ehdotetaan siis:

että tietoja ulkomailla maksetuista puuta-
varain hinnoista kerättäisiin puutavarakauppoja
ulkomailla välittäviltä asiamiehiltä, joille tiedon-
annoista annettaisiin kohtuullinen palkkio;

että maamme keskusmetsäseura ottaisi pu-
heenalaisen keräämistyön toimittaakseen ja jul-
kaiseisi säännöllisesti ainakin kaksi kertaa vuo-
dessa aikakauskirjassaan saatujen tiedonantojen
pohjalla keskihintoja, joiden määrääminen uskot-
taisiin sopivalla tavalla kokoonpannulle lauta-
kunnalle.

Julius Johnson. Alfred Orönvall.

A. Benj. Heiander.

Lisäksi luettiin seuraava kauppaneuvos J. Johnsonin
laatima asiaa koskeva lausunto.

Jag anhäller att fä uttala min glädje öfver att Forst-
föreningens direktion framdeles kommer att lämna landets
skogsägare nödiga upplysningar om trävarupriset i utiandet.
Om skogsägaren erhäller tillförlitliga uppgifter om den ut-
ländska marknaden blir det tili stör nytta vid bestämmandet
af rätta tiden för försäljningen af skogen. Utan kännedom
om den utländska trävarumarknaden sväfvar skogsegaren
ständigt i okunnighet om det erbjudna skogspriset är bögt
eller lägt och som skogsbruket för en stör del af vära jord-
egare f ör närvarande är väl ut lika viktigt som jordbruket, kunna
mänga tiotal mil joner mark tillföras vära jordegare om de försälja
sina skogar endast under de tider da trävarupriset i utian-
det är bögt. En känd sak är att skogspriset i landet helt
och hallet rättar sig efter det pris, som samtidigt är gällande

i utlandet för den exporterade varan. Nödig stock för lan-
dets sägverk blir visserligen är frän är svärare alt anskaffa,
men det oaktadt torde det icke finnas nägon sägverksegare,
som riskerar att bjuda samma höga pris för skogen da vir-
kespriset i utlandet är lägt, som da det är bögt. Skogs-
egaren, som icke känner tili trävarumarknaden i utlandet
säljer ofta nog sin skog tili lägt pris af det skäl att ehuru
flere spekulanter anmalt sig, ingen bjudit högre pris för
skogen. Skulle skogsegaren däremot känna tili att det er*
bjudna läga skogspriset är beroende pä det läga virkespartiet
i utlandet är det pätagligt att jordegaren afbidade en gynn-
sammare tid för försäljningen af sin skog.

ütskottets uppgift blir icke lätt att lösa. Trävarupriset
i utlandet fluktuerar ständigt, beroende pä större eller mindre
efterfrägan, större eller mindre tillförsel m. fl. omständigheter.
För att vära skogsegare skola hafva nägon verklig nytta af
de notiser Forstföreningens direktion ämnar tillhandahälla
dem, borde, enligt min äsikt dessa upplysningar lämnas dem
regelbundet, halst tvä ganger om äret, utvisande det gällande
. priset för vär- och höstskeppning. Ett mindre arbetsdrygt
och bekvämare satt yore att utsända dessa notiser endast
da nägon större prisfluktuation inträffat pä den utländska
trävarumarknaden. Men som ett större prisfall eller en
väsendtlig prisförhöjning mycket sällan inträffar omedelbart,
utan föregäs vanligen af större eller mindre liflighet i trävaru-
marknaden med successiva höjningar eller sänkningar i priset,
anser jag det förra sättet med regelbundna under vissa tider
af äret äterkommande notiser vara fördelaktigare för skogs-
egaren.

Vidkommande sättet att anskaffa notiser om trävaru-
marknaden i utlandet lämna de tidskrifter, som utgifvas i
brauchen ringa ledning vid bemödandet af de medelpris vära
trävaror betinga vid skeppning frän de skilda skeppnings^
distrikten i landet. De prisuppgifter, som förekomma i dessa

tidskrifter hänföra sig endast tili bästa marken för svenskt
trä fr&n »Nederbotten», Hernösand, Sundsvall och »öfver-
botten.» Emellertid betingar värt finska virke ett nägot lägre
pris och hvad som isynnerhet vällar svärigheter vid utrönan-
det af priset för den ur landet exporterade varan, är att
lika dimensioner och samma slags trävaror betinga olika
priser i skilda afskeppningsdistrikt. Jag skulle därföre gerna
sett att Forstföreningens direktion invalt i utskottet represen-
tanter för större ezportfirmor frän de skilda afskeppnings-
distrikten, hvilka kunnat lämnat noggranna prisuppgifter öfver
samtida skeppningar. Det är nog möjligt att landets skogs-
egare och exportörerna hafva konträra intressen beträffande
nu i fräga satta prisuppgifter, men i betraktande af den
stora ekonomiska fördel, som affären kommer att medföra
för landets jordegare, är jag öfvertygad om att ätminstone
de flesta af vära miljonfirraor, som arbeta i brauchen, äro
sä patriotiskt sinnade att de icke skulle undandragit sig
uppdraget.

Härtill har jag äran framhälla att skäl är för banden
att utskottet medelst cirkulär vänder sig tili landets större
trävaruexportörer och tili välkända trävaruagenter i utlandet
med förbindlig anhällan att fä bekomma uppgift öfver det
medelpris resp. exportörer erhällit för sitt virke under de
senast förflutna 3 ären och för värskeppningen under inne-
varande är samt af trävaruagenterna det medelpris de under
samma tid uppnätt för de laster de försält, med skilda pris-
uppgifter för de skilda afskeppningsdistrikten. Tillika künde
utskottet vända sig tili tidskriften »Mercator» med anhällan
att den sä energiskt som möjligt ville göra sig förtrogen med
trävarumarknaden i utlandet och tillhandahälla utskottet
prisuppgifter öfver alla de försäljningar af finska trävaror,
som kommit tili dess kännedom. Forst sedan utskottet hunnit
införskaffa nödigt material blir det möjligt att utarbeta till-
förlitliga prisuppgifter frän den utländska trävarumarknaden

sä vidt den rör de priser vära finska trävaror betingat f. o. b.
i skilda finska hamnar.

Jyväskylä, den 1 Augusti 1907.

Julius Johnson.

Asiasta sukeutui seuraava keskustelu:

Peurakoski. Suotavaa on, että ryhdytäÄn tällaiseen työ-
hön. Epäili sentään sen keinon menestymistä, jota alustuk-
sessa ehdotetaan. Puutavara-asiamiehet eivät suorastaan ole
yhtiöiden palveluksessa, mutta yhtiöt saattavat pakottaa heitä
antamaan vääriä tiedonantoja. Eiköhän yhdestä varsinaisesti
palkatusta asiamiehestä ole suurempaa hyötyä? Tämä voisi
varmaan saada luotettavia tietoja ei ainoastaan yhdestä, vaan
myös useammasta paikasta.

Arimo, Kysymys tärkeä. »Tapion9 päivillä asia
esillä ja siellä ehdotettiin, että valtion olisi kustannettava eri-
tyinen asiamies ulkomaille. Päivillä huomautettiin, ettei
nykyään käytettävissä olevista hinta-ilmoituksista ole suurta-
kaan hyötyä maamiehille. Halusi, että huomautettaisiin eri-
tyisesti siitä, että tiedot ovat annettavat kansantajuisessa
muodossa, ilmottamalla esim. mikä pölkyn hinta on sata-
massa. Oikeat hinnat saadaan ostajilta. Valtio saattaa kyllä
uhrata parikymmentä tuhatta tarpeellisen asiamiehen palk-
kaamiseksi. .

Heiander. Erityinen puutavara-asiamies on epäedulli-
sessa asemassa ja puolestaan riippuvainen sekä välittäjistä,
myyjistä että ostajista. EUeivät nämä tahdo antaa haluttuja
tietoja, nun jää asiamiehen tiedonannot jokseenkin ylimalkai-
siksi. Jos tietoja saadaan useammilta eri välittäjiltä^ nun heidän
tiedonantonsa täydentävät toisiaan. Sitäpaitse ei välittäjä ole
velvotettu ilmaisemaan myyjän nimeä. Valtio ei luultavasti
voi palkata erityistä asiamiestä, josta tulisi kauppakonsulin

tapainen, sillä Suomen valtio ei voi muunkaanlaisia konsu-
leja palkata.

Nylander. Kysymys tärkeä ja asian ratkaisu vaikea.
Kysyrays puutavarahintojen selvillesaamisesta oUut esillä m. m.
jatkokursseilla Tuomarniemellä 1906, jolloin lausuttiin toivo-
muksia puutavara-asiamiehen asettamisesta. Puhuja oli samaa
mieltä kuin johtaja Peurakoski ja toivoi, että asetettaisiin
erityinen puutavara-asiamies, mutta että sitä paitse kerättäi-
siin puutavaroiden hinta-ilmoituksia välittäjiltä siihen tapaan
kuin valiokuQta oli ehdottanut. Valtio ei kyllä voi asettaa
puutavara-asiamiestä, mutta yksityinen yhdistys saattaa
sen tehdä.

Sohlman halusi, että lautakuutaan, joka puutavaroiden
hinta-ilmoituksista ja niiden nojalla puiden hinnoista antaisi
yleisölle tietoa ja jonka asettamista valiokunta on ehdottanut,
kuuluisi jäseninä metsäseuran, maanviljelysseurojen keskus-
liiton, metsähallituksen ja Pellervo-seuran edustajat.

Arimo, Ei ollut tarkottanutkaan että valtio palkkaisi
puutavarakonsulin, vaan että valtio myöntäisi tarpeelliset varat
tämän asettamista varten, joUekin vapaalle yhdistykselle.

Heiander huomautti, että puutavarahintojen ilmottaminen
tuskin voi tapahtua niin kansantajuisessa muodossa kuin
herra Arimon ehdottamassa. Aikakausikirjassa, jossa puu-
tavarahinnat julkaistaan, on tietysti koetettava antaa niin
paljon kuin suinkin arvostelemisen helpottamista tarkottavia
ohjeita.

Ärimo luuli puolestaan, että hyvinkin kansantajui-
sessa muodossa annettuja puutavarannoteerauksia voi-
daan antaa.

Ahlberg. I Saimavattendragen äro prisena mera beroende
af arbetskostnader an af utiändska pris. Noteringarne äro
af större betydelse fös exportören an för skogsegaren.

Fieandt Hinta-ilmoitukset ovat vaikeat antaa siinä muo-
dossa, että kuka hyvänsä niitä voisi käyttää. Standerttia

kohti annetut ilmoitukset ovat kyllin kysymyksenalaista tarko-
tusta varten. Ei puolestaan luullut puutavarahintojen saa-
mista mahdottomaksi.

Elfving var af den äsigt, att noteringarne böra uppges
per Standert. De lokala instruktörernes sak är sedan att
utarbeta desamma i en populär form.

Peurakoski kannatti metsänhoitaja Sohlmanin ehdotusta
lautakunnan kokoonpanoon nähden.

Keskustelu päättyi tähän ja kokouksen päätös muodos-
tettiin näin kuuluvaksi:

Suomen MeUiänhoitoyhdistys latisuu rnielipiteenöän, että.
sellaisten puutavarahintcja koskevien ümoituksien hankkimir
neriy joita altcsttis tarkoitaa an tarpeeUinen ja että alustuk-
sessa ehdotetttuit tapaa miden keräämisessä on koetettava,
vcuin että tästä huolimaita oUsi pyrittävä eriiyisen, tilkomaiUa
(isuvan puutavara-asiamiehen asettamiseen.

Neljäs kysymys: MinkäUmia kokemuksia on nuzassamme
saatu harvennushakkauksien kannattavaisuudesta? alustettiin
seuraavasti :

Om Oallringshyggenas rentabilitet.

Gallringshyggenas nytta och betydelse inom skogshus-
hällningen är bland fackmän känd och erkänd och säsom
skogshushällningsätgärd torde dess vigt i vär tid inses jämväl
af ett stört antal af v&ra upplysta ägare. Da det emellertid
gäller att fä denna hushällningsätgärd allmänt i bruk bland
menige man, samt den allmänna opinionen att tillegna sig
en orubblig öfvertygelse om gallringshyggenas nödvändighet,
är det icke nog med att orda om sädana teoretiska spörjs-

mal, som Ijusets förmänliga invärkan och tillväxtens ökning
i ett gallradt bestand m. m. dyl., utan mäste bevisförningen
baseras pä mera reel grund. Forst sedan vi kunna pävisa,
att skogsgallringen icke blott är nyttig, utan att den kan
utföras bade lätt och billigt, samt att den med forstend ut-
förd oftast t. o. m. tillför skogsägaren ren behällning redan
vid tiden för dess värkställande, först da kunna vi hoppas
att fä opinionen att godkänna dylika företag. Det var för
att utröna, huruvida en sädan reel grund af erfarenhet före-
ßnnes i värt land, som jag beslöt att föreslä föreliggande
fräga tili diskussion vid forstföreningens möte. Jag hade
därvid specielt räknat pä att genom vära trävarubolag, som
enligt hvad jag hört, iscensatt ganska omfattande gallrings-
hyggen i sina egna skogar, kunna päräkna uppgifter tili
frägans belysande. För att emellertid i nägon man förbereda
irägans besvarande, har jag vändt mig tili säskilda personer
med ett frägeformulär af ungefär det utseende, som jag här
har äran att framlägga.

Fr&n n&gra — tyvärr alltför fä — hall har jag haft
nöjet att erhälla pä sak gäende svar ä mina förfrägningar.
Dessa svar har jag sammanställt i här föreliggande öfversigt,
som dock gör det möjligt att draga nägra slutsatser.

Samtliga här föreliggande gallringar hafva gemensamt,
att de äro af ungt datum, och att gallringar i de af dem
berörda beständen forty företagits blott en gäng. Nägon
slutsats om rentabiliteten af flere ganger upprepade gallringar
kan af dem icke dragas, lika litet som den frägan kan be-
svaras, huru ofta det lönar sig att gallra. Det största intresse
lämna naturligtvis uppgifterna om nettobehällning och utfall
vid gallringama. Af tabellen se vi, att samtliga egentUga
hjälpgallringar lämnat ren ekonomisk vinst redan vid själfva
utförandet, i det att nettobehällningen efter afdrag af samt-
liga arbets- och transportkostnader med undantag af stämp-
iingen, hvars utförande ej medräknats, varierat frän 25 tili

122 Fmk per ha. Utfallet af gallriogen, uttryckt i m^ löst
matt, varierar äter frän 20 tili 8^,2 m^ per ha. Variatio-
nerna i nettovinsten äro i här anförda fall beroende af utfallet
vid gallringen, da släpningsdistans, arbetskostnader, och af-
sättningsförhällanden i de flesta fall varit nägotsänär liknande.
Släpningsdistansen har varit 1 — 2 km, priset för huggning
af 1 m. famn ved har utgjort Fmk 2 — 2,2« och ortspriset för
ved c. 3 Fmk m^ men äfven i det fall, att vedpriset utgjort
blott hälften häraf ss. i exempl. 4 0. 5 d. v. s. 1,50 Fmk
visar gallringen en nettobehällning af resp. 25 och 47,5a
Fmk per ha.

Att släpningsdistans och afsättningsförhällanden spela
en icke oviktig roll vid bedömandet af gallringshyggenas
rentabilitet, faller af sig själft, och hafva vi i nu föreliggande
exempel att göra med gynnsamma förhällanden. Det material,
som statt mig tili buds, har ej tillätit besvarandet af frägan,
huru längt det lönar sig att transportera gallringsvirke n. b.
ved, men skulle jag t. ex. för Kurkijoki förhällanden vilja
bedöma förhällandet, kommer jag tili det resultat, att med de
nuvarande prisen, 12 Fmk per m. famn, det skulle bära sig
för mig att släpa veden t. o. m. 16 km., ifall jag ej vill pä-
räkna nägon stubbhyra för mitt gallringsvirke, utan nöjer
mig med den nytta, som jag gör skogen genom gallringen.
Häraf kan den slutsatsen dragas, att gallringar med korta
släpningsdistanser löna sig väl, och borde under sädana för-
hällanden ingalunda underlätas af den mindre skogsägaren.
Äfven den större skogsägaren, storbrukaren, borde i de flesta
fall kunna begagna sig af gallringshyggen med ekonomisk
fördel. Hvad kronan äter vidkommer är jag öfvertygad om,.
att skogsgallring kan utan ekonomisk förlust begagnas i ett
stört antal fall — Tuomarniemi uppgifterna lämna ett talande
bevis härför vid goda afsättningsförhällanden, — och da man
betänker, att kronan kan nöja sig med att fä debet och
kredit att gä ihop, torde gallringshyggen finna en ganska

vidsträckt användning jämväl i kronoskogar. Det hör fram-
tideo tili att bevisa, hvar gränsen för de rentabla gallrings-
hyggena i kronoskogarna ligger.

Man hör ofta pästäs, att arbetskostnaderna för gall-
ring blifva ojämförligt dyrare an annan vedhuggning. För
sä vidt förevarande exempel kunna belysa frägan och min
egen erfarenhet vidhandenger, häller detta pästäende ej streck,
ty vi se häraf, att en man vid skogsgallring förtjänar Fmk
1,80 — 2,80 per dag, en förtjänst, som stär i füll harmoni med
det arbete, han kan prestera per dag, vid äfven vanlig ved-
huggning d. V. s. 4 — 6 m® ved.

Ofvanföre har jag endast berört de egentliga gallrings-
hyggena, hvilka utvisa ett godt ekonomiskt resultat t. o. m.
vid företagen gallring i 35 — 40-äriga bestand. Rödjnings-
byggenas rentabilitet belyses äfven af nägra exempel i före-
varande öf versigt och utvisa under gynnsamma förhällanden,
att inkomsterna betäcka utgifterna eller t. o. m. nägot öfver-
skjuta de sistnämnda. Dar afsättningsförhäilandena varit
ogynnsamma, och hvarken afsättning eller annan användning
kunnat fäs för rödjningsvirket, kommer det stora resultatet
naturligtvis att te sig negativt för ögat och hafva utgifterna
stigit för rödjning tili 5 — 9 mk per ha (enligt uppgifter af
K. Karjalainen), Kymmene bolag torde betalt 9 — 16 Fmk,
da arbetet getts pä beting. Rödjningen har i dylika fall be-
stätt i afvärkning af al och björk för att friställa ungtall och
granunderväxt.

För att vid bedömandet af gallringshyggenas rentabilitet
ingen mä haka sig fast vid stämplingskostnadema för gall-
ring, vill jag nämna, att jag i Kurkijoki rödbleckat träden
före afvärkningen, en metod, som visat sig mycket praktisk,
och belöpa sig kostnaderna för detta arbete blott tili 1 — 2
Fmk per ha.

De exempel, som jag tili frägans belysande haft äran
att här framlägga, hafva i all sin ofullkomlighet den fördelen.

att de beröra en mängd olika skogsförhällanden, dels rena^
dels blandade tallbeständ, dels blandade granbeständ.

Det torde kunna anmärkas, att gallringshyggenas renta-
bilitet af mig belysts nästan enbart med afseende fästadt ä
ved säsom utfall. Jag bar dock med flit velat välja veden
säsom utg&ngspunkt — emedan jag härigenom ej löper fara
att komma tili för höga resultat. Ifall sortering af gallrings-
virke kan förekomma, ställer sig rentabiliteten ännu förmän-
ligare an här synes.

Hvad nu föreliggande exempels teoretiska värde vid-
kommer, utgöra n:ris 6, 7, 8 och 9 profytor och göra sä-
lunda anspräk pä större noggrannhet, medan n:ris 10 och 11
lida af ofullständigheter, da virkesmassan är upptaxerad
medels profytor eller oculariter och utfallet samt arbetskost-
nader äro fixerade för heia gallringsytan, som naturligtvis
genom sin storlek företer diverse ojämnheter vis ä vis virkes-
massa, täthet m. m. Da gallringarna äro af ungt datum
och endast en gäng värkställda inom samma bestand, förlorar
deras teoretiska värde mycket. Kommer sä härtill, att ät
minstone i Kurkijoki gallringar ingär läga och torkade träd^
som naturligtvis ej strängt taget höra tili gallringshygget. Da
inga uppgifter om tillväxtens ökning efter gallringen före-
ligga, kan resultatet af gallringshyggena ej tillmätas nägot
teoretiskt värde.

Men för praktiken lämna exemplena i fräga dock mänga
lärdomar och bevisande resultat.

Samtidigt som jag uttalar förhoppningen om, att diskus*
sionen skall lämna yttermera bidrag tili frägans besvarande,
ber jag att fä hemställa tili mötet, huruvida den af mig:
framlagda öfversiktstabellen möjligen künde läggas tili grund
för frägans beiysande i framtiden, och i hvilket afseende
den för att tjäna. sitt ändamäl borde undergä förändring.

Hvad själfva hufvudfrägan om erfarenhetema rörande

gallringshyggenas rentabilitet vidkommer, ber jag alt tili
mötet fä hemställa, att mötet skulle omfatta följande klämmar:

l:o) Teoretiskt hällbara erfarenhetstal rörande gallrings-
hyggenas rentabilitet förefinnas veterligen ej för närvarande
i värt land.

2:o) Hjälpgallring icke blott lönar sig utan lämnar
i de flesta fall därjämte en betydlig nettovinst, dar bjälp-
gallringsvirket pä satt eller annat kan tillgodoses, och släp-
ningsdistansen icke satter hinder härför.

3:o) För den mindre skogsägaren lönar det sig alltid
att hjälpgallra äfven för anskaffande af husbehofsvirke, för
storbrukaren jämväl i regeln.

4:o) Afvärkning af bjälpgallringsvirke ställer sig i regeln
ej väsentligen dyrare an vanlig vedhuggning.

K, 0. Elfving.

Alustus aiheutti seuraavan keskustelun:

Timgren, Tiedonannot erittäin hauskoja. Valtion hoito-
alueissa on alettu toimeenpanna samallaisia harvennushak-
kauksia kuin alustajan esittämät. Nun esim. Saarijärven
hoitoalueessa oli toimeenpantu harvennushakkauksia hyvällä
taloudellisella menestyksellä niinkin kaukana kuin 10 klm.
vetomatkan ja pitempienkin vetomatkojen päässä. Harven-
nushakkaukset Lestin ja Virtain hoitopiireissä ovat myös
autaneet hyviä tuloksia. Eräissä paikoissa oli luovutettu apu-
harvennuksessa poisotettavia puita tervanpolttajille kolomista
varten ja saatu puista näin 50 p. m^rltä kantorahaa. — Val-
tion metsissä hakkuu ei aina läheskään ole harvennus- vaan
myöskin harsintahakkuuta.

Borefhius E. Kymmene aktiebolag verkställt gallrings-
hyggen i ganska stör omfattning och bar därvid prof pä
ganska goda resultat förebragts. I Karttula och Pielavesi
socknar afverkades under vintern 1905 — 1906 omkr. 16,000
m^ björk för att friställa granen. Veden levererades ä sträc-

Oallringshyggenas

LflnmuitU
Eorpllihü

PleLB»etini.fL.|

UimiMy 6y vftsmHki Hi
itaari i TwMn

1kl *A

KMIqidi

1-2

eal

1?-

~ 1

-0,7

-0,6

BMI-
Ding
d:0

d:o

d:(i

-03

Ä,

-0.7

A:o

0,7

174

d:o

Tail

0.7

146

d:o

Tall

0,7

276

d:0

Alla

■t.7

193

d:o

AUb

U,6

150

d^o

AUt>

.00

60-100

0,7-0.8

224

d:o

rentabilitet.

<iBllriDgs-

GbI Iri Qgskostnader

Ff
il

if
II

3.»

OallringeDs reanltat

' '

il Ü
^ 1 il

13*0

7'/,

■1,60

30 »

6,00

-1,M

6 ?

12»

,60

48 ?

15,flo

,60

26 ?

18,71

■r-

.00

26 +

',<!

6,»

4,75

3,00

27 7

lifo

13,*

4,6

3,00

84j !

9,»

16,00

4.6

3,00

72,0 7

l!K)5-06

2*0

12.W)

840,00

3,00

20,0

40»

1907

2«.

22,,.

439,40

8,0.

40 +

88,»

kan mellan Kuopio — Suonenjoki-banan och lämnade netto-
behällning omkring 50 p. per m^

Elfving. Kurkijokihyggena hafva icke omfattat ute-
slutande vedafverkning. Priset per m^ künde sättas mera
specificeradt, emedan t. ex. asp kolats och nettobehällningen
blifvit lika som för ved, ehuru aspen varit dälig. Aspen
har under tvänne är torkat pä rot och sedan kolats. Äfven
toppar af aspar användts tili kolning.

Boremus Ä, Under tiden talaren var anställd vid
Mustiala friställdes gran genom gallring af al. Fogdeeleverna
anstände afverkningen och därigenom är det svärt att upp-
skatta det ekonomiska resultatet, emedan arbetskraften var
dälig. — Samtidigt bade talaren förvaltningen af Forssa bruks
skogar. Mellan Kojo gärd och Forssa verkställdes gallringar
af bestand som bestodo af björk-, asp- och granblandad
tallskog. Det var ett omfatlande arbete. Redogörelse öfver
detsamma ingick pä 80-talet i »Biet». Resultatet var i alla
afseenden godt Tillväxten steg märkbart.

Aklberg. Rensningshyggen i alldeles unga bestand täcka
ej arbetskostnaderna ; annat är det i äldre skog. Arbetet i
unga bestand mäst ätminstone tili en början utföras per dags-
verke. I äldre skog kan man stämpla skogen och öfver-
lämna afverkningen &t arbetarene.

Timgren önskade att tili tabellen, som referenten fram-
ställde, skulle fogas en kolumn med uppgift om nettoinkomst
per m*.

Nylander kiittää alustajaa. Tuomarniemellä saatu koke-
mus osottaa, että leimauskustannukset eivät nouse suurem-
miksi kuin 1 — 2 mk. m^:ltä.

Keskustelu oli tähän päättynyt ja alustajan ponnet hyväk-
syttiin vähäisillä muutoksilla, joita alustajan tuli huomioon-
ottaa.

Herroille Elfving ja Nylaader annettiin alustajan ehdot-
taman mallin laatiminen.

Tähän päättyi kokouksen ohjelmaan kuiiluvien asioiden
käsittely.

Seuraava kokous päätettiin pitää Tampereella.

Kun yhteiset päivälliset oli syöty ja näiden aikana useita
puheita pidetty loppui ensimäinen kokouspäivä.

Seuraavana päivänä käytiin retkeilyllä PunkaharjuUa,
jossa ylimetsänhoitaja A. Borenius, metsänhoitaja J. Hackstedt
ja työnjohtaja Siira näyttivät retkeilijöille useita sekä kaa-
niita että onnistumattomia istutuksia ja kylvettyjä metsiä.

In Fidem

A. Benj. Heiander.

Nägra synpunkter och förslag i skyddsskogsfrägan

af
Jtfitfui* MontpU.

Qk frägan om skyddsskogars afskiljande utan tvifvel är
en af de viktigaste forstliga frägorna i lappmarken, tar jag
tillfället i akt att pä detta det första allmänna mötet af Lapp-
lands forstmän taga denna fräga tili tals.

Att barrskogsgränsen, säväl den rent polära som och
den alpina sä smäningom under tidernas lopp nedgatt är ett
faktum, som väl knappast nägon numera torde betvifla. Uli
vära grannländer ät väster hafva omfattande undersökningar
för utredandet af orsakerna tili detta sakförhällande blifvit
värkställda och pägä alt fortfarande med all energi. Men
man har ej stannat vid blotta teoretiska undersökningar och
spekulationer ; man har äfven sökt förhindra eller ätminstone
fördröja skogsgränsens vidare nedryckande detta dels genom
en förbudslag mot afvärkning i de mest hotade omrädena,
dels genom utförande af kulturer i dessa samma trakter.
Hvad har däremot blifvit gjort hos oss? Förutom att frägan
gang pä gäng tagits upp och diskuterats, intet!

Hvad de samvärkande orsakerna tili skogsgränsens till-
bakagäng vidkommer, äro de naturligtvis af mänga olika slag.

Främst torde väl komma de klimatiska förhällandenas
försämring. Direkta vetenskapliga undersökningar öfver hit-
hörande frägor torde nog blifvit gjorda i värt land, men är

jag tyvärr ej i tillfälle att taga reda p& resultaten af desamma,
men enligt de undersökningar, som värkställts i norra Sverige,
dar förhällandena ju äro tämligen analoga med dem hos oss,
har sommaren under de senare ärtusendena blifvit 2,4^ C
kallare. ^) Denna uppgift har jag visserligeD hört betviflas af
en finsk fackman, och mähända är han ej ensam om sin
äsikt, men tili dess saken hunnit närmare utredas, mäste vi
väl tro pä teorin om klimatets försämrande. Mot de häraf
förorsakade rubbningarna af skogsgränsen stä vi i alla fall
maktlösa.

Förutom mot köld och torka har skogen här uppe äfven
att kämpa mot starka nordliga och nordvästliga stormar,
hvilka ärligen kräfva sina offer.

Tack vare en flack rotbildning, med jämförelsevis svagt
utvecklad pälrot, är den lappska tallen värre utsatt förstor-
mens värkningar an tallen i södra Finland. Man konstaterar
därför efter stormar här uppe ett vida större antal vindfällen
an i de södra delarna af landet. I skogar med exponeradt
läge ser man ofta otaliga massor af vindfällen. I närheten
af skogsgränsen, ätminstone i Enontekis, är dock antalet af
vindfällen jämförelsevis ringa, beroende dels därpä att marken
här vanligen är stenbunden dels naturligtvis därpä att träna
äro sä lägväxta. Stormarnas skadegörelser ä sädana
marker bli därför relativt smä, men desto större, dar jorden
bestär af sand, samt ä bögt belägna, med bättre skog beväxta
marker. Anmärkningsvärdt nog äro stenfria marker invid
skogsgränsen vanligen beväxta med enbart björk och ofta
besvärade af ortsten.

Som en tredje och kanske den mest snabbt värkande
orsaken tili skogsgränsens tillbakagäng mäste väl anses skogs-
eldarnas framfart.

*) Gunnar Andersson i Sko^svArdsföreningeiiH tidskrift 1905.
hafte 2.

Üti heia Lappland fiones väl koappast en eoda mark,
dar ej skogseld nägon g&ng rasat. Ofverallt ser man marken
efter eldens framfart. Da farelden rasat p& jämförelsevis
begränsade ytor har äterväxt snart änyo infunnit sig, isyn-
nerhet om enstaka träd blifvit förskonade för eldens förhärj-
ning. Detta blir däremot ej fallet om mycket stora vidder bli
totalt afbrända särskildt om de yttre betingelserna för äter-
växten äro ogynnsamma. Utan tvifvel ha sädana stora skogs-
eldar rasat ätminstone & en del af de marker som nu äro
skoglösa. För detta antagande talar mänga omständigheter
t. ex. förekomsten af brända stubbar af tall ä sädana marker
dar numera ej en enda tall förekommer; förekomsten af
enstaka urgamla brandskadade tallar pä för öfrigt endast af
björk beväxta marker i närheten af skogsgränsen o. s. v.
Hit kan möjligen äfven räknas det förhällande att granen hell
och hallet, eller nästan helt och hallet, saknas i de norra
och västra delarna af Enontekis. Vid skogseld förstöres ju
detta trädslag grundligare an tallen. Förekomsten af enstaka,
stundom rätt stora granbeständ, längt utanför granens egent-
liga vegetationsgräns talar för detta antagande, men är det
ju möjligt att dessa bestand äro att betraktas endast som
förposter och granen sälunda ej tidigare skulle förekommit
nordligare och västligare an nu. En undersökning af torf-
mossarnas subfossila växtlämningar skall väl med tiden klar-
göra denna fräga.

Förutom genom anstiftandet af skogseldar, hvilka natur-
ligtvis ofta, kanske oftast, förorsakas af människans värds-
löshet, har hennes framfart äfven pä annat satt direkt med-
värkat tili skogsgränsens förskjutning och gör det allt fort-
farande. Af gamla personer har jag hört berättas om före-
komsten af tallskog i deras ungdom ä marker dar det nu-
mera växer endast björk samt att de sista tallarna användts
tili det eller det ändamälet och är för är hugges likafullt
massor af tall pä de närmast skogsgränsen belägna markerna.

D& det yttersta skogsomrädet bestär af ett flera mil bredt
band med ytterst gles tallskog beväxta marker, hvilka ärligen
pä ett rent af uppskakande satt beskattas af den ej sä alldeles
f&taliga befolkningen, inses lätt att dessa marker, om pä
detta satt fär ostördt fortgä, inom par decennier upphöra att
vara skogsmarker och den polara tundrao äter bar en icke
oväsentlig vinning att anteckna. Sä kommer turen tili de
södra därom belägna markerna och sä vidare.

Visserligen är befolkningen i de delar af landet, Enon-
tekis, Utsjoki och Enare, hvilka mest hotas af skoglöshet,
tack vare det förhällande det storskiftet därstädes ej ännu
slutförts, tillsvidare förbjuden att sälja skogsprodukter, men
har detta förbud dock medfört föga nytta ätminstone i Enon-
tekis, dar en tjufföräljning i stör skala tili säväl Sverige som
isynnerhet Norge ständigt pägätt, mot hvilken den fätaliga
forstpersonalen tillföljd af dessa ödemarkers stora utsträckning
och befolkningens obenägenhet att bistä forstmannen statt all-
deles maktlös. Detta isynnerhet som hemmansägarena hafva
rätt att taga husbehofsvirke hvarhälst de önska och naturligt-
vis, ifall nägot misstänkligt upplag af virke öfverkommes, det
alltid finnes nägon lägenhetsinnehafvare, som uppger att
virket huggits tili bans husbehof. Att bevisa motsatsen är i
de flesta fall en omöjlighet och virket utföres vid lämpligt
tillfälle tili sin bestämmelseort eller fär ruttna i skogen.

Men äfven den omständigheten i ock för sig att hem-
mansägaren har rätt att taga sitt husbehofsvirke hvar han
behagar har medfört oberäkneliga förluster för skogen. Icke
nog med att man huggit sitt behof af byggnadsvirke frän sä
nära belägna marker som möjligt, har man äfven huggit
timmerskog tili brännved, och detta i en utsträckning som
det är svärt att fatta. Följden häraf är att stora vidder i närheten
af en del byar blifvit nästan alldeles kalhuggna. Da sedan
brist pä brännved pä nära hall uppstätt har äfven den tili-
äfventyrs förefintliga ungskogen och längre borta belägna

marker fätt stryka med. Ett förbad mot denna lättsioniga,
för att icke saga brottsliga skogshoshiilning bar jag. hvad
Enontekis betraflfar, sökt atvärka hos länets guverDÖr, men
bar tillsTidare ingenting aonat gjorts tili saken, an att guver-
Dören infordrat kominoiiens otlatande, ehoro min ansökan
afsändes redan i böijan af joni.

En ytterligare orsak tili skogsgransens nedgäende är
att söka i renskötseln.

Hvar och en som rort sig i sädana trakter. dar ren-
jordar äret om beta har otyifrelaktigt lagt marke tili den
massa afbmtna ongtaUar som dar förekomma. Ofta äro heia
bestand pa detta satt tillintetgjorda. Detta är renamas yark.
Da renen om hosten befriar sina hom fran deras skinnbe-
klädnad, skafva de homen mot unga trad, företradesvis tallar,
bvilka därigenom förlora sina kvistar och toppar samt dö ot
Da tillgängen pä nngtall i de öfra barrskogsregionema är
ytterst sparsam, da däremot renstammen här är talrik, inses
lätt, hTilka ofantliga skador rendjaren här kunna förorsaka.
Äfven genom uppryckning och afbitning af unga plantor
ästadkomma rendjuren skador, ehnm dessa nog äro jäm-
förelsevis obetydiiga.

Till skogsgransens nedgäende bidra sluüigen den ringa
fertiliteten hos fjälltallen och de s?ära markförhällandena,
hvilka sätta stora hinder i vagen för fronas groning och de
unga plantomas tillväxt och fortbestand.

I det föregäende har jag oppräknat en del af de vik-
tigaste faktorer, som samvärka tili sk(^sgransens tillbakagang.
I det följande skall jag försöka framlä^^ nägra förslag tili
förhindrande af kalfjällets eller rättare den arktiska tundrans
▼idare framträngande ät söder.

Härvid bora främst förebyggande ätgärder vidtagas d. v.
s. den ännu förefintiiga skogen skyddas för vidare förödelse
men äfven den utdöda och utdöende skc^en sä vidt möjligt
genom knltur ersättas med en ny.

Sädana marker, dar skogens utdöende enbart eller tili
största delen beror af klimatet, mäste naturligtvis lämnas ät
sitt öde. Da det emellertid är obevisadt och knappast ens
sannolikt att klimatet öfverallt dar den arktiska tundran nu
skenbart härskar, är sädant, att barrskog dar icke künde
växa, böra kulturförsök enligt min mening företagas äfven
pä dylika marker, om blott öfriga betingelser, säsom jordmän
markbeteckning m. m. synas tjänliga. Naturligtvis mäste
dock dessa helt och hallet sin barrskog beröfvade marker
ställas i andra rummet och hufvudintresset riktas pä de
trakter, som ännu ätminstone i nägon man äro skogbärande.

Främst hör här människans framfart hämmas. Säsom
jag redan i det föregäende visat har ett värkligt utrotnings-
krig mot tallen pägätt ä vidsträckta omräden; marker ha
utan förbarmande kalhuggits, och värdefull stockskog huggits
tili brännved. Detta ofog mäste upphöra och här hjäipa
inga halfmesyrer. AUa hotade trakter mäste förklaras som
skyddsskogar, oberoende af om de tillhöra kronan eller en-
skilda personer. Sä bor tili exempel i Enontekis revier heia
Enontekis kommun och norra delen af det tili Kittilä kommun
hörande bevakningsomrädet jämte Pallastunturikedjan förklaras
i skyddstillständ samt de delar af Enontekis kommun, som
befinna sig norr om Sotkajaki, Ounasjärvi, Käkkälö och Pel-
tojoki i förstärkt skyddstillständ. I det senare slaget af
skyddssko^ar, skyddsskogar i strängaste bemärkelse borde
all försäljning af barrskog pä det strängaste förbjudas samt
äfven husbehofsafvärkningen i de enskildas skogar inskränkas
tili det minsta möjliga, i trakterna närmare skoggränsen och
ä sädana marker dar barrskogen redan är alltför gles och
huggniug af tall och gran vid bögt straff förbjudas.

I det förra slaget af skyddsskogar mä försäljning af
öfverärigt timmer i vissa trakter visserligen tillätas men biott
efter föregäende utstämpling, som hör utföras af i kronans
tjänst stäende forstman. Om den enskilda, säsom annor-

Stades är fallet, själf fär sälja sin skog är dess öde gifvet.
De flesta hemmansägare här uppe — jag talar fortsättnings-
vis om Enontekis — häfta i~stor skuld tili handlandena.
Krediten har beviljats med den väntade skogen söm säkerhet
och sä snart storskiftet försiggätt tar handelsmannen ut sin
rätt. Det grofva timret flottas ned tili södern, klenvirke
säljas tili norska Finnmarken. Ungskogen, dar sädan finnes,
tvinar bort och dör och efter nägon tid äterstär endast dälig
björkskog med enstaka kvistiga och nödvuxna martallar.

För husbehofsafvärkningar bor äfven här en noggrann
hushällningsplan upprättas. Sä länge husbehofsafvärkningen
fär ske utan kontroU skall den mänskliga uppfinningsför-
mägan alltid päfinna utvägar för skogens förvandlande tili
pänningar. Byggnader uppföras och säljas efter en tid, onö-
digt stora massor brännved och gärdsel hugges och säljes
sedan under en eller annan förevändning, o. s. v. En hus-
hällningsplan, som noga kringgärdar de enskildes handlings-
frihet, är enda medlet att hindra skogssköfling i de enskildas
skogar.

Samfällighetsskogar böra alltid föredragas framför skif-
tade, dels emedan uppsikten öfver de förra är lättare, dels
emedan afunden de enskilda delägarena emellan, säosympa-
tisk den an i ock för sig är, i nägon man hindrar en alltför
stark beskattning af skogen. Visserligen kan ju äfven tänkas
att den enskilda delägaren försöker samla ät sig sä mycket
som möjligt af den gemensamma egendomen, men härför
hör hushällningsplanen värka bot, och är det väl äfven att
hoppas att den ena delägaren utöfvar kontroll pä den andra.
Dessutom kan ju alltid vid försäljning frän samfällighets-
skogar päräknas högre pris an frän enskilda mindre skogar.

Det är visserligen sant att en fullständig fridlysning af
tallen i närheten af den yttersta barrskogsgränsen skulle be-
röfva härvarande gärdar tillgängen tili byggnadsvirke och
gärdsel frän nära hall, men här gäller det större frägor an

den enskildes ekonoini, hvilken därför mäste ge vika för det
allmänDa. Dessutom blefve förhällaDdet inom en mycket
snar framtid detsamma genom skogens sköfling, ifall ej för-
bud emanerar. Med en smula god vilja kan det lilla, värk-
liga, behofvet af byggnadstimmer nog i de flesta fall fyllas frän
nägot aflägsnare trakter.

Begagnandet af lefvande tall, lät vara aldrig sä dälig,
tili brannved i de inom det förstärkta skyddsskogsomrädet
belägna gärdarna, bör väl utan vidare olägenhet pä admi-
nistrativ väg kunna förbjudas. Hvad totalförbudet mot hugg-
ning af tall pä vidsträckta omräden beträffar, kan väl detta
näppeligen utvärkas utan landtdagens medvärkan.

Nybyggen eller kronotorp böra pä inga vilkor beviljas
inom skyddskogsomrädena, ätminstone icke i närheten af
skogsgränsen och sä mänga gamla gärdar som möjligt i de
yttersta skogstrakterna inlösas af statsvärket. Genom att
inlösa en del gärdar invid skogsgränsen skulle mycket vinnas.
Gärdarna här uppe tarfva i de flesta fall ombyggnad. Där-
till ätgär mycket virke och samtidigt kan med lätthet virke
tili försäljning uttagas. Till brannved och gärdsel ätgär äfven är-
ligen mycket värdefullt virke. De kostnader en inlösen af dessa
gärdar skulle tillskynda statsvärket skulle därför med tiden
tili fuUo ersättas genom skogens räddande. Nägot värkligt
värde ha dessa gärdar dessutom icke. Knappast en enda af dem
lönar sig, d. v. s. kan föda en familj ens med aldrig sä smä
pretensioner, emedan ängarna dels äro sä aflägsna frän gär-
darna, dels gifva en osäker afkastning, och ofta dessutom
nästan helt och hallet förstöres af lappamas renar.

Pä tal om nybyggen tar jag mig friheten göra en liten
afvikelse frän ämnet.

Under den senaste tiden bar en hei massa nybyggen
beviljats inom Euontekis kapeil, hvarvid ett häpnadsväckande
lättsinne lagts i dagen ; sälunda ha nybyggen beviljats alldeles
invid den polara skogsgränsen, ja tili och med längt utanför

densamma. Ät sädana nybyggen har ett skogsskifte gifvits
nägonstädes i de mellersta eller södra delarna af komtnunen.
Det finnes sälunda fall dar skogsskiftet är beläget ungefär
100 kilometer frän gärdeD. Alt i sädana trakter anlägga
nybyggen är ju helt enkelt att tillspillogifva de smä räster
af skog som ännu finnas kvar eller tro verkligen veder-
börande att nybyggaren hämtar sitt behof af byggnadsvirke
frän sitt aflägsna skogsskifte? I en del fall har forstmästaren
medvärkat tili nybyggenas beviljande. Han har utan att
känna tili trakten afgifvit ett tillstyrkande utlätande. Sädana
fall torde dock ej finnas mänga. I öfriga fall har guvernören
pä grund af landtmätarens, länsmannens m. fl. utlätande, och
utan att fästa sig vid forstmästarens afstyrkan, beviljat ny-
bygget. Da alla dessa nybyggen ännu lyckligtvis torde vara
provisionella sädana är det kanske ännu tid att förhindra
deras förvandling tili skatte och sälunda rädda skogen ätmin-
stone frän försäljning. Ofta är nybyggesansökningen dessutom
endast en kupp afsedd att komma ät skogen. En företagsam
fordringsägare tvingar sin gäldenär att ansöka ett nybygge,
uppbygger nödtorftigt de föreskrifna byggnaderna, söker
nybygget tili skatte och far af med skogen. Sä har det ofta
gätt och samma spei fortsättes antagligen sä länge ännu
nägon skog finnes kvar, ifall ej nybyggesjobbet helt enkelt
förbjudes.

Men tillbaka tili sakenl I skyddsskogsomrädet bör vi-
dare renskötseln pä det strängaste ordnas. Under mänaderna
September — november, den tid da rendjuren befria sinahorn
frän deras skinnbeklädnad, böra inga renhjordar fä beta ä
sädana marker inom skyddsskogsomrädena, dar ungskog finnes.
Marker dar kulturer utförts böra vara helt och hallet fridlysta
ända tili dess ungskogen nätt en höjd af minst tre meter.
Under sommar och vintermänaderna äro renamas skade-
görelser obetydliga ä sädana marker, dar unga plantor ej finnas
och sädant är fallet ätminstone i Enontekis nästan öfveralit

i närheten af skogsgränsen. Under dessa tider af äret kunna
renarna därför vistas nästan öfverallt, dar kulturer icke
utförts.

Kulturer böra sm&ningom utföras öfverallt dar lämpliga
marker finnas sä väl ä sädana dar skog ännu finues, som ä
lämpliga kalmarker innanför skogsgränsen och äfven i undan-
tagsfall utanför densamma.

Da uti en fräga af den stora betydelse som skydds-
skogsfr&gan enskilda forstmäns undersökningar och förslag
icke kunna vara tili fylles för frägans utredande bor en
komit^ best&ende af vetenskapsmän och forstmän med det
snaraste utses, hvilken borde pä ort och stalle undersöka
saken och tili forststyrelsen inkomma med förslag, hvilka
sedan därstädes borde granskas och utarbetas tili lagförslag,
som fortast möjligt bör föreläggas landtdagen tili behandling.

Forst och sist bör betonas att saken är af ytterst bräd-
skande natur och att hvarje dröjsmäl försvärar dess utförande.

Yirallista.

Lttettelo Metsähallituksen antamiata

määräykaiatä.

Elok. 3 p. Mftäräys rnetmnhoiUya Knut Cc^'anuhfelle hoitamaan 5 vii-

kon ajan Wiitasaaren hoitoalueen metsänhoitajan
viikaa.
»l 16 p. > metmkanduktööri Ä. Granitüle avnstamaan Laato*

kan hoitoalaeen mets&nhoitajaa hoitoalueen hoi-
doasa.

> 19 p. > afndaismetsänhoitaja T. Lund'üle hoitamaan 1 knu-

kauden ajan Lairon hoitoahieen metsänhoitajan
virkaa.

> 19 p. > metsäkonduktöön Ä, Oaufon'iUe hoitamaan toistai-

seksi Utajärven hoitoalaeen metsänhoitajan virkaa.

> 32 p. > inetsäkonduktööri J, K. TuitriUe avustamaan Miehik-

kälän kruanunpuistossa leimaastoissä.

> 26 p. > met^tthoiiaja K. Moring'iUe olemaan toistaiseksi

ja enintään toukokaun 1 p:vään 1908 metsän-
hoidontarkastajana.
» 26 p. > metsäkondukiööH T, Sandelt' iUe hoitamaan toistai-

seksi ja enintään tonkoknnn 1 p-.vään 1908 Pyhä-
joen hoitoalueen metsänhoitajanvirkaa.

> 27 p. » fneisäkondykiööH A. W, Bergh'illr hoitamaan 1

kunkauden ajan Puhoksen hoitoalueen metsän-
hoitajanvirkaa.
Syysk. 4 p. > tnetsäkonduktöörillf, fiL katid, U, Bförkenheim' ille

hoitamaan lukuvuoden loppuun opettajan virkaa
Evon metsänhoitoopistossa.

> 5 p. > metsäkonduktöäri A, Tanhdle hoitamaan toistai-

seksi ja enintään heinäkunn 1 p:vään 1908 opet-
tajan virkaa Tuomarniemen metsänvartijakonlossa.

Syysk. 6 p. Määrftys tneUäkanduktoari T. (iotÜeben'iUe hoitamaan toistai-

eeksi PnbokBen hoitoalaeen metsftnboitajanvirkaa.

> 13 p. > meiitäkonduläööri Y, Hanmkaieelle' avustamaan

Maltian hoitoalueeasa küreellisisaä metsänhoito-

> 16 p. > apiäaismetsänhoiU^ Ä, ArimoUe hoitamaan Evon

nietainhoitoopistosea Inktivaoden loppuun yli-

mttäräisen opettajan tointa metsftmatematükassa

ja inainOöritieteescift.

meittäkonduktööri T. W, Paavoselle hoitamaan laku-

vuoden loppnun apulaismetaftnhoitajan virkaa

Evon metsftnvartijakoulnasa.

jfietsäkanduktööri J. I^, Lindbokmille hoitamaan 6

viikon ajan Ranuan hoitoalaeen metsftnhoitajan-

virkaa.

metsäkonduktööri A, Qramt'ülc avustamaan Suomue-

salmen hoitoalueeaaa kürellisissA metsänhoito-

tOlBSä.

tneisäkofuluktöäri W. Lindholni'Ule avustamaan

Mikkelin hoitoalueen metsftnhoitajaa Miehikk&lftn

ja Mftntyhaijnn kraannnpaistojen hoidossa.

metaäkonduktöäri L. Mtualin'iüe avustamaan samaa

Leivonmflen pitäjässtt olevien kmununmaiden

hoidossa.

ntetüäkonduktööri Hj. E)nroth*iUe avustamaan Puo-

langon hoitoalueessa kiireellisissft metsftnhoito-

töissA.

metsäkonduklööri W. NevanlinnaUe avustamaan

Jjentiiran hoitoalneessa kiireellisissä metsänhoito-

töissft.

meffuikofuitäUööri O. E. Sandeliuksellr hoitamaan 2

viikon ajan Simon hoitoalneen metsänhoitajan-

virkaa.

MPtsänhoitaja R. Malmborg' ilfe luennoimaan syys-

lukukauden ajaila metsäteknologiaa Evon metsän-

hoitoopistoBsa.

17 p. » mptsähondnktoöri CK E, SandeHukseUe avustamaan

Kemin hoitoalneeasa rautatiehakkauksissa.

17 p. » mefaälamduktööri P. Pikoff iüe hoitamaan Simon

hoitoalueen metsftnhoitajan virkaa vakanssiaikana.

29 p. » fnrMil'ondffkfööri T. LutHTillp olemaan edelleen

16 p.

17 p.

24 p.

28 p.

30 p.

Lokak. 7 p.

7p.

11 kuakaaden aikana apalaismetsänhoitajana
Kitisen hoitoalueessa.
Lokak. 3() p. Mäfträys kirkoUisvirkaUdoin metsätihoitaja A, Tötiertnan'iUe

hoitamaan 6 viikon ajan Ilisen metsäinsinöörin
virkaa Metsähallituksessa.

me(8äkonduktöör% E. Böök'üle avustamaan Parka-
non ja Karrian hoitoalneissa metsänhoitotöissä.
/nelsäkonduktöäri L. L, WaJdberg'üle olemaan edel-
leen 11 kuakaaden aikana apalaismetsänhoita*
Jana Eitkan hoitoalaeessa.

TnetsäkondukiöÖri J, Hj. Ldfidbohvi' ille avastamaan
Ranuan ja Ylisimon hoitoalaeissa kiireellisiB8&
metsänhoitotöissä.

met^äkonduktoöri W, Roschiej^'üle hoitamaan 1
kuakaaden ajan Muonion hoitoalueen metsän-
hoitajanvirkaa.

metsäkonduktööri K. A. Wolaselle hoitamaan toistai-
seksi Ylitornion hoitoalueen metsänhoitajanvirka.
metsänhmtaja KmU Cajauuksette hoitamaan 1 kua-
kauden ajan Waasan läänin tarkastuspiirin yli-
metsänhoitajanvirkaa.

metsäkondukiööri L. E. R. Ryväriseüe olemaan
toistaiseksi apulaismetsänhoitajana Uomaan hoito-
alueessa.

metmkmidtäctöörty vapaaherra A. StandertsJgöld^iüe
avustamaan Jongunjoen hoitoalueessa kiireelli-
sissä metsänhoitotöissä.

johiaja K. IL HeUceVüle hoitamaan 1 kuukauden
ajan myöskin opettajan virkatehtäviä Rovaniemen
metsän vartij akoulussa.

metscUxOtidiiktööri L. Masalinüle avustamaan Pyhä-
järven hoitoalaeessa kiireellisissä metsänhoito-
töissä.

metsäkondiiktöbri C. E. Degener'iÜe avastamaan
Ilomantsin hoitoalueessa kiireellisissä metsän.
hoitotöisRä.

metsäkonduktööri E. W. Holmströfn'ille hoitamaan
toistaiseksi ja enintään toukokuun 1 p:vfiän 1906
Kanaan hoitoalueen metsänhoitajanvirkaa.
metsärüioitaja N. J. Juselüikselle hoitamaan tammi-
kuun 1 p:stä 1908 seuraavan heinäkuun 1 p:vään
lin tarkastuspiirin ylimetsänhoitajanvirkaa.

Marrask. 18 p.
» 21p.

» 21p.

» 26 p.

27 p.

» 28 p.

> 29 p.

Jouluk. 4 p.

» 9 p,

12 p.

> 27 p.

» 27 p.

Joulnk. 27 p. Mftflrftys metmkonduktööri J. Reehardfille hoitamaan tammi-

kaun 1 p:8tä 1908 senraavan heinäkann 1 p:yään
Paltamon hoitoalueen metsänhoitajaDvirkaa.
* 27 p. » ktrkoUisrirkatalqfen metsänhoiiqfa Ä, Töttermari iüe

hoitamaan 6 viikon ajan Ursen metsäinsinöörin
virkaa Metsähallitnksessa.

> 28 p. » metaäkondiüäööri A, Calamniukselle hoitamaan

PiispajSrven hoitoalueen metsftnhoitajan virkaa
vakanssiaikana.
» 30 p. > metsäkonduktööri E, Haugberg'iUe olemaan vielä

toistaiseksi ylimäärftieenft mets&nhoitovirka-
miehenft kirkollisviraston virkatalojen metsftn-
jakotOitä varten.

> 30 p. > metsäkondttktööri Ä, Lampen'ille samoin, samoin.

> 30 p. > metsäkonduktööri T. Hj. Bosenbrö^'er^ille samoin,

samoin.
» 30 p. > metsäkonduktööri L. LeivoUe avustamaan Meltauk-

sen ja Boyaniemen hoitoalneissa kiireellisissä
metsftnhoitotöissä.

> 30 p. > metsäkonduktööri J. Hartman'ille avnstamaan

Pudasjftrven hoitoalueessa küreellisiseft metsftn-
hoitotöissft.

Protest.

Undertecknade deltagare i det möte, som af lappländska
forstmästare hölls i Kittilä den 12 — 14 december 1906, vilja
härmed inlägga vär allvarligaste gensaga mot sättet att i
Forstföreningeos Meddelanden införa berättelse angäende
ifrägavarande möte.

Ä mötet fattades den öfverenskommelse att, därest
Protokoll öfver mötets förhandlingar uppgjordes, referat och
andragande skulle ätergifvas pä det spräk, varpä de fram-
förts, hvilket nu ej skett. Säsom referaten nu framstä i
tryck äro de dessutom vilseledande, eftersom de ingä i stym-
pad form. Vi vilja upplysa om att mötet bade en privat
karaktär och att alla frägor refererades pä svenska, varför-
utom diskussionen tili öfvervägande del fördes pä detta
spräk. Sä länge Forstföreningen utgör en fri sammanslut-
ning av för skogsvärden i värt land, oberoende av spräk-
och partihänsyn, arbetande personer, fordrar ovillkorligen en
billig rättvisa, att föreningens medlemmar själfva fä bestämma
pä vilketdera av landets spräk av dem gjorda meddelanden
böra ingä i föreningens tidskrift.

I december 1907.

H. B. Svanström, Justus Moniell. Oujinar Hirn.

I anledning af ofvanstäende her undertecknad, som
redigerade ifrägavarande nummer af Meddelanden, fä anföra
följande :

l:o) Det Protokoll, öfver lappländska forstmästarenes
möte, som tillställdes mig var sä längt, att jag ej künde
införa det in extenso, utan var med hänseende tili de be-
gränsade anslag som Ff! under detta är haft att disponera
öfver för Medd. tvungen att betydligt förkorta detsamma.

2:o) üti det mig tillsända protokollet voro referaten
affattade pä svenska, men diskussionsprotokollet var ute-
slutande finskt.

3:o) Protokollet, som ej künde införas i sin helhet,
efererades endast pä ett af de inhemska spräken helt enkelt
af bekvämlighetshänsyn, för att göra referatet njutbart ätmin-
stone för nägon del af Meddelandenas läsarekrets.

Tyvärr framgär det ej nu att protokollet, sädant det
ingär i Medd., är referat, ity att jag af förbiseende kailade
det »pöytäkirja» och ej antydde att det var en förkortning
af det Ursprungliga protokollet. Till följd af forcerad verk-
samhet pä tryckeriet och att korrekturen försenades, har
tyvärr äfven tryckfel insmugit sig. Beklagande dessa om-
ständigheter och att Herrarne ej varit nöjda med referatet,
införes i detta hafte forstmästar J. Montells inlägg i skydds-
frägan i dess helhet.

Helsingfors i december 1907.

A. Renj. Heiander,

Hiuymautus, Sattuneesta syystä saa toimitus vedota
alempana olevaan johtokunnan päätöksen.

Af förekommen anledning fär redaktionen hänvisa tili
nedanstäende direktionsbeslut.

Pöytäkirja, tehty Suomen Metsänhoitoyhdis-
tyksen johtokunnan kokouksessa Helsingissä 2 p.
joulukuuta 1907.

7 §.

Sen johdosta, että muutaman metsänhoitajain kokouk-

sen pöytäkirja, jota ei kokonaisuudessaan oltu painetiu Jul-

kaisuihin, oli antanut toimituksen suorittamassa, lyhennetyssä

muodossa aihetta muistutuksiin asianomaisten, kokoukseen

osaaottaneiden puolelta, päätti johtokunta vastaisea varalta

ilmottaa, että Julkaisuihin otetaan pienempien, metsänhoita-

jien kokouksien pöytäkirjoista ainoastaan keskustelun pää-

piirteet ja päätökset. Oulun haaraosaston kokouksien pöytä-

kirjaan nähden tehdään kumminkin poikkeus. Jos vastai-

suudessa Julkaisuihin tarjotaan laajempia pöytäkirjoja, jotka

eivät näihin kokainaisuudessaan mahdu, saa toimitus vedota

tähän johtokunnan päätökseen.

In fidem:

A. Benj. Heiander.

Y. 1907.

Suomen Metsänhoitoybdistyksen jobtokunta:

F. M. Lagerblad, Ylimetsänhoitaja, Jyväskylä, paheenjoht.

0. Wrade, Vapaaherra, Koria, Wftrttlä, varapnheenjoht.

K. Fleandt, Kunnallisneavos, Padaejoki.

K. W. Koskelin, Agronoomi, Jyvftakylä.

E. Nylaader, Johtaja, Inba.

A. GrSnvall, Johtaja, Saarijarvi.

A. B. Heiander, Metsänhoitaja, Helsinki, sihteeri.

Metsäkonsulentti :
S. A. Sohlnan, Metsäkonduktööri, Luutnantti, Helsinki.

Metaänhoidonaviiataja
0. Aronen, Metsftnyartija, Lempft&lä, Vesilahti.

Vakinaiaet jäsenet:

Ahlberg, A. J., Meteänhoitaja, Savonlinna.
Ahlqvlat, C. H., Kauppaneuvos, Hamina.
Ahlström, B., Agronoomi, Norrmarkku.
Ahletröm, R., Prokuristi, Norrmarkku.

Alander, A., Asianajaja, Helsinki, Luotsikatu 7.

Alopaeus, J. W., Metsänhoitaja, Sievi.

Aminoff, H. J., MetsftDhoitaja, Peltosalmen asema.

Andersin, HJ., Metsänhoitaja, Kirjokivi.

Andersson, J. A., Tilanomistaja, Maaninka.

Appelberg, K., InsinOOrif Helsinki, Bulevardinkata 13.

Aronen, 0., Metsanhoidonavustaja, Vesilahti.

Askolin, J., Kauppaneuvos, Porvoo.

Backmtn, N. H. L„ Metsänhoitaja, Pitkäranta.

Behn, A. L., Metsänhoitaja, Baivola, Ohjärvi.

Bergh, 0. W., Metsänhoitaja, Sotakamreeri, Heinola.

Bergroth, G., Metsänhoitaja, Keuru.

Bergroth, K. V. R., Metsänhoitaja, Alajärvi.

BJörkman, L, Metsänhoitaja, Yläkittilä.

Blomqvist, T. J., Metsänhoitaja, Ikaalinen.

Blumenthal, E. L., Ylimetsänhoitaja, Helsinki, Uudenmaankatu 86.

Blumenthal, A. R., Metsänhoitaja (yksit.), Kotka, Halla.

Bolje, K., Vapaaherra, Pankinjohtaja, Sortavala.

Borenius, A. L., Ylimetsänhoitaja, Viipuri.

Borenluo, C. F., Kauppanenvos, Viipuri.

Borg, H. E., Metsänhoitaja (yksit.), Kauttua, Eura.

Borg, G. B. W., Metsänhoidontarkastaja, Helsinki, Antinkatu 22 A.

Borgenotröm, A. F., Lääninmaamittarl, Hämeenlinna.

Borgström, G., Maanviljelysneuvos, Helsinki (östersundom), Marlank. 7.

Borgström, H., Herra, Helsinki.

Brander, K. A., Metsänhoitaja, lisalmi.

Bremer, N. M., Lääninagronoomi, Maanviljelysneuvos, Hämeenlinna.

Broberg, A., Metsänhoitaja (yksit.), Hämekoski.

Brunlla, D., Konsuli, Viipuri.

Bruun, Th., Vapaaherra, Suomen Passitoimiston PääUikkö, Vehkalahti,

Summan kartano.
Bruncrona, C. W., Tilanomistaja, Maanviljelysneuvos, Tammisaari.
Burgman, A., Metsänhoitaja (yksit.), Mikkeli.
Bülow, 0., Konsuli, Kotka.
Book, A. W. A., Metsänhoitaja, Hyvinkää.
Cajanus, K., Metsänhoitaja, Kivijärvi, Vaasan 1.
Candelln, G., Insinööri, Tammisaari, Boggby.
Candelin, L, junior, Varakonsuli, Helsinki, Yrjönkatu 11.
Cannelln, Th. A., Metsänhoitaja, Jyväskylä.
Carlstedt, K. R., Metsänhoitaja, Pyhäjärvi, Viipurin 1.
Carlström, A., Kauppanenvos, Ristiinankaupunki.

Carpelan, HJ. 0., Vapaaherra, Metsftnhoidoniieuvoja, Tammisaari.

Carpelan, B. 0., Vapaaherra, MetsäDhoitaja, Parkano.

Cederberg, G., Sahanomistaja, Joensuu.

Cederoreuiz, A., Vapaaherra, Tilanomistaja, Helsinki, Laotsikatu 5.

Colliander, G., Metsänhoitaja, Kemi, LaationBaari.

Dahlatröm, E., Kauppaneuvos, Turku.

Dahlström, M., Tehtailija, Turku.

Edelheim, F., Siviliinsinööri, Tilanomistaja, Lahti.

Ehnberg, K. J., Fil. Maist., Metsänhoitaja, Galitzina.

Ehrströin, F. W., Ylitirehtörinapulainen Metsähallituksessa, Helsinki,

Yrjönkatu 14.
Eichinger, J., Siviliinsinööri, Helsinki, Fredrikinkatu 28.
Eklund, A. Ph., Metsänhoitaja, Inari.
Eklttf, A., Kauppaneuvos, Porvoo.
Ekatröm, J. E., Metsftnhoitaja, Helsinki.
Ekstam, E., Metsftnhoitaja, Soanlahti.
Enckell, E. K., Metsftnhoitaja, Nurmes.

Ericsson, B., Evon Metsftnhoitoopiston johtaja, Helsinki, Tokank. 1.
Fellman, K. A., Metsftnhoitaja (yksit.), Oulu.
Fieandt, G. I., von, MaanviljelysinsinOöri, Mikkeli.
Fleandt, K., Kunnallisneuvos, Padasjoki.
Forssell, A. Th., Maanviljelyshallituksen sihteeri, Helsinki, Antinkatu

32, p. A.
Forsström, K. E., Metsftnhoitaja, Helsinki, Metsfthallitus.
Frigren, K., Virkatalontarkastaja, Sysmft.
Granfeit, W., Virkatalojentarkastaja, Kuopio.
Granit, A. W., Metsftnhoidontarkastaja, Oulunkylft.
Gripenberg, L, Senaattori, Helsinki.
Grönberg, C. A., Metsftnhoitaja, Orihvesi.

GrSnvall, A. J., Maannljelyskoulun johtaja, Metsftnhoitaja, Saarijftrvi.
Gnilichsen, A., Sahanisftnnöitsijft, Konsuli, Kotka.
Haartman, M. v., Metsftnhoitaja, Kemijftrvi.
Hackman, W., Kauppaneuvos^ Viipuri.

Haoknan, H. W. W., Metsftnhoitaja (yksit.)» Leppftvirta, Sorsakoski.
Haokstedt, H. H., Metsftnhoitaja, Sotakamreeri, Jyvftskylft.
Haokstedt, J., G., Metsftnhoitaja, Jyvftskylft.
Hammar^n, E., Isftnnöitsijft, Tampere.
Hannikainen, P. W., Metsfthallituksen Ylitirehtööri, Helsinki, Boute-

vardinkatu 28.
Harlin, J., Ylimetsftnhoitaja, Kajaani.
Hedberg, J., Toimittaja, Helsinki.

Heikel, A. B., Mets&hallitaksen Insinööri, Helsinki, Boulevardink. 26.

Heikel, J. H., Ylimetsänhoitaja, Oulu.

Heikel, T. A., Metsänhoitaja, Helsinki, Metsfthallitus.

Heiander, A. W., Laaninkamreeri, Valtioneovos, Helsinki, Nikolaink. 16.

Heiander, A. B., Suomen Metsftnhoitoyhd. sihteeri, Helsinki, Konstan-

tiinink. 6.
Herlin, R., Fil. T:ri, MetsAnhoitaja, Kerava.
Hoimqvist, G. R., Metsänhoitaja, Haapavesi.
Holet, Chr., Sahanisännöitsijft, Konsnii, Kotka.
Hon6n, V. Th., Professori, Helsinki, Pohjois-Ranta 6.
Hornborg, N. H., Metsänhoitaja (yksit.), Lahti.

Hougberg, K. E. L, Metsänhoitaja, Helninki, Raunnvuorenkatu 11 p. G.
Hoving, W., Kirjakanppias, Viipnri.
HftiletrSm, E. G. I. af, MetsäkonduktOöri, Jyväskylä.
Idestam, F., Fil. Maist, VaoriinsinOOri, Tehtaanomistaja, Helsinki, Ua-

denmaankata 5.
Idman, M., Pankinjohtaja, Tempere.

ignatius, K. E. F., Fil. T:ri, Senaattori, Helsinki, Fredrikinkatu 32.
indrenine, B., Vapaaherra, PäätirehtOöri, Eyminlinnan pysäkki.
Jaoobesen, A., Konsuli, Tnrku.

Jalava, W., Metsänhoitaja, Helsinki, Metsähallitus. L. Heikinkatu 14.
Johneon, J., Kanppanenvos, Jyväskylä.
Jüiin, A. von, Vuorineuvos, Earjalohja, Fiskars.
Jusellu, N. J., Metsänhoitaja, Kajaani.
Kajaanifl Klhlakinnan naanvlljelyesenra, Kajaani.
Karsten, G. A. L, Metsänhoitaja (yksit.), Forssa.
Kolari, A., Metsänhoitaja (yksit.), Orihvesi.
Kookull, Th. von, Vapaaherra, Tilanomistaja, Viipuri, Talin as.
Kuoplon laänin maanviljelyseeura, Kuopio.
Lagerblad, F. M., Ylimetsänhoitaja, Jyväskylä.

Lagus, A. G., Fil. Malst, Metsänhoitaja, Helsinki, Uudenmaank. 20—22.
Lampen, A. E., Metsänhoitaja, Miehikkälä.
Lindberg, A. E., Metsänhoitaja (yksit.), Fiskars.
Lindberg, K. E., Metsänhoitaja, Joensuu.
Lindebäck, A., Virkatalojen tarkastaja, Hämeenlinua.
Lyra, A. J., Metsänhoitaja, Viipuri.

ULng, G., Fil. Malst, Metsänhoitaja, Tehtaanhoitaja, Voikka.
Lounaemaä, K. L., Virkatalojentarkastaja, Helsinki.
Lönnroth, 0. J., Metsänhoitaja, Helsinki, Metsähallitus.
Mannerheim, Y., Vapaaherra.
Marianen, 0., Kauppias, Naantali.

Maunula, E., Maanviljelijft, Urjala, Matkun asema.

Mechelln, L H. S., Lakit Toht., Senaattori, Helsinki, P. Espl.kata 5.

Moberg, K. K., Metsänboitaja, Hameenlinna.

Modöen, L T., Metsänboitaja, Yl&ne.

Montell, R., Ylimets&nhoitaja, Helsinki, Metsähallitus.

Montin, R., Metsftnhoitaja, Ylivieska.

Moring, E. A., Metsänboitaja, Parkano.

Mtring, K. E., Metsänhoidon tarkastaja, Parkano.

MäkikylX, A. B., Virkatalojentarkastaja, YlOjärvi.

Neoviua, 0. A. 0., Ylimetsänhoitaja, Helsinki, Balevardinkatu 13.

Nerdnim, 0., Is&nnöitsijä, Siviliinsinööri, Kotka, Halla.

NiMin, K., Kauppias, Sortavala.

Nordenivan, I. A. H., Metsänboitaja, li.

Nummelin, C. J., Hovineuvos, ent. Ylitirebtöörin apulainen, Helsinki,

Vuorimiebenkatn 13.
Nyholm, E. T., Metsänboitaja (yksit.)> Viitasaari, Äänekoski.
Nylander, E. A., Taomamiemen Metsäkoulon Jobtaja, Inban asema.
Nylund, C. E., Virkatalonmetsänboitaja, Helsinki, Albertink. 27 A.
Nyman, P. A., Metsänboitaja, Rovaniemi.
NystrSm, E. W., Metsänboitaja, Jyyäskylä.
Olln, J., Kauppias Viipuri.
Ouinn läänin Talonaaeura, Oulu.

Palmberg, Aig., Siviliinsinööri, Helsinki, Vironkatu 12.
Pelkonen, R., Isännöitsijä, Karbula.
Pentzln, J. 6., Fil. Maist, Sabanomistaja, Oulu.
Penizin, W., Tilanomistaja, Oulu.
Pemnder, R., Metsänboitaja, Viitasaari.

Peurakoaki, J. 0., Metsäkoulun jobtaja, Pieksämäen asema, Nikkarila.
Pirhonen, V., Isännöitsijä, Kotka.
Pohjanpalo, J., Tebtailija, Kalajoki.
Randelin, 0. W., Metsänboitaja, Ostola.
Ravander, 0., Konsuli, Oulu.
Reinlua, R., Metsänboitaja, Helsinki, Metsäballitus.
Ritaraalo, K. A., Ylimetsänboitaja, Kuopio.
Ridderborg, E. E., Metsänboitaja (yksit.), Tilanomistaja, Pälkäne.
Riikonen, T., Isännöitsijä, Sortavala, Hämekoski.
Roschier, 6. A., Metsänboitaja, Heinola.
Rotenlew, G. W., Konsuli, Pori.
Roaenlew, H., Konsuli, Pori.
Roannlew, 0., Sabaniaännöltsijä, Tampere.
Rooenlew, U., Sabanisännöitsijä, Tampere.

Ro08, J. H., Metsänhoitaja, Kannus.

Rydmtn, T. V., Metsäkonduktööri, Karu.

Saelan, A. T., Lääk. T:ri, Professori, Magaby as., Hvitträsk.

Sallm^n, L M., InsinOöri, Turku.

Sandberg, H. R., Metsänhoitaja (yksit«), Rovaniemi.

Sandman, E. L., Metsänhoitaja (yksit.), Oulu.

Schildt, 0., MaanviljelysneuvoB, Senaattori, Helsinki.

Silen, F. J. F., Metsänhoitaja, Käkisalmi.

Sillman, C. H. K., Virkatalonmetsänhoitaja, Viipuri.

Siven, S. 6. A., Metsäinsinööri, Kirkkonummi.

Sivön, 0. S., MetsänhoidonneuYoja, Helsinki, Ruunuvuorenkatu 1.

SJöström, W., Taiteilija, Helsinki, Hietalahdenkatu 4

Snellman, I. G., Ylimetsänhoitaja, Kemi.

Snellman, K. A., Eauppaneuvos, Oulu.

Solitander, C. P., Fil. Maisteri, Vuoriintendontti, Helsinki.

Stenbäck, N. L, Metsänhoitaja, Mnstiala.

Stjernvall, K. A. W., Kunnallisneuvos, Tampere, Messukylä.

Strömberg, H., Agronoomi, Tilanhoitaja, Turenki.

Sundman, C, Kapteeni, Kuopio.

Svanatröm, H. B., Metsänhoitaja, Muonio.

Tammelander, K., Metsänhoitaja (yksit.), Tampere.

Tammelander, A., Tuomari, Pankinjohtaja, Tampere.

Thoin6, W. G., Metsänhoitaja, Sortavalan pitäjä, Läskelä.

Tigeratedt, A. F., Vuoriinsinööri, Yliintendentti, Helsinki Ynorimiehen-

katu 7.
Timgren, G. 0., Ylimetsänhoitaja, Jyväskylä.
»Tornator» Osakeyhtiö, Imatra, Tainionkoski.
Tötterman, K. A. F., Metsänhoitaja, Hyvinkää.

Vestermarck, A. W., Metsänhoitaja (yksit), Tilanomistaja, Järvenpää.
Wahl, F. R., Eonsuli, Viipori.
Wahl, L, Konsuli, Viipuri.

Wahlberg, C. F. von, Lääk. T:ri, YlitirehtöOri, Helsinki, Abrahamink 7.
Wahren, A., Tilanomistaja, Kälan asema*
Wahren, E., Tilanomistaja, Matku, Kojo.
WIchman, A. S., Metsänhoitaja (yksit.), Kajaani.
WIchman, G. E., Ylimetsänhoitaja, Kittilä.
Wolff, E., Kauppias, Viipuri.

Wrede, C, Vapaaherra, Tehtaanomistaja, Varkaus, Lehtoniemi.
Wrede, C. E., Vapaaherra, ent. YlitirehtöOri, Helsinki, Metsätoimisto.
Wrede, K. HJ., Vapaaherra, Tuomari, Myllykoski, Rabbelugn.
Wrede, G., Vapaaherra, Metsänhoitaja, Parkano.

Wrede, 0. A., Vapaaherra, Tilanomistajaf Koavola, Värftlä.
Zweygberg, A. W. von, ent. Ylimetsftnhoitaja, Hovineuvos, Jyvftskylä.
Akeason, K. A., Metsftnarvostelija, Vaaea.
205

Vuosijäsenet:

Aalto, J., Varamaanmittari, Jyväskylä.

Ahomaa, V., Ylioppilas, Lammi, Evo.

Alanco, B., Ylioppilas, £vo.

Alfthtn, A., Tilanomistaja, Säiniö.

Aminoff, Alex., Tilanomistaja, Ruovesi, Pekkala.

Amfnoff, Tm Luutnantti; Lammi, Evo.

Amfnoff, T., Luntnantti, Taropere.

Anteil, 6. R. S., Metsänhoitaja, Suomussalmi.

Arimo, A. S., Evon Metsänvartijakoulun Metsänhoitaja, Evo.

Aschan, P. J., Tilanomistaja, Helsinki, O. Y. Agros.

Bergh, A. V., Metsäkonduktööri, Taivalkoski.

BJÖrkenhelm, E. R., Fil. Maisteri, Metsäkondnktööri, Evo.

BJÖrnberg, F. G., Ministerivaltionsihteerin apalainen, Pietari, $hhx. Mb*

BHCTpi» GraTCCKpeTapiaTi}.
BJ0rnstr5m, E. A., Ylioppilas, Evo.
Blom, J. W., Konsuli, Tampere.
Blomberg, K. E., Liikemies, Turku.
Blumenthal, E. E., Metsänhoitaja, Tnrtola, Pellon kylä.
BIAfleld, G., Agronoomi.
Boedeker, J., Herra, Mänttä.

Bolje, R., Insinööri, Helsinki, Sörnääsi Strömbergin Säkhötahdas.
Bonn, M., Sahanomistaja, Kolho.
Bonadorff, W. von, Vapaaherra, Tilanomistaja, Malmin asema, Sonaby

g&rd.
Borg, A., Nikkarilan Metsänvartijakonlun Opettaja, Pieksämäki.
Borg, Thyra, Kouva Kanttua, Eura.

Borenlua, E. A., Metsänhoitaja (yksit), Imatra, Tainionkoski.
Brander, K. E., Metsänhoitaja, Saarijärvi.
Brander, C. R., Metsänboidontarkastaja, Ruovesi.
Braader, U., Ylitarkastaja, Helsinki, Maanviljelyshallitus.
Brander, A. J., Insinööri, Enso.
Brelteneteln, V., Tilanomistaja, Viipnri.

Biilzow, E. B., Fil. Maisteri, Metsänhoidontarkastaja, Viipuri.

Bäokström, 6., Varamaanmittari, Kotka.

BäckstrSm, J. F., Tilanomistaja, Turku, Kaarinan pitäjä.

B5ök, E., Metsäkonduktööri, Hyvinkää.

CaJAnder, A. K., Fil. T:ri, v. t. Metsäopiston Johtaja, Lammi, Evo.

Cajanua, K. W., Metsänhoidontarkastaja, Helsinki.

Calamnlu«, W., Insinööri, Jyväskylä.

Cauton, A. J., MetsäkondaktOörl, Puolanka.

Christlersofi, C. von, Herra, Tampere.

Collin, P. A., Tilanomistaja, Ypftjä.

Cronatedt, J. E. A., Vapaaherra, Metsänhoitaja (yksit.)« Helsinki, Kap-

teninkatu 12.
Cronatröm, E., MetsäkondaktOöri, Sinro.
CzarneckI, A. S., Metsänhoitaja, Euusamo.
Degener, C. E., Metsänhoitaja (yksit.), Möhkö.
Ehnqviat, H. F., Ylioppilas, Lammi, Evo.
Eklund, E. B., Metsäkonduktö()ri, Lahti.
EIfving, K. 0., Metsänhoitaja, Kurkijoen raaanviljelyskoulan opettaja,

Kurkijoki.
EIfving, Gerda, Rouva, Kurkijoki.

EIfving, 0., Konsnlentti, Agronoomi^ Helsinki, Raatimiehenkatu 4.
Enroth, G. H., MetsäkonduktOöri, Puolanka.
Ericsson, A., Metsänhoitaja (yksit.), Kemi.
Fogelholm, G., Luutnantti, Tehtaanisännöitsijä, Nokia.
Forsström, G. W., Metsänhoitaja, Sodankylä.
Forsström, Aug., Maanviljelijä, Pudasjärvi.
Gall6n, W., Asiamies, Karhula.
Gottleben, K. T., Mtsäkonduktööri, Pudasjärvi.
Grahn, B., Pankinjohtaja, Vehmainen, Kaukojärvi.
Granfeit, E., Metaäkonduktööri, Hämeenlinna.
Granit, A. G., MetsäkonduktOöri, Vuojoki.
Gripenberg, A., MetsäkonduktOöri, Helsinki, Maariank. 9.
Grotenfelt, G., Professori, Helsinki, Kruunuvuorenk. 3.
Grotenfelt, N. K., Agronoomi, Joroinen.
GrSnholm, U. J., Fil. Maist., Metsänhoitaja (yksit), Orivesi.
Grönmark, J. 0., Metsänhoitaja (yksit.), Kemijärvi.
Gyld^n, R. A., Lääninagronoomi, Viipuri.

Gylling, A., Varatuomari, Tilanomistaja, Uusikylä as., Toivonoja.
Hakala, T., Rovaniemen Metsäkoulun opettaja, Rovaniemi.
Halmberg, E., Fil. Maisteri, Porvoo.
Hammar6n, J., 0., Kommissioonimaanmittari, Jyväskylä.

flarlin, W. V. F., MetsäkondnktOöri, Vaasa.

Harlln, E., Rouva, Kajaani.

Haartman, G. W. B. von, Insinööri, Oulu,

Hartman, J. T.^ MetsftkonduktOöri, Tnrku, Pnntarhakatu 8.

Haglund, S., Sahanhoitaja, Jyvaskylft.

Hedman, K. V., Metsftnhoitaja (yksitX Wärtailft.

Heikel, K. H., Rovaniemen Metsäkonlmi johtaja, Bovaniemi.

Heiklnheimo, K. 0., MetsakondnktMri, Helsinki, Mikonk. 1, Pension Heikel.

Herpman, K. (L, Fil. maist.^ Mets&nhoitaja, Kronoby.

NerrgArd, J., Agronoomi, Ilmajoki.

Hirn, G. E., Apnlaismetsänhoitaja, SodankylA.

HIrviaho, L L, MetsäkonduktOöri, Sodankylft.

HoflFström, A. W., Metsanhoitaja (yksit), Viipuri,

Hollmerue, E. L, Metsäkondaktööri, Kuhmoniemi.

Holmstrttm, E. W. V., MetsakondaktMri, Jaäski.

Hougberg, E., Lääk. T:ri, Tampere, Pitkäniemi.

Hyvärlnen, L. E. R., Metsäkonduktööri, Impilahti.

Hägg, HJ., Konsali, Ooln.

Ignatlua, 6. S., Fil. Maist., Agronoomi, Huittisten Kansanopisto.

Ikonen, K. A., Mets&nhoitaja, Eemijarvi, Pelkosenniemi.

laomureu, M., Kansakoulun opettaja, Pudasjarvi.

Johansaon, J., Laaninrovasti, Java.

Julin von, A. I. A. L, MetsäkondaktOöri, Parkano.

Kankkunen, A. E., Herra, Euopio.

Karjalainen, K., Asioitsija, Hirvensalmi.

Kaskio, L, Metsäkonsnlentti, Ylistaro.

Keirkner, A. N:8on, Tehtaanomistaja, Inhan asema.

Koakelin, K. W., Agronoomi, Jyvftskyla.

Koakelin, U., Agronoomi, Tilanomistaja, Korpilahti.

Kurth, I., Isännöitsijä, Tomio, Ruusilaoto.

Laakao, 0., Metsftasioitsija, Kaopio.

Laitinen, J., Maanviljelija, Leppavirta, Alapiha.

Lagerblad, B., Rouva, Jyväskyla.

Lagervall, L, Ylioppilas, Lammi, Eyo.

Lange, B. C. A., Metsanhoitaja, Kaolaj&rvi.

Laaaila, I. K. T., MetsakondaktOöri, Helsinki, P. Esplanadinkata 25,

Rva Sandberg.
Lakari, J. 0., Fil. Maisteri, Lammi, Evo.
Leaohe, B., Metsäkonduktööri, Lammi, Evo.
Leino, Vllho, Metsanhoidonopastaja, Oalu.
Leivo, L. L, Mets&kondaktOöri, 8aaksmaki.

Lilius, E. M., Metsänhoitaja, Helsinki, Metsähallitus.

Lindeman, G., Agronoomi, Ahvenanmaa, Godby.

Lindholm, W. 6., Metsäkonduktööri, Miehikkälä.

Lindholm, A. S., Agronoomi, Helsinki, Korkeavuorenkatu 25.

Lindholm, E. H., Varatuomari, Helsinki, Met^fthallitus.

Linnolla, B. V., Metsäkondnktööri, Nurmes.

Lojander, K., Metsänhoitaja, Rovaniemi.

London, 0., Lftäk. T:ri, Lahti.

Lund, K. T., Metsäkondaktööri, Sodankylä.

Lönnholtz, W., Tilanomistaja, littalan asema.

Lönnholtz, 0., Tilanomistaja, Hämeenlinna, Katin talo.

Lönnroth, E., Insinööri, Lammi, Evo.

Malmborg, R. B. R., Metsftnhoitaja, Nurmes.

Mankinen, A., Metsftnhoidonneuvoja, Hamina.

Maaailn, L. K. J., MetsäkonduktOöri, Kerimäki.

Meizoer, C, Oberförster, Fil. D:r.

INeurman, HJ., Tilanomistaja) Kangasala, Liuksiala.

Montell, J. E., v. t. Metsfinhoitaja, Muonio.

INunsterhJelm, C. A., v. t. Metsftnhoitaja, Kolari.

Hyhrberg, A., Varamaanmittari, Padasjärvi.

Mäntyvaara, E. E. E., Metsftkondaktööri, Suojftrvi.

Nevanlinna, V. F , Metsäkonduktööri, Kuusamo.

NohrstrSm, W., Kamarineuvos. Ylitirehtöörin apalainen, Helsinki, Alber-

tink. 38.
Nordberg, S , Yiioppilas, Lammi, Evo.
Nordensvan, T., Fil. Maist., Kunnallisneuvos, Paroia.
Nyman, K. Y., Apteekkari, Tohmajärvi.
Nyaten, T. A., Apul. metsänhoitaja, Pitkäranta, Uomainen.
Paaaikivi, J. K., Lakit. Tohtori, Yiitirehtööri, Helsinki, Pietarink. 5 B.
Paavonen, T. W., Metsäkonduktööri, Lammi, Evo.
Packalen, K. W., Agronoomi, Metsäkonduktööri, Hämeenlinna.
Petrell, H. 0., Metsäkonsulentti, li.
Pikoff, P., Metsäkonduktööri, Viipuri.
Qvickström, 0. F., Sahanomistaja.
Raatlkainen, A., Maanviljelijä, Karttula.
Rainio, Y. E., Fil. Kand., Metsänhoitajn, Agronoomi, Evo.
Ramsay, G., Vapaaherra, Tampere.
Rechardt, J. A., Metsäkonduktööri, Paltamo
Relander, K. W., Apteekkari, Viipuri.
Reuter, A., Agronoomi, Tnrku.
Reuter, E., Metsäkonsulentti, Tornio. *

Roering, 6. W., Ineinööri, Lappvikin asema, Hankoon rata.

Rokio, I., Agronoomi; Lammi, £vo.

Roaenbröljer, T. HJ., Metsftkonduktööri, Vaasa.

Rosenlew, L., Tilanomistaja, Kuloveden pysäkki, Kanniais.

Runeberg, L., Fil. Maisteri, Lammi, £vo.

Rängman, R. R , Virkatalojentarkastaja, Agronoomi, Parola.

Rönneberg, K. M., Metsäkonduktööri, Uomais.

Saamivaara, K., Metsänhoidonnenvoja, Mftntsftlä.

Saloheimo, A., Tehtaanhoitaja, Ilomautsi, Möhkö.

Sandberg, V. Y., IneinOöri, Kemijftrvi.

Sandelius, 0. E., Metsäkonduktööri, Turku.

Sandell, T. A., Metsäkonduktööri, Haapavesi.

Sandström, A., Kruununvouti, Kittilä.

Schantz, E. von, Ineinööri, Helsinki, Sörnäflsi, StrOmberg'iii Sahkö-

tehdas.
Schjfbergsson, E., Pankinjohtaja, Helsinki, Maneesücata 2.
Selin, K., SiviliinsinöOri, Helsinki, Aleksanterink. 26.
Serlachius, G., Isännöitsijä, Jyväskylä.
Serlachius, A, E., Konsuli, Manttft.
Siv6n, E., Kouva, Helsinki, Ruunuvnorenkatu 1.
SJöblom, Kaarle, Varatuomari, Bovaniemi.
SJöblom, Elin, Ronva, Rovaniemi.
SJöman, A. E., Metsäkondnktööri, Marttila, KyrOn as.
Snellman, Aug., Liikemies, Oulu.
Snellman, A., Herra, Tampere.

Sohlberg, F. 0., Eversti, TehtaanisännOitsijä, Wftrtsilä.
Sohlberg, S., Kauppias, Viipuri.
Sohlman, S> A., Metsäkonsulentti, Luutnantti, Helsinki, Albertinkatu

17 D.
Sonny, A. G., Agronoomi, Metsäkondnktööri, Inkeroinen.
Standerskjöld-Nordenstam, H., Vapaaherra, Tampere.
Stjernvall, E. B., Metsäkonduktööri, Tampere, Messukylft.
Streng, W. W., Metsäkondnktööri, Helsinki, Kapteninkatu 4. M.
Strömberg, Th., Tilanomistaja, Parainen.
Söderström, G. W., AsemapääUikkö, Vesijärvi.
Tammelander, H., Sahanisännöitsijä, lisalmi.
Tammelander, E., Rouva, Pälkäne, Ruokola.
Tantta, A. H. N., Metsäkondnktööri, Inha.
Tapiovaara, K. Y. V., Metsäkonsulentti, Sortavala.
Tervo, A., Metsäkonduktööri, Oulu, Utajärven hoitoalue.
Thesleff, N , Hovioikeudenasessori, Viipuri.

Thom^, W., Taiteilija, Helsinki.

Thuneberg, 0, Maanviljelijä, Epilä, Kaasila.

Thuneberg, Axel, InsinOöri, Helsinki, Luotsik. 13.

Torckell, A. S., Metsänhoidontarkastaja, Tarka.

Torckell, K. W., Metsänhoitaja, Hyrynsalmi.

Talander, HJ. G., Ratsumestari, Inkeroinen.

Tuorl, J. K., Metsakondoktööri, Helsinki, Vyökata 2.

Wadeiström, R. W., Metsänhoitaja, Ilomantsi.

Waenerberg, M. W., Metsänhoitaja, Inari.

Wahl, A., Isännöitsija, Varkaas.

Wahlberg, L. L., Metsänhoitaja, Kuusamo.

Wahlberg, D. von, Tilanomistaja, Eöklaks.

Walle, W. J., Metsäkonsnlentti, Joensaa.

Wallen, B. E. J., Metsänhoidonneavoja, Sysmä.

Wallendorff, F., Tilanhoitaja, Mellilä, Harvis.

Wallln, G. 0., Metsänhoitaja, Sotkamo.

Waeastjerna, G. E. R., Metsänhoitaja; PielisjärvU

Waaaetjema, C, A^oonoomi, Suinala.

Weokman, J. R., Luutnantti, Sahanomistaja, Onla.

Wegen US, P., Agronoomi, Lammi, Eto.

Wegellue, W., Tilanomistaja, Kaijan pysäkki.

Westerland, W. V., Metsäkonduktööri, Helsinki, Yrjönkata 2.

Westermarck, A, Roava, Järvenpää.

WIerlmaa, J. E., Metsänhoitaja, Jalasjärvi.

Winberg, A, Metsänhoitaja, Ruovesi.

Wrede, A., Vapaaherra, Inkeroinen, Mahoniemi.

Wright, Ferd. von, Fil. Malst., Tirehtööri, Helsinki.

Wright, F. J. von, Luatnantti, Metsänhoitaja (yksit), Tampere.

Wällmaa, K., Isännöitsijä, Tampere.

Wäyrynen, A., Metsienhoitaja, Pirkkala, Nokia.

Abman, Y. M., Isännöitsijä, Lappeenranta, Laaritsala.

414

Ulkomaalaiset jäsenet v. 1907.

Vttoaijäsenet:

Ahlgren, A. J. E., Jägmästare, Falan, Sverige.
Asker, Y. L., Jägmästare, Räneä, Sverige.

Holngren, A.. Bitr. Jägmftstare, StrOmsnnd, Sverige.
NIImor, A., Lftnsjägmftstare, Karlstad, Sverif^e.
PetterMon, H., Jägmästare, Ume&, Sverige.
Aland, V., Jftgmästare, Ume&, Sverige.
426

Suomen Metaänhoitoyhdistys

lähett&ä julkaisunsa seuraaville viraBtoille, senroille ja aikakaiiH-

kirjain toimituksille:

•

Aas Norgee Landbruk8h0i8kole, Norige.

Berlin Zeitschrift für ForHt und Jagdwesen, Tyskland.

Evo Evon metsäopiato.

»Tapio» senra.
Frankfurt am Main Allgemeine Forst- nnd Jagdzeitnng, Tyskland.
Hamlna iJlntisen Viipurin Iftanin maanviljelysseura.

Helsinki Geologinen toimisto.

Helsingin Sanomat.

H nf vadstadsbladet.

Kaavitieteellinen musea

Keis. Senaatin maanviljelystoimitusknnt«, Senaatin
talo.

Keis. Senaatin kamaritoimituskunta, Senaatin talo.

Laonnon Ystäva.

MetsähallituB, Länsi Heikinkatn 14.

Maanviljelyshallitus.

Maataloas, Maariankatn 15.

Maantieteellinen yhdistys.

Nya Fressen.

Nylands & Tavastehus laus Ijandtbrusssällskap. Kor-
keavuorenkata 25.

Pellervo senra, Nikolainkatu 13.

Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Suomen Suoviljelysyhdistys.

Suomen maantieteellinen yhdistys.

Societas pro fauna et flora fennica.

Svenska Litteratursallnkapet.

Helsinki

Hftmeeniinna
Joensuu
Jyvä8l(ylä
Kristiania

Köbenhavn

Kajaani

Kuopio

Laliti

Mustiala

Miinsclien

MocKBa

Mii(l(eli

Niicoiainicaupunici

Oulu
Fori
Solleftei

Ct. nerepöypn

Stocidiolm

Sortavala
Turku

SuomeD Maamittari-YhdiBt. aikakanskirja, Lüsan-
katu 14.

Suomen Metsästyslehti.

Teollisnushallitus.

Uadenmaan läänin maanviljelyssenra, Vladimirink.Sl.

ITiisi Suometar.

Ylioppilas-kirjasto.

Yliopiston kirjaiito.

Yhteiskuntataloodellinen aikakauekirja.

Hämeen läänin maanviljelysaeura.

Polijois Karjalan maanviljelysseura.

Ke8ki-8uomen maanviljelysseura.

Det norske Skogselskab, Prinsensgatle 20 B, Norige.

T^andbruksdepartenientets Skogkontor, Norige.

Dansk Skovforening, Danmark.

Forstlig Diskuspionsforeninp, Danmark (Hellenip
Forstoand P. H. Barfoed).

KommisRionen for de forstlige ForsegsvaeHen. Dan-
mark.

Kajaanin kihlaknnnan maanviljelysseura.

Kuopion läänin >

Itä Hämeen »

Mustialan maanviljelysopisto.

Forstwissenschaftliches Cen tralbl att.

Naturwissenschaftliche Zeitschrift für T^and- und
ForstwisHenachaft.

MoCKOBCKi^ Ce;ibCK0X03flflCTBeHHUlt PlHCTHTyT'b.

Mikkelin läänin maanviljelysseura.

Vaasan läänin >

ÖHterbottens svenska Landtbrukssällskap.

Oulun läänin Talousseura.

Satakunnan niaanviljelyssenra.

Föreningen för skogsv&rd i Norrland, Sverige.

JM.CHOO OfiiUPCTBO. l'jiaBHOP ynpaBJiPHip aomioyerport-

CTBa H 'aeuju^ji'kjOM.

Statens Sko^sförsöksanstalt.

Föreningen för Skogsv&rd, Mälartorget 15. 4 tr. Sverige.

Knngl. Domänstyrelsen.

Itä- Karjalan maanviljelysseura.

Keis. Suomen Talonsneura.

Lounais-Suomen maanviljelysseura.

Tornio
Upsala
Wathington

Wiborg
Viipuri

Perä-Pohjolan maanyiljelyRseara.

Universitets biblioteket, Sverige.

United States Departement of Agriciilture, Division

of Forestry.
Det Danske Hedeselskab, Danmark.
Viipuriu läänin maanviljelyssenra.

Jttlkaisttjen tilaajia v. 1907.

Blom, E. V., Mäntsäla, Sääksjärvi.

.1 <^

liuettelo

Suomen Metsänhoiloybdistyksen kirjastosta.

Tekij&n nimi.

Teok Pen nimi

nmeflty-
min vnosi.

Metaätaloutta.

Äikakauskifjqia,

Forstliche Zeitschrift, vuosik. I ja IV.
Hedeselskabets Tidskrift (tanskalsinen),

Tuosik. 1884—1907.
Den norske Forstförenin^ Asrbog, vno-

sik. 1881—1893.
Procedings of the American Forestry

Association

Skogsvännen, vnoeik. 1887- 1894.
Mets&nystftyä > 1895-1907.
Metsftnhoitolehti, vnosik. 1888—1894.
Snomen Metsänhoitoyhdistyksen Jal-

kaisat, I— XXIU — 3 kpl. kuUkin.

Vm— XI - Sita paitse 1 kpl.
Skogsv&rdsföreningens Tidskrift, vnosik.

1906, 1907.
Skogsy&rdsfOreningens Folkskrifter N:o

7, 8, 9, 10.
Skogyaktaren, vnosik. 1892, 1899.
Tidskrift for Skovvaesen (tanskalainen),

vuosik. 1892—1907 (93. 94, 96 — 2 kpl.
Tidskrift for Bkovbmg (tanskalainen)

I— XII.
Tidskrift for Rkogbrog (norjalainen)

1893—1907.
Tidskrift fOr Skogshush&llning, vuosik.

1851, 1896— 19a3.
Zeitschrift für Forst-und Jagdwesen,

vnosik. 1888—1894.
Arsskrift fr&n fOreningen fOr skogsvArd

i Norrland, vuosik. 1893—1899, 1901,

1902, 1907.

1890

101

Teldjan nimi.

Teoksen nimi.

llmesty-
mis yuosi.

All^n, Edvard, T.
Barth, Agnar.

Barth, J. B.

Björkman, C. A. T.

Blomqvist, A. G.

Böcker, C. C.

Buttler, V. R.

Mc. Clatchie, A. J.

Ck)tta, H.

Dahll, F. K. G.

Dalgas £.

Grade.

Gravee, H. S.

Gyiden, C. W.

Hall, L. W.
»

Hanntkainen P. W.
Hartig, G. L.

Heikinhelmo, C).

Heiander, A. B.

Metsänhoitoa.

The Western Hemlock

Grant0rken, dens Aarsager och Fore-

byggelse (2 kpl.)

Om den rette Hugstmaade i vore Skove.

Handbok i Skogsskötsel

Suomen Paulajit. Mänty ^3 kpl.) . .

t » Kuusi ( » ) . .

Om skogarsskötsel i Norden. Förstadelen

Forstknltar — Verfahren

Encalyptns cultivated in the United

States.
Anweisung zum Waldbau. (Kahdeksas

painos)

Skogvogteren

Skogplanteren

Skoo- Kulturer i Jyllands Hedeegne, 1,

2, 3, 4

Om Plantninssagens kraf i Havningog

Udskiftning

The practice of forestry by private

owners.
The Woodlot: A. hanbook for owners

of woodlands in southem New-England
Handledning fOr skogshush&llare i Fin-

land

The hardy catalpa

Tree planting on rural school grounds
Metsien hoidosta. Ensimäinen vihko .
Lehrbuch für Förster. (I, II, 111) . .
Kort undervisning om skogeus behand-

ling & kultur (öfv. H. F. Segerdahl)
Harvennushakkauksista ja nilden merk.

metsätaloudessa. (Ensim. ja toinen

painos)

Metsäkilpailuun osaaottavan maamiehen

Metsänhoidon Opas

1902

1874
1868
1891
1891
1829
1853

1856
1901
1900

1890—91

1900

1903

1853
1902
1901

1882
1851

1860

1906-07
1907

102

Tekijän niiui.

Teoksen nimi.

Ilmesty-
mis vuosi.

Heyer, G.

Das Verhalten der Waldbäume gegen

Licht und Schatten

1852

Lie, K. T.

Skovkultnren paa Strand . . . . .

1897 f«8

Liebich, Ch.

Compendium der Forstwissenschaft .

18J>4

Manteiiffel, v. H. E.

Die Hügel Pflanzung der Laub- u. Nadel-

Mohr, Ch.

hölzer

1874

The timber pines of the southern Uni-

ted States

1896

Notes the red Ceder

1901

Müller, P. E.

Om Bjergfyrrene Forhold til Grane i de

jydske Hede kulturer

1903

Norrling, K. G. G. och

Sko^sundersökningar i Norrland och

Nilsson, Alb.

1 Dalame

1895

ObbariiiB, C. li.

Tjärobok i Skogs-Vetenskapen, (första &

andra delen) , . . .

1845— 4()

Skogsnaturläran

1857

Price, 0. W.

Practical forestry in the southern Appa
lachians.

i
1

Schuberg, K.

Mitteilungen über den Wuchs und Er-
trag der Waldbestände im Schluss-

und Liehtstande. I. Die Weisstanne.

1888

Ström, 1.

Vägledning i Skogshushällningen . .

1853

Suomen Metßftiihoitoylui.

10 pennin kirjaato I— IV; kirjasial— V.

Roth, F.

Grozing in the forest reserves. (2 kpl.)

1901

Wahlroos, A.

Lyhykäinen Metsänhoidon Oppi . . .

1871

•

Metsämatematiikkaa, metsän-
arvioimista ja metsänjakoa.

BloriKivist, A. G.

Tabeller framställande utvecklingen af
jämnäriga och slutna skogsbestÄiid

af tali, gran och björk

1872

Udersökningar af tjocklekstillväxten
hos timmerträd af tall och gran i
olika delar af Finland.

Dahll, F. K. G.

Tilvaextundersogelser i RekenogAsker

1898

103

Tekijftn nimi.

Teoksen nimi.

Ilmesty-
mis vnosi.

Foley, J.

Freden berg, K.
Gran, J. B.

Heiander, A. B.
König, C4.

Jjagerlöf, L.
lx)ven, Fr. A.

ObI)ariuH, 0. L.

Olnmted, Fr.

Segerdahl, G.

Siierrard, T. H.

Zellen, J. O, af.

A working plan for southem Hard-

woods, and its results. (2 kpl.). . .
Uppskattning af timraerskog . . . .
Gm beregning af en Bevoxnings Masse

ved Hjaelp af Pravetraeer.
Bananen tukkipuieta ja niiden arvosta.
I Forsttafeln, fünfte Auflage von Carl

! Grebe

Uppskattning af timinerskog . . . .
Tallens och granens tiilväxt i Werm-

land.
Lärobok i Skogs-Vetenskapen (tredje &

fjärde delen)

A Working plan for forest lands near

Pine Bluff, Arkansas. (2 kpl.)
Handledning för Skogars indelniug af*

verkning & &tersädd.
A Working plan for forest lands in

Hauipton and Beaufort counties, Syd-

Carolina.
Fic-kbok för skogsmän (häft 1. till-

vftxtborren) 2 kpl

Dep. of agriculture. Fore

Htry dio (Bulletin (N:o 1).

Fernow, B. K.

Fox, W. F.
Fredenberg, K.

Gayer, K.
Graves, H. 8.

Metsäteknologiaa ja puutavara-
kauppaa.

Relation of railwads to forest supplies
and Forestry

Tiniber physics. Part I, II . . . .

Substitution of Metal for Wood in Kail-
wad Ties

A liistory of the lumber industry . .

Stämpling, huggning, ntforskning ocli
mfttning af sägtimmer

Die Forstbenutzung. (I, II)

The Woodmans Handbook.

1901
1892

1907

1864
1893

1847-48

1893

1887
1892-93

1890
1902

1892
1863

104

Tekijän nimi.

Teoksen nimi.

Ilmefity-
inie vnosi.

Herty, G. H.
Johnson, A. L.

Roth, F.

Schrenk, H. v.
Siv6n, A.

Soid&u, A. F.

Svedelins, G.
United States Dep of Agric
Forestry Division (circulär,

N:o 8)
N:o 9

N:ol5

N:ol6

N:ol8

N:ol9

Zellen, J. 0. af.

Komiterades yttrande i flottningsf rAgan-

NorrUnd. (h. 1, 2)
A new method of tarpentine orcbardinjc
Economical designing of timber trestle

bridges

Timber: An elementary discussion of

the cbaractericties and properties of

wood

Seasoning of Timber

Hjälpreda för forstmän, skogs- & vir-

kesegare m. fl.
Gm Finlands tjänndustri och dess möj-

liga förbättring

Gm kolning i mila

•Strength of «boxed» or »turpentine>

timber.

Effect of turpentine gathering on the

timber of longleaf pine.
Summary of mechanical tests on thisty-

two species of american woode.
Age of trees and time of blazing deter-

mined by annual rings

Progress in timber physics.
> »

Handbok för Skogsegare och skogsmftn.

C^ kpi.)

Metsäpolitlikkaa.

Kungl. Domftnsty reisen 8 underd&nigu
uti&tande af den 18 II 1895 rOrande
den enskilda skogshush&llningen.

Keisarillisen Majesteetin ArmoUinen
Ohje-Sääntö koskeva kraununmetfläin
hallitusta Suomen Suuriruhtinaan-
maassa, 13. V. 1869.

1896

1895
1903

1861
1872

1897

1900

lOB

Tekijän nimi.

Teoksen nimi.

Ilmesty-
mis vuosi.

Norske Hypothekbankens Skogtaxter (i
Aarene 1896 o t897)

Kongl. Ma}:t8 nAdiga fOrordning ang&-
ende fOnraltningen af statens tili
bergshandteringens understöd anslag-
na skogar, 27. V. 1898

Betänkande afgifvet af den för bedö-
mande af frftgan om befarad (ifveraf-
verkning i Finlands skogar nedsatta
komit^n 1874.

Betänkande afg. af den för utarbetande
af föralag tili ny allmän skogslag för
Finland uedsatta komit^n. 1880.

Inberetning fra Skovdirektören (1875—
1880)

Die Forstrente in Eisass-Lothringen. 1 886.

A report of the secretary of agriculture
in relation to the foreate, riverSi and
mountains of the southern Appala-
chion region. 1902.

Bihang tili Jernkontorets Annaler
(svensk) 1855

Underd&nigt betänkande och förslag
angftende ätgärder för befrämjande
af en förbätttad skog^hnsh&llning af-
gifvet 26. VI. 1856.

Hans Kej. Mäjita n&diga Förordning
angäende skogame i Storfurstendömet
Finland, 9. IX. 1851.

Hans Kej. Maj:ts nädiga Instruktion rö-
rande förvaltningen af kronoskogame
i Storfnrstend. Finland, 13. V. 1859.

Festskrift i Anledningaf Hedeselskabets
25 aarige Jubilaenm, 28. UI. 1891.

Metsähallitas. Vuosikertomus vuodet
1872—77; 1880-1882; 1886; 1888;
1894; 1900; 1902; 1904; 1905.

1898

1883

106

Tekijän nimi.

Teoksen nimi.

llmesty-
mis vuosi.

Jierg, E. V.
>

l^loiiiqvist, A. G.

Fernow, B. E.

Hall, W. L.

Heiberg, A.

Knitina, E.

Königlich 82tch»i8c'h Eorat
einriclitiingsanst.

ForatHtyrelsen. Arsberättelse för &ren

1894; 1897; 1900; 1904.
Aarsberetning fra Det norske Skog-

selskab v. 1901, 1902.
Valtionrautateitten polttoaineen ja puu-

tavarain tarpeen täyttftmlsestä lau

snntoa antaman aseietun komitean

mietintö 1902.
Valtiometsäkömitean mietintö 1901.
Kronoskogskommittens betänkande 1900
Yksityismetsäkomitean mietintö 190O.
Not in what roe have but in what we

maintain

Annonncement of the New York State

College of Forestry

Report on the forest conditions of the

Rocky Mountains and other popers.
Berättelse om Finlands Skogar . . .
Mittheilungen über die forstlichen Ver-
hältnisse in El sass-Loth ringen . . .
N&gra ord tili belysning af den närva-

rande Skogsfrägan i Finland . . .

Wliat is Forestry

Practicability of an auierican forest ad-

ministration

Economic conditions antagonistic to a

conservative forest policy ....
Report of the chief of tlie division of

forestry for 1890, 1891, 1892.
The timber resources of Nebraska.

(2 kpl.)

Skovkultur og Myrdyrkning. 2 det Oplag.
Skogsagen 4 » > i

Die Badische Forstverwaltung und ihre

Ergebnisse. (1878—1889)

Die Entwickelung der Staats forstwirts-

chaft im Königreiche Sachsen. (Alias)

1801

1898

1889
1859

1883

1874
1891

1891

1892

1901
1897
1900

1891

1897

107

Tekijftn nimi.

T e o'k Ben nimi.

Ilmesty- .
Imis vuosi >

Liljenstrand, A.
•liiCHOft AenapTaMeHTi>

Nitzche, W. H.

Pinchot, G.

Schwarz, G. F.

Strömberg, K. V.

Thelaue, V. M.

The secretary of agriciilture

U. States Dep. of Agiicul-

ture. Div, of Forestrv

(Cirkular N:o 10).

,' I

KHukhauHer, K.
SamzeliuH, II.

tinomen Metsänhoitoyhd.

Orteublad, Th.
Rostrap, E.

Frägan om ny skogslag för Finlaud 1878

OT^ieTi» 00 AicHOMy yiipaRJieHiiu sa ro^a
1897—1901; 1903—1906.

Die bayerische Staatsforst-Verwaltung
u. ihre Reform 1884

Report of the forester for 1900, 1901,
1902, 1903.

Progress of forestry in the United States. 1899

The dimiuisched flow of the Rock Ri-
ver in Wisconsin and its relation to
the surrounding forests 1903

Om Ule&borgs län och Forstväsendet,
n&gra iipplysningar 1862

Om skogarne och skogsvflsendet ... I 1865

White pine timber supplies.

Suggestions to the lambermen of the
United States in behalf of more ra-
tional forest management.

Forest fire legislation in the United
States.

Metsähistoriaa.

(4e8chiclite <le8 Berniöchen Forstwesens. 181)3
Kongl. Skogs- orh Jägeristaten 1539—

1900.
Säännöt, kiertokirjeitä y. m.

Metsänhoidollisten koelaitosten
julkaisuja.

Det Forstlige For80g8vaesen (tanskalai
nen) vihkot 1, 2, 3.

Metsäkasvitiedettä.

Anteckningar om trädens biologi . . | 1902
Fortsatte Unders0gelser over Snylte- '
svampes Angreb paa Skovtraerne . i 1883

loe

Tekijftn nimi.

Teoksen nimi.

Ilmesty-

Schrenk, H. r.

Thefll«ff, A.

ElfTing, K. O.
Fritz. N.

Kricsflon, B.
Thelans, V. M.

Malm, I. H. F.
Alfthan, J.

Arrhenius, J.

. S.

Brander, U.

Dalgas, E.

Ekmaii, G. in. fl.

Two diwiaacMi of red cedar. cauaed bj
Polypoms jnniperinns N. Sp and Poly-
poma Cornelia Neee.

Eken i Oatia Finland

MeMteUUntiedettiL

Nonnan i Sverige Aren 1896—1900

(2 kpl.)

De danake akadelige Naaletiaeinsekter

Matkakertomulnia.

Ber&ttelae öfver en foratlig atodiereaa

iren 1894—96

lakttagelaer rOrande Skogavlaendet . .

MantaloQtta.

Sverigea lofakogar

Tidakrift för Finlaada landtbrnk A akogs
hnahAlhiing vooaik. 1865.

SmAnre aamlade akrifter i Landihua*
hülningen N:rie 1. 4, 5, 6, 12, 13, 16.

Berittelae Ofver en p& nppdrag af
VattenfallBkomiten nnder eommaren
kr 1900 fOretagen otrikeaatadiereaa
(mota.)

Piirteitä Pohjoia-Karjalan maanviljelys-

seuran toimmnaatavnoaina 1887—1906

I ja maaUloadelliaieta oloiata aen pii-

- riasft (2 kpl.)

Reisebilleder fra Nordtyaklaad og Hol-
land i saer deta Moae^ne ....

Reeultaten af den intemationella bafa-
forakningena arbete 1902— 19C 6 och
Sveriges andel dAmti

1895

1901

1893

1897
1868

1855

1901

1906
1889

1907

109

Tekijftn nimi.

Teoksen nimi.

Ilmesty-
mis vnosi.

Finnka Mejerisam fandet.

Uppgifter om den engelska marknaden
fOr mejeriprodukter och margarin

•

18%-1905.

Hamrin, J.

Om landtmilteriförh&Handen nti Prens-

sen, östersjOprovinBerna, Finland,

Norge och Danmark

1903

Hflmeen lääntn maan*

VnosikertomQs v. 1906.

viljelysseura.

•

Inspektoren för finkerierna

Evois fiskeriförsöksatations verkaamhet

i Finland.

Aren 1892-1895.

Itft'Kaijalan m. senra.

VuoBikertomus v. 1900, 1901, 1903, 1904.

Jnhlin H. Dannfeit och

Om spritindnstrien i Tyskland (Rese-

Dillner, G.

berftttelse)

1908

Kajaanin kihlak.

Vuosikertomns v. 1904, 1906 (2 kpl.).

M:8eura

Kaiast uaten tarkastelija.

Evon kalastuBkoeaaeman toiminta 1892
-1895.

Kuniitl* Jordbnikadeparte-

Om sammanslutningar mellan landtmln

mentet

tör viaaa ekonomiaka ändam&l . . .

1903

Förhandlingama vid Landtbrakslftrar-
knrsen i Stockholm den 18—28 Sep-
tember 1905.

Meddelanden ang. den med statsmedel
understOdda hiatpremieringen 190],
10O2, 1908, 1905, 1906, 1907.

Yttranden och förslag i fr&ga om an-
st&llande af hydografiska undersök-

ningar inom landet (2 kpl.) ....

1901

Laccoppidon, H. J. G. A.

LandthnBh&llningslftra företrftdesvis för

mindre landtbruk (andra upplagan) .

1877

I/andbrugsdepartementet.

Stortingsproposition N:o 1 (1906, 1907)
Hovedpost VI 11 (norjalainen).

I^indtbrnkBstyrelaen.

Redogörelse för tredje och fjärde Serien
af periodiska smörprofningarne i
Hangö 1900—1901.

I^rson, A. och Wall-

Om brttnntorfindnstrien i Europa (Rese-

gren, R.

berättelse)

1902

110

Tekijän nimi.

Teoksen nimi.

llmesty-
inis VDOsi,

Maanviljelyfhallitus.

Maaninittaiis-Ylihallitus.

NylandR och Tavastehus

läns Landtbrukssftllskap.

Oulun läänin Talous-

seuran M:8eura.

Pohjois-Karjalan M.'senr:!

PoCCHHCKilt Jt. M.

Satakunnau Miseiira.
I. A. S.

Suomen MeijeriyhdistvH.

Üudenmaan Iftänin

M:senra.

Undenmaan ja Hämeen

läänin Mrseura

Viipurin 1. Miseiira

ABtrrtm, A.

Tiedonantoja N:o 1—5, 7—15. 17-35,

37, 39, 40, 42, 45-47, 49-52.
Meddelanden frftn I^ndtbruksstyrelHen

N:o l -5, 7, 9, 11—22, 24—30, 32-35,

38, 39, 41—52.

Kertomns Hangossa toimeenpantujen
ajoittaisten vointarkastasten kolman
nesta ja neljännestä sarjasta 1900,
1901.

Maanmittaus- ja jakolaitos .....

Ärsberättelse för &r 1905.

■

Vuosikertomns v. 1891.

» » 1904, 1906 (2 kpl.)

ÜTHerB 0 KoiiaHAHpoBKf> jiMSi HsrneHHa
BanaAHO-EBponeflCKaro IlTewiKOBOACTBa

H. I H II

Vtiosikertomus v. 1900.

Pöytäkirja Maanviljelys- ja talousseu-

ran edusmiesten Ill-.sta kokouksesta

1902.
Protokoll fördt vid Landtbruks- och

Husbftllningssällskapens Illidje om-

budsmöte 1902.
Tietoja Englannin meijerituote ja mar-

gariinimarkkinoista 1896—1905.
Vuosikertomns v. 1901, 1902.

Vuosikirjat v. 1898.

Vuosikertomns v. 1905.

Redogörelse för vissa delar af vatten
rätten i Schweiz, Italien, Frankrike,
Österrike-Ungem och Baden . .

HsBiiCTHa UeTpoBCKÖtt cejbCKOxosafiCT-
BeHnoft EKaAeiiin 1878—79, 1881—1893

1906

1900

1904

111

Tekijftn nimi.

Teoksen nimi

IlmeBty-
mis vaosi.

HsBiiCTiii MocKOBCKaro cejibCKOXoBflflcT-
BCHHaro HHCHHTyra 1899—1907.

Pd^Hb H OTHeri) HyraHHue bi» roAHqHom»
co((paHiM MocKOBCKaro cexbCKOXosflflcr-
BOHHaro HHeTHqyTa 1899, 1900, 1908
—1906.

yKaaarejib CTareft »ypRajiOBii BacJ^Ai^Hiii
coB'^Ta nerpoBCKOfl seMJieAejibqecRoil
M jiicHOfl aKajieMiH sa 1865—1879

OTHert 0 cocTOflHiM IleTpoBCKoll ceab-

CK0X08. aKaAeiHH h eocToamiiZ'b npu

Hefl y^peacAeRiR sa 1893 r.
HCypnajibi 8aciiAaHi# cosira üerp. cejib-

CK0X03. aKaAeMiH 3a flHsapb 1894 ro;ia
OsuuRtoimintaliike Saomessa. Pellervon

vuosikirja V

SaomeD Maamittari-YhdiBtyksen Alka-

kauskirja vuoaik. 1906—1907.
Snomen Suoviljelysyhdistyksen vuosi-

kirja, vuoeik. 1905—07.
Finska Mosskulturfören intens Arsbok.

Ärg&ngame 1903-07.
Yearbook of the United States Depar

temeiit of Ag^cnltare, vaodet 1895,

1900.
Biet. Tidskrift för Finlands landthns

hällning

Betftnkande afgifvet af den för upp-

görande af fOretlag tili iagstadganden

rörande vattenrfttten tillsatta komil4n
Ohjelma Maanviljelys- ja taiousseurain

edusmiesten V^ kokonsta varten 1906.
Vnosikertomns Siiomen MeijeriyhdiB

tykselle sen asiamiehellä Suurbritan-

niaasa, viioBik. 1900—1901, lfK>2.

1903—04.

1905

hSSO

ISOf)

112

Tekijän nimi.

Itä-Mämeen M-seura.

AndersBon, G.

Areachon, F. W. C.
Bohtin, K.

Borge, O.

Bromiin, J. A. Z.

Cleve, A.

Dus^n, K. F.

EHasson, A. G.

Erikson, J.

Freilrikson, Th.

Frie8, Tli. M.

Teoksen nimi.

Ilmesty-
mis vaosi.

Arsberätteise tili Finska Mejerisamfan-
det fr&n deas ombudBman i Storbri-
tannien, &ren 1900—01, 1902, 1903—04

VaosikertomuB v. 1906 (2 kpl.) . . .

Snomen XI Yleinen Maanviljelyskokoas
ja Däyttely Kuopiossa elokuun 7—12
p. 1906

Luonnontiedettä.

Studier öfver örtartade, slingrande
Stammars jämförande anatomi. I
Hnmulos

Det fanerogama embryots nutrition.

Utkast tili de grOna algeraas och arke-
goniateruas fylogeni

Über die Rhizoidenbildung bei einigen
fadenförmigen Chlorophyceen . . .

Bidrag tili kännedomen om de svenska
Fanerogama örtemas skottiitveckling
och öfvervintring

Studier öfver nftgra svenska väzters
groningstid och förstärkningsstadium

Om Sphagnaceernas utbredning i Skan-
dinavien

Om sekundära, anatomiska förftndringar
inom Fanerogamemas florala region

Bidrag tili kännedomen om Lycopo-
din^bladens anatomi

Anatomiskt-systematiska studier öfver
lökstammiga oxaliearter

Naturalhistorien i Sverige intill medlet
af 1600-talet

Bidrag tili eu lefnadsteckning öfver
Carl v. Linn^ I— VUI ......

Caroli J^innaei Hortus Uplundicus . .

1892

1901
1894

1898
1898
1887
1894
1892
1895
1894

1899

113

Tekijän nimi.

Teoksen nimi.

Ilmesty-
mis vuosi.

Fries, R. E.

Zur Kenntnis der Alpinen Flora im

Nördlichen Argentinien

1905

Friestedt. K.

ßidrag tili kftnnedomen om de vid Sve-

riges vestra kust lefvande Spongiae.

1885

(ioologinka Komniiflsionen.

(Teologisk öfversiktskarta öfver Finlaiid.
Sektionen D 2 Nyslott (2 expl.) Be-

skrifning tili Jordartskartan . . . .

(irebo, (^

Gebirgskunde, Bodenkunde und Kli-
malehre in ihrer Anwendung auf

Forstwirtschaft

1858

(irevellins, A. G.

Anatomiska studier öfver de Horala

1
1

axlarna hos diklina fanerogamer . .

1891

Ilagland, K.

V^edvSxtemas ekologi

1906

Hedluiid, J. T.

Kritische Bemerkungen über einige Ar-
ten der Flechtengattungen Lecanora
(Ach), Lecidea (Ach) und Micarea

- (Fr.)

1892

Henning, E.

Agronomisk-vftxtfysiognomiska studier

i Jemtland

1889

Hertin, R.

Paläontologisk växtgeograf iska studier

i Norra Satakunta

189G

llesselinan, H.

Zur Kenntniss des Pflanzenleben schwe-

discher T/aubwiesen

1904

Hom^n, Th.

Om nattfroster

1893

Bidrag tili kännedom af nattfrostfeno-

fn-de-Beton, R. F. V.

menet

1883
1875

Kemisk undersökning af Vivianit . .

JanBson, M.

Om värmeledningsförnj&gan hos suö .

1904

Jiingner, J. R.

Bidrag tili kännedomeu om anatomien

hos familjen Diosooreae

1888

Jilderliolni, E.

Anatomiska studier öfver sydameri-

kanska Peperomier

1898

Nilsson, A.

Studier öfver stammen sAsom assimi-

lerande orcran

1H87

Nynmn, E.

Om byggnaden och utvecklingen af
Oedipodium Griffithianum (Dicks)

öchwaeger .... .....

1896

114

Tekijän nimi.

Teoksen nimi.

Ilmesty-
mis vuosi.

Kihlman, A. O.

Kjellman, F. R.

TieiTiHfcröm» S.

TiidforRP, B.

Lindberf?, S. ().

Segerstedt, P.

Sernan<ier, R.

SkArman, J. A. O.

Stenström, K. O. E.

Storbäck, K.

StWimfelt, H. F. G.

Svedelius, N.

Sylv^n, N.

ü. 8. Dep. of Agrie. Fo

restry Div. Bulletin N:o 7.

Witte, H.

Beobachtungen über die periodischen

Erscheinungen des Pflanzenlebens in

Finland

Om Florida slägtet Galaxanra, dess

organografi och Systematik . . . .
Oni elektricitetens inflytande p& v&x-

terna

Studier öfver elaiosferer i örtbladens

mesofyll och epiderniis

Europas och Nord- Amerikas hvitmossor

(Sphagna)

Studier öfver buskartade stammars

skyddsväfnader

Den skandinaviska vegetationens sprid-

ningsbiologi

Om Salix Vegetationen i Klarelf vens

floddal

Värmländska Archieracier

Studier i Elias Fries' svampherbarium I
Om algvegetationen vid Islands kuster
Studier öfver östersjöns hafsalgflora
Om de svenska Dikotyledonemas första

förstärkningsstadium eller ntveckling

fr&n frö tili blomning. II AUmän del
Forest influences

Till de svenska alfvftxtemas ehologi

/otaniska studier tillftgnade F. R. Kjell-
man af tacksamma lärjungar . . .
Herbarium Mus ei Fennici, I (Plantao

Vasculares) II (Musei).
Meddelanden af Societas pro Fauna et

Flora Fennica. osat 1—10, 12—32.
Acta societatis Pro Fauna et Flora

fennica, osat 1—23, 26-28, 30.
Sällskapets Pro Fauna et Flora Fennica,

Notiser, Ny Serie häft 10 & 11.

1886
1900
1890
1893

1894

1901

1892
1890
1894
1886
1901

1906
1893

1906

115

Tekijän nimi.

Teoksen nimi.

Ilmesty-
mis vuosi.

Luonnon y8tävä 1907, vihkot 2, 3, 4,

5 7.
ßnlletin de la CommiBsion G^oligiqne

de Finlande. 6, 7 (2 kpl.), 8-15. 17, 18.
Snomen geolooginen tutkimas. Kartta-

lehdet N.o 1—14, 16—19, 21—23,

35 37.
Karttalehti osoittava SnoinesHa kasva-

vieu metsäpuiden ja iiiet8ä}>ensaitten
rajalinjat.

TeoUisuutta. Kauppaa.

Suomeii TeolliBuuskiallitiiH.

Tiedonantoja vihkot 17, 19-25, 27-33,
36-37. 40, 41.

T. f. Bergsinteudenten.

ünderd&nig berättelse för Ären 1880,
1882.

FroHteruö, Beiij.

Kotiiiiaiseen raakaaineeäeen peruHtuva

saviteoUisuuB.
Meddelanden fräu Industristyrelsen i

Finland, h. 1—3, 6, 7-12, 15, 18.

Rakennustaidetta. Teknologiaa.

Tie ja veHirakeimn«ten

Tie- ja vesirakennukset v. lbU4, 1901.

ylihallitus.

ÖfverHtyreleen för väg-

Väg- och vattenbyggnaderna 1890, 1893,

o. yattenbyggnaderna.

1894, 1901.

Taloustiedettä. Tilastoa.

C4. K. Snellnian.

Tiitkimus Snotnen Tnpakkateolliaua-

desta

1903
1904

Tatkimns Suomeii KutomateoUisuudeBta

•»

> > Leipurinammatista .
Sveriges officiella Statistik i samman-

1905

drag

1897

116

Tekijän nimi.

Boldt, Alex.

Kihlmau, H.

Teoksen nimi.

Ilmestv-
inis vuosi.

Notices 8ur la Finlande (Exposition

universelle de 1900).
Teollisuus-Tilafltoa v. 1890—1905.
Industri-Statistik Ären 1885-1891, 1905.
Työtilastoa vuoeina 1899—1902.

> Työssä sattuneet tapaturniat

vuosina 1898—1900.

Maantiedettä.

(Teografiska Föreuingens tidskrift, viio
8ik. 1889, 1900, 1901, 1902, 1903,
1904, 1905.

Fennia, Bulletin de la Soci^t^ de Geo-
graphie de Finlande, osat 1—11,
13-18, 22.

Sällskapet för Finlands Geograti. Atlan
öfver Finland.

SällHkapet för Finlant« Geograti. Atlas
öfver Finland (text).

Kirjallisuutta y. m.

> » » 1 — 5
Skrifter utgifna af Sv. Litteratursäll-

skapet i Finland, 1—38, 40—48, 50
—64, 67, 69—79.

Kungl. Universitetets i üppsala ärs-
berättelser för Ären 1888—1890, 1891
-1907

Annoal report of the Smithsonian In-
stitution 1885 Part I, II.

> > » 1886, Part I

1898
1893

117

Tekijän nimi.

Teoksen nimi.

Ilmesty-
mis vuosi.

1
1

Bulletin of the United States National
Museum N:o 51

Transactions of the Wisconsin Academy,
Vol. Xn, Part I

Helmngissä, 31 p:nä elokuuta 1907.

S A. Sohlman.

1902
1898

Oikaisuja.

Vihossa 1 t. v. olleeseen kirjoitukseen »porosta ja sen vaiku-
tuksesta metsäDnuorennokseen» on jäänyt korehtuuria lukiessa ikftvä
kyllä, saunnaton jouklco paiuovirheitä ja, mikä pahempi sanojakin pois.
Pyytäen arv. lukijaa ystävällisesti korjaamaan yiumärrettävät virheet
lütämme tfthän oikaisun niistä virheistä, jotka kokonaan muuttavat laii-
Heen ajatusta tai tekevät sen sooraan arvoitukseksi.

S.
8.
S.

8.
S.
S.
S.

173 6 r.

174 19 >

175 Muist.

on:

2 lue:

ja on aivau lue: jo on aivaii.

10 Vt-1 Vi metrin . . » lOkpl.^-'—lVs metrin.
Näistft ovat eroitettnvat ne, myöskin tavalliset,

kylien ja etc.
8. 178 Muist. 1 lue: S. M. J. nide XXI siv. 58, muistutus. Samaa

lausuvat etc.
kaatajaakaan .... lue: kaatojakaan.
ja tehty ponsi .... > ja tehty ponsia.
huolestuttavan .... » huolestuttavaa.
samoin naavapuissa uhraavan summia, joita . .
samoin naavapuissa uhraavan 8 mk. joka po

rosta. Verratkaamme näitä summiai joita etc.

179 20 r.

179 2 »

191 17 .

192 15 >

on:
lue:

Pöytäkirja tehty Suomen Metsänhoitoyhdistyksen
vuosikokouksessa Kuopiossa 8 ja 9 p.

Elok. V. 1906.

Läsnä olivat seuraavat yhdistyksen jäsenet: yksityis-
tnetsänhoitaja Hj. Andersin, metsänistultaja 0. Aronen,
rnetsänhoitaja F. G. Bergroth, metsänhoitaja K R. Bergroth,
yksityismetsänhoitaj t A. Blumenthal, ylimetsänhoitaja A. Bo-
renius, yksityismetsänhoitaja E. Borenius, metsäkoulunopet-
taja A. Borg, yksityismetsänhoitaja H. Borg, metsänhoitaja
K. A Brander, tilanomistaja V. Breitenstein, yksityismetsän-
hoitaja A. Burgman, metsänhoitaja Th. Cannelin, metsäkonduk-
tööri A. J. Cauton, yksityismetsänhoitajat, vphra H Crons-
tedt ja C. Degener, metsänhoitaja K. 0. Eifving, metsäopiston
johtaja B. Ericsson, kunnallisneuvos K. Fieandt, maanvilj.
koulun johtaja A. Grönvall, ylitirehtööri P. V. Hannikainen,
ylimetsänhoitaja G. Harlin, metsäkoulunjohtaja H. Heikel,
metsäkonduktööri 0. Heikinheimo, yksityismetsänhoitaja R.
V. Hoffström, metsäkonduktööri E. L. Hollmerus, yksityis-
metsänhoitaja N. H. Hornborg, pappisvirkatalojen metsän-
hoitaja V. Jalava, kauppaneuvos J. Johnson, metsäasioitsija
K. Karjalainen, yksityismetsänhoitaja A. Kolari, metsänhoidon-
opastaja S. Kupila, metsäasioitsija 0. Laakso, ylimetsän-
hoitaja F. M. Lagerblad, rouva E. Lagerblad, metsänhoitaja
A. Lampen, metsänhoitaja A. Lange, metsäkonduktööri B.
Lesche, metsänhoitaja K. Lindberg, metsäkonduktööri V.

Linnoila, pappisvirkatalojen melsänhoilaja K. Moberg, nietsä-
koulun johtaja E. Nylander, metsäkoulunjohtaja J. 0. Peura-
koski, varatuomari E. Polon, metsänhoitaja, K. Perander,
metsänhoitaja Y. Rainio, metsänhoitaja R. Reinius, yliraetsän-
hoitaja A. Ritarsalo, metsäkonsulentti E. Reuter, metsäkon-
duktööri K. Rönneberg, lauttausyhtiön johtaja E. L. Sand-
man, pankinjohtaja E. Schybergson, metsäkonsulentti
A. Sohlman, agronoomi A. G. Sonny, vuori-intendentti
C. P. Solitander, metsänhoitaja L. Stenbäck, metsäkonsulentti
K. Tapiovaara, metsäkonsulentti V. G. Thome, metsänhoitaja
G. 0. Timgren, metsäkonduktööri V. K. Tuori, metsänhoitaja
R. V. Vadenström, metsänhoitaja E. E. R. Vasastjerna, ja
allekirj. A. B Heiander.

Sitäpaitse huomattiin läsnäolijoiden ja keskusteluihin
osaksi osaaottavien henkilöiden joukossa luutnantti E. Börtzell,
metsänhoidonopastaja G. Kallio, metsäasioitsija Matti Kääpä.
ylitirehtööri J. K. Paasikivi, metsänvartija 0. Lindroos,
metsänhoidonopastaja M. Pitkänen, metsänhoidonopastaja J.
Roivas, metsänhoidonopastaja 1. K. Ruusu, tehtaanomistaja
G. Serlachius, agronoomi 0. V. Slätis ja kansakoulunopettaja
A. Tarkkanen.

1 §•

Puheenjohtaja avasi kokouksen puhuen seuraavaan
tapaan :

Arv. K. Sen ikeen poistaminen, joka valtioUisessa suh-
teessa on maatamme kuluneina vuosina painanut, on ulotta-
nut vaikutuksensa jokaisen toiminnan alalle maassamme.
Kansa on kaikkialla noussut ojentaen tunnottomuuteen pako-
tettuja nun henkisiä kuin ruumiillisia jäseniään ja toiminta-
halu on kaikkialla entistään suuremmaksi vironnut.

Tämä toimintahalu ja toivo siitä, että metsänhoidon
edistämistä varten piakkoin myönnetään suuria apurahoja
aikaansaa kumminkin sen, että entiset työtavat tällä alalla-

kaan eivät enää riitä, vaan että näiden täytyy muuttua laajeni-
miksi. Suurin työala on S. M. yhdistykselläkin vasta oleva
yksilyismetsänhoidon edistämisessä ja metsänhoidollisten tieto-
jen levittämisessä kansan keskuuteen. Tästä seuraa taas, että
yhdistyksen täytyy jäsenikseen saada yhä suurenevan määrän
maan- ja metsänomistajia ja tähän suuntaan on kyllä viime-
kuluneiden vuosien kehitys käynytkin. Tämä kehitys vaatii
kumminkin, että johtokuntaankin tulee saada jäseniksi maan-
omistajain eikä ainoastaan metsävirkakunnan luottamus-
miehiä ja muutoksen tähän suuntaan tulee pian tapahtua.

Yhdistyksen toiminta on aikaisemmin kumminkin ulot-
tunut myöskin muille aloille ja tulee sen vastaisuudessakin
nun tehdä. Sellaiset kysymykset kuin valtion metsätaloutta
ja metsätiedettä koskettavat, eivät saa jäädä syrjäytetyiksi
ja siitä syystä tulee johtokunnassa vastakin olla sellaisia
aineksia, jotka näistä huolta pitävät. Voidaan ajatella, että
johtokunta vasta työskentelee osastottain.

Kun itse puolestani viime kuluneina vuosina yksityi-
senä kansalaisena ölen ottanut osaa valtiollisiin taistelui-
himme eikä mielestäni ole sopivaa, että sellaisena henkilönä
työskentelen yhdistyksessä, jonka tulee olla avoinna kaikille
puoluekantaan katsomatta, nun toi von saavani vapautusta
puheenjohtajan tehtävästä.

Lausun Teidät arv. kansalaiset yhdistyksemme kokouk-
seen tervetulleiksi ja vuosikokouksen avatuksi.

2§.

V. t. sihteeri metsänhoitaja K 0. KIfving Inki seuraa-
van vuosikertomuksen :

Synkät pilvet peittiväl yhä yhdistyksen toiminnan tai-
vasta viime vuosikokouksen aikana. Rahavarat, jotka ar-
mossa olivat myönnetyt yhdistyksen käytettäviksi, olivat mel-
kein kokonaan lopussa, ja hermostuneina jopa epätoivoisina

odotettiin näitten uudistamista. Taivas on kuitenkin toiminta-
vuoden kuluessa selvinnyt. Tulivat viime marraskuun tapah-
tumat, ja vanha hallitiis myönsi vihdoin viitnein viimeisenä
toimiDtapäivänään yhdistykselle 4,000 Smk yksityismetsän-
hoidon parantamiseksi. Sittemmin on uusi Senaatti tämän
rahamäärän lisäksi samaan tarkoitukseen myöntänyt 4,000
Sink ja painokustannuksiin 6,000 Smk.

Ensimmäisenä tuloksena näin parannelusta rahallisesta
tilasta mainittakoon erityisen virkailijan, metsäkonsiilentin
asettaminen yhdistyksen palvelukseen yksityismetsänhoidon
asian valvomista varten, joka virkailija toistaiseksi, kiinnes
yhdistys voi palvelukseensa saada kauan kaivatun vakinaisen
sihteerin, samalla on rahaston ja kirjaston hoitajana. Metsä-
konsulentti astui virkaansa 1 p. helmikuuta ja on matkus-
tanut läpi maan tutustuakseen eri paikkakuntien oloihin,
pitänyt esitelmiä ja johtanut metsänistuttajien toimintaa.
Kahtena viirae kuukautena on hän yleisillä varoilla oleskel-
lut Ruotsissa ja Norjassa ottaakseen selkoa näitten maitten
yhdistystoiminnasta metsänhoidon alalla, ja alkaa niinikään
konsulentin varsinainen toiminta vasta nyt.

Työnä yksityismetsänhoidon edistämiseksi mainittakoon,
että palkintoja hyvästä metsänhoidosta on jaeltu yhteensä
400 Smk, nimittäin maanviljelijä R. Molanderilie Järvenpäästä
100 Smk, K. Kaartiselie Sysmästä 50 Smk, Otto Setälälle Harja-
vallasta 25 Smk, Adam Viukhoselle Taipalsaaresta 25 Smk,
Matti Nakarille Virolahdesta 15 Smk, Antti Huplille Huoko-
lahdesta 60 Smk, A. ja A. Pasaselle Hirvensalmesta 50 Smk,
U. Lahdenrannalle Eurajoelta 50 Smk, J. Myllyselle Keuruulta
25 Smk, sekä Ilonkalan kartanon metsänvartija F. Nyberg'ille
kunniakirja hyvästä 54-vuotisesta toiminnasta. Yhdistys on
muuten päättänyt kannattaa paikallisten metsänhoitokilpailu-
Jen toimeenpanemista varojensa mukaan.

Yhdistyksen istuttajat ovat v. 1905 suorittaneet kaik-
kiaan 124 toimitusta 7 eri läänissä. Näistä oli 23 esitel-

mää, 32 hakkaussuunnitelmaa, ja metsää oli viljeity 66,75 ha,
johon kylvettiin 160,86 kg ja istutettiin 41,485 tainta.

»Metsän Ystävien päivien» pitämistä on yhdistys yhä
edelleen rahallisella avullaan kannattanut ja pidetään ne
nytkin Kuopion näyttelyn yhteydessä.

Yhdistys on anonut saada lähettää 2 edustajaa maan-
viljelys- ja talousseurain edusmieskokoukseen ja on tähän toi-
meen edusmieskokoukseen ensi syksynä valtuuston myönnytyk-
sestä valittu johtaja E. Nylander ja metsänhoitaja T. A. Heikel.

Suomen metsästysyhdistyksen kutsurauksesta on yhdis-
tys viiine huhtikuun 15 päivänä pidettyyn metsästyskokouk-
seen valinnut edustajakseen metsänhoit. A. V. Vestermarck'in
ja F. von Wrigth'in sekä varajäseniksi metsänhoitajat A.
Behm'in ja R. Reiniuksen.

Kansantajuisia kirjasiaan on yhdistys Kuopion näytte-
lyä vnrten painattanut 2 kappaletta yleisölie ilmaiseksi jaet-
taviksi nimittäin: A. Borg'in kirjoiltaman : »Miten metsämaa
saadaan tuloja tuottavaksi»? ja Olli Heikinheimon kirjoittaman:
»Harvennushakkauksista ja niiden merkityksestä». »Metsän
Ystävä» lehteä on yhdistys julkaissut yhä edelleen ja on se paisu-
mistaan paisunut, jota paitsi se ulkomuotoonsa nähden on muut-
tunut uuden kansilehtensä kautta. Toimittajana on toiminut
Tuomarniemen metsänvartijakoulunopettaja A. Benj. Heiander.

Yhdistyksen »Julkaisuja» on toimintavuotena ilmestynyt
Nide XXII, vihko 3, 107 sivua, vihko 4 (vuosikirja), 174 sivua,
Nide XXIII, vihko 1, 187 sivua, ja näyttelyä varten laaja,
kuvilla varustettu vihko 2, 240 sivua.

Sita paitsi on ylipainoksena painettu Consistorion raie-
tintö, koskeva korkeimman metsäopetuksen sijoittamista Hel-
singin yliopistoon — 27 sivua — siis yhteensä 835 sivua.

Merkittävänä tapahtumana ykdistyksen toiminnassa mai-
nittakoon huhtikuun 7 ja 8 p:nä pidetty ylimääräinen kokous,
ensimmäinen ylimääräinen kokous yhdistyksen 29 vuoden
toiminta-aikana, jossa muun muassa keskusteltiin yhdistyk-
sen sääntöjen muuttamisesta ajanmukaiseen suuntaan.

Yhdistys on käantynyt metsäkonduktööri tohtori, A. K.
Cajander'in puoleen anomuksella, että hän laatisi ehdotuksen
metsänhoidonnollisten kokeitten ja tutkimusten toimeenpane-
miseksi ja lienee tamä ehdotus valmis.

Yhdistys vaihtaa tätä nykyään julkaisujaan samojen
yhdistysten, sanomalehtitoimistojen, virastojen, y. m. kanssa
kuin ennen.

Kuoleman kautta on yhdistys jäsenistään kadottanut seu-
raavat; Kauppaneiivos F. Neppenström'in, Ylimetsänhoitaja ü.
Forssman'in ja metsänhoitaja J. H. Thoine'n, Metsänhoit. T.
Nyberg'in, Vuorineuvos A. von Juiin'in, Hovineuvos E. Th.
Salm^n'in.

Uusia jäseniä on ilmoiteltu vuoden kuluessa koko
joukon ja nousee jäsenniäärä nykäään 415. Uutena jäse-
nenä mainittakoon muun muassa tämän paikkakunnan, Kuo-
pion läänin maanviljelysseura.

3§.
Rahastonhoitaja, metsänhoitaja A. Behm'in laatima
kassatili luettiin:

Tili Suomen Metsähoitoyhdistyksen varoista

vuonna 1905.

Tili Gyldön'in rahaston varoista vuonna 1905.

Vastattavaa:

Sii/'to vuodelta 1904.
Lainassa velkakirjaa vastaan . . . 500: 00 500: 00

T ul o j a
Maksetluja korkoja 30:00 30:00

Siirto vuoteen 1906
Lainassa velkakirjaa vastaan . . . 500: 00 500: 00

Smk. 1,030:00

Vastaavaa:

Siirto vuodelta 1904.
I^ainassa velkakirjaa vastaan . . . 500: 00 500: 00

M e n o j a.
Istulusraliastoon siirretty korko 30: 00 30: 00

Siirto ruoteon 1906.
Lainassa velkakirjaa vastaan . . . 500: 00 500: 00

Smk. 1,030:00

Helsinki 31 p:nä joulukuuta v. 1905.

A. Behm.

Tili Istutus-rahaston varoista vuonna 1905.

Vastattavaa :

Siirto vuodelta 1904.

Lainassa velkakirjaa vastaan . . . 2,000: 00

Maksamattomia korkoja 60: 00

Talletuksella, säästö- ja juoksevalla

tilillä 9,546:37

Maksettuja korkoja 417: 17 12,023: 54

T u 1 0 j a.

Yleisistä varoista siirretty 3 velka-
kirjaa 4,800: 00

Vuoden 1905 määrärahat 2 istuttajan

palkkaamiseksi 2,000:00

Siirto: MÖÖ: 00 12,023:54

Siirto :

6,800:00

12,023: 54

Kymin yhtiölle myydyistä taimista .

164:00

Maksettuja korkoja

503:40

Talletukselta, säästö- ja juoksevalta

tililtä nostettuja varoja . . .

8,199: 27

Yleisistä varoista siirretty ....

22:85

15,689: 52

Siirto vuotee/i 1906.

Lainassa velkakirjaa vastaan . . .

6,800:00

Säästö- ja juoksevalla tilillä . . .

4,623: 43

Maksamattomia korkoja

180:00

Maksettuja korkoja Yksityispankissa

292: 36

11,895: 79

•

Smk.

39,608: 85

Vastaavaa:

Siirto vuodelta 1904.

Lainassa velkakirjaa vastaan . . ,

2,000:00

Maksamattomia korkoja

60:00

Talletukselle, säästö- ja juoksevalle

tilille pantuja varoja ....

9,546: 37

Maksettuja korkoja

417: 17

12,023: 54

M e n 0 j a.

Yleisiin varoihin siirretty ....

4,800:00

Istuttaja 0. Arosen palkka ja matkat

2,035; 00

» V. Andersson'in > > »

1,087: 50

Taimitarhatöitä

43:85

Talletukselle, säästö- ja juoksevalle

tilille pantuja varoja ....

7,715: 02

Postimaksuja vuoden kuluessa . .

8:15

15,689: 52

Siirto 27,713:06

Siirto: 27,713:06
Sitj^to ouoteen 1906,

Lainassa velkakirjaa vastaan . . . 6,800: 00

Säästö- ja juoksevalla tilillä . . . 4,623: 43

Maksamattomia korkoja 180:00

Maksettuja korkoja Yksityispankissa 292:36 11,895:79

Smk. 39,608:85

Helsinki 31 p:nä joulukuuta v. 1905.

A. Behm.

Tili yleisistä varoista vuonna 1905.

Vastattavaa :

Siirto vuodelta 1904.

Lainassa velkakirjaa vastaan . . . 4,800: 00
lludenmaan ja Hämeen maanviljelys-

seura 25: 60

Käteistä kassassa 611:71 5,437: 21

Tuloja.

Islutusrahastosta siirretty . . . 4,800: 00

Maksettuja jäsenmaksuja .... 2,408: 50

Julkaisujen tilaushinnat 235: 00

Myytyjä lentokirjasia 12: 20

Vuodelle 1905 myönnetty paino-

avustus 3,000:00

Vuodelle 1905 myönnetty palkinto-

avustus 300:00

Siirto: 10,755:70 5,437:21

Riirlo: 10,755:70 5,437:21

Maksettuja korkoja 19: 87

Makseltuja postietu-anti- ja posti-

maksuja , 61: 49

Talletukselta, säästö- ja juoksevalta

tililtä otettuja varoja . . , . 10,475:00
A. Horenius jättänyt takaisin palkkion

kirjoituksesta Yhdistyksen Jul-

kaisussa 87:50 21,399:56

Siirio vuoteen 1906.

Säästö- ja juoksevalla tilillä Yksityis-

pankissa 825: 00

ündenmaan ja Hämeen maanviljelys-

seura 25:50 850:50

Smk. 27,687:27

Vastaavaa :

Siirto vuodelta 1904.

Lainassa velkakirjaa vastaan . . . 4,800: 00
Uudenmaan ja Hämeenmaanviljelys-

seura 25:50 4,825:50

Me n 0 j a.

Paiookustannuksia 4,950: 78

Palkkio kirjoituksisla Yhdistyksen jul-

kaisussa 1,143: 24

Siirto^ 6,094: 02 4,825: 50

Siirto: 6,091:02 4,825:50
Kääntämisestä ja korehtnurin lukemi-

sesta 326:30

Ilmoituksia 441: 29

Metsänystävän menoja 1,389: 96

Maksettuja palkintoja 200: 00

Matka-korvauksia 11(1'65

1 Julkaisuvihon toimittaminen . . 100: 00

Korvaus tehdystä piirustuksesta . . 100; 00
Puhtaaksikirjoittamisesta ja kopioimi-

sesta 6: 50

Sekalaisia korvauksia , - . . . 14: 65

Kirjurin palkka I— III nelj. 1905 375:00
i^ahaston- ja kirjastonhoitajan palkat

1906 300:00

Tilintarkastajien palkka 20: 00

Vahtimestarin palkka 100:00

Hakemusten varustaminen leimamer-

keillä 44:00

Telefoni-maksuja 1:00

Sähkösanomia 5: 70

Julkaisujen jakamiskustannuksia . . 450: 82

Postimaksuja vuoden kuluessa . . 210: 29

Sekalaisia rahti- ja kuljetusmaksuja 14: 94
Talletukselle, säästö- ja juoksevalle

tilille pantuja varoja .... 6,500: 00

Lstutusrahastoon siirrettyjä varoja 22: 85
Islutusrahastoon siirretty 3 velka-

kirjaa 4,800^00 21,633:98

Siirto vuoteen 1906.

Säästö- ja juoksevalla tilillä . . . 825:00

Siirto: 825:00 26,459:48

Siirto: 825:00 26,459:48
Uudenmaan ja Hämeen maaDviljelys-

seura 25: 50

Käteistä kassassa 377^29^ 1,227:79

Smk. 27,687:27

Helsinki 31 p:nä joulukuuta v. 1905.

A. Behm.

Yllä olevat kassatilit olemme me allekirjoittaneet tar-
kastaneet ja verranneet meille näytettyihin kuitteihin, huo-
inaamatta erityistä syytä muistutuksiin.

Helsinki, 31 p:nä maaliskuuta v. 1906.

/?. VuoiHo. Ragnar Reinius.

3§.

Lueltiin seuraava ehdotus yhdistyksen menosäännöiksi
V. 1907.

Ehdotus vtiosimenosäännöksi Suomen Metsänhoito-
yhdistyksen toitnintaa varten vuodesta

1907 alkaen.

Metsänhoidollisten opetuskurssien toi-

meenpanemiseen . . 2,500: 00 2,500: 00

»Istutuspäivien» pitämiseen . . . 1,200:00

Siirto : 1 ,200: OÖ ^^500: 00

Siirto:

Yhden iiuden taimitarhan perustami-
seen ja yhden aikaisemmin pe-
rustetun ylläpitämiseen . .

Siementen hankkimiseen . . .

Metsänhoitokilpailujen toimeenpane
miseen

Metsänystäväin päiväin pitämiseen

llaaraosastojen kannattamiseen

Metsätyöneuvojen parantamiseen

Vesiperäisten metsämaiden ojitta
miseen

Käytännöllisten kokeiden ja tutkimuk
sien siiorittamiseen . . .

Paikailisten näyttelyjen toimeenpane
miseen

>Metsänystävän> painattamiseen .
Toimittajan palkkaamiseen . . .

Kansanlajuisten käsikirjain ja lento

kirjain painattamiseen . .
Samojen toimittajille . . . ,

Kahden istuttajan palkkaamiseksi
Samojen matkakuluiksi . .

Konsulentin palkkaamiseen
Saman matkakuluihin . .

Sihteerin palkkaamiseen
Saman matkakuluihin . .

Kahastonhoitajan palkkioksi

Kirjastonhoitajan »

Kansliahuoneen vuokraa

Siirto

1,2()0:(J0 2,500:00

1,400:00
900: 00 3,500: 00

3^000:00

1,000:00

800:00

3,000:00

400:00

3,500:00
1,000:00

2,000:00
j650:00

3,000:00
1,200: 00

4,000:00
l/)00:00

4,800: 00
500:00

400:00

3,000: 00

1,000:00

800:00

3,000:00

2,600: 00 2,600: 00

1,500: 00 1,500: 00

400:00

4,600:00

2,650: 00

4,200: 00

5,500: 00

5,300: 00

400:00

41,650: 0()

Siirto: 41,050:00

Kirjallisuuden hankkimiseon . . . 500:00 500:00

llmotuksiin 500:00

Satunnaisiin menoihin 1,350: (K) 1,850: 00

Smk. 44,000:00
Jyväskylässä Syyskuun 4 p:nä v. 1906.

Suomen Metsänhoitoyhdislykvsen Johtokuiinan piiole?ta:

F. M. Lagerblad.

A. B. Hei ander.
joka sellaisenaan hyväksyttiin.

4§.

Tämän perästä toimitettiin johtokunnan vaali. Eroamis-
vuorossa olivat betrat Lagerblad, Nylander, Peurakoski ja
Heiander.

Johtokunnan jäsenen ylimetsänh. E. Vichmanin ilmo-
tettiin haluavan vapaulusta jäsenyydestä. kun hän kaukaisen
asuntopaikkansa takia oli estetty saapumasta johtokunnan
kokouksiin.

Herrat K. Tammelander ja K. O. Elfving pyysivät
myöskin vapautusta jä^enyydestään voidakseen jättää paik-
kansa henkilöitten hyväksi, jotka paremmin voivat täyttää
uuden ajansuunnan vaatimuksia yksityismetsänhoitoon nähden.

Hra Heiander ehdottaa johtokuntaan valittavaksi seu-
raavat henkilöt: ylimetsänhoitoja F. M. Lagerblad, agronomi

If)

K. V. Koskelin, paroni Otto Wrede, johtaja E. Nylander,
johtaja A. Grönvall, kunnallisneuvos K. v. Fieandt ja melsän-
hoitaja T. A. Heikel.

hra Cannelin kysyy, miten eroamisvuoro on järjestet-
tävä, Jos johtokunta kokonaisuudessaan eroo.

Hra A. Borenius vastustaa sitä, että koko johtokunta
nyt luopuu.

Hra Elfoing vastaa edelliselle, että uusi aika vaatii
uusia miehiä. Ehdottaa Helanderin yhdeksi jäseneksi. Pu-
heenjohtajan tulee olla metsänhoitomies.

Hra Sohlman kannattaa hra Helanderin ehdokaslistaa.

Hra A. Borenius hiiomauttaa siitä, että varapuheen-
johtajat yhdistyksen alknaikoina eivät olleet metsänhoilo-
miehiä.

Hra Elfving ilmoittaa, että jos yhdistys katsoo sopi-
vaksi, että uusia jäseniä ensin valitaan vuoroonsa eroavien
ja Sitten vasfa nyt eronsa pyytäneiden- sijalle, nun häneliä
ei ole mitään sitä vastaan.

Hra Grönvall ehdottaa ruotsalaisten lausuntojen suo-
meksi tulkitsemista.

Hra Timgren kannattaa edellistä puhujaa. — Tämän
johdosta lausuntojen kääntäminen annettiin sihteerin tehtä-
väksi. - Hra Timgren kannatti Helanderin ehdokaslistaa.

Hra A. Borenius ilmoittaa kannattavansa hra Elfvingin
e])d(>tusta johtokunnan uusien jäsenien valitsemistavassa, jos
kerran kaikki jäsenet nyt luopuvat.

Hra Timgren ehdottaa, että sovittaisiin siitä, että ne
4 jäsentä, jotka vaalissa saavat enimniät äänet, jäävät johto-
kimtaan kahdeksi vuodeksi; ne kolme valittua jäsentä taas,
jotka saavat vähimmän määrän ääniä pysyvät johtokunnassa
vnoden. — Hra Timgrenin ehdotuksen mukaisesti päätettiin
ratkaista johtokunnan jäsenten eroamisvuorot. Toimitetussa
vaalissa saivat seuraavat seitsemän henkilöä suurimman
ääni määrän, nim.

A. B. Heiander, 0. Wrede, K. W. Koskelin, E. Nylan-
der, F. M. Lagerblad, K. Fieandt ja A. Grönvall, joista neljä
ensimainittua saivat enimmät äänet ja tulivat siis kahdeksi
vuodeksi ja kolme viimeinainittua yhdeksi vuodeksi valituiksi.
Varajäseniksi valittiin hrat: T. A. Heikel, K. 0. Elfving ja
A. V. Vestermarck.

Johtokunta valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi ylim.
F. M. Lagerbladin, varapuheenjohtajaksi paroni 0. Wred^n
ja sihteeriksi hra A. B. Helanderin.

Tilintarkastajiksi valittiin herrat kamreeri B. Vuorio,
metsänboitaja B. Beinius ja varalle metsänhoitaja G. 0.
Timgren ja V. G. Tbome.

7§-
Puheenjohtaja luki seuraavan tervehdyspubeen:

A. K.

Kaikesta päättäen seisoo Suomen Metsänhoitoyhdistys
nyt kehityksensä käännekohdassa, sillä tässä, niinkuin muis-
sakin oloissa, on sääntönä, ettei kehitys mene tasaisesti,
vaan välistä nopeasti ja välistä hitaasti, aina siinäkin mää-
rässä, että näyttää niinkuin se pysyisi yhdessä kohdassa, ja
voipi se mennä takaisinkinpäin.

Tabdon tällaisella kehityksen käännekolidalla olles-
samme aivan yleisissä piirteissä antaa kuvauksen ybdistyk-
sen tähän astisesta työstä yksityismetsäulioidon alalla.

Tirehtöri A. G. Blomqvist'in, Vapaaherra Hisinger'in, Pääl-
likköapulaisen Metsähallituksessa Numell'in ja Metsänhoitaja
Borenius'en kutsumuksesta kokoontui Hämeenlinnassa 15 päi-
vänä Lokakuuta 1877 eräitä metsänasiaa harrastavia henkilöitä.

Kokouksen avasi Tirehtöri Blomqvist, joka teki selkoa
niistä yrilyksistä, joita tätä ennen oli tehty metsänhoidon
kehittämistä toimeen saamiseksi tarkottavan seuran ja julkilnki
kutsumukseD, jossa ehdotettiin Suomen Metsänhoitoyhdistyk-
sen muodostamista.

Tämän johdosta keskusteltiin asiasta ja hyväksyttiin
sääntöehdotus, jonka ensimäinen pykälä tiili näin kuulu-
vaksi :

Yhdistys tarkoittaa paremman metsänhoidon aikaan-
saamista yhdistämällä yhteiseen työhön maamme metsän
hoitajia, maanviljelijöitä, metsäliikkeen harjoittajia ynnä
muita melsähoitotoimen harrastajia. Yhdistyksen tärkeim-
mät tehtäyät tnlevat siis olemaan:

a) metsätieteen kehittäminen, etenkin onoan maan nietsä-
olojen pohjalla;

b) tietojen levittäminen metsänhoidosta, sekä

c) käytännölliset toimet metsänhoidon parantamiseksi
sen mukaan kuin yhdistyksen varat kannattavat.

Toistaiseksi on yhdistys parhaastaan harrastava metsän-
hoidon tieteellistä kehitystä, jota tarkoitusta etupäässä edis-
tetään kokoomalla tietoja sekä vuosikokouksissa että yhdis-
tyksen johtokunnan kokouksissa.

Tässä siis nimenomaan pannaan painoa siihen, että
yhdistys harrastaa parhaastaan metsänhoidon tieteellistä Kehi-
tystä toistaiseksi ja otaksuivat yhdistyksen alkuunpanijatkin
että aika oli tuleva, jolloin metsänhoito-tietojen levittäminen
syvempiin kansankerroksiin tulisi yhdistyksen päätehtäväksi.

Säännöt vahvistettiin Toukokuun 23 p v. 1878.

Että tieteellinen puoli alussa oli pääasia on luonnollista,
koska 1870 luviiila metsiä vieiä löytyi siksi riinsaasti, että

harva muu kun ammatti- ja kansan ajattelevimmat miehet
tuli ajatelleeksi säästäväisyyden tarpeellisuutta ja vielä vä-
hemmin jälleenkasvun hankkimisen merkitystä.

Sähen aikaan oltiin vielä yleisesti siinä luulossa, että
puutaimet nousevat itsestään maasta jonkun salaisen voiman
vaikutuksesta ja ettei tarvittu siemenpuita, istutusta tahi kyl-
vämistä.

Metsänhoitoyhdistys koetti kuitenkin siemeniään kylvää
tähän epäkiitolliseen maaperään ja v. 1883 otti yhdistys
palvelukseen metsänhoidon avustajan pienviljelijöitä varten.

Vuonna 1894 perustettiin Ylimetsänhoitaja Borenius'en
ehdotuksesta suomenkielinen, kansantajuinen lehti »Metsän-
ystävä», joka vuosi vuodelta on saanul yhä enemmän mer-
kitystä ja joka arvattavasti vielä tulee olemaan valtavan
liikkeen äänenkannattajana metsäasian ajamisessa.

Kun vleisö siksi ahkerasti rupesi käyttämään yhdistyk-
sen neuvonantajan apua, ettei yhden miehen aika työhön
riittänyt, otti yhdistys ensin omalla kustannuksella ja sittem-
min valtioavulla vuonna 1898 toisen avustajan.

Samana vuonna päätti yhdistys muutenkin laajentaa
työtänsä yksityismetsänhoidon parantanoiseksi toimeenpane-
malla esitelmiä kansanopistoissa ja kansakouluissa, missä
viimemainitussa lapsiile näytettiin metsänkylvöä ja istutusta.

Innostus tällä alalla pian kasvoi nun isoksi, että yhdis-
tykselle näytti mahdottomalta suorittaa kaikki tilaukset,
jonkavuoksi pantiin toimeen oppikurssia opettajille ja nämät
taas jakelivat oppiaan oppilailleen. Vuonna 1903, joUoin
yhdistyksellä vielä oli rahoja tätä tarkoitusta varten, annet-
tiin opetusta 92 kansakoulun sekä mies- että nais- opetta-
jalle ja siitä innostuksesta päättäen, jota kaikki osaanottaneet
näyttivät, oli tämä ainoastaan pieni alku siitä, mibin työ
olisi voinut kehittyä; mutta yhdistykselle tuli nälkävuodet
ja varojen puutteessa täytyi lopettaa tämä työ.

Mainitsematta ei myöskään voi jättää, että yhdistys

kymmenissä tuhansissa on levittänyt metsänhoitoa koskevia,
kansantajuisia lentokirjasia.

Suomen Metsänhoitoyhdistys on siis kaiken aikaa suo-
raan työskennellyt yksityismetsänhoidon parantamiseksi,
rautta suurin vaikutus on siliä knitenkin ollnt levittämällä
metsänhoidollisia tietoja oppineempiin kansankerroksiin var-
sinkin kokouksissaan, joita on pidetty eri osissa maata.

Kaikellaisia metsänhoidollisia asioita pohtimalla näissä
kokouksissa levitettiin tietoa metsäasioista suurtilaliisten ja
agronoomien kesken, näitten kautla maanviljelysseurojen
jäsenille ja nun on yhdistys tälläkin tiellä vaikuttanut metsän-
hoidoilisien tietojen levittämiseen laajoihin kansankerroksiin.

On yhdislys tehnyt turhan yrilyksen perustaa haara-
osastonkin tarkoituksella innostuttaa taloUisia ja kaikkia,
joilla on jotain metsän kanssa tekemistä ja levittää tietoa
metsän arvosta ja hoidosta syrjäisiinkin nurkkiin maatamme.

Tähän työhön ei kuitenkaan hallituspiireissä sallittu
yhdistyksen ryhtyää, mutta, minkätähden se olisi oUut
ybteiskunnalle ja valtiolle vaarallista, on ja tulee kai aina
olemaankin valtioviisaitten salaisuus.

Seurauksena kaikesta tästä oli, että varojen puutteesta
ja kun hallitusmiehet asettuivat yhdistystä vastaan epäluot-
tavalle ellei vibamieliseilekin kannalle, yhdistyksen työ jou-
tui taantumistilaan.

Johtokunta huomasi, että Jos sellainen tila jatkuii, on
yhdistyksellä kuolema käsissä, mutta on valittava kuolema
kituvassa taudissa tahi taistelu, joka veisi kunnialliseen kiio-
lemaan tahi ehkä eiämäänkin.

Johtokunta valitsi viimemainitun tien.

Pantiin viinieiset käytettäväl rahat liikkeelle ja pon-

nistettiin kaiket voimat.

Viisaat kyllä pudistivat päätään ja ennustivat pahinta,
mutta johtokunta oli sitä mieltä, että ensimäinen elinehto on,
että me näytämme, että voimme saada jotain aikaan ja että

rahat ovat käytettävät, buomispäivää ajattelematta, siksi kuin
viimeinen penni menee.

Voin sivumennen mainita, ettei johtokunta nyt, eikä
ennenkään ole pieDimmässäkään määrässä käyttänyt yhdis-
tyksen rahoja omien menojen korvaamiseksi, nun että kaikki
matkustukset johtokunnan kokouksiin oq tehty omilla kus-
tannuksilla, joka on vuosiitain tehnyt muutamien satamark-
kojen lisämenon jokaiselle johtokunnan jäsenelle, jotka asuvat
hajallaan ympäri maata.

Johtokunnan yritykset saada uutta eloa yhdistykseen
onnistuikin arvaamattomassa määrässä ja kun viime Marras-
kuussa koitti koko maallemme uusi päivä, nun alkoi meidän
yhdistyksellekin onnellisempi aika ja sen raha-asiat tulivat
uuden, korkeimman hallituksen avulla, joka oli myötätuntoi-
nen meidän pyrinnöille, taas hyvälle kannalle.

Viime vuosina on johtokunnan vakaumukseksi tuUut,
että ainoa oikea tie saada suurimmat mahdoUiset tulokset
aikaan yksityismetsänhoidon parantamiseksi on tähdätä siihen
päämäärään, että tekisimme työtä käsi kädessä maata vilje-
levän kansankerroksien luottamusmiehien, maanviljelysseuro-
Jen ja muitten yhdistyksien jobtavien miehien kanssa. Mei
dän on sen vuoksi välttämätön johtokuntaamme saada maata-
viljelevän kansan luottamusmiehiä ja päästä vuorovaikutuk-
seen maanviljelys- y. m. seurojen kanssa sekä tuUa yhteis-
siteeksi näiden metsänhoidollisessa työssä.

Tässä suhteessa on yhdistys viime vuonna saanut oman
konsulentin, jonka päätehtävä olisi yhdistää nyt eri seuroissa
hajallaan toisista työskentelevät metsänhoidoUiset voimat.

Mitä hän tässä suhteessa aikaansaa ei ole vielä voinut
näkyä, mutta toivotaan hyvää tulosta.

Kun ajattelee, että esimerkiksi v. 1904 ulkomaille vie-
tyjen puutavarain yhteenlaskettu arvo oli noin 120 miljoo-
naa markkaa ja edellisenä vuonna ll:llä miljoonalla nousi yli
sen summan, nun huomaa mistä suunnattomasta merkityk-

■

sestä yksityisen metsänhoidon järjcstäminen järkiperäiselle
pohjalle on koko meidän kansarame taloudelle ja miten ääret-
tömän iso toimiala sillä yhdistyksellä on, joka ottaa tämän
asian ajaakseen.

Toivon, että Suomen Melsänhoitoyhdistys näyttäytyy
kelvoUiseksi näitä kansan elintarpeita valvomaan ja että
yhdistys tulee paisumaan valtavaksi joeksi pauhaavine kos-
kineen, joitten ääni kuuluu yli maan ja mielivirrassaan
tempaa kaikki mukaansa, jättäen jälkinään hyvänvointia ja
onnea tuhansiin koteihin, joita rehevät, humisevat metsät ym-
päröivät.

Kuopic) Will 1906.

8§.

1:nen ohjelrnassa oleva keskustelukysymys : Luotto-
laitos (hypoteekkipankkj) metsänkiinteimistöä varten, otettiin
käsiteltäväksi ja alusti pankintirehtööri E. Schybergson sen
seiiraavasti:

Toisessa tilaisuudessa, nimittäin Talousseuran kokouk-
sessa koitin aikaisemmin selittää niitä näkökohtia, jotka mi-
nun luullakseni puhuvat, ei ainoastaan pankkien, vaan myös-
kin metsänhoidon kannalta siihen suuntaan, että meiliäkin
tulisi ruveta myöntämään kiinnelainoja metsien omistajille.

Puliuessani Talousseurassa tein saman ehdotuksen kuin
meiliäkin tunnettu ruotsalainen metsänhoitaja U. Wallmo,
hän kun — hyljäten lait, mitkä kieltävät kaatamasta ala-
mittaisia ja alaikäisiä puita — ehdotti, että metsänomistajien
ei sallittaisi kaataa metsäänsä suuremmassa määrässä kuin
mitä se ennättää kasvaa, vaan päinvastoin kukin metsämaa

siten vähitellen pääsisi suurimpaan vuosikasvuun, mikä sillä
on mahdollista.

Wallmo piti tärkeänä, että yksityismetsiäkin jatkuvai-
sesti hoidettaisiin. Minä taasen pankkimiehenä huomasin,
että kiinnelainojen myöntäminen tällaisten metsämaiden omis-
tajille ei ole mahdollista, ellei metsiä ole jatkuvaisesti hoi-
dettu ja ellei lainanantajalla ole takausta siitä, että niitä
vastedeskin samalla tapaa hoidetaan.

Molemmin me tarkoitimme siis samaa, että nim. yksi-
tyismetsiäkin jatkuvaisesti hoidettaisiin. Mutta kuitenkin oli
melkoinen erotus meidän ehdotuksiemme välillä. Wallmon
mielipiteenä oli, että yksilyismetsien omistajat ilman poik-
keusta olisivat lainsäädäntötietä suorastaan velvotettavat jat-
kuvaiseen metsänhoitoon ; minä taasen ehdotin, että kysy-
myksessä oleva rajotus pitäisi kohdistuman lähinnä niihin,
jotka haluaisivat saada kiinnelainan metsillään.

Ylipäänsä pitäisi tuloksen, nun hyvin edellisen kuin
jälkimäisenkin, ehdotuksen mukaan muodostua samanlaiseksi.
Sillä sangen suurella osalla maatilojamme on kiinnevelkaa,
ja Jos vain olisi mahdollista saada kiinnevelka myös metsillä
tai niiden avuUa edes lainasumman suuruutta ylennetyksi,
nun ei ole epäilystäkään, ettei, etenkin niillä maatiloilla,
joissa on metsää yli oman tarpeen, tätä keinoa myös käy-
tettäisi.

Oikeastaan ei kuulu aineeseeni kosketella kysymystä,
onko ylimalkaan onnellista, että maa on nun suuressa mää-
rin kiinnitetty kuin meillä ja emmekö mieluummin toivoisi
sen olevan jonkun verran varakkaampien hallussa. Mutta
kun on esillä kysymys, jonka ratkaiseminen toiseen tai toi-
seen suuntaan voi hyvin paljon vaikuttaa vallitsevien olo-
suhteiden muodostumiseen puheenaolevalla alalla, nun sal-
littakoon minun kuitenkin tällä kohtaa poiketa hetkeksi
aineesta.

Mailiakin kuin maanviljelysalalla huomaamme saman
ilmiön, nimittäin sen, että joka jotakin omaa, hän harvoin
suorastaan käyttää varojaan liikkeeseen, vaan antaa niitä
lainaksi muille, tavallisesti jonkun pankkilaitoksen välityksellä.
Sama on asian laita kaupunkitalojen ja yhtäsuuressa, kenties
vielä suureiximassakin määrässä teoUisuuslaitosteonme suh-
teen. Kaikki ne ovat, lukuunotiamatta rouutamia vanhoja,
varakkaita lükkeitä, ylenmäärin velkaantuneita ja kiinnityk-
sien painostamia. Ei voitane kieltää, että tässä uhkaa yhteis-
kunnallinen vaara, varsinkin aikoina, jolloin rahoja liikkuu
niukalti. Ja epäilemättä olisi hyödyllistä, että pääoman
omistaja ainakin osan rahoistaan asettaisi johonkin liikkee-
seen. On otaksuttavaakin, että hän aikaa myöten sen kat-
soo edulliseksi, ja hänelle selvenee, että kiinteimistöjen ja
etenkin juuri maatilojen ja metsien ostaminen tarjoaa hänelle
yhä suurempaa ja suurempaa hyötyä, ainakin kun kulku-
neuvot maassa parantuvat, sen sijaan kuin rahan ostokyvyllä
on taipumus aientua. Äjatelkaamroe esim. niitä lahjoituksia,
joita aikain varrella on tehty yleisiä tarkoituksia varten. Useat
muutaman kymmenen markan suuruiset summat niistä näyt-
tävät nykyään meille mitättömän pieniltä, vaikkakin niillä
aikoinaan on oUut hyvin suuri arvo. Maatilat taasen, joita
ennen ostettiin mitättömän halvalla, maksavat nyt kymmenen,
ehkäpä satakin kertaa sen, mitä entisaikaan. Olisipa sen-
tähden merkillistä, Jos kapitalisti ei tuota käsittäisi eikä
ottaisi osaa liikenevistä varoistaan pankkien talletustililtä
hankkiakseen kiinteimistön. Tämän lisäksi tulee vielä sekin
seikka, että nykyisten yhteiskuntareformien mukana virkamies-
urakaan ei vastaisuudessa ole varakkaammille kansanluokille
yhtä houkutteleva kuin tähän asti, vaan maanviljelys ja
metsänhoito tulevat saamaan näistä kerroksista yhä enemmän
voimia ja pääomat tietenkin seuraavat heidän mukanaan.
Nun tapahtuu maanviljelyksen, etenkin sen maanviljelyksen
suhteen, jota ei juuri voi nimittää pieniviljelykseksikään,

mutta joka ei kuitenkaan ole aivan suuressa määrässä palk-
kalaisista ja torppareistakaan riippuvainen. Etenkin raetsän-
hoidosta voimme tätä sanoa, sillä se on kaikkein enemmän
riippumaton työväen liikkeistä ja sen pääomaa uhkaavista
vaatimuksista.

Mutta Jos kohta täten maan pienempi velkaantuminen
olisikin odotettavissa, voi pieniviljelyksen kehittyminen toi-
selta puolen suunnata olojemme vastaiseenkin suuntaan. Sillä
pieniviljelyksen tarkoituksena on auttaa sitä, joka ei omaa
juuri muuta kuin työvoimansa, parempaan taloudelliseen
asemaan, ja se siis edellyttää, että maa tulee vieläkin suu-
remmassa määrässä kuin tähän asti velkaantumaan.

Jätän tässä kokonaan huomioonottamatta perinnölliset
vuokratilat, joilla kyllä viime aikoina on ollut puoltajia,
mutta jotka eivät viljelijälleen paljonkaan hyötyä tuottaisi,
sille kiinnevelan koron sijasta tulisi näistä maksaa maaveroa.
Voimme kuitenkin olettaa, että maanomistusoikeuteen pieni-
viljelyksen alallakin iähimmässä tulevaisuudessa pyritään,
koska se eniten vastaa kansan luonnetta ja vanhoja tapoja;
perinnölliset vuokratilat siis tulevat olemaan enemmän poik-
keuksia. Ei siis tarvitse epäilläkään, että kuta enemmän
pieniviljelys voittaa alaa, sitä enemmän maakin velkaantuu.
Mutta tämä on, paitsi mainitsemastani syystä, luonnollista
senkiu tähden, että myöskin maan arvo järkiperäisemmän
viljelyksen, tiheämmän asutuksen ja uutisrakennuksien kautta
kohoaa.

Ei missään tapauksessa lainsäätäjä, kun on kysymyk-
sessä kiinnelainan saanti, voi vaikeuttaa sitä siinä tarkoi-
tuksessa, että saisi velkaantumisen pienenemään. Sillä sehän
olisi aivan samaa kuin hän tahtoisi estää kiinteimistöjä tule-
masta siihen arvoon, että muutkin kuin ne, joilla itsellä on
tarvittava pääoma, voivat esiintyä ostajina. Se olisi samaa
kuin estää niitä, joiden täytyy luottaa etupäässä omaan työ-
voimaansa ja kuntoonsa, hankkimasta itselleen omaa, vaik-

kapa vain vaatimatontakin taloudellista asemaa. Ja erityi-
sesti asettaisi se esteen pieniviljelyslükkeen kehitykselle, jota
meidän on kuitenkin huolimatta kaikista siihen iiittyvistli
vaikeuksista koetettava edistää.

Tästä seuraa, että mitä haittoja maan suuresta velkaan-
tumisesta voineekin meillä olla, toisiin oloihin on vaan lisä-
tyn pääoman muodostumisen kautta syvien rivienkin keskuu-
dessa pyrittävä, ja että lainsäätäjien ja niiden, joilla on
raha-asiain johto maassa, päinvastoin kaikella muotoa täytyy
helpottaa luoton saantia. Ja jos tämä pitää paikkansa, seu-
raa siitä ikäänkuin johtopäätöksenä, että mikäli mahdollista
on keinoja saatava myös noetsien ja metsäkünteimistöjen
kiinnittämiseksi.

Sitäpaitsi on, kuten esitelmässäni Talousseurassakin
selitin, aivan erityistä syytä uskoa, että metsien kiinnitlämi-
nen muodostaisi parhaan suojan niiden hävitystä vastaan.
Juuri tämä on ollut kaiketi syynä siihenkin, että metsän-
hoidon harrastajatkin ovat tähän samaan asiaan nun sun-
ressa määrin innostuneita, että he ovat in. m. sen ottaneet
kesku3telukysymykseksi tämän vuoden yieiseen Suomen
metsänhoitoyhdistyksen kokoukseen.

Minun täytyy tunnustaa, että kun minä neljä tai viisi
vuotta takaperin ensin aioin miettiä metsienkiinnittämistä ja
myöskin, että tähän tarkoitukscen olisi erityinen pankki pe-
rustettaya, nun tapahtui se täydessä tietoisuudessa siitä, että
suunnattomat metsäomaisuudet eivät nauttineet sitä luottoa
kiinteimenä omaisuutena, jonka ne ainakin minun luuUakseni
olisivat ansainneet yhtä suuressa määrässä kuin maanviljelys-
tilatkin. Sen ohessa huomasin minä, että tuollaisen luotta-
muksen kautta sahoille ja paperitehtaillekin avautuu mah-
dollisuus hankkia metsiä entistä enemmän.

Sitä yleistä mielipidettä vastaan, joka Ruotsissa, var-
sinkin n. s. Norlannin kysymyksen suhteen on vallanut mie-
iiä ja jolla meiiläkin on ollut ja on innokkaita puoltajia,

nimittäin sitä, että osakeyhtiöiden metsänhankinta olisi onnet-
tomuus maalle, voin sanoa, että minä ölen jo paljoa aikai-
semmin kuin itse ryhdyia osakkaaksi erääseen maamme
suurimmista metsäyhtiöistä, ollut sitä mieitä, että metsä-
taiouden kannalta olisi noaallemme voitto, jos sahoilla ja
paperitehtailla olisi metsätiloja enemmän, koska metsänhoito
niiden alueilla oli ylimalkaan paremmalla kannalla kuin yksi-
tyisten ja etenkin varsinaisen talonpojan omistamilla. En
suinkaan jätä huomaamatta, että maanviljelys sellaisilla
metsätiloilla joutuu enemmän sivuseikaksi sekä että »jokai-
nen yhtiöiden talon osto tietää samaa kuin yhden omaa tilaa
omistavan talonpojan vähentyminen maasta.» Mutta autetta-
koon tämä sillä, että saatetaan käytäntöön pieniviljelys
taikka ylimalkaan lisätään itsenäisten tilojen lukua niissä
osissa maata, missä maanviljelys paremmin kannattaa.
Missä taasen metsänhoito on luonnollinen elinkeino, siellä se
saakoon sen sijan, mikä sille oikeuden mukaan kuuluu,
älköönkä ajatelko nun paljon sitä, onko muutamia tynnyrin
aloja, enemmän tai vähemmän viljelyksessä, vaan pikemmin
sitä, että metsä tulee hyvin hoidetuksi.

Kuitenkin huomasin minä asiaa lähemmin punnitessani,
että metsien kiinnittämisellä oli paljon suurempi, paljon tär-
keämpi merkitys, kuin alkuaan olin ajatellut, sekä että lai-
nojen saanti metsäkiinnitystä vastaan ei niinkään paljon lisäisi
yhtiöiden metsänhankintaa, vaan pikemmin sitä vähentäisi.
Kun maanomistajalla nim. on tilaisuus saada metsällään
kiinnelaina, ei hän enää ole pakotettu eikä halukaskaan
myymään taloaan polkuhinnasta, niinkuin tähän asti usein
on ollut asian laita, ja vielä vähemmän antaisi hän mitättö-
mästä maksusta kaataa metsäänsä ennenaikaisesti ja jär-
jettömästi.

Minä teen vieläkin, kuten jo esitelmäni alussa, sen
huomautuksen, että kiinnevelan saamisen ensimäisenä ehtona
on, että kiinnitettyjä metsiä on vastaisuudessakin hoidettava

nun, jotta metsien pääoma ei voisi vähentyä. Muussa ta-
pauksessa olisi välttämätöntä pitää lainasumman raja sisä-
puolella Sita arvoa, mikä tnetsämaalla on puuttomana. Jos
nyt siis maatila kotitarpeilta liikenevine metsineen voi metsä-
kiinnityksen kautta saada lähelle tilan todellista arvoa vas-
taavan lainan, ei sen omistaja ole pakotettu sitä myymään
likikään nun suuressa määrässä kuin tähän asti.

Ja kun kiinnitettyä metsää ei saa kaataa yli vuosi-
kasvun, tai jos tästä mitasta ylimennään, vastaava määrä
lainasta on suoritettava, on näin ollen liikahakkaus joko
mahdoton tai rahallisesti vähän houkutteleva. — Sahayhtiöt
taasen, kun metsien omistajat eivät enää anna niitä tuhota,
voivat hankkia raakaaineensa paremmin kuin tähän asti,
vaikkakin hieman korkeammasta maksusta, eivätkä ne siis
ole enää nun halukkaitakaan itse ostamaan taloja, jotka
suuremman luottonsa vaikutuksesta tulisivatkin koko joukon
kalliimmiksi kuin tähän asti;

Sentähden onkin itse asiassa sillä tavalla kuin nauuan
talonpoika eräässä komiteassa, joka oli määrätty samaan
tapaan kuin Norrlanninkomitea Ruotsissakin selvittämään
osakeyhtiöiden talonostokysymystä, kuului lausuneen, että
nim. paras keino talojen myynnin samaten kuin metsän-
haaskauksenkin ehkäisemiseksi on lainojen myöntäminen
metsäkiinnityksiä vastaan.

Mutta kuten esitelmässäni Talousseurassa huomautin,
tulisi metsäkiinnityksistä myös olemaan seurauksena huoielli-
sempi metsänhoito. Samaten kuin Hypoteekkiyhdistykselle
kiinnitettyjä maatiloja arvostellessa maanmuokkaustapa, sala-
ojitus y. m, m. seikat otetaan huomioon, pitäisi nim. met-
siäkin arvostellessa, paitsi puumäärää, myös metsien hoito,
ojitus ja kaikki sen tapaiset seikat tuleman kysymykseen;
mikä luonnollisesti olisi omiansa järkiperäistä metsänhoitoa
kohottamaan.

Mutta miten on mahdollLsta esim. tavallisissa talon-
poikaistaloissa tai suuremmillakaan maatiloilla tarkastaa,
oDko jatkuvaista metsän hoitoa harjoitettu, joka kuitenkin
on, kuten edellä on huomautettu, välttämätön ehto lainojen
myöntämiseen.

Suuremmilla metsäalueiila se tietysti voi tapahtua hel-
pommin. Niistä voi paremmin suorittaa tarkastuskustan-
nukset ja etenkin yhtiöissä, joihin kuuluu monta osakasta,
heule täydellisen tarkastuksen toiraeenpaneminen on tarpeel-
linenkin.

Näiden suhteen voikin olettaa, että asia voitaisiin ilman
erityisiä toimenpiteitä lainsäädännön puolella järjestää yksi-
tyisellä sopimuksella, jossa olisi mainittava, missä määrin
künnelainaa on takaisinmaksettava, jos iiikahakkausta tapah-
tun. Esimerkkinä tästä mainitsin Talousseurassa puhuessani
seuraavia määräyksiä eräästä täkäläisten pankkien hyväksy-
mästä obligationilainakontrahdista :

»Lainanantaja sitoutuu, jos vain kaatoa tapahtuu yli
silloisen vuosikasvun obligatsionin omistajille tallettamaan
nun suuren summan, että sen arvioidaan vastaavan tuon
liikahakkauksen kautta tuilutta vahinkoa, mutta on oikeutettu,
kun kaataminen jonakin vuonna on oUut vähäisempi kuin
mainittu vuotuinen kasvu, nostamaan takaisin vastaavan
summan taikka jonakin seuraavana vuonna kaatamaan samaa
vertaa enemmän. Jos metsää on tulipalo hävittänyt, on sen
tuottama vahioko laskettava kaatamissummaan, samaten kuin
puut, joita myrskyt ja lumisateet ovat tuhonneet.

Tarkastus perustuu lainakontrahdin mukaan valan-
tehneen, metsänhoitajan antamaan lausuntoon, jossa on mai-
nittuna kaadettu puumäärä, metsäpalon tuottamat vahingot
y. m.»

Mutta kuta vähäisempi metsäalue on, sitä enemmän
lisääntyy vaikeuksia puheenaolevassa suhteessa. Pieniin tiioi-
hin nähden tulee välttämättömäksi joko turvautua edesvas-

tuumääräyksiin, tai panoa toimeen keskioäisen edesvastuun
lainanottajille pienemmässä piirissä: kihlakunnassa tai pitä-
jässä, jossa on mahdollista paremmin pitää silmällä toisiaan.
Tästä huolimatta- täytyy sittenkin, jotlei lainanantajalle voisi
tulla liian suurta vahinkoa, pysytellä lainasumman suuruutta
paljoa ahtaampien rajojen sisällä kuin suuremmilla metsä-
tiloilla olisi tarpeellista.

Kuitenkin tarjoutuu meille pienempienkin tilojen suh-
teen eräs keino, joka muutenkin ansaitsee huomiotamme;
tarkoitan, että muodostettaisi yhteismetsiä. Tiedämmehän,
kuinka suuri merkitys kuntien yhteisillä metsillä on muuta-
missa osissa Ruotsia. Sillekin, joka ei ole ammattimies, on
opettavaa katsella näitä hyvin hoidettuja metsä-alueita ; ja
kuten ar^ata voimme, kohottavat ne suuressa määrin yleistä
hyvinvointia ja varallisuutta niissä pitäjissä, joissa tällaisia
metsiä on. Samantapaisia pitäisi meilläkin vähitellen saata-
man aikaan. Pieniviljelyksenkin kannalta ne ovat aivan
välttämättömiä, sillä ilman metsää eivät pikkutiiallisetkaan
tule aikaan. Heidän täytyy saada sekä polttopuita että ra-
kennusaineita. Mutta tämän iisäksi tulisi heidän saada myös
kasvavaa metsää, josta aikaa myöten voisi olla heille tukea.
Toiselta puolen: kuta pienempi jokin tilus on, sitä välttä-
mättömämpää on, että omistaja suorastaan estetään meneltä-
mästä satunnaisessa rahapuiassa metsäänsä. Emme tahtoisi
tätä ainoastaan huolehtiaksemme hänestä itsestään, vaan
myöskin koko pieniviljelysjärjestelmän ja etenkin kiinnityk-
sen omistajan kannalta. Sillä tässä tapauksessa, jos mis
sään, on tärkeätä, että tiluksen kaikki varat tarkasti säilyte-
tään, koska kiinnelainen suuruuden, kun näet pikkuviljelijän
pääoraa on tavallisesti hyvin vähäpätöinen, täytyy lähetä
enemmän tiluksen todellista arvoa kuin kiinnelainat ylipäänsä
tekevät.

Minun ei tarvitse tässä käydä lähemmin selittelemään
tarpeellisia määräyksiä yhteismetsien hoidosta, tabdon vain

huomauttaa, että jatkuvainen metsän hoito on oieva lähinnä
silmämääränä.

Jos siis tarkastus metsänhakkuun suuruuden suhteen
luottaakin huomattavia vaikeuksia, on metsän arvioiminen
sitävastoin helpompi ja luotettavampi kuin tavallisen maa-
tilan arvosteleminen. Niinkuin esitelmässäni Talousseurassa
mainilsin, voidaan sellaiset arvioimiseen vaikuttavat seikat
kuin uittoväylän etäisyys y. m. ottaa yhtä hyvin huomioon
kuin esim. rautateiden läheisyys maatiloja arvostellessa. Vuo-
tuisen lisäkasvun taasen voi metsävirkamies, kuten Vallmo-
kin huomauttaa, melkein matemaattisella tarkkuudella laskea.
Voidaan myös likimääräisesti arvostella kotitarpeet, ja kun
nämät vähentää vuotuisesta lisäkasvusta, saa tietää sen jään-
nöksen, minkä talosta voi myydä. Myydyn metsän suuruutta
taasen tarkistaa pölkkyluettelot, metsänvahdin ja ostajan
lausunnot y. m. Ja ennen kaikkea: Jos metsätila, oikoon
se suuri tai pieni, jää lainanantajan käteen, nun ostajia aina
löytyy. Hinnat säännöllisesti kohoavat; ei edes silloin, kuin
puutavaran menekki on oUut huonompaa, ole metsätilojen
hinta näyttänyt laskevan. Metsänkaato-kontrahdit ovat kyllä
silloin huokeampia, mutta itse kiinteimistöjen hinta pysyy
enimmäkseen samana.

Mitä taasen tulee siihen usein huomautettuun seikkaan,
että metsälainojen antaminen kulovalkeiden tuottaman vahin-
gon vuoksi kävisi arveluttavaksi, nun tietää metsänhoitaja,
että tämä vaara ei ole likikään nun suuri kuin luullaan.
Kulovalkeat kyllä tekevät etenkin poutakesinä vahinkoa, mutta
tuho tavallisesti ei pääse laajalle leviämään. Lukuisat jär-
vet ja vesistöt estävät tulen levenemistä. Ei sitäpaitsi olla
enää nun varomattomia kuin ennen ja sammutustyö käy
paremmin kuin edellisinä aikoina. Joka tapauksessa olisi
sentään keskinäinen helppomaksuinen vakuutuslaitos kulo-
valkeiden varalta saatava aikaan, kuitenkin edellyttäen» että
metsänomistaja kärsisi itse melkoisen osan tuUeesta vahin-

gosta ja että siten oma etunsa häotä kehottaisi varovaisuu-
teen sekä, jos kulo kumminkin pääsee valtaan, voimakka.
siin sammutustoimenpiteisiin.

Puhuessani Talousseurassa koskettelin myös kysymystä,
miten UUIainen kiinnelaiDOJen saanti olisi järjestettävä, oli-
siko tähän tarkoitukseen perustettava erityinen pankki metsä-
kijnnitystä varten, kuten mainittu metsäkomitea ebdottanee,
vai eikö.

Nun lähellä toisiaan kuin maanviljelys ja metsänhoito
ovat, ei näytä olevan syytä niitä toisistaan erottaa. Luulta-
vasti olisi sentähden viisainta, että Hypoteekkiyhdlstys ottaisi
huolekseen tämän, jos niin tahtoisi sanoa, uuden alan, joka
oikeastaan on kumminkin vain kehitysaskel yhdistyksen toi-
minnassa ja vaatii ainoastaan sen muutoksen tariffissa, että
sen sijaan kuin metsä nyt otetaan huomioon, ainoastaan
siinä määrässä, mikäli se riittämättömyytensä vuoksi tilan
arvoa alentaa, vastaisuudessa otettaisiin myös sekin seikka
huomioon, jos metsiä on yli omain tarpeiden. — Tietenkin
pitäisi näiden lainojen, metsükiinnelainojen muodostaman
oman ryhmänsä, kun taas muut lainat, joiden saamiseksi ei
metsää ole kiinnitetty, edelleenkin olisivat vapautetut niistä
rajotuksista, joita kiinnitettyjen metsien suhteen olisi var-
teen otettava.

Silminnähtävä etu siitä, että Hypoteekkiyhdistys ottaisi
tuonkin alan haltuunsa, eikä uutta pankkia tarvitsisi perus-
taa, olisi se, että hallituskustanuukset tämän kautta voisivat
laskeutua mahdoUisimman pieniksi. Hypoteekkiyhdistyksellä
on jo johtokuntansa, joka tarvitsisi avukseen vain metsän-
hoitajan. Läänienkomiteat voisivat edelleenkin ilman muu-
tosta tuon uudenkin lainryhmän asioissa toimia, ja niihin
erityisiin tarkastuksiin, joita kiinnitetyillä metsäalueilla tulee
tapahtua, ei kenties olisi tarpeellista asettaa mitään metsä-
virkamiehiä, vaan valita sopivia henkilöitä, joiden ei aina
tarvitsisi olla kouluteltuja metsänhoidon tuntijoita. Kuslan-

nukset mainituista tarkastuksista olisivat lainanottajien suori-
tettavat, vaikkakin ne Hypoteekkiyhdistys olisi tarkastajille
etukäteen maksanut.

Seikka, joka kenties eniten puhuu siihen suuntaan, että
Hypoteekkiyhdistys on juuri oleva se, jonka on tämä ajatus
toteutettava, od se suuri luotto, jota yhdistys naattii ja jonka
avuila yhdistys voi rayydä obligatsioneja edullisemmilla eh-
doilla kuin uusi pankki voisikaan. On arvattavaakin, että
vaitiopäivät suostuisivat takaamaan suhteelHsesti suurempaa
ulkomaista lainaa, jos vain yhdistys ottaisi tuon uuden liike-
haaran huoleksensa. Ehkä voisi myös jotakin summaa, joka
vastaisi sitä apurahastoa, minkä yhdistyksen nykyiset jäsenet
ovat kerärineet, toivoa yleisistä varoista perusrahastoksi noita
uusia lainoja varten, vaikkakaan ei vaara metsäkiinnelai-
noista, etenkin kun kiinnityksen arvo pidetään alhaisena,
mitenkään voi oUa suurempi kuin niistäkään lainoista, joita
maanviljelystiloihin on kiinniletty, pikemmin päinvastoin.
Muuten on Hypoteekkiyhdistyksestä huomattava, että sen
kotimaisetkin obligatsionit, joilla ei oie suurempaa korkoa
kuin pankkien kuuden kuukauden talletuksilla, tekevät tätä
nykyä hyvin kauppansa.

Tällä lausumallani en kuitenkaan kokonaan tahtonut
työntää sivuun metsäkomiteankaan ajatusta erityisestä pankki-
laitoksesta metsälainoja varten. Eivätkä sellaista pankkia tulisi
aivan suuret hallintokustannuksetkaan vaivaamaan; ja se
voisi, kuten metsäkomitean ehdotus näyttää sisältävän, yhtä-
hyvin kuin Hypoteekkiyhdistyskin, saada kannatusta valtiolta
esim. siten, että valtio takaisi «otetuita obligatsionilainoja. Ja
kun se olisi vartavasten perustettu metsäkiinnityksiä varten,
nun tulisi johtokunnankin oUa toimeensa enemmän innostu-
neen kuin Hypoteekkiyhdistyksessä, missä tuo uusi haara
tulisi olemaan ikäänkuin lisänä vanhemroan liikehaaran
sivulla, joka tietenkin tulee edelleenkin vaatimaan sen johto-
kunnan päähuolen ja tarmon.

Ylimalkaan ei meidän sentään vielä tarvitse, kun on
maassamme nun suuria valtiomelsiä, pelätä, että metsiemme
pääoma tulisi hävitetyksi, vaikkakin yksityismetsiä vielä jon-
kun aikaa kaadettsisi samassa määrässä kuin tähänkin asti.
Ruotsissahan viime vuosisadan edellisellä puoliskolla rüstet-
tun valtiolta suuri osa sen metsistä, mutta sellaista ei meillä
tapahtunut. Hallitus ei nähtävästi voinut säätyjä kokoon-
kutsumatta sillä tavoin hallita valtion omaisuatta. Kenties
ei myöskään oltu siihen aikaan nun innostuneita metsiä
hankkimaan. Ne olivat silloin hyvin halvassa arvossa, eten-
kin niillä tienoin missä valtioila on metsiä. Mika syy siihen
lienee oUutkin; pääasia on, että vallionmetsät meillä ovat
vielä menettämättä. Ja toivokaamme, että niillä tienoin,
missä valtioila ei metsiä ole, se niinkuin ennenkin ryhtyisi
niitä hankkimaan. Semmoiset ostot eivät meillä ole yhtä
välttämättömiä kuin Ruotsissa, jossa valtion metsät yllä-
mainitun toimenpiteen johdosta ovat paljon huonontuneet.
Mutta ei meilläkään tule olla tuohon keinoon turvautumatta
valtion metsävaroja lisätäksemme. Metsä on ja pysyy vast-
edeskin kansamme taloudellisen kehityksen varmimpana pe-
rustuksena ja parhaiten säilyy tämä tulolähde valtion käsissä.

Tällä ei kuitenkaan ole sanottu, etteivät nekin metsät,
jotka ovat yksityisten ballussa, kaipaa meidän erikoista huo-
lenpitoamme. Niidenkin suhteen tulee olla pyrkimyksenämme
saada aikaan jatkuvainen metsänhoito.

Tärkeänä askeleena tällaiseen suuntaan ölen tässä esi-
telmässäni koettanut saada esille: lainojen myöntämisen metsä-
kiinnitystä vastaan, jonka yhteydessä olisi muodostettava
yhteismetsiä mahdollisimman suuressa määrässä.

Kun otin pitääkseni tämän esitelmän, oli aikomukseni
j^itä enoeq niatkqstaa, erityisesti Norjaan, tutkimaan näitä

seikkoja. Ei nun, että katsoisin ulkomaiden lainsäädännön
tällä enemmän kuin muillakaan aioilla suorastaan oloihimme
sopivaksi. Olosuhteet täällä ovat siksi meille ominaisia, että
on miltei vaarallista enemmän yhdessä kuin toisessakaan
suhteessa ulkomaista lainsäändäntöä jäljitellä. Mutta täydel-
lisyyden vuoksi olisi kuitenkin oUut tarpeellista tutustua
niihinkin toimenpiteisiin, joihin muualla on puheenaolevassa
suhteessa ryhdytty, ja niihin kokemuksiin, joita on saatu.
Valitettavasti ölen kuitenkin oUut estettvnä toteutta-
masta aikomustani. — Mutta tietääkseni on eräs maan ete-
vimmistä metsänhoitajista lähtenyt valtio-avulla tulkimus-
matkalle juuri samassa tarkoituksessa, ja minä toivon sen-
tähden, että hän tässä suhteessa on täydentävä esitysläni ja
odotan, että esitykseni muutenkin tulisi saamaan korjauksia
ja lisäyksiä ammattimiesten puolelta.

Esitys vastaanotettiin kättentaputuksilla.

Ylimetsänhoitaja F. M. Lagerblad ilmoitti, ettei hän
vielä ollut oUut tilaisuudessa Norjassa käymään eikä siis
siitä syystä kyennyt antamaan tietoa siellä saaduista koke-
muksista. Tahtoi puolestaan saada lausutuksi seuraavaa;

Yksityismetsien tutkimusta varten asetettu komitea lau-
snu V. 1900 laatimassa alamaisessa mietinnössään näistä
metsistä muun muassa:

»Että metsävarat maassamme yltäyleensä liiallisen kulu-
tuksen kautta vähenevät ja että tämä väheneminen on ollut
sangen tuntuva — näkyy myös siitä että — kaikkialla
niaamme yksityismetsissä suurikokoiset sahapuut alkavat olla
hyvin vähissä tai kokonaan lopussa, ja että myyntipuiden
mitat oval nopeasti alentuneel, siinä määrin, että metsän-
myynti tätänykyä suurimmaksi osakseen käsiltää kypsymä-

töntä, parhaaseen kasvuvoimaansa vasta joutuvaa metsää.
Kaukaisimmissa harvasti asutuissa osissa sisämaatakin, joissa
puukauppaa on vasta pari, kolme vuosikymmentä harjotettu
ja joissa tiloilla laajoine metsämaineen vielä vuosikymmen
tai pari takaperin oli suuret säästyneet varat, oval nämät
metsävarat vuosivuodelta kiihtyneen puukaupan kautta nun
vähiksi sulaneet, että monin paikoin tuskin enää on jälellä
sahattaviksi käypiä puita ja useilla seuduilla täällä sieämaas-
sakin on propsi ja hiomapuiden kauppa alkanut astua saha-
puiden kaupan sijalle.

Kieltämättömänä todistuksena metsävarain arveluttavasta
vähenemisestä oval myös ne ilmoitukset, joita komitea on
saanut asianomaisilta kunnallislautakunnilta. Näiden tietojen
mukaan on maassamme 18,490 tilaa eli lähes 17 % maamme
tiloista riittävän kotitarvemetsän puutteessa, nimittäin 13,845
tilaa ainoastaan rakennuspuiden puutteessa ja 4,645 tilaa
riittävän polttopuumetsääkin vailla. Semmoisia tiloja on jo
runsaassa määrin metsäisimmiliä, harvasti asutuilla seuduilla
sisämaassakin. — — Mainituissa kunnallislautakuntain anta-
missa tiedoissa kotitarvemetsän puutteeseen syyksi ilmoite-
taan 1,155 tilalla nimenomaan metsän myynti propseiksi ja
hiomapuiksi, jommoista kauppaa on maassamme suuremmassa
määrin barjoitettu vasta 1890-luvulla».

Komitean laskun mukaan kulutetaan meidän yksityis-
metsiä vuosittain yli kolme miljonaa kuutiometriä enemmän
kuin miksi niiden vuotuinen lisäkasvu voidaan arvostella ja
että siis metsäpääoma maassamme on nopein askelein vähe-
nemässä.

Koska kieltämättä metsänhävitystä laajoiila aloilla maas-
samme harjoitetaan ja maamme yksityismetsäin käyttämi-
nen on huolestuttavalla kannalla, on meidän ryhtyminen
tarmokkaasti sellaisiin toimiin, että asutus maassamme vas-
taisuudessakin tulee olemaan mahdollinen meille ja tuleville
sukupolville.

Tätä voimme saavuttaa sekä pakkokeinolla lain kautta
että vapaaehtoisella tiellä, joka viimemainittu, missä sitä me-
nestyksellä voi käyttää, luonnollisesli on pantava ensi sijalle.

Yksi tällainen keino, jota on muualla koetettu ja, niin-
kuin väitetään, hyvällä menestyksellä, on hypoteekkilainojen
antaniista metsänkiinteimistöä vastaan.

Varsinkin Norjassa on tätä käytetty jo pitemmän aikaa
ja koska meillä voi olla norjalaisten toirainnasta tällä alalla
opittavaa pyydän saada esiintuoda muutamia heidän koke-
muksia asiassa.

Norjassa, jossa olot monessa suhteessa ovat samankal-
taiset kuin meillä, ruvettiin viime vuosisadan loppupuolella
olemaan levotlomia siitä että metsävarat yhä vähenivät ja
muun muassa laski v. 1874 tvöhön kutsuttu metsäkomitea
(skovkommission) että, jos ei parannuksia saada aikaan, vä-
henevät metsät noin 1 ä 2 neliöpenikuormaa vuodessa, josta
sittemmin on tehty se lasku, että 70 ä 80 vuoden kuluttua
ovat koko maan metsät hävitetyt.

Tällaiset ennustukset ovat Norjassa saaneet pelkoa ai-
kaan ja on kaikilla tavoilla koetettu työskennellä metsän
säilyttäraiseksi, muun muassa hypoteekkilainojen myöntämi-
sellä metsäkiinteimistöä vastaan.

Tällaisista lainoista on siellä Jainan ottajille ollut seu>
raavat edut:

Kun talonomistaja on rahantarpeessa, hänen ei tarvitse
ottaa rahoja sahanomistajilta ja heidän asiamiehiltä ja tulla
heistä riippuvaksi, eikä hänellä siis ole pakko epäedullisella
ajalla myydä metsäänsä heille.

Metsänomistaja saa hypoteekkilainan kautta rahaa siksi
kun metsä joutuu myyntiä varten eduUisimpaan ikään.

Talollisella on metsässään säästörahasto, jolla hän voi
maksaa muita velkoja, iunastaa muitten perillisten osia ta*
lossa y. m. ja tällä tavalla jättää talonsa vähemmällä velalla
lapsillensa.

Yhteiskunnalle on taas tärkeä, että maata viljeleväin
kansalaisten hyvävoinli on initä suurin ja että he ovat sekä
rahallisessa että muissa suhteissa riippumattomia.

Niitten taloudellisien etujen lisäksi joita metsänomista-
jalle syntyy metsän säästämisestä, tulee vielä, että kun mah-
doUisuutta annetaan metsänomistajalle aikoina, jolloin puu-
tavarat ovat huonossa hinnassa, saada rahaa muulla tavalla
kuin puunmyynnillä, on mahdollista välttää liika isojen puu-
summien karttumista puumarkkinoilla. Tällä tavalla este-
tään puuhinnan yhä suurempi alentuminen ja puut saavutta-
vat näin oilen tasasempaa ja korkeampaa hintaa.

Mitä isompaa arvoa taas metsä saa, sen enempi tulee
sen talüudellinen merkitys huomatuksi ja sitä enerapi kan-
nattaa panna työtä sen järkiperäiseen hoitoon ja tekee mah-
dollisemmaksi suurentaa metsäalaa märkien ja kosteaperäis-
sen maitten ojittamisella ja kuivaamisella.

Kun havupuitten bakkausta varten on se määräys Hy-
poteekkirahaston säännöissä, että edeltäkäsin on rahastoon
ilmoitettava jos enempi hakataan kuin mitä kotitarvetta var-
ten on tarpeen eli jos hakkaus menee yli mitä rahaston
metsänarvostelija on katsonut siitä vuosittain voivan ulos-
ottaa, jolloin rahasto voi määrätä lainan heti takasin mak-
settavaksi, vaikuttaa rahaston toiminta, kun tällä aina on
silmällä metsän järkiperäinen hoito, niinkuin metsälaki, vaikka
tämä ei suinkaan estä muun tarpeellisen metsälain syntymistä.

Pankilla myöskään ei ole hyötyä metsänomistajien käy-
täntöoikeuden liiallisesta supistamisesta.

Metsän lisäkasvua ja arvoa arvöstelee kaksi siihen kyke-
nevää henkilöä ja tämän arvostelun pohjalla määrätään, kuinka
ison kuntiomäärän puuta vuosittain saa hakata. Puitten suu-
ruuden saa omistaja itse määrätä. Jos hän tahtoo ottaa ne
halkoina eli tukkipuina on yhdentekevä kuin kuutiosumma ei
nouse yli vuotuista lisäkasvua.

Näitten arvostelumiesten täytyy, kumminkin toisen

niistä, omistaa melsänhoidollisia tietoja ja voivat myös he
antaa metsänomistajalle monta hyvää neavoa hänen met-
sänsä hoitamisessa ja myytävän osan rahaksi muuttamisessa.

Jos tällainen lainaliike yhdistettäisiin meidän Hypoteekki-
pankkiin, nun olisi pankillakin suoranainen etu tästä siinä,
että talo, joka hävittää metsänsä voi mennä hyvinkin arvotto-
maksi, mutta tulisi myös tässä suhteessa pankin holhouksen
alle, Jos lainaa otetaan myös metsänkiinteimistöä vastaan.
Tähän asti pankilla ei ole ollut mitään sanomista metsän
suhteen, mutta jos se saa oikeuden valvoa, ett'ei metsää hä-
vitetä, on sillä isompi vakuus myös muun lainan suhteen.

Norjassa on ollut kysymys antaa lainoja myös aukean
metsämaan kylvämistä tahi istuttamista varten. En voi var-
muudella sanoa, jos kehitys vielä on Norjassa mennyt niin
pitkälle, mutta syytä olisi meillä harkita myös tätä asiaa
nyt, kun pienikin puutavara on saanut menekkiä ja muuta-
missa seuduin merenrannan metsät ja itä-Suomessa rauta-
tienvarret kohta jäävät aivan raiskatuiksi.

Koska meidän yksityismetsät, niinkuin alussa maiuitse-
mani komitean mietinnöstä näkyy, ovat jatkuvassa huonontu-
misen tilassa ja yhä enemmän tulee olemaan vaarassa mitä
enemmän puuhinta nousee pienillekin metsäntuotteille ja järki
peräinen metsänhoito on metsänomistajille ja koko roaamme
taloudelliselle asemalle arvaamattomasta merkityksestä, on
meidän voimiemme mukaan ponnistettava parannuksien saa-
vuttamiseen metsänhoidon alalla.

Parannuskeinoista näyttää hypoteekkilainajärjestelmä
mielyttävimmältä eikä sen toimeenpaneminenkaan tuottane
vaikeuksia metsänhoidonoppia saaneitten henkilöitten puut-
teesta, sillä maanviljelysseurojen metsänboitajia ja avustajia,
valtion metsänboitajia ja kaikkia niitä metsänvartijoita, jotka
vuosittain pääsevät meidän neljästä metsänvartijakoulusta ja
jotka ovat sijoitetut maan eri osissa, voisi metsänarvosteli-
joma kayttaa.

Kun edellisestä siis käy selviile:

että metsänomistaja, tällaiselta luottolaitokselta lainaa
ottamalla, vapaehtoisesti sitoutuu järkiperäiseen metsänhoitoon,

että metsänomistaja tulee riippumattomaksi puutavara-
liikemiehistä,

että tällaiset lainat vaikuttavat kansan taloudellisen tilan
parantamiseen ja metsäalan suurentamiseen sekä metsänhin-
tojen nousemiseen ja tasoittamiseen,

nun on mielestäni luottolaitos metsän kiinteimistöä
varten hyvin toivottava ja kun meillä jo löytyvälle hypo-
teekkipankille, niinkuin edeliä ölen esiintuonut, pitäisi olla
edullista ottaa myös tätnä asia kannatettavakseen, voisi asian
ehkä parhaiten saada alkuun, jos Hypoteekkipankki katsoisi
mahdolliseksi perustaa eri osaston kysymyksessä olevia lai-
noja varten.

Metsänhoitaja Cannelin lausui seuraavasti:
Pääasiassa olen samaa mieltä kuin alustaja metsäkiin-
teimistön lainausta koskevassa kysymyksessä, mutta erinäi-
sissä pienemmissä yksityisseikoissa, joita haluaisin esiintuoda
tahi metsänhoidolliselta kannalta valaista, olen vähän poik-
keavalla kannalla. Alustaja panee painoa siihen, että lai-
nattavaksi tarjotun metsän tahi metsäkiinteimistön välttä-
mättömästi ja ehdottomasti tulee olla kestävästi hoidettu, nun
ettei metsäpääoma pienene, ja samalla hän huomauttaa siitä,
että vuosilisäkasvu saatetaan miltei matemaattisella tarkkuu-
della määrätä. Kun kumminkin laajaperäisinkin tahi suun-
nittaisinkin metsänlisäkasvua koskeva lasku edellyttää verrat-
tain laajoja, valmistavia toimenpiteitä, nun vaatii matemaatti-
sesti tarkka arvioiminen suuren joukon mitä tarkimpia (mi-
nutiösa) jo sen kautta kalliita valmistavia ja päättäviä töitä.
Wallmon esittämä lisäkasvunlaskeminen koskee ainoastaan
puuainemäärän (massan) lisäkasvua eli n. s. kvantitatiivista
lisäkasvua. Saadakseen selville metsän pääoma arvon

lisäkasvua, jota tässä, kun lainausarvosta on puhetta, vaa-
dittaisiin, tulee myös arvo- eli kvalitatiivisesta lisäkasvusta
ottaa selvää. Tämä viimemainittu on kumminkin sellainen lisä-
kasvu, joka joka tapauksessa ainoastaan jokseenkin suummittai-
sesti voidaan saada selville, varsinkin jos seutu tahi olosuh-
teet ovat arvioimismiehelle tuntemattomat ja sekava arvioi-
miseen vaikuttava veto-, lauttaus- y. m. tekijäin vyyhti on
selvittämättä.

Näihin esittämiini vaikeuksiin ja kustannuksiin nähden
saan mielipiteenäni lausua että metsän kestävyysperiaatteen
mukaisen käyttämisen ei pitäisi oUa välttämättömänä lai-
nauksen tahi panttaamisen ehtona. Ölen ajatellut, että lai-
nattavaksi aijottu metsäosa olisi ainoastaan eroitettava tahi
eristettävä (cerneras) siitä, osasta, jota omistaja yhä edelleen
tahtoo hoitaa tahi käyttää omaa tarvettaan varten, samalla
tapaa kuin pitempi-aikaisia (10—20 vuotta) metsäkauppoja
varten nykyään tehdään. Sellaisissa taloissa, joilla on suh-
teellisen suuri metsämaa-aia tahi metsää yli talon tarpeen,
voidaan tämä myös helposti toteuttaa. Sama on asianlaita
myös niihin tiloihin nähden, jotka sijaitsevat sahojen tahi
muiden puujalostustehtaiden läheisyydessä ja niistä voivat
pilahinnasta saada puujätteitä kotitarvekulutuksen tyydyttämi-
seksi ja siten säästää omaa metsäänsä.

Syy siihen, ettii metsän laatu ja arvo nun orpolapsen-
tavoin on tullut huomioonotetuksi Hypoteekkiyhdistyksen
lainausliikkeessä, on ymmärtääkseni siinä, että on arveitu
metsän olevan alttiina nun monenlaisille vaaroille, etupäässä
kulovalkeille, joka vaara kumminkin, niinkuin alustajakin on
huomauttanut, huomattavasti on pienentynyt ja metsän arvon
yhä noustessa on pienentyvä. Jos näin ollen kotimainen
kulovalkeavakuutusyhtiö saataisiin meillä, niink. joissakin
kulttuurimaissa, syntymään, nun luulen sen kautta suurim-
man todellisen tahi kuvitellun esteen metsän kiinnitykselle

hävinneen, ja niiden hyötypuolien saavuttamisen mabdolli-
seksi, joita metsäluotto alustajaD Qiukaan tuottaisi.

Vielä tahdon erityisesti huomauttaa, että minä alustajan
raielipiteen mukaan, luulen luottolaitoksen vaikuttavan par-
haiten Hypoteekkiyhdistyksen erikoisliikkeenä, sillä mielestäni
ei askel ojitetusta suosta metsään ole suurempi kuin ojite-
tusta nevasta puutarhamaahankaan ja nämähän kumminkin
kuuluvat niihin maalaatuihin, joita Hypoteekkiyhd. ottaa huo-
mioonsa, arvioi ja veloittaa (belänar).

Alustajan tekemä ehdotus, että lainanottaja maksaisi
uudistuvat metsätarkastukset, ei mielestäni oli suotava, kun
sen kautta se vastenmielisyys, jota aina suuremmassa tahi
pienemmässä määrässä tunnetaan kontrollia kohtaan, varmaan
kasvaisi ja tässä, niink. arvattavasti muissakin lainahankkeissa,
lainanottaja kumminkin saa maksaa kulut.

Hra Soh/man luki seuraavan lausunnon:

Pankinjohtaja E. Schybergsson sanoo alustuksessaan,
josta meidän tietysti tulee olla hänelle erittäin kiitollisia:
»että on miltei vaarallista enemmän yhdessä kuin toisessa-
kaan suhteessa ulkomaista lainsäädäntöä jäljiteliä. Mutta täy-
dellisyyden vuoksi olisi kuitenkin ollut tarpeellista tutustua
niihinkin toimenpiteisiin, joihin miiualla on puheena olevassa
suhteessa ryhdytty, ja niihin kokemuksiin, joita on saatu.»
Ja kun arvoisa alustaja vielä toivoo, että hänen esitystään
tässä suhteessa täydennettäisiin, nun rohkenen tuoda esille
sen, minkä kuulin tästä asiasta viime kesäkuussa oleskelles-
sani Norjassa tutustuakseni etupäässä Norjan metsäseuran
toimintaan.

Olin aikasemmin lukenut norjalaisen metsäinsinöörin N.
E. Krog'in, lausunnon Suomen Metsänhoitoyhdistyksen vuosi-
kokouksessa Heisingissä vuonna 1899jossa hän, tehden selkoa
metsäoloista Norjassa, mainitsee sikäläisestä Hypoteekkipan-
kista seuraavaa: »Ainoa laitos, joka on jonkunverran voinut

toimia metsien hyväksi, on Hypoteekkipankki, joka myöntää
lainoja kasvavaa metsää vastaan, ehdolla, ettei pankin luvatta
suurempaa hakkuuta saa toimeenpanna. — Mainittakoon tässä
yhteydessä, ettei Norjan kuulua metsäseuraa silloin vielä oltu
perustettu. — Olin myös lukenut, mitä isäänmaan ystävä ja
innokas metsäasian harrastaja Axel Heiberg kirjasessaan
»Skogsagen» sanoo tällaisista lainoista ja niiden merkityksestä
yksityismetsänhoidoUe Norjassa: »On viime vuonna saatu
aikaan yritys, josta luulen koituvan suurta hyötyä, tarkoitan
tällä Hypoteekkipankin metsälainoja. Yritys on tirehtööri
Berner'in alkuunpanema. Vielä on kumminkin tämä asia
liian vähän tunnettu, mutta tavalla, jolla sitä on koetettu
toteuttaa, on mitä suurin merkitys maallemme».

Tämän takia, ja kun vielä tiesin, että kysymys tulisi
esille Suomen Metsänhoitoyhdistyksen kokouksessa tänä ke-
sänä, nun en voinut olla käymättä Norjan Hypoteekkipankissa
Kristianiassa ollessani; enkä myöskään olla tiedustelematta
raatkoillani Norjassa metsänhoitomiesten mielipiteitä asiassa.

Hypoteekkipankissa oltiin sitä mielipidettä, että ulko-
mailla — erittäinkin Suomessa — luullaan pankin toimintaa
tässä suhteessa laajemmaksi, kuin se tositeossa on. Myön-
nettiin kyllä, että toiminta ehkä olisi muodostunut toisenlai-
seksi, Jos pankilla olisi oUut käytettävinään suuremmat raha-
määrät tähän tarkoitukseen. Niinkuin asiat nyt ovat, on tätä
yritystä ehdottomasti yhä vielä piJettävä jonkunlaisena ko-
keena, vaikka se jo on kymmenkunta vuotta vanha. Muuten
pidettiin sitä seikkaa, että metsänlainauslaitos oli yhdistetty
Hypoteekkipankkiin erittäin epäedullisena edeliiselle, sillä hen-
kilöt, joilla ei ole metsää, ovat työskennelleet siihen suuntaan,
että pankin on täytynyt snpistaa metsälainaliikkeensä mah-
dollisimman vähään.

Huomautettiin myöskin, ettei tarkastus voi olla tarpeeksi
tehokasta nykyislen lainamääräysten voimassa ollessa ja

4:5

vähäisen ammailikunnan takia, jotta voitaisiin myöntää iainoja
suuremmiss'a määrin.

Mikäli Sitten tapaamieni metsänhoitajain lausuntoihin
tuiee, nun voivat heidän mielestä tällaiset lainat olla kylläkin
tarpeellisia, mutta ei ainoakaan heistä ole antanut tällaiselle
lainausliikkeelle suurempaa merkitystä. Yleiseksi tätä liikettä
ei sitä paitse voi sanoa. Muutamilla paikkakunnilla löytyy
paljon kiinnitettyjä metsiä; toisilla tiedetään tuskin koko
liikkeestä.

Ollaan yleensä sitä mielipidettä, ett'ei ole suotavaa, että
norjalainen talonpoika enempää velkaantuisi, sillä velkataakka
häntä ennaltaankin jo kylliksi rasittaa. Tämän tähden onkin
ruvettu käyttämään muita keinoja yksityismetsätalouden
parantamiseksi. Koetetaan opastuksen ja kasvatuksen kautta
metsäseurojen avulla vaikuttaa yksityismetsätalouden paranta-
miseksi.

Aikasemmin mainitsemani lausunnot ehdottomasti viit-
taavat siihen, että ensin alussa luultiin paljon aikaansaatavan
Hypoteekkipankin metsälainoilla, mutta etteivät ne sittemmin
olekkaan vastanneet toiveita. Luulen, etten iske aivan har-
haan, jos lausun, että Norjan metsäseuran menestyksellinen
toiminta jossakin määrin on vaikuttanut tähän tulokseen. Se
nimittäin on vetänyt kaiken huomion puoleensa. Suvaittanee
minun ehkä tätä paitse lausua pari sanaa alustuksessa ehdo-
tetuista toimeenpiteistä.

Viime aikoina ölen ollut tilaisuudessa keskustelemaan
usean kansanmiehen kanssa siitä, mitä olisi tehtävä yksityismetsä-
talouden parantamiseksi. Useimmissa *tapauksissa nämä ovat
ehdottaneet ensimäiseksi toimenpiteeksi luottolaitoksen metsän-
kiinteimistöä varten aikaansaamista. LuonnoHistahan tämä
onkin. Ajateltakoonpa vaan seuraavaa tapausta : Isäntä kuolee
taiosta ja talo on jaettava perillisten kesken. Usein tapahtuu
silloin, että joku perillisistä ottaa iunastaakseen toisten osat.
Mutta rahaa puuttuu ja kanssaperilliset vaativat saatavansa.

Useimmiten saa metsä tällaisessa tapauksessa antaa tarpeelli-
sei rahat. Metsä on myytävä ja tavallisesti polkuhinnasta,
vaikka omistaja kuinkakin iahtoisi säilyttää sitä. Metsälaina
kumminkin voisi pelastaa metsän.

Kipein kohta tällaisessa lainausliikkeessä kumminkin on
vaikeus tarkastaa noudatetaanko annettuja määräyksiä. Tätä
paitse ei luultavasti voida suostua siihen, että yksityisen
lainansaajan toimintavapautta melkoisesti rajoitetaan. Ei
nimittän ole tarpeeksi, että ainoastaan lasketaan lisäkasvu ja
sen mukaan määrätään sitten vuotuinen hakkausmäärä. Kes-
tävä metsätalous vaatii myös hakkausalojen järkiperäistä
sijoittamista j. n. e. ; s. o. vaatii jonkunlaista hoilosuunnitel-
maa. Mutta kaikki tämä vaatisi myös melkoisen ammatti-
kunnan, jonka asettaminen taasen kysyisi melkoisia varoja.
Varoista meillä ei kumminkaan pitäisi olia puute, kun on
kysymyksessä se elinkeino, joka tuottaa maallemme suurimmat
rahatulot. Nouseehan sitä paitse se vero, joka vientitullin ja
sabausmaksujen muodossa kannetaan välillisesti metsänomista-
jilta, joille se myös olisi toisessa muodossa takaisin makset-
tava melkosummaan. Käytettäköön vaan nämät varat —
kuten muuallakin — siihen tarkoitukseen, johonka ne oikeas-
taan ovat menevät, nim. metsiemme hyväksi, niin ei meiltä
puutu rahoja. Tarkastusta sitäpaitse voitaisiin melkoisesti
helpoittaa, jos tällainen lainauslaitos perustettaisiin metsä-
osuustoiminnan yhteyteen. Tästä olisi sekin hyöty, ettei lainan-
saanti mainittavissa määrin tarvitsisi rajoittaa yksilön toiminta-
vapautta, sillä sen oüsi jo osuustoiminta tehnyt.

Sen kokemuksen nojalla, joka tässä asiassa on saavu-
tettu Norjassa, en puolestani voi yhtyä arvoisan alustajan
mielipiteeseen, että meidän Hypoteekkiyhdistys ottaisi tämän
alan haltuunsa. Meillähän sitä paitse on kylliksi varoja
itsenäisen luottolaitoksen aikaansaamiseksi metsiämme varten.
Onko tässäkin välttämätöntä pitää metsiämme lapsipuolen

asemassa, ja annettava niille ainoastaan muruja, jotka lan-
keevat rikkaan miehen pöydältä.

Mainitsin, että tällaisen lainausliikkeen toimeenpanemi-
nen vaatisi melkoisen ammattikunnan. En tällä tahtonut
sanoa, että tämä ammattikunta pitäisi olla luottolaitoksen
palveluksessa. Luulen nimittäin, että olisi asialle hyödyksi,
Jos luottolaitos käyttäisi apunaan maanviljelysseurain ja metsä-
seurain metsänhoidonneuvojia ja itse puolestaan palkkaisi
ainoastaan pari metsänhoitomiestä. Tästä olisi se hyöty, että
luottolaitoksen ja metsäseurain toiminta tulisi käymään käsi
kädessä.

Mielestäni kysymystä luottolaitoksen aikaansaamisesta
metsänkiinteimistöä varten on vielä liian vähän pobdittu
meillä, ja koska S. M. on ottanut kysymyksen luottolaitoksen
aikaansaamisesta ohjeimaansa, nun uskallan asian tärkeyteen
nähden ehdottaa:

että Suomen Metsänhoitoyhdistys asettaisi tässä
kokouksessaan metsänomistajistay pankki-, laki-ja metsän-
hoitomiehistä kokoonpannun komitean,joka saisi tehtäväk-
seen laatia ekdotuksen itsenäisen metsänluottolaitoksen
aikaansaamiseksi.

Hra A. Borenius (ruotsiksi). Kysymys ei oUut esillä
ensimäistä kertaa, vaan oli siihen koskettu v. 1897 puheen-
johtajan avauspuheessa, jossa oli puhuttu hypoteekkipankista,
joka on Breslaussa ja Norjan hypoteekkipankista. Silloin
katsottiin kysymystä ennenaikaiseksi, pääasiallisesti kulo-
valkean takia. Olot olivat senperästä muuttuneet ja kulovalkean
vaarakin oli käynyt pienemmäksi. Hypoteekki on siis mah-
dollinen ja puhuja toivoi, että kysymyksen ensimäinen alus-
taja tahtoisi siinä asemassa, joka häneliä oli, työskennellä
sen aikaansaamiseksi.

Hra Aronen kannatti metsänh. Sohlraanin ebdotusta

komitean aseltamisesla. Luuli niink. hra Cannelin; että ei
ainoastaan puumäärän ainelisäkasvu, vaan myös arvolisä-
kasvu olisi arvostellessa huomioonotettava. Yhtvi hra Sohl-
maniin siinä, että metsänhoidonneuvojille uskottaisiin arvioimis-
työ. Halusi uuden luottolaitoksen perustamista ja osakkeiden
laajalle jakamista.

Hra Karjalainen luuli periaatteelliselta kannalta vältlä-
mättömäksi, että lainansaanti ei tehtäisi aivan helpoksi, koska
se saattaisi pian lulla kevytmielisesti käytetyksi ja nun ollen
pian siveellisesti turtnelevaksi. Luuli kumminkin alustajain
asettamain rajoituksien johtuneen affäärimiehen käsityksestä.
Tätä olisi kumminkin vältettävä, jos mieli lainauslaitoksesta
saada kansan luottamusta nauttiva ja sille hyötyä tuottava
laitos. Kannatti muutoin metsänh. Cannelinia. Äsiata poh-
dittaessa ja valmistettaessa oli se katsottava metsänhoidolli-
selta vaan ei suinkaan rahamiehen kannalta.

Hra Harlin konstateerasi, että useimmat puhujista oli-
vat katsoneet metsähypoteekkipankin syntymistä suotavaksi
ja yhtyi omasta puolestaan metsänhoitaja Sohlmaniin ehdottaen
hänkin komitean asettamista kysymyksen valmistamista varten
ja ehdotti, että komiteaan valittaisiin myöskin maanomistajia.

Keskustelujen loputtua tähän päätettiin jätiää kysy-
myksen ajamisenja sen vireüläpionjohtokunnan huostaan.

Toisena kokouspäivänä, Elokuun 9 p:nä, otettiin keskus
telunalaiseksi seuraava kysymys:

Onko uusi metnölaki käypä Jälleenkasrn- tahi cä-
hinmitialain suuntaan?

Kysymyksen alusti kunnallisneuvos K. Fieandt seu-
raavasti :

Kuten tiedetään on metsälainsäädännön alalla koetettu
säilyttää yksityisten metsiä hävitykseltä muun muassa jälleen-
kasvu- ja vähjnmitta-lakien avulia. Edelliseen ryhmään kuu-
luvia lakia on voimassa Ranskassa, Itävallassa sekä monessa
muussa Euroopan valtakunnassa, jota vastoin vähinmittalakeja
on olemassa ainoastaan Ruotsissa, eivätkä ne sielläkään koske
koko valtakunnan aluetta.

Jälleenkasvulait tähtäävät, kuten nimestäkin voi päät-
tää, siihen, että metsän omistajan tulee tapahtuneen hakkuun
jälkeen pitää huolta jälleenkasvun syntymisestä joko luonnon
avuila tai keinotekoisesti, vaan muutoin tämänkaltaiset lait
ylipäänsä eivät rajoita metsän omistajan käyttöoikeutta.

Jälleenkasvulain sopivaisuudesta meidän oloihimme näh-
den tausuu yksityismetsäkomitea muun muassa: «että siihen
katsoen, että metsämaat meillä ylipäänsä verraten helposti
uudestaan metsittyvät jos vaan hakkuu järkevästi toimitetaan
ja kun metsänviljelyspakko, jota semmoinen jälleenkasvulaki
edeliyttää, tulisi meidän laajoilla metsäaloillamme maanomis-
tajiile kovin rasittavaksi, ei se meidän maassamme ole toteu-
tettavissa. Paitsi sitä ett'ei jälleenkasvulaki tai metsänviljelys-
pakko semmoisenaan voisi meillä edes metsän uudistumis-
takaan turvata, koska meillä hakkuu enimmiten tapahtuu ei
raaata paljastamalla vaan harventaen, ei tämmöisen lain
kautta saataisi pelastetuksi uykyisiä metsävaroja hävitykseltä.
Ainoastaan siinä määrin on puheenaoleva periaate meidän
oloihimme soveltuva, että on tähdättävä semmoisen hakkuun
estämiseen, jonka kautta metsän uudistuminen luonnonsieme-
nyksen kautta käy vaikeaksi tai mahdottomaksi.»

Melkein samanlaisia muistutuksia jälleenkasvulakeja vas-
taan on tehty 1896 asetetun metsäkomitean puolelta Ruot-

sissakin, tnissä metsäolot tietysti parhaiten soveltuvat vertaus-
kohdaksi meidän oloillemme. Yhteydessä tämän seikan kanssa
tulee kuitenkin mainita, että läntisessä naapurimaassamme
ovat Kalmarin läänin eteläinen maakuntakäräjäpiiri 1890 sekä
Jönköping'in läänin maakuntakäräjät 1896 tehneet lakiehdo-
tuksia, jotka ovat jälleenkasvulakeja. Edellinen säätää, »että
metsänomistajan on pidettävä huolta, että hakkuun jäikeen
syntyy tyydyttävä uusi kasvu. Jos hän tämän laiminlyö,
velvoittaa Kunink. Käskynhaltija hänet sakon uhalla määrä-
ajan kuluessa hankkimaan uuden kasvun». Jönköping'in laki-
ehdotus taas säätää, »että metsämaata on sellaisena hoidettava,
ell'ei sitä käytetä korkeampiin viljelystarkoituksiin. Hakkuun
lapahduttua on metsänomistajan pidettävä huolta, että riittä-
viin toimenpiteihin jälleenkasvun hankkimiseksi ryhdytään 4
vuoden kuluessa, nun että tyydyttävä uusi kasvu on olemassa
viimeistään 8 vuoden kuluessa. Muussa tapauksessa Kunink.
Käskynhaltija hänet määrää sakon uhalla täyttämään velvol-
lisuutensa määräajan kuluessa ja, jos hän edelleen niskotte-
lee, teetetään työt niskottelijan kustannuksella.»

Mitä tulee jälleenkasvulakien vaikutukseen niissä maissa,
joissa ne ovat olleet käytännössä, voinee niistä sanoa,
että tulokset ylipäänsä ovat olleet jotakuinkin tyydyttävät,
vaan että toiselta puolelta jälleenkasvulait yhtä vähän kuin
muutkaan lakimääräykset vaikka ankariakin ovat yksinään
kyenneet estämään yksityismetsien hävittämistä.

Täydellisyyden vuoksi tulee vielä mainita, että Suomen
nykyisen metsälain 14 § sisältää vaikka lievimmässä muo-
dossaan jälleenkasvuperiaatteen. Mainitun lakipaikan mää-
räykset ovat kuitenkin kuten tunnetaan käytännössä jääneet
melkeinpä kuolleeksi kirjaimeksi monenlaatuisista syistä, joista
tärkein lienee valvonnan vaillinaisuus, vaan suuressa mää-
rässä on lain tehottomuuteen myös vaikuttanut se seikka,
että sanotun §:n mukaan autioksihävittäminen alkaa vasta kun
lU tynnyrinalaa maata paijastetaan jättämätlä siemenpuit^i

ja että laissa ei mitään puhuta jätettäväin siemenpuiden laa-
dusta ja paljoudesta.

Luotuani lyhyen katsauksen jälleenkasvulakeihin siirryn
tekemään selkoa Ruotsissa voimassa olevista vähinmittalaeista.

Gotlandia varten 10 päivä Syysknuta 1869 vahvistettu
metsälaki oli laadittu sen periaatteen pohjalle, että metsän-
omistajan tulee tapahtuneen hakkuun jälkeen pitää huolta
jälleenkasvun syntymisestä, vaan tämä määräys yksinään ei
voinut aikaan saada tyydyttävää metsänhoitoa, minkä vuoksi
uuteen asiata koskevaan, Maaliskuun 30 päivänä 1894 ilmes-
tyneeseen metsälakiin otettiin se lisämääräys, ett'ei pienem-
piä havupuita, kuin mitkä tyveltä ovat 21 cm läpimitaten, saa
pyöreinä, veistettyinä eikä sahattuina laivata koti- tai ulko-
maan paikkaan, eikä laivoihin lastata eikä myöskään iastaus-
paikalle lastaamista varten latoa varastoon, kaikki laissa mää-
rätyliä uballa.

NorrbotteD'in läänin rannikkoraaata varten Syyskuun
29 päivänä 1874 n. k. Norrbotten'in lain nimellä vahvis-
tettu lakiehdotus kielsi semmoisen havupuun sahaamista ja
laivaamista, joka 16 jälan korkeudella ei ollut 7 kymmenys-
tuumaa läpimitaten kuorta lukuun ottamatta. Kesäkuun 28
päivällä 1882 ulotettiin tämä laki noudatettavaksi myös niissä
osissa Westerbotten'in lääniä, jotka eivät kuulu Lapinosaan.
Maaliskuun 19 päiväni 1888 yhdistettiin nämät Norr- ja We-
sterbotten'issa voimassa olleet säännökset samaan asetukseen
ja tebtiin niihin muutamia vähempi arvoisia muutoksia.

Ylipäänsä tunnustetaan Ruotsissa, että vähinmittalait
tehokkaasti ovat estäneet nuoren metsän hävittämistä ja että,
mitä erittäin Gotland'iin tulee, siellä aikaisemmin suureen
vauhtiin päässyt propsikauppa on melkein tauonnut sitten
kun kieltolaki annettiin, vaan metsänhoidolliselta kannalta on
vähinmittalakia vastaan tehty hyvinkin painavia muistutuksia.
Niinpä eräässä ennen mainitulle ruotsalaiselle metsäkomi-
tealle Norrbotten'in piirin Ylimetsünhoitajan lähettämässä lau-

sunnossa sanotaan Norrbotten'in laista, että vaikk'ei voine
kieltää, että joukko nuorta metsää. erittäinkin lähinnä me-
renrantaa, on säilytetty hävitykseltä, ei kuitenkaan voi väit-
tää tämän asetuksen millään tavalla edistäneen metsänhoitoa,
koska hakkuii ei voi tapahtua siimälläpitämällä kunkin seudun
tahi kunkin metsikön luonnollisia vaatimuksia sekä erittäin-
kin metsän nuorentami len on — niitä apukeinoja vailla,
jotka yksin kykenevät parantaiuaan ja synnyttämään uutta
kasvua, nimittäin apuharvennus , väljennys ja valmistus-
hakkaus — saatettu epäsuotuisampaan asemaan niiden vaikeuk-
sien ja kustannuksien kautta, jotka nykyään käyvät käsi kä-
dessä sen tapaisten toimenpiteiden kanssa, minkä lisäksi varma
tappio on syntynyt sen kautta, että alamittaisia, vahingoite-
tuita ja kitukasvuisia puita ei vapaasli ole voitu käyttää hy-
väkseen myymällä niitä ulosvientiä varten korkeimpaan hin-
taan.

Westerbotten'in piirin Ylimetsänhoitaja taas lausuu sa-
massa asiassa: mikään todellinen vähinmittaiaki ei tämä ase-
tus ole eikä ole myöskään sellaisenaan vaikuttanut, sillä tämä
sama laki ei millään tavalla estä talonomistajaa omalla paik-
kakunnallaan myytäväksi kaatamasta kuinka pieniä puita 1a-
hansa kunhan vaan puita ei viedä ulos eikä sahata sahalai-
toksessa. Niissä seuduissa — etupäüssä kaupunkien läheisyy-
dessä — missä pientä tahi n. k. alamittaista puutavaraa on
voitu myydä omalla paikkakunnalla ja jota siis ei ole tarvin-
nut laivalla kulettaa tahi sahata, ei tämä asetus ole estänyt
nuoren metsän hakkuuta missä laajuudessa hyvänsä. Toisilla
ja verrattain lukuisimmilla ja suurimmilla alueilla eteläisem-
missä mannermaapitäjissä, joissa ainoastaun hirret ja pienet
parrut menevät kaupaksi, on asetus sitä vastoin sangen te
hokkaasti täyttänyt teliläväiisä Diinittäin säilyttänyt nuoren
ja jälleenkasvu-metsän liakkunllji. Siihen suunnittamattomaan
tapaan katsoen, joUa hakkuita on toimitettu ja toimitetaan
sekä lukuunottamalla varsinaisen metsänhoidon puutteen voi

tämän lain suhteen sanoa, ett'ei se ole vaikuttanut vahingol-
lisesti Jos ei suotuisestikaan metsän jälleenkasvuun; varmaa
lienee kuitenkin, että se tuskin soveltunee järjestettyyn met-
sänhoitoon sekä että se tämän oikealle harjoittamiselle vält-
tämättä OD suuremmassa tahi pienemmässä määrin haitallinen.

Vähinmittalakien vaikutuksesta jälleenkasvuun nähden
ovat ammattimiehet lausuneet eri mielipiteitä, vaan yksimie-
lisiä ovat he olleet siinä, että vähinmittalain mukainen bak-
kuu tuottaa haittaa näremetsille, koska näreet usein tämmöi-
sen bakkuun jälkeen kuivuvat.

On myös väitetty, että väbinniittalait siinä muodossa
kuin niitä on Ruotsissa, eivät tarjoa nuorelle metsälle nun
suurta suojaa, kuin moni asiaan perehtymätön yieensä luulee,
sillä näitten lakien noudaltamista on varsin vaikea valvoa,
alamittaisia puita kun saa panna takavarikkoon vasta niitä
lastattaessa tai niiden oUessa sabalaitoksessa tai lastauspai-
kalla. Nämät seikat houkuttelevat tietysti lain kiertämiseen,
jommoiset tapaukset eivät ole harvinaisia.

1896 vuoden ruotsalainen metsäkomitea lausuu puoles-
taan vähinmittalakeja tarkastaessaan seuraavaan tapaan: että
aluksi on tunnustettava, että ne ovat omansa estämään eräitä
paboja metsänbaaskaamismuotoja sekä siitä syystä väbemmän
kebittyneissä olosuhteissa ovat tavallaan oikeutettuja. Mutta
jo se asianhaara, että se perusaate, joUe nämät lait ovat ra-
kennetut, ei ole saanut jalansijaa minkään muun maan lain-
säädännössä kuin Ruotsin, lienee omiansa berättämään epä-
luuloa niiden tarkoituksenmukaisuudesta. Lähempi tarkastus
niiden vaikutuksesta ei poista tätä epäluuloa. Metsikön, ol-
koonpa se kauttaaltaan tasaikäinenkin, muodostavat osaksi
taysin kebittyneet, vallitsevat puut, osaksi kitukascuiset puul,
jolka edellisten liiallisesta varjostuksesta ovat pysäbtyneet
kasvussaan ja kadottaneet kyvyn jatkuvaan kebitykseen,
sekä vibdoin puut, jotka jostakin syystä ovat kebityk-
sessään tulleet ebkäistyiksi kuitenkin suuremmassa tai pie-

nemmässä määrässä ovat säilyttäneet kykynsä yhä edelleen
kasvamaan ja kehittymään, n. s. vallitut puut. Jos nyt joko
siitä syystä, että ainoastaan vahvempia puita voi hyväksensä
käyttää tahi lainsäädännön nojalla ainoastaan vallitsevat puut
kaadetaan, ei täten synny nun suuria aukkoja metsikössä,
että sen kautta aikaansaataisiin tarpeeksi valoa quden, elin-
voiraaisen nuorennoksen syntymiseksi. Sitävastoin on tämä
harventaminen kyllä suotuisa semmoisen metsämaata peittä-
vän kasvullisuuden syntymiselie, joka vaikeuttaa puusiemenen
itämisen. Jälelle jätetyt puut taasen ovat osaksi kokonaan
kadottaneet kasvukykynsä osaksi vähemmän kehityskelpoisia.
Ne eivät nun muodoin »aata asianmukaisessa määrässä käyt-
tää hyväksensä metsämaan tuotantovoimaa, mutta ovat sitä vas-
toin esteeksi uusien elinvoimaisten taimien synty miselle. Jos sitä
vastoin metsänomistajalle on sallittu edullisesti kaataa myös
kitukasvuiset ja vähemmän-kasvuiset puut, voi pikemmin
otaksua että hakkuu tapahtuu siten, että sen kautta syntyneet
aukot metsikössä ovat kylliksi suuret hyvän nuorennoksen
syntymiselle. Myös kasvukelpoisissa nuorissa hyvin suljetuissa
metsiköissä vaaditaan paikotellen apuharvennusta jäleliä jää-
neiden puiden lisäkasvun edistämiseksi. Jokainen toimenpide,
joka vaikeuttaa sen puuaineen edullista käyttämistä, jonka
saa vanhemmista alamittaisista puista tahi apuharvennuksista
muodostaa niinmuodoin suoranaisen esteen järkiperäisen met-
sänhoidon syntymiselle. Tähän liittyy vielä lisäksi muitakin
epäkohtia dimensioonihakkuussa, jotka aiheutuvat meidän var-
sinaisten metsäpuittemme luonnollisista ominaisuuksista. Män-
nyn suuremman valovaatimuksen seurauksena voi olla tämän
puulajin syrjäylyminen kuusen tieltä, joka viime mainittu puu
myös männylle suotuisalla maalla paremmin sietää tällaisesta
järjettömästä harsinnasta syntyneen puolivarjostuksen. Kuu-
simetsässä sitä vastoin, erittäinkin tiheässä, aiheuttaa tällai-
nen harventaminen usein sen, että puut kuivuvat tottumatto-
muudesta vapaaseen asemaan. Tällaisista epäkohdista ovat

useat rnetsäviranomaisten komitealle antamat lausunnot to-
disteena.

Kuten edellä kerrotusta käy selville on jälleenkasvu-
niinkuin väbinmittalaeillakin sekä puolustajia että vastus-
tajia. Näin ollen on sille, joka pääasiallisesti lakien avulla
mielii suojella metsiämme yhä suuremmassa määrässä uhkaa-
valta hävitykseltä ja samalla aikaansaada kunnollisen met-
sänhoidon, äärrettömän vaikea päättää mille kannalle on ase-
tuttava, sillä suo siellä, vetelä täällä.

Vuosisatojen kokemus Euroopan vanhoissa sivistysmaissa
näyttää osottaneen, ett'ei yksityismetsien käyttöoikeuden an-
karimmatkaan rajoitukset ole kyenneet estämään niitten hä-
vittämistä; ne oval säilyneet — poikkeuksia lukuun ottamatta
— ainoastaan milloin metsät ovat olleet valtion, kuntien tai
yleiäten laitosten huostassa ja milloin met»ät siis ovat olleet
tarkan metsänhoidollisen valvonnan alaisina. Tämän yhtey-
dessä on huomattava, että Ruotsissa jo nun aikaseen kuin
16:11a vuosisadalla ruvettiin pelkäämään metsätarpeitten puu-
tetta, minkä vuoksi aika ajoin erittänkin varsinaisten talon-
poikien käyttöoikeus metsiinsä nähden suuresba määrässä
supistettiin, ilman että nämät toimenpiteet hallituksen puolelta
aikaansaivat mitään sanottava parannusta yksityismetsien
hoidossa.

Asianhaarain näin ollen, tulee lainsäätäjän tarkoin pun-
nita, että ne rajoitukset, joita pidetään tarpeen vaatimina
asettaa metsän käyttämiselle, ovat sitä laatua, ett'eivät ne
estä huolellista metsänomistajaa järjestämästä metsätaloutensa,
niinkuin hän katsoo itselleen edullisimmaksi, sekä ett'eivät
ne supista maanomistajan luonnollista käyttöoikeutta met-
säänsä suuremmassa määrässä, kuin on välttämätöntä, koska
muutoin voi tapahtua, että lakia ei ole tukemassa kansan
yleinen mielipide ja että se siitä syystä jää koko yhteiskunta-
järjestyksen vahingoksi kuoUeeksi kirjaimeksi tai että sitä
kierretään. Nämät vaatimukset täyttää luullakseni jälleen-

kasvulaki paljon pareramin kuin vähinmittalaki, joka on liian
kaavamainen.

Jälleenkasvulain puolustukseksi on myös mainittava, että
se oikein järjestettynä täydellisesti sallii metsänhoidollisten
periaatteiden soveltamisen, jota ei suiiikaan voi sanoa vähin-
mittalaista vaan pikemmin päin vastoin.

Yksityismetsäkomitea tosin epäilee tokko jälleenkasvu-
laki kovin rasittavaan metsänviljelyspakkoon nähden on mei-
dän maassamnie toteutettavissa vaan myöntää, että metsä-
maat meillä ylipäänsä verraten helposti uudestaan metsisty-
vät, JOS vaan hakkuu järkevästr toimitetaan. Nämät vii-
meiset alieviivaamani sanat mielestäni suuressa määrässä
katkaisevat muistutuksen kärjen. Muutoin tahdon väittää,
että metsänviljelyksen tuottama rasitus todellisuudessa ei ole
nun suuri kuin moni luulee, Jos vaan viljelys toimitetaan tai-
tavasti. Puhun tässä oman kokemukseni nojalla. Olen ni-
mittäin aikanani istututtanut lähes 300,000 puuntainta ja voin
vakuuttaa, että istutukset ylipäänsä ovat luonnistaneet jota-
kuinkin hyvin, eivätkä kustannukset ole naattaneet minua ka-
tumaan istutushommiani. Jos tämä todistus ei kaikkia voi
vakuuttaa, kysyn: onko tuo pelätty rasitus siksi suuri, että
se aiheuttaisi yksityisen metsänoinistajan ennen alistumaan
vähinnnittalain kuin jälleenkasvulain alaiseksi? Luulen var-
maan, että vastaus on oleva kieltävä.

Vielä on huomautettava, että jos vähinnnlttalaki meillä
pantaisiin käytäntöön, siitä olisi varmaankin seurauksena raa-
kaaineen puute maamme verrattain nuorelle puuvanuke ja
paperi-teollisuudelle, joka maallemme on liian tärkeä jou-
tuakseen vaaran alaiseksi, kuin myös että, jos näre mainitun
teollisuuden etuun nühden jätettäisiin vapaaksi, laista toivot-
tava hyöty supistuisi melkoisessa määrässä.

Lopuksi sopii mainita, että vähinmittalaki ei voi pelastaa
nuoria metsiä joutumasta kotitarvehakkuun ynnä muun sem-
moisen kulutuksen esineeksi, joka ei tarkoita suoranaista

myyntiä ja mikä merkitys tälle seikalle on annettava huomaa
siitä, että yksityismetsäkomitean laskujen mukaan kotitarve-
kulutukseen maaseudulla vuosittain menee lähemmäs 19 miU
joonaa kuutiomeeteriä.

Koska, kuten tiedetään, kruununmetsätOulun läänissä kä-
sittävät liki 76 ^/o läänin koko pinta-alasta ei meillä niinkuin
Ruotsissa ymmärtääkseni ole päteviä syitä panna käytäntöön
vähinmittalakia maan pobjoisosaa varten. Kysymykseen
voisi käsitykseni mukaan tulla ainoastaan Ahvenanmaan kih-
lakunta ja osa Turun saaristoa, missä yhdistetty jälleenkasvu-
ja vähinmittalaki kenties olisi paikallaan.

Edellä esitetyistä syistä ölen sitä mieltä, että uusi met-
sälaki, lukuun ottamatta äsken sanottua poikkeusta, on käypä
jäileenkasvulain eikä vähinmittalain suuntaan.

Asian monipuolista valaiseraista varten olisi tietysti tar-
peellista luoda katsaus myös niihin toimenpiteisiin, joihin itse
metsälaista rüppunnatta on ryhdyttävä metsien säilyttämiseen
ja parenapaan hoitoon nähden, vaan kun tämmöinen selon-
teko on alustettavan kysymyksen ulkopuolella, täytyy minun
tällä kertaa luopua sanotusta tehtävästä toivoen, että kosket-
telemani kysymykset joutuvat jossain muussa tilaisuudessa
keskustelun alaisiksi.

Ylitirehtööri P. W. Hannikainen, joka myös oli otta-
nut kysymyksen alustettavakseen, lausui seuraavaa.

Kun tämän kysymyksen pohjustana on Yksityismetsä-
komitean laaja mietintö, jossa, komitean sihteerinä, ölen
esiintuonut ne periaatteet, joita metsälainsäädännön alalla
meillä ja muissa maissa on noudatettu, sekä ne näkökohdat,
jotka tätä lainsäädäntöä suunniteltaessa ansaitsevat huomiota,
katson voivani supistaa esitykseni tällä kertaa pääasiallisesti
ainoastaan asian käytölliseen puoleen, s. o. viittauksiin niistä
suoranaisista toimenpiteistä, joihin minun mielestäni olisi
ryhdyttävä, kun on kysymys lakimääräysten kautia koettaa

turvata maamme taloudelliselle toimeentuloUe ja vaurastumi-
selle nun arvokasta metsäomaisuuttamme.

Kysymys metsäin merkityksestä niin ilmastollisessa kuin
taloudellisessa suhteessa on niin pohdittu ja kaikille selvillä,
ettei siitä kannata tässä puhua, yhtävähän kuin on tarvis todis-
taa sitäkään, että meillä on aivan liian vähän tehty metsätalou
temme kehitykseksi järkevään suuntaan. Tällä hetkellä myön-
nettänee jo yleisesti, että tämä maamme tärkein tulolähde
on melkein kaikkein enimmän laiminlyöty ja takapajuile
jäänyt talouden haara sekä että hyvin suuria ponnistuksia
ja uhrauksia nyt vaaditaan vaition puolelta, jotta saataisiin
korjatuiksi aikaisemmat erhetykset ja metsäpääoma säilyte-
tyksi vastaisuuden varallekin tuoltavaksi tulolähleeksi. Kysy-
mys on ainoastaan siitä, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä
tässä varsin mutkikkaassa asiassa, jossa ovat vastatusten
toiselta puolen isiltä peritty yksityisomistuksen loukkaamatto-
muus ja toiselta puolen huoli kansamme vastaisesta taloudel-
lisesta toimeentulosta.

Puhumatta nyt niistä suoranaisista toimenpiteistä, joi-
hin valtio avustuksen ja pakkoa käsittämättömän ohjauksen
kautta voi ja on velvollinenkin ryhtymään yksityismetsäin
käyttämisen parantamiseksi, on valtio epäilemättä oikeutettu
myös pakkokeinoilla ryhtymään metsätaloutta johtamaan, Jos
yleisetu tätä vaatii. Edellämainitussa komitean mietinnössä
on koetettu osottaa, että vaikka meillä entinen lainsäädäntö
on kaikin tavoin koettanut säillyttää vapaata maanomistus-
oikeutta, joka on yhteiskuntalaitoksemme kulmakiviä,. niin
kuitenkin, kun vapaus muuttuu kansan menestykselle turmi-
oUiseksi vallattomuudeksi, jota muilla keinoin ei ole mahdoi-
linen ehkäistä, täytyy yhteiskunnan rajoittaa yksilön vapautta
siinä määrin^ kuin yhteinen etu sitä vaatii. Kysymys mieles-
täni ei siis koske niin paljon sitä, onko lainsäätäjällä oikeutta
säätää metsän tähänastista vapaata käyttöä rajoittavia laki-
pykäliä, vaan sitä, voidaanko ylipäänsä lainsäädännön kautta

saavuttaa parannusta yksityisten metsätaloudessa, ja jos
tämä myönnetään, nun minkälaisen sen lain pitäisi olla,
josta voisi todellista, eikä ainpastaan vaan kuviteitua, apua
odottaa ilman että samalla metsätoimi ja puutavarakauppa
maassamme saatettaisiin sitä häiritsevän rettelöimisen alaiseksi.
Aluksi on huomioon otettava eräs sangen tärkeä näkökohta,
nimittäin että meidän maassamme, jota on vaikea jopa mah-
doton jakaa tässä suhteessa varmasti rajoitettuihin alueisiin,
on kuitenkin juuri raetsätalouden suhteen hyvin vaihtelevia
olosuhteita. Maassamme on laajoja, ja juuri tiheimmin asut-
tuja, alueita, joiden metsäolot ovat semmoiset, että niiden
suhteen uuden ankaran, omistusoikeutta rajoittavan metsä-
lain laatiminen olisi jotensakin perusteeton, seutuja nimit-
täin, joissa matsäalat ovat pienet, melkein juuri kotitarvetta
varten sovitetut, joissa maa on helposti metsistyvää ja kansa
taloudellisesti ja henkisestikin siksi kehittynyttä, että se ky-
kenee metsäomaisuudestaankin jotakuinkin pitämään huolta.
Päinvastainen on laita niissä harvemmin asutuissa osissa si-
sämaatamme, joissa entisaikain käsityksen mukaan, kun met-
sillä ei ollut arvoa, jaettiin tiloille luonnottoman laajat met-
säalueet, seuduilla, joissa tilat tuon valitettavan toimenpi-
teen kautta, jonka kautta entiset yhteismetsät paloitettiin
eri tiloille, tulivat saamaan liikanaisia, usein itse tiloista
kaukaisia mctsäalueita, jotka joutuivat metsän tuhlauksen ja
hävityksen alaisiksi. Wielä on kolmas pääluokka metsäalu-
eita, jotka vaativat erityistä huomiota, kun on kysymys lain-
säädäntötoimenpiteistä, nimittäin semmoiset metsämaat, jotka
niin hitaasti uudelleen metsistyvät tai joutuvat nun hyödyttö-
mään tilaan metsän väärinkäytöksen kautta, että niillä metsä-
kasvullisuus on erityisen suojeluksen tarpeessa. Tämmöisiä
alueita ovat yleensä maamme äärimmäiset rannikot ja saa-
risto, erinäiset hietikköharjut vedenjakajilla sekä pohjoi-
simmassa osassa maatamme olevat tunturit ja metsänraja-
seutu.

Näitä kolmea motsäalue-luokkaa kohti snattaisi lain-
säätäjä ehkä asettua eri kannalle Jos voitaisi ne toisistaan
erottaa, mikä kuitenkaan kuten sanottu ei ole mahdollista, sillä
ne siinä määrin oval toistensa seassa ja yhteydessä, ettei
meidän maassamme voi ajatella erikoismetsälainsäädäntöä
maamme eri osia varten (Tässä yhteydessä jätettäköön kos-
kettelematta kysymys tarpeellisista lisälainsäädäntötoimista
kruununliikamailta erotettavien tilain metsäinsäilymisestä,
josta minulla on oUut tilaisuus muussa yhteydessä lausua
ajatukseni).

Uusi lainsäädäntö yksityismetsäin käyttämisestä, mikäli
se on saatava aikaan, on siis ulotettava koko maatamme
käsittämään ja lakimääräykset sovitettavat siis semmoisiksi,
että ne todellakin soveltuvat niihin varsin erilaisiin metsä-
oloihin, joita laajassa maassamme on. Puolestani asetun
jossakin määrin epäilevälle kannalle uusiä ankaria lakimää-
räyksiä kohtaan niiden lisäksi, joita meillä jo on yksityis-
metsistä, ei senvuoksi, että ne supistavat yksityisten metsän-
käytäntö oikeutta, vaan etupäässä sen vuoksi juuri, että on
mahdoton keksiä semmoisia rajoituksia metsäinkäyttämisoikeu-
delle, jotka tuottavat todellista eikä ainoastaan kuviteltua suu-
rempaa parannusta metsätaloudessa, saattamatta samalla met-
sätointa ja puutavarakauppaa, jolla on nun valtava merkitys
koko maamme taloudessa, aiheettoman häiringön ja rettelöi-
misen alaiseksi. ölen myös täysin vakuutettu, että muilla
suoranaisilla toimenpiteillä, nimittäin avustuksella ja pakotto-
malla ohjauksella, yhteismetsäin muodostamisella, yhteistoi-
minnan käytäntöön panolla metsätoimen alalla, sopivain maa-
alueitten hankkimisella kruunun haltuun sekä uudisasutusta
varten erotettavain raetsäalain supistamisella entistä paljoa
pienemmiksi ynnä muilla semmoisilla toimenpiteillä, voidaan
metsäin säilyttämiseksi tehdä ehkä melkoista enemmän kuin
lainsäädännön kautta, jos vaan sanotut toimenpiteet ponte-
vuudella ja tarpeellisessa laajuudessa pannaan toimeen.

Mutta tästä huolimatta ei voi kieltää, että mvöskin lain-
säädäntö tällä alalla voi jotakin aikaansaada, etenkin silloin
kun yleinen mielipide on sen puolella. Ja kieltämätön tosi-
asia on, että meiliä yleinen katsantokanta vaatii uutta laki-
määräystä, joka jossakin määrin enemmän kuin nykyisen
metsälain 14 § voisi estää haaskaavaa metsänhakkuuta, sekä
varsinkin lehokkaampaa lain noudattamisen valvontaa kuin
mikä meiliä nyt on. Näin ollen ei ole epäilemistäkään, että
hallituksen velvollisuus on ottaa alote uuden metsälain ai-
kaan saamiseksi ja alistaa se kokoontuvan kansaneduskun-
uan harkittavaksi.

Lausuin »alote». Mutta semmoinenhan jo on hallituk-
sen puolelta otettukin asettamalla n. s. yksityismetsäkomitea,
ja tunnollisemmin kuin tämä kolme vuotta koossa ollut ko-
mitea on tehtäväänsä )iarkinnut, ei \oine asiaa käsitellä.
Naapurimaassamme Ruotsissa, jossa sama asia on ollut esillä,
on yleisesti asiaatuntevalta taholta annettu tunnustus sano-
tun komitean mietinnölle, vieläpä väitetty siinä asian paljoa
paremmin ratkaistun, kuin mitä Ruotsissa on tapahtunut.

Yksityismetsäkomitean mietinnössä oleva ehdotus
uudeksi metsälaiksi on siksi tunnettu, etten sitä tässä tarvitse
pääkobdissaankaan kertoa. Asettuen pääasiallisesti tämän
mietinnön kannalle mitä tulee metsälain noudattamisen val-
vonnan jäsjestämiseen kuhunkin kuntaan asetettavain metsä-
lautakuntain kautta, joiden toimintaa ohjaamaan asetettaisiin
ammattitietoisia metsäntarkastajia tai metsänhoidonneuvojia,
ölen jossakin määrin toista mieltä niiden rajoitusten suh-
teen, joita metsänkäyttämiselle olisi asetettava. Ne varsinai-
set uudet rajoitukset metsänkäyttämiselle, jotka komitea aset-
taa, ovat komitean ehdotuksen 3 §:ssä, joka kuuluu:

»Älköön myöskään relssi-, perintö- tai relssiverotilan
metsää liiaksi hakattako.

Liikahakkuuksi katsotaan tässä laissa kun metsää kulu-
tetaan muuhun tarkoitukseen kuin kotitarpeeksi ja käsiteol-

lisuuteen nun suuressa roäärässä, että tämä kulutus ilmei-
sesti ei ole oikeassa suhteessa tilan metsäalaan ja metsäva-
roibin, tahi että metsä sen kautta saatetaan riittämättömäksi
tilan kotitarpeisiin. Metsän liiaksi kuiuttaminen kaskeamisen
tai tervanpolton kautta on myös iiikahakkuuksi luettava.

Älköön kuitenkaan semnaoisen puun käyttämistä, jonka
keskimääräinen iäpimitta, kuoren päältä kahdenkymmenen
sentimetrin korkeudelta maasta, on vähintäin kolmekymmen-
täkaksi sentimetriä, missään tapauksessa Iiikahakkuuksi kat-
sottako. >

Vaikka komitean sihteerinä olen parhaan taitoni mukaan
perustellut tämänkin §:n, en kuitenkaan usko että tämän
pykälän noudattamisen valvonta kävisi mahdolliseksi ilman
rettelöimistä ei metsälautakunnille eipä edes erityisille am-
mattimiehillekään siinä laajuudessS kuin olisi tarpeen, kun
on kysymys maamroe laajoista ja lukuisista yksityistiloista;
ja komiteakin on edellyttänyt tämmöisen valvonnan mahdol-
liseksi ainoastaan sen, mielestäni kokonaan soveltumattoman
määräyksen kautta, joka on ehdotuksen 17 §:ssä, nimittäin
että jokaisen metsänostajan täytyy metsälautakunnalle ilmot-
taa hakkuun laajuus ja hakkuuehdot ennenkuin kauppa pää-
see voimaan, minkäläisen toimen antaminen metsälautakun-
nille on minun mielestäni mahdottomuus. Minun käsitykseni
mukaan lainsäädännön tulisi tyytyä estämään semmoista il-
meistä metsänhävitystä, jonka kautta metsän luontainen
uudistaminen ja kasvuvoima joutuu vaaranalaiseksi, tapahtu-
koonpa tamä hävitys siten, että maa paljastetaan tai siten,
että se harvennetaan siinä määrin että ainoastaan varjossa
surkastuneet puut jäävät jälelle, mutta että kaikki muu var-
sinainen parannus metsätaloudessa koetettaisi saada muulla
tavoin aikaan. Sillä liikaa varmaan odotetaan lakipykäliltä
ja rangaistusmääräyksiltä, jos niiltä toivotaan ei ainoastaan
väärinkäytösten estämistä, vaan vieläpä talouden kehittämistä.

Näin ollen minun käsitykseni mukaan lakiehdotuksen

ensimmäinen §, joka koettaa estää metsän uudistumismah-
dollisuuden vaaraan joutumista, olisi riittävä supistus metsän-
käyttämisoikeudessa, kunhan tämä pykälä muodostetaan nun,
että se käsittää ei ainoastaan autioksi hakkuuta vaan sem-
moistakin hävitystä, joka tapahtuu jälelle jättämällä aino-
astaan sen verran tai semmoista surkastunutta metsää, että
metsänuudistuminen todella joutuu vaaraan. Komitea on
meidän entisistä metsälaeislamme ottanut tuon vanhentuneen
lauseparren metsämaan ^autioksi hävittämisestä. Tämän
sijalle minä puolestani aseltaisin metsän häüittämisen, jolloin
1 § tulisi kuulumaan esim. näin:

Metsää älköön hävitettäkö.

Metsän hävittämisellä ymmärretään tässä laissa, kun
metsää nun hakataan tai käytetään, että sen luonnollinen
uudistuminen joutuu vaaraan.

Tähän olisi mielestäni rajoitus supistuva, jos todella
käytöllistä tulosta lakiaiääräyksistä tähdätään ja tämä myös
tekisi aiheettomaksi tuon edellämainitun metsälautakunnille
ajatellun metsäkauppakirjain tarkastamistoimen ja todellisuu-
dessa olisi tämmöisen rajoitusmääräyksen noudattamisen val-
vonta metsänhoidolliselta kannalta paljoa helpompi ja sel-
vempi kuin komitean mietinnön 3 §:ssä olevain.

Mutta sen sijaan olisi meillä huomioon otettava Ruot-
sin uudesta metsälaista tämän ehkä paras puoli, nimittäin
se avustustoimi, joka siellä uuden metsälain valvonnan yh-
teydessä on pantu toimeen.

Kun meillä metsälain noudattamisen valvontaa varten
asetettaisi iukuisa määrä ammattimiehiä ja lisäksi kuhunkin
kuntaan näiden ammattimiesten ohjauksen alla ja rinnalla
työskentelevä metsälautakunta, — ja ilman näitä kumpaakin
lajia toimitsijoita ei ole ajattelemistakaan tulosta — nun
voitaisi kansan käsityskantaan varsin suuresti vaikuttaa, jos
näiden toimena olisi myös suoranainen avustus ja ohjaus
metsän käyttämisen suhteen

Ruotsin uudessa metsälaissa vuodelta 1903 on metsän-
hoitojohtokuntain (skogsvärdsstyrelser) tehtävänä pääasial-

lisesti

edistää yksityismetsänhoitoa levittämällä tietoja metsän-
hoidosta, myöntää apua metsänkasvatustöitten toiraittami-
seen sitä varten käytettäviksi asetetuista vallionvaroista, joita
saadaan asetetun vähäisen vientituUin kautta, jakaa metsäpuit-
ten siemeniä ja taimia sekä ryhtyä muuten semmoisiin toi-
miin, joiden kautta voidaan parantaa metsänkäyttämista;
sekä vasta toisessa sijassa

valvoa metsälain noudattamista ja ryhtyä siitä aiheutu-
viin toimenpiteisiin.

Ruotsissa nuo metsänhoitojohtokunnat asetetaan läänin-
käräjä-alueittain ja palkkaavat ne ammattitietoisia miehiä
toimimiehikseen. Epäiiemättä meillä se järjestelmä, jota
yksityiskomitea ehdottaa, nimittäin kunnittain asetetut palka-
tut metsälautakunnat, jotka toimivat<piiritläin asetettujen am-
mattimiesten johdolla, on tehokkaampi ja soveliaampi sekä
kansan käsityskantaan vaikuttavampi järjestelmä, ja tuo avus-
tustoimi aivan hyvästi soveltuisi yhdistää myös tähän jär-
jestelmään.

Minun mielipiteeni mukaan siis Yksityismetsäkomitean
ehdottama metsälaki ja sen edellyttämä järjestelmä pääkoh-
dissaan soveltuisi meille uudeksi metsälaiksi sillä muutok-
sella että koko kolmas §: ja siitä johtuvat rettelöita tuotta-
vat toimenpiteet jätettäisi kokonaan pois, mutta että sensi-
jaan 1 § muutettaisi nun, että tuo vanhentunut käsite met-
sämaan autioksi hävittämisestä hyljättäisi ja sijalle otettaisi
käsite metsän hävittäminen siinä määrin, että sen luonnolli-
nen uudistuminen joutuu vaaraan, joten tämä § saisi sen
muodon kuin edellä on sanottu, sekä että asetettaville am-
mattimiehille ja metsälautakunnille annettaisi toimeksi met-
sänhoidon suoranainen edistäminen sillä tavoin kuin Ruot-

sin uudessa metsälaissa metsänhoitojohtokunnille on annettu,
ja olisi myös riittävät varat sitävarten asetettavat käytettäviksi.

Kokouksen ohjelmassa kuuluu tämä kysymys : Onko
uusi metsälaki käypä jälleenkasvu- vai vähinmittalain suun-
taan? Tämä edellyttää siis, eltä olisi tarkastuksen alaiseksi
otettava myös vähinmittalait. Minun käsitykseni mukaan
vähiDmittalaki ei ole vastakohta semmoiselle metsälaille, jota
edellä ölen puoltanut, vaan olisi, jos semmoista katsottaisiin
tarpeelliseksi, täydennyksenä sille. En kiellä, että paitsi edellä
esiintuotua lakimääräystä, jonka kautta estettäisi semmoinen
metsän hävittäminen, jonka kautta metsän luonnollinen uu-
distuminen joutuu vaaraan, saattaisi eräillä sisämaan seu-
duilla odottaa jonkun verran hyötyä metsätoimelle semmoi-
sestakin supistuksesta metsänkäyttämisessä, että ainoastaan
määrätyn sahapuun paksuuden täyttäneitä puita saataisiin
myydä, jommoiselia määräyksellä olisi tarkotus säilyttää saha-
liikettä varten täysikelpoista puula metsissä. Voisi myös
ajatella, että tämmöisen vähinmittalain kautta voitaisiib ke-
hittymättömissä sisämaan oloissa säilyttää tiloja joutumasta
sahayhtiöitten haltuun, kun näet nämä yhtiöt nyt, pelosta
että sahattavaksi kelpaava järeä puutavara loppuu, ostavat
tilat pohjineen haltuunsa. Kokemus naapurimaastamme Ruot-
sista puhuu kuitenkin tässä suhteen selvää kieltänsä. Niillä
seudum, Pohjois Ruotsissa, jossa vähinmittalaki, n. s. Norr-
bottenin laki, jo vuosikymmeniä on ollut käytännössä, ovat
yhtiöt viime aikoina hankkineet haltuunsa enimmät tilat ja
paljoa suuremmassa määrässä kuin meillä, eikä vähinmitta-
laki ole tässä suhteen mitään estettä vaikuttanut, vaan mie-
luummin päinvastoin on edistänyt tilain siirtymistä saha-
yhtiölle sen kautta, että sanottu laki on alentanut pienemmän
puutavaran arvon.

Vähinmittalaki perustuu metsänhoidollisesti väärille pe-
rusteille, eikä sitä voi puolustaa muuta kuin väliaikaisena
suojelustoimeDpiteenä erinäisissä kehittymättömissä oioissa.
Se hyöty jonka semmoinen laki luottaa nuorelle metsälle on
suurimmaksi osaksi ainoastaan kuviteltua. Semmoisen lain
sovelluttaminen käsitlämään koko maatamme olisi sula mah-
dottomuus niiden häirinköjen kautta. joita se tuottaisi puu-
kaupalle ja metsätoimelle.

Nämä seikat ovat inuuten jo siksi riittävästi esiintuodut
yksityismetsäkomitean mietinnössä, ettei lieae tarpeellista
ryhtyä siinä olevia perusteluja uudistamaan. Ainoastaan sen
verran olkoon vielä sanottu, etta jos meillä erinäisissä pai-
kallisissa oioissa on toimeenpantava perin ankaria supistuk-
sia metsänkäyttämisen suhteen. nun tassä lapauksessa on
paljoa tehokkaampi ja metsänoraistajalle kuitenkin paljoa
edullisempi sekä kaikin puolin järkevämpi menettely sem-
moinen määrävs. että mvvntiä varten saadaan kävttää
ainoastaan metsänhoitoammatUmiehen leiniaamat tai mer-
kitsemät puut. Tämäkään menettely ei tietysti voi tulla edes
paikalliseksi laiksi yksityismetsistä. vaan voi koskea ainoas-
taan erinäisiä lajeja met^iä kuten yhteismetsiä. uudistaloiksi
erotetlujen tilain metsiä y. m. s.

Tuotuani edellä esille käsitvkseni metsaniainsäädännös-
tämme. pyydän lopuksi vielä mainita pari sanaa tämän kysy-
myksen johdosta.

Tahtomatta tässä antaa hallitukselle neuvoja näyttää
minusta kuitenkin siltä, ettei kysymystä uusista metsälaki-
niääräyksistä ja met<älainvalvonnan iärjestämisesta, josla tätä
varten asetettu suuri ja kallis komitea valmisti mielintönsä
jo 7 vuotta Sitten, enää voitane tuonnemmaksi lykätä, vaan
että suotava ohsi, että jo ensituleva kansanedustuskokous
sai<i tämän tärkeän, koko kansamme laiovnieliista elämää
min iäheitä koskevan asian ratkaistavakseen. Ajateltakoon
mmkäiaista aiiita lakimääräyslä tahansa tai vaikkapa ainoa$-

taan pysytettäisi se perin lievä supistus, joka on nykyisessä
metsälaissamme, nun kaikessa tapauksessa on välttömätöntä
uudella tehokkaammalla tavalla järjestää lain noudattannisen
valvonta, ja epäilemättä olisi meilläkin, kuten Ruotsissa,
hyödyllistä ja tarpeellistakin yhdistää tähän metsälain nou-
dattamisen valvontaan myös öuoranainen avustus ja neuvon-
anto metsänkäyttämisen alalla. Metsälain valvonta ja siihen
liittyvät muut toimenpiteet metsän säilyttämisen edistämiseksi
edellyttävät kaikessa tapauksessa, että tarpeellinen määrä
ammattitietoisia henkilöitä valtion puolesta asetetaan yksi-
tyismetsätoimen valvontaa ja edistämistä varten.

Toiselta puolen tiedetään, että hallitus, harrastuksesta
edistää juuri yksityismetsänhoidon parantamista, on aikeissa
lähimmässä tulevaisuudessa, s. o. ensi vuoden alusta, suuresti
lisätyillä määrärahoilla asettaa melkoisesti lisätyn lukumää-
rän metsänhoitomiehiä maanviljelys- y. m. seurain palveluk-
seen neuvojiksi ja avustajiksi yksityistilallisia varten sekä
ehkä muutenkin ruveta entistä suuremmassa määrässä avus-
tamaan yksityismetsätaloutta.

Minun käsitykseni mukaan tässä on kaksi asiaa, jotka
nun läheisesti liittyvät toisiinsa, että ne vaatisivat yhteistä
suunnitelmaa tai ainakin olisivat otettavat harkittaviksi tois-
tensa yhteydessä, jotta mikäli mahdollieta tarkoiluksen mu-
kainen ohjelma tuolle valtion avustustoimelle saataisiin ja
toiselta puolen, ettei metsälain valvonnan järjeslämistä vai-
keutettaisi. Näin ollen minusta tuntuisi suotavalta, että
hallitus asettaisi asiaan perehtyneistä henkilöistä kokoonpan-
nun komitean, jonka tulisi yksityismetsäkomitean mietinnön
perustuksella laatia ja jo ensi syksyn kuluessa senaattiin
jättää ehdotuksen uudeksi metsälaiksi ja sen noudattamisen
valvonnan järjestämiseksi, sekä tämän yhteydessä harkita
initen yksityismetsänhoidon avustarainen ja ohjaus valtion
yaroilla on edullisimmin toimeenpantava.

Kysymys ja niiden alustuksel aiheuttivat seuraavan
keskustelun:

Johlaja Grönrall. Lausui kiitollisuutensa ylil. Hanni-
kaiselle hänen alustuksestaan ja ilonsa siitä, että ylit. H. ei
kannattanut vähinmittalain periaatetta, ja että hän oli ehdot-
tanut sellaisen komitean asettatnista, jota puhujakin oli ase-
tettavaksi toivonut.

Metsänhoitaja Conrip/iri luki seuraavan lausunnon:

Sananmuodosta kysymyksen alaisessa kysymyksessä
voisi päättää, että uusi metsälaki jo on päätetty asia ja myös-
kin, että siihen on ehdottomasti myöskin otettu jompikumpi
sunnta joko jälleenkasvu tai vähinmittalaki.

Siitä on jo lähes puolivuosisataa kulunut kun raeidän
naapurimaassamme Ruotsissa pohdittiin ja seulottiin melkeen
aivan samaa kysymystä hyvinkin perinpohjaisesti ja kaikilta
malidollisilta puolilta, vaan näyttää kysymys melkeen käy-
neen kroonilliseksi tandiksi metsätalouden alalla. En voi oUa
lausumatta kummastustani, että tämä kysymys nyt on otettu
pohdittavaksi metsänhoitajien kesken. Ölen löytänyt ainoana
syynä siihen saman, jonka ruotsalainen aikakauskirjah
»Tidskrift för Skogshushällning» toimittaja Axel Cnattingius
ri:sta vuosikerrassa vuodelta 1883: »tehdäkseen vihdoin-
kin lopun niihin moniin ja ilman tarpeellisia ammatti-
tietoja tehtyihin väitöksiin ja huutoihin, että muka nyt olisi
aika valtionkin puolesta ryhtyä ankarimpiin asetuksiin yksi-
tyislen metsätalouden suhteen.» Kun Ruotsin hallitus tällais-
ten useinkin vaikuttavien henkilöiden kehoituksista ja saadak-
seen tietoja yleisistä mielipiteistä tällä alalla, josta valtiopäi-
ville V. 1874 myös oli tehty useita anonniksia ja ehdotuksia,
kääntyi Domäänihallituksen puoleen (v. 1883) uusilla laki-
ehdotuksilla, jotka olivat samansuuntaiset, kuin eräs aikai-
sempi laki, Gotlandslagen (1 8^^969) eli n. k. vähinmittalaki
ja jällcenkasvulaki, vaati Domäänihallitus taas puolestansa
useimpien lääninhallitusten ja lääninkäräjion lausuntoja. Kun

vielä metsävirkakunnan lausuntoja oli vaadittu ja saatu, val-
misti vihdoin v. 1885 Uomäänihallitus vastauksensa halli-
tukselle; vastauksen, josta eräs Ruotsin etevimpiä Metsänhoitajia
(A. Cnattingius) v. 1886, muun muassa kirjoittaa: »me ter-
vehdimrae mitä suurimmalla tyytyväisyydellä sitä. että Dom.
hallitns ehdotuksessaan tahtoo säilyttää vapautta, vaikk' emme
suinkaan tahdo kieltää, että tämmöinen vapaus yksityisten
metsänhoidossa useinkin on käytetty väärin ja vieläkin
tulee väärin käytetyksi. Vaan pitääköhän koko maakunnan
kärsiä moniaiden henkilöiden typeryyden vuoksi? Ei suin-
kaan ybden maan tärkeimpiä elinkeinoja pidä tulla ehkäistyksi
kehityksessään sen vuoksi, että löytyy semmoisia sen har-
joittajia, jotka asian pakosta tai voitonhimosta houkuteltuna
kävttävät metsiänsä vähemmin viisaasti:*. Koska kuiten-
kin olisi liiaksi vaadittua, että tässä tilaisuudessa ott ai-
sin asian kehityksen Ruotsissa koko laveudessaan puheeksi,
tahdon ainoastaan vielä lainata pari riviä Domäänihal-
lituksen lausunnosta hallitukselle. Niissä keskusteluissa, joita
asiasta D. h.ssa on ollut, ovat myös kaikki metsänhoidon
tarkastajat yksimielisesti lopullisesti yhteisenä mielipiteenään
pitäneet sen, ettei lakia, tarkoittaen yksityisen metsätaloutta,
voida meidän oloissamme laatia, jonka vuoksi lakia ei myös-
kään pitäisi tätä varten säätää. Tämä käsitys on myös, kuten
sanotusta käy selville, Domäänihailituksen. Metsänhoitoyh-
distyksen kokouksessa (H:gissä v. 1898 luuilakseni), lausui
muun muassa Tohtori Blomqvist mielepiteensä asiasta,
kun hän sanoi »F'rihet är ändä bättre an skogt, vap-
aus on kuitenkin metsää parempi. Minun mielipiteeni asi-
assa ölen jo ennen Hämeen maanviljelysseuran kokouksessa
V. 1892 H:linnassa (katso Kertomus vuodelta 1894), kun sa-
mainen kysymys oli ohjelmassa, lausunut. Kun esitelmäni
tai alustuksen pääkohdat löytyvät H. m. v. seuran Kertomuk-
sessa v:lta 1894, en tahdo siitäkään tässä muuta mainita.
Suvaittanee minun kuitenkin toistaa maamme rajojen ulko-

puolella olevien vanhempien kullurikansojen lakisäännöksiä
tällä alalla. Ranskanmaa on se, jossa varhaimmin eli
jo 16 vuosisadan alkupuolella (1518—1561) ankarat laki-
säännökset, jotka koskivat metsänhoitoa ja metsäomai-
suuden säilyttämistä ilmestyivät, ehkäpä jo sitäkin ennen
yksinäisiä metsäsääntöjä muualla Europassa oli olemassa,
vaan olivat ne aivan yksityistä laatua. Näistä vanhoista
lakisäännöksistä on kuuluisampi ja enemmän tutkittu ja
tunnettu, tuon mahtavan valtiomiehen Colbertin säätäniä
»ordonnanci» vuodelta 1669. Tämän kaulta valtio otti
melkeenpä kerrassaan myös yksityistenkin metsät koko-
naan haltuunsa ja holhoukseensa. Näissä löytyi mitä anka-
rimpia inääräyksiä, miten ja mihin yksityisen tulee käyt-
tää tuotteitansa metsistä. Löytyi määräyksiä miten kyläiäis-
ten piti yhtyä yhteisten lämmityslaitosten niinkuin pakarien,
pesuhuoneitten y. m. rakentamiseen. Huoneet olivat luvultaan
valtion määrättävänä ja niitten rakennus oli tehtävä valtion
tarkastuksen alla. Oli kielletty liika monta lasitehdasta, rau-
tavalimoa v. m. tekemästä. Kaikki tarkoittaen metsien ja
niitten tuotteiden säästämistä. — Tätä Ranskan antamaa
esimerkkiä seurasi sittemmin Saksan silloiset pikkuvaltiot
niinkuin Baden, Vürtenberg, Bayeri y. m. Tämmöinen hol-
hous-tila kävi kuitenkin kansalle aivan tuskalliseksi ja kär-
simättömäksi. Eikä tämä ankara kaitseminen sitäpaitsi tuot-
tanutkaan vastaavia etuja metsien parhaaksi. Päinvastoin
joitakuita vuosikymmeniä säännöksien voimassa oltua, kertoo
useammat asiantuntijat siltä ajalta (1739) niinkuin Buffon,
Beomus v. m., miten metsät häviämistään häviävät lakisään-
nöksistä huoliraalta. Kikä, sanoo eräs Pfeil-niminen metsän-
hoitaja ja kirjailia, ole kummaksittava, että näin oli asian
laita, sillä jokainen tahtoi tavalla tai toisella päästä siitä hol-
houstilasta, jossa valtio ja sen virkamiehet pitivät heitä. Ei
ketään nim. haluttanut istuttaa puita, koska hän tiesi, että

hän sen kautta myös joutuisi monenmutkaisiin rettelöihin
valtioü virkamiesten kaDssa.

Sille, joka on vähänkin perehtynyt metsänpuiden kasvin-
tapaan ja järjelliseen metsähakkuuseen ja sille, joka ainoastaan
tietää, että samanlaatuisessa maassa toinen puu BOvuodessa
ei kehity kävelykepin kokoiseksi, jota vastaan samanlainen
puu samalla maanlaaduHa jo on ehtinyt vahvan sahatukin
kokoiseksi, jo tällä tiedolla on selvä, että kaiken kokoisten
puiden hakkuu ja käytäntö on järjellisen metsänhoidon elin
ja kehityksen ehto. Minusta olisi jyrkkä kielto pienemmän
puutavaran hakkuulle sama kuin järjellisen metsätalouden
kuolonisku. Olisipa suunnilleen saman arvoista kunjos ka-
nan hoidon kehitystä koetettaisiin edistää kielloUa munia ja
kananpoikia myymästä. Vähinmitlalaista ei siis minusta enään
kannata puhuakaan. Suurempaa kannatusta ja enemmän edel-
lytyksiä siihen, ett'ei lakia laadittaisi ainoastaan rettelöitä ja
käräjäkäyntiä varten on jälleonkasvusuunnalla. Tähän suun-
taan ollaan nun sanoakseni meillä jo paremmin kehitytty ja
tätä varten on maaperä jo paremmin valmistunut. Sillä ei
se ole huolestuttanut ainoastaan nietsänhoitajia maassamnie,
vaan hyvin yleisesti yleisöäkin, ett'ei mitään suoranaista työlä
ole tehty; ei mitään uhrauksia näkynyt suorastaan uuden
metsän hankkimiseen tai nuoren nousevan metsän eteen.
Metsiä kyllä on mitattu, jaettu, hoitosuunnitelmia laadittu ja tar-
kastuksiapidetty, vaan näillä paljastaan ei itse metsän hoito tule
askeltakaan edemmäksi. Nehän vaan ovat välikappaleita,
aseita, jotka helpoittaoat järjellisen ja järjestetyn metsän
hoidon. Väärin olisi minusta kovinkin, eilen huomioonottaisi
niitä suoranaisia metsänhoidannollisia tehtäviäkin, joita,
kuten edellä alustaja ja muut kiitollisuutta ansaitsevat hen-
kilöt, (motsänavustajat) istuttajat y. m. ovat toimittaneet sekä
kruunun että yksityisten metsissä. Vaan jos vertaa näitä
töitä siihen äärettömään puun summaan (125 milj. mark.),
joka meiltä vuosittain kuljetetaan ulkomaille puhumattakaan

kotitarpeistainme, nun supistuu nämät työt kovin pieneen ja
mitättömiin. Ei taitaisi tulla 1 ha metsäkylvö-, istutus- tai
apuharvennusmaata, tai karsimis-alaa jokaista 1000000
puuta kohti, jotka on kaadettu sahatukiksi?

Ei ole uhrattu 10—20 markkaa metsän ja jälkeläis-
temme hyväksi useammasta miljoonasta rahamarkasta joita
olemme metsistämme annmentamalla ammentaneet. Tahdo-
taanpa sanoisimpa uskotella, että kirves onkin metsän paras
ystävä, kun sitä vaan johtaa tieto; ja totta onkin, että taidoUa
tehty hakkaus on paljoa vähemmin turmiollinen vieläpä edul-
linenkin metsälle, kuin taitamaton ja metsätalouuden periaat-
teista tietämätön umpimähkäinen hakkuu. Vaan tuskin ku-
kaan täydestä vakaumuksestaan voinee väittää, että ainoastaan
hakkauksella voidaan saada täysikelpoista nuorta nnetsää
jälleen nousemaan. Minulle ainakaan ei ole 25 vuotisella
metsähoitotoimellani semmoinen onni tapahtunut, sillä nuo-
rennus siemenpuista, harvennuspuista, sivumetsästä, (laita)
vieläpä istutuksistakin on ollut niinusta useimmissa tapauk-
sissa huono, joskus tyydyttävä ja tuskin milloinkaan kehuttava
tai kiitettävä.

Kun jo tästä tulee selville näkökantani, nun luulisin
lakimääräyksen, joka velvoittaisi jokaista (tai vissin maan-
osan) metsänomistajaa, joka nnetsästänsä myy e. m. 1000 —
2000 tukkia tai puuta myöskin kylvämällä V4 — 1 ha. metsä-
maata uudistaa perinpohjin metsäänsä vähitellen. Mitä tu-
loksia semmoisella määräyksellä voitaisiin aikaan saada sei-
viää vähän jo siitä, kun mainitsen, että vuotuinen metsä-
kylvö ala Päijänteen uittoväylän alueella tulisi nousemaan
ehkä 1 — 5000 ha:iin, Päijännettä myöten kuljetetaan vuosittain
noin 4 — 5 miljoonaa sahatukkia. Vaan kuinka vähäpätöinen
tehtävä kuitenkin V4 tai 1 ha. metsäkylvö on! 10—30 mar-
kan asia. Tai jos n. k. metsänkylvöä toiraetettaisiin kaskenviljel-
lyksen kanssa yhteydessä eli jos (kartan tätä nun yleisesti vai-
nottua kaskenviljelys-nimitystä) viljanviljelys ja metsänvilje-

lys toimitetaan yhdessä risuista polttamalla ruokotuUa maalla,
nun olisipa tästä suoranainen puhdas voittokin metsän kylväjälle.

Tämmöistä lakia luulen aivan varmaan kansan — ylei-
seen metsänomistajienkin — kannattavan, ja olisi se koskeva
niinhyvin kruunun kuin yksityistenkin metsiä. Suurla virka-
kuntaa tai valvonta-kuntaa lain valvomiselle tässä ei kaivattaisi,
koska on aivan helppo tuhatmäärilleen saada selkoa myydyistä
puista, kun ne ovathelposti arvosteltavissa muutamalla hehtaa-
rilla aukeata maata. Ja pääasiana ja hyvänä alkuna pidän, että
aina kuitenkin joku, vaikka kuinka pieni (lakimiesten har-
kinnan mukaan) osa hakatusta metsästä täydelleen ja aivan
alusta uudistetaan, muuten nnetsä kituu ja joutuu surman
siiuhun. Olkoon Vio osa ha: 1000 puuta kohti. Tämäkin
estäisi metsänomistajia aivan ajattetelematta metsiänsä myy-
mästä jo pelkästä rahan hinnosta ja se kasvattaisi vähitellen
sitä rakkautta metsään, joUa ainoastaan saadaan metsänhoito
maassamme edistvmään.

Lisään vielä, että metsänkylvön voisi aovittaa joko etu-
tai jälkivaatimuksena puidennfiyymiselle. Kun väitettänee, ett'ei
ennen hakkuuta löydy aukeita aloja, nun väitän puolestani,
että jokaisessa metsässä on aloja, joita perinpohjaisesti olisi
uudistettava.

Tässä en voi laveammalle käydä. Ölen ainoastaan tah-
tonut lausua periaalteen, jota tietysti voidaan muodostella
kauemman harkirman kautta.

Metsänhoitaja K. Moberg (ruotsiksi). Ei kannata vä-
hinmittalain periaatetta. Ei puolestaan kumminkaan myös-
kään luullut, että sellainen metsälautakuntien toimintaan
nojautuva metsälaki, jota yksityismetsäkomitea oli ehdotta-
nut, olisi tarkotustaan vastaava. Pappisvirkatalojen metsä-
asetuksien nojalla on kutakin virkataloa varten olennassa
lautakunta, jonka tehtävänä on valvoa, eltä virkatalon met-
sää varten laadittua hoitosuunnitelmaa noudatetaan, nnutta
vaikka näillä on siis ainoastaan valmiiden ohjeiden noudatla-

minen toimenaan, nun eiväl ne ole osoittaneet voivansa sitä-
kään tehtävää täyttää. Mitä voitaisiin sitten odottaa sellai-
selta kunnalliselta lautakunnalta, jonka tulisi itsenäisesti
valvoa melsänkäyttöä koko kunnassa?

Kun paikkapaikoin harjotetaan tuhlaavaa nuoren met-
sän kaatoa, niink. esim. Kristinan pitäjässä, jossa tehdään
n. s. egyptiläisiä piiruja 3"X3" ja 3"X5", 9'— 15' pitkiä,
joilla pituudesla saa olla ^ a' — IW vajaakanttia, nun kääntyy
ajatus väkisenkin vähinmittalakia toivomaan, sillä sellaisissa
paikoissa se varmaan säilyltäisi nuorta metsäpääomaa. Jäl-
leenkasvulaki ei siellä voisi tehdä enerapää kuin nykyinen-
kään roetsälaki. Luuli kumminkin, että lain tulee käydä
näiden periaatteellisesti eroavien säädöksien keskitietä.

Oli iloissaan siitä, että hallitus on huomannut metsä-
asian tärkeyden ja oli vakuuteltu puolestaan siitä, että vasta
siiloin, kun maahamme valtion kannatuksella kasvatetaan
nun suurj metsäammaltimiesjoukko, että jokainen talonisäntä
saa puunsa merkityksi, ennenkuin hän ne kaataa, vasta sil-
loin tulee metsätalous hyvälle kannalle.

Neuvoja G. Kallio. Kokemus opettaa jokaista metsän-
tuntijaa, että maassamine metsää liiaksi hävitetään ja siitä
syystä nousee varmaan jokaisen mielessä myös kysymys
siitä, onko parannusta saatava lakimääräysten vaiko opetuk-
sen kautta? EteläPohjanmaalla, jossa puhujan toimintapiiri
on, oli puhuja keskustellut isäntäin kanssa, ja olivat nämä ylei-
sesti toivoneet uutta metsälakia. Puhujan mielestä on opetuk-
sesta suurempi hyöty kuin laista, mutta halusi puolestaan myös-
kin uutta lakia. Toivoi, että uusi metsälaki laaditaan jälleen-
kasvulain periaatteelle ja kehotti läsnäolevia metsänhoito-
ammattimiehiä kutakin kohdaltaan ryhtvmään tarmokkaaseen
kansan opetukseen.

K. Moberg. Täydensi edellistä lausuntoaan ilmotta-
malla, että hän pitää opetustyötä hyvin tärkeänä, ja luuli
suuUisen opetuksen vaikuttavan enemmän kuin kirjallisen.

n«)

Metsänistultaja 0. Arorierf. Metsätaloudenkin alalla on
vapaa kehitys paras, mutta se tarvitsee sentään rajoitusta
lainsäädännön kautta, sillä innostuneimmillakin raetsäasian
ajajilla täätyy oUa turvaa lainsäädännöstä. Opetus hyvä
samoin käytännöUinen ohjaus; epäili sentään istutuksen ja
kylvöneuvomisen hyötyä, koska nämä usein epäonnistuvat
ja siten saattaval enemniän vahingoittaa kuin hyödyttää. —
Metsälain tulee oUa rakennettuna jälleenkasvu- eikä vähin-
mittalain pohjalle.

Talollinen Raatikainen. Ei kannattanut vähinmittalain
periaatetta. Luuli opetustoimintaa välttämättömäksi metsä-
taiouden edistämiskeinoksi. Tehokkaimmiksi luuli hän sen-
tään yhteistoimintaa ja pienitilallisten metsäosuuskuntia, joi-
den kautta metsänomistajain enemmistö voidaan saada met-
siään oikein käyttämääii ja toivoi, että yhteistoiminnan peri-
aate jollain tavalla saataisiin uuteen metsälakiin sovellu-
tetuksi. Metsäosuuskuntien kautta saadaan puutavaroille suu-
remmat hinnat ja siellä missä metsänarvo nousee, siellä sitä
opitaan paremmin käyttämään.

Metsänh. K. Tammelander (ruotsiksi). Iloitsi alusta-
jain mielipiteistä ja vähinmittalain vastustamista tarkottavista
lausunnoista. Pulmja ei nim. puolestaan myöskään ollut vä-
hinmittalain ystävä. Luuli jäileenkasvulainkin tehokkaaksi
ainoastaan siinä tapauksessa, että sitä tuetaan tehokkaan
opetustyön kautta. Vapautta täytyy olla metsää käytettäessä,
mutta varminta on, että laki pakottaa meitä hankkimaan
metsää sellaisille paikoille, jossa sitä on hakattu.

Tahtoi käyttää tilaisuutta hyväkseen tuodakseen julki
ajatuksensa siitä, että pienelle puutavaralle asetetut vienti-
tullit ovat kouraantuntuva vääryys niitä metsänomistajia koh-
taan, jotka vievät maasta hiomopuita ja propsia. Niiden
vaikutukset eivät tunnu nun suuresti Kyminjokilaaksossa,
kuin Siikajoen, Kalajoen y. m. Pohjanmaan jokialueilla, jossa
maan omistaja saa tullin maksaa. Ihmetteli, että ääniä on

kuulunut, jotka vaativat ulosvientikieltoa, sillä sehän tekisi
sellaiset pienet, rauuhun kelpaamattomat kuusel, jotka nyt
kelpaavat propsipuiksi, täydelleen arvottomiksi sellaisilla seu-
duilla, missä puuhiomoita ei ole ja missä niitä tuskin voine
syntyäkään, kuten noilla mainituilla.

Ylimetsänhoitaja A. Bovenius (ruotsiksi). Huomautti
jälleenkasvulakia kannatetun nyt niinkuin edellisissä kokouk-
sissakin, jossa asiasta oli ollut puhetta. Jälleenkasvattamis-
määräys saatetaan tehdä tepsiväksi sen kautta, että vaadi-
taan takaussumma jokaiselta, joka metsää myy. — Kun
valtiopäivät nyt vastedes kokoontuvat joka vuosi, nun voi-
taisiin ajatella, että vähinmittalaki säädettäisiin väliaikaisesti
jotakin erityistä paikkakuntaa varten. Tätä ehdotusta ei
puhuja oüsi aikaisemmin uskaltanut esilletuoda, kun sääty-
kokoukset tapahtuivat nun pitkäin väliaikain päästä.

Metsäkoulunjohtaja J. (). Peurakoski. Phja oli jo ai-
kaisemmin, kun samasta asiasta oli ollut puhetta, kannattanut
yksityismetsäkomitean lakiehdotusta ja sanoi yhä olevansa sa-
malla kannalla. Puhujan metsäkonsulenttina toimiessaan saa-
vuttama kokemus oli häntä tässä mielipiteessään vahvistanut.
Jos vähinmittalaki käsitetään yksityismetsäkomitean ehdotuk-
sen vastakohdaksi, nun ei puhujakaan sitä kannattanut.

Oli sitä mieltä, että Senaatti saattoi keskuudessaan aset-
taa valiokunnan, joka valmistaisi lakiehdotuksen uudeksi
metsälaiksi tuleville valtiopäiville ja ehdotuksen neuvomis-
työn järjestämisestä ilman että sellaista komiteaa asiaa varten
asetettaisiin, jota ylit. Hannikainenoliehdottanuteikäsiitäsyystä
tätä ehdotusta kannattanut. Toivoi uuden metsälakiehdotuksen
käyvän yksityismetsäkomitean laatiman ehdotuksen suuntaan.

Metsänh. K. Moberg. Luuli vastoin Raatikaista, että
korkeat hinnat eivät ole omiaan saattamaan metsänomistajia
metsänkäytössään ymmärtäväisemmiksi ja säästäväisemmiksi.
Kyliä metsää tuhlataan ja hävitetään, vaikka se olisi kallista-
kin. Metsänomistajat ovat holhouksen tarpeessa ja tällainen

holhous uskottakoon monilukuisille metsäammattimiessivis-
tyksen saaneille neuvojille.

Metsänh. K. O. Elfving, Ehdotti, että yhdistys pää-
töksellään ilmaiseisi kannattavansa jälleenkasvuperiaatetta.

Metsänh. A, Sohlman jätti luetlavaksi seuraavan kysy-
mystä koskevan lausuntonsa:

Niissäkin maissa, joissa olot ovat kehittyiieempiä kuin
meillä, on huomattii, etteivät metsätalouden alalla voimassa
olevat lait sinänsä ole kylliksi tehokkaita estämään metsien
raiskaamista. Metsänomistajia on saatava myöskin herätyk-
sen ja kasvatuksen kautta järkiperäisesti hoitamaan metsiänsä.
Kun nyt tässä tilaisuudessa ovat kysymyksessä ne periaat-
teet, joille vaslainen metsälainsäädäntömme on rakennettava,
nun tulisi meidän — minun mielestäni — kannatlaa sille
periaatteelle rakennettua lakia, joka myöntää mitä suurim-
man mahdollisuuden yksityisille metsänomistajille vapaan
yhteenliittymisen kautta toimia metsiensä hyväksi.

Niinkuin ehkä kaikki tiedämme, astui 24 päivänä hei-
näkuuta 1903 voimaan Ruotsissa uusi koko maata — paitse
Norrbotten'ia, Västerbotten'ia ja Gottland'in saarta — kos-
keva metsälaki. Ei ole aikomukseni tehdä tästä laista selkoa,
se kun sitäpaitse on ollut refereerattuna jo aikasemmin Met-
sänystävässä. Tahdon vaan mainita, että se on täydellinen
jälleenkasvulaki sanan varsinaisessa merkityksessä, ja että
siinä löytyy paljon enemmän evankeliumia kuin lakia. Sen
täytäntöön pano tätä paitse mitä suurimmassa määrässä riip-
puu metsänomistajain myötävaikutuksesta. Onkin näyttäyty-
nyt, että laista on ollut suurempi hyöty niissä lääneissä, joissa
Sita ei ole koetettu panna täytäntöön lain ankaruudella.
Missä taasen on käytetty haasteita ja muita sellaisia keinoja,
nun katsoo kansa niitä viranomaisia, joille on uskottu sen
täytäntöönpano, karsain silmin.

LuonnoUistahan sitä paitse on, ettei maassa, missä yksi-
lyisten metsänomistajain käyttöoikeus metsäänsä on ollut

melkein rajaton, lain ankaruudella yht'äkkiä mitään mainit-
tavia voida aikaansaada.

Tämä laki myöntää täyden vapauden metsänomistajalle
metsäänsä nähden, jos hän sitä järksiperäisesti hoitaa. Lain
kautta hänelle ainostaan tarjoutuu tilaisuus käyttää opastuk-
senaan erittäin halpaa avustusta; useimroissa tapauksissa saa
hän toistaiseksi tämän avustuksen aivan ilmaiseksi. Laki ei
siis miilään lailla velvoita häntä käyttämään neuvoja, jos
hän luulee omin päin voivansa tulia loimeen.

Vähinmittaiaki ei sitä vastoin miilään laiila voisi tar-
jota näitä etuja, sillä tuskinpa voisimme ajatella sitä ilman
hakkuuntarkastuspakkoa. Metsänomistaja olisi pakotettu joko
järjettömästi hoitamaan metsiään tahikka käyttämään avus-
tusta. Joskin otaksuisimme, että valtio ottaisi palkatakseen
tarviltavat neuvojat ja metsänomistajat tässäkin tapauksessa
olisivat tilaisuudessa käyttämään melkein maksutonta apua,
nun löytyy kumminkin eräs seikka, joka tekisi mahdotto-
maksi tällaisen järjestelmän täytäntöön panemisen, tarkoitan
tällä tarpeellisten neuvojain puutetta. Jos kerran laissa mää-
rättäisiin, että hakkuutarkasluksen tulee edelläkäydä ala-
mittaisten puitten hakkuuta, nun olisi myös valtion velvol-
lisuus asettaa tarpeelliset tarkastajat. Tällainen järjestelmä
sitä paitse vaatisi paljon enemmän varoja, kuin jäileenkasvu-
lain täytäntöönpaneminen. Jos meillä olisi nun paljon varoja
ja voimia, että voisimme aikaansaada tehokkaan alamittaisen
metsän tarkastuksen, — joUei se ole tehokas, on siitä hyvin
vähäinen hyöty — nun ei askel ole pitkä täysimittaisenkaan
metsän tarkastamiseen. Tällainen koko metsää käsittävä
tarkastus — nun hyvin mitantäyttävän kuin alamittaisenkin
— olisikin ehdottomasti paras keino yksityismetsätalouden
parantamiseksi. Silloin emme tarvitseisi puhua yhtä vähän
jälleenkasvu- kuin vähinmittalaistakaan. Mutta koskei meillä
ole pitkään aikaan tarpeellisia voimia eikä varojakaan tällai-
sen järjestelmän toteuttamiseen, nun on meidän tyydyttävä

johonkin välimuotoon, ja tällöin liiulen, että jälleenkasvulaki
on enemmän tarkoituksenmukainen kuin vähinmittalaki.
Vähinmittalaki kyllä voisi olla selvempi ja sen määräykset
drakoonisempia kuin jälleenkasvulain, mutta poliisiasetus siitä
itse asiassa tulisi.

Kävin viime kesänä Västerbotten'issa, missä on voimassa
vähinmittalaki. Btikäli pääsin asioista perilie, nun toivoivat
ainakin ne henkilöt, joittenka kanssa pubuin näistä asioista,
että yleinen laki ulotettaisiin myös Vesterbotten'iin tahikka*
että vähinmittalakia kumminkiii muutettaisiin yleisen iain
suuntaan. Norrland'in metsänhoitoyhdistys onkin asettanut
komitean näitä asioita valniistelemaan.

Kaikissa niissä Norjan kunnallisissa metsälainsäännök-
sissä, joita oien nähnyt, löytyy vähinläpimittamääräyksiä.
Ölen tullut siihen käsitykseen, että yleinen mielipide ammatti-
miesten kesken Norjassa on, etteivät ne enää tyydytä ajan
vaatimuksia.

Kasvavalle puumassateollisuudellemme vähinmittalaki
tätä paitse epäilemättä olisi haitaksi. Vähinmittalain kautta
kuusi sitäpaitse voittaisi alaa, tunkein yhä edelleenkin man-,
tyä pois varsinaisilta mäntymailta, joka tietysti ei olisi suo-
tavaa yhtä vähän metsänhoidoUisista kuin taloudellisista
syistäkään.

Poliisiasetuksia, joksi vähinmittalaki käytännössä muo-
dostuisi, emme tarvitse metsälainsäädännön alalla. Lakiahan
aina voi kierlää ja kaartaa. Etupäässä me siis tarvitsemme
Iain, joka rakentaa yhteiskunnan myötävaikutuksella. Tässä
suhteessa on jälleenkasvulaki ehdottomasti tarkoitustaan enem-
män vastaava kuin vähinmittalaki.

Tähän päättyi keskustelu.

Metsänhoitaja Elfvingin ehdotuksen mukaisesti päätti
kokous lausua pe/'iaatteeltisesti kannattavansa jätleen-
kasoulakia.

yiilirehtööri P. W. Hannikaisen ja metsäkoulunjohtaja

J. 0. Peurakosken ehdoluksista äänestettäessä pääsi edellinen
voitolle ja päätti kokous tämän ehdotuksen mukaisesti siis:

Kääntyä Keis. Senaafin puoleen anornuk-
Hella, että halUtus aseüaisi asiaan perehtyneistä
henkilöistä kokoonpannun komitearijjonka tulisi
ijksityismefsäkomitearf mietinnön perustuksella
laatia ja jo ensi si/ksyn kuluessa Senaattiin
Jättää ehdotuksen uucleksi metsälaiksi ja sen
noudattamisen ja valvonnan järjestämiseksi,
sekä tämän yhteydessä harkita, miten yksityis-
metsänhoidon avustaminen ja nhjaus valtion
varoilla an edullisirnmin toimeenpantava.

Tämän jälkeen seurasi keskustelua seuran uudesta sääntö-
ehdotuksesta. Ebdotus läpikäytiin pykälä pykälältä.

t § aiheutti pitkän ke^kustelun, jonka kuluessa muu-
tamat puhujat tahtoivat pois sanan «äänenkannattaja», toiset
taas että se säilytettäisiin inonikkomuotoon muutettuna, siis
»äänenkannattajiaan»; hra Karjalainen sai aihetta muistuttaa
siitä, että suhde seuran avustajain ja neuvojain välillä tehtäi-
siin toverilliseksi, jottei edellisiä, niinkuin Metsänystävässä
oUeesta uutisesta oli saatu lukea, alisteta »neuvojain alle» ;
hra Stenbäck ehdotti ruotsalaisen Metsänystävän julkaisemista
samaan tapaan kuin Pellervokin ruotsalaisena ; ja jonka tulok-
sena sitten oli, että sanat »äänenkannattajiaan» jätettin sään-
töihin ja että ruotsalainen Skogsvännen painatetaan. Pykälä
tuli tämän johdosta kuuluumaan näin:

1 §■

Yhdistyksen tarkoituksena on työskennellä raaamme
metsätalouden kohottamiseksi ja tahtoo se yhteiseen työhön

yhdistää seuroja, maanviljelijöitä, melsäamraattimiehiä, metsä-
liikkeen barjoittajia ja miiita metsänhoitotoimen harrastajia.
Yhdistyksen tärkeimmät tehtävät ovat siis:

a) metsätalouden harrastuksen herättäminen ja metsän-
hoidollisten tietojen levittäminen ;

b) käytännölliset toimet metsätalouden kohottamiseksi ;

c) metsätieteen kehittäminen oman maan olojen pohjaila.
Ohjelmataan koeltaa yhdistys toteuttaa etenkin:

a) työskentelemällä metsätalouden parantamiseksi ja
toimeenpannun neuvomistyön jäFJestämiseksi;

b) toimittamalla metsänhoitoasiaa ajavia aikakauskir-
jallisia äänenkannattajiaan »Metsänystävää» ja »Suomen
Metsänhoitoyhdistyksen Julkaisuja» (Finska Forstföreningens
Meddelanden) ja Skogsvännen sekä levittämällä tietopuolista
ja kansantajuista metsänhoitokirjallisuutta ;

c) toimeenpanemalla yhteisiä kokouksia, neuvotteluja,
metsänhoidoUisia opintokursseja, kilpailuja y. m.;

d) palkkaamalla yleisön käytettävinä olevia metsän-
hoidonneuvojia;

e) edistämällä metsänhoidollisten tutkimusten ja kokeitten
toimeenpanemista.

»Skogsvännenin» painattamista koskevaa päätöstä vas-
taan pani hra Heiander seuraavan vastalauseen :

Kun johtokunta jo aikaisemmin on päättänyt aikakausi-
kirjassa »För Nyländska hem» toimittaa metsänhoidannollista
osastoa siten tyydyttääkseen ruotsinkielisen rahvaamme tar-
vetta tässä suhteessa ja kun Suomen Metsänhoitoyhdistys on
tilaisuudessa monella muulla tavalla mainitun väestön hyväksi
työskentelemään myös kirjallisesti, nun panen vastalauseeni
sitä yhdistyksen päätöstä vastaan, että yhdistys julkaisee
säännöllisesti ilmestyvää Metsänystävän ruotsaiaista painosta,
koska yhdistys tämän kautta sitoutuu yritykseen, jonka me-
nestymisestä ja tarkotuksenmukaisuudesta ei ole mitään takeita,
vaan jonka kaliiiksi käymisestä ei voi olia epäilyksiä.

Ennenkuin 2:sta §:stä lähtiin keskustelemaan kysyi pu-
heenjohtaja, eikö keskustelu ollut lakkautettava sen johdosta,
että kokouksessa ainoastaan niin mitättömän pieni jäsen-
määrä enää oli läsnä. Keskustelua päätettiin jatkaa.

2 § hyväksyttiin sellaisenaan.

3 §:ään tehtiin pitkällisen keskustelun perästä, se muu-
tos, että toisen kappaleen alussa oleva sana »äänenkannat-
taja», poistettiin ja että Metsänystävän rinnalle asetettin Skogs-
vännen, jotka annetaan vaihtoehtoisesti, jäsenen toivomuksen
mukaan. Samalla päätettiin vielä tehdä sellainen lisäys,
että: henkilö, joka ennen uusien sääntöjen voimaanastumista
on ollut yhdistyksen vakinaisena jäsenenä saa myös S. M.
JulkaisiU ilmaiseksi. Pykälä tiili tämän johdosta kuulumaan
seuraavasti :

3§.

Jäsenet ovat joko vuosi- tahi vakinaisia jäseniä. Vuosi-
jäsen suorittaa vuosimaksua 3 markkaa; vakinainen jäsen
kerta kaikkiaan 50 markkaa. Viiosijäsen, joka 20 vuoden aikana
on vuosimaksunsa suorittanut, saa vakinaisen jäsenen oikeudet.

Seuran jäsenelle annetaan jäsenen valinnan mukaan
joko »Metsänystävä» tahi »Skogsvännen» ilmaiseksi. »Suo-
men Metsänhoitoyhdistyksen Julkaisut» saa jäsen 2 markan
lisämaksusta vuodessa. Henkilö, joka ennen uusien sääntö-
jen voimaanastumista on ollut yhdistyksen vakinaisena jä-
senenä saa myös S. M. Julkaisut ilmaiseksi.

4§.

Tehtiin se korjaus, että johtokuntaan kuuluu yhdeksän
(ei yksitoista) jäsentä.

Ennenkuin 5 §:slä ryhdyttiin keskustelemaan kysyi hra
Sohhnan vielä, voitiinko keskustelua jatkaa, kun kokouksessa
oli ainoastaan muutama henkilö jälellä. — Aikaisemmin teh-
dyn päätöksen nojalla päätettiin keskustelua jatkasi.

5 §:ään tehtiin hra Sohlmanin ehdotuksesta seuraava
lisäys, joka liitetään pykälän loppuun:

Tarpeen vaatiessa saattaa johtokunta täydentää itsensä
haaraosastojensa ja yhdistyksen kanssa yhteistoiminnassa ole-
vien yhtyraien edustajilla.

Keskusteluista selvisi, että näillä lisäjäsenillä olisi täy»-
puhe- ja äänestysvalta lisätyu johtokunnan kokouksissa.

6§.
Hyväksyttiin seilaisenaan.

7 §.

S:n ?:n.

S:n s:n.

8 §.

9§.

S:n s:n.

10 §.

Pyyhittiin »vaihtoehtoisesti maaliskuulia» pois.

11 §.

Jätetään pois sana »vuosi» joten pykälän alkuosa kuuluu
Yhdistyksen kokouksessa j. n. e.

12 §.

Hyväksyttiin senperästä kuin loppuosassa oleva vaihto
puoiinen lisäys oli poistettu.

13 §.
Hyväksyttiin seilaisenaan.

u<*

Asianomaisen vahvistuksen hankinta sääntöehdotnkselle
jätetään johtokunnan huoleksi.

Kun tämän perästä vielä oli keskusteltu jonkun aikaa
yhdistyksen osastottain toimimisesta ja hra Elfviagin ehdotus
tieteellisemmän ja käytännöllisemmän osaston perustamisesta
ei ollut saanut kannatusta, päättyi keskustelu.

Seuraavan vuosikokouksen pääfökseksi määrättiin Sa-
vonlinna.

Vielä lausui puheenjohtaja kiitokset hra EIfvingiile hä-
nen suuresta ja menestyksellisestä työstään yhdistyksen komi-
saariona Kuopion maanviljelysnäyttelyssä ja' jhtja Grönvall
lausui kiitokset puheenjohtajalle.

Seuraava yhdistykselle saapunut sähkösanoma luettiin
Onnea ja menestystä työUenne metsiemme hyväksi!

Oskar Randelin.

In fldem:

K. O. Elfcinf/. A. Benj. HeLander.

Protokoll, fördt vid Finska Forstförenin-
gens extra möte i Helsingfors den 7 och 8 April
1906.

Till mötet, som öppnades förstnämda dag kl. 12 f. in. ä
Hotel Fennia, hade infunnit sig ett 60 tal föreningsmedlemmar.

Första mötesdagen.

Föreningens ordförande, öfverforstmdstaren L. M. Lager-
blad öppnade mötet med följande hälsningstal :

1. Hr Ordföranden: Da Forstföreningen hade sitt möte uti
üleäborg 1903 inläranades en skrifvelse af en ung forstman med
aohällan, att förstföreningens möten skulle hällas äfven pä andra
tider an sommaren, da de unga forstmännen arbeta längt bort i
ödemarken och icke äro i tillfälle att komma tiilstädes. Mötet
ansäg att sommartiden för det stora flertalet var den lämpligaste
tiden, men ansäg dock den gjorda anhällan i viss grad berättigad
och gaf direktionen i uppdrag att försöka fä extra möten tili
stand, tili hvilka de, som voro förhindrade om sommaren^ künde
infinna sig. Direktionen vände sig tili förslagsställaren och anhöU
att han skulle föreslä lämplig tid och lämpliga diskussionsfrägor.
Det anlande emellertid intet svar pä denna hemställan och där-
med fick saken förfalla.

Sedan vi hade värt sista möte i Tammerfors hafva tiderna
ju ofantligt mycket förändrats. Vär frihet har fätt tili stand en
feberaktig utveckling pä alla omräden. Da förstföreningens direk-
tion därför senast hade sitt sammanträde i början af detta är,
ansäg den sig böra taga fasta pä föreningens beslut i Uleäborg
och sammankalla ett extra möte, emedan det finnes sä mänga
viktiga frägor att diskutera* och direktionen ansäg, att vi alldeles

blifva efter uti v&r utveckling, om alla dessa frftgor lämnades tili
sonimaren.

I främsta rumroet visade det sig under den gängoa diktatur-
tiden, att vära stadgar icke voro tidsenliga. Regeringen künde
för mycket blanda sig i vära goranden och lätanden. Isynnerhet
blef detta skönjbart i vär verksanihet för den privata skogshus-
hällningens höjande. Da föreninpen icke gjorde sig tili ett värk-
tyg för den rddande regimen, utan oberoende af Politiken gick
sin bana iram för sina syftens erntende, hade detta tili följd, att
vär värksamhet p& den privata skogshushällningens omrAde in-
skränktes i betydlig grad isynnerhet genom anslagsvägran, t. o. m.
af auslag, som vi haft lagligen rätt tili. En af de främsta frä-
gorna vid detta möte är därför andringen af vära stadgar tili
mera tidsenliga. Här föreligga dessutom äfven andra viktiga frä-
gor, säsom den ora forststyrelsens kollegialitet och ordnandet af
den högre forstliga undervisningen, allt frägor, som specielt för
forststaten äro lifsintressen. Jag hoppas diskussionen härom
kommer att belysa dessa frägor och bidraga tili deras lösning.

Jag hälsar härmed samtliga ndrvarande välkomna och för-
klarar mötet öppnadt.

Till diskussion upptogs härpd den första frägan ä mötes-
programmet:

Hurti bör den högre forstundervisningen ordnas?

Diskussionen inleddes af forstmästar K. 0. FAfuing med föl-
jande referat:

2. Hr Oskar Elfving : Det kan mähända synas obefogadt
att äter upptaga tili diskussion frägan om den högre forstliga
undervisningen, som ju behandlats redan i sä mänga instanser
och flerfaldiga ganger äfven vid denna förenings möten och i dess
publikationer. Och dock gör frägans längsamma avancement, alla
uttalanden och önskningsmäl tili trots det nödvändigt att just
forstkären, hvars framtida väl och ve frägan närmast gäller, tydli-
gare och fuUständigare an tillförene gifver sina önskningsmäl till-
känna under en tid, da man kan hoppas att dylika önskningsmäl
äfven kunna förvärkligas. Det Stadium pä hvilket forstundervis-
ningen för närvarande befinner sig är snart sagdt outhärdligt.
ökade fordringar utan proportion tili den använda läroliden; ett
slags tentamens högtryck; ett ständigt ombyte af lärare; under-

visningens meddelande i enlighet med och otta äfven val af lärare
enligt principen »yksi kieli» ; undervisningsämnenas fördeloing pä
allt annat an rationelt satt, s&Iunda att direktorn föreläser nästan
alia hufvudämnen, skogsteknologin undantagen, medan öfriga
lärare fä hdlla tili godo med, hvad de fä sig anförtrodt — se dar
en blld af den nuvarande undervisningen och en karaktäristik af
det nuvarande sakläget & Evois. Detta blott mä vara sagdt för
att icke tala om den löjliga bild af Situationen, som fraralagts i
en af doktor Kern frän Petersburg pubiicerad berättelse om ett
besök pä Evois, en berättelse, som ehuru tendentiös och i mänga
stycken fuUkomligt orätt torde basera sig pä uppgifter fran Evois,
efter som ingen gensaga frän detta hall varit synlig oaktadt referat
af korrespondensen statt att läsa säväl i »Finska Forstföreningens
meddelanden» som i »Allgemeine Forst und Jagdzeitungs» maj-
häfte är 1905. Genomgär man Protokollen för de af Finska forst-
föreningens möten, dar den högre forstliga undervisningen disku-
terats, samt de klämmar, som antagits, och beslut, som fattats,
sä finner man tili sin förvAning, att vid forstföreningens möten
endast den fordran stipulerats, att den högre forstliga undervis-
ningen borde flyttas tili universitetet. Detta beslut fattades vid
ärs mötet pä Evois 19()2 Ett annat beslut är att annotera frän
1891, som pä satt och vis ehuru icke direkt stär i samband med
undervisningen, och resulterat i en kläm af följande lydelse:
»Mötet anser att de frän forstinstitutet utexaminerade forstkon-
duktörernas utbildning i facket borde befrämjas genom praktiska
sysselsättningar under äldre erfarne forstmäns ledning i olika
delar af landet under en tid af t. ex. 2 är och uttalade den för-
hoppning, att Forststy reisen vid meddelande af förordnande matte
fästa afseende härvid.

Säsom synes gäller detta icke direkt den forstliga undervis-
ningen, utan hänför sig tili tiden efter det eleverna utträdt frän
den forstliga bildningsanstalten. Jag har dock icke velat lämna
detta onämndt, emedan denna utbHdning ju pä satt och vis kan
hänföras tili frägan om den forstliga undervisningen. Hvad här-
utöfver är anfördt som önskningsmäl vis a vis den högre forstliga
undervisningen fär man söka dels och tili mindre del ur referat
och diskussioner vid Finska forstföreningens möten, men tili
största delen ur särskilda betankanden, säsom kronoskogskomitens
betänkande och Forstföreningens direktions utlätande därom, samt
senast ur det af universiletets konsistorium afgifna utlätandet
ar 1H03.

Säsom häraf synes har forstföreoingen sSsom sädan ytterst
knapphändigt afgifvit sitt votum i frägan. Da man dessutom be-
sinnar att forstföreningens beslut att uttala sig för önskvärdheten,
alt undervisningen skall förläggas tili universitetet, fattades med
endast tre rösters majoritet, och da härtill kommer, att majorite-
ten af direktionen däremot uttalade sig för ett bibehällande af
forstundervisningen pä Evois, medan kronoskogskomit^n och
konsistorium förorda universitetet, mäste man draga den slutsat
sen, att forstföreningen ingalunda ännu gifvit sä tydligt uttryck
för sina önskningar, som man är berättigad att fordra. Detta
gälier t. o. m. frägan om forum för den högsta forstliga under-
visningen. Da emellertid ett majoritetsbeslut formeilt är bindande,
viil jag ej Inga pä frägan om denna undervisnings placering,
därest här ej uttalas önskningsmäl om, att densamma ännu en
gäng borde blifva föremäl för diskussion. Innan jag därför fort-
sätter, ber jag fä hemställa tili föreningens afgörande, huruvida
denna fräga borde upptagas tili ny pröfning eller ej, särskiidt
som frägan om en skild akademi eller en >iandbohöjskole> med
kombinerad landtbruks- och forstlig undervisning, eventuelt för-
lagd tili Helsingfors, ej alls dryilats inom föreningen. Härtill
vill jag ytterligare nämna, att landtbrukarene uttalat sig för uni-
versitetet af praktiska skäl, d- v. s. af det skäl, att frägan om
landtbruksundervisningen sälunda hastigare (inner sin lösning.
Vid en diskussion som jag varit i tillfälle att bevista bland landt-
brukare, künde det dock icke undgä mig, att sympatierna för en
kombinerad landtbruks- och forstakademi förlagd tili Helsingfors
äfven bland landtbrukarene äro stora och att detta alternativ i
princip torde ha minst lika stört antal förkämpar, som förslaget
om undervisningens förläggande tili universitetet. Jag ber dock
som sagdt, att föreningen ville uttala sig, huruvida frägan om
den högre forstliga undervisningens placering skall debatteras
eller icke.

Sedan mötet pä ordförandens fräga förklarat sig vilja disku*
tera frägan äfven om den forstliga undervisningens placering fort-
satte referenten.

Diskussionen om den högre forstliga undervisningens pla-
cering, har egentligen rört sig kring de tvenne eventualiteterna
undervisningens kvarhäUande pä Evois eller dess förläggande tili
universitetet. Därjämte har längre tillbaka i tiden fräga väckts

om en kombinering nied antingen Mustiala eller med polytekniska
institutet. Däremot har offentligt icke varit synligt nägon diskus-
sion om en eventuel forst- och landtbruksakademi eller högskola
i Helsingfors. För min egen del har jag redan tidigare uttalat
min äsikt och ansluter mig tili dem, hvilka förorda undervisnin-
gens kvarhällande pä Evois. Detta har jag gjort pä samma grund,
som man anfört utrikes pä orter, dar undervisningen fortfarande
hälles förlagd vid isolerade akademier« nämligen pä grund af be-
tydelsen af skogens närhet som demonstrationsmaterial vid under-
visningen. Jag har icke kunnat öfvergifva min synpunkt för detta
ordnande utaf undervisningen, ehuru jag gerna medgifver, att
den forstliga undervisningen hade kunna vara lämpligare förlagd
an tili Evois. Hvad jag i hufvudsak velat framhälla är, att jag
anser skogens närhet tili läroanstalten vara af synnerligen stört
vikt. Man künde möjligen tänka, att denna äsikt baserar sig blott
pä den uppfattningen, att forsleleoerna bättre genom lifvet ute i
skogen skulle blifva i tillfälle att omsätta i praktiken de teorier,
som vid en sädan undervisningsanstalt meddelas. Det är dock
icke uteslutande denna sida af saken, som jag velat framhälla i
min motivering, utan jag har velat päpeka detsamma äfven med
afseende ä de fasta lärarnes värksamhet. Den forstliga under-
visningen hänför sig tili biologiska spörjsmäl, och jag fruktar,
att därest undervisningen förlägges tili Helsingfors, vare sig den
sedan förlägges tili universitetet eller tili en skild högskola, den
biologiska forskningen inom forstvetenskapen, som jag anser spela
en hufvudroll, kommer att bli lidande. Undervisningen specielt
i de naturvetenskapliga grenarna kommer att rikta sig nästan
enbart pä morfologiu, ehuru den ju i nägon grad kan pä labora-
torier kompletteras med fysiologi, specielt med växtfysiologi.
Universitetsförkämparne hafva kontra denna uppfattning anfört,
att det pulserande lifvet vid universitetet skulle vara mera frukt-
bringande för den forstliga undervisningen, och jag vill icke för
neka, att uti detta pästäende och i denna äsikt ligger mycket
sanning. Hvad jag däremot icke kan förena mig om är det pä-
stäendet som i konsistorii betänkande anföres, nämligen, att för-
lusten af det fackintresse lifvet i daglig beröring med skogen
skänker skulle i hufvudstaden ersättas med den lifliga beröring
med fackföreningar som med säkerhet künde päräknas.

Vidare bygga universitetsförkämparne i hög grad pä prak-
tisk demonstration i form af utnykter Härom säges i konsistorii
betänkande: Ofriga demonstrationer förutsätta utflykter dels tili

de blifvande experimentalfälten, dels tili andra orter i omnäjden
dar mängenstädes större oraväxling an pä Evois finaes af träd-
slag, bestand, jordarter och Standorten. För att se skog och mark
i större skala vore vidare tidtals skeende längre exkursioner nö-
diga och sädana künde äfven per järnväg antagligen utan större
svärighet utföras, (skogsraarkerna vid Hyvinge i Loppis revier
m. m.) Jag anser att pä dessa dcraonstrationer och utflykter
laggas alltför stör betydelse, emedan jag icke tror, att dylika de-
monstrationer kunna hafva äsyflad värkan, icke ens om> säsom
här vidare säges, en sädan demonstrationskurs äret ora förut-
sätter äskädning af arbetena uti revir eller skogar, dar regel-
bundna forstliga arbeten ega rum. Dessa demonstrations utflyk-
ter, tror jag för min del komma att blifva ytterst svärt realiser-
bara specielt af anledning, att lämpliga näjder för dylika utflykter,
sä vidt jag kan förstä, uti Helsingfors trakten inom den räckvidd,
spm kan komma i fräga, icke Annes att disponera. Här nämnes
bland annat skogsmarkerna i Hyvinge och Loppis revir. Jag har
senaste sommar vant i tillfälle att vistas inom Loppis revir och
besökt det i dess helhet De skogsmarker, som künde komma i
fräga, vore väl just de delar af reviret, som ligga närmast Hy-
vinge. Här Unnas tvänne kronoparker. Den ena pä en half miU
afständ, den andra pä en och en half mils afständ frän Hyvinge
Station. Hvad den närmare belägna kronoparken beträfTar, bestär
den tili tre fjerdedelar af barg med ytterst steril och ofruktbar
Vegetation, och da man betänker, att heia arealen utaf denna
kronopark belöper sig ungefär tili 500 ha, blifva demonstratio-
nerna i denna kronopark ingalunda i)ä nägot vis lärorika. Denna
kronopark egnar sig enligt min äsikt i intet afseende tili demon-
strationsplats. En ytterst enformig Vegetation karaktäriserar dessa
marker säväl hvad de olika ständorterna vidkomma, som äfven
hvad skogens beskaffeuhet beträffar. Hvad den andra krono-
parken öster om Hyvinge äterigen vidkommer, sä ligger den väl
längt för att frän järnvägen bekvämt kunna näs. En och en half
mil reser man icke pä sä kort tid, som kan komma i fräga vid
en exkursion. I öfrigt äro ocksä dessa marker ytterst enformiga,
hvarför de icke erbjuda del intresse man hör kunna fordra utaf
en kronopark, som skall tjäna tili undervisningsmaterial. Härtill
kommer, att hushällningen uti nämnda kronoparker ingalunda
varit sädan, att man för närvarande skulle hafva nägot af högre
forstligt intresse att demonstrera. I detta afseende erbjuder Evois
onekligen stora fördelar.

Hvad sedan valet mellan en skild högskola i Helsingfors
närhet eller universitetet vidkommer, sä mäste jag för min egen
del vid valet onekligen stanna vid alternativet att hällre förlägga
undervisningen tili en skild akademi an tili universitetet Jag
tror icke att fackmannautbildningen vid universitetet kommer att
bli fruktbringande, och jag betviflar, att universitetets uppgift
som bildningshärd harmonierar med den utbildningsbranche,
som erfordras för forstmannen. Detta gäller just de synpunkter,
som jag framhöll i fräga om valet mellan Evois och universitetet.
Just den biologiska forskningen äsidosättes härvid. I händelse
man i alla fall vid valet skulle stanna vid universitetet, anser jag
det vara nödvändigt att uppställa särskilda önskningsmäl, om
hvilka jag her föreningen uttala sig. Genom förläggandet af un-
dervisningen tili universitetet blir en af hufvudprincipfrägorna
afgjord, nämligen den, huruvida den teoretiska och den praktiska
undervisningen skola skiljas frän hvarandra, eller huruvida de
skola följa hvarandra ät. Vid universitetet kommer den teoretiska
undervisningen att skiljas säväl tili tid som ort frän den prak-
tiska. Hvad tiden beträffar, tror jag, att det är nödvändigt och
lyckligt, och att den praktiska undervisningen i samband därmed
endast sker i form af exkursioner för demonstration utaf teore-
tiska spörsmäl. I frägan om den teoretiska undervisningens när-
mare ordnande vid universitetet kan det ej komma i fräga att
ingä i detaljfrägor, men vissa önskningsmäl anser jag mig dock
böra uttala för denna eventualitet. Sälunda borde enligt min
äsikt den frägan besvaras, huru mänga och hvilka lärostolar
borde inrättas, förrän den forstliga undervisningen deflnitivt kan
öfverföras tili universitetet. Jemlikt konsistorii förslag, häller jag
pä tvänne professurer och en adjunktur säsom minimum. Af
professorerna skulle den ena fä sig ombetrodd undervisningen i
skogsskötsel, skogshistoria, forstpoliti; forstlig nationalekonomi,
den andra i skogsmatematik, taxation, skogsvärdeberäkning och
skogsindelning samt adjunkten: forstbotanik, hvilken onekligen
säsom konsistorium framhällit fordrar en skild representant. Men
dessutom förutsätter en lycklig lösning af frägan, att den för
landtbrukssektionen föreslagna adjunkturen i växtfysiologi och
patologi sä snart som möjligt inrättas, och att denna adjunkt tili
en början anförtros säväl landtbruks- som forstlig växtpatologi.
Forstzooloogin skulle tills vidare handhafvas af adjunkten i
entomologi inom landtbrukssektionen. Landtmäterikunskap och
kartritning künde anförtros ät en adjungerad lärare frän poly-

teknikum. Vidare borde för skogsteknologin fmnas en skild lärare,
Ulis för detta ämne adjunktur kommer tili stand, hvilken jag
anser böra bli den första adjunktur, näst den ofvannämda, som
inrättas. Jordmäns och ständortslära kunna tili en början före-
dragas af professorn eller assistenten i jordbruk, forstlig juridlk
af nägon adjungerad Jurist. AUtsd tvänne professorer, en adjunkt
samt tre adjungerade larare förutom agrikulturkemiska sektio-
nens larare.

För lärarenes kompetens nnser jag att de allmänna bestäni-
ningar, som äro stipulerade för universitetets larare borde gälla,
men därjämte konstaterar jag med tillfredsställelse, att konsisto-
rium äfven beaktat nödvändigheten och oeftergifligheten af, att
dessa larare borde ega fackmannautbildning. I fräga om studie-
tiden borde tre är vid universitetet vara minimum, hvaraf det
första skulle egnas ät de allmänna naturvetenskaperna samt all-
män nationalekonomi. Hvad den praktiska utbildningstiden vid-
kommer, anser jag att denna borde bli tvä är läng, af hvilken
det första äret skulle föregä universitetskursen och tillbringas pä
Evois, det andra äret skulle efterfölja universitetskursen; och
skulle aspiranter pä statstjänst vistas i nägot af vära mer instruk-
tiva revier, aspiranter pä privattjänst äter beredas tillfälle att
praktisera hos nägot för ändamälet godkändt trävarubolag, därest
dylika praktikantplatser künde fäs. Dylika skulle i förra fallet
anvisas af forststyrelsen i det senare fallet anskaffas genom lära-
renes vid forstsektionens bemedling.

Vid den praktik, som föregär universitetsundervisningen
hör elev beredas tiilfälle, att heia äret om praktiskt lägga band
vid arbetet. För arbetsledningen, hvilken skulle försiggä icke
enbart inom Evois kronopark, utan äfven uti den därmed före-
nade Vesijako kronopark, skulle anställas tvänne forstmästare,
den ena för Evois och den andra för Vesijako, och skolade skog-
vaktare, hvilka skulle tjänstgöra som arbetsledare, da forstmästa-
ren är upptagen pä annat hall. Under det andra praktikantäret
skulle eleverna vara arbetsledare och arbeta under krono- och
privatskogsforstmästare, samt därefter själfständigt uppgöra hus-
hällningsplan för en mindre dem anvisad del af reviret. I fräga
om behöfligheten af föregäende praktik, hvilken ifrägasatts bland
annat i konsistorii betänkande, vill jag blott äberopa, att man nu
för tiden pä landtbrukets omräde lägger ganska stör vikt vid den
undervisningen föregäende praktiken, och anser jag, att i analogi
härmed det vore väl betankt att äfven forstmännen finge en prak-

tisk inblick i forstliga göromäl, innan den egentliga teoretiska
kursen vidtager. Under studietiden vid universitetet skulle ele
verna under begge de härunder fallande somrarna utföra mät
nings- och taxeringsarbeten i enlighet med hvad fallet för närva-
rande är pä Evois, hvarvid de skulle arbeta i olika trakter af
landet under de skilda ären.

Därest undervisningen förlägges tili en skild bögskola i
Helsingfors, vore det önskvärdt, att landtbruksundervisningen och
forstundervisningen skulle förenas och künde härigenom ernäs
en nedprutning af de kostnader, som raedfölja en dylik flyttning
af undervisningen tili Helsingfors. Denna undervisning vid en
skild akademi skulle enligt min äsikt onekligen vara mera frukt-
bringande för fackmannautbildningen. Da det emellertid ser ut,
som om den högre landtbruksundervisningen äfven framdeles
ätminstone för en ganska läng tid i likhet med hvad nu är fallet
komme att förblifva vid universitetet, anser jag möjligheten för
en dylik kombinerad landtbruks- och forstakademi för närvarande
ganska ringa. Jag skulle dock hälla före, att man hällre an att
nu ansluta undervisningen tili universitetet skulle afvakta en tid,
da man hunnit samla mer erfarenhet frän den landtbruksekono-
miska Sektionen om ändamälsenligheten af landtbruksundervis-
ningens nuvarande placering vid universitet. I handelse en sädan
landtbruksforstlig högskola skulle inrättas vore det enligt min
äsikt nödvändigt att inrätta trenne lärostolar för den rena forst-
vetenskapen, en i skogsskötsel m. m. en annan i skogstaxation
m. m. eller de matematiska ämnena och den tredje i skogstekno-
logi. Dessutom künde botaniken tillsvidare kombineras med landt-
bruksundervisningen, ehuru man äfven därvid borde trakta efter
en skild lärostol för den forstliga botaniken. Forstentomologin
künde likasä vid den evcntuella gemensamma anstalten under-
visas af läraren i entomologi vid landtbruksafdelningen, tills skild
lärare künde fäs. I öfrigt skulle af de allmänna naturvetenska-
perna kemi och mineralogi samt fysik äfven lata förena sig med
undervisningen inom afdelningen för landtbruk. Därjämte vore
det nödigt, att liksom i händelsc undervisningen förlägges tili
universitetet, adjungera en lärare i geodesi och kartritning en för
jordbruk och en för juridik. Man skulle sälunda kunna nöja sig
med tre lärare och fem adj ungerade, samt tvä för de gemen-
samma vetenskaperna botanik och zoologi.

En fräga som förtjänar all uppmärksamhet är den, huru
den interimistiska högre forstliga undervisningen skall ordnas pä

Evois? Huru afhjälpa de nuvarande missförhällandena, da med
all sanoolikhet flere är förgä innan undervisniogen kan flyttas
tili universitetet Gang pä gäng hafva särskilda personer och
lärarene vid Evois yrkat pä lärarekrafternas ökande och detta
icke utan skäl. Man har pästätt, alt särskildt naturvetenskaperna
äro illa representerade, och äger detta sin riktighet, da mau be-
tänker, att ej andra naturvetenskapliga grenar an botanik och
zoologi hafva sina förespräkare, hvaremot kemi, geologi, minera-
logi och jordmänslära endast tidtals och ytterst ojämnt varit
representerade. Fysik och metereologi saknas helt och hallet.
Och hvad värre är, icke ens skogsskötseln är företrädd af en
lärare med naturvetenskaplig underbyggnad, nägot som enligt
min äsikt mäste anses vara en formlig Skandal. Likasä är det
sorgligt beställdt med skogsteknologin och dess representerande
vid Evois. Det vore ej för raycket begärdt, att detta ämne, som
dock mäste anses vara af stör betydelse, skulle föredragas af en
person, praktisk förfaren i detta ämne, men dock om möjligt pä
samma gäng egande kemiska och botaniska insikter. AUtsä vore
ett ökande af lärarekrafterna af nöden och borde detta ökande
ske genom anställande af en lärare för kemi, geologi, mineralogi,
jordmänslära och eventuell, om denne künde niäkta därmed,
fysik och metereologi. En lärare skulle anställas i skogsskötsel,
forstlig nationalekonomi, forsthistoria, och forstlig politi. Tekno-
login borde vara företrädd af lämplig person, frän hvilken dock
i enlighet med förhällandet för närvarande en del läroämnen
finge öfverföras pä revirförvaltaren, om hau ock icke kommer
att fylla alla de fordringar, jag här uttalat som önskvärda.

Hvad sedan den praktiska utbildningen vidkommer, sä hör
man ofta skrytas, att, ehuru man ej pä Evois kan utbilda veten-
skapliga forstmän, de däremot förblifva praktiska. Men huru för-
häller sig härmed? Jag vill pästä, att äfven den praktiska under-
visningen är under all kritik. Man mä blott nämna skogskultur,
skogsvärd, hjälpgallring och afvärkning; den praktik eleverna
häri pä en eller annan exkursion erhälla är ej stör. Detsamma
är fallet med flottning, dikning, trävaruhandtering m. m Man
torde da mähända invända, att det ej tyckes vara mycket bevändt
med Praktiken, ehuru institutet ligger i skogen. Jag vill härtill
invända, att detta beror pä, att undervisningstiden är blott tvä
är och uteslutande teoretisk, och att man ej ens lagt an pä, ät-
minstone praktiskt taget, att bibringa forsteleverna praktik. Min
öfvertygelse säger emellertid, alt praktik kan förvärfvas pä Evois,

blott man anslär tid därför tillräckligt, enligt min tro, minst et!
är. En synnerligen viktig sak är, att tili forstmästare i reviret
utses, en praktiskt väl utbildad man, och borde denna fä dispo*
nera eleverna ander deras praktikdr för skogsarbeten i reviret.
Man klandrar Evois för dess enformiga nalur, och vill härmed
förringa betydelsen af dess lämplighet för elevpraktik, och tili
en viss grad är den ju enformig, isynnerhet för den som hedömer
saken efter utsikten frän institutet^ nien vi böra ihägkomma, att
Wesijako kronopai'k i mdnga afseenden kompletterar bristerna i
Evois kronoparker.

Undervisningstiden borde enligt min tro redan med det
första förlängas pä Evois sälunda, att den skulle omfatta ett &rs
iiteslutande praktisk förberedande kurs och tre ärs teoretisk un-
dervisning, däraf det första äret skulle egnas de allmänna natur-
vetenskaperna. Elever böra intagas hvarje är, hällre färre tili
antalet, förslagsvis 10 per Ar, blott dessa skulle intagas drligen.
Dessa elever skulle hafva füllt arbete under praktikdret ä insti-
tutet. Resten af eleverna äter skulle af teorin ha füll sysselsätt-
ning för vintermänaderna Oktober— maj- Juni skulle ansläs tili
sommarledighet; juli— September för eleverna pä teoretiska afdel-
ningen för geodetiska och taxatoriska öfningsarbeten kronosko-
garne i olika delar af landet. Exkursioner för belysande af teore-
tiska spörsmäl borde dessutom under heia teorilärotiden företagas
hvarje eller hvarannan vecka. Man torde härtill invända att kur-
sen blir öfverhöfvan läng och dyrbar. Det är visserligen sant
att den blir läng, men jag tror> att man künde vinna uti elever-
nas utbildning ofautligt mycket. Dessutom borde man, om man
betraktar förhällandena vid dylika bildningshärdar utomlands
eller om man betraktar studietiden vid universitetet korama ihäg,
att en öfverföring af undervisningen frän Evois i alla fall medför
en förlängning af kursen. Hvarför icke da redan nu taga steget
ut och förlänga den pä Evois?

Utom detta har jag ännu velat ha en synpunkt berörd,
nämligen, att i fräga om direktoratet pä Evois föreslä en reform,
som jag skulle anse vara tidsenlig. Jag föreslär införandet af val
direktorat, säsom fallet är vid Tharander forstakademin, därvid
lärarne sig emellan skulle fä utse tili direktor den person de ön
ska se pä denna post.

I korthet sammanfattadt gär niitt andragande ut pä:

l:o Teoretisk och praktisk undervisning ätskiljas.

Pä Evois under öfvergängstiden ;

2:o Kursen förlänges tili 4 är, däraf första äret ägnas ät
handgriplig praktik, andra äret äi allmänna naturvetenskaper,
tredje och fjärde äret äi teoretisk fackutbildoing vintertid okto
ber— maj, somrarne ät geodetiska och skogstaxatoriska öfuiugs-
arbeten i olika delar af landet de skilda ären. Exkursioner för
deraonstrering af teori företages minst hvaranaan vecka-

3:o Elever tili ett antal af 10 intagas hvarje är.

4:o Lärarekrafterna ökas med tvä: en lärare i skogsskötsel,
skogshistoria, forstlig nationalekonorai och forstpoliti — bor hafva
naturvetenskaplig underbyggnad — samt en lärare i kemi, geo-
logi, mineralogi och jordmänslära (samt eventuelt fysik och me-
teorologi). Skogsteknologin bör fä en häri praktiskt förfaren
forstman tili förespräkare. För agronomin och juridiken adjun*
geras lärarekrafler efter behof-

5:o Valet af lärare bör ske icke allenast med afseende ä
teoretisk utbildning utan äfven praktisk förfarenhet.

6:o Undervisningen bör meddelas pä bäda de inhemska
spräken.

7:o De elevers tjänstemanna utbildning, hvilka aspirera pä
statstjänst, öfvertages af Forststy reisen genom lämpUgt anpassade
förordnanden.

8:o Valdirektorat införes vid Forstinstitutet.

rniuersitetet.
(Under törutsättning af forstundervisningens öfverflyttning hit).

l:o Tvä ordinarie professurer inrättas, den ena i skogs-
skötsel, skogshistoria, forstl. nationalekonomi och politi, den andra
i skogsmatematik, taxation, skogsvärdeberäkning och skogsindel-
ning. hvarjämte tillses en adjunktur i forstl. botanik samt adjunk-
turens i växtpatologi vid agrikult. ekonom. Sektionen möjligast
snara besättande, hvarjämte för skogsteknologin, geodosin, forst-
zoologin^ forstl. jordmäns- och ständortslära, jordbruk, juridik
och ritning pä satt eller annat adjungeras lämpliga lärare, tili
dess utvecklingen skapar själfständiga lärostolar 1 dessa kun-
skapsgrenar.

2:o Studietiden vid Universitetet fastställes tili minst tre är,
däraf det första egnas de allmänna naturvetenskaperna m. fl.

3:o För lärarekompetens inom den forstliga afdelningen af
agricultur*ekonoiiiiska Sektionen erfordras förutom de i Universi-
tetets statuter stipulerade kompetensvilkor, samt forstlig fack-
mannautbildning för professorer och ordinarie adjunkter.

4:o Den praktiska utbildningen bör räcka 2 är, och tillägna
sig eleverna denna genom ett ärs handgriplig praktisk förkurs
vid Evois Wesijako kronoparker under ledning af tvä forstmä-
Stare, hvilka tili sin hjälp hafva säsom arbetsledare praktiskt
erfarne, skolade skogsvakter, en i hvarje bevakningsomräde. Det
andra praktikäret förlägges tili nägra lämpliga revier, ifall eleven
aspirerar pä statstjänst samt om möjligt tili af Universitetslära-
rene godkända trävarubolags skogar för dem som aspirerar pä
privattjänst. Under den teoretiska kursen användas somrarne
frän 1 juli tili 1 Oktober tili geodetiska och forsttaxatoriska öf-
ningsarbeten i kronoskogar, hvarvid arbetet under de skilda ären
borde förläggas tili olika delar af landet.

3. Hra Hannikainen : Metsähallitus on muutenkin aiko-
nut ottaa tämän kysymyksen esiUe, mutta ainakin metsän-
hoitoyhdistykselle lahettämässään kirjeessä on metsähallitus pyy-
tänyt, että yhdistys ottaisi jossakin ensimäisistä kökouksistaan
asian harkittavakseen, jotta kaikki metsänhoitomiehet, jotka asiaa
harrastavat, saisivat tilaisuuden lausua mielipiteensä, ja jotta kysy-
mys metsänhoitoammattikunnassa tulisi mikäli mahdoUista perin-
pohjaisesti pohdituksi, samoin kuin maanviljelyksen harrastajat
ovat viime aikoina suurella innolla käsitelleet opetuskysymystään
ja saaneetkin sen järjestetyksi. Metsähallitus on nimittäin oUut
selvillä siitä, että pikimmittäin on johonkin toimenpiteeseen r>'h-
dyttävä metsänhoidon opetuksen parantamiseksi. Sillä vaikka on
hyvin tunnettua, että varsinkin nuoremmat metsänhoitomiehemme
ovat sangen taitavia ammattimiehiä, mikä ei siis todistaisi, että
Evon raetsänhoito-opisto on nun kovin ala arvoinen kuin äsken
luetussa alustuksessa viitattiin, nun tiedämmehän taas toiselta
puolen kaikki, että paljon puutteita on metsänhoito-opetuksen
alalla olemassa, ja ne puutteet ovat huomanneet etupäässä juuri
H)von opettajat, jotka vaikeissa oloissa ovat toimineet, mutta toi-
mineet suurella innolla ja saaneet noissa epäedullisissa oioissaan-
kin hyvin paljon aikaan. Mutta parannusten toimeenpaneminen
Evolla edellyttää, että täytyy olla selvillä siitä, jääkö opetus edel-
leen EvoUe vai siirretäänkö se muuanne, sillä luonnoUisesti ei
hallitus ole halukas myöntämään tarvittavia varoja, jotka ehkä

menisivät hukkaan, jos muutaman vuoden perästä on muutos
tarpeen tehdä opetuksessa. Ainoa toimi, johon nyt on kummin
kin luultu voitavan ryhtyä Evon opetuksen parantamiseksi, on,
että koska on ilmaantunut taitava henkilö, joka voidaan käyitää
opetuksen hyväksi, metsähallitus on päättänyt koetlaa muodostaa
yliroääräisen opettajaviran niitä oppilaita varten, jotka tulevat ensi
kerran opistoon otettaviksi; kaksi väliaikaista opettajaa on Evolla
jo nytkin toimessa opiston opettajakunnan metsähallitukselle lä-
hettämän pyynnön johdosta- Muihin toimiin ei voida asiassa
ryhtyä, ennenkuin mainitsemani selvyys saadaan. Metsähallituk-
sella, niinkuin kaikilla metsänhoitoamraattimiehillä, on oliut sy-
dämellänsä tuo tärkeä kysymys metsänhoidollisen koetuslaitoksen
toimeensaamisesta, mutta se on, niinkuin yliopiston konsistoori
antamassaan lausunnossa huomauttaa, yhteydessä raetsänhoito-
opetuksen lopuUisen järjestämisen kanssa. On ollut aivan mah-
doton pyytää hallitukselta varoja niiden rakennusten ja laitosten
hankkimiseksi, joita semmoinen koetuslaitos Evolla vaatisi, koska
ei ole tietty, miten opetus on järjestettävä ja kuinka tämä metsän-
hoitokoelaitos on saatava toimeen. Siitä syystä olisi sangen suo-
tavaa, että tässä metsänhoitoyhdistyksen kokouksessa tultaisiin
selville, millä lailla metsänhoitajain opetus on järjestettävä. Tar-
koitukseni ei oUenkaan ole ruveta tässä erikoisseikkoja pohtimaan,
vaan mielenkiinnolla kuuntelen mitä täällä esiin tuodaan. Tah-
toisin ainoastaan, ollen innokas metsänhoidollisen opetuksen yli*
opistoon siirtämisen puolustaja, huomauttaa parista seikasta, joi-
den suhteen minä en millään muotoa voisi yhtyä alustajan lau-
suntoon. Hän lausuu mielipiteenään, esiin tuomatta sille mitään
pohjaa ja minun luullakseni sille ei voidakkaan mitään perus-
tusta tuoda esiin, että metsänhoito-opetus ei sovellu niihin opintoi-
hln, joita yliopistossa harjoitetaan tai jotenkin nun, itse sana-
muotoa kun en muista. Sita mielipidettä vastaan täytyy minun
kuitenkin lausua joku sana, koska ölen vakuutettu että meillä,
samoin kuin muualla, varsin hyvästi metsänhoidollinen opetus
sopii yliopisto-opintoihin ja koska minun mielestäni välttämättö-
män tärkeää on, että metsänhoitajain tieteellinen kehitys koroite-
taan nun korkealle kuin mahdollista. En ollenkaan tahdo ruveta
arvostelemaan sitä alustajan esiin tuomaa mielipidettä, että Evon
metsäopistossa olisi kurssit pitennettävät 4-vuotisiksi, koska se
minusta tuntuu peräti mahdottomalta, enkä myöskään tuo esille
niitä mielipitcitä, jotka tässä ehkä olisi tuotava esille sen johdosta
että alustaja toiselta puolen n^oittii sitä, ett'ei Evolle saa nun ja

nun kvalifiseerattuja opettajia, mutta toiselta puolen ei anna mi-
tään osoitetta, mitenkä voitaisiin semmoiseem syrjäiseen paikkaan
kuin Evo saada riittävässä maärässä tiedemiebiä pitemmäksi aikaa
kiinoiletyksi. Myöskin vain sivutnennen tahtoisin koskettaa sitä
seikkaa, että metsähoidolli seile opetukselle yliopistossa niinun
luuUakseni voitaisiin saada yhtä hyviä demonstratsioonimetsiö
kun mitä EvoUa on. Johan se selviää siitäkin, että Evo sijaitsee
5 peninkulman päässä rautatiestä, jota varjopuolta Helsingillä taas
ei ole, ja matkat eivät siis paljon vaikuttaisi, mutta myöskin hyvin
tarkasti tuntien Etelä-Suomen metsät ölen täysin vakuutettu siitä,että
täällä, lukematta niitä kahta kruununpuistoa, jotka alustaja mai-
nitsi, kaikkialla on paljon metsiä, jotka tarjoovat tilaisuuden ope-
tukseen, niinkuin sotilas- ja siviilivirkatalot, joiden metsät jo 40—
50 vuotta ovat olleet säännöllisen metsänhoidon alaisina, samoin
suuret, erityisen hyvästi hoidetut herraskartanoiden metsät pitkin
rannikkoa ja sisämaassakin. Metsien puutteen takia ei siis mi-
nusta ainakaan ole mitään estettä olemassa.

Hr ordföranden anhöll att, innan man ginge längre i diskus-
sion fä uppläsa en skrifvelse frän tbrststyrelsen af följande ly*
delse :

N:ü 2,522. Suomen Metsänhoitoyhdistykselle.

Kysymys korkeamman metsänhoito-opetuksen järjestämisestä
ajanmukaiselle kannalle, joka kysymys jo kauan on ollut päivä-
järjestyksessä, on vielä ratkalsematta, mutta vaatii kuitenkin pi-
kaisia toimenpiteitä toiseen tahi toiseen suuntaan.

On osotettu niitä vaikeuksia, joita puheenalaisella opetuk-
sella on semmoisella syrjäisellä paikalla kuin Evolla, mihin ei voi
saada riittävissä määrin kiinnitetyiksi täysin kompetentteja opet-
tajia, varsinkin metsänhoidon aputieteissä, eikä myös riittäviä
opetusvälineitä ja jossa kurssin täytyy pysyttää metsänhoitajan
ammattikehitystä varten liian lyhyenä eli ainoastaan 2-vuotisena,
jonka ohessa Evon opistolla on sekin suuri haitta, että oppilaita
voidaan ottaa ainoastaan rajoitettu määrä, jotenka monit joUa
olisi halua antautua metsänhoitoammatin alalle, ei saa siihen tilai-
suutta omassa maassa. Tämä viimeksi mainittu seikka, nimittäin
että metsänhoito-opetus, olojen pakosta, ei ole vapaa, vaikuttaa
epäilemättä laimentavasti ammattikehitykseen, kun nimittäin tar-
peellinen, ammattitietoa kehittävä kilpailu sen kautta tulee eh
käistyksi.

Näiden epäkohtain auttamiseksi on ehdotettu, etta metsän-
hoito-opetus siirrettäjsiin polyteknilliseen opistoon tat yliopisloon.
Sen yliopistoon siirläminen astui ensi sijalle varsinkin senjälkeen
kun yliopistoon on järjestetty maanviljelystaloudeilinen tiedekunta,
johon myös tarvitaan metsänlioidonopettaja ja jonka yhteyteen od
katsottu voitavan yhdistää korkeampi metsänhoidollinen amraatti-
opetuskin. Tämä kysyrays onkin jo ollut yliopiston viranomaisten
käsiteltävänä ja seikkaperäisiäkin elidotuksia on siitä jo tehty.

Tämän järjestelmän eduUisuus ei kuitenkaan ole vielä lähes-
kään vakaantunut yleisessä käsityksessä. Kuten tiedetään on yli-
opiston raiesten puolelta alkanut kuulua ääniä, jotka osottavat että
maanviljelysopetuksenkin yhdistäminen yliopisto-opintoihin tuot-
taa yliopistollemme erinäisiä haittoja ja että sen vuoksi ehkä
olisi syytä taas erottaa mainittu opetus jonkin verran kaukaisem-
paan yhteyteen varsinaisista yliopisto-opinnoista kuin ensin oli
ajateltu. Niinikään on eräitten maanviljelysammattimiesten puo-
lesta lausuttu epäilyksiä siitä maanviljelysopetuksesta, joka yliopis-
tossamme voidaan jarjestää maanviljelysammattimiesten kehitta-
miseksi. Myös on maanviljelysammattimiesten keskuudessa kuu-
lunut ääniä, jotka arvelevat maanviljelysopetuskysymyksen saavan
parhaimman ratkaisunsa, jos perustetaan erityinen korkeakoulu
maatalouden eri haaroja, etupäässä maanviljelystä ja metsänhoi-
toa varten. Vielä on huomattava eräs äskettäin polytekniliisen
oplston opettajakunnasta lähtenyt lausunto että metsänhoito-ope-
tus edullisesti ja help isti voitaisi yhdistää mainittuun opistoon.
Niinikään on ehdotettu metsänhoito-opetuksen yhdistämistä Mus-
tialan maanviljelysopiston yhteyteen. Myöskään metsänhoitomies-
ten kesken ei ole vakaantuneita mielipiteitä vielä lausuttu kor-
keamman metsänhoito-opetuksen lopuUisesta järjestämistavasta.

Luonnollista on että metsänhoito-opetuksen uudesti järjestä-
minen on jossakin yhteydessä korkeamman maanviljelysopetuksen
järjestämisen kanssa ja selvää myös on, että liikanainen hätiköi-
minen metsänhoito opetuksenkin siirtämisessä toiseen paikkaan,
ennenkuin mielipiteet ovat vakaantuneet, voisi saattaa anteeksi
antamattomaan erhetykseen.

Yhteisenä perusteena kaikissa edellä mainituissa ehdotuk-
sissa on vakaumus siitä, että meidän pienellä kansallamme ei ole
Aaraa hajottaa korkeampaa ammattiopetusta erityisiin oppilaitok-
siin, koska näitä siinä tapauksessa ei voi varustaa nun riittävillä
ja hyvillä opettajavoimilla ja opetusneuvoilla ja tieteellisillä ko-
koelmilla, että opetus niissä voitaisi kohottaa suurten sivistys-

kansain ammattioppilaitösten tasalle, mutta että tämä voidaan
saavuttaa ainoastaan yhdistämällä yhteiseen oppilaitokseen sem-
moiset opinhaarat, jotka ainakin osittain voivat hyväkseen käyttää
samoja opelusvoimia, opetusneuvoja, kokoelmia ja kirjastoja. Tä-
män on — ja täydellä syyllä — katsottu koskevan varsinkin kor-
keampaa metsänhoidollista ammattiopetusta» jota opetusta naut-
tivain lukumäära on ja vastedeskin tulee olemaan verraten pieni
ja joka sentähden ollessaan kuten nyt, erlstettynä erikseen muista
samansuuntaisista opinnoista, ehdottomasli joutuu lapsipuolen
asemaan.

Metsähallilus, joka on syvästi vakuutettu siitä, että kor-
keampi metsänhoitoopetuksemme on pian saatava ajanmukai-*
sem malle kannalle, on asiata kiiruhtaakseen tahtonut vedota
maainme metsänhoitoammattikuntaan, jättäen tämän asian keskus-
teltavaksi ensitulevassa Metsänhoitoyhdistyksen kokouksessa. Tä-
hän on nyt sitä enemman syytä, koska Metsähallitus on aikeissa
nyt ja väliaikaisesti edelleen mikäli mahdoUista, parantaa opetus-
mahdollisuutta EvoUa, mutta kaikki tätä tarkottavat toimenpiteet
ovat sovitettavat nun, etteivät ne vaikeuta metsänhoitoopetuksen
uudestajärjestämistä muun opetuksen yhteyteen, kuten esimerkiksi
varojen uhraaminen uusien rakennusten rakentamiseen EvoUe
epäilemättä tulisi vaikuttamaan — ellei ehkä katsota, että Evon
opisto, suuressa määrin parannettuna, voisi vastaiseksi tyydyttää
metsänhoidollista ammattiopetusta. Niinikään kiiruhtaa asiaa se
seikka, että meillä on toimeensaatava metsänhoidollinen koetus-
laitos luonnollisesti tamäkin lähempään tahi etempään yhteyteen
metsänhoito-opetuksen kanssa, jotenka siis tämänkin, verraten
suuria varoja vaativan laitoksen toimeenpaneminen on riippu-
vainen siitä, miten sanottu opetus järjestetään.

Metsähallitus siis pyytää, että tulevassa metsänhoitoyhdis-
tyksen kokouksessa otetaan keskusteltavaksi korkeamman metsän-
hoito-opetuksemme uudesti järjestämiskysymys edellä olevain huo-
maulusten perusteella. Helsingissä, Metsähallituksessa, tammi-
kuun 19 p nä 1906.

P. W. Hannikainen.

G. 0. Timgren.

5 Hr Heikel' Allmänt torde erkännas och medgifvas att
reforraer pä den forstliga undervisningens omräde äro nödvändiga.

100

men olika äsikter räda oni, huru de skola genomföras och om-
fattningen af de reformer, som borde genomföras. Redan nu
finnes rörande den na fräga ett rikt material tillgängligt, men det
är annu icke sammanfattadt sälunda, att det skulle bilda ett ord-
nadt hell. Därför tror jag, att man för att fä denna fräga löst
mäste anlita samma utväg, som vid andra liknande frägor är
vanligt, nämligen att vända sig tili regeringen med anhällan om
tillsättande af en komit6, som skulle upptaga frägan i heia dess
yidd och upprätta ett fuUständigt förslag om de reformer, som
äro behöfliga. Oaktadt det material, som Annes är rikt nog och
en af regeringen tillsatt komit^ sälunda künde tyckas vara onö-
dig« är det i alla fall sä, att de personer, som det künde komma
i fräga att anlita för en privat komit6 oftast äro boende pä sä
olika hall, att man, enligt min äsikt, icke künde af enskilda fordra
den uppofTring af tid och penningar, som det skulle kräfvas för
att fä ett fullständigt program i förevarande fräga utarbetadt.
Därför borde man ej tveka att vända sig tili regeringen med en
anhällan om tillsättande af en komit6. Jag tror ej heller rege-
ringen skall vara obenägen att tillmötesgä föreningen i sädant
syfte, ty om vi tänka pä förhällandena nu och för 20 är t. ex., sä
finna vi, att för 20 är sedan intog skogsfrägan en alldeles undan-
skymd och tillbakaskjuten plats. Nu däremot erkänner man, att
skogsprodukterna utgöra vär förnämsta exportartikel, och att
skogsfrägan är en fräga, som man kan säga par preference stär
pä dagordningen. Därför tror jag icke häller det skall raöta svä-
righeter, om Föreningen gär in tili regeringen med en anhällan
om tillsättandet af en komit^ i antydt syfte. Pä grund af hvad
jag anfört, tror jag, att en Specialdiskussion, som skulle grunda
sig pä referatet, sädant det nu framställdes eller pä de yttranden,
som af tidigare talare gjorts, icke blefve fruktbringande Ämnet
är altför omfattande för att kunna lösas under en kort diskussion.
Det fordras ingäende Studium därtill och fär jag därför ytterli-
gare upprepa mitt förslag om, att Föreningen ville ingä tili rege-
ringen med en motiverad anhällan om tillsättandet af en komite
dock ej nägon allt för stör som finge i uppdrag att gifva utlätande
i saken och upprätta förslag om den forstliga undervisningens
ordnande i landet.

6. Hra Ericsson: ölen pyytänyt puheenvuoroa sen alus-
tuksen johdosta, joka meillä oli tässä tilaisuus kuulla. Pitkä oli
alustus, mutta yhtä tyhjä se oli. Olisi luuUut, että tämmöisessä

101

tiiaisuudessa, jolion on kokoontunut metsänhoitoammattimiefaiä
yliympäri koko iiiaan, olisi saatu kuulla asia eikä sivuasia, ja itse
asia koskee yhtä hyviii metsänhoitolaitosta semrnoisenaan kuin
niinua, sen oppilaitoksen edustajaa. Minä ölen ammattimies, en
raikään nimimaistcri, ja semmoisena minä kuolen. En olisi pyy-
tänyt sananvuoroa alustuksen johdosta, ellei alustaja olisi suoras-
taan vääristellyt asioita nun suuressa määrässä, että ne tarvitse-
vat oikaisua.

Ensiksi raitä tulee opistossa annettuun opetukseen, tiedämme,
että me kaikki opettajat olemine siinä suhteessa ohjesäännön alaisia,
ohjesääntö on meidän lakimme ja sitä me seuraamme. Tässä
laissa määrätään mitä opettaa johtaja ja mitä opettavat opettajat
eikä ole millään tavoin johtajan mielivallassa itse ottaa parhaat
palat ja heittää opettajille huonot, niinkuin alustaja nimenomaan
sanol. Tosin myöntää ohjesääntö sen, että kun ei ole mahdolli-
suutta järjestää qppiaineita opettajain kyvyn miikaan, on tilaisuus
keisarillisen senaatin suostumuksella aikaansaada toinen järjestys,
ja sitä olemme kyllä koettaneet noudattaa. Sillä sanottakoon mitä
tahansa. vaikeudet eivät ole niinkään pienet opetuksen antami-
sessa kuin nykyään ehkä ollaan taipuvaisia luulemaan, ja pyy-
dän anteeksi, että ehkä liiaksikin pitkän ajan käytän selvittääkseni
opetuksen nykyistä tilaa.

Kun opetus 1860-luvulla järjestettiin meidän maassa, nun
tähdättiin paljon pitemmälle kuin miksi opetus sitten kehittyi.
Tunnemme kaikki ne syyt, jotka tähän vaikuttivat. Asiat, jotka
nyt puuttuvat, olivat silloin kaikki edellytettyjä, ja aikomus oli
saada opetus semraoiselle kannalle, että se vastaisi ainakin sen
ajan vaatimuksia jotenkin tä3'dellisesti. Myöskin muistamme,
miten olojen pakosta nämä aikeet jäivät toteutumatta: opisto oli
10 vuotta suljettu, opettajat istuivat siellä ja nauttivat palkkaa,
eikä pidä ihmetellä, jos maa ja hallitus kävivät tyytymättömiksi
semmoiseen asiaintilaan. Niinikään tiedämme, miten oli sitten
aikomus järjestää opetus Mustialaan. Mahdollisesti se olisi onnis-
tunut parenimin. Mutta silloin olisimme olleet samassa kiikissä
kuio nyt olemme. Mustialassahan on sama kysymys kuin meillä
eikä tämä kysymys ole taitanut hyödyttää maanviljelyksen ope-
tusta sen enemmän kuin se on hyödyttänyt metsänhoidon ope-
tusta. Vuodesta 1874 tähän saakka on opetus Evolla viettänyt
kituvaa elämää. Opettajista määrätään ohjesäännössä ainoastaan
johtajalle ja yhdelle opettajalle kompetenssiehdot. Siitä syystä
tuntuu jotenkin kummalliselta, että tässä tilaisuudessa käytetään

102

suorastaao loukkaavia sanoja niistä henkilöistä, jotka lain raukai*
sesti edustavat näitä virkoja. Sanotaan, että on skandaali^ että
aramattimies» joka minä ölen, edustaa metsänhoidon opetusta.
Samanlainen skandaali on olemassa Ruotsissa, Norjassa, Preus-
sissä, kaikissa oppilaitoksissa, joissa johtajat edustavat pääaineita,
eikä heillä ole siinä suhteessa minkäänlaista suurempaa arvoa
kuin mitä meillä on metsänhoitomiehillä. Minä myönnän kyliä,
että on suuri puute, ettei meillä ole semmoisia metsänhoitomiehiä,
jotka voitaisiin asettaa opetuksen etunenään. Mutta mahdollista
on että saadaan. Ei ainakaan alustajalla pitäisi voida oUa mi-
tään erikoista muistuttamisen syytä, sillä hän on myöskin ollut
opettajana Evolla omaamatta minkäänlaista kompetenssia. Väite,
että opetus olisi Evolla järjestetty kielikysymyksen kannalle, on
selvä vääristely, sillä kaikki Evon oppilaat tietävät, että heillä on
ollut oikeus käyttää sitä kieltä, jota ovat tahtoneet. Totta on«
että luennoimme suomeksi, mutta luulen, ettei tähän aikaan enää
voi moittia, jos Hämeen sydämessä, supi suomalaisessa seudussa
kansan kieltä käytetään- Onhan siellä luennoitu ruotsiksikin niinä»
aikoina, jolloin minä ja monet muut herroista olimme oppilaina,
eikä koskaan ainoatakaan moitteen sanaa sitä vastaan kuulunut.
Sen mukaan kuin voin palauttaa muistiin, oli opetuskieli-asia
esillä eräässä opettajakunnan kokouksessa silloin kuin alustaja
oli virkaa tekevänä opettajana opistossa. Siinä kokouksessa alus-
taja ehdotti käytettäväksi yksinomaan ruotsin kieltä, sillä perus-
tuksella että suomen kieli muka on nun vähän kehittynyttä, ettei
sitä voi käyttää. Opettajakunta päätti, että se henkilö, joka edus-
taa luonnontieteitä, saa valita opetuskielensä. Se oli minusta
aivan keskikohta.

Mitä tulee opetuksen järjestämiseen, joka nyt on aivan vält-
tämätöntä, nun täytynee minun siinä suhteessa luoda pieni katsaus
omaan ja muutamiin muihin maihin. Tiedämme, että on ole-
massa kaksi suuntaa, joista toinen edustaa yliopistoa tai rauuta
korken koulua, toinen akatemioita, niinkuin Saksassa. Jos kat-
somme miten viimemainitussa maassa on laita, nun näemme, että
Eberswaldissa, Tharandissa ja Mündenissä toimii kussakin toista-
kymmentä opettajaa. Minulla on ollut tilaisuus nähdä, että aka-
temiassa on ollut encmmän opettajia kuin oppilaita. Nämä aka-
temiat kyllä täyttivät ajan vaatimuksia menneinä aikoina, mutta
ainoastaan hyvin suurilla kustannuksilla. Sitä paitsi on pienissä
valtioissa opetus järjestetty yliopistoihin ja niissä annetaan yhtä
hyviä tietoja, paljon vähemmillä kustannuksilla vain. Siksi ei

103

raeillä ole syytä seurata järjostelmää, josta ei ole mitään tosiasial-
lista etua. Ölen sitä mieltä, että opetus on siirrettävä yliopistoon,
se on kuraminkin suunta, josta ei raillään tavoin voi päästä, ja
ellei päästä yliopistoopetukseen, nun se kysymys on taas tulevai-
suudessa edessä. Mitä siihen tulee. etlä ruvetaan dctaljeeraamaan
mitä kukin opettaja yliopistossa edustaisi, nun ei se kuulu tälle
kokoukseile — riittää, kun sanotaan, että joka paikassa on pidetty
tarpeellisena että on kolnie opettajaa ja ettemme mekään voi
päästä vähemmällä. He edustavat eri aineita, ja mahdoUista on,
että opetusaikaa täytyy jonkun verran sovitella. Minusta on vallan
suotavaa, että tälläinen sovittelu tapahtuisi nun pian kuin suinkin,
siitäkin syystä, että opetusta on vaikea väliaikaisesti järjestää
Evolla paremmalle kannalle, kun sieltä puuttuu tarpeellisia ra-
kennuksia useampia opettajia varten ja muutenkin rakennukset
itse opetuksen antamista varten ovat peräti puutteelliset. Mutta
tämä ei kai ole aivan pian mahdollista, joku aika siihen kura-
minkin kuluu. Toinen kysymys on millä tavoin tämä opetus väli-
aikaisesti saadaan järjestetyksi siksi kun se saadaan siirretyksi
yiiopistoon. Siinä suhteessa luulen, ettei muu keino auta, jollei
Kvolla tahdota tehdä aivan suuria uhrauksia — jotka luonnolli
sesti olisivat ainoastaan väliaikaisia — kuin se, että ne oppilaat,
jotka EvoUe otetaan, saisivat ensin tilaisuuden suorittaa siellä
preliminäärikurssin sekä sitten kaksivuotisen l'akkikurssin yli-
opistossa. Oppikurssin pidentäminen taas nelivuotiseksi on jokai.
sesta, joka puolueettomasti asiaa katselee, kerrassaan mahdoton.
Se edellyttäisi nun suuria laitoksia Kvolla, etta ne eivät vastaist
tarkoitustaan, kun muuten voidaan päästä. Opettajia varten pitäisi
laittaa asuinrakennuksia, niinikään olisi rakennettava laboratori-
oita ja muita semmoisia laitoksia, joila lälänykyä ei Evolla ole.
Minun luullakseni on kysymys metsänhoitoopetuksen järjestämi-
sestä jonkunmoisiin korkeakouluihin, >höjskole^, kuten sen ta-
paamme Tanskassa ja Norjassa, liian aikainen meillä. Metsän*
hoito-opetuksemme vaatii nun pikaista ratkaisua, ettemme voi
odottaa tämmöistä yritystä. Ja kun huomaamme, etlä vliopisto on
valmis vastaanottamaan metsänhoitoopetuksen, niin pian kuin
olot sen sallivat» niin miksi emme käyttäisi tätä hyväksemme?
Minun mielipiteeni on se että metsänhoitoopistot, jotka syntyivät
Forsterin aikana Saksassa, eivät enää vastaa ajan vaatimuksia. Ne
ovat eläneet yli aikansa. Nuorisolla on paljon vaatimuksia, joita
ne eivät voi tyydyttää. ja panna nuoriso neljäksi vuodeksi erä-
maahan on sen surma henkisesti. Niin lyhyt opetusaika kuin

104

suinkin maalla ja suuriii osa oppiajasta yliopistossa — siinä ylei-
nen ajan vaatimus kaikkialla.

7. Hr Grotenfelt: Mötets ärade ordförande framhöll i sina
inledningsord, att flere af de frägor, som föreligga vid mötet äro
af allra största vikt och betydelse för skogshushäilningen i landet
och särskildt för forstraännen. Jag vill ingalunda jäfva hr ord-
föranden i detta uttalande, raen her fä tillägga att flere af de frä-
gor. som föreligger detta möte, tillika är af allra största vikt för
jordbruket Jordbruket stär synnerligen nära alla forstliga frdgor,
och skogshushällningen stär äter nära jordbruket, sd nära, att de
ocksä hvad undervisningen beträfTar borde vara nära förenade.
Uti värt land har man icke beaktat detta, utan man har tagit sig
före t. o. m. det orädet att inrätta en undervisningsanstalt för
skogshushällning pä Kvois och en annan paralellanstalt, den i
landtbruk pä Mustiala Man har därigenom fätt tvä institut, hvilka
icke kunnat utrustas sä, som man hadc kunnat, om man hade
förenat dem sä att säga under samma tak. Nu har den högsta
jordbruksundervisningen fätt tak öfver hufvudet i universitetet
och det har da uppstätt en mycket naturlig fräga om icke den
högsta skogshushällningen ocksä künde anordnas därstädcs- Jag
tror att det vore tili allmänt gagn, om dessa tvä undervisnings-
anstalter skulle i den snaraste framtid bli förenade därstädes.
Jag tror att det skulle vara af vikt för lärarene, alt sälnnda fä
arbeta vid en kombinerad inrättning, dar landtbruks- och skogs-
hushällningsfrägor skulle behandlas sida vid sida. Jag Iror denna
synpunkt att dessa tvä systernäringar skulle fä sä intimt samband
vid den högsta undervisningen som möjligt, jag tror sägcr Jag,
att denna äsikt skulle medföra stört gagn för undervisningen och
sedermera för skogshushällningen och landtbruket i framtiden.
Det skulle ocksä enligt mitt förständ vara det billigaste sättet att
realisera frägan. Det satt, som den ärade referenten framhällit.
det nämligen, att man skulle utvidga F)vois sä att det skulle bli
i alla afsecnden tidsenligt, är enligt min äsikt ctt af de allra dyr-
baraste satten att realisera frägan- Det är sä dyrt att jag tror,
att det skulle öfverstiga värt lands förmäga. Jag tror heller icke,
att det skulle vara tili nytta för den speciella forstundervisningen.
Ty därigenom skulle lärare och elever pä det forstliga omrädet
blifva isolerade icke blott frän landtbruksundervisningen, utan
äfven frän all annan undervisning. Och jag tror att därigenom
skulle underhällas den ensidighet, som jag markt förefinnas hos

105

sädana elever, hvilka ^enom^ätt ett isoleradt institiit pä landet,
icke enbart pä det forstliga omrädet utan äfven pä alla andra.
Det vore säkerligen tili stör nytta om afven den studerande ung-
domen pä landtbrakets och skogsvetenskapens omräde skulle
under den tid de äro mest mottafjliga för intryck fä vara till-
sammans med studerande ungdora pä andra omräden och röna
inflytanden af dem och af andra bildningsanstalter. Jag tror att
vi pä det sättet skulle fä icke blott skickliga specialister och forst-
män, utan äfven mera vakna medborgare. Och det vore ändä
kanske den största nyttan af en sädan anordning.

H. Hr Borenius: För min del är jag af den, som det vill
synas, gamnialmodiga äsikten, att den forstliga undervisningen
bäst tillgodosesi om eleverna bo i närheten af skogen. Jag är
det hufvudsakligast af samma skäl, som referenten. Jag kan icke
heller ßnna, att nägra bindande skäl blifvit anförda emot att för-
lägga institutet i en skogstrakt. Jag hade visserligen varit vida
lyckligare, om forst institutet frän första början blifvit förenadt
med Mustiala. Af största vikt anser jag cmellertid, att dennä
fräga sä snart som niöjligt afgöres. Da den nu emellertid är frän
är tyckes tänjas ut, utan att komma tili afgörande, ber jag fä
understöda hr Heikels förslag om en anhällan hos Hegeringen
om nedsättande af en komit6 för saken.

Det finnes en fräga, som visserligen icke direkt hör hit, men
som jag dock i detta sammanhang vill beröra med nägra ord,
nämligen fräga n om det forstliga försöksväsendet. Jag kan icke
förstä, hvarför det föreslagits, att denna fräga skulle uppskjutas
tills undervisningsfrägan blifvit afgjord. Den är ju en fräga, som
är sä oberoende däraf, att den när som halst kan sättas i gäng
och ledas frän läroverket. Förlägges ledningen tili Helsingfors,
skulle den äfven skiljas därifrän. Da jag uttalade mig för, att
den forstliga undervisningen skulle om möjligt bibehällas i en
skogstrakt, var det naturligtvis under förutsättning, att läroverket
skulle förändras och lärarekrafterna ocksä mer eller mindre ock
att äfven undervisningen i alla afseenden skulle bedrifvas inten-
sivt. Men hvad som är viktigare an att frägan diskuteras är efter
är, är att den kommer tili slutlig behandling. Jag understöder
därför hr Heikels förslag.

9. Hra Grönuall: Pyydän saada yhtyä sähen mielipitee-
seen, joka kannattaa korkeamman melsänhoidon opeluksen siirtä

106

niistä yliopistooD. Minusta tuntuu opetuksen siirtäminen yliopis-
toon nun peräti selvältä, että se on tapahtuva ennen pitkää. Sen
kautta tulisi nimittäin tietopuolinen ja käytännöllinen opetus eroi-
tettavaksi toisistaan, ja se on minusta erittäin tdrkeä yliopistoon
siirtämistä puoltava näkökohta. Mutta sitäpaitsi on aivan selvä
asia, että tarvitsemrae — ja tarvitsemme pikaisesti — raetsanhoi-
dollista koelaitosta. Joka vuosi, joka kuluu ilman semmoista lai-
tosta, on kerrassaan skandaali — koska nyt kerran tällaisia sa-
noja täällä on kuultu tänään käytettävän. Niinikään on minusta
aivan selvää, ettei koelaitosta voida yhdistää Evoon, siitä syysta
että niillä arvoisilla virkamiehiliä, jotka siellä ovat, on muuta
tekemistä, eivätkä he sitäpaitsi ole edes tiedemiehiä. Minun ym-
märrykseni mukaan olisi onnellista, jos samalla kun korkeampi
opetus siirretään, saataisiin tiedemiehiä tällekin alalle. Mitä tulee
siihen, että komitea eli valiokunta asetettaisiin pohtimaan tätä
asiaa, nun en tahdo olla sitä vastaan, mutta katsoisin, että siinä
tapauksessa olisi Metsänhoitoyhdistyksen itsensä se asetettava ja
korkeintaan pyydettävä vain avustusta hallitukselta, jos se katso-
taan tarpeelliseksi. Muuten tahtoisin olla sitä mieltä, että alus-
taja liioitteli koko joukon puhuessaan nun hyvin Evon entisyy-
destä kuin myös siitä millainen se tällä haavaa on. Monessa
kohden yhdyn herra Hannikaiseen ja vallankin herra Ericsson'in
mielipiteeseen korkeamman opetuksen suhteen.

10. Hra Juselius: Ne, jotka ovat puolustaneet Evon opis-
ton siirtämistä yliopistoon, ovat yleiseen otettuna jotenkin esiin
tuoneet ne mielipiteet, jotka minäkin olisin esittänyt, ja ölen siis
kaikin tavoin niiden joukkoon kuuluva, jotka puolustavat metsän-
hoito-opetuksen siirtämistä yliopistoon mitä pikimmin. Tahtoisin
erittäin varteen otettavana näkökohtana vielä huomauttaa, että
metsänhoitoammatin alalla esiintyneet, ikäänkuin harhaan joutu-
neet virkatoverit ovat enimmäkseen olleet semmoisia, jotka ovat
ensin maanneet yliopistossa, sitten pyrkineet raetsänhoidon alalle
ja syrjäisessä opistossa Evolla sitten ikäänkuin pakosta saaneet
suoritetuksi kurssinsa sekä päässeet alalle, johon heidän ei olisi
tuUut kuulua, ollen ikäänkuin häpeänä koko metsänhoitokunnalle.
Jos metsänhoidon opetus yhdistetään yliopistoon tai jos se väli-
aikaisesti järjestetään, niinkuin herra Ericsson on esittänyt« min
minun luullakseni sellaiset ainekset jo sillä karsitaan joukosta
pois. Senkin vuoksi erittäin kannattaisin sitä menettelytapaa.
Mitä taas tulee siihen, että asetettaisiin komitea tätä asiaa pohti-

107

niaan, nun sitä varten on jo ollutkin muuan komitea, suuri metsä-
komitea, joka on hyvinkin laajalti asiaa raiettinyt ja perustellut
ja toiseksi on meillä jokaisella ollut käsissamme yliopiston kon-
sistorin asiasta esittdmä mietintö. Minä senvuoksi puoiestani vas-
tustan komitean asettamista; se ei hyödytä mitään, viivyttää vain
vuosikausia asiaa. joka olisi mitä pikiramin saatava perille aje-
tuksi. Jos komitean asettamisella on tarkoituksena saada selväan
esitetyksi Metsänhoitoyhdistyksen kanta asiassa,niin sellaista pientä
väliaikaista komiteaa kyllä puolustan, koska se on mielestani pai-
kallaan, mutta komiteaa« joka vuosikausia istuu pohtiraassa asiaa,
josta jo konsistorit ja muut ovat lausuntonsa antaneet, pidän
joutavana.

11. Hr Klfuing: Det har anförts mänga skäl mot mitt an-
ilragande. Jag vill i korlhet beröra nägra af de anmarkningar,
som gjorts.

Hr Hannikainen har anfört, att endast vid universitetet den
högre undervisningen künde nä den utveckling, man mäste för-
utsätta hos densamma. Jag tror polytekniska institutet är et!
bevis pä, att äfven utanför universitetets murar en hög utveckling
kan komma tili stand. Hvad äter pästäendet om att det skulle i
Helsingfors närhet Annas m^'cket lämpliga skogar att disponera
för undervisningen, sä vill jag ifrägasätta detta specielt pä den
grund, att jag anser att lärarekären borde ha dispositionsrätt
öfver dessa, ätminstone för anställande af sina undersökningar
och för utförande af försök. Jag tror icke, att man kan fä en
sädan dispositionsrätt tili de skogar, som vore lämpliga i södra
Finland pä större gärdar.

Hvad sedan frägan om tillsättandet af en komite vidkom-
mer, sä anser jag, att frägan blifvit sä pass raängsidlgt belyst att
det knappast vore af nöden, att en sädan komite skulle komma
tili stand. Jag fruktar att frägans lösning därigenom alltför myc-
ket skulle komma att fördröjas-

Hvad sedan direktör Ericssons anförande vidkommer, sä
medgaf han, att lärarekären kan reglera undervisningsämnenas
fördelning, och vill jag därför fräga, huruvida nägot slags försök
i den riktningen gjorts hos Regeringen frän lärarekärens sida i
form af nägon hemställan. I öfrigt kan det icke undgä min upp
märksamhet, att man icke försökt vid institutet anställa personer,
som onekligen skulle lämpa sig för lärareverksamheten och som
skulle ega naturvetenskaplig underbyggnad. Hvad slutligen direk

108

töi' Kricsscns anförande om spräket beträffar och det yitratide
jag skulle fällt, om jag icke hörde orätt hvad angär lärarekoüe-
gium. sä kan jag icke päminna mig, att jag skulle fällt nägot sä-
dant yttrande, soin att mitt förslag om spräkets användning vid
den naturvetenskapliga undervisningen skulle berott därpä att
finska spräket icke var tillräckligt utveckladt. Jag har väl yrkat
pä svenska spräkets användande vid den naturvetenskapliga un-
dervisningen, men jag gjorde det pä den grund, att jag markte,
att man helt och hallet ville uttränga svenska spräket, och erae
dan jag förfäktar svenska spräkets rätt. Man har anfört tili stöd
för en total förßnskning, att institutet beflnner sig i hjärtat af
Tavastland. Vid den högre undervisningen kan detta icke komnia
i fräga, utan bor det spräk, pä hvilket respektive Inrare kunna
bättre uttrycka sig, anvundas.

I öfrigt synes mig, som man icke skulle framfört näg^ra
skäl för universitetsundervisningens företräde framför en under-
visning förlagd tili en kombinerad högskola i Helsingfors. Här
har af en ärad talare anförts det samförständ, som skulle kunna
komma tili stand emellan eiever, hvilka idka studier pä oiika
närstäende kumkapsgrenar och har det onekligen stör lietydelse.
men bevisar ingalunda. att universitetsundervisningen skulle ha
företräde framför undervisningen vid en kombinerad akademi.

12. Hr XutumcUn: I likhet med referenten anser jag det
vara af stör betydelse. att eleverna vid en forstläroanstalt äro i
tillfalle att i den närmast omgifvande skogen erhälla praktisk
äskädning af hvad de teoretiskt inhämtat. I denna sak anser jag
det vara anmärkningsvärdt, att den forstliga undervisningen i ut-
landet meddelas endast vid tvenne universitet. och att man ifrän
universitetet i Berlin öfverfört den forstliga undervisningen tili
ett forstrcvir, som sedermera ombildats tili akademi. Det har
tidigare blifvit anmärkt, att elevernas utbildning vid Evois vore
allt för litet vetenskaplig. Jag Iror att om man öfverför den forsl
liga undervisningen frän Evois tili universitetet. skall det mä-
^ hända bli ett motsatt förhällande, d. v. s. all den prakliska utbild
ningen blir alll för Uten. Pä en praktisk bana. som forstbanan
är, är dcl ändock af vikt, att Ijänstemannen jämle vetenskaplig
utbildning har en öfvervägande eller ätminstonc nägot öfver\ä
gande praktisk utbildning. Del är min uppfaltning i denna fraga.
for hvilken det ju finnes skäl och motskäl pä hvardera sidan.
Da nu för öfrigt framstäende auktoriteler i ullandel icke kunnat

109

Icoiuma pä det klara med fördelarna af den högre forstliga under-
visningens meddelande vid universitetet eller forstakademii synes
niig, att vi hos oss för tidigt tagit ihop med denna fräga. Med
afseende därpä häller jag ocksä före, att det hos oss vore det
lämpligaste, att fortsättniogsvis, ätmtnstone tillsvida, den forstliga
undervisningen skulle meddelas pä Evois forstinstitut, och att
lärarene därstädes säledes skulle tili behöfligt antal ökas. Under-
visningen borde äfven sä anordnas, att äfven de svenskatalandes
intresscn blefve tillgodosedda. Hvad frägan om undervisnings-
tiden beträlfar, sä tror jag, att vi künde nöja oss med hvad man
i Sverige har i det afseendet, d. v. s. en treärig kurs.

13. Hra Cajander: On ehkä sopimatonta minunyhtenä
nuoremmista läsnäolijoista, joka vielä toistaiseksi ölen oppilaana
Evolla, lausua mielipiteeni, mutta koska minulla kuitenkin on
ollut sen ohessa tilaisuus antaa opetusta sekä yliopistossa että
myös Evon metsäopistossa, ölen usein tuUut verranneeksi näitten
laitosten valo- ja varjopuolia toisiinsa, ja ehkä minun sen joh-
dosta sallitaan lausua muutamia sanoja.

Kun tulin Evon metsäopistoon, tulin siinä aprioorisessa va-
kaumuksessa, että opetus olisi sieltä siirrettävä. Ja kuta enemmän
ölen perehtynyt sen elämän rientoihin ja opetusjärjestykseen, sitä
enemmän on tämä vakauraus minussa varmentunut. Ja monesta
syystä. Pääsyynä, miksi Evo ei mielellään voi kehittyä sellaiseksi,
että se todella vastaisi ajan vaatirauksia, on, että se on kaukana
erämaassa, pitkän matkan päässä muusta sivistyskeskuksesta. Se
vaikuttaa ensin, että on vaikea saada sinne kelvollisia opetusvoi-
mia. Opettajat ja heidän perheensä ovat pakotetut tyytymään
siihen seurapiiriin, joka Evolla on tarjona, he eivät saa vapaasti
valita sitä, ja se on seikka, joka tulee siinäkin tapauksessa, että
itse opetusaineet voidaan opettajien kesken jakaa sopivammalla
tavalla kuin nykyjään, aina vaikuttamaan, että sinne on vai-
keampi saada päteviä opettajia kuin pääkaupunkiin. Ja sama seikka
vaikuttaa epäilemättä myös oppilaisiin nähden. Pää-osa eteväm-
piä oppilaita harjoittaa opintojaan yliopistossa ja vasta viime
tingassa turvautuvat he semmoiseen laitokseen kuin Evo, ja että
se ei voi olla meidän raetsävirkamiestemme eduksi, on epäile
mättä selvää. Toinen seuraus tästä Evon etäisestä asemasta on,
katen sanottu, se, ettei sinne saa tarpeellista määrää opettajia.
Täällä pääkaupungissa voidaan aina sivuaineillekin saada täysin
kompetenttejä opettajia, Evolla täytyy sa malle henkilöUe, joka

110

opettaa sivuaineita, yhdislää suuri joukko aineita, joita hän ei vof
hallita. Mika myös puhuu Evoa vastaan on se. että siellä on
joskin ei voittamatonta niin kuitenkin sangen vaikea harjoittaa
tieteellistä työtä. Siihen puuttuvat tarpeelliset edellytykset. Ensin
kirjasto. Onhan siellä kirjasto ja miksei sitä voitaisi kartuttaa,
mutta missään tapauksessa ei sitä voida suurentaa siinä määrin
kuin yliopistossa. Tosin toistaiseksi ei yliopiston kirjastossakaan
ole metsätieteellistä kirjallisuutta, mutta mikään vaikeus ei liene
sinne hankkia sitä. Kaikissa muissa apuaineissa on sensijaan
riittävästi kirjoja. Sitten tarvitaan opetusvälineitä ja ennen kaik-
kea laboratoorio. Ajan mukaisen laboratorion järjestäminen kau-
kana erämaassa on jotenkin vaikeaa, Jos sinne tahdotaan vesi-
johto, kaasujohto ja muut ajanmukaiset mukavuudet Kyllähän
ne tietysti voi laittaa, mutta ne tulevat sangen kalliiksi. Tämä
kaikki tekee, että opettajat, jos heillä olisi kykyä ja tahtoakin^
eivät voi harjoittaa suurempaa tieteellistä työtä, ja kuitenkin täy-
tyy myöntää, että maamme korkeimman metsänhoito-opetuksen
kehittämisen takia tieteellistä työtä tulisi harjoittaa, jos mieli tällä-
kin ajalla pysyä ajan vaatimusten tasalla. Saraa on tietysti oppi-
lasten laita. Evon opiston tehtävä on valmistaa etupäässä virka-
miehiä. Mutta on erinomaisen tärkeää, että nämä vastaiset virka-
miehet myös harjoittavat tieteellistä työtä, ja sopivin paikka, roissä
ensimäinen alku tähän tieteelliseen työhön heihin istutetaan, oi>
epäilemättä opisto. Jos sitä ei siellä istuteta, niin hyvin vaikeaa
on perästäpäin sitä harrastusta luoda. On hyvin tärkeää että
metsä-virkamiehistömme harjoittaisi vieläkin suureramassa määrin
kuin tähän asti tätä tieteellistä työtä, sillä onhan tunnettu asia^
että meidän metsätieteemme on suureksi osaksi lainalapsi ulko-
mailta. Eiköhän sitä olisi itsenäisemmälle pohjalle perustettav»
kuin tähän asti?

On mainittUj että opetukselle olisi etua metsän läheisyy-
destä. Ei ole tietääkseni lähemmin selitetty sitä väitettä, mitä
hyötyä metsän likeisyydestä oikeastaan on. Ne, jotka ovat vas-
tustaneet yliopistoon siirtämistä, huomauttavat kuten kysymyksen
pohjustaja, että on tehtävä niinkuin Evolla, käytännöllisiä töitä
ja ekskursiooneja metsässä, ja tämän takia pitävät metsän lähei-
syyttä välttämättömänä. Tietysti voi metsä, kun se aina ympäroi
ihmistä, jonkun verran vaikuttaa, mutta, mikäli omaan kokemuk-
seeni luotan, on sen vaikutus sangen pieni. Mutta ekskursiooneja
voidaan yliopistosta tehdä yhtä hyvin kuin Evolta, varsinkin^
pitempiä ekskursiooneja, jotka käyvät eri osiin maata ja jotka

111

nun ollen tarjoovat enemmän oppimista kuin sellaiset, joita teh
dädn pitkin vuotta samaan kruuuunpuistoon, jota oppilaat ovat
jo kymmenesti ennen nähneet. Jos vertaa tuollaisissa maalais-
instituuleissa ja yliopistossa annettavaa opetusta toisiinsa, nun on
myös epäilemättä otettava haoroioon, että se näissä instituuteissa
eil opistoissa on kurssilukua; yliopistossa taas ovat luvut vapaat.
Rurssiluvulla on tietysti se hyvä puoli. että voidaan tarpeellisen
lyhyessä ajassa opettaa tarpeellinen määrä virkamiehiä. Mutta
Tfihemmin lahjakkaat oppilaat tulevat enemmän tai vähemmän
hutiloimalla valmiiksi, ja ne taas, jotka ovat ahkerampia, joutu-
vat opistossa odottelemaan toisten valmistumista ja se tietysti
vaikuttaa sangen lamauttavasti heidän intoonsa. Sitäpaitsi on
yliopistossa tilaisuus suorittaa tutkinnot milloin tahansa, seikka,
joka on epäilemättä eduksi niille, jotka ovat etevämpiä ja tahto-
vat pikemmin valmistua. Tietysti Evollakin voitaisiin asiat jär-
jestää tähän suuntaan, mutta vaikeuksia tulisi olemaan. Eräs
seikka, joka ehkä on verrattain mitätön, mutta joka voi vaikuttaa
tässä asiassa, on että kurssiluvuissa useimmissa tapauksissa oppi-
laat ovat velvolliset kuulemaan kaikkia luentoja. Tämä vaikuttaa

— ölen ainakin omasta kokemuksestani ollut sen huomaavinani

— ettei opettaja tute nun täydellisesti valmistaneeksi luennoitaan
kuin Jos tätä velvollisuutta ei olisi olemassa. Hän luennoi näet
joka tapauksessa täydelle huoneelle. Yliopistossa sitä vastoin, Jos
luennot käyvät huonosti, ei kuulijoita tule, ja jos opettaja jonkun
kerran luennoi puolelle huoneelle, nun kyllä siitä on se apu, että
hän mieluumrain rupee pitämään parempia luennoita ja siitä taas
un hyötyä sekä luennoitsijalle että auditoriolle.

Voisin esittää monta muuta seikkaa, jotka puhuvat yliopistoon
siirtämisen puolesta, mutta riittäkööt nämät mainitsemani. Mitä
Sitten tulee koelaitokseen, josta tämän kysymyksen yhteydess^ on
otettu puhe, uskaltaisin lausua omana vaatimattomana mielipi-
teenäni, että koelaitos tehtäisiin riippumattomaksi opistosta. Se
voitaisiin perustaa silloin heti, eikä tarvittaisi ottaa huomioon sitä
onko opisto Evolla, Mustialassa tai missä muualla tahansa.

14. Forstmästar Heikel: Jag bad om ordet för att bemöta
de invändningar, som gjorts emot mitt förslag om nedsättande af
en komit6. Man har sagt att komit^arbete vore längsamt, och att
flere är skulle förgä, innan det blefve färdigt. Jag tror detta icke
blefve fallet. Materialet är rikligt; det behöfver blott samlas, och
de nödiga konseqvenserna dragas Ett förslag borde säledes lätt

112

kunna fäs tili st&nd (^enom en koinite. Vidare har man sagt, att
oiu det skall yara en komite, den bör tillsättas af Forstförenin-
gen. Det finnes intet hinder härför. Jag tror tvärtoin Regeringen
skulle vara beläten om i förslaget, som eventuelt skall insändas,
ett antal lämpliga personer nämdes. Specielt vore det nödvän-
digt att tillsStta en komite, emedan jag tror, att man hvarken vid
detta eller nägot annat möte kan komma tili deßnitivt beslut.
Just för att ändtligen komma tili ett sädant, tror jag, att man
borde fä en komite tillsatt, som behandlade frdgan i heia dess
vidd. Om det vore pä frivillighetens väg, som komit^n arbetade,
künde det hända att de lämpliga personerna skulle befinna sig
pä olika orter af landet. De mäste afstä frän vissa af sina nor-
mala arbeten, och vid sädant förhällande mäste staten komma
emellan med sitt understöd och bereda ledamöterna ersättning
för den tidsförlust de underkasta sig. Jag förordar därför ytter-
ligare tillsättandet af en komite för lösning af frägan.

15. Hra Ericsson : Tohtori Cajander jo kerkesi pääasiassa
sanoa sen mitä minä olin aikonut sanoa. Pyydän kuitenkin huo*
mauttaa eräästä asiasta, jota on pidetty vallan tärkeänä, kun on
puolustettu opetuksen siirtämistä erityiseen oppilaitokseen. On
nimittäin sanottu, että silloin voidaan olla cnemmän yhteydessä
metsän kanssa, yhteys on välitön. Tätä mielipidettä kuulee sekä
ulkomailla että meillä. Minä kuitenkin luulen, että meillä on tämä
mielipide lainalapsi, sillä, kuten tunnettua, meillä annetaan talvis
aikaan pääasiassa teoreettista opetusta eikä silloin ole tilaisuutta
tehdä luentoja valaisevia ekskursiooneja. Sita paitsi talvella ei
ole muuta nähtävää kuin harsimis-aloja eikä niitäkään ole kovin
paljon, Evolla ei ollenkaan. Pienet asiat eivät ylimalkaan tule
nun paljon kysymykseen kuin luulisi. Kesällä taas ollaan muu-
alla, pitkät matkat opistosta, ja ne ekskursioonit voidaan yliopis-
tosta tehdä helpommin kuin Evolta, joka on pitkän matkan päässä
rautatiestä. Täten siis tämä tärkeänä pidetty asia, jolla on puo-
lustettu opiston pysyttämistä metsän läheisyydessä, ei meikäläi-
sissä oloissa vaikuta niinkään paljon. — Sitten eräs toinen seikka.
Alustaja teki minuUe suoranaisen kysymyksen, onko Evon opet-
tajakunta millään tavoin koettanut jakaa opintoja. Siinä suhteessa
OD minulla tilaisuus mainita, että metsänhoitaja Peurakoski, joka
tietääkseni on kemisti ja tavallaan omaa teknoloogisella osastolla
tarvittavat pätevyysehdot, on koko ajan opettanut teknologiaa va-
paaehtoisesti hänen ja minun välilläni tehdyn sopimuksen nojalla,

113

kun minä olisin ohjesäännön mukaisesti velvoUinen teknologiaa
luennoimaan. Sen sijaan ölen minä antanut opetusta metsän.
arviolaskussa, jonka ainakin nuorempi metsänhoitajapolvi on tun-
nustanut tärkeäksi aineeksi ja jota ei opistossa opetettaisi, jollei
johtaja olisi sitä ylimääräisenä aineena opettaakseen ottanut.
Ennenkuin opetuksen voi tällä tavoin järjestää, on siitä tehty eh-
dotus alistettava senaatin hyväksyttäväksi. Kun nimittäin opiston
kaksivuotinen programmi lähetetään senaatin vahvistettavaksi, on
sünä mainittu miten opetus järjestetään seuraavaksi opetuskau-
deksi. Niinikään on opettajakunta hankkinut opettajan maan-
laatuopissa, kemiassa ja mineralogiassa, ja on viime aikoina opis-
toon saatu sellainen henkilö, joka on täysin kompetentti tällaisia
aineita representeeraamaan.

Lopuksi iahtoisin vielä ylimalkaisesti huomauttaa, ettei
kukaan ole herkempi kuin minä tunnustamaan, että puutteelli-
suuksia on opetuksessa EvoUa, mutta toiselta puolen, että nyky-
aikana ollaan k3'vin herkkiä myöskin moittimaan, on olemassa
moitteen halua, johon ei ole oikeaa perustaa. Niinpä on »Metsän-
ystävässä» näkynyt erilaisia moitteita. Moititaan sitä, ettei opis-
tossa valraisteta tiede-, vaan virkamiehiä: Toiselta puolen on opis-
ton tarkoitus juuri valmistaa hyviä virkamiehiä, toiselta puolen
väitetään koko metsänhoitomme osoittavan, että opetus Evolla on
onttoa. Tällaiset rauistutukset koskevat hallinnollisia asioita, jotka
eivät ole missään loogillisessa yhteydessä opiston opetuksen kanssa,
ja muuten todistavat, että ne, jotka ottavat tällaisia moitteita teh-
däkseen, eivät ole tulleet ajatelleeksi opiston asemaa. Sillä eihän
opisto voi toiniia muulla tavoin kuin miten sen ohjesääntö sallii
ja määrää, ja kuten tunnettua, on tämä ohjesääntö hyvinkin ahdas.
Mitä muuta siellä tässä suhteessa voidaan aikaansaada, se aikaan-
saadaan erityisestä esityksestä-

16 a. Professor HindeU: Ehuru icke medlem af löreningen
har jag tagit mig friheten be om ordet i denna fräga, hvilken för
mig synes vara af största betydelse. Det är hufvudsakligast i
frägan om valet mellan staden och landsorten jag ville yttra mig.
Man har anfört att i denna fräga framstäende auktoriteter i ut-
landet stä pä en tvekandc Ständpunkt, och att i Tyskland fiere
hithörande anslalter äro förlagda pä landet. Jag vill päpeka, att
sä icke är fallet allestädes. Ty utom Tyskland finnes österrike,
Schweilz och Wiirtenberg. Det finnes visserligen flere universitet
pä landet, men da de varit förlagda i staden har man ej funnit

114

nägon anledning alt därifrän flytta dem ut i skogen. Da sälunda
ingen väsentlig skillnad finnes, som vore afgörande för frägan om
undervisningens förläggande tili ena eller andra stallet vill det
synas, som om orsakerna tili förläggandet i de särskilda fallen
varit mera af lokal art. Jag tror ocksä, att dessa lokala för-
hällarden och omständigheter kunnat i mänga fall värka pä lös-
ningen af frdgan i utlandet annorlunda, an de komma att värka
hos oss. I detta afseende tillater jag mig framhäila utöfver hvad
som redan blifvit uttaladt om förmänen, att ha undervisningen i
närheten af skogen, att denna förmän ställer sig helt annorlunda
hos oss an i sydligare länder. Vi hafva dessutom helt annor-
lunda kommunikationsförhällanden och hvad beträffar Evois,
hafva vi särskildt oiyckliga kommunikationsförhällanden. Det
finnes sälunda Inga värkliga, väsentliga skäl, som tala för att
hafva forstudervisningen pä landet. Häraf blir konklusionen den,
att undervisningen borde förläggas tili Helsingfors. Beträffande
doktor Cajanders andragande, har jag icke mycket att tiliägga.
Jag skulle vilja formulera hans äsikt pä ett satt som vore mera
släende. Jag har ingalunda den inskränkta syn pä saken, att jag
tror, att vetenskapligheten icke skall kunna existera utom uni-
versitetets murar. Men jag vill framhälla att vetenskaplighet hos
läraren är ett oundgängligt vilkor och att lärare, som skola fara
tili ödemarken skola vara alldeles särskildt utrustade för att kunna
bibehälla sin vetenskaplighet och förkofra densamma. Jag säger
icke, att det är omöjligt, men det är svärt Jag talar af erfaren-
het. Detta gäller den vetenskapliga kvaliteten hos läraren i hän-
delse undervisningen förlägges pä landet.

De gynsamma förhällandena i en universitetsstad som Hel-
singfors, dar man har icke blott bibliotek och vetenskapliga in-
rättningar, utan äfven en lifgifvande beröring med vetenskapsmän
pä olika omräden, värka främst, att det vetenskapliga lifvet kan
upprätthällas och förkofras. Lifvet i en universitetsstad värkar
äfven i annat afseende lifgifvande, nämligen pä utbredandet af det
vetenskapliga intresset. Borta i ödemarken är det svärt att bilda
skola och utbilda efterträdare, som fortsätta ens arbete. Detta är
synpunkter, som jag anhäller om att fä lägga herrarne pä hjärtat,
da de icke blifvit framställda frän annat hall. Hvad sedan ytter-
ligare vidkommer den vetenskapliga sidan af saken ville jag äfven
särskildt för min del understryka, att det synes vara ett oefler-
gifligt behof för vär skogshushällning att fä vetenskapsmän som

115

arbetare pä detta oniräde, och att de kunna bibehällas i denna
värksamhet och med friska krafter.

En annan fördel af lifvet i en stad, är beröringen niellan
olika studerande. Denna omständighet framhöils redan af hr
Grotenfelt. Huru liigifvande den värkar pä deras studier och
deras arbeten, vill jag endast i förbigäende päpeka. Kort sagdt
det ßnnes en niängd motiv för undervisningens öfverförande tili
staden. Det är ingalunda af principiella skäl, som jag vill förorda
att den skulle förläggas tili universitetet. Ty jag gär sä längt, att
jag anser, att en särskild fackskola> dock icke en isolerad, utan
i förening med ett landtbruksinstitut äfven skall kunna funktio*
nera pä ett satt som tillgodoser undervisningens säväl vetenskap-
liga, som praktiska behof. Den gör det dock icke under andra
vilkor. an att dess Organisation och värksamhet blir sädan som
universitetets och med den frihet universitetet har. Da det emeller-
tid är svärt att inrätta en sädan anstalt, har jag förordat uni-
versitetet, och de akter universitetet afgifvit i denna fräga fram-
gär, att för densamma förefinnes ett lifligt intresse hos uni-
versitetet.

Frägan om den högre landtbruksundervisningen stär denna
fräga mycket nära, och de borde därför behandlas tillsammans.
Om sedan tiden visar, att det vore nyttigt att skilja de olika sin-
gen, af undervisning frän hvarandra, ja, da mä det ske. Men da
har forstundervisningen äfven fätt bade de vetenskapliga tradi-
tionerna, som äro af sä stört värde, och äfven en Organisation,
som man icke kan taga bort och ersätta med en mer byräkratisk
Organisation af den högsta undervisningen. (Bravorop !)

16 b. Hr ßorenius: Det har af doktor Cajander uttalats
tvifvelsmäl om en vistelse i skogen alls är tili nägon nytta. Detta
har pä det högsta förvänat mig. Ty om jag tänker pä min egen
elevlid vid Evois, sä nog var det vistelsen i skogens närhet, som
gjorde, att man flck en riktig uppfattning om sina studier. Da
var det fjällen föllo frän ögonen. Jag häller därför före, att det
är en stör fördel för ett forstligt lärovärk, att det har ett revir
sädant som Evois. Det vore visserligen bögst önskligt att det
läge närmnre kommunikationerna. Men ä andra sidan har icke
den fördel Evois har af sitt revir blifvit tillgodonyttjadt. Hvad
beträtfar det professor Hindell framhällit, att forstinstitut mängen-
städes i Vitlandet bibehällits i städerna, vill jag anmärka, att fler-
talet af dessa städer äro omgifna af skogar, och att flere af lära-

116

rene vid dessa institut tillika äro förvaltare af revir. Om jag
tänker pä Eberswalde och andra, sä begagna de sig tili fullo af
det tillfälle tili demonstrationer, som de hafva att tillgä. I Ebers-
walde företages hvarje vecka äret om exkursioner tili skogen.
Det är icke blott sädana exkursioner att man vandrar omkring,
utan det är fuUständiga föreläsningar med begagnande af det om-
gifvande reviret som äskädningsmaterial. Läraren väljer ut den
bästa plats, som egnar sig . för föredrag och han bereder och
häller sin föreläsning med tillämpning pä den omgifvande skogen,

Efter det en gäng blifvit fräga därom, ehuru det visserligen
icke har mycket med denna fräga att göra, vill jag nämna, att de
praktiska öfningarna i mätning och skogtaxation icke de häller
blifvit fuUständigt tillgodogjorda, vare sig pä Evois eller i andra
trakter af landet. Om eleverna öfverlämnas fuUständigt ät sig
själfva är det alls icke det samma, som om läraren dagligen föl-
jer med dem och gor dem uppmärksamma pä det ena eller det
andra. Hvad sedan jämförelsen mellan jordbruket och forst*
väsendet angär, sä kunna de icke häller fuUständigt jämföras.
Hvad jordbruket angär ßnnes det pä mänga hall redan fram-
stäende jordbrukare pä egendomar, af hvilka man kan begagna
sig som demonstrationsmaterial. Men i forstligt afseende hafva
vi icke motsvarande skogar i närheten af Helsingfors, dit exkur-
sioner med fordet kunna företagas. För min del vidhäller jag pä
dessa skäl och äfven pä andra fortfarande, att det vore nyttigt,
om forstinstitutet förblifver förlagdt tili en skogstrakt Men hällre
an att detta olidliga tillständ bibehälles, vill jag gä in pä att det
flyttas tili Helsingfors, men da med förbehäll, att en eltärig prak-
tisk kurs, mähända just pä Evois, fordras. Ty detta anser jag
absolut nödvändigt, om undervisningen i skogshushällningens olika
delar skall bli tili nytta.

Jag her ännu fä tillägga nägra ord, med anledning af det
Professor Rindeli just yttrade i frägan om lärarens värksamhet.
Jag tror att det är af vikt äfven för läraren, att han kan vistas i
skogen. Professor Rindells framstäende värksamhet pä agrikultur-
kemins omräde är känd; jag tror dock att hans vistelse pä Musti-
ala, dar han dagligen var i tillfälle att se jordbruk pä nära hall,
har haft ett ofantligt inflytande pä hans vetenskapliga värksam-
het. Jag tror icke hans värksamhet hade blifvit densamma, om
han omedelbart flyttat tili Helsingfors.

17. Hra Grönvall: Koska ylitirehtööri Hannikaisen lau

117

sunnon johdosta raahdollisesti voipi tulla siihen käsitykseen, että
kysymys korkeammasta maanviljelysoppilaitoksesta on lopulli-
sesti ratkaistu, nun tahdon ainoastaan huomauttaa, että se on
äärettömien vaikeuksien kautta kulkenut, mutta siitä huolimatta
vielä ratkaisematon. Mahdollisesti se kyllä näinä päivinä ratkais-
taan, mutta tavattoman paljon on aikaa mennyt hukkaan juuri
asian interimistisen järjestyksen takia. Tahtoisin siitä syystä lau-
sua toivomuksen, ettei tästä lähtien nun tulisi käymään ainakaan
korkeimman raetsänhoito-opetuksen ; tarpeeksi kauan on sekin
kysymys ollut ratkaisematta. Pyvtäisin kannattaa tohtori Cajan-
deria siinäkin suhteessa, että metsänhoidoUinen koelaitos tulisi
olemaan riippumaton ja ettei sen perustamista odotettaisi siksi,
kun on mahdollisesti leivottu kykeneviä henkilöitä sitä varten. Se
järjestelmä olisi minusta kokonaan jätettävä sikseen. Ensin on
perustettava laitos ja virkoja, nun että joku uskaltaa antautua
sille alalle, ja jos ne vaan ovat oikein perustetut> nun kyllä aina
ilmestyy henkilöitä, jotka niitä hoitavat. Mutta jos odotusjärjes-
telmää ruvetaan noudattamaan, nun käy samoin kuin on käynyt
korkeimman maanviljelys-opetuksen, ja se olisi maalle suureksi
vahinf^oksi. Näin ollen tahtoisin vain ehdottaa, että olisi kiireh-
dittävä, ja senvuoksi minäkin pelkään tuota komiteaa, joka täällä
on ehdotettu asetettavaksi. Minusta on asia tohtori Cajanderin ja
professori Rindellin lausuntojen kautta tullut siksi selväksi, ettei
se mitään enempää komitean työtä tarvitse, ja onhan se ennes-
täänkin tunnettu. Kuten sanottu, minä siis tahtoisin, että koetet-
taisiin kaikin mokomin kiirehtlä, jotta nun hyvin opetus- kuin
koelaitoskysymys saadaan ratkaistuksi pian.

18. Hra Hricsson: Sen johdosta että eräät puhujat ovat
puolustaneet metsänhoito opetuksen antamista erityisessä, eriste-
tyssä oppilaitoksessa, pyytäisin huomauttaa, että ne oppilaitokset,
jotka muissa maissa, kuten Saksassa, edustavat tätä suuntaa, eivät
enää olekaan varsinaisia akatemioita, vaan ovat yhteydessä yli-
opistojen kanssa. Niinpä Eberwaldissa ovat oppilaat velvolliset,
suoritettuaan opiston kurssin, suorittamaan tutkintoja yliopistossa.
Fnnenkuin he pääsevät opistoon on heidän välttämättömästi lii-
tettävä hakemus-asiakirjoihinsa todistus siitä, että ovat 12 kuu-
kauden kuluessa nauttineet käytännöUistä opetusta. Tieteelliscn
puolen opetuksesta saavat he sitten akatemiassa ja sen jälkeen
kuitenkin aina viipyvät yhden vuoden yliopistossa. Samalla tavoin
on laita Mündenissä ja Tharandissa, jossa kuitenkin on se erilai-

118

suus olemassa, että oppilaan täytyy ensin suorittaa nämä kurssit
yliopistossa, sitten vasta akatemiassa. Näemme siis, cttä sellai-
sissakin maissa kuin Saksassa, joka on nun rikkaasti varustettu
kaikin puolin, on täytynyt turvautua yliopistoon. Meillä on syytä
katsoa mihin suuntaan muualla kehitys viittaa. — Ölen saraaa
mieltä kuin professori Rindeil, että yliopistosuuntaan on kul-
jettava, ja kun yliopistomme on valmis ottamaan metsanhoito-
opetuksen vastaan, nun tuntuu asia nun selvältä kuin mahdollista.

19. Hra Timgren ■• Minäkin ehdottomasti asetun niiden kan-
nalle, jotka ovat puolustaneet metsänhoito-opetuksen muuttaraista
Evolta, ja useat puhujat ovat jo tuoneet esiin perusteita siksi pal-
jon, ettei minuUa ole paljon sanomista. Tahtoisin kuitenkin panna
painoa parille pienelle seikalle.

Kun opetuksen päämääränä tietysti on antaa oppilaille nun
täydellisiä tietoja luonnon ilmiöistä, että hän oppinsa nojalla voi
järjestää metsänhoidon sillä alueella, jonka hän on hoidettavak-
sensa saanut, tuntuu luonnolliselta, että oppilas perusteellisimniin
voi valmistua toimeensa, jos hänelle annetaan tämä opetus nun
sanoakseni raetsässä — eli oppilaitoksessa, joka on asetettu met-
sään. Tässä tapauksessa on tarpeen laaja, vaihtelevaa metsää
kasvava alue, jotta oppilas voi saada selvän käsityksen niistä eri
muodoista, joiden mukaan metsänhoitoa eri oloissa täytyy sovi-
tella. Työ- ja menekkisuhteidenkin tulee olla sellaiset, että to-
dellista metsänhoitoa voidaan harjoittaa ja oppilas siis oppii otta-
maan varteen asian metsänhoidollis-taloudellisenkin puolen.

Kuten tiedämme ei nykyinen metsäopistomme ole nun sijoi-
tettu, että se täyttäisi näitä ehtoja. Mutta minun täytyy epäillä,
voiko oppilas saada läysin käytännöllistä oppia, asetettakoon
metsäopisto minkälaiseen metsään tahansa; käytännöllinen puoli
opissa saadaau vasta varsinaisissa hoitoalueissa. Pääasia on siis
mielestäni, että oppilas saa oppilaitoksessa nun paljon teoriiaa
kuin mahdollista, mutta että oppilaalle myös annetaan tilaisuutta
sulattaa tämä teoriia käytännöllisessä suhteessa — että siis ret-
keilyjä toiraeen pannaan vähän väliä ja eri osiin maata, erilaisiin
hoitoalueisiin y. m., retkeilyjä, joissa kukin opettaja saa olla niitä
johtamassa.

Oppilas tarvitsee muutakin kuin ammattitietoa. Hänen täy-
tyy päästä tutustumaan elämään laajemmassa merkityksessä har-
jaantuaksensa tulemaan toiraeen kaikissa elämän eri vaiheissa ja
siten valmistuaksensa itsenäiseksi kansalaiseksi. Sita ei voi saa-

119

vuttaa oppikasarmeissa maaseudulla, jotka tässä suhteessa vaikutta-
vat ehkäisevästi.

Mitä vielä opetukseen tulee ölen minäkiD jotensakin varroa
siitä, ettei eteviä tiedemiehiä voi saada asetturoaan niin kauvas
sydänmaahan kuin Evolle. Sita paitsi muuttuisivat opettajat, näin
eroitetluina muista Helsingissä olevista virkaveljistään, ^'ksitoikkoi*
siksi, mahdollisesti kuolettaisi tämä toiminta metsässä koko hei-
dän tieteellisen harrastuksensa soureksi tappioksi meidän metsä-
oloillekin.

20. Hr Elfving : Det vill synas som om tnajoritetens äsikt
lutade ät undervisningens förläggande tili universitetet. Jag skulle
i sä fall önska, att föreningen äfven ville uttala sig om den prak*
tiska undervisningens ordnande. För egen del har jag föreslagit
ett ärs praktik pä Evois före universitetsundervisningen och ett
ärs praktik efter universitetskursen. Hr Borenius har föreslagit
ett ärs praktisk kurs före universitetskursen. Mig synes att för-
eningen borde uttala sig mera ingäende om den praktiska under-
visningens ordnande.

Den allmänna diskussionen i frägan var härmed afslutad.

Ordföranden fann att under diskussionen förfäktats i hufvud-
sak följande trenne dsikter:

1) att den högre förstundervisningen borde bibehällas pä
Evois;

2) att den borde förflyttas tili hufvudstaden och Universi-
tetet; och

3) att heia frägan om den forstliga undervisningen borde
hänskjutas tili en komite.

Vid härpä medels uppstigning frän platserna företagen om-
röstning beslöt föreningen

all den högre forslliga undervisningen borde förflgllas frdn
Evois tili hufvudsladen och förläggas Uli V nivei silelel för all där-
slädes förenas med dess agrikullur ekonomiska Sektion.

Pä ordförandens fräga tillades härtill ytterligare som önsk-
ningsmäl, att denna ätgärd borde företagas med det snaraste.

Hr Elfving hemstälde tili mötet, huruvida det icke vore skäl

120

alt som särskildt önskningsmäl uttala, huru raänga lärostolar
borde inrättas?

Härvid anhöU :

21. Hr Peurakoski om ordet och yltrade: Minusta tuntuu
vähän Uikanaiselta ruveta tätä kysymystä käsittelemään näin
seikkaperäisesti. Emraekö voisi tyylyä vähän vähempään s. o.
asian pääasialliseen ratkaisuun. Yksityiskohtiin nähden ei se
tällaisessa kokouksessa kuitenkaan voi tulla seikkaperäisesti käsi-
tellyksi, vaan päätökset jäävät sattuman varaan. Ajatieien, eltä
tämän kysymyksen yhteydessä olisi vielä paljon keskusteltavaa
ja ennen kaikkea se seikka mitenkä siirto voitaisiin toteuttaa mah-
dollisimman pian. Tiedetään, että siinä kohden on Aaikeuksia
koko joukko, ja sen vuoksi olisi Metsänhoitoyhdistyksellä täysi
syy ottaa harkittavakseen, mitenkä sen mielestä asia voitaisiin
toteuttaa pian. Tuommoiset pikkukysymykset opettajapaikkojen
luvusta y. ra. ehdotan tällä kertaa jätettäväksi sikseen.

22. Hr Borenius: Da inora konsistorium äsikterna varit
delade, om huru mänga lärostolar skulle behöfvas, vore ett utta-
lande frän fackmannahäll säkerligen af betydelse.

23. Hr Elfving ■ Jag finner det vara en kärnpunkt att fram-
hälla, huru mänga lärostolar vore af nödcn.

24. Hra Grönuall: Yhdyn herra Peurakoskeen siinä koh-
den, että lienee jotenkin vaikeaa tällaisessa kokouksessa ratkaista
yksityis-seikkoihin meneviä asioita. Muuten minusta tuntuu siltä
kuin olisi alustajan mielipide oilut koko joukon paikallaan, mutta
ei taida olla mahdoUista, että yksi tai pari henkilöä ratkaisee
tällaiset asiat. Ennemmin minä tahtoisin asetettavaksi jonkun-
raoisen valiokunnan pohtimaan asiaa ja sitten kääntymään halli-
tuksen puoleen pyynnöllä, että se ratkaistaisiin nun pian kuin
mahdollista. Jos tämä ehdotukseni saa kannatusta, olisi syytä
tässä kokouksessa valita tuo valiokunta.

25. Hr Elfving: Da konsistorium uttalade sig om, huru
mänga lärostolar borde inrättas vid agrikultur-kemiska Sektionen,
synes mig här en ßngervisning vara iämnad för besvarande af
ifrägavarande fräga. För egen del har jag föreslagit samma antal,
men med tillägg att forstföreningen önskar ha det uttaladt, att en
adjunktur i växtpatologi vid agrikultur-kemiska Sektionen möjii-

121

f^ast snart skulle komma tili stand, och att skogsteknolo^in, geodo
sin, mineralogin, skogsforstlig jordmänsläran m m. borde vara
representerade genom lämpUga Idrare.

26. Hra Peurakoski: Kyllä minä vieläkin ölen samaa mieltä
kuin äsken, että tämä seikka on tavallaan sivuasia, sillä saamme-
han olla vakuutettuja siitä, että ennenkuin yliopisto ottaa tällai-
sen laitoksen vastaan, se pitää myös huolen, että sitä varten od
tarpeellinen määrä opettajia. Yliopiston edesvastuuUe jää se työ,
mitä siellä tehdään. Sen sijaan on paljon suurempi merkitys
eräällä toisella seikalla. Kun siirtoa odotellessamme täytyy ope-
tuksen parantamiseksi ryhtyä välttämät^miin väliaikaisiin toimen-
piteisiin, nun olisi minusta paljon hyödyllisempää nyt keskustella
näistä väliaikaisista toimenpiteistä ja niiden aikaansaamisesta kuin
apulaisten luvusta y. m. s. sivuseikoista.

27. Hr Stenbäck: Jag för min del tror att den högsta under-
visningen tillsvidare kan anses vara tillgodosedd med det antal
lärare agrikultur-kemiska Sektionen föreslär. Dessutoni föreslär
Sektionen en adjunktur i forstpoliti, byggnadslära, afvägning
och fältmätning. En hei raassa lärare, som äro föreslagna
skulle sälunda samtidigt kunna handhafva undervisning i
forste fdelningen. Dessutom anser jagi att med de lärarekrafter,.
som nu föreslagils, undervisningen skulle bli sä mycket inten-
sivare an hittills, att det icke vore skäl att ytterligare öka kursen.
Och ytterligare kunna vi antaga, att pä denna liksom pä andra
banor en hei mängd yngre vetenskapsidkare skola yppa sig, som
künde värka sora docenter och föreläsa i olika ämnen.

Af största vikt är, att föreningen uttalar sig, om huru den
högsta undervisningen emellertid skall ordnas vid Evois. Ty det
är rakt omöjligt att fordra, att ett fatal lärare, som dessutom äro
bundna af administrativa göromäl, skall kunna lärana en under-
visning som vore füllt duglig. Därför hör föreningen uttala, att
lärarekrafterna vid Evois borde ökas, tills frägan om undervis-
ningens förflyttning tili universitetet vore fullständigt färdig.

28. Hra Timgren: Minäkin pidän jotenkin tarpeettomana
noin seikkaperäiseen keskusteluun ryhtymistä ja kannatan herra
Heikelin ehdotusta, että koetettaisiin saada jonkunnioinen komitea
pohtimaan tätä asiaa. Luulen puolestani, että tällaisella komi-
tealla ei olisi kovinkaan paljon työtä, sillä materiaalia, niinkuin

122

herra Heikel iimoitti ja muutenkin tiedämme, on olemassa aivan
tarpeeksj, joten komitean työksi tulisi pääasiallisesti formuleerata
miten metsänhoito-opetus olisi toivottava järjestettäväksi.

Med anledning af de afgifna yttrandena hemstälde hr ord-
förande tili mötet huruvida mötet ville ingä pA detaljbehandling
af frägan om den högre forstundei-visningens ordnande, eller hän-
skjuta densamma tili en komit^.

Mötet beslöt omfatta det senare alternativet.

Pä ordförandens fraraställning beslöt mötet ytterligare alt
ingä tili regeringen med anhällan om tillsättande af denna komite,
som skulla erhdlla i uppdrag alt utarbeta ett detaljeradt förslag
tili den högsle forstliga undervisningens ordnande inom Uniuersi-
tetels agrikulturekonomiska Sektion.

Efter en kortare paus togs tili besvarande frägan om den
högre forstliga undervisningens interimistiska ordnande eller för-
bättrande.

Ordet anhölls:

29. Hr Stenbäck: Jag ville äfven förorda en ettärig kurs
vid universitet, innan inträdc beviljas tili Evois, under hvilken
preliminär exanien skulle afläggas i naturvetenskaperna, botanik,
zoologi, mineralogi, m. fl.

30. Hra Hannikainen : Niinkuin minä äsken sivumennen
mainitsin, on metsähallitus päättänyt tehdä esityksen, että asetet-
taisiin ylimääräinen opettaja nyt jo ensi kesästä. Yliopistollisen
sivistyksen saanut henkilö toimii Evolla nyt jo, metsähallituksen
saatua sitä varten senaatilta eritviset määrärahat, mutta metsä-
hallitus nyt on päättänyt pyytää vuotuisen niäärärahan siksi kun
metsähoidollinen opetus saadaan uudestaan järjestetyksi. Olisi
tietysti erinomaisen tervetullutta, jos tämä kokous lausuisi mieli-
piteensä samaan suuntaan. sillä metsähallituksella on ollut nun
paljon rahoja pyydettävänä, että rahat istuvat hyvin kovassa. Mitä
muuten tulee asuntojen hankkimiseen, on se minun luuUakseni
mahdotonta äsken tehdyn päätöksen jälkeen. Hallitus tuskin tulee
myöntämään varoja siihen tarkoitukseen. Mutta yhden opettajan
voisi Evolie saada asetetuksi, niinkuin siellä nytkin on. Jos vaa-
dittaisiin väliaikaisia kursseja yliopistossa, nun ensi kesänä ei

123

voitaisi ottaa Evolle oppilaita, niinkuin on tarkoitus ja niinkuin
täytyy ottaa. Senvuoksi olisin rninä erittäin iloinen, jos lausuttai-
siin toivomus, että ainakin yksi opettaja saataisiin väliajallakin
paikata Evolle.

Pyytäisin vielä lisäta pari sanaa. Metsähallitus, niinkuin
on nähty, aina koettaa toimenpiteisiin ryhtyessään noudattaa sitä
mielipidettä, joka metsänhoitokunnassa vallitsee. Jos ehdotettu
ponsi tulee metsänhoitomiesten yleiseksi lausunnoksi, nun kuinka
siinä tapauksessa järjestetään ensi vuoden metsänhoitoopetus?
Olisiko tarkoitus siis, ettd nyt ei otettaisikaan Evolle oppilaitat
vaan vaadittaisiin yksivuotinen etukurssi yliopistossa ? Se olisi
seivitettävä ensin.

31. Hr Stenbäck: För min del kan jag icke vara med om,
att fastställa denna bestämning i frägan om elever, som tagas in
nästa är. En sädan bestämmelse borde nu tillkännagifvas, men
gälla först dem, som söka inträde om tvä är.

82. Hra Grönvall: Mikäli minä käsitän tätä asiaa semmoi-
sena kuin berra Stenbäck on sen esittänyt nun bän tabtoisi yli-
opistoon perustettavaksi valmistavan kurssin aivan riippumatta
siitä, että Evo tulisi toistaiseksi toimimaan samalla tavalla kuin
täbänkin asti, ainoastaan lisävoimia asetettaisiin siksi kun se on
lopullisesti yliopistoon yhdistetty. Silloin Evo korkeim pana oppi-
laitoksena mahdollisesti lakkautettaisiin. Tavallaan tulisi siis
kaksi rinnakkaiskurssia — jos minä ölen oikein herra Stenbäckiä
käsittänyt — aivan samaan tapaan kuin nyt on Mustiala korkeim-
pana maanviljelysoppilaitoksena ja yliopistossa on toinen kor
keampi laitos.

33. Hr Stenbäck: Hr Grönvall bar missförstätt mig; jag
ansäg endast, att de, som ville vinna inträde tili Evois, borde
skaffa sig sä grundliga kunskaper, att de kunna följa med. Det
skulle belt enkelt fordras som kompetensvilkor för inträde: aflagd
examen i naturvetenskaperna.

34. Hra Peurakoski: Kun on kysymyksessä opetuksen väli-
aikainen järjestäminen, olisi otettava buomioon eräs seikka, jolla
luullakseni on suuri merkitys opetuksen siirtämisen joudutla-
miseksi yliopistoon. Jos opisto pidettäisiin entisessä paikassaan
ja varsinainen metsänboito-opetus ammatlipuolena, vaikka siis

124

yliopistossa preliminäärikurssi olisikin suoritettava, nun se tulisf
kaikissa tapauksissa olemaan verrattain lyhyt ja tuskin pystyist
panemaan semmoista pohjaa tieteelliselle työlle, joka on tarpeen
opettajaksi valmistumiselle. Tämäa takia minä epäilen, johtaisiko
nyt ehdotettu keino tarkoitetuille perille, vaan tulisi opetus luul-
lakseni olemaan jotenkin sanianlaista kuin nytkin. Ne niieheV
' jotka sinne tulisivat, tuskin lähtisivät. valmistuttuaan käytännölli-
siksi työmiehiksi, opintojaan yliopistoon jatkamaan. Vaikeaksi
käynee myöskin saada suorastaan yliopistomiehiä lähtemään Evolie
opintojaan jatkamaan valmistuakseen sita tietä opettajiksi. Ölen
vähin puhunut asiasta muutamien muiden kanssa, jotka tuntevat
yliopiston oloja, ja he ovat lausuneet sen ajatuksen, että on hyvin
vähän luultavaa, että yliopistomiehiä saadaan juuri ketään lähte-
mään EvoUe oppilaiksi, valmistautuisivatpa he sitten vaikka^ var-
maan professorin-virkaan. He ovat omilla aloillaan jo nun pe-
rehtyneitä tiedemiehiä, että heidän on vaikea muuttaa toiselle
alalle. Eiköhän sentähden voitaisi keksiä jotain välimuotoa, jotain
keinoa, jolla saataisiin metsänhoito-opetiista nauttivat oppilaat
sellaiseen asemaan, että heidät helpommin johdettaisiin ticteelli-
seen työhön tai että saataisiin alalle sellaisia miehiä, joilla on
edellytyksiä kehittyä tiedemiehiksi ja opettajiksi yliopistoon? Eik6
voitaisi ajatella jonkuntapaista sellaista menettelyä, että opetus,
väliaikaisten opettajavoimien toimiessa niissä aineissa, joissa se
käy tarpeelliseksi, voitaisiin siirtää yliopiston yhteyteen. Minä
luulen että siten valmistettaisiin tietä monille nuorille, joilla on
kykyä ja halua jatkaa opintojaan, antautumaan tälle alalle. Nun
kauvan kun opetus on Evolla, epäilen, lähteekö ketään sinne. Ja
mitä nyt tekemäni ehdotuksen toteuttamiseen tulee, epäilen sitä
itsekin, mutta luulen kuitenkin olevan syytä huomauttaa siitä,
jotta tulisi harkinnan alaiseksi, voisiko mahdoUisesti opetuksea
siirtämistä jouduttaa sillä tavoin kuin mainitsin. Ölen puolestani
vakuutettu, että vierii vuosikyrameniä, ennenkuin opetus Evolla
järjestetään, jos se järjestetään siten kuin on ehdotettu.

35. Hra Ericsson : Sen ehdotuksen, jonka herra Stcnbäck
toi esille, ölen minä aikoinani tehnyt Metsänhoitoyhdistyksen
kokouksessa Hämeenlinnassa, silloin kun tämä saraa kvsymvs oli
vireillä ja minä olin ottanut sen pohjustaakseni. Mutta aika oli
liian lyhyt sen pohtimiseen. Tuo alustus on painettuna Metsän-
hoitoyhdistyksen julkaisuissa. Se lisäys on ehdotuksessani kui-
tenkin, että kun herra Stenbäck ehdottaa yhden ylimääräisen

125

opettajan asettamista, minä ehdotin yhtä vakinaista, mutta aina-
kaan se asian kohta ei estäisi opetuksen lopuUista siirtämistä.

36. Hr Stenbäck: EU tydligt förslag att interimistiskt öfver
flytta undervisningen har tidigare blifvit väckt inom agrikultur*
kemiska Sektionen, sä att jag tror det knappast är möjligt att fä
tili stand en dyiik interemistisk forstundervisning. Jag häller
därför pä niitt förslag.

En preliminär examen, sädan jag föreslagit torde äfven vara
föreslagen inom agi ikultur-kemiska Sektionen, och torde inträdes
sökande tili Evois kunna begagna sig af den undervisning, som
meddelas för blifvande agronomer, hvarför förslaget ej borde be-
höfva stöta pä svärigheter.

37. Hr Elfving: Jag tror sädana förkunskaper vid uni-
versitetet äro mycket svära att fä fruktbringande pä de grunder,
som hr Peurakoski föreslagit. Ett är är alldeles för litett emedan
första termiuen redan ätgär nästan uteslutande tili ähörande af
förberedande föreläsningar och först andra terminen laborationer
kunna komma ifräga. Hvad öfverföringen af undervisningen in-
terimistiskt tili universitetet beträffar, tror jag säsom forstmästar
Stenbäck, att äfven det möter ofantliga svärigheter. Jag tror fack-
mannaundervisningen icke blir tillräckligt tillgodosedd, utan gär
det som nu i agrikultur-ekonomiska Sektionen, att de som aflägga
kandidatgrad inom agrikultur ekonomiska Sektionen, därefter söka
sig tili Mustiala och genomgä kursen därstädes.

Sedan diskussionen förklarats afslutad framhöU ordföran-
den att, enär Ingen understödt förslaget om den interimistiska
undervisningens förläggande tili Universitetet, den andra äsikten
om dess bibehällande tillsvidare pä Evois, mäste anses som mö-
tets beslut, hvilken uppfattning äfven godkändes.

Genom omröstning beslöt mötet ytterligare uttala, att tili
lärokursen pä Evois borde fogas en kurs i naturvetenskaperna
vid Universitetet.

Frägan om den högre forstliga undervisningens ordnande
var härmed slutbehandlad.

126

Forslstgrelsens omorganisation tili eti kollegialt verk.

Frägan ioleddes af hr T ammeiander, med ett sä lydande
referat :

Da Finska Forstföreningen genom sin direktion hade
att afgifva utldtande öfver den s. k. kronoskogskomit^ns betän-
kande, uttalade föreningen, utan att saken likväl var i betänkan-
det berörd, den förhoppning att Forststyrelsen blefve omorgani-
serad tili ett kollegialt embetsverk. Mig veterligen är detta det
enda man hittills publikt- yttrat beträffande nödvändigheten af en
omorganisation af Forststyrelsen > som funktionerar pä grund af
och i enlighet med sin Instruktion af den*12 April 1876, hvilken
sälunda varit gällande snart nog i 30 är.

Jag behöfver ej spilla mänga ord pä denna Instruktion, som
redan för länge öfverlefvat sig själf- Jag anför endast 2 paragra-
fer, hvilka tili fuUo belysa andan i densamma. Dessa paragrafer
äro 7, som lyder: »Alla af Forststyrelsens ätgärd beroende ären-
der afgöras af öfverdirektören, da han inom verket sitt embete
utöfvar» samt 17 hvilkens ordalydelse är: »Uli ärender, hvilka
bero af respektive tjenstemäns föredragning, ega dessa yttra sin
mening och ifall den är frän öfverdirektörens skiljaktig, deras
yttrande tili protokollet anteckna. Skolande likväl den mening,
som öfverdirektören omfattar, blifva gällande.

Utdrag af protokollet i dylika ärenden bor vid slutet af
hvarje är tili Senaten insändas».

§ 7 lägger alltsä all makt och myndighet i öfverdirektörens
band. Han ensam eger beslutanderätt och alla ärenden afgöras
efter bans vilja. Föredraganden bar visserligen jämlikt § 17 rätl
att yttra sin afvikande mening och antecknas denna tili proto-
kollet, men blir öfverdirektörens äsikt likväl den gällande.

Ett sädant förfarande frän föredragandens sida utgör, ulom
laga tilltal och rättegäng, det enda skyddsvärn som Forststyrel-
sens Instruktion erbjuder mot möjligt byräkratiskt godtycke, särare
insikt maktmissbruk, herrsklystnad och egenmäktighet frän forst-
chefens sida. Men ocksä detta skydd är af intet praktiskt värde,
enär en Opposition mot chefskapet alltid är en betänklig sak tili
följd af de obehag densamma kan välla och tillgripes därför en-
dast i mycket sällsynta undantagsfall. An mera förringas skyddet
därigenom att protokollet i dylika ärenden insändes först i slutet
af hvarje är tili Senaten. Antagom att föredragandens afvikande
mening är den rätta och ärendet hinner afgöras i högre instans.

127

enligt fackmyndighetens, forststyrelsens eller rättare forstchefens
fraraställning, är saken ohjelpligen i orätt spar och förlorad,
emedan protokollet, som utvisar att en välgrundad afvikande me-
ning förefunnits, kommer post festum.

§ 17 antyder att protokoll bör föras vid hvarje föredrag-
ning för forstchefen, men vägar jag betvifla att ett s&dant Proto-
koll blifvit fördt och tyckes mig denna protokoUsföring ocksä
därför osannolik att föredragiiingarna ske i enrum med chefen
utan närvaro af protokollist.

Oafsedt det, att dessa tvä paragrafer, 7 och 17, kunna för-
kväfva och döda allt initiativ hos säväl forststyrelsens som heia
forstverkets tjänstemannakdr och leda därhän att intet framät-
skridande föreflnnes, att allt är dödt och slött och heia verket sä
att säga stampar pä stallet, förutsätta de hos öfverdirektören och
kräfva af honom högsta möjliga egenskaper i säväl administrativa
som rena fackfrdgor. Han bör dessutom vara rätträdigheten själf.
Denna sistnämnda egenskap kommer synnerligen i fräga da det
gäller forststatens extra tjenstemän, forstkonduktörerna. Jag be-
höfver ej relatera hvilka vädor härvidlag föreligga. De äro allt-
för kända.

Denna maktfullkomlighet tyckes ha tryckt vär senaste
forstchef.

Herr P. V. Hannikainen, hvilken under bobrikoflfska regi-
men var villig att mottaga öfverdirektörsembetet efter Friherre
Wrede, som fick vika för olagligheten, har infört en viss koHe-
gialitet vid behandlingen af ärendena ä Forststy reisen.

I koUegiet deltaga sty reise verkets samtliga tjänstemän med
undantag af kanslisten. Och detta är ju i och för sig godt och
väl, om chefen blott vore bunden af kollegiets votum och ej hade
makt att likväl förfara enligt godtfinnande, hvilket nu är fallet
och hvilket ofta nog förekommit. Kollegialiteten är sälunda en-
dast en skenbar sädan, egnad att slä blä dunst i ögonen pä all-
mänheten. Dessutom lämpar den sig att vid tillfälle tjäna som
syndabock. Under forststyrelsens nuvarande sammansättning
föreligger dessutom i denna kollegialitet en verklig fara. Sakför-
hällandet är som kändt det, att forststyrelsens ordinarie tjänste-
mannakär för närvarande utgöres af endast 3 personer, hvaraf
likväl en ej är under lagenlig form tillsatt. En af dessa tjänste-
män är ej fackman. Äterstoden af tjänstemännen äro tillförord-
nade vikarier och sälunda helt och hallet beroende af chefen.
Skulle ej vid forststyrelsen varit adjungerade tvä erfarna revier-

128

förvaltare, hade det dessa senaste är varit illa bestallt med fack-
manna insigt, parad med erfarenhet, da t. o. m. chefens för verket
största erfarenhet är hämtad frän bostäilsskogarna ej frän de stora
kronoskogskomplexerna. Han har ju gjort sin karriär uteslu-
tande som boställsforstmästare.

Det ligger för öppen dag, hvilka vädor kunna uppstä genom
Vota frän ett sä sammansatt kollegium, i hvilket nästan alla äro
vikarierande och i hvilket suttit, mirabile dictu t. o. m. karta-
ritaren.

Förklaringen tili detta egendomliga förhällande att af 9 or-
dinarie tjänster vid styrelsen endast 2, pä satt och vis 3, äro or-
dinarier besatta, stär att söka främst däri, att äldre erfarna vid
forststaten tjänande man ej voro hugade att under den före strejk-
veckan rädande regimen underkasta sig det tryck som Instruk-
tionen kan tilläta samt de för lifvet i hufvudstaden knappa löne-
förmänerna som tjänsten vid forststy reisen erbjuda. Huru längt
det gätt med omöjligheten att erhälla tjänstemän tili forststyrelsen
(inner man däraf att t. ex. första ingeniörstjänsten varit ledig Au-
slagen 4 ganger. Kanslisttjänsten har blifvit besatt med ett frun-
ti ramer, ehuru § 4 mom. 7 i Instruktionen päbjuder att kanslisten
bör vara antingen forstkonduktör eller bör hafva aflagt sädana
kunskapsprof, som erfordras för länsmanstjänster.

I samma grad som skogsförhällandena genom en ökad af-
sättning utveckiats har äfven de af forststyrelsen behandlade
ärendenas antal tilltagit. Det af instruktionen fastställda antalet
tjänstemän har äfven tid efter annan blifvit förökadt. I hufvudsak
hur förökningen skett genom utnämningen af en andra ingeniör
för skogsvärden ä militieboställena samt pä extra stat en tjänste-
män för ärenden berörande ecclesiastikstatens skogar, kamrerare-
kontoret har i följd af det nya räkenskapssystemet fätt tillökning
i arbetskrafterna. Dessutom har tidigare en och sedermera tvä
revierförvaltare blifvit adjungerade s. s. extra föredraganden. Dessa
extra föredraganden hafva, säsom jag redan nämnt, under de se-
aast förgängna ären representerat den egentliga praktiska fack-
insikten vid forststyrelsen. Men deras revier, de bästa och med
största möjlighct tili intensiv skötsel, hafva blifvit under tiden
skötta af unga vikarier tillförordnade pä kort tid. Detta för-
hällande är ej prisvärdt om man betänker att revieren sakna en
säker hushällningsplan.

129

Genom att höga vederbörande anordnat en i viss grad kolle-
gial behandling af ärendena vid Forststyrelsen, har man med det
samma själf erkänt att Instruktionen af den 12 April 1876 bor för-
ändras därhän att embetsverket de facto blir kollegialt. Jag miss-
tager mig ej om jag pästär att en sädan förändring är af landets
forstkär i sin helhet efterlängtad och att mycket ddrmed vunnes.
Jag fär ej häller med tystnad förbigä ett annat motiv för en kolle-
gial behandling af ärendena vid forststyrelsen. Inkomsterna frän
statsskogarna äro nu redan en tungt vägande faktor i stats-
budgeten och en an mera framskjuten plats skola de snart intaga.
Under nu rädande System är förvaltningen af denna enorma egen-
dom i hufvudsak lagd i en mans band.

Delar han makten med flera blifva ärendena grundligare och
roängsidigare behandlade och faran för ensidighet och godtycke
undgäs.

Jag anser att ett förslag i detalj beträifande omorganisa-
tionen af forststyrelsen ej hör tili detta referat, men vill likväl
nämna att jag tankt mig kollegiet sälunda sammansatt att i det-
samma finge sitta som medlemmar endast styrelsens högsta tjenste-
män : forstchefen säsom ordförande sekreteraren och ingeniörerna
samt kam reraren i ärenden som beröra bans gebit. Adjointtjän-
sten künde godt förändras tili en ingeniörstjänst och älsta inge-
niören tjänstgöra som viceordförande. Ingeniörstjänsternas eller
hvilken benämning man vill gifva dessa tjänstemän antal skulle
ökas tili 8, däri inberäknadt den förra adjointtjänsten och de nu-
varande forstmästaretjänsterna. I kollegiet finge ej vikarierande
ingeniör taga säte och stämma utom i behandlingen af ärenden
tillhörande bans speciella gebit. Härmed skulle man slippa det
omöjliga missförhällandet att unga ofta nog oerfarna vikarier sätta
sig tili doms i saker längt utöfver deras kompetens och förmäga.
Tjänsterna vid forststyrelsen borde vara sä väl aflönade att vid
dem künde fästas de bästa förmägor landet har i forstfacket att
bjuda och att forstkären äterigen med aktning och respekt för
kunskap och insikt künde blicka upp tili sin öfversty reise.

Den förstärkta forststyrelsen hör bibehällas.

T Sammanhang härmed har jag äran päpeka en förändring,
som enligt min tanke skulle föra den forstliga saken ett längt
Steg framät.

I ecclesiastik expeditionen skötas föredragningarna af en
prästman. Jag häller före att forstman borde handhafva de forst-
liga föredragningarna i kammarexpeditionen.

130

Pä grund af det ofvansagda vägar jag föreslä att detta forst-
möte ville säsom sin äsikt omfatta att Forststyrelsen blefve för-
ändrad tili ett kollegialt embetsverk samt gifva föreningens direk-
tion i uppdrag att pä ort sora den för godt finner göra framställ-
ning i saken äfvensora att i framställningen bör ingä förslag om
att en ny referendariesekreteraretjänst matte inrättas vid kammar-
expeditionen i Kejs. Senaten samt att detta embete matte beklädas
af en därtill kompetent forstman.

T:fors I/IV 06.

39. HrsL H annikainen: Nähdessäni tämän kysymyksen olet-
tuna metsänhoitoyhdistyksen ohjelmaan, otaksuin, että kun metsä-
hallitus on oUut uuden instruktsioonin tekoaikeissa, se saisi siitä
jotain ohjeita, jotain apua instruktsioonin laatimisessa ja uudessa
järjestämisessä. Kuultuani alustuksen minä huomasin heti, että
ei ole ollut tarkoituskaan antaa meille minkäänlaista apua. On
nähtävästi tahdottu käyttää tarjolla olevaa tilaisuutta minan ja,
niinkuin näen, kaikkien viranomaisten mustaamiseen. Minä otan
sen jotenkin levollisesti. On käytetty tavallisia sanomalehtien
herjaussanoja ja väitetty, että minä muka tahdoin ottaa vastaan
sen viran, joka minulla on edeltäjäni vapaaherra Wreden luo-
vuttua. En muista mitä sanoja alustaja käytti, mutta ainakin ne,
jotka ovat toimintaani lähimpänä, samoin kuin vapaaherra Wrede,
Jos hän olisi saapuvilla, voisivat antaa vähän toisia tietoja minun^
tulostani ylitirehtöörin virkaan. Ensiksi en ollut mikään Bobri-
kofFm ehdokas — sen tietävät useimmat metsänhoitomiehet —
vaan hänellä oli toiset ehdokkaat; silloisella senaatilla oli jotenkin
vaikea saada minut tähän toimeen. Vaikka hän oli luvannut
senaatille, että minut määrättäisiin ja lopuksi myöntyi sähen, nun
en tuUutkaan vakinaisesti määrätyksi. Juuri vapaaherra Wrede
oli ensimäinen, joka tuli minulle kertomaan tästä asiasta, lukien
Pietarista saamansa kirjeen. Useat läsnäolijoista ehkä myös tie-
tävät, että vapaaherra Wrede ehdotti minut vaihtoehtoisesti erään
toisen henkilön kanssa ylitirehtöörin virkaan. Hän kutsui minut
huoneeseensa metsähallituksessa ja ilmoitti aikovansa ehdottaa
minut, jolloin sanoin indignatsioonilla: kuinka voit ajatella, että
minä voisin ottaa vastaan viran, josta sinä ehkä omantunnon
syistä luovuit. Vastaus, jonka hän antoi, vaikutti, että minä kui-
tenkin otin viran vastaan. Mutta silloin metsähallituksessa pal-
vellecl henkilöt, joita ehkä on täälläkin saapuvilla, tietävät m^^ös,

131

raitä minä sanoin ensimäisessä pidetyssä yleisessä kokouksessa,
jossa minä jätin olemiseni siellä aivan riippuvaksi metsähallituksen
silloisista virkamiehistä ja sanoin, että Jos joku katsoo minun
telineen epäisänmaallisen teon. minä heti luovun. Pyydän huo-
raauttaa vielä, että saapuvilla ei silloin oUut ainoastaan sellaisia
henkilöitä, joilla on yleisistä asioista sama katsantokanta kuin
minulla, vaan oli muitakin. Olkoon se kylliksi sanottu siitä. En
usko sen solvauksen, joka täällä on tahdottu minua vastaan
heittää, vaikuttavan ammattikumppaneihini. Minuun se ei vaikuta
vähintäkään varsinkaan sen jälkeen kun ölen saanut sanotuksi,
että alustaja toi esiin valheen.

Mitä tulee itse asiaan, on metsähallituksella täysin selvillä,
että useita tärkeitä parannuksia tarvitaan, ja on metsähallitus
kirjeessänsä senaatille ilmoittanut, että sillä on ollut nun monta
tärkeää toimenpidettä tehtävänä ja esitettävänä, ettei metsähallitus
vielä ole voinut esittää metsähallituksen instruktsioonin muutta-
mista. Asia, jota emme siinä kirjoituksessa tuoneet esille« on ollut
se. etteivät ajat ole olleet semmoiset, että metsähallitus, vaikka
sillä olisi haluakin ollut, ole voinut tehdä mitään. Meillähän on
virastojen virkamiehiltä vaadittu venäjänkielen taitoa emmekä
millään palkoilla olisi saaneet metsähallitukseen täysin kompe-
tenttejä henkilöitä. Vielä tänä päivänä on yksi virka täyttämättä
senvuoksi, että on määrätty, että hakijalla täytyy olla venäjän-
kielen paperit. Muistaakseni vuonna 1897 ollessani jäsenenä
kruununmetsäkomiteassa nostin kysymyksen metsähallituksen
muuttamisesta koUegialiseksi vii^astoksi huomauttaenniistä eduista,
joita voisi olla kollegialisesta asiain käsittelystä. Minä myönnän,
että yksi motiiveistani oli väärä, nimittäin että minä myös samalla
kirjoitin komitean mietinnön ja raainitsin, että Ruotsin domääni-
hallitus on kollegialinen virasto. Se oli kuitenkin erehdys, koska
raainitulla hallituksella on siinä suhteessa aivan samanlainen
instruklsiooni kuin meidän metsähallituksellamme, että päällikko
yksin päättää ja että esittclijä saa panna vastalauseen jos tahtoo.
Kruununmetsäkomiteassa tämä asia ei kuitenkaan saanut enem-
raistöä; sitä puolusti muistaakseni ainoastaan kaksi jäsentä, ni-
mittäin silloinen johtaja Blomqvist ja minä, muut hylkäsivät sen
periaatteen kannalta. Sen jälkeen minä ölen koettanut toteuttaa,
mikäli minusta on riippunut, kollegialista asiain käsittelyä. En
ollenkaan tahdo kajota siihen, mitä metsänhoitaja Tammelander
väitti asiain käsittelystä metsähallituksessa; olisi suorastaan lap-
sellista siihcn ryhtyä, sillä jokainen, joka on metsähallituksessa

132

vähänkin toirainut, tietää, ettei asiain käsittely ole lainkaan käynyt
siihen suuntaan eikä sillä tavalla kuin hän raainitsi. Kaikissa
tapauksissa raetsähallitus on senaatille ilmoittanut aikovansa laatia
ensi syksynä uuden instruktsioonia siinä tarkoituksessa, että
metsähallituksen työvoimia lisättäisiin ja että palkkoja myös koro
tettaisiin siinä määrio, että sinne voitaisiin saada eteviä metsän-
hoitomiehiä. Täällä esitetty ehdotus ei minun ymmärtääkseni
pidä paikkaansa. Metsähallitus on ajateilut, että tämmöisissä toi-
missa, joissa paikallistunteminen on erittäin tärkeä, olisi tar-
peellista käyttää myös kutsattuja jäseniä avuksi. Metsähallituk-
sessa ei ole mitään lopullista ehdotusta tehty. On arveltu että
pitäisi perustaa kaksi ylimetsänhoitajan paikkaa, joista toinen
ehkä olisi vain kutsuttu jäsen. Myöskin tietävät kaikki, mitenkä
on koetettu järjestää kartta-osastoa, joka ei oUenkaan vastaa ajan
vaatimuksia. Tarvitaan siis siinäkin suhteessa työvoimain lisäystä.
Niinikään tarvitaan kamreeri-osastolla työvoimien lisäystä ja var-
sinkin metsänhoidollisella alalla on lisäys tarpeen. Minun kan-
naltani katsoen on aivan turhaa ruveta täällä lähemmin selittä-
mään mitä metsähallituksessa on aiottu tehdä. KiitoUinen olisi
metsähallitus Jos se olisi nyt kokoontuneelta metsänhoito-ammatti-
kunnalta saanut neuvoja asiassa eikä solvauksia.

40. Hra Tammelander : Tarkoitukseni ei suinkaan ollut
solvata, sillä Jos olisin tahtonut solvata, olisin sen toisella tavalla
tehnyt. Alustukseni oli ainoastaan faktojen konstateeraamista
eikä mitään muuta — se on tunnustettava. Minä tietysti en tunne
enkä tiedä, minkälaisia kokouksia metsähallituksessa on tapah-
tunut, enkä tiedä, mitä lupauksia on tehty, mutta herra Hanni-
kainen ainakin nimitettiin ylitirehtöörin virkaan siihen aikaan,
jolloin etsimällä etsittiin halukkaita ja sopivia henkilöitä nun
hyvin metsähallituksen kuin monien muitten virkakuntien yli-
tirehtöörin toimiin. Mitä tuohon lapselliseen käsitykseeni tulee
metsähallituksen työtavasta, nun täytyy minun myöntää, että
rainulla ei ole ollut kunnia metsähallituksessa ottaa osaa min-
käänmoisiin toimiin, eipä edes siellä käydä, mutta vieläkin minuUa
on täysi syy väittää, että koUeegiot yleensä ovat ainakin ennen
olleet juuri sellaiset, että niihin ovat ottaneet osaa kaikki viran-
omaiset. En tiedä, onko kartanpiirustaja säännöllisesti asiain
käsittelyyn ottanut osaa, mutta että hän on ottanut osaa, siitä
ölen vakuutetlu.

133

41. Hra Grönuall: Minulla ei suinkaan ole aikomus kajota
mihinkään yksityisiin tai persoonallisiin asioihin, koska arvelen
tassä yhdistyksessä olevan rauitakin, jotka ovat samaa mieltä kuin
minä, että niistä asioista ei ole syyta puhua. Herra Tamraelander
sanol että >den förstärkta forststyrelsen bor bibehdllas». Saattaa
olla kyilä nun, että se on pysytettävä, sillä onhan sanomalehti-
referaateista päättäen metsähallituksessa monta polttavaa kysy-
mystä pohdittu, ja ehkä se on oUut suureksi hyödyksi. Minä
tahtoisin ainoastaan esittää, että niitä henkilöitä, jotka joutuvat
lisättyyn metsähaliitukseen, ei hallitus määräisi, vaan että heidät
valittaisiin ja että m. m. Suomen Metsänhoitoyhdistys ja ehkä
mahdollisesti rouutkin maassam me toimivat metsänhoitoyhdis-
tykset olisivat oikeutetut valitsemaan nämä jäsenet. Minun luul-
lakseni olisi tästä menettelystä jotain hyvää. En kuitenkaan tiedä
roinkälaisia oikeuksia näille jäsenille tulisi, olisivatko he ainoas-
taan neuvonantajina, vai olisiko heillä jotain muuta valtaa Mua-
ten minä luulen, ettei se kansanvaltainen vaatimus, että metsä-
hallitus on muutettava koUegiaaliseksi virastoksi, ole vain nyky-
muotisQutta, vaan on koko kansamme käsityksen ja sivistyksen
kanssa sopusoinnussa se pyrkimys, että niiden äänille, jotka toimi-
vat edesvastuunalaisissa asemissa, on myös annettava jonkun-
moista painoa ja huomiota. Siinä kohden herra Tammelander
toi mielestäni esiin joitakuita näkökohtia, jotka ovat omansa

. aiheuttamaan metsähallitusta puoltamaan metsähallituksen rauutta-
mista kolleegiaaliseksi virastoksi, ja varsinkin kun metsähallituk-
semme on aikonut tehdä muutoksia, voisivat ne näkökohdat silloin
tulla kuuluville. Muutoin arvelen, mitä herra Hannikaisen lausun-
toon tulee, hänen erehtyneen sanoessaan, ettei hän odottanut
kuulevansa yhdistyksen puolelta solvauksia, erehtyneen sikäli,
ettei tämä yhdistys ainakaan toistaiseksi ole asiassa mitään lau-
sunut Herra Tammelanderin alustuksessa tuli kuuluviin vain
hänen yksityinen mielipiteensä.

42. Hra Hannikainen- Minä pyydän vaan lausua, ettei
tarkoitukseni ollut mitään yhdistyksestä sanoa, niinkuin pitäisi
lausunnostani ilman muuta käydä selville.

Diskussionen afbröts härvid för middagen, som gemensamt
intogs ä Societetshuset.

134

Kl. 7.30 e. ra. fortsattes mötet, hvarvid ordet anhölls af:

43. Hr Granit: Da frägan oni forststyrelsens förvandling
tili kollegialt värk är före, vill jag i detta sammanhang göra ett
annat förslag, som visserligen icke har utsikt att vinna anslutning,
men som dock kan täla framföras. Jag anser, att man icke borde
inskränka sig tili en halfmesyr, utan taga steget füllt ut, och ut
vidga forststy reisen tili en domänstyrelse i likhet med fallet 1
flere andra stater. Den finska staten har större statsegendom an
de flesta andra länder. Det vore skäl att samla dessa egendomar
pä en band, sä att nägon styrelse skulle hälla reda pä hvad staten
äger ocb icke äger. Som sakerna nu stä finnes det en massa
jordegendomar. som tillhöra staten, men om hvilka man icke vet,
huru de egentligen förvaltas. Jag tror vi hafva c- 7,500 krono-
egendomar. Vi bafva dessutom c 6,000 boställen inberäknadt de
ecklesiastika, om hvilka man ej vet, hvem som eger dem egent-
ligen. Dessa boställen stä strängt taget under guvernörens för-
valtning, men hurudan denna är, är svärt att säga. Det möter
stora svärigheter att fä veta, ens huru stora dessa statens egen-
domar äro. Forststyrelsens omvandling tili en domänstyrelse
har äfven andra skäl för sig. Jag syftar pä kronotorparnes och
kronoskogvaktarnes förhällande tili den nu sä moderna agrar-
frägan. Som bekant har forstförvaltningen nu att sköta om 3
eller 4.000 torp och boställen, och mänga af dem äro ganska stora
och hafva stora jordbruk, specielt i Osterbotten, dar det finnes
socknar, i hvilka torparena intaga den ledande ställningen i kom-
munen t. ex. Alavo socken, dar kronotorpen äro kanske de största
hemmanen. När det gär därhän, t3xker jag och mängen annan,
att forstmästare icke äro kompetent», och att det icke ligger inom
deras intressesfer, att hafva syn öfver dessa torpare, utan att de
böra öfverföras tili annan afdelning, en afdelning som skulle för-
stä sig mera pä jordbruk. Att äter bevaka jordbruksintressena
inom kronoskogarna, ifall forststyrelsen icke förändras tili domän-
styrelse, torde bli ganska svärt. Nägonting mäste i alla fall göras
förr eller senare, ty säsom enhvar sett, har torparne samman-
slutit sig och börjat bilda föreningar, och da kan man vara öfver-
tygad om, att de komma att uppleta de svaga punkterna inom
den nuvarande förvaltningen. Det är en fräga. som förr eller
senare mäste tagas tili behandling bosältningsfrägan, icke endast
frän förvaltningssynpunkt. I en mer eller mindre aflägsen fram-
lid kommer denna fräga att blifva sänleles aktuell. Att äter tänka

135

si^, alt en kollegial forststyreise med den utsträckning, hvilken
hr TamiDelander här föreslog, skulle kunna göra anspräk pä att
ordna kronoskogsförhällandena i framtident är otänkbart De
upptaga 35% af heia Finland och af Finlands rikaste bitar i af-
seende ä omsattningsbart kapital. Det vore orätt att göra allt
detta beroende blott af sex ä tio personer, med hänsyn tili frägans
nuvarande Ständpunkt, utan man mäste tanka sig, att vi finge en
sty reise pä minst 50 ä 60 personer. Jag har icke dess vidare
tankt öfver saken i detalj och har icke häller därför ndgot detalje-
radt förslag, lika litet som, referenten har i sitt förslag nägra
noggranna detaljer. Jag tycker emellertid, att frägan för när-
varande är ganska outredd och fordrar en vidlyftig behandling,
och anser jag därför, att man icke utan vidare borde upptaga
densamma, utan att den först borde behandlas inom en Sektion
eller en komite.

Det är nu föga antagligt, att den na fräga, forststyrelsens
utveckling tili domänstyrelse, vinner anslutning inom föreningen,
men jag har dock framdragit den för att fä den tili protokollet,
sä att den icke i framtiden mä framstä säsom alldeles oberörd.

44. Hra Ericsson: Herra Granitin lausunnon loppupuo-
lella esitetty toivomus alustusten sellaisesta tarkastamisesta, ettei
ainoastaan yksi mies saisi tuoda esille mielipiteitään suurelle
kokoukselle, ansaitsec minusta varsin suurta huomiota ja luulisin,
että olisi syytä ottaa se asia vähän lähemmin keskustelun alai-
seksi« ehkei tässä nun jossain toisessa tilaisuudessa. Tämänpäi-
väiset alustukset nävttävät sitä suuressa määrin vaativan.

45. Hra Juselius: Minä ajattelin sanoa samaa kuin edelli-
nen puhuja, mutta samalla tarkoitin myös itse asiasta vielä lausua
joitakuita ajatuksia. Mitä nyt ensinnä tulee asian tärkeyteen, nun
on minusta koko tämä kysymys todella ennenaikainen, varsinkin
kun jokainen tiedämme, että metsähallitus omasta alottees-
taan on ryhtynyt puheena olevaa asiaa perustelemaan aikoen
siitä tehdä esityksen. Seilaiset viittaukset kuin pohjustuksessa
tuotiin esille, ovat nun ollen ihan aiheettomia ja loukkaavia,
erittäinkin kun koko Metsänhoitoyhdistyksessämme on ainakin
tähän saakka vallinnut sellainen luottamuksen henki jokaiseen
sen jäseneen, ettei epäluottamuslauseita ole ollut tarvis esiin tuoda-
kaan. Toiseksi asian esittäminen mielestäni on vähän kesken-
aikainen siinäkin suhteessa, että tilattoman väestön komitea on

136

ottanut pohtiaksensa saraaa asiaa myös siltä kannalta, että eräät
kysymykset, jotka tähän saakka ovat oileet metsähallituksen alai-
set, tulisivat siirtymään ikäänkuin toisen hallituksen alaiseksi.
Tarkoitan noista kruunun maalla asuvista suurilukuisista torppari*
joukkueista aiheutuoutta kruununtorpparikysymystä. Nämä torp-
parit tulisivat metsähallituksea ehdotuksen mukaan alistetta-
vaksi jonkunlaisen asutushaüituksen alaisiksi. Silta kannalta
katsoen, asetettaisiinko tämä uusi hallitus metsähallituksen suo-
ranaiseen yhteyteen vai tulisiko näiden halUtusten kesken
läheistä vuorovaikutusta, tuntuu minusta ennen aikaiselta perus-
teellisemmin käsitellä koko tätä kysymysta.

46. Hra Tammelander : Metsänhoitaja Juselius väitti, että
alote, initsiatiivi, tässä asiassa on metsähallituksen. En tiedä,
ehkä lienee nun, mutta vasta senjälkeen kun Metsänhoitoyhdistys
päätti asian ottaa käsiteltäväksi, näkyi sanomaiehdissä uutinen,
että metsänhoitohallituskin oli ryhtynyt toimenpiteisiin. Ainakaan
minä en tästä metsähallituksen puuhasta mitään tiennyt ja
lieneeköhän tieto ollut levinnyt laajempiin piireihin metsänhoitaja-
kunnassa ennen tuota sanumalehtinotiisia.

Mitä taas sähen ehdotukseen tulee, että useammat henkilöt
pohjustaisivat käsiteltävänä olevia kysymyksiä, olisi se epäile-
mättä asioille eduksi, mutta jos tahdotaan alustajia valikoida ja
asettaa jonkunmoinen sensuurikomitea tarkastelemaan heidän
pohjustuksiaan, nun epäiien suuresti, tokko alustajia saataisiin
ensinkään, epäiien saataisiinko, ellei heillä ole tilaisuutta ilmaista
mitä katsovat asian valaistuksen vaativan.

Herra Granitin ehdottama domäänihallitus ehkä kyllä olisi
hyvä. En ole tullut asiaa lähemmin ajatelleeksi, mutta ehdotto-
masti ei — hyvä, siis huono, olisi sellainen metsänhoitohaliitus»
jossa 50—60 henkeä istuisi asioita päättämässä. Luulen, että sellai-
sessa hallituksessa tuskin mitään vaimistuisi.

47. Hr Granit: Mitt förslag om frägans förberedande inom
en Sektion var ingalunda afsedt att nedsätta referentens andra-
gande. Det skulle innebära endast en öfvergäng tili hvad, som
praktiseras inom större föreningar, dar det ofta nog finnes stän-
diga utskott inom olika brancher, tili hvilka frägor hänskjutas;
sä t. ex. inom sällskapet Pro Fauna et flora fennica. Jag tror
det äfven skulle gagna Forstföreningen, att hafva ätskilliga sädana
stäende utskott. Ty en sädan sak kan ju endast vinna pä att

137

nog^rannare behandlas. Det hindrar ju icke, att enskilda med-
lemmar, som ej vinna gehör inom utskottet kunna reservera sig
emot dess beslut. Jag ber fä tillägga, att Landtbruksstyrelsen för
närvarande stär inför samma eventualitet ; vederböraode dar hafva
upptagit pä reformprogrammet en sak, $om icke är oväsentlig,
namligen bildandet af en statistisk afdelDing, en sak af betydelse
äfven för forstväsendet Om vi künde vara litct mera framsynta
och iitet mindre knussliga, vi som dock förvalta de stora punden,
skulle vi nödgas medgifva, att det vore bögst behöfligt att fä tili
stdnd en sddan styrelse, som en dorn änsty reise.

48. Hra Heikel: Minulla ei oUut tilaisuutta olla läsnä edellä
puolisen tätä asiaa kösiteltäessä, enkä sentähden tiedä, onko se
ehdotus jo tehty, jonka minä nyt aion tehdä ja jota herra Juse-
lius jo vähan kosketteli.

Silloin kun tilattoman väestön alikomitea lahetti kysely-
Icnketteja, minä vastauksena tehtyihin kyselyihin ehdottelin, että
kruununmetsätorpparit alistettaisiin maanviljelyshallituksen alai-
siksi, kumminkin siten, että heidän tilansa rajoitettaisiin, mikä
tehtävä olisi maanmittarin suoritettava. Mikäli nyt muistan, en
luule, että alikomitea on tehnyt mitäan varsinaista ehdotusta tässä
asiassa. vaan on yleensä vain lausunut, että semmoisia ebdotuksia
on tehty. Mutta voi oUa monta syytä, jotka vaikuttavat, että
ehdotukset eivät ole aivan täydelUsiä. Muutamien mielestä voi
ehkä olla epänormaalista, että kaksi ballitusta on osaksi samoja
asioita käsittelemässä. En tahdo mennä sen pitemmältä selittä-
mään tätä kohtaa, mutta se kai meidän jokaisen täytyy tunnustaa,
että kruununmetsätorpparit ovat olleet lapsipuolen asemassa tähän
asti. Metsänhoitajat, ja ainakin yleinen mielipide, ovat pitäneet
sen paikkakunnan rangaistuksena, missä kruununmetsätorppa-
reita on lukuisasti. Mutta parannus on kumminkin tässä suh-
teessa aikaan saatava, ja jos heitä tahdotaan yhä pitää metsä-
haliituksen alaisina, olisi minusta metsähallituksessa se re-
formi tehtävä, että sinne otettaisiin yksi agronoomi, eikä
siinä kylliksi, vaan sitä paitsi pitäisi metsänhoitohallituksen
käytettävänä olla matkustavia agronoomeja, joitten tehtävänä
olisi eritoten näitten torpparien maanviljelyksen toimeen-
tulon huolehtiminen. Minusta on nimittäin huono kohta, että
metsänhoitajan pitää myös ymmärtää maanviljelysasioita ja olla
siis agronoomi Joitakuita metsänhoitajia on, jotka näitä töitä
tekevät, mutta aina tulevat ne kuitenkin puutteellisemmat kuin

138

varsinaisen ammattimiehen suorittamina. Viime vuosina ölen
niillä paikkakunnilla, joissa ölen liikkunut ja joissa niinulla on
kruununmetsätorpparien kanssa oUut tekemistä, huomannuttorppa-
reissa suurta halua ryhtyä maanviljelystöihin ja uudistuksiin,
mutta heiltä puuttuu opetusta. He ovat kysyneet minulta esi-
merkiksi jonkin suon viljelyskelpoisuutta. Ölen koettanut ottaa
jonkun verran selvää raaanviljelyskäsikirjoista ja saada ohjausta
käytännöllisiltä agronoomeilta siitä, mitkä ovat sollten viljelys-
kelpoisuuden tuntomerkit, mutta minun on tunnustettava, että ne
neuvot, joita ölen voinut antaa, ovat olleet puutteellisia

Tämän kysymyksen, että iTietsänhoitohallitukseen on otettava
af^ronoomi käsittelemään kruununmetsätorpparien raaanviljeh's-
asioita ja sitä paitsi matkustavia agronoomeja, ölen tahtonut he-
rättää kiinnittääkseni yhdistyksen huomion siihen toivossa että
yhdistys katsoisi sen ansaitsevan tulla käsittelyn alaiseksi.

49 Hra Grönvall: Ölen pyytänyt puheenvuoroa pääasialli-
sesti siitä syystä, että minusta herra Heikelin ehdottama kysymys
liikkuu jokseenkin sivupuolella pääkysymystä, joka kuuluu: metsä-
hallituksen muuttaminen kollegialiseksi virastoksi. Minun ym-
märrykseni mukaan olisi syytä keskustella juuri tästä asiasta, ja
kun minä jo ölen omasta puolestani kannattanut sitä, nun minulla
ei ole muuta sanomista.

50. Hra Peurakoski : Minulla ei ole oikeastaan mitään sa-
nottavaa sen jälkeen kuin herra Grönvall jo ehti sanoa mitä minä-
kin ajattelin, nimittäin että on keskustelussa menty aivan sivu-
poluille, — en näet ymmärrä mitä kruununmetsätorpparit ja hei-
dän maanviljelyksensä koskee metsähallituksen koUegialisuutta
tai ei-kollegialisuutta. Puolestani ölen keskustelusta tuUut siihen
käsitykseen, että läsnäolijoilla ei ole mitään lisättävää siihen mitä
asiassa on esiin tuotu, nimittäin että vleensä kannatetaan sitä
metsähallituksen jo aloittamaa toimenpidettä, että hallitus kolle-
gialiseksi muutettaisiin. Ajattelen niistä yksityisistä seikoista, joita
pohjustaja täällä toi esille, muuten samalla tavalla kuin jotkut
muut jo ovat maininneet, että nimittäin niiden yksityisten seikko-
jen keskustelu ehkei sovellu tällä kertaa. Jos tällaisiin pohjustuk-
siin keskustelu kohdistetaan, nun se joutuu hyvin helposti sellai-
selle tielle — ja päätökset sitä myöten — että päätöksen tekijät
jonkun hetken sen jälkeen, kun yhteisestä päätöksestä on sovittu,
rupeavat katumaan tätä yhteistä päätöstä. Hyppään itsekin nyt
sivulle asiasta vähäsen ja yhdyn esiin tuotuihin toivomuksiin, että

139

vastaisuudessa ruvettaisiin Metsänhoitoyhdistyksen kokouksissa,
varsinkin sellaisissa, joissa näin tärkeitä kysymyksiä on käsiteltä-
vänä, seuraamaan sitä tapaa, että valittaisiin valiokunnat asioita
ensin pohjastamaan, jotta vältettäisiin sellaiset ikävyydet, joita
tänä päivänä on sattunut. Ehdotan, että keskustelu tästä kysyrayk-
sestä nyt lopetettaisün ja että yhdistys lausuisi päätöksellä ajatuk-
sensa siitä.

M. Hra Hannikainen: MinuHa ei oikeastaan ole mitään
seikkaperäistä lausuttavaa. Kuitenkin olisin jossain niäärin toista
mieltä, kuin kaksi viimeistä arvoisaa puhujast, siinä, että minusta
yhdistyksen jäseniilä nyt on tarkoituksena saada tällä keskus.
teiulla toimeen jotain parannusta, ja että jos keskustelu supistuu
ainoastaan metsähallituksen kollegiaaliseksi tekemiseen, nun se
parannus on hyvin vähäinen. Ensiksi siitä syystä, jonka minä
aikaisemmin raainitsin, että, mitä minuun tulee, olen aina oUut
kollegiaalisen käsittelytavan innokas puolustaja. Olen sen tie-
tääkseni ensimmäisenä herättänvt; kruununmetsäkomiteassa sitä
innolla ajoin, vaikka jäin vähemraistöön. Ja tietysti sitä edelleen
olen toteuttava, mikäli minusta riippuu. Metsähallituksen kaikki
jäsenet ovat oUeet asiasta yksimieliset, ja siis mikäli meillä on
tilaisuutta vaikuttaa asian ratkaisuun, se toteutuu. Me metsä-
hallituksen jäsenet itse tiedämme parhaiten. että on paljon muita
toimeenpantavia parannuksia, ennenkuin metsähallitus semraoi-
senaan voi edelleen ajaa metsä-asiaa, ja että nämä muut paran-
nukset ovat vielä tärkeämmät kuin kollcgiaalinen käsittelytapa :
metsähallituksen työvoimat ovat liian vähäisiä ja aivan riittä-
mättömiä, instruktsiooni on työhön sopimaton, palkat semmoiset
ettei niillä voi saada nun kokeneita miehiä kuin metsähallitus
tahtoisi. Minulla puolestani ei siis ole mitään sitä vastaan, että
tässä kokouksessa saataisiin kuulla, mitä muita toivomuksia
ammattikunnalla on tässä suhteessa.

Pyytäisin saada lausua pari sanaa sen ehdotuksen johdosta,
joka läällä on tehty domäänihallituksen suhteen, vaikka se katsot-
taisiinkin olevan jonkun verran ulkopuolella keskusteltavana varsi-
naisesti olevaa kys^'mystä. Ensin minä mainitsen, että Ruotsin
domäänihallitus ei ole kollegialinen. Mutta jos meillä ajateltai-
siln semmoinen yhdistetty maanviljelys- ja metsänhoitohallitus,
nun kyllä minusta siitä olisi sentään koko joukko haittaa ; metsäi
sessä maassa, niinkuin meidän, on kyllin työtä kruununmetsien
järjestämisessä tyydyttävälle kannalle. On aivan totta, mitä täällä

140

varsinkin metsänhoitaja Heikel on lausunut, ja siihen minä yhdis-
tyisin kaikessa» että kruununmetsämailla tavattava verrattain laaja
maanviljelys on vieras metsänhoitajille ja että siinä suhteessa
olisi jotain muutosta tehtävä. Mutta minä luulisin, että se maan-
viljelys kaikissa tapauksissa on niinkuin rasituksena ja että olisi
paljon parempi, jos kruununmetsämailla oleva asutus ja maan-
viljelys saataisiin eroitetuksi jonkun toisen asiantuntevan hailituk-
sen alaiseksi. Siitä huolimatta kuitenkin minusta olisi hyödyksi^
että metsähallituksessa olisi ainakin yksi perehtynyt maanviljelijä.

52. Hr Granit: Jag medgifver, att diskussionen pä satt och
vis gätt utom frägan, och för att vara elak, som de flesta tyckas
vara, vill jag göra en anmärkning emot stiliseringen, af frägorna^
nämligen att föreningen uppställer svaret genast färdigt Det är
olämpligt, att direktionen säger: »forststyrelsens omorganisation
tili kollegialt värk». Da mäste ju svaret koroma att gä i en viss
riktning. Det hade bordt heta : motsvarar forststyreisen i sin nu-
varande sammansättning tidens fordringar euer borde en om-
organisering värkställas? Detta är nägot som genomgär uppställ-
ningen af direktionens frägor. Man bor akta sig för att stiiisera
frägor sä, att man väntar ett visst svar. Visserligen tror jag ickCr
att de forstmän, som samiats här, endast ha emot forststyreisen
det, att den icke vore kollegial ; utan fastmer att forststyreisen är
för Uten, att i den saknas tillräckligt fackelement att den blifvit
ett 30-tal är efter sin tid. Utvecklingen har gätt framät, men per-
sonalen inom forststyreisen icke. Hvad beträffar förslaget om^
att jag sä mä säga, ambülatoriska rädgifvare, är det egentligen en
modifikation af förslaget om en domänstyrelse. Det ünns fyra-
tusen boställen; gär man ut frän att det skulle behöfvas en forst-
mästare per 100, sä blefve det redan en ganska stör samling.

53. Hra GrönuaU: Tässä samassa huoneessa ölen kerran
ennen oilut läsnä, kuu oli kysymys tällaisten kysymysten pohti-
misesta — se oli silloin kun maanviljelyksen alalla nuo kysy-
mykset liikkuivat. Silloin nousi eräs puhuja ylös ja väitti, että
kysymykset, jotka sinä päivänä olivat pohdittavina, eivät olleet
sopivia. Jotain samankaltaista olemme myös nyt kuulleet. Sitten
nousi eräs toinen puhuja ylös ja sanol, että hänen mielestään olr
kaikki oikein, mutta että ne miebet, jotka olivat alustamassa, eivät
keipaa mihinkään. Minä pelkään, että jos nyt jatketaan niinkuin
on alotettu, tuUaan samantapaiseen tulokseen kuin silloin, nimittäin

141

-etteivdt kysymykset ole paikallaan eivätkä liioin miehet. En tosi-
aan tiedä mitä sitten on jäljellä. — Minusta olisi tärkeä saada
kuulla keskustelua niistä tärkeistä kysymyksistä, jotka herra
Hannikainen ja muutaniat muut ovat jo ottaneet esille, mutta
miDUD ymmärrykseni mukaan emme ole oikeutettuja siihen. Kun
«siUaoleva kysymys on kerran tallä lailla stiliseerattu kuin ohjel-
massa, tulee meidän päättdä siitä eikä muista asioista. Pyytäisin
senvuoksi. että nyt koetettaisiin ratkaista tämä kysymys, onko
metsähallitus muutettava koUegialiseksi vai ei. Sillä hyvä tällä
kertaa. En tahdo ollenkaan väittää« ettei keskustelussa maini-
tuüla kysymyksillä voisi olla sangen suurta intressiä, niinkuin
DÜllä minustakin on, mutta ei niitä voida tämän asian yhteydessä
kdsitellä. Muuten voisimme ottaa vaikka mitä kysymyksiä keskus-
telun alaiseksi.

54. Hr Blumenthal: Jag yill i likhet med den föregdende
ärade talaren endast framhälla, att efter hvad jag hittiüs beräknat
och sAsom frägan frän början Nifvit framstäld, är den en ren
principfräga. Frägan gäller: är det principielt riktigt, att forst-
styrelsen är kollegialt sammansatt? En annan sida är den, huru
ett sädant kollegialt värk skall sammansättas, för att säväl de
forstliga, som landtbruks intressena skola kunna bebandlas> säsom
sig bor, grundligt och riktigt. Denna senare praktiska sida af
saken ha förledt ätskilliga talare pä afvägar sä tili vida, att de
icke hällit sig tili hufvudsak, utan gätt tili ätskilliga bisaker, sä-
som frägan om torparne i kronoskogarne m. m. dylikt.

För att besvara den senare delen af frägan, ville jag fram-
hälla säsom min äsikt, att ett kollegium borde vara sammansatt,
utom af forststyrelsens direktor, jemväl af nägon vetenskapligt bil-
dad agronom, en Jurist och ytterligare nägra forstmän. Jag anser
för öfrigt denna fräga böra öfverlemnas tili forststyrelsens be-
pröfvande.

55. Hr ßoreniüs: Jag ville äfven framhälla, att referenten
redan i sitt referat tili fullo framhällit behöfligheten af, att forst-
styrelsen förändrades tili kollegialt värk. Efter hvad diskussionen
utvisar äro alla därom ense. Jag skulle därför vilja föreslä, att
mötet skulle förena sig i hufvudsak om det af referenten fram-
hällna önskningsmälet, att forststyrelsen skulle ombildas tili kolle-
gialt värk. Referenten bade äfven ett förslag, huru detta värk
-skulle sammansättas. Det torde dock varit mera förslagsvis fram

142

stäldt och mähända är det icke skäl, att vi inläta oss pä frägan
om själfva sammansättningen. FÖr min del, tror jag, att det skulle
behöfvas vida flere forstmän an hr Blumenthal ansäg nödväDdiga.
Jag tror ocksä, att det vore nödvändigt att snart komraa til resul-
tat, ty att det närvarande sakförhälldndet fätt existera sä länge
som det gjort, detta beror endast pä, att de förhällanden, under
hvilka vi lefvat möjliggjort detta. Da (lertalet af forststyrelsens
tjänstemän icke äro ordinarie, utan extra, och en af forststyrel-
sens tjänstemän är olaglig, är det helt enkelt horribelt.

56. Hr Heikel: Med anledning af att man sagt, att jag gätt
utom frägan, ber jag fä anföra nägra ord tili försvar, för att jag
väckt denna fräga. Enligt nu gällande L. O. är man t. o. m. vid
en urtima landtdag berättigad icke endast att behandla de frägor,
som väckts och förelagts, utan äfven sädana, som stä i omedel-
bart sammanhang därmed. I nya förslaget tili L. O. finnes ett
motsvarande förslag tili stadgande, ehuru visserligen general-
guvernören i sitt utlätande tili Majestätet föreslagit, alt man icke
skulle fä upptaga en fräga, som stär i samband med hufvud-
frägan. Det är pä grund af denna uppfattning jag ansäg, att jag
icke gick utom omrädet för diskussionen, da jag föreslog, att frä-
gan om tillsättande af agronomer vid forststyrelsen skulle upp-
tagas, ty detta förslag stär i samband med frägan om forststyrel-
sens omorganisation och i samband med frägan om förökning af
dess personal.

57. Hra H annikaine n : Minä tahtoisin ainoastaan kajota
siihen, että muutamat ovat kosketelleet sitäkin kysymystä, millä
lailla metsähallituksen kollegiaalinen neuvottelu olisi toimeen-
pantava ja ketä hallitukseen pitäisi kuulua. Siihen kuitenkin
minun ymmärtääkseni tarvittaisiin enemmän pohtimista kuin mitä
äskeisessä pintapuolisessa alustuksessa tuotiin esiin; minun mie-
lestäni ei virasto olisi oUenkaan nun kokoonpantava kuin alustuk-
sessa esitettiin. Mitä taas neuvotteluihin osaaottavain jäsenten

ukumäärään tulee, nun minun käsittääkseni sitä ei pitäisi supistaa
liian paljon, vaan kaikki ne ammattimiehet, jotka kuuluvat metsä-
hallitukseen, olisivat osalliset asiain kollegiaaliseen käsittelyyn jo
senkin vuoksi, että he siten tulisivat enemmän harrastamaan
asioita ja seuraamaan niiden mukana ja itse toimessaankin saisi-
vat monipuolisemman kehityksen. Alustaja muistaakseni ylen-
katseellisesti mainitsi, että siihen kollegiaalisen asiain käsittelyyn,.

143

joka raetsähallituksessa od toimeenpantu, on ottanut osaa yksin
piirustajakin. Se ei ole nünkään ihmeellistä, kuten kaikki tie-
dämme, jotka olemme metsähallituksen jäseniä. Laajain kartta-
töitterame johtaja on nimittäin etevä metsänhoito-ammattimies ja
hänen osanottonsa neuvotteluihin on ollut perin luonnollinen asia.
Mitä taas metsähallituksen kollegiaaliseksi muuttamiseen tulee,
on metsähallitus siitä tehnyt esityksen yhdessä metsähallituksen
muun muutoksen kanssa senaattiin, joka on sen jo hy väksynyt ja
jättänyt metsähallituksen ehdotettavaksi. Se seikka, että metsä-
hallituksessa on nyt ylimääräisiä henkilöitä, on minun nähdäkseni
ollut juuri raetsähallitukselle eduksi näinä vaikeina aikoina, jolloin
venäjän kielen todistuksella on ollut ehdottomasti suurempi arvo
kuin millään meriitillä. Ylimääräisten virkamiesten avuUa olemme
saaneet metsähallituksen pelastetuksi, ja samalla metsähallitus
minun ymmärtääkseni kyliä on toiminut nun hyvin kuin se käy-
tettävänään olleilla vähillä voimilla on voinut toimia ; kaikki
olemme puolestamme tehneet mitäNmahdollista on ollut ei nun
paljon metsänhoidon parantamiseksi kuin mahdollisuuden hankki-
miseksi ammattikunnalle itse parantaa ja kehittää metsänhoitoa.
Sähen suuntaan olemme toimineet ja edelleen toimimme. Tulok-
set.ovat oUeet nähtävinä, ja toivoakseni ensi maanantaina senaa-
tissa ratkaistaan taas muutamia meidän elinkysymyksiä, jotka yhä
lisäävät sitä mahdollisuutta, jota olemme koetlaneet hankkia
metsänhoitokunnalle ammattitoimintansa kehitlämiseksi.

58. Hra Forsström : Keskustelukysymys ei tosin koskettele
sitä seikkaa, miten metsähallitus on kollegiaaliseksi virastoksi
muutettava. Pidän kuitenkin tärkeänä, että tämä asia tulisi yhdis-
tyksen keskusteltavaksi, mutta jotta keskustelusta olisi jotain hyö-
tyä on välttämätöntä, että se kohdistuu tehtyyn suunnitteluun.
Ehdottaisin sentähden, että yhdistys tässä kokouksessa valitsisi
komitean, joka yhdistyksen ensi vuosikokoukseen valmistaisi sellai-
sen suunnittelun, miten mainittu muutos on tapahtuva. Siihen
voisi myös liittää, Jos kokous sen katsoo eduUiseksi, ne muutok-
set, jotka tässä kokouksessa on tuotu esiin torpparein ja maan-
viljelyksen suhteen.

59. Hra Grönvall: Tahtoisin ainoastaan vielä kerran huo-
mauttaa, että minun mielestäni meidän olisi syytä nyt päättää
ainoastaan siitä, onko suotavaa, että metsähallitus muutetaan
kollegiaaliseksi vai ei, siis että pitemmättä keskustelutta päästäisi

144

päätökseen tassä kohden. Minä en kuulu tällä haavaa koko varsi-
naiseen metsänhoitovirkakuntaan, mutta mikäli ölen keskustellut
entisten toverien kanssa tuntuu siltd kuin metsähallitus tätä nykyä
on rehellisesti koettanut tehdä tehtävänsä, ja olkoon sc kyllin
suuri tunnustus. Mutta, niinkuin ölen jo ennen huomauttanut,
nämä asiat eivät ollenkaan kuulu keskusteltavana olevaan kysy-
mykseen, vaan olisi meidän n^'t asiasta päätettävä ainoastaan siinä
rauodossa kuin se on ohjelmaan olettu.

60. Hra Ericsson- Keskustelusta on käynyt selville, että
useimmat kannattavat metsähallituksen muuttamista koUegiaali-
seksi virastoksi. Niinkuin herra Blumenttial mainitsi, on suuri
prinsiipikysymys millä tavoin tällainen koUef^io olisi kokoon*
pantava. Minusta tdmä kokous ei ole oikea tilaisuus tämmöisten
suurten kysymysten pohtimiseen, mutta pyytAisin kuitenkin mai-
nita erään muodon, joka minua hyvin miellytti Saksassa. Se on
nimittäin »Forstmeister» muoto, joka on sellainen, että ylimetsän-
hoitajat istuvat ylihallituksessa, muodostavat kolle^ion ja joku
»Oberforstmeister» on puheenjohtajana. Itsekullakin kollegion
jäsenellä on oma osansa maata, josta hän esittää asiat. Jos on
joku asia, joka tuntuu sekavalta, nun hän voi pistaytyä piiriinsä
ottamaan siitä selon ja esittää sitten sen koUegiossa. Täten voi-
daan saada tarpeelliset tiedot, ja vielä on tällä järjestelraällä se
etu, että >Forstmeisterit» ovat suoranaisessa yhteydessä hallituk-
sen kanssa, joka seikka taas helpoittaa asian käsittelyä. Ei luon-
nollisesti voi tuUa kysymykseenkään seikka peräisesti selvitellä
näitä asioita nyt. Mutta, niinkuin sanottu, tämä systeemi tuntuu
hyvin miellyttävältä, ja luulen, että sille yleensä metsäpolitlikalta
annetaan suurta tunnustusta.

61. Hr Borenius : Om vi nu inläta oss pä denna fräga,
som väckts af direktör Ericsson, sä blir diskussionen aldrig slut.
Ty da komma vi in pä frägan, om det är lämpligt att öfverforst-
mästare bo ute pä landet, eller om de skola Annas pä forststyrel-
sen. Därför kunna vi icke nu inläta oss pä denna fräga utan
bürde hälla oss tili hufvudfrägan.

62. Hra Juselins: Ruten ensimäisessä lausunnossani jo
huomautin, minusta tämä asia on tavallaan ennenaikainen syystä,
että metsähallituksen järjestäminen on hallituksessa ratkaisun alai-
sena ; nyt on nostettu kysymys metsähallitukselle tähän asti kuulu-

145

vien toimien jakamisesta. Senvuoksi on mahdotonta ruveta teke-
mään ehdotuksia. Nyt mennä määrdilemäön ja suunnittelemaan
millä tavoin kollegiaaiinen metsähallitus järjestettäisiin on minusta
kerrassaan joutavaa. Yhdistyksen tulisi lausua se toivomus, että
metsähallitus tulevaisuudessa järjestettäisiin kollegiaaliseksi, muuta
järjestelyä ei olisi esitettävä.

63. Hra Tammelander • Tuossa pintapuolisessa pohjustuk-
sessani käsittelin metsähallituksenjärjestämistä viranomaisten puo-
lelta ja pintapuolisesti mainitsin vartavasten, ettei se kuulu poh-
justukseni kehykseen, mutta kuitenkin tahdoin siitä mainita muuta-
man sanan. Esitin metsähallituksen viranomaisten lukumäärän
siksi, mikä se nyt on, arvelin nimittäin että se virkamiesmäärä,
joka siellä nyt käsittelee asioita, on se lukumäärä, jota tarvitaan.
Mitä sähen tulee, että miltei kaikissa metsähallituksen viroissa on
ylimääräisiä virkamiehiä, ölen edelleenkin sitä mieltä, että siinä
kohden piilee ilmeinen vääryys, jos asiaa perinpohjaisesti tahtoo
ajatella. Kartanpiirtäjän mainitsin siitä syystä, että tahdoin tämän
esimerkin ottaa eksponentiksi missä määrin ylimääräisiä virka-
miehiä käytetään metsähallituksessa. Metsänhoitaja Juseliuksen
äskeistä lausuntoa, että nyt on turhaa tästä asiasta keskustella,
koska se ennen pitkää tulee metsähallituksen toimenpiteen kautta
ratkaistavaksi, en todellakaan käsitä. Ölen käsittänyt tämän Metsän-
hoitoyhdistyksen, semminkin kun miltei kaikki maamme metsän-
hoitovirkamiehet ovat sen jäseniä, jonkunmoisena vastapainona
metsähallitukselle. Metsä hoitoyhdistyksen kautta minun käsityk-
seni raukaan metsänhoitajakunnan toiveet puhkeavat ilmoille.

64. Hr Nummelin: Säsom i tiden tjänstgörande i forst-
styrelsen under en följd af är, her jag äfven fä framhälla min
mening i denna sak. Det har i tidningarna blifvit uppgifvet, att
ärendenas behandling i forststy reisen numera i själfva värket
vore kollegialt. Huru beskaffad denna behandling nu mä vara,
känner jag icke mera. Men vid chefsombytet är 1903 infördes
den fö rändringen, att chefen da och da föredrog nägra ärenden
för samtliga i forststyrelsen tjänstgörande, säväl ordinarie som
extra tjänstemän. Jag var ocksä, innan jag afgick frän forststy-
relsen, i tillfälle att öfvervara nägra dylika sammanträden, och
fann jag da bland annat, att nägot Protokoll icke fördes, och fick
öfverhufvud den uppfattningen, att det skulle varit af allra högsta
)i>ehof päkalladt, att forststyrelsen skulle ombildas tili kollegialt

146

värk. Huru beskaffad sammansättningen af detta koUeglum borde
vara^ därom har jag icke nu nägon bestämd mening, men jag har
tankt mig, att tili detsamma skulle höra öfverdirektören och bans
adjoint och möjligen äfven ingeniörerna.

65. Hra Hannikainen : Tahtoisin puolestani lausua pari
sanaa. Kun minä metsähallitukseen tulin, oli aikomukseni heti
toteuttaa kollegiaalinen systeemi, mutta minun on myönnettävä,
etten onnistunut siinä määrin kuin olin alussa toivonut Nyt
kysyn herra Nummelinilta, eikö hän tiedä kuka oli syynä sähen,
ettei se onnistunut, ja eikö juuri hän oUut se, joka tavallaan vas-
tusti sitä? En tahdo sanoa, että hän yksin teki asian toteuttami-
sen mahdottomaksi, sillä olivathan jossain määrin myös ne kaksi
vanhempaa metsähaliituksen jäsentä, jotka silloin olivat toimessa,
haluttomia ottamaan osaa kollegialiseen käsittelyyn. Pyytäisin
lisäksi kysyä niiltä herroilta, jotka nyt ovat metsähallituksessa,
eikö meillä kahtena vuonna ole ollut kollegiaalisempi käsittely
voimassa kuin niissä virastoissa, joissa instruktsioonin mukaan
asiat ovat kollegiaalisesti käsiteltä vät ? Minä puolestani ölen va-
kuutettu juuri siitä, että metsähallituksessa noudatettu kollegiaali-
nen käsittely, sen verran kun minä ölen saanut muiden virastojen,
sekä koti- että ulkomaisten, instruktsiooneista selvää, on kollegiaali-
sempi kuin yleensä niissä virastoissa, joissa kollegiaalinen systeemi
on toimeenpantu.

66. Hofrädet Nummelin : Med anledning af den fräga, som
nyss blifvit framstäld, fär jag framhälla, att vi, de äldre i forst-
styrelsen ansägo detta s. k. koUegium vara en parodi af hvad
kollegium vill säga. I detsamma ingingo personer, som bade en,
efter vär förmenande ganska ringa kännedom om hithörande för-
hällanden, och det var öfverhufvud endast nägra fä ärenden af
ofta nog ganska obetydlig beskaiTenbet, som blefvo bebandlade
säsom t. ex., da det gälde att antaga en landthandlande tili forst-
kassör. A andra sidan afgjordes ofta utan vidare ärenden af den
beskaffenbet, att de skulle tält en längre tid tagas under beband-
ling. Det var med afseende bärä, som vi bögst ogärna ville del-
taga i ett sädant kollegium.

67. Hra Grönuall- Minusta tuntuu siltä että tässä kysymyk-
sessä on jonkunmoinen pesemätön pyykki, ja tiedän, että täällä
on läsnä sellaisia henkilöitä, jotka eivät lainkaan kuulu Metsän-

147

hoitoyhdistykseen. Olisi miausta seo vuoksi suotavaa, että näitten
riepujen peseminen jätettäisiin sopivampaan tilaisuuteen, ja pyy-
täisin, että Metsänhoitoyhdistys lyhyesti lausuisi päätöksellään
olevansa sitä mieltä, että metsänhoitohallitus muutetaan kollegiaali-
seksi. Pääsisimme siten koko asiasta.

68. Ordföranden: Äfven jag ber fä yttra mig i saken. Jag
anser det finnas en skillnad mellan kollegialitet och kollegialitet.
Jag understöder herr Hannikainens äsikt däruti, att vissa för-
bättringar först borde genomföras i forststy reisen, innan kolle-
gialitet införes. Det är gifvet, att om en massa extra uti ett verk
erhälla kollegiat, sä kunna de ofta komma att döma i saker,
som äro dem själfva tili nytta elier skada. Dessutom är det ona-
turligt, att personer, som icke ännu hafva tillräcklig erfarenhet i
forstliga förhällanden« skola döma i saker, som angä forst-
liga lifsintressen och afgifva sin röst i befordringsfrägor ofta
nog rörande öfverordnade och ytterligare stä de ju alltid i det
förhällandet tili chefen, att han mäste mer eilet* mindre inverka
pä deras äsikt. Det stär uti bans makt att straffa eller belöna,
allt efter som de äro honom tili behag eller misshag. Dessutom
förtager det ansvaret frän forststyrelsen. Begäs misstag, sä kan
chefen skylla pä, att det icke är han, utan heia forststyrelsen, som
fattat beslutet, d. v. s. han kan i det fallet skylla pä kollegiet och
detta bestär utaf en skara flyttfäglar, som icke hafva nägot ansvar.
Sälunda blir ansvaret ingens. Men om kollegiet däremot bestär
utaf erfarna forstmän, hvilka hafva den själfständiga ställning, att
de utan risk kunna häfda sin möjligen skiljaktiga äsikt, utan att
pä nägot satt misstänkas för att hafva egoistiska intressen af att
afgörandet sker ät det ena eller andra hallet, endast da anser jag
kollegialitet önsklig.

69. Hra Hannikainen : Aivan oikein mainittiin, että joitakin
muita parannuksia on tehtävä, ennenkuin metsähallituksessa saa-
daan semmoinen koUegiaalinen käsittely kuin minäkin toivoisin,
nimittäin että siellä olisi kokeneita metsänhoitomiehiä. Niitten
hankkimista metsähallitukseen ei toivo kukaan hartaammin kuin
minä. Parannuksia olisi sitä ennen saatava, ennen kaikkea ve-
näjänkielen vaatimukset poistetuiksi. Ja nun pian kun venäjän-
kielen todistukset tulevat tarpeettomiksi, on jo heti saatavissa
ensimäinen vakinainen virkamies, nimittäin toisen insinöörin vir-
kaan. Mutta ennenkuin venäjänkielestä päästään, en voi katsoa
muuta kuin onneksi, jos metsähallitus bankkii ylimääräisiä virka*

148

miehiä riippumatta siitä, osaavatko he ven^jänkieltä vai eivät. Se
on otettava myös huomioon.

70. Hr Tammelander : Hvad öfverdirektör Hannikainens
sista yttranden rörande kännedomen i ryska spräket beträffar,
vill jag blott hänvisa tili lag och författningar. Vi hafva ju en
Senat, som har tili uppgift laglighetens äterställande och jag
hoppas att den drifver saken därhän, att ryska spräket blir ett
sprAk, som vi icke behöfva frukta. Det är ett skäl, som ails icke
hör tagas med i beräkningen. Hvad äter beträffar >byket>, som
hr Grönvall talar om, sä inser jag ej, hvarför man skulle behöfva
genera sig för detta; man har ju t. o. m. offentliga storstädningar
nu för tiden, och detta är blott en Uten byktvättning.

Med anledning af den förelupna diskussionen, tillsporde ord-
föranden mötet, om det ville förena sig om att uttala önskvärd-
heten af, att kollegialitetsprincipen blefve införd vid forststyrelsen,
dock under förutsättning att medlemmarna i kollegiet intoge en
tillräckligt oberoende ställning.

Ordförandens fräga blef af mötet jakande besvarad.

Ordet begärdes härpä af :

71. Hr Tammelander: Vore det icke skäl, att Forstförenin-
gen skulle vidtaga ätgärder tili att framföra sina önskningsmäl
tili styrelsen. Jag anser icke ett platoniskt uttalande här nog;
jag skulle vilja hafva nägonting mera reelt.

72. Hr Heikel: Jag skulle föreslä att forstföreningen, med
omfattande af ordförandens uttalande, ville tillsätta en komit6,
som skulle fä i uppdrag att uppgöra förslag, huru man tankt sig
att kollegialiteten künde förvärkligas pä ett praktiskt och lycko-
bringande satt för värket i dess helhet.

73. Hr Granit: Jag her fä päpeka, att den frägan är fram-
stäld och har vunnit understöd.

74. Hr Tammelander: Jag tycker mig i mitt ytliga referat
framdragit en sak, som förtjänar beaktande, nämligen den, att jag
föreslagit en referent i kammarexpeditionen. Jag tycker förenin-
gen borde b^akta äfv^n detta förslag.

149

75. Hr Granit: Kunde man icke, ifall forstföreningen skulle
besluta sig för tillsättandet af en sädan komit^, anhälla, att här
närvarande medlemmar tili dess beaktande ville framstSlla sina
Asikter. Man vore sedan i tillfälle att närmare formulera för-
slagen och gallra ut. Det är en ganska praktisk och vanlig form,
som jag förutsätter vinner understöd inom komiten.

76. Hr Borenius: Ifall mötet ej vill uttala sig blott i prin-
cipi utan äfven ingä mera i detalj, sä skulle jag be fä understöda
det senaste förslaget.

77. Hra Peurakoski: Olisiko tarkoituksena, että komitea
laittaisi ehdotuksen yhdistyksen ensi kesäkokoukseen, jotta se
tulisi keskustelun alaiseksi siellä vai miten? Siinä tapauksessa,
että ehdotus tulee yleisen keskustelun alaiseksi ensi kesäkokouk-
sessa, olisi ehkä hyvinkin syytä yhtyä komitean asettamiseen.

78. Hra Sohlman: Minun mielestäni tätä kysymystä ei
pitäisi ottaa kesäkokouksessa esille. Niinkuin tiedetään, pidetään
Metsänhoitoyhdistyksen vuosikokous Kuopiossa ja siinä olisi otet-
tava esille semmoisia kysymyksiä, joilla on yleisempikin merkitys,
eikä ainoastaan semmoisia, jotka koskevat ammattikuntaa. Olisi
paljon muita kysymyksiä välttämättömästi saatava esille juuri
Kuopion kokouksessa.

79. Hr Granit: Manne icke denna fräga, dock strängt taget
berör de flesta forstmän, kanske alla, manne den icke vara grund-
läggande. Manne man icke kan anse säsom redan fastslaget, att
majoriteten, eftersom ingen motsatt sig, har uttalat sig enhälligt
för forststyrelsens omorganisation tili kollegialt värk. Härmed
hafva vi i princip uttalat oss i frägan, och da skulle det blott
äterstä att besluta i hvilken riktning och huru ett sädant kollegialt
värk borde gestaltas. Kanske det vore lämpligare taga tili om-
röstning detta uttalande, ehuru det icke vunnit understöd.

80. Hra Forsström : Alustaja herra Tammelander mainitsi
tämän keskustelukysymyksen sivussa, että kamaritoimituskuntaan
olisi saatava esittelijäksi metsänhoitaja. Pidän puolestani myöskin
varsin tärkeänä, että tämä toivomus toteutuisi. Niinkuin tiedämme,
ratkaisee senaatti usein suorastaan metsänhoidoUisia kysymyksiä.
Siellä ei kuitenkaan ole yhtään näihin asioihin perehtynyttä henki-

150

loa. Jos sitä vastoin senaattiin tulisi rayös metsänhoitaja, jolla
olisi puhevalta, olisi mahdollista, että ratkaisu usein tapahtuisi
aivan toiseen suuntaan kuin nykyjään. Ehdottaisin sentähden,
että yhdistys ottaisi ponteensa tätä tarkoittavan lausunnon. Kanna-
tan nÜDikään alustajan ehdotusta siinä, että yhdistys pontevatn-
min esiintoisi toivomuksensa nietsähallituksen koilegiaaliseksi
virastoksi muuttamiseksi, esimerkiksi siten, että yhdistys valitsisi
muutamia jäseniä esittämään yhdistyksen päätöksen kamaritoimi-
tuskunnan päälliköUe. Pysyn vieläkin tekemässäni ehdotuksessa
siitä, että yhdistys asettaisi komitean suunnittelemaan, miten
metsähallituksen muutos olisi tapahtuva ja että eiisi kesäkokouk-
sessa sittemmin asia tulisi keskusteltavaksi.

81. Hra Heikel: Minäkin tahdon mitä lämpimimmin kan-
nattaa herra Tammelanderio ehdotusta esittelijän saamisesta ka-
marltoimituskuntaan. Juuri niinkuin herra Forsström sanol, me-
nevät asiat senaatissa aivan nurin sen takia, että senaatissa ei ole
tarpeellista asiantuntemusta — muutkin asiat kuin kamaritoimitus-
kunnan alaiset. Minulla on ollut tilaisuus nähdä tapauksia, joi-
den suhteen olisi ollut aivan tarpeellista, että senaatissa olisi ollut
ammattimies, joka olisi voinut ilmoittaa miten asianlaita todelli-
suudessa on. Ilmenee aivan sei västi, että juristeilla, jotka metsän>
hoidollisia asioita ovat yksin käsitelleet, on ihan huUunkuriset
käsitykset niistä. Komitean asettamista pyydän yhä kannattaa,
sillä, niinkuin täällä jo on lausuttu muutamilta tahollta, kysymyk-
sessä ei ole ainoastaan metsähallituksen muuttaminen koilegiaali-
seksi virastoksi, vaan mvös miten metsähallituksen voimia lisättäi-
siin ja mitä sen yhteydessä muuten on. Senvuoksi olisi tarpeen,
että sekin kysymys tulisi harkinnan alaiseksi komiteassa.

8?. Hra Grönuall: Vaikka uusia kysyniyksiä ja vaatimuksia
näkyy lisääntymistään lisääntyvän, en voi luopua siitä mielipiteestä,
että ne ovat jossain määrin syrjäpuolella itse käsiteltävänä olevaa
kysymystä. LuonnoUisesti voidaan saada vaikka minkälaisia asi-
oita sen yhteyteen soveltumaan, ovathan kaikki metsänhoidolliset
kysymykset jossain yhteydessä metsähallituksen kanssa. Mutta
Jos tällä tavalla jatketaan, ei keskustelu lopu kuuna kuUan päi-
vänä, jonka vuoksi en voi ymmärtää meidän nyt muuten suo-
riutuvan kuin tekemällä päätös. Itse asiassa se päätös onkin jo
tehty, on päätetty että metsähallitus on muutettava koilegiaali-
seksi virastoksi. Nyt olisi ratkaistava vain kysymys, onko valio-
kunta asetettava laatimaan lausuntoa. Minun mielestäni ei kuiten-

151

kaan tätä lausuntoa pitäisi ottaa keskusteltavaksi ensi kesäkokouk-
sessa. Minä siis kannattaisin siinä suhteessa herra SohlmaDin
ehdotusta, sillä, niinkuin hän sanol, kesäkokoukseen tulee paljon
senkaltaista väkeö, joUa ei ole mitään suoranaista tekemista metsän-
hoitovirkakuDDan asioittea kanssa. Olisi sea vuoksi syytä ottaa
siinä käsiteltävfiksi sellaisia ylimalkaisia kysymyksiä, jotka sovel-
tuvat suurelle yleisölie. Mielelläni minä oniasta puolestani siihen
suostun, että asetetaan komitea asiaa pohtimaan, tarkemmin val-
mistamaan ja suunnittelemaan, mutta sen elidotus olisi otettava
esille ehkä ensi vuosikokouksessa tai jossain ylimääräisessä ko-
kouksessa.

83. Hra Peurakoski: Kun äsken kysyin, voitaisiinko komi-
tean mietintö saada kesäkokouksessa keskustelun alaiseksi, nun
en tullut ajateileeksi sitä seikkaa, että tämä kesäkokous on pää-
tetty pitää Kuopiossa maanviljelysnäyttelyn yhteydessä. Niinkuin
ne henkilöt, jotka ovat siitä huomauttaneet, ovat viitanneet, on
asia nun, että tuollaisessa kokouksessa on saapuvilla kansaa eri
osista maata, kansaa, johon Metsänhoitoyhdistys tahtoo erityisesti
vaikuttaa, ja sille on puheenaoleva kysymys kokonaan vieras.
Senvuoksi olisi, jos tällainen komitea asetetaan, jätettävä sen työn
pohtiminen joko seuraavaan kesään, siis IVi vuotta eteenpäin, tai
pidettävä ylimääräinen kokoas talvella. Jos se jätetään seuraa-
vaan kesään, nun todennäköisesti tulemme ehdotuksinemme liian
myöhään, ja eiköhän liene sama vaara, jos se jätetään talveenkin.
Jos ehdotuksemme taas tulee liian myöhään, jos metsähallitus
ennen ehtii tehdä esityksen senaattiin, on komitean työ vähäpätöi
nen tai merkityksetön. Jos metsähallituksen esitykset eivät tulisi
senaattiin tehdyksi, olisi komitean asettamisesta hyötyä, ja siinä
tapauksessa minä sitä kannatan.

84. Hr Tammelander : Säsom kläm föreslog jag i hufvud-
sak, att detta forstmöte skulle säsom sin äsikt omfatta, att forst-
styrelsen borde förändras tili ett kollegialt embetsvärk samt att
detta forstmöte skulle gifva i uppdrag ät föreningens direktion,
att pä ort som den för godt finner göra framställning i saken
och sedan äfven angäende torslaget om referent i kammarexpedi*
tionen. Det vore lätt att i st. f. direktionen säga, en komite be-
stäende af de och de personerna som ledamöter. Jag tänker näm
ligen, att forstföreningens direktion icke häller enhälligt skulle
vinna understöd som komite. Hufvudsaken är att detta förslag
blir föremäl för behandling inom en komite, och jag tycker, att

152

vi kuode hysa det förtroende tili deo eventuella komit^n, alt den
icke blott strikte skall sätta tili pappers ungefar det som forst-
kären önskar, utan äfven vidare frambefordra förslaget vare sig
tili forststyrelsen eller tili Senaten. Jag är af samma äsikt som
forstmästar Sohlman att frägan skulle skämma bort diskussioneu
vid forstmötet i Kuopio, men anser dock, att saken är af sä bräd-
skande natur, att man genast borde vidtaga ätgärd att föra den
tili sädant slut, som föreningen önskar.

85. Hra Sohlman : Tahtoisin vielä palata siihen kysymyk-
seen, jota useat puhujat ovat kosketelleet, missä kokouksessa ko-
mitean ehdotus olisi otettava käsiteltäväksi. Metsänhoitoyhdistys-
hän on juuri, niinkuin herra Puheenjohtaja lausui alussa, päättä-
nyt pitaä yleisen kokouksen ensi talvena antaakseen nnoremmille-
kin ammattimiehiile tilaisuuden kokoukseen saapua. Tosin minä
luulen, että Kuopion kokoukseen tulee paljonkin ammattimiebiä,
mutta toiselta puolen ovat kumminkin monet estetyt saapumasta.
Senvuoksi puolestani ehdottaisin, että tämä kysymys jätettäisiin
ensi talvella pidettävään ylimääräiseen kokoukseen.

86. Hr Heikel: Jag erkänner riktigheten af de anmärknin-
gar, som gjorts emot att frägan skulle upptagas vid mötet i Kuo-
pio, llksom ä andra sidan att frägan är af brädskande beskaifen-
hei Da därför forstmöte kommer att hällas i Kuopio, och tili
detsamma inßnner sig en stör del af landets forsttjänstemän, kan
jag icke inse, hvarför vi icke skulle kunna sammanträda en dag
tidigare tili mötet och da diskutera endast denna fräga- Jag har
dock intet emot, att direktionen uppgör ett förslag i saken. Huf-
vudsaken är att frägan kommer under behandling, pä en skild
dag, antingen en dag före eller en dag efter det allmänna mötet
i Kuopio Da kommer den icke att värka distraherande pä det
allmänna forstmötet, dit frägan ju egentligen icke hör.

87. Hr Nummelin : Här har ifrägasatts en komite. Da nu
emellertid forstföreningen beslutit i princip omfatta förslaget, att
forststyrelsen skulle ombildas tili kollegialt värk, synes mig vidare
förslag vara obehöfliga. Hvad beträffar referentens förslag om
att fä en föredragande i Senaten för forstärenden, mäste det anses
vara väl betankt, men jag fror dock, att det skall möta svärig-
heter, att fä dit en person, som enbart vore forstman. Jag tänker,
att man skall göra anspräk pä, att han äfven skall vara Jurist
Att vid eckleciastikexpeditionen linnes en referent, som icke är
Jurist, utan präst, det har gamraal tradition för sig. Men jag

153

tror, att detsamma icke lika lätt skall kunna genomföras i kammar-
expeditionen.

89. Hra Forsström: Pyytäisin vieläkin saada lausua, että
luulen että useimmat meistä metsänhoitovirkamiehistä ovat siksi
kiintyneet sähen kysymykseen, mitenkä metsähallitus kollegiaali-
seksi virastoksi muutetaan, että haluaisimme hiukan jokainen
saada tietää miten tämä tulee tapahtumaan. JoUei yhdistys aseta
komiteaa pohtimaan tätä asiaa ja ellei se tule kohta keskusteita-
vaksi yhdistyksen kokouksissa, nun en usko, että yhdistys tulee
mitään vaikuttamaan asian ratkaisuun, voi ainakin käydä nun,
ettei yhdistys saa tilaisuutta siitä puhua. Muutos siis toisin sa-
noen jätetään metsähallituksen tehtäväksi ja yksityisillä metsän-
hoitovirkamiehillä ei siiloin tule olemaan mitään tekemistä sen
kanssa.

Diskussionen förklarades härmed afslutad.

Med omfattande af hr Granits förslag

Beslöt mötet härvid jämte det nyss beslutna uttalandet af
önskvärdheten af forststyrelsens omorganisation tili kollegialt verk
att ät en komit^ uppdraga att tili nästa ordinarie möte bereda
frägan.

Rörande tillsättandet af den nyss beslutna komiten anhölls
ordet af :

91. Hra Peurakoski: Minusta olisi syytä valita erityinen
komitea eikä sysätä valitsemista johtokunnan niskoille, sillä johto-
kunnalla taitaa olla paljon muitakin töitä Kuopion näyttelyn yhtey-
dessä ja valmistamisessa. Sita paitsi minä luulen, ettei johto-
kunnassa tunneta tarpeeksi metsähallituksen asiolta, joten ei olisi
vahingoksi, vaikka komiteassa olisi joitakuita metsähallituksen
jäseniä, jotka tietävät, mihin suuntaan metsähallitus aikoo ehdotuk-
sensa tehdä. Metsähallitukseen kuuluvista jäsenistä olisi komi-
tealle paljon ohjausta ja sen työUe hyötyä.

Med förkastande af förslaget om en särskild komit6 för frä-
gan om forststyrelsens omorganisation beslöt mötet öfverlämna
frägans beredning ät direktionen säsom komit^ med rätt att i fall
af behof komplettera sig.

Pä förslag af hr Elfving beslöts att tili direktionen i dess
egenskap af komite jämväl hänskjuta förslaget om en särskild
föredragande för forstärenden i Senatens Kammarexpedition.

Med hänsyn tili den framskridna tiden uppskjöts tili mor-
gondagens sammanträde den sista frägan ä dagens program, hvarpä
sammanträdet afslutades kl. 9.30 e. m.

164

Andra mötesdagen den 8 april.

Kysymys sääntöjen muuttamisesta otettiin käsiteltaväksi seu-
raavan metsänhoitaja A. Sohlman'in alustuksen pohjalla*.

Tahdon muutamilla otteilla Suomen Metsänhoitoyhdistyksen
keskustelupöytäkirjoista näyttää : mitenkä ajatus yhdistyksen toi-
minnan laajentamisesta nyt ehdotettuun suuntaan yähitellen on
kehittynyt. Keskusteluista käy nimittäin kyllin selvästi esille, ettei
yhdistys koskaan ole tahtonut jäädä vieraaksi suurelle yleisöUe,
vaan od päinvastoin tahtonut yhdistää yhteiseen työhön met-
siemme hyväksi kaikki metsänhoitomme parantamista harrastavat
kansalaiset.

Siinä kehotuskirjeessä (6 p:ltä syyskuuta 1877X joila johtaja
Blomqvist vainaja ja herrat: vapaaherra Hisinger, Numell ja Bo-
renius kutsuivat kokoon maamme metsänhoitomiehiä, maanvUjeli-
jöitä ja muita metsänhoitomme parantamista harrastavia henki-
löitä keskustelemaan suomalaisen metsänhoitoyhdistyksen tar-
peellisuudesta, sanotaan : > Yhteenlüttymisen mahtava vaikutus in-
himillisessä toiminnassa on siksi tunnettu, ettemme tarvitse siitä
sen enempää puhua. Maamme maanviljelysseurain vaikutus todis-
taa kyllin tämän väitteen todenperäisyyden. Nun hyvin tästä kuin
ulkomailla saavutetusta kokemuksesta voi päättää, että niiden voi-
mien yhteenliittyminen, jotka nykyjään toimivat metsänhoitomme
parantamiseksi, olisi suureksi hyödyksi maallemme. Vakuutettuina
tällaisen yhteenlüttymisen tärkeydestä metsätaloudenkin alalia,
ehdotamme, että perustettaisiin suomalainen metsänhoitoyhdistys,
joka saisi tehtäväkseen :

1) yhdistää yhteiseen työhön — metsiemme hyväksi —
maamme metsänhoitomiehet, maanomistajat ja muut metsänhoi-
toamme harrastavat kausalaiset;

2) kehittää kotimaista metsätiedettä ;

3) edistää käytännöllistä työtä metsänholdon hyväksi tietoja
levittämällä eli aikaansaada samallainen toiminta metsätalouden
alalla kuin maanviljelysseurain toimesta maatalouden alalla on jo
aikaansaatu.

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen ensimäisissä säännöissä
annettiin siis kotimaisen metsätieteen kehittäraiselle etusija. Tämä
epäilemättä riippui siitä, että yhdistyksen jäsenet suurimmaksi
osaksi olivat metsänhoitoammattimiehiä. Mainittava on kummin-

166

kin, etta sääntöjen ensimäisessä pykyl&ssä nimenomaan lausutaan,
että yhdistys ainoastaan *toistaiseksi on etusiassa harrastava
metsänhoidon tieteellistä kehitystä».

YhdistykseD toiminta koetettiin jo alusta alkaen saada mah-
dollisimman laajaksi, mutta tämä yritys ei onnistunut. Tähän
oli syynä se, että harrastus metsänhoidon parantamiseen oli vielä
suuressa yleisössä liian laimea. Vuonna 1888 muutettiin Suomen
Metsänhoitoyhdistyksen sääntöjä jonkun verran. Näoiät muutok-
set tarkoittivat pääasiassa haaraosastojen ja alaseurojen syntymi-
sen helpottamista. Sääntöihin lisättiin nimittäin pykälä, jossa sa-
notaan: »samoin voipi yhdistyksen piirissä muodostaa seuroja,
joiden tarkoituksena on hyvän metsänhoidon käytännöllinen edis-
täminen ja harjoittaminen». Tämän kautta luultiin voitavan pa-
raiten edistää hyvän metsänhoidon käytännöllistä harjoittamista.
Mutta nähtävästi oli harrastus metsäasiaan laajemmissa piireissä
yhä vlelä kovin laimea. Syntyi ainoastaan yksi haaraosasto nim.
Oulun. Kymmenen vuotta tämän jälkeen nostettiin Kotkassa pi-
detyssä vuosikokouksessa taasen kysymys Suomen Metsänhoito-
yhdistyksen toiminnan laajentamisesta.

Johtaja Blomqvist vainaja, joka alusti kysymyksen sanol
m. m : »Mikäli useammasta ajan merkistä on päätettävissä, lienee
nyt se alka käsillä, Jona Suomen Metsänhoitoyhdistyksen on ryh-
dyttävä tehokkaampiin toimenpiteisiin kuin tähän asti ohjelmansa
kolmannella sijalla toimintansa päämääräksi määrättyjen tehtä-
vien toteuttamiseksi. Sen tulisi nimittäin aikaansaada tahi itse
toimeenpanna käytännöllisiä toimia metsänhoidon parantami-
seksi, mikäli yhdistyksen varat sen myöntävät

Tätä laajaa ja tärkeää toivomusta ei yhdistyksen keskus-
haliitus eli johtokunta voi toteottaa, vaan on se paikallisten yhdis-
tysten eli haaraosastojen toteutettava, joiden synty Suomen Metsän-
hoitoyhdistyksen sääntöjä tehdessä on jo edeltäpäin huomattu.
Tällaisia haaraosastoja pitäisi vähitellen perustaa jokaiseen lää-
niin yksityisten asiaa harrastavain henkilöitten alkuunpanosta ja
Metsänhoitoyhdistyksen johtokunnan kehoituksesta ja sen avus-
tuksella. Tämän tapaisten haaraosastojen perustamisen tarkoituk-
sen tulee ensi sijassa tähdätä käytännöllisiä toimia».

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen johtokunnan mielipidettä
asiassa kuvaa lausunto, jonka ylimetsänhoitaja Borenius ja metsän-
hoitaja Montell olivat laatineet Kotkan kokousta varten. Tässä
lausunnossa sanotaan m. m. : »Kuten ehdotuksen tekijä (johtaja
Blomqvist), nun johtokuntakin on sitä mieltä, ettei niitä suotuisia

156

tuulahduksia, jotka nyt ovat vallalla, ole hyväksi käyttämättä kä-
sistä päästettavä, vaan tulee yhdistyksen päinvastoin mitä pikim-
min koettaa ryhtyä laajempiin toimiin toteuttaakseosa erittäinkin
ohjelmansa kolmatta momenttiä». Lausunnoo lopussa sanotaan:
»Lopuksi ei johtokunta voi olla tämän yhteydessä huomautta-
matta, että olisi hyvin suotavata, että Metsänhoitoyhdistys enem-
oiäD kuin tähän asti iähenisi talous- ja maanviljelysseuroja, koska
yhteistyö niiden kanssa saattaisi arvaamattomasti hyödyttää ja
tehokkaasti edistää metsänhoidon parantamista, erittäinkin nyt,
kun voidaan toivoa, etta sekä Suomen Metsänhoitoyhdistykselle
että näille seuroille tulee mainittuun tarkoitukseen erinäisiä määrä*
rahoja jaettavaksi».

Varmaan olisikin Suomen Metsänhoitoyhdistys tarmokkaam-
min kuin ennen astunut toteuttamaan ohjelmansa kolmatta osaa,
elleivät olisi tulleet nuo poliittiset hallavuodet. Varojen puutteessa
yhdistys ei voinut näinä vuosina toteuttaa aikeitaan tässä suh-
teessa.

Tästä huolimatta koetti Suomen Metsänhoitoyhdistys kum*
minkin näinäkin vuosina ajaa yksityismetsänhoidon asiaa. Koetet-
tiin perustaa »Metsänystäväin seura», jonka ainoastaan muodon
vuoksi tulisi liittyä alaosastona Suomen Metsänhoitoyhdistykseen.
»Metsänystäväin seuralle» ei kumminkaan sääntöjä vahvistettu.

Periaatteellisesti ei siis koskaan ole vastustettu yhdistyksen
toiminnan laajentamista nyt ehdotettuun suuntaan, vaan on ainoas-
taan luultu, että laajemman ohjelman toteuttaminen kohtaisi
voittamattomia vaikeuksia.

Tahtoisin verrata Suomen Metsänhoitoyhdistystä purteen,
joka tähän saakka on purjehtinut ahtaammilla, tyyneemmillä sisä-
vesillä aavempien vesien lahdelmissa. Nyt tämä pursi kumminkin
on saanut uudet, suuremmat purjeet — korotetun valtioavunmuo-
dossa — jonka vuoksi sen tarkoitus onkin lähteä aavalle ulapalle,
jossa vinhemmat tuulet käyvät. Mutta jotta se voisi pysyä pys-
tyssä ja jotta näistä uusista purjeista olisi hyötyä, tarvitsee se
myös suuremman kölin — se tarvitsee metsänhoitoamme harras-
tavan yleisön kannatusta.

Keskustelu on aikaisemmin painettu Metsänystävään v:lta
1906 siv. 275 alkaen.

Erinrande om att Föreningen under föregäende dags sam-
manträde beslutit uttala sig för den högre forstliga undervisnin-

157

gens förläggande tili universitetet och att ingA tili regeringen med
anhällan om tillsättande af en komit6 i detta syfte, meddelade
ordförande, att emellertld tili hans kännedom kommit, att frägan
om den högre jordbruksundervisningens förläggande tili universi.
tetet inom snaraste framtld komme att upptagas tili behandling,
i samband härmcd. och ansäg sig därtör Ordförande skyldig till-
fräga Föreningen, hüruvida den, med frängäende af sitt under
gärdagen fattade beslut, om tillsättande af en särskild komit6,
ville ingä tili Regeringen med en hemställan, att frägan om den
högre forstliga undervisningens ordnande skulle behandlas i sam-
band med frägan om den högrie jordbruksundervisningen.

Ordförandens fräga blef af mötet jakande besvarad och
uppdrogs ät Direktionen att tili vederbörande ingä med en hem-
ställan i antydt syfte.

Ajournering pä ett par timmar.

Mötet fortsattes äter kl. 6 e. m.

Till behandling upptogs 3:dje frägan ä programmet.

Vore det önskuärdt, att staten i högre grad an härintUls själf
skulle utföra afoärkningen i sina skogar, och om denna fräga be-
svaras jakande, hura borde afvärkningen utföras ?

Ordförande uppläste ett af frih. Carpelan författadt referat
i frägan, sä lydande:

109. Frih. Carpelan: Vore det önskvärdt att staten i högre
grad an härintills själf skulle utföra afvärkningen i sina skogar
och om denna fräga besvaras jakande huru borde afvärkningen
utföras ?

Vid granskningen af gamla hyggesytor efter sägtimmer-
utdrifning ßnner man oHa att afvärkningen skett pä ett forstligt
sedt föga fördelaktigt satt. Oftast ser man kvarstäende en mängd
stammar, hvilka bade bordt afvärkas, säsom skadade sägtimmer-
stammar — att ej tala ora rottorra träd — samt isynnerhet kle-
nare timmer, hvilka antingen totalt sakna tillväxt, eller hos hvilka
denna är sä dälig, att det ej kan löna sig lata dem kvarstä. Detta,
att ej sist kvalificerade träd — ofta dugliga för försägning —
huggits, beror ej pä den privata afvärkaren, utan pä de inskrän-
kande bestämmelser, enligt hvilka utstämplingen skall utföras och
nw utfpr^s. Vi bafva dessutom pä hyggesytorna en mängd ännu

158

klenare träd« ^y^ligen s&dana, att de ej komma att utväxa tili
sdgtimmer och upptagande rum för den växande skogen, hvilka
trftd borde borttagas. Dessa äro ofta för klena att användas vid
sägindustrin, men kunna med fördel afvärkas tili slipved, props,
brännved m. in.

Men ocksä i den orörda skogen ser man oerhörda kvan-
titeter rensningsvirke d. v. s. sädant, som antingen redan torkat
pÄ rot, är skadadt, pä grund af dälig Standort ej uppnär säg-
timroerdimensioner, undertrycker den växande ungskogen, bar en
olämplig stamform o. s. v. Sä kan t. ex. mängden af dylikt virke
i de delar af Kankaanpää, Karvia, Parka no och Aure revier, hvar-
ifrän virke kan flottas tili Kyrösjärvi taxeras tili IV« ä 2 miljoner
kubikmeter löst matt.

Ju flera afvärkningar och utdrifningar, som i en skog ut-
föras, dess mera skadas den växande kvarstäende skogen. Där-
för vore onekligen bästa sättet att utföra en enligt säväl forstliga,
som nationalekonomiska principer nödvändig rensning pä en gäng,
d. V. s. att man samtidigt — efter sägtimmerutdrifningen, hvaroni
mera längre fram, — rensningsvis afvärkar de klenare — om jag
sä fär säga — oväxtliga timmerämnena, hvaraf en del väl kan
användas tili sägdrift, men äfven uttager det öfriga rensnings-
virket. Detta virke borde antingen vid utdrifningen, eller efter
värkstäld flottning sorteras för de ändamäl, hvartill det fördel-
aktigast künde användas. Sä borde tili sägstock dugande stam-
mar särskiljas, slipved & props skiljas frän brännved o. s. v.

Främsta vilkoret för möjligheten af en dylik afvärkning är
att afsättning ä alt dylikt rensningsvirke föreßnnes. Detta äter
är beroende af skogens läge 1 förhällande tili afsättningsorten,
kommunikationerna, isynnerhet af flottningsledernas tillständ och
flottningens rationella bedrifvande, för hvilket — flottningen —
staten gjort — om ock pä senare tider nägot, sä dock — bögst
minimalt.

Vid utdrifning af sä mänga slags virke pä en gäng, vore
svärt finna en enda afnämare, som vore villig taga alt. Pä en
del Ställen vore kanhända möjligt att nägon leverantör eller ett
bolag väl künde tillhandla sig ett eller t. o. m. flera Sortiment,
men föga alla. Att äter ät flera försälja virke att utdrifvas sam-
tidigt frän samma skogstrakt tili samma flottled stöter pä prak-
tiska olägenheter. Och da därtill ännu erfarenheten visat att för-
säljningen af klenare, dock glest stäendc men tili sägstock dugligt,
timmer» betingat sig ett för stateq däligt pris, hvilket möjligen

159

kande bli bättre om de afvärkas jätnte det öfriga rensningsvirket,
kan forty jag ej finna nägon annan utväg att lyckligt lösa frägan,
an att staten själf tager utdrifningen af rensningsvirket om band
och försäljer detta vid flottled.

Men ocksä flottningen är ofta svär, da flera flottare sam-
tidigt skola flotta virke frän samma stalle. Forty borde anstalter
vidlagas för gemensam flottning; flottningsföreningar allmännare
bildas, hvarvid dock borde tillses att de skilda vlrkessortiments-
ägarenas intressen lika och füllt skulle tillgodoses samt flottnings*
lederna förbättras. Härvid vore ock statens mellankomst antingen
i form af rent understöd eller utgifvande af län mot lag ränta af
vigt. Ty ju billigare flottning, dess bättre pris för skogsägaren
pÄ virket.

Man künde ju ock tänka sig att staten äfven skulle själf
flottn virket och leverera det färdigt vid konsumptionsorten eller
kommunikationscentrumet, men da detta ligger utom frägan,
vill jag lämna det därhän.

Ett bolag eller en privat person, som läter leverera sig rä-
vara för sin industri, är tvungen fordra god garanti för leveran-
sens fullgörande likaväl, som han bor erhälla säker uppgift pä
det pris denna rävara betingar sig. Leveransernas fullgörande,
da det gäller virke, som utdrifves och flottas, äro beroende pä de
förhällanden under hvilka utdrifningen och flottningen sker och
kunna dessa förhällanden ena äret vara gynsamma, det andra
ogynsamma, ja sä ogynsamma att svärighet förefinnes tili hvilket
pris som halst utfä virket ur skogen eller — vid vatten brist — fä
det flottadt tili destinationsorten. Priset pä levererad rävara —
virket — är äter härvid tili stör del beroende pä just utdrifnings-
och flottningsförhällandena. Det vore en stör risk för staten att
ätaga sig virkesleveranser t o. m. da erfarenhet vunnits angäende
utdrifnings- och flottningskostnaderna frän de skilda skogstrak-
terna, men en enorm risk ätaga sig dessa utan att kunna stöda
sig pä nägon erfarenhet. Och i saknad af denna erfarenhet mäste
jag iillsüidare afstyrka att staten ätoge sig leveranser af virke tili
enskllda personer eller bolag, — - vidare an möjligen i de fall dar
erfarenhet redan vunnits.

Men, da det är ett lifsvilkor för statens rationella skogs-
skötsel att finna afsättning för detta rensnings virke, hör denna
erfarenhet skaifas. Och är — enligt min tanke — ett stört steg i
denna riktning taget redan genom införande af de s. k. järnvägs-
hyggena — Forststyrelsens leveranser af bränpved m. m, för staU*

160

järnvdgarnas behof. Genom dessa hyggen i t. ex. ofvanndmda
revier har just rensningsvirket funnit användniog och afsättning,
hvilket förut ej varit fallet I förening med dessa hyggen konde
exempelvis försökas med nägon mindre leverans af slipved eller
klenare sägstock.

Beträffande äter hufvudafvärkningen — i de flesta fall uti
vära kronoskogar — sägtimmerutdrifningen blir frägan om huru-
vida staten borde utdrifva äfven dessa, an kitsligare. Härvid sakna
vi tillräklig erfarenhet ej allen ast vid utdrifningen — resp. flott-
ningen, utan isynnerhet vid sättet för sägstammarnas fördelakti*
gaste aptering. För tillfället apteras virket nämligen af de olika
sägintressenterna i olika längder, ofta beroende endast pä tili
hvilken marknadsplats utrikes, sägvarorna exporteras. Da sälunda
det ena bolaget apterar sitt virke i 14 fots längder, ett *annat i 18
fots, 23 fots o. s. V. inses huru svärt det vore aptera virket sä att
det passade för alla intressenter. Därför anser jag att afvärknin-
gen af sägtimmerstammarna, ätrainstone tills nägonslags konfor-
mit6 bland de skilda sägägarene vis ä vis apteringen gör sig
gällande, bor anförtros dessa och ej utföras af staten.

Med anledning af hvad jag haft äran framställa ville jag
vördsammast föreslä det Fff., inseende fordeten af att staten själf
utförde afvärkningarna — isynnerhet rensningshyggena — i sina
skogar, anser det tillräklig erfarenhet tillsvidare saknas för en
sä genomgripande rieforms lyckliga genomförande, men ville för
att afbjälpa detta föreslä, det staten satte forstraän i tillfälle skaffa
sig denna nödiga erfarenhet dels genom att medgifva yngre forst-
mäns förordnande att deltaga i och praktisera vid redan pägäende
rensningshyggen för tillfredsställande af dess järnvägars virkes-
behof, hvilka hyggen borde utsträckas tili alla de kronoskogs-
komplexer, hvarifrän virke utan direkt förlust künde utdrifvas,
dels genom understöd satte forstmän i tillfälle att utrikes studera
härmed sammanhängande förhällanden samt att staten därjämte
för att nedtrycka flottningskostnaderna och dymedelst skafTa af-
sättning pä rensningsvirket pä alt satt sökte befrämja isynnerhet
de flottleders iständsättande och förbättrande, längs hvilka krono-
skogsprodukter kunna flottas, understöda bildandet af flottnings-
föreningar, dar sädana ännu ej Annas, möjligen genom direkt be-
viljande af understöd, eller genom utgifvande af fördelaktiga län,
för hvilket — sistnämda — säsom FIT. redan härförinnan haft äran
framhälla — en flottningsingeniör borde af staten anställas.

Siuro, den 7 april 1906. /?. A. Carpelan.

161

110. Hr Behm uppläste i samma fräga ett referat af föl-
jande innehäll:

Yllä olevan kysymyksen valaisemiseksi ehkä olisi syyta
lyhyesti mainita ne hakkuut, jotka valtio tähän saakka on itse
toimittanut metsissään, nimittäin ne puutavarain hankinnat, jotka
metsahaliinto Keisarillisen Senaatin roääräyksen johdosta 10 pltä
lokakuuta 1902 viime vuosina on toimeenpannut valtion rauta-
teiden tarpeiksi useammissa hoitoalueissa. Niinpä on vuonna
1902 tätä tarkoitusta varten hakattu ja hankittu kaikkiaan 2,443
rakennuspuuta, 1,336 ratapölkkyä sekä 4,575 kuutiometriä halkoja;
V. 1903 340 kappal. parruja, 3,033 kappal ja 953 pituusmetriä ra-
kennushirsiä, 43,387 kpl. ratapölkkyä sekä 41,076 kuutiometriä
polttopuita ; v. 1904 4,709 kpl. ja 65,716 pituusmetriä hirsiä, 59,322
kpl. ratapölkkyjä sekä 104.373 kuutiometriä polttopuita; sekä v.
1905 — paitsi suunnilleen samalaista määrää kuin edellisenä vuonna
hirsiä, ratapölkkyjä ja polttopuita melkoinen määrä sahatavaraa
Siurossa olevasta valtion sahalaitoksesta.

Ylempänä mainittu aikakausi on tietysti riittämätön siihen,
että puheenaolevien hankintatöiden tulokset voisi tulla kaikin puo-
lin selville mutta tarjoo kuitenkin nun paljon kokemusta tällä
alalla että sen nojalla voi tehdä eräitä johtopäätöksiä ja havaintoja.

Mitä nyt ensiksi näitten hankkimistöiden taloudelliseen puo-
leen tulee, nun ovat ne ainakin kolmena viime vuotena antaneet
joksenkin tyydyttäviä tuloksia, jopa muutamassa hoitoalueessa
hyviäkin, tuottaen melkoisen kantorahan vähemmän arvoisille
metsäntuotteille kuten latvuksille, tuulenkaadoille y. m. Muuta-
massa tapauksessa on hankinta tosin antanut vähemmän tyy-
dyttäviä tuloksia, mutta olivat nämät tulokset aina riippuvaiset
pitkästä ja hankalasta lauttauksesta, johon työhön asianomaiset
metsänhoitajat ovat ainoastaan vähemmässä määrässä perehtyneet
ja josta he eivät ole vielä kerineet saada kylliksi kokemusta, koska
se ei kuulu suorastaan heidän virkatoimintaan.

Toinen puoli puheenaolevista hankkimis- eli hakkaustöistä,
joka epäilemättä on katsottava yhtä tärkeäksi, miltei tärkeämmäksi
kuin niiden rahallinen tulos, on niiden metsänhoidollinen puoli,
ja on tässä suhteessa kieltämätön tosiasia, että ainoastaan ne han-
kinnat, jotka valtio itse toimittaa, voivat antaa metsänhoitajalle
mahdollisuuden toimittaa hakkuut täysin järkiperäisellä ja johdon-
mukaisella tavalla sekä vähemmän arvoisten metsäntuotteiden

11'

162

lisälyn menekin kautta, helpoittaa intensiivimmän metsänhoidon
aikaan saamista hoitoalueessa.

Myöskinkansallistaloudelliselta kannalta ansaitsevat kyseessä-
olcvat hakkuut huomiota, sillä nüden avulla usein on mahdollista
niinkuin esimerkiksi on tapahtunut Parkanon, Karvian y. m.
hoitoalueissa, ei ainoastaan saavuttaa menekkiä ja arvoa semmoi-
sille metsäntuotteille, jotka riittämättömän kysynnän tähden olisi-
vat jäänneet raätänemään kellekään hyötyä tuomatta metsään,
vaan m^'öskin tarjota työnansiota paikkakunnan työväestölle.

Kumminkin ei tässä suhteessa saa jättää roainitsematta sitä
vaikutusta, joka puheenaolevilla hakkuilla on metsänhoitajan toi-
' mintaan. Ne nimittäin eivät ainoastaan tuota melkoista lisäystä
hänen töissään, vaan vaativat myöskin metsänhoitajan puolelta
suurta sekä metsänhoidoUista että käytännöllistä arviomiskykyä,
jota paitsi ne myöskin vaikuttavat hänen vastuunalaisuustuntoonsa
hankinnan onnistumiseen nähden.

Enslksi mainittu epäkohta on korjaltava ainoastaan siten^
että metsänhoitajat saavat avukseen koulun käyneitä metsän-
vartijoita eli työnjohtajia, jotka tulevat melkoisesti hcipoittamaan
metsänhoitajan työtä tässä suhteessa; toisen epäkohdan poistami-
seen iulee epäileraättä vaikuttamaan suurempi kokemus puheena-
alaisissa töissä sekä innostus todelliseen, metsänhoidoUiseen
työhön.

Eräs seikka joka sekään ei tähän saakka vielä ole tyydyttä-
västi ratkaistu ja joka erittäin näiden hakkuiden johdosta, siinä
tapauksessa, että ne toimitetaan laajemraassa muodossa, saattaa
antaa aihetta ikäviin cpäkohtiin, on metsäkassöörien toiminta.

Metsänhoitaja on nimittäin nykyään usein pakoitettu kul-
jettamaan työpaikoille ja maksamaan välistä useampaan tuhan-
teen markkaan nousevia rahasummia, syystä, ett'ei asianomaisella
metsäkassööriliä muka ole tilaisuutta matkustaa maksupaikoille,
vaikka hän kyllä lukee itselleen palkkion tahi provisioonin näin
maksetuista rahoista. Tämä menettely tarjoo metsänhoitajalle ei
ainoastaan suurta riskiä ja lisätyötä, vaan voi myöskin joskus johtaa
semmoisiin luonottomiin tuloksiin, että metsäkassööri kantaa
rauutamasta kuukaudesta provisioonin, joka vastaa metsänhoitajan
palkkaetuja, semmoisista, maksuista jotka tämä viimemainittu on
suorittanut, joten metsäkassöörin tehtäväksi jää 3'ksinoraaan yksin-
kertaisen raportin laatiminen.

»Siinä tapauksessa ett'ei metsäkassöörin toimintaa voi järjes-

163

tää toisella tavalla kun se nykyään oo, ei tätä epäkohtaa voi pa-
rantaa muuten kuin, että metsäkassöörit velvoitctaan suorittarnaan
kaikki ainakin suuremmat maksuttyöpaikoilla, tahi että asianotnai-
nen metsänhoitaja oikeutetaan kantamaan säädetty palkkio niistä
maksuista, jotka hän itse on toimittanut

Yllämainittuja näkökohtia huomioon ottamalla katson toi-
vottovaksi, että valtio suuremraassa raäärässä kun tähän asli itse
ryhtyy hakkuuttamaan metsiään kaikissa niissä tapauksissa, joissa
hakkaustapa ja menekkisuhteet sitä vaativat, edellytyksellä kuni-
minkin että metsänhoitaja t saisivat avustukseen koulun käyneitä
työnjohtajia sekä että metsäkassöörien toiminta järjestettäisiin
tyydyttäväilä tavalla. Niiden hakkuitten joukkoon joita valtion
etupäässä tulisi toiroeenpanna, ovat luettavat muiden muassa har-
ventarois-, perkkaus-, nuorentamis-, hiomopuu y. m. arkaluontoi-
set hakkuut erittäin paikkakunnilla, joilla huono paikallismenekki
vähemmän arvoisille metsäntuotteille, on esteenä järkiperäisem-
man metsätalouden aikaansaamiseksi.

Jos nyt siirretään pohdittavan kysymyksen toiseen osaan,
nimittäin miten valtion hakkuut olisivat toimitettavat, nun sisältää
tämä kysymys ehkä kaksi näkökohtaa, joista toinen tarkoittaa itse
hakkuun järjestämistä metsänhoidolliselta kannalta ja toinen ha-
kattujen metsäntuotteiden hyväksi käyttämistä ja myyntitapaa.

Mitä nyt ensiksi hakkuitten toimeenpanemiseen metsän-
hoidollisessa suhteessa tulce, voi sähen tuskin antaa muuta vas-
tausta kuin että ne ovat toimeenpantavat siten, että ne parhaiten
vastaavat metsäkasvoksien sekä paikallisolojen vaatimuksia.

Lähempiä vaatimuksia tässä suhteessa lienee ehkä vaikea
antaa jo siitä syystä että eri kasvoksien tila, paikalHsct olosuhteet
ja etupäässä asianomaisen metsänhoitajan taito ja persoonallinen
arvostelukyky, tulevat olemaan ratkaisevina joka eri tapauksessa.
Yleensä voidaan kumminkin vaatia, että hakkuun tulo tyydyttää
ei ainoastaan kasvavan metsän> vain myöskin nousevan tahi aikaan
saatavan nuorennuksen vaatimuksia sekä että kaadettujen puitten
valmistaminen puutavaraksi on tapahtuva paikallisten olosuhteitten
mukaan. Joka tapauksessa on välttämätöntä että hakkuu tarkaste*
taan ja suunnitellaan, sekä jos asianhaarat vaativat puut leimataan
tahi merkitään asianomaisen metsänhoitajan välittömällä johdoUa.

Mitä taas metsäntuotteitten myyntitapaan tulee, nun voi
tämän järjestää useammalla eri tavalla, riippuen menekkisuhteista.
Hiomopuita voisi esimerkiksi myydä huutokaupoilla eli kontrah-

164

tien nojalla, enneDkuin hakkuuseen ryhdytään, samalla tavalla
ovat leimatat eli merkityt harventamis- ja perkkaushakkuat tar-
jottavat myytäväksi, vaikka tässä vlimemainitussa tapauksessa
ainakin alussa voi käydä hankalaksi arvioida esimerkiksi har-
ventamalla ulosotettavan poUtopuun määrää. Paikkakunnilla,
joilla vallitsee vilkas kysyntä ja hyvät menekkisuhteet, voitanee
valmistettu puutavara taijota myytäväksi heti hakkuun lopetettua.
Metsäntuotteiden anto tapahtuu metsässä tahi uittoväyläin varrella
eli, Jos hankinta toimitetaan valtion rautateiden tarpeiksi, rauta-
tielinjan varrella. Pitkiä ja hankaloita lauttauksia on kumminkin
vältettävä, koska ne eivät suorastaan kuulu metsänhoitajan virka-
toimintaan.

YUämainitun valaisemiseksi saan ehkä tässä mainita ne
tulokset, jotka saavutettiin vuonna 1904 metsähallituksen toimeen-
panemista hankinnoista valtion rautateiden tarpeeksi verrattuina
hintansa puolesta yksityishankintaan samana vuönna, jotka tulok-
set löytyvät metsähallituksen kertomuksessa samalta vuodelta.
Niinpä oli Lopen hoitoalueesta metsähallituksen toimesta hankit-
tujen hirsipuitten hinta pituusmetriltä tehnyt Smk. 0: 53 ja vastaa-
van yksityishankinnan hinta Smk. 0: 65, samasta hoitoalueesta
hankittujen ratapölkkyjen hinta Smk. 1: 64 ja yksityishankinnan
hinta Smk. 1: 90, Karvion ja Parkanon hoitoalueesta hankittujen
ratapölkkyjen valtionhinta 1:75—1:85, yksityishinta 1:70—1:95,
polttopuista valtionhinta 3: 45 ja yksityishinta 3: 45, Aureen hoi-
toalueesta ratapölkyistä valtionhinta l: 73, yksityishinta 1: 60—2: — ,
Oriveden hoitoalueesta ratapölkyistä valtionhinta 1:69, yksityis.
hinta 2: — , polttopuista 2: 55 ja 3: — , Jämsän hoitoalueesta rata-
pölkyistä 1:70 ja 1:60—1:70, polttopuista 2:85 ja 3: — , Miehikkälän
hoitoalueesta ratapölkyistä 2: 16 ja 1: 70-2: — , polttopuista 3:84 ja
3: 90, Laatokan hoitoalueesta polttopuista 2: 92 ja 2: 85, Multian
hoitoalueesta ratapölkyistä 1:52 ja 1:65—1:90, polttopuista 2: 55 ja
3:15—3:40, Virtain hoitoalueesta ratapölkyistä 1:69 ja 1:65—1:90,
polttopuista 2:85 ja 3:10, Kalajoen hoitoalueesta ratapölkyistä 1:37
ja 1: 60, polttopuista 2: 82 ja 3: 60, Pyhäjoen hoitoalueesta rata-
pölkyistä 1:39 ja 1:60, polttopuista 2:80 ja 3:25—3:50, Siikajoen
hoitoalueesta ratapölkyistä 2: 18 ja 1: 60, Paltamon hoitoalueesta
polttopuista 1:75 ja 2:40, lin hoitoalueesta ratapölkyistä 1:61 ja
1:60, polttopuista 4:22 ja 3:—. Simon hoitoalueesta ratapölkyistä
1:39 ja 1:70, polttopuista 3:43 ja 3:25.

Keskimääräinen kantoraha on tehnyt ratapölkyistä 73 penniä
kappaleelta ja polttopuista 64 penniä kuutiometriltä. LopuUinen

165

hinta taas on edellisistä noussut 1 markkaan 66 penniin ja jalki-
mäisistä 3 markkaan 4 penniin.

Vuonna 1903 hankituista puutavaroista oli lopullinen hinta
ratapölkyistä 1 markka 63 penniä ja polttopuista 3 markkaa 13
penniä.

Kuten selonteosia näkyy ovat metsähallinnon kautta toimi-
tetut hakkaukset tuottaneet verraten hyviä tuloksia, sillä rautatie-
hailinto on saanut puut ylimalkaan alhaisemmista hinnoista kuin
mitä yksityisille hankkijoille on samoilla hankintapaikoilla mak-
settu, jota paitsi puutkin laadultaan enimmäkseen ovat olleet
hyviä. Kalliimmiksi ovat nousseet polttopuut lin hoitoalueesta,
missä uittosuhteet ovat varsin epäsuotuisat.

111. Hr Elfüing uppläste ett af öfverforstmästar Ehrström
insändt skriftligt uttalande:

Uttalande i frägan >Vore det önskvärdt att staten, i större
grad an hittills varit fallet, själf verkställde afverknjngar i sina
skogar och, ifall frägan besvarades jakande, hurudana afverknin-
gar borde i främsta rummet af den Öfvertagas?

Denna fräga är icke ny pä dagordningen. Enskilda forst-
män som fätt sig anförtrodt att uppgöra hushällsplanen för en
del revier i landet hafva redan päpekat den stora nytta för sko-
gens rationella exploitering som skulle vinnas genom att en del
skogsafverkningar utfördes pä kronans bekostnad af väl iuöfvade
arbetslag ander tillsyn af skickliga arbetsledare. Änvidare har
denna fräga under sistlidne Januari mänad, da den s. k. förstärkta
Forststy reisen sammanträdde här i Helsingfors, diskuterats i sam-
band med frägan om sättet för afverkningen af pappersved och
props frän kronoskogarne i landet. Därvid vore alla ense därom
att stör nytta künde tillskyndas staten och det allmänna däri*
genom att en del afverkningar inom kronoskogarne utfördes pä
kronans bekostnad och under uppsigt af kronans betjänte med
röfvadt arbetsmanskap. Dock ansägs att förhällande ännu icke
medgifva vidtagandet af nägon ätgärd i frägan, utan mäste man
vänta ä ena sidan pä att hvarje revier blir försedt med de nyföre-
slagna, ur skogsvaktareskola utdemitterade arbelsledarena, dels
därpä att priset ä cellulosae slip- och propsved stiger tili ett sädant
pris att deras bearbetning och exploitering frän kronans sida verk-
ligen blifver lönande. Att denna tidpunkt icke kan vara längt af-
lägsen är alldeles klart. Den delvis vilda exploitation som lan-
dets privatskogar varit utsatta för i och för utdrifning af klenare

166

virkessortimenter, mest för export, kunna icke mera länge pügd i
samma skala innan förrädet är uttömt. En ganska stör efter-
frägan pi cellulosa- och slipved har redan uppkommit inom
kronoskogarne. Dock har Forststyrelsen med största försigtighet
behandlat dessa frägor och inskränkt de gjorda försöken tili sä-
dana belopp att egentligen endast försök tillsvidare hafva gjorts.
Mest hafva sanka kärrmarker därvid anlitats, nägongäng uUag-
ning af gallringsvirke och hafva prisen varierat emelian 1 mark,
1 mark 50 penni ända tili det högsta 2 mark 50 penni som er-
hällits för lös kubikmeter granvirke. Vid den förstärkta Forst-
styrelsens behandling af denna fräga inkommo frän flere hall
skriftliga uttalanden frän ägare tili eller disponenter för träslipe-
rier och cellulosafabriker hvilka alla, med smä variationer, upp-
repade att för granvirke tili deras ändamäl frän kronoskogarne
omöjligt künde betalas högre pris an de nuvarande, utan att affä-
rens heia bestand äfventyras. Detta förefaller otroligt. Vi hafva

tydljga exempel för ögonen. Arligen, mer och mer för hvarje är,
exporteras cellulosaved fr&n Finlands och norra Rysslands skogar
tili utlandet, för att pä trämassefabriken därstädes förädlas. Jag
vjll här taga tili exempel firman Waldhof, Tysklands största trä-
pappersfirma, nära Mannheim vid Rhenfloden. Denna firma har
i mänga är uppköpt granvirke frän Novgorodska och Wologda
guvernementen i Ryssland, ända tili belopp af 100,000 kub. meter
och mera per är. Numera uppköper denna firma äfven granvirke
i Finland och uppköpte sälunda under senaste är omkring 100,000
kubik meter bade vid Finska och Bottniska vikens hamnar.

Detta virke transporteras per fartyg tili Rotterdam, lastas
dar i prämar, samt boxeras uppför Rhenfloden ända tili fabriken
nära Mannheim i Baden. Enligt uppgift af fabrikens egen forst-
mästare, med hvilken jag nyiigen sammanträfiade, kommer detta
granvirke vid fabriken att kosta frän 55 tili 75 finska mark per
lös kubikmeter. Vi vilja säga 60 mark per kubik meter 1 medel-
tal. Alltsä efter vära förhällanden elt oerhört pris. Om vära
cellulosafabriker, som ligga sä att säga midi i skogen, anse att 2
mark per kubik meter är ett bögt pris och att ett pris af 3 mark
per kubik meter i stubbhyra är omöjligt att betala. Huru skall
man förstä detta ? Aro vära finska cellulosafabriker sä illa ad-
ministrerade, sä litet inkomna i billiga arbetsmetoder m. m. att
konkurensen med de utländska fabrikerna är för dem omöjlig att
upptaga. Vare dock härmed. Min fasta öfvertygelse är den, att
den dag är mycket nära som bringar sädana priser för det kle-

16:

nare granvirket, att kronan i stör skala kan beg^'nna försäljningen
af sioa enorma förräd af grao, icke allenast frän torr skogsmark,
utan ocksä öch hufvudsakligen frän sanka och försurapade mar-
ker, och da är tiden inne att kronan själf tager tili yxan och be-
gynner afverka systematiskt för egen räkning. Innan en sädan
afverkning dock kan pätänkas mäste först förräden noga under-
sökas, samt skolade arbetsledare finnas. Bäda dessa vilkor komma
genom Forststyrelsens försorg att vara fyllda inom den närmaste
framtiden och äterstär blott att hoppas att prisen pä granvirket
under tiden skall stiga sä bögt att afverkningarna verkligen blifva
lönande.

Det är säledes vid afverkningarna af cellulosa- och pappers-
ved i allmänhet sora kronan bor upptaga arbetet själf, samt för-
sälja den sälunda upphuggna veden antingen enligt kontrakt, me-
dels virkesauktioner, eller pä andra lämpliga satt.

De olika afverkningsmetoder som här kunna ifrägakomma
äro mängahanda.

Främst gallringshyggen inom likäldriga granbeständ, vidare
afverkning af gran frän blandade bestand der granen förekommer
som underväxt under fullmogen tallskog; samt rensningshyggen
efter utförd afverkning af groft timmer. För framtiden da skogs-
bruket inom kronans skogar blir alltmera intensivt kan man tänka
sig införandet af blädningshyggen med naturlig föryngring dung-
och gruppvis, bade pä torra och sanka marker, samt änvidare
afverkning medels de i öfra Bayern använda s. k. Saumschläge,
der hyggesytorna äro alldeles smala och fröträd i tillräcklig mängd
kvarlemnas för att säkerställa den naturliga föryngringen. För min
del tror jag att detta afverkningssätt, hos oss för gran ä torra
marker, skulle blifva särdeles lämpligt.

Vid all afverkning af gran tili cellulosa- och slipved är af
allra största vigt att virket sorteras. Virket som upphygges frän
torra marker fär icke blandas med virke som upphugges frän
sanka marker. Snabbt vuxet granvirke fär icke blandas med läng-
samt vuxet, likasä bör prima virke frän gröfre och bättre träd
sorteras skildt frän det klenare och sämre virket. En god cellu-
losa erhälles endast frän pä detta satt sorteradt virke och kan
sädant virke af fabrikanten betalas med ett mycket högre pris an
sammanblandat virke som vid dess framkomst tili fabriksorten
är ytterst svärt att sortera. Till slipved har i allmänhet betydligt
sämre virke användning an tili framställande af trämassa pä ke-
misk vag. Det är för att kunna komma tili utförande af allt detta

I6d

i framtiden som kronan bor taga afverkningen i sio band ocb
utföra den pä sin egen bekostnad. Man bar bort invändas att de
afverkningar som af kronan bedrifvas alltid blifva dyrare an om
köparen själf bedrifver afverkningen ocb utforslingen. Detta skulle
jag pä grund af flere exenipel som jag sett ocb bort relateras
vilja bestrida. Det kan visserligen ätgä är innan arbetsmanskapet
blir alldeles vant, men när de engäng blifva verkligt vana ocb
komma underfund med de metoder som användas vid de af kro-
nan säjlf utförda byggena, sä gä prisen för de olika arbetena nedät
af sig själf. Heia byar, bela trakter kunna vänja sig vid ett visst
slags bygges utförande, samt därigenom komma att funktionera
bade billigt ocb väl. Jag anser sälunda att kronan sä snart ofvan-
nämda omständigbeter inträda bor vara betankt pä att begynna
afverkningarna af klenare grandimensioner pä egen räkning ocb
med eget af forstpersonalen uppöfvadt manskap.

Utom dessa af mig bar frambällna, sä att säga, framtids-
skogsarbeten dar kronan borde taga exploiteringen ocb utdrifnin-
gen omband, bar ju redan under en följd af är bedrifvits de sä-
kallade järnvägsbyggena, Da emellertid de särskilda referenter
som utsetts för att öppna diskussionen i denna fräga väl bufvud
sakligen komma att beröra dessa hyggesformer ocb denna grupp
af arbeten vill jag bar för min del lemna dem oberörda.

Helsingfors den 7 April 1906.

Fr, Ehrström.

Diskussion :

112. Hra Burg man : Nuo numerot, jotka viimeisessä alus-
tuksessa mainitaan, ovat aivan valbeita. Korkeimmat binnat ovat
20 markkaa kuutiometri, hyvin barvassa tapauksessa niitäkään
maksetaan, vaan tavallinen hinta on 17 markkaa ja sekin kiinteä
hinta. Viimeisessä Forst- und Jagd-Zeitungissa ilmoitetaan kiin-
teimmät binnat Baijerissa olevan 17 Saksan markkaa. Alustuk-
sessa mainitut numerot ovat siis, niinkuin sanoin, aivan perättö-
miä, ja byvin ikävää on kuulla, että tuollaisia alustuksia tuodaan
täällä ollenkaan esille.

113. Hr Granit: Den senaste referenten bar mäbända miss-
tagit sig i fräga om mattet, da ban talar om priset per kubik-
meter, eburu ban mäbända äsyftar metrisk famn.

169

114. Hr Blamenthal: Sä allmänt hallen denna frdga är i
programmet, om man skall anse det fördelakügt för kronan att
själf lega sina arbetare och bekosta arbetet eller icke, tror jag,
att den endast kan besvaras med ja eller nej. Erfarenheten bar
visat, att det alltid ställer sig för kronan dyrare an för den en-
skilde. Under sädana tider som de närvarande, da kronan när
som halst kan riskera strejk, kan ett sädant tilltag komma att
kosta kronan bra mycket. Ty när ett köp uppgöres, kommer upp
köparen att tillgodose sig pä allt satt, och skall kronan stä all
risk gentemot sägegarne, sä blir det en dyr affar. Man kan tänka
sig ett anns^t alternativ — fasta arbetare. Men man mäste antaga,
att vära arbetare ej gä in pä nägra aftal, utan att lata lega sig
pä längre tid. Man har ock framkastat, att kronan skulle begagna
sina kronotorpare. Det künde i ett eller annat fall lata göra sig.
Men jag tror deras antal ej är sä stört, att de när som halst och
hvar som halst künde användas tili hyggen i större omfäng. Det
har dessutom framdragits en massa specialförhällanden, som forst-
föreningen här omöjligen kan dryfta och besvara. I sädana fall
är det revierförvaltarens sak att inkomma med förslag, huru för-
faras skall. Jag medgifver, att det ofta kan vara skäl för kronan
att själf afvärka pappers och slipved och slipers. Men detta kan
sakerligen ske blott i undantagsfall. Frän principiel synpunkt
kan det icke vara fördelaktigt för kronan att själf drifva af-
värkning.

115. Hr Tammelander : I motsats mot föregäende talare
skulle jag i princip godkänna, att kronan själf drifver sina hyggen,
men tyvärr gär det icke beträffande alla hyggen 1 praktiken. Ku-
tumen för stockhyggen är sä bra och allt därvidlag sä pass väl
arrangeradt, att vi icke för närvarande kunna önska oss nägon-
ting bättre. Men annat är det med afvärkningen af klent virke.
Beträffande detta anser jag, att om köparen fär bedrifva den sä-
som hittills, sä för det rent ut sagdt tili skogssköfling. I princip
gillar jag säledes, att sädana hyggen utföras af kronan själf. Svä-
rare är det att ordna afvärkningen, om denna äfven skall inne-
fatta virkestransport. Jag tror, att erfarenheten redan lärt att
detta blir ett dyrbart nöje för kronan. Jag känner speciella fall
i den vagen. Andra fall finnas, da ocksä transporter gätt utmärkt.
Afvärkning af klent virke mäste ske genom kronan. Vi skola
tänka oss en försäljning af lät oss bara säga 10,000 kubikmeter
slipved. Att da släppa ett sä stört arbetsmanskap som härtill

170

erfordras aflönadt af köparen pä egen band i skogen, är mycket
riskabelt. I sädana fall är det rätt, att dessa hyggen bedrifvas
endast ocb uteslutande af kronan och att forststyrelsen i Ingen
händelse tilläter köparen värkställa dem. Huru är förhällandet
t. ex. i vära grankärr Skogen är oväxtlig, heter det, i utlätan-
dena, ocb därför lämplig tili afvärkning. Men nog bäller jag före,
att om äfven träna äro oväxtliga, bor afvärkningen ändä ske med
största urskiljning ocb största omsorg. Jag gär sä längt, att bvarje
träd bor utmärkas> innan det afvärkas. Den är icke sä stör en
sädan utmärkning, äfven om det gäller slipers eller ved. Jag bar
med egen band under ett par dagar utmärkt ved för bortät tusen
kubikmeter. Det är alltsä icke sä arbetsdrygt, som man tror;
det gär ganska lätt för sig. Jag vill ingalunda pästä, att i de
stora kronoskogarna förbällandet öfverallt är sädant, att man kan
göra det. Men man gör, tror jag mera skada an gagn genom att
släppa köparen i dem. Lät da virket bällre förfaras, som det
stär, an att devastera bela stora skogstrakter genom att släppa dit
en trupp ganska otygladt manskap pä egen band.

116. Hr Behm: Jag vill endast tili det br Blumenthal
nämde, att det i allmänhet ställer sig för kronan dyrare att aflöna
sina arbetare an för enskilda, anföra ett par omständigbeter, som
möjligen skulle kunna belysa detta förbällande. Jag tror icke det
alltid är fallet nämligen om man utgär frän den förutsättningen,
att kronan och den enskilde i ganska mänga fall beräkna sig
samma stubbbyra för vissa skogsprodukter. Man mäste dock be-
tänka att vid leverans kronans slutliga leveranspris är samman-
satt af stubbbyra och anskaffningskostnad. Hos den enskilde
ställer saken sig olika, d. v. s. mellan stubbbyran och anskaff-
ningskostnaden, om jag sä fär säga, ligger entreprenörsvinsten.
Jag tror att just för den skull i bra mänga fall och isynnerhet
hvad beträifar järnvägsleveranser det varit möjligt för kronan att
leverera lika billigt och billigare an enskilda, och dock hafva
oftast själfva skogsprodukterna tagits frän samma stalle, d. v. s.
stubbbyran bar varit lika stör. Detta bar dessutom ledt tili sä-
dana följder, att stubbbyran för affall> skräp och vindfällen t. ex.
i Multia revier i Jämsä begynt gä uppät. D. v. s. kronan bar in-
sett att den sält alldeles tili underpris. Som ett ytterligare bevis
tili det jag bade äran framhälla vill jag nämna att landtbruks-
stvrelsen äfven bar insett detta, att den af kronan oftast kan fä
billigare an af privata, ity att, den senaste böst anhöll att fä ett

171

parti ä 20,000 slipers Mn kronans skogar, emedan de privata an-
bud den fätt stälde sig öfvermättan dyrare. Hvad själfva afvärk-
ningen beträfTar har mitt utlätande i frägan icke afsett, att kro*
nan skulle drifva afvärkning af mera värdefulla skogsprodukter,
d. V. s. jag är härutinnan af samma mening, som hr Tammelan-
der. Jag anser att stockafvärkningen är sä väl ordnad, att den
ej kan blifva bättre. Kronan bor därför öfvertaga dessa afvärk-
ningar i sädana fall, dar antingen hyggenas natur och karaktär
göra det niindre önskvärdt att sä att säga lämna dessa hyggen i
köparens väld, hvilken i de flesta fall har aldeles konträra in-
tressen mot forstförvaltningen, eller dar det gäller, att skaffa af-
sättning pä sädana stallen och omräden, dar det har visat sig, att
det räder ringa efterfrägan pä mindre värdefulla skogsprodukter,
som t. ex. vid rensningshyggen och dar det är omöjligt att genom-
föra en mera intensiv skogshushäUning. I dessa fall tycker jag
kronan själf bör drifva afvärkning med större energi an hittills.

Hvad transport af virke beträffar, päpekade jag redan tidi-
gare, att det vore önskvärdt att vidlyftiga och dyrbara transporter
skulle komma sä litet i fräga som möjligt. Det är en värksamhet.
som ligger utanför revierförvaltarens egentliga arbetsomräde. Det
fordras en ganska stör attiralj härför; det fordras öfvadt man-
skap. Dessutom har den lilla praktik man härutinnan haft hit-
tills utvisat, att det behöfs alldeles speciella insikter och prak-
tiska ansiag frän vederbörande revierförvaltares sida för att kunna
leda t ex. en flottning. Ora man äler tänker sig, att flottning
skulle lämnas pä entreprenad, som förhällandet varit i Siuro re*
vier, sä visar erfarenheten, att detta ofta ledt tili ganska ledsamma
päföijder, ity att entreprenörerna icke alltid slutföra entrepre-
naden.

Da jag nämde priset för kronans enskilda leverans^ har jag
icke tagit i betraktande en kostnad, som af mänga anses falla pä
dessa afvärkningar, nämligen, att revirförvaltaren ofta är nödsakad
att använda ett biträde för dessa hyggens värkställande. Jag tror
dock, att det är orätt att lata kostnaden härför falla uteslutande
pä dessa afvärkningar, som värkställas af kronan. Jag tror tvärtom,
att den borde hänföras tili omkostnad för en mera intensiv skogs-
hushällning. Jag misstänker att i större revier biträde i alla fall
skulle behöfvas för stämpling och rensningshyggen m. m., äfven
om afvärkningen värkstälts af köparen själf.

117. Hra Juselius: Me metsänhoitomiehet käsitämme jokai-

172

nen hyvin sen, että olisi edullisinta metsänhoidolle, jos me itse
voisimme kaataa tai ainakin kaadattaa joka ainoan puuo, joka
metsästä otetaan. Mutta tiedämme myös, että se on aivan mah-
doton monessakin tapauksessa ja että tällaisten hakkausten toi-
mittamineo meidän inaassamme, jos otamme koko maan huo-
raiooD, on nun peräti erilaatuista luonnoltaan. ScUaiset menettelyt,
jotka jossain suhteessa soveltuvat Etelä-Suomessa, eivät sovellu
ensinkään Pohjois-Suomen oloihin — eikä meidän tarvitse mennä
aivan pohjoiseenkaan, ei rauuta kuin Oulun läänin eteläosiin.
Siellä on suuret hakkuut, väliin ne käsittävät muutaman hoito-
alueen täysikasvuiset tukkipuut. Niitä hakkuita toimittamaan ke-
rääntyy väkeä ihan Keski-Suomesta saakka, väliin tulee yksi, väliin
toinen — meneppäs sinne sitten opettamaan työväkeä ja toimitta-
maan hakkuuta ihan säännöUisesti siinäkin tapauksessa, että valtio
itse sen toimittaisi. Se on aivan mahdotonta. Ainoa keino on,
että metsänhoitajan tulee asettaa mitä huolellisimmat metsän-
vartijat valvomaan, että työ tulee oikein toimitetuksi, olkoot työ-
miehet mistä hyvänsä. Ja sen mukaan, mitä minä ölen kokemuk-
sesta tuUut näkemään, siellä, missä rautatiehakkuita on toimitettu
mikäli asianhaarat ovat sallineet ja mikäli on katsottu otolliseksi,
on osoittautunut, että suuriin tukkihakkuisiin väkeä ei riitä. Tulee
nun suuri konkurrenssi, että jos valtio rupee hakkuita toimitta-
maan, palkat nousevat suhteettoman suuriksi. Tässä on siis ole-
massa nun monta asianhaaraa, ettei tällaisessa yleisessä kokouk-
sessa oikeaa vastausta voi saada. Kysymys täytyy jäädä sen
varaan, että kukin paikkakunnallaan ottaa selvää, mitä olosuhteet
vaativat ja tekee sen mukaisen esityksen hallitukseen. Hakkuut
toimitettakoon niinkuin olosuhteet sallivat. Senvuoksi minä puo-
lestani kannatan hyvinkin sitä käsitystä, ettei valtion vielä nyky-
jään, ei ainakaan Oulun läänissä ylimalkaan, kannata ryhtyä mui-
hin hakkuisiin kuin mitä tarvitaan rautateitten puutavaratarpeen
tyydyttämiseksi — ehkä myös merenrantaseuduilla hankkimaan
polttopuita ja propsia, mutta epäilyttää minua sekin, sillä tuntuu
kuin olisivat olosuhteet sillä kannalla (vientituUi raa'alle paperi-
puulle) että näyttää otollisimmalta odottaa sitä aikaa, jolloin maa-
han perustetaan tehtaita, joissa raaka puu aines jalostetaan, ja että
valtion tulisi säästää hakkauksensa sähen saakka.

118. Hr Borenius: Säsom frägan är affattad, tyckerjagatt
den obetingadt bör besvaras jakande. Det kan dock icke komma
i fräga, att forstpersonalen skulle börja utföra afvärkning äfven

173

af stock. Detta förbjudes af förhällandena hos oss; i andra län-
der gär det ju nog. Men äfven om de stora stockhyggeaa öfver-
lämnades ät köparen, ligger det mycket vikt pä, att blädning^
huggning, hjälpgallring och rensniog utföras af forstpersonalen.
Huru och i hvilken skala detta kan utföras i olika trakter beror
pä olika förhällanden, afkastningsmöjligheter och tillgängen pä
arbetsledare. Men dar afkastning finnes och dar det kan fäs ät-
minstone ett par skolade ledare tili hvarje revier böra sädana
afvärkningar kunna utföras i större skala an hittills. Vid dessa
afvärkningar, blädning och hjälpgallring, fär man enligt min tanke
för närvarande och i framtiden icke lägga sä stör vikt pä, att
kronan fär sä stora inkomster, utan större vikt pä, att arbetena
utföras pä sädant satt, som är tili största möjliga nytta för sko-
gens äterväxt m. m„ öfverlämnas sädana afvärkningar ät köparen
i allmänhet — det kan ges enskilda undantag, ty det ßnnes bland
köparene äfven sädana som omsorgsfullt utföra sädana afvärk-
ningar — tror jag det är oförsiktlgt handiat. Förhällandet är ju
dock olika pä olika trakter, men som allmän regel tror jag det
kan sägas, att sädana afvärkningar böra utföras af forstpersonalen
för kronans räkning.

119. Hr Granit: Det fins ett omräde, dar enligt min äsikt
staten mera an hittills själf borde drifva afvärkning. Det är pä
de stärkt försumpade momarker och pä en del sumpmarker, be-
växta med sä dälig gran Vegetation att det icke just kan komma i
fräga att kalhugga dem. Sädana marker Unnas ganska mycket
och specielt i aflägsna ödemarker. Det är ofta nog odlingsbara
marker. Dock torde det icke i allmänhet löna sig för staten att
afvärka dem. Men det är ändä ganska nödvändigt att afvärkning
kommer tili stand, just för att dessa marker är för är blifva sämre
och den växande skogen ocksä sämre. Här är äfven afvärkningen
ganska lätt, emedan utmärkning ej behöfver komma i fräga af
andra trän an pä sin höjd de, som komma att kvarstä, d. v. s.
mest gamla tallar om sädana Unnas. Om däremot afvärkning
eger rum i form af gallring, ansluter jag mig tili hr Tammelan-
der, därutinnan att afvärkningen bör föregäs af en detaljerad ut-
märkning, sä att hvarje träd utmärkes särskildt.

120. Hr Blumenthal: Af allt hvad de talare, som kommit
efter mig, uttalat, kan jag icke finna annat, an att de bestyrkt
mitt pästäende, att det endast i undantagsfall kan vara förmäniigt

174

för kronan alt utföra virkeshyggena. Att uppställa det, soin rcgel
kan icke gärna korama i frdga hos oss ännu. Jag vet mycket
väl, att utomlands kronan mängenstädes har stadigvarande, in-
öfvade arbetare. Men vära förhdllanden hafva icke gestaltat sig
sä förmänliga. att vi skulle kunna anställa stadigvarande arbetare
i andra fall, an just för att värkställa hjalpgallring. För öfrlgt
hafva vi, som äfven framhällits, skogvaktare, som kunna anlitas
för att öfvervaka, att icke öfverafverkning sker af tillfälliga arbe-
tare. Just för detta hafva vi ju skogvaktare och forstmästare.

121. Hra Ericsson: Niinkuin minä ymraarrän tämän kysy-
myksen, olisi annettava vastaus siihen, onko valtion ryhdyttävä
vast'edes suuremmassa mäarässä kuin tähan asti itse harjoitta-
maan hakkuuta metsissään. Minun niielestäni olisi asialle hyö-
dyksi, Jos tekisimme seivän siitä, onko myös keskusteltava millä
tavoin nämä hakkaukset olisivat toimitettavat siinä tapauksessa,
että vastaus olisi myöntävä, että valtio siis suuremmassa raaärin
kuin tähan asti toimittaisi itse hakkaukset. Pyytäisin hra Puheen-
johtajalta kysyä, onko tämä kysymys käsitettävä sillä tavoin että
se on kokonaan keskusteltava, vaan onko ainoastaan saatava perl-
aatteellinen vastaus kysymykseen sellaisena kuin mainitsin. Se
selvittäisi paljon asiaa.

Hra Puheenjohtaja : Minusta olisi hj'ödyllistä, että kysymys
otettaisiin laajemmalta kannalta.

122. Hra Ericsson: Siinä tapauksessa pyydän lausua aja-
tukseni siinä laajuudessa kuin herra Puheenjohtaja kysymyksen
käsitti.

Niinkuin muutamat puhujat ovat lausuneet, on epälemättä
tukinhakkuu nykyjään valtion metsissä järjestetty nun hyvin, että
luullakseni ei ole erityistä syytä toivoa muutosta siinä suhteessa.
Toinen on asianlaita, jos otetaan lukuun pienemmän puutavaran
hakkaus. Näitä hakkauksla on viime aikoina toimitettu siellä
täällä valtion metsissä tarkoituksessa saada valtion rautateille tar-
peellisia aineita ja ehkä muutamissa tapauksissa muitakin tar-
koituksia varten; niinpä Evon-Vesijaon hoitoalueessa on hakattu
sekä valtion rautateitten että myös paperipuitten tarpeeksi. Siellä
on tavallaan muodostunut kotyymi näissä hakkuissa, jotka eivät
ole aivan pieniä (tänä vuonna on hakattu 5,000—6,000 kuutiometriä
balkoja). Se, joka vähänkio on tutustunqt meidäo metsäoloi-

175

himme, joka avosilmin kävelee metsissä, han varmaan inyöntää
sen, että tarvitsee suuremmassa määrässä käyttää pieniä hakkuita
metsissä kuin mitä tähän asti on kaytetty, nimittäin missä tilai-
suutta on semmoisia hakkauksia toimittaa. Metsät muodostavat
erilaisia ryhmia, erilaisia yhteiskuntia, joista kukin vaatii oman
hoitonsa. Siinä tulee k3'symykseen yhtä hyvin maanlaatu kuin
itse metsikön muodotus puulajeihin nähden. Minusta on nielkein
luonnollista, että olisi kaikkein lyhin tie päästä asiasta, jos peri-
aatteessa myöntäisimrae, että valtion olisi suuremmassa määrässä
toimitettava hakkuita, ja sanoisimme, että nämä hakkaukset olisi-
vat toimitettavat metsänhoidon periaatteen mukaan, joten valtion,
siinä tapauksessa että suurempia hakkauksia toimeen pannaan,
tulisi antaa apuvoimia siihen. Ölen täysin samaa mieltä kuin
herra Tammelander, että olisi tavattoman suuri erehdys järjestää
hakkaukset sillä tavoin, että ostaja pääsisi metsissä mielivaltai-
sesti menettelemään. Minun ymmärtääkseni niissä hakkuissa, jotka
käsittävät pienempää puutavaraa, tuskin voi ottaa yhtään puuta
mctsästä ajattelematta seurauksia nun hyvin maanlaatuun kuin
metsikön muodostukseen nähden. Evolla olemme menetelleet
sillä tavoin, että jokainen kaadettava puu on merkitty: metsän-
hoitaja on sulan maan aikana erityisen metsänvartijan kanssa
kulkenut läpi metsän ja jokainen puu on merkitty. Meille on ollut
erinomaisen suureksi hyödyksi se asian kohta, että samalla olemme
voineet poistaa metsästä kaikkea törkyä, raakkipuita, tuuten kaata-
mia puita ja muuta semmoista, joka on tehnyt, että jälki on tuUut
erinomaisen kauniiksi. Sita paitsi nämä hakkaukset ovat tuotta-
neet valtiolle jotenkin tuntuvia tuloja. Pyydän vain huomauttaa
tässä yhteydessä, että Evon-Vesijaon hoitoalueella kaadetuista
puista on saatu markkaa, lukuunottamatta niitä apu-

rahoja, jotka on kaytetty oppilaitten harjoittamiseen mainittuun
työhön, ja tulee tämä tulo läheisessä vastaisuudessa vielä kohoa-
maan ilman että mitään haittaa metsässä syntyy. Kaikki riippuu
siitä, miten metsikot luokitetaan. Voi ottaa suuren puumäärän
metsästä ja kuitenkin hyödyttää kasvavaa metsää runsaasti. Siis
periaatteessa metsän suhteen olisi ymmärtääkseni hyödyksi, että
valtio suuremmassa määrässä panisi hakkauksia toimeen, missä
asianhaarat sallivat, sillä se on minusta metsänhoidon alfa ja
omega. Jos emme nyt voi ehdottaa suuriin metsähakkauksiin
ryhdyttäväksi nun ehkä tulevaisuudessa voimme sen tehdä. Joka
tapauksessa olosuhteet ovat maassam me nun erilaiset, ettei ylei-
nen samanlainen menettely ole mahdollinen.

176

123. Hr Borenius: Ja^ vill endast tillägga nägra ord med
anledning af hr Biumenthals senaste yttrande. Han namde hvad
som künde vara fördelaktigt för kronan. Jag vill med anledning
däraf säga, all det otvifvelaktigt är fördelaktigt för kronan, alt
blädning, huggning och hjälpgallring utföres i större skala, men
det är icke fördelaktigt för kronan att släppa ovana arbetare med
köparen i skogen. Dessa afvärkningar kunna blifva tili stör nytta,
om de utföras pä rätt satt, men de bli längt ifrän fördelaktiga,
om okunniga köpare och okunniga arbetare utföra dem.

124. Hr Blumenthal •' Om i programihet frägan blifvit fram-
stäld sä, som ordföranden nu stall sitt svar, tror jag det är omöj-
ligt besvara den annorlunda. Ingen vill bestrida att det vore i
hög grad önskvärdt, att kronan skulle hafva egna arbetare. Men
det kan Annas mänga önskningsmäl, som ej kunna realiseras un-
der nuvarande förhällanden. Min mening var blott, att kronan
endast undantagsvis och det troligen under en läng framtid endast
kan aflöna legda arbetare.

Pä ordförandens framstälining beslöt mötet ena sig om ett
uttalande af i hufvudsak följande innehäll:

Mötet anser det icke vara ändamälscnligt, alt staten ntför af-
värkningen af gröfre skog, men däremot vore det önskvärdt, alt
staten i högre grad an hittills själf utförde afoärkning^ som fordrar
speciell uarsamhet säsom: slipvedshiiggning, gallring, blädning,
Ijushyggen, afuärkning ä sumpmarker o. dgl.

Ordförande afslutade mötet med följande ord:
125. Hr Ordförande : Mig synes att vi fätt en försmak af
forstundervisningens förflyttning tili hufvudstaden. Vi hafva fätt
erfara, hvad det vill säga att komma i beröring med andra de-
ment, an dem vi vanligen hafva att göra med. Vi hafva fätt höra
äsikter äfven af andra an dem, som vanligen besöka forstförenin-
gens möten. I detta möte hafva deltagit universitetets professo-
rer, agronomer m. 11. Peras äsikter och uttalaqden kunna ick?

177

annat an Idnda föreningen tili nytta. Jag hoppas att, om ock vi
icke här kunnat fatta nägra för framtiden bindande beslut, de
diskussioner som förts icke skola hafva varit alldeles utan sin
nytta för framtiden. Det är frön endast som nu hafva sätts, men
af dem kan det med tiden växa träd.

Jag tackar alla dem, som deltagit i diskussionerna och bi-
dragit tili att utreda de frägor vi förehaft. Jag fär äfven tacka
sekreteraren och stenograferna för deras mödosamma arbete; pä
dem har fallit den största tungan. Sft äfven de referenter, som
tili den stora allmdnhetens kännedom bragt vära förhandlingar
och frdmji^ vär sak genom att de göra den alimänt känd.

Jag förklarar mötet afslutadt.

Mötesdeltagarenas tack tili ordförande framfördes af :
126. Hra Grönvall: Pyydän läsnäolijain puolesta lausua
kiitoksemme hra Puheenjohtajalle, joka nun puolueettomasti on
johtanut asiain käsittelyä kokouksessa ja min hartaasti keskustelu-
jamme käsitellyt. Kiitoksia. paljon !

Mötet afslöts kl. Sem.

12^

Pöytäkirja Suomen Metsänhoitoyhdistyk-
sen Oulun läänin Haaraosaston vuosikokouk-
sesta Oulussa elokuuo 12 ja 13 päivänä 1906,
jossa Baapuvilla olivat seuraavat:

Yhdistyksen jäsenet: metsänhoitajat W. Alopaeus ja G.
Anteil, V. t. metsänhoitajat A. Berg ja L. ßjörkman, metsän-
hoitaja E. L. Blumenthal, yksityiemetsänhoitaja A. R. Blu-
menthal, metsänarvostelija E. Bützow, v. t. metsänhoitaja J.
Cauton, metsänhoitajat S. Czarnecki, G. Colliander, A. Eklund,
K. Forsström, v. t. metsänhoitaja K. Foudila, yksityismetsän-
hoitaja K. A. Fellman, metsänhoitaja A. Granit, sahanomistaja
E. Granfelt, pankintirehtööri G. Hägg, ylimetsänhoitaja G.
Harlin, metsänhoitajat J. Hackstedt, M. von Hartman, T. A.
Heikel, E. R. Holmqvist, E. Hultin, v. t. metsänhoitajat V.
Harlin, K. O. Herpman, E. L. Holmerus, G. Hirn, E. Holm-
ström, V. t. kruimunvouti L. Helle, metsänhoitajat J. Juselius,
W. Litzell, K. Lojander, A. Länge, v. t. metsänhoitaja T. Lund,
varatuomari L. Lagerlöf, ylimetsänhoitaja R. Montell, metsän-
hoitaja R. Montin, v. t. metsänhoitajat J. Montell, C. A. Mun-
sterhjelm, metsänhoitajat J. Nordensvan ja P. Nyman, v. t.
metsänhoitajat O. Petrell, J. Rechardt ja K. Rönneberg, metsän-
hoidonkonsnlentti E. Reuter, yksityismetsänhoitajat H. R. Sand-
berg ja E. L. Sandman, ylimetsänhoitaja I. Snellman, vara-
tuomari K. Sjöblom, V. t. metsänhoitaja E. Stjernvall, metsän-
hoitajat H. Svanström ja M. af Tengström, apulaismetsänhoi-
taja L. L. Wahlberg, ylimetsänhoitaja E. Vichmann, yksitjris-
metsänhoitaja A. Wichmann, v. t. metsänhoitaja F. von Wright.

§ 1.

Yhdistyksen puheenjohtaja R. Montell avasi kokouksen
seuraavalla puheella;

179

Sittenkun viime kerran yhdyimme vuosikokoustamme
viettämään on suuria ja oloihimme laveasti vaikuttavia muu-
toksia maassamme tapahtunut. Entinen nun henkisesti kuin
aineelliseeti tukahduttava järjesteltnä on poistettu, antaen sijaa
vapaammalle aikakaudelle, jonka vallitessa kehityksemme uudel-
leen ilman häiriöitä voi kulkea päämääräänsä kohü. Tämä on
vaikuttanut joka alalla yhtä terveelÜBesti ja kaikkialla voipi
huomata vilkkaampaa toimintahalua ja joksikin aikaa lamau-
tettu yritteliäißyys on taas herännyt uuteen eloon. Että myös
meidän ajamaamine asiaa muuttuneitten olojen vaikutuksesta
vilkkaammasti voidaan kehittää ja suurempaa työtä sen hy-
väksi uhrata, on luonnoUieta, kuin myös, että työmme tulok-
set ovat nyt pikemmin nähtävissä. Toivon, että yhdißtykeemme
pyrinnöt täroän sanian, nyt vallitsevan vapauden suojaamana,
voidaan saattaa siihen päämaaliin, jonka itsellemme olemme
asettaneet ja jota varten tähänkin saakka olemme työsken-
nelleet. Vakuutettuna tämän toivomukseni toteutumisesta, lau-
sun Herrat tervetulleeksi ja julistan kokouksemroe täten alka-
neeksi.

§2.

Rahastonhoitajan tehtyä kokoukselle selon viime vuoden
tileietä, joista muun muassa esille kävi, että säästöä rahastossa
ensi vuodelle oli 502 markkaa 96 penniä, valittiin tilintarkasta-
jiksi Metsänhoitajat J. Juselius ja M. af Tengström. Heidän
tarkastettua tilit, myönsi kokous tilivapauden sekä yhdistyksen
johtoknnnalle, että sen rahastonhoitajalle.

§ 3.

Eroamisvuorossa olevien johtokunnan jäsenten herrain K.
For88trömin ja I. Snellman'in sijaan valittiin suljetuilla lipuilla
ylimetsänhoitajat I. Snellman ja G. Harlin.

Johtokunta, johon siis, paitsi vasta valitut I. Snellman
ja G. Harlin, kuuluvat Herrat R. Montell, J. Juselius ja vara-
jäsenenä K. Fellman, valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi
ylimetsänhoitaja R. Montell'in ja sihteeriksi ja rahastonhoita-
jakßi yksityismetsänhoitaja K. A. Fellman'in.

Tämän jälkeen alkoi keskustelut :

1 kysymys:

180

Olisiko syytä asettaa metsärikosten syyttäjä Pohjois-Suo-
men tarkastuspüreihin?

Ar anställande af allmän äklagare i Norra Finlands in-
spektionsdistrikt för brott mot skogslag af behofvet päkallad?

J, Hackstedt. Denna fräga var upptagen p& programmet
vid Filialföreningens senaste ärsmöte i TorneÄ, men blef diskus-
Bionen därom pä grund af bristande tid uppskjuten. Den
Sammanhänger nära med frägan angäende äverkans bekam-
pande och är säledes af utomordentlig betydelse för fortbestän-
det af skogarna i norra Finland.

Da vi uppställa denna fräga, mäste vi först hafva klart
för oss huru rättegängar angäende brott mot skogslagen här-
tills bedrifvits, samt hvilka svärigheter, som ställa sig hindrande
i vagen för ett framgängsrikt bedrifvande af de förberedande
undersökningarna. Häraf har Forstmästar T. A. Heikel under
senaste ärsmöte vid diskussion af frägau om orsakerna tili och
motarbetandet af äverkan gifvit en klar framställning, och vill
jag här för sammanhangets skull delvis i minnet äterkalla bans
synpunkter.

Da en begangen äverkan, eller skogsstöld, blif vit upptäckt,
fär man med god vilja och om bevakningspersonalen är ärlig
och päpasslig i vanliga fall nog reda pä hvart det stulna vir-
ket blifvit forsladt, men hvem som är skogstjufven är det i
nio fall af tio omöjligt att lagligen bevisa da det hör tili sali-
syntheterna att en skogstjuf anträffas pä bar gärning. De fall,
da den förberedande undersökningen icke gifver nägra grün-
dade förhoppningar för laglig bevisning, böra naturligtvis icke
anmälas tili rättegäng, och uppehäller jag mig säledes icke vid
dem. Lika litet som vid de fall, da skogstjufven af den ed-
svurna forstpersonalen anträfEas pä bar gärning och hvilka äro
sä klara att de med lätthet kunna behandlas af forstmästaren
och allmänna äklagaren.

Komma sä de fall da tjufven icke af forstpersonalen an-
träffats pä bar gärning, men vid hvilka, tack vare fällda 3^t-
randen anträffade spar och redskap m. ä. omständigheter saken
förefaller füllt bevislig. Äfven vid dessa fall händer det, att
äverkans mal förloras tack vare instämda vittnens opälitlighet
och obenägenhet att afgifva vittnesmäl. Ej heller kunna vitt-
nen alltid med stämning anträffas.

Orsaken tili befolkningens obenägenhet att vittna i äver-
kansmäl är väl i främsta rummet outvecklade rättsbegrepp, i

181

det att de fiesta sjäifva i etörre eller mindre grad äro' eller
varit skogstjufvar. En annaD omstandighet som bidrar tili
denna motvilja är att vittnena icke i förskott af kronan^'utfä
vittnesarvode och bögst sällan efterät bekomma de dem till-
dömda expenserna.

I mal Bom angä större virkespartier händer det ofta att
Bvarandena äro tvä eller flere hvilket naturligtvis yttermera för-
svärar mälets behandling. SkogBljufveD är i de flesta dylika
fall endast ett verktyg i nägOD förmögen gärdsägares eller
kommissionärs händer och vittneua stä oftast i ekoBomiskt
beroende af dessa »Bkyddspatroner9.

Häraf torde framg& att stör sakkännedom och skärpa äro
nödiga vid vittnesförhöret. Forstmästame, som numera äro
skyldiga att vara närvarande vid sädana mal och handlägga
dem, sakna emellertid vanligen nödign juridiska insikter, da
svarandena däremot skaffa sig juridiskt bildade biträden och
ombud, hvilkas invändningar ofta äro af den art att det fordras
insikt och vana för att bemöta dem. Juridiskt biträde vore
därför nödvändigt äfven för forstmästareo. En omstandighet
som yttermera ädagalägger nödvändigheten häraf är, att det
iinnes trävaniaffärer, som icke tyckas draga sig för att npp-
köpa äfven stulet virke. Som exempel kan anföras det i orts-
tidningen Louhi sistlidna vär relaterade fallet angäende en viss
V. Parkkonen, som &t firman G. o. C. Bergbom skriftligen ut-
bjudit ett parti stulen stock och äfven därför i förskott erhällit
ersättning af firman. Ett annat liknande fall finnes att om-
nämna frän Ylisimo revier, dar köparens ombud likasä füllt
medvetet tillhandlade sig ett parti, oloäigen afverkad stock,
och det, oaktadt vederbörande skogvakt uttryckligen uppmärk-
samgjort honom pä rätta förhällandet.

Det kan kanske invändas att forstmästaren själf kan och
bör skaffa sig nödig erfarenhet i äverkansmäl, och det kan väl
lyckas en och annan forstmästare att hos sig, utveckla nöjaktig
skicklighet i detta afseende, men torde dessa vara undantag,
och den energi, som förvärf vandet af denna skicklighet fordrar,
mäste dessutom inverka menligt pä vederbörande forstmans
fackverksamhet. Under hans lärotid kunna dessutom mänga
viktiga mal gällande virkespartier, om tusentals mark gä för-
lorade för kronan. Ett dylikt experimenterande ställer sig sä-
lunda ofantligt mycket dyrare an aflönandet af nägra skogs-
sakförare, som vore specialister pä detta omräde. Tager man

182

vidare i betraktande, den rooraliska verkan, medvetaadet att
kronan gör allt Bom göras kan för att tk sina skogsmäl väl
förda, skulle utöfva pä befolkningen, sä inser man nödvändig-
heten för staten att anställa speciella juridiskt bildade äklagare
eller skogssakförare ätminstone i landete nordligaste inspektions-
distrikt för behandiing af mal angäende brott mot skogslagen.

Det borde fiinnas minst en dylik funktionär i hvar och
ett af landete fyra nordligaste distrikt utom i Ijo dar det skulle
behöfvas tvä.

Skogssakföraren skulle naturligtvis icke kunna handlägga
alla förekommande mal, men väl de viktigaste i hvarje revier.
Däremellan künde han gifva rdd och anvisningar äiven i min-
dre ' viktiga fall, samt förordna om auställande af undersök-
ningar m. m. I detta afseende borde han ik sig tillsända rela-
tioner angäende alla inom distriktet anträffade äverkningar,
förrän nägon af dem anmäles tili ätal.

Dessutom künde samma funktionär bistä vid juridisk be-
handiing af frägor rörande flötningsärenden, kronoskogstorps
och ängars häfderätt m. m. dylik t.

E. Stjernwall päpekade att länsmännen i de nordliga stora
distrikten äro öfverhopade med en sädan mängd tjänstegöromäl
att man ej kan pretendera att de med synnerlig omsorg skulle
egna sig ät de för dem likgiltiga äverkans malen. Da i en
del domsagor äverkansmäl äro snart sagdt de enda förekom-
mande förefinnes stora skäl för anställande af juridiska ombud.

G. Harlin: kannatti ehdotusta että lakimiehiä asetettai-
siin metsänhoitajien avuksi, ei ainoastaan raiskausjutuissa vaan
myös mui&sa juridillisissa kysymyksissä olisi lainoppinut neu-
voja useinkin tarpeellinen.

Juselius: myönsi, että muutamissa seuduissa kyllä laki-
mies metsänhoitajalle avuksi olisi tarpeen, vaan kun toisissa
taas, kansa, vastenmieliseuä oikeuden käyntiin, siitä päästääk-
seen, rikoksensa heti tunnustaa, on vakinaisen lakimiehen asetta-
minen sekä turha, että myös, kansaa juriidillisiiu kiertelemi-
siin opettavana, haitallinen. Riittäisi että metsänhoitajille myön-
nettäisiin oikeus ylimetsänhoitajan kautta erityisissä tapauk-
sissa tilata lakimies tavallista vaikeampia asioita ajamaan.

183

Kuten tunnettu on käräjissä käsiteltävien metsäraiskaus-
juttujen luku vuosi viiodelta nähtävästi lisääntynyt ainakin lin
pitäjässä, Syy siihen ei ole etsittavä rikosten liBääntymisestä,
vaan pääasiallisesti hoito alueiden hiljattain tapahtuneesta jaosta,
joka myöntää metsänhoitajalle tilaisuutta itse tarkemmin hoita-
maan tarkastuspiirlssään esiintyviä asioita ja paremmin sil-
mällä pitämään meteävartijain toimintaa. Metsärikoksia od
sen johdosta helpommin saatu ilmi ja ovat ne niinmuodoin
näennäisesti lisääntyneet.

Yleisenä syyttäjänä metsänraiskausasioissa esiintyy meillä
krauDunnimismies, joka meteänhoitajan ilmiannon johdosta ja
tätä searaavan, useinkiD puutteellisen kirjelmän perusteella
»virkansa puolesta» on velvoUinen valvomaan Kruunun asiaa.
Luonnollista on, että henkilö, joka ei tiedä rikoksesta muuta
kuin mitä vaillinainen, asioita pääpiirteissään käsitteievä, metsän-
hoitajan antaraa kirjelmä sisältää^ ei voi syventyä asiaan, vaan
rajoittaa hän useinmiten tehtävänsä siihen, että, »virkansa puo-
lesta» haluttoraasti esittää asiansa, jättäen sen lähimmän kä-
sittelemisen oikeuden puheenjohtajalle. Kiertokirjeessään kulu-
neelta vnodelta on Metsähallitns määrännyt, että myös asian-
omaisen Metsänhoitajan tulee oUa läsnä hoitoalucen metsän-
raiskauejuttuja käsiteltäessä, jolleivät muut virkatehtävänsä estä
häntä käräjätilaisuuteen saapumasta. Tämä on jo suuri askel
eteenpäin, sillä metsänhoitajan on täten mahdollista esiintuoda
asiaan suuresti vaikuttavia yksityisseikkoja, joiden mainitsemi-
nen virallisessa ilmiannossa olisi tehnyt tämän liian laajaksi.
Samalla hän suuremmalla innoUa kuin virallinen yleinen syyt-
täjä seuraa asiain käsittelyä ja lodistajain kuulustelua, johon
itse on tilaisuudessa osaa ottamaan. Mutta tämä ei vielä ole
tarpeeksi painava kohta asian onnelliseen ratkaisuun, sillä syyte-
tyllä useimmiten on apunansa juristi, joka näennäisesti laki-
pykäliin turvautuen, viisasteluillaan etsii kaikenmoisia tekosyitä
klienttinsä puolustukseksi, joita tekosyitä vastaan metsänhoita-
jan, joka ei ole lakijuoniin perehtynyt ja joka ei saa apua
viralliselta syyttäjältä, on vaikea löytää vastasyitä. Nämä vi-
ralliset sy3rttäjät, kuten sanottu, useinkin haluttomasti ja pinta-
puolisesti toimittavat ainoastaan suoranaiset tehtävänsä, seu-
rauksella, että asia, joka metsänhoitajan mielestä on pidettävä
selvänä rikoksena, jää sikseen ja syytetty vapautetaan. Sita
paitsi on usein aivan selvissä asioissa rikollisen langettamineu
jäänyt sikseen yksinomaan viranomaisten anteeksi antamatto-

184

man huolimattomuuden takia. Tämän todisteeksi tahdon mai-
nita seuraavan tapauksen :

Metsänhoitajan antaman lupakirjan nojalla oli muuan
torppari hakannut paperipuita. Lupakirjassa myönDetty mäorä
oli 50 m^. Osakkaaksi hakkuuseen otti hän erään toisen torp-
parin, joUe luovutti puolet määrästä eli 25 m^. Metsänvartija
osoitti molemmille hakkuupaikat ja kun keväällä puita mitat-
tun, näyttäytyi lupakirjan omistajalia olevan 60 m® ja osak-
kaaJlansa 58 m^. Molemmat joutuivat syytteesen metsänrais-
kauksesta, eli oikeammin sanottuna liikahakkuusta, ja langetti
myös kihlakunnan oikeus heidät molemmat. Lupakirjan omis-
taja tyytyi tuomioonsa, vaan hänen osakkaansa, joUa oli muuan
kaupunkilainen juristi asianajajana, vetosi tuomion johdosta
Hovioikeuteen. Hovioikeus kumosikin kihlakuntaoikeuden pää-
töksen seuraavista syistä:

l:o. Lupakirjaa ei voida katsoa persoonallisekei ;

2:0. Rankoina olevia paperipuita on metsässä vaikea,
jollei mahdoton, kuutioUeen määrätä;

3:0. Paikkakunnalla vallitsevan tavan mukaan ei liika-
hakkuusta ennenkään ole moitittu eikä syytetty.

Metsänhoitaja teki valituksen K. S. Senaattiin, ja syyttäjä
iähetti paperit lääninhallitukseen, joka taas toimitti asiakirjat,
syrjäyttämällä prokuraattoria, suorafetaan K. S. Senaatin Oikeus-
osastoon. Tuloksena oli se Senaatin päätös, että koska valitus
oli saatettu väärään paikkaan ei se anna aihetta mihinkään
muutokseen. Seurauksena oli siis, että tässä tapauksessa kui-
tenkin vähemmän rikollinen langetettiin rikoksesta vaan enem-
män syyllinen vapautettiin, jonka lisäksi metsänhoitaja vielä
syyttömästi joutui maksamaan asiasta koituneet kulut.

Sanotun johdosta olisi mielestäni sangen suotava että,
ainakin lin tarkastuspiiriin eaataisi lainopillisesti sivistynyt
henkilö, joka ei ainoastaan esiintyisi yleisenä syyttäjänä käräjä-
tilaisuuksissa, vaan olisi myöskin metsänhoitajan suoranaisena
neuvonantajana rikosasioissa.

Heikel: Ense med hrar referenter om nödvändigheten af
att anskaffa juridiskt hiträde ät forstmästare i äverkans trakter
ansäg talaren dock föreslagna fyra sakförare vara för mycket
synnerligen da äverkan, stadd i aftagande, numera förekomma
sä godt som endast inom Ijo inspektionsdistrikt. Förenande
sig om förslaget att tili en början anbälla om tillsättande af

185

en sakförare, ansäg talaren för resten onödigt anhälla om till-
sättaDde af sarskild, pä ordinarie stat varande tjäDsteman, i
hvilket fall frägans slutliga algörande läge i en obestämd fram-
tid. Tillfy liest vore att anhälla om anslag för anskaffande af
juridiskt biträde. Aftal künde göras med nägon lämplig advo-
katfirma, 8om mot öfverenskommet ärligt arvode BkuUe ätaga
fiig att drifva äverkans malen samt äfven i andra frägor af juri-
disk art lemna forstmästame upplysningar. Om frägan tages
1 denna form, kan den fäs afgjord redan tili snart instundande
hösteting. Talaren ville ej inläta sig pä nägra frägan rörande
detaljer, utan föreslog tillsättande af en delegation, för att när-
mare utreda saken och öfverenskomma om lämpligaste formen
för en anhällan hos Forststy reisen.

Ehuru pä sidan om den egentliga diskussionsfrägan, ville
talaren dock i detta sammanhang beröra frägan om aktor. Eni.
nu gällande författning har ej angifvaren, forstmästaren, i äver-
kans mal, rätt tili besvär i högre instans, utan tillkommer den
allenast allmänna äklagaren, länsmannen. Tack' vare detta sak-
förhällande künde forstmästaren, d& besvär, t. ex. vid ombyte
af länsmän, i högre rätt uteblef fä vidkännas honom af under-
rätt ädömda expenser ehuru stora utsikter künde finnas att fä
dornen ändrad i öfverrätt. Talaren anforde exempel frän egen
praktik och föreslog, att den tidigare föreslagna delegationen
skulle införskaffa upplysning, huruvida utan skild lagstiftnings-
akt aktorskap i äverkans mal künde öf verlemnas ät forstmästa-
ren, eller honom ätminstone tilldelas rätt att anföra besvär.

E. Wichmann yhtyi edelliseen puhujan ehdotuksiin ja
piti tärkeänä että metsänhoitajalle hankittaisiin oikeus syyttä-
jänä esiintyä, välttääksensä, että kolme henkilöä, nimismies
syyttäjänä, metsänhoitaja ilmiantajana ja hänen juriidillinen
avustajansa, esiintyisivät yhtä asiaa ajamassa.

G. Harlin oli yhtä mieltä edellisten puhujain kanssa yh-
den juriidillisen avustajan asettamisesta mutta ei ainoastaan
lin tarkastuspiiriä, vaan koko lääniä varten.

Sandberg sanoi Tornion piirissä metsänhoitajana oUessaan
ja siellä metsänraiskausasioita ajaessaan itse syyttäjänä esiinty-
neensä, vaan ei pitänyt sopivana että tuollainen oikeus metsän-
hoitajalle myönnettäisi. Nimismieheltä voitaisiin tuo toimi siir-
tää asetettavalle juriidilliselle avustajalle.

186

Jusdius huoraautti, että nimismiehet nykyisin ovat lain-
opillisesü eivistyneitä sopivia raiskausjutuissa aktoreina esiinty-
mäÄn ja niitä myös metsänhoitajan kera ajamaan. Olisi vaan
suotavaa, että he saisivat korvauksen kuluistaan näiden asioiden
takia, sekä palkkion niiden tuottamista lisätehtävistä.

Wrigkt ansäg att om ocksä länsmännen besitta nödig
kompetens för utförande af äverkansmäl de dock äro i afsak-
nad af specielt intresse för dem da dem ej tillkoramer ersätt-
Ding för det dryga arbete de medföra.

Stjernwall uttalade sig i samma riktning och framhöll i
anledning af tidigare gjorda uttalanden, att äverkan inom vissa
trakter af Ijo inspektionsdistrikt ej upphör om ej effektiva at-
gärder tillgripas.

Montell. Ilmoitettuaan kokemuksensa aktorin suhteen yhta-
läiseksi kuin metsähoitaja Heikel'in lausui epäilyksensä siita,
että metsänhoitajalle myönnettäisiin oikeus itse aktorina esiintyä.
Monellakaan ei ole taipumusta ja perehtymistä tuollaiseen toi-
meen. Parempi olisi, että varsinainen syyttäjä saataisiin. Ei
luuUut asianajajien, kuten Heikel ehdotti, ryhtyvän tähän toi-
meen. Heille tulisi laaja toiminta ala, tehtävünsä kun kuuluisi
myÖB poliisitutkintojen pitäminen rikosasioissa. 011 mielestään
erityisiä virkamiehiä asetettava ensin lin tarkastuspiiriin ja
Sitten tarpeen mukaan lisättävä. Tällaisen muutoksen aikaan-
saaminen veisi kumminkin aikaa, joten toistaiseksi olisi tyy-
dyttävä juristin asettamiseen avustajaksi rikosasioissa, joissa
nimismies edelleen olisi syyttäjä, nauttien palkkion töistään.
Kannatti komitean asettamista johon ehdotti kolme jäsentä.

Kokons yhtyi tähän ehdotukseen ja asetti valiokunnan,
johon valittiin ylimetsänhoitaja R. Montell, v. t. metsänhoitaja
F. von Wright ja yksityismetsänhoitaja K. Fellman. Valio-
kunta sai toimekseen tehdä ehdotus asiassa ja julkaista se ko-
kouksen pöytäkirjan yhteydessä, sekä jättää Metsähallitukseen.

2 kysymys.

Hvilka principer böra ur forstlig samt virkesegarens syn-
punkt vid nu pägäende uppgörande af fiottningsstadga för de

187

nordfinska elfvarna främst up])bära8 samt äro nigra förändrin-
gar i stallet för deras tillkomst nödiga?

Mitä periaatteita on metsänhoidannolliselta ja puutavaran-
omistajan kaimalta etupäässä suosittava Pohjois-Suomessa te-
keillä olevia uusia lauttaussääntöjä laadittaessa, ja olisiko ml-
tään muutoksia näiden sääntöjen syntyyn nähden tehtavä?

Fellman. Aikakaudella, jolloin metsätuotteiden hinnat oli-
vat alhaiset ja niiden menekki vähäinen) ja niillä min muo-
doin tulolähteenä oll vähäinen merkitys maanviljelykseen ja
etenkin silloin tuottavaan kalastukseen nähden, juurtui yleiseen
katsantokantaan se mielipide, jonka vaikutuksen alaisena ny-
k3dset lauttausasetiikset ovat syntyneet. Että ne tällaisen mieli-
piteen vaJlitessa synt3nieenä etupäässä silmällä pitävät maan-
viljelyksen ja kalastukeen etuja enemmän tai vähemmän syr-
jäyttämällä metsäntuotteiden lauttauksen vaatimuksia, voipi ko-
kenematonkin arvata. Nim luonnoUista kuin onkin, että ne
seliaisina syntyivät, yhtä kierolta tuntuu niiden voimassa pitä-
minen nyk3dsin, kun näihin vaikuttavien tulolähteiden keski-
näinen snhde on aivan toinen. Tulo kalastuksesta on jotakuin-
kin mitätön, eikä maanviljelyskään täällä pohjoisessa mer-
kitse paljoa metsien tuotantoon verrattuna. Maanviljelyksen ja
lauttauksen edut eivät sitä paitsi joudukaan nun usein risti-
riitaan keskenään kuin lauttauksen ja kalastuksen, ja sen hyväksi
etupäässä ovatkin lauttauksen edut syrjäytetty asetuksissa. Asi-
oiden nykyajalle sopimattoman asun näemme koko alastomassa
kieroudessaan, esimerkkinä tarkastaessamme muutamia, näiden
kahden intressien suhdetta eri vesistöillä määrääviä asetuksia.
Ajatelkaamme esim. Kemijokea ja sitä koskevia lauttaussään-
töjä. Ne myöntävät verrattain suuren osan avoveden ajasta
kalastajan käytettäväksi, jota vastoin lauttaus on suoritettava
aivan lyhyessä ajassa, ja kumminkin on niiden merkitys toi-
siinsa verraten sellainen, että lauttaajan kannattaa, kuten vii-
meisinä vuosina on oUut tapana, ostaa kalastajilta heidän ase-
tuksen mukainen oikeutensa siten lauttausaikaa pitentääkseen.
Kemijokea lasketaan puutavaraa vuosittain noin 10 miljoonan
markan arvosta. Ix)bikalastuksesta on uittoyhtiö maksanut noin
70,000 markkaa. Nämät numerot puhuvat selvää kieltään.
Simo- ja Kuivajoessa suojaa myös asetus kalastajaa nun isälli-
sesti että aivan pieni aika jää lauttaajalle. 8uuri merkitys
kalastuksella ei liene edellisessäkään, koska itse ölen kerran

188

siinä uittaesfiani lohikalastuksen vuokraAJalta ostanut parasta
lohipyyntiaikaa noin viikon päivät, maksaen siitä 100 markkaa.
Kuivajoesfia ei liene lohta mieernuistiin Dähtykään. ERimerk-
kinä malDitsen vielä lijoen. Uittoaikaa tässä asetus myöntää
7 päivää kymmenen penikulmaa merestä olevan Padaajäxven
jäänlähdöstä luettuna. Tämän vuoden kruunun huutokauppa-
kuulotus sisältää lijokea lautattavia puita 150,000. Puhdas
tulo tämän kesäiseetä lohikalastuksesta on uoin 20,000 mark-
kaa. Olkoot ainoastaan edellä sanotut esimerkkinä riittäviä.
Samankalttaisia uumeroita voidaan esiintuoda kaikkien poh-
joisten jokien suhteen, ja yhä puhuvammakBi ne käyvät Jos
huomioon otetaan kaikki vesistöillämme olevat äärettömät mää-
rät pientä tavaraa, paperipuuta, propsia, polttopuuta y. m.,
joiden alastuonnin nykyiset lauttausasetukset tekevät kerraßsaan
kannattamattomaksi Mainitsen taaskin esimerkkinä Kemijoen.
Kartalta katsoen huomaa sen vesistön käsittävän suurimman
osan pohjoisinta Suomea ja pienempää lieneekö puutavaraa yri-
tettykään sen varsilta tuoda juuri uittohankaluuksien takia.
lijoella, jonka alueella maamme pitävimmät kuusikot löytyvät
on paperipuuliikettä harjoitettu ainoastaan sen verran, että on
huomattu uittokustannusten syövän kaiken kantorahan. Tähän
suuntaan ovat olot muuallakin. Kaikkiaila suuret varastot
puutavaraa, joita ei voida rahaksi muuttaa, kuin niiden hankki-
minen meren rantaan uittoasetusten kierouden takia käy koh-
tuuttoman kalliiksi. Täten, kun osa tavaraa jää kokonaan
käyttämättä ja nykpsen kaupanalaisen tavaran hinnat pysyvät
alhaisina uittohankaluuksien takia, koituu ääretön taloudellinen
tappio. Ja kuka tappion maksaa? Etupäässä Kruunu, ollen
suurin metsänomistaja, vaan luonnollisesti myös kaikki metsää-
omistavat, vesistöllä asuvat tilalliset. Ja kenenkä byödyksi?
Muutamien vesistöjen ala-osissa asuvien, jotka, käyttäen hämä-
rässä muinaisuudessa anastettua, meidän aikakaudella kaikkea
siveellistä oikeutta kaipaavaa erikoispyyntioikeutta, jolla ylem-
pänä asuvilta kaikki kala anastetaan ja sen kulku kutupaikoille
estetään ja se siten viimein sukupuuttoon tapetaan. Muutos
tässä nähtävästi on tapahtumassa, koska uusia lauttausasetuksia
puuhataan, vaan on muutos saatava perinpohjaiseksi. Metsän-
hoitajien, kruunun etujen valvojina, metsää omistavien tilallis-
ten, ja yleisesti kaikkien, joita asia tavalla tai toisella koskee,
ei ole tyydyttävä siihen, että uittoajat vesistöissämme muuta-
milla päivÜlä pitennetään. Heidän on vaadittava että täysi

189

askel astutaaan. Tosi oloihin vaatirnuksensa perustaen, on hei
dän jjrkästi vaadittava, että etupäässä on lauttauksen edut
silmällä pidettävät ja että se, mikäli suinkin raahdoUista on
oikeutettu tapahtumaan läpi kaiken avoveden ajan. Tämä ehkä
tuntuu liikanaiselta vaatimukeelta, sillä arvellaan ehkä, että
kalastusta ei voida silloin laisinkaan harjoittaa. Nun ei kum-
minkaan ole. Kalastaminen kyUä voipi uiton oheessa tapahtua,
vaikka ei nun kuin sitä nyt harjoitetaan. Nyt käytännössä
olevat, ylempänä asuvien oikeutta loukkaavat poikkipadot ovat
pakkohinastuksen kautta tai muulla sopivalla keinoUa poistetta-
vat, ja kukin pyytäköön asetuksen mukaisella ajaUa ranta
oikeudellaan. Lauttaaja vaan suojatkoon pyydykset pnomeilla.
Kun vielä tässä suhteessa noudatetaan yleisessä vesioikeus laissa
esiintyvää periaatetta, että lauttaaja on velvollinen kaiken tuotta-
mansa vahingon korvaamaan ei voi kukaan väittää, että tuo
vaatimuB, jo8 se toteutuu, tuliei kenenkään etua toisen hyväksi
loukkaamaan.

Uittoajan pitentäminen on se seikka johonka metsän-
hoitajien ja omistajien etupäässä on kiinnitettävä huomionsa.
Muista seikoista, jotka tulevat kysymykseen uusia lauttaus-
asetuksia laadittaessa on kysymys kuorimattoman puun lauttauk-
sesta polttavimpia. Periaatteellisesti ratkaisematon, löytyy aina-
kin yhtä paljon, nun tiede- kuin käytännöUisen alan miehiä,
jotka sitä puoltavat, kuin on vastustavalle kannalle asettuneita.
Antautumatta pitempiin lausuntoihin puoleen taikka toiseen,
on mielestäni vaadittava että, kunnes täysin on todistettu, että
kuorimattoman puun uitto on vahingollinen, kuorimispakko
poistetaan kaikelta puutavaralta, joka on yksivuotisen uiton
alaista.

Huomattava on sitten, että asetukset eivät tule liian seikka-
peräisten määräysten takia mahdottomiksi käytännössä seurata.
Ennen kaikkea on varottava, ett'ei lauttaajan oikeutta ohjeitten,
vastuiden y. m. niinhyvin väliaikaisten kuin seisovien laitosten
asettamiseen rajoiteta, määräämättä tarkoin, mihin hän niitä
saa asettaa, vaan on hänelle siinä suhteessa jätettävä oikeus
toimia asianhaarain vaatimusten mukaan, taaskin huomioon-
ottamalla, että hän aikaansaamansa vahingon korvaa. Voitai-
siin väittää, että tällainen määräys antaisi liian suuren vallan
lauttaajalle ja että hän voisi sitä käyttää vesistön varsilla asu-
vien haitaksi, tai muuten suurempia häiriöitä aikaansaada. Nuo
oUsivat kummiokin poikkeustapauksia. Valtavesillä ei nimit-

190

täin sellaiset laitokset voi tulla kysymykseenkään, joilla veden
määrää sanottavasti tavallisesta muutetaan ja pienemmillä haara-
ja latvavesillä, joesa tammeaminen y. m. tulee kysymykseen
on asutus siksi harva, että mäbdoUiset vahingot helposti korva-
taan, ja valtajokeen eivät nämät mitään vaikuta. Sitäpaitsi
voidaan kieltää valtaveßiin perustamasta ilman edellä käynyttä
tarkastusta laitoksia, jotka vesi y. m. suhteita haitallisesti
muuttavat. Pääasia on vaan että periaate säilytetään.

Edellä sanotut ovat mielestäni pääseikat. Olisi kyllä
muitakin, joita tämän yhteydessä voisi inainita, vaan, tarkoin
rajoitettuun aikaan nähden, en tahdo kajota tosin tärkeisiin
sivuseikkoihin. Ne selviävät itsestään kun kerran periaatteista
ollaan selvillä.

Mitä Sitten kysymyksen toiseen puoleen tulee olisi mie-
lestäni perinpohjainen muutos myös lauttaussääntöjen laatimi-
seen nähden, aikaansaatava. Nykyisin Tie- ja Vesirakennusten
Ylihallitus laatinee Metsähallituksen ehdotuksesta. Sopivinta
olisi, että tämä tehtävä siirrettäisiin kokonaan Metsähallituksen
toimitettavaksi. Huolenpito lauttausväylistä on nimittäin paljon
likeisemmässä yhteydessä Metsähallituksen intressiin kuin T.
ja W. rakennusten ylihallituksen. Tosin eivät Metsähallituksen-
kaan alaiset virkamiehet omaa ammattikykyä lauttausalalla,
vaan mitään mahdottomuutta käytettäväkseen hankkia am-
mattimiehiä ei ole olemassa. Koneellista tutkimista ja puh-
taasti teknillisen puolen suorittamista varten saisi Metsähallitus
avukseen. T. ja W. rakennusten Ylihallituksen määräämän
insinöörin. Tämän tarkastuksen toimitettua, laatisi M. hallitus
ehdotuksen lauttaussäännöksi. Tätä ehdotusta pohtisi vielä sitä
varten asetettu komitea, johon paitsi M. hallituksen valtuuttama
jäsen, joka puheenjohtajana toimisi, kuvernööri kutsuisi jokai-
sesta kunnasta, jota asia koskee^ kaksi heidän valitsemaa hen-
kilöä, vesistöUä liikkuvia trafikantteja, kalastuksen harjoittajia
sekä yhden lakimiehen riitaisuuksista lausuntonsa antamaan ja
niitä yhteen sovittelemaan. Metsähallitus, otettuaan komitean
tekemät muutokset huomioon, lähettäisi ehdotuksensa Kuver-
nöörille lausuntojen hankkimista varten kr. voudeilta ja nimis-
miehiltä, jonka jälkeen ehdotus puolto- ja vastalausuntoineen
lähetettäisiin Senaatille. Senaati kaikkien sille annettujen asia-
kirjojen perusteella, hankittuaan T. ja W. rakennusten Yli-
hallituksen lausunnon vihdoin vahvistaisi asetuksen. Nyt tekeillä,
olevien laut, sääntöjen suhteen ehdottamaani mUutosta ebkä ei

191

voida aikaansaada, vaan on arinettaya tilaisuus kaikille, joita
ne koskee, niistäkin mielipiteensä lausua. Ainoastaan siten
voidaan toivoa sääntöjä, jotka eivät myönnä suurempaa oikentta
yhdelle kuin toiselle, vaan jotka, nun sanoakseni, asettavat
kirkon keskelle kylää.

Sandberg, Förenande mig med hvad referenten i saken
framhällit fär jag yttra nigra ord.

Som en allmän regel hos 08S kan nämnas, att trävaru-
handteringen bland näringar i värt land är den, som är kan-
ske mest styfmoderligt behandlad. Stockflottningen koliderar
närmast med fisket, tili hvars förmän trävaruhandteringen fätt
afstft en betydlig del af de naturliga fördelarna och betala stora
summor. Samma förhällande har visserligen varit rädande
ocksä i v&ra grannländer, Sverige och Norge, men dar har man,
tack vare tidigare vidtagna regleringar, hunnit längre an hos
oss, sä att skogshandteraren dar kan glädja sig ät rätt dräg-
liga förh&Uanden. I norra Sverige t. ex. äro flottningsstad-
garna i samtliga elfvar frän Torneä tili Luleä, sä när som pä
Räneä elf, afgjordt tili virkesflötningens förmän, och fisket är
behandladt som en näring af underordnad betydelse. I det
praktiska lifvet är den regel allmänt gällande, att ett mindre
intresse fär vika för ett af större betydenhet. Fisket spelade
nog förut hos oss en stör roll och de lagar, som da stiftades,
rättades efter detta förhällande. Nu däremol hafva förhällan-
dena undergätt en afgjord förändring. Fisket har förlorat sin
betydelse som framstäende näringsgren och vager litet i bredd
med trävaruhandteringen. Emellertid kvarstä de gamla, fisket
i alla afseenden gynnande författningarna. Att tiden är inne
för en genomgripande reform, i detta afseende, mäste af en
hvar medgifvas. Jag hoppas Föreningen gör sitt tili för att
med det snaraste genomdrifva denna; att trävaruhandteringens
fördelar därvid hällas för ögonen, tager jag för gifvet da ju
forstmannens och trävarutrafikantens intressen härvidlag i huf-
vudsak äro desamma.

Som en bland de sväraste stötestenar i vära flottnings-
stadgar är frägan om afbarkning. I södra Finland har man
under en följd af är afbarkat allt afverkadt timmer, utan att
saken stött pä nägra nämnvärda svärigheter. Högre uppe i
norden, dar afbarkning aldrig i större utsträckning blifvit före-
tagen och dar säväl virkesegare som fiottare säväl af allmänhet

192

och press utskrikits som afskyvärda lagbrytare, äro förhällan-
dena emellertid alldeles andra. Dar, om nägonstädes, künde
den enligt § 14 i allmänna vattenrättslagen i utsigt ställda
lindringen i afbarkningsskyldigheten korama tili andvändning.
I Bödra Finlands tätt befolkade trakter finnes en af bofast
allmoge bestäende arbetsstyrka i riklig mängd, d& man däremot
i norden mäste anlita kringdrif vande vagabonder, hvilka komma
den ena dagen och gä den andra. I de nordliga trakterna
saknas folk redan för genomförandet af de nödvändigaste ar-
betena yid virkesutdrifning. Sedan ett tiotal kr önskar t. ex.
det bolag, jag arbetar för, hafva sin stock redan pä afverk-
ningsplatsen apterad, tili lämpliga sägblock, men bar ofta nog
i brist pä arbetare blott en del af det utdrifna timret kunnat
sälunda behandlas, da däremot en rätt stör del, af sädan orsak
fätt läggas i flötlederna i heia längder. I ännu högre grad in-
träffar samma förhAUande om afbarkningsskyldigheten faktiskt
genomföres. En ofta päpekad omständighet, som försvärar
afbarkningen uppe vid Kemi elf, är den dar rädande starka
kölden. Vi veta att naturen tili skydd för denna i norden för-
sett tallstammarna med ett tjockare och högre upp pä stam-
men gäende lager, af sprick bark. Redan vid jämförelse med
vära lappska skogar och dem i södra Finland är skilnaden i
ögonen fallande. Kölden och den i förhällande därtill fasta
och tjocka barken försvärar i bog grad af barkningens utförande
i norden. Kölden är t. ex. endast sä längt normt, som i Rova-
niemi, vanligen 10 ä 15 grader starkare an i Uleäborg. Huru
kölden verkar pä den tjocka barken, kan man förstä da själfva
trädet vid 35 graders köld blir sä sprödfruset att det vid stjalp-
ning Springer i stycken. Enligt gällande bestämmelser, bör all
stock afbarkas i skogen, pä det för att barken ej af värSödet
mä föras ned i vattendraget. Da emellertid ej tillräcklig arbets-
styrka finnes i skogarna, mäste själfva afverkningen i betydlig
man inskränkas. Följden häraf blir antagligen den, att kro-
nan och enskilda ej kunna afyttra sä mycket af sina skogar,
som härtills. Man hör kategoriskt pästäs och ser samma äsigt
i tryck uttalas, att flötningen af obarkad stock är skadlig för
fisket. För min del vill jag ej fömeka, att detta i nägon man
är fallet, men vida mera skadas fisket i vära vattendrag genom
de fängstmetoder, som allmänt användas. Genom romkläck-
ningsanstalters inrättande pä kronans och virkesegarenas bekost-
nad vor^ fiskens fortbestand i högre grad bättre säkerstalldt an

193

genom uppeh&llande af barkningstv&nget. I Sverige finnes pä
heia sträckan bka Torneä t. o. m. Lule4 elfvar blott Räne elf,
dar afbarkningsskyldighet existerar. Pä alla öfriga elfvar inom
Norrbotten har den bortfallit och har detta skett pä allmogens
begaran. Folket har nämligen kommit tili insikt om att, frän
obarkad stock ytterbarken da den lossnar äyter upp pä strän-
dema. För dess undanskaffande erhäller strandegaren sedan
enligt skälig värdering ersättning. Men däremot blir pä säkallad
afbarkad stock en stör del af den inre barken f astsittande och
da den i vattnet lossnar sjunker den tili hotten och förorsakar
skada, som under ärens lopp blir allt mera i ögonen fallande.
Da flötledssyner nu pä en del elfvar i Norra Enare och Lapp-
marken försiggä och forstmän medfölja pä dessa förrättningar
borde dessa hos vederbörande göra en framställning om flöt-
ledernas försättande i öottbart skick genom rensniugar m. m.
ä desamma. I norra Sverige dar jag under sista tiden haft
att ombesörja skogsutdrifniugar och äötning, har jag förmärkt,
att temmeligen medelmättiga flötare reda sig synnerligen bra,
da däremot svenskarna här i Finland varit mindre lyckliga vid
utförande af sina flötningsföretag. Detta förklaras därigenom
att i Sverige staten ställer samtliga flötleder i skick. Virkes-
egaren fär sedan tili statsverket erlägga stadgad ersättning för
deras begagnande. Den vid Kemi elfs äötledssyn nu del-
tagande forstmästaren torde vara sinnad att föreslä liknande
ätgärder hos oss. Om sädana förslag i praktiken genomföras,
är jag förvissad om att dessa ätgärder snart nog skola leda tili
godt resaltat.

S^emwaü. Enligt den uppfattning jag bildat mig i äm-
net torde en förändring i sättet att uppställa flottningsstadgarna
icke blott anses önskvärd utan äfven nödvändig. Flötledsunder-
sökningen har, för sä vidt det gällt skogshushällningens in-
tressen, härtills i mänga stycken varit en halfmesyr. Man har
ej tillräckligt beaktat den forstliga sidan, hvilket framgär af
den omständigheten att rentabilitetsgrunden, pä hvilken hvarje
sädant arbete hör byggas, i allmänhet saknats, eller beräknats
efter antaganden. Flötledsundersökningen har vanligen öfver-
lemnats ät nägon ingeniör, som tvifvelsutan i tekniskt afse-
ende fyllt sitt värf väl, men hvars arbete i forstligt hänseende
varit otillfredsställande.

Ed erfaren forstligt utbildad person, borde utses att för*

19^

194

rätta flötledssyner ocb ägde han att söka vinna fackinsikter.
Honom behjälplig vore en ingeniör, p& hvilkens partage natur-
ligtvis fölle arbeiets tekniska del och hvilken det äläge att fylla
sin uppgift enligt en af flottningsinepektören anordnad arbets-
plan och under hans öfverinseende.

I hvarje kommun, genom hvilken flötledsundersökningen
framskrider borde ett eller vid behof flere möten sammankallas,
pä det att de af saken intresserade matte fä tillfälle att yttra
Big. Vid dessa sammankomster borde komraunalstämmans och
kommunalnämndens ordförande näryara för att föra kommu-
nens talan. Vidare skulle vid kommunalstämma för hvarje
kommun utses en praktisk, erfaren och opartisk jordbnikare,
som vid behof med upplysningar stode tili synemännens för-
fogande.

Undersökningen borde, i motsats mot hvad nu sker, fort-
skrida utan uppehäll. Kartläggningsarbetena künde verkstallas
särskildt för sig af nägon byggmästare eller annan kompetent
person.

För resten kan frägan om en förändring af flottnings-
förhällandena lösas pä mänga satt. Hufvudsaken är dock att
behofvet af denna förändring inses af vederbörande och med
det snaraste afhjälpes, emedan denna fräga är af brädskande
natur och berör skogshush&llningens lifsintressen.

För en förnuftig lösning och behandling af fr&gan om för-
bättring af kommunikationerna för virkestransporten främst
fiottningslederna, skulle det gälla att ordna skogshushällningen
enligt sä, rationella principer att de kostnader, som nedläggas
därpä, komme att stä i direkt proportion tili skogens rentabili-
tet. Kapitalplaceringen blefve d& säkerstäld och undersöknin-
gen af alla behöfliga flötleder ett nödvändigt och produktivt
företag.

I s&dant hänseende vore den mest brädskande uppgiften
den, att upptaxera de skogsmarker, som gränsa tili flötlederna,
samt därvid taga i betraktande, icke allenast olika timmer-
sortiment och tillväxtförhällanden i stockskogen, utan äfven
pappers vedskogarna. Därnäst skulle följa, att i den man den
forstliga utvecklingens nuvarande skede möjliggör sädant. an-
tyda periodiska afvärkningars storlek och riktning. Ty utan
dessa ätgärder kan man visserligen spränga litet sten i forsar
och bygga billiga dammar men ej ästadkomma nägot arbete af
varaktig njrtta.

196

Vid undersökning af traneportleder är en detaljkarta, som,
om äfven i stora drag, upptager terräng, skogs- och ägoförh&Uan-
den nödvändig.

Afsättningsförhällandena sedda ur foratlig synvinkel äro
värdemätare för skogshushällningen och höra främst tagas i be-
traktande när det gäller att stänga eller öppna transportvägar.
En flottningsstadga kan om den vill gynna monopol, men
monopolet hör utdömas. Den fria sunda konkurrensens princip
är ej allenast den enda rätta, utan äfven den enda ekonomiskt
fördelaktiga. Kommunikationsieden bör i alla afseenden bli
fri. I sädant syfte har ju staten rätt att expropriera, och
denna rättighet fär, enligt min äsikt, tillämpas i alla dess kon-
sekvenser. Expropriationen är ju visserligen ett tvängsmedel,
men den är ej en occupation utan ett lagligt förvärfsmedel i
det allmännas intresse.

Krafvet pä allmänna flottningsföreningar är altför stört
för att täla nägon motsägelse. En allmän flottningsförening
är byggd pä basen af minoritetens rätt och den mindre be-
medlades likställighet med den kapitalstarke i humanitärt af-
seende. Monopoliserade äottningsförhällanden leda därhän att
den Ulla virkesägaren ofta för underpris nödgas afyttra sin
vara tili den stora. Inga minimibestämningar rörande stor-
leken af tili äottning anmälda virkespartier böra säledes ingä
i föreningsstadgan.

En allmän äottningsförening künde gagna den forstliga
saken och värksamt beifra äverkan, genom nödvändigheten att
förete ursprungsbevis öfver flottningsalster.

En fr&ga, som är mycket viktig och som mycket dryf-
tats är barkningsfrägan. 1 den knapphändiga fack- och pe-
riodiska litteratur, som statt mig tili buds har jag ej funnit
n&got bevis för det p&st&endet, att afbarkningen skulle med-
föra en nytta som stode i rimlig proportion tili den däraf upp-
komna, ekonomiska förlusten. Att fisket blir sämre är för är,
är ett konstateradi faktum. Men orsakerna därtill äro ännu
okända. De siffror, hvilka utvisa kostnaderna för afbarkning
äro oerhördt stora och de stiga progressivt; de siffror, som
ange fiskafängets resultat, äro försvinnande smä och de falla
progressivt. Utan att vilja undertrycka fiskeriet, mäste man
ur rent nationalekonomiek synpunkt inlägga en energisk gen-
saga däremot, att kolossala kapital, hvilka künde användas tili
det allmännas nytta, gä förlorade-

196

Den yttre barken affaller i regel ej under ett är. Gamla
fiskare, hafva ofta sagt, att flarnbarkeii värkar skadligt pä
fisken. Och det blir raycket flarnbark kvar p& afbarkad stock.
Huru som helst, förefiims det, enligt min tro, alltför vägande
skäl för att stocken första äret efter afverkningen künde flötas
obarkad, ätminstone sä länge, tills vädan däraf blir vetenskap-
ligt och praktiskt bevisad. Vare alt detta sagdt under den
förutsättning att gällande lag medgifver eftergifter. Och att sä
är framgär tili füll evidens ur det prejudikat vär senat i dessa
tider afgifvit.

Fiskeanläggningarna och deras hämmande in värkar pä
skogshandteringen och borde fä sitt skilda och länga kapitel. Det
är hänsyn för fisket, som inskränker tiden för flottningen ; och
dikterar skogshushällningens nationalekonomi, ätminstone i
Norra Finland. Gamla förordningar frän folkungaättens dagar,
gammal occupation af rättigheter; som blifvit traditionella,
reminiscenser frän tider da en lax var mer värd an tusen
timmerstockar, härska allt ännu och decimera räntefoten af
värt nationalkapital.

Mä man da fridlysa fisken och inlösa fiskevärken. Da
blir flottningen fri och enhvar fär rättvisa. Men anses icke
detta lata sig göra^ da raä man se tili att flottningen likval ej
blir störd, utan att den fär fortgä under tillräckligt länga tid-
rymder vär, sommar och höst. Därför mäste patportarna öpp-
nas. Jag har med afsigt talat ät'ven om flötning under som-
maren, hvilken ärstid ju exempelvis anses lämplig för flottning
af pappersved och annat klenvirke.

En god flötled ställer vidare anspräk pä ett tillräckligt
antal bomfästen, vinterhamnar, upplagsplatser, sorteringsplatser,
magasinstomter m. m. och hör plats därför exproprieras. Vidare
böra sädana kommunikationsleder, hvilka äro i enskildes ägo,
med det snaraste af staten inlösas tili begagnande för all-
mänheten.

Slutligen blir det nödvändigt att i stadgan intaga en
generell tillätelse att flöta i alla smärre tillflöden med rättighet
att fördämma och rensa strömdrag och forsar, dar sä behöfs,
gifvetvis emot skyldighet att enligt lag ereätta eventuell skada.

Fellman. Alustuksessani, kosketellessani ainoastaan niitä
pääkohtia, jotka mielestäni olisivat huomioonotettavat uusia
lauttaussääntöjä laatiessa, jäi n^uuan tärkeä s^ikki^ mainita^*

197

matta. Olisi nimittäin erittäin tärkeää, että Kruunu laittaißi
täysin uittokelpoiseen kuntoon, ei ainoastaan suurimmalla kevät-
tulva vedellä, vaan myös, missä vesisuhteet sen sallivat kesä-
vedellä, ainakin valtavimmat uittoväylät. Myöskin on nun
talvi- knin kesäsatamien, vastuu ja ohjepaikkojen pakkoluovu-
tus Kruunun haltuun välttämätön toimeenpide.- Siten vältettäi-
siin niiden joutuminen yksityisen liikkeenharjoittajan haltuun,
kuin myös maanomistajan liiallinen verottaminen vahingon-
palkkioiden y. m. nimellä.

Wichmann Ä. huomautti, että vuosittain myydään suuret
mäarät puutavaraa pienillä latvavesistöillä. Tällaisten suhteen
olisi lauttauBsäännöissä se määräys tehtävä, että uitto ja sen
helpoittamiseksi tarpeelliset työt niissä saisi toimittaa ehdoUa
että mahdolliset vcJiingot tarkastuksen mukaan korvattaisiin.

Juselius kannatti aaiassa ennen esilletuotuja mielipiteitä
lauttausväylien tarkastuksiin määrättävistä henkilöistä, kuorittu-
Jen puiden uittamisesta ja vapaasta uitosta.

Heikel framhöU, att man vid behandling af frägan säväl
tidigare som nu städse kommit tili insigt om behofvet af en
flottledßinspektör. Till denna befattning borde utses en person,
med forstmannabildning och borde han som biträde ha en in-
geniör. Under sädana omständigheter vore ett nytt embets-
verk, hvilket äläge omsorgen om flötledema, af nöden. Bil-
dande af ett nytt embetsverk för handhafvande af flottnings-
frägor vore en aSär, som med tiden mängfaldt skulle betala
sig. Sakens vigt mäste emellertid genom siffror belysas. Ta-
laren föreslog tillsättande af en delegation, som skulle ega af-
fatta en pä siffror sig stödande ansökan om bildande af embets-
verk för flottningsfrägor, samt inlemna denna tili K. Senaten.

Fellman vastusti uuden viraston perustamista lauttaus-
asioita varten, koska mielestään maassamme virastoja ennestään
on aivan liiaksi. Mielestään Metsähallitus oli sopivin virasto
näistä seikoista huolta pitämään. Sähen olisi vaan asetettava
eri henkilö ainoastaan lauttausasioita varten. Tämän tehtäviin
kuuluisi uusien lauttaussääntöjen aikaansaaminen, sekä entisten
ajan ja olojen vaatimusten mukaan muuttaminen. Hänen tulisi
myös tarkastaa, että lauttaussääntöjä noudatettaisiin, että

198

lauttausväylät olisivat kunnossa y. m. Tämän lauttauksen tar-
kastajan pitäisi olla nun hyvin teknikko, kuin metsämies. Luu-
lisin sopivammaksi toimeen valita teknikon koska hänen od
helpompi perehtyä metsäasioihin kuin päinvastoin.

Heikel ansäg att saken künde arrangeraa äfven sälunda,
att vissa personer inom Forststyrelsen skulle hafva sig saken
ombetrodd, men att den skulle vinna pä om ett särskildt em-
betsvärk för dess räkning bildades. Ansäg, att om Mgan all-
sidigt genom siffror belystes, hopp funnes att fä denna önskan
realiserad.

Montell framhöll att frägan om anställande af en flott-
leds Inspektor länge varit ä bane och ej borde lemnas ä sido
innan den drif vits tili en lyeklig lösning. I kronoskogskomit^n
resulterade den i förslag att en fiottledsingeniör för UleAborgs
län skulle tillsättas för att ordna fiottningsförhällandena där-
städeSi samt för att därefter fortsättningsvis, som en under
Väg- & Vattenbyggnadsstyrelsen subordinerande funktionär,
kvarstä, för att bevaka flottningens intressen. Denna fräga ligger
ännu oafgjord i K. Senaten.

Hvad frägan för öfrigt vidkom, ansäg talaren att den af
referenterna blÖvit allsidigt belyst samt förenade sig med dem,
uttalande hoppet, att af dem gjorda förslag matte af lagstift-
ningen beaktas, hvarigenom stora ännu orörda kapital künde
tillgodogöras. I barkningsfr&gan förenade sig tal. med forst-
mästar Sandberg hvars uttalande han ville komplettera med
nägra sifi&or. Om afbarkningen i enlighet med tidigare ofta
framlagda kalkyler, fastsläs tili 30 — 40 penni per block blir
totalsumman som ärligen of&as pä afbarkning af de mil joner
stock, som inom Ule&borgs län afverkas, rätt aktningsvärd. Om
helst en del af denna offrades pä anläggning af fiskutklack-
ningsanstalter vore nyttan däraf inom kort skönjbar.

Blumenthal E, Understödde förslaget om frägans hänskju-
tande tili Senaten genom en delegation. Frän Forststyrelsen,
dar flottningsfrägan länge statt pä programmet, skulle snart
förslag inlemnas, och skulle en pä grund af mötets nu gjorda
uttalande författad inlaga förmänligt inverka pä frägans slut-
liga lösning.

199

Wichmann E. Kun kuorimiskysyrnys nähtävästi taasen
tulee esille uusia lauttausasetuksia laadittaessa, pitäisi sen va-
hingollisuutta lähemmin tutkia. Ruotsissa oli tuo asia oUut
tarkan tutkinnon alaisena ja oli siellä tehdyt havainnot osoitta-
neet, että vahinko kuorimattoman puun uitosta ei oUutkaan
nun suuri kuin sitä yleensä huudetaan.

Pub. ehdotti että meilläkin hallitus asettaisi kaksi tai
koltne henkilöä tuoUaisia tiitkimuksia toimittamaan. Lauttaus-
väylien tarkastuksissa pitäisi aina oUa yksi lauttaukseen perehty-
nyt henkilö meteänhoitajalla apuna.

Wright meddelade, att ehuru undersökningar, angäende
den skada äötning af obarkad stock möj Ligen medför, ej blifvit
gjorda i de nordfinska elfvama, sädana dock p& enskildt ini-
tiativ i tiden företagits i Kymmene ocb Kümo elfvar, men att
resnltaten för den stora allmänheten voro okända.

Mantell kannatti kuorimispakon poistamista puutavaralta,
jonka iiitto oli yksivuotinen, kuin myös ebdotettujen tutkimus-
ten toimittamista.

Feüman vastnsti että kuorimispakon poistaminen tehtäi-
siin riippuvaksi vielä toimittamattomien tutkimusten tuloksista.
Koska pohjois Ruotsissa, jossa suhteet vesistöihin, kalalajeibin
ja lauttauksiin näbden, ovat aivan samat kuin meillä, tuol-
laisia tutkimisia on tehty nun suuressa määrässä että niiden
perusteella asia on voitu siellä ratkaista, on paljoa luonnoUi-
sempi, että toistaiseksi meilläkin luotetaan niihin. Voidaanhan
tutkimisia tebdä, vaan asian ratkaisu ei niistä saa jäädä pit*
käksi aikaa riippuvaksi. Ehdotti että kolmijäseniuen komitea
valittaisiin keskustelun perusteella tekemään anomuksen K. Se-
naattiin, ja toivoi että kokouksen esiintuomat toivomukset piak-
koin tulisivat buomioonotetuiksi uusissa lauttausasetuksissa.

Moniell oli samaa mieltä kuin edellinen, kuorimis-tutki-
musten subteen. Kannatti myös komitean valitsemista.

Kokous päätti asettaa kolmijäsenisen komitean keskuste-
luista syntyneen pöytäkirjan perusteella tekemään ja K. Se-
naattiin jättämään sen anomuksen, että kokouksessa lausutut
toivomukset lauttauksen subteen, tekeellä olevissa uusissa laut-

200

tausasetuksissa toteutuisivat. Komiteaan valittiin yksitjdsmets.
H. R. Sandberg ja K. A. Fellman sekä v. t. metsanhoitaja
E. Stjerawall.

Kolmas kysymys,

Miten on nun hyvin entinen kuin vastainen uudisasutus
kruiinunmetsissä järjestettävä?

Huni bör bosättningen, den redan förefintliga och ko-
Ionisationen, inom kronoskogarna lämpligast ordnas och för-
siggä ?

Forsström, Kun on kysymys kruununmaitten asuttami-
sesta, lienee paikallansa luoda silmäys siihen mietintöön, jonka
tilattoman väestön alakomitea on valnnstanut vuonna 1904.
Tämä mietintö ansaitsee puolestamme huomiota senkin vuoksi,
että siinä tehdyt ehdotukset kruununmaitten viljelykselle luo-
vuttamisesta sisältävät niitäkin periaatteita, joita metsänhoito-
yhdistyksen kokouksissa on tätä ennen kannatettu. Kerron
sentähden lyhykäisesti mitä ehdotuksia mietintö sisältäa. Kan-
nattavalle maanviijelykselle sopivat kruunun liikamaat ovat mie-
tinnön mukaan yksityisille luovutettavat vuokralla joko viljelys-
tahi asumatiloina, ja on tiloja mikäli mahdollista perustettava
ryhmittäin. Viljelystilalle annetaan aina kolmekymmentä heh-
taaria viljelyskelpoista maata, asumatilalle tonttipaikka ja pari
hehtaaria viljelysmaata. Yhteistä metsämaata annetaan maan-
viljelystilaa kohti 30, asumatilaa kohti 10 hehtaaria, sekä laidun-
maata, jos sitä riittää, 5 tai 2 hehtaaria. Vuokra-aika maan-
viljelystilalle lasketaan vuokraajan elinajaksi, asuntotilalle 25
vuodeksi. Tilojen perustamista varlen myönnetään yleisistä
varoisla alhaista korkomaksua vastaan lainoja, jotka lainan-
ottajien on pitemmän ajan kuluessa yhteydessä vuotuisen vuokra-
maksunsa kanssa takaisin maksettava. Vesiperäisiä maita kuiva-
taan valtion kustannuksella ja hiovutetaan sitten viljeltäviksi.
Täten synty vien töitten toimittaminen ja tilain vastainen valvo-
minen jätettäisiin erityiselle Asutushalütukselle ja sen aiaisille
paikalhslautakunnille.

Vaikkapa näitten ehdotuksien toteuttaminen valtiolta vaa-
tisi suuria kustannuksia, sekä kysyisi paljon aikaa, ennenkuin
niistä karttuisi sanottavampaa hyötyä irtönaiskansalle, puhuvat
ne kuitenkin todellisen maanviljelyksen avustamisesta ja aikaan-

201

saaraisesta, koettaen samalla nun paljon knin mahdollista irroit-
taa maanviljelyksen metslen keinottelusta. Ovathan metsän-
hoitajat jo aikoja sitten ajaneet sita mielipidettä, että perus-
tettaville tiloille maata annettaisiin ainoastaan siinä määrin,
kun ne sitä todellisuudessa tarvitsevat ja ilahuttavaa on nähdä,
että tämä mielipide voittaa yleistä kannatusta. Maamme nykyi-
sellä hermostuneella aikakaudella ilmestyy paljon uueia rientoja,
ja uusia ehdotuksia, ja ristiriidassa olevat mielipiteet muuttu-
vat hyvinkin pian. Torpparienkin tilasta on tehty monta toi-
BÜleen vastakkaista ehdotuata. Keski ja etelä Suomen 808ia]i8-
tien suurissa kokouksissa on maan luovuttamisesta muun muaseu
lausnttu, että sitä olisi annettava vuokralle eikä omistusoikeu-
della. Pohjois Suomen torpparit taasen ovat toivomuksinaan
ehdottaneet, että torpat ensi tilassa muodostettaisiin uudis-
taloiksi nun suurilla manttaaleilla kuin suinkin, ja että uudis-
taloka8 hetimmiten saisi täydellisen käyttöoikeuden metsäänsä.
Nun ristiriitaiset kuin nämä mielipiteet toisiinsa verrattuina
ovatkin, voitanee kuitenkin jo nyt varmuudella väittää, että
maamme suurin enemmistö kannattaa pienitilojen perustamista,
mutta ei hyyäksy metsärikkaukRiemme yksityisille lahjaksi anta-
mista. Sitävastoin ei vielä ole varmuutta siitä, minkäluontoi-
sena maata maanviljelemistä varten on annettava. Metsän-
hoitajien kesken on tähän saakka oltu sitä mieltä, että luo-
vuttaminen olisi tapahtuva omistusoikeudella, ja minä puolestani
en mielipidettäni tässä suhteessa ole muuttanut. Tosin pitkä-
aikainen vuokraoikeus ajanmukaisilla ehdoilla suuressa määrin
turvaisi työvaivojen korvaamista, mutta toisen oma ei kui-
tenkaan koskaan ole nun suuresta arvosta kuin se, minkä täy-
dellisesti itse omistaa. Ja onhan kruunulla pohjois Suomessa
niin suuressa määrin liikamaita, että niissä löytyvät viljelys-
kelpoiset maat, metsienviljelykselle haittaa tuottamatta, voisi
maanviljelystä varten eroittaa. Luulenpa että siitä päinvastoin
metsien säännölliselle hoidolle koituisi suoranaista hyötyä.

Maassamme löytyy jo nyk3dsin yli 3,500 kruununmetsä-
torppaa, joista noin 2,800 sijaitsee Oulun läänissä. Usein on
esitetty kuinka suuressa määrin nämä torpat ottavat metsän-
hoitajan aikaa kysymykseen ja estävät häntä käyttämästä enem-
män aikaa suoranaisiin metsätoimiin. Toiselta puolen metsän-
hoitajat eivät ehdi torppien viljelyksiin ja torpparien toimiin
kiinnittää niin suurta huomiota, kuin ne kaipaisivat.

Suotavana pidän sentähden, yhtä hyvin torpparien kuin

202

metsänhoitajienkin puolesta kateoen, että vaurastuneimmat tor-
pat muodostettaisiin itsenäisiksi tiloiksi, sekä että torppien luku-
määrä ei ainakaan lisääntyisi niissä hoitoalueissa, joissa niitä
löytyy satoihin saakka. Valtiollekaan siitä ei olisi tappiota,
mutta päinvastoin voittoa; sen todistaa jo Metsähallituksen
kertomus vuodelta 1904, jonka mukaan sen aikaiset torpat
suorittivat vuotuisena vuokramaksuna yhteensä 48,238 markkaa
82 penniä, mutta saivat kotitarpeitansa varten ilmaideksi 6,236
tukkipuuta, 61,801 hirsipuuta ja suuren määrän vähempi-
arvoisia puita, joittenka rahaarvo yhteenlaskettuna nousee vä-
hintään 150,000 markkaan. Käytetyn puutavaran ja maksetta-
vien torpanverojen ero on siis suuri, eli noin 100,000 markkaa,
jota summaa luuUakseni voi keskiarvona pitää.

Kruununmaan viljeltäväksi luovuttamisesta lokakuun 13
päivänä 1892 annetun asetuksen mukaan ovat kaikki kruunun-
maat, lukuunottamatta Lapin kihlakunnassa olevia, mitattavat,
tutkimuslautakuntien tutkittavat ja niistä viljelykseen kelpaa-
vat maat yksityisille annettavat. Maitten mittaaminen saatanee
kohta päätetyksi, ja muutamista hoitoalueista on Keisarillinen
Senaatti jo päättänyt, mikä ala viljeltäväksi luovutetaan, mikä
metsänkasvattamista varten säilytetään. Viljeltäviksi määrä-
tyille alueille on Senaatin päätöksen mukaan muodostettava mää-
rätty ]uku uüdistaloja, ja kun näillä alueilla melkeimpä poikkeuk-
setta löytyy kruunun metsätorppia, muuttuvat ne min muo-
doin uudistaloiksi. Tutkimuslautakuntien töitä olisi mielestäni
sentähden kiirehdittävä nun paljon kuin mahdoUista. Mutta
kun ehdotukset viljelysmailla perustettavista uudistaloista teh-
dään, olisi tilojen suuruuteen nähden huomioonotettava tilatto-
man väestön alakomitean ehdotus, että tiloille viljelys- ja metsä-
maata annettaisiin yhteensä ainoastaan noin sata hehtaaria,
eikä metsämaata missään tapauksessa enemmän kuin minkä
tilat kotitarvettansa varten, sitä säästäväisesti hoitaen, tarvitse*
vat. Kun tiloille annettavat metsäsarat tarkoittasivat kotitar-
vetta, ei niillä metsänhakkuuta valtion laskuun pitäisi tuUa
kysymykseenkään. Tiloille annettavien palstojen lukumäärän
Buhteen olisi mielestäni mainitussa 1892 vuoden asetuksessa
olevia määräyksiä noudalettava. Tosin tähän saakka muodoste-
tuille uudistaloille on annettu tarpeettoman suuria maa-aloja,
joista talot viljelyksiä varten käyttävät ainoastaan pienen osan,
mutta kun maitten jakamisesta kesäkuun 12 päivänä 1896
annettu asetus säätää, että Vsoo manttaalin suuroiset tilat voi-

203

vat olla itsenäjsiä, ei löytyne estettä pienimanttaalisten tilojen
perustamiselle lainsäädännön kannaltakaan. Jos kerran tällaista
tapaa, yleensä alettaisiin käyttää, olisi sen seurauksena, että
viljelystä varten eroitetuille maa-alueille voitaisiin perustaa
10 — 20 kertaa suurempi määrä itsenäisiä taloja, kuin jos niille
annettaisiin nun suuria maa-aloja kuin tähän saakka.

Yleisesti tunnettua on, että uudistaloja tähän saakka on
perustettu suuressa määrin yksinomaan metsänkeinottelua var-
ten, ja vielä meidän päivinäkin sitä maamme pohjoisosissa
tehdään. Tämä keinottelu jäisi täten kokonaan pois. Myöskin
olisi tilan haltijan toimeentulonsa kohdattava maanviljelykseen,
sillä pieni metsäsarka ei riittäisi myytäväksi.

Niinpian kuin viljelyskelpoiset maat täten olisivat vil-
jeltävikßi luovutetut, muuttuisi myöskin suurin osa kruunun-
metsätorppia uudistaloiksi. Mutta samalla jäisi viljelysmaista
vielä tilaa monen uudenkin uudistalon tahi aluksi torpan pe-
rustamiselle, jota vastoin varsinaiset metsämaat säästyisivät
metsänkasvattamiselle. Pidän välttämättömän tarpeellisena että
kruununmetsätorppia saisi perustaa vielä sittenkin, kun viljelys-
maat 1892 vuoden asetuksen mukaan ovat varsinaisesta metsä-
maasta eroitetut. Huomioon on otettava, ettei kaikkia niitä
maita, jotka tutkimuslautakunta on viljelyskelpoisiksi havain-
nut, lopuUisesti eroitettaisi viljelystiloja varten, vaan että kruu-
nunmaahan edelleenkin tulisi kuulumaan sopivia viljelysaloja.
Sitä paitsi on meillä vesiperäisiä ja metsänkasvattamiselle vä-
hemmän sopivia maita suuressa määrin, ja kun maanviljelys
edistyy, tulevat vielä nämäkin, nyt arvottomat maat, vähitellen
viljelyksen alaisiksi. Torppia olisi siis mielestäni tästä lähtien
perustettava ensi tilassa niille paikoille, jotka tutkimuslauta-
kunnat ovat viljelyskelpoisiksi tutkineet ja jotka edelleen tule-
vat kruununmaahan jäämään, sittemmin myöskin muille asu-
tukselle s «piville paikoille. Torppien hoito olisi edelleenkin
roetsänhoitajien tehtävänä. Tosin useat metsänhoitajat ovat
sitä vastustaneet, mutta pidän puolestani sen tarpeellisena, sekä
siihen nähden, että tällainen hoito valtioUe on halvin, että sen-
kin tähden, että metsänhoitajat parhaiten valvovat metsienkin
etua, jota paitsi uudisasukkaalle siten jää suurempi vapaus
valita asumapaikkansa, kuin jos erityinen virasto perustettaisiin
uudisasutusta varten. Voimassa olevat asetukset eivät määrää,
miten paljon tiluksia kruununmetsätorpan perustamiselle täytyy
löytyä ja nun ollen voi niitä perustaa sekä suurempialaisia

204

että aivan pienilläkin tiluksilla Nun kutsutut mäkituvat iah-
toisin kokonaan pois, samaten myöskin vuokralle annettavat
tonttimaat, joihin vuokraaja saa ainoastaan lyhytaikaiseD arenü-
oikeuden, eikä läheskään saa Dauttia samoja etuja kuin kruunuQ-
roetsätorpparit. Torppien perustamista pitäiei valtiou avustaa,
kuten jo ennemmin näissä kokouksissa on lausuttu, korotto-
milla lainoilla, aina 600 — 1,000 markalla, ja olisi laina-ano-
mus asianomaisen suullisesti tehtavä hoitoaiueen metsänhoita-
jalle, hakijalle ueeasii tuntuvien hakukustannuksien välttami-
seksi.

Lainat aTtnettaisiin torppareille vuosittain 10 vuoden kulu-
essa tahi lyhyemmässäkin ajaasa, mutta vasta sitten kuin torp-
pari viljelyksiään olisi laajentanut siinä määrässä, joka paikka-
kunnan laskutavan mukaan vastaisi rahassa sen vuoden laina-
inäärää ja metsänhoitajat työn toimittamisesta olisivat antaneet
todistuksen. Lainoilla olisi mielestäni avustettava ainoastaan
viljeiyksiä, jota vastoin torpparit omin avuin saisivat rakentaa
tarpeelliset asumukset, saatuansa kuten tähänkin saakkaa, tar-
vittavat puuainekset ilmaiseksi valtiolta. Lainat perisi valtio
takaisin 10 — 15 vuoden ajalla veron yhteydessä, joten laina-
aika kokonaisuudessaan tulisi 20 — 25 vuotta. Lainan vakuu-
deksi tulisi torpan vuokraamisesta tehtävän kontrahdin sisältää
sellaisen määräyksen, ett'eivät torpan haltija, taikka hauen kuoltu-
ansa, perilliset olisi oikeutettuja ilman asianomaista lupaa siirtä-
mään torpan hallinto-oikeutta toiselle henkilölle, mutta että
kruunu puoleltansa siinä tapauksessa, ettei torpanveroa taikka
sille myönnettyä lainaa määräajalla maksettaisi, olisi oikeutettu
heti myymään torpan hallintooikeuden kuuluutetulla huuto-
kaupalla enimmän tarjoavalle. Huutokauppaehdot sisältäisivät
määräyksiä, joitten mukaan ostajan tulisi suorittaa sekä silloin
maksamatta olevat torpan maksut että vastaisen veron ja lai-
nasta jälellä olevan osan. Entinen torpanhaltija saisi torpas*
tansa ainoastaan sen, mitä huutokaupassa siitä maksetaan. Muu-
toin olisi nykyisistä torpan kontrahtikirjoista pois jätettävä
kaikki hallinnoUiset rangaistukset sellaisista torpparien rikok-
sista, joita yleinen laki rankaisee. Myöskin tulisi kontrahti-
kirjaan otettavaksi määräys siitä, että torpanhaltija on, mikäli
torppa ei sijaitse kruunun puistossa, oikeutettu saamaan torp-
pansa uudistaloksi muodostetuksi, sittenkuin sen viljelykset
ovat siihen määrin edistjmeet, että torppa itsenäisenä tilana voi
toimeen tulla, sekä sittenkuin torpalle myönnetty viljelyslaina,

205

joDka lainan ottaja on oikeutettu takaisin suorittamaaD lyhyem-
mässäkin ajassa kuin edellä on kerrottu, on valtioUe kokonai-
Bundessaan takaisin maksettu. Torpan uudistaloksi muuttami-
sesta on meteänhoitajalla samallainen oikeus tehdä ehdotus
kuin torpanhaltijallakin. Pidän nimittäin tarpeellisena etta
vastaisuudeesakin perustettavat torpat kraunun liikamailla muo-
dostettaisiin itsenäisiksi tiloiksi, heti kuin mitten viljelykset
sen saliivat. Myöskin Lapin kihiakunnan kruununoaetsämaille
perustettavüle torpiile oliei mielestäni myönnettävä samanlaisia
viljelyslainoja kuin edellä on kerrottu ja niistä samalla tapaa
itsenäisiä tiloja muodostettava. Kun luonto kuitenkin on La-
pissa karurapaa kuin pohjois Suomen muissa osissa, olisi tiloille
siellä annettava kaksi kertaa enemmän maata kuin edelliBÜle.
Jos tallainen menettelytapa Lapissakin tulisi käytäntöön, luu-
len, että torppia sinnekin paljoa suuremmasda määrin kuin
tähän saakka perustettaisiin, sekä että uudistalojen suoranainen
perustaminen itsestäänkin jäisi pois. Vielä mainittu 1892 vuo-
den asetushan myöntää väliaikaisten uudistalojen perustaraista
Lapin kihlakunnassa, ja, vaikkapa valtio saman asetuksen mu-
kaan itsellensä pidättääkin hakkuuoikeuden kymmeneksi vuo-
deksi uudistalojen arvometsään, ei tämäkään supistus, estä
uudistalojen perustamista ainoastaan metsänkeinottelua varten.
Metsien säilyttämisen hyväksi ja valtion edun kannaita katsoen
olisi sen tähden suotavaa että tämä myönnytys uudistalojen
perustamisesta Lapin kihlakuntaan kumottaisiin.

Lyhykäisesti toistaen mitä edellä on kerrottu, ehdottaisin
siis seuraavaa:

että kruununmaitten tutkimuslautakunnat jouduttaisivat
töitänsä nun paljon kuin roabdollista;

että viljelemistä varten kruunun raaista eroitettaville uudis-
taloille annettaisiin korkeintaan noin 100 hehtaarin maanala;

että edellämainitussa viljelysmaitten eroittamisessa kaikki
kruunun liikamaalla olevat, jo jossakin määrin viljelyksissänsä
edistyneet kruunun metsätorpat olisivat muodestettavat itsenäi-
siksi tiloiksi;

että kruunun metsätorppia edelleenkin saisi sopiville pai-
koiile perustaa;

että torppien perustamista avustettaisiin yleisistä varoista
500 — 1,000 markan korottomilla lainoilla torppaa kohti, joita
lainoja torppari suulUsesti voisi py^rtää metsänhoitajalta ;

206

että laina annettaisiin korkeintaan kyromenen vuoden
kuluessa vuosittain, sittenkuin torppari viljelyksiään olisi laa-
jentanut siinä määrässä, joka rahassa paikkakunnan laskutavan
raukaan vastaisi vuotuista lainamäärää, ja metsänhoitaja torp-
parille työn toimittamisesta olisi antanut todistuksen;

että valtio torpanverojen yhteydessä 10 — 15 vuoden kulu-
essa perisi lainansa takaisin, jollei sitä lyhyemmässä ajassa
maksettaisi ;

että torpaa kontrahtikirja sisältäisi muun muassa;

a) ettei torpanhaltija, eivätkä hänen kuoltuansa perilliset
ole oikeutettuja kontrahtikirjaa asianoraaisten iuvatta muille
siirtämään ;

b) että valtio siinä tapauksessa, ettei torpan veroa taikka
sille myönnettyä lainaa määräajalla maksettaisi, on oikeutettu
huutokaupalla myymään torppa, kuitenkin ehdolla, että ostaja
sitoutuu suorittamaan maksamatta olevat verot ja lainamaksut;

c) että torppari, jos hänen torppansa täten myydään, on
korvauksena työvaivoistansa saapa sen, mitä huutokaupassa tor-
pasta tarjotaan;

d) että torppari on oikeutettu saamaan torppansa itsenäi-
seksi tilakei, sittenkuin torpalle myönnetty laina on takaisin
maksettu ja torpan tilukset siinä määrin edistyneet, että ne
itsenäisen tilan olemassa oloa voivat turvata;

e) että torpan itsenäiseksi tilaksi muodostamisesta on sekä
metsänhoitajalla että torpparilla oikeus tehdä ehdotus; sekä

että torpan kontrahtikirjat eivät saisi sisältää hallinnoUisia
rangaistuksia rikoksista, jotka yleinen laki rankaisee;

että Lapin kihlakunnassa olevat kruununmetsätorpat muo-
dostettaisiin samoilla perusteilla, kuin yllä on sanottu, uudis-
taloiksi, sillä muutoksella kuitenkin, että tiloille siellä annettai-
siin noin 200 hehtaaria maata; ja

ettei uudistaloja muulla tavoin Lapin kihlakuntaankaan
tästä läbtien saisi perustaa.

Wichmann E. Kuten tiedämme perustuu kr. raaiden anta-
minen viljelykselle ja uudistalojen perustaminen nykyjään voi-
massa olevaan Armolliseen Asetukseen lokakuun 13 p:ltä 1892.
Yhtä hyvin tiedämme myöskin, että tämän asetuksen moni-
mutkaisten ja pitkäaikaisten Viral listen toimenpiteiden tähden
melkeinpä täydellinen seisahdus on tapabtunut viljelyskelpoisten
maa-alojen eroittamisessa kr. maasta. Senpä vuoksi onkin tyyty-

207

mättöm3ry8 tähän asetukseen vähitellen käyn3r(; täysin yleiseksi
ja uuden asetuksen tarve tässä euhteessa käynyt yhä tantu-
vammaksi. Erittäinkin on uudistukBien tarpeellisuus käynyt
kaikille selville, kun kysymys oman maan haukinnasta tilatto-
malle väestölle on tuUut päivän kysymykseksi.

Ainoa paikkakunta, jossa tämä asetus ei ole aiheuttanut
täydellistä pysähdystä uudistalojen perustamisessa, on Lapin
kihlakunta, missä yhä edelleen mainitun asetuksen 17 §:n mu-
kaan väliaikaisia uudistaloja voidaan perustaa, ja onkin vuo-
sittain perustettu melkoinen määrä. Mutta jos kohtakin uudis-
asutus täten Lapissa on saanut yhä edistyä, nun ei tämä asetus
tääUäkään täytä tarkoitustaan, yhtä vähän kuin muissakaan
osissa maata. Yksistään metsäasian kannalta katsottunakin, on
tämän asetuksen sovelluttaminen täällä johtanut sangen suuriin
epäkohtiin, jotka mitä pikemmin vaAtivat parantamista. Jos
kohtakin Kruunu pidättää itselleen määrät3m ajan kuluessa
hakkuuoikeuden uudistalon metsään, nun on kumminkin usein-
kin parhaiden metsäraaiden valinta liian tuntuvasti vaikuttanut
palstojen asetteluun tappioksi maanviljelyksen edistymiselle.
Sita paitsi on tätä asetusta laadittaessa kokonaan jätetty huo«
mioonottamatta eräs sangen tärkeä asia, nimittäin se, että jos
missään osassa maatamme suojelusmetsiä tarvittaisiin, nun on
se Lapissa, missä todistettavasti metsäraja yhä edelleen pakenee
eteläänpäin ja missä metsän nuorennus siemenvuosien harva-
lukuisuuden ja maapeitteen tuottamien hankaluuksien takia on
sangen hidas ja paikoinpa aivan mahdoton, erittäinkin kun
vielä ihmiskäsi järjettömällä hakkuulla pääsee hävittävää työ-
tään esteettömästi jatkamaan. Tällaisilla seuduilla on nimittäin
tilallisella rajaton käyttöoikeus laajaalaisiin metsiinsä. Seu-
raukset tästä ovat jo metsärajaseuduilla huomattavissa, ja yhä
useammissa paikoin tapaa maita, missä hakkuun tapahduttua
ei enää ole toivoakaan uuden kasvun nousemisesta.

Näistä syistä täytyy meidän tuUa siihen päätökseen, että
1892 vuoden uudistaloasetus kokonaisuudessaan on sopimaton,
niin hyvin Lapin kihlakunnassa kuin myös muissa osissa
maata.

Mutta onhan meillä kr. metsätorppa-järjestelmä, jonka
avuUa kr. maan asuttaminen on saanut keskeytymättä jatkua.

Mielestäni on tämä järjestelmä tähän saakka oUut luon-
noUisin tapa autioiden kr. metsämaidemme asuttamiseksi, mutta
tunuustaa täytyy kumminkin, että se nyt jo monessa subteessa

208

kaipaa paraDnuksia, erittäinkin maanviljelyksen kohottamisen
Buhteen. Torppain tilukset kaipaavat tarkkoja pysyväisiä ra-
joitnksia ja asakkaalle olisi taattava suurempi mahdoUisuus
edistää ja laajentaa vlljelyksiääiii sekä myös samalla pikem-
min hankkia itselleen taatumpi toimeentulo, kiÜD mitä tahän
asti on hänelle oUut mahdollista.

Jokainen meistä tuntee miten Tilattoman väestön Ala-
komitea on tahtonut ratkaista kr. metsämaitten asuttamiskysy-
myksen, josta syyetä en ryhdy tätä tapaa lähemmin selvit-
telemään.

Mielestäni on mainitta komitea pääpiirteisiin nähden
onnistuneella tavalla ratkaissut kysymyksen. Tärkeänä paran-
nußaskeleena kr. metsätorppajärjestelmän suhteen pidän sen,
ettei metsänhoitajalla sen mukaan tulisi olemaan mitään suora-
naista tekemietä tilojen maanviljelyksen ja rakennnsten kanssa,
vaan että näiden töiden valvonta tulisi ammattimiesten huos-
taan. Suurin merkitys on mielestäni ehdotuksella siinä suh-
teessa, että se määrää pienien \aiokratilojen muodostamista
ainoastaan viljelyskelpoisista kr. maista ja täten etupäässä eil-
mällä pitäen maanviljelyksen edistymistä, samalla kumminkin
pitää huolta siitä, että tilojen puuntarve tulee sekä tyydytetyksi
että järjestetyksi, tehden täten kaiken metsäkeinottelun näillä
tiloilla mahdottomaksi. Tällaisen menettelyn kautta täytynee
kait vähitellen poistua varsinkin pohjois Suomessa kr. maan
asukasten kesken yleiseksi käynyt käsitys, että kraunu muka
olisi velvollinen nudisasukkaalle luovuttamaan vähintäinkin nun
paljon metsää, että asukas sen' myynnistä saa runsaan kor-
vauksen kaikista viljelys- ja rakennuskustannuksistaan.

Ehdotuksesta käypi kumminkin heti selville, ett'ei Ala-
komiteassa ole istunut ainoatakaan jäsentä, joka olisi edes
auttavasti tuntenut oloja Oulun kaupungin pohjoispuolella ole-
vissa kruununmetsissä, ja kumminkin tulisi tällaista asetusta
laatiessa ehdottomasti enin ajatella näitä seutuja, missä maan
laajimmat metsät juuri sijaitsevatkin. Ihan samaan vormuun
tahtoo Alakomitea valaa Lopen hoitoalueesta murretut vuokra-
tilat, kuin ne jotka Inarin hoitoalueesta murretaan, samat vilje-
lysmaa-alat, samat metsämaa-alat, ja vieläpä samanlaiset mant-
taalitkin yksinomaan »viljelyskelpoisen» maan laajuuden mu-
kaan, aivan kuin ei olisi mitään eroitusta maanlaadun hyvyy-
dessä Lopella ja Inarissa ja yhtä »voimaperäistä, maanviljelystä
fDoJemmissa näjssä seuduissa voisi harjoittaa. Rjröstöviljelys-

209

maan nimen antaa komitea perkkauksen ja vesityksen avulia
heiDänkasvuun saatetaille luonnonniityillemme pohjois Suo-
messa, joille viljelysmaille komitean ahtaat, etelä ja keski
Suomen oloihin rajoitetut katsantotavat eivät mitään arvoa
anna. Viljelyskelpoisten maiden huonomman laadun ja ilmas-
toUisten syiden tähden ei maanviljelystä täällä pohjoisimmassa
osassa maata voi milloinkaan kohottaa samanlaiselle voima-
peräiselle kannalle kuin raaan etelä-osissa. Perkkauksen ja
osaksi vesityksen avulia muodostetut ja ylläpidetyt luonnon-
niityt tulevat täällä vielä pitkien aikojen kuluessa olemaan
maanviljelyksen perusteena, eikä tällaista viljelystapaa täällä
ainakaan voi ryöstöviljelykseksi nimittää. Väärin olisi koettaa
pakoittaa uudisasukkaan maanviljelystä, paikkakunnan edelly-
tyksiin nähden, luonnottomiin ja keinotekoisiin rajoituksiin,
kun ei paikkakunnan enin edistyneet naaanviljelijätkään vielä
ole voineet luopua tuosta n. k. ryöstöviljelystavasta.

Onko kohtuuUista määrätä että uudisasukkaan tulee ostaa
kaikki tarpeelliset rakennuspuut täälläkin, missä laajoissa kr.
metsiseämme ainoastaan euurimmilla sabapuilla on menekkiä,
ja missä suuret määrät pienempiä hirrenkokoisia puita, jotka
eivät koskaan saavuta myyntikelpoisen puun mittaa, lahoaa
meteässä. Yksistään tällainen määräys on riittävä lamautta-
maan kaiken asutuksen edistymisen pohjan perillä.

Näistä S3ästä Alakomitean ehdotus nykyisessä muodos-
saan ei ensinkään sovellu käytäntöön pantavaksi ainakaan poh-
joisosassa Suomea, missä laajimmat kr. metsämme sijaitsevat,
ja varsinkin Lapin kihlakunnassa on se kokonaan sopimaton.
Kumminkin luulen että, jos tämän ehdotuksen pääpiirteitä säi-
lyttämällä maan pohjoisimpien osien olosuhteihin soveltuvia
erilaatuisia määräyksiä tehtäisiin, voisi aikaansaada ajan vaati-
muksia vastaava asetus.

Montell kannatti alustuksissa esiintuotuja mielipiteitä, vaan
tahtoi niiden suhteen tehdä muutamia huomautuksia. Fors-
ström'in ehdottama torpille annettava hehtaarimäärä maata oli
Bupistettava siinä suhteessa mitä impedimenttien arvosteluun
tulee. Lapissa, jossa maat ovat huonoja kasvullisuuteen näh-
den, menee paljon maita impedimenteiksi ja saadaan sarat näin
muodoin täällä liian suuriksi. Syytä antaa suuria sarkoja
Lapissa on yhä vähemmän, koska poronhoito ja kalastus, vaan
ei suinkaan maanviljelys, siellä ovat pääelinkeinoja. Inarissa

210

esim. tapaa kr. torppia, joilla ei ole peltoa laisiiikaan. Varain
tarkalla eilmällä oli pidettävä metsärajaseutuja ja nüden suh-
teen noudatettava kr. metsäkomitean ehdotußta. Kr. metaien
asuttamista puh. ei halunnut vastu9taa vaikka siitä, kuten
Metsähallituksen kertomuksesta vuodelta 1904 näkyy, on suu-
rempi rasitns kuin suoranaista hyötää maalle. Kenties voidaan
toivoa, että tulevaisuudessa, kun kansa enemmän sivistyy, on
suurikin yhteiskunnallineii merkitys kr. maiden asutuksella.

Heikel föreslog i an8eende tili frägans vidd, att de
däri innefattade olika raomenten matte diskuteras hvart och
ett för sig särskildt. Säsom sin äsikt uttalade talaren, att kr.
iorpen i sin nuvarande form äro olärapliga. Främsta Atgärden
med afseende ä dem vore, att begränsa deras egor genom upp-
huggna r&r. Skog borde vid denna begränsning tiildelas torpen
blott tili husbehof, ty ett större skifte vore egnadt att upp-
amma skogssköfling. Öfverinseendet af torpen borde frÄn forst-
mästareu öfverfiyttas tili en fackmyndigbet, t. ex. landtbruks-
styrelsen, som genom agronomer künde tillhandagä torparena
med räd för skötseln af jordbruket. Forstmästaren har hvar-
ken den tid eller de insikter, som fordras för att öfvervaka sköt-
seln af torpen, hvilkas antal ökas sä snart odlingslAn beviljas.

Vidare föreslär talaren som bosättningsform pä annan
person transportabel ärftligt arrende, dock sälunda att Kronan
eger talan vid skeende öfverl&telse.

Blumenthal A. ansäg principiellt orätt, att vid bosätt-
ning i kr. skogarna torp och nybyggen bildas under förutsätt-
ning) att de med tiden genom skatteköp helt och hallet skulle
afhändas staten. Häri genom sker en stör nationalekonomisk
förlust. Föreslog mönster frän Danmark dar smäbruket är ba-
seradt pä arrendejord. Sydfinska sägbolagen bade ordnat bo-
sättningen ä sina lägenheter efter detta mönster, samt tilldelat
sina smäbrukare 5 — 10 ha jord. Sammaledes künde Kronan
ordna bosättningen inom sina skogar. Smäbruk med arrende-
jord och läng arrendetid, minst 25 är, borde bildas, samt ar-
rendet vara ärftligt. Kronan skulle vid bosättning understöda
smäbrukaren med gratis virke, men ej med län i större skala.
AUdeles smä summor vore tillfyllest. Skog borde ej tiildelas
smäbrukaren ens under form af gemensam, men borde bouom

211

medgifvad rätt, att fr&n kr. skogen ander revierförvaltarens
uppsikt uttaga allt sitt behof af virke.

Juselius sanol kokemuksen niiltä seuduilta, missä hän
oli toiminut, osoittaneen, että kukin, jolla on aikomus asettua
kr. metsään uudisasukkaaksi, hyvin tietää missä viljelyskelpoista
maata löytyy. Vuoden 1892 asetus, mikäli se koskee viljelys-
kelpoisten maiden tarkkaa määrittelemistä ja niiden tutkimista,
oli sen vuoksi aivan tarkoitustaan vastaamaton. Oli vaan kussa-
kin erikoistapauksessa katsottava oliko uudisasutukseen a^joittu
maa viljelyskelpoista tai ei. Jos se kelpaamattomaksi huoma-
taan, sitä ei luovuteta viljeltäviksi. Asutusmuoto oli puh. mie-
lestä oleva elinkautinen, perinnöUinen vuokraoikeus ja oli asu-
tusta siinä muodossa edistettävä vielä sitenkin, ottä Kruunu
ostaisi sopivia tiloja, joita pieniviljelijöille luovutettaisiin. Met-
sää tiloille annettaisiin palsta kullekin kotitarpeeksi. Metsä
tulisi siten tarkemman hoidon ja pidon alaiseksi.

Lojander ehdotti etta uudisasutus kr. metsissä tapahtuisi,
samoin kuin tähänkin saakka, torppain muodossa. Niiden val-
vonto vaan siirrettäisiin metsänhoitajalta pois. Forsström'in
ehdottamat maa-alat olivat liian suuria, etenkin metsärajaseu-
duilla, jossa piti suurta tarkkuutta noudattaa. Joatomaita täällä
ei annettaisi laisinkaan ja muuallakin niitä säästäen luovutettai-
siin, koska niistä, vaikkakin huonokasvullisia, on valtiolle hyötyä.

Harlin O. vaatusti Forsström'in ehdotosta että torppain
hallinto oikeus olisi huutokaupan alainen. Tarpeellista kon-
troUia silloin ei voida säilyttää kr. metsään asettuviin henki-
löihin nähden.

Suojelusmetsä-alalta ei pitäisi asutukseUe luovuttaa vil-
jelyekelpoistakaan maata. Tilat kun saadaan perinnöksi ei
niiden metsiä etenkin näillä seuduilla tarpeellisella säästäväi-
syydellä hoideta.

Ryhmä-asutusta oli puhujan mielestä edistettävä, vaan
yhteismetsiä ei kannattanut niille antaa, kun yhteismetsällä on
merkitys ainoastaan myyntitavaran suhteen. Kullekin asukkaalle
olisi oma, ainoastaan kotitarpeeksi riittävä palsta annettava.

Tämän päivän keskustelu päätettiin nyt ja kun seuraavana,
elokuun IS päivänä, taas yhdyttiin oli yhdistyksellä kanniavie-
raana kokouksessaan nähdä fil. dr Carl Metzger, tysk forst-
attache, Carl Schulze-Berge, preussisk Forstassesaor.

212

Puheenjohtaja lämpimin sanoin iervehti heitä ja teki
lybykäisesti selon eilispäivän keskustelusta jonka jälkeen kes-
kustelu jatkettiin.

Snellman kannatti lärapimästi alakomitean tekemiä ehdo-
tuksia kr. maiden asuttamisesta, viljelyskelpoisten soitten ojitta-
misesta ja tarpeellisten viljelyslainain antamisesta, ja piti suota-
vana että kr. maan asukkaille nyt jo annettaisiin sellaista
ammatti-ohjausta viljelyskysymyksissä, jota Peräpohjolan maa-
viljelyssearan alaeella jo nyt yksityistilallisille annetaan ja
yhdisti lansuntonsa seuraaviin ponsiin:

Että kruununmaan asukkaita varten määrättäisiin maan-
viljelyskoulun läpikäyneita, kiertaviä maanviljelyksen neuvojia,
joille toiminta-alueksi paikallisolosuhteiden nojalla määrättäi-
siin joko ykei eli useampia hoitoalueita.

Että valtio myöntäisi kr. maan asukkaille ja varsinkin
uudisasukkaiksi pyrkiville rahallista avustusta riittävän kuoletus-
lainan muodossa, joiden rahojen käyttö ja niillä valmistettavat
työt olisivat edellämainittujen neuvojien tarkastuksen ja val-
vonnan alaisia.

Että Valtion kustannuksella ruvettaisiin vleisesti kuivatta-
maan maamme pohjois osissa olevia viljelyskelpoisia soita ja
vesiperäisiä maita, joita sitten palstoina annettaisiin halukkaille
viljeltäviksi, Alakomitean ehdotusten mukaan.

Dr Metzger tackade mötesdeltagarne för inbjudningen
att öfvervara mötet äfvensom Ordf. för hans uttalade vänliga
helsningsord.

I den under diskussion varande frägan yttrade sig Dr
Metzger äfven samt framhöll dervid vädan af att tilldela alltför
stora skogsarealer ät nybyggare i kronoskog. Fara läge därvid
för banden, att dessa i stallet för att egna sig ät jordbruket,
blefve skogsspekulanter. I Sverige, i Dalarna gafs ät nybygga-
ren ett skogsskifte med füll dispositionsrätt, samt del i en under
forstlig kontroll stäende sambälligbetsskog, som för gemensam
räkning enligt forstliga principer nyttjades tili afsalu. Äfven
i Finland ansäg Tit. en liknande anordning lämplig.

Nordensvan redogjorde för undersökningskomit^ns arbeten,
samt uttalade med afseende pA. föreliggande diskussionsfräga
följande äsikter. Den af referenten föreslagna arealen för de
af kronotorpen bildade skattebemmanen, 100 — 200 ha, var

213

alltför stor, men om man likväl beslöte sig för den, borde för
hemmanens räkning bildas geDiensamma ekogar, skötta enligt
forstliga principer och med rättighet att sälja virke och skogs-
produkter. Af inkometema frkn dessa gemensamma skogar
borde för skogslägenheterna bildas en länefond, hvilken künde
bevilja lägenhetsinnehafvame amorteringslän pä fördealtiga vil-
kor. Käntoma pä kapitalet künde användas för gäldande af
lägenhetemas utskylder m. m. Talaren ansäg dock att det
Yore fördelaktigare, att af de frän kronoskogama i och för od-
ling afskiljda markerna bilda s. k. skogshemman, hvilka skulle
utarrenderas pä lifstid och hvilkas arrenderätt efter ari-endatorns
död skulle försäljas genom offentlig auktion, hvarvid dock
arfvingarna, vid lika anbud, skulle ega företräde. Dessa borde
äfven vid lägenhetemas försäljning af kronan crhälla godtgörelse
för det arbete, som utöfver den kontraktsenliga öfverenskom-
melsen utförts för lägenhetens förbättrande och förkofrande.
Sädan ersättning skulle uppmuntra tili fortsatt arbete. Ofvan-
nämnda skogshemman borde tilldelas skogsareal endast tili
husbehof- 40 — 50 ha vore enligt talarens äsikt nog och borde
denna skog skötas enligt forstliga principer. I likhet med
Forstmästar Heikel ansäg talaren gemensamma skogar olämp-
liga, om virkesförsäljning är utesluten.

De nuvarande kronoskogstorpen borde ombildas och deras
areal göras beroende af deras läge i södra eller norra delen
af landet.

I Lappmarken borde nybyggen fortfarande försäljas och
bildas enligt 1892 ärs förordning.

För ofvannämnda skogslägenheter borde af statsmedel
bildas en länefond, frän hvilken arrendatorerna künde erh&lla
fördelaktiga amorteringslän ; säkerhet för länet skulle arrenda-
toms, ä lägenheten nedlagda arbete utgöra.

Uppsikten öfver dessa hemman borde öfverlemnas ät en
skogslägenhetsinspektör, som tillika vore agronom.

Räntoma frän skogslägenheterna skulle, säsom fallet är
med kronotorpen, tillfalla forstkassan.

Juselius framhöll att enligt komitens för den obesuttna
befolkningen lorslag uppsikten öfver de nybildade smälägen-
heterna skulle handhafvas af dertill utsedda nämnder och an-
säg att samma förfaringssätt künde insläs äfven med afseende
pä skogshemmanen. Ledning och räd vid jordbruket künde

214

gee genom landtbrukssällskapens agronomer. Nigra nya tjänste-
raän för nybyggare i kronoekog vore sälunda ej behöfliga.

Torrläggningen af inom kronoekogarna befintliga mossar
och sumpmarker i och för odling, gaf tal. sitt fulla erkännande,
men manade därvid tili försiktighet och framhöU som ett af-
skräckande exempel Pelso mosse. Atminstone en iniljon mark
var redan nedlagd pä torrläggning af denna, som odlingsbar
ansedda mosse, och de ärliga remontema af diken och vägar
slukade fortsättningsvis ansenliga summor. Den motsvarande
nyttan af dessa stora uppoifringar är oproportionerligt Uten.
Blott sex bosättningar finnes ä heia denna areal, dar Kronan
eger tusentals ha jord, och föga hopp förefinnes att de där-
städes tili buds stäende parcellerna i framtiden skola vinna
efterfrägan, da allt virke längväga ifrän m&sie anskaffas och
trakten därjemte mäste anses för osund. Frägan, upptagen af
komit^n för den obesuttna befolkningen, har väckt stör upp-
märksamhet och har landtbruksstyielsen utlätit sig i den rikt-
ning, att vidare nedläggande af penningar pä detta orantabla
företag borde inställas, tills ständerna uttalat sig i saken. Till
föremäl för utdikning borde helst mindre karr väljas.

Wichmann E. framhöU i anledning af Heikels förnyade
uttalande angäende nödvändigheten af egobegränsning att Ingen
motsatt sig denna, utan tvärtom, alla andraganden, i hvilka
frägan berörts, gätt i denna riktning.

Beträffande lägenheternas natur hyllade tal. den af de
flesta omfattade äsigten om ärftligt arrende. Lägenhetema
borde blifva själfständiga, men användningen af skogen stä
under kontrolL

Montell erinrade om att frägan om egobegränsning k krono-
torpen ej är ny. Fr&n Forststyrelsen har afgifvits cirkulär tili
forstmästarena med uppmaning att inkomma med anslags-
förslag för dess utförande. Vid indelning af kronoparker i
Södra Finland har ät torparena afskiljts skiften om 100 ha
och hafva innehafvarne i regel visat sig nöjda därmed. Füll-
ständigt genomförande af begränsningen är nödvändigt, som en
första förbeiedande ätgärd vid ordnandet af bosättningen inom
kronoskogen. Hvad för öfrigt vidkommer de nu förefintliga
tre slag af forraer för bosättningen, har snbkomiten framh&llit
att dem ej hör tilldelas skog lika frikostigt som härtills. Tal.

Ö15

omfattade denna äsigt och hade enligt bans uppfattning den
delats äfven af mötets äertal. Torparfrägao är latitudinär,
Torp finnes som Btk pä den allra lägsta utvecklingsgrad med
barkbrödet som stäende födoämne för innebyggaren och k andra
sidan finnes det torp som underhälla 10 ä 20 kor och dar
mejeri och moderna jordbruksredskap ej äro sällsynta. Skif-
tena böra i anseende tili dessa vidt skilda utvecklingsgrader
gifvas med hänsyn och omtanke.

För att koncentrera egoma hör egobyte ifrägakomma.
Ersattning hör beviljas torparen, da honom gifvetvis mäste
fränhändas flere eller färre af bans milsvidt kringspridda än-
gar, ä hvilka arbete och kostnader blifvit nedlagda. Namnet
torp künde ändras tili »skogshemman». Med afseende ä back-
stugorna hvilka i framtiden äfven mäste bibehällas, vore ej
annan förändring att vidtaga an att namnet ändrades tili bo-
stadslägenhet (asuntotila).

Sedan diskussionen fortgätt ännu en stund, fastställde
mötet sin äsigt i härintill berörda frägor i följande klämmar:

1) De nu förefintliga torpens egor böra kartläggas och
begränsas ;

2) Forststyrelsen fritages frän tillsynen öfver lägenheterna,
hvilka ställas under Landtbruksstyrelsens kontroll;

3) Skiftenas antal inskränkas i Södra Finland tili det
minsta möjliga samt i norra Finland tili bögst 5 ä 6 med
undantag af mossängar, hvartill häfderätt forsättningsvis beviljas ;

4) Egobyte fär vid skiftesplacering förekomma;

5) Vederlag för eventuellt förlorade egor beviljas i den
man uppodling inom skiftet sker;

6) Lägenheternas natur blir ärf tilgt, lifstids arrende;

7) Skogsmarkens areal fastställes ej i ett för allt. Med
fästadt afseende vid inverkande omständigheter, beviljas ett
skogsskifte som nödtorftigt förslär tili husbehof;

8) Samfällighetsskogar bildas icke;

9) Län tili de belopp omständigheterna päkalla beviljas
tili odlings- och bosättningshjälp ;

10) Backstugorna bibehällas under namn af bostadslägen-
heter (asuntotiloja) och anses den framtida uppkomsten af dem
synnerligast i närheten af järnvägar och fabrikscentra böra pä
alt satt uppmuntras. 1 afsaknad af nödig utredning, yttrar
sig mötet ej angäende deras natur.

äl6

Heikel anmärkte, att vid frigan ötn den framtida bo-
sättningen inom kronoskogarna diskussionen ej berört de af
sub. komiten före^lagna s. k. grannesamhällena. Hvad dem
beträffar torde den äsikten vara gäUande att de hos oss höra
framtiden tili. Bosättningen bör väl framdeles liksom hittills
fä fortgä efter en hvars fria val med afseende ä plats. Finnes
odlingsbar jord k samma trakt i tillräcklig utsträckning, upp-
stä byalag med tiden af sig själf. Sub. komit^ns förslag i
detta afseende kan ej af raötet uppbäras, men höra af den
framhällna synpunkter vid framtida skiftesplaceringar beaktas.

Monfell ansäg att frägan oin grannesamhällen künde läm-
nas utom diskussionen, da sädana inom närmaste framtid ej
torde kunna uppstä i vära j?lest befolkade trakter. Hvad för
öfrigt, angäende den framtida bosättningen, under diskussionen
framgätt, torde mötet ena sig om den äsikten, att den bör
ordnas enligt samma principer, som uttalats angäende den re-
dan förefintliga.

Juselius 0. SneUman uttalade sig i samma riktning som
föregäende talare, angäende grannesamhällena samt den fram-
tida bosättningen i öfrigt.

Harlin G. framhöU den äsikten att skiftenas antal i fram-
tiden borde inskränkas tili bögst tre.

Mötet omfattade den af Ordf. föreslagna klammen att:
den framtida bosättningen inom kronoskogarna matte
ordnas enligt samma principer, som af mötet uttalats betraf-
fände den redan förefintliga.

Heikel framhöU som en nödig förändring vid framtida
ansökan om rätt tili anläggning af lägeiihet inom kronoskog,
att den matte ställas tili vederbörande fackmyndighet och ej
säsom hittills tili Foretstyrelsen. Denna innehar ej nödig kom-
petens att afgöra frAgor berörande jordbruk och kan dymedelst
ej anses som rätt instans för dessa slags ansökningar. Den
skulle blott afge sitt utldtande för att bevaka de forstliga in-
tressena. Skulle Landtbruks- och Forststyrelsens utlätande vara
hvarandra motsatta, borde frägan afgöras af Senaten.

Montell framlade, utan att dock strängt hälla pä sin äsigt,
tili mötets betänkande huruvida icke ansökningama äfven fram-
deles künde ske hos Forststyrelsen, som künde införskaffa ut-

217

lätande af fackmyndighet, angäende odlingsmöjiighetema. Detta
af skäl att de forstliga intressena möjligen ej blefve tillbörligt
beaktade, om ej afgörandet i första band tillkomme Forststy-
relsen. I likhet med hvad tidigare varit fallet künde kanske
skogsspekulationerna äterupprepas.

Snellman ansäg de företag som ansökningarna gälla vara
af sä Uten betydelse, att myndigheternas utlätanden angäende
dessa ej künde ansee nödiga. Ansökningen künde ske lika
som hittills med den skilnad endast att sökanden skulle för-
ständigas att bilägga fackmans utlätande angäende platsens
lämplighet för odling. Gängen för ansökningen borde göras
sä enkel ocb snabb som möjligt.

Lojander yttrade sig i samma riktning som MontelL

Nardensvan, Harlin ocb Juselius förenade sig om Heikels
förslag.

Mötet antog följande kl am:

ansökan om rätt tili bosättning inom kronoskog bör till-
ställas vederbörande fackmyndighet som .efter införskaffadt ut-
lätande frän Forststyrelsen bör afge resolution. Äro dock
dessa myndigheters äsigter hvarandra motsatta bänskjutes af-
görandet tili Senaten.

Neljäs kysymys jätettiin ensi vuosikokoukseen.

In ßdem:

K. A, Fellman.

Lisäys.

Ensimmäisen keskuptelu kysymyksen jobdosta asetetun
komitean ehdotus.

Metsähallitukselle.

Sittenkuin Metsänhoitoyhdistyksen haaraosaston viiosi-
kokous Olussa 12 päivänä elokuuta 1906 on valtuuttanut alle-
kirjoittaneita Metsähallituksen suosiollisen toimenpiteen alai-
seksi alistaa ensimäisen keskustelukysymyksen, joka oli näin
kuuluva: »Olieiko syytä asettaa metsärikosten sjryttajiä Pohjois-
Suomen tarkastuspiireihin», saamme asiassa kunnioittaen esiin-
tuoda seuraavaa.

Kuten oheenliitetty Haaraosaston pöytäkirja läbemmin
osoittaa, muodostui keskustelu siiben suuntaan, että toistaiseksi

218

luovuttaisiin erityisten metsärikosasiain syyttäjien asettamiflesta
vaan että ainakin olisi välttämätöntä saada lain^pillista avus-
tusta varsinkin lin tarkastuspiirissä, jossa metsänraiskausrikok-
sia on viime aikoina ilmautunut suuressa määrässä ja jossa
raiskaus- y. ra. aeiain käsittely metsänhoitajain puoleeta on
käynyt yhä vaikeammaksi, sittenkuin useinkin viime aikoina
syytetty on apunansa käyttänyt lainoppinutta asianajajaa, joka
vielä korkeammassakin oikeudessa on hänen asiansa ajanut.
Muissa Oulun läänin tarkastuspiireissä toivottiin yhä edelleen-
kin tultavan toimeen yksinomaan nykyisten yleisten syyttÄjien
avulla.

Haaraosaston kokouksessa tuli m. m. se mielipide esille,
että metsänhoitaja itse tulisi oikeutetuksi esiintymään metsä-
rikosasiain syyttäjänä, vaan koska metsänhoitajat näissä asioissa
enimmäkseen esiintyvät myös ilmiantajina ja sitä paitsi metsä-
lain nojalia voivat oUa todistajina samassa asiassa, nun rau-
keaa tänui kysymys itsestään.

Edellä sanotun perusteella saamme Haaraosaston val-
tuuttamina kunnioittaen ehdottaa seuraavaa:

että Metsähallitus suvaitsisi ryhtyä senlaiseen toimen-
piteeseen, että metsänhoitajat lin tarkastuspiirissä olisivat
oikeutut tärkeimmissä asioissa avukseen kutsumaan asianajajan,
jota myöB välttämättömän tarpeen vaatiessa voitaisiin käyttää
edeltäpäin tehtävissä tutkimuksissa rikospaikalla;

että täliaisen avustajan kanssa ylimetsänhoitaja saisi
sopia arviolta noin 1,000 k 2,000 Smk. palkkiosta kirjeenvaih-
dosta ja neuvoista, joita asianajaja kodistansa tai konttoiistaan
tulisi antamaan, sekä matkakuluista käräjiin ja tutkimuksiin
tavallisen palkkiotaksansa mukaan yli ehdotetun vuosipalkkion ;

että Metsähallitus saatuaan ilmoituksen siitä, kuka tähän
toimeen on suostunut ja myös tiedon palkkioehdoista, antaisi
hänelle valtakirjan vuodeksi kerralleen esüntyä nun hyvin kihla-
kunnan kuin myös muissakin oikeuksissa metsänhoitajan avusta-
Jana metsänrikos y. m. kruununmetsäin etua ja hoitoa koske-
vissa asioissa.

Metsähoitoyhdistyksen haaraosaston puolesta:
Rob. Montell. Frans v. Wright.

K. Ä. Fellman.

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen konstüentin

toiminta v. ig 06.

Toiminnastani vuoDna 1906 saan kunnian kertoa seu-
raavaa:

Ryhdyin Suomen Metsänhoitoyhdistyksen metsäkonsu-
lentin toimeen helmikuun 1 päivänä.

Alkujaan tarjottiin minulle konsulentin toimi vaan kevät-
kuukausiksi. Tarkoituksena oli, että konsulentti kesän aikana
saisi oUa muissa töissä, vaan että hän mahdollisesti syys-
kuukausina taasen toimisi yhdistyksen konsulenttina.

Sähen nähden että yhdistyksen johtokunnan mielestä
konsulentin toimi vaatii kokonaan miehensä, jotta tästä
toimesta olisi yhdistykseile hyötyä, päätti johtokunta huhti-
kuussa, että allekirjoittanut jäisi yhdistyksen palvelukseen
toistaiseksi — siis myös kesäkuukausiksi.

Olin kumminkin anonut 1,000: — markan suuruista apu-
rahaa valtiolta opintomatkaa varten Skandinavian maihin
tutustuakseni sikäläisten metsänhoidollisten yhdistysten toi-
mintatapoihin sekä yksityismetsätalouden parantamiseksi toi-
meenpantuun työhön yleensä näissä maissa ja läksin mat-
kalleni toukokuun viimeisenä päivänä.

Opintomatkaltani palattuani heinäkuun loppupuoiella
ryhdyin taasen elokuun 1 päivästä toimeeni. Ölen siis oliut
yhdistyksen palveluksessa toimintavuonna kaikkiaan 9 kuu-
kautta.

220

ToimiDtavuoden aikana ölen nauttinut yhdistykseltä
vakinaisena palkkana 3,240: — markkaa sekä matka- ja
päivärahoina yhteensä 1,145: — markkaa 16 penniä.

Siihen nähden ettei yhdistyksellä ollut vakinaista sih-
teeriä, joka kokonaan olisi voinut uhrata aikansa yhdistyksen
hyväksi, toivoi johtokunta, että allekirjoittanut toistaiseksi
muuttaisi Helsinkiin asumaan jn myönsi samalla minuUe
33 markkaa 38 penniä kuukaudessa erityisen toimistohuoneen
vuokraamiseksi yhdistykselle. Kesäkuun 1 päivästä ölen
siten asunut Helsingissä.

Koska olin toiminut melkein vksinomattain valtionmetsä-
talouden alalla ja siitä syystä olin jokseenkin perehtymätön
neuYonantajatoimeeai sekn siihen nähden että toimintapiirini
oli nun laaja, käytin kevään etupäässä matkoihin eri osiin
maata tutustuakseni eri maanviljelysseurain työhön yksityis-
metsätalouden parantamiseksi ja kootakseni täten kokemusta
vastaista toimintaani varten.

Noudattaen niitä ohjeita, jotka yhdistyksen johtokunta
oli antanut minuUe toimeeni astuessani, ölen tarjoutunut
maanviljelysseurain käytettäväksi ja tulee minun kiittää etu-
päässä näitä seuroja siitä, että minulla yleensä on ollut
tilauksia. Missä ölen koettanut toimia niistä riippumatta,
eivät yritykseni ole onnistuneet. Tämä yhtä hyvin kuin val-
tion metsänhoidonneuvojainkin toiminta osoittaa aivan sei-
vään, että pääasiallinen työ yksityismetsätalouden paranta-
miseksi on jätettävä paikallisten maatalous- tahi metsäseurain
suoritettavaksi.

Sopivissa tilaisuuksissa ölen tätä paitse neuvotellut
maanviljelysseurain johtomiesten ja virkailijain kanssa, mi-

221

tenkä yhteistoimintaa maatalousseurain ja Suomen Metsän-
hoitoyhdistyksen kesken voitaisiin aikaansaada.

Toimitukseni ovat käsittäneet esitelmien ja lueDtojen
pitoa maatalousseurain kokouksissa ja niiden järjestämissä
maatalouskursseissa. Samanlaatuisissa tilaisuuksissa ölen
alustanut metsätaloutta koskevia kysymyksiä. Missä aika
on myöntänyt, ölen seurannut maatalousseurain neuvojia
heidän luentomatkoillaan. Tämän obessa ölen pitänyt muu-
tamia luentoja Tuomarniemen metsäkoululla metsäkoulun
kurssin suorittaneita henkilöitä varten toimeenpannuissa
metsänhoidoUisissa jatkokursseissa.

Keski-Suomen maanviljelysseuran piirissä ölen ottanut
osaa nun hyvin metsänhoitokurssien johtamiseen kuin metsän-
hoitokilpailujen yhteydessä toimeenpantavien katselmuksien
pitämiseen. Itä-Hämeen maanviljelysseuran piirissä ölen
niinikään ottanut osaa metsänhoitokurssien johtamiseen.
Mikkelin läänin maanviljelysseuran johtokuntaa ölen avusta-
nut metsänhoitakilpailuja varten tarpeellisten ohjeitten laati-
misessa.

Esitelmissäni ölen yleensä käsiteliyt metsäasioita ylei-
semmältä kannalta ja huomauttanut yleisimmistä epäkohdisla
maamme yksityisessä metsätaloudessa. Nun suotavaa kuin
olisikin ollut, että olisin voinut kiinnittää kuulijain huomiota
niihin epäkohtiin, jotka kullakin paikkakunnalla kipeimmin
vaativat korjausta, en ole piirini laajuudesta johtuvan vail-
linaisen paikallisolojen tuntemisen takia sitä parhaimmalla-
kaan tahdoUani aina voinut tehdä.

Ölen tätä paitse esitelmissäni koettanut kosketella
asioita, joista paikallisseurain neuvojat tavallisesti eivät puhu
esitelmissään ja alustuksissaan. Siihen nähden, että useat
paikallisseurat kiinnittävät päähuomionsa kotitarvehakkuusen
ja sen järjestämiseen' järkiperäiselle kannalle ja vasta toi-
sessa sijassa metsänarvostelemiseen ja metsänmyynteihin,
olen esitelmissäni puhunut etupäässä metsänmyynneistä ja

222

yhteistoiminnan aikaansaamisesta metsänmyynDin alalla —
Vaikkakin kotitarvehakkuitten järjestämineQ järkiperäisiksi
on erittäin tärkeätä yksityismetsätalouden edistämiseksi jo
siitakin syystä, että järkiperäisen kotitarvehakkuun kautta
saadaan enemrnän tavaraa myytäväksi, niin vaikkuttavat
varmaan järkiperäiset metsänmyyDDÜ ja niistä johtuvat pa-
remmat hinnat metsistä mitä suurimmassa määrässä yksityis-
metsätalouden edistämiseksi, siliä paremmat hinnat saavat
eittämättä metsänomistajan antamaan parempaa hoitoa
metsilleen.

Esitelmät ja alustukset ovat käsitelleet seuraavia aineita:
» Järkiperäinen metsänmyynli» — 2 esitelmää — Bromarf'issa
(ruotsiksi) maamiespäivillä ja Kajaanin kihlakunnan maan-
viljelysseuran toimeenpanemissa maatalouskursseissa Seppä-
län maamieskouiulla ;

tMetsiemme yhteiskunnallinen merkitys» — 1 esitelmä

— Uudenmaan Pyhäjärvellä maamiesseuran kokouksessa;

» Metsänhoidon tarkoitus» — 1 esitelmä — Petäjäveden
Kintaudessa metsänhoitokurssien yhteydessä;

»Metsänhakkuu ja metsän järkiperäinen uudistaminen»

— 1 esitelmä — ylempänä mainituissa Seppälän maatalous-
kursseissa;

»Metsänarvosteleminen» — 1 esitelmä — Seppälän maa-
talouskursseissa;

»Yksityismetsätaloutemme edistäminen» — 3 esitelmää —
Seppälän maatalouskursseissa, Mikkelissä Mikkelin läänin
maanviljelysseuran vuosikokouksessa ja Vaasassa Pohjan-
maan ruotsalaisen maanviljelysseuran vuosikokouksessa
(ruotsiksi);

»Yhteistoiminnasta metsätalouden alalla» — 1 esitelmä

— Jyväskylässä Keski-Suomen maanviljelysseuran vuosi-
kokouksessa ;

» Metsän jaosta» — 1 esitelmä — metsänhoidoUisissa
jatkokursseissii Tuomarniemen metsäkouiviUa ;

223

»Lisäkasvusla» — 2 esitelmää — edellisissä jatko-
kursseissa ja Läntisen Uudenmaan kansanopistolla (ruotsiksi);

»Osuustoiminta metsätalouden alalla» — 1 esitelmä —
TuomarniemeD jatkokursseissa.

Alustuksista mainittakoon seuraavat:

»Onko metsäseurojen perustamista pidettävä välttämät-
tömänä yksityismetsätalouden edistämiseksi» — Uudenmaan
ja Hämeenläänin maanviljelysseuran toimeenpanemilla maa-
miespäivillä Helsingissä ja

»Vesiperäistenmetsämaitten kuivattaminen metsänkasvai)
edistämiseksi» — »Metsänystäväin päivillä» Kuopiossa.

Kuulijain yhteenlaskettu lukumäärä nousee 1,000 hen-
kilöön. Sen 9 kuukautisen ajan varrella, Jona toimintavuonna
olen ollut yhdistyksen palveluksessa, olen käyttänyt toimi-
tuksiin yhteensä 56 päiüää Ja matkoihin 42 päivää. Toi-
mituspäiviin ei ole kumminkaan luettu niitä päiviä, jotka
olen käyttänyt rahaston* ja kirjastonhoitajan sekä yhdistyk-
sen johtokunnan minulle antamien satunnaisten tehtävien
suorittamiseen, jotka ovat vaatineet melko ajan.

Matkapäivien suhteeton paljous riippuu siitä, etten ole
voinut näin ensimäisenä toimintavuonna noudattaa edeltäpäin
laadittua matkasuunnitelmaa, koska tilaukset tavallisesti on
tehty kovin myöhään ja sitä paitse eri osista maata. Samasta
syystä en ole voinut tyydyttää kaikkia tilaajia. Eräissä
metsänhoitokursseissa on yhdistys käyttänyt valtionmetsän-
hoitajan apua. — Turhia matkakuluja ei kumminkaan mis-
sään tapauksessa voi välttää, kun neuvontapiiri käsittää koko
maan ja kun neuvojan tietysti etusijassa tulee suorittaa kaikki
tilaukset.

Helsingissä, helmikuun 28 päivänä v. 1907.

A. Sohlman,

Etllalm»

tukklpulden lukumUit.

IJ - p ,5|

2 ^

■" 8

STi

S 3

jll |l

11 Jiliil-lii
I" "

•a -säsSflS ■„■Sa

a 'S c .
I 3 S ]

^11 =

■ 5 .2 ~ ^ a 'SqS

i § a s I 5 .3 5 2

1 1 « a rS 1 1 1 1 1

IpaBaaSiSlB

Luettelo

Suomen Metflinhoitoyhdistyksen toimimiehiBtä ja jäsenistä v. 1906.

Johtokunta.

Jäsenet:

F. M. Lagerblad, Ylimetsänhoitaja; puheenjohtaja, Jyväskylä.

0. A. Wrede, Vapaaherra, Tilanomistaja; varapuheenjohtaja, Kouvola,

Verelä.
K. Fieandt, KuDnallisneavos, Tilanomistaja, Padasjoki.
A. J. Grönvall, MaanviljelyBkoulnn johtaja, Saaiijarvi.
A. B. Heiander, Metsäkoulun opettaja, Inhan asema.
K. W. Koakelin, Agronoomi, Jyvaskylä.
E. A. Nylander, Metsäkoulun johtaja, Inhan asema.

Varajäsenet:

K. 0. EIfving, Metsänhoitaja, Kurkijoki.

T. A. Heikel, Metsftnhoitaja, Oulu.

A. W. Vestermarok, Metsftnhoitaja, Tilanomistaja, Järvenpää.

Tilintarkastajat :

E. F. R. Vuorio, Kamreeri, Helsinki.
R. Reinius, Metsänhoitaja, Helsinki.

Yhdistyksen virkamiehet.

Sihteeri :
A. B. Heiander, Metsäkoulun opettaja, Helsinki.

Rahastonhoitaja :
$. A. Sohlman, MetsäkonduktOöri, Luutnantti, Helsinki.

227

Metsäkonsttlentti :
S. A. Sohlman, MetsftkondaktöOri, Lnutnantti, Helsinki.

Metsänhoidonavuatajat :

0. Aronen, Metsänvartija Lempäftlä, Vesilahti.
Avoinna.

Vakinaiset jäsenet.

Ahlberg, A. J., Metsänhoitaja, Savonlinna.

Ahlqvist, C. H., Eauppaneuvos, Hamina.

Ahlström, B., Agronoomi, Norrmark.

AhlatrSn, R., Prokuristi, Norrmark.

Alander, A., Asianajaja, Helsinki, Ijaotsikata 7.

Alopaeus. J. W., Mets&nhoitaja, Sievi.

Aminoff, H. J„ Metsänhoitaja, Peltosalmen asema.

Andersln, HJ. Metsänhoitaja, Kirjokivi.

Andereaon, J. A., Tilanomistaja, Maaninka.

Appelberg, K., InsinOöri, Oulu.

Aronen, 0., Metsftnhoidonavustaja, Vesilahti.

Askolin, J., Kauppaneuvos, Porvoo.

Behm, A. L., Metsänhoitaja. Eivennapa, Ahjärvi.

Bergh, 0. W., Metsänboitaja, Sotakamreeri, Heinola.

Bergroth, 6., Metsänhoitaja, Eeuru.

Bergroth, K. V. R., Metsänhoitaja, Suojärvi.

Blomqvist, T. J., Metsänhoitaja, Eankaanpää.

Blumenthal, E. L, Ylimetsänhoitaja, Helsinki, Uadenmaankatu 36.

Blumenthal, A. lt., Metsänhoitaja (yksit.) Kotka, Halla.

Bolje, K., Vapaaherra, Pankinjohtaja, Sortavala.

Borenius, A. L., Ylimetsänhoitaja, Wiipuri.

Borenlus, C. F., Eanppanenvos, Wiipuri.

Borg, H. E., Metsänhoitaja (yksit.) Kanttaa, Eura.

Borg, 6. B. W., Metsänarvostelija, Helsinki^ Antinkatu 22. A.

Borgenström, A. F.. Llläninmaamittari, Tampere.

BorgotrQm, G., Maanviljelysneuyos, Helsinki (östersnndoro), Marieg. 7.

Borgotrttm, H., Herra, Helsinki.

Brander, K, A., Metsänhoitaja lisalmi«

228

Bremer, N. M., Lääninagronoomi, Maanyiljelysneuvos, Hämeenlinna.

BroberOy A., Metsänhoidonneuvoja, Turka.

Brunila, D., Konsuli, Viipari.

Bruun. Th., Vapaaherra, Suomen Passitoimiston PäftllikkO, Vehkalahti.

Summan kartano.
Brunorona, C. W., Tilanomistaja, Maanviljelysneuvos, Tammisaari.
Burgman, A., Metsänhoitaja, (yk8it.>, Mikkeli.
Biilow, 0., Eonsali, Kotka.
Bttttk, A. W. A., Metsänhoitaja, Hyvinkftä.
Cajanus, K., Metsftnhoitaja, Kivijftrvi, Waasan 1.
Candelin, G., Insinööri, Tammisaari, Boggby.
Candelin, L., junior, Varakonsuli, Helsinki, YrjOnkatu 11.
Cannelln, Th. A., Metsänhoitaja, Jyväskylä.
Carletedt, K. R., Metsänhoitaja, Pyhäjärvi, Wiipurin 1.
Carlström, A., Eauppaneuvos, Ristiinankaupunki.
Carpelan. Hj. 0., Vapaaherra, Metsänhoidonneuvoja, Tammisaari.
Carpelan, B. 0., Vapaaherra, Metsänhoitaja, Parkano.
Cederberg, G., Sahanomistaja, Joensuu.

Cedercreutz, A., Vapaaherra, Tilanomistaja, Helsinki, Luotsikatu 5.
Colliander, 6., Metsänhoitaja, Kemi, Lautionsaari.
Dahlstrttm, E., Eauppaneuvos, Tnrkn.
Dahrströn, M., Tehtailija, Turku.
Edelheim, F., Siviliinsinööri, Tilanomistaja, Lahti.
Ehnberg, K. J., Fil. Malst., Metsänhoitaja, Galitzina.
Ehrström, F. W., Ylitirehtörinapulainen Metsähallituksessa, Helsinki,

Yrjönkatu 14.
Elchinger, J., SiviliinsinOOri, Helsinki, Fredrikinkatu 28.
Eklund, A. Ph., Metsänhoitaja, Inari.
Eklöf, A.. Eauppaneuvos, Porvoo.
EkatrSm, J. E., Metsänhoitaja, Helsinki.
Ekstam, E., Metsänhoitaja, Soanlahti.
Enokell, E. K., Metsänhoitaja, Nurmes.
Ericsson, B., Evon Metsänhoitoopiston johtaja, Evo.
Fellman, K. A., Metsänhoitaja (yksit.), Oulu.
Fieandt, G. I., von, Maanviljelysinsinööri, Mikkeli.
Fieandt, K., Eunnallisneuvos, Padasjoki.
Floor, G. A., Metsänhoitaja, Sotakamreeri, Wirrat.
Forsaell, A. Th , Maanviljelyshallituksen sihteeri, Helsinki, Antinkatu

32 p. A.
ForsstrVm, K. E., Metsänhoitaja, Helsinki, Metsähallitus.
Frlgren, K., Virkatalontarkastaja, Sysmä.

229

Granit, A. W., Metsänhoidontarkastaja, Outunkylä.

Gripenberg, L, Senaattori, HelaiDki.

Grönberg. C. A., Metsänhoitaja, Loimala.

Grönvall, A. J., MaanviljelyBkoulun johtaja, Metsänhoitaja, Saarijärvi.

Guilichsen, A., Sahanisännöitsija, Konsuli, Kotka.

Haartman, M. v., Metsänhoitaja, Hyrynsalmi.

Hackman, W., Kauppaneavos, Wiipuri.

Haokman, H. W. W., Metoänhoitaja (yksit.)« Leppävirta, Sorsakoski.

Haokstedt, H. H., Metsänhoitaja, Sotakamreeri, Jyvaskylä.

Hackatedt, J. G., Metsänhoitaja, Ranua.

Hanmar^n, E., IsännOitsijä, Tampere.

Hannlkainen, P. W., YlitirehtöOri Metsähallituksessa, Helsinki, Bouie-

vardinkatu 28.
Harlin, J., Ylimetsänhoitaja, Kajaani.
Hausen, A. W. von, Fi). Maist. MetsänhoiUja, Uasikyla.
Hedberg, J., Toimittaja, Turku.

Heikel, A. B., InsinöOri Metsähallituksessa, Helsinki, Bonlevardink. 26.
Heikei, J. H., Ylimetsänhoitaja, Oulu.
Heikei, T. A., Metsänhoitaja, Oula.

Heiander, A. W., Lääninkamreeri, Valtioneavos, Helsinki, Nikolaink. 16.
Heiander, A. B., Metsäkoulunopettaja, Helsinki, Yrjönkatu 2.
Herlln, R., Fil. T:ri, Metsänhoitaja, Hyyinkää.
Hoimqvist, G. R., Metsänhoitaja, Haapavesi.
Holst, Chr., Sahanisännöitsijä, Konsali, Kotka.
Hom^n, V. Th., Professori, Helsinki, Pohjois-Banta 6.
Hornborg, N. H., Metsänhoitaja (yksit), Lahti.

Hougberg, K. E. L, Metsänhoitaja, Helsinki, Ruunovnorenkatu 11 p. C.
Hoving, W., Kirjakanppias, Wiipuri.
Häilatröm, E. G. I. af, Metsäkonduktööri. Jyvaskylä.
Idestam, F., Fil. Maist. Vuoriinsinööri, Tehtanomistaja, Helsinki, Uu-

denmaankatu 5.
Idman« M., Pankinjohtaja^ Tampere.

Ignatius, K. E. F., Fil. T:ri. Senaattori, Helsinki, Fredrikinkatu 32.
Indrenius, B., Vapaaherra, PäätirehtOöri, Kyminlinnan pysäkki.
Jacobason, A., Konsuli, Turku.

Jalava, W., Metsänhoitaja, Helsinki, Metsähallitus, L. Henrikinkatu 14.
Johnson, J., Kauppaneuvos, Jyvaskylä.
Juiln, A., von, Vuorineuvos, Karjalohja, Fiskars.
Juseilus, N. J., Metsänhoitaja, Kajaani.
Kajaanin kihiakunnan naanviljelysseura, Kajaani.
Karsten, G. A L., Metsänhoitaja (yksit) Forssa.

230

Kingelin, HJ., MetsänarvcMstelija, Tampere.

Kolari, A., Metsänhoitaja, (yksit.) Vilppula.

Koskull, Th., von, Vapaaherra, Tilanjohtaja, Wiipari, Talin a8.

Lagerbltd, F. M., Ylimetsänhoitaja, Jyvftskylä.

Lagus, A. G., Fil. Maiat. Metaänhoitaja, Koski.

Lampen, A. E., Metsänhoitaja, Miehikkälä.

Lindberg, A. E., Metaänhoitaja (yksit.) Fiskars.

Lindberg, K. E., Metsänhoitaja, Joensun.

Lindebäok, A., Virkatalojen tarkaataja, Hämeenlinna.

Lindholm, F. K. E., Agronoomi, Isftnnöitsijft, Hamina.

Lyra, A. J., Metaänhoitaja, Wiipuri.

Läng, G., Fil. maist, Metsänhoitoja, Tehtaanhoitaja, Voikka.

Lounasmaa, K. L, Virkatalojentarkastaja, Helsinki.

Lönnroth, 0. J., Metsänhoitaja, Helsinki, Metsähallitus.

Mannerheim, Y., Vapaaherra.

Maunuia, E., Maanviljelijä, Urjala, Matkun asema.

Mechelin, L. H. S., Lakit. tobt Senaattori, Helsinki, P. EspLkatu 5.

Moberg, K. K., Metsänhoitaja, Hämeenlinna.

Mod^en, L. T., Metsänhoitaja, Yläne.

Montell, R., Ylimetsänhoitaja, Helsinki, Metsähallitus.

Montin, R., Metsänhoitaja, Ylivieska.

Moring, E. A., Metsänhoitaja, Parkano.

Moring, K. E., Metsänhoidon tarkastaja, Parkano.

Mäkikylä, A. B., Virkatalojentarkastaja, Ylöjärvi.

Neovius, 0. A. 0., Ylimetsänhoitaja, Helsinki, Balevardinkatu 13.

Nerdrum, 0., IsännOitsijä, SiviliinsinOOri, Kotka, Halla.

Nisain, K., Kauppias, Sortavala.

Nordensvan, i. A. H., Metsänhoitaja, li.

Nummeiin, C. J., Hovineuvos, ent. Yiitirehtöörin apulainen^ Helsinki,

Vuorimiehenkatu 13.
Nyhoim, E. T., Metsänhoitaja, (yksit.) Wiitasaari.
Nylander, E. A., Tuomarniemen Metsäkoulun Johtaja, Inhan asema.
Nyiund, C. E., Virkatalonmetsänhoitaja, Helsinki, Albertink. 27. A.
Nyman, P. A.. Metsänhoitaja, Rovaniemi.
NyatrSm, E. W., Metsänhoitoja, Jyväakylä.
Oiln, J., Kanppias, Wiipuri.
Ouiun läänin Taiouaaeura, Oulu.

Palmberg, Aug., Sivilünsinööri, Helsinki, Vironkata 12.
Peikonen, R., Isännöitsijä, Karhula.
Pentzin, J. 6., Fil. maist. Sahanomiataja, Oulu.
Pentzin, W., Tilanomistaja, Oulu.

231

Perandar, R., MetHänhoitaja, Viitasaari.

Peurakoski, J. 0., Metsäkoulan johtaja, Pieksämäen asema, Nikkariia.
Pirhonen, V., iBannOitsijä, Eotka.
Pohjanpalo, J., tehtailija Kalajoki.
Randelln, 0. W., Metsftnhoitaja, Ostola.
Ravander, 0., Eonsnli, Oulii.
Reinius, R., Metsänhoitaja, Helsinki, Metsahallitus.
RItarsalo, K. A., Ylimetsanhoitaja, Kuopio.
Ridderborg, E. E., MetsänhoiUja (yksit.) Tilanoraistaja, Pälkane.
Riikonen, T., leannöitsija, Sortavala.
Roschier, G. A., Metsänhoitaja, Heinola.
Rosenlew, G, W., Konsuli, Fori.
Rosenlew, H., Konsali, Fori.
Roeenlew, 0., Sahanisännöitsija, Tampere.
Roaenlew, U., SahanisftnnOitsija, Tampere.
Roos, J. H., Metsftnhoitaja, Kannus.
Rydman, T. V., Metsäkondtiktööri, Knru.
Saelan, A. T., Lääk. T:ri, Frofessori, Masaby st Hvittrftsk.
Sallm^n, L M., Insinööri, Turku.
Sandberg, H. R., Metsanhoitaja (yksit.) Rovaniemi.
Sand man, E. L., Metsftnhoitaja (yksit.) Oaln.
Sohildt, 0., Maanviljelysneuvos, Senaattori, Helsinki.
Sil6n, F. J. F., Metsanhoitaja, Kftkisalmi.
Sillman, C. H. K., Virkatalonmetsanhoitaja, Viipuri.
Slv^n, S. G. A., Metsainsinööri, Kirkkonommi.
Siven, 0; S., Metsänhoidonneuvoja, Helsinki, Ruunuvuorenkatu 1.
SJöstrÖHi, W., Taiteilija, Helsinki, Hietalahdenkatu 4.
Snellman, I. G., Ylimetsanhoitaja, Kemi.
Snellman, K. A., Kauppanenvos, Quin.
Solitander, C. P., Fil. maist. Vuoriintendentti, Helsinki.
Stenbäok, N. L., Metsanhoitaja, Mustiala.
Stjernvall, K. A. W., Kunnallisneuvos, Tampere, Messukylä.
StrÖHiberg, H., Agronoomi, Tilanhoitaja, Tnrenki.
Sundnan, C, Kapteeni, Kuopio.
SvanstrÖHi, H. B., Metsanhoitaja, Muonio.
Tammelander, K., Metsanhoitaja (yksit.) Tampere.
Tammelander, A., Tuomari, Pankinjohtaja, Tampere.
TengetrSm, M., af, Fil. Maist Metsanhoitaja, Simo.
Thom^, W. G., Metsanhoitaja, Sortavalan pit&ja, Laskelä.
Tigerstedt, A. F., Vuoriinsinööri, Yliintendentti, Helsinki, Vuorimiehen-
katu 7.

232

Timgren, 6. 0., Ylimetsänhoitaja, Helsinki, Ratakata iS9.

Timgren, 0. W., Hovineuyos, ent. Ylimetaänhoitaja, Helsinki, Fredrikin-

katu 19.
>Tornator> OsakeyhtlS, Imatra Tainionkoski.
Tötterman, K. A. F., Metsänboitaja, Hyvinkää.
Vestermarok, A. W., Metsänboitaja (yksit.) Tilanomistaja, Järvenpttä.
Wahl, F. R., Konsuli, Wiipuri.
Wahl, L, Konsnli, Wiipuri.

Wahlberg, C. F., von, Lääk. T:ri, YlitirehtOöri, Helsinki, Abrahaminkatu 7.
Wahren, A., Tilanomistaja, Helsinki, Labor.
Wahren, E., Tilanomistaja, Matku, Koje.
Wiohman, A. S., Metsänboitaja (yksit.) Kajaani.
WIchman, G. E., YlimetsänboiUja, Kittilä.
Wolff, E., Eauppias, Wiipuri.

Wrede, C, Vapaaberra, Tebtaanomistaja, Varkaus, Lebtoniemi.
Wrede, €. E., Vapaaberra, ent. YlitirebtöOri, Helaingin pitäjä, Hoplaz.
Wrede, K. HJ. Vapaaberra, Tuomari, Myllykcski, Rabbelugn.
Wrede, G., Vapaaberra, Metsänboitaja, Parkano.
Wrede, 0. A., Vapaaberra, Tilanomistaja, Kouvola, Verelä.
Zweygberg, A. W. von, ent Ylimetsänboitaja, HoTineuvos, Jyväskylä.
Akeoaon, K. A., Metsänarvostelija^ Waasa.
205

Vuosijäsenet :

Aalto, J., Varamaanmittari, Jyväskylä.

Alanco, B., Ylioppilas, Evo.

Alfthan, A., Tilanomistaja, Säiniö.

Aminoff, Alex., Tilanomistaja, Ruovesi, Pekkala.

Amlnoff, T., Luutnantti, Lammi, Evo.

Anteil, G. R. S., Metsänboitaja, Suomussalmi.

Arlmo, A. S., Metsänboitaja Evon Metsänvartijakoulussa, Eto,

Aschan, P. J., Tilanomistaja, Helsinki, 0. Y. Afl^os.

Backman, N. H. L., Metsänboitaja, Pitkäranta.

Berg, A. V., MetsäkonduktOOri, Taivalkoski.

BJÖrkenhelm, E. R., Fil. Maisteri, Metsäkonduktööri, Orlsmala.

BJttrkman, L, Metoänboitaja, Yläkittilä

Björnberg, F. G., Ministerivaltionsibteerin apulainen, Pietari, $biu. Mn-

HHcrep-b ÜTaTceKperapiaTi.
BJörnström, E. A, Ylioppilas, Evo.
BloHiberg, K. E., Liikemies, Turku.
Blumenthal, E. L, Metsänboitaja, Turtola, Pellon kylä.

233

Blifield, 6., Agronoomi.

Boedeker, J., Uerra, Mftnttä.

Boije, R., Insinööri, Helsinki, Sörnääsi Strömbergin Sähkötehdas.

Bonn, M., Sahanomistaja, Kolho.

Bonadorff, W. von, Vapaaherra, Tilanomistaja, Malmin asema, Sonaby

g&rd.
Borg, A., Opettaja Nikkarilan Metsänvartijakonlassa, Pieksämäki.
Borg, Thyra, Bouva, Kauttaa, Eura.
Boronius, E. A., Metsftnhoitaja (yksit) Kuopio.
Brandor, K. E., Metsänhoitaja, Saarijärvi.
Brandet, C. R., Metsänhoidontarkastaja, Snoniemi.
Brander, U., Ylitarkastaja, Helsinki, Maanviljelytfhallitas.
Breitenstein, V., Tilanomistaja, Wiipari.
Btttzow, E. B., Fil. maist. Metsänhoidontarkastaja, Wiipari.
Bäeketrttm, G., Varamaanmittari, Tavastila.
Bäolcstrttn, J. F., Tilanomistaja, Tnrku, Kaarinan pitäjä.
BSÖk, E., Metsäkondnktööri, Hyvinkää.
Cajanus, K. W., Metsänhoidon tarkastaja, Ylitomio.
Calamniua, W., Insinööri, Rovaniemi.
Calamnias, Aill, Rouva, Rovaniemi.
Caiiton, A. J., MetsäkondnktOOri, Puolanka.
Ciiristlereon, C. von, Herra, Tampere.
Collin, P. A., Tilanomistaja, Ypäjft.

Cronetedt, J. E. A., Vapaaherra^ Metsanhoitaja (yksit.) Tampere.
CronstrSm, E., MetsäkonduktOöri, Siuro.
Czarnecki, A. S., Metsanhoitaja, Kuusamo.
Degener, C. E., Metsftnhoitaja (yksit.) MöhkO.
Eklund, E. B., MetsakondnktöOri, Helsinki, Rnoholahdenkatu 3.
EIfving, K. 0., Metsftnhoitaja, Kurkijoen maanviljelyskoulun opettaja,

Kurkijoki.
EIfving, Gerda, Roava, Kurkijoki.

EIfving, ö., Konsulentti, Agronoomi, Helsinki, Raatimiehenkatn 4.
Enqvist, J. W., Konsuli, Tampere.
Enroth, 6. H., MetsftkondnktOöri, Turku.
Erieason, A., Metsftnhoitaja (yksit.)
Fogelhoim, G., Luutnantti, Tehtaanisftnuöitsijft, Nokia.
Foraeilee, Th., af, Is&nnOitsija, Tampere.
Forsatröm, G. W., Metsftnhoitaja Sodankylft.
ForsatrSm, Aug., Maanviljelijft, Pudasjftrvi.
Tnorl, J. K., MetsftkonduktOOri, Kuolajftrvi.
Gallon W., Asiamies, Karhula.

234

Qottleben, K. T., Metsakonduktööri, üusikirkko T. 1.

Grahn, B., PankiDJohtaja, Vehmainen, Koukojärvi.

Qranfeit, E., Metsakonduktööri, Hämeenlinna.

Granfeit, W., Virkatalojentarkastaja, Kuopio.

Granit, A. Q., Metsakonduktööri, Sodankylä, Pellosenniemi.

Gripenberg, A., Metsakonduktööri, Helsinki, Maariank. 9.

Grotenfelt, G., Professori, Helsinki, Kruunuvuorenk. 3.

Grotenfelt, N. K., Agronoomi, Joroinen.

Grttnholm, U. J., Fil. Maist Metsänhoitaja (yksit.) Orivesi.

Grönmark, J. 0., Metsänhoitaja (yksit.) Kemijärvi.

Gyld^n, R. A., Lääninagronoomi, Wiipuri.

Hakala, T., Bovaniemen Metsäkoulun opettaja, Bovaniemi.

Halmberg, E., Fil. Maisteri, Porvoo.

Harlln, W. V. F., Metsakonduktööri, Ylisimo.

Harlln, L, Rouva, Kajaani.

Haartman, G. W. B., von, Insinööri, Oulu.

Hartman, J. T., Metsakonduktööri, Turku, Puutarbakatu 8.

Haglund, S., Sahanhoitaja, Jyväskyla.

Hedman, K. V., Metsflnhoitaja (yksit.) Wärtsila.

Heikel, K. H., Bovaniemen Metsäkoulun johtaja, Bovaniemi.

Heikinheimo, K. 0., Metsakonduktööri, Helsinki, Boulevardinkatu 2B.

Herpman, K. 0., Fil. Maist. Metsänhoitaja, Keroijärvi.

Herrgird, J., Agronoomi, Pälkäne.

Hirn, G. E., Apulaismetsänhoitaja, Sodankylä.

Hirviaho, L L, Metsakonduktööri, Kemijärvi.

Hoffström, A. W., Metsänhoitaja (yksit.) Lahti.

Hollmerus, E. L, Metsakonduktööri, Kuhmoniemi.

Holmetröm, E. W. V., Metsakonduktööri, Jääski.

Hougberg, E., Lääk. T:ri, Tampere, Pitkäniemi.

Hyvärlnen, L. E. R , Metsakonduktööri, Parkano.

Hägg, HJ., Konsuli, Oulu.

Ignatiui, G. S., Fil. maisteri, Agronoomi, Helsinki, Pietarinkatu 5. A.

Ikonen, K. A., Apulaismetsänhoitaja, Kuolajärvi.

Isomureu, M., Kansakoulun opettaja, Pudasjärvi.

Johansson, J., Lääninrovasti, Juva.

Julin von, A. 1. A. L, Metsakonduktööri, Parkano.

Kankkunen, A. E., Herra, Kuopio.

Karjalainen, K., Asioitsija, Hirvensalmi.

Kaakio, L, Metsäkonsulentti, Ylistaro.

Keirkner, A. N., Tehtaanomistaja, Inhan asema.

Koskelin, K. W., Agronoomi, Jyväskyla.

235

Koakelin, U., Agronoomi, Tilanomistaja, Korpilahtt.

Kurth, I., Isftnnöitaijä, Tomio.

Laakso, 0., Metsäasioitsija, Eaopio.

Laltinen, J„ Maanviljelijä, Leppävirta, Alapiha.

Lao^i^l^li^d, B., Rouva, Jyväskylä.

Lange, B. C. A., Metsttnhoitaja, Kuolajärvi.

Lasaila, I. K. T., MetsäkonduktOöri, Inhan asema.

Lesche, B., Metsakonduktööri» Lammi, Evo.

Leivo, L L., MetsakonduktOöri, Säftksmftki.

Liliua, C. M., Metsänboitaja, Helsinki, Metsähallitus.

Lindeman, G., Agronoomi, Abyenanmaa, Godby.

Lindholm, W. G., MeteäkonduktöOri, München.

Lindholm, A. S., Agronoomi, Helsinki, Korkeaynorenkatn 25.

LindholRi,'E. H., Varatuomari, Helsinki, Matsähallitus.

Linnoila, B. V., Mets&konduktööri, Nurmes.

Utzell, 0. W. W., Metsänhoitaja, Pulkkila.

Lojander, K., Metsänhoitaja, Rovaniemi.

London, 0., Lääk. T:ri, Lahti.

Land, k. F., Metsftkondaktööri, Sodankylä.

Lttnnberg, K., Eversti, Kotka.

LSnnholtz, W., Tilanomistaja, littalan asema.

LVnnholtz, 0., Tilanomistaja, Hämeenlinna, Katin talo.

Malmborg, R. B. R., Metsänhoitaja, Nurmes.

Mankinen, A., Metsftnhoidon neuvoja, Hamina.

Marjanen, 0., Kauppias, Naantali.

Metzger, C, Oberförster, Fil. Dr., Helsinki, Pobjois-Rantak., 10.

Meurman, HJ., Tilanomistaja, Kangasala, Liuksiala.

Montell, J. E., v. t. Metsftnhoitaja, Muonio.

Muneterhjelm, C. A., v. t. Mets&nboitaja, Kolari.

Myhrberg, A., Varamaanmittari, Pndasjärvi.

Mäntyvaara, E. E. E., MetsäkonduktOöri, Heinjoki.

Möller, A. E. T., Varalä&ninsibteeri, Helsinki, EuvernOOrin virasto.

Nevanlinna, V. F., Metsflkonduktööri, Orivesi.

Nohretrttm, W., Kamarineuvos, YlitirehtOOrin apolainen, Helsinki Alber-

tink. 38.
Nordenevan, T., Fil. Maist Kunnallisnenvos, Parola.
Nyman, K...Y., Apteekkari, Tohmajärvi.
Nyeten, T. A., Apnl. metsänhoitaja, Pitkäranta, Uomainen.
Paavonen, T. W., MetsäkonduktöOri, Herrala, Keituri.
Packal^n, K. W., Agronoomi, MetsäkonduktOöri, Hämeenlinna.
Petrell, H. 0., MetsäkonduktOöri, Oulu, Torikatu 35.

]

236

Pikoff, P., Metsäkonduktööri, Viipuri.

Qviok8trttm, 0. F., Sahanomistaja.

Rainio,'Y. E., Fil. kand. Metsänhoitaja, Agronoomi, Evo.

Ramsay, W., Tilanomistaja, Tikknrilan asema, Nissbacka.

Ramsay, G., Vapaaherra, Tampere.

Rechardt, J. A., MetsakonduktöOri, Hyrynsalmi.

Relander, K. W., Apteekkari, Wiipnri.

Reuter, A., Agronoomi, Turku.

Reuter, E., Metsflkonsnlentti, Tornio.

Roering, G. W., InsinOöri, Lappvikin asema, Hankoon rata

Rokio, I., AgroDOomi, Lammi, Evo.

Rosenbrttljer, T. HJ., Mets&konduktööri, Waaaa.

Roaenlew, L, Tilanomistaja, Fori.

Rängman, R. R., Virkatalojentarkastaja, Agronoomi, Parola.

RSnneberg, K. M., Metsäkondukt^K^ri, Ylitomio.

Saarnivaara, K., MetsanhoidonnenToja, Mttntsäla.

Saloheimo, A., Tehtaanhoitaja, Ilomantsi, Möhkö.

Sandberg, V. Y., Insinööri, Rovaniemi.

SapdelittS, 0. E., Metsäkonduktööri. Turku.

Sandeil, T. A., Metsäkonduktööri, Turku.

Schantz, E., von, Insinööri, Helsinki, Sömääsi, StrOmbergMn SähkOtehdae.

Sohybergsson, E., Pankinjohtaja, Helsinki, Maneeeikatu 2.

Selln, K., Siviliinsinööri, Helsinki, Aleksanterink. 26.

Serlachius, G., Herra, Jyväskylä.

Serlachiue, A. E., Herra, Jyväskylä.

Slvin, E., Rouva, Helsinki, Ruunuvuorenkatu 1.

SJÖblONi, Kaarle, Varatuomari, Ro\aniemi.

SJSblom, Elin, Rouva, Rovaniemi.

SJÖman, A. E., Metsäkondnktööri, Marttila.

Snellman, Aug., Liikemies, Oulu.

Sneilman, A., Herra, Tampere.

Sohlberg, F. 0., Eversti, TehtaanisännOitsija, Wärtsilä.

Sohlberg, S., Kauppias, Wiipuri.

Sohlman, S. A., Metsakonsulentti, Luntnantti, Helsinki, Aibertink. 17 D.

Sonny, A. Q., Agronoomi, MetsäkonduktOöri, Wiipuri.

Standerekjöld-Nordenatam, Vapaaherra, Laukon kartano, Lempaälfl.

Stjernvall, E. B., Metsäkonduktööri, li.

Streng, W. W., Metsäkonduktööri, Helsinki, Kapteninkatu 4. M.

Strömberg, Th., Tilanomistaja, Parais.

SSderstrSm, G. W., Asemap&aliikö, VesijArvi.

Tammeiander, H., Sahanisännöitsijä, lisalmi.

237

Tanmelander, E., Rouva, Tampere.

Tanttu, A. H. N., Metaakonduktööri, Moatiala.

Tapiovaara, K. Y. V., Mets&konsulentti, Joenaau.

Tervo, A., Metsäkondaktööri, Helsinki, Motsäballitu«.

Thealeff, N., Hovioikeudenaaeseori, Wiipnri.

Thom«, W., Taiteilija, Helsinki, Fredrikinkatu 22.

Thuneberg, 0., Maanviljelijä, Epila, Kaaaiia.

Thuneberg, Axel, Insinööri, Helsinki. Luotaik. 13.

Torokell, A. S., v. t Metsftnhoitaja, Tarka.

Torckell, K. W., Metsanhoitaja, Hyrynsalmi.

Tulander, HJ. G., Ratsamestari, Inkeroinen.

WadenatrSn, R. W., Metsftnhoitaja, Ilomantsi.

Waenerberg, M. W., Metsftnhoitaja, Inari.

Wahly A., Isftnnöitsijft, Varkaus.

Wahlberg, L. L, Metsftnhoitaja, Kuasamo.

Wahlberg, D., von, Tilanomistaja, Köklaks.

Walle, W. J., V. t. Metsftnhoitaja, Joensao.

Wallen, B. E. J., Metsflnhoidonneuvoja, Sysmä.

Wallendorf, F., Tilanhoitaja, Mellilft, Harvis.

Wallln, G. 0., Metsftnhoitaja, Sotkamo.

Waaaatjema G. E. R., Metsftnhoitaja, Pielisjftrvi.

Wasaatjerna, C, Agronoomi, Sainala.

Weokman, J. R., Lnatnantti, Sahanomistaja, Oala.

Wegellua, W., Tilanomistaja, Kuljun pysftkki.

Weaterlnnd, V. W., MetsftkondoktöOri, Haapamften asema.

Weatemarck, A., Roava, Jftrvenpftft.

Wlerlmaa, J. L, Metsftnhoitaja, Jalasjftrvi.

WInberg, A., Metsftnhoitaja, Kemijftrvi.

Wright, Ferd. von, Fil. Maist, Tirehtööri, Helsinki.

Wright, F. J., von, Lautnantti, v. t. Metsftnhoitaja, Padasjftrvi.

Wäyrynen, A., Metsienhoitaja, Pirkkala, Nokia.

Ahman, Y. M., Isftnnöitsijft, Lappeenranta, Lanritsala.

414

Ulkomaalaiset jäsenet v. 1906.

Vuosijäsenet :

Ahlgren, A. J. E., Jftgmftstare, Falan, Sverige.
Aaker, Y. L, Jftgmftstare, R&neft» Sverige.
Borgllnd, J. M., Jftgmftstare, Falan, Sverige.

238

Ernberg, A., Jägmftstare, Vindeln, Sverige.
Franz6n, H., Trävaruexportör, Ljnng, Säm., Sverige.
Hall, H., Skogförvalter, Kongsberg, Norige.
Hollgren, C. A., Jftgmastare, Halmstad, Sverige.
Holmgren, A., Bitr. Jägmftstare, StrOmsond, Sverige.
Krog, N., SkovingeniOr, Kristiania, Norige.
NilMon, A., Länsjagmästare, Karlstad, Sverige.
Pettereon, H., Jägmästare, Ume&, Sverige.
Alund, V., Jägmftstare, Ume&, Sverige.
426

Suomen Metsänhoitoyhdistys

lähettää julkaisansa seuraaville virastoille, seuroille ja aikakaus-

kirjain toimituksille.

Aas Norges LAndbrugsheiskole, Norige.

Berlin Zeitschrift für Forst und Jagdwesen, Tyskland.

Evo Evon metsftopisto.

.Tapio. seura.
Frankfurt am Main Allgemeine Forst- und Jagdzeitung, Tyskland.
Hamina LAntisen-Viipnrin Iftänin maanviljelysseQra.

Helsinki Geologinen toimisto.

Helsingin Sanomat

Hafvudstadsbladet.

Kasvitieteellinen mnseo.

Keis. Senaatin maanviljelystoimituskunta Senaatin talo.
> > kamaritoimituskunta, Senaatin talo.

Luonnon Ystftvä.

Metsäballitus, Lftnsi Henrikinkatu 14.

Maanvi 1 jelyshalli tus.

Maamies, Vilhonkata 6.

Maantieteellinen yhdistys.

Nya Pressen.

Nylands & Tavastebus läns Landtbrukssällskap Korkea-
vuorenkatu 25.

Pellervo seura, Nikolainkatu 13.

Suonialaisen kirjallisauden seura.

Suomen Suoviljelysyhdistys.

Suomen maantieteellinen yhdistys.

239

Hämeenlinna
Joensuu
Jyväskylä
Kristiania

Köbenliavn

Helsinici Societas pro fanna et flora fennica.

Svenska LitteratnreäUskapet.

Saomen Maamittari-Yhdist. aikakauskirja, Liisankatu 14.

Suomen Metsftstyslehti.

TeollisaushallitQS.

Uudenmaan läänin maanvlljelysaeura, Vladimirink. 31.

Uusi Suometar.

Ylioppilas-kirjasto.

Yliopiston kiijasto.

YhteisknntatalondellijDen aikakauakirja.

Hämeen laänin maanvlljelysseura.

Pohjois-Karjalan maanviljelyssenra.

Eeski-Saomen maanviljelyaseara.

Det Dorske Skogselskab, Prinsensgade 26 B. Norige.

Landbrugsdepartementeta Skogkontor, Norige.

Dansk Skoyforening, Danmark.

Forstlig Diskassionsforening, Danmark (Hellerup Forst-
cand P. H. Barfoed).

Kommissionen for de forstlige Forsegsyaesen, Danmark.

Kajaanin kihlakunnan maanvlljelysseura.

Kuopion laanin »

Ita Hämeen »

Mastialan maanviljelysopisto.

Forstwissenschaftliches Gentralblatt.

Naturwissenschaftliche Zeitschrift für Land- und Forst-
wissenschaft.

MoCKOBCKitt CeJIbCKOXOBfläCTBeHBUfi IlHCTHTyTl>.

Mikkelin lättnin maanvlljelysseura.
Nikoiainkaupunki Waasan laanin >

österbottens svenska LandtbrukssäUskap.
Oulu Oulun läänin Talousseura.

Fori Satakunnan maanvlljelysseura.

SoiiefteA Foreningen för skogsv&rd 1 Norrland, Sverige.

Ct. neT6p6fpn Jüchob 0($meeTBo. MHHHCTepcTBO BeuMex^MW u locy-

AapcTBeHHuxi> BMyn(eeTBi>.

Statens Skogsförsöksanstalt.

Föreningen för Skogsv&rd. Mälartorget 15. 4 tr. Sverige.

Kungl. Dom änsty reisen.

Ita-Karjalan maanviljelyssenra.

Keis. Suomen Talousseura.

liounais- Suomen maanvlljelysseura.

Kajaani

Kuopio

Uliti

Muatiaia

HQnolieii

MocKBa
Mikkeii

Stooklioim

Sortavaia
Turku

240

Tornio Perfi-Pohjolan maanyiljelysseara.

Upsala Universitets biblioteket, Sverige.

Washington United States Departement of Agriculture, Division of

Forestry.
Wilpuri Wiiparin Iftänin maanvüjelysseura.

Det danske Hedeaelskab, Danmark.
491

Ell monströB grau frän Sanrij&rv

Metsätalouden järjesteiytapa Badenin suurherttua-

kunnassa ja sen uudistaminen.

Vilkas uudistustyö metsätalouden järjestelyn alalla on
viime aikoina ollut käymässä KeskiEuropan maissa. Useissa
valtioissa, kutan SachsenMssa, Itävallassa ja Hessen'issä oval
uudet metsätalouden järjestelyä koskevat ohjesäännöt astuneet
voimaan, toisissa taasen, missä vanhat ohjesäännöt vielä ovat
käytännössä, tehdään innokkaita ponnistuksia ammattimies*
ten puolelta niiden uudistamiseksi. Tällaisia valtioita ovat
esim. Preussen ja Baden.

Ne aatteet, joita metsätalouden järjestelyyn pyritään
sovelluttamaan, ovat saaneet alkunsa metsäpolitiikan ja met-
sänhoidon alalla. Edellisessä on yleensä päässyt voittoon se
käsityskanta, että valtiokin on oikeutettu, jopa velvollinen
metsätaloudessaan seuraamaan rahallisesti edullisinta hoito-
tapaa. Metsänhoito puolestaan vaatii suurempaa vapautta
metsänhoitajalle, vapautumista siitä ikeestä, jonka alla se tähän
päivään saakka monastikin vanhanaikaisen jäykän jakotavan
pakoittamana on saanut kärsiä.

Vanhat ja syvälle juurtuneet käsitteet, joita ilman ei
ennen luultu voitavan metsänjakoa ajatellakaan, saavat nyt yhä
enemmän väistyä syrjään. Jo kauan sitte on luovuttu n. k.
perioodijaosta, hakkuun sijoittaraisesta yhteen määrättyyn suu-
rempaan alaan. Nyt tahdotaan myöskin luopua vuotuisen kes-
täväisyyden vaatimuksesta, siinä tapauksessa että tätä ei voitaisi
ilman suuria rahallisia tai metsänhoidollisia uhrauksia tävttää.
Kiertoaika käsite vanhassa merkityksessään katoaa, kun jokai-

seile metsikölle erikseen rnäärätään rahallisesti ja boidan-
noUisesti edullisin bakkausikä. Ja lopuksi, tuo vanba ibanne
— normaalimetsä — ei enää saa käytännöllisten nykyajan
lasten kannatusta.

Nämät yleiset periaatteet kuvastuvat selvästi niissä pon-
sissa, joita kesällä v. 1907 pidetyssä Wienin metsäkongres-
sissa esitettiin saaden yleistä kannatusta osanottajien puolelta.
Niinpä lausui ranskalainen Ch. de Gail:

I. Metsänboitomies, jonka toimitettavana on metsän-
jako tabi revisioni, älköön edeltäkäsin muodostako itselleen
määrättyä ajatusta sopivimmasta jakotavasta.

II. Ainoastaan mitä tarkin paikallinen jaettavan met-
sän tutkiminen olkoon määräävänä jakotapaa valittaessa.

III. Jos metsän entinen jako on osottautunut tarkoi-
tustaan vastaavaksi, älköön sitä muutettako, sillä pysyväisyys
on tärkeä ebto metsätaloudessa.

IV. Ylipäänsä on järjestelyltä vaadittava, että se suo
vapautta hoitaa kutakin metsikköä tämän metsänhoidoUisten
vaatimusten mukaisesti sekä bakata metsikkö sille suotuisim-
malla betkellä.

Itävaltalainen A. v, Guttenberg:

I. Metsätaloudessa on, kuten kaikessa muussakin talou-
dessa raballista tulosta arvosteltava talouteen kiinnitettyjä
pääomia sekä sen tuottamaa tuloa toisiinsa vertaamalla.
Kannattavaisuusperiaatteen täytyy myöskin metsätaloudessa
olla talouden järjestelyn määräävänä perusteena.

II. Metsätalouden järjestelyn tebtävänä on saattaa jär-
jestävän metsän ja maan käyttäminen mitä suotuisimmalle
kannalle sekä järjestää koko metsätalous siten, että suurim-
man mabdoUisen vuositulon obella saadaan vastaava korko
maaban ja puuvarastoon kiinnitetyille pääomille.

III. Edellämainittuja periaatteita enin vastaava metsän-
jakotapa on se, joka sallii mabdoUisimman vapaan metsikkö-
talouden.

IV. Taloussuunnitelmaa laadittaessa tulee etupäässä
ottaa huomioon todelliset metsäolot puulajiin, metsikkömuo-
toihin ja ikäluokkien jaoitukseen nähden, jotavastoin vastai-
sen n. k. normaal itilan saavuttamisella on toisarvoinen
merkitys.

Badenin suurherttuakunnan metsäolot ovat maan pie-
nuudesta huolimatta sangen vaihtelevia, niinhyvin aseman ja
luonnonsuhteiden, hoitotavan ja puulajin suhteen, kuin myös-
kin omistusoikeuteen nähden. Valtion metsänhoitolaitoksen
alaisina ovat, paitsi valtion omat metsät (Domänen-waldun-
gen), joita on hiukan yli 100,000 hehtaaria, myöskin kunnan-
metsät (Gemeindewaldungen), laajuudeltaan noin 250,000 heh-
taaria sekä erinäisille yhdyskunnille kuuiavat metsät (Stif-
tungs und Körperschaftswaldungen) noin 20,000 hehtaaria.
Luonnonsuhteiden puolesta eroavat Schwarzwaldin ja Oden-
waldin metsäseudut tuntuvasti Rhen'in ja sen sivujokien
laaksoissa sijaitsevista metsistä. Pääpuulajin, kuusen, ohella
esiintyy metsissä runsaasti hopeakuusta, vähemmän mäntyä
ja lehtikuusta, sekä sekapuuna lehtipuita, etenkin pyökkiä.
Hoitotapa on suuresti vaihteleva, harsinnan ja lohkoharsin-
nan ohella harjoitetaan lohkohakkausta, laaksoissa myöskin
paikotellen matalan ja keskimetsän hoitoa (Nieder- und Mit-
telwaldbetrieb).

Tämä vaihteleva metsäluonne lieneekin pelastanut Ba-
den'in pitempää aikaa joutumasta minkään kaavamaisesti jäy-
kän metsänjakotavan uhriksi. Ensimmäinen metsätalouden
järjestelyä koskeva ohjesääntö, v:lta 1836, tosin määräsi mas-
saan perustuvan jakomenettelyn (Massenfachwerk), jonka mu-
kaan hakkaussuunnitelma koko seuraavaksi kiertoajaksi laa-

dittiin^). Mutta tämä järjestys ei ollut pitkäaikainea. Kud
kymmenen vuoden kuluttua ensiminäisiin revisioneihin ryh-
dyttiin, buomattiin tarpeelliseksi laatia uudet hoitosuunnitel-
mal taaskin koko kiertoajaksi. Tällöin määrättiin hakkaus-
suunnitelmiin merkittäviksi myöskin hakkausalat, joten siis
tavallaan siirryttiin n. k. kombineerattuun, massaan ja alaan
perustuvaan jakotapaan.

Pian buomattiin tuo yksityiskohtainen koko kiertoaikaa
käsittävä hakkaussuuDDitelma tarkoitustaan vastaamattomaksi,
ja määrättiin hakkauslaskut tehtäviksi ainoastaan seuraavaksi
10 vuoden revisionikaudeksi. Eikä viipynyt pitkää aikaa,
ennenkuin koko jakotapa hyljättiin. V. 1849 ilmestyi nimit-
täin uusi ohjesääntö, joka luopuen määrätystä jakotavasta
sääsi, että metsänarvostelijan tuli tarkasti tutustumalla jaet-
tavan metsäseudun paikallisiin oloihin, metsikköjen tilaan,
lisäkasvuun, metsänhoidoliisesti tarpeellisiin toimenpiteisiin j.
n. e. sekä käyttämällä näin saatuja perusteita ynnä muita
mahdollisia apukeinoja, joita »tiede ja kokemus» tarjoavat,
määrätä vuotuinen hakkausmäärä lähinnä seuraavalle 10 vuo-
delle oman parhaan taitonsa ja tuntonsa mukaisesti, kuiten-
kin siten, että tuo arvioitu hakkausmäärä tuli käsittämään
lähimiten normaalisen alan metsämaata.

Täten oli siis siirrytty täydeiliseen vapauteen jakotavan
valitsemisessa. Mutta aika ei /ielä silloin liene ollut kypsy-
nyt tuota vapautta oikein käyttämään, koskapa ikäviä ereb-
dyksiä ei voitu välttää. Pinta-alaan perustuva kontroUi tosin
oli olemassa, mutta tälle ei voitu varsinkaan luonnonsiemen-
nys- ja barsintametsissä suurta merkitystä antaa. Kun sitä-
paitsi kunnat yleensä olivat taipuvaisia valittamaan määrät-
tyjen bakkauserien pienuutta, oltiin pakoitettuja auktoriteetin
ylläpitämiseksi hakemaan hakkausmäärän tueksi kouraantun-

*) Fr. Krutina: Die Gemeindc-Forsverwaltung im Gross-
herzo|{thum Baden. Karlsruhe 1874.

tuvampia perusteita kuin yksityisen taksaattorin mielipiteet,
ja tämänkin takia ryhdyttiin taasen yksityiskohtaisempia mää-
räyksiä laatimaan.

Vuosien kaluessa oltiin oltu tilaisuudessa käytännössä
koettelemaan mitä erilaisimpia jakotapoja sekä vertaamaan
niiden antamia tuloksia toisÜDsa. Kun pinta- ja massameto-
deista oli saatu huonoja tuloksia, kääDtyi huomio n. k. kaava-
metodeihin, joista Carl Heyerin, itävaltalaiseen kamerali-
taksaan perustuvaa menettelytapaa pidettiin paraiten tarkoi-
tustaan vastaavana taipuvaisuuteen ja tarkkuuteen nähden.
Tämän menettelytavan, tosin jonkunverran muutetussa muo-
dossa, asettaa v. 1869 annettu ohjesääntö jakotavan penis
taksi ßadenissa.^)

Tärnä ohjesääntö on sittemmin oUut voimassa tähän
päivään saakka, eli lähes 40 vuotta. Selityksiä ja muutok-
sia on kuitenkin aikojen kuluessa virastoUisten kirjeiden
muodossa tehty. Niinpä viimeksi v. 1907 annetut ohjeet
poikkeavat parissa kohden periaatteellisesti alkuperäisestä
ohjesäännöstä. ^)

Vuonna 1888 oli saia vuotta kulunut itävaltalaisen ka-
meralitaksan synnystä. Tämä seikka teki mainitun sekä siitä
johtuneen Carl Heyer'in jakomenettelyn taaskin vähäksi aikaa
julkisen huomion esineeksi. Arvostelu yleensä ei oUut suo-
siollinen. Mutta vielä ankaramman arvostelun sai vähän
myöhemmin osakseen Badenissa käytäntöön otettu modifika-
tioni Heyer'in tavasta silloisen Karlsruhen professorin End-
res'm puolelta. '"*) Hänen kirjoituksensa nostivat kiihkeän po-

') Dienstanweisung über Forstein rieh tun g in den Domänen-,
Gemeinde- und Körperschaftswaldungen des Grossherzogthums
Baden. Karlsruhe den 19 Juni 1869.

^) Die Erneuerung der Hinrichtung in den Domänen , Ge-
meinde- und Körperschaftswaldungen im Jahre 1907 betreffend.
Karlsruhe. Forst- und Domänendirektion. 3 April 1907 n:o 5730.

®) Endres: Die C. Heyer'sche Waldertragsregelung und das
Badische Forsteinrichtungsverfahren. Mündener forstl. Hefte 1898.

lemiikin Endr^s'in ja parin hänen ammättitoverinsa Schu-
berg'in ja Krutina'n^ välille^), joista viimeinainittu kuului
1869 vuoden ohjesäännön laatijoihin sekä kauvan oli johta-
vana henkilönä Badenin metsätalouden järjestelyssä. Viime-
mainittujen vastaväitteet eivät kuitenkaan kyenneet todista-
maan tehtyjä muistutuksia aiheettomiksi.

Badenin metsätalouden järjestelyn nykyistä tilaa valai-
see lisäksi selvästi Badenin metsänhoitoyhdistyksen viime
kesänä pidetyn vuosikokouksen pöytäkirja'), jossa kokouk-
sessa uudistuskysymys otettiiin keskustelun alaiseksi. Alus-
tajana esiintyi Karlsruhen professori Udo Müller. Keskus-
telussa lausutuista mielipiteistä teen alempana selkoa.

Käännyn ensin lyhyesti esittämään voimassa olevan
ohjesäännön sisällystä:

Kun varsinainen metsänjako iohkoihin ja osästoihin jo
edellisissä järjestelyissä on koko maan metsissä suoritettu
tuiee varsinainen uudestajako ainoastaan aniharvoissa tapauk-
sissa kysymykseen. Ohjesääntö pitääkin sentähden silmäliä
etupäässä hoitosuunnitelman uudistuksia eli n. k. revisioneja.
Missä nämä määräykset kaipaavai täydennystä, antaa metsä-
hallitus tarkemmat ohjeet. Metsähallitus määrää myöskin
joka kevät missä hoitoalueissa revisioni toimitetaan sekä re-
visionin toimittajan.

Revisionin toimeenpanijoina ovat:

a) Hoitoalueen metsänhoitaja, jonka etupäässä tulee
olla määräävänä yleisiä metsänhoitotoimenpiteitä koskevissa
asioissa.^) Metsänhoitajan tulee myös ennen revisionin alkua

') Forstwissenschaftliches Centralblatt ja Allgemeine Forst-
u. Jagdzeitung 1894.

0 Bericht über die 49 Versammlung des Badischen Forst-
Vereins zu Mannheim am 9, 10 und 11 Juni 1907: »Der heulige
Stand der Forslein rieht ungsf rage und das in Baden übliche Forsl-
einrichtungsverfahren.

') Tästä löylyy lisäksi erityinen raäärays Huhtikuun 9 p:ltä
1872 n:o 6273.

toimittaa valmistavat työt, kuten rajalinjojen ja jakolinjojen
aukaisemisen y. m. s. ^)

b) Erityinen metsähallituksen määräämä metsänhoito-
mies, taksaattori, joka voi olla jonkun toisen hoitoalueen
metsänhoitaja, mutta joksi tavallisesti määrätääu nuorempia
metsänhoitomiehiä. Taksaattorin tehtävänä od yarsinainen
arvioimistyö sekä hakkauslaskelmien ja karttaselityksen laa-
timinen.

Taksaattorille apulaiseksi voidaan sitäpaitsi määrätä
nuorimpien metsänhoitomiesten joukosta harfottelija, jonka
tulee, samalla kun avustaa töissä, myöskin saada opastusta
taksaattorilta kaikissa jakoa koskevissa tehtävissä. ')

Hoitoalueen metsänhoitaja ei saa työstään mitään eri-
tyistä palkkiota — Jos hSn taasen määrätään taksaattoriksi
toiseen hoitoalueeseen, maksetaan hänelte matka- ja ylläpito-
kQstannukset sekä raäärätty summa kirjoitustarpeisiin.

Valmistavana työnä on hoitoalueen metsänhoitajan laa-
dittava pinta-alaluettelo osastottain, sekä yhteenveto kuluneen
revisionikauden taloustuloksista erityisen kaavakkeen mukaan.
Taksaattori tarkastaa nämät sekä todistaa ne oikeiksi.

Taksaattori toimittaa metsässä arvioimistyön, seuraavia
seikkoja silmällä pitäen:

1. Onko metsänjako tarkoitustaan vastaava, vai kai-
paako se muutosta.

2. Onko yleinen luonnonsuhteiden selitys oikea.
H. Onko metsikköjen selitys oikea.

4. Onko puumäärän arvioiminen ollut oikea.

5. Onko lisäkasvu oikein arvioitu.

6. Millaisia seurauksia on viime revisionikauden talous
tuottanut.

') Metsäh. kirjelmä huhtik. 3 p.itä 1907 § 4 ja § 5.

') Kesällä V. 1907 oli määrätty 10 henkilöä toimittamaan
revisioneja 27 eri hoitoalueessa. Jokaiselle oli myöskin apulai-
nen määrätty.

7. Ovatko arvioidut hakkausmäärät olleet yhtäpitavät
todellisten kanssa.

8. Onko viime revisionin määräyksiä tarkasti seurattu,
vai ollaanko oltu pakoitettuja niistä poikkeamaan.

9. Millainen metsän nykyinen tila on.

10. Mitä talousperiaatteita vastaisuudessa on seurattava.

11. Mitkä hakkuut y. m, metsänhoidoUiset työt lähim-
pänä revisionikautena ovat tarpeeliisia.

Muistiinpanot järiestetään erityisten kaavakkeiden mu-
kaan.

Muutoksia osastojakoon toimittaa taksaattori ainoastaan
silloin kun sellaiset ovat välttämättömän tarpeeliisia ja on
hänen joka tapauksessa siihen erityinen lupa metsähallituk-
selta hankittava. Samaten on maanmittaus- ja kartoittamis-
töiden toimittaminen ilman erityistä lupaa kielletty.

Luvalliset muutokset koskevat siis ainoastaan metsän
arvioimista, metsänhoidoUisia toimenpiteitä sekä hakkaus-
määrän laskemista. Uusia metsikön rajoja on myös sallittu
karttoihin keveällä iyijykynä-viivalla piirtää.

Puumäärän aroioiminen tapahluu hakkauksen alai-
sina olevissa, sekä ensi revisionikaudella hakattaviksi tule-
vissa metsiköissä rungottain mittaamalla. Epäsäännöllisissä
metsiköissä lasketaan koko metsikkö, säännöllisissä otetaan
sopivia koealoja. Nuoremmat metsiköt arvosteliaan joko koe-
aloilla, kasvitaulujen avuUa tahi silmämäärällä. ^)

Säännöllisimpien koealojen tulokset sekä myöskin saa-
dut hakkausmäärät säännöllisistä metsiköistä, kerätään eri-
tyiseen kaavakkeeseen tilaston hankkimiseksi paikallisia lisä-
kasvutauluja varten.

Lisäkasvun arvioimisessa eroitetaan normaali ja todei-
linen (juokseva) lisäkasvu. Normaalisella lisäkasvulla ymmär-

*) Viimemainittu säädös on rauutettu metsäh. kirjeessä huh-
tik. 3 p.itä 1907 (ktso alempana).

retään tyydyttävän tiheän, hoidetun metsikön keskimääräistä
lisäkdSDua hakkuuyällä.

Todellinen lisäkasvu on metsikön aroioitu juokseoa
Usakasvu ensi 10 vuotena.

Perusteena lisäkasvun määräämisessä pidetään ka3vu-
tauluja ja omaa, tehtyjen lisäkasvututkimuksien nojalla saa-
vutettaa kokemusta. Metsikön ikä on mahdollisimmao tar-
kasti mäarättäyä.

Yksityisten siemenpuiden lisäkasvu mainitaan prosen-
teissa.

Kun taksaattori on uikotyöt päättänyt, ilmoittaa hän
siitä metsähaliitukselle, joka lähettää yhden jäsenistään pai-
kalle toimittamaan tarkastuksen. Vasta tämän jälkeen saa-
daan varsinaiset sisätyöt alottaa.

Hakkdusmäärän laskeminen : Hakkausmäürän perus-
teena on nykyinen lisäkasvu (juokseva).

Enemmän, kuin nykyinen lisfikasvu, hakataan silloin
kuin metsän puuvarasto on normaalivarastoa suurempi, oä-
hemmän taasen päinvastaisessa tapauksessa. Jota pikemmin
hakkuuta supistamalla tässä tapauksessa normaalivarasto voi-
daan saavuttaa, sitä parempi, missään tapauksessa ei tasoi-
tusaika saa olla kiertoaikaa pitempi.

Normaalivarasto lasketaan kaavalla

tahi sanoin : kertomalla kaikkien metsikköjen keskimääräinen
normaalinen lisäkasvu puolella kiertoajalla. *)

»Mikäli mahdoUista huomioonottaen näitä perusteita
määrätään hakkausmäärä kussakin tapauksess«i paikan met-
sänhoidoUisten olojen sekä metsänomistajan tarpeen mukai-
sesti, jolloin on myöskin huomattava kuinka arveluttava, var-

') Mitä perusteita kiertoaikaa määrättäessä on käytettävä,
sitä ei ohjesdäntö mainitse.

sinkin kuntain ja yhteismetsissä hakkausmäärän sauri vaih-
telu eri vuosikymmeninä on, ja kuinka paljon too vaihtelu
voi metsätalouden järjestelyn arvoa vahingoittaa. Vähitellen
tapahtuva hakkuumäärän kohoaminen on jokaiselle meisän-
omistajalle toivottavampi kuin äkkinäinen kohoaminen, jota
taasen täytyy seurata vastaava metsänkäytöo rajoittaminen,
tabi päinvastoin. Lisäksi on otettava huomioon että melkein
jokaisena yuosikymmenenä odottamattomat tapaukset ja tar-
peet tekevät myöskin ylimääräisiä hakkauksia tarpeellisiksi
ja että siten ollaan usein pakoilettuja toimittamaan vahvis-
tettua määräa suurempi hakkuu, jonka tahden tästäkin syystä
aina on epäilyttävissä tapauksissa hakkausmäärä kernaaromin
määrättävä liian pieneksi kuin liian suureksi.9

»Täten määrättyyn päähakkausmäärään on lisättäväar-
vioimisen perusteella määrätyt sivuhakkaukset sekä näin
saatu yhteismäärä siten tasoitettava, että vuotuinen hakkaus-
määrä voidaan lausua kokonaisilla luvuilla.»

Jos edeilisellä revisionikaudella on toimitettu ylimääräi-
siä päähakkauksia tahi säästöjä^ saadaan vastaavat säästöt
tahi hakkuut seuraavana revisionikautena toimittaa ilman
että niiden annetaan edellämainittuihin varsinaisiin laskuihin
vaikuttaa.

Jakoasiakirjoihin kuuluvat :

A. Yleinen kertomus.

B. Yksityiskohtainen selitys.

C. Taloussuunnitelnia ensi 10 vuodeksi, sekä erikois-
tapauksissa.

D. Maanpeitfeen käyttämisehdotus.

Työt suoritettuaan jättää taksaattori asiakirjat metsä-
hallitukseen, joka ne tarkastettuaan lähettää hoitoalueen met-
sänhoitajalle lausunnon antamista varten. MahdolUset eri-
mielisyydet ratkaisee metsähallitus koUegiaalisessa istunnossa,
jonka jälkeen se hoitosuunnitelman yahvistaa seurattavaksi.

Yleinen kertomus voidaan revisioneissa tehdä iyhyeksi,
syystä, että kussakin hoitoalueessa on metsänhoitajan pidet-
tävä statistiikkaa varten erityistä kirjaa, johon seikkaperäi-
semmät tiedot metsäalaeesta merkitään, kuten historiikka,
pinta-alan vaihtelut, topograafinen selitys, talouskertomus,
menekkisuhteet, metsän suoja, iulot metsistä sekä puumäärän
että rahallisen tu Ion mukaan. Jokaisen revisionin ohessa tämä
kirja tarkastetaan ja täydennetään.

Painavin Badenin jakotapaa vastaan tehty muistutus on
se, josta, kuten jo mainittiin, Endres ensimäisenä huomautti.
nimittäin, että jakotapa hakkausmäärän laskemisessa tekee
Heyerin alkuperäisestä tavasta poikkeuksen, joka aiheuttaa
periaatteellisia virheitä koko jakotavan perusteihin.

Kuten tunnettu perustuu Carl Heyerin hakkausiaskelma

kaavaan

., , Vw— Vn

jossa kaavassa wZ merkitsee metsikköjen todellista keski-
määräistä lisäkasvua hakkausijässä, Vw sitä varastoa, joka
saadaan kertomalla jokaisen metsikön irZ^ metsikön ijällä
ja pinta-alalla, ja Vn normaalivarastoa, joka lasketaan kaa-

valla Vh == r?^ X — s^l^ä vihdoin a sitä aikaa, jonka ku-

luessa normaalivarasto aiotaan saavuttaa.

Mitä Heyerin menettelyn käytännöllisistä vaikeuksista
sanottaneekin, on sen teoreettinen perusta kuitenkin oikea.
Sen käyttäminen ei ainoastaan vie normaalivaraston saavut-
tamiseen, vaan myöskin johtaa normaaliseen ikäluokkien jao-
tukseen, kuten Heyer itse, sekä hänen jälkeensä Clebsch on
todistanut. ')

0 Allg. Forst- u. JagdzeituDg 1868. Supplement VII B. 1 Heft.

Tosin normaalivarasto laskettuna edellämainituHa kaa
valla ei ole oikea, se kuD perustuu hakkuuijässä olevan nor-
maalisen metsikön keskimääräiseen lisäkasvuun, sekä olettaa
saman lisäkasvun olevan kaikilla ikäluokiila. Todellisnudessa
kuitenkin keskimääräinen lisäkasvu, kuten tiedämnie, on eri
ikäkausina erilainen, alussa pieni, sitten yhä kohoten ja vih-
doin maksimimäärän saavutettuaan laskeutuu vanheminalla
ijällä. Käyttääksemme tunnettua graafista vertausta, voimme

normaalivarastoa, joka on laskeltu kaavalla Vn = nz- X

u
2

Kuv. 1.

kuvata suorakulmaisella kolmioUa, jonka toinen kateetti on
kiertoaika u ja toinen nz, (= hakkausijässä olevan metsikön

puumäärä), kun taasen
normaalivarasto todelli-
suudessa on sen kuvion
pinta, jota kolmion hypo-
n/Z tenusan asemesta rajoittaa
metsän todellinen lisäkas-
vukäyrä, joka nuoruusai-
kana käyristyy ylöspäin
^ sekä vanhemmalla ijällä
enemmän vaakasuoraa
asentoa kohti.

Kysymyksen alai-
sella kaavalla laskettu normaalivarasto on siis ainoastaan niissä
aniharvoissa tapauksissa todellisen suuruinen, jolloin käyrän
rajoittama pinta lankeaa vanhemmalla ijällä yhtä paljon kolmion
pinnan ulkopuolelle kun nuoremmalla ijällä sen sisäpuolelle,
jotavastoin kaikissa muissa tapauksissa virhe syntyy siten, että
kaavalla laskettu varasto on todellista pienempi, kun kiertoaika
nuoruusaikaan verrattuna on pitkä, mutta todellista suurempi,
kun kiertoaika nuoruusaikaan katsoen on lyhyl. ')

») Verl. Schubergin tutkimuksia Forstw. Centralblatt 1888. S.
146 j. s.

Tämän virheen tiesi Heyer vallan hyvin, jonka tähden
hän myöskin toimittaa todeUisen vai^aston laskemisen satno-
Jen periaatteiden rnukaan poistaakseen siten virheen vaiku-
tuksen. Todellinen varasto saadaan nimittäin siten, että jo-
kaisen metsikon ikä ja pinta-ala kerrotaan sillä keskimääräi-
sellä iisäkasvulla, joka metsiköllä arvellaan olevan silioin,
kun se on saavuttanut sille hakkaussuunniielmassa määrätyn
hakkausijän. Näin saatu kunkin ikäluokän kuutiomäärä vas-
taa osaa tuosta äsken kuvaamastamrae kolmiosta, kun taasen
todellinen puumäärä vastaa osaa kasvukäyrän rajoittamasta
pinnasta. Laskussa käytetty puumäärä on siten nuorissa
metsiköissä todellista puumäärää suurempi, vanhemmissa taa-
sen todellista pienempi.

Heyerin tavassa ovat siis Vn ja Vw ainoastaan ajatel-
tuja suureita, joilla ei todellisuudessa ole vastinetta, mutta
jotka ovat samojen periaatteiden rnukaan laskettuja, ja joita
siia ilman virhettä voidaan vertaussuureina käyttää.

Samaa periaatetta silmällä pitäen lasketaan metsän to-
delliseksi lisäkasvuksi (wx), kaavaan kaikkien metsikköjen
yhteenlaskettu keskimääräinen lisäkasvu hakkausijässä, eikä
niiden nykyistä lisäkasvua.

Täten menettelemällä saa Heyer laskelmiensa pohjaksi
teoreettisesti oikean perusteen. Vaikeus on ainoastaan käy-
täntöön sovittamisessa. Sillä vaikeata täytyy olla varsinkin
nuorissa metsissä arvioida, kuinka suuri keskimääräinen lisä-
kasvu metsiköllä hakkausijässä tulee olemaan. Tässä on tur-
vauduttava yleisiin lisäkasvutauluihin, jotka nekin ovat hyvin
epävarmoja perusteita, varsinkin kun hyvinkin pieni virhe
arvioimisessa kasvaa kerrottuna metsikköjen ijällä ja pinta-
alalla äärettömän suureksi.

Luultavasti oli se näiden vaikeuksien pelko, joka v.
1869 pani Badenin viranomaiset muuttamaan ja mielestään
parantelemaan Heyerin menettelytapaa.

Badenin tavan miikaan asetetaan ensiksikin wZ:n sijalle
nykyinen juokseoa lisäkasvu, Tämä od tosin normaali-
metsässä yhtä suuri kuin kaikkien metsikköjen yhteenlaskettu
keskimääräinen lisäkasvu, motta nun pian kuin ikäluokkien
jaotus metsässä on epänormaali, eroaa edellinen viimemaini-
tasta siten, että se on jälkimäistä suurempi silloin kun nao-
ria nopeakasvuisia metsiköitä metsässä on normaalista määrää
enemmän, mutta pienempi silloin kun vanhemmat hitaammin
kasvavat metsiköt ovat vallitsevina. Badenin metsissä oyat
enimmäkseen vanhat metsiköt vallitsevina, joten siis wZ tu-
lee hakkauslaskelmaan liian pieneksi arvioiduksi. ^)

Normaalivarasto lasketaan samojen periaatteiden mu*
kaan kuin Heyerin menettelytavassa, jotavastoin todellisena
varastona pidetään metsikköjen nykyistä yhteenlasketiua
puumäävääy joka siis normaalitilassa vastaa ennen mainitse-
mani käyrän rajoittaman kuvion pintaa. Kun tätä verrataan
keskimääräisen lisäkasvun nojalla laskettuun normaalivaras-
toon (= kolmioon) tuUaan siten toisiinsa verranneeksi kahta
eri suuretta, jotka keskenään eivät ole verrannoUisia, ja
saadaan aivan virheellisiä tuloksia. Voi esimerkiksi tapahtua,
että metsälle, jonka puuvarasto on täysin normaalinen, saa-
daan kaavan avuUa laskettu normaalivarasto todellista suu-
remmaksi, ja tullaan siis siihen johtopäätökseen, että nor-
maalitilan saavuttamiseksi ollaan pakoitettuja — säästämään.

Yleensä siis Badenin hakkauslaskutapa näyttää johtavan
liian pieniin hakkausmääriin. Seurauksena täytyy olla, että
metsään kasaantuu suuri joukko vanhoja ikäluokkia, sekä
että näiden todellinen hakkuuikä tulee olemaan laskuissa
käytettyä kiertoaikaa korkeampi. Ölen itse Schwarzwaldin

*) Badenin metsähallituksen äskettftln julkaiseman statistii-
kan mukaan oli kunnanmetsissä v. 1862 lisäkasvu 4,8 m', v. 1908
4.5 m', joka verrattuna kasvutaulujen tuloksiin ei ole puoltakaan
normaalisesta.

karsintaseuduissa oUut tilaisuudessa näkemään, että metsissä,
joita hoitosuunnitelman mukaan hoidetaan 100 vuotseilakierto
ajalla, hakattujen ruDkojen keski-ikä on ollut yli 200 vuoUa ^)
Samaa todistaa Badenin viralÜDen statistiikkakin. Niinpä vv.
1876 — 88 oli metsien puuvarasto eDentynyt noin 16 %:lla,
mikä lisäys lyhyeen aikaan nähden on tavattoman nopea,
varsinkaan kuD metsät sitä ennen eivät suinkaan olleet haas-
katussa tilassa.^)

Mainittava kuitenkin od, ettei Badenin metsätalouden
järjestelyssä ylläesitettyä kaavaa suinkaan ole sokeasti seu-
rattu, vaan on, kuten ohjesäännössäkin sanotaan, myöskin
huomioonotettu metsän todellinen tiia, metsänomistajan tar-
peet y. m. asianhaarat. Eniten on hakkausmäärään kuiten-
kin vaikuttanut, kuten mainitsemassani metsänhoitoyhdistyk-
sen kokouksessa avonaisesti tunnustettiin, järjestelytöitä joh-
tavan metsähaüituksen jäsenen henkilökohtainen mielipide.
Lisäksi lausuu esim. metsänhoitaja Eberbach^:

»Lähemmin tarkastaessa huomaa, että hakkausmäärän
iaskeminen edellämainittujen periaatteiden nojalla on oUut
mahdoUista ainoastaan siten, että vuosien kuluessa on saatu
kokemukseen perustuvia keskiarvo-lukufa. Jonkunlainen sa-
naton sopimus metsätalouden järjestelyssä työskentelevien
henkilöiden välillä on ulkonaisesti voinut pysyttää harhaluu-
Ion, että on ollut helpoin asia maäilmassa työskennellä lisä-
kasvututkimuksien perusteella. >

Kun Badenin jakotavan teoreettista puolta koskevat muis-
tutukset vibdoinkin olivat virastopiireissä seivenneet, muutet-
tun jakotapa ennen mainituUa metsähallituksen kirjelmällä
huhtikuun 3 p:ltä 1907 Heyerin alkuperäisen tavan mukai-

0 Tästd siis quo kuuluisat Schwarzwaldin jättiläisrungot,
muka 100 ▼uotisella kiertoajalla kasvatettujal

') Beiträgen zur Statistik des Grossherzogthunis Baden 1S90.
^ Bericht s. 46.

seksi. ') Tällä muutoksella on kuitenkin aiDoastaan väliaikai-
nen merkitys, koska koko objesääntö aijotaan iäheisessä tu*
levaisuudessa uudistaa.

Muitakin muistutuksia Badenin jakotapaa vastaan teh-
tÜD mainitseraassani kokouksessa. Niinpä valitettiin (Eber-
bach) sitä, että pääpaino on pantu päähakkausmäärän mää-
räämiselle, jotavastoin sivuhakkaukset usein hyvinkin sum-
mittaisesti arvioidaan. Valtion metsissä saa metsäDhoitaja va-
paasti toimittaa sivuhakkauksia, ja on sattunut, että näiden
antaina puumäärä on noossut päähakkauksen puumäärää
suuremmaksi, jotavastoin kunnan metsissä toimitettaville yli-
määräisille sivuhakkauksille joka kerta on erityinen lupa
hankittava metsähallitukselta.

Sita *seikkaa, ettei kiertoajan perusteita oltu määrätty,
pidettiin suurena puutteena ohjesääunössä, samaten kuin sitä,
ettei siinä myöskään sisäliy määräyksiä hakkauy'ono/en si-
joittamisesta (Müller).

Sitävastoin esiintyi üirallisesta järjestämisestä sangen
eriäviä mielipiteitä. Kun toiset pitivät hoitoalueen metsän-
hoitajaa sopimattomana revisionia itse toimittamaan, koska
tarpeellista kontrollia ei täten voitu saada, esiintyivät toiset
taasen metsänhoitajan toimittaman revisionin puolustajina,
koska tämän kautta metsänhoitajalle annettiin suurempi initia-
tivivapaus. Esitettiin myöskin sitä kiusallista asemaa, johoa
taksaattori ja metsänhoitaja, kun mielipiteet sattuvat eriä-
mään, voivat joutua.

Mitä varsinaiseen uudistusehdotukseen tulee esiintuotiin
yleensä ne periaatteet, jotka kirjoitukseni alussa ölen mai-

*) Eroitus Heyerin tavan ja Badenin lavan välille jää kui-
tenkin siina suhteessa, että metsikon hakkausikä Badenissa arvioi-
daan summittaisesti, kun Heyer puolestaan laatii hakkaussuunoi-
telman koko kiertoajalle ja tastä saa kunkin metsikon hakkaus-
ijän.

ninnut. Useimmat kannattivat vapaan metsikkotalouden pe-
rustamista finanssisen kiertoajan pohjalle. Normaalimetsän
saavuttamiseD sijasta olisi etupäässä pyrittävä tasaiseen ikä-
luokkien jaotukseen nÜD hyvin harsinta- kuin lohkohakkauH-
metsissäkin.

Vanhempien mielipiteiden kannattajia ei luonnoUisesti
myöskään puuttunut. Mainitsemista ansaitsee myöskin met-
sänhoitaja Eberbach'in ebdotus Hundeshagen'in kaavameto-
din käytäntöön ottamisesta. ')

Mibinkään päätökseen asiassa ei kokous tuUut, jonka-
tähden voitanee odottaa kysymyksen jatkumista. Missä mää-
rin esiintuodut ehdotukset saavuttavat viranomaisten kaDna-
tusta, on vaikea edeltäkäsin arvata. Varmana voinee kui-
tenkin pitää, että kerran undistusten tielle astuttaa eivät ne
periaatteet kokonaan jää huomioon ottamatta, jotka metsä-
talouden järjestelyn alalla oval uuden ajan tunnussanaksi
tulleet, ja jotka sisältyvät lauseeseen: Suurin mahdoll inpn
kannattavaisuus suurimman vapauden ohella!

W. Lindholm.

*) Kuten tunnettua on HundeshageDin metodia verrattain
hyvällä menestyksellä käytetty Schweizin harsintametsissa.

Picea excelsa Link, lusus monstrosa London 1838.

Grenlös gran

(med en plansch).

Af skogvaktaren P. Kurki uppmärksamgjord pä en egen-
domligt formad gran, växande pä Kurkela hemmans mark i
Pyhäjärvi by af Saarijärvi socken, besökte undertecknad pa
höstsommaren detta är nämda stalle samt fann, att här före-
läg ett exemplar af den sällsynta abnorma granformen Pi-
cea excelsa lusus monstrosa.

Granen växer pä en mot SW sluttande, stärkt sten-
bunden krossgrusmark, bevuxen med Ijung, renlaf och mossa
samt nägot bläbärsris. Mon har för ca 35 är sedan härjats
af skogseld, hvarvid blott enstaka äldre tallar kvarblefvo i
brandskadadt tillständ. Sedan dess har en gles ungskog af
tall med svag inblandning af björk uppvuxit. Vid laggen af
denna mo ca 20 meter frän en med björk och gran be-
vuxen lägmo växer ofvannämda gran tämligen fri frän öfver-
skärmning af de omkr. 4 ä 5 meter höga omkringstäende
tallarna. Granen har, säsom af bifogade afbildning framgär,
tvänne toppar, hvilka skjutit i höjden tämligen lika, i det
att trädets höjd frän roten tili den kortare toppens spets är
134.5 cm och tili den längre 135.5 cm. Förgreningen börjar
vid 66.6 cm höjd frän roten. Den oförgrenade nedre delen af
stammen mäter säväl vid roten som strax nedanom för-
greningen 45. mm i omkrets. Trädets älder torde kunna

uppskattas tili 26 är. Förgreningen har skett för 12 är
sedan att döma af de rudimeDtära kvistkransarna, som äro
tydligt afsatta mellan toppärsskotten (se afbildningen). Un-
der dessa tolf är har höjdtillväxen hos de respektive topp-
skotten varierat pä följande satt räknadt frän förgreningens
inträdande:

Den lADgre toppen Den kortare toppen

21,5 cm
5,0

5,5

4,0
2,5

4,5

7,5

3,0
8,0
3.0
2,5

1,0

Trädet har under de nio sista ären harren pä stammen
kvarsittande, dock sälunda, att k de äldre ärsskotten barr-
beklädnaden är luckig. Barrens längd är under denna tid
oförändrad 18 mm. Schröter*) angifver att hos det exemplar
som finnes & Isola Bella och Ursprungligen bärstammar frän
Euganeiska falten barrens längd varierar mellan 22 och 34
mm. För jämförelse mä anföras att barrens längd hos en
undertryckt men annars normalt vuxen gran frän samma
mo, dar den grenlösa granen växer, utgör 10 mm samt att
hos en fritt vuxen gran frän samma Standort de frodigast
utvecklade harren matte i längd 16 mm. Barren äro spiral-
ställda och visa den egendomligheten, att medan spiralen pä

\t 1896

17,0 cm

» 1897

12,0 »

» 1898

4,0 '

» 1899

1,0 .

> 1900

2,0 .

> 1901

10,0 >

» 1902

9,0 .

» 1903

6,0 >

» 1904

1,0 .

. 1905

1,0 .

> 1906

1,0 .

> 1907

5,0 ^

') C. Schröter: Ueber die Vielgestaltigkeit der Fichte. Zü-
rich 1898.

den kortare toppen löper medsols, denna pä den längre top-
pen g&r motsols. Detta fenomen iakttages särskildt tydligt
pä de plana sista ärsskottens toppar.

Aiigäende denna »spielart» af gran säger C. Schröter (b.
c.) i sin sammanställning af kända varieteter hos granen
följande: »Hier hat die Knospen Verkümmerung das Maxi-
mum erreicht. Die ganze Pflanze stellt einen vollkommen
astlosen Spiess ohne irgend welche Verzweigung vor, der
an Stelle der Astquirle nur eine verdickte Stelle trägt. > En-
ligt samma författare uppmärksammades för första gangen
denna »Spielart» af London är 1838 i en trädgärd i Chiswich.
Sedan dess hafva anträffats fyra vildt växande exemplar pä
Euganeiska falten i Italien, ett exemplar i Baden vid Stockach,
ett exemplar i Westphalen, ett exemplar vid Ausbach i Mit-
telfranken, ett exemplar i Böhmen ä godset Zinkau samt
kultiverade exemplar i Mariabrunn vid Wien. Af dessa hafva
dock mänga gätt ut, sä att säsom kända nu lefvande blott torde
kunna anföras 5 ä 6 exemplar, hvartill nu komme detta frän
finsk fyndort.

Äänekoski i Oktober 1907.

E. T. Nyholni,

Hietikoitten luonne ja niitten metsittäminen.

Toiami m«.

Männyn istuttaminen hietikkomaiile.

(Jatkoa Saomen Metsänh.yhdist Julkaisuista.
Nidc XXIV, V. 2 vuod. 1907.)

Alkulauseen asemesta.

Harjkovin maatalousopiston yhteydessä olevalla maan-
viljelystilalla harjoitetaan etupäässä peltoviljelystä ja karjan-
hoitoa; mutta samalla kiinnitetään myös huomiota muihin
toisarvoisiin taloushaaroihiD, kuten: ryytimaan-, puutarhan- ja
metsänhoitoon y. m. Kun maatalousopiston oppilaat kevään,
kesän ja syksyn kuluessa kaikkiaan tekevät 8,000 — 9,000
päivätyötä eri taloushaarojen aloilla, käytetään niistä noin
1,000 päivätyötä metsänhoitoon ja metsänkasvattamiseen.
Toisarvoisiksi katsotut taloudenhaarat, niiden joukossa myös
metsänhoito, eivät ensinkään ole jätetyt syrjäasioiksi, eikä
maanviljelijöille suinkaan ole joutavaa tuntea keinotekoista
metsänkasvattamista. Varsinkaan se ei ole joutavaa Harj-
kovin ja sen viereisissä lääneissä, joissa metsäntuotteet ovat
kallishintaisia ja maatiloilla löytyy maanviljelykseen kelpaa-
mattomia tiluksia. Ja milläpä maatilalla ei löytyisi viljelyk-
seile kelpaamattomia tahi huononlaatuisia tiluksia? Toisin
sanoin, millä maatilalla ei ole lento- eli juoksuhietikoita, tahi

Jo sähen aikaan kun maata ostettiin tilalle, nimittäin
vuosina 1847 -—48, kehoitti silloinen valtiontilojen ministeri
kreivi Kiselew, sitomaan kaikki hietikot kanga»pajuilla (Sa-
lix acutifoltajf jotta niitä jälemmin voitaisiin metsittää man-
nyllä. Mutta vuonna 1883, siis 85 vuotta Ulan perusta-
misen jälkeen, oli ainoastaan osa tästä ohjeimasta suori-
tettu; ja kuitenkin onnistuivat juuri ensimmäisinä vuosina
toimitetut pajun istutukset sangen hyvin, joten juoksuhieti-
koitten liikkuminen asettui; kangaspajukon muuttaniinen mänty-
metsäksi kävi sitävastoin vitkallisesti eikä onnistunut ensi
aikoina.

Kertomus ensimäisistä männynviljelyksistä Harjkovin ii-
lalla on lyhyesti seuraava.

Vuosina 1851 — 55 (lljinskin ollessa johtajana) istutettiin
5 desjatman alalle taimia (3—4 vuotisia), joita oli hankittu
läheisestä kruunun hoitoalueesta. Silloin ei oUut vieiä pe-
rustettu erityisiä taimilavoja ja istukastarhoja männyntainnien
kasvattamista varten, vaan käytettiin nopeasti kasvavia tai-
mia, joita saatiin maksutta kruunun mäntymetsistä. Nämät
maksuttomat taimet kävivät kuitenkin sangen kalliiksi mo-
nesta syystä:

l:ksi olivat ne kuljetettavat pitkän matkan päästä (mel-
kein 50 virstaa);

2:ksi oli niitten nostaminen karheasta maasta vaikeata
ja hidasta;

3:ksi vahingoittui tässä työssä usein taimien pääjuuret,
jota mänty ei siedä;

4:ksi oli varovaisestikin otetuilla taimilla, jotka olivat
kasvaneet varjossa ja karhealla, huonolla maalla, yleensä hei-
kot juuret ja havut;

5:ksi tällaiset taimet kuolivat enimmäkseen ensimäisenä
istutusvuotena ja nekin, jotka jäivät eloon kasvoivat 10:teen
vuoteen asti sangen hitaasti ja olivat ll:nä vuotena tuskin

1 sazhenin (= 2.13 m) pituiset 3 sazhenin (= 6.40 m) ^) ase-
mesta.

Ässken mainittujen seikkain vuoksi kävi maksuttomien
taimien istuttaminen nun kalliiksi, että se pian poisti met-
sänkasvattamisen halun. Tähän aikaan luopui kreivi Kiselew
ministerinvirasta ja nekin henkilöt poistuivat näyttämöltä,
jotka suorastaan saivat häneltä käskyjä hietikkojen metsittä-
misen suhteen, joten metsittämistyöt keskeytyivät joksikin
ajaksi. Tästä syystä tuli viidestä desjatinasta männynistutuk-
sia ainoastaan kahteen valttävä tiheys.

Vuoden 1856 jälkeen ja vuoteen 1867 asti, jolloin Be-
nike oli johtajana. ei toimitettu minkääniaisia hietikkojen
metsiitämistöitä, tai ainakaan ei niistä ole jälkiä näkyvissä.

SeDJälkeen, vuosina 1867 —1881, Jurjevitshin jobtajana
ollessa, tehtiin tavantakaisia yrityksiä männyn kasvattami-
seksi kylvämäilä: vuosittain kynnettiin ja karhittiin ^^2— 1^2
desjatinaa ja enemmänkin tilan hietikoita sekä kylvettiin joko
yksistääD männyn siemenillä tai yhdessä jonkun suviviljan,
esim. kauran, ohran tahi hirssin kanssa. Viljan ja nfiännyn
siemenen kylvössä käytettiin milloin hajakyivöä, milloin rivi-
kylvöä, mutta hyvää tulosta ei nähty. Männyn siemenet iti-
vät hyvin ainoastaan siinä tapauksessa, että heti kylvön
jälkeen tuli runsas sade, muussa tapauksessa nousi taimia
jotenkin harvaan.

Männynkylvöjen pääasiallisena vitsauksena Harjkovin lää-
nissä on tuuli ja kuumuus. Tuuli kuljettaa helposti hiek-
kaa paikasta toiseen ja kohottaa maasta nuoret männyn-
taimet.

Kuumuuden Harjkovin läänissä selittää seuraava taulu,
joka osoittaa kskimääräisen lämmön kesäkuukausina kello 1
päivällä Celsius'en lämpömittarin mukaan:

') Muist. 6,40 metrin keskimääräinen pituus 11 vuoliselle
männylle ei voine olla mahdollinen! Toimitus.

Toukokuussa
Kesäkuussa . .
Heinäkuussa . .
Elokuussa . •

1892

1893

1894

1895

1896

1897

1898

Keski -
niäärin

21.60
23.54
24.78
24.67

19.86
20.92
26.96
20.28

20.04

19.51

26.19
20.17

18.79

24.18
28.17
20.08

21.71

22.70
26.09

23.96

23.81

24.89

29.71

26.76

2368
23.86
25.68
22.22

21.88

22.80

26.78
22.58

Keskim kesällä

23.64

21.99

2148

22.79

23.62

26.29

23.81

23.87

Siis keskimääräinen lämpö on puolenpäivän aikana
heinäkuussa 26.78^ C. Mutta nämät liavainnot tehtiin meteo-
rologisella asemalla varjossa ja kahden metrin korkeudella
maanpinnasta. Auringossa kuumenee maanpinta melkoisesti
enemmän. Niinpä näytti C. lämpömittari kello 1 päivällä
esirn. vuonna 1895 (vanhaa lukua) seuraavasti:

NM.

fiOi

S
S

» ar

U1 CS'

Kello 1 päivällä

< _

9-3 3

CA O' o
so

•g DB a

o> p I

a P H

o c c

C Ö5 »

9r 'V

<%
S

Kello 1 päivällä

»2.

»I n3

o33

CA O* 3

D C H
i O C c
— •- "O a e

^. £2 B e * »

»«'S. gis
3 9»

O' g

') I

26.6
27.8
22.1
23.4
23.1

214

22 4
23.7
26.6
28.1
30.0
31.0
32.1
30.6
28.8
29.8

.30.8

Vallitseva

49,5
50.0
44 6
45.5
40.5
80.0
42.0
44.5
52.5
46.0
55.0
57.5

, 56..')
55.0
55.0
54.5

I 56.0

tuuii —

NV 4

NO 3

NV 3

5
6

20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31

33.8
35 0
24.5
27.2
34 0
357

4.9

34.0
24.0
26.6
30.6
30.5
24.5
111.«

57.0
59.0
46.0

62.0
55.0
58.5
58.0
30.0
47.5
51.5
46.0
24.0
21 0

3
5
6
3
2
2
8
10
8
4
5
4
4
9

Vhteensäl
Keskim. I

873.2
28.17

1,400.5
45.18

SV.

') Faksuilla nuineroilla merkittyinä päivinä satoi ja niitten
jälkeisinä päivinä aleni ilman ja maan lämpö jonkun verran.

Maanpinnan kuumentuessa enemmäD kuin 50" C. kel-
lastarat vuoden vanhojeDkin mänDyntaimien havut, senjäl-
keen käyvät ne tummaDniskeiksi ja knolevat. Kylvön jäl-
keen kasvaneissa taimissa kuivuvat moisessa kuumuudessa
ei ainoastaao havut vaan itse runkokin ja taimi kaatuu täy-
dellisesti sortuneena maaban.

Ilman pitkällisiä poutia ei kulu ainoatakaan vuotta Harj-
kovin seuduiila. Esim. vuosina 1892—1898 merkittiin aeu-
raayat TÜkon ajan ja sitä enemmän keetävät poudat:

{Vuosj I

Kuukausi ja päivät

—28 aib&a toukok

-28 • elok

1-22 = heinäk

p:stä kesäk. 16 p:äftn heinäk.
> huhlik. 5 • toukok.

-24 piään hein§h

: p:slä elok. 30 p:ääD syysk.
1-31 p:ään toukok. . . '. .
-23 > heinäk

p:stä toukok. 7 p:ädn kesäk.

-19 p-ään kesäk

-8 > heinäk

-26 • elok

-19 • kesäk. . .
-22 . elok

1-^

21. R

25.T »St. (

'Jl

19.fi

25.8

23.U

28.4

22-8

26.3

11*

14.«

19.8

32.1)

28.«

411

12.H

17.«

30.n

25.>

24.2

27.B

'2106

25.6.1

•20.1S

24.0K

2ft.oo

31 .»s

•^

21.M

2H.17

2Ü.K

24.Rii

lii

J8.«

21 j«

Milloin vaan kesäkuukausina saituii sateeton aika tiou-
see vuorokauden ke»kilämpö ja varsinkin lämpö piiolenpäivan
aikana ja maksimit tavattomasti. Ja nämät, lätnmön äärim-
mäisyydet eli kriitiiliset asteet, vaikiiUavatkin pääasiallisesti
motten kasvin menestymiseen tai epäonnistumiseen.

Niinmuoduin on mäntymeLsän kasvattamineii kylvämäliä
Harjkovin läänissä vaikea, melkeinpä mahdoton. Tästäßyystä

täytyy juoksuhietikoita Harjkovin ja ylipäänsä eteläisissä ja
kaakkoisissa lääneissä istuttaa eikä kylvää.

Joka aikoo istuttaa mäntyjä vuosittain ja melkoisem-
massa määrässä, hänen tulee perustaa oma taimilava ja istu-
kastarha istutusainesten — taimien ja istukasten — kasvat-
tamiseksi. ^)

Viimekuluneina 5 ~6 vuotena velvotettiin useita kruu-
nun boitoalueita kasvattamaan myytäviksi muun muassa man-
nyntaimia. Ja hoitoalueissa ryhdyttiin sähen. Keväällä 1899
esim. löytyy Harjkovin ja Poltavan hoitoalueissa 1,240,000
kasvatettua tainta, joita myytiin 50 kopeekasta tuhannelta.
Mutta tämä iuku oii aivan riittämätön kahden läänin tarpei-
siin. l,240,000:lla taimella voidaan istuttaa ainoastaan 124
desjatinaa, ja jos tarpeelliset täydennys- eli apuistutukset
otetaan lukuun, riittävät ne ainoastaan arviolta noin 100:an
desjatinan istuttamiseen.

Siis kruuDun hoitoalueissa ei nykyään iöydy hetikään
riittävästi myytäviä aineksia istutusta varten. Koska taimien
kasvattaminen kotona ei tule kalliimmaksi, vaan pikemmin
huokeammaksi, ja kun sen lisäksi istutusainesten tiedustele-

') Paikka, johon kylvetään puuosiemeniä taimien saantia var-
ten, sanotaan taimilavaksi Taimet jäävät taimilavaan vuodeksi
tai kahdeksi, seojälkeen istutetaan ne sille alalle, joka on meiaän
vilJelykseUe raäärätty- Taimet koulitaan uudelleen, joko samaan
lavaan tai toisiin paikkoihin, joita nimitetään istnkastarhoiksi. Ta-
hän jäävät kasvit vielä vuodeksi tai kahdeksi ja vasta senjälkeen,
jolloin niitä sanotaan istnkkaiksi, kelpaavat ne istutettaviksi uHJe-
lysalalle.

Niinmuodoin kasvatetaan taimet ainoastaan /aint/lavassa,
vaan istukkaat ovat olleet myöskin istukastarhassa. Tässä merki-
tyksessä käytän tästä puolin nimityksiä: taimilava, istukastarha,
taimir istukas, viljelgsala.

(Suomentaja on käyttänyt vastamainituita nimityksiä suo-
mentaessaan sanoja: nMToiiHifKi>, oiKOJia, cijiHeiii», ca»eHem>, Ky;ib-
Typeaü iiJiomaAi».)

minen sekä pakkaamis- ja kuljetuskustannukset vältetään,
kehoitamme jokaista perustamaan omia taimilavoja ja istu-
kastarhoja. Varsinkin on se sopiva, jos metsää vuosittain
istutetaan desjatina- tai kymmenkunta desjatina-määriä.

II.
Työt taitnilavassa.

Taimien kasvattamiseen taimilavassa vaaditaan useam-
pia pieoempiä toimia, niinkuin:

1) taimilavan paikan vaiitseminen ;

2) maan muokkaaminen taimilavassa;

3) männynsiementen kylväminen;

4) sieroenten peittäminen ;

5) kylvöalan peittäminen oljilla;

6) sen kasteleminen;

7) siementen itämisen valvonta ja oikien poistaminen
kylvöalalta;

8) kylvöalan peittäminen verkoilla;

9) kylvön suojeleminen auringonpaisteelta;

10) kylvöalan hoito ensimäisenä vuonna;

11) hoito toisena kesänä;

12) suojeleminen turilaan toukilta ja maan lannoittami-
nen taimilavassa.

Puhun mabdollisen lyhyesti näistä töistä siinä järjes-
tyksessä, jossa ne ovat luetellut.

1. Paikan vaiitseminen, Taimilavaa varten, joko se
tulee olemaan tilapäinen tai pysyvä, on edullisinta valita ta-
sainen ja samalla kovilta luulilta suojattu paikka. Herra
Königin maatiloilla Harjkovin läänissä nostetaan tilapäisiä
taimilavoja varten puut metsästä kantoineen (noin V* — IV/«
desjatinan alalta) läheltä metsänvartijan asuntoa ja vettä.

Herra Kehbinderin maatiloilla (Shebekinon kylässä Kurs-
kin läänissä) aidattiin pysyvä taimilava aukealla kentällä
ensimäisenä vuonna ruokosuojeluksella sekä istuttatnalla muu-
tamia rivejä korkeakasvuista maissia; tulevaisuuden varalta
istutettiin eiäviä aitoja keltaisesta akasiasta ja muista pen-
saskasveista.

Harjkovin maanviljelysopistolla sijaitsevat taimilavat nuo-
ren hedelmäpuutarhan terrasseilla (penkereiliä) siten että jokai-
sen penkereen keskelle od istutettu rivi hedelmäpuita ja nii-
den eteen ja taakse on taimilava sijoitettu.

Hedelmäpuut suojelevat kylvöä kovalta kuumuudelta ja
tuulilta.

Taimien suojeleminen kovilta tuulilta on aivan välttä-
mätön. Aukealla pölyyttävät ankarat tuulet kokonaisia tomu-
ja hiekkäpilviä. Päivän kuumempina tunteina ovat tuulet
enimmäk.seen kovempia ja hiekka ja tomu tulista. Sivulla
9 esittämästäni taulusta näkyy, että maanpinta meillä kuu-
menee heinäkuussa kello 1 päivällä, usein enemmän kuin 50
asteeseen C, joskus aina 62:kin asteeseen. Silloin tulinen
hiekka, jota tuuli kuljettaa keskimäärin 4.6 raetrin nopeudella
sekunnissa, pieksää ja polttaa nuorten taimien bentoja havuja.

2. Maan muokkaaminen. Harjkovin maanviljelysopis-
ton taimilavat sijaitsevat, kuten mainittiin, hedelmäpuutarhan
penkereiliä. Jokaisella penkereellä on kaksi kylvölavaa, kum-
pikin 4 arshinan (2.84 m) levyinen ja 40 60 sazhenin (86-
128 m) pituinen.

Männyn siemenillä kylvettäviksi määrätyt lavat kaive-
taan syksyllä 12 vershokia (0.53 m) syvältä. Alempi kerros
nostetaan pinnalle ja pintakerros lasketaan vaon pohjalle ; maa
tulee siis harjalle. Kaivaessa ilmestyvät turilaan- ja muut
toukat keräilee kukin työmies kukkaruukkuun, toukat syöte-
tään Sitten siipikarjalle. Maan syvältä muokkaaminen on vält-
tämätöntä terveempien ja pitempijuuristen taimien kasvatta-
mista varten. Seuraavan vuoden keväällä, vähää ennen kyl-

vöä, kaivetaan lavat vielä kerran, nyt kuitenkin ainoastaan
puoleen äskenmaioitusta syvyydestä, heti senjälkeen tasoite-
taan maa tarkasti rautaharavoilla nun eitä lavan pinta on
aivan tasainen ja vaakasuora. Harjaa eli ylennystä ei .tehdä,
vaan kylvölavat tasoitetaan nuoran avulla nun etteivät ne
vähääkään ylene eikä alene ympärillä olevan muhevan maan
reunuksesta.

3. Männyn siementen kylvö tapahtuu Harjkovin seu-
duilla huhtikuun puolivälissä. Jokaisessa muussakin paikassa
voi se tapahtua silloin, kuin mäntymetsässä huomataan, eitä
kävyt luonnostaan aukeavat ja siemen niistä karisee; tahi
toisin, kun kirsikka, koivu, jalava ja orvokki alkavat kukkia ;
tahi kun käki alkaa kukkua, kyyhkynen kuhertaa ja pääskyt
visertää. Ellei taloudessa löydy omaa siementä, voidaan sitä
ostaa monesta iäänin kruunun hoitoaiueesta 50 kopeekasta
naula.

Ylläosoitetulla tavalla valmistetulle siemenlavalle ABCD
(katso kuva 2) pingoitetaan nuora EF, ja tammisella rimalla
lyödään eli raerkitään sitten vaot, joihin heti kylvetään män-
nyn siemenet. Rinia on 1 V/2 arshinan (1 metrin) pituinen,
1 vershokin (4.5 cm) levyinen ja 1 V« vershokin (6.5 cm)
paksuinen.

4 vershokin (18 cm) välimatkalla syntyneet kylvövaot
(mn, pq, rs y. m.) eivät saa olla Vi vershokia (1 cm) syvem-
mät. Kymmenen vaon jälkeen jätetään kaksi vertaa pitempi,
siis 8 vershokin (36 cm) levyinen, väli xy. Nämä leveäm-
mät välit jätetään sitä varten, että olisi mukavampi kuikea
kylvölavan poikki sekä helpoittaakseen vakojen ja taimien
vastaista lukemista. ^) Männynsiementen kylvö vakoihin ta-

^) Jos taimilavat ovat laajemmat, tehdään kylvövaot nopeam-
min ja mukavammin kahden pulsen laudan, joihin on naulattu
säleet, tahi pyöreän puupölkyn avulla (katso kuva 3) Tämän
pölkyn pituus, samoinkuin kylvölavan leveys on oleva 1 */> arshl-

S'S

pahtau käsln. Noin 20 — 26 siementä kylvetään jokaiselle
neliö- eli mikä tässä on sama, jokaiselle vaon pituusversho-
kille (4.5 cm), siis 480-635 siementä koko vakoon ja 8,650

NF-

Jk.

I I H ^ /ir^hinf^

Kuv. 3.

— 11,440 siementä, eli 13 — 17 zolotnikaa (55.5—72.5 gram
maa), kylvölavan kullekin neliösazheniile.

naa (1 metri), sen läpimitta taas 6.87 vershokia (28.2 cm) ja ympä-
rysmitta 1 V'« arshinaa (0.89 m). Pölkyn pinnalle kiinnitetään neljä
pölkyn pitaista puasälettä. Säleet pannaan V« arshinan (18 cm)
vfilimatkalle toisisiaan, kunkin säleen leveys on 1 vershoki (4 5 cm)
ja tulee sen olla V« vershokia (cm) sylinderin muotoisen pölkyn
pintaa ylerapänä. Kun pölkkyä pyöritetään kylvölavan haravalla
hyvin tasoitettua pintaa pitkin jättävät säleet maahan jälkiä eli
kylvövakoja. Pölkky samalla vähän painaa ja tiivistaä muhen-
nettua maata. Vieressä olevan kuvan n:o 3 mukaan saattaa jokai-
nen puuseppä tehdfi puheenalaisen pölkyn.

Siemenet voidaan ennen kylvöä liottaa vesisangossa
IVa — 2V2 vuopokauita. Tällä tavoin joudutetaan itäminen
kokonaisen viikon ja se puolestaan auttaa mainiosti taistelua
rikkaruohoja vastaan, jotka ilmestyvät kylvölavoihin.

4. Siemenen peittäminen, Siemenet vaoissa peitetään
mahdollisimmasti puhtaalla hiekalla, nun etteivät hiekkamu-
ruset liity yhteen niitä vedellä kastellessa eivätkä muodosta
kuorta siementen päälle.

Jos siemeniä peittävä hiekka muodostaa kuoren, on
runkojen vaikea tunkeutua sen läpi ja voivat vääntyä kie-
roiksi tai jäädä kuoripeitteen alle ja kuolla sinne. Tämän
estämiseksi täytyy männynsiemenet peittää tarkoin huuhdo-
tulla hiekalla, tai turvetuhalla, tai hienonnetuUa suomullalia.
Turvetuhka on samalla lannoituksena vastaiselle oraalle ja
hienonnettu suomulta taas jonkunverran parantaa maan fysil-
lisiä ominaisuuksia taimilavassa. ^)

5. Senjälkeen peitetään taimilavan kaikki kylvetyt vaot
ruoho- tai kaislapeitteellä, tai ainoastaan oljilla, 2 vershokin
(9 cm) paksuudelta, tai kuivalla rikkaruohokerroksella tahi
sammalilla; peitteen päälle pannaan vieiä risuja. Risut ovat
tarpeelliset estämään tuulia puhaltamasta olkia pois; ja oljet
tai muut katosaineet ovat välttämättömät suojelemaan kylvö-
vakoja kuivamasta ja siemeniä lintujen, etenkin varpusten,
peipposten y. m. nokkimiselta, joille siemenet ovat suurta
herkkua.

') Harjkovin maanviljelysopistolla nostetaan suosammalta
turvepoUtoaineen saantia varten. Tätä valmistaessa saadaan pal-
Jon turvemuraa ja jäännöksiä. Kun nämät seulotaan seulan läpi,
jonka reiät eivät ole isommat V* vershokia (2 cm), saadaan sopi-
via jauhoja männynsiementen peittämiseksi kylvövaoissa. Täm-
möisen peitteen alla itävät männyn ja kaikki muutkin siemenet
mainiosti. Erinomainen siemenpeite on myöskin turvetuhka. Sita
saadaan polttamalla kuivia turpeita, joita sitävarten on ladoitu
keilanmuotoiseen läjaän.

Aivan samalla tavalla voidaan kylvää monen muunkin
puulajin siemeniä, muuttamalla ainoastaan kylvövakojen sy-
vyyttä ja siemenpeitteen paksuutta aiemenen ko'oti mukaan.

6. Ellei beti kylvön jälkeen satu byvää sadetta täytyy
kaktena, kolmena päwänä oahvasti kastella {siivilällä va-
rustetusta niiskukanausta]. Kylvövakoja kastellaan ruiskut-
tamalla rnnsaaati vettä suorastaan olkien tai risujea päälle,
joka päivä, 2— 3;kJn kertaa päivässä. Täten kyllästetään

Kuv. 4 (itänlinen^

Diaa kylvöraossa kosteudella, jolloin olkikatos estää sen kui-
vamista ja nÜDniuodoin meoestyy siemen ja sen suotuisa
itämioen od taattu.

7. Männyn siementen itärainen tapahtuu mtUoin nopeam-
min, milloin hitaammiD, rüppuen lämmöstä ja siemeoten laa-
dusta. Esitän tässä tiedonantojani työpäiväkirjastani männyo
siementen itämisen nopeudesta vuosina 1891 — 1S97.

Vuosi

Kylvöaika

Siementen

itäminen

alkoi

Itämispäi-
vien luku

Lämpö-

yksikköja

yleensfi

itämis-

aikana

Keskilfimpö
itämis-
aikana

1891

11 p. huhtik.

2 p. toukok.

259.8

11.8

1892

16 »

29 > huhtik.

257.1

18.4

1893

27 »

18 > toukok.

302.9

13.8

1894

8 »

1 > »

295.2

12.80

1895

19 »

10 >

290.8

13.20

1896

29 »

19 »

303.9

14.5

1897

17 >

5 >

321.8

16.9

Keskimääräi- \

nen johtopää-!

18 p. huhtik.

8 p. toukok.

20Vi

290.1

14,15

tos Harjkoville)

8. Sangen tarkoin on pidettävä silmällä, milloin män-
nyn siemenet alkavat itää. Heti kun itäminen huomataan,
s. o. heti kun ensimäinen oras ilmestyy hiekan, suomuUan
tai tuhan alta, ovat risut ja olj'et viipymättä poistettavat ja
koko kylüöala peitetään lankaverkoilla. Jokainen verkko
on 6 arshinan (2 metrin) pituinen ja 1 Vs arshinan (1 m)
levyinen, silmukat 1 neliövershokin (5 cm*) kokoiset; sen
hinta on 3ö kopeekkaa. Verkon laidat kiinnitetään maahan
siemenlavan reunuksiin 6 — 8 vershokin (30 cm) pituisilla ja
pikkusormen (1 cm) paksuisilla kepakoilla; verkon keskelle
pistetään puolitoista kymmentä haarukkaa (samallaisia kepa-
koita vaan haarukka yläpäässä), jotka pitävät verkkoa 3 — 4
versliokia (15 cm) maanpinnasta. Tämä tapahtuu oraan suo-
jelemiseksi varpusilta ja muilta linnuilta. Jokainen itänyt
mäntykasvi, joka juurineen tunkeutuu maahan, vaan runkoi-
neen ja sirkkalehtineen ilmaantuu maanpinnalle, nostaa mu-
kanaan sitä ravitsevan siemenkotelon. Varpuset ja muut

linnut hävittävät ahnaasti siemenkoteloita ja nokkivat samalla
sirkkalehtiä ja rungon yläosaa, hävittävät siis kasvin koko-
naan. ^) Kolmen, neljän viikon päästä otetaan verkot tarpeet-
tomina pois; 2 — 3 viikossa kerkiävät näet kasvit jo pudottaa
siemenkotelonsa.

9. Verkoilla peitetyt siemenlavat ovat vielä varjostet-
tavat risu-, ruoko- tahi sälesuojuksella. ^) Suojukset ovat
etenkin tarpeelliset, jos kylvö on myöhäinen ja siementen
itämisaikana sattuu kuumat päivät, jolloin maanpiDta kovin
kuumenee (50 asteeseen ja enenimän). Tällöin voivat hienot
ja hennot männyntaimet kokonaan hävitä suorastaan kovan
kuumuuden vaikutuksesta. Suojus varjostaa kylvöalaa päi-
van kuumimpana aikana ja alentaa maanpinnan lämmön 17
— 25 astetta. Elokuun paoiivälissä otetaan suojukset pois
ja korjataan katon alle seuraavaan vuoteen.

10. Heti verkkojen poistettua kitketään taimirivit, rivien
välit kuokitaan ja koko kylvöalan reunustat (katso kuv. 2,
ACFE ja BDHG) kaivetaan 3 vershokia (8 cm) syvältä.

Taimien kitkemistä ja kuokkimista sekä reunustain kai-
vamista uudistetaan kahdesti tai kolmesti kesässä, riippuen
sateitten paljoudesta ja rikkaruohon ilmestymisestä.

0 Erittäin suuria taimilavoja, jommoisia löyty}' Lipetskin
hoitoalueessa ja muutamilla yksityistiloilla, tulisi liian kalliiksi
peittää verkoillat josta syystä siellä siementen itämisajaksi palka-
taan vartijoiksi kaksi poikaa, jotka kukin vuorollaan karkoittavat
linnut taimilavoista. Königin tilalla peloitetaan varpusia lyömällä
kepeillä taimilavojen kautta kulkevaan aitaukseen. Shatilovin ti-
lalla huitoo vartijapoika, nun plan kuin varpusia iimestyy, pit-
kdllä raipalla, jonka päähän on kiinnitetty nauhaan sidottu täy-
tetty haukka tai harmaa varpushaukan muotoiseksi laitettu riepu ;
varpuset lentövät nopeasti pois eivätkä sen jälkeen näyttäydy pit-
kään aikaan.

') 1 sazhenin (2.i8 m) pituiset ja V» sazhenin (1.0 m) levyiset
suojukset pitkinpäin ja poikkipuolin punotuista vitsoista kiinnite-
tään paaluihin haarukoilla 1 arshinan (71 cm) korkeudella maasta

Kdellisinä vuosina kasteltiin taimilavat jos sattui pitkät
poudat, vaan viime aikoina oval 9:ssä kohdassa mainitut
suojukset estäneet maan kuivumista taimilavoissa ja tehneet
kastelemisen kesällä tarpeettomaksi. Runsas kasteleminen
on tarpeellinen, kuten 6:ssa kohdassa on sanottu, ainoastaan
heti kylvön jälkeen, jotta orastuminen olisi varmempi ja suo-
tuisampi.

11. Jos huomataan, että tiirilaan, »karhun» (Gryliotalpa)
tai muitten hyönteisten toukat syövät männyn orasta, hävitetään
nämä viholliset paloöljyllä (petroleumilla). Otetaan 3 ruokalusi-
kallista paloöljyä ja sen verran turvetuhkaa, että seoksesta syn-
tyy taikina. Sitten kaadetaan seokseen vettä (noin sangolli-
nen), jota alituisesti kepillä hämmennetään. Tämäri jälkeen
tehdään kylvörivien väliin vaot (10 cm syvyiset) rautalapioUa
ja seos kaadetaan ruiskukannusta vakoihin. Paloöljy ei täten
koske männyntaimiin, vaan juoksee maahan noin 5 cm tai-
mista. Ainakin turilaan toukat menevät tämän jälkeen sy-
vemmälle ja poistuvat syrjään ja myöskin »karhun» toukat
katoavat. Joskus tarvitsee kuukauden kuluttua uudistaa palo-
öljyseoksen valamista kylvörivien väliin, vaan kahta kertaa
useammin sitä ei milloinkaan tarvitse tehdä.

12. Syksyn lopussa ovat taimet kasvaneet 1 Va — 3 vers-
hokin (7 — 14 cm) ja niitten juuret 6 — 12 vershokin (27—54
cm) pituisiksi. Tällaisina säilyvät taimet mainiosti talven yli
ja keväällä niitten kanssa menetellään kahdella tavoin:

a) joko jätetään ne taimilavaan kasvamaan vielä vuo-
deksi ;

b) tahi otetaan vuoden vanhat taimet lavasta pois ja
istutetaan uudelleen (koulitaan) istukastarhaan tai muutetaan
suorastaan viljelysalalle.

13. Jos taimet jätetään toiseksi vuodeksi taimilavaan,
supistuu niitten hoito toisena kesänä ainoastaan rikkaruohon
kitkemiseen kylvöalalta, rivien välien kuokkimiseen ja reu-
nustain kaivamiseen, jota uudistetaan keskimäärin kerran

kuukaudessa huhtikuusta syyskuuhun asti (siis 6 kuukauden
aikana).

Taimien rungot kasvavat toisen kesäu kuluessa 3 — 8
versbokin (14 — 36 cm) ja juuret 8 — 12 vershokin (36 — 64 cm)
pituisiksi. Kaksivuotiset taimet ovat jo toisen verran kalliim-
mat yksivuotisia.

Taimia ei pidä jättää taimilavaan kolmanneksi vuodeksi.
Juuret kehittyvät 3:na vuonna haaraisemmiksi ja pitemmiksi
ja niitä on vaikea vahingoittumatta ottaa maasta pois. Siitä
syystä ovat taimet toisen kesän jälkeen otettavat ylös ja istu-
tettavat joko istukastarhaan tai viljelysalalle.

14. Jos taimet ovat määrätyt istutettaviksi istukastar-
haan tahi suorastaan viljeiysaialie täytyy taimien nosto ta-
pahtua mikäli mahdollista tarkoin ja varovaisesti.

Pääasiallinen huomio on pantava siihen, ettei taimien
sydänjuuria ja kaikkein hienoimpia haarajuuria revitä ja ettei
tuuli ja aurinko saa niitä kuivata.

Taimien reunimmaisen rivin (kylvölavassa) kohdalle kai-
vetaan 10 — 12 vershokin (0.50 m) syvyinen oja, Sitten piste-
tään moniaita kertoja rautalapioUa ensimäisen ja toisen taimi-
rivin keskivälille ja koko ensimäinen rivi vyörytetään vähi-
teilen multineen ojaan. Kaadetusta, muhevasta maasta poimi-
taan taimet varovaisesti käsin, pannaan kimpuissa syrjään
kostealle maalle ja ripustellaan kosteata maata juurille. En-
simäisen rivin ylösotettua menetellään aivan samoin toisen ja
seuraavien kanssa.

Ylösottamisen kanssa samaan aikaan toimitetaan myös
taimien lajitteleminen. Parhaat valitaan istutettaviksi vilje-
lysalalle, huonommat ja vähemmän toivorikkaat koulitaan ja
jätetään vielä vuodeksi istukastarhaan varttumaan.

Siinä kaikki työt mäDnyn kylvöä varten taimilavoihin,
ja ovat ne kylläkin monimutkaiset sekä huomiota ja tark-
kuutta vaativaiset, mutta todellisuudessa helpot panna toi-
meen vanhempien, vieläpä nuorempienkin luokkien oppilasten
avulla.

Päätehtävä on siinä, että taimilavassa kasvatetaan ter-
veitä taimia, s. o. runsas- ja tervehavuisia, pitkillä tuuhea-
haaraisilla juurilla. Ainoastaan sellaiset ovat luotettavat istut-
taa viljelyäalalle jopa yksivuotisinakin ; tämä on sangen tär-
keä seikka, sillä se tekee mäntymetsän istutuksen melkoisesti
huokeammaksi.

Vahvojen ja terveitten taimien saantia varteu täytyy
myös maan taimitarhassa olla lihava ja ravintoaineista rikas.
Vaan koska tavallinen ianta suuresti edistää vahingoliisten
hyönteisten (etenkin turilaan toukkien) lisääntymistä, on se
havutaimilie vahingollisena kokonaan hyljättävä.

Onneksi taimiiavojen ala ei ole laaja verraten viljelys-
alaan (10,000 tainta, joilia istiitetaan kokonainen desjatina,
voidaan helposti kasvattaa 5:n neliösazhenin suuruisessa taimi-
lavassa), sen vuoksi voipi huoletta turvautua kailiimpiin mi-
ri^raa/Z-lanta-aineisiin. Lantaseoksen valmistamiseen ölen
käyttänyt (100 neliösazhenin suuruista taimilavaa varten) seu-
raavat paino-osat:

1 puudan (16.38 kgr) rikkihappoista ammoniak-

kia tai 1 puudan chilisalpietaria . - . . 3: — kop.

1 puudan survottua kipsiä — :50>

2 puulaa superfosfatia 2: — »

Yhteensä 5: 50 kop.

joka tekee 27 '/2 kop. 1 desjatinan istutusalalle. Kaikki nii-
nerali-lannoitusaineet sekoitettiin en.sin tarkasti keskenään ja
Sitten kolmen tai neljänkertaisella multamäärällä, joka häm-
mennettiin muutama kerta, jonka jälkeen se siroitettiin aiotun
kylvöalan pinnalle ja käännettiin lapiolla matalalta (noin 14

cm). MineralMaotaa käyttämällä eivät hyönteiset kovin lisäänny
eivätkä siis paljon vahmgoita kylvöä.

III.
Tjröt istakastarhassa.

Elleivät yksivuotiset ja varsinkin kaksivuotiset männyn-
taimet kelpaa istutettaviksi taimilavasta suorastaan viljelys-
alalle, tulee niitä kuitenkin ottaa ylös kylvöalalta ja vielä
vuodeksi uudelleen istuttaa (koulia) istukastarhaan, Kouli-
misen kautta vahvistuvat taimien rungot tuntuvasti seuraa-
vana kesänä ja erittäinkin kehittyy juuristo; täten saadaan
viioden kuluttua mitä parhain islutusaines.

Työt ja istukasten hoito i^tukastarhassa ovat seuraavat:

1. Maa istukastarhassa muokataan jo syksyllä 12 vers-
hokia (noin * 2 m) syvältä, aivan samoin kuin taimilavassa.
Keväällä käännetään vielä kerran uudelleen 6 vershokia (noin
0.25 m) syvältä ja tasoiteliaan tarkoin haravalla.

2. Tällä tavoin valmistettuun penkkiin istutetaan taimi-
lavasta otetnt taimet nuoraa myöten riveiliin (pitkin penkkiä),
rivit 8 vershokin (35 cm) päähän toisistaan ja taimet 2 vers-
hokin (9 cm) ja kaksi istukasta yhdessä. Tällainen jako on
kaikissa suhteissa sangen sopiva: istutus käy nopeasti, istuk-
kaat saavat tarpeeksi tilaa ja kasvavat hyvin sekä on niitten
hoito ja myöhemmin ylösottaminen sangen mukava. Tällä
tavoin voidaan l.lle neliösazhenille sijoittaa noin 300 istu-
kasta.

3. Taimien kouliminen tapahtuu tavallisesti huhtikuun
alkupuolella ja maaliskuun lopussa, sanalla sanoen mikäli
mahdollista aikaisin, nun pian kuin maanpinta sulaa man-
nyntaimien juuriston syvyydeltä. Istukastarhaan istuttaminen
toimitetaan erityisen aseen, istutuslapion eli miekan, avulla,

josta on selitys ja kuva V:ssä iuvussa. Tuhannen taimen
istuttaminen tällä aseella noiisee 26 kopeekkaan tahi toisin,
työmies istuttaa apurin kanssa istukastarhaan 2,500 kappa-
letta päivässä.

4. Istukasten hoitoon istukastarhassa kuuluu rikkaruo-
hojen kitkeminen mäntyriveistä, rivivälien kuokkiminen ja
reunustojen kääntäminen. Tämä työ toimitetaan useammin
tai harvemmin, riippuen sateista ja rikkaruohon versoami-
sesta; keskimäärin on se kesäkuukausina tapahtuva kerran
kuukaudessa.

5. Istukasten ylösottaminen istukastarhasta viljelysalalle
istuttamista varten tapahtuu seuraavana keväänä taaskin nun
aikaisin kun maa vaan siilaa nun syvältä kuin istukasten
juuret ulottuvat. Istukkaita tarhasta ylösotettaessa on taaskin
varovasti meneteltävä: ei saa repiä, ei vahingoittaa juuria,
eikä kuivata niitä tuulessa ja auringossa.

Istukkaita ei saa pitää tarhassa vuotta enempää, muu-
ten ne saavat liian pitkän rungon ja liiaksi pitkät juuret.
Siinä tapauksessa on vaikea juuria vahingoittamatta ottaa
istukkaat ylös viljelysalalle istuttamista varten ja nun muo-
doin menee niitä suuri prosentti hukkaan.

IV.

Nännyn istuttaminen.

Jos viljelykseen määrätyllä alalla löytyy harvassa seisovia
puita tai yksityisiä pensaita, ovat ne juurineen poistettavat.
Muuten haittaavat vanhat puut ja pensaat istutustyötä ja nuor-
ten puitten hoitoa sekä viivyttävät uusien istutusten kasvua.

Männyn viljelykseen voidaan määrätä aivan autioita
juoksu- ja lentohiekkaerämaita, tahi harvalla, muhevalla nur-

inella peitettyjä hietikoita. Mutta nämät seikat eivät vaikuta
viljelemiseen, sillä ennen männyn istuttamista kynnetään jo-
kainen ala ja nurmi siis hävitetään.

Huomautan kuitenkin, että autiot hietikkomaat ovat nur-
metluneita paremtnat. Ensinmainituissa ei löydy paljon en-
sinkään hyönteisiä, ainakaan ei sellaisia, jotka vahingoittavat
männyn Istutuksia. Nurmettuneissa hietikoissa taas tavataan
missä enemmän, missä vähemmän turilaan toiikkia, jotka
sangen paljon vahingoittavat nuoria männyn istutuksia.

Toimitettuani 18 vuoden aikana männyn viljelystöitä
hietikoilla Harjkovin maatalousopistolla ja haiuten saavuttaa
mitä nopeimpia ja paraimpia tuloksia ölen koetellut monta
istuttamistapaa. Aloin luonnoUisesti toimittaa viljelystöitäni
käyttämällä niitä tapoja, jotka olivat minulle tunnetut per-
soonallisten huomioitteni kautta istutuksista Warsovan ja
Riian seuduilla. Mutta se, mikä oli sopiva toisella maaperällä
ja toisessa ilmanalassa, osottautui sopimattomaksi toisella
maaperällä ja toisessa ilmanalassa. Toisin sanoin, jokaisella
paikkakunnalla on tarpeen tehdä kokeita ja laatia sopivam-
mat viljelystavat; kimnes ne ovat saavutetut, on melkein
mahdotonta välttää virheitä ja pettymyksiä. Siten kävi myös-
kin Harjkovin maanviljelysopistoUa. Monta tapaa koeteltiin;
mutta en rupea niitä kaikkia tässä selittelemään, kerron tar-
kemmin ainoastaan yhdestä, joka osoittautui kaikkia muita
käytännöllisemmäksi ja johon muuttamatta ölen turvautunut
viimeisten yhdeksän vuoden aikana.

Varman menestyksen saavuttamiseksi männyn kasvatta-
misessa Harjkovin läänissä on välttämättä pantava huomio
seuraavaan :

a) hyvien istutusainesten valitsemiseen ;

b) kosteuden kartuttamiseen ja pysyttämiseen hiekka-
maassa;

c) istutusten suojelemiseen kovalta kesäkuumuudelta;

d) niitten suojelemiseen ankarilta, kuivilta tuulilta; sekä

e) istutusten varjelemiseen vahingollisilta hyönteisiltä.
Jos otetaan varteen kaikki edellä luetellut seikat, ou

silminnähtävä, ettei mäntyä voi istuttaa yksin ilman jotakin
suojustavaa pensaskasvia. Mäntykasvit ovat ensimäisenä vuo-
tenaan kaikkiaan 1 — 2V^2 vershokin (11 cm) pituiset, toisena
vuotena ne kasvavat 3—6 vershokiin (26.5 cm), kolmantena
6 — 12 vershokiin (0.5 m). Tietysti nämät matalat kasvit,
jotka sitä paitsi ovat jotenkin harvassa, eivät itse voi tais-
tella tuulia, kuumuutta ja kuivuutta vastaan, vaan ovat suo-
jan tarpeessa ensimmäisiuä 3—4 vuotena. Tällaiseksi suo-
juspensaaksi valitsin kangaspajun (Salix acutifolia). Tämä
pajulaji on sitä parempi tarkoituksiimme, koska se sangen
byvin menestyy juoksuhietikkomaalla ja kasvaa ensimäisenä
kesänä aina 2 arshinan (1.42 m) pituiseksi. Mutta tässä ta-
pauksessa, puhuessani männyn viljelyksestä, täytyy minun
puhua vähän laveammasti myös männyn .suojuspensaasta,
kangaspajusta. Nun teenkin, mutta kertomuksessani pysyn
siinä järjestyksessä, jota noudatetaan hietikoitten metsittämis-
toissa.

1. Islutusainesten valitseminen. Tämän osan kah-
dessa ensimäisessä luvussa ou jo kerrottu, miten taimet kas-
vatetaan taimilavoissa ja istukkaat istukastarhoissa. Sekä
taimilla että istukkailla on ansionsa ja puutteensa.

Kun yksivuotisia taimia myydään valtion hoitoalueista
ÖO kopeekasta tuhannelta, niin ovat istukkaat istukastarhoista
jo paljoa kalliimmat. Sen ohessa ovat taimet, olletikin yksi-
vuotiset, heipommat ottaa maasta, ottavat vähemmän tilaaja
ovat keveämmät, joten niitten kuljetus on huokeampi; niitä
on helpompi ja joutusampi istuttaa ja helpompi saada viih-
tymään istuttamisen jäikeen. Näin paljon etuja on yksivuo-
tisilla taimilla! Mutta kaikkien ansioittensa ohella on tai-
milla myös puutteensakin: ne ovat hienot, hennot ja matalat.

Turilaan toukat matkaansaattavat myös paljon vauriota istu-
tuksille viljelysaloilla, ja varsinkin rakastavat nämät toukat
taimilavoista siirrettyjen mäntysten hentoja ja hienoja juuria.

Tätä paitsi ovat taimilavoista otettujen yksivuotisten
taimien rungot ainoastaan 2 — 3 vershokin pituiset ja ovat
siis niitten hienot, hennot havut sangen lähellä maanpintaa.
Seuraavana kesäaikana, puolenpäivän heiteessä, kuumenee
maanpinta joskus 55:teen vieläpä 60:kin asteeseen C. ja sii-
täkin yli, kuten näkyy tauluista sivulla 26. Tästä syystä
kellastuvat kasvien hennot havut päivän kuumina tunteina,
käyvät punertaviksi ja kuivuvat, s. o. nääntyvät.

Jonkunverran parempia istutusaineksia ovat kaksivuoti-
set taimet, nimittäin kaksi vuotta taimilavassa koulimatta
olleet. Näitten juuret ovat vähän pitemmät ja paksummat
jotapaitsi havut ovat karkeammat ja korkeammalla maanpin
nasta; ja ovat siis nämät taimet monessa suhteessa yksivuo
tisia paremmat. Kuitenkin täytyy varoa kaksivuotisia taimia
jotka ovat kasvaneet liiaksi lihavassa maassa ja olleet liiaksi
tiheään kylvettyinä. Tällaiset taimet, vaikka ovatkin rehevän
ja terveen näköiset, eivät kelpaa ensinkään viljelysalalle istu-
tettaviksi: ne ovat kovin velttoja ja niitten rungosto juuris-
toon verrattuna on liiaksi kehittynyt. Siitä syystä tällaisia
taimia häviää sangen iso prosentti viljelysalalta istuttamisen
jälkeen.

Taimilavojen suhteen Harjkovin maanviljelysopistoUa
menettelen seuraavalla tavalla. Parhaat yksivuotiset taimet
istutetaan keväällä viljelysalalle (tahi myydään niitä osaksi
myös syrjäisille). Niitten taimien kanssa, jotka ovat jää-
neet taimilavaan viljelysalalle istuttamatta tahi myymättä,
menettelen kahdella tavalla. Huonot ja heikot jätän vielä
vuodeksi samaan taimilavaan vahvistumaan, vaan hyvät ja
vahvat taimet otan ehdottomasti pois taimilavasta sekä kou-
lin ne vuodeksi istukastarhaan, jotta ne vähän karkistuisivat,
ehkäisisivät rajun kasvunsa ja tottuisivat istuttamiseen. Viime-

mainitut istukastarhasta saadut istukkaat ovatkin mitä par-
bainta istutusainesta.

Mutta sellaisista taimista (vuoden taimilavassa ja vuo-
den isfukastarhassa kasvaneista) on tavaton puute ja niitten
hinta on verrattaiii korkea. Työkirjani vuosilta 1895 — 1897
osoittavat seuraavaa:

Vuosi

Taimilavasta

istukastarhaan

keväällä kou-

littuja taimia

Syksyllä
laskettu näitä
taimia olevan

Seuraavana

keväännä ylös-

otettu viijelys-

alalle istutet-

taviksi

1895
1896
1897

39,500
30,520
35,590

32,720
20,400
25,070

28,600
11,550
17,300

Yhteensä
tahi

105,610

100 °/o

78,180
74 %

57,450
54.4 >

Siis huolimattoman ylösoton, varomattoman koulimisen
ja tiirilaan toukkien y. m. kautta on 45.6 % mennyt huk-
kaan.

Jos otaksumme, että 105,600 tainta istukastarhaan kou-
litessa maksaisi (ä 50 kop. l,000:lta) 52 rpl. 85 kop. ja että
niitten kouliminen ja hoito istukastarhassa vielä yhden kesän
aikana maksaisi saman verran, nun olisi 57,450:n istukkaan

52 r. 85 k. X 2 _

arvo seuraavana keväännä ylösotettaessa :
105 r. 70 k.

57,450
= 1 rpl. 84 kop. l,000:lta kappaleelta.

57,450

Niinmuodoin taimien hinnan ollessa 50 kop. l,000:lta,
täytyy istukkaitten hinta jo arvostelia 1 ruplaksi 84 kopee-
kaksi. Ja koska desjatinan istuttamiseen l:nä vuonna tarvi-
taan noin 10,000 tainta tahi istukasta, maksaa istutusaines
edellisessä tapauksessa 5 rnplaa ja jälkimäisessä 18 rpl. 40

kop. Eroitus on liiaksi suuri ja tuntuva, kun otamme huo-
mioon, että kruunun, eläkealueitten ja monen yksityisenkin
hoitoalueissa vaosittain istutetaan sata, jopa tuhatkin desjati-
naa. Tästä seuraa, että metsänviljelijäin on käännettävä
huomioDsa siihen, että kullakin paikkakunnalla tutustutaan
parhaimpiin yksivuotisten tainten istuttamismistapoihin, koska
tällainen istutusaines on huokeampi. Tähän olen minäkin
pyrkinyt 18-Aiotisen praktiikkini aikana Harjkovin maanvil-
jelysopiston oppilaitten kanssa ja alempana selitän seikkaperäi-
sesti parhaimman ja samalla huokeimman männynviljelystavan
Harjkovin läänin maaperällä ja ilmanalassa. Muita tapoja,
joista olen lukenut oppikirjoissa, tahi joita olen nähnyt muissa
lääneissä, toisissa ilmastosuhteissa, ja joita ensi aikoina koet-
telin sovittaa täkäläisiinkin oloihin, vaan sittemmin hylkäsin,
koskettelen ainoastaan lyhyesti.

V.
Taimien Ja istukasten istuttaminen viljelysaloille.

Istutusaika. Istuttamisen taimilavoista ja istukastar-
hoista on kunakin vuonna pitänyt tapahtua pääasiallisesti
keväällä, ainoastaan harvoin ja vähemmässä roäärässä syk-
syllä. Kevätistutukset ovat aina onnistuneet Harjkovin lää-
nissä paremmin. Syynä tähän on hiekkamaan riittävä kos-
teus keväällä lumen sulamisen jälkeen. Sitävastoin^ sataa
Harjkovin läänissä syyskuukausina tavallisesti harvoin ja
hiekkamaat kuivavat talveksi. ^) Istuttaminen kuivaan maa-
han taas on sekä sopimaton että hyödytön.

Keväällä on alettu istuttaa nun aikaisin, kun vaan maa-
perä taimilavoissa ja istukastarhoissa on sulannut istutus-

*) Keskimääräinen sademäärä opistotilalla on viimeisinä 10
vuonna 1888—1897 ollut seuraava:

ainesten juurten koko pituudelta, s. o. ainakin 12 vershokin
(0.5 m) syvyydeltä.

Taimien ja istukasten ylösotosta on jo puhuttu ylem-
pänä, sivulla 39.

Taimien kuljetus. Ylösotetul ja lajitellut taimet ja istuk-
kaat kuljetetaan istutuspaikalle tavallisilla paareilla, syystä
että matka taimilavalta Harjkovin maataloustilai| viljelysaloille
ei ole 1 virstaa (1 km) pitempi mihinkään suuntaan. Paa-
reille siroitettiin ensin Vi vershokin (1 cm) kerros kosteata
multaa, tähän pannaan taimet toinen toiseensa kiinni ja juu-
rille siroitetaao heti uudelleen multaa. Tämän rivin eli taimi-
kerroksen päälle lasketaan toinen kerros ja juuret peitetään
taas muUalla, jotta tuulet ja aurinko ei niitä kuivaisi, j. n. e.
Tällaisilla paareilla kantaa kaksi oppilasta yhdellä kertaa
600—1,500 tainta ja ylikin.

EUei taimia istuteta samana päivänä, säilytetään ne
mullalla peitettyine juurineen jossakin vajassa. Sangen kuu-
inina päivinä kostutetaan paareilla olevat, mullalla peitetyt
taimet vedellä tavallisella siivilällä varustetusta ruiskukan-
nusta.

joulukuussa . . .

31.84

kesäkuussa . . .

59,03

tammikuussa . .

36.74

heinäkuussa . . .

66.30

helmikuussa . .

37.98

elokuussa ....

54.14

yhteensä kesällä

105.01

yhteensä kesällä 1794»

maaliskuussa . .

36.72 '

syyskuussa . . .

30.88

huhtikuussa . . .

41.82

lokakuussa . . .

41.4fi

toukokuussa . .

44.99

marraskuussa . .

30.78

yhteensä keväällä

123.08

yhteensä syksyllä

102 57

Tästä taulusta näkyy, että syksymme, kaikkein kuivin vuo-
denaika, ei ole sopiva metsänistutukseen. Keväällä taas saa maa-
perä kosteusvaraston sulavasta lumesta ja sateista maaliskuusta
alkaen.

JO Vtrj^okt^

Istuttaminen istutuslapiolla eli miekalla, Paareilta
istuttavat oppilaat taimet, työskennellen aiaa parittain. Toi-
nen heistä ottaa rautaisen, ylhäältä avaramman sangon, joka
on Va osaksi vedellä täytetty. Veteen nakataan 2 — 3 koural-
lista savensekaista multaa ja tässä likavedessä säilyvät tai-
mien juuret; taimia otetaan paareilta sankoon yhtähaavaa
noin 50 — 80 kappaletta. Sama oppilas ottaa sangosta taimia
yhden eräältänsä ja istuttaa ne, huomioon ottaen, että juuret
asettuvat hyvin kuoppiin,
joita toinen oppilas istutus-
lapiolla on tehuyt maahan.

Kaikista taimien ja is-
tukasten paljailla juurilla
istuttamiseen käytettävistä
aseista pidän istutusmiek-
kaa eli istutuslapiota ete-
vimpänä. 18 vuotinen ko-
kemus od osoittanut, että
näihin töihin sekä englanti-
lainen lapio että saksalainen
istutuspaalu ja kaikki muut
aseet ovat melkoisesti huo*
nommat, josta syystä ölen ne
jättänyt kauvan aikaa sitten.

Harjkovin maanviljelysopistolla käytetyn miekan muoto
ja koko on seuraava:

Siinä eroitetaan kolme osaa: terä, varsi ja kädensija.

Rautainen terä tahi miekan alaosa on 8 vershokin
(35.3 cm) pituinen, 2^/2 vershokin (11 cm) levyinen ja V»
vershokin (2 cm) paksuinen. Terän sivut ja alapää ovat
vähäsen teroitetut.

Kautainen oarsi on terän yläjatkona; se on pyöreä
(lieriöraäinen), 14 vershokin (62 cm) pituinen ja noin ^ 's vers-
hokin (3 cm) paksuinen (läpimitaten), yläpää on taottu ren-

kaan eli holkin muotoiseksi pyöreällä, poikkipäisellä reijällä
kädensijaa varten.

Kädensija eli kahva on tamminen, lieriönmuotoinen, 10
vershokin (44.5 cm) pituinen ja läpimitaten ^ji vershokin (3.5
cm) paksuinen; se lyödään keskikohdaltansa vahvasti kiinni
varren reikään. Se, joka työskentelee istutusmiekalla pitää
sen aina edessään, tarttuen käsin kahvan molempiin päihin.

Istutusmiekan paino on 10 — 12 Venäjän naulaa (4 — 5
kgr). Hienommat ja keveämmät vanhemman malliset miekat
osottautuivat hauraiksi; raskas miekka on mukavampi jatyö
sujuu nopeammin. ^)

Pari oppilasta, jotka vuoroteilen työskentelevät tällä
aseella, istultavat päivässä (8 tuntisena työpäivänä) 600 — 800
vieläpä tuhannenkin tainta; pari täysikasvanutta työmiestä
voivat istuttaa l,500:aan asti.

Istuttaminen toimitetaan seuraavassa järjestyksessä. Toi-
nen työmiehistä työntää miekan maahan, pitäen sitä käden-
sijasta molemmin käsin, kallistaa eli horjuttaa sitä vähäsen
puolelle ja toiselle ja työntää sitä samalla syvemmälle, joten
kosteaan maahan (keväällä) syntyy kiilanmuotoinen 2 — 3
vershokin (9 — 13 cm) levyinen ja 10 — 12 vershokin (45 — 54
cm) syvyinen kuoppa. Toinen työmies laskee taimen juuret
neulasia myöten kuoppaan. Sitten työntää ensinmainitto työ-
mies miekan maahan noin 2 — 3 vershokia ensimmäisestä kuo-

^) Tämän aseen mailin sain herra Karazinin puutarhasta,
vaan se oli kahta vertaa pienempi ja neljä kertaa leveämpi. Teh-
tun 10 sellaista asetta, mutta kaikki särkyivät työssä ensimäisen
viikon aikana. Uudet 6—7 naulan painoiset miekat eivät kestä-
neet vuotta enempää ja särkyivät myös karkeassa peltomaassa,
Yllä selitetyt miekat (10—12 naulan painoiset) ovat vihdoinkin
kestäneet yli 15 vuotta minkäänlaisitta korjauksitta. Tämä ase on
viimeisinä vuosina päässyt yhä enemmän käytäntöön ei ainoas-
taan yksityisten taloudessa vaan myöskin valtion hoitoalueissa.
Miekan voi jokainen seppä takoa 80 kopeekasta kappaleelta.

pasta ja puristaa maata taimea vastaan, s. o. pu»ertaa sen
juuret maahan kiinni. Sen jälkeen tukkii mies toisenkin
kuopan työntäen miekan vielä kolmannen kerran maahan
2 — 3 vershokin päähän toisesta kuopasta. Kolmas kuoppa
tukitaan saappaan korolla, sitten mennään eteenpäin toisen
taimen istutuspaikalle.

Tällä tavoin istutetaan yksi- ja kaksivuotiset männyt
paljain juurin; myöskin kolmivuotisia voipi vähemmässä
määrässä näin istuttaa ja samoin kaikenlaisten havu-ja lehti-
puitten taimia ja istukkaita.

Istukkaat pannaan viljelysalalle suoriin riveihm nuoraa
myöten, rivit 2 Vi arshinan (1.6 m) ja istukkaat 1 arshinan
(0.7 m) päähän toisistaan, s. o. desjatinalie istutetaan 9,600
kpl. (hehtaarille 8,787 kpl.). Rivien välimatka on sovitettu
sen aseen leveyden mukaan, jolla mäntyrivien välit sittem-
min kynnetään.

Kunakin keväänä, ennenkuin aletaan uusia aloja istuttaa,
toimitetaan apuistutus kaikilla edellisten vuosien aloilla, s. o.
hävinneet istukkaat korvataan uusilla, jotta istutukset sittem-
min olisivat mahdoliisimmasti täysipuiset.

VI.
Häimyn istuttaminen nurmettuneille aloille.

Harjkovin maanviljelystilalla tuli männyiliä istuttaa myös-
kin hietikkomaita, jotka jo olivat peittyneet enemmän tahi
vähemmän muhevalla nurmelia, joka oli syntynyt kangaspajun
(Salix acutifolia) istutusten jälkeen.

Näillä nurmettuneilla aloilla käytettiin samaa istutus-
tapaa, jonka olin huomannut antavan hyvät tulokset Warso-
van ja oUetikin Riian seuduilla. Nimittäin: istukkaille mää-
rätyistä paikoista leikataan rautalapiolla 8 vershokin pitui-

nen, 4 levyinen ja kahden paksuinen (36 X 1^ X 9 c™^ ^^^'
men kappale. Syvennyksistä eli kuopista otetut nurmen kap-
paleet lasketaan kuoppien viereen niitten eteläpuolelle ja
tämän viereen istutetaan taimi kuoppaan istutusmiekan avulla.
Eteläinen reuna ja nurmen palanen suojelevat siten nuorta
istukasta auringon paahteelta puolenpäivän aikaan.

Kaikki istutukset, joita tällä tavoin toimitettiin tilalla
vuosina 1883—1889 harvenivat sangen paljon: istukkaat hä-
visivät osittain juurten mekaanisesta vahingoittumisesta ylös-
ottaessa tahi istuttaessa, osittain toukkien kautta, mutta pää*
asiallisesti kuivuudesta, varsinkin jos tätä kesti 4 — 6 viikkoa
yhtämittaa. Ikävä kyllä ovat poudat Harjkovin seuduilla
jotenkin tavallisia ilmiöitä, kuten näkyy sivulia 27 esitetystä
taulusta. Tuloksena jokaisesta kovasta ja jatkuvasta pou-
dasta oli, että nurmettunut hietikkomaa kuivi muutamina
kesäkuukausina 8, 12 jopa 16 vershokin (0.7i na asti) syvyy-
teen asti ja siitä ylikin. Luonnollisesti täytyi tällaisissa ta-
pauksissa monen istukkaan nääntyä, ja jälelle jääneitten
kitua ja käydä heikoiksi. Jos kuivuus sattui touko- tahi
kesäkuussa, jolloin nuoret havut vasta olivat puhkeamaisil-
laan, nun eloon jääneittenkin istukkaitten havut tulivat ainoas-
taan V« tai 1 vershokin pituisiksi eikä 1 */2 versohokia ku-
ten niitten olisi pitänyt.

Erittäinkin olivat vuodet 1885, 1886 ja 1889 pitkällisten
poutien takia epäeduUiset männyn istutukselle nurmettuneilla
aloilla. Näinä vuosina istutetuista yksiVuotisista männyistä
jäi tuskin 10 ° o eloon, kaikki muut hävisivät joko hyön
teisten kautta tahi pääasiallisesti maan liiaksi syvältä kuiva-
misen takia. Kaksivuotiset virkistyivät näinäkin vuosina pa-
remmin, mutta ei niitäkään voi erityisesti kiittää. Surkea
ja tuskallinen oli nähdä tätä häviötä ja sääliä täytyi mene-
tettyjä vaivoja ja aikaa. Mutta se minulle tässä ainakin täy-
dellisesti selveni, että ne temput ja tavat, jotka Baltian me-
ren rannikkomailla, sikäläisessä lempeässä ja kosteassa ilman-

alassa, antoivat hyviä tuloksia, eivit ensinkään sovellu Harj-
kovin seudun hietikoilla, täkäläisessä kuivassa ilmanalassa.
Siitä syystä täytyy täällä etsiä toisia istuttamiskeinoja.

Häniiyn istuttaminen kynnettyyn hietUckomaahan.

Jo kauvan aikaa sitten oval Suuren-Anadolin ja muissa
eteläisissä hoitoalueissa metsänkasvattamiskeinot aroilla olleet
tunnetut. Lehtimetsän kasvattaminen tapahtuu siellä saven-
sekaisen mustanmullan maanpintaa alituisesti muhentamalla,
jotta siitä poistettaisiin rikkaruohot, jotka tukahduttavat istu-
tuksia ja imevät kosteuden maasta. Mutta siellä on saven-
sekainen mustamulta, jolla on suuri kosteuspitoisuus ja suuri
kosteuden säilyttämiskyky, kun sitävastoin meillä on puhtaat
hietikot. Mitenkä niitä käy liikuttaminen, muhentaminen ja
kuivaaminen, s. o. uudeileen palauttaminen lentohietikoiksi?
Kuitenkin päätin sitäkin tehdä, jonkunmoisella varovaisuu-
della ja ensiaikoina pienillä aloilla. Vuosittain jatkaen istut-
taraista totuttuun tapaan yhdellä osalla nurmettunutta maata,
tein kokeita jo keväästä y. 1885. Puolen desjatinan pals-
talla, jossa istukkaat edeliisen vuoden istutuksesta melkein
kokonaan olivat hävinneet, toimitettiin (keväällä 1885) uusi
istutus kaksivuotisilla männynistukkailla, jolloin nurmi tällä
palstalla rikottiin raskailla käsikuokilla. Sitten kuokittiin
tämä ala kesän kuluessa keveillä käsikuokilla heti kun se
alkoi peittyä rikkaruohoilla, s. o. kuokittiin kerran touko-,
kesä-, heinä-, elo- ja syyskuussa. Huolimatta suuresta ja
jatkuvasta kuivuudesta kesällä 1885, huolimatta tämän vuo-
tisten istutusten häviöstä kaikilla nurmettuneilla aloilla, kas-
voivat männyt ja säilyivät hyvin muhevalla ja rikkaruohoista
vapaalla koepalstalla, lukuunottamatta niitä, joita hyönteiset
hävittivät. Tästä syystä laajennettiin koeala yhlämittaa vuo-
sina 1886, 1887 ja 1888 istuttamalla tällä uudella tavalla ja

oli se syksyllä viimeinsanottuna vuonna jo 2\'2 desjatinan
suuruinen; v. 1889 kuokittiin nurmi kaikilla aikuisemmilla
viljelysaloilla (yhteensä 5V* desjatinaa) ja kaikki uudet istu-
tukset (1 ^,'2 desjatinaa) toimitettiin suorastaan edeltäpäin kuo-
kitulle maalle; kesän kuluessa pysytettiin kaikilla viljelys-
aloilla — osittain kyntämällä, osittain käsin kuokkimalla —
maan pintakerros muhevana ja rikkaruohoista vapaana.

Edeltäkäsin kynnetylle ja karhitulle maalle istutetaan
istukkaat istutusmiekan avuUa, vaan istutuskuoppaa eli syven-
nystä valmistamatta.

VII.

Kosteusmäärän tutkiminen nurmettoneilla sekä rUfka-
ruohosta ja nurmesta vapaalla hietikkomaaperallä.

Tällainen muutos toisesta istuttamistavasta toiseen kävi
tarpeelliseksi toiselta puolen istutusten silminnähtävästi pa-
remman tilan vuoksi nurmesta vapaalla ja muhevalla maalla,
toiselta puolen tarkkojen kosteusmäärähavaintojen kautta hie-
tikkomaaperällä, sekä nurmettuneella että nurmesta vapaalla.
Nämät tutkimukset tapahtuivat, pyyntöni mukaan, ensiksi
opiston laborantin Tkatshenkon, sittemmin laborantti Albe-
ringin kautta. Näytteet otettiin aina pitkällisen poudan jäl-
keen kahdesta läheisestä palstasta — nurmettuneesta ja nur-
mesta vapaasta maasta — yhtaikaa ja samasta syvyydestä.
(Katso I:nen osa sivut 11, 12 ja 13).

Ottaen huomioon puhtaan ja nurmettuneen hiekkamaan
kosteusmääritelmiä, tulemme seuraaviin johtopäätöksiin :

1. Kuokitussa maassa on lähellä pintaa vähemmän
kosteutta kuin nurmettuneessa. Tämä on ymmärrettävää, vaan
ei tärkeätä, syystä että männyntaimet, joilla on 6 vershokia
(27 cm) pitemmät juuret, eivät saa tarpeellista kosteutta maan

pintakerroksesta vaan paljoa syvemmältä ; kaikissa tapauk-
sissa voivat ne ravita itsensä, Jos maassa löytyy kosteutta
kahta vershokia syvemmällä.

2. Toisesta vershokista arshinan syvyyteen asti od kos-
teus muhevassa ja ruohonkasvusta vapaassa hiekkamaassa
melkoisesti suurempi, nimittäin keskimäärio 4.40 Vo (katso
I:nen osa, sivu 13), ja voi se diitä syystä ravita kasvien juu-
ria. Samaan aikaan on kosteus nurmettuneessa maassa 2:sta
16:teen vershokiin asti keskimäärio kaikkiaan 1.25 ®/o; ja
tiedetään (Heinrichin ja Leibenbergin havainnoista) että kas-
vit alkavat surkastua hietikkomaalla kun tämän kosteuspitoi-
suus alenee l.so Vo:iin.

3. Jos havaittu kosteusmäärä muutetaan puutiksi, nun
likimääräisen laskun mukaan, sama hietikkomaa sisältää vettä
arshinan paksuisessa maakerroksessa (lukuunottamatta kahta
vershokia pinnalta):

nurmettunut kuokittu

l'.llä neliösazhenilla . . 3.3 puutaa 12.9 puutaa
l:llä desjatinalla . . . 7,980 > 30,940

4. Tällä tavoin osoittautuu eroitus kosteusmäärässä
nurmettuneessa ja kuokitussa hietikkomaassa (varsinkin pit-
källisen poudan jälkeen) erinomaisen räikeästi ja selvästi.
Mainitussa tapauksessa oli eroitus tasan 9.6 puutaa eli 12.8
vedroa (1 vedro = 12.3 litraa), kullakin neliösazhenilla, s. o.
22,960 puutaa eli 30,600 vedroa desjatinalla.

5. Kun otetaan näytteitä arshinan syvyydeltä, nun tu-
lee nurmettuneelle alalle kaivetusta kuopasta juokseva hiekka,
joka ei ensinkään pysy koossa ja on hypistellessä kuiva ; sitä
vastoin on hiekka samassa maassa, mutta kuokitussa, kuivaa
ainoastaan 1 Va vershokia pinnalta, vaan syvemmältä on se
nun kostea hypistellessä, että se kourassa puristettuna muo-
dostuu palloksi.

Sentähden ovat istukkaat kostenden runsauden takia
puhtaassa, muhevassa maassa myöskin poudan aikana ter-

veen näköiset. Niillä on tiimmat ja pitkät havut, pitkät ok-
sat sekä tuuheat ja pitkät haarautuneet juuret. Yhtä ter-
veen näköisiä ovat täällä ilmestyvät riiohotkin, jotka toisi*
naan kerkiävät nousta kuokkimisen väliaikoina. Tälle vasta-
kohtana osoittaa nurmettunnt maa kuivuuden aikana kaikille
tunnetun surkean kuvan: suuri osa istutuksista on hävinnyt
tahi käynyt heikoksi ja nurmien ruohotkin ovat keljastimeet,
käyneet punaisiksi ollen tuskin elossa, toiset taas ovat koko-
naan kuivaneet, palaneet ja kuolleet.

Syyt, joista riippuu snurempi kosteuspitoisuus, ja luul-
tavasti myöskin kostenden keräytyminen pinnalta puhtaaseen
ja muhevaan hietikkomaahan, otaksun olevan seuraavat:

l'.ksi on selvä, että kaikki nurmi- ja miiut rikkaruohot
kehittyäksensä vaativat suuremman tahi pienemmän kosteus-
määrän maassa, jossa ne kasvavat. Jos edeltäkäsin kyntä-
mällä hävitämme normen ja sitten kerta kuukaudessa kyn-
tämällä tahi kuokkimalla poistamme ruohonkasvun maasta,
hävitämme siten miljoonamääriä vaikuttavia pumppuja, jotka
imevät kostenden maasta.

2:ksi kun jollakin syvyydellä maassa on kosteutta, nun
tämä voi kohota (kapillarilain mukaan) kapillari- eli hius-
huokosia myöten maanpintaan asti ja siellä haihtua. Mutta
Jos muhennamme maan pintakerrosta kyntämällä ja kesänaikana
kuukausittain sitä kuokkimalla ja siten hävitämme siinä hienot
(kapillari) huokoset, nun kosteus ei kohoa yhtä helposti alem-
mista kerroksista pinnalle eikä haihdu siitä, — sen tiet ovat
katkaistut ja häirityt. Muheva pintakerros, vaikka se kui-
vaakin kovasti auringon ja tuulten vaikutuksesta, on kuiten-
kin ikäänkuin katoksena alemmille kerroksille.

Kuluu joku aika, nun muhennettu maa uudelleen tiivis-
tyy: se laskeutuu itsestään oman painonsa kautta, sitä pol-
kevat ihmiset ja eläimet; ja vielä suuremmassa määrässä
valuvat muhevassa maassa sateen aikana isommat välit eli
reijät (ei hiushuokoset) umpeen ja tukkeuluvat maasta irtau-

tuneitlen hienojen osien ja lomuhitusten kautta. rudistettu
kyntäminen tahi kuokkiminen tekee maan pintakerroksen taa-
sen muhevaksi ja siis mahdottomaksi johdattamaan kapillari-
kosteutta.

3:ksi vihdoin, voi suotuisissa oloissa löytyä vielä yksi
syy, jonka tähden muheva maa säilyttää enemmän kosteütta
kuin pinnaltaan tiivis. Se on muhevan maan ominaisuus
imeä sisäänsä vesihöyryjä ilmakehästä ja muuttaa niitä vesi-
pisaroiksi vähän alempana maanpintaa. Minä en tässä tar-
koita raaan nun sanottua hygroskopista konteutta, koska puh-
das hiekka ei ole, kuten muut maalajit, ensinkään hy^ros-
kopinen, jota Schublerin, Trommerin, Knopin y. m. tarkat
kokeet ovat todistaneet, vaan minä esitän sellaista vesihöy-
ryjen tiivistämistä (vedeksi muuttamista eli kondenseeraamisla),
joka voi syntyä eri syvyydellä olevissa maakerroksissa lämpö-
määrän suuren eroavaisuuden kautta ilmassa ja maassa. Ilma
tunkeutuu maahan sekä difusin (läpitihnamisen) että maan
sisässä alituisesti tapahtuvien erilaisten kemiallisten kasvi- ja
eläinprocessien vaikutuksesta. Tietysti voi iima sitä helpom-
min tunkeutua maahan, kuta isompi maanpinnan läpäise-
väisyys on, s. o. kuta enemmän siinä on isoja reikiä (ei
hiushuokosia). Kuumina kesäpäivinä on ilmassa aina jokn
määrä höyryntapaista kosteütta,*) varsinkin lähellä maanpin-
taa. Imeytyessään maahan ja tunkeutuessaan muuttumatto-
mana sen muhevaan, kuivaan ja auringon paahtamaaan pinta-
kerrokseen, kohtaa ilma 1^2 — 2 vershokin syvyydellä jo vii-
leämpiä kerroksia ja jäähtyy niissä. Läheisimmät viileät
kerrokset (1 ^hi — 2 vernhokin syvyydellä) jäähdyttävät niihin
tulevan ilman kasleeksi, ja vielä viileämmissä alemmissa ker-
roksissa (alempana P i — 2 versh.) muuttaa sama ilma jo

') Niinpä oli esim. Flarjkovin scudulhi v. 1899 hcinäkuun
alkupuoIiskoUa ilman keskimääräinen kosteus kello 6 aamuUa
69 Vo.

kyllästetyn kosteuden vesipisarain muotoon kylmemmän maa-
perän huokosissa. Uudet ilma-aallot tuovat maahan tulles-
saan uutta höyrynmuotoista kosteutta ja synnyttää siellä
uutta pohjavettä. Näitten ilmiöitten täytyy tapahtua kesällä
aainusta alkaen, siitä ajasta, jolloin päiväilma ja maanpinta
lämpenevät, sekä jatkua iltaan asti, kunnes ilma uudeliöen
tulee maanpintaa viileämmäksi.

Täten vasta selitetyllä tavoin, ja varsinkin kuukausittain
kyntämällä ja kuokkimalla, voidaan hiekkamaassa säilyttää tar-
peellinen kosteus. Sitäpaitsi vahingoittavat tietysti istutuksia ensi
aikoina turilaan toukat, joita nurmettuneessa maassa toisinaan
löytyy suuret määrät; sittemmin muuttuvat toukat koteloiksi
jamyöhemmin kuoriaisiksi sekä lentavät pois: niiden koko muo-
donvaihdosaika ei ole kolmea vuotta pitempi. üudet turilas-
polvet eivät laske muniansa paljaaseen ja siitä syystä pin-
nalta kuumaan maahan, joten männynviljelykset eivät kärsi
enempää pahimman vihollisensa kautta.

VIII.
Hännyn istutusten suojeleminen tuulilta.

Rikkaruohoista vapaalla ja usein muhennetuUa juoksu-
hietikkomaan pinnallakin on kuitenkin haittansa jaepämuka-
vuutensa. Tällainen ruohoton maa kuuroenee kovasti pin-
naltaan (katso I:nen osa, sivut 10 ja 11). Ja sitäpaitsi säi-
lyttää tämä maa, kuten sivuila 11 on sanottu, tarpeellisen
kosteuden ainoastaan niissä kerroksissa, jotka ovat 1 V2 — 2
vershokia (7 — 10 cm) syvemmällä, jota vastoin pintakerros
auringon ja tuulten vaikutuksesta pysyy kokonaan kuivana
lentohietikkona. Jokainen kovempi tuuli kohottaa hiekka-
hitusia tästä kerroksesta ja kuljettaa niitä paikasta toiseen,
muodostaen missä kumpuja, missä syvennyksiä, joten nuoret

männyn istukkaat paikoin kulkeutuvat hiekan miikana, pai-
koin paljastuvat juurten haaroihin asti vieläpä kokonaan
kuolevatkin.

Hiekkajyvästen pidättämiseksi kulkeutumasta tuuleo
mukana, täytyy johonkin varokeinoon ryhtyä, muuten voi
yksi hiekkamyrsky muutaman tunnin kuluessa pilata ja hä-
vittää kaikki nuoret istutukset ja siten koko työmme.

Vuoteen 1891 asti käyteltiin Harjkovin maanviljelys-
opistolla seuraava keino hiekan pidättämiseksi tuulen mukana
kulkemasta. Ennen männvntaimien istuttamista tai samaan
aikaan laskettiin kynnetylle ja karhitulle viljelysalalle nur-
men kappaleita jokaisen istukkaan kohdalle ja sen eteläpuo-
lelle. Nurmi leikattiin läheiseltä laidunmaalta. Jokainen
kappale oli 6 X ^ = 24 neliövershokin suuruinen ja niin-
muodoin tarvittiin yhdelle istutetulle desjatinan alalle 9,6CK.)
nurmen palasta, tahi 9,600 X 24 = 230,400 neliövershokia

— TTrry-TTi = 100 neliösazhenia (454.97 m^).
48X*8

Nurmenpalaset, tasan levitettyinä koko viljelysalalle,
pidättävät jotenkin hyvin hiekkajyväsiä kulkeutumasta pai-
kasta toiseen, jos ala on jotakuinkin tasainen.

Kuitenkin tulee nurmenpalasten leikkaaminen, kuljetus
viljelysalalle ja vihdoin suoriin riveihin asettaminen jotenkin
kalliiksi. Ja sitäpaitsi tämä keino ei ole täysin tyydyttävä:
kumpusella maalla repii tuuli sittenkin irti hiekkaa ja puhal-
taa sitä ylös, joten kaikilla epätasaisilla mailla rivein välit
vielä täytyi peittää oljilla kunakin vuonna, kunnes männyt
kasvoivat IV2 arshinan (1 m) pituisiksi. Tämä keino on
epämukava ja kallis vielä senkin tautta, ettei siinä ensinkään
voi käyttää huokeahintaisia yksivuotisia taimia taimilavoista,
vaan täytyy käyttää kalliita kaksivuotisia istukkaita istukas-
tarhasta.

Yhdellä sangen kumpuisella ja kukkulaisella palstalla
(N:o 14) etsiessäni keinoja taisteluun juoksuhiekkaa vastaan,

turvauduin — kuolleen tiirpeen asemesta — vuonna 1891
kangaspajun (Salix acutifolia) istuttamiseen. Ja tästä alkaen
käytettiin kaikissa myöhemmissä istutuksissa (vuosittain 2 — 3
desjatinaa) jo tätä uutta onnistunutta tapaa. Alempana selitän
lata menettelyä vähän seikkaperäisemmin.

Häniiynistutukset pajun suojassa.

Männynviljelykseen määrätty ala kynnetään heinä — syys-
kuun aikana 5—6 vershokia syvältä sekä äestelään loka- tahi
marraskuussa ja heti sen jälkeen ryhdytään siihen istutta-
maan kangaspajusta leikattuja vesoja eli istutusoksia. ^)

Istutusoksat ovat pituudellaan 9 vershokia (0.4 m) ja
paksuudeltaan pikkusormen (1 cm) kokoiset. Istutusoksat
leikataan puheenalaisen pajun vuosikasvanteista ja ovat ne
leikattavat mikäli mahdollista heti istuttamisen edellä tahi itse
isluttamispäivänä.

Pajunoksien istuttaminen toimitetaan suoraan riviin sa-
man istutusmiekan avulla, joka on selitettynä sivuilla 49 — 50,
siten että 8 vershokia istutusoksan pituudesta upotetaan maa-
han ja ainoastaan yksi vershoki jää maan päälie.

Kangasmännyn istutusrivit johdetaan pohjoisesta etelään,
jotta Sitten kasvien kumpainenkin puoli saisi saman verran
valoa ja lämpöä auringosta. Pajurivit asetetaan 2 7^ arshinan
(1.6 m) välimatkalle ja istutusoksat riveissä arshinan (0.7 m)
päähän toisistaan. ^)

^) Tätä pajulajia iöytyy luonnontilassa hietikkoniaaperällä
jokien ja järvien rannoilla Venäjän kaikissa lääneissä.

') Tällä tavoin tapahtuu pajunistuttaminen, Jos sen suojaan
sittemmin aiotaan istuttaa raäntyä.

Jos taas pajun välityksellä ainoastaan tahdotaan vahvistaa
lentohietikkoa menetellään yksinkertaisemrain ja huokeammin
seuraavalla tavalla. Määrätyllä alalla aukaistaan auralla tai sah-
ralla pieni vako (2 7«— 3 vershokin syvyinen), va'on pohjalle las-
ketaan pajunvesat toinen toisensa perään koko pituudelleen ja
peitetään maalla toisesta sen viereen ajetusta vaosta. Sitten on
maa vesojen päällä ainoastaan jaloilla poleltava. Istutusvaot teh-
dään 2—3 arshinan päähän toisistaan.

Kevään ja kesän kuluessa syntyy istutusoksan yläpäästä
1 — 3 kasvannetta, jotka talveen asti kasvavat 1 — 2 arshinan
pituisiksi vesoiksi.^)

Kosteuden pysyttämiseksi maassa pajun istutuksissa kyn-
netään rivien välit väliintään kerran kuukaudessa keväällä ja
kesällä.

Syksyn lopussa löytyy kangaspajulla istutetulla desjati-
nan alalla 10,000--20,000 yhden ä kahden arshinan pituista
vesaa ja semmoiseksi jää se talveksi.

Heti lumen sulattua seuraavana (toisena) kevännä ryh-
dytään männyn istukasten istuttamiseen samoihin riveihin,
joihin pajunvesat aikuisemmin istutettiin, mutta vuorotellen
näitten kanssa, s. o. jokaisen pajunvesaparin väliin istutetaan
männyn taimi. Täten istutetaan desjatinalle 9,600 kpl. man-
tyä, jotka sitten kasvavat pajujen suojassa.

Jos paju on kasvanut kovin korkeaksi ja tiheäksi, voi-
daan se toisena kevännä harventaa eli vähentää esim. joka
toisen pensaan kokkamaalla. Toinen puoli pensaista jää kas-
vamaan ja suojelee männyn istutuksia kuumuudelta ja tun-
lilta kesäkuukausina.

Seuraavana (kolmantena) kevännä täytyy pajut hakata
maata myöten pois. Juurten kaulasta ja kannoista versoo
pajunpensaista uusia kasvanteita entistä vielä suuremmassa
määrässä.

Katsokaamme minkä hyödyn pajun istutukset tuottavat
yleensä ja minkä erityisesti männyn istutuksille.

^) Jos viljelyspalsta on kumpuinen ja kukkulainen, täytyy
heti vesojen istuttamisen jälkeen kaikki kummut ja kyttyrat ri-
vien välissä peittää jonkiolaisilla, vaikkapa mädänneilläkin, elu-
kan rehuiksi kelpaamattomilla oljilla. Muuten paljastavat koval
tuulet hietikoilla istutusoksia ja hävittävät DUoria, heutoja pajun
kasvanteita, joten kukkulat veijelysalalla jäävät paljaiksi. Tdssä
on kuitenkin 2 vershokin paksuinen olkipeite tarpeeüinen ainoas-
taan yhtenä kesänä, senjälkeen kykenevät pajunvesat itse pitä-
mään puoltaan taistelussa tuulia vastaan.

Knsiksif kymmenen — tai parikymmentätuhatta lehtien
peittämää pajunvesaa vastustavat kovimpiakin tuulia. Rajum-
massakin tuulenpuuskassa taipuvat pajun vesat vaan sekunniksi
ja Sitten ne taas oikenevat. Pajunistutusten alla pysyy hiekka
liikkumattomana, mikä on erittäin tarpeellinen männynvilje-
lysten edistymiselle. .

Toiseksi. Kangaspajun vesat, jotka kunakin kesänä
kasvavat 2 — 4 arshinan (1,4 — 2,8 m.) pituisiksi ja koko pituu-
deltaan ovat lehtien peitossa, varjostavat jotakuinkin maata
ja edistävät siten mäntyjen kehitystä. Monta kertaa ölen teh-
nyt lämmön määräyksiä samaan aikaan puhtaalla hiekka-
maalla ja sen viereisellä pajunistutuksella. Sellaisia mää-
räyksiä tehtiin kahdek^alla huolellisesti tarkistetulla Celsius' en
lämpömittarilla, joUoin 2 asetettiin puhtaalle hiekalle ja kuusi
pajunistutusten riveihin ja rivien väliin. Kaikkiaan tehtiin
18 havaintosarjaa, ja koska lämpömittareja oli 8 tehtiin siis
8X16=1'^^ havaintoyksilöä. Esimerkin vuoksi esitän kaksi
havaintosarjaa heinäkuun 13 päivänä 1898.

Kello

2,i«

Kello 2,>4

Lämpömittari

N:o

43,2»

43,7

43,2

Eroitus

43,7

Eroitus

34,.

8,3

33,.

9,8

40,8

2,*

38,«

5,1

37,8

5,4

36,8

6,.

40,2

3,0

40,0

3,7

36,8

6,*

35,8

8,1

_8_

43,1

0,1

41,7

2,0

Yhteen

sä

233,.

25,0

226,8

35,«

ieskimääi

■in

38,9

4,3

37,8

5,9

Siis, pajukasveilla suojattu hietikko kuumenee vähemmän

ensimmäisessä toisessa

havaintosarjassa

0,i:slä — 8,3® asti 2,o:sta — 9,8* asti
ja keskimäärin 4,8® » — 5,»® »

Niinmuodoin eivät männynistukkaat pajujen suojaamina
joudu yhtä kovan kuumuuden alaisiksi kuin aukeilla aloilla.
Sen ohessa huomattakoon, että ne 4 — 6 astetta, jotka me
täilä tavoin poistammo, toisinaan oval sangen kriitilliset nuo-
ren mäntykasvin elämässä ja, ellei männynviljelysala olisi
suojattu ja varjostettu pajuilla, voisi sangen monta mänty-
kasvia, jotka eivät kestä ilmanalan kuumia kriitillisiä asteita,
joutua perikatoon. Niinpä ölen aina huomannut, että maan-
pinnan kuumetessa 50 asteeseen C. ja siitä yli, alkavat yksi-
vuotisten taimien hennot havut kärventyä, käyvät punerta-
viksi, ruskeiksi ja kuolevat. Kuta kauvemmin pouta ja kuu-
muus kestää, sitä enemmän häviää istukkaista havuja ja vih-
doin kuolevat ne kokonaan, s. o. palavat kuumuudesta, joka
valuu niihin ylhäältä auringosta ja alhaalta tulisesta maan-
pinnasta.

Jos istukkaitten häviö arvostellaan prosenteissa, nun
saamme tavattoman eroituksen. Kun istukkaita nykyään,
pajun suojaamina, häviää 3 — 15 7o, nun oli edellisinä aikoina
aukeilla aloilla tämä tappio 20— 60Vo, vieläpä siitä ylikin.
Siis pajujen suojassa olevissa viljelyksissä säästyy paijon
istukkaita, paijon vaivaa ja aikaa.

Mutta eikö valoa rakastavien männynistukasten varjos-
taminen pajuilla vaikuta ehkäisevästi istukasten kasvuun ja
vahvistumiseen ?

Ei ja vieläkin ei. Männyn silmikot ja vuosikasvanteet-
han kehittyvät ja kasvavat huhti- ja toukokuussa, kesäkuun
alussa muodostuvat sitten uudet silmikot seuraavaksi vuo-

deksi ja kasvanteiden puhkeaminen jääpi seuraavaan kevää-
Seen. Mutta me hakkaamme pois pajunvesat kunakin vuonna
huhtikuun alussa maan tasalle, ja siten tapahtuu silmikko-
jen puhkeaminen ja männyn kasvanteitten kehitys täydessä
päivän valossa. Vasta kesäkuuhun mennessä kasvavat uudet
pajunvesat V2 arshinan (0,35 m.) pituisiksi ja vasta siitä ajasta
alkavat ne jonkun verran varjostamaan männyn alkuja.

KolmanneksL Pajunvesat hakataan vasta keväällä,
vaan talvella ne menestyksellä taistelevat tuulia vastaan:
talvella lumi ei tuiskuta rotkoihin ja syvänteisiin, vaan leviää
koko viljelysalalle pajunvesojen väliin. Keväällä muuttuu Sit-
ten lumikerros vedeksi, joka melkein kokonaan imeytyy mu-
hevaan hiekkaan ja kostuttaa sen hyvästi.

Lumikerroksen paksuus metsäaukoilla oli Harjkovin tilan
metsässä havaintojen mukaan seuraava:

t-i^

►■*

»-*

H-

I-*

I--

I2?

<X>

S^S

1-^

»f^

Üi

Oä

&» CA

*-^^

--^

1 PT

"■• ^•

H-

t^k.

-sl

9 •

12.5

17,6

5,6

11,5

/,5

vershokissa 12,5

Niinpä oli esim. talvella 1897/98 lumipeite 33 cm.,
josta lumen sulattua täytyi muodostua 33 millimetrin (noin
Vi versh.) paksuinen kerros vettä, ja melkein kaikki tämä
vesi tunkeutui maahan istutuksissamme. Nämät lumiveden
varat maassa ovat sangen hyödylliset siinä tapauksessa että
kevät on sateeton ja kuiva. Viimeisinä 8 vuotena herkesin
kerrassaan ottamasta kuivuutta huomioon, sillä nykyisen,
viljelystavan käytäntöön otettua en ole huomannut, että kui-
vuus ja kuumuus olisi lisännyt hävinneitten männyn-istuk-
kaitten lukua.

NeljänneksL Pajunvesat hakataan, kuten edellä on
sanottu vuosittain keväällä kangaspajun kukkimisen lopussa.

Tämä puulaji alkaa Harjkovin läänissä kukkia huhlikuun
alussa (noin 3:neii päivän seudulla^) ja kukkii runsaasti 10
päivän kuluessa ollen mainiona saaliina mehiläisille.

Viidenneksif vihdoin, käyvät joka kevät hakatut pajun-
vesat kaupaksi ja siten antavat viljelysalat jo toisesta vuodesta
alkaen jonkunvertaisen rahatulon. Pajunvesoja myydään joko
vasuteollisuutta varten tahi istutusoksina istutusainekseksi.
— Paljonko näitä vesoja sitten kasvaa desjatinan alalla ja
kuinka suuri rahatulo voidaan niistä laskea desjatinalta?

Koska pajunmyyntiä jo on harjoitettu 8 vuotena vieläpä
kunakin vuotena jommoisessakin määrin, nun luettiin, jotta
kaupassa ei sattuisi erehdystä, vuosittain keväällä vesat ja
istutusoksat kullakin palstalla^).

YUämainitulla tavoin istuttaessa kangaspajuja (9,600
istutusoksaa desjatinalle) saadaan keskimäärin:

vesoja istutusoksia

l:senä kevännä 9 — 12 tuhanteen 9 — 18 tuhanteen

2:na » 18—30 » 25—45 »

3:na » 26—45 » 45—55 »

4:nä » 26—38 » 38—49 »

5:nä » 20—30 * 25—40 >

Tässä on huomioonotettu ainoastaan sellaiset vesat,
joista voidaan saada vaikka vaan yksikin istutusoksa; hie-
nompia vesoja ei ole otettu lukuun.

0 Viimeislnä 10:nä vuotena alkoi Salix acutifolia kukkia
v. 1890- 19 p. maalisk.; 1891— 4 p. huhtik.; 1892— 6 p. huhtik
1893- 5 p. huhUk.; 1894— 2 p. huhtik.; 1895— 8 p. huhtik.; 1896—
17 p. huhtik.; 1897- 27 p. maalisk.; 1898- 5 p. huhtik.; 1899— 5
p. huhtik.; keskimäärin 10 vuoteua —3 p. huhtikuuta.

') Tavallisesti luettiin jokaisella desjatinalla tahi palstalla
5 pensasta 20 eri paikalla ; laskemalla yhteen vesat ja istutus-
oksat 100:ssa pensaassa määriteltiin sitten — yksinkertaisen suh-
leen mukaan — niitten luku koko desjatinan alalla.

Vesojen ja istutusoksien lukumäärän vaihtelevaisuus on
sangen suuri, riippuen viljelyspalstojen asemasta, sateen pal-
joudesta kevään ja kesän kuluessa ja varsinkin heti istutta-
misen jälkeen sattuneesta ilmasta. Tavallisesti lisääntyy ve-
sojen ja istutusoksien luku ensimmäisinä 3 — 4 vuotena, vaan
sitä myöten kuin männyt kasvavat vähenee pajuainesten
määrä, ja samassa suhteessa myös rahatulo niistä. Neljänteen
vuoteen kasvavat mäntyset jo arssinan pituisiksi ja siitä yli-
kin sekä alkavat varjostaa vuosittain poikkihakatuita paju-
pensaita; sentähden 8 — 10 vuotena, kuivavat pajut melkein
kokonaan, ja viljelysalalle jää jotenkin puhdas männynistu-
tus jälelle.

Pajun vesoja ostavat tavallisesti, vasuteollisuutta har-
joittavat käsityöläiset. Ammatin harjoittaja hakkaa itse vesat
ja kuljettaa ne pois kuormassansa, maksaen 20 kopeekkaa
1,000 vesasta kannoillaan. Vuosittain myydään pajunvesoja
myöskin istutusoksiksi. Tässä tapauksessa on istutusoksien
hinta (sähen luettuna hakkuu, lajitteleminen, sitominen ja
kuljetus lähimmälle rautatieasemalle) 40 kopeekkaa, josta puo-
let tulee omistajalle, puolet työmiesten palkkioiksi. Keski-
määrin on vasuteollisuutta varten myydyistä pajuista saatu
puhdasta tuloa desjatinalta : ensimmäisestä hakkuusta noin
1 rupla, toisesta 3 ruplaa, kolmannesta 5 rpl., neljännestä 5
rpl., viidennestä 3 rpl., kuudennesta 2 rpl., ja seitsemännestä 1
ruplan, tahi kaikkiaan 7:stä hakkuusta 20 ruplaa. Kahdek-
santena ja yhdeksäntenä vuotena, jos löytyisikin vielä pajuja,
on niitä sangen harvassa ja luvultaan vähän; siiloin saavat
ammattilaiset ne ilmaiseksi, hakkuu- ja poisvientipalkakseen.

Pajun vesoja istutusoksina myytäessä olisi puhdasta
tuloa saatu melkein puolitoista kertaa enemtnän, mutta täy-
tyy kotiteoUisuuden harjoittajillekin suoda voitto ammatis-
taan.

IX.

Männyiiisttitusteii

Istutettuamme männyt emme vielä ole niitä kasvatta-
neet: vielä on monta buolta ja hommaa jälellä samoilla vil-
jelysaloilla istuttamisen jälkeisinä vuosina. Tarpeenmukai-
setta hoidotta eivät männynistukkaat kasva tiheäksi ja varte-
vaksi metsäksi, vaan surkastuvat ja harvenevat, taikka häviä-
vät tykkänään. Siitä syystä on viljeiysten hoito ensimmäi-
sinä vuosina männynistuttamisen jälkeen vielä laskettava vil-
jelyskustannuksiin. Tähän hoitoon kuuluu: a) istutusrivien
Valien - peittäminen oljilla, b) apuistutus, c) maan pysyttämi-
nen muhevana ja puhtaana, d) pajunvesojen hakkaaminen,
e) mäntyjen alempien oksien poistaminen ja f) apuhar-
vennukset.

a) Istutusrivien välien peittäminen oljilla on tarpeel-
liuen ainoastaan ensimmäisenä kesänä pajunoksien istuttami-
sen jälkeen sekä ainoastaan mäkisillä ja kumpuisilla pai-
koilla ja myöskin kutshugureilla. Tasaisilla mailla rivein-
välien peittäminen ei ole ensinkään tarpeellista ^)

b) Apuistutus. Tarkoituksenmukaisintakin istutustapaa
käytettäessä häviää kuitenkin joku prosentti taimia ensim-
mäisenä kesänä (3 — 15 7o). Tähän on monta syytä, esim.
taimien vahingoittuminen niitä taimilavasta otettaessa, varoma-
ton istuttaminen istutusalalle, turilaitten tekemät vauriot y. m.

Kaikissa tapauksissa täytyy, ennenkuin ryhdytään uusia
aloja istuttamaan täydentää kaikki ne entiset, jotka ovat

^) Kuitenkin, jos havumetsää tahdotaan kasvattaa hiekan-
sekaiselle mustanmullanmaalle, on olkipeite tarpeellinen tasai-
sillakin mailla nein 3—4 vuoden kuluessa. Olkipeitteellä sanotun-
laisella maalla on vähän toisellainen tarkoitus; se näet suojelee
hiekansekaisen mustanmuUanmaan pintaa liiaksikuumenemastaja
estää kosteuden liikanaista haihtumista maasta. Myöskin kutshu-
gurien metsittäminen on mahdoUinen jos niiden rinteet ja päällys
peitetään oljilla 45 vuoden kuluessa.

miuitjiut viimeisten kahden vuoden ajalla. Tämä tehdään sen
vuoksi että istutukset tulisivat tiheiksi ja ilman aukkoja. Istu-
tus toimitetaan tässäkin tapauksessa — kaksivuotisia taimia
tahi istukkaitakin käyttämällä — istutusmiekan avulla: siinä
noudatetaan samaa järjestystä rivien välimatkojen ja taimiea
etäisyyden suhteen toisistaan kuin ensimmäisessäkin istu-
tuksessa.

Istuttaminen vielä neljäntenäkin vuotena on melkein
hyödytön, sillä ensiksi istutetut männyt ovat jo kasvaoeet
arshinan (0,7 m.) pituisiksi ja tästä alkaen kasvavat ne vuo-
tuisesti puoli arshinaa ja ylikin, joten ne alkavat varjostaa
uusia istutuksia ja estää niitten kehitystä.

c) Viljelysalan pysyttäminen muheoana ja puhtaana
on tarpeellinen siitä syystä, että riittävät kosteusvarat säilyi-
sivät maassa ja etteivät rikkaruohot tarpeettomasti kuivaisi
maata eivätkä tukahuttaisi nuoria männyn alkuja. Maan
pintakerroksen muhevana ja puhtaana pitäminen tapahtuu
sillä tavalla, että se kuokitaan yksi kerta kunakin kesäkuu-
kautena, tahi vähän harvemmin, riippuen ilmasta ja rikka-
ruohojen versomisesta. Koska tämä työ väittämättömästi on
toimitettava 4 — 5:n kesän kuluessa (kunnes männyn juuret tun-
keutuvat syvempiin kerroksiin ja oksat alkavat varjostaa
koko alaa), käypi käsin kuokkiminen kalliiksi ja rasittavaksi.
Tästä syystä voidaan, jos istutettu ala on desjatinan laajui-
nen tahi isompi, käsikuokka eduUisesti vaihtaa jonkunlaiseen
hevosauraan.

Harjkovin maanviljelysopistolla käytetään tähän tarkoi-
tukseen amerikalaista viisisorkkaista auraa eli karhia »Pla-
net». Se ostettiin v. 1885 (Gelferich'in kaupasta) 30 ruplasta
ja siitä alkaen on sitä nykyaikaan asti käytetty työssä mil-
tei joka päivä kesäaikana, eikä ole kone särkynyt eikä moi-
tetta sitä vastaan ollut^). Tämä kone on siitäkin eduUinen

*) Nykyään myydään »Planet» huokeammasta, Gelferichistä
saa sen 22 ruplasta,

että sillä voi, työntekijän tahdon mukaan, kyntää ja puhdis-
taa sekä kaitaisia että leveitä välejä, 1 — 1 \/2 arshinaa (0,7 — 1
m.) leveyteen, syvemmältä tai matalammalta ; niinmuodoin
soveltuu se taloudessa monen kyntökasvin välirivien muok-
kaamiseen, kuten: maissin, »copro»'n, auringonkukkien sekä
kaikenlaatuisten puunistutusten — nun lehti- kuin havupuit-
ten. Työssä tarvitaan yksi hevonen, yksi täysikasvuinen työ-
mies ja poikanen. Kun rivien välit meillä ovat 2 V« arshi-
naa (1,6 m.) asetetaan karhin reunimmaiset sorkat siten, että
se kyntää 1 V/4 arshinaa (0,9 m.) leveältä. Jokaista väliä karhi-
taan kahdesti: toisen kerran toista laitaa lähempänä, toisen
kerran toista. 4:tenä ja 5:tenä vuotena vedetään karhia
ainoastaan yhteen kertaan rivein välillä, sillä männynoksat
varjostavat niitä jo laitapuolelta.

»Planet» karhilla muhennetaan ja puhdistetaan ainoas-
taan rivien välit rikkaruohoista, mutta itse riveissä kasvien
ympäriltä on kuitenkin tarpeellista tarkoin muokata maa
käsikuokalla. Yleistä kuokkimiskustannusta vähentää käsi-
küokan vaihtaminen yhden hevosen karhiin vähintään 3-4 ker-
taa. 4:n, 5:n vuoden kuluttua eivät männynistutukset enään
kaipaa karhimista eikä kuokkimista; 6:na vuotena menevät
mäntyjen juuret nun syvälle maahan etteivät niitä poudat
enään haittaa ja samoin ovat niiden laitimmaiset oksat jo
siksi kehittyneet, että ne peittävät ja varjostavat rivien välillä
olevan maan ja siten suojelevat sitä auringolta, tuulilta ja
rikkaruohoilta.

d) Pcyunvesojen poikkihakkaamincti. Kangaspajua ei
kasvateta täällä itsensä vuoksi, vaan pääistutuksen, männyn,
suojaksi. Sen vuoksi sallitaan pajun, toisarvoisena kasvina,
kasvaa ainoastaan sen verran kuin on tarpeellista etupäässä
männyn suojelemiseksi. Kangaspajun ei sallita muodostaa
monivuotista runkoa, vaan ainoastaan yksivuotisia vesoja,
jotka eivät kasva 2 — 4 arshinaa pitemmiksi. Siitä syystä

hakataan vesat kunakin keväänä kukkimisen jälkeen nun
alhaalta kuin suinkin s. o. maata myöten.

Vesojen hakkuu tapahtuu sopivimmin kyökkiveitsen
tapaisella teräspuukolla, jonka terä on 6 vershokin (27 cm.)
ja pää 3 vershokin (13 cm.) pituinen ja joka painaa V«
naulaa.

e) Männyn istutusten ensimäinen puhdistaminen. 9,600
männyn istuttaminen desjatinalle tapahtuu sen tähden, etta
saataisiin tiheä istutus, jossa puunalut tulisivat suoriksi ja
kasvaisivat pituudelleen. Mutta 7 — 8 vuotena leviävät alem-
mat männynoksat sangen tiheäksi maan yli, alkavat kuivua
ilman ja valon puutteesta ja havut kellastua ja ruskettua.
Tulen takia on vaaranalaista jättää istutus tämän näköiseksi.
Jonkun tupakanpolttajan pienimmästäkin varomattomuudesta
voi koko istutus palaa puolessa tunnissa. Alkanutta tulipaloa
on mahdotonta sammuttaa, sillä istutuksen tiheyden vuoksi
eivät ihmiset voi siinä liikkua: ne ovat itse vaarassa tukeh-
tua savusta ja palaa.

Tämän estämiseksi ovat kuivat ja kuivamaisillaan ole-
vat oksat sahattavat pois 1 arshinan (0,7 m.) pituiselia käsi-
sahalla, kaikki karikkeet koottavat avonaiselle paikalle ja vie-
tävät polttopuuvajaan. Harjkovin maataloustilalla käytetään
kaikki tällaiset ainekset tiilenpolttouunien lämmittämiseksi.

f) kymmenentenä vuotena on männynistutuksissa toirai-
tettava ensimmäinen apuharvennus, se on juuriaan myöten
ovat poikkisahattavat miltei puolet [)uista, jotta toinen puoli
saisi enemmän tilaa. Joka toinen puu sahataan poikki, pois-
tamalla heikompikasvuiset ja jättämällä paremmat pystyyn.
Näin saatu aines — kahden sazhenin (4,2? m.) mittaisia riu-
kuja — on sopiva seipäiksi ja poittopuiksi ; oksat ja havut
ovat polttoaineeksi käypiä^).

^) Maanviljelysopistolla, Joka on 10 virstan päässä suuresta
Harjkovin kaupungista, toimitetaan ensimmäinen apuharvennus
joulujuhlien edellä. Parhaat kaadetuista puista ovat haluttua

Männynistutusten ala HarjKovin maanviljelys-

opbtolla.

Maanviljelysopiston oppilaat askaroivat vuosittain ke-
väällä ja kesällä (11 — 13 viikon ajalla) kaikenmoisissa töissä,
jotka kuuluvat maatalouden eri haaroihin ; oppilaat harjoitta-
vat myöskin metsäpuitten istutusta. Heinäkuussa 1899 ulot-
tuivat metsänviljelykset 36 desjatinan 1,790 neliösazheninalalle.

Kuuset, lepät ja kultakaari-pajut ovat istutetut samoille
hietikoille, vaan alavammille paikoille.

Kaikki edellä luetellut istutustyöt ovat suuremmaksi
osaksi toimitetut maanviljelysopiston oppilaitten, vaan osaksi
(vuodesta 1893) myös päivätyöläisten avulla. Näissä töissä
on etupäässä alempien luokkien oppilaita käytetty ja ovat ne
työskennelleet 8 tuntia päivässä; tästä syystä eroaakin oppi-
lastöitten tulokset jonkun verran täysikasvuisten ja tottuneit-
ten työntekijäin työntuloksista.

Viljelyspalstojen väliin on ehdottomasti jätettävä 2 saz-
henin (4,35 m.) levyinen aukko eli raja, tahi 4 sazhenin (8,5
m.) levyinen kulkutie. Tavantakaiset rajat ja tiet ovat tar-
peelliset käyntiä ja ajoa varten sekä metsän puhdistuksessa
ja apuharvennuksessa keräytyvien ainesten kuljetusteiksi y. m.
Pääasiallisesti on tiheä linjaverkko kuitenkin tarpeellinen
taistelua varten tulta vastaan . . . Ölen nähnyt laajoja kei-
notekoisia havupuu-istutuksia hiekkamailla Riian kaupungin

tavaraa joulupuiksi, johon käytetään kuusia ja mäntyjä. Tälld
tavoin saadaan yhdeltä desjatinalta 75 ä 78 ruplan ylimääräinen
tulo. Vaan tämä tulo on kokonaan satunnainen, eikä sitäolesel-
laisessa taloudessa, joka on kaukana suurista kaupunf^eista.

seuduilla. Istutiikset toimitettiin alkuansa (50 ja 60 luvuila)
suurilla aloilla. Mutta jälestäpäin, kun istutukset kasvoivat
isommiksi ja niitten alle keräytyi paljon kuivia oksia ja ha-
vuja, kävi sangen vaikeaksi, metsäpalon sattuessa, tulta sam-
muttaa ja paljon metsää hävisi. Sentähden päätti sikäläinen
ylimetsänhoitaja rajoilla ja ojilla jakaa kaikki istutukset pie-
nempiin palstoihin, joista kukin oli korkeintaan 2V2 desjati-
nan (2,75 hehtaarin, suuruinen, ja siitä alkaen olivat metsä-
palot vähemmän turmiolliset.

Kun tiheä linjaverkko osoittausi tarpeelliseksi Riian tie-
noilla, jossa sataa usein ja runsaasti ja jossa poudat eivät
ole nun pitkällisiä eikä ankaria, nun on se sitä välttämättö-
mäinpi Harjkovin ja sen läheisten läänien kuivassa ja kuu-
massa ilmanalassa.

Voidakseni päättää missä määrässä istutuksemme ovat
edistyneet, mittasin lopulla vuotta 1899 mäntypuitten korkeu-
den ja paksuuden. Jokaisella palstalla mitattiin 10 tai 20
puuta, jotka kasvoivat samalla suoralla linjalla vaan, eri
riveissä. Kaikista sekä pituus- että paksuusmitoista otettiin
keskimäärä. Keskimääräinen puuluku määriteltiin myös las-
kemalla puut 4 tai 8 neliösazhenin alalla 10 eli 20 eri pai<
kassa; tästä johdettiin sitten yksinkertaisen suhteen mukaan
puitten lukumäärä kokonaisella desjatinalla.

Mittaamisen ja lukemisen tulokset ovat kootut seuraa-
vaan lauluun, josta voidaan päättää sekä pituus- että pak-
suus-lisäkasvun määrää, että myös istutusten tiheys.

XI.

Kustannus männyii istutustöistä.

Männynsiemenen kylvämisestä taimilavoihin sekä näiden
ja istutustarhojen hoitokustannuksista en voi tehdä seikka-
peräistä tiliä, syystä että näitten töitten laatuun ja vähäpä-

Muistutuksia.

•

►

II 1 ••

6 ö sc
Im fro

s— ■ 2

>% .s.? .

9 » "5*5 *
ö fr 25-5

MS g 2 'S fr

•5*5 -sSfi

11 lli

K-ft SSf

= 1= ■9tl

•
3

•a«

Puitten

paksuus

rinoan

korkeu-

della.

eo"

-. «V n. •. •« •. -V «l
00 to «t>-xao0äco

1 CO

Vershokia.

^^^CVJ (N (N CO

l-'l

•*^

a
a

*3
0«

Metsiä.

e »• A o •• o e
M «• <9 •« e OB «b

.^ •> •» •« »»»•»>

OOO 1-1 T-i(M W

— «0 o •< ^ — «5
•• ^ !• 1- c «e e

V« 9» M #S VS •« «^

CO^^iOiÄCDCOOO

« « a»

• •« M

vH ift r^

•

08
C

■

p2Z! ^ lo ^

1-H

OS O -^O O 00 Cvi "^ »O CO lÄ

5 2^ S t- • * *
^ tJ" o" « *H CO -^

•^CDCßXWQOaSr-KNt-i-«

Puitten lukumäärä

desjatinan alalla

18'/i.99.

X Q S tO ^ S CO
05 O O t^ O (N «»tf*

•« #^ •>. »> ^ »k V»

t- 05 OS QO i^ ':o 00

O
CO

C O O O 1« fcß o

S Cß <N OD O i-H CP

^ 00 (N cß r* CC O

» ^ «H »^ «v *« r*

t>» ^ ift ^ CO CC CO

7,680

2,880

31,290

Istuttamis-
tyyppi •)

•

CQ w, » IS

^ #^ *s

•^

xxxxxxx

•o 2 2 * "^ »a (>1
•V «V "V •! c^a fl«

XXXXXXXXXXX

(N (N 5^ (N 'V * GM G^ W CD S

alstojen

ala
isjatinaa
1 neliö-

•

0«

•mm

N
CS
(A

ikä.

Ui _ _ 1

3 <NG^a5<N -^
en en *^ '^ '^ ^ ^^

s 2 «^ »f^ »ft o ^

00 0« rH rH »-( (N

•

V-4

Q OOOOO G^l^ O
Q OCO t^ COOO (N
CDCD CDO COCD 00

«s Vt »V ^ «»

,-i r^ 1-4 (N »H

S^22

CO CO ^

lOOO t>-

A A ^

0- -i

ten

•O • ***** *
CO <M 0<J 0<J "^ CO —

r-^ iM r-^ GM »H ^^ - .^
O^O'-'GMCO'^lOOO

iM r-^ CO

IstutusI

r-J (N 00 ^ Iß CD t-

b- CO »H

•

fl * * - * A A

usi
ipaju
1 spaju

^
^

3
1.

ICO

Kults

Kangs

^i^

4irf

4-1

•^m

90m$

•^4

•PN

►

*rf

•Pi«

*rf

108

. *rf

*^ _:

0> O

2-g

•M CO

*" CO

Vpi^

2 o

08 ^

.tä CS

^ 08

b-^

.-B

>>.-«

*rf f^

.t:'«8

j< >

t- —

a> c

•*4

108 J3

icö

^ CO

«"•<!

'•^ w

. «0

•O

.§1

(0.!^

4) kl

•>^rf

Styyppi
männy

•C8

uttami
lan ja

C/3

*^ B

') Is
arshi

4-»
>

töisyyteen nähden niitä ei ole erikseen tilitetty. Tili! ovat
tosin, kuten niiden tuleekin oUa, laaditut mitä tarkimmasti,
mutta ne ovat laaditut yhdessä hedelmäpuutarha-töitteD kanssa,
syystä että meidän tairailavamme ja istukastarhamme ovat
sangen pienet sekä sijaitsevat hedelmäpuutarhan penkereillä.
Suurista ja hyvistä taimilavoista (esim. Rodkevitshin Varso-
van luona, Rihanovin Tambovin läänissä, Königin Harjkovin
iäänissä ja Harjkovin kruunun hoitoalueen y. m.) myydään
yksivuotisia taimia nykyään 50 kopeekasta tuhannelta. Otak-
sun, että ne jokaiselle omistajalle tulevat maksamaan saman,
Istuttamistyöt ja männynviljelysten hoito ensimmäisinä4:nä
vuotena vaativat seuraavan ainesten ja työvoimien kustan-

nuksen desjatinalta :

Oppi- Hevo- Härkä-
laita sia paria

1) Hietikkomaan kyntämiseen 5

vershokia syvältä — kaksi aiiraa kum-

pikin härkäparin vetämä 4 — 4

2) Karhimiseen V» 1 —

3) Pajunvesojen hakkaamiseen ja
9,600 yhdeksän vershokin (0,4 m.) pitui-
sen ja pikkusormen paksuisen istutus-

oksan leikkaamiseen niistä .... 20 — —

4) 9,600 istutiisoksan istutusmie-

kalla riveihin istuttamiseen .... 22 — —

5) 9,600 taimen ylösottamiseen
taimilavasta ja niitten paareilla kanta-

miseen viljelysalalle istuttamista varten 4 — 8 — —

6) 9,600 männyntaimen istuttami-
seen istutusmiekalla vuorotellen pajujen

kanssa ja samoihin riveihin .... 20 — —

7) 400 ä 2,000 taimen ylösottami-
seen taimilavasta toisena ja kolmantena
kevännä, hävinneitten sijaan istutta-
mista varten 0,5-1,5 — —

8) Näitten taimien istuttamiseen

9) Käsikuokalla kuokkimiseen ri-
veissä pajujen ja mäDtyjen kohdalta:
l.-Qä kesänä 5 kertaa 5:liä oppilaalla

» 5:llä »
» 4:llä »
» 3:Ila »
f 2:11a »
Valien karhimiseen
karhilla yhteen kertaan Vq

työpäivää yhdellä hevosella ja kahdella

oppilaalla, siis:

5:teen karhimiseen l:nä kesänä

5:teen » 2:na »

5:teen > 3:na >

4:jään » 4:nä »

2:teen » ö:nä »

2:na

3:na

4:nä

5:nä

10)

Rivien

»Planet»

karhilli

Oppi-

Hevo-

Härkä

laita

sia

paria

1—4,5

—'

2,5

Yhden desjatinan istuttamiseen
pajuilla ja männyillä sekä viljelysten
hoitoon viitenä ensimmäisenä kesänä
tarvitaan siis yhteensä . . . 179*) ä 187,5 11,5 4

Harjkovin maataloustilan tileistä viimekuliineilta 3 vuo-
delta esiintyy, että Harjkovin seuduUa puolikasvuisen päivä-
työ maksaa 29 kopeekkaa, hevospäivätyö 55 kop. ja härkä-
parin 51 kop. Koska oppilaat ovat työssä ainoastaan 8 tun-

*) Menoihin en laske pajuvesojen keväisin toimitettuja hak-
kuita enkä puhdistamiskustannuksia enkä myös männyn apuhar-
vennsta 10:tenä vuotena, syystä että nämät työt je antavat nun
suuren tulon, että sillä voidaan peittää kaikki menot, vieläpä jää
puhdasta tuloakin.

tia päivässä ja kun sitäpaitsi etupäässä kahden alemman luo-
kan oppilaat toimittavat istutustöitä, voidaan niitten työ las-
kea puoleksi tavallisen työmieheD työstä. Tämän laskun ma-
kaan tulisi päivätöiden luku olemaan 89,6 ä 94 ja näin ollen
saamme :

89,5 ä 94 päivätyöstä ..... Rpl. 25: 95V2 ä 27: 26

11,5 hevospäivätyötä . . » 6: 32V2

4 härkäparin työpäivää .... » 2:04

9,600 kangaspajun istutusoksaa » 1: —
9,600 männyntainta ä 50 kop.

tuhannella » 4: 80

400 ä 2,000 kaksiviiotista tainta ä

1 rupla tuhaniielta » — : 44 — 2: 20

Yhteensä Rpl. 41:48 ä 44: 54V2

Tähän on vielä lisättävä pieni menomäärä kaluston
ostamiseen ja korjaamiseen, esim. istutusmiekkojen, sankko-
Jen, lapioiden, paarien, köysien y. m., yhteensä noin rupla
desjatinalle, joten koko määrä vaihtelee ruplasta 42: 48 rup-
laan 45: 54^/2.

Mutta kustannukset mäntymetsän kasvattamisesta mei-
dän menettelytapamme mukaan alenevat melkoisesti pajun-
vesojen myynnin kautta 7:nä kesänä 20 ruplasta^). Männyn
istuttaminen ja sen kasvattaminen 8:teen vuoteen asti mak-
saa siis Rpl. 22: 48 ä 25: b¥/2 desjatinalta.

Autiot juoksuhiekkamaat eivät anna mitään tuloa eivätkä
tiiota mitään hyötyä, ovatpa päinvastoin monessa suhteessa
sangen vahingollisia, ja siitä syystä voidaan sanoa, että nii
den arvo on negativinen.

Samat hietikot antavat taas, ruohonkasvun ja nurmet-
tumisen kautta kestäviksi muuttuneina ja siten lampaitten
laitnmeksi sopivina puhdasta tuloa 1 ä 2 ruplaa desjatinalta.

') Katso sivu 129.

Ja vihdoin on hietikoitten hinta, heti kun niitlen met-
sittäminen on toimitettu, jo vähintäin yhtä suuri kuin metsit-
tämiskustannus, ja mäntymetsän vastaisiin tuloihin nähden
saamme metsittämiseen kulutetulle pääomalle paitsi käteistä
tuloa laskea vähintään saman prosentin, ininkä peltoviljelys
hedelmällisellä maalla tuottaa.

1900. IV. 6.

A. Kolesov,

Harjkovin maanviljelysopiston

johtaja.

Porojen iaiduntamisoikeus kruununmailla.

Keisarilliselle Suomen Senaatille.

Metsähallitukselta.

Koska se viiden vuoden ajanjakso, Jona yksityiset poron-
omistajat Keisarillisen Senaatin Kamaritoimituskunnan kirjeessä
9 päivältä maaliskuuta 1903 inyönnytykseQ mukaisesti ovat olleet
oikeutetut maksutta laiduntamaan poronsa kruununmailla sekä
lähemmin määrätyillä ehdoilla niiden elatukseksi kaataraaan naava-
puita, kuluvan vuoden päättyessä loppuu, saa Metsähallitus tämän
laidun oikeuden uudistamisesta nöyriraraästi esiintuoda seuraavaa.

Ne ehdot, joilla porojen laiduntaminen ja naavapuiden kaa-
taminen porojen elatukseksi on oUut sallittu kruununmailla, sää-
detään Keisarillisen Senaatin Kamaritoimituskunnan kirjeessä
maaliskuun 22 päivältä 1898, joka jäljennöksenä tähän myötäliite-
tään. Olosuhteet ovat kumminkin vuodesta 1898 paljon muuttuneet.
Maanviljelys on kehittynyt ja voittanut yhä suurempaa alaa ja
saavuttanut suuremman merkityksen kansantaloudessa myös poh-
jois-Suomessa. Poronhoito ja maanviljelys eivät kuraminkaan ole
sopusoinnussa toistensa kanssa. Yleisesti valitetaan, erittäin poro-
alueen eteläosassa, että poronhoito tekee suurta haittaa maanvil-
jelykselle. Kun tavalliset aidat eivät pidätä poroja, tallaavat ja sotke-
vat ne kesällä niityt, talvella ne syövät ja hajotta vat heinäsuovat ulko-
niityillä ja kaivavat, heinäntynkiä hakiessaan, aivan mustiksi joki-
törmäniityt, siten turmeilen heinänkasvun niissä. Joskus voivat
porot tunkeutua myös laihopelloille ja saattavat niitä kaivaessaan,
yhdessä yössä turmella laihot kokonaisuudessaan. Mitä enemmän
maanviljelys peräpohjolassa muuttuu väestön pääelinkeinoksi, sitä
räikeämmäksi tulevat myös maanviljelyksen ja poronhoidon risti-
riitaisuudet, eikä liene epäiltävissäkään kumpaisenko pitää väis-
tyä toisen tieltä.

Poronhoito on sitäpaitsi viiine aikoina joutunut kauppakei-
nottelun esineeksi ja oUetikin poroalueen eteläosissa ovat porot
kaikkein suurimraaksi osaksi maakauppiaitten, muutamien varak-
kaiden tilallisten sekä muiden rahamiesten hallussa, eikä poron-
hoito siis muodosta mitään pieniviljelijäin eli tilattomien varsi-
naista elinkeinoa. Vielä on mainittava, ettäjäkälämaat milteikoko
poro-alueella, Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntia lukuunotta-
matta, ovat liika lukuisan porokarjan takia, syöttömaiden laajuu-
teen verrattuina, kuluneetmiltei käyttämättömiksi talvilaitumiksi ja
sen takia on poronhoitokin muodostunut mitä julkeimmaksi eläin-
rääkkäykseksi ja sentakia on oUutkin pakko laajoilla alueilla tur-
vautua naavapuiden kaatamiseen isossakin määrässä. Mutta sitten*
kin huomaa metsissä kulkija useastikin nälkään sortuneita poroja.

Porojen suhde melsään on aina ja kaikissa olosuhteissa
vahingoUinen, mutta erittäinkin tul^vat porojen tuottamat vahin-
got suuriksi sen takia, että poroja nykyään pidetään paljoa enem-
män kuin tarjolla olevat jäkälämaat myötenantaisivat. Melkein
kaikkialla on jäkälä kulunat miltei loppuun asti. Jäkälä on ainoas
taan muutaman millimetrin korkea ja jäkälikkökankaat ovat aivan
mustankirjavia. Tämän takia tarvitsee jokainen poro hyvin laa-
jan laidunmaan saadakseen ravintonsa, ja jäkälämaat kuluvat
vuosi vuodelta yhä huonommiksi. Tästä johtuu myös porojen
vahingollisuus metsille, joka ilmenee monella eri tavalla. Niinpä
poronomistajat ja niiden paimenet poroalueen eteläosassa kaata-
vat suunnattomia määriä »naavapuita» poroille hätärehuksi.
Kamaritoimituskunnan kirjeessä 22 päivältä maaliskuuta 1898 Joka
nyt on voimassa, on tosin säädetty, että naavapuista on suoritet-
tava maksu paikkakunnalla käyvän hinnan mukaan, mutta kun
poropaimenet samoilevat ristin rastin halki sydänmaiden, on val-
vontamiehistön mahdoton saada selville kaikki »porokasket.»
Käytännössä on asia muodostunut siksi, että poromiehet lupaa
pyytämättä kaatavat naavapuita missä sattuu ja ilmoittavat ehkä
jälestäpäin ainoastaan jonkun osan hakkuupaikoista, mutta suu-
rin osa jää ilmoittamatta ja kaadetut puut myös maksamatta.
Mutta edellyttäen että tehokas valvonta olisi mahdoUinen pohjois-
Suomen laajoilla kruununmailla, ei milloinkaan voida järjestää
näitä hakkuita metsänhoidoUisia näkökohtia silmällä pitäen sillä
hakkuiden täytyy seurata porolaumojen vaelluksia ja mitään jär-
jestystä on mahdoton aikaansaada naavapuiden hakkuissa. Kun
nykyään paperiteollisuudessa naavapuillakin on suuri arvo, ne
kun ovat hyvissä hinnoissa, nun. ei enään käy päinsä luovuttaa

tämmöisiä puita paikkakunnan käypähintoihin, se on polttopuu-
hinnasta, joka on noin 20 penniä kuutiometriltä. Näiden hakkui-
den tehokas valvominen on, kuten sanottu, railtei raahdoton ja
Jos puiden hinta kohotetaan oikeaan arvoonsa, on otaksuttavlssa,
että rikkomukset tässä suhteessa yhä vaan lisääntyvät. Ainoa
keino tämän paheen poistamiseksi on se, että porot ja poron laitu-
met saatetaan oikeaan suhteeseen toisiinsa, se on että porojen luku
vähennetään siksi, että poronlaitumet riittävät porojen elättämi-
seksi ja naavapuiden hakkuu käy tarpeettomaksi.

Myös talvikaivaroisensa kautta tekevät porot metsälle vahin-
koa. Missä jäkälää on vähän, nun jää tuskin ainoatakaan jäkälä-
paikkaa kaivamatta. Mutta kaivaessa turmelee poro kylmettyneet
hapraat puuntaimet siihen niäärään, että metsän uudistuminen
jäkälikkökankailla näyttää kerrassaan mahdottomalta. Kun tarkas-
taa jäkälikkökankaita poroalueilla, nun näkee kaikkialla porojen
turmelemia taimia, vaan tuskin ainoatakaan tervettä tainta on
tavattavissa. Tässä hävitystyössä piileekin porojen kaikkein suu-
rin vahingollisuus, joka luonnoliisesti on sitä suurempi kuta lukui-
sampi porokarja on ja kuta huonommat laidunmaat ovat. Näyt-
tää siltä, että tyydyttävä metsänuudistus voidaan poroalueella
nykyään saada ainoastaan siellä missä jäkäiä on poltettu pois,
nun että poroilla ei ole sinne asiaa.

Mutta porojen metsälle tuottamat vahingot eivät suinkaan
supistu tähän. Kesällä paarmojen ja sääskien hätyyttäminä n. s.
»räkänaikana» juoksevat porot suurissa laumoissa pitkin kankaita
edestakasin ja tallaavat ja turmelevat silloinkin tairaia, jos joku
talvikaivuun aikana olisi heidän- koparoiltaan säilynyt. Syksyllä
»kelomisen» aikana porot taas turmelevat suuria määriä varttu-
neempia taimia näitä vasten hankaamalla nahkan sarvistaan, nun
että taimesta jää ainoastaan kuorittu rungontynkä jälelle. Niissä
paikoin missä poron vaatimet vasotuksen aikana pidetään kiinni
pitkissä hihnoissa, kiinnitetään hihnan pää johonkin puuhun,
joka muodostaa sen ympyrän keskipisteen, missä hihnan pituus
on ympyrän säde. Tästä ympyrästä poistctaan kaikki muut puut,
jotta poro syödessään pääsisi vapaasti liikkumaan, nun kauas
kuin hihna ulottuu. Kun hihna voi olla kymmeniä metriä ja poro
siirretään tavallisesti kahdesti vuorokaudessa ja satoja jopa tuhan-
sia poroja tällä lailla pidetään viikkokausia kiinni, on ymmär-
rettävää, että tämänkin kautta paljon puita turmellaan.

On tietvsti vaikeata ellei mahdotonta rahassa arvostella nii-
den vahinkojen suuruutta, joita porot kruununmetsille vuosittain

" 81

tuottavat, vaan epSilystfi ei ole siitA, ettA ne nousevat satoihin
tuhansiin ehkäpä miljooniinkin markkoihin. Edellisestä käynee
rayös selville, että porojen tekemät vahingot eivät ole oikeassa
suhteessa porojen lukumäärääo, vaan että vahingon suuruus, kun
porojen luku nousee yli luonnollisen rajansa käytcttävinä oleviin
laidunmaihio nähden, on kokonaan suhteeton poronhoidon tuot-
tamaan hyötyyn, kuin myöskin että kaiken metsänhoidon perus-
tus, inetsien jälleenkasvu kruununmetsissä poroalueella käy mah-
dottomaksi. Näin ollen katsoo Metsähallitus, että porojen laidunta-
rolnen kruununmetsissä on siten rajoitettava, että ainakin pahim-
mat haitat saadaan poistetuiksi.

Ajatellessaan keinoja täniän tarkoituksen saavuttamiseksi
tahtoo Metsähallitus ensiksi huomauttaa siitä, että jäkälän kierto-
aikana pidetään 15 ä 25 vuotta, se on jäkälä tarvitsee 15 d 25
vuotta kehittyäkseen »kukkajäkäläksi», jolloin se vasta on täy-
dellisesti syöttökelpoinen. Jos lasketaan, että poro vuosittain tar-
vitsee noin 4—7 hehtaaria syöttömaakseen, mitä ei suinkaan voi-
tane sanoa liika laajaksi alaksi, nun ottaen huomioon jäkäläkierto-
ajan tulisi jokaisen poron koko laidunroaaksi siten 100 ha eli yksi
neliökilometri jäkälämaata. Koska kaikkialla löytyy niyös muun-
laisiakin maita kuin jäkälämaita, ja koska näiden maiden laaj.uus
jäkälämaihin nähden on verrattomasti suurempi, nun se otaksu-
minen ei suinkaan ole kohtuuton, että koko pinta-alasta V* osa
on jäkälikkökankaita Va ja osaa soita, rämeitä korpia, pounikoita,
hypnimaita ja viljeltyjä maita. Tämän perusteella voitaisiin määri-
tellä se lukumäärä poroja, joka ylimalkaan nälkää kärsimättä ja
hätärehuihin turvautumatta voisi elää kunkin kunnan alueella.
siihen luettuna sekä yksityiset että kruunun maat. Mutta täraäkin
sillä edellytyksellä, että jäkälämaal olisivat luonnontilassaan eikä
nun tyhjiksi syötetyt, kuin nyt todellisuudessa on asian laita.
Tämän syyn takia olisi ennen mainittu osaluku pienennettävä ^4
osaksi.

Käyttämällä Lapinmaan taloudellisten olojen tutkimista
varten asetetun komitean ilmoituksia vuodelta 1900 on alempana
oleva taulu teht3% joka osottaa poroalueella olevien porojen luvun
täysissä sadoissa sekä poroalueeseen kuuluvien kuntien pinta-alat
neliökilometrissä kuin myöskin sen luvun poroja, joka metsä-
hallituksen mielestä voitaisi eri kunnissa pitää, sekä porojen nykyi-
sen liikamäärän.

K u n ta.

Utsjoki . .
Inari . .
Enontekiö .
Muonio . .
Kittilä . .
Sodankylä .
Kuolajärvi .
Kemijärvi •
Rovaniemi .
Tervola . .
Kemi.
Simo . •
Kolari . .
Turtola . .
Tornio .
Kuusamo .
Taivalkoski
Pudasjärvi .
li . . . .
Ylikiiminki
Kiiminki
Suomussalmi

Porojen

Pinta-ala

Korkein

Porojen

liika

määrä.

luku täy-

sissä
sadoissa.

neliö

kilomet-

rissä.

suotava
poro-
luku.

5,400

4,500

34,600

15.500

(

' 8,300

8,500

3,200

1,800

450

1,750

9,800

7,700

1,925

7,857

19,400

19,000

4,750

14,750

9,100

13,600

3,400

5,700

4,600

4,500

1,125

3,475

10,800

8,400

2,100

8,700

200

1,200

300

—

600

300

525

1,000

3,000

750

260

2.900 ;

2,200

550

1,650

600

l,3fK)

325

275

2,700

2,800

700

2,000

10,200

10,300

2.575

7,625

2,300

2,900

725

1,575

5,400

8,500

2,125

3,275

800

1,600

400

100

600

150

200

400

100

794

4,300

1,075

—

Tästä laskelmasta olisi kumminkin erotettava toistaiseksi
Utsjoen, Inarin ja Knontekiön kunnat, joista on ilmoitettu, että
jakälämaita vielä on riittävästi ja jotka osaksi ovat puuttomia,
joten porojen siellä tekemät vahingot ehk'eivät ole nun tuntuvia.
Sita paitsi on suhde jäkälämaiden ja muiden maiden valillä näissä
kunnissa eduUisernpi jäkälämaihin nähden ja ennen kaikkia on
poroUa näissä kunnissa paljo suurempi merkitys, kuin muualia ja
sentakia ne rajoitukset, jotka alempana ehdotetaan, eivät tulisi
koskemaan näitä seutuja.

Jossain määrin voidaan sanoa samaa Sodankylän pohjois-
osista ja siellä samaten kuin Muoniossakin on poronomistajien

joukossa inyös varsinaisia kota- eli porolappalaisia, Joiden varsi-
naisena ja aiooana elinkeinona poronhoito on, ja scn takia voi-
daan ehkä näissä kunnissa sallia jonkunverran suuremman poro-
luvun kuin niiden osalle edella mainitun iaskelman inukaan tulisi.

KuD Metsähallituksen mieiipiteen mukaan poröjen lukua
ehdottomasti on supistettava, mutta poronhoitoa ei voi kokonaan
havittää, uskaltaa Metsähallitus nöyrimmästi ehdottaa, että ruvet-
taisiin perimään veroa porojen laiduntamisoikeudesta kruunun-
metsissä. Jos tämä laidunvero määrättäisiin yhtäläiseksi poroa
kohti, olkoonpa porojen lukumäärä kunoassa suuri eli pieni, nun
seurauksena olisi, että porojen luku ei vähenisi, Jos vero on alhai-
nen. Jos taas se kohotettaisiin siihen määrään saakka, että poron-
hoito tulisi kannattamattomaksi, olisi vat tietysti kaikki porot hävi-
tettävät, joka ei ole tarkoituksena. Sen vuoksi rohkenee Metsä-
hallitus ehdottaa, etlä tämä laidunvero määrättäisiin ainoastaan
10 penniksi jokaisesta yhtä vuotta vanhemmasta porosta, jos poro
Jen luku kunnassa ei ole paljoa suurempi kuin suotava määrä eli
se määrä, joka kolmas sareke edellä esitetyssä taulussa osottaa.
Jos porojen luku jossain kunnassa nousisi yli sanotun määrän,
olisi vero kohotettava. Mutta koska on luultava, että porononiis-
tajat kussakin kunnassa tahtovat pitää karjansa luvun nun lähellä
ylintä rajaa kuin suinkin, voi tapahtua että porojen luku, kun
esimerkiksi porojen sikiäminen jonakuna vuonna on ollut erittäin
runsas, nousee yli tämän rajan, nun olisi vero kohotettava asteet-
tain porojen lukuun nähden siten, että jos porojen luku jossain
kunnassa nousee yli suotavan porojen luvun, on laidunvero kai-
kilta kunnan poroilta 20 penniä porolta, ellei porojen liikamäärä
ole yli 10 7o; jps liikamäärä on yli 10 "^/o, vaan ei yli 20 V, olisi
laidunvero 40 penniä porolta los liikamäärä on yli 20 ^. o, vaan ei
yli 30 7oi olisi laidunvero 80 penniä porolta ja nun edespäin
samassa suhteessa.

Jos laidunvero järjestetään täten, tulevat poronomistajat
pakotetuksi itse supistamaan karjaansa toivottuun määrään. Jotta
poronomistajat eivät tulisi pakotetuksi yht'äkkiä hävittämään poro-
karjaansa, on Metsähallitus ajatellut, että edellä esitetty määräys
astuisi voimaan vasta vuonna 1911, vaan että jo 1009 vuoden
alusta ruvettaisiin perimään 20 pennin laidunveroa porolta. Tämä
etupäässä siitä syystä, että se olisi tarpeellisena valmistavana toi-
menpiteenä uudelle järjestelmälle, siten että, poropaliskuntien
esimiehet tulisivat pakotetuiksi säännöUisesti ilmoittamaan asian-
omaisille metsänhoitajille paliskunnalla luvussa lövtyneitten poro-

Jen lukumAärän ja suorittamaan niistä säädetyn laidunveron. Jos
nämä säännökset astuisivat voimaan, on hyvin luultavaa, että
poronomistajat rupeaisivat kuljettamaan poronsa Utsjoen, Inarin
ja Enontekiön kuntien alueille, missd on ehdotettu, että laidunta-
minen kruununmetsissä toistaiseksi olisi vapaa. Tämän estänii-
seksi olisi tarpeeseen säätäa, että porojen laidunoikeus kruunun-
metsissä jonkun kunnan rajain sisällä myönnetään ainoastaan
semmoisille poronomistajille, jotka ovat hengille pantu samassa
kunnassa.

Mitä naavapuiden kaatamiseen tulee, on tietysti näiden pui-
den hakkuu rajoitettava ja lopetettava jo väliaikana mikäli mah-
dollistajoka paraiten tapahtuu siten,ettäkaikistakaadetuista puista
peritään täysi maksu ja vähintäin 50 penniä kuutiometriltä.

Tässä suhteessa ei ole syytä asettaa vetoporojakaan mihin-
kään eduUisempaan asemaan, koska rahdinvetoa poroilla ei voida
pitää kuin mitä julkeampana eläinrääkkäyksenä, jota ei ole kan-
natettava myöntämällä niille minkäänlaisia erikoisoikeuksia.

Näitten ehdotuksien toteuttamiseksi tarvitaan tietysti myös
muitakin säännöksiä, vaan ne eivät tarvinne erityistä perustelua
ja uskaltaa Metsähallitus sentähden ehdottaa, että porojen laidun-
tamisoikeudesta Suomen kruununmetsissä säädettäisiin seuraavaa:

Porojen laiduntaminen Suomen kruununmetsissä on sallittu
seuraa Villa ehdoilla :

l:ksi) Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kuntalaisilla on, kunnes
toisin määrätään, oikeus pitää poronsa sanottujen kuntien kruu-
nunmailla laitumella vapaasti, vaan eivät ole oikeutetut kaata-
maan naavapuita poroille hätärehuksi, eivätkä »vasotuksen» eli
»venttaamisen» aikana raivaamaan metsää^ uhalla että kaikista
kaadetuista puista on maksettava korvausta 1 markka kuutio-
metriltä.

2:ksi) Muissa osissa maata, missä poronhoitoa harjoitetaan,
on porojen laiduntaminen kruununmailla 1909 vuoden alusta lukien
sallittu ainoastaan sellaista vuotuista laidunveroa vastaan, josta
alempana mainitaan ja noudattamalla alla olevia määräyksiä.

3:ksi) Poronhoito on järjestettävä kunnittain, siten että ainoas-
taan kunnassa hengille pantu poronomistaja on oikeutettu käyttä-
mään poronsa laitumella saman kunnan alueella olevilla kruunun-
mailla ja ovat poronomistajat kussakin kunnassa sitäpaitsi vel-
volliset muodostamaan yhden tai useamman poropaliskunnan,
joiden rajojen tulee olla maantieteeliisesti määritellyt, huomioon
ottamalla että jako on tapahtuva kunnittain. Samaan paliskun-

taan siis ei voi kuulua osia kahden tai useamman kunnan alueista,
vaan kaksi tai useampi kuota voi kyllä kokonaisuudessaan muo-
dostaa yhden paliskunnan. Kuhunkio paliskuntaan on valittava
esimies isäntävallalla joka hoitaa paliskunnan rahaasiat ja pitää
kiijaa porojen luvusta paliskunnassa kunakin vuotena.

4:ksi) Esimies, jonka pitftä oUa valan tehnyt, on paliskun-
nan alueella, vastuunalainen kaikista poropaimenten kruununmet-
sälle aikaansaamista vahingoista olivatpa ne minkälaatuiset tahansa
ja riippumatta siitä, ovatko oman tai vieraan paliskunnan paime-
net eli raitomiehet vahingon tehneet. Niinikään on paliskunnan
esimies vastuunalainen siitä, että mftarättävät laidun verot palis-
kunnan kaikista poroista maäräaikana suoritetaan hoitoalueen
metsäkassaan ja tulee esiniiehen sitäpaitsi vastata siitä ylimääräi-
sestä valvonnasta, jonka asianomainen metsänhoitaja ehkä katsoo
tarpeelliseksi asettaa alerapana mainitussa tapauksessa ja on esi-
mies sen ohessa velvollinen ennen lokakuun 1 päivää kunakin
vuonna asianomaisen hoitoalueen metsänhoitajalle valan velvolli-
suudella ilmoittamaan poropaliskunnan rajat sekä edellisenä tai-
vena ja keväänä paliskunnassa luettujen porojen lukumäärän.

5:ksi) Kolmen viikon kuluttua paliskunnan esimiehen vna-
lin tapahduttua on pöytäkirjan otteella ilmoitettava hoitoalueen
metsänhoitajalle kuka on valittu esimieheksi sekä tämän osoite.
Samassa tilaisuudessa on metsänhoitajalle myös jätettävä täysi-
varallisuuden puolesta virallisesti todistettu ominaissitoumus palis-
kunnan laidunverojen ja vahingonkorvauksien sekä mahdol^sesti
tarvittavien ylimääräisten valvomiskustannuksien suorittamisesta
maäräaikana.

6:ksi) Kaikenmoinen puiden kaataminen kruununmetsissä,
joko porojen elatukseksi tai muussa tarkoituksessa on laissa määrä-
tyn edesvastauksen uhalla kielletty, joUei metsän kaatamiseen ole
hankittu asianomaisen metsänhoitajan lupaa, jolloin kaataminen
saa tapahtua metsänhoitajan määräämän metsän vartijan johdolla
ja on kaadetusta metsästä suoritettava täysi korvaus metsänhoita-
jan antaman laskun mukaan ja vähintäin 50 penniä kuutiomet-
riltä, ollen poropaliskunnan esimies oikeutettu vuoden kuluessa
puiden kaatamisesta, poisviemään kaadetut puut, uhalla että ne
muuten lankeavat kruunulle sekä velvollinen saman ajan kuluessa
karsituttamaan kaadetut puut ja niiden latvat, uhalla että työ muu
ten toimitetaan paliskunnan laskuun, sekä laskun mukaan korvaa-
maan hakkuiden valvomiskustannukset. Jos poropaimenet luvatta
kaatavat puita, katsotaan tämä metsän raiskaukseksi, josta seuraa

laillinen edesvastuu. Yömajoihin tarvitlavat asento-, nuotio- ja
polttopuut olkoot poropaimenille kumminkin vapaat.

7:ksi) 1909 vuoden alusta on jokaisesta kruununmaalla laitu-
mella käyvästä 1 vuotta vanhemmasta porosta maksettava 10 pen-
nin vuoluinen laidunvero, joka on poropaliskunnän esimieheo
suoritettava metsäkassaan paliskunnan kaikista poroista viimeis-
tään joulukuun kuluessa. Tämä hudunvero jää voimaan 1911 vuo-
den alkuun asti ja edelleenkin kunnes toisin määrätään, jos poro-
Jen luku kussakin kunnassa ei ole suurempi kuin alempana ole-
vassa luettelossa mainitaan nimittäin:

Muonion kunnassa korkeint. 500 kpl- 1 vuotta vanhempaa poroa.

Kittilän

► 2,000

Sodankylän >

> 6,000

Kuolajärven >

» 3,400

Kemijärven

» 1,200

Hovaniemen »

» 2,100

Tervolan >

300

Kemin >

100

Simon > >

800

Kolarin * »

600

Turtolan » >

400

Ylitornion » i

700

Kuusamon > i

> 2,600

Taivalkosken > >

800

Pudasjärven » '

2,200

lin

400

Ylikiimingin » >

200

Kiiraingin > >

100

Suomussalmen > >

> 1,100

Niissä kunnivSsa, niissä vuonna 1911 yhtä vuotta vanhcmpien
porojen luku on suurempi, kuin edellä olevassa luettelossa on
mainittu, määrätään vuotuinen laidunvero kaikilta kuifnan poroilta
siten, että jos porojen luku ei ole 10 prosenttia edellämainittua
määrää suurempi, on vuotuinen laidunvero 20 penniä jos poro-
jen luku on 10 vaan ei ole 20 prosenttia suurempi, on laidanvero
40 penniä ja jos porojen luku on 20 vaan ei 30 prosenttia suu-
rempi on laidunvero 80 penniä porolta j. n. e. samassa suhteessa
siten että laidunvero kunnan kaikista poroista nousee suhteessa
1, 2- 4, 8, 16, 32, 64 j. n. e. aina sen mukaan kuin porojen luku

nousee iuettelossa mainittua suotavaa määrää 10« 20, 30, 40, 50,
60 j. n. e. prosenttia suuremmaksi, kumminkaan ei 4 markkaa
korkeammaksi.

8:ksi) Jos edellä mainittuja säädöksiä vastaan rikotaan, eli
siJnä määrätyt velvollisuudet laiminlyödään, voi seurauksena siitä
olla porojen laiduntamisoikeuden menettfiminen kruununmetsissä.

Mitä porojen laiduntamiseen kruununmetsissä vuotena 1908
tulee, ehdottaa Metsäballitus, että se sallitaan nyt voimassa ole-
villa ehdoilla sekä että nyt esitetyt ehdot astuvat voimaan vasta
1909 vuoden alusta.

Jos pohjoisen metsärajan tutkimusta varten asetettu komi-
siooni, tulisi semmoiseen tulokseen, että joku alue olisi kokonaan
rauhoitettava, nun ylempänä tehdyt ehdotukset jos ne astuisivat
voimaan, eivät tietysti saisi olla esteenä tämmöisen ehdotuksen
toteuttamiselle.

Jos nämä määräykset pannaan toimeeo, nun ne luultavasti
tulevat herättämään tyytymättömyyttä ja katkeruutta poronomis-
tajissa. Lapin komitean ilmoitusten mukaan on Kemin kihlakun*
nassa porottomien luku 89,i % koko väkiluvusta poroalueeila ja
Oulun kihlakunnassa 87,i ^fo ja Suomussalmella Kajaanin kihla-
kunnassa 94,5 ^'o, Muonion, Kittilän ja Sodankylän kunnissa Lapin
kihlakuntaa on vastaava luku ainoastaan 89,« >. Lisäksi on huo-
mioon otettava myös se, että niistä 829 perheestä, jotka näissä
kunnissa omistavat kaikki porot, on 347 semmoista perhettä, joilia
on korkein taan 9 poroa ja sitäpaitsi 162 perhettä, joilia on kor-
keintaan 19 poroa ja ainoastaan 320 perhettä, joilia on useampia
poroja. Ainoastaan näillä 320 perheellä on poronhoidolla siis
varsinainen taloudellinen merkitys. Näin ollen katsoo Metsähalli-
tus, että ei ole kiinnitettävä liian suurta huomiota tähän tyyty-
mättömyyteen olletikin kun on kysymys paitsi muusta, niinkin
tärkeästä asiasta kuin metsän uudistumisesta, joka nyt porojen
liikamäärän takla on arveluttavasti uhattu. Osotteeksi miltä kan-
nalta suuri osa väestöä katselee poronhoitoa liiletään tähän jäl-
jennös eräästä Muonion kunnassa tehdystä pöytäkirjasta, jonka
allekirjoittajina ovat sekä porollisia että porottomia. Helsingissä,
Joulukuun 7 päivänä i907.

P. W. Hanrnkainen.

T. A. Heikel
m:tty.

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Johtokunnan lau-
sunto, koskeva kruununmetsien sahapuiden

myyntiä.

Metsähallitukselle.

KirjeessA — p:Itä kuuta 1907 on MetsähaUitus Suomen

Metsänhoitoyhdistykseltä pyytänyt lausuntoa missä suhteessa Kei-
sarillisen Senaatin kirjeet26 p:ltä Toukokuuta 1893 ja 8 p.ltä Maalis-
kuuta 1897 joissa annetaan lähempiä määräyksiä kruununmetsien
sahapuiden myynnistä ynnä muut samaa asiaa koskevat säännök-
set olisivat muutoksien tarpeessa.

Metsähallituksen pyynnön täyttämiseksi on Suomen Metsän-
hoitoyhdistyksen johtokunta asettanut erityisen valiokunnan,yllä-
mainitun lausunnon antamista varten ja ovat valiokuntaan paitse
allekirjoittaneita, kuuluneet ylimetsänhoitaja G. O. Timgren ja yksi-
tyismetsänhoitaja A. R. Blumenthai. Neuvoteltuaan kysymksestä
parissa kokouksessa on valiokunta nyt saanut työnsd valmiiksi
ja saa S. Metsänhoitoyhdistys täten kunnian lähettää tämän työn
tuloksena myötäseuraavan ehdotuksen uusiksi kruununmetsien
sahapuiden myymistä koskeviksi säännöksiksi ynnä valiokunnan
perustelut, joiden nojalla se on muutoksia entisiin säännöksiin
tehnyt.

Johtokunnan puolesta :
F. M. Larjerh/ad.

A. Bcnj. Hei an der.

Valiokunta on tarkaslaessaan aikaisempia kruununmctsäin
sahapuiden myymistä koskevia säädöksiä luullut havaitsevansa,
että muutokset ovat tarpeellisimmat seuraavissa suhteissa.

1. Puiden leimaukseen ja leimausliiettelon laiatimiseen
nähden.

2. Kuiitiomitan mukaan tapahtuvaan puiden myyraisecn
nähden.

3. Sähen ostaian verottaraiseen nähden, joka nykyään suori-
tetaan n. s- latvankarsiraisraaksujen y. ra. muodossa.

4. Erinäisiin pienempiin osittain muodollisiin, osittain peri-
aatteellisiin puutteellisuuksiin nähden, joita yllämainituissa sää-
döksissä tätä nykyä on.

Keis. S. Senaatin kirjeissä 8 p:ltä raaaliskuuta 1897 joka
täydentää 26 p:nä toukokuiita 1893 annetussa kirjeessä lähemmin
raäärättyjä ohjeita, .sanotaan, että «puitten leiraaamisessa, joka
on mahdollisimman tarkasti toimitettava, pitää, ellei toisin mää-
rätä, kaikki rungot, jotka rinnankorkeudelta maasta laskien ovat
vähintäin 30—35 centimetriä läpimitaten, riippuen metsähallinnon
harkinnasta, merkittämän siten, että puiin kaadetuksi tultua yksi
merkki löytyy kaadetussa rungossa ja toinen jälelle jäävässä
kannossa.

Tämän »täydennyksen» kautta otettiin kruununmetsissä,
aikaisemmasta tavasta poiketcn, käytäntoön puiden mittaaminen
ainoastaan rinnankorkeudella. Syyksi tähän rauutokseen esiteltiin
silloin sitä, että metsänhoitaja, joka puita ainoavStaan rinnankor-
keudelta mittaa, suuremmassa määrin voi kääntää huomionsa lei-
mauksen puhtaasti metsänhoidolliseen puoleen kuin jos hänen
täytyy silmällä pitää monin verroin hankalaniman 6 a 7 metrin
pituisessa varressa olevan kaulaimen käyttämisen tarkkuutta, jol-
loin hänen haomionsa puusta ja sen asemasta kääntyy tuohon
mekaaniseen mittaa miseen. Vaikkakin tässä väitteessä varmaan-
kin on jonkunverran perää, nun lienee kumminkin epäilemätöntä,
että rlntamitan käytäntoön ottaminen raerkitsi tavattoman suurta
taka-askelta. Järkiperäisessä metsätaloudessa on tietystikin aina
otettava huomioon, että ne puut, jotka tarjotaan myytäviksi tahi
hakattaviksi ovat nun valitut, että metsänhoidon vaatimukset tule-
vat huomioonotetuiksi, mutta ennenkuin näitä puita mennään
ostajalle tarjoomaan, täytyy metsänomistajalla myöskin olla selvä
käsitys siitä, minkälaisia nämä puut ovat. Jos leimaustoimitus
itsessään käsittäisi ainoastaan metsänhoidoUisessa suhteessa pois-
otettavien puiden merkitsemisen, nun olisi jokseenkin yhdenteke-

rkeudella. Latvalukkia

,la

P i t u u s m.

\3b-

cm.

7,s[ 40 1 42 1 45J47..'.

50 52,.

3 i i !

ä 1

. -i

2. ]■

•iü,-

22,.

1
■1.

...!

vää millä puun kohdalla nc mitataan, mutta kruununmetsien lei-
raaukseen sisällyy niyös sen leimausluettelon laatiminen, jonka
nojalla puut tarjotaan kaupaksi ja näin ollen od leimauksessa
ehdottomasti myöskin pidettävä huoli siitä, että puiden suuruus-
initat tulevat huoraioonotetuiksi. Valtion metsätalous supistuu
todellisuudessa tätä nykyä pääasiallisesti niiden vanhojen säästy-
neiden metsävarastojen rahaksimuuttamiseen, jotka aikaisemmilta
ajoilta ovat jaäneet valtiolle perintönä, ja näio ollen on välttämä-
löntä, että valtio ottaa selvän niiden puiden arvosta, joita se kaup-
paan laskee. Niinkauan kun leimauksessa käytetään ainoastaan
rintamittaa on kumrainkin aivan mahdotonta saada tästä arvosta
inilään kasitysta. Totta on, että puiden kauppa-arvo viime sijassa
riippuu ostajain ostohalusta ja näiden keskeisestä kilpailusta ja
että puiden arvon raääräämistä tästä syystä voidaan väittää tur-
haksi, rautta aivan yhtä suurella syyllä kun yksityiscn maanomis-
tajan, joka tahloo melsätaloutensa asettaa järkiperäiselle kannalle,
ennen myyntiä täytyy arvostella kuinka paljon sahatavaraksi kel-
paavaa puuta hän tukkipuitaan myydessään ostajalle tarjoo ja
tämän tiedon perusteella tehdä laskelmansa siitä kuinka suuren
likimääräisen hinnan hänen tulee puistaan saada, aivan yhtä suu-
rella ja paljoa suuremmallakin syyllä on valtion tehtävä samoin.
Yhteiskunnan täytyy oUa oikeutettu asettamaan valtion raetsävirka-
kunnalle se vaatimus, että tämn virkakunta täysin osaa määrätä
niiden äärettömien likkauksien suuruus, jotka sillä on hoidettava-
naan, varsinkin tähän aikaan, jolloin jokaiselta yksityiseltä raaan-
omistajalta jo vaaditaan samaa.

Tähän nähden ehdottaa valiokunta siis että valtion leimauk-
sessa olisi luovuttava rintakorkeusmittaa käyttämästä ja siirryt-
tävä käyttämään sellaista mittaustapaa, joissa puiden diametri
mitataan ylempää. Valiokunta ehdottaa puolestaan, että puut val-
tion metsiä leimattaessa mitattRisiin 6 m. korkeudelta maasta lukien.
Puut luokitettaisiin läpimittansa mukaan tällä korkeudella vah-
vuus-luokkiin, jotka vastaisivat tavallisia tuuraaluokkia. Tämän
lisäksi oTisi leimaajan leimausluetteloon merkittävä sen latva-osan
pituus, josta voidaan saada sahakelpoista tavaraa aina 6'' läpimit-
taan asti. Leimausluettelo niuodostuisi näin ollen seuraavan-
laiseksi, niinkuin edelläolevasta taulusta näkyy.

Jos leimaus koskee verrattain kasvavia puita, nun saa niistä
useimraiten latvatukin, joka nun verkalleen kapenee, että ostajan
kannattaa ottaa sen ainakin (6 tuuman)15cm. läpimittaan asti. Jos
leimaus sitävastoin koskee vanhoja puita, joilla jo on lakkapäinen

latva ja kasvunsa lopettaneen puun muoto, nun ei ole läheskään
aina sanottua, että siitä kannattaa tehdä sellaista pölkkyä, jonka
latva läpimitta olisi 15 cm. (6 tuumaa). Suippeneminen latvassa
tapahtuu tällaisissa puissa tavallisesti nun sukkelaan, että puu
usein on katkaistava oksien alapuolella, jossa sen läpimitta voi
olla hyvinkin paksu. Tästä syystä on luetteloehdotukseen mer-
kitty sarekkeita myöskin sellaisia latvatukkia varten« jotka latva-
läpileikkauksessaan ovat 6" paksummatkin. Jos latvasta jonkun
vian takia ei lähde muuta kuin lyhempi pölkky, nun voidaan
tämä myöskin ehdotettuun tauluun merkitä.

Tällaisen leimausluettelon nojalla voi valtio itse jommoisel-
lakin varmuudella tehdä laskelmansa niiden puiden sahaustulok-
sesta ja arvosta, joita se kaupaksl tarjoo Samaten voi ostajakin
saada siitä tyydyttävün kuvan niiden puiden suuruudesta, joita hän
ryhtyy ostamaan. Varmaankin ostaja metsänhoitajan leimaus-
luetteiosta huolimatla on vastakin omasta puolestaan arvioiva
niyytäviksi tarjotut puut, mntta hän voi tästä luopuakin, jos hän
huomaa, että metsänhoitaja tekee huolcUista työtä.

Valiokunta on vielä leimauskysymystä käsitellessään päät-
tänyt ehdottaa, että valtion puita leiraattaessa otettaisiin käytän-
töön se Norjasta kotoisin oleva leimaustapa, että puuhun lyödään
kolme leimausmerkkiä, nim. yksi rinnankorkeudelle,toinen juuren-
niskaan puun vastakkaiselle puolelle ja kolmas noin 30 cm. tämän
viimemainitun leiman yläpuolelle. Tätä leimaustapaa on nyt kum-
minkin muutamat sahayhtiöt ruvenneet käyttämään täällä Suo-
messa ja olleet siihen erittäin tyytyväisiä. Kun sahaajalla nimit-
täin on sellainen määräys, että hänen vastaraainittujen juurilei-
mojen väliltä on katkaistava puu, nun ei kannon pituudesta tar-
vitse erikoisempia määräyksiä antaa, vaan tämä jää aina lyhyeksi.
Jos tällainen leimaustapa otettaisiin käytäntöön myöskin valtion
metsissä, nun siitä olisi seurauksena, että kannot jäisivät lyhyiksi,
mutta siitä voisi olla myös toinenkin hyöty. Kun tukkipuut vie-
dään metsästä luovutuspaikoille, nun ovat ne silloin nun järjes-
tettävät, että leimat näkyvät. Tässä on kumminkin verrattain
suuri työ, kun puissa on ainoastaan yksi leima. Jos siinä sitä-
vastoin on kaksi leimaa, niinkuin ehdotetun leimaustavan käy-
täntöön otettua, nun ei puuta ole pakko nun paljoa pyöritellä,
ennenkuin toinen tahi toinen leima tulee näkyviin.

Kuutiomitan perusteella myytävien puiden rayyntiehtoihin
on valiokunta tehnyt sen muutoksen, että sen pölkyn suuruus,
jonka ostaja on velvotettu vastaanottamaan puista, joita kuutio-

mitan mukaan on myyty, od määrätty 5 m. X 18 cm. Aikai-
semmin voimassa ollut määräys, jooka mukaan pienin hyväksyt-
tävä pcMkky sai olla suuruudeltaan 4 m. X 20 cm. on siinä suh-
teessa kohtuuton, että tällaisella pölkylla, jonka kuutiomitta on
12,6 dm^ ei aina ole samaa arvoa kuin 5X18 cm. täyttävällä pöl-
kyllä, jonka kuutiomitta ei kumminkaan ole suurempi kuin
12,T dm».

Saman suuruiseksi on valiokunta myöskin ehdottanut sen
pienimmän käyttökelpoisen pölkyn, jonka tulee lahon viottamasta
puusta lähteä, ennenkuin ostaja on veivotettu sen vastaanottamaan.

Muutoin on valiokunta, joka muutoksia tehdessään ei yli-
malkaan ole paunut huomiota säädöksien kielen parantamiseen,
muuttanut 10 § sanamuotoa, koska sen mukaan terveiksi puiksi
luetaan myöskin »tuulenkuivaamat?, palohaavan tahi lahon halt-
taamat tahi muuUa tavalla viottuneet puut>. Samaten on 10 § ensi
momentin lopussa olcvat sanat »lähinnä korkeampi tahi alempi
centimetriluku>, muutettu näin kuuluvaksi: >se täysi senttimetri-
luku, joka on vajaata mittamäärää lähimpänä«.

11 §:ssä oleva määräys, jonka mukaan ostaja on velvollinen
suorittamaan 5 penniä kultakin puulta latvuksien oksain karsi*
mista varten, on valiokunnan mielestä kokonaan poistettava. Valio-
kunnan mielestä ei nimittäin voi olla oikeudenmukaista, että osta-
jaa verotetaan sellaisesta työstä, joka on hänelle kokonaan hyö-
dytön, varsinkin kun ei ole sanottua, että puiden latvojen karsi-
minen maksaakaan nun paljoa kuin 5 p. puulta ja kun sekään ei
ole todistettua, että puiden karsimisesta olisi ollut metsänhoidol-
lista hyötyä. On ymmärrettävää, että valtio näihin asti on epä-
suotuisien olojen painosta ollut pakotettu nun nöyryyttävään ase-
maan, että sen on täytynyt muiden niskoille työntää sellaiset teh-
tävät kuin oman metsänsä välttämättömimmän puhdistuksen,
mutta minkäänlaista syytä pysyttää tilaa entisellään ei enää ole
olemassa. Valtio ottaa jo metsistään nun suuria summia, ettei
sen metsätaloudessa todellakaan mitään merkitse, maksaako se tuon
latvain karsimiseen tarpeellisen summan, noin 50,000 rak. omista
varoistaankin. Luultavintahan muutoin on, että tämä summa on
oleva ainoastaan katoava osa siitä summasta, jonka valtio tästä-
lähtien on varaava puhtaasti metsänhoidoUisiin töihin ja näihin
kai on luettava hakkuualojen puhdistukset ja latvain karsi-
raisetkin

Periaatteeiliselta kannalta katsoen on valiokunnan mielestä
myöskin väärin, että ostaja niinkuin 13 § säätää on velvollinen

palkkaamaan sellaisen ylimfiäräisen valvonnan, jonka raetsänhoi-
taja katsoo sopivaksi. Eihäo nimiitäiD voi oUa oikeata, että ostaja
maksaa vartiomiehistön palkan, sillä samasta syystähän ostajan
tulisi maksaa esim. asianomaisen metsänhoitajan hakkuupaikalle
tekemät tarkastusmatkat. Metsänomistajan oina asia tietysti on
valvoa sitä, että ostaja ei metsää kaataessaan luvattomia tee tahi
riko annettuja säadöksiä vastaan. Valiokunta on kumminkin sii-
hen alkuperäiseeu ammattisivistykseen, huonoon palkkaukseen ja
siitä johtavaan vähäiseen yhteiskunnalliseen arvoon nähden, joka
kruununmetsänvahtien vanhalla polvella vielä on ja siihen arvat-
tavasti vielä pitkään odotusaikaan, joka on kuluva, ennenkuin
valtion kaikkiin piireihin saadaan ammattitaitoisia miehiä, jotka
saisivat antamansa määräykset täytäntöön pannuiksi, epäillyt.ottaa
täyttä askelta tämän nyt kysymyksenalaisen epäkohdan poistami-
seksi. Tähän on ollut syynä sekin asianhaara, että metsävirka-
kunta, jossain määrin saattaa käyttää ylitnääräisen valvonnan
asettamista sellaisena keinona, joka pakottaa huolimatonta osta-
jaa, joka esim. maksamalla huonoa palkkaa ajomiehiUe vitkastut-
taa turhanpäiten puiden ajattamista jouduttamaan töiden kulkua.
Kun nykyään voimassa olevat säädökset kumminkin antavat met-
sänhoitajalle nun suuren vallan kysymyksenalaisessa asiassa, että
hän aivan oman harkintansa mukaan voi määrätä ylimääräisten
ostajan' palkattomien valvontamiesten luvun, ja tämä valta saat-
taisi johtaa väärinkäytöksiin ja virkavaltaisuuteen, nun on valio-
kunta ajatellut, että 13 §:ään tehtäisiin sellainen lisäys, joka met-
sänhoitajan valtaa jossain määrin rajottaisi ja on tätä varten ehdot-
tanut seuraavan sanamuodon:

Ostajalla on oikeus —

satunnaisen valvonnan alaisena metsänhoitomiehistön puolelta
jonka metsänhoitaja, ostajan kanssa neuvoteltuaan tarpeelliseksi
katsoo j. n. e.

Valiokunoan jäsen, metsänhoitaja A. R. Blumenthal ei puo-
lestaan ole voinut yhtyä valiokunnan muiden jäsenten mielipitee-
seen, vaan on jyrkästi sitä mieltä, että valtion itse tulee palkata
tarpeelliset valvontamiehet.

14 §:ssä ovat sanat »valita hänelle sopivimman tien» pois jäte-
tyt, koska tämä antaa aivan liian suuren vallan ostajalle tien pai-
kan valitsemiseen nähden ja ostajat jo kauan ovat oUeet pakotet-
tuja yksityisten metsissä ottamaan ajoteitä valitessaan huomioonsa,
ettei uusia kauniita taimistoja tahi kasvavia metsiä hävitetä. Sa
maan pykälään on myöskin tehty lisäys, joka velvottaa ostajan

9f)

maksamaan hoitoalueen taksanmukaisen vahingonkorvauksen tei-
den ja lastauspaikkojen raivaamisessa kaadetuista, vähintäin 15
sentimetriä 5 metrin päässä täyttävistä puista.

Kajoomatta 'muihin pienempiin korjauksiin, jotka valiokunta
säädöksiin on tehnyt, koska syyt DÜden tekemiseen lienevät ver-
rattain selvät, liittää valiokunta tähän säädökset korjatussa muo-
dossaan nähtäviksi. Jyväskyiässä 5 p. Helmikuuta 1908.

ValiokunnaD puolesta:

F. M. Lager bl ad. G. 0. Timgren.

A. R. Blumen thal. A. Benj. Heiander.

§ 1.

Kaikki sahapuiden myynti kruunun metsistä od eil ei Kei-
sariliinen Senaatti erityisiä poikkeustapauksia varten toisin mää-
rää, tapahtuva julkisilla huutokaupoilla, joissa puut tarjotaan kau-
paksi rungottain.

§2.

Myyntiä varten ovat ylimalkaan semmoiset puut leimattavat,
jotka 6 metrin korkeudelta maasta ovat läpimitaten vähintään 25
centimetriä, mutta on metsänhoitajalla valta ulottaa leimaus seni-
moisiin pienempiinkin, sahattaviksi kelpaaviin puihin, jotka met
sänhoidon kannalta ovat poistettavat, Jos on edullisempaa myydä
nämä yhdessa isompain puiden kanssa, kuin jättää ne poistetta-
viksi metsän puhdistuksen yhteydessä. Leimausluettelossa on
ilmoitettava tyvitukin läpimitta 6 metrin korkeudella sekä siitä
luetun sahakelpoisen latvaosan pituus metreissä 15 centimetrin
läpimittaan asti. Leimaamisessa, joka on mahdoUisimman tar-
kasti toimitettava, ovat puut merkittävät siten, että yksi leima
lyödään rinnan korkeudelle, toinen puun vastaiselle puolellejuu-
ren niskaan ja kolmas noin 30 centimetriä sen yläpuolelle, ja on
puu katkaistava näiden viimeksi mainittujen leimain väliltä.

Hakkausehdotukset ovat tehtävät Metsähallituksen antamien
määräyksien mukaan ja annettavat ennen marraskuun 15 päiväa

Ylimetsänhoitajille, joiden tulee ennea saraan kuuo loppua lähet-
tää ne Metsähallitukselle, sieltä toimitettaviksi Keisarillisen Se-
naatia tutkittaviksi ja hyväksyttaviksi.

Ennen seuraavan vuoden maaliskuun loppua ilmoittaa Metsä-
halUtus kuulutuksilla Elokuussa mSäräpäivinä ja määrätyillä pai-
koilla toimitettavista huutokaupoista, ja oval nätnä kuulutukset,
joiden tulee sisältflä myöskin hakkausehdotuksien pääkohdat, sopi-
valla tavalla saatettavat yleisön tietoon.

§3.

Huutokaupoissa voivat ostajat raielensä mukaan joko antaa
todistuksen siita eltä on asetettu alempana säädetty takaus, taikkn
huutokaupassa läsnä olevalle Ylimetsänhoitajalle eli metsäkas-
söörille tallettaa puumäärän suuruuden mukaan määrätyn vakuus-
summan, laskettuna erikseen kutakin hoitoaluetta kohti, seuran-
valla tavalla :

2,000 runkoa pienemmästä puumäärüstä 500 mk.

2,000—5,000 runkoa käsiltävästä =

1,000

5,000-10>000 »

> ]

2,000

10,000-20,000 »

» 1

3,000

20,000—40,000 >

> 1

► 4,ax)

40,000— 80.000 »

> ]

8,000

sekä 80,000 rungon suuruisesla ja sita isommasta puumäärästä 10
penniä runkoa kohti.

Jos määrätty vakuussumma on tallennettu, on ostaja vel-
voUinen kolmen viikon kuluessa siita päivästä lukien, kuin hän
on saanut tiedon huutokauppatarjouksensa hyväksymisestä, lää-
nin kuvernöörille antamaan sellainen takaus huutokauppahinnan
maksamisesta raäärä-aikana ja huutokauppaehtojen täyttämisestä,
kuin Kuvernööri tarpeeliiseksi harkitsee, ja siita näyttämään Ku-
vernöörin antama todistus asianomaiselle ylimetsänhoitajalle, joka
tästä antaa tiedon asianomaiselle metsänhoitajalle ennenkuin
ostettujen puiden kaatamiseen saadaan ryhtyä, sekä palauttaa
ostajalle talletustodistuksen, jolla tämä saa periä läänin rahas-
tossa säilytetyn vakuussummansa.

§4.

Tehdyt tarjoukset alistetaan Keisarillisen Senaatin tutkitta-
vaksi, joka tarjousten hyväksymisestü tai hylkääniisestä antaa Ue-

(Ion asianomaisille kuvernööreille ostajien tietoon saatettavaksi
niin pian kuin mahdoUista.

§5.

Vastaanotettuansa puut pitäa ostajan niistä suorittaa maksu
ennen seuraavan raarraskuun 1 päivaä; ja on lasku puiden bin-
nasta lähetettävä asianomaiselle ylimetsänhoitajalle niin aikaiseen
että se (1) kuukautta ennen määrättyä maksupäivää voidaan osta-
jalle toteen saatavasti toimittaa.

§6.

Huutokaupassa laaditulla sekä toimitusmiehen ja ostajan
allekirjoittamalla pöytäkirjalla, josta oikeaksi todistettu lyhennys-
ote pyynnöstä on ostajalle annettava, on todistusvoiraa» joten eri-
tyislä kontrahtia ostetuista puista ei tehdä ostajan kanssa.

§7.

Myydyt puut pitää olenian liakattuina ja vietyinä inetsastä
viimeistään ennen 15 päivää Huhtikuuta toisena vuonna lukien
siitä paivästä kuin Keisariliinen Senaatti on huutokauppataijouk-
sen hyväksynyt. Jos ostaja jättää ostamansa puut määrätyn ajan
kuluessa viemättä raetsästä, tulee hauen tai hauen takausmies-
tensä kuilenkin määrätyn ajan kuluessa ja ilman vähennystä suo-
rittaa hinta huutokauppa-pö^'täkirjan niukaan raetsästä vielä otta-
mattomistansakin puista, ell'ei hän sitä ennen ole hankkinut piten-
nystä Reisarilliselta Senaatilta, joka voi korkeintaan kahdella vuo-
della pitentää otto-aikaa, jossa tapauksessa ostaja on velvollinen
alkuperäisestä määräpäivästä lukien, suorittamaan 5 prosenttia
vuotuista korkoa puiden hinnasta.

§8.

Rungottain myytäessä on, puiden laadusta

kuten kirjeessä

8/II1 1897)

toimenpiteeseen.

Velkomisen perustuksena olkoon ieimattujen puiden todel-
liAen lukumäärä.

§9.

Puista, jotka ovat — —

(kuten 26/5 1893)

latval&pimitta od 18 centtiiiietri& ja - —

5 metrifi.

Puut ovat, kdyryydestfl ja oksaisuudesta huolimatta, otetta-
vat ainakin 18 centimetrin latvaläpimittaan asti, nun pitkinä pöik-
kyinä kuin ostaja itse haluaa.

Puiden kuutiomäärä lasketaan niinkuin lieriöstA, joUa on
pölkyn pituus ja latvaleikkauksen läpimitta, kuitenkin nun, että
7 metriä pitempien pölkkyjen läpimitta (vahvaus) mitataan 7 met-
rin päästä ja kuutiomäärä lasketaan niinkuin lieriöstä, jolla on
pölkyn todellinen pituus ja sen läpimitta 7 metrin päästä.

Jos pölkky on kuorimaton, muutetaan läpimitan todellinen

mitta, kuori (kuten 26/6 1893

otelaan mitaksi se centimelrUuku, joka on vajaata mittamäärää
lähinnä.

% 10.

Sabapuita kuutiomitan mukaan luovutettaessa katsotaan
terveiksi semmoisiakin puita jossa on tuulenkuivaamia tahi palon-
vioittamia. Jos puu on lahon haittaama tahi muuUa tavoin vioit-

tunut, on se vastaanotettava, jos ei vika - ____

— — — — — joka

on vähintään 5 metriä pitkä ja 18 centimetriä läpimitaten

laskun perusteeksi. Jos ostaja on metsästä

_ — __ _ „„ on hän velvollinen

vastaanottamaan ne kuutiomitasta säädetyn hinnan mukaan.

§ 11-

Olkoonpa myyminen tapahtunut rungottain taikka kuutio-
mitan mukaan, on ostaja velvollinen hakkauttamaan ja katkotutta-
maan puut sekä pitämään huolta pölkkyjen pois viemisestä. Kui-
tenkaan ostaja ei saa alottaa puiden kaatamista eli muitakaan
valmistavia töitä ennenkuin hoitoalueen metsänhoitajan kanssa
asiasta on sovittu.

Yirallista.

Luettelo Metsähallituksen antamista mSäräyllsist&

1908.

Tammikuun 3 p:nä Määräys metsäkonduktööri Veikko Rmckier'üle avas-

tamaan Kitkan ja Sallan hoitoaloeissa.

> 7 p:nft > fil. maisteri Dinar Fieandfille hoitamaan

ensitalevan kesäkoun 20 p:väftn ylimUräistft
laonnontieteiden opettajanvirkaa Evon met-
sänhoito-opistossa.

» 8 p:nft > metsänhoitaja E, HtUtin'äle hoitamaan La-

pin tarkastuspiirin ylimetsftnhoitajan virkaa
sillA aikaakun ylimetsänhoitajaE. Wichmann
on suojelusmetsärajakommisaionin töiasft.

» 11 p:nä > metsänhoitaja A, Behm'ille hoitamaan 1

kuukaaden ajan Viiparin — Mikkelin lätnien
tarkastaspiirin y li metsftnhoitajanvirkaa.

» 11 p:nä » metsäkonduktöOri I^'. Enroth'ilU hoitamaan

1 kunkauden ajan metsänpäällysaiies W.
Sandbergin virkatehtävift.

> 28 p:nä > metsäkondnktööri L. HirviahoUe hoitamaan

Hyrynsalmen hoitoalueen metsänhoitajan-
virkaa vakansaiaikana.
Helmikuun 3 p:nä > metsäkonduktööri Umo LassilaUe hoitamaan

Inknvaoden loppnnn apulaismetsänhoitajan
virkaa Evon metsänvartijakoalasaa.

> 5 p:nä » metsänarvostelija K, Ä. Akesson'üle aynsta-

maan Wiitasaaren hoitoalneessa.

> 11 p:nft < mets&konduktöOri K. Ä. Wolaseüe avnsta-

maan Multian hoitoalneessa.

> 12 p:nft > metsftnvartija J. E. HuhialaUe työnjohta-

jaksi Rovaniemen metsftnvartijakouluun.

103

Helmiknnn 14 p:nä Mäftrftys apulaismetsänhoitaja L. L. WahJIwrii'ille

hoitamaan 3 knukauden ajan metsanpaällys
mies A. Korhosen virkatehtäviä.

> 17 p:nft » kirkollisvirkatalojen metsftnhoitaja il«^. Tot-

terman'ille hoitamaan 4 kuukaaden ajan
toisen metsäinsinöOrin virkaa Meta&halli-
takaessa-

> 19 p:nä * metBäkoDduktööri PatU Fikoffiüe hoitamaan

M aarolan hoitoalueen metaänhoitajan vi rkaa
vakanssiaikana.

> 24 p:nä » mets&konduktOöri Edvard af HiüUtrönViüe

hoitamaan 3 kuukauden ajan Tuntaan hoito-
alueen metaftnhoitajanvirkaa.

> 29 p:nä > metsttnhoitaja K. RtdHn*üle hoitamaan 3 vii-

kon ajan Lapin tarkastuBpiirin ylimetsän-
hoitajan virkaa.
Maaliskonn 20 p:nä > metsftnhoitaja J. Nordensvan^iUe olemaan 1

vnoden ajan metsänhoidontarkastajana.

> 23 p:nä > metsftnhoitaja R. Malmberg'iUe am am.

> 23 p:nä > metaäkonduktOöri B, W. lAnnoüaUe hoita-

maan toistaiaeksi Halmejirven hoitoaloeen
mets&nhoitajan virkaa .
» 31 p:nä > meteäkondaktAöri R. T. Nykolm'ille olemaan

toistaiaeksi suonkuivaus-metaänhoitajan toi-
mesaa.

> 31 p:nä > metsäkondttktöörille, agronoomi Antti Ihn-

hUle B:n 8:n.

Kirjallisuutta. — Litteratur.

Ur andra fidskrifier.

SKogsvirdsföreningens tidsKrift 1908.

I denna svenska sko^jspublikation, sotn gjort ett sä bögt
uppsving under de senaste ären. ingär i 1 haftet bl. a. en förtjänst-
füll uppsats af H. Hesselman: Om Rygsandsfälteii ä Färön och
skyddsskogslagen af är 1903, däri afverkningens betydelse för
vandringsdynens förflyttning belyses och behöflighelen af den i
Sverige gällande skyddskogslagens tillämpning ä Färö vid Got-
lands norra ända pävisas.

I 2:dra haftet af samma tidskrift redogör Nils Sylven för
»köDsfördelningen hos tallen». Författaren pävisar alt lappland-
stallen i fritt och soligt läge i sin ungdom i regeln genomlefver
ett honstadium, i skuggit läge resp. undertryckt äter först ett
hanstadium. Men äfven i senare älder visar sig den ena individen
i högre eller mirdre grad säsom hanträd, den andra säsom hon-
träd, och päträffas i norra Sverige ganska ofta äfven rena han-
träd i nägon grad äfven rena honträd. Författaren vill hafva
dessa observationer annoterade säsom beaktansvärda äfven vid
valet af fröträd. — De i samma hafte ingäende skogsbotaniska
och skogszoologiska meddelandena frän revieren mä omnämnas
säsom ett obs.! för vära skogsmän att göra iakttagelser öfver hit-
hörande företeelser. Mars— april haftet innehäller en särdeles
intressant redogörelse för >timmertransporten pä de svenska vat-
tendragen och dess geografiska förutsättningar» af Gunnar Anders-
son samt en ingäende växtgeografisk undersökning af Vegetationen
och skogsväxten pä Gotlands hällmarker af Henrik Hesselman
Undesökningen stär äfven den i samband med frägan om skydds-
skogslagen och kommer författaren tili det resultat, att man af
skogsbiologiska och klimatologiska orsaker ej har tillräcklig an-
ledning att afskiija hällmarkerna säsom särskilda kyddsomräden,

105

och att en sörskild skyddslagstiftning för hällmarkerna af ekono-
miska och praktiska orsaker mäste förkastas.

Samtliga ovannämda uppsatser äro rikt illustrerade med
värdefulla fotografiska afbildningar.

Eg.

for SKogsbnig-(iiorsk).

Af jaauarihäftets innehäll mä omnämnas ett meddelande
af H. Halgesen om »Höstsaaning», som sAväl i ord som bild ädaga-
lägger, att höstsädd af tall vid jämförande försök i statens plant -
skola i Tromsö gett bättre resultat för 1 och 2 äriga plantor an
värsädd. Vid försöken har jämte norskt äfven finskt frö kommit
tili användniog.

I februarihäftet redogör J. Kaurin för uppgörande af gra-
fiska tabeller för bestammande af massetillväxtprocenten enligt
Schneiders formel. För valet af konstanten uppställer K. följande
regier:

För undertryckta träd under 40 ärs älder och träd

af mer an 80 ärs älder i glesställning . . . konstanten 400

> harskande träd under 40 är pä medelgod jord > 700

> » > » 40 » » god » » 800
» träd af 40—80 ärs älder i tat slutning pä me-
delgod jord » 500

» träd af40—80 ärs älder i tat slutning pä god jord » 700

I marshäftet ingär bl. a. ett försiag af Th. Kiaer tili inrättande
af ett forstligt försöksväsen.- Budgetsförslaget härför uppgär tili
den blygsamma summan af 3000 Kronor. Försöksväsendet skulle
förestäs af en 8-manna försökskommission, i hvilken skulle inga
en representant för statens skogsväsen, en för landtbrukshögsko-
lans skogsafdelning och den tredje för det privata skogsbruket.
En af kommissionens medlemmar skulle fungera ss. försöksledare.

Eg.

106

Natnrwissenhaftliche Zeitsclirift fir Forst und Landwirtschaft

(organ f&r layem) 1908.

D:r C. Rumbold lämnar i 2:dra haftet nya bidrag tili bely^-
sande af en mängd trädförstörande h3'meDany9eters biologi och
redogör bl. a. för renodlings- och kultur-försök med Merulins lac-
rymansi Fomes annosus, fomentarius, fulvus, igniarius, pinicola
samt Polyporus betulinus och vaporarius, Dacdalea quercina,
CoDJOphora cerebella, Armillaria mellea, Pholiota adiposa, Lenzi-
tes abietina och sepiaria samt Schizophyllum alneum. I samband
härmed belyses de olika sporernas groning i olika nä rings vätskor
— endast de 3 sistnämda arterna gro i destilleradt vatten — myce-
lens utvecking m. m. Vidare pävisas, att sporerna gro äfven i
alkaliskt näringssubstrat; raycelet utvecklas däremot ej i närings-
Substrat med alkalisk reaktion. Dessutom lämnar författaren nägra
bidrag för särskiljandet af mycelet hos nägra af ofvannämnda arter.

Zeiuchrift for Forst- ond Jagdwesen. 1908.

(organ för Eberswalde och Münden).

I marshäftet redogör D:r Dengler för jämförande försök,
utförda med tyskt och nordiskt tallfrö i Eberswaide för konsta-
terandet af den olika tiilväxtens beroende pä fröets härstamning.
Undersökningen^ resultat äger sitt särskilda intresse genom att
den berör redan 21 äriga kulturytor, sälunda betydligt äldre träd
an tidigare samma fräga berörande undersökningar. Paraileiför-
söken äro gjorda med flnskt frö frän Mustiala, ryskt frö frän när-
heten af St Petersburg, norskt frö och tyskt frö (frän Eberswaide).

De tyska träden visa betydligt förspräng i höjdväxt fram-
för de nordiska — skiinaden uppgär tili 1 ä V t meter, eiler 5 ä 8cm
per är. Dessutom visade den ärliga tiiiväxten benägenhet att hos
de nordiska träden förete större differenser i förhäiiande tili de
tyska träden under senare tidsperioder an under tidigare d. v. s.
de nordiska träden blifva äfven i längden alt mer och mer efter
de tyska. I fräga om tjockiekstiilväxten förete de nordiska trä-
den relativt bredare ärsringar i de nedre an i de öfre stampar-
tierna d. v. s. en mera afsmainande stamform an de tyska, nägot
som författaren dock ej viil draga valuta utaf, emedan det ju är

107

allmänt kändt och erkändt, att den nordiska tallens stamform öfver-
träifar den tyska. — I fr&ga om massaproduktionen kommer för-
fattaren af du föreliggande materiel tili det resultat, att de finska
tallarne producerat blott * 6, de norska V^ af hvad de tyska upp-
ndtt Vis ä vis specifik torrvigt, uppvisa de nordiska träden be-
tydligt tyngre virke an de tyska. Eg.

Oikaisu.

Ikävän erehdyksen kautta jäi viime vuoden vuosikir-
jassa julkaistusta jäseoluettelosta mainitsematta Suomen
Metsänhoitoyhdistyksen ainoa

Kunniaj eisen

Tlimetsänhoitaja Alex. Borenius.

TOIMITÜS.

Rättelser.

pag. 104, rad 9 stAr lapplandstallen, las lapplands-tallen
pag. 104, sista raden stdr kyddsomräden las skyddsomräden
pag. 106, andra raden stär hymenany^eter las hyraenomy^eter
pag. 106, tredje raden stdr Merulins, las Merulius
pag. 106, femte raden stär Da^dalea, las Daedalea
pag. 107, nästsista raden stär träden, las trädens.

LisäkasYututkimuksia vierinkivirnailla puhtaissa,
tasaikäisissä, apuharvennetuissa mäntymetsissä.

Kirj.
Nils Thome ja P, E. Minni.

Kasvuliisuusluokan määrääminen luonnossa ei meillä
Suomessa verrattain barvoine ja selvine metsätyyppeineen
ole vaikea tehtävä, eritotenkin kun suuri yhtäläisyys niiden
ja maittemme maaperämuodostumain kanssa on olemassa.
Siksi onkin näitä tutkimuksia tehdessä pysytelty yksinomaan
edeltäkäsin määrätyillä mailla, nimittäin vierinkivikankailla.
Pisteet, joiden perusteella käyrät ovat vedetyt, tulevat siis
olemaan yhdenarvoiset ja käyrä vastaa todellisuutta nun
pian kuin se on näiden pisteiden keskiarvo, sitä tarkemmin
niitä useampia pisteitä on ollut käytettävissä.

Kuten jo edeliä on mainittu, täytyy metsikkojen, joita
li.säkasvututkimuksiin käytetään, mitä niiden syntyyn että
hoitoon tulee, olla mikäli mahdoUista samanlaiset. Evon
Metsänhoito-opiston ympärillä olevat Evon Kruununpuiston
metsät ovat jo lähemmä puolen vuosisataa olleet varsinaisen
metsänhoidon esineenä. Vaikkapa hoitotapa Kruununpuiston
metsissä tämän ajan kuluessa onkin suuresti vaihdellut, nun
ovat kuitenkin ne osat Kruununpuiston metsistä. joista koealat
ovat otetut, syntyyn, vieläpä hoitoonkin nähden jotenkin
yhtäläiset.

110

Koealat.

Koealat ovat otetut puhtaista metsikoista. Ei ole kui-
tenkaan voitu välttää (koealain tulematta liian pieniksi) joita-
kuita koivuja ja kuusia joutumasta muutaraille koealoille,
viimeksimainittu puulaji yksinomaan alikasvoksena. Ikää
määrätessä od tämmöinen alikasvos luonnollisesti jätetty huo-
miooD ottamatta, massaa laskettaissa sitä vastoin mukaan
otetut, sillä nun laihoilla mailla kuin meidän vierinkivikan-
kaat yleensä ovat, ne epäilemättä vähentävät ylikasvoksen
lisäkasvua, mukaan otettuina korvaavat ne tämän jossain
määrin. Samoin on menetelty suurempien koivujenkin suh-
teen, voi näet hyvin otaksua, että sellainen täyttää suurui-
sensa männyn paikan. Lisäkasvutaulujen teko taas edellyttää
tasaikäisiä metsikoita.

Koealain suuruudet ovat vaihdelleet. Niinpä ovat koe-
alat N:o 1, 2, 3, 4, 9, 11, 13 ja 14 Vi ha, koealat N:o5,6,
7, 8 ja 12 Vs ha sekä koeala N:o 10 V/ie ha.

Puitten mittaukset olemme itse toimittaneet saadak-
semme ne nun tarkoiksi kuin suinkin. Mittauksiin on käy*
tetty Staudinger'in aluminiumi kaulainta. Mitat ovat otetut m/m
tarkkuudella kahden puolen puuta 1,3 m. korkeudella, jonka
määräämiseksi apuna käytettiin sen pituista sauvaa. Kun
mittausten keskiarvot kullekin puulle oli laskettu, ryhmitet-
tun ne paksuusluokkiinsa preussiläisen tavan mukaan.
Tämän tavan mukaan jaetaan koelalla löytyvät puut eri
luokkiin. Jos koeala on 1 ha suuruinen tulee luokkaan
I 400 puuta ryhmitettynä neljään 100 puun suuruiseen ala-
luokkaan, luokkaan II 600 puuta ryhmitettynä kolmeen 200
puun suuruiseen alaluokkaan, luokkiin III, IV, V j. n. e. ku-
hunkin 400 puuta. Mainitut luokat ja alaluokat ovat muo-
dostetut rinnankorkeus- (1,3 m) läpimitan mukaan, nun että
paksuimmat kuuluvat luokkaan I j. n. e. Kun nyt puut on
saatu täten järjestetyiksi, otetaan koepuu kullekin ryhmälle.

111

Koska valituD koepuun tulee mikäli mahdoUista edustaa koko

ryhmän sekä keskimääräistä pituutta että muotoa eli toisin

sanoen olla ryhmän n. s. »Modelstamm», ei sen vaiitsemi-

nen saa olla sidottu mihinkään liian tarkoin määrättyyn läpi-

mittaan. Jos nyt tällainen koepuu silmämääräisesti valit-

tuna paksuudelleenkin voidaan lukea ryhmään kuuluvaksi,

kaadetaan se ja kuutioidaan. Täten saatu puun pituus ja

muotoluku kerrotaan ryhmän poikkiIeikkauspinta-alalla(l,3 m),

jolloin ryhmän kuutiomäärä saadaan. Laskemalla eri ryh-

mäin kuutiomäärät yhteen on siis koealan koko kuutiosisällys

määrätty. Samaa menettelytapaa seuraten valittiin koepuut

kullekin ryhmälle. Koepuita kaadettaessa koetettiin saada

kannot n. Vs rinnankorkeusläpimittaa pitkiksi, itse koepuut

kuutioitiin 1 metrin kappaleissa. Tätä varten kuorittiin kaa-

detut koepuut ympäriinsä metrin välimatkoilla, ensimäinen

kuorimiskohta tietysti V2 metrin päässä tyvestä. Mitat otet-

tun näistäkin kahden puolen niinikään m/m ssä. Muotolu-

vun laskemiseksi otettiin mitat kuoren päällä 1,3 m korkeudella

Koepuitten pituus mitattiin teräsnauhalla 5 cm tarkkuudelia.

Lopuksi laskettiin vuosilustot ijän määräämistä varten. Muu-

ten toimitettiin koealain massain laskeminen edellä mainitun

tavan mukaan.

Luonnonsiemennyksen kautta syntyneet metsät ovat har-
voin yhdenikäiset riippuen tietysti siemenvuosista. Oikeaa
olisi ottaa keskiarvo kaikkien koepuiden ijästä, joka nun
muodoin edustaisi metsikon ikää, mutta näin määrättynä
saattaisi se usein olla sangen epävarma. Varjossa kasva-
neilla puilla on usein nun tiiviit vuosilustot, että niitä las-
kiessa pahastikin voi erehtyä. Eroavaisuudet ikäsuhteissa
voivat näin ollen tulia itse asiassa suuremmiksi kuin ne
todellisuudessa ovatkaan.

Epävarmuuden poistamiseksi metsikkojen ikäsuhteissa
on huomioon otettu ikää määrätessä ainoastaan ne koepuut,
joiden läpimitta oli yhtäsuuri tai suurempi kuin koko koe-

112

alan keskipuun, sillä metsikkojen paksuimmat puut oval yleensä
säännöllisemmin kehittyneet, joten vuosilustot niissä tarkoin
voi laskea. Tällaisia tutkimuksia tehdessä lieneekin pääasia,
että koealain ikäsuhteet tulevat oikeiksi. Luettuun ikään
lisättiin 2 — 8 vuotta, vähimmän nuorempiin, eniten vanhem-
piin kantojen varalta.

Hassakiyra. (PI. I.)

Nuorimmat metsät, jotka tätä käyrää piirrettäessä on oUut
käytettävissä, ovat 31 ja 33 vuotisia. Näitä nuoremmissa
metsikoissa on ollut poikkeuksetta yli-ikäisiä puita ja ovat
ne sitä paitsi olleet epätasaisia. Koska massan määrääminen
perustuu rinnankorkeusläpimittaan otettuna 1,3 m korkeu-
della, niin ovat tulokset sitä epävarmemmat mitä nuorem-
mat metsikot ovat.

Metsikkojen, 31 ja 33 vuotta, ikäeroituksen oUessa aino-
astaan 2 vuotta on eroavaisuus massassa kuitenkin 9,8 ra^
per ha. Ikäeroitukseen nähden voinee sitä pitää suhteetto-
man suurena ja riippuu ieroavaisuus massoissa osittain siitä,
että koealat ollen rinnakkain, nuorempi metsikko aivan van-
han metsän vieressä, oli joutunut kärsimään enemmän sen
varjostuksesta kuin tuo toinen loitompana ollut vanhempi
metsikko. Samasta syystä oli nuorempi metsä myös harvempi.

Seuraava koeala, 47-vuotinen metsikko näytti normaa-
liselta mitä metsän tiheyteen ja kasvuun tulee. Melkein sa-
maa voi sanoa sitä seuraavasta, 49-vuotisesta -metsikostakin.

Tarkastaessa massoja 52- ja 60 vuotisissa metsikoissa
huomaa ainoastaan mitättömän massaeron 8 vuotisesta ikä-
eroavaisuudesta huolimatta. Se riippuu siitä, että viimeksi-
mainitun koealan läpi kulki leveämpi metsätie, minkä vaiku-
tus eritotenkin koealan ollessa ainoastaan ^/a ha on
sitä tuntuvampi. Sitä paitsi ei tätä metsikkoa koepuiden

113

vuosilustoista päättäen liene tarpeeksi apuharvennettu sen
sijaan aivan viime vuosina vahvasti, mitkä seikat osaltaan
vaikuttavat vähentävästi massaan. 52-vuotisessa metsikossa
oli apuharvennukset aikanaan toimitettu, sen tähden olikin
massa tässä verrattain suuri. Mitä apuharvennukseen tulee,
nun on se näiden välisessä 57-vuotisessa metsikossa ehkä
jonkun verran epätyydyttävä. Sen sijaan on koealan asema
leveämmän linjan varrella ollut metsikolle eduksi, etenkin
valoon nähden. Käyrä kulkee tämän ja samaten normaa-
lisena pidetyn 47-yuotisen metsikon pisteitten kautta jättäen
vastakkaisille puolilleen äsken mainituista syistä 52- ja 60-
vuotiset metsikot.

Kuljettuaan näiden pisteitten kautta osoittaa käyrä yhä
jatkuvaa nopeaa massan nousua. Käyrää ei ole kuitenkaan
pantu kulmineeraamaan 67-vuotisessa metsikossa, koska massa
metsikossa oli kohtuuttoman suuri riippuen siitä, että metsään
oli jätetty tavattoman paljon valtakasvokseen nähden nyt jo ala-
kynnessä olevia puita, jotka viime apuharvennuksessa olisivat
olleet poistettavat. Näin ollen on annettu käyrän painua jonkun-
verran alaspäin ja massan oUa korkeimmillaan SO-vuotisessa
metsikossa, minkä massaa on pidetty suhteellisena keskiar-
vona 67- ja 83-vuotisten metsikkojen massoihin nähden. Vii-
meksimainitun metsikon massan vähyyteen on vaikuttanut
l:o se, että osalla koealaa löytyvä kuusialikasvos ei ole voi-
nut massallaan korvata pääkasvoksen vähentynyttä lisäkas-
vua ja 2:0 koealan nurkkauksen läpi kulkeva metsätie.

Metsässä, josta koeala 118-yuotiselle metsälle onotettu,
ei suurempaa hakkausta yhtä aikaa ole toimitettu, päin vas-
toin on metsää opiston läheisyyden tahden säästeliäämmin
käytetty. Sama koskee 139-vuotista metsää, josta huonompia
puita aikaajoin on ainoastaan kaadettu pärepuiksi (Metsän-
vartijan tiedonannon mukaan).

Joskin nyt nämät kaksi koealaa osoittavat liian korkeita
massoja, nun on asian laita aivan päin vastainen seuraaviin

koealoihiD nähden. Mitä ensiksikin 106-vuotiseen metsään
tulee, on sen niassa liian alhainen syystä, että kankaalla
aivan äskettäin oli toimitettu vahva dimensioni-hakkaus ra-
kennuspuiden saantia varten. Vielä suuremmalla syyllä voi
massaa 121-vuotisessa metsässä pitää epänormaalisena. Pää-
asiallisimpana syynä massan huonouteen on ollut metsän-
palo, alalta otetuista koepuista päättäen metsän ollessa
60 — 70 vuoden väliilä. Itsessään jo huononpuoleinen metsä-
maa on tämän kautta käynyt entistä laihemmaksi, puitten
lisäkasvu bitaaksi ja metsä tavattoman harvaksi. Näin ollen
ei koealan ole annettukaan vaikuttaa käyrän suuntaan.

Massan kulmineeraaminen sattuu kuten käyrästä näkyy
näillä vierinkivimailla 75 — 85 vv. väliilä pysytellen jonkun
aikaa samalla tasalla. Tämän jälkeen alkaa massa aleta.
Vahvempia väljennyshakkauksia tehdään, puitten lisäkasvu
käy kyllä nopeammaksi, mutta massa laskee siitä huolimatta
nopeasti, sillä puut saavuttavat melkein yksin ajoin tukki-
puiksi kelpaavia mittoja, joten suurempi määrä tulee yhtä
aikaa poistettavaksi, kunnes viimein syntyy siemenpuuasento.

Suurempaa säännöllisyyttä massan vähenemisessä sen
jälkeen kuin se on korkeimmillaan, on vaikea huomata, sillä
pisteet edustaen massaa vaihteievat asemansa suhteen suu-
ressa määrin aina eri tavoin toimitettujen hakkuiden mukaan.
Varmaa kuitenkin on, että se jotenkin pian nopeasti alenee.
Näiden metsien hoitotavan mukaan voinee pitää sääntönä,
että vanhan metsän ollessa n. 140 vuotta nuorennos on syn-
tynyt, mikä olikin huomattavissa metsikossa, josta vanhin
koeala otettiin. Erittäin elinvoimaiselta näytti se siellä missä
vanhemmat puut olivat harvassa, kuihtuneemmalta ja kitu-
kasvuisemmalta tiheämmän vanhan metsän alle syntyneenä.
Osottaaksemme tilan mihin metsä n. 140 v. ikäisenä onjou-
tunut, on käyrän annettu painua aina 25 m^ kohdille, mitä
määrää nouseva nuorennos alalla osoitti.

115

Pitauskiyrit.

Piirretyistä pituuskäyristä, jotka eri menettelytapoja
käyttden on tdhty, antaa koepuiden aritmeettinen keskiarvo
alimmat arvot metsikkojen keskikorkeuksille. Koko tavalla ei
olekaan mitään teoreettista merkitystä, joskin sen käyttämi-
nen metsässä ei ole vaikea. Koska vanhemmat saksalaiset
lisäkasvutaulut ovat metsikkojen keskikorkeudet täten mää-
ränneet, nun on käyrä vertauksen vuoksi piirretty.

Läpeensä korkeampia arvoja metsikkojen keskikorkeuk-
sille antaa n. k. geomeetrinen tapa, mitä »Der Verein deut-
scher Versuchsanstalt' enkin» on käyttänyt, ja jossa paksum-
pien puitten pituus suuremmassa määrin kuin hoikempain
vaikuttaa lopputulokseen. Lorey'n tätä tarkoitusta varten
tekemän kaavan mukaan on keskikorkeus

G,+ G,+ G3 + :^-Gn

gl h^, gj hs . . . . yksityisten luokkain puitten pohja-
pinta-ala (1,3 m. kork.) ja korkeus, G^, G2 . . . . koko
koealan puitten pohjapinta-ala.

Nun teoreettisesti oikea kuin tapa itsessään onkin, nun
kumminkin sen sovelluttaminen käytännössä on perin vaikea,
sillä ilman suuria ja edelläkäyviä laskuja ja mittauksia ei
sitä ollenkaan voi arvostella.

Käytännöllisin ja samalla edullisin on tässä suhteessa
»Oberhöhe» s. t. s. metsikkojen pisimpäin puitten keskikor-
keus, ja jota m. m. Itävallan koelaitos on käyttänyt. Tämän
käyttöä puolustaa sekin, ettei se missään tapauksessa ole
huonompi kuin varsinainen keskikorkeuskaan, päin vastoin
lienee se silmiin pistävimmin riippuva maan kasvukyvystä.
On itsestään selvää, että se antaa korkeimmat arvot. »Ober-
höhe'ä» piirrettäessä on käytetty luokkien I a, I b, I c ja
I d koepuita, kahta muuta käyrää piirrettäissä kaikkia alalta
otettuja koepuita.

116

PoHia-pinta-ala Ja ranHoluku käyrit.

Lisäkasvutauluissa näkee yleensä myöskin merkityiksi
pohjapintaalat metsikkojen eri-ikinä, eritotenkin kun sillä on
katsottu olevan merkitystä normaal iteettiakin määrätessä,
kuten jo aikaisemmin on mainittu. Sita paitsi on se tärkeä
puitten luvun määräämiseksi. Vertaamalla sitä massakäy-
rään huomaa m. m. miten suuri yhtäläisyys molempain käy-
räin välillä on olemassa, varsinkin metsikkojen myöhem-
millä ijillä.

Puitten luvun määräämiseksi piirrettiin käyrä diameet
rilleen keskimääräiselle puulle eri-ikäisissä metsikoissa. Keski-
puu saatiin jakamalla koealain puitten pohja-pinta-ala niillä
löytyvillä puitten luvuilla. Puitten lukua osoittava käyrä
piirrettiin siten, että pohjapinta-ala-käyrästä katsottiin näitten
alain suuruus vuodesta 25 lähtien-vuoden väliajoilla, luetut
alat jaettiin vastaavaa metsikkoa osoittavasta keskipuu-dia
metri käyrästä saaduilla arvoilla, joten siis tämän käyrän
piirtämiseen tarvittavat pisteet saatiin. Näin piirretystä käy-
rästä näkee miten monta puuta saattaisi olla meLsikossa per
ha sen eri-ikinä, jos metsä kaikin puolin olisi normaalisesti
kehittynyt.

Vertailua varten on myös suorastaan koealoilla luettu-
jen puitten perusteella piirretty runkolukukäyrä, jonka suuri
yhtäläisyys edellisen käyrän kanssa metsikkojen vanhemmilla
ijillä on selvästi huomattavissa.

Lisäkasvukayrit.

Lisäkasvutaulujen tehtävänä on kuten mainittu selvittää
metsikkojen lisäkasvua nun hyvin juoksevaa kuin keskimää-
räistäkin.

Kun juokseva ja keskimääräinen lisäkasvu joka viidelle

117

viiodelle laskettiin piirrettiin täten saatujen tulosten perus-
teella käyrät molemmille lisäkasvuille, (PI. II.) jotka osoittavat,
että edellinen oii korkeimmillaan n. 55 vuodenvaiheilla, jälkimäi-
nen taas 65 — 75 vuodeD paikkeilla, puoleutumiskohta sattuu
vuosien 60 — 65 välille, joten siis n. k. metsänhoidollisesti
edullisin kiertoaika olisi n. 60 — 65 vuotta. Kuten juoksevan
lisäkasvun käyrästä näkyy, nun laskee se kulmineerattuaan
sangen nopeasti ja lienee tähän osaksi syynä väljennyshak-
kausten kautta poistettu suurempi puumäärä. Mitä käyräin
metsikkojen myöhemmillä ijillä osoittamiin lisäkasvumääriin
tulee, eivät ne vastaa lisäkasvunkulkua, koska jälellä oleva
massa on laskuissa yksinomaan määräävänä, mikä käy sel-
ville siitäkin, että käyrä osoittaa negatiivisia arvoja jo vuo-
silta 75 — 80 lähtien. Varsinaisen lisäkasvun selville saami-
seksi olisi tietysti tunnettava, varsinkin myöhemmillä ijillä,
hakkausten kautta poistetut massat.

Pituuslisäkasvu-käyräin puoleutumiskohta on n. 55 — 60
vuoden paikkeilla. Korkeimmillaan on juokseva pituuslisä-
kasvu (PI. III.) n. 45 vuoden vaiheilla ollen täUöin n. 70 cm, vv
35 — 55 on se yli 30 cm, 85 vuoden paikkeilla enää vaan
10 cm laskien 3 cm metsän ollessa noin 140 vuotta.

Keskimääräinen pituuslisäkasvu on korkeimmillaan vv.
55 — 65 välillä, josta lähtien se laskee hyvin tasaisesti.

Koska edellisen taulun laatimiseen oli mitattu tarkoin
koko joukko puita, tuntui houkuttelevalta löytyvän aineiston
perusteella tehdä pienempi yritys massataulun kokoonsaami-
seksi. Yritystä ei olisi kannattanut tehdä, siksi pieni on
aineisto, ellei seuraavaa graafista menettelyä käytettäisi, minkä
avuUa näkyy käyvän mahdolliseksi joltistenkin massataulujen
teko verrattain pienillä puumäärillä.

Taulu on laadittu tasatuille pituusluokille siten, että
kullekin sellaiselle piirrettiin lyhyitä käyräin pätkiä (PL IV.) joit-
ten abskissoista luettiin läpimitat ja ordinaatoista massat, jotka
.sellaisinaan näkyvät seuraavasta taulusta.

118

o'Ocnoo'oeHOO'Ooioo'OO'OO'co'Ocnoo'

Metsikon ikä

OiOiCOCnü'OCOO'OOü'O'O'COiOOOOOO«

Pakten luku
per ha

p^p^ 4^^ 4^ j^ 00 OS O9fi0^ 00 Od tote tOt<ttCtO^ ^h^^

Poitten etaityys

tolaiBtaan met-

reiaaA

oeioi-jftoeioci«ciii^oecN«n oetnociiGNee»»
eoocncnooieooeeeeeoeeeooeo«

B c
B gs

P p ^ O ^ OD Oft ^ CO^bO J^
eooeeooeeo«!

►^ M^j-* Hi*^M ^5 w^^DfcOTOWO^ oc üoak.ü9fcOjso^j-»ppp
^o«DAio»«attaiCnfli<DMeiiOieitoooc0«D«kMM

P *

cii*aeBCii«ioo»xoiOBaDaB-40ieMeeeeeeoio

4^. ^09C0090909ASr5tSl-^^OOCOQ0<^C7«IOC00093O<
MOoioicnooiooeecpicpioepioviOOeioeQi

»Oberhöhe»

JuokaeTa kör-
cm

Keskim. korkeus

llntkiBTii
cm

ls0l«t>:itCtOtOO9O9COC0O900O9O9fcO»O'-'H-»)-L

"cn "w "od V *o» "• V "is "«0 "ch "od "Vd "•«» %• "od % » "od ^ *M « "m
OMOciteooiciioocKeoeoooeoooo

S
3.

B'-H

0000000000
o>^tt«0aBODO«i«b«a

'"B

0000000 00 0000000000 opp

a»«to#ka»ooeMCiioo^^«4«aDi^eefi»*akC.»r'

OOOk^CO(XQOOOH«»f^QO

MasBJ
kas^

Eilisft-

S C4

O O

«9 CO

o o

1 go

1 C> T-^

o e

! 000

• «0 «0
«D f O

1 01^

CO <« 0» e
^ lo la OD

wm 9^ m4 wm

o o" o o^

M e « e« a
e M m ^ M»

■^ » «« » «^

o o o o o

Sie

^ O «* 00 <D 00

c» «14 p4 p4 e« «9
O* O* 5 5 5 <5

0Tf

OD e iO O» M •-•
K« OO A dl e »4

o o e o «N ^

ö' ö^ o" o o e'

Seid

t« * OD ^ <0 OO «
• «O t« « OO 00 tt

e o o o o e e

o" o" o" cT o" o" o

OfooooooisiaM
iAioie«Dt»r-c*ao

ooeeeeoe

O O O" O Ö^ ö* ö- <D

^ OD O 00 « «4

o e o o o e

o ©^ o c^ o o-

oc r- 00 o M 00

M CO CO ^ «• ^

e o o o e e

ö- o ö^ o" o^ o-

So»

»4 ^ «^ e« •>> »

M e« 09 f» M «0

e o o o e o

Ä M «V «k M •>

o o o o o o

^ r> o CD r» M
*4 ^ M M e« to

o e e e o o

ö^ o*^ ö^ o ö e

-4 ei> ID ^

•N •- ^ et
e e e e

o" o- Ö^ d^

a^o

f 00 e c«

e e t-i *-i
e o e 9

m^ m^ m^ 9*

o o o o

le <» c« tt
e o e o
e o o o

o Ö^ Ö^ o

' i^

eo ^ tf)

o e e
o o e

er o o^

1 Bx

e
o

Pituas
m

kO<O»-QO0iO^94CO^iOCOr^aO

120

Edellä laadittu massataulu perustuu ainoastaan puit-
ten runkomittauksiin, jättäen siis huomioonottamatta koko-
naan muun osan puuta. Saksassa, jossa metsänhoito on
erittäin intensiivinen, ja jossa on menekkiä ei ainoastaan itse
rungolla, vaan myöskin oksilla, ovat taulut laaditut kaikelle
käyttökelpoiselle puuile n. k. »Derbholz», jolloin ainoastaan
ne osat runkoa ja oksia, jotka täyttävät vähintäin 7 cm ote-
taan huomioon. Täten tehtyinä osoittavat taulut tarkemmin
puitten lisäkasYuky vyn samaten kuin sen puumääränkin, jolla
todellakin on rahaliista arvoa. Näin pitkälle tähtäävät las-
kelmat eivät meillä vielä aikoihin voi tulla kysyntiykseen,
nun kauan kuin pienemmällä puutavaralla monin paikoin
maassamme ei ole sanottavampaa menekkiä.

Johdonmukaisuus olisi tietysti vaatinut, että taulu olisi
tehty huomioon ottamalla ainoastaan sen osan puuta, jolla
varmasti on jonkinmoista menekkiä, — silmällä pitäen eri-
tyisesti meikäläisiä oloja — ja jättämällä siis pois laskuista
latvaosan puuta. Käyttökelpoiseksi katsotun puun minimi-
mitan määrääminen olisi tuottanut vaikeuksia, koska ne
meillä suuresti vaihtelevat, osoittaen taipumusta edelleen
alenemiseen. Siksi onkin seurattu meillä tähän asti taval-
lista, joskin vähemmän johdonmukaista menettelytapaa. Että
muotoluvut taulusta ovat jätetyt pois riippuu siitä, ettei min-
käänlaista säännöUisyyttä niissä ole voitu huomata, järjestipä
ne pituuden tai ijän mukaan ilman liian mielivaltaisia
tasailuja.

T:ri A. K. Cajander'ille, joka neuvoillaan on ylläolevaa
tutkimuskoettamme auliisti avustanut, lausumme parhaimmat
kiitokset.

PI. I.

^OO-^*

250

200<

♦ r
> I

-^^,

-»-+■

♦ I
I I

■* I

-u-

' r

I I

* I

I I

-*■ I

1 .

♦-»-

'Vt: —

N N

/*? >9 v5 ö /? H fi y R n

\ I

r
—n-

I *

i_L

/^O

I /

I '

I
I

4-
I

-4-

I k

/^Ö-

^(?

..-1

I
20 I

/^ .

I*-

.;■

*• ^
■^ .*

+
I

_±_

+
I

♦

+
I

^a-

/öo

ri'S'

■f

-\-

-t

'^OL/UO^y^

._ __ ulkorajat.

-| 1 1- massa käyra.

PJ. IJ

f5m*

/fi

-<>-v

L-.4-04.4-*^*-

.o..^-""

^^5 Jö 3

J -#0-^5 5^

c/(^^/r^i ^i//9 l/S^Mi^Ui /

*-^

,^o*\-p^--*

^^^^/f^öMifT), •>,

i>^«W

-O ,

+ +<H 4.

-r-l-4- ■*• -i.^

^«fc*

6^>

4tf>

I \
I »

<«

^0*1 . *,(>

/A<9/ 9 JO J5 •#<

.d* '

*0>^-0».4of

-f« 5^

PI. IIL

♦o*-

JUOHÖLU^ P/WlA5Ll}fl^^ff^lf^

♦++ +

*o*

**o

7 5-

/f^ö/fi 'M »f

*Of

fO#.

«G» A,.

C-O-

■K3^

♦O*

#»

»6»-K>

-t>-

■O--J0«

/^^

-o.^.

/' '9 /50 i/c/

ttfl

PI IV.

Ac ^V^rn Atc:;^ f*^

PI. II

^'^

6 '

^-M

-cL

- i/ao/töti/A

♦ +-4--V

^/fS^IA{_

o <»

^^o^^^"^

^iJ 3C ^5 ^W 4S SO

.^♦*

♦-•♦

*.'ro»

*-**♦♦

«♦^

^Umm

/ «
/ «
/ »

4^'

20 m

^<>

J
0 _1A

PI III.

JUOHÖLU/^ P/T^f/xy QA^tß:^ti±

♦ ♦ + ■♦.

MSÖhiM

^^flil 30 35 -#4 ^5 50

^«^0

•*♦©

'Mf

^^^

7 5-

fO*

K». jQt^

C-O-

"t>-

/oo

»ß

*<h

♦o

o — o^

-0--&-

♦o

/^5 /5Ö i/c/^//^

PI IV

^^'

^^mb

PI. V.

t»;

^ 1

_ —

—

■2.

1= ^

■s.

otoluk

^llli

279

272

242

236

233

225

223

216

214

213

210

207

206

205

203

202

20!

200

199

198

197

196

195

194

190

189

188

187

186

184

183

182

181

126

1 1

Läpimitta
1,3 m.

'S-

•

B
B

fiO

astaavat p.
alat cm'

P. alojen
summa

Luokan
nuotoluku

Luokan pi-
tuus

.uokan kuu-
tio

Koealan
kuutio

Kuutio
haarilla

180

508,9380

179

503,2988

178

497,6912

1
1

177

984.2296

176

243,2849

175

721,5846

1
1

173

705,1854

172
170

4
2

929,4088

6134,2582

0,4691 16,65

4,7912

1 Id

453,9602

r
1

168

443,3416

167

219,0397

165

1069,1235

164

844,9628

163

626,0172

162

1236,7194

IIa

160
159

2
5

402,1238

5295,2882

0,4491

18,00

4,2806

992.7825

158

784,2672

157

580,7784

156

382,2690

155

754,7676

154

931,3250

153

551,5617

152

362,9168

150

530,1438

149

348,7324

148

516,1008

147

678,8668

146

334,8310

145

330,2600

143

642,4244

142

158.3677

TTb

141
140

1
6

156,1450

9036,6401

0,4304

16,1

6,2618

•

923,6280

138

137

136

135

134

133

132

131

130

129

138

127

126

125

124

123

121

120

119

118

117

116

115

114

113; 3

112; 3

111 3

110 _2

1091 5

108 1 3

107 1 8

106

F. alojen
aumina

5 |f et. g

P. alojen !
saroma i

_1 110|

Snmma |— ;360!l

440|

127623,600010,36781^4,4 24

' 18522,861 5'0.4I 49 124,6 18

113635,4469 10,4021 19,H !{]

9344,6203i0,3710!2l,4 7

I 7077,74 i4|0,342a: 18,7 4

|76204.2702| | |^
Koeala N:o 3.

11960,5980

04717

ISßS

10,5:

9f.

9214,7325

16,45

5,K

Vfi

7470,2286

19,2

9,31

6737.302^

I6,V1

4.«:

Iln

7593,59 IC

13,9

5,11

IIb

4807.657^

3,516J

3.1.

11 c

3499,6953

.).4hH

1H,K

2.01

III

3110.9306

0,4787

8,2

1,2!

Samma

329

1316

53394,7368

Koeala N:o 4.

t 8193,2427
113802,5665
110608,5871

0,4486:20,55 11,9
03954,21,2 8,8
0,378219,15 6,6
0,624019,0 9,7
0,4676 1 19,8 12,7'
0,461016,5 I 8.01

■2-

1
1

■H.

P. alojen
samma

■2.

B ^

II c'

8179,0366

0,4094

16,96

5,8408

III 1

100

11819,4247

0,4069

16,8

7,2694

IV !

2226,6824

0,4745

12,5

1,3207

71,9761

287.9044

äamma

1548

87086,9226

Kocala N:o 5.

Ift '

1208,916410,4386

8.26

0,4373

772.92610,4228

6,8

0.2222

Ic !

619,47500,4955

6,82

0,1786

Id 1

504,8852 0,5010

6.85

0,1733

II»!

813,1228'0,4982 5,8

0,4350

iibi

672,8682 0,5470 5.05

0,1854

Uc!

644,6794

0,5736 4,75' 0,1484, '

III ,

826.4300

0,4738

3,95: 0,1545

694,2049

0.6291

4,46 0,1685

641,2416

0,6174

3,7 0,1236

409,2872

3,561 0,1553

VII

306,2692

0,6151

3,15,

VII]

231.6062

06850

3,45 0,0548

164,0775

0,6419

8,46,

122,6322

0,7272

3,0 1 0,0268

76.8823

0,8990

2.61 0.0173

XII

_3J

31,11*1

2,16' 0,0113

2,5829| 20.6fi34

Summa |

610

4880

8539 5132

! 1 1 1 1

Kocala N:o 6. |

4888,5302

0,4667

17,9

3,9963

3596,0525

0,4687

18,0

3,0388

2965,6184

0,4061

15,6

1,8604

2599,8563

0,4346

15,2

1,7174

IIa

4143,3684

0,4519

16,0

2,99581

IIb

: 25

3409,0732

0.5046

15,0

2,67981

Tic

2769,9595

(1,4649

1S,7

1,6295

«■2.

i-S.
■ 1 5

■H.

II summa |g-gB -^ g. | ||

III

IV
V

Summa |

268

2144

13:

IIa

IIb

II c

VII

Uü-..i.vi<.iu «Jir. vu U.^bUl

1 403!4804io!4e57 b'.i o'l015 10.3128 82,W)24

Summa |

475

3800

|22724,2128|

Koeala N:o 8.

13:

9310,4477 '0,458711(1^ 1 8,3279

, 13]

5573,4287 :r>,4410|23 ' 5.6631

4974,217110,3745 18,6 ■ 3,4649

4416,1082.0,575018,8

4,7727

6P69,536fl|0,4769 22,0

7,3123

IIb

•^

6!32,6792|0,3157|16,5

2,5116

II <■

3602,4250:0,3672ll7.2

2,2752

III

1 1043.4329 0,4127 13,76

0.5921

34,9098

279,2784

132

s
o
pr
w

Läpimitta
1,3 m

'S-

•

1 Kpl. Summa

'S-

•

P. alojen
Humma

Luokan
muotolnku

Luokan kuu-
tio

Koealan
kuutio

Kuntio

haarilla

Koeala N:o 9.

18099,8700

0,3928

24,0

17,0631

13746,3767

0,4121

13,0292

11187,9029

0,4112

24,2

11,1331

9101,2803

0,4072

20,5

7,5974

IIa

11722,4918

0,3825

19,0

8,5193

IIb

1327.1579 0,4235

15.5

0,8712

58.2133

232,8532

Sui

nraa

644

66185,0796

•

IIa

IIb

II (•

Koeala N:

o 10.

1550,9965

0,4678

15,2

1,1029

1206,7171

0,4381

13,0

0,6873!

1046,7158

0,4414

11,85

0,5475

852,8561

0,4195

14,1

0,5045

IIa

1554,0594

0,4968

11.1

0,8570

IIb

1277,7486

0,4554

11,8

0,6866

11 c

1127,8159

0,3412

10,5

0,4041

III

1831,9961

0.4676

0,9423

1344,5716

0,5411

9.7

0,7057

918,7270

0,4956

7,35

0,3347

68ß,5824

0,4503

8,4

0,2217

VII

128,0356

0,5053

5,45 0,0353

9,0296,112,4736

Snc

nma

147

2784

13426,8221

Koeala N:o 1 1 .

14941,2894

12142,2006

10354,2888

8944,8137

13994,8690

8682,0036

3658,0339

0,4043
0,3906
0,3779
0,3909
0,4209
0,4389
0,4805

23,2

22,4

22,25

23,2

21,5

17,7

17,4

14,0146
10,6237
8,7062
8,1136
12,6645
6,7446
2,9748

63,842012.55,3680,

I f F i s I

1 13

^ 13

: 13

1 26

IIb

II c

111

IV
V

1 ö"

1 60

VII

1 50

VIII

XI ,

Xlll

1 25

anmm« | |602

4816

In 251 i!JoiD.i>»»o|u,o.uM^»,'"fi'^.o| i

n> . as

r2354.855O'0,546a

21.6 14,5087

ic , 2:>| i

822ö,9S20iO,4015

16.9 1 5,5816'

Id 3ö '

5318.9833 0,'(132

15,4 3.3846

II 1 t 6fl| 1

4177,933el0,49l4

9,8 1 2,0120:42,9842 171.9768

Summa 1 |I59: 6361

49404.27821

1 1 1

Koeala N:o 14. |

25753,512;;

0.4437

26,7

30.5096

17178,2993

5783,6013

0.4648
0.4744

23
19,3

18,3643
5,2965

1273,9786

0.6228

9.26

0,7339

Uli

1006,3723

0.5100

5.8

0,2973

572,0841

0,6079

4.85

0.1687

II c

414,1410

0,4934

5,6

0,1144

iii

100

628.4704

0,6372

4.35

0,1465

56,4961

0,7142

3,08

0,122

55.6424

222,fi696

aar

iüüT

356

52664.9653

CS >.

B 5.
5 S

ET. ^

2 B

a
o

fOid

(394

(

2790,6846

2868,4467

1944,6356

1791,9879

1257,4143

936,7835

729,5799

515,9123

258,2466

9703,5627
7606,5501
4326,3342
2909,2169
1321,5265

3848,8987

2108,8806

3525,2044

1612,1312

1060,5153

610,7255

435,0634

142,5105

4744,9896
3573,5696
2678,3492
3837,3610
2625,2798
1548,6403

0,707314
0,521153
0,414328
0,399007
0,292148
0,217756
0,150215
0,108734
0.050524

2,687713
1,832848
1,075639
0,784172
0,385444

0.815817
0,548265
0,538660
0,383759
0,217042
0,11S508
0,096650
0,029780

1,057746
0,903936
0,708236
0,614944
0,661387
0,335912

0,279064
0,286846
0,194392
0,179199
0,125751
0,093675
0,072960
0,061579
0,025815

0,970128
0,760693
0,432556
0,290905
0,132144

0,384828
0,210804
0,352556
0,161206
0,106040
0,061064
0,043501
0,014267

0,474456
0,367397
0,267865
0,383736
0,262518
0,154841

0,3945
0,6504
0,4692
0,4491
0,4304
0,4311
0,4856
0,4744
0,5109

0,3678
0,4149
0,4021
0,3710
0,3428

0,4717
0,3846
0,6646
0,4201
0,4886
0,6163
0,4611
0.4787

0,4486
0,3964
0,3782
0,6240
0,4676
0,4610

''eiulu

ala

),904322
{,202510
)3848
M636 10
1,3273

),3848

ala

3,8013
0,7864

0,7864

feO

ala

1,712886

5,517629

7,0686

7,339746

2,0106

4,9087

D,6362

3,9503

0,1963

ala

68,0680
6,6052
0,9503

16,6190

0,7854

72
16

40,7160
1,7671

6,3093

14,6220

1,1310

als

S6,l'
13,0

>2,8

I3,a
3,1

ala

^6,1460
18,0973
50,2655
>2,8102
30,2655
38,4845
13,2025
3,1416

125
111
68
65
76
60
23
5

ala

122,7185
96,7689
36,3168
33,1831
45,3646
28,2743
4,1548
0,1%3

106
98
53
51
60
48
12

8
7
2
2
2
1

-',3

.),5

J,7

■^9,

..7^

ala

B S

2 B

d
5

rJ,3893
|),5282
H,5203
5,7450

2S98

^9397i2468
f,6078|2
,7468 i:

26,4208

7,0686

3,4636

9793,1769
5904,9844
2350,4454
1427,6182
306,4624

12465,6904

7555,8444

2875,5548

326,6078

70,4110

35,2800

21,9833

14,9069

7,5869

2,610687
1,080860
0,585349
0,345449
0,623450

2,809075
1,625774
0,606327
0,052489
0,013780
0,005794
0,004504
0,002310
0,001067

0,979352
0,590385
0,235035
0,142732
0,030634

1,246465
0,755584
0,287659
0,032711
0,007028
0,003522
0,002173
0,001472
0,000762

0,3751
0,5462
0,4015
0,4132
0,4914

0,4437
0,4648
0,4744
0,6232
0,5100
0,6079
0,4934
0,6372
0,7142

■

Ulkomaalaisten neulaspuiden menestymisestä

Evon ruununpuistossa.

Meillä on tähän asti verrattain vähän viljelty ulkomaa-
laisia havupuita ja sitäkin vähemmän od tehty kokeita niiden
menestymisestä varsinaisina metsänpuina. Lukuunottamatta
lehlikuusta, joka jo paikoin maassamme muodostaa vanhem-
piakin metsikoita kuten esim. Raivolan lehtikuusimetsikko
Uudellakirkolla ja Fiskarin tehtaan lehtikuusimetsikko Pohjan
pitäjässä, tavataan ulkolaisia puita meillä enimmäkseen vaan
puistoissa. Tosin on jo muutamiin ruununpuistoihin, vieläpä
yksityistenkin tiloille perustettu viime aikoina pienempiä lehti-
kuusi-, pichta- ja cembrametsikoita. Vanhimmat tällaiset metsi-
kot meillä ovat epäilemätlä Evon ruununpuistossa.

Mitä ensinnäkin lehtikuuseen tulee, nun tavataan sitä
useammassa eri paikassa Vappulan ja Hankalan hoitolohoissa.

Vappulan hoitolohossa, entiseen Kankaanmaan ruunun-
torppaan vievän tien varrella, noin 1 km. Vappulan metsän-
vartijatorpasta, on hoitoalueen komein lehtikuusimetsikko.
Se sijaitsee pohjoiseen viettävällä, tuoreella kivensekaisella
kankaalla, joka metsikon pohjoispuolella muuttuu korpimai-
seksi. Ruokamultaa on 3—4 cm murtohiekkapohjalla. Kasvi-
peitteenä on puolan- ja mustikanvarret, Aira flexuosa, sekä
vähemmässä määrässä Polytrichum commune, Pyrola secunda
ja Oxalis acetosella. Alikasvuna on tiuha kuusen nuorennos.

136

Metsikko, joka nyt on noin 40 vuotias, on perustettu
hajalleen istuttamalla kaskeen. Suorat ja solakkavartaloiset
rungot ovat saavuttaneet aina 23 metrin pituuden sekä puh-
distuneet oksista puoliväliin saakka puun pituutta. Oksat
ovat hienot ja ylöspäin kaarevat. Lumenmurtojen kautta on
metsikko harventunut siihen määrin, että eri puiden latvan-
puoleiset oksat juuri koskettavat toisiansa. Apuharvennuk-
sissa on poistettu ainoastaan lumenmurtamat puut sekä met-
sikkooD ilmestyneet kuuset.

Nykyään metsässä tavattavien suurimpien puiden läpi-
mitta rinnankorkeudelta on 23 — 26 cm. Paksuuslisäkasvu
aina 5 v. aikana käypi selville leikkaleissa toimitetuista mi-
toista. Ensimäisen 5 vuoden kuluessa pinnalta ytimeen päin
lukien, on yhdeltäpuolen mitattuna saatu 0,8 cm; 2:d 1,5 cm;
3:n 2,0 cm; 4:n 1,9 cm; 5:n 2,2 cm; 6:n 2,4 cm ja 7:n 1,2
cm. Mitatun puun pituus oli 23^5 metriä ja paksuus rinnan-
korkeudella 22,5 cm.

Vertailun vuoksi on ympärillä olevasta koivunsekaisesta
jonkunverran tiheämmästä kuusimetsästä otettu leikkale kuu-
sesta, jossa vuosilustoja oli 33 ja samalta suunnaita kuin
iehtikuusessakin mitatut paksuuskasvua osottavat luvut olivat
l:n 6 vuoden kuluttua 0,8 cm; 2:n 0,8 cm; 3:n 0,9 cm;
4:n 1,3 cm; 5:n 1,3 cm; 6:n 1,5 cm. — Lehtikuusi on siis
nuoremmalla ijällään kasvanut kuusta nopeammin. Ainoas-
taan viimeisen 5 v. aikana on kuusi sen saavuttanut. Tähän
on syynä arvatenkin lehtikuusen liiallinen tiheys.

Aivan lähellä Vappulan metsänvartijatorppaa on pienem-
mällä alalla jotenkin harvassa asennossa puhtaana metsik-
kona ijäkkäitä, mutkaisia, paksutyvisiä ja vahvaoksaisia lehti-
kuusia. Alkuaan lienee paikka ollut vUjelyksen alaisena ja
on nykyään laidunmaana tiheän nurmen peittämänä.

Teknillisiin ominaisuuksiin nähden ovat puut jotenkin
ala-arvoisia mutkikkaan ja oksikkaan runkonsa tähden. Mikäli
muodosta voi päättää on tässä kysymyksessä europalainen

137

lehtikuusi (Larix europaea). — Mainita sopii myöskin, että
joukossa tavataan eräs pienempi puu n. k. »käärmekuusi»
(virgata) muotoa.

Koska puut ovat harvassa, eikä sivuvarjostustakaan ole,
on paksuuskasvu melkosuuri: l:n 5 v. kuluessa 1,9 cm; 2:n
2,3 cm; 3:n 2,4 cm; 4:n 1,3 cm yhdeltä puolen mitattuna
kuoresta alkaen.

Kun maa täälläkin on verrattain alavaa ja tuoretta, on
ympärillä kasvava metsä lehtimetsää, eikä niinmuodoin lehti-
kuusen kasvua ole voitu verrata havupuiden kasvuun.

Vappulasta Rajajoelle johtavan polun varrella, noin
kilometri Vappulasta, on 30 vuotta sitten kaskeen perustettu
iehtikuusimetsikko. Maa, joka viettää etelään on tuoretta
kangasta ja on siinä 3 cm ruokamultaa murtohiekkapohjalla.
Kasvipeitteenä on vähän puolan ja mustikanvarsia sekä joku-
nen Polytrichum ja Oxalis acetosella. — Lehtikuuset ovat
istutetut vähemmän selviin riveihin, joiden väliin myöhemmin
— nyt hyvässä kasvnssa olevaa — pichtakuusta on istutettu.
Lehtikuuset ovat suhteellisesti lyhytrunkoisia sekä vahva- ja
pitkä-oksaisia. Apuharvennuksia ja puhdistushakkauksia on
silloin tällöin toimitettu; sitäpaitsi on alaoksia viime suvena-
kin poistettu. Otollisten valo- ja tiheyssuhteiden vallitessa
ovatkin puut saavuttaneet suuren paksuuslisäkasvun. Paksuin
lehtikuusi on 28 cm rinnankorkeudelta, rautta ainoastaan 13,5
m. pitkä. Sama puu on kasvanut paksuutta viimeisten 5 v.
kuluessa 3,5 cm ja sitä edellisten 5 v. ajanjaksojen aikana 4,o;
4,2; 3,7 cm. Suurin lisäkasvu yhtenä vuotena on 1 cm.

Hankalan hoitolohon pohjois-osassa, 1 km. Hankaian
torpasta, on yksi ruununpuiston parhaimpia iehtikuusimet-
sikkoja. Maaperä, jossa metsikko sijaitsee, on tuore, jonkun-
verran kivinen kangas. Kasvipeitteenä on: Polytrichum,
mustikan- ja puolanvarret, Calamagrostis sekä vähän Polys-
tichumia, Pyrola secundaa ja Dicranumia. Ruokamultaa on
noin 3 cm murtohiekkapohjalla. Metsikko on puhdas le'hti-

138

kuusikko, johon kuusta sekä vähän lehtipuunvesoja on luon-
taisella tavalla tullut alikasvuksi. Kaskiviljelystä on varmaan-
kin käytetty apuna metsikkoa perustettaessa. Solakkavarta-
loiset puut seisovat nun tiheässä, että latvukset koskettelevat
toisiaan ja osaksi menevät sisäkkäin. Paikoin taasen tava-
taan pienempiä aukkojakin.

Puiden tyviosa aina puoliväliin saakka on jäkälän pei-
tossa sekä oksista vapaana noin 2 m. korkeudelle, josta vä-
hän matkaa ylöspäin oval oksat kuivuneita. Tuoreet oksat
oval hienoja ja ainoastaan muutamien puitten yläoksissa on
jokunen käpy. Ikä on 35 vuotta ja keskimääräinen pituus
on 14 — 15 m. Paksuin puu on 29,8 cm rinnankorkeudelta
sekä 19,5 m. pitkä. Mitään hyönteisvahinkoja ei huomattu.
Lumi ainoastaan on murtanut jotenkin tarkkaan puut, jotka
ovat rinnankorkeudelta alle 10 cm paksut. Kaikki puut tosin
eivät ole murtuneet, vaan ovat lumen painosta taipuneet sii-
hen määrin, että latva koskettaa maata, eivätkä koskaan tule
siitä kohoamaan. — Apuharvennuksia ja puhdistushakkauk-
sia ei ainakaan metsikon myöhemmällä ijäilä ole toimitettu,
mutta luultavaa on, että aikaisemmin on sellaisia tehty.

Koska tiheyssuhteet metsikossa ovat erilaiset, nun puit-
ten kasvukin on huomattavasti vaihteleva. Parhaimmat kasvu-
tulokset ovat aukkojen reunoilla. Suurimmasta puusta ote-
tut leikkaleet antavat paksuuskasvuksi viimeisen 5 vuoden
kuluessa 2,6 cm ja sitä edellisten 2,3; 3,o; 2,a; 2,2; 3,3 cm
yhdeltä puolen mitattuna. Toinen samalta suunnalta mitattu
puu, joka sijaitsee tiheämmässä paikassa on kasvanut mai-
nittuina aikoina 1,9; 1,7; 1,4; 1,5; 1,8 cm.

Sivuvarjostuksesta on metsikko vapaa. Ympärillä kas-
vaa rebevää kuusi-, koivu- ja mäntysekametsää. Reunalta mita-
tun 55 vuotiaan männyn paksuuslisäkasvu oli viimeisen 5
vuoden kuluessa 0,8 cm ja sitä edellisten : 0,8; 0,7; l,o; 0,»;
0,6; 0,8; 0,9; 0,i cm. Tässä on siis lehtikuusi ollut koko
ajan voitolla männystä.

139

Puhtaana lehtikuusikkona voidaan vielä pitää erästä
niistä nuorennosryhmistä, joita tavataan Savijärven hoito-
lohossa Kantolan torpan läheisyydessä. Metsikko sijaitsee
kivisellä mäkitöyräällä^ jossa on 1 cm vahYuinen ruokamulta-
kerros ja alla 2 cm paksu valkohiekkakerros sekä vihdoin
punahiekkaa. Kasvipeite on köyhä. Tavataan ainoastaan
niukalti Gnaphalium dioicumia ja puolanvarsia. Metsikko on
perustettu 15 v. sitten nähtävästi hajakylvöllä kaskeen, sillä
puiden välit ovat epätasaisia, paikoin ainoastaan muutamia
desimetrejä, paikoin taas moniaita metrejä, josta seurauksena
on, että suurta epätasaisuutta on olemassa puiden pituudessa.
VoitoUe päässeet puut ovat 4 — 5 m. pitkiä sekä kantavat jo
joitakin käpyjä. Pituuslisäkasvu viime vuotena oli muuta-
missa puissa jopa 70 cm., jota vastoin se alakynteen jää-
neissä puissa oli aivan vähäinen. Metsikko on vielä siksi
nuori, ett'eivät alimmat oksat ole ehtineet sanottavasti kui-
vua. Rungot tosin näyttävät jonkunverran taipumusta mut
kistumaan, mutta siitä huolimatta ovat jotenkin lupaavia.
Hirvet ovat aivan vähäisessä määrässä vahingoittaneet met-
sikkoa syömäliä nuoria kasvaimia. •— Koska metsikko sijait-
see kunnaalla, eikä vanhempaa metsää ole ympärillä, ei sivu-
varjostus tule kysymykseenkään.

Suotavaa olisi, että aivan kituvat ja huonot puut ajoissa
poistettaisiin, joten jälelie jääneet saisivat enemmän valoa ja
ravintoa.

Paitsi puhtaita lehtikuusikoita, on ruununpuistossa vielä
pari puhdasta pichtakuusikkometsikkoa. Aivan punssivuo-
ren juurella aukealla, itäänvievällä rinteellä lähellä Evon Metsä-
opistoa on kolmion muotoinen 0,06 ha suuruinen ala, jossa
kasvaa sulkeutunut 25 vuotias, riveihin, 1,5 m. välimatkoilla,
istutettu tasaikäinen pichtakuusimetsikko. Hiekkaperäinen
kangas on luultavasti ennen ollut viljelyksen alaisena ja on
se nyt nurmen peitossa paitsi pichtakuusikossa, jossa niukan

140

kasvipeitteen muodostaa Hypnum schreberi, Oxalis acetosella,
Pyrola secunda ja Fragaria vesca.

Metsikko on hyvässä kasvuvoimassa, varsinkin laitapuut
ovat tuuheita ja reheviä. Sisällä olevat puut oval tosin liial-
lisen ahtauden tähden jonkunverran jälellä kasvussa. Reuna-
puut ovat oksien peitossa aina maan rajaan saakka, jotavas-
toin metsikoD sisällä olevissa puissa alioksat ovat kuivuneet
Doio 1 m. korkeudelle. Oksakehät ovat jotenkin sääunöllisiä,
joiden välissä on siellä täällä pienempiä oksia. Neulasia on
runsaasti, etenkin laitapuissa, joissa ne ovat myösktn pitem-
mät ja leveämmät kuin metsikon keskellä. Puun muoto koko-
naisuudessaan on kartiomainen ; runko suora ja sileäkuori-
nen. Pituuslisäkasvu viime vuonna oli 25 — 40 cm sekä keski-
määräinen pituus 9 m., ja reunapuiden vahvuus rinnankor-
keudelta 14 cm sekä samalta korkeudelta metsikon keskellä
7 — 12 cm. Laitapuusta otettu leikkale kahdelta vastakkai-
selta säteeltä mitattuna on valopuolella viimeisen 5 v. kuluessa
kasvanut 2,o cm ja sitä edellisinä 5 v. ajanjaksoina: 2,i; 2,4;
1,2 cm sekä varjopuolella: 1,4; 1,4; 2,i ; l,i cm. Kuoren
vahvuus on 3 mm. Metsikon keskeltä otetut mitat ovat valo-
puolelta mitattuna 1,4; 1,7; 2,3 ja varjopuolella 1,4; 1,3; 2,i
cm. Kuten laitapuun mitoista huomaa, on paksuuskasvussa
melkoinen ero valo- ja varjopuolella. Keskipuissa huoma-
taan eroa kasvussa ainoastaan nuoremmalla ijällä valo- ja
varjopuolen välillä, joka johtuu siitä, että metsikon nuorem-
malla ijällä valo on päässyt runkoihin vaikuttamaan. Myö-
hemmin taasen ovat ne joutuneet joka puolelta varjostuksen
alaiseksi, eikä siten eroa eri sivujen kasvun välillä ole huo-
mattavissa, vaan on vuotuinen kasvu kauttaaltaan sama kuin
reunapuiden varjopuolella.

Abiesporium sieni, joka nokena peittää paikoin hienom-
pia oksia ja neulasia, on aiheuttanut jossakin määrin niiden
kuivumisen, ei kuitenkaan nun, että puut olisivat siitä sanot-
tavasti kärsineet.

141

Käpyjä on ainoastaan isompien puiden latvaoksissa.

Vappulan hoitolohossa, Rajajoen polun varrella on toi-
nen puhdas tasaikäinen pichtakuusimetsikko. Se on perus-
tettu riveihin istuttamalla 1,5 m. välimatkoilla kaskeen, josta
ensin on otettu kaksi ruista. Metsikko on nykyään 24 v.
vanha. Paikkaa rajoittaa etelässä rehevää, karkeaa kuusta
ja koivua kasvava korpi sekä pohjoisessa tuore koivunsekai-
nen kuusikangas. Pichtametsikko on »iis jotenkin varjoi-
sassa paikassa. Tuoreessa kankaassa on ruokamultaa 3 cm
murtohiekkapohjalla ja kasvipeitteenä Hypnum proliferum,
vähän Polytrichumia, joitakin Oxaliksia, sekä Pyrola secun-
daa, Fragaria vescaa ja Mnium sammalia.

Suorarunkoiselle puulle antavat maahan saakka uloltu-
vat hennot oksat kartiomaisen ulkomuodon. Neulaset ovat
reheviä ja terveitä. Puiden keskimääräinen pituus on, 6—^7
metriä ja paksuin metsikossa oleva puu on 9,5 cm rinnan-
korkeudelta. Puhdistushakkauksia on silioin tällöin toimi-
tettu lehtipuiden vesoja poistamalla. Kuitenkin on joitakin
kuusia (Picea exelsa) jäänyt poistamatta, joihin voidaan pichta-
kuusen kasvua verrata. Oksakehien väleistä nähdfiän, että
pituuskasvu on, niinhyvin pichtalla kuin kuusellakin, oUut
säännöllinen ja ovat molemmat puut tasavoimaisesti kilpail-
leet pituudesta. Pichtakuusen leikkaleista kävi selville, että
puu oli paksuutta kasvanut 5 v. ajanjaksoissa pinnaita alkaen,
yhdellä puolen 1,5; 1,6; 1,6 cm ja toisella puolella 2,3; 2,o;
1,8 cm. Samalta suunnalta ja korkeudelta otetut vastaavat
mitat kuusella ovat l,i; 1,7; 0,8 cm ja 1,8; 1,9; 1,2 cm.
Paksuuskasvussa on pichta siis päässyt tuntuvasti voitoile,
vaikkakin valosuhteet ovat molemmilla olleet samat.

Tähän asti on ollut puheena vain puhtaat metsikot eli
metsikot, joissa kasvaa ainoastaan yhtä puulajia. Useimmat
täällä löytyvistä metsikoista ovat kuitenkin sekametsikoita.
Ensiksi voidaan tarkastaa lehtikuusen ja männyn muodosta-
mia metsikoita.

142

Viimemainituo pichtakuusikon itäpuolella samassa kas-
kessa on noin 23 — 25 vuotias sekametsikko. Männyt ovat
kylvetyt keväallä ja lebtikuaset istutetut riveihin seuraavana
syksynä. Maapera od sama kain edellisessä, mutta kasvi-
peitteenä on enemmän ruohoja kuten: Aira flexQosa ja (la-
lamagrostis sekä vielä paikoin Polytrichum, Fragaria ja Ve-
roDica Valolle on paikka myöskin jonkunTerran alttiimpi kuiD
edellinen.

Lehtikuusen oksakehät ovat jotenkin säännölliset, okeat
hienot ja puun suora runko on vain metrin korkeadelle pah-
distunut oksista. Paiden säännöllisesti kehittynyt parabaloi-
dinen muoto näyttää, että puot ovat kauemmin aikaa kasva-
neet normaalisissa oloissa. Niinpä onkin aikojen kaluessa
useampia apuharvennuksia tehty, joista viimeinen kuluneena
suvena. Keskimääräisen lehtikuusen paksuus on 14,5 cm ja
pituus 11 metriä. — Männyt, joita on noin ^/4 koko puu-
määrästä, ovat 1 — 2 m. lehtikuusia lyhemmät. Niinpä oli
keskikokoisen männyn pituus 10,5 m. ja paksuus rinnankor-
keudeita 12,5 cm.

Huomata ansaitsee, että metsikon pohjoiseen viettävällä
puolella on niinhyvin lehtikuusen kuin männynkin kasvu
pienempi. Täällä on keskimääräisenä rinnankorkeusmittana
molemmilla 8,5 cm ja pituutena 6 m. Päivän puolLselta run-
gon osalta otettu lehtikuusen leikkale on kasvanut eri 5 v.
ajanjaksoina ; 2,4; 1,4; 1,3; l,o cm sekä varjopuolella : 2,2;
1,4; 1,3; 0,9 cm pionasta lukien. Vastaavat luvut männyssä
ovat: 1,4; 1,7; 1,5; 1,4 ja 1,1 ; 1,6; 1,1 ; 1,6 cm. Mitatun
lehtikuusen pituus oli 11,5 m. ja männyn pituus 10,5 metriä.
Ainoastaan suurimmissa lehtikuusissa tavattiin muutamia
käpyjä. Mitään vahinkoa ei metsällä ole oUut, ell'ei oteta
huomioon hirvien vähäistä kasvainten katkomista.

Hankalan hoitolohossa ; noin 1 km. Hankalan torpasta
pohjoiseen, sijaitsee tuoreella, jonkunverran kivensekaiselia
kankaalla lehtikuusesta ja männystä muodostunut sekamet-

143

sikko, johon myöskin lehtipuita ja kuusen nuorennosta od
ilmestynyt. Ruokamultaa od 3 — 4 cm murtohiekkapohjalla.
Polytrichum, puolanvarret, Oxalis, Pyrola secuoda ja Polys-
tichuoi spiDuIosum sekä väbemmässä määrässä Hypnum
proliferum, Calamagrostis ja Rubus idaeus peittävät maata.
Tässä 2ö vuotisessa metsikossa ovat sekä lehtikuuset että
mäDDyt hyväkasvuisia ja suoraruDkoisia. Lehtikuuset, jotka
riDuaDkorkeudelta keskimääriD ovat 15 cm läpimitateu ja 11
metriä pitkät, ovat Va— 2 m pitempiä kuiD mäDoyt. Paksuus
kasvu taaseu lehtikuusella selviää seuraavista rioDankorkeus-
mitoista vädeu vuodeu ajaujaksoiDa : l:Dä 2,3 cm, 2:Da 1,7
cm, 3:Da 1,8 cm, 4:Dä 1,8 cm sekä vastaisella puolella: 2,2
cm, 1,8 cm, 1,5 cm, 1,7 cm. MäubyD lisäkasvu taaseu od
maiDittuioa ajau jaksoiua : 1,5; 1,8; 1,7 sekä 1,4; 1,6; 1,7 cm.
Pituus 9 metriä ja ijältääu 2 vuotta edellistä Duorempi eli
siis 23 vuotias.

Metsäuhoidollisteu toimeupiteiden laimiolyömisestä huoii-
matta, näyttää metsikko joteokib lupaavalta, ja koska lehti-
kuusi OD Dyt pituudessa melkoisesti mäuDystä voitolla, düd
ei sitä tältä taholta uhkaa mitääu vaaraa. Syytä sitävastoiD
OD lähemmässä tulevaisuudessa poistaa metsikosta rehevä-
kasvuiset lepät ja koivut. Myöskiu ympärillä oleva korkea-
ruukoiDCD mäDDyosekaiDeD kuusimetsä heittää jonkuDverrau
sivuvarjoa uousevalle metsikolle.

Edelliseu pohjoispuoiella od kuivemmalla ja yiäväm-
mällä paikalia kaskeeu kylvetty mäuty- ja lehtikuusisekamet-
sikko. Vaikka molemmat puulajit ovat samauikäiset (23 v.),
OD mäDty yksiu päässyt vallitsevaksi ja suuriu osa lehtikuu-
sista OD jääuyt kitukasvuiseksi käyräruukoiseksi alikasvuksi.
AiuoastaaD aukkoisissa paikoissa mouiaat lehtikuuset kiipai-
levat mäoDyo kaussa pituuskasvussa, Vaikka paksuuskas-
vussa ovatkiD jääoeet jälkeeD. Syy lehtikuuseu huouooD
meDestymiseeu od epäilemättä — ell'ei oteta huomiooD sitä,
että lehtikuusi ja mäuty ovat kylvetyt samalla kertaa —

144

liiallinen tiheys sekä kuiva ja huono maanlaaiu, johon viit-
taa seuraava kasvipeitekin : Hypnum, Gnaphalium dioicutn,
Prunella vulgaris, Fragaria vesca, Campanula patula sekä
vähän puolanvarsia ja Festuca ovina. — Metsikon kasvusuh-
teet selviävät keskimääräisten puiden mitoista, joissa män-
nyllä on pituutena 10,5 metriä ja rinnankorkeuspaksuutena
15/2 cm jotavastoin samanpituisen lehtikuusen vastaava pak-
suusmitta on 13,o cm. Surkastuneiden lehtikuusien rinnan-
korkeusläpimitta on ainoastaan 4—8 cm ja pituus2— 6 metriä.
Vaurioista mainittakoon, että hirvet ovat hampain kuo-
rimalla vahingoittaneet muatamia lehtikuusten runkoja.

Niinikään on lehtikuusi- ja mäntymetsikko V2 km Hanka-
lasta pohjoiseen olevan polun varrella. Maa täällä on kivi-
nen ja parempaa kuin edellisessä metsikossa 4 cm vahvui-
sen multakerroksen alla on 1 cm valkohiekkaa murtohiekka-
pohjalla. Kasvipeitteenä on: Poa, Polytrichum, Polystichum
spinulosum, Oxalis, vähän puolukan- ja mustikanvarsia.
Mänty on kylvetty hajakylvöllä kaskeen, jonka sekaan lehti-
kuusi on istutettu 3 metriä toisistaan oleviin riveihin. Re-
heväkasvuista leppää on ilmestynyt joukkoon, joten metsikko
kokonaisuudessaan on täysin sulkeutunut. Noin 19 — 20 vuo-
tias lehtikuusi on pituudessa 1 — 2 m voitolla männystä, joka
on 4 vuotta nuorempi. Lehtikuuset ovat verrattain hyväkas-
vuisia ja oksakiehkurat ovat selvästi huomattavissa. Runko
ei kuitenkaan ole kaunis, sillä se on verrattain lyhyt ja
paksutyvinen.

Käpyjä on vain moniaissa suuremmissa puissa.
Lehtikuusen keskimääräinen paksuus rinnankorkeudelta
on 10— 12 cm. Seuraavat luvut osoittavat sen paksuuskas-
vun kehitystä 5 v. ajanjaksoina pinnalta alkaen: 2,5; 1,6;
0,8 cm ja mitat vastaisella puolella: 2,3; 1,3; 0,7 cm. Lehti-
kuusi on, kuten mitoista huomaa, kasvanut alussa jotenkin
hitaasti, luultavasti liialiisen tiheyden takia; vasta viimeisten
ö V. aikana on sen kasvu tuntuvasti kiihtynyt, joka taasen

145

johtuu siitä, että hirvet ovat myöhempinä aikoina katkoneet
männyn sekä latva- että oksakasvaimia, aikaansaaden kes-
keytyksen männyn kasvussa ja näinoUen on lehtikuusi saa-
nut enemmän valoa osakseen.

Saarijärven hoitolohossa Sorsajärven pohjoispuolella on
pitkärunkoinen, solakkavartinen, luultavasti kylvämällä kas-
keen perustettu tasaikäinen lehtikuusi ja mäntysekametsikko.
Metsikko sijaitsee notkelmassa, jossa maaperä on tuorehkoa
ja kasvaa siinä Polytrichum, Pyrola secunda, Oxalis, puolu-
kan ja mustikanvarsia sekä vähän Fragaria vescaa ja Cala-
magrostista. Multakerros vaifatelee 3—4 cm valkohiekka-
pohjalla. Lestikuusten keskipituutena voidaan pitää 13,5 m.
ja paksuutena rinnankorkeudelta 25,8 cm sekä männyn pituu-
tena 9,6 m. ja rinnankorkeusmittana 13,5 cm. Lehtikuusten
runko on suora, oksista vapaa sekä jäkälän peitossa kuten
alimmat oksatkin. Oksat ovat erittäin hienot sekä harva-
baaraiset. Pisimpien puiden latvaoksissa on jonkunverrap
käpyjä. Männyn runko on myöskin alioksistaan puhdistunut.

Lebtikuusen paksnuskasvu joka 5 v. kuluessa pinnalta
lukien on: 2,9; 2,o; 1,6; 1,3 cm sekä toiselia puolella 3,i;
2,0; 2,0; 1,2 cm. Männyllä ovat vastaavat luvut: 1,4; 1,8;
1,5; 1,3 ja 1,6; 1,9; 2,0; 1,4 cm. Tämä tasainen ja verrat-
tain byvä paksuus riippuu siitä, että apuharvennuksia on
säänuöllisesti toimitettu.

Ympärillä kasvaa koivu-, kuusi- ja roäntysekametsää, ei
kuitenkaan nun lähellä, että sivuvarjostuksesta olisi haittaa.

Metsikon itäinen puoli on ylävämpää sekä kuivempaa
maata ja puut oyatkin täällä pienempikasvuisia ; samasta
syystä on ympäröivässä metsässä mänty päässyt vallitsevaksi.

Rautjärven hoitolohossa Kaitalammelta Majakoskelle
vievän polun varrella on etelään viettävällä rinteellä 20 v.
lehtikuusi ja mäntysekametsä, johon kuusen ja lehtipuun-
vesoja on tullut sekaan, tehden metsikon sangen tiheäksi.
Se on perustettu kaskeen luultavasti hajalleen . kylvämällä

146

molempien puitten siemeniä yhtäaikaa. Kivensekaisella maalla
on vaalea 7 — 8 cm paksuinen multakerros raskohiekka poh-
jalla. Kasvipeitteenä on: Fragaria vesca, Prunella vulgaris.
Achillea, Vicia, Trifolium, Hypnum sekä vähän kauervaa ja
puolanvarsia. Lehtikuuset ovat huonokasvuisia, paksu-
oksaisia, epäsäännöllisine oksakiebkuroineen. Pituus vaihte-
lee 2 — 4,5 m ja varttuneempien puitten paksuus on 8 cm.
Samanikäisten mäntyjen pituus on 6,5 m sekä paksuus 11
cm. liehtikuusen paksuaskasvu jakaantuu 5 vuoden ajan-
jaksoille seuraavasti: 1,5; 1,7; 0,6 cm sekä vastaisella puo-
lella 1,8; 1,8; 1,2 cm. Männyliä taas ovat vastaavat luvut:
1,7; 1,5; 1,5 ja 1,8; 1,5; 1,4 cm. Hirvet ovat metsikoUe
tuottaneet suurta vauriota taittamalla lehtikuusen ja männyn
kasvaimia. Vaikea on sanoa mistä puiden suhteellisesti pieni
pituuskasvu riippuu, mutta otaksuttavasti näyttää että maa
on enemmän aikaa oUut viljeltävänä, joten alemmat kerrok-
set ovat kovettuneet ja nun ollen estävät juurien tunkeutu*
mista syvemmälle.

Noin 200 m. Nymannin sillalta IsoUe Evolle päin on
kuivalle mäntyä kasvavalle vierinkivisorakankaalle istutettu
noin 30 v. sitten lehtikuusta. Pohjakasvuna on: Kanerva,
Hypnum, vähän puolanvarsia, Cladonia rangiferinaa ja Calama-
grostista. Multakerros on ohut, ainoastaan noin 0,5 cm.
Puut ovat kasvaneet jotenkin suorarunkoisiksi vaikkakin hi-
taasti. Verrattain ohuet oksat ulottuvat maahan saakka,
josta voidaan päättää ettei valon puutetta ole ollut Puitten
pituus vaihtelee 7 — 8 ra. ja rinnankorkeusmitta 6 — 8 cm.
Paksuuslisäkasvu 5 v. aikana pinnasta lukien näkyy seuraa-
vista luvuista: 1,5; 1,3; 0,7; 0,8 ja toisella puolen 1,8; 1»2;
0,9; 0,» cm.

Mäntyjen latvat ovat 1 — 3 m. korkeammalla kuin
lehtikuusten ja suunnilleen yhtäväbän männyn paksuuskasvu
on ennenmainittuina ajanjaksoina : 0,8; 0,8; 0,»; 0,4; 0,4 ja
0,7; 0,5; 1,0; 0,6; 0,6 cm.

147

Mainittava on että lehtikuusissa aivan yleisesti huomat-
tiin sydänlahoa. Tohtori Liron kertomusten mukaan vaivasi
lehtikuusta eräs Ascomyceteihin kuulava sieni Spherella lari-
eis, Silben määrin, että neulaset melkein kokonaan varisivat.
Syynä näihin vaurioihin on epäilemättä aivan sopimaton
kasvapaikka lehtikuuselle.

Paitsi edellämainittua mänty- ja lebtikuusimetsikkoa, on
Vappulan hoitolohossa« Rajajoen polun varrella pichtakuusi-
(Abtes pichta) ja kuusisekametsikko. Pichtakuusi on istu-
tettu riveihin kaskena olevan kuusen nuorennoksen sekaan.
Pichta on meheväkasvuinen, oksia runsaasti sekä oksakehät
väiioksien vuoksi epäselvät. Yhtähyvää kasvua osottaa kuusi-
kin, joten ei voi puhua toisen tai toisen paremmasta menes-
tymisestä. Metsä on niin sulkeutunut, että kasvipeitteenä on
ainoastaan niukasti Hypnumia ja joku Oxalis acetosella. 20-
vuotinen pichtakuusi on 5—6 m pitkä ja rintamitta keski-
määrin 8 cm., joka jakaantuu metsikon laidalta otetulle
puulle ennenmainittuina ajanjaksoina : l,i; l,i; 1,3 ja 1,3;
],o; 1,2 cm sekä keskeltä metsikkoa otetulle puulle : l,o; l,o;
1,0 ja 0,7; 0,9; 1,2 cm. Reunalla kasvavan kuusen mitat
ovat: 1,1 ; 1,4; l,i; 1,4 cm kummallakin puolella sekä metsi-
kon sisällä: 0,9; 1,6; 1,2; 0,8 ja l,i; 1,7; 1,1 ; 0,9 cm.
Kuusen pituus on jotenkin sama kuin pichtankin.

Moniaitten pichtakuusten runkoja, oksia sekä neulasia
peittää paikoin Apiosporium pinifilum sieni, josta puunkasvu
melkoisesti kärsii. Niinpä olivat heulasetkin ainoastaan
puolet terveiden neulasten pituudesta sekä väriltään vaaleita
ja parin viimevuoden kasvaimet tuskin 2 cm pituisia. Kah-
den viimeisen vuoden paksuuskasvu yhteensä oli 4 mm.

Joku sata metriä edellisestä metsikosta Rajajoelle päin
on erikoinen mänty-, pichta- ja lehtikuusimetsikko, johon
iuonnon siemennyksen kautta on tullut vähän kuustakin
sekaan. Männyt ovat kylvetyt keväällä kaskeen, jossa edel-
lisenä vuonna on ollut ruis. Kolme vuotta myöhemmin istu-

148

tettiin lehtikuuset, mutta tultuaan 5 — 6 in. pitkiksi, alkoivat
ne erään taudin jobdosia suurimmaksi osaksi kuivua, jonka
vuoksi niitä on myöhemmin useampaan eri kertaan istutettu
yhdessä pichta-kuusen kanssa. Maanlaatu on tässä kuten
edellisessäkin metsikossa murtohiekkamaata, jossa kasvipeit-
teenä on: Hypnum scbreberi, väbän puolan ja mustikanvarsia
sekä Fragaria.

Männyt vallitsevina puina oval •verrattain oksaisia sekä
huonorunkoisia ja pituudessa kituvien lebtikuusten tasalla.
Picbtakuusi näyttää hyvin menesiyvän, vaikka onkin edellis-
ten varjossa. Suurimman picbtan pituus on 12,5 m. ja pak-
suus rinnankorkeudelta 15,5 cm. Diametrilisäkasvu ybdeltä
puolen mitattuna on mainittuina ajanjaksoina: 1,0; 2,7; 2,o;
1,1 cm. Mitatun picbtan ikä on 25 vuotta.

Vielä etempänä saman tien varrella löytyy metsikko,
jossa kasvaa mäntyjä, lebtikuusta, picbta sekä cembramän-
tyä (Pinus cembra). Tässäkin on metsikko perustettu kaski-
viljelyksen ybteydessä. Mänty on kylvetty hajalleen keväällä
rukiiseen ja seuraavana syksynä on istutettu iebtikuuset sekä
5 vuotta myöhemmin cembramänty, jotavastoin picbta on
vieläkin myöbemmin istutettu.

Metsikko on tuoreella maalla, jossa kasvaa puolan- ja
mustikanvarsia sekä väbän Oxalista ja Polytricbumia. Multa-
kerros vaibtelee 5 — 8 cm.

Picbtat ja Iebtikuuset, varsinkin tibeimmissä paikoissa,
ovat solakkavartaloisia ja byväkasvuisia. Cembran keski-
määräinen pituus on 11 m. ja on sillä suora ja sileä runko,
joka rinnankorkeus läpimitassa on noin 14 cm. Alimmat
oksat ovat 2 — 3 m. korkeudelle kuivuneet. 25 — 40 cm pitui-
set iatvakasvaimet ovat todistuksena siitä, että cembra byvin
viibtyy tällaisella paikalla. Cembra vetää täydellisesti ver-
toja männylle nun byvin pituus- kuin paksuuskasvussakin.
Viimemainittu selviää vertaamalla molempien aikakautista
diametrilisäkasvua, joka cembraila on: 1,5; 1,6; l,t; 1,4 sekä

149

vastaavalla puolella: 1,8; 1,9; 1,5; 1,5, männyllä taas 1,4;
1,7; 1,5; 1,8 ja 1,3; 1,1 ; 1,2; 1,7 cm. Ikä on cembraila noin
25 vuotta.

Cembrakin näkyy kelpaavan hirvelle. Niinpä oli se
erään puun kuorta rikkonut bampaillaan aikaansaaden run-
saan pihkavuodon. Olipa lumikin taittanut muutamia laivoja.

Savijärven hoitolohossa Kantolan torpan lähellä on
pieni eri-ikäinen sekametsikko, jossa useimmat tähän asti
mainitut puut ovat edustettuina ja niiden lisäksi vielä bal-
saroikuusi (Abies balsameaj, Metsikko sijaitsee vanhassa
kaskessa kivensekaisella tuoreella kankaalla, jossa multaker-
ros 3 cm murtohiekkapohjalla. Maata peittää Äira flexuosa,
Calamagrostis, puolan ja mustikanvarret sekä vähemmässä
määrässä Fragaria, Ranunculas repens, Vicia cracca, Poly-
trichum sekä jokunen Peltigera ja kanerva. Ympärillä ole-
vassa männynsekaisessa kuusimetsässä kasvaa mustikan- ja
puolanvarsia.

Pichtat ovat ruutuihin istutetut, lehtikuuset ja man-
nyt luultavasti hajalleen kylvetyt sekä balsamikuuset ovat
metsikon itäreunalle riviin istutetut. Luontaisesti on seko-
tukseen tullut kuusta sekä lepän vesoja ja myöhemmin jon-
kun verran mäntyjäkin.

17-vuotiset balsamikuuset ovat hyväkasvuisia, oksat
pitkähaaraisia, oksakehät selviä, joissa 5 — 7 oksaa kiehku-
rassa. Pitiius on keskimäärin 6 m. ja paksuus rinnankor-
keudella 11,3 cm sekä aikakautinen paksuuskasvu ; 2,7; 2,i
ja vastaavalla puolella 2,i; 2,o cm. Äinoastaan suurimmissa
tuuheampilatvaisissa puissa on käpyjä.

Metsikon keskelle istutetut suunnilleen samanikäiset
pichtakuuset näyttävät myöskin verratlain hyvin viihtyvän.
Paksuuskasvu selviää seuraavista luvuista : 2,i; 1,5; 0,5 sekä
vastaisella puolella: 2,o; 1,5; 0,5 cm.

Lehtikuuset ovat melkein kaikki kituvia, väärärunkoisia
ja usein monilatvaisia. Pituus vaihtelee 1 —2 m., joskin

150

muutamia kolmenkin metrin pituisia löytyy. Paremmin varttu-
neessa puussa od paksuuslisäkasvu : 1,9; 1,3 cm ja toiselia
puolella 1,6; 1,2 cm. Männyt ovat myös kitukasvuisia, jobon
OD syynä liiallinen tiheys, kuten lehtikuusellekin, sekä Peri-
dermium sienen esiintyminen sähen määrin, että useita man-
tyjä on kokonaan kuoUutkin.

Kuusetkaan eivät ole hyvin menestyneet, sillä Cryso-
myxa abietis on nun vallalla, että suurin osa neulasista on
kellastunut.

Kokonaisuudessaan tekee metsikko ikävän vaikutuksen,
sillä kaikki puut, lukuunottamatta balsamikuusta sekä osaksi
pichtaa, kärsivät ahtaudesta ja toistensa varjostuksesta saa-
vuttamatta mitään valta-asemaa ja ovat näin ollen taudeille-
kin alttiimpia. Jos tahdotaan edes vähänkään parantaa pui
den nykyistä tilaa, ovat hetimiten poistettavat metsikosta
reheväkasvuiset nuoret lepät sekä kaikki sairaloiset puut.

Vielä on sekametsikko Punssivuoren itä-pohjoisella rin-
teeliä, johon kuusta on istutettu 2 m. toisistaan oleviin rivei-
hin sekä niiden väliin harvakseen lehtikuusta. Alareunalle
lähelle rämeen laitaa on rivissä pichtakuusia. Tämä, noin
2ö-vuotias metsikko, on täydellisesti sulkeutunut, jonka vuoksi
kasvipeitekin on köybä melkein yksinomaan sammalta: Hyp-
num schreberi, H. proliperum, H. cristacastrensis sekä bar-
vassa Pyrola secunda ja Peltigera canina.

Reheväkasvuinen kuusi on keskimäärin 10,5 m. pitkä
ja 14 era. paksu rinnankorkeudelta. Vartalo on suora ja
bieno oksainen, joista alimmat ovat kuivuneet. Ruusi voittaa
jonkunverran lebtikuusen sekä pituus- että paksuuskasvussa.
Kuusen paksuuskasvua osoittavat seuraavat luvut: 0,8; 1,5;
1,4; 1,6 ja toiselia puolella 0,6; 1,4; 1,3; 1,7 cm. Viime-
vuosien kasvusta selviää, että liiallinen ahdinko vallitsee.

Lebtikuusi on keskimäärin 12,5 cm paksu, josta kunkin
ajanjakson osalle tulee: 0,6; 0,6; 1,3; 1,0 sekä samat luvut

161

puun vastaisellakin puoliskolla. Metsikon keskeilä oleviahie-
nompirunkoisia lehtikuusia on lumi taittanut.

Reuna pichtat ovat reheväkasvuisia ja runsasoksaisia,
jotka ransaan valon vaikutuksesta ovat pysyneet tuoreena
aina maanpintaan saakka. Harvalukuiset metsikon keskeilä
sijaitsevat pichtat ovat karistaneet alimmat oksansa. Tuoreet
oksat ovat lyhyet ja erittäin bienot sekä harvalukuiset, mutta
siitä huolimatta on pichtan pituuskasvu kohtalainen, jota
vastoin paksuuskasvu, kuten odottaa sopiikin, on aivan vä-
häinen, nim. 0,6; 0,6; l,o ja toisella puolella 0,5; 0,4; 0,8.
Laitapuissa ovat vastaavat lisäkasvut: 1,7; 1,5; 1,8 ja 1,6;
1,3; 1,8 cm. Pichtojen ikä on noin 17 vuotta. Suotava olisi
sekä pichtalle että lehtikuuselle, mutta royöskin kuuselle,
että metsikkoa barvennettaisiin esim. ottamalla pois joka toi-
nen puu kuusiriveistä.

Jos luodaan yleissilmäys edellä kerrottuihin puulajeihin,
nun mainittakoon, että melkein kaikki metsikot ovat kaski-
viljelyksen ybteydessä syntyneet, joten niiden menestymis^stä
kylvämällä tai suoraan metsään istuttamalla ei juuri voida
mitään puhua. Vaikeutena myöskin on se, että monessa
kohdassa on samaan paikkaan tehty aikaajottaisia jälki-
istutuksia, joten nämä nuoremmat puut, etenkin myö-
hemmällä ijällään, ovat joutuneet liiallisen sivuvarjostuksen
alaiseksi ja nun ollen ei voi saada oikeaa käsitystä puun
menestymisestä meillä.

Parhaimpia tuloksia näyttää lehtikuusi saavuttavan tasa-
ikäisenä puhtaana metsikkona tuoreilla kivensekaisilla murto
kivikankailla, joilla kuusi ja koivukin hyvin viihtyvät. Esi-
merkkinä mainiltakoon Vappulan ja Hankalan hoitolohkojen
suurimmat puhtaat lehtikuusimetsikot. Laihalla ja kuivalla
maalla sijaitsevia puhtaita lehtikuusimetsiä meillä tosin ei
ole oliut tarkastettavana, mutta sekametsistä kylläkin selve-
nee, että mänty aina tällaisissa paikoissa on vallannut lehti-

152

kuusen, jota vastoin se paremmilla mailla kylläkin kilpailee
männyn kanssa ja viepipä siitä voitonkin, jos vaan pidetään
huolta, ett'ei mäoty pääse alussa lehtikuusta varjostamaan.
Sorsajärven läbellä oleva metsikko on todisteena lehti-
kuusen menestymisestä männyn seassa. Kan lehtikuusta
kasvatetaan, nun on aina pidettävä silmällä, että se nun
hyvin puhtaana metsikkona kuin sekoituksessakin saapi riittä-
västi valoa, sillä lebtikuusi on valoa vaativampi kuin mikään
kotimainen puumtne. Jos puhtaat lehtikuusikot kasvatetaan
iiian tibeänä, nun tulevat rungot hentoja eivätkä kestä lumen
painoa kuten Hankaian hoitolohossa tultiin näkemään. Ti-
heissä sekametsissä on lehtikuusella suurempi vaara joutua
kärsimään suoranaista valon puutetta. Liiallisen varjostuksen
kautta hidastuu lebtikuusi kasvussaan, xolloin toiset enemmän
varjoa sietävät puut pääsevät pituudessa voitoUe ja siten estä-
vät ylhäältäkin tulevaa valoa, josta on seurauksena lehtikuu-
sen kuihtuminen. Senpävuoksi onkin välttämätöntä toimittaa
apuharvennuksia säännöUisesti lybyempien väliaikojen ku-
luessa. Varmemmin tämä vaara vältetään siten, että jo met-
sikkoa perustettaessa istutetaan tai kylvetään lebtikuusi muuta-
mia vuosia aikasemtnin kuin toiset puut. Tällä tavalla tulee
lebtikuuslen latvat, jos nim. maanlaatu on sille sovelias, ole-
maan jonkunverran korkeammalla muita puita, jotka taas
pitävät lebtikuusen rungon siloisena estämättä kuitenkaan
sen pituuskasvua. Parhairamalla maalla voidaan pubtaaseen
lebtikuusimetsään bankkia kuusi-alikasvua, joka estää maan
kuivumista sekä edistää lebtikuusen alimpien oksien kuo-
leutumista.

Kuten aikaiseminin mainituista menestyneitten lebtikuus-
ten mitoista huomataan, on sen kasvu männyn ja kuusen
kasvua nopeampi ja koska sen puu on viimemainituita pal-
joa arvokkaampaa, eikä sen vauriotkaan ole suuremmat, nun
voipi täydellä syyllä puolustaa lebtikuusta viljeltäväksi par-
haimmilla mailla joko sekametsänä tahi mieluummin pub-

153

taana metsikkona, etenkin seuduissa, joiesa liikesuhteet ovat
byvät. Alna on kumminkin käytettävä siperialaista siementä
ja euroopalainen, joka kasvaa mutkikkaan rungon, on bylät-
tävä. Edellä olevissa metsikoissa ei ole näitä molempia
lajeja eroitettu syystä, että ennen metsikkojen tutkimista oli-
vat neulaset jo varisseet ja käpyjäkin oli harvoin saatavissa.
Rungosta päättäen lienevät kuitenkin mainitut metsikot sipe-
rialaista lajia lukuunottamatta yhtä Vappulan hoitolohossa
olevata vanbempaa metsikkoa, joka on earopalaista lajia.

Pichta, jota lehtikuusen jälkeen täällä enin tavataan,
näyttää seuraavan samoja vaatimuksia kuin meidän kuu-
semme. Ainakin nuorella ijällään osottaa pichta nopeampaa
kasvua kuin kuusi sekä sietää varjostustakin ehkä jonkun
verran enemmän. Näin ollen sopii se hyvin sekoitukseen
kuusen kanssa sekä paremmilla mailla valoa vaativien pui-
den kanssa. Myöskin alimetsäksi on pichta sopiva. Pub-
taana metsikkona menestyy pichtakuusi hyvin, josta on esi-
merkkinä Punssivuoren juurella oleva metsikko. Hieno-
oksaisen ja teknillisesti hyvän rungon saavuttamiseksi on
välttämätöntä, että metsikko pidetään nuoremnaalla ijällään
sulettuna, joUoin alimmat oksat kuivuvat. Jos sitävastoin
metsikko on harva, kehittyvät ala-oksat paksuksi ja rebeviksi
siten huonontaen tyvipuun arvoa kun taasen ylimmät oksat
fiäyttävät säilyttävän entisen asunsa elikkä pysyvät saman-
kokoisina kuin metsikon tiheänäkin oUessa.

Pichtan vihollisista mainittakoon ainoastaan Apiosporium-
sieni, joka runsaasti esiintymällä voi tukehduttaa puun. Täl-
laisia esimerkkiä on kyllä muuaila, vaikk'ei Evon ruunun-
puistossa nun räikeässä muodossa. Esiintyen vähemmässä
määrässäkin ehkäisee se tuntuvasti puun kasvua.

Vaikka pichtakuusi onkin pehmeämpää ja löyhempää
kuin kuusi, nun voisi se mahdollisesti massapuuna antaa
hyviäkin tuloksia ja näin ollen kannattaisi sitä kuusen ohella
kasvattaa.

154

Mitä balsamikauaeen tulee, Dün tavataan sitä ainoas>
taan yhdessä paikassa ruununpuistossa (Savijarven hoitolo-
hossa) ja kasvaa se niin valolle alttiissa paikassa, elf ei sen
vaatimuksia valoon nähden tästä voida päättää. Maaperä
täällä OD tuore kivensekainen kangas, jossa puu menestyy
erittäin hyvin muodostaen suoran ja kauniin rungon.

Cembraakin tavataan täällä hyvin väbän. Vanhimmat
puut ovat Vappulan hoitolohossa tuoreella kankaalla mänty-,
kuusi- ja picbtakuusimetsässä. Yleensä pidetään cembraa
hidaskasvuiäena, mutta täällä se kuitenkin vetää täydellisesti
vertoja samalla paikalla kasvaville männyille. Hyvin se
näyttää menestyvän myöskin jotenkin aukealla kuivatetuUa
suoperäisellä maalla Metsänvartijakoulun luona. Paksummat
puut ovat noin 30 v. ijässä saavuttaneet rinnankorkeudelta
24,2 cm paksuuden.

Koska cembran puu on arvokasta, varsinkin puusepän-
töissä haluttua tavaraa ja kun se näyttää menestyvän kuivate-
tuilla suomaillakin, niin kannattaisi sitä kyllä kokeeksi viljellä.

Opiston läheilä on kuivalle kankaalle vanhan mänty-
metsän alle istutettu Picea albaa ja Abies pectinataa,
mutta molemmat ovat menestyneet huonosti. Pääsyynä tähän
on oUut liian laiha maa ja sitäpaitsi on halla tunnellut Pecti-
natan latvakasvaimet joten puu on saanut pensasmaisen muo-
don. Picea alba on kyllä pituutta jonkunverran kasvanut,
mutta Tortrix tedellan toukka on vuosittain turmellut neula-
sia siihen määrin, että jotkut puut ovat kokonaan kuivuneet.

Lukuunottamatta tässä kerrottuja metsikoita, on Evon
ruununpuistossa muuallakin pienempiä mainittujen puulajien
muodostamia metsikoita esim. Hokajärven hoitolohossa, mutta
niitä emme ole olleet tilaisuudessa tarkastamaan.

EvoUa V. 1908.

S. Nordberg. T, Havo.

Hiiom! Oheenliitetyt kuvat od Tri A. K. Cajander fayväntah-
toisenti j&ttftnyt toimituksen käytett&vikBi. Toimitas.

■s

Seih NoidlH-CB I> T HlTO.

V'apaaati baevavia 3U vuotieia lehtikaueia 30 vuotieen raftnnikön ti;rjiBsa
Veäijaon kruunnnpuieUin Pajulahden lohossa.

Folu. B. X<«rl» T. laOb.

Selb NoHbecK ja T, 1

BftiBamikQDsia /Abief balnameaj, 20 vnotieia, korkeue 6 m
Kantol&n torpan l&heiByfdesst Evou kruunnnpaiBtoes».

>. B. LaKlie 1B06.

Koivun esiintyminen Haarajftrven hoitoiohossa.

Kirjoitti Lennart Lagervall.

Kesällä 1907 käytännöllisiä ulkotöitä järjestettäessä ja
alueita jaettaessa siinä osassa Evon ruununpuistoa, jossa
mainitut työt olivat suoritettavat, sain tällaisessa järjestelyseä
tavanomaisella sattuman kaupalla osani Haarajärven hoito-
lohosta, ja pisti alkutöitä tehdessäni silmääD se harvinainen
runsaus, millä Isosta-Keltajärvestä Savijärveen vievän puro-
reitin pohjoispuoiella, alaltaan n. 26ü ha, olevassa lohon
osassa koivu esiintyy. Kun syyt tähän esiintymiseen kaikesta
päättäin ovat jotenkin ominaiset koko tälle koivualueelle, nun
koetan seuraavassa lyhykäisyydessä tehdä selvää niistä johto-
päätöksistä, joihin ölen tuUut tähän levenemiseen nähden.
Aluksi kumminkin lyhyt esitys alueen yleisestä luonteesta.

Kuten tunnettua, on etenkin pohjoinen ja koillinen osa
Evon kruununpuistoa hyvinkin vaihtelevaa ja mäkistä luon-
teeltaan, mutta tuskinpa missään tämä ominaisuus esiintyy
nun konsentreeratun moninaisessa muodossa kuin nykyiseliä
koivualueeila Haarajärven hoitolohon pohjoisosassa. Pitkät
ja yhdensuuntaiset, melkein poikkeuksetta kaakosta luoteeseen
kulkevat rinnakkaiset harjanteet luovat omituisen, jähmetty-
nyttä aallokkoa muistuttavan maiseman, muuttaen nämä har-
janteet niilloin puhtaiksi louhikoiksi milloin taas enemroän
tai vähemmän kallioperäisiksi ; tasaisia kankaita ei tapaa

160

juuri ollenkaan. Harjanteitten välinen laaksonpobja on useim-
miten muuttunut korviksi ja siellä täällä korpimaiseksi maaksi,
mitkä molemmat useimmissa tapauksissa ovat joko suoranai-
sessa yhteydessä toistensa kanssa tai sitoo niitä toisiinsa
joku pieni, monasti salapuron tapainen vedenjuoksu. Pie-
nempiä järviä ja lampia löytyy koko joukko, sijaiten tavalli-
sesti lohossa löytyvät harvalukuiset ja pienialaiset rämeet
näitten ympärillä, joskin siellä täällä tapaa aivan kuin toi-
sista eksyneenä jonkun pienemmän rämelaikun. Lopullisena
omituisuutena mainittakoon vielä, että lohon ja samalla myös
ruununpuiston pohjoisimmalla rajalla löytyvät harjanteet toi-
mivat vedenjakajina, nun että lohon sisällä olevat vedet ovat
yhteydessä Poriin vievän yleisreitin kanssa kun sitä vastoin
heti rajan toisella puolella olevat juoksevat Päijänteeseen. Laa-
tuunsa nähden on maaperä koko hoitolohossa murtokivimaata,
usein niinkin suuri-kivistä, että se toisin paikoin on pelkkää
louhikkoa ja kankaat enemmän tai vähemmän kiviperäisiä.
Suurempia vuoria ei löydy ellei oteta huomioon pientä nurk-
kaa n. k. Hakavuoresta lohkon pohjoisimmassa rajakulmassa,
muutamin paikoin pistää sentään kallioperä siksi selvään
esille, että harjanteet pienemmillä alueilla muuttuvat kallio-
peräisiksi.

Mitä maitten multavuuteen ja kasvuvoimaan tulee, nun
vähemmän kasvullisia maita huomioonottamatta, täytyy eroit-
taa kaksi toisistaan jyrkästi eroavaa lajia: koivu- ja lehti-
metsämaat ja puhtaat mäntymaat. Edellisillä vaihtelee multa-
kerroksen vahvuus 1 — 8 cm, ollen multa tummaa ja kosteaa
paikoin alavammilla paikoin savensekaista ; jälkimmäisillä on
multakerros hyvin ohut ja pysyy melkein poikkeuksetta 1
(;m:n alapuolella, multa ruskeahkoa, kuivaa ja köyhän näköistä.

Samoin kuin maanlaatuun nähden samoin on myös
tarkka ero kasvipeitteeseen nähden koivu- ja mäntymailla.
Ensinmainitut ovat kauttaaltaan, paikotellen vahvastikin, ruo-
hoa kasvavia (Luzula, Calamagrostis, Festuca), yrttejä löytyy

161

runsaasli, (Orobus, Melampyrum, Pyrola) muuttuen lämä kasvi-
peile alavilla paikoilla varpukasvien, eri sammaMajien ja
saniaisten sekoitukseksi. Mäntymailla vaihtelee kasvipeite
kuivien ja tuoreitten maitten välillä ollen tavallisimmin pää-
kasvina kanerva« sen jälkeen sammal (Hylocomium) ja puolu-
kan varret, kaivemmilla paikoilla jäkälä

Kuten aikaisemmin mainittiin, on aiueen valtapuuna
pidettävä koivua, esiintyen sen seassa jotenkin runsaasti haa-
paa ja paikolellen pihlajaa ja leppää. Mänty esintyy puh-
taina metsikkoina ainoaslaan muulamilla pienemmillä yltäänsä
vesiperäisten maiUen kaartamilla kangaslaikuilla, sekoituk-
sena koivumetsässä löytyy sitä sentään melkein yli koko
aiueen. Mitä lopuksi kuuseen tulee on se, siellä täällä jos-
sain mänrin esüntyvää alikasvua huomioonotlamalta, tungettu
lohon vesiperäisille maille. Vanhimmat koivumelsät löytyvät
Haarajärven, Evajärven, Mustalammen ja Nimettömän lam-
men välisellä alueella, mänty vanhimpana siellä, missä se
esiintyy puhtaina metsikkoina tai yksinäisinä puina tai pie-
nempinä puuryhminä kangas-saarilla ja louhikoissa. —

Ryhtyessäni nyt esittämään syitä koivun tunkeutumiseen
ja levenemiseen käsiteltävänä olevalle alueelle on siinä mieles
täni eroitettava seuraavat tekijät, jotka niinhy vin erikseen kuin
kaikki yhteensä ovat olleet vaikuttavina asiain nykyiseen tilaan :

1. Metsänraiskaus ja -varkaus.

2. Metsäpalo.

3. Palosta ja raiskauksesta johtuneet muutokset maa-
perässä.

4. Koivun ja männyn eroavaisuus siemennyksessä.

5. Mänty-siemenpuitten vähyys.

Verratessa nykyisen koivualueen, lohon toisessa osassa
normaalioloissa kasvaneeseen ja kehittyneeseen metsään,
maaperään nähden, joka molemmissa osissa on aivan saman-
lainen sekä ottamalla lopuksi huomioon sen mitä vanhat
aiueen metsäntuntijat kertovat, on lohko ennen ollut kaut-

162

taaltaan vanhan ja vankan mäntymetsän peittämä. Vielä tänä-
kin päivänä tuhka tiheään alueella löytyvät kannot, joista
useakin on sylenmittaan mahtumaton, puhuvat nekin kyllin
selvää kieltä entismetsän mahtavuudesta.

VuosikymmenieD vieriessä kumminkin ja sitä myöten
kuin ruununpuiston lähtstöUä asuvien talonpoikien omat met-
sät sen ajan käsityksen mukaan alkoivat huonota, rupesi
mieli tekemään Haarajärven kuuluja mäntyjä, mitkä kaiken
huoIenpidoD puutteessa kasvoivat ruununpuiston takamailla
ja seurauksena oli rajaton, häpeämätön metsävarkaus, jota
kilpaa harjoittivat kaikki mitkä vaan suinkin olivat parem-
man ja paksumman tukkipuun puutteessa. Kuvaavana kilpai-
lulle kerrotaan m. m. miten kerran Ison-Evon miehet yritti-
vät kylänsä läpi palaavilta Vanhankartanon rengeiltä ryöstää
näitten Haarajärveltä hakemat mastopuut, pelastaen kummin-
kin rengit pahemmalta selkäsaunalta ja kuormat ryöstöltä
renkien mukana oUeen voudin sukkeluus ja suuret ruumiin-
voimat. Ybä vieläkin jäljellä olevina todistuksina entisistä
varkauksista ja Haarajärven puitten suuruudesta mainittakoon
myös muutamien Asikkalan pitäjän ja lohkoon rajoittuvien
kylien rakennuksissa löytyvät mahdottomat hirret ja palkit.
Sanaila sanoen, Haarajärven metsiä pidettiin ennen jonkin-
laisena yhteisomaisuutena, josta kuka tahansa sai ottaa minkä
enimmän ehti, ja miten jo silloinkin perinpohjaisinta paljaaksi-
hakkausta osattiin harjoittaa; siitä voi monikin vielä eiävä
vanhus kertoa.

IMutta eipä sillä hyvä, että metsää ainoastaan varkaat
haaskasivat. Jostakin tuntemattomasta syystä pääsi 1850
tienoilla kulovalkea irti Haarajärven lohkon pahimmin rais-
katussa osassa, nykyisellä koivualueella, ja sen minkä var-
kaat olivat säästäneet sen vei nyt tuli. Alue oli täynnänsä
kaadettujen puitten latvuksia ja oksia, kesä oli kuuma ja
kuiva ja kun metsäpalo hävitti ruununmaata, nun annettiin
palaa. Kun lopultakin lähettiin sana nimismiehelle ja tämä

163

sai väke$ kokoon, oli palo päässyt sellaiseen vauhtiin, ettei
sille enää auuriakaan mahdettu, ja nun sai tuli raivota päivä-
määriä kaikessa häiritsemättömyydessä kunnes vihdoin Isosta-
Keltajärvestä Savijärveen vievä puroreitti teki lopun sen uh-
kaavasta etenemisesti. Vesiperäiset maat ja niiden ympäröi-
mät kankaat sekä pahimmat louhikot olivat ainoat, jotka
kokonaan tai ainakin osaksi säilyivät palamiselta.

Miltä alue ensimmäisinä palon jälkeisinä aikoina on
näyttänyt on helposti kuviteltavissa. Vankimmat männyt oli-
vat suurimmaksi osaksi jo ennen paloa kaadetut, palon kestä-
neet ja jäljelle jääneet joko siksi vanhoja tai siinä kunnossa,
ettei useakaan enää siemenpuuksi kyennyt, ennen paloa
mahdollisesti syntynyt nuorennos tulen polttama tai siksi vioi-
tettua, että se aikaa myöten kuihtui ja kuoli. Kuulemani
mukaan tapasikin jo muutama vuosi palon jälkeen yli koko
alueen osaksi kokonaan kuivuneita osaksi pahasti kituvia par-
haassa kasvuijässään olevia mäntyjä, ja tästä seikasta johtu-
nee sekin, että koivualueella yhä vieläkin tavataan keloja
tavallista runsaammassa määrässä. Alueella ennen paloa
kasvavat kuuset ja koivut olivat kosteimpia kasvupaikkojaan
lukuunottamatta, vieläkin suuremmalla varmuudella kuin mitä
paremmin tulta kestävä mänty, joko kuolleet tai kuolemai-
sillaan.

Seuraukset tällaisesta »hoitotavasta» olivat itsestään sel-
vät. Maaperä, joka jo kai alkujaankin oli enemmän multa-
köyhää, huonontui huonontumistaan vanhan, harvan mänty-
metsän peitossa, ja kun raiskauksen synnyttämiä paljastettuja
aloja ilmestyi yhä tiheämpään toisten rinnalle, edisti se osal-
taan hyvinkin tätä laihtumista. Loput teki tuli, nun että siellä-
kin, missä multakerros mahdollisesti oli pysynyt muuttu-
matta, tällainen harvinaisen voimakas ja pitkäaikainen kulo-
valkea poltti sen poroksi pohjiaan myöten, jääden näin ollen
lopulta tuhka ainoaksi maanpeitteeksi Joskin Evon opiston
ensimmäinen johtaja A. af Forseiles luullakseni lähimmin

164

tarkoittanee opiston likeisintä ympäristöäjausuessaan ^^1-2 1863
päivätyssään »Betänkande om hushällningen med Evois krono-
park»: >Det usla tillständ uti hvilket den af eld och menni-
skor devasterade Evois kronopark för närvarande befinner
sig, tilläter icke alt boppas nägOD inkomst af ständskogar,
annorlunda an förmedelst anläggning af särskilda skogsföräd-
lingsanstalter inom kronoparken», nun tuskinpa lienee tämä
lausunto silloin ollut missään nun paikallaan kuin juuri Haara-
järven todellakin »af eld och menniskor devasterade omr&de»
nähden, siksi säälimätöntä työta olivat siellä sekä ihmiset
että tuli tehneet!

Miten edellä esitetyn jälkeen koivun valtapuun asemaan
pääseminen lopullisesti on tapahtunut käynee selvüle seuraa-
vasta. Palolta koskemattomiksi jäivät alueella löytyvät kor-
vet ja rämeet ja siis myös niillä kasvavat koivut, ollen tästä
se seurauksena että ensimraäinen koivunsiemennys voi tapah-
tua jo palovuonna ja jatkui tätä siemennystä ja siitä johtu-
vaa koivutaimiston nousua säännöllisesti joka vuosi. Männyn
laita sitävastoin oli aivan toinen. Äikaisemmin mainitun pe-
rusteella rajoittuivat männyn siemennysmahdollisuudet suh-
teellisesti harvalukuisiin puihin, ollen myös pahana esteenä
männyn yleisesti tunnettu ominaisuus valmistaa siemeniä
ainoastaan määrävuosina/ Tästä oli tielysti ensi seurauksena
se, että mänty jo heti alussa, palaneen maan oUessa par-
haassa kasvuvoimassa, siemennykseen nähden joutui koivua
koko joukon huonompaan asemaan ja ottamalla lisäksi huo-
mioon sen suuren eron, joka on olemassa mänty- ja koivu-
taimen kasvunopeuden välillä, koivun vesomiskyvyn ja suu-
remman vaatimattomuuden sekä maaperään etlä palaneilla
mailla aina esiintyvään ruohonkasvuun nähden, nun on kehi-
tys itsestään seivä.

Koivun valta-asema oli näin ollen turvattu ja mänty
pitkiksi ajoiksi mahdollinen ainoastaan siellä, missä maa koi-
vuUe oli joko liian kuivaa tai mäntynuorennos ehtinyt siksi

165

vankaksi varttua, ettei sitä enää koivu eikä ruohonkasvu voi-
neet tukahduttaa.

Millä nopeudella niinkin pahoin ja paljon kärsineellä
alueella kuin kysymyksessä oleva koivumetsä syntyy, selven-
nee parhaiten seuraavasta. Vuonna 1871 antamassaan lau-
sunnossa ruununpuiston silloisen v. t. Tnetsänhoitaja J. W.
Litzellin tekemästä hoitosuunnitelmasta koskeva 4:ää lohkoa
Evon ruununpuistossa, lausuu t:ri A. Blomqvist: »Tvenne
block, nemligen Haarajärvi och Vappula, hafva deremot änou

ej blifvit uppmätta och taxerade, sä mycket

mer som skogen inom dessa block är af sädan beskaffenhet
att den i närmaste framtid endast erfordrar fredning och
skydd», mutta jo kymmenen vuotta myöhemmin (1881) anta-
massaan revisionikertomuksessa : »Endast sädan afverkning
bar utförts, att särdeles löfskog medelst svedjekultur blifvit
förvandlad tili barrskog».

Vertauslukuna taas siitä, mitä alueen havumetsä nor-
maalioloissa kehittyneenä varmaan olisi voinut tuottaa, mai-
nittakoon vielä, että kun alueen täysimittaisten tukkien ja
hirrenalkujen luku viime kesänä saoritetun metsänlaskun perus-
teella nousi noin 8,0(X):een, tämä luku yhtäsuurella ja saman-
luonteisella alueella muualla ruununpuistossa kohosi 20,000
ä 26,000.

Lopuksi lienee paikallaan pääpiirteinen esitys alueen
nykyisestä hoilosuunnitelmasta.

Huolimatta monista vaurioistaan on alueen maaperä
nykyään siinä kunnossa, että se hyvin sopii havupuita kas-
vattamaan, ja ottaroalla tämän lisäksi ruununpuistossa vallit-
sevat menekkisuhteet huomioon, voi lyhyesti sanoa hoitosuunni-
telman nun tehdyksi, että saadaan mabdollisimman pian koi-
vun sijalle mänty ja kuusi. Näitä näkökobtia silmällä pitäen
on lohkohakkaus katsottu sopivimmaksi hoitotavaksi ja on
alue hakkauksien suorittamiseen nähden jaettu 2:een osaan,
käsittäen l:nen vanhimman koivumetsän ja alalleen 132,67

106

ha, 2:neii loput alueesta eli 122,25 ha. Hakkuuajaksi koka
alueelle od määrätty 20 vuotta pysyen siis hakkaus kum-
mallakin osalla 10 vuotta.

Hakkaussäännöistä mainittakoon seuraavat:
2. KoivQt ovat tarkoin poistettavat koko vuosihakkaus-
alalta, jota vastoin kaikki vähänkin siemennyskykyiset havu-
puut ovat tarkoin säästettävät.

4. Sellaisilla hakkausaloilla, joilta joko puuttuu tar>
peellinen määrä havusiemenpuita tai joilla rehevän ruohon-
kasvun tai jonkun muun syyn takia ei voida ajatella luon-
nollista nuorennosta syntyvän, on mahdoltisimmaD pian hak-
kauksen jälkeen ryhdyttävä apukultureihin. Parhaana kei-
nona oa silloin, Evon-Vesijaon ruununpuistoissa aikaisemmiD
saavutettujen tulosten perusteella, epäilemättä pidettävä hak-
kausalan kaskeamista joko kokonaan tai siten, että osa hak-
kausjätteistä jätetään alueelle ja poltetaan nämä paikoillaan
saaden siten sinne tänne siroteltuja kaskettuja paikkoja,
joilla Sitten kylvö toimitetaan. Ensinmainittua kaskeamis-
tapaa käytettäessä ovat kaikki hakkausalalla löytyvät havu-
puutkin kaadettavat, jota vastoin jälkimmäisessä, laikuttain
kaskettaessa, havupuut ovat säilytettävät.

Piirteitft Evon lohkohakkauksien tuloksista.

ßvon kruununpuisto on kohta puolisataa vuotta ollut
ammattitaitoisen ja innostuneen hoidon alaisena. Ollen metsä-
opiston koekenttänä on Evon metsissä jo vuosikymmeniä
harjotettu järjestelmällistä, kauas tulevaisuuteen tähtäävää
metsätaloutta. Paljon on täällä vuosien kuluessa tehty työtä;
ja mikäli mabdoUista koetettu oloihimme sovelluttaa ulko-
mailla, etenkin Saksassa, käytännössä olleita metsän hakkuu
ja nuorennos tapoja. Näin ollen tarjoovat Evon metsät laa-
joine nuorennos aloineen metsänhoitomiehillemme paljon näh-
tävää ja opettavaista. Seuraavassa esityksessä on aikomuk-
seni hieman käsitellä Evolla kauan aikaa käytännössä ollutta
lohkohakkausta ja sen tuloksia, mikäli niistä ölen päässyt
selville vanhojen talouskirjojen ja muutamien päivien kävelyn
kautta laajoilla lohkohakkaus ja nuorennos aloilla.

V. 1862 — 1876 suoritettiin metsätalouden järjestely- ja
siihen yhdistetyt mittaus- ja kartoitus-työt Evon kruunun-
puistossa. Metsän tilaan ja olosuhteibin nähden katsottiin
kaikkialla Europassa siihen aikaan käytännössä ollutta pinta-
alaan perustuvaa lohkohakkaustapaa ainoaksi mahdolliseksi
hoito- ja hakkaustavaksi.

Kruununpuisto kokonaisuudessaan jaettiin 8:saan itse-
näiseen hoitolohkoon, joissa kaikissa otettiin käytäntöön lohko-
hakkaustapa. Kiertoajat määrättiin metsän silloiseen tilaan
ja lisäkasvuun nähden n. 120 — 160 vuodeksi.

Metsän raiskauksen ja kulovalkeiden takia katsottiin
metsän ördessä hoitolohkossa olevan nun huonoa ja osaksi
nuorta, että ne rauhoitettiin 40 vuodeksi.

168

Ainoastaan 3 hoitolohkossa nim. Vahtervehmaan, Savi-
järven ja Hokajärven määrättiin hakkaus heti alotettavaksi.
Kyhäykseni tuiee näin ollen käsittelemään ainoastaan näissä
hoitolohoissa toimitettuja lohkohakkauksia ja niiden tuloksia.

Vahtervehmaan hoitolohko on läntisin Evon Kruunun-
puiston hoitolohkoista ja lohkohakkausta varten jaettu v. 1867
silloin tehdyn yleisen kertomuksen mukaan kuuluu tähän loh-
koon 1,270 tyn. alaa kasvullista metsämaata, joUa kokonai-
suudessaan on n. k. lehdotontat metsämaata, se on ainoas-
taan metsän kasvuun kelvoliista, mu(ta maanviljelykselle
kelpaamatonta maata. Luonteeltaan on maa murtokivi- ja
soramaata. Soran seassa löytyy Ison-Ruokojärven läheisyy-
dessä myöskin hiukan savea. Paikotellen on maa kuitenkin
kovin kivistä ja louhikkoista. Ennen v. 1867 vallinneiden
useiden metsäpalojen takia on ruokamulta paikotellen koko-
naan palanut pois ja >taoreet» kankaat siten muuttuneet
»kuiviksi». Maat, jotka vähimmin ovat oUeet tulien tem-
mellys paikkoina ovat kaikki n. k. »tuoreita kankaita». Kasvi-
peitteen niillä muodostavat eri Hypnum sammal lajit, sekä
puolan, ja varsinkin mustikan varret, ei kuitenkaan metsän
nuorentumiselle vahiugoUisessa määrässä.

Hoitosuunnitelmasta käy selville, että hoitolohon asemaan
ja maaperään nähden lohkohakkausta siemenpuita jättämällä,
on pidetty ainoana sopivana hoito- ja hakkaustapana, sekä
järeän sahatavaran kasvattamista talouden pää tarkoituksena.
Hoito suunnitelman mukaan on mäntyä hakkausaloilla ensi
sijassa nuorennettava, alavilla paikoilla on kuusta ja lehti
puita kuitenkin nuorennosaloilla sallittava sopivassa sekoi-
tuksessa. Lehtikuusen kasvatus olisi sopivalla maalla myös
toivottava. Sahapuiden kasvattamista varten katsotaan 160 v.
kiertoajan tässä hoitolohossa keskim. olevan sopivimman.
Hakkaus ehdotuksia laadittaessa on mikäli mahdoilista koe-
tettu huomioon ottaa metsän tilaa ja ehdotetaan ensiksi

169

hakattaviksi sellaiset metsikot, joista oli toivoa saada kau-
paksi käypää järeintä puutavaraa. Nuoret metsät, jotka sat-
tuivat ensimäisille hakkausperiodeille ehdotetaan säilytettäviksi
koskemattomina ; sitä paitsi kehotetaan hoitolohkon koko
alalta ajoissa poistamaan sellaisia vanhoja puita, joiden syystä
tai toisesta ei katsota voivan odottaa koko metsikon hoito-
suunnitelroan määräämää hakkausaikaa. Tällaisten suurien,
usein kuitenkin palon vioittamien ylispuiden poistamisesta
ja taloudellisesti edullisimmasta käyttötavasta huomautetaan
hoitosuunnitelmassa seuraavalla tavalla: »Af de vid taxeringen
observerade öfverständarena äro en betydlig del skadade af
fareld m. m. dock torde äfven sädana stammar tili en del
lemna pertved, som jemväl med fördel kan afsättas ur krono-
parken, enligt hvad erfarenheten utvisar.» Tällaisten järeiden
puiden rahaarvo ei liene ollut vallan suuri, koska niitä edulli-
simmin katsottiin voitavan myydä pärepuiksi lähiseudun ta-
lollisille. Kuten jo edellä mainittiin katsottiin lohkohakkausta,
siemenpuita hakkaus aloille jättämällä, sopivirnmaksi hakkaus
ja nuorennos tavaksi tässä hoitolobkossa. Hakkauksen toi-
mittamiseu ja nuorennoksen aikaansaamisen suhteen on hoito-
suunnitelmassa annettu metsänhoitajalle aivan yksityiskohtiin
meneviä ohjeita ja neuvoja. Vaikkakin hoitosuunnitelma
edellyttää, että joka vuosl hakattaisi suuruudeltaan tarkasti
määrätty ala siemenpuu asentoon, nun samalla määrätään,
että hyvinä siemenvuosina on 2 — 3 vuosilohkoa kerrallaan
hakattava tiheään siemenpuu asentoon (dunkeit besänings-
hy^S^)* Seuraavien vuosien hakkausmäärä saadaan näitä
tiheässä siemenpuu asennossa olevia hakkausaloja harventa-
malla. Siemenpuita poistettaissa oli hakkausaloille jätettävä
noin 4-8 mänty-ylispuuta (hehtaarille) tynn. alalle. Näiden
jättöpuiden tehtävänä oli tarpeen vaatiessa olla varasiemen
puina ja tahdottiin tällaisia parhaita siemenpuita hakkaus-
aloille jättämällä seuraavan kiertoajan kuluessa kasvattaa
erittäin järeätä, kallisarvoista puutavaraa.

170

Koko hoitolohko on hakkausta varten jaeitu 8 hakkaus-
jaksooD, jossa kussakin hakkaus od ajateltu pysytettäväksi
20 vuotta, joten hoitolohko kokonaisuudessaan tulisi täten
hakatuksi 160 vuodessa. Tällaisen 200 hakkausjakson pinta-
ala OD keskimäärin 73,37 h:a kasvuUista metsämaata ja vuo-
tuiDen hakkausala siis vähän yli 3,5 h:a.

EDsimäiaeD 20 v. hakkaus jakso sijaitsee hoitolohkon
pohjois osassa, Vahtervehmaan metsäDvartijatorpan ja Padas-
joeD pitäjäD rajan välillä, rajoittueD länDessä molempiin
RuokojärvÜD ja idässä Mustaan KotiseeD.

EDsimäisen 20 v. kuluessa on joukko VlLssä ja VIll:8sa
hakkaus jaksoissa sijaitsevia yli-ikäisiä metsiköitä yhteensä
6,35 h:a ylimääräiseD hakkauksen muodossa bakattavat ja
nuoreDDettavat. SeD sijaao od I:ssä hakkausjaksossa useita
hyvässä kasvuvoimassa olevia, keskiikäisiä metsiköitä ehdo-
tettu seuraavaaD kiertoaikaan säästettäviksi.

TällaiaeD on pääpiirteissääD VahtervehmaaD hoitolohkon
varten v. 1867 laadittu hoitosuuDnitelma, joka v. 1873 sai
Keis. SeoaatiD vahvistukseD.

Hoitosuunnitelma kokonaisuudessaan näyttää olleen erit-
täin huolellisesti laadittu; ja mikäli lohkohakkaus tavan kaa-
vamaisuus sallii uäyttää metsäD todellista tilaa huomioon
otetUD hakkaus ehdotuksia laadittaissa.

Tätä hoitosuuDDitelmaa ei kuiteukaan käytännössä voitu
noudattaa. Syynä tähän oli puuttuva menekki puutavaroille.
Tarkastellessamme Vahtervehmaan hoitolohkon hakkaus aloja
huomaamme, että eusimäisinä vuosina 1870 luvulla hakkauk-
sia säännöllisesti on toimitettu hoitosuuunitelman mäSrää-
mässä järjestyksessä Ison Ruokojärven rannoilla, pitkin hoito-
lohkon länsi rajaa. Näillä hakkaus aloilla, arvioltaan ehkä
noin 15 h:a, löytyy noin 25 — 30 v. kaunis männikkö. Tämä
männikkö on perustettu keinoUisella tavalla. Suurin osa lie-
nee nuorennettu kaskeamisen jälkeen toimitetun hajakylvön
kautta, mutta näyttää täällä, etenkin kivisemmillä paikoilla,

171

istutustakin käytetyn nuorennus keinona. NuoreDDos on
erittäin hyvin onnistunut. Puumäärä b:arilla on noin 70 m^
ja puut ovat hyvässä kasvuvoimassa. Myöbemmin on man-
tyjen sekaan istutettu lehtikuusia. Aukko paikoissa ovat ne
menestyneet tyydyttävästi, muita muualla ovat ne melkein
poikkeuksetta tukehtumaisillaan mäntyjen aiheuttaman sivu-
varjostukseu takia. Pelastaakseen lehtikuuset olisi tarpeel-
lista toimittaa tällä nuorennos alalla erittäin vahva apuhar-
vennus, ja ehkä keskim. poistettava noin 4 kaunista, hyvässä
kasvuvoimassa olevaa mäntyä, pelastaakseen yhden kuihtu*
mistilassa olevan lehtikuusen. Täroän toiroenpiteen kannatta-
vaisuutta voi kuitenkin suuresti epäillä! Tällä alalla on maa
murtokivimaata. Multakerros on erittäin epätasainen, vaih-
dellen 1 — 4 cm ja on huomattavasti paksumpi lehtikuusien
ympärillä. Kasvipeitteenä näyttää ennen olleen vahva kanerva,
mutta on se nyt häviämäisillään. Aiavimmilla paikoilla löy-
tyy ruohoja. Korkeammilla paikoilla voittaa Hypnum-sammal,
sekä mustikan varret yhä enemmän jalansijaa.

Yleisvaikutus tästä nuorennos alasta on erittäin hyvä.
Puuaine männyissä on hyvää ja metsikko on täydellisesti ja
tasaisesti sulkeutunut. — Seuraavat lohkohakkausalat tässä
hoitolohkossa sijaitsevat Vahtervehmaan metsänvartijatorpan
ja Mustan Kotisen välillä, ulottuen aina Padasjoen pitäjän
rajaan saakka. Tämä alue on suuruudeltaan noin 30 — 40
ha ja on hakkaus täällä toimitettu eri vuosina noin 18 — 20 v
Sitten. Nuorennos on täälläkin aikaansaatu kaskeamisen kautta;
sekä haja- että ruutukylvöä käyttäen. Vahtervehmaan van-
han metsänvartijan kertomuksen mukaan ei kivisimmiltä ja
notko paikoilla kuitenkaan ole yhtään viljaa otettu. Kylvö
on useammassa tapauksessa toimitettu keväällä rukiin laihoon.
Maa on tällä alueella hyvää murtokivimaata, paikotellen kui-
tenkin haitallisuuteen asti kivistä. Kasvipeitteenä on notko-
paikoissa ja parhaalla maalla vahva ruoho, muualla kanerva.
Näyttää siltä kuin paikat, joista viljasato on otettu olisivat

172

poikkeuksetta erittäiD vahvan kanervan vallassa. Tällä hak-
kausalalla löytyy nyt noin 15 — 8 vuotinen mänty nuoreDDos.
Yljpäänsä on nuorennos onnistunut hyvin, mutta männyn
neuiasten karistetauti on kuivilla paikoilla hävittänyt männyn
taimia sähen määrin, että aukkoja on runsaasti syniynyt.
Aukkoihin on istutetiu ulkomaan puulajia, etupäässä pichta-
kuusta ja hiukan lehtikuusta sekä tuoreimmille paikoille myös-
kin cembramäntyä. Pichtakuuset ovat erittäin kauniita ja
cembra on myöskin hyvin menestynyt, mutta lehtikuuset ovat
melkein poikkeuksetta hirvien vahingoittamia. Parhaalla
maalla Vahtervehmaan metsänvartijatorpan läheisyydessä on
erittäin kaunis n. 12 v. nuorennos, jossa lisäkasvu näyttää
olevan huomattavasti parempi kuin liiaksi poltetuilla, kanervan
vallassa olevilla hakkaus aloilla, jotka ovat Padasjoen rajalla.

Yleisvaikutus näistä aloista on edullinen ja on nuoren-
nos ylipäänsä hyvin onnistunut. Epäilemättä kasvaa näille
aloille hyvä metsä ja saadaan täältä tulevaisuudessa monta
hyvää kokemusta ulkomaalaisten ja kotimaisten puulajiemme
rinnakkain menestymismahdollisuuksista.

Vielä löytyy eräs noin 7 vuotta sitten paijastettu loh-
kohakkaus ala Vahtervehmaan metsänvartijatorpan länsipuo-
lella, I:sen periodin etelä nurkassa. Tätä alaa ei ole kaskettu,
vaan on siellä toimitettu ruutukylvö noin 6 vuotta sitten.
Pääasiallisesti on täällä kylvetty mäntyä, mutta erääseen
notkopaikkaan on kylvetty myös kuusta. Maa on tällä alalla
paikotellen hyvinkin kivistä murtokivimaata. Kasvipeitteen
muodostaa korkeimmilla paikoilla kanerva ja alavilla ruoho.
Multakerros on V2 — 2 cm. Nuorennos on täällä melkein
kokonaan epäonnistunut, siliä männyn taimia on suuressa
määrässä vaivannut neulasten karistetauti, joten suurilla aloilla
ei löydy yhtään kelvoUista taimea. Siellä täällä olevat pich-
ta ja cembrataimet ovat tyydyttävässä kunnossa. Täilä alalla
on epäilemättä ryhdyttävä tarmokkaisiin toimenpiteisiin jos
mieli aikaansaada tyydyttävä nuorennos.

173

Muita lohkohakkaus aloja ei tässä hoitolohkossa oie,
joten hoitosuunnitelmaa hakkauksien laveuteen nähden ei
ole noudateltu. Jonkun aikaa on sitä alussa kyllä noudatettu
mutta tämän ajan perästä ei n. 15 vuoteen tässä hoitoloh-
kossa liene toimitettu minkäänlaisia hakkauksia. Syynä tähän
lienee ollut hakkauksien perin huono taloudellinen tulos.
Puutavaroita ei saatu kaupaksi, joten tuottivat nämä hak-
kaukset suoranaista tappiota. Hakkaus alojen paljastaminen
tuotti suoranaisia menoja ja metsä meni ilraaiseksi. Osa
myytiin ehkä »med fördel» pärepuiksi, mutta »affääri» ko-
konaisuudessaan liene ollut vähän tuottava, koskapa se näyt-
tää lopetetun n. 15 vuodeksi. Nuorennos näillä hakkaus
aloilla on ylipäänsä onnistunut hyvin, mutta talouden tulok-
sena näyttää olleen, että hyvät männiköt valtiolle tappioksi
muutettiin taimistoiksi ja metsänhoito-opiston oppilaat saivat
käytännössä tutustua metsän »järkiperäiseen» nuorentamiseen
kaskeamisen avulla. Luonnon siemennystä ei tässä hoito
lohkossa ole nimeksikään käytetty, aiheutuen tämä ehkä
osaksi siitä, että kruununmetsätorpparit kaskeamislupaa vas-
taan poistivat hakkaus aloilta kaikki nuorennoksen kehitty-
miselle haitalliset huonot puut ja kelvottoman alikasvun,
joiden poistaminen muuten olisi valtiolle tuottanut ainoastaan
menoja. Tämä nuorennos keiuo oli epäilemättä paras sekä
taloudellisessa että myöskin käytännöllisessä suhteessa, se
kun pienimmillä kustannuksilla antoi hyviä nuorentumis
tuloksia.

Evon Kruunuunpuiston suurimmat lohkohakkaus alat
ovat Savijärven hoitolohkossa. Tämä hoitolohko näyttää
aina olleen Evon opiston johtajien ja metsävirkailijoiden eri-
tyisen huolenpidon esineenä ja myöskin täten parhaan hoi-
don alaisena. Tähän on ehkä suureksi osaksi vaikuttanut
se, että pääsy hakkaus ja nuorennosaloille on ollut paras.
Hoitolohkoa rajoittaa nimittäin 2 tietä; Padasjoelle menevä

174

maantie ja opistolta Savijärven metsänvartijatorppaan joh-
tava kärrytie. Täten on varsin luonnollista, että Savijärven
hoitolohkon hakkaus ja nuorennosaloja on ollut soveliaampi
käyttää oppilaiden metsäretkeilyjen päämääränä, mieluummin
kuin Vabtervehmaan hakkausaloja, joilie pääsy on tukalampi
ja matka opistolta pitempi. Savijärven hoitolohkon hakkaus-
aloilta on sitäpaitsi ollut helpompi ottaa opistolle tarvitta-
vat polttopuut kun vetomatka on ollut noin 2 kilometriä ly-
hempi kuin Vabtervehmaan hakkausaloille.

Savijärven hoitolohko on lohkohakkausta varten jaettu
V. 1870. Jakotyöt on suorittanut metsänhoitaja Wilh. Litzell
ja mikäli nyt voi päättää ovat ne toimitetut erinomaisella
huolella ja tarkkuudella ja on tässäkin hoitosuunnitelmassa
koetettu kaavamaista lohkohakkaustapaa muovailla nun vä-
hän kaavamaiseksi kuin suinkin mahdoUista. Hoitolohkossa
löytyy kasvullista metsämaata 1127 tynn. alaa. Maaperä on
melkein koko alalla murtokivimaata, joka paikotellen kuiten-
kin muuttuu louhikkoiseksi. Maan ja metsän laatua kuvaa-
van Litzell'in laatiman Yleisen kertomuksen mukaan on metsä
hyvin epätasaista ja vaihtelevaista ja löytyy täten ensiksi
hakattavilla hakkausjaksoilla nuoria metsiä, jotka eivät ole
hakkuukelpoisia, vaan ovat jätettävät hakkaamatta. Samoin
löytyy myöhemmin hakattaviksi määrätyillä aloilla runsaasti
yliikäisiä metsiköitä, ja ylispuita, joiden hakkuu on toimi-
tettava jo ensim. 20 v. kuluessa. Lohko hakkauksia toimi-
tettaessa on 120 v. kiertoaikaa pidetty maan laatuun ja
metsän lisäkasvuun nähden soveliaimpana. Nuorennoksen
aikaansaamiseksi on ehdotettu käytettäväksi luonnonsiemen-
nystä, siis täälläkin on suunniteltu lohkohakkausta siemen-
puita jättämällä. Lohkohakkausta varten on lohko jaettu
6:teen 20-vuotiseen hakkaus jaksoon. Täten tulisi koko hoi-
tolohko hakatuksi 120:ssa vuodessa. Jokaisen hakkausjakson
pintaala on 181,7 tynn. alaa. kasvullista metsämaata.

Ensimäinen 20 v. hakkausjakso kulkee Padasjoen ra-

175

jalta Kantolan torpan länsi puolelta Saarikon torppaan saakka.
Maalaadultaan on tämä ala murtokivirnaata. Paikotellen
etenkin Padasjoen rajalla od maa haitallisuuteen asti kivistä,
mutta hyvS kasvuista. Tässä periodissa on joukko nuoria
metsiköitä määrätty säästettäviksi ja toisissa on mäSrätty
toimitettavaksi ainoastaan ylispuiden poistaminen. Täten on
vuosittainen hakkausala ainoastaan 7,7i tynn. alaa.

Ensi 10 V. kuluessa on hoitosounnitelmassa kartta ku-
viot 26 ja 123 määrätyt hakattaviksi. Kuviolla 123 on metsä
siihen määrään epätasaista ijältään, että ainoastaan vanhem-
mat puut ovat hoitosuunnitelmassa hakattaviksi määrätyt ja
naoret hyvässä kasvuvoimassa olevat metsiköt ovat säilytet-
tävät hakkaamatta.

Tarkastellessamme ensi 10 vuoden hakkausaloja huo-
maammekin, että ainoastaan kuviolla 26 löytynyt metsä on
kokonaisuudessaan hakattu. Vanbin lohkohakkaus ala kar-
talla merkitty N:o l:llä, on I:sen hakkausjakson luoteis nur-
kassa. Tällä alalla löytyy nyt noin 30 vuotias, istutuksen
kautta perustettu kaunis männikkö, jonka kuutiomäärä on
noin 70 m^ hrlle. Mäntyjen sekaan on tällä alalla myös is-
tutettu lehtikuusia. Näroä ovat kuitenkin mäntyjen aiheut-
taman varjostuksen kautta aivan kuolemaisillaan. Ainoas-
taan suurimmissa aukoissa, korkeimmilla paikoin ja puhtaissa
ryhmissä seisovat lehtikuuset ovat jotakuinkin terveen nä-
köisiä, mutta nämäkin olisivat jo suuremman valon tarpeessa
mäntyjen aiheuttaman sivuvarjostuksen suuretessa.

Ensi vuosikymmenen hakkausaloihin kuuluvat vielä kar-
talla N.Toilla II, III ja IV merkityt alat, jotka ovat numeroi-
den osottamassa järjestyksessä kokonaisuudessaan hakatut.
Maa on näillä hakkausaloilla hyvää murtokivirnaata ja vä-
hemmin kivistä kuin N:o I:llä. Hakkuu on täällä toimitettu
noin 25 — 30 v. sitten. Näiden alojen nuorentaminen näyt-
tää toimitetun kaskeamisen avuUa ja hajakylvötapaa käyt-
täen. Erittäin kaunis ja tasainen nuori männikkö löytyy nyt

176

näillä aloilla. Puumäärä on nyt noin 60 m^ h:illa ja pui-
den keskipituus noin 10 metriä. Puut oval erinomaisessa
kasvuvoimassa ja antavat maalle sopivan varjostuksen. Kasvi-
peitteen muodostavat Hypnum sammal lajit, joskin kuivim-
milla ja korkeimmilla paikoilla vielä löytyy jäännöksiä hä-
viämistilassa olevasta kanerva ja osaksi jäkälä kasvullisuudesta.

Karttakuviolla 123 sijaitsevat vuosilohkot ovat vaan
osaksi paljaaksi hakatut. Tällä kuv. sijaitsevat hakkaus alat
IV— XII ja on näillä aloilla enimmäkseen toimitettu ainoas-
taan ylispuuhakkausta ja paikotellen joku pienempi metsikko
kokonaisuudessaan hakattu. — Näillä vuosilohkoilla löytyy
sangen erilaista ja -ikäistä niäntymetsää kasvoksien ikä vaih-
telee 20 — 60 v. Siemennys on melkein järjestään luonnon
toimittamaa. Parissa kohdassa on pienemmällä alalla toimi-
tettu ruutukylvöä, joka kuitenkin on huonosti onnistunut.
Nuorempia mäntyjä vaivaa neulaskaristetauti puiden kehityk-
selle haitallisessa määrässä. Nuorennoksien yleinen tila on
tälläkin alalla sangen tyydyttävä ja antaa hyviä toiveita roet-
sän tulevan kehityksen suhteen.

Järjestyksessä seuraavat hakkausalat sijaitsevat ensi-
mäisen periodin pohjois osassa, Padasjoen rajalla. Vanhin
näistä on kuviolla 150 N:lla XIII merkitty ala. Hakkaus on
täällä toimitettu noin 15 v. sitten. Silloinen noin 25 vuotinen
kuusialikasvu on jätetty hakkausalalle ja se on kehittynyt
erinomaiseksi kuusinuorennokseksi. Nuorennoksen pituus
hakattaessa oli noin 80 cm ja nyt se on yli 5 metriä. Viime
vuosina ovat nämä kuuset kasvaneet pituutta aina V^ metriin
vuodessa. Maa on hyvää murtosoramaata ja kasvipeitteenä
ruohot. Multakerros noin 2 cm.

Seuraava hakkaus ala on kartalla merkitty N:lla XIV
ja kokonaisuudessaan hakattu paljaaksi n. 14 v. sitten. Maa
on hyvää murtokivimaata ja multakerros vaihtelee 1 — 2 cm.
Ala on kokonaisuudessaan koskettu ja hajakylvötapaa käyt-
täen on perustettu jotensakin tyydyttävä suunnilleen 10 v.

177

männyii nuorennos. Siellä täällä vaivaa nuorennosta kariste-
tauti, joka kuivimmiila paikoilla on tappanut paljon männyn
taimia ja täten aiheuttanut melkoisia aukkoja nuorennos

alalla.

Nuorennoksen yleinen tila on tällä nuorennos alalla
kuitenkin nun hyvä, että siitä vielä kehittynee täysin tyydyt-
tävä ja sulkeutunut metsä.

Hakkaus ala N:o XV on hakattu paljaaksi noin 18
vuotta Sitten. Maa on paikotellen haitallisuuteen asti kivistä
murtokivimaata. Multak. vaihtelee Va— 3 cm. kasvip. muo-
dostaa kanerva ja ruoho tuoreilla ja aiavilla paikoilla. Ala
on osaksi kaskettu ja sitten hajakylvöä käytiäen on perus-
tettu noin Vi hraarin kokoinen lehtikuusi nuorennos. Tämä
on onnistunut erittäin huonosti ja puut ovat väärärunkoisiu
ja moni haaraisia. Hirvet ovat vahvasti vahingoittaneet mel
kein joka puuntaimen. Suurin osa tätä alaa on kaskeama-
tonta ja on ruutukylvötapaa käyttäen perustettu huono, auk-
koinen karistetaudin vaivaama männyn nuorennos. Aukkoi-
hin on istutettu lehtikuusia ja pichta kuusta. Pichta-istutukset
ovat onnistuneet hyvin mutta ovat hirvet näitäkin lehtikuusia
vahingoittaneet. Tällä alalla on täyden nuorennoksen aikaan-
saamiseksi ryhdyttävä apukulttuureja käyttämään — ehkä
mieluummin pichtaa eli tav. kuusta istutettava, mäntyjä kuin
karistetauti näyttää vaivaavan arveluttavassa määrässä.

Hakkausalat N:o XVI ja XVII ovat edellisestä etelään.
päin ja on hakkaus niillä toimitettu noin 12 v. sitten sekä
alat kokonaisuudessaan kasketut. Nuorennoksen aikaansaa-
miseksi on käytetty haja kylvöä. Korkeammille paikoille on
kylvetty mäntyä ja notkopaikkoihih kuusta; sekä vielä n. Vs
hraarin alalle lehtikuusta. Kuusi on menestynyt erittäin hy-
vin, mutta mäntyjä vaivaa neulasten karistetauti, kuitenkin
vähemmässä määrässä kuin edellisellä hakkaus alalla. Lehti-
kuusi on täälläkin täydellisesti epäonnistunut ja hirvien va-
hingoittama. Nuorennoksen ikä n. 7 v. Tällä alalla ei tar-

178

vittane ryhtyä lisä toimenpiteisiin nuorennoksen parantami-
seksi, vaan voi sitä pitää tarpeellisesti nuorentuneena.

Siirtyessämme tarkastelemaan II periodin bakkaus aloja
huomaamme, että täällä on sangen vähässä määrässä käy-
tetty nuoren^ios alojen kaskeamista. Ainoastaan bakkaus-
periodin länsi osassa, aloilla, jotka ovat bakatut v. 1896 &
97 ja niiden vieressä olevassa osassa v. 1900 bakkaus alaa
on maa järjestään kaskettu. Maa on täälläkin murtokivimaata,
mutta paikotellen kovin kivistä ja kaskeamisessa ebkä tapah-
tuneen liiallisen palamisen takia kuivaa. Nuorennoksen ai-
kaansaamiseksi on näiilä hakkaus aloilla käytetty pääasialli-
sesti rivi- ja ruutukylvöä. Kylvö on onnistunut epätasaisesti
ja korkeimmilla paikoilla varsinkin etelärinteillä on paljon
taimia kuivuuden takia kuollut. Kosteammilla paikoilla on
nuorennos täysin tiheä ja tyydyttävä näille bakkausaloille on
kylvetty ainoastaan mäntyä. Sittemmin on aukkopaikkoibin
istutettu ülkomaalaisia puulajeja, kuten picbta kuusta, Picea
Engel mannia, cembramäntyä ja vuori mäntyä. Picbta kuuset
ovat täälläkin menestyneet erittäin byvin, samoin myöskin
cembrat, mikäli niitä on istutettu kosteammille paikoiile.
Kasvipeitteenä on täällä kanerva ja alavilla paikoilla ruobo.
Multakerros vaibtelee V^ — 3 cm.

Seuraavat bakkausalat ovat kartalle merkityt bakkaus-
vuosilta 1898, 1899, 1900, 1901, 1902 ja sijaitsevat ne Ilisen
periodin pobjois rajalla. Näiilä aloilla on maa erittäin ki-
vistä ja paikoin louhikkoista murtokivimaata. — Mitä metsän-
hoidoUisia näkökobtia on noudatettu näitä aloja bakattaessa
on vaikea ymmärtää. Mikäli nyt voi päättää, on kaikki käyttö-
kelpoinen puutavara bakattu ja bakkausaloille on jätetty kel-
voton, karistetaudin saastuttama mänty ja kuusi aiikasvu.
Siellä täällä näbdään joku buono, varjossa kasvanut ja puo-
leksi kuibtunut »piiskamänty», jota ebkä on ajateltu siemen-
puuksi. Multakerros on näiltä aloilta melkein kokonaan bä-
vinnyt ja maapeitteenä on korkeimmilla paikoilla jäkälä ja

179

Dotkopaikoissa ruoho. Nuorennoksen aikaansaamiseksi on
täällä useita kertoja toimitettu ruutukylvö, mutta on se ko>
koaaan epäonnistunut. Ne harvat taimet jotka vieiä löyty-
vät siellä täällä kivien lomissa oval kokonaan karistetaudin
vallassa.

Näyttää epätoivoiselta, josko näitä aloja millään käy-
tettävissä olevilla keinoilla saadaan uudestaan metsää kas-
vaviksi. Näillä aloilla on, päättäen kantojen koosta ja lu-
vusta, ennen oUut erittäin kaunis männikkö ja nyt ne ehkä
kaikista naorennustoimenpiteistä huolimatta muodostuivat
louhikoiksil

Onneksi ei tällaista metsän hakkaus ja uudistustapaa
kuin näillä aloilla ole kauvan aikaa harjotettu. V. 1902 lo-
petettiin kaikkialla Evon kruununpuistossa lohkohakkauksien
toimittaminen ja otettiin käytäntöön harsintahakkaustapa. Tä-
ten säilyi hävitykseltä Savijärven hoitolohkon 2:sen periodin
jälellä oleva osa, joka luonteeltaan on yhdenlaista kuin edellä-
mainitut vuosilohkot ja on se vieläkin metsää kasvavana.

Hokajärven hoitolohkossa, joka sijaitsee Savijärven ja
Vahtervehmaan hoitolohkojen välissä, on lohko hakkausta
myöskin eri aikoina jonkun verran harjoitettu.

Vanhimmat lohkohakkausalat ovat hakatut noin 26 — 30 v.
Sitten ja sijaitsevat ne pohj. puolella Evon opistolta Padas-
joelle johtavaa tietä. Laadultaan on maa näillä hakkaus-
aloilla kuivaa vierinkivikangasta ja nuorennos on syutynyt
luonnonsiemennyksen kautta. Täällä on jättäen noin 60 puuta
h:arille käytetty hoitosuunnitelman määräämää siemenpuu
asentoa. Ijältään on nuorennos noin 20 — 26 v. ja on se
hyvästi ja tasaisesti onnistunut, puut ovat noin 4 metrin pi-
tuisia ja hidaskasvuisia maan huonouden takia. Suurin osa
siemenpuista on poistettu, mutta nuorennos aloille on jätetty
noin 15 parasta siemenpuuta hehtaarille. Näistä jättöpuista
on tämän kiertoajan kuluessa tarkoitus saada erittäin järeätä

180

puutavaraa. Mitenkä viisasta tällaisten ylispuiden jättäminen
niiii huonolle maalle kuin yllämainitut vierinkivikankaat ovat
lienee epätietoista. Nuorennos kärsii paljon tällaisten pui-
den varjostuksesta ja riistävät ne nousevalta nuorelta rnapty-
metsältä paljon muutenkin niukalta löytyviä ravintoaineita. Jo
ensi silmäykseltä huomaa näitä hakkausaloja tarkastaessaan,
miten takapajulle jäänyt nuorennos tällaisten ylispuiden ym-
pärystöUä on.

Hokajärven hoitolohkon nuorimmat hakkausalat sijaitse-
vat sen pohj. osassa, kulkien Valkean ja Mustan Kotisen itä-
puolitse aina Padasjoen rajalle saakka. Tässä osassa hoito-
lohkoa on maa luonteeltaan murtokivi- ja soramaata, paiko-
teilen kuten esim. Mustan Kotisen rannalla erittäin hyvää,
mutta toisilla paikoilla taas liiallisuuteen asti kivistä.

Lohkohakkausta on tässä osassa harjoitettu vuosina
1900—1901—1902. Vanhin hakkausala on Mustan Kotisen
itärannalla ja on se suuruudeltaan noin 2 hiaaria. Tätä
alaa ei ole kaskettu vaan hakkausalalle jääneet risut ja lat-
vukset ovat hajoitetut yli koko hakkausalan ja sitten poltetut.
Täten on tuli käynyt yli koko alan ja näin valmistettuun
maahan on ruutukylvöä käyttäen kylvetty mäntyä. Kylvö
näyttää onnistuneen erittäin hyvin. Kaikkialla runsaasti löy-
tyvä ruoho vaivaa täällä kuitenkin taimia.

Munt näillä seuduilla löytyvät hakkausalat ovat kaske-
tut lukuuDottamatta pientä kaistaletta aivan Padasjoen ra-
jalla, johon on jätetty siemenpuita kun maan liiallisen kivi-
peräisyyden takia ei tätä osaa ole voitu kasketa. KyKöjen
ja istutuksen onnistumisesta on vaikea vielä päättää mitään.
Nyt näyttää kuitenkin taimia löytyvän riittävässä määrässä.

Hankalan hoitolohkossa, Hautajärven päässä on myös-
kin harjotettu lohkohakkausta. Täällä on eriaikoina noin
4 — 7 v. Sitten hakattu noin 10 h:aria siemenpuuasentoon.
Maa on täällä vierinkivimaata, paikotellen hyvinkin kuivaa

181

hiekkamaata. Kasvipeitteen muodostaa kanerva ja puolan-
varret, paikotellcn löytyy vielä jääDnöksiä häviämäisillään
olevasta Hypnumsammal kasvullisuudesta. Nuorennoksen syn-
tyä OD koetettQ kiiruhtaa kylvön avuUa. Mäntyä od kylvetty
ruutuihin, mutta taimet ovat nousseet erittäin epätasaisesti
ja etelärinteellä ovat melkein kaikki taimet kuivuuden takia
kuolleet. Multakerroksen vähenemisen ja kanervakasvuUi-
suuden lisääntymisen takia näyttää nuorennoksen täydellinen
onnistuminen tällä alalla kovin epätietoiselta.

Edellis^n esityksen kautta on käynyt selville, että Evon
Kruununpuistossa on jotenkin laajassa määrässä harjoitettu
lohkohakkausta ei kuitenkaan likimainkaan siinä määrin kuin
eri hoitolohkojen hoitosuunnitelmissa on määrätty.

Ainoastaan Savijärven hoitolohkossa on melkein koko
hoitosuunnitelman määräämä ala hakattu, kun taasen Vah-
tervehmaan ja etenkin Hokajärven hoitolohkossa on ainoas-
taan osa näitä aloja täten hakattu. Kuten jo aikaisemmin
on mainittu lienevät taloudelliset seikat olleet tähän syynä.
Evon metsätalouden rahalliset tulokset ovat aina viime vuo-
siin saakka olleet perin huonot. Niinpä on Evon metsäta-
loudesta tehtyjen vuosikertomuksien mukaan tappio vuosilta
1869—1886 yhteensä Smk 38259: 74, tehden siis vuosittain
Smk 2250: 53. Ainoastaan vuodet 1883 ja 1886 osottavat
tänä aikana voittoa, edellinen Smk 2859: 09 ja jälkimäinen
Smk 5128: 55.

V. 1900 juikaisemassaan mietinnössä antaa valtion
metsäkomitea tietoja m. m. Evon— Vesijaon Kruununpuisto-
jen taloudellisista tuloksista 1890 luvulla. Viisivuotiskautena
1891 — 96 on metsätalous Evolla tuottanut tappiota Smk
18,683: 88, eli siis vuotta kohti keskim. Smk 3722: 78. Syynä
näihin perin huonoihin rahallisiin tuloksiin lienee pääasialli-
sesti ollut Evon syrjäinen asema. Evon Kruununpuisto oli
kuten useammat Suomen valtion metsät syrjässä liike ja puu-

182

tavaran kulutus paikoista. Uittoväylät olivat mabdottomassa
kunnossa ja lähimmille rautatienasemille oli matkaa noin 50
kilometriä. Joskin menekkisuhteet näin ollen olivat perin
huonot, lienee tapa millä metsätuotteita hyväksi käytettiin
myös osaltaan vaikuttaneen näihin perin huonoihin rahalli-
siin tuloksiin. Järeämpi puutavara veistätettiin parruiksi
opiston viranomaisten toimenpiteistä ja myytiin Hämeenlin-
nassa. Matka kun oli pitkä jäi suurin osa siellä saaduista
näennäisesti korkeista hinnoista vetopalkkoina maantielle.
Pienemmät puut sahattiin ensin käsin ja sittemmin opiston
pienessä höyrysahassa laudoiksi ja lankuiksi, enstaikoina
ulosvientiäkin varten ja sittemmin ainoastaan paikallistar-
vetta varten. Tämä ei myöskään ole kannattanut sillä saha
tavarasta on ymmärrettävistä syistä saatu perin huonoja
hintoja.

V:sta 1902 saakka, jolloin Evolla, metsätalouden johdon
jouduttua toisiin käsiin, luovuttiin lohkohakkauksesta ja
uittoväylät kruununpuistosta Kokemäenjoen vesistöön valtion
kustannuksella saatettiin uittokuntoon, on Evon Kruunun-
puistosta hyvillä hinnoilla saatu puutavaroita kaupaksi ja
Evon metsät ovat oUeet valtiolle yhä lisäänty vänä tulon lähteenä.

Lopputuloksena EvoUa vuosikymmeniä harjoitetuista
lobkohakkauksistaan on, että suuret alat arvokasta hirsimetsää
valtiolle suoranaista rahallista tappiota tuottaen on muutettu
epätasaisesti onnistuneiksi nuorennoksiksi, sekä lohkohakkaus-
alojen nuorentamisen subteen saatu jossakin määrin koke-
musta. Näillä aloilla löytyvät ulkomaalaisten puiden istutuk-
set antanevat myös epäileroättä tutkijalle vielä paljon arvo-
kasta ainebistoa ulkomaalaisten ja meidän puidemme rinnan
menestymis mahdollisuuksista. — On näyttäytynyt, mikäli
Evon tuloksista voi päättää, että hakkausalojen kaskeaminen
on varmin keino nuorennoksen aikaansaamiseksi, Jos maa on
kaskeamiselle vähänkään käypää. Hajakylvö näyltää kaske-

183

tuilla aloilla antaneen parhaat ' tulokset, tasaisemmat kuin
ruutu- ja rivikylvö. Huonolla maalla näyttää olevan syytä
välttää viljasadon ottamista kasketuilta aloilta, sillä taimiston
säännöllinen kehitys ja kasvu kärsii siitä suuresti. Vahter-
vehmaan hoitolohkon hakkausalat, joilla rinnan on kaskeamis-
aloja, joista viljaa on otettu ja toisia, joista ei yhtään viljaa
ole otettu, näyttävät meiile, miten paljon viljasadon ottaminen
voi hidastuttaa taimiston kasvua ensi vuosina. Mitä muihin
nuorennos tapoihin tulee, on esim. hoitosuunnitelmissa mää-
rättyä siemenpuiden kautta tapahtuvaa luonnon siemennystä,
suuremmalla aialia harjoitettu ainoastaan osassa Hokajärven
hoitolohkoa, Padasjoen tien varrella ja on se onnistunut
erittäin hyvin.

Ruutukylvöä kaskeamattomalla ja polttamattomalla
maalla on 1900 luvulla koitettu eri paikoissa sekä Savijär-
ven, Vahtervehmaan että Hankalan hoitolohossa. Mikäli nyt
voi päättää on nuorennos Savijärven hoitolohossa kokonaan
epäonnistunut. Vahtervehmaan ja Hankalan hakkausalat
antavat ainoastaan osaksi toiveita nuorennoksen onnistumi-
sen suhteen.

Savijärven ja Vahtervehmaan hoitolohkojen vanhimmilla
hakkausaloilla on istutusta jotenkin laajassa määrässä käytetty
nuorennos keinona ja ovat nämä istutukset onnistuneet odot-
tamattoman hyvin. Tuloksena on erittäin kaunis noin 30 v.
männikkö, suorarunkoinen ja hyvässä kasvutilassa.

Ulkomaalaisten puulajien istutukset ovat ylipäänsä on-
nistuneet hyvin; lukuun ottamatta tasaikäisiä mänty ja lehti-
kuusi metsikoita, joissa kaikissa lehtikuusi on poishäviämäi-
sillään. Näyttää siltä, kuin viihtyisi lehtikuusi ainoastaan
puhtaina metsikköinä ja sekoituksessa muiden puiden kanssa
tuntuvasti vanhempana muita puita. Pichta kuusi on kaik-
kialla menestynyt erittäin hyvin, ja myös cembra mänty mi-
käli istutus on toimitettu sopivalle, kosteahkoUe maalle. Mui-
den puulajien istutusta on harjoitettu ainoastaan vähän ja

184

viimeisinä vuosina joten niiden menestymisestä ei ole mitaän
varrouudella sanottavaa.

Sieni ja hyöateisvahiagoita ei nuorennoksissa ylipäänsä
ole huomattavissa, ainakaan haitallisessa määrässä. Savi-
järven hoitolohkon nuoremmilla hakkaus aloilla on kuitenkin
männyn neulasten karistetauti, Lophodermium pinastri tehnyt
suurta tuhoa, joten näillä aloilla männyn nuorentaminen näyt-
tää toivottomalta.

Evolla Hiihtikuussa 1908.

Torsten Aminoff,

to Savijärven hoitolohkon karttaa.

Periodit 1 i» II.
varten v. 1870 jakanut Wil(}. LitzeU.

Kaskiviljelys metsänhoidoliiseita kannalta

katsottuna.

(Kirj. J. H.)

Jos tarkastelemme kaskiviljelyksen levenemistä Suo
messa eri aikakausina voimme pitää 1«> ja 16-satalukua
kaskiviljelyksen kultaisena aikakautena.

Vasta 17-sataIuvulla alkoi kaskiviljelys taantua muuta-
min paikoin maatamme, varsinkin Lounais-Suomessa.

Mulla kaskeamineu ei suinkaan ole oilul ainoastaan
raenneillen vuosisalain viljelystapa. Vielä viime vuosisadan
alkupuolella oli se maassamme laajalli käylännössä. Länsi-
ja Elelä-Suomi ei suinkaan oUul silä kokonaan unhoUanul
ja Uä-Suonaen piläjissä harjoilelliin kaskiviljelystä poikkeuk-
selta kaikkialla. Useimmissa Kuopion-, Mikkelin- ja Viipu-
rin-läänin piläjissä sai maamies suurimman osan viljasados-
taan vielä kaskimailla.

Mutla kehiltyneimmässä muodossaankin on kaskivilje-
lys kuilenkin »alkuperäinen» viljelyslapa ja sellaisena on
sen väislyminen varsinaisen maanviljelyksen tieltä välllämä-
tön. 19-vuo8isadan loppupuolella lapahtunul ripeä edislyini-
nen maalalouden kaikilla aloilla pakotlikin kaskiviljelyksen
veläylymään yhä ahlaampiin rajoihin. Kaskiviljelyksen laa-
juuUa maassamme viime vuosisalain vaihleessa selvillää
meille vallion yksilyismelsäin lutkimista varlen asellaman
komilean lilaslollisel numerol vuodella 1898.

186

Taulu osottaa prosenteissa kaskimaahan kylvetyn sie-
menmäärän verrattuna ruiskylvöön peltomaihin.

Lääni

Kuntien
luku

Kaskimaaban
kylv. giemen-
m&ara "/»^ssa

Uudenmaan lääni

4,4 %

Hämeen lääni . .

0,64 »/o

Viipurin lääni . .

19,5 o/o

Mikkelin lääni . .

22,00 o/o

Kuopion lääni . .

19,00 o/o

Vaasan lääni . .

7,3 o/o

Oulun lääni . . .

6,8 o/o

Ylläolevassa taulussa esitetyt numerot edustavat verrat-
tain harvoja kuntia maassamme. Epäilemättä voidaan kaski-
viljelystä harjottavien kuntien lukumäärää paljonkin suuren-
taa, mutta tämäkin taulu on jo riittävä pääpiirteissään selit-
tämään kaskenpolton nykyistä levenemisalaa maassamme.
Taulusta poisjätelyssä Turun ja Porin-läänissä on kasken-
polttoa jo lakattu harjoittamasta. Uudenmaan-, Hämeen- ja
Oulun-lääneissä harjoitetaan kaskeamista vain nimeksi. Sitä-
vastoin on tämä alkuperäinen viljelystapa vielä nykyäänkin
sangen yleinen Itä-Suomen lääneissä, missä kaskimaahan
kylvetyn rukiin siemenmäärä nousee paikoin yhtäsuureksi
kuin peltomaahan kylvetty siemenmääräkio. Rajamailla tapaa
vielä huhdankin kaadetuksi vankkaan havumetsään.

On sanomattakin selvää että tällainen, kautta koko
maan levinnyt, vuosisatoja kestänyt metsän kaato ja poltta-
minen on huomattavasti vaikuttanut maamme metsäoloihin
ja ne muutokset, joitten alaisena metsämme kokoonpanoonsa
nähden ovat olleet, ovat joko välillisesti tai välittömästi ensi
kädessä juuri kaskiviljelyksen aiheuttamat.

187

Ennenkuin käymme tarkastamaan kaskiviljelyksen ai-
heuttamia muutoksia metsissämme luomme katsauksen met-
siemme kokoonpanoon luonnon tilassa, ennen ihmisen asettu-
mista maahamme.

Jos seuraamme sitä olemassaolon taistelua, joka roei-
dän aikanamme on käymässä metsäpuittemme välillä, buo-
maamme, että kuusi kulkee taistelussa voittajana. Huolimatta
suuremmasta vaateliaisuudestaan maanlaatuun nähden omaa
se puistamme parhaat edellytykset votitajaksi pääsemiseen.
Männyn on väistyminen paikoille, missä maanlaatu panee
esteen kuusen leviämiselle ja lehtipuille suodaan tilaisuus
ainoastaan sekotuksena siellä täällä säilyttää kasvupaikkansa.
Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, että laajoilla murto-
sorakankaillamme historian alkuaikoina kuusi on ollut seko-
tuksessa vallitsevana puulajina ja suotuisissa oloissa yhte-
näisiä metsiäkin muodostanut ja männyn osaksi siten jäänyt
kuivat, laiharavintoiset vierinkivi- ja hiekkakankaat.

Mutta meidän päivinämme ei metsiemme kokoonpano
ole enää läheskään samallainen kuin se todennäköisesti on
luonnon tilassa ollut. Luonnon säännöUiuen kehitys on
aikojen kuluessa tuUut huomattavasti häirityksi. Kuusi on
isoksi osaksi karkoitettu luonnollisilta kasvupaikoiltaan ja
mänty on saanut niillä vahvan jalansijan. Niinpä ovatkin
numerot, jotka osottavat eri puuiajien levenemistä maas-
samme männylle huomattavasti edulliset — männyn kun arvioi-
daan hallitsevan 70 Vo kaikista metsämaistamme. Lehti-
puumme — koivu, leppä ja haapa — , joille havupuumme,
kuten jo mainitsimme, iuonnontiiassa todennäköisesti antaisivat
sangen vähän jalansijaa hallitsevat nykyään noin 15 Vo met-
säalastamme muodostaen paikoin laajoja yhtenäisiä metsi-
köitäkin.

Kun Sitten käymme tarkastamaan mikä osa kasken-
poltolla on ollut tässä muutostyössä ja mitkä ovat olleet ne
vaikuttimet, jotka ovat edistäneet männyn ja lehtipuitten

188

levenemistä kaskialoille joudumme alalle, joka tieteeiliselle
tutkimukselle vielä toistaiseksi on miltei tuntenoaton. Mei-
dän täytyy siis kokemuksen antamieD, nun sanoaksemme
käytännöllisten johtopäätösten avulla tyytyä selittämään kas-
kenpolton aiheuttamia muutoksia metsiemme kokoonpanossa.

Mitä mäntyyn tulee on sen ilmestyminen ja menesty-
minen kaskialoilla, olosuhteista riippuen, sangen helposti
ymmärrettävissä. Kasken tavaUisin paikka on rinnemaa,
missä mänty luonnonoloissakin viihtyy ja useimmiten tava-
taan, ellei puhtaana metsikkona, nun ainakin sekotuksena.
Kun kaski poltetaan vähenee multakerros ja sen mukaua
usein ehkä liiallinen pintakosteus. Maa käy muokkaamisen
kautta kuohkeaksi ja nuorennoksen menestymiselle baitalli-
nen raaknhumus tulee sekotetuksi ja ilman parantavan vai-
kutuksen alaiseksi. Ellei nyt maasta, syystä tai toisesta,
ole otettu aivan monta viljasatoa eikä kaskeamista uudel-
leen alalla toimitettu on kaskiala männyn siemennykselie
varsin sopiva. Jos siemenvuosi sattuu heti kaskeamisen
jälkeen ja riittävä määrä siementä länkeaa alalle sivusie-
mennyksen kautta, on männyn nuorennos alalla taattu ja
valoisassa aukossa voi se häiriytymättä varttua. Niinpä mai-
nitsee toht. A. Blomqvist kirjassaan tMänty ja Kuusi» että
kauneimmat männiköt, mitä hän on maassamme tavannut
ovat entisillä kaski aloilla kasvaneet. Esimerkkinä mainitsee
hän Punkaharjua peittävän kauniin mäntymetsän. *)

Valitettavasti eivät tällaiset kauniit männiköt kuiten-
kaan ole tavallisimpia kaskiviljelyksen jättämiä muistoja
metsillemme. Paitsi aukeita ahoja, seurauksena äürimmäi-
siin uuvutetuista kaskialoista, ovat monin paikoin hyvinkin
laajat lehtimetsät ennen muita muistuttamassa meille kasken-
polton laajuutta ja sen vaikutusta metsiemme kokoonpanoon.

Itä-Suomi, missä kaskiviljelystä vielä meidänkin päivin-

•) Mänty A. G. Blomqvist, sivu 117.

189

Dämme uuUerasti harjoitetaaD antaa meilie selväa kuvao
metsän uudistumisesta ka&ketuilla aloiila. Itä-SuomeD kylää
ympäröi kauvimpana havumeUävyöhyke (aarniometsä), missä
kaskeDpolttoa ei ole harjoitettu. Tämän sisällä on ensim-
mäisenä sekametsä vyöhyke, sitten seuraa lehtimetsä tavalli-
sesti koivuvyöhyke ja lähimpänä kylää vanhimmalla, yhä
uudistetuUa kaskeamisella loppuun ryöstetyllä alueella, od
leppäalue aukeine ahoineen.

Sekametsän syntyminen ensi kertaa kasketuilla aloiila
on selitettävissä siten, että ympäröivä havumetsä sivusiemen-
nyksen kautta nuoreotaa kaskialao, minne samalla vuosittain
valmistuvia, kevyitä lehtipuun siemeniä tuulen mukana ke-
rääntyy ja näin nousee alalle sekä havumetsän että lehti-
metsäD Duorennos.

Mutta kuD tämä ala muutamaD kymmenen vuoden ku-
luttua uudelleeD kaadetaan kaskeksi on lehtipuilla siellä jo
vahva jalansija, sillä kannot säilyttävat polttamisesta buoli-
matta useimmiten kasvuvoimansa ja nopeasti kehittyvien
juurivesojen avuUa tukahuttavat havupuun taimet. Usein
on viereinen havumetsä sillävälin jo kaadettu kaskeksi, joten
siementäviä havupuita ei enää löydykään lähettyvillä ja,
raskaita kun ovat, eivät havupuun siemenet kulje tuulen
mukana pitkiä matkoja. Näin pakenee havupuu raja yhä[
kauvemmas ja seurauksena on lehtimetsän leviäminen kaski>
alan mukana.

Vaikeammin on selitettävissä miksi leppä, joka luon-
non metsissä on syväpohjaisen, hiestävän maan puulaji *)
seuraa kaskialoja kuiville, tyysten uuvutetuille rinteille ja
siellä taistelussa vie voiton muista puulajeista. Lieneekö
lepällä ominaisuus voida käyttää hyväksensä viimeisenkin
ravintomäärän maassa, kuten esim. viljalajeistamme kau-
ralla, vai lienevätkö lepän juurella tavattavat, typpeä yhteyt-

*) Gayer: Waldbau (116); Hannikainen: Mets. holt, oppi (78).

tävät sieDimuodostukset tähän syynä, sähen ei tutkimukset
toistaiseksi anna vastausta.

Arvottomien? *) lehtimetsien, useimmiten koiyu- ja leppä
viidakkojen syntyminen kaskimaille, on metsänhoidoUiselta
kannalta katsoen kaskiviljelykseo suoranaisista seurauksista
enin silmään pistävä. Ainoastaan harvoin, suotuisissa oloissa
nousee havumetsä kaskialoille. Tässä onkin syy miksi kaski*
viljelys on saanut metsänhoitomiehiltämme nun ankarantuo-
mion ja sen ankaruutta lisää syystä vielä ne kaskenpolton
välillisesti aikaansaamat vahingot, mitkä kulovalkea metsil-
lemme tuottaa. Useimmissa tapauksissa on kulo, tuo met-
siemme pahin viboUinen, kaskenpolttajan tulesta alkunsa saanut.

Tekisi kuitenkin mieli sanoa että tämä tuomio on ollut
liian yksipuolinen, lausuttuna siinä muodossa kuin se useim-
miten tehdään. Kaskiviljelys on ollut kansamme menesty-
misen elinehtoja ja selläisena on sillä ollut kieltämätön
merkityksensä. Sitäpaitsi on kaskiviljelys osottanut kykene-
vänsä korjaamaan aikaansaamansa vauriot metsissä, jos sitä
oikeaan suuntaan johdetaan.

Otamme seuraavassa puheeksi kaskiviljelyksen metsän-
uudistamisen palveluksessa.

Maamme kauneimmat mäntymetsät löytyvät aikoinaan
kaskena viljellyiilä mailla, joihin luonto itse on uuden kas-
Yun sivusiemennyksen kautta perustanut. Luonto on osotta-
nut, että Jos kaskena viljelty maa, jota ei ole liiaksi uuvu-
tettu aikanaan saa siementä, saattaa se olla uudelle metsän-
kasvulle hyvinkin sopiva. Tämä luonnon viittaus toiselta-
puolen ja yhä lisääntyvä aukeitten kaskiahojen ja arvotto-
mien lehtimetsien runsaus toiseltapuolen, lienee antanut alun
keinolliselle metsänuudistukselle kaskiviljelyksen yhteydessä.

Tuntuva osa, Tr. A. Blomqvistin mukaan n. 15 ^/o metsä-
maastamme, kasvaa lehtimetsää. Tunnettua on, että par-

^) Toimitui.

idi

haat metsämaamme ovat näiden, useimmiten kaskeamisen
kautta syntyneiden lepikoiden ja koivikoiden hallussa. Nehän
useimmiten peittävät arvokkaammankin metsän kasvuun sove-
liaat tuoreet, humusrikkaat murtokivimaat.

Jo Deiisenkymmentä vuotta siiten heräsi ajatus näitteD
lehtomaitten muuttamiseäta arvokkaampia puulajeja kasva-
viksi. Tällöin ruvettiin tekemään kokeita kaskiviljeiyksen
sopivaisuudesta tähän tarkoitukseen ja ottamaan selvää, voi-
taisiinko se ehkä liittää metsäDhoidon palvelukseen. Tämän
suuntaisia kokeita on tehty sekä ruunun metsissä että yksi-
tyisten suurviljelijäin tiluksilla. Vanhimmat ja samalla laa-
jimmat metsänuudistusta tarkoittavat kaskiviljelykset ovat
tehty tirehtööri Blomqvist'in alotteeata Evon-Vesijaon ruunun-
puiHtossa. Teemme seuraavassa selkoa mainituista kulttuuri-
töistä ja niiden tuloksista.

VesijaoD ruuDunpuiston vaniiimmat kulttuurit ovat vuo-
delta 1873. Melkoiset alat mainittua ruununpuistoa kasvoi-
vat tällöin lehtimetsää, joka syrjäisen asemansa vuoksi oli
melkein arvotonta. Näitä erittäin hyväluontoisia maita ru-
vettiin kaskiviljeiyksen avuUa muuttamaan arvokkaampaa
puuta kasvaviksi. Ruunun torppareille annettiin oikeus met-
sänhoitajan tarkastamaan ja määräämään paikkaan perata
kaski, jonka suuruus vaihteli 1 — 2 tynnyrinalaa. Usein kas-
kialan muoto ja suuruus kuitenkin jäi riippuvaksi lehtimet-
San koosta siten, että se, mikäli mahdollista, koetettiin koko-
naisuudessaan kaskeksi kaataa. Tästä menettelystä oli se
etu, ettei kaskiviljeiyksen reunoille jäänyt lehtipuita kulttuuri
alaa siementämään. Yksityiset lehtipuut kasken lähettyvillä
olevasta metsästä poistettiin samasta syystä.

Kaski kaadetaan tavalliseen aikaan heinäkuussa puun
parhaassa lehdessä oUessa ja jätetään kuivamaan seuraavaan
kesään. Seuraavana kesänä Juhannuksen aikaan poltetaan
kaadettu kaski sopivalla ilmalla. Poltettaessa on metsäpalon
vaaran ebkäisemiseksi mitä suurinta varovaisuutta nouda-

102

tettava. Palamatta jääneet rungot käytetään mikäli mahdol*
lista polttopuiksi ja loput kaskimaan ympärille laadittavaan
aitaan. Poltettu maa muokataan kaskisahralla ja siihen kyl-
vetään ja muUataan beinäkuuD loppupuolella rukiin siemen.
Mulla laastaan pois kiviltä. — Kaskeamistyöt suoritetaan
siis aivan samoin kuin kaskiviljelyksessä yleensä muualla
Suomessa.

Vanhimpiin kaskimaihin kylvettiin puuD siemen heti
rukiinkylvÖD jälkeen ja peitettiin hieman, vetämällä kuusen
latvoja pitkin maan pintaa. Tämä syyskylvö hylättiin kui-
tenkin pian ja puun siemenen kylvö tehtiin sittemmin rukiin
oraaseen aikaisin seuraavana keväänä, lumen vielä osittain
maata peittäessä. Puun siemenen kylvö toimitettiin siis
samoihin aikoihin kuin nykyään heinän siemenen kylvö suo-
jusviljaan. Siemenmäärä vaihteli 4 — 6 naulaa tynnyrinalaa
kohti. Hajakylvöä käytettiin ja kylvön helpottamiseksi seko-
tettiin siemen tasaisesti kuivaan, karkeanlaiseen hiekkaan
siten, että sekotus vastasi sitä viljan siemenen määrää, mikä
tavallisesti oli totuttu kylvämään yhtäsuurelle maa-alalle.
Tottunut kylvömies saattaa kuitenkin tasaisesti hajottaa alalle
sekottamattomankin siemenen. Minkäänlaista siemenen mul-
tausta ei toimitettu. Erityisemmin voimakkaassa maassa,
missä liian rehevää heinäkasvua saattoi pelätä, voi heinän-
kasvua tämän ehkäisemiseksi myöntää toisenkin viijasadon
ottamisen. Tämä oli tavallisesti kaura. Puun siemen kylvettiin
nyt luonnoUisesti samaan aikaan kauran siemenen kanssa.

Viljelijä oli velvollinen pitämään kasketun alan aitauk-
sessa 8 vuoden ajan, ettei laitumella kulkeva karja pääsisi
nuorennosalaa turmelemaan. Jos nuorennos syystä tai toi-
sesta ei ollut tasainen tai kyllin taaja täydennettiin sitä ul-
komaalaisia puulajeja istuttamalla. Ne nuorennos alat, joilla
heinä rupesi siihen määrin rehottamaan, että saattoi nuorien
taimien tukahutlamisen vaara tulla kysymykseen, niitettiin
varovasti taimien vielä pieninä oUessa.

198

Kasken jälkeen nuorennetulle alalle nousee tavallisesti
runsaasti lepäo-, koivun- ja haavan-vesoja joko juurivesoina
tai myös osaksi sivusiemennyksen kautta. Näiden poisrai-
vaaminen on havupuuDUorennoksen onnistumisen elinehtoja.
Tähän perkaustyöhön ryhdyttiin yllämainituilla nuorennos-
aloilla tarpeen vaatiessa, ensikerran tavallisesti 4 vuotta
kylvön jälkeen ja tapahtui se joko käsio juurineen vetämällä
tai vesomalla. Perkaustyö uudistettiin sikäli kun uusia lehti-
puun vesoja alkoi haitaksi asti ilmestyä.

Yllä kerrotulla tavalla on Evon-Vesijaon ruununpuis-
tossa meikoisia lehtimetsä aloja muutettu havumetsiksi, pää-
asiallisesti männiköiksi. Vesijaon ruununpuistossa onkin
kaskiviljelyksen kautta jo kaikki arvottomat lehtimetsiköt
muutettu havumetsiksi ; siellä tuskin enää löytynee siksi
suurta lepikköalaa että sitä kannattaisi kasketa.

Kun katselee yllämainitussa ruununpuistossa löytyviä
kaski-kulttuuri aloja huomaa että nuori metsä useimmissa
tapauksissa on noussut tarpeeksi taajana. Nuoret puut ovat
pitkiä, alaoksistaan puhdistuneita solakoita runkoja. Mutta
näkee siellä sellaisiakin kulttuuri aloja, joilla nuorennos on
huonommin onnistuuut. Tähän lienee useimmissa tapauk-
sissa syynä taimiston buono hoito, tai ehkä paremmin hoi-
don puute. Runsaasti nousevia lehtipuun vesoja ei ole
aikanaan poistettu ja täten alkuaan ehkä kylläkin lupaava,
taaja taimisto on avun puutteessa osittain tukahtunut. Kun
lehtipuut on myöhemmin poistettu on jälelle jäänyt liian
harva nuori metsän alku, jossa runsaasti löytyy lyhytkas-
vuisia, oksaisia räkämäntyjä. Nämät huonosti onnistuneet
kaskikulttuurit todistavat selvästi kuinka tärkeä toimenpide
aikanaan suoritettu vesojen perkaus nuorennetuilla kaski-
aloilla on. Jos se laimiinlyödään ei päästä siiben mihin
pyritään; lehtimetsän sijalle ei saada arvokkaampaa metsää,
vaan syntyy uusi lehtimetsä entisen sijalle.

194

Liian harvan nuorennoksen syntymiseen lienee paiko-
tellen syy haettavana myös siinä aikaisemmassa menettely-
tavassa, jonka mukaan puun siemen kylvettiin syyskesällä
heti rukiinkylvön jälkeen, tai siinä että muutamilta kaski-
aloilta otettiin toinenkin vilja nim. kaura ja siemen silloin
kylvettiin keväällä kauransiemenen multauksen jälkeen. Tä-
ten nimittäin myöhästyy puun-siemenen kylvö oikeasta ajas-
taan. Tuntuva määrä itämiseen tarvittavasta kevätkosteu-
desta on silloin jo ehtinyt haihtua. Jos tällöin yielä sattuu
kuiva kevät ei ole kummakaan, jos nuori taimisto jää har-
vaksi. Kaura muutenkin lienee puun taimelle yähemmän
sopiva suojusvilja, se kun korjataan myöhemmin kuin ruis.
Epäonnistuneen kylvön kautta syntyneen harvan taimiston
saattaa kyllä sivusiemennys täydentää jos siemenvuosi sattuu
sopivaan aikaan ja kaskialan reunamilla on siementäviä
puita. — Vesijaon ruununpuistossa löytyy esimerkkejä siitä-
kin, että täysin tyydyttäviä, vanhemman männikön ympäröi-
miä nuoria metsiköitä on luonnollisen sivusiennennyksen
kautta syntynyt kaskialoille, joilla kylvö, syystä tai toisesta,
on epäonnistunut kokonaan, tai jäänyt vallan toimittamatta.

Vesijaolla on kaikki metsäkulttuurit tomitettu kaski-
aloilla. Muutamin paikoin on koko kaskiala istuttamalla
uudistettu, toisin paikoin on istutusta käytetty kylvön täy-
dentäjänä ja tällöin on tavallisesti istutettu ulkomaalaisia
puulajeja lehtikuusta, pihtaa, y. m. Etteivät nämät kaikki
ole menestyneet on kaskeamisesta kokonaan riippumattomien
seikkojen, kuten hyönteisvahinkojen y. m. seurauksia.

Poikkeuksetta ovat kokeet osottaneet että arvokas puu-
lajimme mänty erittäin hyvin menestyy aikaisemmin lehti-
puita kasvaneella, kaskena viljellyllä ja muokatulla maalla.
Jos uudistustyö on huollisesti suoritettu ja nuorennosta hy-
vin hoidettu ovat tulokset ainakin Vesijaon hyväpohjaisilla
mailla olleet kerrassaan erinomaisot. Esimerkkinä mainitta-
koon muutamia koealojon perusteella saatuja lukuja:

196

1) Koeala otettu 83 vuotiaasta, kaskialalle kylvetysti
männiköstä. Puut solakka ruDkoisia, pituus 14 m. keski-
määrin. Alalla on toimitettu verrattain runsas apuharveonus
3 7. ditten. Kuutiomäärä hehtarilla 206 m'.

2) Samoin kuin edellioen. Ikä 32 v.. keskikorkeus
13 m. ja kuutiomäärä hehtaarilla 194 m^

3) Samaten kuin edelliuen. Ikä 30 vuotta, keskikor-
keus 12,5 m. ja kuutiomäärä hehtaarilla 178 m^

4) Samoin kuin edelliset. Ikä 29 vuotta, keskikor-
keus 12,5 m. kuutiomäärä hehtaarilla 165 m^

Varmuudella voimme edellä kerrottujen kokemusten ja
saavutettujen tuloksien perusteella sanoa että kaskiviljelyk-
seen yhdistetty metsän uudistaminen on männylle varsin
sopiva. Kolmenakymmenä ensi ikävuotenaan on se kaski-
aloilla erinomaisesti viihtynyt ja olettaa sopii, että se myö-
hemmälläkin ijällä tulee edelleen hyvin viihtymään. Kuusen
kylvöä kaskimaille ei Evon-Vesijaon ruununpuistoissa ole
toimitettu samassa määrässä kuin männyn kylvöä. Ne kuusi-
kylvöt, samoin kuin männyn ja kuusen sekakylvötkin, joita
täällä on toimitettu, antavat kuitenkin selvän viittauksen
siihen, että tulokset tulevat tyydyttäviä ja ovat kaskimaat
siis kuusenkin uudistukselle sopivia.

Mitä edellä on kerrottu kaskiviljelyksestä metsänuudis-
tuksen yhteydessä, viittaa näin ollen siihen, että kaskivilje-
lystä tässä muodossa voisi laajemmillekin piireille suosittaa.
Erityisesti olisi se käytäntöön otettava seuduilla, joissa maan-
viljelyksen kehittymättömyyden tähden oUaan pakoitetut kas-
kiviljelystä harjoittamaan ja joissa suuret alat metsänhoidolli-
sesti melkeimpä arvottomia lehtimetsiä löytyy. — Vielä löy-
tyy seutuja maassamme, varsinkin Itä-Suomessa, missä kaskia
pellon jatkona runsaasti viljellään ja joissa väestöä ei yhtäk-
kiä voida saada tästä tavasta luopumaan. Näissä seuduissa
olisi työskenneltävä siihen suuntaan että kaskenviljelijät saa-
taisiin luopumaan vanhoista totutuista menettelytavoistaan,

196

ettei kaskea enää meidänpäivinämme esi-isän tavoin täydelli-
senä ryöstöviljelyksenä harjoitettaisi. Jottei kaskiviljelyksen
aikaisemmin kuvatut turmiolliset vaikutukset pääsisi met-
siimme jälkeä jättämään olisi kaski aina hakattava tuoreelle,
multavalle, lehtimetsää kasvavalle maalie. Poltto olisi mitä
varovaisimmin toimilettava. Yhteen viljasatoon olisi tyydyt-
tävä ja vain poikkeustapauksissa, erityisen hedelmällisellä
maalla voisi toisenkin sadon ottaminen tuUa kysymykseen.
Viljan oraaseen olisi aina, Evon-Vesijaon esimerkkiä noudat-
taen, hajakylvöllä kylvettävä raännyn siementä noin 2 — 3
kg. hehtaria kohti. Nouseva taimisto olisi tarkoin suojeltava
»rikkaruoholta», lehtipuuvesojen tukahuttavalta varjostukseita.
Luonnollisestikaan ei täten uudistettua alaa — kuten on
totuttu tekemään — muutaman kynimenen vuoden kuluttua
enää saa viljan saannin tarkoituksessa uudelleen kasketa.

Täten menettelemällä estettäisiin uusien metsättömien
kaskialojen syntyminen ja saataisiin laajat iehtipuualueet
vähitellen havupuuta kasvamaan. Tämä metsiimme nähden
suotuisa muutos saataisiin aikaan ilman uudistuskustannuk-
sia, tai ainakin hyvin vähillä kustannuksilla, sillä kasken
antama viljasato korvaa kustannukset ainakin niillä seuduin,
missä maanviljelys vielä on alkuperäisellä kannalla.

Mutta myöskin puhtaasti metsänhoidoUisessa tarkoituk-
sessa, jolloin viljan otto olisi sivuseikkana, voisi kaskeamista
sopivana metsänuudistamiskeinona suosittaa. Seuduissa, missä
arvottomat lehtimetsät ja viidakot peittävät metsämaita ja
missä tukkipuunarvo kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin met-
sänuudistamiseksi voisi menettelytapaa menestyksellä käyttää.

Kun tällätavoin yksikin metsiämme raiskaavista toimen-
piteistä olisi saatu metsiemme palvelukseen, olisi sillä jo pal-
Jon voitettu ja metsiemme tulevaisuus siten turvattu yhdeltä
pahimmista vihollisistaan.

Evon metsäopistosta keväällä v. 1908 valmistu-

neitten metsänhoitomiesten uikomainen

opintoretkeilymatka.

Jo aikaisin keväMalvella 1908 alkoivat muutamat Evon
metsäopiston oppilaista puahailla metsänhoidollista opinto-
matkaa Saksaan. Metsänhoito-opin luennoilla saatu elävä ja
seikkaperäinen esitys Saksan metsistä, niiden hoidosta, hak-
kaustavoista y. m. herätti oppilaissa innostusta tällaiseen
opintoretkeilyyn. Halu saada omin silmin nähdä metsänhoi-
doD johtavat aatteet käytänDössä toteutettuina metsänhoidon
kotomaassa Saksassa ja tietoisuus siitä, että käytäntöön sovel-
lettuina metsänhoidon teoriat ovat parhaimmin ja oikeimmin
ymmärrettävissä — siinä vaikuttimet tälle opintoretkeilylle.

Mutta matkan onnistumisesta ei suinkaan ollut takeena
yksistään se, että oli halua ja innostusta — nun välttämät-
tömiä kuin ne olivatkin. — Matkan rahallinen puoli antoi
monellekin matkalle aikovaile paljon puuhaa ja ennen kaik-
kea riippui matkan onnistuminen sen johtajasta. Tämä vii-
meksimainittu, tärkein ehto oli kuitenkin varmimmin ja par-
haiden turvattu sen kautta, että Evon metsäopiston johtaja,
toht. A. K. Cajander lupautui johtamaan retkeilyä. Huhti-
kuussa oli asia jo nun pitkälle ehtinyt että matka-apuraba-
anomus 18 miehen allekirjoittamana lähetettiin senaattiin.
Metsähallituksen suosioilisesti puoltamana saavutti pyyntö
senaatin suostumuksen ja matka-apurahoiksi myönnettiin

198

kullekin retkeilyyn osaa-ottajalle 200 Smk., eli yhteensä
3,600 Smk.

Tohtori A. K. Cajander, joka retkeilyä oli lämpimästi
kannattanut esitti matkasuunnitelman, jonka mukaan matka
kulkisi Preussin, Böhmin ja Tyrolin kautta Schweilziin ja
siellä haiki Länsi-Saksan Schwarzwaldien ja Lüneburgin kan-
kaan kautta Tanskaan ja kotimaahan. Matka laskettiin kestä-
vän noin kuukauden päivät ja kustannukset matkalle arvioi-
tiin n. 600 markaksi osanottajaa kohti. Matka päätettiin alot-
taa lukuvuoden loputtua, hetimiten senjälkeen kuin viimeinen
julkinen tutkinto Evon metsäopistossa oli sen toiminnan
päältänyt.

Sopimuksen mukaan kokoontuivat retkeilyyn osaaottajat
Helsinkiin kesäkuun 20päivänä, mistä »Vellamo» kello 2 suun-
tasi kulkunsa Stettiniin. Kirkas, helteinen keskikesän aurinko
ennusti tyyntä matkaa haIki Itämeren Saksan rannoille.
Kaksi vuorokautta oli kulunut ja »Vellamo» laski Swine*
münden satamaan keskipäivällä maanantaina 22 p. kesäkuuta.
Kun tullitarkastus laivalla oli toimitettu oli kobta jo laiva-
matkakin lopussa ja Stettinin laiturilla astuttiin Saksan
mantereelle. Vielä samana päivänä kuljetti juna retkeilijät
läpi Pohjois-Saksan viljeltyjen lakeuksien Berliiniin.

Jo tämä ensimmäinen junamatka tutustutti meikäläiset
saksalaisten vesametsäviljelykseen. Oderin rannoilla nähtiin
paikoin laajahkojakin leppävesametsiä, joissa eri ikäluokat
selvästi erottuivat lohkohakkaus-sarjoissa. Neljäkymmenvuoti-
nen kiertoaika oli näissä käytännössä. Toinenkin ehkä vielä
mieltäkiinnittävämpi tuttavuus oli saksalainen männikkö,
missä yksilöt kohosivat määrärunkoisina, lakkapäisinä, meikä*
läisiä rämemäntyjä muistuttaen. Muuta nähtävää ei näillä
Pohjois-Saksan lakeuksilla ollut metsämiehelle tarjottavana
ja siksipä kiidättikin juna meidät hyvää vauhtia Berliniin.

Olemme suurkaupungissa. Muutamamiehisissä joukoissa
koetamme kilvan tutustua kaupungin merkiliisyyksiin. Taide-

199

kokoelmat, komeat puistot juhlallisine kuvapatsaineen ja
muistomerkkeineen, käynti keisarillisessa linnassa ynnä mo-
net muut nähtävyydet kuluttavat tyysten sen lyhyen ajan,
joka matkastamme Berlinin osalle uhrattiin, sillä jo varhain
24 päivän aamulla istumme taas junassa matkalla Ebers-
waiden pieneen metsäopisto-kaupuukiin, jonne saavuimme
keilo 8 ajoissa aamulla. Asemalta suuntasimme kulkumme
suoraapäätä metsäakatemialle. Täällä otti meidät vastaan
metsänhoitaja tobt. Borgman, lupautuen samalla ohjaamaan
meitä akaiemian huoneustoissa ja kokoelmissa. hlnsinnä käy-
tiin luentosaleissa ja niitten yhteydessä olevassa lukusalissa,
jossa oppilaiden käytettävänä oli huomatuimmat metsänboi-
dolliset aikakauskirjat. Täältä siirryttiin kemialliseen ja maa-
peräopilliseen laboratoorioon. Tässä osastossa oli oppilaiden
työskentely vapaaehtoista. — Opiston mineraloogiset kokoel-
mat olivat laajat ja arvokkaat ja varsin näkemisen arvoiset
olivat maakerrostumanäytteet Pohjois-Saksan diluvitasangoista.
Teknoloogisille kokoelmille oli varattu oma huoneensa ja
metsänboidollisista työvälineistä oli pohjois-saksalaisille arvok-
kain Spitzenberg'in istutuspuikko ja istutuslapio, joihin tobt.
Borgman esityksessään erikoisesti kiinnitti buomiotamme. —
Kasvi- ja eläinopin opetukselle oli varattu tilava buoneusto.
Työbuoneet olivat avarat ja kokoelmat arvokkaat ja byvin
järjestetyt. Samoin muodostavat meteorologiset ja fysikaali-
set koneet oman kokoelmansa.

Akatemiassa käynnin jälkeen tebtiin aamupäivällä vielä
kierros kaupungin metsässä. Ne osat, joissa käytiin käsitti-
vät Ulmen ja IV:nen luokan (boniteetin) mäntymaita, enim-
mäkseen puhdasta biekkaa. Mänty oli jokseenkin buono-
kasvuista ja Pobjois-Saksan mäntymetsille ominainen väärä-
runkoisuus oli byvin silmiinpistävä. Tämän sanoi tobt. Borg-
man riippuvan siitä, että metsä oli kasvanut barvana, riittä-
västi apukulttuuria kun ei oltu toimitettu. — Suorarunkoi-
seksi kasvaa Saksan mänty ainoastaan siinä tapauksessa,

200

että se nuorena kasvatetaan taajassa (30 X ^^ cm. ja kussa-
kin kuopassa 3 tainta). — Pyökkiä, pihlajaa y. m. lehtipuita
kasYoi paikotellen seassa. Epäilemättä liian laihalle maalle
oli ne tammimetsiköt kyivetty, joita paikoin tapasimme. Ne
olivat n. 100-vuotiaita ja juurelle oli kyivetty pyökkiä, nykyään
n. 30-vuotiasta.

Joitakin lentohiekkakiimpuja oli istutettu Pinus Bank-
sianalla, jota kuitenkin aijottiin käyttää ainoastaan esipuuna
männylle. — Sangen hyvin olivat menestyneet Pseudotzuga
metsiköt tällaisella laihalla hiekkakankaalla.

Retkeilyllä demonstreerattiin vielä meteoroloogisia ase-
mia (itseregistreeraavia). Toinen näistä oli metsässä, toinen
metsän viereisellä tasangolla. Puheeksi tuli myös apuhar-
vennustuotteiden käyttö. Miltei yksinomaan tehdään ne kai-
vospölkyiksi. Oksaisimmatkin pölkyt kelpaavat aina parin
tuuman vahvuuteen latvasta. Hinta metsässä kuorimattomina
10 ä 12 Rmk. kuutiometriltä kiinteää mittaa.

Sillävälin oli päivä jo ehtinyt puolille. Päivällinen johon
aamiaisemmekin sisältyi syötiin hyvällä balulla, joskin se
meistä pohjoismaalaisista tuntui sangen vaatimattomalta, ja
nun oltiin jo valmiit uudelle retkeilylle akatemian puistoon
ja reviiriin.

Päivällisen jälkeen suuntasiname ensiksi kulkumofie halki
opiston puiston siemenkaristuslaitokselle, joka luultavasti val-
vonnan helpottamiseksi sijaitsi lähellä akatemian vartian
asuntoa.

Esinnä pisti silmään rautatiekiskot, jotka johtivat käpy-
jen säilytyshuoneelle. — Tarkoitus oli selvä. Niitähän myö-
ten tuodaan kävyt vaunuilla säilytyshuoneelle asti. Tämä on
pitkähkö rakennus, osastoihin jaettu ja siten tehty, että hyvä
ilmanvaihto kuivaa jo täällä kävyt mahdoUisimman tarkkaan
ennenkuin ne siirretään karistimoon.

Karistimon toiminnasta ja työtavasta antoi tobt. Borg-
man laajahkon selityksen. Lyhykäisyydessään on se seuraava :

201

KuivausosastOD vieressä oieva lämmityslaitos kuuuieiilaa
ilman n. 40— 60<^ C. Täältä johdetaan tämä lämmin ilma
johtoa myöten kuivausosastoon. Tämä on seinämillä erotettu
pienempiin pystysuoriin osiin siten, että lämmin ilmavirta
pakotetaan kulkemaan vuoroin kussakin osassa läpi koko
osaston. Kussakin pystysuorassa osassa ovat verkkopohjai-
set käpylaatikot päällekkäin ja lämmin ilmavirta läpäisee ne
vuoroin alhaalta, vuoroin ylhäältäpäin lullen.

■^

■■

Naolet osoitta-
vat ilmavirran
kulkua kuivaus-
osaston eri osis-
sa, missä se sa-
malla läpAsee
käpylaatikot

Kun kävyt ovat kuivaneet siirretään ne vaakasuorassa
asennossa lepääväUn suurehkoon rautalankaverkkoiseen sylin-
teriin. Tämä on kuitenkin niinpaljon viettävässä asennossa,
että kävyt sylinterin pyöriessä hitaasti liukuvat toisesta päästä
ulos, joUoin ne jo ovat varistaneet siemenensä. Siemenet
putoavat sylinterin alla olevaan säiliöön. Samassa määrässä
kuin kävyt puhdistuvat siemenistä johdetaan sylinteriin uusia
käpyjä, joten työ edistyy keskeytymättä. Tyhjät kävyt käy-
tetään karistimon polttoaineeksi. Ylijäämä myydään 0: 40 Rmk.
hehtolitra ja tästä kertynyt summa riittää peittämään laitok-
sen työkustannukset. Siivistä erotetaan siemenet varstoilla
ja pubdistetaan tavallisesti viskuukoneella. — Tällätavoin
saatu siemen tulee usein halvemmaksi kuin ostosiemen ja
on sillä se etu ostosiemenen suhteen, että se on varmempaa.
Karistimossa käytettiin vuosittain noin 6,000 hl. käpyjä ja
bruttotulo oli n. 30,000 Rmk.

202

Nyt alkoi varsinainen retkeily Eberswaiden reviirissä.
Oikein preussilaiseen tapaan astuen lahdimme auringon hel-
teisessä paahteessa kiertelemään seudun kuivia kangasmaita.
Ensinnä osui eteemme todellakin näkemisen arvoinen mänty-
metsä, missä pyökillä ja tammellakin oli sijansa sekotuksena.
Maa oli mitä parhainta metsämaata, josta maanpeilteenä kas-
vava oxaliskin oli todistuksena. Siksipä männyt olivatkin
pitkiä, suureksi osaksi kauniin solakkarunkoisia. Puut kaa-
dettiin aukkohakkausta käyttämäilä, sainalia kun esteettistä
puolta silmällä pidettiin.

Edelleen siirryttäissä tulimme nuorenpuoleiseen mänty-
metsään, jossa alikasvun muodosti taaja pyökkimetsä. Täällä
näimme hävitystyössään munaperhosen (Liparis monacba),
joka silloia juuri teki vahinkoaan etupäässä lehtimetsässä»
jättämällä kuitenkin neulaspuihinkin ikävän jälkensä.

Matkaa jatkettÜD yhä edelleen metsikosta toiseen, kan-
kaalta kankaalle, vertaillen eri boniteetteja toisiinsa ja vas>
taavaa maanpeitettä — kasvullisuutta niillä. — Ulkomaalai-
sista puulajeista veti enin huomiota puoleensa Chamaecypa-
ris Lawsoniana, Abies concolor ja Pseudotzuga Douglasi,
jotka näyttivät hyvin viihtyväD Eberswaiden hiekkasella raaa-
perällä. Hakkuutavoista ansaitsee mainitsemista kulissihak-
kaus puhtaassa mäntymetsässä huonolla maalla sekä jättö-
puut hakkausaloilla.

Tässä lyhykäisyydessään näkemämme Eberswaldessa ja
sen ympäristössä. Päivä — joka muuten oli Juhannuspäivä
— oli tarkkaan käytetty ja myöhäiseksi oli jo ehtinyt Uta,
ennenkuin ehdimme takaisin Berliniin, missä yövyimme Iah-
teäksemme aikaiseen seuraavana aamuna Dresdeniin.

Keskipäivällä saavuttiin Dresdeniin. Tämä uudenaikai-
sesti rakennettu, siisti kaupunki teki matkailijaan hauskan
vaikutuksen. Kernaasti olisi sen suojissa hetkisen viivähtä-
nyt, mutta ajan lyhyys pakotti kiirehtimään edelleen kaupun-

203

gista vähän matkan päässä sijaitsevaan, kuuluisaan PiUnilziii
kuninkaalliseen puistoon. Mitään tähän verrattavaa puistoa
emme vielä olleet matkallamme nähneet etnmekä sittemmin-
kään tulleet nakemään — siksi suuremmoisen kauniiksi oli
ihmiskäsi tämän puiston järjestänyt. Meille oli oikeisemmin
mieltäkiinnittävä ulkomaalaisten puulajien osasto ja siihen
huomiomme pääasiassa kohdistui. Verrattain pienellä alalla
kasvoi täällä tavattoman runsas valikoima mitä erilaatuisim-
pia puita. Havupuista mainittakoon vaan Pinus laricio, Pinus
excelsa, Pinus parviflora sekä Picea pungens glauca ja argen-
tea, Picea orientalis sekä Abies concolor ja Abies Fraseri.
Pseudotzuga Douglasi oli kehittynyt nopeasti muhkeaksi puuksi,
muuan niistä 30-vuotisena täytti rinnankorkeudella läpimi-
tassa 30 cm. Kaunisrunkoisina ja tuuheina kohosivat täällä
cypressimäiset Libocedrus decurrens, Thujopsis dolobrata,
Juniperus chinensis ja Chamaecyparis Lawsoniana sekä Cha-
maecyparis picifera. Näiden rinnalla ovat rayös Tsuga cana-
densis ja Tsuga Pattoniana mainittavat. Erityistä huomiota
herätti Gingko biloba, tuo lehtipuita muistuttava havupuu
sekä tavattoman harvinaisuutensa vuoksi Pseudolarix Kaemp-
heri ja Sciadopitys verticillata. Etelämaalainen Camelia ja-
ponica, joka meilläkin ruukkukasvina tunnetaan muodosti
täällä 3 ä 4 metrin korkuisen pensaan ja rehevyydessä oli
Magnolia muitten vertainen.

Muinainen paratiisi ei mahtanut kauneudessa Pillnitziä
voittaa, mutta jätettävä oli tämäkin »paratiisi», sillä aikomuk-
semme oli vielä ennen iltaa ehtiä nousta tästä vähän mat-
kaa kaupunkiin päin, Loschwitzissa sijaitsevalle vuorelle^
minne »riippurata» nosti meidät muutamassa minuutissa.
Näköalaa ihailtuamme laskeuduimme pian alas samaa tietä
ja palasimme iltamyöhällä takaisin Dresdeniin.

Seuraavat 26:s ja 27:s päivä olivat Tbarandt'in päiviä.
Noin tunninmatkan päässä Dresdenistä sijaitsee Tharandt ka-

204

peassa, pariDsadan roetrin levyisessä, korkeiden rinteiden
suojaamassa laaksossa. Tulijasta tuntuu siltä kuin nämät
metsäiset rinteet oiisivat suojanneet kaupungin suurmaiimaa
roelultakin, sillä elämä tässä kolmisentuhathenkisessä kau-
pungissa on hiljaista, rauhaisaa roaaelämää. Mukava on
paikka sille, joka rauhaasa haluaa töihinsä syventyä ja sitä
silmällä pitäen onkin varmaan metsäakatemia juuri tänne
perustettu.

Kun juna oli kiidättänyt meidät Dresdenistä Tharandt'iin
oli ensi työmme asunnon hommaaminen. Kun se oli tehty
ja aamiainen syöty läbdettiin joukoUa katselemaan kaupun-
kia. Pian oli tärnän pienen kaupungin merkillisyydet nähty
ja nun olimme jo valmiit siirtymään akatemian laajabkoon
pnutarhaan, jonne meidät opasti johtajamme tobt. Cajander
hau kun edellisiltä käynneiltään varsin hy vin tunsi Tharandtin
seudut ja olot.

Tämä puutarha perustettiin aivan kaupungin viereiselle
rinteelle jo v. 1811, samaan aikaan siis kun metsanhoidon
opetuskin Tharandt'iin siirrettiin. Se oli H. Cotta^ joka antoi
alun puutarhalle, samoin kuin akatemiallekin. Sittemmin on
puutarha akatemian hallussa varttunut ja laajentunut nun,
että se nykyään käsittää lähemmä 12 ha alan. Yleensä on
maa huononpuoleista, raakaa ja roatalanpobjaista. Kiinteän
maaperän muodostaa osaksi felsiitti porfyyri, osaksi savi-
liuske. Mutta muokkaus, hyvä hoito ja vähäinen hailan
vaara ovat kuitenkin tehneet sen, että puutarhalla on paljon
hyvin onnistuneita ja harvinaisiakin puita ja pensaita näy-
tettävänä. Teemme seuraavassa selvää näkemästämme tällä
käynnillä.

Vanba, alkuperäinen puutarha sijaitsee koillisimmalla
rinteellä. Täällä tapasimme vanhimmat istutukset ja puut,
joukossa sellaiset kuin Castanea vesca, Tsuga canadensis,
Larix europea, Tilia argentea, Aesculus hippocastanum, Qver-
cus sessiliflora, Q. rubra y. m. Kosteutta vaativia puulajeja

205

tavattiin v. 1835 perustetussa, n. s. kleine Forstp^arten'issa.
Täällä kasvoi m. m. pajuja 87 eri lajia ja muunnosta, poppe-
leita useampia eri lajeja ja erityisessä osassa tavattiin varsi-
naisia suokasvejakin kuten Myrica, Ledum y. m. Vesi tänne
johdettiin läpivirtaavasta purosta.

Kuitenkin on vasta viime kolmena vuosikymmenenä
ulkomaalaisten puitteu istuttamiselle pantu erityistä painoa.
Käsityksen siitä suuremmoisesta työstä, jota puutarhan hoi-
toon ja laajentamiseen on uhrattu ja edelieenkin on uhrat-
tava saamme erilaisten puitten ja pensaitten suuresta luku-
määrästäy joka nykyään nousee yli 1,600. Mainitsemme tässä
muutamia harvinaisempia ja arvokkaimpia : Cedrus atlantica,
Cedrus Deodara, Cedrus Libani; Cephalotaxus pedunculata,
Chamaecyparis nutkaensis, Cryptomeria japonica, Libocedrus
decurrens, Liqvidambar styraciflora, Liriodendron tulipifera,
Magnolia Yulan, Pinus Jeffreyi, P. Lambertiana, P. ponde-
rosa, P. pyrenaica, Pseudolarix Kaempheri; Rhododendron
albifiorum, Sequoija sempervirens, Torreya californica, Tsuga
canadensis, Wellingtonia gigantea y. m.

Mainitsemista ansaitsee vielä puutarhassa iöytyvät kasvi-
huoneet. Yhdessä näistä säilytetään aremmat kasvit yli tal-
ven. Toinen on varsinainen lämmin kasvihuone, jossa arat
koristekasvit kuten palmut y. m. kasvatetaan ja jalostetaan.
Yleensä on kuitenkin pääpaino annettu niille kasveille, jotka
luonnossa viihtyvät Saksan ilmanalassa. Tänne on myöskin
osa kasvitieteellisestä museosta sijoitettuna.

Puutarhassa löytyy myös 3 kuvapatsasta. Nämät ovat
pystytettynä muistoksi akatemian ja koko Saksankin metsän-
hoidon suurmiehilie Heinrich Cottalle ja Pressler'ille sekä
Tharandt'in puutarhan ensimäiselle hoitajalle, kasviopin pro-
fessori Adam Reum'ille.

Tähän loppui tämän päivän retkeily. Seuraavana 27
päivänä saksalaiseen tapaan varhain aamulla lähdimme aka-
temialle, missä jo tiedettiin saapumisemme kaupunkiin ja edel-

206

liseD päivän ominpäinen retkeilymme. Ystävälliseäti, voisi
sanoa toveriilisesti otti meidät täällä ensimmäisenä vastaan
hoitoalueen metsänboitaja prof. Gross. Usein oli hän täällä
tottunut tapaamaan maamiehiämme. HäD ikäänkuin vanhas-
taaD tuDsi meidät kaikki ja lausuttuaan meidät sydämelli-
sesti tervetuUeiksi, johti hän meidät vanhan akatemian suojiin,
missä niln monet entisajan metsämiehistämme ovat oppinsa
saaneet ja useat nuoremroasta sukupolvesta opintojaan jatkaneet.

Seuraamme liittyi nyt useita akatemian opettajia, jotka
kukin kohdastaan koettivat tehdä akatemiassa käyntimme
nun hauskaksi ja opettavaiseksi kuin mahdoUista. Luento-
saleissa käytyämme tulimme geodeettiseen kokoelmahuonee-
seen, jossa professori, salaneuvos Kuntze meille kertoili geo-
deettisista koneista ja niiden käytännöstä. Suurimmaksi osaksi
oli tämä meille jo ennestään tuttua ja sama oli laita tekno-
loogisten kokoelmien, missä esineitä ja aseita professori Gross
meille esitteli. Huomattavampana uutuutena kokoelmissa
näimme n. s. Muth'in juurileikkuukoneen. Tätä käytetään
taimitarhoissa nuoria taimia kouluutettaessa. Koneen avuUa
erotetaan taimet toisistaan ja liiaksi haaraantuneet juuret
katkotaan, joUoin leikkauspinta jää tasaiseksi.

Nyt siirryttiin akatemian kasvitieteelliseen osastoon
missä opastusta johti kasvitieteen professori Neger. Hänen
esityksensä luonnon ilmiöistä kasvimailmassa oli sangen
mieltäkiinnittävä ja parhaiden painui mieliimme hänen esi-
telmänsä sienivahingoista, jota onnistuneet skioptikonkuvat
havainnollistuttivat. Muun muassa hän kertoi esitelmässään
miten Trametes radiciperda tekee kuusen menestymisen miltei
mahdottomaksi Bornholmilla, miten sinilaho järjestelmällisesti
tekee hävitystyötään, miten Aecidium hävittää neulasia Abies
pectinatalla, miten Peridermium raivoaa männyllä ja Aecidium
coruscans kuusella, miten Agaricus melleus jättää puuhun
tuhoavat jälkensä j. n. e. Kauniit Araucaria y. m. metsikot
Cbilessä, mahtavat Mangroyepuut ilmajuurineen ynnä monet

207

muut harvinaiset nähtävyydet lopettivat tämän hauskan ja
opettavaisen kuva sarjan.

Vielä oli näkemättä zoloogiset kokoelmat. Täällä oli
erityisesti huomattavat hyvin järjestetyt bioloogiset kokoelmat.
Joista jo yksin Nunnaperhosen elämäkerran esittämiseen oli
uhrattu oma osastonsa. Kun vielä oli tarkastettu kemian ja
fysiikan laboratooriot oli päiväkin jo ehtinyt puolille ja ilta-
päivä oli määrätty käytettäväksi metsäexcursiooniin Tharandt'in
reviiriin.

Professori Gross oli meitä jälleen opastamassa kun päi-
vällisen jälkeen astuskelimme Tharandt'in reviirin metsäisiä
rinteitä retkeilylle hoitoalueeseen. Tämä hoitoalue käsittää
n. 1,200 ha alan metsämaata, osaksi rinnettä, osaksi sen ylä-
puoleista tasankoa. — Mitä ensinnäkin rinnemaihin tulee ovat
ne laadultaan verrattain hyväkasvuisia osittain kalkkipitoisia
porfyyri ja gneissi maita. Valtaavana puulajina niillä on
pyökki. Alkuaan od pyökki näillä rinteillä ollut miltei yksin-
valtiaana mutta istutuksen kautta ovat muutkin lehtipunt ku-
ten jalava, saarni ja vaahtera saaneet täällä huomattavan
jalansijan. Muutamin paikoin muodosti tammikin itsenäisen
metsikoD muitten rinnalla. Käytännössä oli rahallisesti edul-
lisin kiertoaika määrätty 140 vuodeksi. Hakkuut toimitet-
tiin pienissä ryhmissä, joka hakkaustapa tuntuikin luonDolli-
simmalta tällaisilla jyrkänteillä varsinkin kun ottaa vielä huo-
mioon puulajin ja metsän aseman läbellä kaupunkia. Omi<
tuisfa oli nähdä miten puitten pituus rinteellä vaihteli. Al-
haalla olivat puut huomattavasti pitemmät kuin ylempänä
rinteellä. Tuntui ikäänkuin puut olisivat tahtoneet rinteen
jyrkkyyttä tasata. Sangen luonnollisen selityksen tälle ilmiölle
antoivat prof. Vater'in tutkimukset. Hänen selityksensä mu-
kaan liuottaa sadevesi vähitellen ravintoaineita ja kuljettaa
ne alas rinnettä tehden täällä maan hedelmällisemmäksi.

Vähitellen olimme rinnettä kiemurtelevia teitä myöten
kohonneet tasangolle. Maa oli täällä »kiviperäistä» kuten

208

prof. Gross sanol. — Meidän kiviperäisiä kankaitamme se ei
kuitenkaan kivisyydessä vastannut. — Laiha, karkeajyväinen
rapautumistulos Tharandt'in seuduille ominaisesta porfyy-
ristä, sekotettuna gneissi ja kalkkimaalla muodosti täällä
maaperän ja havupuu öli metsän valta-asukas.

Täällä, kuten je ennenkin Saksassa näimme havupuu-
metsän jäykkiin muotoihin sidottuna. Lohkohakkaus oli täällä
jo kauvan aikaa oUut käytännössä. Olihan täällä vaikuttanut
iFlächenfachwerk'in» keksijä H. Cotta sekä Pressler, Judeich
y. m. — Tosin täällä on ollut 1860-Iuvulta asti käytännössä
paljon kehuttu »Bestandes- Wirtschaft», mutta se näytti kui-
tenkin hyvin vähän eroavan alkuperäisestä sarekemetoodista,
paitsi että bakkuualat ovat pienempiä kuin ennen, jotenka
hakkaus voidaan vähän vapaammin järjestää. — Hakkaus-
jaksoissa, tavallisesti idästä länteen, oli hakkuu toimitettu ja
nun oli jälkikin selvästi porrasmainen. Pienempiä poikkeuk-
sia säännöllisissä hakkausjaksoissa olivat olosuhteiden pa-
kosta n. s. irtihakkaukset aikaan saaneet. Finanssinen kierto-
aika, nykyään 80 vuotta, oli käytännössä näissä havupuu-
metsissä.

Nuorennoksesta huolehditaan yksinomaan istuttamalla.
Hakkausaloilla oli pienet taimitarhansa, josta taimet hakkaus-
alalle siirrettiin. Tarpeen vaatiessa lannoitettiin taimilavat
apulannalla, joista paraimmat tulokset oli ammoniakki ja
superfosfaatti lannat antaneet. Uuomiota ansaitsee myös prof .
Gross'in kokeet eri taimimääristä hebtaarilla. Tavallisin
määrä on 6,000 tainta harlla, mutta hänellä oli koealoja, joissa
oli 18,000:kin tainta. Kokeet olivat kuitenkin vielä siksi nuo-
ria, ettei tuloksista voinut mitään päättää. Viime aikoina
nun paljon huomiota herättänyt kysymys perinnöllisyydestä
oli joutunut täälläkin kokeilun alaiseksi.

Taimista ja nuorennoksesta puhuen ei voi olla ihme-
tyksellä mainitsematta, sitä tarkkaa huolenpitoa, joka nuo-
rennos-aloille omistettiiii. Kauriita vastaan suojellaan ne

209

siten, että kivihiilitervalla sivellään kasvaimet taimissa, jol-
loin kauriit jättävät ne rauhaan. Toinen keioo on se, että
istutetaan lehtikuusen taimia joukkoon, jolloin kaariit ker-
nairomin syövät kasvaimet niistä ja jättävät rouut rauhaan.
Lehtipuuntaimet suojattiin tavallisesti ja varmimmin rauta-
lankaverkko-aidalla. Toisinaan käytettün taimein suojaksi sitä-
kin keinoa, että jätettiin nousseet koivunvesat taimiston suo-
jaksi ja kun koivut olivat saavuttaneet noin 1 metrin pituu-
den hakattiin ne jo »arvopuina». Ne näet sidottiin kimppui-
hin 1 m ympärimitaten ja myötiin vastaksina Dresdeniin.

Tuntuu ehkä kummalta, että taimien suojaamiseksi
metsäkauriita vastaan täytyy ryhtyä näin tarmokkaisiin toi-
menpiteisiin Saksassa, jossa luiilisi metsänriistan olvean hy-
vinkin vähissä. Siksipä lieneekin paikallaan huomauttaa, että
näroät seudut juuri ovat kuninkaallisia metsästysmaita, joissa
toisaalta riistaakin suojataan erityisillä toimenpiteillä. Paitsi
että niille syötetään lehtikuusen taimia on niille varattuna
erikoisia ruokapaikkojakin, joissa vanhemmatkin puut suoja-
taan rungon ympärille sidotuilla vitsakimpuilla. Tuskin tar-
vinnee mainita, että vahinkohyönteisten tuhoja koetetaan estää
kaikilla mahdollisilla keinoilla. Liimarenkaita käytettün hy-
vin yleisesti kuten Saksassa kaikkialla ja Hylobiusta vastaan
oli nuorennosaloilla tehty kuorista »pyyntikasoja>, joista itse
olimme tilaisuudessa kokoomaan kymmenittäin näitä taimis-
tolle perin vaarallisia vihollisia.

Mitä puulajeihin tulee oli havupuista kuuselle annettu
ehdoton etusija. Senjälkeen tuli hopeakuusi ja mänty, joilla
myös oli varma jalansijansa. Olimme tilaisuudessa näkeroään
kuusi ja hopeakuusi sekä metsikoita hakkuuijässä. Nämä
erittäin hyvin onnistuneet sekametsikot sisälsivät hehtaarilla
n. 500 m° puuta. Puhtaita männiköitä tapasimme siellä
täällä ja erityisesti pisti silmään rungottain sekotettu kuusi-
ja mäntymetsä, jossa kuusi oli joutunut alakynteen, sillä maa
oli ehdottomasti männylle soveliain. Useat metsikot, joissa

210

kuusen seuralaiseksi on istutettu ulkomaalaisia havupuita
näyttävät menestyvän hyvin, vaikka lopullinen johtopäätös
oli vasta kaukaisen tulevaisuuden varassa, istutukset kun
suurimmaksi osaksi vielä olivat aivan nuoria.

Apuharvennukset tibeässä kuusikossa alkoivat juovamai-
sina ja levisivät näistä tarpeen mukaan yli koko alao. Ja
metsäD auttaminen »tarpeen mukaan» olikin täällä mahdolli-
nen, sillä apuharvennastuotteet, jotka meillä useimmiten ovat
aivan arvottomat, antoivat täällä hy vän korvauksen työkustan-
nuksille. Täällä oli arvonsa kaikella, mikä metsästä otettiin
ja myytäväksi koottiinkin kaikki, mikä puuta sisälsi, vieläpä
kannot ja kuoretkin. Kun paperipuuksi kelpaava puu kaatui,
kaatui jo »arvopuu», sillä 13: — Rmk metsässä kuutiomet-
riltä paperipuusta on jo kannattava hinta. Tukkipuulle tuli
kuutiomefrin hinnaksi 30: — Rmk ja 80- vuotiaana puu
jo kaadettiin.

Mutta olemmehan Saksissa, Dresdenin naapuruudessa.
Jos edellytykset intensiiviseen metsänhoitoon ylimalkaan Sak-
sassa ovat hyvät ei niitä suinkaan tältäkään reviiriltä puut-
tunut. Teiden risteilemänä, rautatien ja uittoväylän halko-
mana voi tämä reviiri helposti lähettää tuotteensa mailman
markkinoille ja sehän juuri onkin metsänhoidon ja sen kan-
nattavaisuuden määrääjänä.

Iltamyöhässä laskeuduimme jälleen kaupunkiin. Lau-
suttuamme vielä kiitokset ja hyvästit prof. Grossnlle, joka
päivän työn oli hyväksemme uhrannut tutustuttaakseen meidät
hellästi vaalimaansa reviiriin ja sen hoitoon riensimme hake-
maan lohdutusta ei niinkään kylläisille vatsoillemme. Yö kului
häiriöttä ja aamusella istuimme taas junassa paluumatkalla
Dresdeniin.

Dresdenissä muutimme junaan, joka heti lähti kuljetta-
maan meitä eteläänpäin. Istumme nyt ensi kertaa saksalai-
sessä >Bummelzug:issa». Hiljaista on vauhti kuten »Porvoon
junassa». Olimme vartavasten valinneet juuri tällaisen junan,

211

sillä matkamme tuli kulkemaan Erzgebirgen Ja Fichtelgebirgen
rinteitä Itävallan rajojen sisällä ja näin olimme tilaisuudessa
paremmin kiinnittämään huomiomme maisemiin matkan var-
rella. Olemme paraikaa Erzgebirgen pohjoispäässä. Mänty
ja kuusi peittää vuoriston kaarena kohouvia rinteitä. Hui-
pulta laaksoon laskeutuvat hakkausalat häämöttävät juova-
maisina. Ne ovat kaistalemaisen lohkohakkauksen jälkiä
täällä »Saksin Schweizin» rinteillä. — Laiskasti kulkee juna,
mutta sitä vilkaampaa on liike vaunussa. Jokaiselle pieneliekin
pysäkille pysfthdytään. Matkustaja poistuu vaunusta ja toinen
astuu sijaan. Muutaman asemavälin päästyämme tulee mei-
dänkin vuoromme muuttaa. Bodenbachissa vartosi jo juna
toisilla kiskoilla valmiina lähtemään ja siihen riensimme juok-
sujaikaa hakemaan sijaa itsellemnae ja tavaroillemme. Mutta
saavuimmehan tuUiasemalle ja siksipä täytyy tavaramme tut-
kia ennenkuin jatkamroe matkaa. Tottumattomina vielä tällai-
siin hommiin vartoorame matkaiaukut leväliään »tarkastusta».
Liian suuremmoiseksi olimme kuitenkin tämän toimituksen
kuvailleet, siUä yhteen suuhun annettu vakuutus siitä, ettei
meillä ole tupakkaa poisannettavaksi oli jo kylläksi karkotta-
maan virkamiebet kimpustamme. Toimitus oli suoritettu ja
nun siirryimme asemanvälin etelämmäs Aussig:iin, missä taas
vaihdoimme junaa. Olemme jo Itävallassa, Erzgebirgen Böhmin
puoleisilla rinteillä. Epätasaisia maita kulkee juna. Vuoroin
peltoa vuoroin niittyä harjanteiden välillä. Koromotaussa
vaihdamme vielä kerran junaa. Kuljemme vesametsiköitä kas-
vattavaa Egerin laaksoa ja saavumme Egeriin. Egerissä on
tulliasema Baijeriin mennessä. Selitys ettei tavaramme ju-
nassa istuessamme ole lisääntyneet päästää meidät jatkamaan
matkaamme edelleen ja puoliyön aikana IS-tuntiseen yhtä-
mittaisen junamatkan jälkeen etsimme yösijaa vanhassa, ka-
tolilaisessa Regensburgissa.

29 päivä oli ensimmäinen retkeilypäivä Kelheimissä,
jonne juna vajaassa tunnissa oli meidät Regensburgista siir-

212

tänyt. Kelheimin hoitoalueessa erotetaaa kaksikin osaa, joista
toinen on pääasiallisesti lehtipuualue, toinen havapaualue.
Reviirien yhteinen pinta-ala on 3,600 ha ja vuotuiset tulot
nousevat n. 400,000 Rmk. Puhdas tulo hehtaaria kohden
hoito-, kulttuuri- y. m. kustannukset poisluettuina tekee n. 60
Rmk. joUoin kustannuksille jää n. 40% bruttotuloista.

Ensimmäisenä päivänä pysyttelitnme pääasiassa lehti-
metsissä. Pyökki ja tammi oli täällä valtapuuna, paitsi rin-
teillä, missä usein tapasi sekametsiä, jopa puhtaita havupuu-
metsiäkin. Toinen toistaan kauniimpana kohosi pyökki näillä
hyväpohjaisilla mailia, puhumattakaan vuossataisista tarn-
mista, jotka olivat kunnioitusta herättäviä. Nämät olivat ar-
vopuita sanan täydessä merkityksessä ja parhaimmille tammi-
rangoille lähenteli hinta 2,000:ta Rmk. — Tammimetsät pe-
rustettiin kylvämällä. Maa kynnettiin vakoihin 1 metrin
väliraatkoilla ja kylvön jälkeen peitettiin vaot lehdillä. Kun
taimisto oli noussut ja ehtinyt noin 40 vuoden ikään istutet-
tun alikasvuksi pyökkiä, jonka tehtävänä oii puhdistaa tam-
met oksista ja kasvattaa ne suorarunkoisiksi arvopuiksi.
Kiertoaika tammella oli laskettu 280 — 300 vuodeksi.

Hauska oli tutustua näihin metsiin ja paljon olimme
nähneet sellaista, jot^ tuskin olimme voineet ajatellakaan.
Mutta tieto siitä että huomenna saamme nähdä ja kuulla
asioita, joita oppilasajallamme metsänhoitotunneilla erityisesti
oli mieliimme painettu sai meidät erikoisesti kiintymään seu-
raavan päivän retkeilyyn.

Kello 7 aamulla olimme valmiina lähdössä päivän ret-
keilylle. Retkeilyä johti tänään, kuten edeliisenäkin päivänä
metsäneuvos Wappes. Onneksi meille oli hänen tarkastus*
matkansa sattunut juuri näiksi päiviksi Kelheimin hoitoalu-
eelle ja tämän päivän varalle oli hänellä vartavasten opas-
tussuunnitelmakin tehtynä. Heti metsään tultua alotti hän
selityksensä Gayerin ryhmittäisestä hakkaustavasta, jota esi*
tystä luonnoasa tavattavat esimerkit havainnoliistuttivat.

213

Pääpiirteissään on hakkaustapa seuraava:

Nuorennettavassa roetsässä etsitään ensin kaikki jo löy-
tyvät nuorenDosryhmät, jotka ovat muodostuneet väljennys-
hakkausten jäliltä ja hakataan ne »vapaiksi». Nämät
ryhmät ovat melkein poikkeuksetta hopeakuusi ja pyök-
kiryhmiä. Jos tällaisten hakkuiden kautta ei vielä saada ha-
kattavaksi määrättyä puumäärää, nun hakataan vartavasten
metsään nuorennosaokkoja, joihin jätetään joku, tai joitakin
pyökkejä tahi hopeakuusia sieroenpuiksi. Muutamaan (esim. 5)
vuoden kuluttua palaa hakkuu uudelleen samaan metsään.
Tällöin ovat alkuperäiset nuorennosryhmät isontuneet, sillä
ympäröivään metsään on taimistoa levinnyt ja samaten on
nuorennosta noussut edellisellä kerralla hakattuihin aukkoi-
hin. Täilä kerralla poistetaan siemenpuut aukoista ja har-
vennetaan aukkoja ympäröivää metsää sen verran, että kun-
kin aukon ympäri saadaan vyöhyke siemenpuuasentoa, mikä
taas seuraavaksi kerraksi on alansa siementänyt. Samalla
tehdään taas uusia nourennosaukkoja. Tällätavoin jatketaan
hakkausta kerta toisensa jälkeen. Siliävälin on kuusirikkaam-
piin kohtiin tehty isompia siemenpuuttomia aukkoja kuusen
nuorentamiseksi — kuusihan vaatii enemmän valoa kuin
hopeakuusi ja pyökki. Näitä aukkoja suurennetaan niinikään
sitämyöten kun nuorennosta ilmestyy.

Tällaisten hakkausten kautta saadaan joukko nuoren-
nosryhmiä, jotka ovat keskeltä vanhimpia ja myös korkeim-
pia mataloituen reunaanpäin. Ryhmien suuretessa lähenevät
ne myös toisiaan. Nyt toimitetaan paljaaksihakkuu ryhmien
välillä ja istutetaan näin syntyneet paljaat alat kuusella.
Lopputulos tällaisesta hakkaustavasta on näin ollen kuusi-
metsä, jossa on joukko eri suuria, pyöreähköjä, keskeltä kor-
keimpia pyökki ja hopeakuusi ryhmiä.

Viime vuosina on nuorentamistavassa tapahtunut pieni
muutos. Metsässä löytyviä nourennosryhmiä kyllä edelleen-
kin vapautetaan ja suurennetaan mutta samalla ryhmien vä-

214

lillä olevaa metsää Duorennetaan kapeissa kaistaleissa hyvin
taajan siemenpouasennon avulla. Tässä hakkaustavassa, joUoin
hakkaustoimitetaan P -^ E (W -^ S) suunnassa on tavallaan
yhdistettynä ryhmähakkaus ja Wagnerin hakkaustapa. Näin
ODkin saavutettu yleensä sootuisampi tulos, kuin puhtaalla
ryhmähakkaus menettelytavalla eikä istatustakaan tarvitse
käyttää likimainkaan niinpaljon kuin aikaisemmassa menette-
lytavassa.

Muuten tuntui hopeakuusi luontaisesti uudistuvan san>
gen hyvin. Taaja taimisto vankan metsän alla oli hyvin ta-
valliuen. Useimmiten oli tämä kuitenkin varjossa kituneena
arvotonta uudeksi kasvuksi ja siksipä se usein raivattiin pois
uudistusalaita, jotta uusi rehevämpi taimisto pääsisi nuoren-
nettavalle aialie nousemaan. Jos taimisto syystä tai toisesta
jäi epätäydelliseksi täydennettiin se istuttamalla. Taimet saa-
tun taimitarhoista, joita oli siellä täällä metsässä. Kiertoaika
oli 120 vuotta, nuorennosaika 24 vuotta. Hakkausijässä ar-
vioitiin metsän puumäärä 600 kuutiometriksi hehtaariiia. —
Puut luokitettiin hintaan nähden läpimitan mukaan, joka otet-
tiin 8 m korkeudelta. Ensimmäiseen luokkaan kuuluivat vir-
heettömät puut, joiden läpimitta sanotulla korkeudella täytti
30 cm. ja hinta oli 26 Rmk m^iltä. Toiseen luokkaan kuu-
luivat puut 22 cm. läpimitalla, hintana 22 Rmk m^. Kuutio-
metrin keskihinta vaihteli muuten puulajinkin mukaan nun,
että kuusesta aina maksettiin parempi hinta kuin hopeakuu-
sesta, jopa parempi kuin lehtikuusestakin.

Näin oli tämä Bayerin valtionmetsissä nun hyvällä me-
nestyksellä käytetty hakkaustapa tuUut päivän kuluessa aste
asteelta selvitetyksi. Luonto oli itse osottanut meille tämän
hakkaustavan alkuperäisimmän menettelytavan tuntuvat epä-
kohdat. Mutta kehitys oli kulkenut eteenpäin ja samalla epä-
kohdat ja puutteellisuudet vähentyneet, kunnes se nykyisessä
muodossaan näytti voivansa suuremmatkin vaatimukset täyttää.

Päivän kuluessa nähtiin vielä yhtä ja toista muutakin,

215

joihin huomiota kiinnitettiin. Mainittakoon näistä muuan tasa-
ikäinen 40-Yuotias hopeakuusimetsikkö, Joka oli syntynyt taa-
jasta siemenpuu asennosta. Metsikköön oli istutettu lehti-
kuusia, joiden kasvu oli oliut tavattoman nopea saavuttaen
rinnankorkeudella 11 — 13 tuuman vahvuuden saroalla aikaa
kun hopeakuusi oli ehtinyt 5 — 8 tuuroaiseksi.

Taimitarhoja hoidettiin hyvin huolellisesti. Lannoitusai-
ueena käytettiin vihantalannoitusta, pääasiassa lupiinia ja tai-
met suojattiin auringonpaahteelta risuilla. Samoin kuin Sak-
sissakin, suojattiin täälläkin taimet metsässä kivihiilitervalla
ja Hylesinus piniperdan levenemistä koetettiin estää kokoo-
malla ja polttamalla kuoret kaadetuista puista paikoilla, missä
tämä vahinkoeläin esiintyi. — Täällä olimme myös tilaisuu-
dessa näkemään n. s. irtihakkausta kuusimetsän suojaksi
tuulenvaaraa vastaan.

Omituisuutena voimme vielä mainita nuot suppilon muo-
toiset syvennykset, joita siellä täällä sattui eteemme retkeilyn
aikana. Kysymyksemme, mistähän nuo ovat johtuneet saimnie
hyvinkin luonnollisen vastauksen. Ne todistivat tavallaan
maan kalkkipitoisuutta ja olivat syntyneet hiilihappopitoisten
lähteitten liuottavasta vaikutuksesta.

Paljon muutakin opettavaa olimme tällä retkeilyllämme
kuulleet ja nähneet, josta kiitos metsäneuvos Wappes'ille,
joka retkeilyä nun taitavasti johti ja vaivojaan säästämättä
omisti nämät päivät meidän retkeimme onnistumiselle.

Paluumatkalla metsästä poikkesimme Kelheimin ylpey-
teen, miljoonia maksaneeseen »Befreiungshalleen», joka oli
rakennettu Saksan vapaussodan arvokkaaksi muistoksi kau-
pungin läheiselle korkealle mäelle. Iltasella katselimme vielä
tämän pienen, tuhatvuotisen, muurilla ympäröidyn kaupungin
nähtävyyksiä ja virkistäväksi tuli käynti vanhassa luostarissa,
jonne johti kaunis tie mahtavan Tonavan rantaa.

Seuraavana päivänä, ensimmäisenä heinäkuussa olimme
jo jättäneet Kelheimin ja saavuimme Müncheniin puolipäivän

216

tienoissa. Niistä neljästä päivästä, jotka täällä viivyimme emme
kuitenkaan paljoakaan itse kaupungissa kuluttaneet. Vielä
ensimmäisen päivän iltapuolella ajoimme raitiolla muutamia
kilometreja kaupungista sijaitsevaan Nümphenbui^n kunin-
kaalliseen puistoon. Joskaan tämä ei kauneudessa ja puu-
lajien rikkaudessa vetänyt vertoja ennen kertomallemme Pill-
nitzille oli täälläkin sentään yhtä ja toista näkemisen arvoista.
Käytäviä reunusti mahtavat lehtipuut, pääasiassa hevoskas-
tanja ja lehmus ja palatsin edustalia koristi käytäviä arvok-
kaat marmorista hakatut, antiikkiset kuvapatsaat. Osa tästa
suuresta puistosta oli jätetty iuonnon tilaan, missä erilaiset
lehti- ja havupuut holvina kaareutuivat yli varjosta hämärtä-
vien käytävien. — Uta, samoinkuin muutkin vapaahetket käy-
tettiin kaupungia nähtävyyksiin tutustumiseen, joista kaupun>
gin suuret puistot, taidekokoelmat, museot, julkiset raken-
^ nukset y. m. antaisivat paljon kertomisen aihetta. Suurem-
moinen, koko maata käsittävä y leinen näyttely (Ausstellung),
jonka rakennukset yksinään olivat nousseet 15 milj. markkaan
tarjosi nähtävää — liiankin paljon. Mutta varsinäisen matka-
ohjelmamme ulkopuolella ollen jätämme niitten selostamisen
sikseen ja siirrymme Münchenin metsäakatemiaan, jossa seu-
raavana aamuna kello 9 tienoissa pro!. Mayrin johdolla alo-
timme kiertokulkumme.

Metsänhoidon ja metsäteknoiogian opettajana opasti häo
meitä vastaavissa kokoelmahuoneissa. Kävisi . kuitenkin pit-
käksi yhä uudelieen iuetelia tällaisten kokoelmien sisältöä, se
kun pääasiassa oli sama, kuin edellisissä akatemioissa jo
olimme nähneet. Mainitsen vaan erityisesti puunkuljetusta
esittävän osaston, missä erilaiset »kuivat rännit», vesirännit
suikuineen, puunnostokoneet y. m. olivat hyvin täydellisesti
esitettyinä. Oppilasten käytettävänä oli täällä erityinen huone,
jossa he voivat tutustua eri puulajeihin, joista kappaleita ni-
millä varustettuna oli järjestetty erityiseksi kokoelmaksi. Kello
10 alkoi prof. Mayrin luento teknologian alalta. Erityisellä

217

luvalla istumme saksalaisen akatemian varsinaisella Inento-
tunnilla kuuliaisina oppilaina. Meikäläisistä sangen omitui-
seila tavalla, jyrisevällä jalkain töminällä ottivat oppilaat vas-
taan opettajansa tunnille. Sama koputus uudistuu jälleen kun
Mayr muutamin sydämellisin sanoin oli lausunut meidät terve-
tulleiksi toivoen samalla meidän vievän hauskat muistot käyn-
nistämme »Bayerische Waldungeissa». Luennolla kosketteli
Mayr erilaisia kuoriroistapöja, kuoren säilyttämistä, myyniiä,
hintoja, tuotannon suuruutta j. n. e. Puheena oli myös kuo-
ren merkitys seliuloosan valmistuksessa ja näytteitä erilaisista
papereista, jaappanilaisesta alkaen kierteli salissa kuulijoitten
nähtävinä. — Luennon päätyttyä vartosi meitä jo professori
Ramann laboratooriossaan. Tuskinpa olisi luullut näin vaati-
mattoraassa työhuoneessa tehdyn niin ansiokkaita tutkimuksia
tnaaperäopin alalia kuin hänen tutkimuksensa tällä alalla
oval. Kokoelmabuoneissa näytteli hän meille m. m. näytteitä
eri maanlaaduista ja varsin suuritöiset taulukot, jotka esittivät
eri puulajien ravintonaan käyttämiä suolamääriä määrätyilä
pinta-alalla.

Zoloogisissa kokoelmabuoneissa otti meidät vastaan prof.
Pauly. Paljon oli bänellä näytettävää ja kerrottavaa bavain-
noistaan pitkän opetusaikansa kuluessa. Uutterasti oli bänkin
tehnyt työtä tieteensä byväksi ja hänen aikanaan ja toimes-
taan olivat kokoelmat saavuttaneet sen laajuuden ja mallikel-
poisen järjestyksen, joka niissä vallitsi. — Samaa on sanot-
tava botanisistakin kokoelmista ja erittäin kasvipatoloogisesta
osastosta, joka oli täydellisin tähän asti näkemistämme.

Utapäivä ja koko seuraava päivä oli »lupaa». Kuten
lupapäivänä ainakin sai kukin käyttää aikansa miten itse ha-
lusi ja parhaimmaksi näki. Muudan-miebisissä joukoissa ha-
jaannuimmekin pian suurkaupungin^ pyörteisiin ja byvinkin
monet Münchenin asukkaista näkivät varmaan, joko tieten tai
tietämättään, kaupunkinsa suojissa suomalaisia naamoja. Hy-
vin näytti kaupunki miebiämme viibdyttävän ja kysymykseen

218

»helles oder dunkles» vaiitsivat raittiusmiehemmekin arveie-
matta vastauksensa.

Kuten jo ennenkin huomautimme oli täällä näkemistä
liiankin paljon ja siksipä riittikin miehiä »Partenkirchenin»
retkeille vain muutamia. Matka oli kuitenkin kustaDnusteosa
arvoinen, sillä täällä kohoava alppimaisema oli hurmaavan
kaunis. Lumihuippulsten vuorien lomassa lepää mahtavat rot-
kot ja vihertävät laaksot. Ikuisten jäätikköjen korkeudesta
laskee kohisevat vuoripurot, yhtyen vihertäväksi joeksi, joka
laakson pohjalla vihdoin saa rauhan. Nimi Höllen thalklamm
kieltää jo yrittämästäkään sanoin kuvailla tämän rotkon luon-
non suuremmoisuutta. — Vuoret olivat kalkkiperäisiä ja sik-
sipä kasvullisuuskin niiilä rehevä. Alhaalla lehtipuita (pyök-
kiä), ylempänä kuusta ja lehtikuusta, kunnes tultiin Pinus
montana regiooniin ja vihdoin peitti vuorta vaan kanerva ja
jäkälä, tai olivat ne kasvullisuusrajan yläpuolella aivan pal-
jaat. Ennen Müncheniin paluuta käytiin vielä katsomassa
umpeenkasvaneista järvistä syntyneitä kaislikkosoita, joista ny-
kyään saadaan suuret määrät polttoturvetta.

Liiankin nopeaau tuntui »lupa-aika» kuluneen kun taas
aamusella 4 päivänä olimme matkalla metsäretkeilylle Graf-
rathiin. Retkeilyä johti prof. Mayr ja metsänarvioimisen pro-
fessori Schüpfer ja retkeilyyn otti osaa myöskin toistakym-
mentä Münchenin metsäakatemian oppilasta. Kun Mayr ensin
muutamin sanoin oli kertonut metsän synnystä, sen merki-
tykseslä akatemialle opetusreviirinä, johtavista aatteista sen
hoidossa y. m ryhdyttiin yksityiskohtaisemmin metsää tarkas-
telemaan. Näin tultiin ensinnä kuusi ja pyökkimetsikköön,
missä nuorennos tapahtui ryhmittäin. Tässä huomautti Mayr
miten vaikea, jopa mahdotonkin on saada puut luontaisesti
nuorentumaan vaaditussa oikeassa suhteessa (kuusta 70**/c,
pyökkiä 30 Vo), sillä pyökki vie nuorentumisessa auttamatto-
masti voiton kuusesta. Siksipä olikin täytynyt turvautua
kulttuuriin ja vasta istuttamalla kuusta saatu suhde oikeaksi.

219

Nopeakasvuisuutensa vuoksi oli sitkakuusta istutettu runsaasti.
Syystä sanol hän samalla huomauttavansa siitäkin, että pal-
jaaksihakkausta on vältettävä hailan aroilla paikoilla. Vielä
puhui hän meille lehtikuusesta ja sen vaatimuksista maape-
rään ynnä rnuuhun nähden. Kertoi näille seuduin noin sata
vuotta Sitten miljoonia lehtikuusen siemeniä kylvetyn, mutta
tuloksetta sillä liian ahtaissa aukoissa olivat ne varjossa ki-
tuneina lopulta vallan hävinneet. Ainoastaan sieilä, missä
aukko sattumalta oli oliut kyllin suuri oli lehtikuusi tällä hyvä-
pohjaisella maalla päässyt vapaana kohoamaan ja silloin kas-
vattanut mahtavan rungon, josta todistuksena siellä täällä sei-
soi komeita lehtikuusia pienissä ryhmissä kuusimetsän ympä-
röiminä. Vähän edemmä siirryttäessä tultiin koealalle, joka
oli perustettu v. 1871. Nyt alotti arvoisa professori esiiyk-
sensä omalta alaltaan. Mutta oiisi pitänyt vähintään oUa sak-
salainen — ehkäpä enemmänkin — ymmärtääkseen mitä hyö-
tyä tällaisella retkeilyllä on sellaisesta papereista luetusta
numerosarjasta, joka oli esityksen miltei yksinomaisena sisäl-
tönä. Mahdottomana kirjoittaa ja vielä mahdottomampana
muistiinsa painaa kuultiin numeroita lisäkasvusta, lisäkasvu-
prosenteisia, apuharvennustuloksista, runkoiuokkien puumää-
rästä ja puitten luvusta j. n. e. Saksalaisten esimerkkiä nou-
dattaen olimme kaikki istahtaneet numeroesityksen ajaksi.
Mutta tuskin olivat numerot loppuneet ennenkuin prof. Mayr
jälleen nousi ylös kädessään kaksi pientä tainta. Saman ikät-
sinä, mutta eri olosuhteissa kasvaneina oli toinen näistä jää*
nyt toisesta paljon jälelle. Tämän seikan otti Mayr läbtökoh-
daksi esitykseensä maaperän, valon, lämmön, kostenden, ase-
man y. m. merkityksestä taimiston menestymiselle. Tässä
laajahkossa esiteimässään kosketteli hän myös raakahumuk-
sen syntyä ja sen vahingollisuutta metsämaille sekä maapeit-
teen vaihtelevaisuutta maanlaadun mukaan. Alikasvusta sa-
nol hän: »Der unterbau ist das Ideal für Boden Verbesserung».
Matkaa jatkettiin taas. Kuljettiin hyviä ja huonoja met-

220

siä, sillä Mayr läbti siitä olettamuksesta että huonoista met-
sistä oppii ainakin yhtäpaljon kuin hyvin onnistuneista met-
sistäkin. Ja varmaa on, että ne neuvot ja huomautukset,
jotka tämä oppinut ammattimies matkan kestäessä eri tilai-
suuksissa antoi olivat nuorilie metsäammattimiehille aarteita,
joitten kätköä harvoin pääsemme aukomaan.

Päivällisen jälkeen lähdettiin vielä kierrokselle May-
rin puutarhaan. Tämä noin 40 ha suuruinen alue oli kas-
vullisuuteensa nähden sangen rikassisältöinen. Asemaansa
ja maaperään nähden oli se sangen onnistuneesti valittu,
paitsi että huonoin boniteetti puuttui, jota Mayr siinä kyllä
kaipasi. Siinä oli kangasta ja suota, mäkiä ja laaksoja.

Jo 24 vuotta oli Mayr tätä koetarhaansa hoitanut ja
sillä aikaa ehtinyt saada paljonkin tuloksia. Niinpä osotti
kokemus, ettei tammi- ja pyökkinuorennos menesty rungot-
tain sekoitettuina samanikäisinä kasvaessaan, sillä pyökki
tukahuttaa tammen. Ne ovat siis kylvettävät tai istutettavat
ryhmissä erikseen, tai myös siten, että tammi pääsee 15
vuotta ijässä edelle. — Tammi- ja lebtikuusimetsän suojaan
oli Mayr istuttanut Chamaecyparis Lawsonianaa tarkoituk-
sella poistaa myöhemmin tammen ja lehtikuusen ja siten
kasvattaa puhtaan Chamaecyparis metsikon. — Pseudotzuga
Douglasille käytti hän suojametsänä pyökkiä, osaksi lehti-
kuustakin ja sypressi näylti hyvin viibtyvän tammien suojassa.

Kävisi kuitenkin pitkäksi luetella kaikki täällä näke-
mämme koemetsikot, joiden hoidossa milloin yksi, milloin
toinen katsantokanta oli vallitsevana. Varmaa vaan on, että
ne vastaisuadessa tarkan huolenpidon alaisena tulevat anta-
maan monta arvokasta vastausta niiden yhteyteen asetettui-
hin kysymyksiin olivatpa ne Sitten kielteisiä tai myöntäviä.
Ja tämän olettamuksen voimme lausua sitäkin suuremmalla
syyllä, koska hänellä nyt jo niiden johdosta oli yhtä ja toista -
opettavaa meille sanottavana.

Mainitsemme vielä muutamia yksityisiä, joukossa harvi-

221

naisiakin puulajeja joihin huomiomme täällä kiintyi. Sequoia
^igantea oli jo 13 vuotiaana täällä saavuttanut 24 cm läpi-
mitan rinnankorkeudella. Hyvin menestyneinä kasvoivat Juni-
perus virginiana, Pseudotzuga Douglas! sekä useat Larix lajit,
joista Larix kurilensis esiintyi sangen yleisesti. Abies Nord-
manniana ja varsinkin A. concolor olivat sukunsa komeat
edustajat ja ameriikkalaisesta Pinus Banksianasta näimme
täällä Euroopan vanhimmat vuodelta 1885,käpyjä kantavina.
Harvinaiset Cryptomeria japonica, Magnolia, Liriodendron
ynnä monet muut täydensivät vielä lajirikkautta tässä koe-
puutarhassa, jonka päätehtävänä kuitenkin oli puhtaasti met
sänhoidoUisten kysymysten ratkaiseminen paljon työtä ja huolta
vaativien kokeiden avulla.

Enuenkuin tämän puutarhan lopullisesti jätimme tahtoi
prof. Mayr näyttää meille vielä jotakin suomalaistakin. Hän
vei meidät pienelle taimimaalle, missä hän teki kokeitaan
»skyttetaudin» vahingoista taimimailla. Täällä, kauvaksi koti-
maastaan eksyneinä olivat mäntymme taimet kestäneet tau-
din ankarat hyökkäykset ja nousivat nyt täydessä voimassa
jätettyään jälkeensä ranskalaiset ja saksalaiset toverinsa, joista
edelliset olivat täydelleen menehtyneet ja saksalaisistakin vaan
harvat kasvamaan toipuneet. Tätä pohjolan vankkaa mäntyä
kehotti hän nieitä hellästi vaalimaan. Suomen metsille oli
meidän työmme uhrattava siinä varmassa toivossa, että se
kerran vielä on hedelmiä kantava kun sen tunnollisesti täy-
tämme. Ja hyvästi jätellessään hän toivotti meille hauskaa
ja opettavaista jatkoa matkallemme, jota seuraavana päivänä
taas lähdimme taivaltamaan.

Matka Münchenistä eteenpäin kulki Innsbruckin kautta
St. Antonin pieneen vuoristokylään Tyrolissa. Noin tunnin
matkan Münchenistä edettyämme laskee juna Innjoen laak-
soon. Samassa alkavat jo Alpitkin pilvinä etäisyydessä hää-
möttää. — Olemme Tyrolissa.

Tasaista kulkuaan kulkee juna Innjoen kiemurtelevaa

222

laaksoa. Rinne kohoaa toisensa vieressä ja roatkan joutuessa
toinen toistaan korkeampana. Yhä jylhemmäksi inuuttuu
maisema. Yhä vuolaammaksi käy virta Inn'issä, kunnes se
vihdoin vaahtoisena koskena pyrkii vapautumaan ahdistavista
kalHonrotkoista, jotka sitä koko yläjuoksussaan ankarasti sal-
povat. Synkkiin pilviin kätkee vuoristo lumiset huippunsa,
joista vaahtona kohiseva alppipuro antaa tiedon laaksossa
kulkijalle. Juna kiitää rinteeltä rinteelle. Jalansijaa etsien
vaihtaa se rannalta toiselle allansa kuohuva Inn huimaavassa
syvyydessä. Usein käy tie rinteellä mahdottotnaksi. Syvässä
vuoren sisässä on sen silloin täytynyt tiensä etsiä. — Mutta
matka joutuu. Innsbruck on jo sivuutettu, Landeckissa jät-
tää meidät Inn ja nun saavumme määräpaikkaamme Tyro-
lissa, St. Antoniin kauniiseen vuoristokylään.

Metsänhoidollisesti merkittävää ei tällä vuoristomatkal-
lamme paljon ollut. Bayerin rajojen sisällä oli ryhroähakkaus
vielä yleisesti käytännössä, mutta sitä myöten kun rinteet
korkenivat sitä myöten muuttui kaistalehakkauskin vallitse-
vaksi. — Tammi ei matkalla meitä enää seurannut ja pyökki-
metsät kävivät yhä harvemmiksi, kunnes LandeckMn seuduilla
kokonaan loppuivat. Mänty ja kuusi oli vaihdellen rinteitä
peittänyt ja varsinkin Innsbruckin seuduilla tapasimme run-
saasti mäntymetsiä, joissa lehtikuusellakin oli sijansa.

Heinäkuun 6:s päivä alkoi siis retkeilymme kauneudes-
taan kuulun Tyrolin rinteillä. Nousemme kylästä johtavaa
tietä myöten yhä korkeammalle, ja korkeammalle, kunnes saa-
vumme St. Cristopher nimiselle matkailija majalle 1800 metrin
korkeuteen Levähdämme hetkisen Tyrolin viinin ääressä ja läh-
demme joukolla kiipeämään jyrkänteitäylös. Olemme jo Pinus
montana regioonissa, joka vastaa meidän koivuvyöhykettämme
pohjoisessa. Alppiruusu peittää purppuran värisenä jyrkän-
teiden reunoja ja azalea ieviää punaisena mattona jalkairome
alla. Vielä muutama sata metriä ja niin muuttuu jo jäkälä
(Lecidea & Lecanora) miltei yksinomaiseksi kasvullisuuden

223

edustajaksi. Olemme nyt pohjolan tunturialueella. Lumipallo
viiltää heinäkuun »kesäistä» ilmaa ja iloinen reippaus lois-
taa miesten naamoilla. Vielä riittää rinnettä. Joukkomme
hajaantuu. Toisista tuntuu ilma jo tarpeeksi kevyeltä; mutta
muutamat haluavat suorittaa »matkan loppuun». Pitkissä
kierroksissa kaartaen nouaee mies toisensa jälkeen huipulle.
Matka on lopussa. Silmäin edessä avautuu mahtavan Tyro-
lin vuori maisema kaikessa suuruudessaa.

Päivä oli jo pitkälle kulunut kun St. Cristopherin alppi-
majassa eri suunnilta lullen, jälleen kokoonnuimme. 'i äällä
piti tobt. Cajander laajahkon esitelmän eri kasviregiooneista
vuoristossa vertaillen niitä vastaaviin vyöhykkeisiin pohjoi-
Seen noustessa. Sovittaen samalla esitelmäänsä nousun
kestäessä tekemänsä huomautukset muodostui esitys valai-
sevaksi kokonaisuudeksi siitä mitä tänään olimme retkei-
lyllämme nähneet. Ulan suussa laskeuduimme jälleen kylään,
joka vaatimattomana lepäsi laaksossa 1,300 metriä meren-
pinnan yläpuolella.

Seuraavana päivänä johti kulkuamme matkamme kau-
nein polku. Kylästä länttä kohden kiemurtelee Rosanne laak-
soa pitkin viertotie, milloin nousten satakunta metriä kau-
niinvihreävetistä jokea ylemmä, milloin pysytellen sen kuo-
huvan veden tasalla. Laakson rinteillä, jotka vuoroin loi-
vasti kaartaen, vuoroin aivan seinäjyrkkinä kohouvat korkeu-
teen kasvaa sekaisin kuusta ja lehtikuusta, joista jälkimäisen
vaalean vihreä väri antaa omituisen hauskan leiman laakson
metsille. Näiden kasvurajan yläpuolella häämöttää pyöreä-
latvainen Pinos cembra, laskeutuen yksilöinä alas laaksoon
saakka. Kuten tiedämme pidetään Siperiaa cembran koto-
maana ja tunnetaankin siellä nimellä Cembra sibirica. Laa-
jahko alue, jossa tätä puulajia ei nimeksikään luonnontilassa
tavata erottaa Europan ja Siperian sembran toisistaan. Aivan
samalla tapaa toisistaan erotettuna kasvaa Euroopassa Larix
europaea, Abies pectinata ynnä monet muut löytäen suku-

224

laisensa vasta Siperian tasangoilla Larix sibiricana, Abies
sibiricana j. n. e.

Kuten jo mainitsimme esiintyy täällä kuusi valtapuuna.
Huonoimrailla mailla astuu sijalle usein Pinus montana ja
nyt kuten ennenkin oli se viimeisenä saattamassa meitä vuo-
ristoon noustessanfime. — Mitä kasvullisuuteen muuten tulee
oli se alempana laaksossa tavattoman rehevä, riippuen siitä,
että sateet huuhtovat ravintosuoloja ylemmistä seuduista alas
laaksoon. Huomattavaa oli myös, että maa, kuusimetsäD
varjostamana oli sangen taipuisa soistumaan. Sphagnum
kasvoi rehevänä syvänteissä, joita ainoastaan jyrkät rinteet
esti laajaksi suoksi yhtymästä. Syvien rotkojen hallan-
arkuus, keväisten lumivyöryjen uhkaavat vahingot ja muut-
kin maan kaltevuudesta johtuvat vaarat tekivät varovaisen
harsinnan täällä ainoaksi mahdoUiseksi hakkaustavaksi.

Hauskasti oli matka kulunut ja miltei huomaamatta
olimme jo saavuttaneet matkamme päämäärän. Korkealle
»Patteriol» huipulle pyrkivän matkailijan levähdyspaikka
Constantzerhütte (1768 m.) käänsi askeleemme taas takaisin
tuohon Rosanne-joen viehättävään laaksoon ja sieltä kylään.

Nyt alkoi miehillemme ankara päänvaiva siitä, missä
seuraava päivä vietettäisiin. Kahdesta hyvästä oli valittava.
Jäädäkö vielä päiväksi ihanaan Tyrooliin vai lähteä Schweiziin,
jonka kauneutta on nun paljon kiitetty. Asia oli näet nun,
että vasta 11 päivä oli prof. Engler tilaisuudessa ottamaan
meidät vastaan Zürichissä ja siihen oli vielä 3 päivää aikaa,
joista yksi tarvittiin matkaan ja toinen Zürichin kaupungin-
metsään tehtävään retkeilyyn. Asiasta sovittiin niin, että
10 päivän aamulla vissiin aikaan tavattaisiin määrätyllä pai-
kalla Zürichissä ja siihen mennessä saisi kukin käyttää ai-
kansa oman valintansa mukaan. — Noin puolet miehistä,
innokkaimmat vuorenkiipijät jäivät tuumimatta vielä päiväksi
St. Antoniin. Kylän lähistöllä kohosi yksi Tyroolin kor-
keimmista huipuista »Riflerspitze» n. 3400 metrin korken-

225

teen. Sinne oli noustava. Muutamille tuli tämä nousu kui-
tenkin pieneksi erehdykseksi, sillä nousun keskivaiheilla si-
jaitseva matkailijamaja tuntui viihdyttävän liiankin hyvin
ankaran kiipeämisen jälkeen. Ne, jotka suorittivat matkan
loppuun eivät sitä suinkaan katuneet ja ainakin olivat he
suorittaneet päivätyön, joka monelle jää tahtomattaankin
tekemättä. Kunnioittavan tunnustuksensa antoivat miehil-
lemme tyroolilaisetkin, joista vaan harvat olivat rohjenneet
tämän nousun tehdä ilman opasta, kuten meikäläiset sen
tekivät.

Mutta liikkuipa missä hyvänsä, kaikki oli näkenaisen
arvoista, voisi sanoa yhtenäistä suurta maisemaa. Tuskin
olimme tämän tyroolilaiskylän jäitäneet, kun juna jo kiitää
tunneliin. Näkemisestä ei nyt voi olia puhetta, mutta tieto
siitä, että kuljetaan yhtämittaa toista penikulmaa vuoren si-
sässä tuhatmetrisen kallioholvin alla, jo sekin herättää suu-
remmoisuuden tunteen matkustajassa. Paikoin kulkee juna
ammottavan kuilun reunan katoksen alla, jonka tarkoituk-
sena on johtaa lumihuipuilta tulevat mahtavat lumivyörymät
radan ylitse viereiseen rotkoon. Mutta samassa aukeekin
jo edessämme viljava laakso. Sivuutetaan kyliä ja kaupun-
geita. Tyrooli muuttuu muistojen maaksi ja siirrytään
Schweizin liittovaltion alueeile. Lumoavan kaunis Walen
järvi ennustaa jo matkamme määräpaikkaa. Kuljetaan jär-
ven etelä-rantaa. Pilvet lepäävät vastaisen rannan jäätiköiksi
muuttuvilla jyrkänteillä. Liike vilkastuu ja samassa ajaa jo
junakin Züriehin asemalle.

Etelän aurinko on jo mailleen menemässä kun hajaan-
numme kaupungin nähtävyyksiä katselemaan. Oudolta tun-
tuu pohjoismaalaiselta kulkea lyhdyillä valaistuilla kaduilla
tähän aikaan vuorokautta, kun aurinko kotimaassa vielä pais-
taa korkealla taivaalla, heinäkuussa, jolloin tuskin yötä, vielä
vähemmin iltaa meillä tarvitsee keinotekoisesti valaista. Mutta
schweiziläinen, samoin kuin saksalainenkin teki jokapäiväi-

226

sessä elämässään illan lyhemmäksi ja aamun pitemmäksi
kuin pobjoismaalaiset yleensä ja sitä tapaa noudattaen
olimme mekin jo varhain aamulla liikkeessä, yön riittävästi
levättyämme. Aikakin oli tarkkaan käytettävä, sillä kalvava
tauti rahakukkaroissamme alkoi jouduttaa matkaa. Jälellä
olevat matkapäivät luettiin ja mahdollisimman tarkka roeno-
erä niäärättiin kuUekin päivälle ja nun riittivät varat vielä
yhteen ylimääräiseen matkaan nim. Zürichistä Luzerniin ja
sieltä Vierwaldstätter järvelle. Ainoastaan suosittanialla tätä
matkaa Zürichistä Luzerniin ja sen ympäristöön, missä Rigi
ja Pilatus sijaitsevat, Lüzernin »Gletschegarten», laivalla
halki Vierwaldstätter järven ohi Tellin kappelin ja Rütlin-
kentän Flückniin palaamme rautateitse kautta kymmenien
tunneleitten takaisin Zürichiin, missä Tyroolista tullut »taka-
joukko» meitä jo vartosi.

Heinäkuun 10 päivän aamulla 7 tienoissa kokoon-
nuimme rautatieasemalle, josta juna vajaassa tunnissa vei
meidät kaupungin metsien keskustaan Sihlwaldiin, missä
metsänhoitaja Meister ottaa meidät ystävällisesti vastaan.
Astumme muutaman sadan metrin päässä olevalle sillalle,
joka johtaa yli hoitoalueen halki juoksevan Limmatjoen.
Tässä tutustuttaa Meister meidät yleisin piirtein metsäänsä,
sen pintaalaan, maaperään, puulajeihin, hoitotapaan y. m.
— Jo viisisen sataa vuotta voi sanoa metsänhoidon kaupun-
gin metsässä kestäneen. Pienestä lahjoitetusta metsäalueesta
alkunsa saaneena on se vuosien kuluessa laajentunut, käsit-
täen nykyään alun toistatuhatta hehtaaria. Maat ovat terti-
ääriajan muodostumia, hyväkasvuisia santakivi moreeneja.
Puulajeihin nähden voidaan Sihlwaldin hoitoalue jakaa 2
osaan, havu- ja lehtipuita kasvavaan Varhaisimpina aikoina
ei tällaista jakoa ole oUut huomattavissa vaan havupuut,
pääasiassa kuusi ja hopeakuusi ovat metsät muodostaneet.
Aikain kuluessa ovat lehtipuut lisääntyneet ja lopulta vieneet
voiton, vieläpä niinkin, että viime vuossadan alku ja keski-

227

vaibeilla lebtipuutuotanto nousij 80 — 90 Vo metsän hakkuu-
määrästä. Viime vuoskymmeDinä on täroä prosentti ollut
alenemassa ja tarkoitus onkin lopulta saada baTupuut metsän-
hoidollisten toimenpiteitten kautta metsässä jälleen vallitseviksi.

Tämän jälkeen syötiin aamiainen läheisessä majatalossa
ja nun oltiin valmiit lähtemään metsää kiertämään. Jo mal-
kalia huomautti Meister ettei hänellä ollut paljon metsän vi-
boUisia ja tuhoojia voitettavana, mutta se ainoa, jonka jäljet
olivat huomattavat oli sitä vaarallisempi; se oli lumi, jonka
jälkiä kyilä tulimme näkemäänkin. Ensiksi saavuimme 55-
vuotiaaseen, keskimäärin 21 m. pitkään pyökki ja saarnimet-
sään, missä siellä täällä näkyi vaahteraa ja leppääkin. Maa
oli tertiääri muodostumaa, joka rapautumisen kautta oli san-
ken rikas alkalisuoloista. Apuharvennustuotteita lajitteli siellä
balonhakkaaja ameriikkalaisella litteäteräisellä kirveellään,
joka meikäläisistä tuntui täbän työbön kehnolta. Mutta työn
laatu oli sitä intensiivisempää. Luudaksen vahvuisista oksista
alkaen koottiin kaikki puutavara. Oksat ja latvat sidottiin
rautalangalla metrin pituisiin kimppuihin, ympärimitaltaan
myös ybden metrin, joista polttopuuksi myytäessä saatiin
45—60 centimiä. Työpalkka oli 15 centimiä kimpulta. Pak-
summat osat puusta sabattiin ja balottiin baloiksi, jotka pi-
nossa saivat kesäkauden kuivua metsässä. Arvopuitten binnan
sanoi Meister pysyttelevän pyökille 30 — 50 fr. m^ ja saarnille
75 — 130 fr. m^. Suorarunkoisia, komeita saarnia löytyikin
boitoalueessa sangen runsaasti, kun taas koivuista oli puute,
niitä kun löytyi koko metsässä vaan muutamia. Pienellä
alalla niitä nykyään jo kyllä viljellään, mutta vaan luudak-
siksi, 12-vuotisella kiertoajalla.

Nousemme rinnettä ylemmäksi. Edessämme koboaa 55-
vuotias pubdas pyökkimetsä. Täälläkin oli balonhakkaaja
apubarvennuspuita pilkkomassa. Katselemme bänen työtään,
joka käy konemaisen tottuneesti. Meister buomauttaa, että
puiden kuivuminen metsässä käy sangen bitaasti ja siksipä

228

ne täällä jo katkotaankin V2 metrin pituisiksi ja pienimmätkin
hakataan. Katselimme vielä metsikössä olevaa Vi hehtaarin
suuruista pysyväistä (konstantti) koealaa. Jokaisen puun mit-
tauskohta rinnankorkeudella (1,3 m.) oli huolellisesti maalilla
merkitiy niin, että mittaus voitiin tehdä aina samalla korkeu-
della ja vieläpä aina samassa suunnassakin. Tämä seikka
ansaitsee huomauttamista siksi, että tarkkuudelle näinkin
aroissa mittauksissa ei kaikkialla pantu suurtakaan huomiota,
sillä esim. Grafratbissa vaibteli rinnankorkeus eri puissa hy-
vinkin yhden desimetrin. Runkojen nykyisen lukumäärän
1120 arveli Meister kokemuksen nojalla perustellen laskevan
460:neen, metsikön tuUessa 100-vuotiaaksi.

Täällä olirome myös tilaisuudessa näkemään saman,
minkä jo aikaisemmin prof. Mayrin koepuutarhassa olimme
huomanneet, että nim. pyökki syrjäyttää samanikäisen tarn-
men, vieläpä näytti mäntykin olevan vaarassa joutqa hä-
viölle taistelussa pyökin kanssa.

Sivuutettuamme sitten metsikön, jossa harjoitettiin »ideaa-
lista Nutzholzwirtchaftia», tarvepuu taloutta, missä pyökki
vähitellen apuharvennettiin antaakseen tilaa vaahteran ja
saarnin vapaalle kehittymiselle, tuli eteemme sekametsä
saarnia, lehmusta ja pyökkiä. Siinä oleva koeala osotti
pituuslisäkasvun metsikössä sangen joutuisaksi ja vaikka
paksuuslisäkasvu olikin ollut pieni, lisääntyi massa huomat-
tavasti. Pyökki maodosti metsikön lyhyimmät rungot.

Mitään erikoista metsikköä, jossa näkisimme lumen-
murron tuhoisaa jälkeä ei tarvinnut kaukaa etsiä. Kaikkialla
missä vaan kuljimme huomasimme taipuneita, jopa kaatu-
neitakin ja katkenneita puita, ellei niitä vielä oltu ehditty
korjata. Usein puhui metsänhoitoja Meister tästä metsänsä
vainoojasta pahimpana vihoUisenaan, työnsä vaikeuttajana ja
erikoisesti sanoi hän lumen ahdistavan jaloimpia puulajeja.
Niinikään hän huomautti, että puut alle 25 vuoden, jotka
kerran ovat päässeet luokkapuuksi taipumaan ovat autta-

229

mattomasti turmioon tuomitut. Nuoren metsikön valtapuut
(Hauptbestand) turmeltuvat usein min täydellisesti, että täy-
tyy kaiken toivon kääntää jälellä olevaan alimetsään (Neben-
bestand). Makasipa siinä 7-tuuniainen pyökkikin lumen pai-
nosta katkenneena todistamassa sitä voimaa, mikä keväisen
lumen painoUa on Schweizin metsissa. Useinkin tapasi har-
vahkoja metsiä, jotka olivat juuri lumenmurron aiheuttamia.

Oli hauska ohimennen katsella sitäkin työtä, joka oii
uhrattu harjanteilta laaksoon tulvivan veden salpaamiseksi.
Vartavasten oli rakennettu puu- ja kivi'»tokeita>, joiden
lävitse vesi pääsi aukoista pysähtyäkseen taas seuraavassa
»tokeessa». Eikä näiden ansio suinkaan ollut yksinomaan
siinä, että kevätsateitten aikana tapahtuvat maanvyörymät
estyivät ja veden mukana kulkeva hiekka pysähtyi salpauk-
sien taakse, vaan suurimmaksi osaksi lienee ne rakennetut
teiden kunnossa pidon helpottamiseksi.

Täällä Jos missään olivatkin metsätiet harvinaisen hy-
vässä kunnossa. Tasaisina johtivat ne kaarrellen laaksosta
rinteille ja nykyään halkoili jo metsäntuotteista kuljettava
raitio hoitoalueen parin sadan metrin korkeudelle ylös
rinnettä. Paraillaan rakenteella olevan raitiotien tekoa kat*
seliessamme huomautti Meister, että kiskojen hintaa lukuun-
ottamatta, työ tulee paijon halvemmaksi kuin tavallisen met-
sätien teko, tämä kun nousee 6 frangiin metriltä ja raitio-
tien teko vaan 1 frangin ja raitiotieliä on vielä se byvä
puoli että kiskoja voidaan tarpeen mukaan muuttaa paikasta
toiseen.

Siirryimme vielä kuusinuorennos alalle, joka oli ryh-
mään istutettu lehtimetsän keskelle. Rivittäin nuorentamalla
ei ole päästy suotuisiin tuloksiin, sillä lehtipuut tukahuttavat
useimmiten havupuun taimet. — Lehtipuut kaadetaan hoito-
alueessa lohkohakkauksella jättämällä siemenpuita. Kiertoaika
on 90 — 100 vuotta. Alle hankitaan ryhmittäinen havupuu-

230

nuoreDDOs — kuten tässä juuri oli tapahtunut — havupuit-
ten lisäämiseksi reviirissä.

Kävelymme oli nyt lopussa ja tuossabaD jo vartosikin
meitä rautatievaunu valraiina laskemaan laaksoon. Kahta
pyöräparia yhdistäville pitkille hirsille poikkipuoiin tehdyt
penkit oli tämän »avonaisen» vaunun yksinkertainen rakenne.
Tällä Sitten kahden vankan jarrun avulla onnellisesti laskimme
pitkissä mutkissa kaartavaa tietä laaksoon. Kävelemme vielä
läpi komean pyökki- ja hopeakuusimetsikön^ jossa hopeakuusen
hyvä taipumus luontaisesti uudistumaan osotti selvää jälkeä.
Samassa jo astunomekin edellämainitsemamme majatalon
puistoon, jossa valtaavan lehmuksen varjossa Zürichin kau-
punki tarjoo meille vankan päivällisen.

Iltapäivä kului hoitoalueen tehdaslaitoksia katsellessa.
Kuljemme pyökkilautatapuleitten ohitse. Huolellisesti peittää
lauta toistaan ja harjalla vankka paino estää lautoja käyris-
tymästä, joka muuten belposti tapabtuu pyökkilautoja kui-
vattaessa. Lautojen päissä ohuet rautalankapäät sitovat hal-
keamia ja estävät uusien syntymistä. Laajahkolla pihamaalla
lepäsi rinnatusten hopeakuusia pitkä rivi. Nämät olivat
impregneerauksen alaisina. Impregneeraus nesteenä käyte-
tään 2% kuparisulfaattiliuosta, joka yhden atmosfäärin pai-
neella tungettiin puun läpi (Hydrostaattinen tapa). Puut käy-
tettiin sähköpylväiksi ja kestävyyden laskettiin impregnee-
rauksen kautta tuUeen kolminkertaiseksi. Impregneerausta
käytettiin muuten hyvin suuressa määrässä. Yksinpä aidak-
set ja aidanseipäät, puutarhakepit j. n. e, impregneerattiin.
Ja vaikka kustannukset tulivatkin kalliiksi, kohoten usein
impregneerattavan puun hintaan, pidettiin sitä kuitenkin toi-
sinaan hyvinkin kannattavana, kun esim. pyökki, joka si-
nänsä ratapölkkynä on perin lyhyt ikäinen, kestää impreg-
neerattuna n. 30 vuotta. Eninkäytetty säilytysneste oli ku-
parisulfaattiliuos, jonka vahvuus eri tarkoituksiin vaihteli
2 — 10 prosenttiin.

231

Tehdaslaitokseen sisälle astuessa tulemme ensiksi huo-
neeseen, jossa koneellisesti valmistetaan erilaisia tarveesineitä.
Siinä valmistuu varsi kirveeseen ja vasaraan, lapioon, kuok-
kaan ja heinähankoon, siinä halkee ja terottuu aitapaalu sa-
moinkuin mittaus- ja paalutusseiväskin. Viereisessä huoneessa
pysähdymme höylän ääreen, joka iankun ja laudan pätkistä
viiltää »puuvillaa» tuhansien tarpeeksi. Tätä puutavaraa ei
enää myydä kuutiottain, nyt maksetaan puusta markka kilolta.

Siirrymme sahalaitokseen. Ensikerran näemme käytän-
nössä ameriikkalaisen nauhasahan. (Horizontal Bandsäge).
Tuskin kuuluvasti viiltää ohut terä läpi mahtavan pyökkitukin.
Lankku on valmis. Sahaterää laskemalla määrätään seuraa*
van Iankun tai laudan vahvuus tarpeen mukaan millimetreissä.
Aina 3:ksi millimetriksi saadaan tässä laudan vahvuus. Siinä
tämän järjestelmän vahvin puoli onkin, että kallisarvoinen
tukki voidaan tarkasti käyttää ja tavaralle saadaan vahvuus,
jota kulloinkin tarvitaan.

Viimeiseksi käytiin thalkotehtaassa». Sirkkelillä kat-
kottiin täällä puut eri pitkiin kappaleisiin, jotka sitten koneessa
halottiin. Poikaset vannehtivat kalikat rautavanteisiin ja nun
olivat ne valmiit myytäviksi. Mutta nyt niillä jo olikin arvo-
puitten hinta, sillä kimppu, joka sisälsi ^/so m^ maksoi yhden
f rangin.

Hauska olisi vielä ollut tutustua reviirin kirjanpitoon,
jota metsänhoitaja Meister meille konttorihuoneustossa auliisti
näytti ja selitteli, mutta sankka miesparvi pieneen huoneeseen
ahdettuna teki mahdottomaksi suurelle osalle edes pinta-
puohsesti tutustua sähen tarkkaan kirjanpitoon, joka täällä oli
käytännössä.

Seuraavan päivän retkeily Adlisbergiin alotettiin Römer-
hofin vuorirata asemalta ja retkeilyä johti prof. Engler. Mat
kan tarkoituksena oli tutustuttaa retkeilijät Adlisbergin met-
siin ja koeasemaan täällä. Adlisbergin rinnettä noustuamme
avautuu eteemme laaja näköala yli Zürichin kaupungin ja järven

232

Alpeille, jossa Pinsterarhorn ja Jungfrau kohottavat lumiset
lakensa muita mahtavampiDa. Pian olemme jo kaupungin-
metsäalueelia. Ästumme metsääa, joka n. 40 vuotta sitten
oston kautta oli joutunut kaupuDgin omaisuudeksi. Aikoinaan
oli tänne istutettu kuusta ja lehtipuuta sekaisin. Mutta tulos
ei näyttänyt onnistuneelta. Lehtipuut olivat poissa ja kuuset
ikävän näköisiä, tavattoman oksaisia. Prof. Engler selitti
syyksi siihen sen että ilmasto on kuuseile liian lämmin ja
maaperäkin liian hyvä, joten kuusi nopeasti kasvaneena od
liian heikko vastustamaan ulkonaisia vaaroja varsinkin sieni-
vahinkoa. Siksipä olikin myöhemrain istutettu kuusta ja pyök-
kiä rivittäin nun, että kahta kuusiriviä vastasi yksi rivi pyök-
kiä. Tulos oli nyt vähän parempi, sillä tässä kuuset näyt-
tivät vähän paremmilta, vaikka pyökki olikin osalta hävinnyt.
»Metsäpuina» näimme matkanvarrellamuutamia Thuja gigantea
ja Sequoija gigantea yksilöitä, jotka rinnankorkeudella täyttivät
12 tuumaa ja ainakin toistaiseksi näyttiväthyvintäälläviihtyvän.
Vastaisuus oli kuitenkin viimeisen ja varman arvostelunsa
näiden menestymisestä antava, sillä nuorena 30 — 40 vuoden
ikään oli Abies pituuttakin kilpaillen kasvanut kuusen ja ho-
peakuusen rinnalla, mutta silloin alkanut kitua ja vihdoin
aivan kuivunut, josta neulasettomat rungot olivat ikävänä to-
disteena. Sivuutimme vielä meteoroloogisen koeaseman, joihiD
jo ennen olimme tutustuneet ja saavuimme metsänhoidolliseen
koepuutarhaan,

Paljon oli tällä koepuutarhalla meille näytettävää, liian-
kin paljon yhden päivän varalle. Ja kerrottavaa oli sillä
vieläkin enemmän. Esitys koeaseman lukuisista kokeista,
niiden tarkoituksesta, tuloksista j. n. e. ei oUut päivässä
tehtynä ja siksipä kertoikin Engler näistä vaan pääpiirteet,
nun pitkälle kuin päivässä voi ehtiä.

Pitkän aikaa viivähdimme heli alussa erään koekentän
ääressä, jossa oli Schweizin yhdeksän tavallisinta roaanlaa*
tua edustettuna. Noin metrin vahvuinen oli kukin maaker-

233

ros osastossaan ja niihin oli hän kylvänyt ja istuttanut useita
puulajeja kuhunkin, nähdäkseen millä maanlaaduUa kukin
puu parhaiden kasvoi. Eri voimaisina kituvasta rehevim-
pääD asti nousi taimi toisensa vieressä. Olettamuksena hän
vielä toistaiseksi lausui näistä ajatuksensa, sillä kokeet oli-
vat vasta alussaan, mutta se oli varmaa että savi- kalkki-
gneissi- ja humusmaalla taimisto yleensä oli rehevin. Huo-
nolla maalla sanol hän juurten kyllä olevan suhteellisesti
suurimmat runkoon nähden, mutta silti oli lopputulos, nun
juureen kuin runkoonkin nähden tietysti maanlaatua vas-
taava, huono maaperä kun ehkäisi juuren kehittymistä ja
siis myös rungon varttumista. Erityisesti oli hän kiinnittä-
nyt huomionsa »mykoritsa» muodostukseen tainten juurilla.
Näitä huomioitaan selitti ja todisti hän meille monien valo-
kuvien avulla. Ravintoköyhillä ilyeli- ja hiekkamailla oli
hän huomannut mykoritsa muodostuksen runsaimmaksi kuin
esim. humusmaalla, jossa hän sitä toisinaan ei tavannut juuri
ollenkaan. Näin ollen lausui hän johtopäätöksenä, että my-
koritsoilla on hyvinkin edullinen vaikutus puiden menesty-
miselle.

Perinnöllisyyden merkitystä puihin nähden on Engler
nykyään ehkä ansiokkaimmin tutkinut. Paljon on hän tällä
alalla kokeillut ja yhä laajenemassa ovat hänen kokeensa,
jotka tätä kysymystä selvittelevät. Yleensä on hän perin-
nöllisyyden varma puoltaja ja useat hänen kokeittensa tulok-
set näyttävät tätä mielipidettä eittämättömästi puoltavan.
Huonosta äidistä huonoja lapsia, oli hänen kuvannollisesti
iausuma johtopäätöksensä tässä nykyään nun paljon tutki-
muksen aihetta antaneessa kysymyksessä.

Vilkkaasti, mutta samalla selvästi esittäen kokeittensa
tarkotusta ja tuloksia johti hän meidät taimistolta toiselle.
Tuossa jono kuusentaimia, joiden siemenet olivat hankitut
eri korkeuksilta. Vieressä rivi kuusentaimia eri leveysas-
teilta. Valtapuista olettujen siementen synnyttämät taimet

234

nähtiin vallattujen puitten jälkeläisten rinnalla j. n. e. Eikä
suinkaan kuusi ollut ainoa puulaji, jolla kokeiltiin. Mänty^
hopeakuusi, lehtikuusi ynnä monet muut olivat yhtä tarkan
tutkimuksen alaisina. Pituus- ja paksuuslisäkasvu, anatoomi*
set ja morfoloogiset ominaisuadet, kuoren paksuus, vastustus-
kyky hallaa ja muita ilmastollisia vaikutuksia vastaan j. n. e.
otettiin tarkoin huomioon ja juuri näiden kokeiden avulla
on prof. Engler esittänyt arvokkaat julkaisunsa siemenen
kotoperän vaikutuksesta metsäpuiden kasvuun.

Kävimme sitten hänen työhuoneissaan koeasemalla.
Täällä tahtoi hän vielä muutamin sanoin painaa mieliimme
kokeilujen ja havaintojen tärkeyttä, Jos tahdomme pyrkiä
eteenpäin metsätieteen alalla, jossa vielä on nun paljon teh-
tävää.

Tässä nyt jätämmekin hyvästit tälle, nykyhetken ehkä
eteviiumälle tiedemiehelle metsänhoidon alalla. Valituin sa-
noin kiittää johtajamme häntä meille osottamastaan ystä-
vyydestä ja niistä sisällysrikkaista esityksistä, joilla hän päi-
vän kuluessa oli valaissut metsänhoidon tärkeimpiä kysy-
myksiä. — Jätämme Adlisbergin ja vietämme iltaa Zürichin
mahtavassa > Tonhallessa. »

Zürichistä lähtien oilaan jo kotomatkalla. Jäleilä od
enää yksi retkeily Schwarzwaldissa, jonne nyt riennämme.
Keskipäivän aurinko paistaa kovin heiteisesti kirkkaalta tai-
vaalta. Baselissa osottaa lämpömittari 57 astetta Celsiusta
»auringossa» ja vaunussa istumme päivän pitkään rasitta-
vassa kuumuudessa 33 ä 34 ®C. Vasta myöhään iltapäi-
vällä viilenee ilma. Läntinen taivaan ranta vetäytyy synk-
kään pilveen ja samassa leimahtelee jo salama Ranskan- puo-
leisilla Vogeseilla somistuttaen avaraa maisemaa. Offenbur-
gissa muutamme junaan, joka vielä samana iltana vie mei-
dät Wolfachin pieneen kaupunkiin.

Heinäkuun 13 päivä teemme retkeily n Wolfachin revi-
riin (Forstamt) ylimetsänhoitaja Reinhardt'in johdolla. Ensi

235

kertaa on ilmatar meille viboissaan, mutta nyt sitä tuntu-
vammin. Siksipä olemmekin pakotetut supistamaan retkei-
lyn mahdollisimman lyhyeksi käymällä vaan tärkeimmissä
paikoissa. Kello 7 aamulla lähdemme hevosilla Schapbachiin.
Paitsi metsänhoitajaa oli mukana hänen assistenttinsa ja
muuan hessiläinen metsänhoitaja, joka hoiti erästä yksityis-
metsää lähellä Ober-Wolfachia. Todistukseksi metsänhoidon
intensiivisyydestä Saksassa mainittakoon että tämä yksityis-
metsä, verrattuna meidän metsäoloihimme, oli verrattain pieni,
ainoastaan 150 ha ja kuitenkin oli sen omistaja katsonut
kannattavaksi pitää erityinen metsänhoitaja palveluksessaan.
— Myöhemmin liittyi seuraamme vielä ruhtinas Fürstenber-
gin metsänhoitajakin. Valitettavasti kyllä, ei metsäneuvos
Siefert, väärinkäsityksen takia ollut tilaisuudessa johtamaan
retkeilyä, niinkuin oli aikonut ja jo kirjeellisesti lupautunut-
kin, ennen matkalle lähtöämme.

Matkalla Schapbachiin nähtiin Badenin » Reutbergs-
wirtschaftia», tammimetsiä, jotka 20-vuotiaina kuoritaan par-
kiksi ja hakataan ja sen jälkeen poltetaan uudelle kasvulle,
kun käyttökelpoiset seipäät ensin on korjattu pois. Schap-
bachin kylästä, joka sijaitsee laaksossa noustiin jyrkkää met-
sätietä hoitoalueen keskustaan. Tämä oli miltei poikkeuk-
setta vankkaa kuusi ja hopeakuusi metsää. Hopeakuusi oli
sekotuksessa pääpuulajina (n. 70 ^/o). Täällä käytettiin jär-
jestettyä, täydellistä harsintaa. Uudistus onnistui erinomai-
sesti, vaikka maa olikin jokseenkin huonoa. Maata peitti,
kuten meilläkin marjanvarret, ja kanerva huonoimmilla pai-
koilla; Paikoin oli maisema aivan pohjoismainen. Puhdas
männikkö kasvoi rinteisillä kanervakankailla. — Metsänkaa-
toa toimitettiin parast'aikaa. Työ oli urakkatyötä; mutta silti
perin huolellista. Harvoin huomasi vahinkoa tebdyn kas-
kasvaville puille ja syynä siihen oli se, että täällä, kuten
muuaallakin Saksassa on aina saatavissa tottunut metsä työ-

238

kokassa sijaitsevat siirtolaisasunaot vielä olivat käytettävissä.
Huonolla säällä olisi olo täällä voinut käydä tukalaksikin,
mutla nyt oli se meillä vaan väliaikaisena asuntona. Tasan
kaksi vuorokautta oli Itämeri meitä pidätellyt kun maanan-
taina heinäkuun 20:s päivä astuirome kotoiselle pohjalle Hei-
singin rannassa.

Laatuaan ensimmäinen oli tämä ulkomainen metsinhoi-
dollinen opintoretkeilymatka, joka nyt päättyi. Paljon oli se
osanottajiltaan vaatinut rahallista uhrausta, jota kuitenkin
valtion avustus melkoisesti huojensi. Matsähallitukselle, joka
apuraha anomuksellemme antoi suosioUisen kannatuksensa
lausumme täten kiitoksemme. Mutta ennen kaikkea pyydämme
saada lausua retkeilyn johtajalle Tohtori A. K. Cajanderille
parhaat kiitoksemme siitä uhrautuvasta työstä, jota hän osotti
tämän retkeilyn järjestämisessä ja hänen ansiokseen tämän
retkeilyn onnistuminen on ensi sijassa luettava.

Helsingissä 4 p. marraskuuta 1908.

Ketkeilyyn osaaottajien puolesta:
Jalmavi Honkasalo.

J. Honkualo.

Kelheim : PyAkkimetBft nnorennos-iyhina.

MDncheni Qrafratb: DlkoinMlHisia puit»: PHeudoUag» (keskellK)
GhtuutecfpariB (sen edessft) Picea eitkaensiB (oikenlla) Thuja gigan-
tea (vi«li enemmftn oikeallH). Abiee Nord man niana (aivan laidalla).

J, HonkasHlo

^chuar/waM, Wolfach: Haraintiihakkaiifl.

J Honkaaalo.

:, Zürich- Adlieberg : Koeaaemti.

Minnen frän Evois.

ßvois Fontiostitats )ftrob;t;gnul.

Verketaden och koBthället seilda Irin Alimraainen Rantjlrvi.

•Rakkauden penkkii vid Rivieran.

Lunt&joki. iSnckarneB bro>.

Tallekogen viil Rivieran.

• KuathAllet' ftr 1901.

Direktor Fil. Dr. A. O. Blomqviüt
1860—1908.

Eni. ollvmtlDiOR ■! E. Jkniefolt.

Den varme natiirvftnnen Lektor J. E. Fiiruhjelm
1861-1901.

.Farbror Hftcketedt b«>r«ttBr»
Foto O. iMh. IM

Frän Evois afslutningsfest.

Pi exkureioiiHMrd d. 17 jnnj 190».

Katsaus Evon Metsflopiston vaiheisiin.

Esitelmän piti
A. K. Gamander. 19"/«08.

Kan Evon metsftopiston puolen vuosisataa kestftayt toiminU nyt
on pAättynyt nun on paikallsan laoda pieni katsaas tämftn metsftopiston
knluneisiin vaiheisiin. Hyvin ymmftrrettftvista syistft tftytyy minan ra*
joittaa esitykseni paftasiallisesti niihin tietoihin, joita opiston arkisto
tarjoo.

Ajatus perustaa oma metsäkorkeakoulu Suomea varten
heräsi viime vuosisadan keskivaiheilla, samoihin aikoihin jol-
loin oma metsänhoitovirastokin perustettiin, alussa tosin maan-
mittaushallituksen yhteyteen, ja joukko metsänhoitovirkamiehiä
tarvittiin.

Maamme ensimmäiset metsänhoitajat olivat pääasiallisesti
ulkomailla saaneet oppinsa. Maanmittaus- ja metsähallituksen
silloiselle päällikölle C. W. Gyld^nille selvisi kuitenkin pian^
eitel ulkomailla saavutettu oppi ollut meidän oloibimme so-
piva. Luonto- ja menekkisuhteet olivat, varsinkin Saksassa,
kerrassaan toisia kuin meillä. Jos mieli saada henkilöitä,
jotka pystyvät Suomen metsiä hoitamaan, nun oli heitä myös-
kin Suomessa opetettava, Suomen metsäoloihin alusta alkain
totutettava. Gyld^nin onnistui saavuttaa mielipiteilleen kan-
natusta mäüräävissä piireissä, varsinkin tuntuu silloinen fi-
nanssipäällikkö L. G. von Haartman innostuneen käiinattamaan
tuumaa perustaa oma metsäopisto Suomea varten.

Asioiden lähemmistä vaiheista ei täkäläisessa arkistossa
ole tietoja. Joka tapauksessa sai lääninmetsänhoitaja C. J.

251

Collin tehtäväkseen ottaa selvän, missä määrin Ison-Evon kylän
liikamaat soveltuivat barjottelupuistoksi metsäopistolle. V. 1858
kävi myöskin Tarandtin metsäakatemian johtaja Edm. von
Berg paikkakuntaa tarkastamassa ja havaitsi seD tarkotustaan
vastaavaksi.

Miksi huomio kääntyi juari Isod-Evod kylän liikamaihin,
selviää m. m. eräästä Gyldönin kirjoittamasta konseptista
alammaiseksi kirjelmäksi Hänen Majestetilleen v. 1856, josta
konseptista on jäljennös täkäläisessä arkistossa. Siinä huo-
mautetaan, että nämät maat sijaitsevat lähellä yleisiä maan-
teitä ja ovat myöskin uittoväyliin nähden hyvästi sijoitettuja,
ollen keskivälillä Kokemäen ja Kymin jokien vesialaeita ; sitä-
paitsi olivat nämät maat tarkoitukseensa riittävän suuria.
Metsäalan suurnus ja hyvät kulkusuhteet, ne siis olivat mää-
räävinä ison-Evon liikamaita opistoalueeksi valittaessa. Tällöin
on tietysti muistettava, ett*ei rautateitä vielä löytynyt sekä
että Ison-Evon liikamaat olivat Etelä-Suomen suurin ruunun-
puisto.

Jo V. 1858 sai Keis. Suomen Senaatti tehtäväkseen ryh*
tyä tarpeellisiin toimenpiteisiin metsäopiston perustamiseksi.
Ohjesääntöehdotuksen opistolle laati Gyld^n, silloinen metsä-
konduktöri Anton Gabriel Blomqvist neuvonantajanaan. Ohje-
sääntöehdotus sai Armollisen vahvistuksen 20 p. joulukuuta
v. 1860.

Tämän ohjesäännön mukaan piti metsäopistosta tuleman
täysin ajanmukainen laitos, opettajavoimiinsa ja laitteisiinsa
nähden yhtä täydellisesti varustettu kuin vastaavat laitokset
ulkomailla. Opiston etunenässä oli oleva johtaja, joka samalla
oli hoitoalueen ylimetsänhoitaja. Muun opettajakunnan muo-
dosti 3 lehtoria, niistä yksi varsinaisia metsätie teitä, yksi ma-
tematisia tieteitä ja yksi luonnontieteitä varteu, sekä erityinen
opettaja, joka opetti erinäisiä pikkuaineita ollen samalla kas-
söri ja sihteri. Sitäpaitsi oli hoitoalueella oleva oma erikoinen
metsänhoitajansa.

252

Virkamiehistä nimitettiin johtajaksi v. 1859 insinöri-
everstiluutnaDtti Alexander af Forseiles. Blomqvist, joka sa-
mana vuonna oli määrätty hoitoalueen v. t. metsänhoitajaksi,
nimitettiin v. 1861 metsätieteiden lehtoriksi. Osittain samana,
osittain seuraavana vuonna nimitettiin luonnontieteiden lehto-
riksi fil. maist. ja metsäkonduktöri J. E. Furuhjelm, matema-
tikan lehtoriksi fil. maist. N. K. Nordenskiöld, opettajaksi met-
säkonduktöri C. A. J. Nyberg ja hoitoalueen v. t metsänhoi-
tajaksi fil. maist. ja metsäkonduktöri E. G. Sederholm. —
Runsaammilla ja kyvykkäämmiüä opettajavoimilla kuin mil-
loinkaan sen jälkeen alotti siis Evon metsäopisto toimintansa.

Nuorella, oikeastaan vasta syntymäisillään olevallaopistolia
oli kuitenkin alussa monta vaikeutta voitettavanaan. Nykyinen
Evon ruununpuisto ja varsinkin juuri nämäl Rautjärvien ran-
nat, joiden väliselle kannakselle opisto oli perustettava, olivat
perkaamatonta, raiskattua erämaata, »af eld och menniskor
devasterade», kuten Forselles eräässä virkakirjeessään sanoo.
Ne kauniit münniköt, jotka nykyään opistoa ympäröivät, oli-
vat silloin vielä aivan nuoria ja pieniä, suuret alat olivat ihan
autioina. Kulojen ja varkausten kautta oli melkein kaikki
vanha metsä hävinnyt. Teitä ei ollut, ei viljelysraaita, ei ra-
kennuksia.

Välttämättömimpien teiden ja siltojen teko, tarpeellisim-
pien suojien rakentaminen, kaivojen kaivaminen — siinä en-
simmäinen tehtävä. Työmiehille hankittiin 3 pientä autioiksi
jätettyä uutismökkiä, jotka vielä, ainakin osittaisesti ovat opis-
ton n. s. »vanhalla puolella» jälellä; näitä mökkejä näyttää
ajottain käytetyn myöskin opettajaasuntoina. Metsänboitajasta
ja opiston opettajasta mainitaan, että he saivat alussa asua
>i de för smeden, brandvakterna och trädgärdsdrängarne upp-
förda stugorna». Blomqvistille myönnettiin asunnoksi pesu-
huoneen uUakko. Opetuksen suhteen mainitaan, että se »kan
utan särdeles sv&righeter meddelas i restaurationslokalen».
Jos tähän vielä lisäämme, että vasta v. 1861 aikaansaatiin

253

säännöllinen postinkulku, tosin vaan kerraksi viikossa, nun
käsitämme, ett'eivät mukavuussuhteet opistolla olleet aivan
isoja.

Vv. 1860 ja 1861 opetti Blomqvist yksityisesti Evolla
joukon nuoria miehiä, jotka sitten roaanmittaushallituksessa
suorittivat virallisen tutkintonsa; Blomqvist tuli min ollen,
olleeksi metsäopetuksen varsinaisena tienraivaajana Suoraessa.
Je V. 1862 oli kuitenkin myös itse metsäopisto valmistunut
sähen kuntoon, että se saattoi alottaa virallisen toimintansa
maaliskuun 1 päivänä. Oppilaiksi pyrkijöitä oli paljon, yli
50, niistä hyväksyttiin vakinaisiksi oppilaiksi 8, ylimääräi-
siksi 10.

Metsäopiston toiminta oli alussa ripeätä ja tarmokasta,
jotenka opisto saattoi tarjota oppilailleen silloisiin oloihin näh-
den hyvinkin monipuolista sekä käytännöllistä että tieteellistä
opetusta. Ruununpuiston mittausta, ja hoitosuunnitelmien te-
koa riitti useiksi vuosiksi. Opiston pihalle perustettiin kasvi-
tieteellinen puutarha, taimitarhoja puuntaimien kasvattamiseksi
perustettiin useihin eri paikkoihin. Mustajärven torpan lähei-
syyteen perustettiin erityinen taimitarha ulkomaalaisten puu-
lajien kasvattamista varten; mainita sopii, että täällä EvoIIä
ryhdyttiin ulkomaalaisten puulajien kasvattamiseen paljon ai-
kaisemmin kuin niillä kokeileminen Keski Euroopassa tuli
muotiin. Savijärven torpan luo perustettiin tervaruukki, olipa
tarkoituksena hankkia opistolle lokomobilihöyrysahakin, vaikka
tuuma sittemmin raukesi.

Opiston ympärillä olevissa nuorissa metsissä toimitettiin
apuharvennuksia polttopuu- ja aitaustarkoituksiin. Huonot
menekkisuhteet estivät kuitenkin niiden toimittaniisen laajem-
massa mittakaavassa — niinpä maksettiin polttopuusylestä
ainoastaan 2 V2 kopekkaa ja kuormasta pärepuita 50 kopekkaal
Opiston läheisyydessä olevilla autiomailla toimitettiin männyn
kylvöä ja istutusta 80 tynnyrin alan laajalla alalla. V. 1864
toimitettiin ensimmäinen lohkohakkaus Savijärven lohossa,

254

Samana vuonna teki Blomqvist myöskin anomuksen saada
kokeiksi harjoittaa kaskikylvöä, aluksi 5 tynnyrinalan saurui-
sella alueella, johon anomukseen suostumus saatiin, ja siten
sai alkunsa Cvolla sittemmin hyvin paljon käytetty tapa
kylvää metsää kaskeen. Näihin aikoihin tehtiin myöskin suon-
kuivaus- ja järvien laskemisehdotuksia, m. m. tekivät vanhem-
man kurssin oppilaat v. 1863 ehdotuksen Ison-Ruuhijärven
laskemiseksi, jooka 5000 Smkrksi arvioidun kuivaustyön
kautta olisi saatu suuret määrät m. m. savipohjaista viljelys-
maata, 70 tynnyrinalaa korpea saatu kuivatetuksi j. n. e.

Jotta oppilaat saisivat vieläkin monipuclisemman kehi-
tyksen, pantiin v. 1863 toimeen isonlainen retkeilymatka opis-
tolta Tampereen kautta Viitasaarelle, Pihtiputaaile, Kinnulaan,
Perhoon, Karstulaan, Ätsäriin, Virroille ja Ruovedelle. Retkei-
lyllä, johonka kaikki lehtorit ottivat osaa, oli tarkoituksena
m. m. myöskin tutustua Perhossa toimitettuihin suonkui-
vauksiin, nun että retkeilyllä oli sangen modärninenkin
leima.

Yritteliäisyyttä ja toimeliaisuutta ei nun ollen puuttunut.
Valitettavasti vaan tätä opiston loistokautta ei kauvan kestä-
nyt, vaan sen yrittelevä toiminta hiljeni pian. V. 1863 ilmoit-
tautui näet ainoastaan 4 uutta oppilasta, v. 1864 toiset 4,
V. 1865 ja siitä eteenpäin ei ainoakaan. V. 1866 tiedusteli
metsähallitus Forselles'iltä, minkä toimen hän siinä tapauk-
sessa tahtoisi ottaa vastaan, että opisto suljettaisiin — ku-
vaava kysely kylläkinl

Syy miksi opisto rupesi potemaan oppilaspuutetta, on
siksi tunnettu, että sähen tuskin kannattaa koskea. Valtion
metsänhoitajavirkoja ei ollut montakaan kymmentä ja ne oli-
vat pian tulleet täytetyiksi. Tulot valtion metsistä olivat nun
vähäisiä, ett'ei uusia virkoja haluttu perustaa. Yksityiset taas,
harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, eivät vielä katsoneet
tarvitsevansa korkeamman sivistyksen saaneita metsänhoitajia.

Sillä välin oli jo kerta toisensa jälkeen tuumittu metsä-

256

opiston lakkauttamista ja metsäopetuksen siirtämistä muuanne.
Niinpä jo v. 1863 muuan komitea pohti kysymystä siirtää
metsäopetus Mustialan maanviljelysopistoon. Forselles'iltä
luonnollisesti vaadittiin asiasta lausunto. Lausunnossaan For-
selles osoitti esimerkeillä ulkomailta ja vedoten myöskin pa-
roni V. Bergin Tharandtissa saamaan kokemukseen, että metsä-
opetus Mustialassa joutuisi kerrassaan toisarvoiseen, lapsipuo-
len asemaan. Oli sitäpaitsi hyvin arveluttavaa siirtää metsä-
opetusta maanviljelyshallituksen alaiseen opistoon; ainoastaan
metsähallitukselta saattoi odottaa, että se pystyisi metsänhoito-
opetuksen tarpeita käsittämään.

Tämä oli v. 1863. Opistossa oli silloin vielä oppilaita
runsaasti, joskaan ei nuoremroalla kurssilla, ja Forselies oli
varma siitä, että seuraavina vuosina tulisi joukko uusia. Mutta
toiveet pettivät, uusia oppilaita ei enää tullut. V. 1869 oli
Forselles'in jälleen annettava lausunto metsäopetuksen järjes-
tämiseksi, tällä kertaa paljon vähemmän valoisissa olosuhteissa.
TuoUaisella lausunnolla ei tosin semmoisenaan ole suurta in-
tressiä, mutta juuri nyt, kun metsäopetus todella tulee lopul-
lisesti täältä siirrettäväksi pois, voi ehkä olla paikallaan refe-
rerata, ne ajatukset, joita Forseiles lausunnossaan esittää —
siitäkin syystä, että hän näyttää tätä asiaa sangen perusteel-
lisesti harkinneen.

Forseiles esitti useita mahdollisuuksia, joita voitiin aja-
tella. Ensiksikin voitiin ajatella Stipendien myöntämistä vähä-
varaisille henkilöille, jotta nämät voisivat ulkomaiden opistoissa
barjoittaa opintoja. Tällainen toimenpide ei Forselles'in mie-
lestä kuitenkaan vastaisi tarkoitustaan. Stipendien myöntä-
minen voisi tulla kysymykseen ainoastaan, jos eteville nuo-
rille miehille, jotka jo ovat suorittaneet perustavat opintonsa
kotimaassa, tahdotaan suoda tilaisuus jatkaa opintojaan ulko-
mailla.

Toiseksi voitiin ajatella opetuksen siirtämistä yliopistoon,
perustamalla professioni metsätieteitä varten. Täraäkään al-

256

ternativi ei Forseilesta miellyttanyt. Opetus tulisi muka lüan
teoretillista »dels emedan föredragen icke kanna för eleven
förtydligas nie pä marken och emedan läraren sjelf sällan
har tillfälle alt tiUämpa sin teori». Käytännöllisen opetaksen
puutetta yliopistossa voisi praktika metsanhoitajien loona re-
vireissä ainoastaan hyvin vaillinaisesti korvata, »ty deras sys-
selsättningar äro icke lämpade för elevers nndervisning» ^)
jotapaitsi tällä tavoin järjestetty oppikorssi tulisi liian pitkäksi.

Kolmantena mahdoUisuutena esittaä hän opetuksen siir-
tämistä teknilliseen realikoulaun, jobon perustettaisiin metsä-
osasto. Palkattaisiin lehtori metsätieteitä varten sekä opet-
tajat metsäbotanikassa ja metsämatematikassa, jotapaitsi luku-
kurssit olisivat nun järjestettävät, että oppilaat voisivat kesäi-
sin ottaa osaa 4 kuukautta kestavün metsämittauksiin. —
Huomaa lausunnosta by västi, että Forselles pitää teknilliseen
realikonluun siirtämistä yliopistoon siirtämistä parempana,
mutta miksi, se jää epäselväksi. Kenties hänen mielipitei-
siinsä oli syynä käytännön miesten keskuudessa ei niinkään
harvinainen kammo tieteellisyyttä vastaan, ikäänkuin tieteel-
lisyys ja epäkäytännöUisyys olisivat identisiä käsitteitä. Thtä
epäselväksi jää niinikään se seikka, että teknillisen realikoulan
ybteyteen voisi asettaa käytännöllisen kesäkurssin, mutta ei
muka yliopiston. Mahdollisesti oli tähän mielipiteeseen syynä
laajoissa piireissä vallitseva käsitys, että yliopistoon ei|soveltuisi
pubtaasti käytännöUisiä opintoja — buolimatta siitä, että
yliopistoissa kaikkina aikoiua on kasvatettu esiro. lääkäreitä^
jotka ovat aivan ybtä pubtaita käytännön miebiä kuin kon-
sanaan metsänboitajat. ^)

Neljäntenä alternativina esittää Forselles metsäopetuksen
siirtämistä Mustialaan, jossa näibin aikoibin jo oli oma
metsänboitajansa. Tämä voisi opettaa metsämatematikaa ja

^) Pitää vieläkin paikkansal

') Työ esim. leikkausveitselle tai hammaflpihdeille ei ole sninkaan
sen tieteeliisempää kuin esim. tyO leimakirveellä tai pannituakoneella.

267

metsänmittausta. Kasvitiedettä, eläintiedettä, kemiaa, fysikaa,
geodesiaa, punnitosta ja rakennusoppia voisivat vastaavat
maanviljelysopiston opettajat opettaa. Lisään tarvitsisi pe-
rustaa ainoastaan lehtoraatti varsinaisia metsätieteitä varten.
Tämä Mustialaan siirto oli Forselles'in mielestä edullisempaa
kuin edelliset alternativit, mutta yhdellä ehdolla: että Mustialan
meisä julistetaan metsähallituksen alaiseksi ruununpuistoksi
ja metsätieteiden lehtori tämän ruununpuiston ylimetsänhoi-
tajaksi — epäilemättä viisaasti harkittu ehdotus, sillä siten met-
säopetuksen itsenäisyys tuossa yhdistetyssä oppilaitoksessa
olisi oUut turvattu.

Viidenlenä raahdoilisuutena esittää Forselles, että Evon
metsäopiston rakennukset edelleenkin ylläpidettäisiin alkupe-
räistä tarkoitustaan varten ja että metsäopisto uudelleen avat*
taisiin, jahka oppilaita jälleen ilmaantuisi. Asettamalla nämät
eri alternativit tällaiseen järjestykseen ja esittämällä nyt mai-
nitun alternativin viimeisenä Forselles selvästi osoitti pitävänsä
tätä viimeksi tnainittua onnellisimpana ratkaisuna metsäope-
tukselle, vaikk*ei hän nimenomaan sitä mainitsekaan. ^)

Kotimainen hallitus oli kuitenkin kokonaan toista mieltä
ehdottaen, että Evon metsäopisto lakkautettaisiin. Näin ei kum-
minkaan käynyt, sillä kenralikuvernöri ei yhtynyt senatin
ehdotukseen, vaan ehdotti omasta puolestaan, että metsäopis-
toa edelleenkin ylläpidettäisiin, mutta supistetussa muodossa.
Oliko mahdollisesti Forselles joka näihin aikoihin jo oli metsä-
hallituksen päällikkönä, saanut vaikutetuksi kenralikuvernö-
riin, vai mistä hänen eriävä lausuntonsa riippui, jääköön
sikseen. Joka tapauksessa tämä kenralikuvernörin, senatin
ehdotuksesta, eriävä lausunto sai ArmoUisen hy väksymisen ;
metsäopisto määrättiin edelleen ylläpidettäväksi. Reskrip-
tissä 23 päivältä lokakuuta 1873 sitäpaitsi opiston tuleva toi
minta määriteltiin seuraavasti:

») « — _ — skulle jag gifva företrädet ät D&gondera af försla-
gen framställda i 4:de eller 5:te puuktei^.»

268

»Wi funnit undervisningen vid institutet böra, med bibe-
hällande af institutets grundsyfte, för framtiden ordnas sälunda,
alt den kommer alt erhälla en hufvudsakligen praktisk rikt-
ning samt alt vid sädant förhällande de bögre vetenskapliga
ämnen för hvilkas bibringande &t eleverna flera lektorer vid
institutet äro anställda, skola frän lärokursen uteslutas».

Opiston olemassaolo oli näin ollen tosin tullut pelaste-
tuksi, mutta entisestä uhkeasta korkeakoulnsta oli enää jälellä
vain varjo. Uuden ohjesäännön mukaan 2 päivältä touko-
kuuta V. 1874, joka ohjesääntö yhä vieläkin on voiraassa,
poistettiin lehtorin virat, jotenka opettajakunnan tulivat muo*
dostamaan ainoastaan johtaja ja »opettaja»; sitäpaitsi oli
metsänhoitajan, pientä palkkiota vastaan, opetettava matema-
tisia aineita. Lehtorit asetettiin lakkautuspalkalle velvollisuu-
della antaa edelleenkin opetusta aineissaan, niinkauvan kuin
opistolla ovat. Näistä lehtoreista oli kuitenkin Blomqvist jo
V. 1870 tullut opiston v. t. ja v. 1874 vakinaiseksi johtajaksi,
Nordenskiöld oli muuttanut pois; ainoastaan Furuhjelm jäi
kuolemaansa saakka toimeensa. Nyberg tuli uudelleen opet-
tajaksi; Sederholmin sijalle tuli v. 1874 metsänhoitajaksi,
alussa V. t. sitten vakinaiseksi, raetsäkonduktöri H. H. Hack-
stedt.

Harvalukuiseksi oli siis opettajakunta supistunut ja pal-
jon vaadittiin kärsivällisyyttä ja uhraantuvaisuutta niiltä hen-
kilöiltä, joiden osaksi jäi näin pienenä joukkona ja mitä vaati-
mattomimpia palkkoja nauttien tarjota korkeakouluopetusta
nousevalle metsänhoitajapolvelle. Täydellisen metsäopetuksen
antaminen kävikin mahdolliseksi ainoastaan sen kautta, että
Blomqvist palkattomasti opetti joukon välttämättömiä aineita,
joita oppikurssista oli poistettu, kuten kansantaloutta, lakitie-
dettä, maaperäoppia y. m., sekä että Furuhjelm alhaista lak-
kautuspalkkaa vastaan suostui edelleen jäämään opistoon
luennoimaan alkuperäisiä aineitaan.

Jos tarkastelee opiston arkistoa näiltä vuosilta, nun eh-

269

dottomasti huomaa, että yritteliäisyys ja toiminta sekä opis-
tossa että hoitoalueessa oli ikäänkuin lamaantuDut. Tämä
onkin aivan luonnollista, sillä tuon harvalukuisen opettajakun-
oan kädet olivat nun täydellisesti sidotut opetukseen, ett'ei
heiltä saattanut jäädä aikaa mihinkään suurempiin yrityksÜD,
Ei sentään nun ymmärrettynä, että yritteliäisyyttä ja toimeliai-
suutta olisi kokonaan puuttunutkaan — perustettiinhan v. 1877
metsänvartijakoulu, v. 1882 sai opisto höyrysaban, apuhar-
vennuksia, lohkohakkauksia, kaskeamista y. m. jatkettiin edel-
leenkin, Blomqvist otti osaa useihin tärkeihin komiteatöihin
y. m. — mutta yhtä vilkkaaksi ei opiston toiminta saattanut
kohota, kuin se aiussa oli ollut.

Toimintahalua opettajistossa ei suinkaan ollut omiaan
lisäämään se tapa, jolla korkeammat viranomaiset näihin ai-
koihin kohtelivat opettajiston tekemiä parannusanomuksia.
Mainitsen niistä muutamia tärkeämpiä.

V. 1883 teki johtaja Blomqvist laajahkon ja hyvin pe-
rustellun esityksen metsäopetuksen uudistamiseksi. Luonnon-
tieteiden lehtoraatti oli uudelleen perustettava, koska näiden
aineiden opettaminen oli välttämätöntä. »Opettajan» virka-
tehtävät olivat nun monet, ett'ei hän mitenkään saattanut
niitä kaikkia yht'aikaa toimittaa — sen oli kokemus varsinkin
kesätöiden aikana selvästi osoittanut. Opettajan virkatehtävät
olisivatniin ollen jaettavatsiten, että perustetaan lisään kamrerin
virka jonka haltija olisi kassöri^ kirjanpitäjä ja pöytäkirjuri
sekä ottaisi jonkun verran osaa opetukseen (metsänvartija-
kouiuUa). Myöskin oli opettajan palkkaa välttämättä korotet-
tava, se kun oli pienempi kuin tavallisten revirinhoitajien,
vaikka opettajaan nähden kuitenkin täytyy asettaa paljon suu-
remmat vaatimukset kuin tavallisiin metsänhoitajiin ja oh
hänenkin virkansa nimitettävä lehtorin viraksi.

Tämän esityksen senaatti hylkäsi taramikuun 24 p. v.
1884. V. 1890 teki Blomqvist uuden anomuksen, esittäen,
että olisi perustettava yksi ylimääräinen opettajavirka ja oppi-

260

kurssi laajennettava 3-yuotiseksi, koska opetusta tnuuten oli
roahdotoQ pitää ajanniukaisella kannalla. Tätä esitystä ei sil-
loinen metsähallitus liene saattanut edes senaatin tietoon, vaan
ilmoitti, ett'ei se anna aihetta mihinkään toimenpiteisiin.

Viimeisen yrityksensä samaan suuntaan teki Blomqvist
V. 1894 yhdessä koko opettajakunnan kanssa. Opetusaika oli
pidennettävä 2 V^ vuotiseksi, tenttiaika muutettava syksyyn,
oppilaita oli otettava joka vuosi, luonnontieteiden opetus oli
asetettava vakinaiselle kannalle, sitäpaitsi oli toinenkin lehtorin
virka perustettava, nykyineu opettajan virka oli muutettava
kamrerin viraksi, mineralogian ja kemian opetusta varten oli
ajoittain palkattava ylimääräinen opettaja.

Tätäkään anomusta ei otettu kuuleviin korviin, ei liioin
myös Blomqvist'in — ei suinkaan syyttä suotta — tekemää
anomusta saada 1000 Smk palkankorotuksen, hänen, joka
opiston perustamisesta saakka oli parhaat voimansa opiston
ja metsäopetuksen hyväksi uhrannut, joka lisäksi johtajana oli
antanut opetusta metsänvartijakoulussa sekä opettanut ilmai-
seksi opistoUa joukon välttämättömiä aineita, jotka eivät kau-
luneet hänen virkavelvollisuuteensa.

Opiston oloissa ei siis tapahtunut minkäänlaisia muu-
toksia parempaan päin. — V. 1902 siirtyi opiston luonnon-
tieteiden opettaja lehtori Furuhjelm ikuiseen lepoonsa, kaksi
vuotta myöhemmin seurasi häntä hänen vanha virkatoverinsa
Blomqvist. Samana vuonna, 1904, erosi Evon-Vesijaon hoito-
alueen metsänhoitaja Hackstedt virastaan. Voi sanoa, että
näiden henkilöiden poistuminen aikaansai käänteen metsäope-
tuksen historiassa. Nämät 3 henkilöä oiivat olleet opiston
alkuajoilta asti mukana sen monissa vaiheissa, heitä Suomen
koko metsänhoitajakunta oli tottunut kunnioittamaan vanhoina,
kokeneina, rakkaina opettajinaan. Heidänsijalleenontullutnuo-
renpuoleisia henkilöitä, jotka eivät nauti samaa ja yhtä jakama-
tonta luottamusta metsänhoitokunnassa kuin heidän virassaan
harmaantuneet edeltäjänsä — ja tämä seikka on kieltämätta

261

välillisesti paljon vaikuttanut siihen lopulliseen ratkaisuun,
joka metsäopetuksen osaksi on tullut.

Nykyinen metsähallitus on tosin — se tunnustettakoon
avoimesti — parhaansa tehnyt metsäopetuksen parantatniseksi
vuosittain puoUamalla yiimääräisten opettajien asettamista,
m. m. on viimeiseksi kuluneena vuonna opistolla ollut 3:kin
ylimääräistä opettajaa, mikä epäilemättä on ollut suureksi
eduksi opetukselle, mutta mihinkään perusteellisempiin muu-
toksiin ei ole voitu ryhtyä, syystä että opetuksen siirtäminen
on ]o useaan vuoteen ollut vakavan pohdinnan alainen. Opis-
ton on nun ollen edelleenkin täytynyt toiroia suunnilleen yhtä
ahtaissa puitteissa kun 30 vuotta sitten, huolimatta siitä että
metsien ja varsinkin valtion metsien kansantaloudellinen mer-
kitys sillä aikaa on kerrassaan bämmästyttävässä määrässä
kohonnut; muisteltakoon ainoastaan, että tulot valtion metsistä
701uvun loppupuolella (1876—1880) olivat ainoastaan 670,151
Smk ja puhdas säästö ainoastaan 49,958 Smk, jotavastoin
vastaavat luvut vuodelta 1907 ovat 9,657,514 ja 7,709,272
Smk.

Ne summat joita valtio vuotuisesti on uhrannut kor-
keamman metsäopetuksen hyväksi eivät ole viime vuosina
enää voineet olla minkäänlaisessa suhteessa niihin suuriin tu-
loihin, joita valtiolla metsätaloudestaan on. Millaisissa, vaati-
mattomissa rahavaroissa Evon metsäopisto itse asiassa on toi-
minut, selviää m. m. siitä, että vakinainen roenosääntö Evon
metsäopistolle viime vuosina on päättynyt 26,600 Smk, johon
summaan sisältyvät kaikki vakinaiset menot, kuten vakinaisten
opettajien ja palvelusväen palkat, käyttörahat, polttopuurahat,
rakennusten korjausrahat y. m. Vertailun vuoksi mainitta-
koon, että eri metsänvartijakouluilla joka ikisellä on isom-
mat vakinaiset määrärahat käytettävinään, nimittäin Tuomar-
niemen 27,505, Nikkarilan 27,355, Rovaniemen 28,005: Smk,
Huomautettakoon myöskin niistä paljon suuremmista raha-

262

määristä, joita valtio vuosittain on uhrannut korkeamman
maanviljelysopetuksen hyväksi.

Orpolapsen tavoin on siis Evon metsäopistoa kohdeltu.
Se kuva, jonka tämä monta kovaa kokenut opisto päättäjäis-
tilaisuudessaan tarjoo, onkin sen luoDtoinen kuin edellisen
perusteella voi arvata: rakennuksel ränstyneet, katot peittyueel
sammaliin ja jäkäliin, opetusvälineet rappiolla. Pintapuoli-
seile katselijalle voi kenties näyttää, kuin olisi kaikki kuin
olla pitääkin, routta Jos hiukankin syvällisemmin opistomme
oloja tarkastaa, nun näkee kaikkialla lahovikoja. —

Ensimmäinen ajanjakso metsäopetuksen historiassa od
päättynyt, uusi on alkamassa. Millaisten kohtaloiden alaisena
maamme korkeampi metsäopetus tähän asti on ollut, sen tie-
dämme; millaiseksi se vastaisuudessa on kehittyvä, siitä on
vaikea lausua arvelua. Joskin meillä on täysi syy olla an-
tautumatta tässä suhteessa minkäänalaisten illusionien valtaan,
nun toiselta puolelta on Suoraen metsänhoitajakunnalla oikeus
vaatia, että valtio paljon suuremmassa määrässä kuin tähän
asti uhraa varoja niiden henkilöiden kasvattamiseksi, joiden
huostaan se uskoo maamme suurimman kansallisomaisnuden,
sen laajat metsät.

>Rivieran> vanha Den gamla tallen

mftnty. vid tRivieran».

Foio O. Ictb.

Evon metsäopjston oppilaat 1862—1908.

Mfltsäopiston oppilasmatrikkelin mukaan.

H. Björkenheim.

Torsten Gustaf AminofT

Alexander Ludvig Borenius

Hugo HamitkarilHackstedt

Frans Oskar Krank

Gustaf Alfred Roschier

Johan Henrik Thom^

Predrik Wilhelm Gustaf Morti Hier von Zausen

Josef Wilhelm Litzell

Sißfrid Gustaf Alberl'Sivi^n

Karl Emil Holm

Karl Emil Fridolf Nordstrom

Abraham Bernhard MalenJus

William Achates Permand

Evert Theodard Sallmdn

Anders Alfred Sigell

Knut Ferdinand Regnell

Henrik Gustaf Hjerppe

Nils Gustaf von Schantz

Emil Hugo Ström

Frans Johan Frithiof Sil^n .......

1862

1864

1862

1864

1862

1864

1862

1864

1862

1864

1862

1864

1862

1864

1862

1864

1862

1S64

1862

1664

1862

1864 1

1862

1864 1

1862

1864

1862

1864

1862

1864

1862

1866

1862

1874

1863

1864

1863

1866

Bror Elias Conon Faler

Petter östring . . . ■

Johan Henrik Heikel

Alesander Frankenhaeuser

Nils Gustaf Grotenfelt

Robert Salomon LÜDüström ....

Johan Petter Norrlin

Carl Ernst Wrede

Adolf Fredrik Bökman

Arthur Werner Alexis Book ....

Hugo Richard Sandberg

Frans Mikael Lagerblad

Johan Fredrik Lagerblad

Gustaf Harlin

Robert Montell

Werner GotUieb Wrede

Ludvig Teodor Modeen

Knut Birger Cajaous

Gustaf Wrede ■

Johan Gregorius Monell . ...

August Benjamin Heikel

Petter Woldemar Hannikainen

Petter Johan Adolf Hultin

Oskar Wladimir Randelin ....

Carl Emil Nylund

Solmu Kuno Alarik Svinhufvud . .
Thomas Alexander Cannelin

Reinhold Montin

Kaarlo Alarik Riddelin

Edvard Leopold Sandman

Guido Immanuel Colliander ...
Knut Rudolf Carlstedt ......

Konrad Hjalmar Konstantin SlUman .

Ivar Gideon SDellraaD

Anton Vaiter Westermarck . ■ .
Fredrik Wilhelm Ehrström . . .

Kaarle Aksel Brander

Otto Gabriel Wsnerberf! . . . .
NathanaSl Juuso Juselius . . .

Gustaf Oscar TimKren

Abel Wäisänen

Ernst Karl Enckell

Otto Anders Johan Munck - . .

Adolf Johan Ahlberg

Hjalmar Ossian Carpelan . . .

G. W. Forsströno

Erik Elias Hullin

Alexander Gabriel Lagus . . . .
Karl Elis Eugen Ridderborg . .

Hugo Jonathan Roos

Gustaf Adolf Stigell

Karl Werner Torckell

Knut Alfred Alexis Tammelander

Teodor August Heikel

Hermaa Johannes af Schulten
Georg Adolf Bruncrona
Henrik Johan Rudolf Perander
Gustaf Emil Wichmann
Johan Ludvig Palmroth . . . .
Bernhard Ericsson

Karl Johan Ehnberg

Karl August Grönberg . . . . .
Alfred Julian Grönvall ....
Alfred Johannes Heikel . . . .

UnoIRafael Heriin

Gustaf Adolf Lennart Karsten . .

Karl Kout Moberg

Karl Torsten Severin Nyberg ....

Ernst August Nylander

Evert Wilhelm Nyström

Arvid Edvard Lindberg

Johan Robert Hutjo Nordensvan . . .

Karl Edvin Sundel

Theodor Johannes Blomqvist ....

Georg Richard Creutz

Johan Emil Ekström

Nils Leonard Stenbäck

Magnus af Tengström

Gustaf Engelbrekt Rudolf Wasastjerna

Kart Johan Pylkkfinen

Nikolai Reinhold von Willehrand . .

Aksel Andelin

Arthur Rudolf Blumenthal .....
Uno Hjalmar William Hohti ....

Karl Emil Lindberg

Adolf Johannes Lyra

Karl Johan Hjalmar Malmgren . . .

Bror Otto Garpelan

Paul August Nyman.

Isak Axel Waldemar Winberg ...
Nils Herraan Ludvig Backman . . .

Karl Einar Brander

Adolf Burgman

Karl Emil Forsström

Arhur Wilhelm Granit

Albin Kolari

Ragnar Bruno Rafael Malroborg . . .
Karl August Fredrik Tölterman .
Robert Walderaar Wadenström . - .

N i m i

lll
fll

1892
1892
1894
1894
1894
1894
1894
1894
1894
1894
1894
1894
1894
1894
1894
1894
189«
1896
1896
1896
1896
1896
1896
1896
1896
1896
1896
18%
1896
1896
18%

189*

1894

18%

1896 1

18% 1

18% i

18%

1898

1698

1898

18%

1896

1898

18%

1898

1900

JohsD W&iDQ Alopaeus

Andreas Ludvig Behm ■ . . .

Karl Wallher Rudolf Bergroth

Johan GusUf Hackstedt

Anders Benjamin Heiander .

Ragnar Wäinö Joachim Reinius

Juhana Oskari Reofors

Harald Brynolf Svanströin

Lars Ludvig Wahlberg

Gustaf Richard Samuel Anteil

Ernst Leopold Blumenthal

Erik Alexander Borenius

Harald Eugön Borg .

Emil Bernhard Butzow

Henry Wilhelm Woldemar Hackmao . . .

Otto Wilhelm Waldemar LItzell

Magnus Gabriel Masalin

Leo Björkman

1898 1

Karl Rafael Brander ■ .

Andreas SigistnuDd üzarnecki ....

Arne Gripenberg

Johan GrÖDOiark

Michael von Haartman

Nils Hugo Homborg

Karl Binar Leonard HougberR . . .

V&lnÖ Jalava

Edvard Johannes Gabriel af H9ll8trfim

Karl Gustaf Wilhelm LAog

Kaarlo Lauri L6fgreD

Antti Benjamin Mäkkylfi

Ossian Siftfrid Siv^n

August Wilhelni Artur Standertskjöld .

William GusUf Thom«

Carl Arne Broberg

Paul Harald Eneberg

Arvid Emil Lampen

Karl Ake Akesson

Atri Arimo

Albert Wilhelm Bergh

Johan Aron Arvld Borg

Beradt GusUf Waldemar Borg . . .

Karl Werner Cajanus

Gabriel Alfons Granit .......

Uljas Johannes Grönholm

Knut Otto HerpmaD

Kaarle Adolt Ikonen

Ernst Mikaei Lillus ........

Onni Johannes Lönnroth

Carl Anders Hunsterhjelm

Justus Elias HoDlell

Torsten Alfred Nystin

YrjA Evard flainio

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1698

1900

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1698

1900

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1898

1900

1902

1900

190^

1900

1903

1900

1903

1900

1902

1900

1902

1900

1902

1900

1902

1900

1902

1900

1902

1900

1902

1900

1902

1900

1903

1900

1902

1900

1902

1900

19U2

1903

Torsten Hjalmar Rosenbröijer . . .

Karl Hikael ßönneberg

Arthur Gustav Sonny

Albin Sebastian Torckell

Rüben Riehard Rfinginan

Berndl Ahlberg

Gunoar Emil Hirn

Torsten Wolmar Rydman

A. F. Cauton

Einar Johan Adoir (^ronsledt . . ■

C. E, Degeoer

! J. Foudila

I E. A. Granfeit

' T. I. Hakala

1 W- V. F. Harlin

K. V. Hedman

I K. O. Heikel

I L. J. Hellman

I R. V. Hoffström

Einar L. Hollmdrus

I K. J. V. KarlssoD

I Brutus Lesche . .

I Walter Gustaf Linilholm I 1902

! B- W. Lindkvist . . . ' 1902

i Tryggve Lund ,

Einar Mäntyvaora

I Valier Neovius

I Einar Reuter

I ArniBS Sohlman

i Klas Einar Bertel Stjernvatl . . ■

1 Väinö Volmar Streng

I Alarik Ter\o .1 1902

i Wiinö Walle 1902

I Bengt Erik Johannes Wallen 1902

1902

1902
I 1902

271

N i ra i

Väinö Wilhelm Westerlund

Frans Julius von Wright

Eric Wilhelm Cronström

Edouard Rafael Björkenheim

Land Bröcker

Eino Book

Aimo Kaarlo Cajander ........

Karl Arno Calamnius

Emil Bernhard Eklund

Gustaf Hjalmar Enroth

Knut Torsten Gottleben

Yrjö Sigismund Hannikainen

Jalo Taavetti Hartman

Ensio Waldemar Holmström

Lahja Eero Rafael Hyvärinen

Arnold Ingram Arvo Lindsay von Julin .

II mo Kalervo David Lassila

I^auri Lemminkdinen Leivo

Johan Hjalmar Lindbohm

Lennart Karl Johannes Masalin . . . .
Arthur Fredrik Nybom

Toivo Wilhelm Paavonen

Kalle Waldemar Packal^n

Herman Ossian Petrell

Paul Pikoff

Johannes Aleksander Hechardt

Veikko Herman Roschier

Oskar Emil Sandelius

Teodor Aleksius Sandeil

Armo Edvard Sjöman

Antti Heikki Nikolaus Tanttu

Julius Viro

Kustaa Adolf Wolanen

Juuso Thorwald Ahomaa

1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1904
1906

1902

1904
1904
1904
1906
1906
1906
1906
1907
1906
1906
1906
1907
1906
1906
1906
1906
1906
1906
1907
1906
1908
1906
1906
1906
1906
1906
1906
1906
1906
1906
1906
1906
1907
1908

John BruDO Alanco

Torsten Ivan AminofT ......

Erkko August Björnström ....

Aimo Johannes Bonsdorif ....

Huugo Ferdinand Ehnquisl ....

Bertel Herman Henrik Fabritius. .

Tuomas Havo

Otto Heikinheimo

Jalmari Honkasalo

Lahja Osmo August Karikoski . .

Niilo Erik Fabian Kivalo

Evert Lennart Lagerwall

Oiva Johannes Lakari

Juho Fmesti Lange

Fredrik Fridolf Louekari

Erik Johannes Lönnroth

?BBvo Edvard Minni

Seth Notdberg

Oskar Alpün Purhonen

Jussi Rautajärvi

August Renval)

Kaarlo Ilmari Rokio

Lars Runeberg

Frans Vdinö Johannes Saastamoioen

Eelis Alfred Sammallahti

Sven Alvar Sevelius

Nils Thomas Severin Thomi . . .

Jarl Fredrik Wallin

Paul Uno Wegelius

Hjalmar Fabritius

Otto Kumlin

Arnold Robert Salko

August Fredrik Tubkanen ....
Juho SeppAlA

„11

""■§3

1908

1906

190B

1908

1906

1908

1906

1908

1906

1908

1»06

1906

1908

1906

190H

1906

1908

1906

1908

1906

1908

Nunnahävitykset
Ebersberger Park'issa vv. 1889—92

kirj. Raf. Björkenheim.

Baierin ylätasangoUa, n. 20 km München'istä itäänpäin
ja n. 500—600 m. korkeudella merenpinnasta, sijaitsee Ebers-
berger Park eli kuten sen virallinen nimi kuuluu Anzinger-
Ebersberger Forst, joka on tuUut kuuluisaksi siitä suuresta
hävilyksestä, minkä nunnaperhosen (Liparis moDacha) toukat
täällä aikaansaivat vuosina 1889—1892.

Ebersberger Park'in pinta-ala on 7,773,92 ha, josta kum-
minkin 379,09 ha on impedimentejä, joten metsäviljelykseen
kelpaavaa maata löytyy 7,394,83 ha. Kaikista puulajeista on
kuusella epäilemättä parhaimmat menestymisen mahdollisuu*
det, ja onkin tämä ammoisista ajoista ollut melkein yksin-
omaisena puulajina Ebersberger Park'issa. (Arnold 1898,
s. 152).

Geologisesti katsottuna sijaitsee suurin osa Ebersberger
Park'ia n. k. moreni- eli siirtomuodostumalla muinaisen Inn-
gletscherin alueella. Maaperä on syvä, ja sen muodostavat
rapautumistulokset niistä vuori- ja kivilajeista, joita mainittu
gletscberi muinoin mukanaan kuljetti. Pääainekset näissä
rapautumistuloksissa ovat kerrostumaton ja lajittelematon
sora, hiekka ja savi. Siellä täällä löytyy sitäpaitse suurem-
pia ja pienempiä siirtolohkareita. Muutamin paikoin, varsin-
kin luoteis- ja länsi-osassa Ebersberger Park'ia, löytyy myös

kerrostumismuodostumia, jotka, kuten nimikin sanoo, sisäita-
vät kerrostunutta, lajiteltua soraa ja biekkaa. (Gömbei 1885;
Arnold 1898, s. 188).

Pintamuodostus Ebersberger Park'issa on hyvin karak-
teristinen. Verrattain matalia, lyhyenlaisia harjanteila kie-
murtelee pohjoisesta etelään pienempien lakeuksien ja notko-
paikkojen välissä, joten koko maisema saa pehmeästi aalto-
maisen leiman. Itse maaperä on kukkuioilla verrattain hyvä,
jota vastoin se notkopaikoissa on melkoista huonompi. Multa-
kerros kukkuioilla on n. 1 — 3 cm ja notkopaikoissa n. 0,i — 1
cm. Mainittua kerrosta seuraa kuohkea maakerros, jonka
paksuus notkopaikoissa on n. 20 cm. Tämän alla on varsi-
nainen sorakerros, jonka ylimalkainen syyyys on n. 20 m.,
paikoin 30 m. (Arnold 1898, ss. 188—190).

Ilmastosubteet Ebersberger Park'issa eivät ole kaikissa
suhteissa suotuisat. Varsinkin aikaansaavat keväthallat touko-
kuussa ja kesäkuussa suurta vahinkoa lehtipuiden jo puhjen-
neille lehdille ja neulaspuiden muodostumaisillaan oleviile
kasvaimille. Ankarat rajuilmat ja raesateet kesäaikaan eivät
ole harvinaiset ja vahingoittavat ei ainoastaan nuorennoksia
vaan ehkäisevät usein metsikoita kasvussaan. (Arnold 1898,
s. 188).

Noin 20 vuotta sitten oli Ebersberger Park vallan toi-
sennäköinen kuin nyt. Vanhat, jylhät ja mahtavat kuusikot
peittävät suurimman osan sen alueesta, ainoastaan siellä
täällä löytyi pienempiä, pitkulaisia, noin 55-vuotista mäntyä
kasvavia kaistaleita. Nämät mäntykaistaleet olivat syntyneet
1830-luvulla, jolloin ankara rajumyrsky oli kaatanut kuusi-
metsää pitkissä kaistaleissa lännestä itään. Siten syntynei*
hin aukkoihin kylvettiin mäntyä aikomuksella myöhemmin
näiden suojaan istuttaa kuusta. Kuusien istuttaminen jäi
kumminkin sikseen, ja siten syntyivät yllämainitut puhtaat
mäntykaistaleet kuusimetsän keskelle. Vähän yli puoli vuosi-
sataa oli Ebersberger Park saanut kutakuinkin olla rauhassa,

kun äkkiä huomattiin, että nunnaperhosen toukat siellä oli-
vat täydessä hävittämistyössä, uhalen tuhota näitä Baierin
kauniimpia kuusijylhiköitä.

Tärkeänä ja huomattavana ilmiönä nunnan elämässä inai-
nittakoon, että samasta naarasperhosesta polveutuvat koirakset
ja naarakset eivät samaan aikaan tule siitoskykyisiksi. Tämä eri-
aikaisuus estää luonnoUisesti sukusiitosta saraalla kun se edistää
siitosta perhosien välillä, joilla on erilainen polveutuminen. (Al-
tum 1890, s. 578-579; Altum 1892, s 160; Borgraann 1891, s. 9;
Dorrer 1891, s. 39; Die betheiligten Staatsministerien 1891, s. 5-8;
Metzger & Müller 1895; Witsche 1892, s. 1—12; Nüsslin 1905, s.
259-263; Wachtl & Kornauth 1893, s. 2, 13.)

Nunnaperhosen toukka on mitä suurimmassa määrässä poly-
fagi. Useimpien puulajien, muutamien pensaidep, ruohojen ja
varpujen lehtien, resp. neulasten kimppuun käy se varsin inie-
lellään, mieluimmiten kumminkin kuusen ja männyn neulasiin.
Primärisesti näkyy toukka esiintyvän ainoastaan semmoisissa
metsikoissa, raissä jompikumpi raainituista puulajeista tai molem-
mat sekoituksessa löytyvät. Mainittujen puulajien muodostaessa
sekametsikon käy toukka sen puulajin kimppuun, jota on run-
saammin ja Jos sekoitus on jotenkin tasainen syödään etupäässä
niiden ikäluokkien puut, joiden kaarnamuodostus tarjoaa paraim-
mat ja suojatuimmat paikat munien asettamiselle. Tasaikäisissä,
tasaisella maalla löytyvissä kuusimetsikoissa esiintyy toukka yhtä
lukuisana kaikissa puissa, mutta Jos ikä on erilainen ja siis myös
runkojen korkeus erilainen, jätetään vallitsevat puut kutakuinkin
rauhaan. Epätasaisella maalla kasvavissa kuusimetsikoissa jou-
tuvat ne kuuset, jotka kasvavat notkelmissa helpommin hävityk-
sen alaisiksi kuin kukkuloilla kasvavat. Sekundärisesti tapahtuu
toukan syöminen, jos yllämaiuittuja puulajeja ci löydy tai jos
neulaset niissä ovat loppuun syödyt ja myös jos toukka, esimer-
kiksi tuulen kautta, on joutunut alikasvoksiin tai kultureihin.
Lopuksi mainittakoon, että vastikään munasta tullut toukka syöpi
ainoastaan muodostumaisillaan olevan vuosikasvaimen hentoja
neulasia, mutta toisen nahanluomisen jälestä syödään kaikkia
neulasia ikään katsomatta. Syöminen aloitetaan neulasen kär-
jestä ja Sita jatketaan siirtyen vähitellen tyveä kohti. Ylipäänsä
toukat, riippuen siitä, että munat tavallisesti asetetaan rungon
alaosiin, vaeltaessaan runkoa pitkin ylöspäin ensinnä syövät alem-

pien oksien neulaset ja sitten vähitellen kayvät ylempien oksien
neulasten lopulta latvaoksien neulasten kimppuun. (Altum 1892,
s. 163, 170—171; Die betheiligten Staatsrainisterien 1891, s. 8-11;
Nitsche 1892, s. 13; Nüsslin 1905, 263-265; Pauly 1891, s. 22-23).

Nunnaperhosen esiintyminen Ebersberger Parklssa oli epäi>
lemättä autohtoninen, se tahtoo sanoa sen äkkinäinen esiintymi-
nen ja suunnattoman suuri lisääntyminen ei johtunut perhoslau-
mojen muualta saapumisesta, vaan on syy tähän iliniöön se seikka,
että Ebersberger ParkMssa löytyvillä, nun sanoakseni nunnaperhos-
alkuasukkailla oli ollut mahdoUisuus useampien vuosien kulu-
essa, erinäisten suotuisten olosuhteiden takia, mitä tavattomim-
massa määrässö lisääntyä. Todistuksina siitä, ettei mitään lau-
mottain siirtymistä tässä tapauksessa ole voinut tapahtua mai-
nittakoon, että v. 1889 huomattiin hyvin paljon toukkakoteloita
edelliseltä vuodelta, että nunnaperhonen v. 1888 ja vielä vähem-
män edellisinä vuosina ei missään esiintynyt nun runsaasti, että
semmoinen joukottainen siirtyminen olisi voinut tapahtua, josta
Ebersberger Park'in v. 1889 satoihin tuhansiin nousevat toukka-
laumat olisivat voineet polveutua ja lopuksi, että syöminen suu-
resti katsottuna tapahtui metsän keskellä, useammasta kesklpis-
teestä säteen suunnassa kaikille tahoille, reunoille päin, jota vas-
toin, Jos joukottainen siirtyminen olisi tapahtunut metsään, tämän
laitaosat ensimmäiseksi olisivat joutuneet hävityksen alaisiksi ja
vasta myöhemmin sisemmät osat. (Pauly 1891, s. 13—15; Altum
1892, s. 157—158; Dorrer 1891, s. 25).

Niistä asianhaaroista, jotka tekivät nunnaperhosen suunnat-
toman lisääntymisen mahdolliseksi, ollaan yleensä pääseikoissa
samaa mieltä. Ensinnäkin on muistettava, että nunnaperhosen
lisääntyminen tai vähentyminen jollain seudulla suurimmassa
määrässä riippuu sen vihollisten, Tachina- ja Ichneumon-lajien
paljoudesta. Jos syystä tai toisesta näiden määrä suuresti vä-
henee verrattuna nunnan määrään, mikä helposti tapahtuu, jos
kesät ovat kylmät ja sateiset, enenee nunnien lukumäärä suuresti,
kunnes luonto taasen aikaansaa tasapainon molempien välillä.
Vielä riippuu nunnan paljous,' varsinkin joukottaisen enenemi-
sen viimeisinä vuosina kaikenlaisista sienistä, jotka, jos sää on
niille suotuisata, siis kesät kylmät ja sateiset, suurimmassa mää-
rässä lisääntyvät, hävittäen niinhyvin perhosia kuin toukkia.
Juuri ne kesät, joUoin nunnaperhonen nun suunnattomasti eneni
Ebersberger Park'issa tarjosivat mahdollisimman parhaat edelly-
tykset nunnan lisääntymiselle, ollen hyvin epäsuotuisat sen vihol-

listen toiminnalle. Nunnaperhosen esteettömään lisaäntymiseen
vaikutti lopuksi vielä sekin seikka, että nunoatoukkien hävitys-
työstä Ebersberger Park'issa virallisesti saatiin tietää hyvin myö-
hään, eikd silloinkaan ryhdytty tarmokkaisiin toimenpiteisiin sitä
vastaan, sillä 60 vuoteen nunna ei ollut aikaansaanut minkäänlai-
sia hävityksiä Baierissa, siitä johtuva vaara oli unohdettu ja sitä-
paitse oli niinhyvin se käsitys vallalla, että joukottaisen enene-
misen toisena vuonna eräs sieni tappaa kaikki nunnaperhosen
toukat kuin varsinkin se seikka, että kuuset, joita toukka on syö-
nyt paljaaksi, saavat uudet neulaset ja muutamien vuosien ku-
luttua kokonaan toipuvat kärsimästään vahingosta. (Altum 1892. s.
155, 170i; Dorrer 1891, s. 139-141 ; Pauly 1891, s. 6-13; Wachtl & Kor-
nauth 1893, s. 15—16; Dorrer 1891, s. 37-38; NitscheJ892, s. 24-25).

Kesäkuussa v. 1889 huomattiin sattumalta, että nunnaperho-
sen toukat raivoslvat Ebersberger Park'issa aavistamattoman laa-
jalla alalla ja tavattomalla voimalla. Hyvät neuvot olivat kalliit.
Joko olisi ryhdyltävä tarmokkaisiin toimenpiteisiin, uhrauksiin,
joiden suuruudesta ja välttämättömyydestä ei kenelläkään ollut
aavistusta sillä hetkellä tai olisi asettauduttava vastakkaiselle kan-
nalle siinä toivossa, että luontoj korjaisi syntyneet epäkohdat.
Johtavissa, asianomaisissa piireissä ei voitu päästä varrauuteen
miten olisi meneteltävä, vaan asetuttiin enemmän odottavalle kan-
nalle. Seurauksena tästä oli tietysti se, että toiraenpiteet nunnan
vastaan v. 1889 olivat perin vähäpätöiset ja tehottomat. Anzing'in
metsävirastopiirissä käytettiin 225 Saksan markkaa ja Ebers-
berg*in metsävirastopiirissä 480 Saksan markkaa eli yhteensä 705
Saksan markkaa nunnaperhosien kokoamiseen ja tappamiseen.
Kumminkin olivat toukat syöneet kuusimetsiä suurimmaksi osaksi
paljaaksi Anzing'issa 234 harn suuruisella alueella ja Ebersberg' issä
400 ha:n alalla. Pahimmin syödyt puut oltiin pakoitettu hakkaut-
taraaan. Näistä hakkauksista karttui Anzing'issa 4,515 ja Ebers-
berg'issä 8,685 kuutiometriä kiinteätä mittaa. (Pauly 1891, s. 17,
20; Altum 1892, s. 155-156).

Huhtikuussa v. 1890 alkoi uudelleen nunnatoukkien hävitys-
työ Ebersberger Park'issa ja yltyi yltymistään. Sillä välin oli
kumminkin asianomaisissa piireissä se mielipide vähitellen saa-
nut jalansijaa, että olisi ryhdyttävä tarmokkaampiin toimenpitesiin
kuin edellisenä vuonna varsinkin koska näytti siltä kuin hävitys
vielä olisi kasvamassa. Kesäkuussa päätettiin lopuUisesti, että
taisteluun nunnaa vastaan olisi ryhdyltävä mahdollisimman suu-
rella tarmolla, aikaa ja kustannuksia säästämättä. Mutta Ebers-

berger Park'in pelastamlseksi oli mainittu päätös liian myöhäi-
nen. Metsät tuhansilla hehtareilla olivat jo paljaaksi syödyt eikä
niiden vastaisesta toipumisesta oUut minkäänlaista toivomiseii
aihetta ja metsikot muissa osissa Ebersberger Park'ia, missa
nunnatoukkien hdvitys ei vielä ollut ehtinyt nun pitkälle, olivat
suuren vaaran alaisina. (Altum 1892, s. 156).

Kuten ennen sivumennen mainittiin, alkoi nunnatoukkien
syöminen useassa paikassa Ebersberger Park'ia ja laajeni säteen
suunnassa kaikille tahoille sitä myöden kun puut tulivat paljaaksi
syödyiksi. Ensimmäinen tehtdvä vasta aloitettavassa taistelussa
nunnaa vastaan oli sen sgöntipesäpaikkojen eristäminen siüä osasta
metsää, joka ei vielä ollut auttamatlomasti häuitetty. Tämän tar-
koitusperän saavuttamiseksi muodostettiin n. 30 ä 40 m. levyinen
rajavyöhyke jokaisen paljaaksi syödyn alueen ympäri. Näistä
rajavyöhykkeistä kaadettiin ja kuljetettiin pois kaikki puut, jotka
eivät rauodostaneet päämetsää ja mahdollisesti löytyvät taimet
kuin myös kaadettujen puiden oksat hävitettiin polttamalla siinä
tarkoituksessa, että toukilta jossain määrin vähenisi syömisaiuek-
sia. Puiden kaataraisen kautta joutui suunnattomat määrät touk-
kia maahan ja ne koettivat nun pian kuin mahdollista päästä
uudelleen muihin puibin jatkaakseen syöntiään. Tämän estämi-
seksi varustettiin kaikki rajavyöbykkeen jälellä olevat puut liima-
renkaalla rinnankorkeudella. (Altum 1892, s. 158—162; Nitsche
1892, s. 33—34; Forstwissenschaftliches Centralblatt 1891, s. 520).

Toinen tärkeä tehtävä oli rajavgöhykkeiden sisäpuolella ole-
vien alueitten puhdistaminen. Alimetsän ja nuorennoksien suh-
teen meneteltiin samalla lailla kuin rajavyöhykkeissä. Päämet-
sään kuuluvista puista kaadettiin kaikki paljaaksi tai melkein pal-
jaaksi syödyt puut, ne oksittiin ja oksat poltettiin tai kuljetettiin
muualle. Jos tämä puiden kaato tapahtui siihen aikaan, kun
nunnaperhonen laski munansa, kuorittiin rungot ja kuori pol-
tettiin. Puiden kaatamisessa pidettiin tarkasti silmällä, että kaikki
puut kaadettiin latva eristysalueen keskipisteeseen päin, jotta kaa-
tamisen kautta maahan joutuneiden toukkien poispääsy eristys-
alueelta tulisi vaikeutetuksi. Ne puut, jotka ainoastaan osittai-
sesti olivat syödyt ja joiden toipumisesta vielä oli toivoa, varus-
tettiin liimarenkaalla rinnankorkeudella, mutta näitä oli vaan
vähäinen määrä. (Altum 1892, s. 162; Nitsche 1892, s. 34; Pauly
1891, s. 45-47, 52).

Toimenpiteet nunnaa vastaan eivät kumminkaan rajoittu-
neet ainoastaan rajavyöhykkeisiin ja niiden sisäpuolella oleviin

eristysalueisiin, vaan ulotetiiin ne kaikkialle missä nunna vaan oli
tavaltavissa. Täten koetettiin estää uusien syömäpaikkojen muo-
dostumista samalla kuin tahdottiin vähentdä vihoUisparvien kas-
vamista. Rajavyöhykkeiden ulkopuolella olevissa metsissä varus-
tettiin puut liimarenkaalla rinnankorkeudella sen mukaan kuin
toimitetut tarkat tutkimukset näiilä alueilla löytyvien nannaper-
hosten, -munien] ja -toukkien lukumäärästä osoittivat semmoisen
toimenpiteen tarpeelliseksi. Perhosien tai oikeastaan vaan naa-
rasperhosien lukuisuutta tutkittiin joko päivällä tai öisin. Päi-
vällä siten, että koetettiin lukea hebtaarin snuruisella alueella
rungolla istuvat naarasperhoset, mikä laonnoUisesti ei aina oUut
helppo tehtdvä, eikä antanut varsin tarkkoja tuloksia. Oisin ta-
pahtui lukeminen siten, että useampiin paikkoihin pystytettiin
valkeasta kankaasta tebtyjä varjostimia, joita siveltiin värittö-
mällä liima-aineella ja jotka kirkkaasti valaistiin sinkkisoihtujen
avulla. Näihin valaistuihin varjostimiin lensi perhosia joukottain,
ne jäivät niihin kiinni ja niiden lukumäärä otettiin selville. Myös
täten saavutetut tulokset olivat jotenkin epävarmat, mutta niiden
kautta selvisi edes likipitäen hävitystoimenpiteiden tarpeellisaus.
Tavallisesti varustettiin puut liimarenkaalla, Jos naarasperhosien
lukumäärä hehtaria kohti oli 600 suurempi. (Altum 1892, s. 163,
165-166; Nitsche 1892, s. 35-36; Pauly 1891, s. 32—33). - Touk-
kien laskeminen ei myöskään antanut varsin tarkkoja tuloksia ja
oli sitäpaitse verrattain vaivaloinen. Se tapahtui siten, että siellä
täällä kaadettiin hyvin varovaisesti koepuita maahan levitetylle
kankaalle, toukat luettiin ja saatujen tuloksien perusteella ryh-
dyttiin vastaaviin toimenpiteisiin. (Altum 1892, s. 169). — Luotet-
tavin ja varmin keino uhkaavan vaaran suuruuden määräämiseksi
oli kumminkin munien lukeminen. Tämän tarkoitusperän saa-
vuttamiseksi kaadettiin koepuita semmoisissa paikoissa, missä
perhosia huomattavammassa määrässä oli näyttäytynyt. Kaade-
tut puut oksittiin ja veitsellä irroitettiin kaamasuomu toisensa
jälkeen, ja näiden välissä kuin myös halkeamissa löytyvät munat
laskettiin. Mahdollisimman selvän käsityksen saamiseksi uhkaa-
vasta vaarasta jaettiin koepuut täten luettujen munamäärien pe-
rusteella viiteen luokkaan.

1. enemmän kuin 1,000 munaa runkoa kohti.

2. 600:sta— l,000:teen munaan runkoa kohti.

3. 200:sta— 600:taan > > >

4. 50:stä— 200:taan > > >

T). vähemmän kuin 50 munaa runkoa kohti.

Näiden kaadettujen koepuiden perusteella ryhdyttiin liimarenkal
den tekoon rinnankorkeudella. Liimarenkaita asetettiin kaikkiin
puihin pause paikoin, missä koepuut kuulaivat 5:teen luokkaan.
Ennen liimarenkaiden asettamista poistettiin kaikki pensaat, nuo-
rennosryhmät y. m. s.) Manien luku koepuissa oli luonnoüisesti
hyvin vaihtelevainen. Harvinaista ei oilut löytää koepuita, joissa
oli 20,000, 50,000, 100,000, jopa 200,000 munaa. Mutta ei tyydytty
liimarenkaiden tekoon ainoastaan rinnankorkeudella. Eri pai-
koissa koepuiden rungolla löytyvien munien lukumäärä saattoi
usein aiheuttaa liimarenkaiden tekoa ylemmäksikin rungolla. Jos
näet niissä koepuissa, joissa munien luku oli 1,000 suurempi,
vähintäin 40 % koko määrästä löytyi 6 m. korkenden alapuolella,
tehtiin toinen liimarengas 6 m. korkeudelle niihin puihin, joiden
munamäärän selville saamiseksi yksi tai useampia koepuita oli
kaadettu. Tämän toisen liimarenkaan kautta tuli tietysti kaikkien
sen alapuolella munasta valmistuvien toukkien latvaan pääsy mah-
dottomaksi, joten puuta uhkasi korkeintaan 60 °lo^ useiramiten
vaan 30 ä 40 °lo alkuperäistä kehittyvää toukkaa. (Altum 1892, s.
167—169; Nitsche 1892, s. 36-39; Pauly 1891, s. 50, 54-56,
91-92).

Paitse näitä järjestelmällisia toimenpiteitä nunnaa vastaan,
koetettiin useampia muita keinoja suuremmalla tai pienemmällä
raenestyksellä. Niinpä koetettiin pelastaa nuorennoksia, jotka oli-
vat lähellä semmoisia paikkoja, missä syöminen parastaikaa oli
käymässä joko siten, että näiden ympärille, maata pitkin asetettiin
liimaaineella siveltyjä seipäitä tai kaivettiin n. k. toukkaojia nü-
den ympäri, jotta vaeltavat toukkajoukot eivät pääsisi nuorennok-
siin. (Altum 1892, s. 161; Nitsche 1892, s. 34; Pauly 1891, s. 23—
24). Jos kohta vaeltavien toukkaiaumojen pääsy nuorennoksiia
täten oli tullut estetyksi, uhkasi niitä vaara toiselta taholta, siUä
ensimmäinen, hiukan ankarampi tuulenpuuska kuljetti muassaan
sadottain naapuripuissa syöviä toukkia ja tällä tavalla joutui-
vat kumminkin lopulta useimmat nuorennokset tuhon alaisiksi.
Rungoilla istuvia perhosia koetettiin tuhota siten, että satoja
päiväläisiä, työmiehiä ja lapsia pitkävartisilla luudilla lakaisi per-
hosia maahan, jossa ne tapettiin, elleivät ennemmin olleet kuol*
leet. Jos kohta tämän toimenpiteen kautta ainoastaan pieni murto-
osa löytyvästä perhosmäärästä tuli hävitetyksi, estyi kummin-
kin täten useampien miljonien munien laskeminen. öisin koe-
tettiin hävittää perhosia, ja jonkinlaisella menestyksellä, kirk-
kaasti palavien tulien kautta. Perhonen nähdessään tämän yöllä.

lensi siihen ja kuoli. Sitävastoin eräs perbospyydys, n. k. eks-
haustori, ei täyttänyt niitä toivorauksia, joita usealta taholta sii-
hen pantiin. Mainitun ekshaastorin rakenne oli pääasiassa seu-
raavanlainen. Noin 30 m pituisen ja läpimitaltaan 70 cm pak-
sun, pystysuorassa seisovan rautatorven yläpäähän oli kiinnitetty
suppilo, jota voitiin kääntää kaikkiin ilmansuuntiin ja jonka aukko
oli n. 130 cm läpimitassa. Lokoraobilin ja erään siipilaitoksen
aikaansaatiin torvessa ilmavirta, jonka piti imeä suppilon aukon
kohdalla lentävät perhoset torveen. Lopuksi löytyi suppilon poh*
jalla sähkö-kaarilamppu, joka kauas lähetti kirkkaan valovirran.
Tämä kallis laitos, jonka käyttäminen kesän kuluessa v. 1890
maksoi 6,000 Saksan markkaa, ei, — kuten mainittiin, — vastan-
nut tarkoitustaan, pääasiallisesti siitä syysta, että aikaansaatu
ilmavirta oli liian heikko ja toiseksi koska, kuten eräs sen aikui-
nen kirjailija sanoo, perhoset eivät pyrkineet valovirran alkuläh-
dettä kohti yhtä vähän kuin auringonpaisteessa lentävät perhoset
ovat halukkaat lentämään aurinkoa kohti. (Altum 1892, s. 166—
167; Nitsche 1892, s. 53-54; Pauly 1891, s. 24-25, 29—32).

Vuonna 1890 käytettiin toimenpiteisiin nunnaa vastaan An-
zing'issa ja Ebersbergissä yhteensä 32,429 Saksan markkaa.
Ala, jossa toukat olivat syöneet, oli kasvanut 4,921 hehtariin, josta
1,900 hehtaria oli paljaaksi syöty, ja hakkauksista karttuva puu-
määrä nousi 1,186,800 kuutiometriin kiinteätä mittaa. Ylempänä
mainittu summa, 32,429 Saksan markkaa, voi näyttää hyvin pie-
neltä, Jos ajatellaan seikkaperäistä ja suurenmoista hävityssodan
suunnittelua nunnaa vastaan. Muistettavaa kumminkin on, että
päätös tässä asiassa tehtiin vasta kesäkuussa, jolloin oli melkein
myöhäistä siinä vuonna enään tehdä mitään, syönti kun sinä
kesänä oli loppumaisillaan, ja vasta seuraavana vuonna 1891
toteutettiin kaikessa laajuudessaan, suurimmalla tarmolla ja kus-
tannuksiin katsomatta ylempänä selitetty vastustamissuunnitelmaa.
(Altum 1892, s. 156; Nüsslin 1905, s. 261 ; Pauly 1891, s. 17, 25).

Vastustamistoimenpiteissä onnistuttiin v. 1891 odottamatto-
man hyvin, nun että syksyllä mainittuna vuonna voitiin pitää
epäämättömänä tosiseikkana, että Jos kohta nunnan voimat eivät
läheskään vielä olleet murtuneet, sen hävitystyötä oli melkoisesti
saatu ehkäistyksi ja rajoitetuksi. Sita paitse viittasi moni seikka
siihen, että nun kauvan ikävöity luonnon apu (Selbsthülfe der
Natur) todellakin pian tulisi avuksi vastustamistoimenpiteissä.
Niinpä kesällä v. 1891 hnomattiin^ että kaikenlaiset sienet (Spalt-
pilzen) rupesivat hävittäväisesti vaikuttamaan nun hyvin nunna-

perhosissa kuia niiden toukissa. Useat Tachina-lajit lisääntyivät
melkoisesti ja äärettömät, tuhansiin nousevat kottaraisparvet
ilmestyivät näille, nannan hävityksen alaisille tienoille. (Altum
1892, s. 169-170, 172; Pauly 1891, s. 85-86; Nitsche 1892, s. 25—
26; Die Landtwirtschafl 1898, s. 240; Forstwissenschaftliches Cen-
tralblatt 1891, s. 527). 1

LukuuDottamatta tarmokasta työtä hävityssodassa nunnaa
vastaan, od vuosi 1891 Ebersberger Park'in historiassa muistet-
tava niiden toimenpiteiden johdosta, joihin oli ryhdyttävä suun-
nattoman suurien hakkauksien takia. Kaikki hakkaukset olivat
ensinnäkin toimitettavat hyvin pian, koska verrattain suuri vesi-
pitoisuus ja lämpömäärä paljaaksi syödyssä puussa suuresti edis-
tävät sienimuodostuksien syntymistä, ja puuaine täten pilaantuu
hyvin helposti. Sita vastoin ajoissa kaadetun paljaaksi syödyn
puun puuaine ei ole millään lailla tavallista puuainetta huo-
nompi, Jos kohta sen vesipitoisuus on hiukan suurempi. (Hartig
1891, s. 103—108; Hartig 1892, s 100; HarÜg 1895, s. 369-370;
Fürst 1892, s. 90). Vuonna 1890 oli ympäri vuotta käytetty n.
1,300 työmiestä puiden kaatamiseen, oksimiseen, kuorimlseen ja
kuljettamiseen, apuharvennuksiin y. m. Vuonna 1891 käytettiin
yllämainittuihin tarkoituksiin lähes 3,000 työmiestä, ja näitä var*
ten rakennettiin tilapäiset asumukset. Töitä johtamassa ja vaivo-
massa oli 60g metsänhoitovirkamiestä. Puiden kuljetuksen hei-
pottamiseksi ja edistämiseksi rakennettiin Kirchseeon'in asemalta
Ebersberger Park'in keskustaan 12 km pituinen, normaliraiteinen
rautatie. Tästä rautatiestä haaraantui, osastolinjoja pitkin, kaik-
kiin osiin puistoa 60 cm levyiset raiteet, joiila hevoset olivat
vaunuja vetämässä. Näiden kapearaiteisten rautateiden yhteen-
laskettu pituus teki 40 km. Sita paitse löytyi jonkun verran, n.
27 km pituudella, kapearaiteisia, siirrettäviä rautatiekiskoja, jotka
veivät osastolinjoilta hakkausaloille. Keskimäärin n. 145 vaunu-
lastia päivässä kuljetettiin Kirchseeon'in asemalle ja sieltä edel-
leen puutavaramarkkinoille, ja koko puukuljetus mainituUa rata-
osalla nousi lopulta 45,500 vaunulastiin. Mainitun metsärautatien
kannattavaisuudesta ei ole julkisuuteen tuliut minkäänlaisia tie-
toja. Syynä tähän lienee se seikka, että valtiolle mainitusta ra-
dasta koituva hyöty ei läheskään korvannut sen rakentamiseen
ja käyttökustannuksiin myönnettyjä varoja. Puuaineen jalosta-
mista varten rakennettiin useampia sahoja nun hyvin Ebersber- 4

ger Park'iin kuin sen läheisyyteen ja tulivat näiden sahojen \

käyttökustannukset luonnoUisesti hyvin pieniksi. (Altum 1892, s. \

169, 171: Pauly 1891, s. 82-85; GayerMayr 1903, s. 282, 287—289;
Hartig 1892, s. U

Vuonna 1891 tulivat suoranaiset hävitystyöt nunnaa vastaan
maksamaan päälle 1 miljonan Saksan markan. Toukkien pal-
jaaksi syömä alue oli kasvanut 4,560 hehtaariin, ja hävityksen
takia hakattava puumaärä nousi 180,000 kuutiometriin kiinteätä
mittaa. (Altum 1892, s. 153, 169, 171 ; Forstwissenschaftliches Cen-
tralblatt 1891, s. 66). — Tddelliakin surullisen näön tarjosi Ebers-
berger Park kesällä vuonna 1891. Entisen jylhän metsän sijaan
tuhansia hehtareja käsittävä lakeus. jota peittivät tuhannet puut,
runko rungon vieressä, ja siellä täällä ikuisesti palavia tulia,
missä puiden oksat, kaarna ja latvukset poltettiin. (Altum 1892,
s. 171 ; Pauly 1891, s. 83)

Vuonna 1892 jatkettiin hävityssotaa nunnaa vastaan yhtä
tarmokkaasti kuin edellisenäkin vuonna, mutta lukumäärältään
yhä lisääntyvät Tachina- ja Ichneumon-lajit kuin myös eräät Schizo-
mynetes-luokkaan kuuluvat bakterit mursivat yhä enemmän uunna
perhosien ja -toukkien vastustusvoiman,- nun että syksyllä voi-
tiin varmana pitää, että vaarasta iopuilisesti oli päästy. Mainit-
tuna vuonna karttui tarpeellisista hakkauksista 152,000 kuutio-
metriä mittaa. (Arnold 1898, s. 240; Brecher 1893, s. 664; Forst-
wissenschaftliches Centralblatt 1892, s. 64).

Tämän onnellisen tuloksen saavuttamiseksi vaikuttivat nun
hyvin ylempänä mainitut hyönteiset ja bakterit kuin myös ener-
giset toimenpiteet nunnaa yastaan. Toimenpiteistä sietää epäile-
raättä liimarenkaiden teko ensi sijan.

Ylempänä mainittiin ohimennen, että eräs vaikuttavim-
pia syitä sähen, ettei aikaisemmin ryhdytty energisiin toi-
menpiteisiin nunnaa vastaan oli Württemberg'istä saatu tieto,
joka sittemmin kumminkin osoittautui perättömäksi, että täy-
dellisesti paljaaksi syödyt kuuset eivät kuole, vaan toipuvat
vähitellen. Saadakseen varmuutta näin tärkeässä asiassa
kääntyivät viranomaiset alkukesällä vuonna 1890 professori
Hartig'in puoleen pyynnöllä, että hän antaisi lausunnon tässä
asiassa. Paikallaan lienee tässä muutamin sanoin koske-
tella niitä tuloksia, joihin professori Hartig'in laajat ja seikka-
peräiset tutkimukset johtivat. (Pauly 1891, s. 59, 65 — 66;

Hartig 1891, s. 103). Hän selittää syyD, minkä takia pal-
jaaksi syödyt kuuset ehdottomasti kuolevat seuraavalla ta-
valla.

Neulasten riistäminen kuuselta keväällä ja alkukesällä
on turmioUinen sentähden, että muodostumaisillaan oleva
vuosirengas tarvitsee suurimman osan vararavintoaineista ja
ainoastaaD pienempi osa käytetään uinuvien silmujeD kehitty-
miseen. Täten syntyy oksissa täydellinen puute vararavinto-
aineista ennenkuin uinuvat silmut ovat lopullisesti kehitty^
neet, ja ennen syksyä on kaikki tärkkelys lopussa. Oksien
ja rungon kuivumiuen ei kumminkaan ole riippuvainen siitä,
että vararavintoaineet ovat loppuunkäytetyt. Oksien ja nuo-
rempien kuusien kuoleminen on pääasiallisesti seurauksena
jonkinlaisesta kuivumisprosessista, joka johtuu lämpiämisestä
päivällä ja jäähtymisestä yöUä, ja tästä aiheutavasta puuai-
neen sisässä olevan ilman alituisesta laajenemisesta ja ku-
tistumisesta. Talvella tulee se seikka lisäksi, että jäätyneet,
vanhemmat puuoksat eivät voi antaa mitään korvausta haih-
dutetun veden sijaan. Rungon kuivuminen johtuu nun hyvin
siitä, että insolationin vaikutuksesta munavalkuaisaine kuolee
kuin siitä, että jälteen solut kuolevat, koska jäävät ilman
ravintoa ja lisäksi ovat ankaran auringonpaahteen alaisina.
(Pauly 1891, s. 73—75; Fürst 1892, s. 90; Hartig 1892, s.
100—101; Hartig 1892, s. 370).

Mitä kuusiin tulee, joita ei täydellisesti ole paljaaksi
syöty, eroittaa Hartig kolme eri tapausta. Jos neulaset lat-
vuksen ylimmäisessä osassa jätetään koskematta ja muissa
osissa latvaa tapahtuu paljaaksi syönti, kuolee puu ehdotto-
masti, koska ravinnon puutteesta kituva jälsi joutuu paljaaksi
tai melkein paljaaksi syödyissä metsikoissa vallitsevan an-
karan kuumuuden alaiseksi. Toinen laji osittaista syömistä
on se, että koko latva suuremmassa tai pienemmässä mää-
rässä ja jotenkin tasaisesti syödään. Jos alkuperäisestä neu-
lasmäärästä alle 10 ^/t jää jälelle, kuolee puu, mutta jos

jälellä oleva neulasmäärä on n. 10 — 15 Vo alkuperäisestä,
voi puu toipua, jos seuraava talvi od leuto. Siinä tapauk-
sessa taasen, että ainoastaan latvuksen ylin osa syödään
joko kokonaaD tai melkein paljaaksi ja muu osa siitä ei
joudu hävityksen alaiseksi, ei puu kärsi tästä saoottavasti,
vaan muodostaa pian uusia kasvaimia, jos vaan kaksivuoti-
sissa kasvaimissa löytyy sen verran neulasia, että nämät
voivat hankkia yksivuotisten kasvaimien silmuiüe ravintoa.
(Hartig 1892, s. 284—285; Hartig 1892, s. 370—371).

Kansantaloudelliselta kannalta katsoen oli suurenmoisella
nunnahävityksellä Ebersberger Park'issa koko joukon seu-
rauksia. Ensinnäkin meni valtiolta äärettömät kustannukset
nunnan vastustamiskeinoihin ja suunnattomien puumäärien
hakkauttamiseen, kuljettamiseen ja sahauttamiseen. Metsän-
hoitovirkamiesten, nun hyvin yiempien kuio alempien, lukii
oli suuresti lisättävä. Pikaisesti tapahtuviin hakkauksiin piti
mistä hinnasta tahansa saada työmiehiä ja näitä varten oli
asumuksia pystytettävä. Metsärautateitä oli rakennettava j. n. e.
Hakkaukset muissa Baierin valtionmetsissä olivat lopetetta-
vat melkein kokonaan, etteivät Ebersberger Park'ista saata-
vien puumäärien hinnat kovin laskeutuisi. Lopuksi tulisi
paljaaksi hakattujen alueiden metsittäminen vuosikymmenien
kuluessa vaatimaan suuret summat. — Nunnakalamitetin
seurauksista joutuivat myös yksityiset enemmän kärsimään
kuin voisi aavistaa. Sen kautta, että hakkaukset supistet-
tun muissa osissa Baieria, joutuivat metsätyömiehet mitä
tukalimpaan asemaan sen kautta, että jäivät ilman välttä-
mättömän tarpeellista talviansiotaan. Etenkin semmoisilla
seuduilla, esim. vuoristoissa, missä puiden kuljetus tapabtuu
ihmisvoimalla oli metsätyömiesten asema kaikkea muuta kuin
kadehdittava. Myös niillä paikoin, missä pientilallinen he>
vosineen talven kuluessa hankkii itselleen tarpeellisen lisä-
ansion puiden kuljettamisella, vaikutti hakkuiden supista-
minen nunnan hävittämiin alueisiin mitä turmiollisimmin.

Useissa paikoin olivat pienet sahat pakoitetut sahauttamaan
ainoastaan osan siitä, mitä tavallisina vuosina oiivat sahan
neet, ja suuremmat sahalaitokset oltiin pakoitetut ajoittain
raakaaineksien puutteesta seisottamaan. Puutavarahinnat
Dousivat melkoisesti niillä seuduin, jotka sijaitsivat kaukana
nunnahävitysalueilta ja päinvastoin, missä 1890-luyulla oli
puutavarata yltäkyllin, siellä vallitsi kymmenkunta vuotta
myöhemmin puute nun hyvin puutavarasta kuin työansiosta.
(Altum 1892, s. 169; Dorrer 1891, s. 143; Fürst 1892, s.
92—93; Forstwissenschaftliches Centralblatt 1892, s. 64).

Nunnahävitys oli loppunut. Jälellä oli vielä paljaaksi
hakattujen alueiden metsittämiDen, mikä tehtävä ei suinkaan
ollut helpointa laatua. Mainittuja autioalueita peitti toukka-
lantakerros, johon oksien, kaarnan y. m. polttamisen kautta
syntyneistä tuhkakasoista tuuli oli kuljettanut tuhkaa. Tällä
tavalla hyvin lannoitettu maa oli synnyttänyt rikkaan heinä-
ja ruohokasvillisuuden, josta viimeksimainitusta Epilobium
angustifolium oli runsain ja vastaalkavalle metsittämistyölle
mitä suurimmassa määrässä haitallinen. Sita paitse löytyi
koko joukon hyvin tärkeitä kysymyksiä; perustettaisiinko
seka- tai puhtaita metsikoita, millä tapaa järjestettäisiin met-
sittämistyöt, ettei vastaisuudessa syntyisi vaikeuksia hakkaus-
kulkuun nähden, miten mahdollisesti vältettäisiin tasaikäisten
metsien syntymistä tuhansia hehtareja käsittävällä, melkein
ybtenäisellä alueella, millä tapaa toimitettaisiin varsinaiset
istuttamis- ja kylvötyöt, minkä ajan kuluessa ne suoritettai-
siin loppuun j. n. e. (Fürst 1892, s. 91—92).

Jo vuonna 1892 aloitettiin metsittämistyöt ja seurattiiu
niiden suorittamisessa seuraavia näkökohtia. Pääpuulajina
tulisi kuusi edelleen olemaan, kuitenkin sillä rajoituksella,
että paikoin, missä olosuhteet sen sallivat, sekametsikoita
olisi perustettava. Itse asiassa supistui kumminkin seka-
metsikoiden perustaminen hyvin vähäpätöisiin alueisiin, pää-
asiallisesti riippuen siitä, että maaperä Ebersberger Park'issa

on semmoinen, että se epäämättömästi paraiten sopii kuu-
seile. Sekametsikoita perustaessa tulivat hopeakuusi ja pyökki
sekapuuna ensi sijassa kysymykseen, ja istutettiin nämät
puulajit joko harvanlaisiin, jälellä oleviin kuusimetsikköihin
tai paljaaksi hakatuille alueille, sen jälkeen kuin tänne istu-
tettu suojelusmetsä oli jonkun verran varttunut. Istutus ta-
pahtui 0,60 — 0,80 m tairaiväiejä käyttäen.

Nun kauvan kuin maa Ebersberger Park'issa ei ollut
liian suuressa määrässä ottanut heinää tai rikkaruohoa, —
vuosina 1892 — 93, — käytettän paikoin, missä asema oli
kutakuinkin suojattu, hajakylvöä. Kuusensiemeniin, joita etu-
päässä käytettän, sekoitettiin jonkun verran koivun- ja lehti-
kuusen-, toisinaan myös männynsiemeniä siinä tarkoituksessa,
että nämät kuusta nopeakasvuisemmat puulajit pian muodos-
taisivat kuuselle suojelusmetsän. Toisin paikoin taas kyl-
vettiin kuusta, lehtikuusta ja koivua riveihin, joiden leveys
oli n. 1,0 m ja rivien väli n. 1,0 m. Tämä rivien tavaton
leveys aihetui yhä suurenevasta rikkaruohovaarasta. Rivi-
kylvöön käytettän hehtaria kohti 10 kiloa kuusen-, 2 käoa
lehtikuusen- ja 1 — 2 kiloon koivunsiemeniä. YUämainittuina
vuosina käytettän pienemmillä paljaaksi hakatuilla aloäla
jossain määrin myös istutusta ja säloin tavallisesti iiman
suojelusmetsää.

Laajoilla paljaaksi hakatuilla alueiüa oli kumminkin
ryhdyttävä toisenlaisän ja enemmän suurenmoisün metsittä-
mistöihin. Ensimmäinen tehtävä oli suojelusmetsän istutta-
minen. Suojelusmetsän tarkoituksena oli nun hyvin maan-
pinnan suojeleminen nntä haitallisia vaikufuksia vastaan,
joita pitempiaikainen paljaana olo aikaansaa kuin myös
sen alle istutettujen taimien varjeleminen ballaa, tuulta, au-
ringonpaahdetta ja liiallista ruohokasvua vastaan. Suojelus-
metsää muodostavilta puulajeilta vaadittiin, että olivat nopea-
kasvuiset, hallaakestäväiset ja että tulivat hyvin toimeen niillä
paikoin, jonne nätä istutettiin. Näitä vaatimuksia täyttävät

yleensä koivu, lehtikuusi ja kosteilla paikoin leppä ja käy-

tettiinkin näitä etupäässä. Suojelusmetsää perustaessa Ebers-

berger Park'iin meneteltiin siten, että taimet istutettiin jälellä

olevien kantojen pohjoispuolelle siten, että jokaisen taimen

väli toisesta suuDnilleen oli n. 2 m. Nim hyvin puhtaita

kuin sekasuojelusmetsiä perustettiin, ja jos jossain sattui

löytymään luonnollinen esimetsä, esm. koivun, haavan, pajun

tai pensaskasvien muodostama, käytettiin tätä hyväkseen.

Suojelusmetsien istuttaminen tapahtui vabvistetun suunnitel-

man mukaan. Paljaaksi syödyt alueet jaettiin jaksoihin, joista

jokainen käsitti useampia neliöitä, (ktso karttaa). Istutus

alkoi jokaiseD jakson itärajalta ja jatkui länteenpäin Tämä

siitä syystä, että hakkaus täten syntyneissä metsikoissa vas-

taisuudessa tulisi käymään tuulen suuntaa vastaan. Kun

suojelusmetsä oli varttunut sen verran, — n. 10 vuotiseksi,

että siitä oli toivottua hyötyä, ruvettiin metsikkoamuodosta-

väa puulajia istuttamaan, alkaen jokaisen jakson itärajasta

ja siirtyen länteenpäin. Istutus toimitettiin riveissä ja oli

rivien ja taimien väli niissä tavallisesti 1 m, toisinaan, jos

erittäin hyviä taimia käytettiin, l,a m.

Pulmallinen kysymys oli se, millä iailla se suunnaton

taimimäärä, — n. 70 miljonaa, — joka oli tarpeellinen nun

hyvin suojelus- kuin päämetsän perustamiseen, oli hankittava.

Suojelusinetsään tarvittava taimimäärä saatiin siten, että siellä

täällä Ebersberger Park'issa, missä löytyi' sopivata maata,

tämä hyvin ja syvältä kynnettiin, ja sitten käytettiin haja-

kylvöä, jolloin siemenmäärä hehtaria kohti oli suunnilleen

30 —50 kiloon. Toisinaan kylvettiin myös kauraa sekaan, että

taimilla olisi vähän suojaa auringonpaahdetta vastaan. Kun

taimet tulivat n. 0,45 — 0,5o m korkuisiksi, istutettiin ne kou-

luttamattomina paljaaksi hakatuille aloille. Lehtikuuset oli-

vat silloin 2 — 3 v., koivut 3 — 4 v. Pääpaino pantiin kor-

keudelle eikä ijälle. Päämetsän muodostamiseen tarvittavat

taimet kasvatettiin tavallisesti tilapäisissä, huolellisesti muoka-

tuissa taimitarhoissa, jommoisia löytyi useampia ympäri Ebers-
berger Park'ia. Yksi- tai kaksivuotiaina taimet koulutettiin
ja neljävuotiaina ne istutettiin paljaaksi hakatuille alueille.
Rivien ja taimien väli niissä vaihteli 0,8 — l,o m. Alussa
kävi nun hyvin suojelus- kuin myös päämetsän istuftaminen
verrattain verkalleen, pääasiallisesti riippuen sopivien taimi-
tarhojen vähyydestä ja siitä seuraavasta riittämättömästa
taimimäärästä. Niinpä löytyi v. 1898 sekä suojelus etta
päämetsää 776 hehtarilla ja lisäksi suojelusmetsää 996 heh-
tarilla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti kaikkien
paljaaksi hakattujen alueiden Ebersberger Park*issa olla
metsitettyinä korkeintaan 30 — 35 vuoden perästä, iaskettuna
vuodesta 1892, siis viimeistään vuosina 1922 — 1927. (Crug
1898, s. 258—261).

Epäilemättä oli suojelusmetsien perustaminen suuria
kustannuksia tuottava erehdys. Niiden päätarkoituksenahan
oli suojella niiden suojaan istutettua päämetsää halloilta,
varsinkin keväthalloilta, jotka Ebersberger Park'issa aina
ovat oUeet vaaralliset nuorille kultureille, vaara, mikä mel-
koisesti oli suurentunut laajojen paljaaksihakkausalojen kautta.
Varttuakseen sähen määrin, että suojelusmetsistä oli varsi-
naista hyötyä, tarvitsivat ne paraimmassa tapauksessa 10 v.,
mutta missä vaan maaperä oli huononlainen siellä oli odotet-
tava 10 — 15 v. Tämän kautta meni kallista aikaa hukkaan,
sillä ne metsikot, jotka tätä nykyä löytyvät Ebersberger
Park'issa, ja jotka ovat syntyneet kylvön tai istutuksen kautta
ilman suojelusmetsää, ovat, huolimatta siitä, että ovat kärsi-
neet kevätballoista, suhteellisesti paljoa kauniimmat kuin
suojelusmetsien alle istutetut metsikot. Paitse mainittua ajan*
hukkaa voi tätä nykyä useissa paikoin huomata, ettei istu-
tettu suojelusmetsä ole vastannut tarkoitustaan. Varsinkin
paikoin, missä maa on vähän alavata, kosteata ja maaperä
huonompi ei edes koivu ole ottanut menestyäkseen, vaan on
niitä joukottain kuollut ja eloon jääneet muodostavat lyhyen,

mutkikkaan rungon (korkeus V2— IV2 m) huolimatta siitä,
että niiden ikä on n. 16 v. Ettei tämmöinen, harva suojelus-
metsä tarkoitustaan täytä on itsestään selvä. Yllämainittu-
Jen syiden perusteella on nyttemmin melkein knkonaan luo-
vuttu suojeiusmetsien perustamisesta ja tulevan päämetsän
muodostavat taimet istutetaan suorastaan paljaaksihakkaus-
aloille. Näissä istuttamistöissä seurataan yhä vieläkin ylem-
pänä mainittua suunnitelmaa mitä yleiseen istuttamisjärjes-
tykseen tulee. Taimet istutetaan enimmäkseen paljain juurin
ja taimien väli riveissä kuin myös rivienkin väli vaihtelee
0,8 — 1,0 metriin riippuen paikallissuhteista. Nousevalla tai-
mistolla on oUut paljon vastuksia kärsittävänä, varsinkin
erinomaisen rehevästä ruoho- ja heinäkasvillisuudesta ja tie-
tysti sitä enemmän kuta kauvemman aikaa jokin alue on
paljaana maannut. Haitallisin kaikista on eräs Vs — 1 m
korkuinen heinälaji, joka muodostaa melkein yhtämittaisen
kasvipeitteen paljaaksihakkausaloilla. Ruohokasveista ansait-
see Veronica sp., Luzula sp. ja varpukasveista Vaccinium
myrtillus mainitsemista.

Vielä nykypäivinä tarjoaa Ebersberger Park siinä kävi-
jälle hyvän kuvauksen lähemmäs 20 v. sitten tapahtuneesta
hävityksestä. Vielä ovat jälellä suunnattoman suuret pal-
jaaksihakkausalat, joita toistaan eroittavat kapeat, n. 75 vuo-
tista mäntyä kasvavat kaistaleet, joihin nunnatoukat eivät
koskeneet ja jokunen hävitykseltä säilynyt kuusimetsikko.
Paljaaksihakkausaloilla ovat jälellä kaatuneen kuusimetsän
kannot, kanto kannon vieressä, joista moni läpimitaltaan on
yksi metri. Vuosi vuodelta supistuvat kumminkin paljaaksi
hakatut alueet, kulturit varttuvat ja muutamien vuosikymme-
nien kuluttua on nunnahävitys Ebersberger Park'issa muis-
tona vaan.

Omat havaintoni Ebersberger Park'ista perustuvat nii-
hin retkeilyihin, joita sinne tein 20:nä p. tammikuuta, 14:sta
p. helmikuuta ja 6:na p. huhtikuuta v. 1907.

Kirjallisuttsltiettelo.

Arnold 1898. Forstwirtschaftliche Benutzung des Bodens. Die
Landwirtschaft im Regierungsbezirk Oberbauern. München
1898.

Altum 1890. Aus Veranlassung des gegenwärtig in bayerischen
Fichtenbeständen in grossem Umfange auftretenden Massen-
frasses der Nonne. Zeitschrift für Forst- und Jagdwesen.
Zehntes Heft.

— >— 1892. Die Bekämpfung der Nonne in hervorragend stark
besetzten bayerischen Fichtenrevieren. Zeitschrift für Forst-
und Jagdwesen. Zweites Heft.

Boas, J. E. V. 1896—98. Dansk Forstzoologi. Kobenhavn.

Borg mann 1891. Vertilgungsmassregeln gegen die Nonne. All-
gemeine Forst- und Jagdzeitung. Heft I.

Brecher 1893. Referate über die Winterversammlung der märki-
schen Forstvereins. Forstwissenschaftliches Centralblatt.
Heft XII.

Crng 1898. Die Wiederaufforstung der durch den Nonnenfrass
und folgende Windstürme hervorgerufenen Kahlflächen.
Die Landwirtschaft im Regierungsbezirk Oberbayern. Mün-
chen.

Die betheiligten Staatsministerien 1891. Die Nonne, auch Fich-
tenspinner, Fichtenbär, Rotbauch genannt. München.

Dorrer 1891. Die Nonne im oberschw^abischen Fichtengebiet.
Stuttgart.

-->— 1891. Die Waldbeschädigung durch die Nonne. Forstwissen-
schaftliches Centralblatt. Heft III.

Fürst 1892. Die Tageslitteratur über die Nonne. Forstwissen-
schaftliches Centralblatt. Heft IL

Gager, K., & Magr, H., 1903. Die Forstbenutzung. Berlin.

Gümhel 1885. Bodenkarte. München.

Hartig, R. 1891. Anhang zum dritten Brief. Pauly. Die Nonne
in den bayerischen Waldungen 1890. München.

Hartig, R. 1892. Das Erkranken und Absterben der Fichte nach
der Entnadelung durch die Nonne. Forstlich-naturwissen-
schaftliche Zeitschrift. Heft 1.

—»— - 1892. Über das Verhalten der von der Nonne nicht völlig
entnadelten Fichten. Forstlich-naturwissenschaftliche Zeit-
schrift. Heft 7.

— >— 1892. Die Erhitzung der Bäume nach völliger oder teil-
weiser Entnadelung durch die Nonne. Forstlich-naturwis-
senschaftliche Zeitschrift. Heft 10.

— >— 1895. Über die Güte des Nonnenholzes. Forstlich-natur-

wissenschaftliche Zeitschrift. Heft 9.

Metzger, A, & Müller, J. N, C. 1895. Die Nonnenraupe und ihre
Bakterien. Berlin.

Nitsche, H. 1892. Die Nonne, ihr Leben, ihr Schaden und ihre
Bekämpfung. Wien.

Nüslin, 0. 1905. Leitfaden der Forstinsektenkunde. Berlin.

Paulg, A. 1891. Die Nonne in den bayerischen Waldungen 1890.
Frankfurt am Main.

Tuheuf, C. Fr. von 1892. Zur Biologie der Nonne. Forstlich- na-
turwissenschaftliche Zeitschrift. Heft 12.

Wachtl, F. A. & Kornauth, K. 1893. Beiträge zur Kenntniss der
Morphologie, Biologie und Pathologie der Nonne. Mitthei-
lungen aus dem forstlichen Versuchswesens Österreichs.
XVI Heft. Wien.

— »— 1891. Die Nonne in Baj'ern. Forstwissenschaftliches Cen-
tralblatt. Heft IX— X.

— >— 1892. Nadetholzeinschlag in dem Regierungsbezirk Ober-

bayern pro 1892. Forstwissenschaftliches Centralblatt. Heft I.

Reflexioner öFver skötseln af vära krono-

skogar.

Oskar Rande lin.

Det är omkring 20 är sedan, da man frän ganska in-
flytelserikt hall hos oss försökte göra gällande, att staten ej
borde vara skogsägare, emedan skogarne uti privat ägo, sade
man, blifva bade bättre värdade och lämna bättre afkastning.
Att en sä kortsynt tanke künde framkastas, berodde helt sä-
kert pä de däliga pekuniära resultat, som vära vidsträckta
statsskogar den tiden künde uppvisa. Opinionen var da emot
forstförvaltningen vida strängare an den nu varit mot vär
järnvägsförvaltning. Mycket bar sedan dess förändrats. In-
komsterna frän kronoskogarne (det enda som den stora all-
mänheten kan följa med) hafva mängdubblats, och ingen torde
mera pä allvar vilja pästä, att staten är olämplig skogsägare;
snarare gär opinionen i rakt motsatt riktning nämligen, att
staten borde vara ägare af alla skogar. Godt att sä är. Det
visar ju bättre an allt annat, att vi vunnit allmänhetens för-
troende.

Att sälja stockskog da däraf finnes, och sälunda öka in-
komsterna frän statens skogar, är en enkel sak men att sköta
den säsom sig bor är en vida svärare uppgift, i synnerhet
da de äro sä vidsträckta och aflägset belägna, som vära krono-
skogar äro. Och den tiden kommer helt säkert da af oss

fordras räkenskap ej allenast öfver inkomsterna fr&n krono-
skogarne, utan äfven öfver, huru de skötas. Det gäller da att
ej förlora det vi nu vunnit. —

Den som vandrat uti vära kronoskogar observerar vid
hvarje steg, huru mycket dar vore att taga vara pä, som dels
häller p& att förmultna, dels förhindrar äterväxten. Hvad stär
att göra? Ingenting, svara mängen. I södra Finland künde
nägonting göras, här i mellersta och norra Kinland är det
omöjligt att realisera allt detta skräp. Eudast stock-skog har
här värde. Sä säger man. Mig har dessa undertryckta och
felaktiga träd i skogen alltid förefallit som de fattiga, som
böra tagas vara p&, ty eljest hämnas de, och det göra de i
rikt motto genom att försv&ra och försvaga tillväxten hos de
lifskraftigare träden och äfven äterväxten. Här mäste staten
träda emellan. Staten mäste sjelf taga vara pä allt detta
»skräp» tili välsignelse för vära skogar och den frysande all-
mänheten.

Ofta har det ju varit fräga om säväl vid forstmöten som
forstmän emellan i allmänhet, huru nödvändigt det vore att
värkställa s. k. rensningshyggen efter stockhyggen, samt, att
kronan själf bör utföra dessa rensningsarbeten om nägonting
dugligt skall ernäs. Denna ätgärd föref aller ju äfven sä na-
turlig, att man endast förvänar sig öfver huru man ej förut
hittat pä det. Uti en gammal skog är borttagandet af de
gamla och fullmogna träden endast en förberedande ätgärd,
som hvilken skogsman som helst kan utföra ; först det därpä
följande rensningsarbetet fordrar forstmannen och utgör den
intressanta och lärorika delen af forstmannens värksamhet.
Enligt min tanke är det förfarande det enda möjliga, att sä
smäningom, sakta men säkert, ärshygge efter ärshygge fä den
blifvande skogen uti sädant skick, som förhällandena möjlig-
göra. Jag talar ej som den blinda om färgen, ty jag har allt
sedan hosten 1902 utfört dylika rensningshyggen uti mig om-
betrodda Wirdois revir. Oaktadt jag saknade all praktisk er-

farenbet uti dylika arbeten var intresset alt börja pä med dem
sä stärkt, att det öfvervann alla betänkligheter. Till tröst för
dem som sakna mod att börja med rensningsarbeten, vill jag
nämna, att en nybörjare sällan rensar för mycket. Men de
äro ej häller nägra obetydligheter, som man sä dar »sivu-
mennen» kan utföra. De fordra dugliga och erfarna arbets-
ledare, som dageligen och Stundeligen böra öfvervaka arbe-
tets gäng. Det gäller nämligen att rätt utnyttja hvarje träd,
som bör borttagas, ty härpä beror hufvudsakligast arbetets
ekonomiska resultat. Frän ett träd kan uttagas frän rotändan
t. ex. 1 ä 2 sleepers och frän toppen bilas en 5 ä 6 tums
spira, resten hugges tili ved. Frän granar bör tagas säväl
pappersved som brännved o. s. v. i stallet för att en omdö-
meslös arbetare künde hugga alltsamman tili ved.

Nu da vi hafva en sä säker afnämare som järn vagen
och säledes pä förhand kunna beräkna rensningsarbetenas
ekonomiska resultat, böra sädana kunna utföras uti snart
sagdt alla revir söderom polcirkeln. Jag har flötat järnvägs-
virke frän Wirdois revir 8 mil och delvis motström tili Wilp-
pula jernvägshamn, sä att virket kommit att ligga i vattnet
uti tre mänaders tid. I medström bör man under tre mäna-
der hinna flöta frän de aflägsnaste delar af vära kronoskogar.
Och det vore otroliga massor virke som härigenom räddades
frän att förmultna i vära skogar och den frigjorda friska
skogen skulle med desto starkare fart skjuta upp, utom att
det ekonomiska resultat, som härigenom vunnes, ingalunda
är att förakta. Frän de fem ärshyggen jag tills dato utfört
rensningsarbeten har utfallit:

32,263 mS ved

3,700 m^ pappersmassa
16,280 St. sleepers

1,680 st. timmer

2,049 st. spiror och sparrar,

för hvilket allt arbetskostnaderna utgjort 81,418 mark 54
penni samt inkomsterna stigit tili 155,621 mark 30 p. Vin
sten stiger sälunda tili 74,202 Fmk 76 p.

Dessa hyggen intaga en areal af 1,340 hektar, hvarifrän
tidigare sälts utstämplade 47,900 sägstockar tili ett pris af
453,795 m. 47 p. Frän samma marker huggas denna höst
ytterligare omkr. 10,000 m^ ved och pappersved, för hvilka
vinsten blir minst 14,000 mark. Vi finna häraf, att det eko*
nomiska resultatet varit füllt tillfredställande samt att rens-
ningsarbetena helt säkert lämnat mera arbetsförtjänst, an den
förut huggna stockskogen, hvilken omständighet är af ej ringa
betydelse för den arbetande klassen.

Bora DU ej dessa slumrande miljoner tillvaratagas inom
vära kronoskogar? Härtill finnes naturligtvis endast ett svar.
Huru mycket virke vära järnvagar behöfva ärligen, känner
jag ej, men att det mäste vara ofantligt mycket är ju klart.
Men att vära kronoskogar endast genom rensningshyggen skola
kunna fylla järnvägarnes virkesbehof och mycket mera tili,
förefaller mig helt naturligt, om blott allt tages tili vara, och
sälunda skulle äfven vedprisen för den frysande allmänheten
hällas inom tillbörliga gränser. Sädan sleepers, som erhäiles
frän kronoskogarne, torde ej kunna numera erhällas frän pri-
vata skogar, ty de utgöras af järnhärd kärnved, som bör
tagas vara pä. Enh'gt hvad jag hört, betalas i Sverige för
sleepers efter kärnvedens tjocklek, hvilket ju ocksä är det
riktiga. Skulle samma rättvisa förfaringssätt äfven hos oss in-
föras borde priserna för sleepers frän vära kronoskogar hö-
jas med minst 100 ^/o i stallet för att nu säljes 25 ^/o billi-
gare an sleepers frän privata skogar, som oftast sakna kärn-
ved.

Säsom förut nämndt finnes det öfverallt i vära krono-
skogar tillfälle tili rensningsarbeten, men att utföra sädana
allestädes är ju en ren omöjlighet. Likvisst kunna de utföras
pä flere stallen tili gagn för skogen och allmänheten. Sä bar

jag lätit upphugga ved, timmer, gärdsel m. m. eller allt som
kunnat utfaila genom dylika rensningar pä orten der afsätt-
ningen pä husbehofsvirke är lifligare, och jag har funnit sä-
dana hyggen synnerligen tilltalande. Vi hafva sälunda i sko-
gen en depot af virke för ortsbefolkningen, fömämligast ar-
betare och torpare, frän hvilken depot arbetsledaren efter
erhällna ordres utminuterar de olika slagen af virke. Sälunda
upphöggos under sommaren och hosten 1907 för ett anslag
af 2000 mark.:

2,796 m» ved
1,215 St. timmer
11,000 St. gärdsel-störar
33 m^ allehanda,

som under vinters förlopp, säldes enligt bestämd taxa tili ett
pris af 5,347 mark 85 penni, med säledes en nettovinst af
3,347 mark 85 penni, och det utan att man af skogen kan
märka att därifrän vore uttaget nägonting alls. Den ser endast
ut »niinkuin olisi silmiään pessyt» säsom en allmogeman
ganska träffande uttryckt sig.

AUdeles afgjordt säkert är att skogen sälunda (att näm-
ligen kronan själf utför arbetet) blir skött säsom sig bor, samt
att det ekonomiska resultatet tili och med blir bättre, an ge-
nom det oforstliga sättet att köparen själf hugger sitt behof,
som tyvärr mäste tolereras. I början voro köparena tili detta
upphuggna husbehofsvirke — hufvudsakligast Killinkoski fab-
riks-arbetare och torpare, — ^ skeptiska mot detta arrengement,
men blefvo mycket snart nöjda härmed samt finna det nu
helt naturligt och bra, och den fattigare blir härigenom i till-
fälle att förtjäna sitt vedbehof och mera tili. Med förhöjdt
anslag har förliden sommar och denna host fortsatts med dessa
slags rensningsarbeten. Skada blott att dessa hyggen i brist
pä arbetsledare ej kunna ytterligare utvidgas. Jag tänker
mig att uti flere revir künde uppställas dylika depoter invid

^ järnvägs-stationer, insjöhamnar m. m. dl., men detta mäste

^ lämnas ät respektive revirförvaltares initiativ.

^^ Da jag redan länge varit af den äsikten, att kronan själf

^ sä inycket som möjligt borde utföra alla skogsarbeten inom

' sina skogar, med undantag af utstämplade sägstockar, hvilkas

^ uttagande utgör liksom en förberedelse tili den därpä följande

^ skogs-skötseln, har jag velat för mina kolleger revirförvalta-

% rene framlägga resultaten af mina arbeten i dylikt syfte och

hoppas, att de värka uppmuntrande. Dessa arbeten äro dess-

utom sä intresseväckande, att mina arbetsledare ofta säga:

tässä oikein innostuu och klaga aldrig öfver det myckna

arbete de värkligen hafva. Pä oss revirförvaltare beror dock

ofantligt mycket kronoskogarnas afkastning och deras fram-

tida tillständ. Pä revirskötseln böra vära arbetskrafter kon-

l centreras. Ar revirförvaltningen bra, är allting bra. Den ut-

i gör alpha och omega uti heia forstväsendet. Och nu da vi

ha tillgäng pä arbetsledare och anslag för skogsarbeten ej ne-

kas, ha vi ingenting att urskulda oss med, om vi ej tillfreds-

ställande kunna svara pä frägan, som helt säkert kommer att

ställas tili oss: was haben Sie geleistet?

Eiköhän jo olisl aika? *)

Nun, eiköhän alkaisi vähitellen olla aika käsissä koettaa
saada aikaan yleisemmin tunnustettua Suomalaista metsäsa-
nastoa (terminologiaa)! — Luonnontieteelliset y. m. s. yhdis-
tykset oval hommanneet kokoon suomalaista sanastoa kukin
omalta alaltaan. Ilman suomalaista tieteellistä sanastoakin
luulisi sentään nipin napin voivan tulla toimeen, onhan aina
varalla latinalaiset y. m. yleisesti tunnustetut ja tunnetut vie-
raskieliset nimitykset, joihin tieteenharrastajat voival turvata.
— Mutta metsätiede, joka on melkeinpä enin käytäntöön so>
vellutettu kaikista tieteenhaaroista, kaipaa kipeästi suomalaista^
yleisesti tunnustettua ja käytettyä sanastoa, nun että ajatusten
vaihto metsäasioissa käy päinsä sellaistenkin henkilöiden
kanssa, jotka eivät vieraskielisiä nimityksiä tunne.

Aikoina, jolloin metsänhoidollinen opetus tapahlui yksin-
omaan ruotsinkielellä, ei tietysti mikään laveampi suomalainen
sanasto ollut tarpeen vaatima. Sanasto oli ruotsalainen, ja
ajatusten vaihto metsäopiston käyneiden kesken tapahtui am-
mattiasioissa melkein yksinomaan ruotsiksi. Nyt on kuiten-
kin metsäopistossa jo toinen metsänhoidon opettaja, joka
opetuskielenään käyttää suomea. Yliopistossa on niinikään
jo väliaikaisesti annettu metsänhoitoopetusta. Ja ensi syk>
systä siirtynee korkeampi metsänhoitoopetus lopnllisesti yli-
opistoon. Älempia metsäkouluja on nyt neljä eri osissa maata,
sen sijaan että ennen oli yksi vaivainen samoilla tanhuvilla

*) Lähetetty kevätkesällä julkaistavaksi. Toimitus.

kuin metsäopistokin ja tavallaan sen armoilla elävänä. —
Tästä vilkkaasta ja ilahuttavasta kehityksestä ja monipuoli-
sesta tietojen ja innostuksen lietsomisesta on kuitenkin ollut
seurauksena mitä suloisin sekamelska suomalaisessa metsä-
sanastossamme. — Jos joutuu puheisiin jonkun nuoremman
metsämiehen kanssa, nun ei kestä kuin kotvan aikaa ennen-
kuin puhelukumppanit tyhmistyneinä töllistävät toisiinsa, ja
saavat takasin edes hieman uskoaan toisen selyäjärkisyyteen
vasta turvauduttuaan saksalaiseen sanastoon, joka lienee kaik-
kia muuta kuin vakaantunutta sekään. — Pari esimerkkiä!
— Kävelet kankaalla missä tavallisen tiheässä siemenpuuasen-
nossa olevien mäntyjen alle on noussut kaunis, nyt jo noin
15 vuotinen taimisto. — »Tuossapa olisi kiireimmiten toimi-
tettava oälfennyshakkuu* tuumii toinen. Toinen ei usko
kuuUeensa oikein, mutta tuokion kuluttua selviää hänelle että
toinen väljennyshakkuulla tarkoittaa toimiston vapauttamista
ylispuiden tahi ympärillä kasvavien ikäpuiden varjosta. Toi-
nen taas on nun vanhanaikainen, että hän väljennyshakkuulla
tarkoittaa nun vahvaa harvennusta likipitäin hakkausikään
ehtineessä metsikössä, että väljennyksestä etupäässä puiden
paksuuslisäkasvu lähtee tuntuvammin parantumaan. — Pu-
helukumppalit siirtyvät taimitarhaan. Onpa täällä tavattoman
paljon hopeakuubta kasvamassa» — tuumii toinen. Toinen
katselee häntä hämmästyneenä ja säälien, — kun ei mies enää
näy tuntevan noin tavallisia taimiakaan, — kyseessä olevat
taimet ovat Abtes pichta'n (A. sibirican) taimia. Ennenhän
niitü yleisesti on kutsuttu pihtakuusiksi, ja A. pectinata'a
hopeakuuseksi, mutta nyt näyttävät nimet joutuneen vaih-
dosiin.

Tuollaisia esimerkkejä voisi mainita kymmeniä. Voimme
ajan pitkään joutua siihen että toisen puhuessa kuusesta, iuu-
lee toinen hänen katajasta tarinoivan. Sitäpaitse on vilk-
kaampi kebitys metsäalalla luonut joukon ihka uusia nimityk-
siä, joita toisia voisi oUa syytä korjata talteen ja varmistuttaa.

Ja mitenkäs on ammattisanaston laita kaikilla niillä ei suo-
rastaan metsänhoitoon kuuluvilla alueilla, jotka kummin kia
ovat metsän kanssa mitä läheisimmässä yhteydessäl — Tar-
koitan tässä etenkin etupäässä raetsäteknologian alalle kuu-
luvaa sanastoa. — Eiköhän ansaitseisi perkata päivänvaloon.
seuloa ja varmistaa esim. tukinkaatajien, vetäjien ja mittajien
ammattisanastoa. Ja lieneekö sahoissamme, puuhiomoissamtne,
puuntisluuslaitoksissa y. m. käytetty ammattisanasto nun tyh>
jentyvästi tutkittua ja koottua eitä meidän metsämiesten näin
vaan sopisi antaa asiain mennä menojaan panematta tikkua
ristiin suomalaisen metsäsanaston aikaansaamiseksi. — Suo-
malaista sanastoa kaipaarame, sitä tuskin kukaan kykenee
kieltämään. — Väitettänee että ammattisanastoa jo löytyy
koottuna. Ja tunnustan kernaasti että ensimmäinen kunnioi-
tusta ansaitseva raivaustyö tällä ajalla jo aikoja sitten on
tehty. Multa aikaa siitä on jo vierinyt koko lailla, ja ennen-
kaikkea ammattiolot ovat kehittyneet, suomenkieli on tuolla
ajalla muuttunut täydellisemmäksi, taipuisammaksi, kehittynyt
korkeammalle. Siksi olisi aika ryhtyä sanaston uusimiseen
ja varmistuttamiseen.

Muualla missä meiliä suomalaista ammattisanastoa on
ryhdytty laatimaan tahi uusimaan, on melkein kaikkialla ollut
pakko turvautua tuohon nykyaikaiseen yleislääkkeeseen —
komitean asettamiseen, jolla nykyään kaikki asiat autetaan
tahi — haudataan. Muuta keinoa en luule tässäkään tapauk-
sessa tepsiväksi. Sillä ei asia ole sillä autettu että esim.
joku itsetietoisempi metsämies kokoaisi ja julkaiseisi sanaston,
joka härten mielestään olisi maailman paras; kaikki toiset
sen tietysti moittisivat pataluhaksi ja pitäisivät omaa sanas-
toaan ainoana oikeana ja järkevänä. Ainoa tapa olisi luul-
lakseni saada kokoon valiokunta henkilöista, joiden auktori-
teetti olisi siksi yleisesti tunnustettua, ettei aivan ensi kii-
reessä ryhdyttäisi sen laatimaa sanastoa vääntelemään ja hyl-
kimään. — Ettäkö tuoUainen yritys tulisi kovin kalliiksi, ii-

man että siitä koituvaa hyötyä voitaisi lukea suorastaan mar-
^ koissa ja penneissä. — Myönnän kernaasti ettei suomalaiDen

^ metsäsanasto, nun täydellisenä kuin sen haluaisin nähdä, ole

^ aivan vaan kämmeniä hykertämällä laadittu. Ja mitä hyö-

^ tyyn tulee, nun liehän maailmassa maukin kuin suoranainen

K' hyöty määräämässä joissakin asioissa. Surkea köyhyyden

Vi todistushan on nykyinen tila, ehdottomasti viimeksikö raeidän

r metsämiesten on tässäkin suhteessa jättäydyttävä !

ü Ensi syksystä kai löytynee Helsingissä koolla ensinnäkin

X pieni valiojoukko yliopistoon kiinnitettyjä metsätiedemiehiä,

X joille tällainen sivuasia olisi aivan luonnollinen ajettava. Ja

*r sitäpaitsi on kai toivottavissa ettei Metsähallituskaan, etenkin

r sittenkun sen uudet virat ovat tulleet täytetyiksi, olisi min

^ köykänen ettei sieltä löytyisi ja riittäisi asiaan pystyviä ja

asiaaharrastavia henkilöitä tuollaiseen työhön, johon aikaa
myöskin luulisi riittävän. Täten olisi jo »paikan päällä» kan-
tajoukko tuollaiseen työhön. Erikoisaloillahan voisi sanastoa
hankkia ja seuloa muilla tavoilla.

— Oien kauvan odottanut että ne, joille tämän asian
luulisi olevan enemmän sydämenasiana, ottaisivat sen pu-
heeksi, mutta kun ei ole kuulunut >kuin vanha ^auha^, nun
ölen tahtonut asian lykätä ladulle tällä »huutavan äänellä»
ennenkuin kielellinen sekamelska käy kovin valtavaksi.

Arvid Borg.

Virallista.

Luettelo metsänhoitovirkakiinnassa

nitnityksistä ja Senaatin antamista

määräyksistä.

190«.
Huhtik. 29 p. Metsäkonduktööri A. Granit nimitetty Piispajärven hoito-

alaeen metBäDhoitajaksi.
Ton kok. 20 p. Metsäkonduktööri £. M. LiliuB nimitetty Hyrynsalmen

hoitoalaeen metsänhoitajaksi.
Kesäk. 19 p. Ylimeisänhoüaja R. Montell mttfträtty toistaiseksi hoita-

maan yhtä metsftneuvoksenvirkaa Metsähallitaksessa.
» » p. Me/säfikoitaja T. A. Heikel sm 8:n.

> > p. Meisänvartijahouhm johiaja E. Nylaoder määrätty tois-

taiseksi lioitamaan metsänhoidon Ylitarkastajan virkaa
Metsflhallitaksessa.
Klokuun 5 p. Hovioikeuden aushdtantti, fil. maisteri H. Hakosalo ni-

mitettv Metsähallituksen notaariksi.
* 19 p. Mefmtihoitaja K. Elfving nimitetty Söderkullan metsSn-

vartijakoulun johtajaksi.
Syyskuun 4 p. VarcUuomari E. H. Lindholm nimitetty Metsähallitnk-

sen toiseksl apakamreeriksi.

> > p. Netii S. Lindberg nimitetty Mets&hallituksen kirjan-

pitäjäksi.

> > p. Bouva M. Wirkki 8:n sm.

> » p. Metsähallitiikseti kanslisti G. Brunou nimitetty Metsä-

hallituksen rekistraattoriksi.

> 16 p. Meisänfioitaja A. Lange nimitetty ja siirretty Mnnrolan

hoitoalaeen metsänhoitajaksi.
Ix)kak. 12 p. Ylimetsänhoitaja R. Montell nimitetty metsäneuvokseksi

Metsähallitukseen.
Marrask. 5 p. Met^änhoitaja K E. Llndberg nimitetty metsftnarvosteli-

jaksi Metsähallitukseen.

Luettelo Metsähallituksen antamista määräyksistä.

1908.
Hahtik.

14 p.

» P-
» P.

Tookok.

P-

Mftttrftys Metsänhoitaja J. Hackstedt*i]le olemaan 1 vuo-
den ajan metsänhoidontarkastajana.
Metsänhoitaja K Moriog'ille 8:n Kn.
Metsäkonduktööri E. W. HolmstrOm'ille hoita-
maan toistaiseksi Ranuan hoitoalueen metaftn-
hoiUjanvirkaa.

Metsäkonduktööri T. SandeU'ille hoitamaan tois-
taiseksi Pyhäjoen hoitoalueen metsänhoitajan-
virkaa.

Metsäkonduktööri J. Hj. Lindbohmllle hoitamaan
toistaiseksi lin hoitoalueen metsänhoitajan-
virkaa.

Metsäkonduktööri, vapaaherra A. Standertskjöld'-
ille avustamaan Jongunjoen hoitoalueessa.
Metsäkonduktööri L. Masalin'ille avustamaan Mik-
kelin hoitoalueessa.

Metsäkotiduktööri L. Lei volle avustamaan Mel-
tauksen ja Rovaniemen hoitoalueessa.
Metsäkonduktööri J. Hartman'ille avustamaan
Pudasjärven hoitoalueessa.
Metsäkonduktööri W. Nevanlinnalle avustamaan
Lentiiran hoitoalueessa.

Metsäkonduktööri Hj. Enroth'ille avustamaan
Puolangan hoitoalueessa.

Metsäkonduktööri W. Lindholm 'ille olemaan touko-
kuun 1 p:vään 1909 metsänhoidontarkastajana.
Metsäkonduktööri O. E. Sandeliukselle avusta-
maan Miehikkälän ja Mäntyharjun kruunun-
puistoissa.

Metsäkonduktööri T. W. Rydman'ille avustamaan
Aureen hoitoalueessa.

Metsäkotiduktööri Y. Hannikaiselle avustamaan
lisalmen hoitoalueessa.

Metsäkonduktööri A. A. Wolaselle avustamaan
Multian hoitoalueessa.

Metsäkonduktööri A. Calamniukselle avustamaan
Suomussalmen hoitoalueessa.

18 p.
26 p.

29 p.

Toukok. 9 p. Määrftys Meisäkonduktööri K. A. Akessou'ille avastamaan

Pyhftjftrven, Saarijftrven, Maltian, Salamajärven

ja Wiitasaaren hoitoalaeissa.
» 16 p. > Metsäkondtiktööri^ fil. maisteri K. 6. W. L&ng'-

ille olemaan toistaiseksi metsäoarvostelijana.
» > p. > Met8äkonduJctööri E. Cronströmllle hoitamaan

toistaiseksi Kevätniemen sahaa Pielisjärven

pitäjässft.

> Metsäkondttkiööri G. E. Degener'ille avustamaan
Siuron sahalaitoksen hoidossa.

• Metsäkonduktööri W. Roschier'ille avnstamaan

Ranuan ja Ylisimon hoitoaluoissa.

> Metsäkotiduktoorij fil. kandidaatti R. Björken-
heim'ille hoitamaan Tuomarniemen metsän-
vartija koulun opettajanvirkaa.

» Meisänhoitaja E. Liliukselle hoitamaan 1 kuu-

kauden ajan alimetsftnhoitajanyirkaa Met8ä-
hallituksessa.

> > p. » Metsäkonduktööri L. Hirviaholle hoitamaan 1

kuu kauden ajan Hyrynsalmen hoitoalueen met-
sänhoitajanvirkaa.
» 30 p. > Metsäkonduktööri P. Uj. Rosenhröjer'ille olemaan

toistaiseksi metsänarvostelijana.

> * p. > Metsäkonduktööri B. Lesche'Ue s.n s:n.

Kesäk. dp. > Metsänhoitaja A. Behm'ille hoitamaan 6 viikon

ajan Viiparin — Mikkelin läänin tarkastuspiirin
y h metsftnhoitajanvirkaa.

> 15 p^ > Metsäkonduktööri E. af HallstrOm avustamaan

Tuntsan hoitoalueessa.

> 19 p. > Metsäkonduktööri L. LagervaU'ille avustamaan

Inarin hoitoalueessa.

p. » MetsäkondidäÖÖri P. Wegeliukselle avnstamaan

Inarin hoitoaluee8«a.

p. > Metsäkonduktööri A. Tuhkaselie avustamaan Yli-

kemin hoitoalueessa.

p. > MetsäkofiduktÖÖri N. Kivalolle avustamaan Rova-

niemen hoitoalueessa.

p. > Metsäkonduktööri J, Wallin'ille avustamaan Tun-

tsan hoitoalueessa.

p. » Meisäkoiuiukt'öÖri J. Seppftlftlle avustamaan Kit-

kan hoitoalueessa.

> p.

' p.

» p.

23 p.

P-

Kesäk. 19 p. Mftäräys Metsäkonduktööri J. E. Langelie avustamaan

Taivalkosken hoitoalneeBsa.
Metsäkondttktööri 8. Nordberg*ille avustamaan
Hyrynsalmen hoitoalueeesa.
MeisäkondtiJUööri P. HavoUe avustamaan Jon-
gan joen hoitoalneeesa.

MetsäkonduktöÖri Hj. Fabritiukselle avastaraaan
Korpiseiän hoitoalueessa.

MetsäkonduktöÖri W. Saaetamoiselle avustamaan
Suojftrven lahjoitusmaalla.
Metsänhoitaja K. A. Brander'ille hoitamaan 1
kuukauden ajan Oulujftrven tarkastuspiirin yli-
metsftnhoitajanvirkaa.

Metmnhoitaja K. CajanukseUe hoitamaan 5 vii-
kon ajan Vaasan läänin tarkastuspiirin yli-
metsänhoitajanvirkaa.

MetsäkonduktöÖri Y. Hannikaiselle olemaan tois-
taiseksi Kistseppälftn lahjoitusmaan metsien
boitajana.

MetsäkonduktööriUe, luutnantti T. Aminoff'ille
avustamaan lisalmen hoitoaiueessa.
MetsäkonduktöÖri K. A. Wolaselle hoitamaan 1
kuukauden ajan Mnltian hoitoalueen metsän-
hoitajanvirkaa.

MetsäkonduktöÖri Olli Heikinheimolle hoitamaan
toistaiseksi Tuomamiemen metsftnvartijakoulun
johtajanvirkaa.

Metsänfwitaja N. J. Juseliukselle hoitamaan tois.
taiseksi lin tarkastuspiirin ylimetsftnhoitajan
virkaa.

MetsäkonduktöÖri J. Rechardt'ille hoitamaan
toistaiseksi Paltamon hoitoalueen metsänhoita-
janvirkaa.

MetsäkonduktöÖri A. Cautoniile hoitamaan tois-
taiseksi (Jtajärven hoitoalueen metsänhoitajan-
virkaa.

Metsänhoitaja K. ForsstrOm'ille hoitamaan tois-
taiseksi yhtä metsäinsinöörinvirkaa Metsähalli-
tuksessa.

MetsäkonduktöÖri 0. Lönnroth'ille hoitamaan
toistaiseksi aktuarin virkaa Metsähallituksessa.

» P.
» p.

30 p.

Heinäk. 1 p.

Heinftk. 1 p. MftArttys Metsänhoüct/a E. Liliukselle hoitamaan toisUi-

seksi yhtft metsänhoitajanvirkaA Metsähall ituk-

» p. > MetsänhoitcQa K. Reinukselle 8:ii 8:n.

> p. « Metsäkonduktööri W. Jalavalle 8:n 8:n.

» p. 9 Metsäkonduktööri J. K. Taorille hoitamaan iois-

taiseksi metaftnarvoBtelijanvirkaa Metsähallituk-

> > p. > Varatuo»iari £. K. Lindholm'ille hoitamaan

toistaiaekai ensimmälisen apokamreerinvirkaa

Metsähal 1 i tnksessa.
» > p. > Neiti G. Bruno ii*ile hoitamaan toistaiseksi toi-

sen apukamreerinvirkaa Metsähallituksesaa.
« » p. > Neid S. Lindberg'ille hoitamaan toistaiseksi

yhtä kirjanpLtäjänvirkaa MetsAhallitoksessa.

> » p' > Bauva M. Wilkille 8:n sm.

> > p > Metsäkonduktööri T. Gottleben'ille hoitamaan

toistaisbksi Pahoksen hoitoalaeen metsänhoi-
tajanvirkaa.

» » p. > Metsäkonduktööri E. L. Hollm^rukselle hoita-

maan toistaiseksi Kuhmon hoitoalueen metsftn-
hoitajanvirkaa.

• > p. > Metsäkotiduktöön L. Hirvoselle hoitamaan tois-

taiseksi Hyrynsalmen hoitoalueen metsftnhoita-
janvirkaa.

» 9 p. > Metsäkoruiuktööri W. Linnoilalle olemaan 1908

vaoden loppuan ylimäärftisenä metsftnhoito-
virkamiehenä kirkollisviraston virkatalojen met
sänjakotöitä varten.

> > p. > Metsäkofidukfööri W. Roschier'ille hoitamaan 6

viikon ajan Ylisimon hoitoalueen metsftnhoi-
tajanvirkaa.
» 14 p. > Metsäkondukiöörilie, fil. kandidaatti R. BjOrken-

heim'ille hoitamaan toistaiseksi Tuomamiemen
metsävartijakoulun opettajanvirkaa.

> 20 p. > Melsäkondtikiööri F. Louekarille avustamaan Mel-

tauksen hoitoalueessa.
» » p. > Metsäkonduktööri O. Kari koskelle avustamaan

Kolarin holtoalueessa.
» • p. » Metsäkonduktööri K. F. Enqvist'ille avustamaan

Pudasjärven holtoalueessa.

Heinftk. 20 p. Mättrttys MftsäkonduktöäriE. A. Sammallahdelle avustamaan

Piispajftrven ja SnomnssalmeD hoitoalaeiBsa.

p. > MetsäkondtiktÖÖri P. £. Minnille avustamaan

Sotkamon hoitoalueeasa.

p. » Metsäkonduktoöri O. KnmlinHIle avustamaan

KuhmoD hoitoalneessa.

p. > MetsäkondtiktÖÖri A. Salkolle avnstamaan Sao-

musjärven hoitoalueessa.

p. » MetsäkonduktÖöri E. Lönnroth'ille avustamaan

Rovaniemen hoitoalneessa.

p. » Metsäkonduktöörillej fil. maisteri L. Raneberg'-

ille avustamaan Ylitomion hoitoalneessa.

p. » Metsäkonduktöörille, fil. maisteri B. Fabritiukselle

avustamaan Jongnnjoen hoitoalneessa.

p. > Metsäkondtiktöörüle, fil. maisteri 0. J. Lakarille

avustamaan Ristseppälän lahjoitusmaalla.
22 p. > MetsäkonduktÖöri Otto HeikinheimoUe hoita-

maan toistaiseksi Halmejärven hoitoalneen met-
sänhoitajanvirkaa.

MetsänhoitajaUey fil. maisteri O. K. Herpman'-
ille hoitamaan 2 kuukauden ajan Enontekiön
hoitoalueen metsflnhoitajanvirkaa.
Varatiw7nari I. Fröjdman'ille hoitamaan tois-
taiseksi Metsähallituksen notarionvirkaa.
Xotarille, fil. maisteri H. HakosaloUe hoitamaan
toistaiseksi Metsähallituksen sih teerin virkaa.
MetsäkondtiktÖÖri N. Thom^'elle avustamaan Jon-
gnnjoen hoitoalneessa.

V. t, metsänhoitaja W. Jalavalle hoitamaan 2
viikon ajan metsftinsinOörin virkaa Metsähalli-
tuksessa.

KirkollisvirkatcUqjen metsänhoitaja A. TOtterman'-
ille hoitamaan samaa virkaa 1 kuukauden ai-
kana.

MeisänhoitajaUe, fil. maisteri Y. E. Rainiolle
olemaan toistaiseksi johtajana Evon metsftn-
vartijakonlnssa.
> p. > MetsäkondtiktÖÖri E. Böök'ille avustamaan Par-

kanon hoitoalneessa.
15 p. » MetsäkonduktÖöri A. Salkolle avustamaan Vaa-

san läänin tarkastuspiirin ylimetsftnhoitajaa.

> p.

31 p.

Eloknun 5 p.

11 p.

13 p.

Syysk. 4 p.

Syysk.

Lokak. 3 p.

> 5 p.

> » p.
20 p.

23 p.

^ 24 p.
» > p.

26 p.

Marrask. 4 p.
14 p.

16 p.
20 p.

29 p. Määräys Metsakonduktööri P. Pikoff*ille boitamaan 1 kua-

kauden ajan Maurolan hoitoalueen metsäo-
hoitajanvirkaa.

Metsakonduktööri E. af HäHstrOm'ille hoitamaaD
vakansiaikana Sallan hoitoalueen metsänhoita-
janvirkaa.

Senaatin y, kopistiUe H. Öhman'ille boitamaan
3 vikon ajan ensimmäisen apukamreerinvirkaa
Metsäballituksessa.

Metsäkonduläöörille, fil. maisteri O. Lakarilie
avnstamaan Haapajärven hoitoaluees^a.
Metsakonduktööri J. E. Langelle avustamaan
Evon ja Vesijaon kniunnnpuistoissa.
Metüänhoitoja N. J. Juselinkselle boitamaan lin
tarkastaspiirin ylimetaftnboitajanvirkaa vakans-
siaikana.

Metsakonduktööri J. Rechardt'ille boitamaan tois-
taiseksi Paltamon boitoalueen metsänboitajan-
virkaa.

Senaatin y. kopistille H. öbman'ille boitamaan
5 viikon ajan ensimmäisen apukamreerinvirkaa
Metsäbal li tuksesea.

Metsakonduktööri P. Minnille avnstamaan Oulu-
jftrven tarkastuspiirin ylimetsänboitajaa.
Metsakonduktööri L. Masalin'ille avustamaan Tu-
run — Hämeen läänien tarkastuspiirien ylimet-
sänboitajaa.

Metsakonduktööri £. LOnnrotb'ille olemaan apu-
opettajana Tuomamiemen metsänvartijakoululla
pidettävissä talvikursseissa.
Metsakonduktööri B. Lescbe'lle avustamaan Ke-
vätniemen sahan boidossa.
Metsänhoitaja G. Hirn'ille boitamaan 6 viikon
ajan Etelä-Kemijärven boitoalueen metsänboi-
tajanvirkaa.

Metsakonduktööri T. Havolle avustamaan Sno-
musjärven boitoalueessa.

V, t. metsänhoitcQa W. Jalavalle boitamaan 1
kuukauden ajan metsäinsinOörinvirkaa Metsä-
ballituksessa.
Metsakonduktööri F. Lnnd'ille olemaan edelleen

toistaiseksi apulaiHmetsänhoitaJADa Sodankylän

hoitoalueessa.
Marrask. 20 p. Mäilräjs MetsäkonduktÖÖri L. L. Wahlberg'ille olemaan

edelleen toistaiseksi apnlaismetsänhoitajana

KuusamoD hoitoalueessa.
> 24 p. » MetsäkonduktÖÖri J. K. Tuorille olemaan tois-

taiseksi snonkuivausmetsanhoitajan toimessa.
» 28 p. > Meiseikondtddöörille, fil. maisteri B. Fabritiukselle

avustamaan Viipnrin — Mikkelin lällnien tarkas-

tuspiirin ylimetsftnhoitajaa.
» > p. » MetsäkonduktÖÖri T. Havolle hoitamaan Snomus-

järven hoitoalneen mets&nhoitajanvirkaa va-

kanssiaikana.
> p. » Metsäkondid'tööri N. Thom^'elle avustamaan Suo-

musjärven hoitoalueessa.

Pöytäkirja,

tehtynä Suomen Metsänhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa

Tampereella 12—13 p:nä elokuuta 1908.

Pyynnikin ravintolassa.

Protokoll,

fordt vid Finska Forstföreningens ärsmöte i Tammerfors
d. 12 och 13 augusti 1908 ä Pyynnikki utvärdshns.

LäsDä olivat: Hrat A. Borenius, F. M. Lagerblad, J. Hed-
berg, B. O. Carpelan, C. A. Grönberg, K. V. R Bergroth, J. E.
Wierimaa, Hj. Meurman, T. Rydman, A. I. von Julia, A. V. We-
stermarck, G. O. Timgreo, K. Tammelander, A. Benj. Heiander,
W. Thotn6, H. J. Roos, K. W. Cajaous, O. Aronen, K. E. Moring,
J. O. Peurakoski, R. Perander, E. Ridderborg, O. Siv^n, A. Kolari,
A. Winberg, T. A. Heikel, L. Stenbäck, A. Blumenthal, C. R. Bran-
der, R. Rängman, O. Heikinheimo, K. W. Packal^n, C E. Dege-
ner, A. Tammelander ja K. Wasastjerna sekä allekirjoittanut, joka
teki pöytäkirjan.

§1-

Kokous alkoi klo 10,30 e. p.

Puheenjohtaja avasi kokouksen seuraavalla tervehdys-
puheella:

A. H.
Sittenkuin Suomen Metsähoitoyhdistyksen silloinen sih-
teeri viime vuosikokouksessa oli selittänyt ne näkokobdat,
jotka tekivät suotavaksi, että yhdistys luovutlaisi työnsä yksi-

tyismetsänhoidon hyväksi eri yhdistykselle, joka kokonaan
antautuisi tälle alalle ja sen vaoksi voisi työDskennellä suu-
remmalla voimalia, päätti Saomen Metsänhoitoyhdistys, vilk-
kaan keskustelun jälkeen, luovuttaa tämän osan työstänsä
sekä tätä varten nauttimansa valtion apurahat sellaiselle
uudelle metsäseuralle, joka olisi rakennettu Metsänhoitoyhdis-
tyksen vuosikokouksessa hyväksymässä sääntöehdotuksessa
ilmenevälle periaatteelliselle pohjalie.

Pienivaraisena oli Suomen Metsänhoitoyhdistys työnsä
alkanut ja koska isoin osa yhdistykselle annetuista valtion
apurahoista oli myönnetty yksityismetsänhoitoa varten, tuo
mitsi Suomen Metsänhoitoyhdistys vapaehtoisesti itsensä taas
vähävaraiseksi syystä, että yhdistys luuli yksityismetsien par-
haan sitä vaativan. Mutta tällainen isänmaan hyväksi uhraa-
minen näytti meidän riitaisena aikana eräissä maamiespii-
refesä selittämättömältä ja siinä uuden seuran perustavassa
kokouksessa, joka pidettiin Helsingissä viime vuoden joulti-
kuun 2 ja 3 päivänä, tämä selvästi tuli näkyviin taholta,
mistä sitä vähin olisi odottanut.

Uuden seuran sääntöehdotus kuitenkin pääkohdissa hy-
väksyttiin, mutta eräissä piireissä liikkuva epäsuosiollinen
eli vihamielinenkin mieliala Suomen Metsänhoitoyhdistystä
kohtaan tuli ilmi siinäkin että vaikka tämä yhdistys oli otta-
nut alkuaskeleen uuden yhdistyksen perustamiseen ja tälle
luovuttanut varoistansa suuren vuoluisen rahasumman, nun,
osan yleisöstä jo kokoushuoneesta poistuttua päätti tänne jää-
nyt Suomen Metsänh. yhdistyksen ulkopuolella seisova klikki,
minun Suomen Metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajana^Savon-
linnan vuosikokouksessa esiintulleitten mielipiteitten nojalla
tehdystä vastalauseesta huolimatta, ottaa vanhemmalta yhdis-
tykselta vielä nimenkin ja tällä tavalla uusi yhdistys sai ni-
men: »Metsänhoitoyhdistys», lisäyksellä »Tapio».

Monelle lienee vieläkin epäselvää, oliko tällainen jako
tarpeen ja asialle hyödyksi.

Viitaten sibteerin ennenmainittuun selitykseen asiassa,
tahdon, johtomiehenä sillä aikaa kuin rouutos od tapahtunut,
esiintuoda omankin ajatukseni tässä asiassa.

Alkujaaa kuului Suomen Metsäohoitoybdistykseen am-
mattimiehiä ja joku määra isompia kartanonomistajia, tiede-
miehiä y. m., jotka jo seitsenkymmeneDluvulla ymmärsivät
metsänhoidon tärkeyden.

Metsänhoitoyhdistyksen päätehtävä olikin sen vuoksi
tieteellisen ja valtion metsänhoidollisen kehittämisea edistä-
minen, mutta yhdistys kuitenkin työskenteli myös yksityis-
metsänboidon byväksi ja ubrasi suuren.osan pienistä varoistaan
tähän tarkoitukseen. Kun sitten väbitellen syviinkin riveihin
levisi tieto metsien tärkeydestä, pani ybdistys ybä enemmän
työta tälle alalle, auttamalla metsänhoitotietojen levittämistä
metsänboidonavustajien, lentokirjaisten ja kansantajuisen aika-
kauskirjan y. m. kautta. Viimein tämä kansanberätystyö
otti suurimman osan ybdistyksen sekä voimista että varoista,
joita viime aikana jo karttuikin siksi byvästi, että yhdistyk-
seliä oli useampia virkailijoita palveluksessaan.

Suomen Metsänboitoybdistys on aina koettauut pysyä
puolueitten ulkopuolella ja sen jobtokuntaan ou kuulunut
henkilöitä eri johtavista puolueista, mutta kun viime aikoina
syntyi uusi, ainoastaan yhdestä valtiollisesta puolueesta pe-
rustettu metsänboitoybdistys ja tämä näytti bajottavan mei-
dän muutenkin pienet metsänboidolliset voimat ja siirtävän
meidän pubtaasti taloudellisen työmme poliittisien riitakysy-
myksien rinnalle sekä paljon varoja meni bukkaan eri johto-
kuntien, eri aikakauskirjojen y. m. kautta ja ybteistyö maan
viljelysseurojen kanssa kabden ybdistyksen vuoksi, jotka usein
seisovat toisensa fiellä, tuli vaikeammaksi, nun päätti Suomen
Metsänboitoybdistys, vanbempana ybdistyksenä, asian byväksi
koettaa saada sopimuksen aikaan ja tulos on nyt tunnettu.

Sen mukaan kuin työ yksityismetsänboidon parantami-
seksi sai ybä enemmän sijaa Metsänboidonybdistyksessä nä-

kyi kuitenkin monta epäkobtaa, jotka osottivat, että työjär-
jestelmä oli aivan muutettava, jos yhdistyksen oli mieli pysyä
elonvoimaisena.

Oli nimittäin kovin vaikeata samoihin kokouksiio yhdis-
tää sekä tieteellinen että kansantajuinen keskustelu. Ne kan-
santajuiset kysymykset, jotka vuosikokouksissa otettiin esille,
eivät metsänhoidonoppineille korvaDneet pitkiä matkustuksia
kokouksüQ ja tieteelliset kysymykset taas eivät laajempia
kansankerroksia houkutelleet näihin kokouksiin saapumaan.
Metsänhoitoyhdistyksen työtä ylläpiti viimein pieni joukko
parhaiten yksityismetsänhoidosta innostuneita miehiä, mutta
isoin osa metsänhoitovirkamiehistä, joille oman etämän työ
laajojen kruunuDmetsien hyväksi oli tärkein, tunsivat itsensä
syrjäytetyiksi yksityismetsänhoidon tyÖD kautta ja vieraantui-
vat yhä enemmän yhdistykse:$tä, joka ei enää voinut ybdis-
tää heidän, ympäri maata hajaantuneita voimia.

Muutos yhdistyksen työjärjestelmäsää oli sen vuoksi
välttämätön.

Kaksi tietä oli valittava, joko yhdistys tahtoi työsken-
nellä sektioneissa tai yksityismetsänhoito oli erotettava aivan
erikseen.

Jos työtä olisi jatkettu sillä tavalla, että Suomen Met-
sänhoitoyhdistyksessä olisi muodostettu eri yksityismet-
sänhoito-osasto ja vaikkapa tämä olisi työskennellyt itsenäi-
sestikin, olisi kuitenkin johto niinkuin ennenkin tullut yl-
häältäpäin, itse kansalla olisi ollut hyvin vähän asiassa sano-
mista ja metsänhoitoliikkeellä olisi sen vuoksi ollut vaikea
tunkeutua kansan mieleen.

Kun taas perustettiin eri seura yksityismetsänhoitoa
varten, nun saatiin sovinto kahden haitallisesti toistensa toi-
mia ehkäisevän kilpailijan kesken, uusi seura voi koko voi-
mallaan työskennellä päämaalinsa saavuttamiseksi ja johto-
roiehet kun sääntöjen mukaan valitaan maamies-, maanvilje-
lysseurojen ja muitten maakansan suorastaan valitsemien

luottamusmiesten kautta, on liikkeellä paijon enemmän mah-
dollisuutta saada jalansijaa ja oikeen juurtua kansassa.

Tätä on Suomen Metsänhoitoyhdistys muutoksella tar-
koittanut eikä vanhan yhdistyksen tai luottamüsmiestensä
valtavallan tyydyttämistä.

§2.

Yhdistyksen v. t. sihteeri luki yhdistyksen vuosikerto-
muksen joka kuului seuraavasti:

Snomen metsänhoitoyhdistyksen vuosikertomiis v. 1908.

Yhdistyksen jäsenmäärä nousi v. 1907 lopussa 430.

Viime vaosikokouksen jäikeen on johtokunta oilut koolla
3 kertaa nimittäin 17. IX ja 2-4. XII. 07 sekä 27. IV. 08. ja
on johtokunnan toiminta pääasiailisesti ollut järjestävää laa-
tua, kun yhdistys viime vuosikokouksessa teki päätoksen
jättää työ yksityismetsänhoidon eteen Suomen Metsänhoito
yhdistys TapioUe. Tämän päätoksen seurauksina mainitla-
koon, että yhdistyksen konsulentti S. A. Sohlman on eron-
nut yhdistyksen palveluksesta viime tammikuun 15 prnä.
Niinikään on yhdistyksen palveluksessa monivuotinen metsän-
istuttaja 0. Aronen vapautettu toimestaan ja hänen niinkuin
konsulentin virka lakkautettu. Onpa myös yhdistyksen inno-
kas sihteeri, Metsänhoitaja A. B. Heiander, jolle yksityismet-
sänhoidon harrastus aina on ollut lempiasiana viime huhtikuun
27 p:nä pyytänyt eroa toimestaan yhdistyksen palveluksessa.

(Juden summan määrääminen ja uuden sääntöehdotuk-
sen laatiminen yhdistyksellemme on ollut tärkein tehtävä ku-
luneena toimintavuotena ja asetti Johtokunta syyskuun kokouk-
sessa erityisen valiokunnan ehdotusta laatimaan.

Valiokunnan ehdotus on sittemmin johtokunnan viime
keväisessä kokouksessa tarkastettu, ja on uusi sääntöehdotus
aikuperäisesti muodostaan muuttuneena tämän kokouksen
tarkastettavana.

Yhdistyksen kirjallisessa toimiirnassa on niinikään huo-
mattavissa jonkunverta seisahdusta. Pirteä »Metsän Ystävä»
lehti on saanut jättää paikkansa uuden metsänhoitoybdistyk-
sen Tapion äänenkanDattajalle, samaten myös metsäosasto
^För Nyländska hem» nimisessä aikakauskirjassa. »Julkaisuja»
on ilmestynyt XXIV niteen vuosikirja 118 sivua ja XXV ni-
teen 1 vihko 108 sivua. Metsänhoitaja Helanderin kirjoit-
tama »Metsänhoidon Opas» sekä mäntytukki puuarvoja ku-
vaavat seinätaulut ovat ruotsiksi käännetyt samoin Olli Heikin-
heimon: »Harvennushakkaukset» ja Tri J. I. LiroD tieteellinen
kirjanen : »Tärkeimpien ruostesientemme morfoloogiset ja bio-
loogiset pääpiirteet» painatettu. Suomen Metsänboitoybdistyk-
sen käsikirjasia N:o 3 »Tervanpoltto tervabaudassa > jonka
J. Lassila on kirjoittanul on niinikään painosta ilmestynyt,
jonka lisäksi lentokirjasesta »Sananen tukkipuiden arvosta*
on otettu uusi 2000 kpl. painos. — Mallisääntöjä 2 ja 3
metsämyyntiä varten -|- Metsänboidon avain ovat painatetut.

Talolliselle Mikko Wärrille Wirolahden pitäjässä on yb-
distys antanut kunniakirjan bänen metsänkasvua varten suo-
rittamien ojitustöiden tunnustukseksi.

Yhdistyksen toimeenpiteestä järjestettiin 1 kuukautiset
ruotsinkieliset käytännöUis-tietopuoliset metsäkurssit pieniti-
lallisia varten Änäs'in tilalla Tikkurilassa Uudenmaan ja Hä-
meen läänin maanviljelysseuran pyynnöstä. Oppilaita oli 17
ja opettajina toimivat Metsänboitajat A. 6. Heiander ja S. A.
Soblman sekä metsänboidonavustaja 0. Markelin. Kurssit,
jotka pidettiin lokakuun 15 ja marraskuun 15 päivien välillä,
olivat ensimmäiset laatuaan meidän maassamme.

Ybdistyksen kutsumuksesta kokoontuivat maanviljelys-
seurojen vakinaiset konsulentit, kaikkiaan 6, ybteiseen neu-

vottelukokoukseen Helsinkiin marraskuun 30 ja joulukuun

1» • • ••
paivma.

Ybdistys on ollut edustettuna »Pellervon päivillä» sekä

Suom. Metsänboitoybd. Tapion perustavassa kokouksessa.

Jäsenistään on yhdistys kuluvalla vuodella menettänyt:
Metsänhoitaja M. af Tengström'in ja Sahanomistaja Ceder-
berg'in.

Yhdistys on lähettänyt julkaisujaan seuraaville laitok-
sille ja seuroille:

Suomen Metsänhoitoyhdistys

läbettää julkaisuDsa seuraaville virastoille, senroille ja aikakaas-

kirjan toimituksille :

Aas Norjes Landtbruksboiekole, Norige.

Berlin Zeitschrift für Forst und Jagdwesen, Tyskland.

Evö Evon metsäopisto.

Frankfurt am Main Algemeine Forst und Jagdzeitung, Tyskland.

Hanlna LAntisen Viipurin läänin maanviljelysseura.

Htitinkl Geologinen toimisto.

Helsingin Sanomat.

Hufvudstadsbladet

Kasvitieteellinen museo

Reis. Senaatin maanviljelystoimituskunta, Senaatin
talo.

Keis, Senaatin kamaritoimituskunta, Senaatin talo.

Luonnon Yst&vä.

Metsähallitus, Länsi Heikinkatu 14.

Maanviljelyshallitus.

Maatalous, Maarlankatu 15.

Maantieteellinen yhdistys.

Nya Pressen.

Nylands & Tavastehus Iftns LandtbrnkssäUskap Kor-
keavuorenkatu 25.

Peliervo seura, Nikolainkatu 13.

Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Suomen Mets&nhoitoyhdistys Tapio.

Suomen suoyiljelysyhdistys.

Suomen maantieteellinen yhdistys.

Societas pro fauna et flora fennica.

Svenska Litteratursällskapet.

Suomen Maamittari-Yhdist. aikakauskirja, Liisan-
katu 14.

Helsinki

HftMeenllnna
JotnsHu
Jyvttsicylä
Kristiania

Köbenliavn

Kajaani

Kuopio

Laliti

Mustiaia

MUnolien

MocKBa
Milckeii

Nikoiainkaupunki

Quin
Fori
SollefteA

Ct. nerepöyprb

Stooklioim

Sortavaia
Tnrki

Tornio
Upsala

Saomen Metoastjalehti.

Teollisuashallitus.

Uudenmaan laanin maanviljelysseara. Vladimirink. 31

Uasi Saometar.

Ylioppilas-ki rjasto.

Yliopiston kirjasto.

Yhteiskontataloudellinen aikakauskirja.

Hämeen laftnin maanviljelysseara.

Pohjois- Kar jalan maanviljelysseara.

Keski-Suomen maanviljelysseara.

Det norske Skogselskab, Prinsensgade 26 B, Norige«

Landbraksdepartement ets Skogkontor, Norige.

Dansk Skovforening, Danmark.

Forstlig Diskassionsforening. Danmark (Hellerap
Forstcand. F. H. Barfoed).

Kommissionen for de forslige Forsogvaesen. Dan-
mark.

Kajaanin kihlakonnan maanviljelysseara.

Kaopion laftnin >

Ita Hftmeen >

Mastialan maanviljelysopisto.

Forstwissenchaftliscbes Centralblatt.

Natarwissenscbaftlicbe Zeitschrift für Iiand- and
Forst wissensch af t.

MoCKOBCKifl CeJIbCKOXOSJiftCTBeHHbifl HRCTnTyTl>.

Mikkelin läänin maanviljelysseara.

Vaasan laftnin >

österbottens svenska Landtbrakssftllskap.

Oalan Iftftnin Taloasseara.

Satakannan maanviljelysseara.

Föreningen för skogsv&rd i Norrland, Sverige.

JltcHoe 06mecTB0. FjiaBHoe yopasAeale aeiuieycTpoft-

CTsa H SPMJieniJiifl.

Statens SkogsfOrsOksanstalt.

Föreningen för 8kogsv&rd. Mftlartorget 15. 4 tr. Sverige.

Kangl. Domftnstyrelsen.

Itft-Karjalan maanviljellysseara.

Keis. Saomen Taloasseara.

Loanais-Saomen maanviljelysseara.

Perft-Pohjolan maanviljelysseara.

Universitets-biblioteket, Sverige,

Vasbiigton United States Departement of Agri-

cultare, Division of Forestry.
VIborg. Det danske Hedeselskub' Danmark.

Viipuri Viipurin läanin maanvijelysseura.

§3.

Seurasi silten

Rahastonhoitajan tilikertomus: ynnä tilintarkasts^aia
antaina lausunto:

Lyhennys ote Suomen Metsänhoitoyhdistyksen tileistä

V. 1907.

Vastattavaa:

An Istutusrahaston tili 198: Ol jgg. qi

» Valtionapurahain tili .... 6: 44 6: 44

» Jäsenmaksujen tili 5: — 5;

» Toimiston tili

Konltorikirjoja, telefoorii, puh-

taaksikirjoittamisia y. m.

• ■

488

>: 35

Postikuluja, rahtia y. m. .

818: 44

Jäsenkorttia

315:
123: 30

Ilmoituksia v. 1906 . . .

* V. 1907 . . .

99: 84

Painokustannuksia v. 1906

269: 55

» V. 1907

46: 60

Huoneen vuokra ....

400:
20: —

Tilintarkastajat ....

2,581: 08

» Palkkojen tili

Sihteerin palkka v. 1906 .

125

» » V. 1907 .

4,400

KoDsulentin » v. » .

4,000:

Metsänh. avustajan »

1,500;

Siirto

10,025

2,790: 53

Siirto

10,025:

2,790:

An Julkaisujen toimittajan palkka

916: 66

Metsänystävän > * . .

916: 63

Kirjastonhoitajan > . .

233: 31

Rahastonhoitajan » . .

133: 34

12,224:

Matkakustannukset : sihteerin

284: 25

» konsulentin v. 1906

114:

» » V. 1907

1,823: 20

» nietsänh. avustaja

W. Andersson v.

1906

275: 10

» metsänh. av. 0. Aro-

nen v. 1906 . .

475:

2,971:

» Kokouksien tili

Metsänystäväin päivät, istutaspäi-

vät, esitelmät

486: 54

Edustukset Maanvilj. keskustelut

y. m

927: 94

Valiokuntatyöt

634: 45

Johtokunnan kokoukset ....

1,326: 86

Kokoushuoneen vuokrat, ilmoituk-

set, pahtaaksikirj

203: 85

3,479:

» Palkintojen tili

Painatusapua E. Kolioseile . .

50: —

60:

» Taimilarhan tili

Taimitarhan hoidosta ....

147: 75

147:

» Metsänystävän tili

Painokustannukset v. 1906 . .

3,632: 51

Klisheitä > »

37: 40

» 1907 . .

294: 89

Tekijäpalkkioita 668: 35

Jakamispalkkioita 427: 75

Siirto 5,060:

70 21,664: 41

Siirto 5,060: 70 21,664: 41
An Palkintoja ja asiamiespalk. . . 429: 35
Poslikuluja ........ 33: 96

Lentokirj asten tili
Painatuskustannuksia ja tekopalk-

kiota 4,211: 70

Ruotsinkielisen julkaisun tili
Painatuskustannukset För Nyländ-
ska hem 384:

Julkaisujen tili
Painatuskustanouk. v. 1906
» V. 1907

Tekijäpalkkiota v. 1906

V. 1907 .
Pikakirj. palkkiota v. 1906
Lähetyskustannuksia v. 1907

5,524: 21

4.211: 70

384:

1,457: 50

3.060: 69

2,080: 60

212: 60

566: 25

97: 85

» Kaluston tili

Ostettu seinätauluja, telefooni y. m. 305: 50
» Kirjaston tili

Kirjan sitomisia y. m 34: 25

» Juokseoa talletus

Pantu juoksevalle tilille Privat-
bankeniin 16,800: —

» Saatavien tili

Säästö V. 1906 11,939: 63

Talletettu Privatbankeniin . . . 11,500: —

» Kassatili

Vuoden kuluessa kassaan kerään-

tynyt 462: 29

7,475: 49

305: 50

34: 25

16,800: —

Z 23.439: 63

462: 29

Yhteensä Smk. 80,301: 48

Vastaavaa:

Per Istutusrahaston tili 11,198: Ol 11,198: Ol

» Gyldenin rahaston tili .... 600: — 50O: —

» Valtion apurahan tili

Kassasäästö v. 1906 6: 44

YksityismetsänhoidoD hyväksi . . 20,000: —

Kirjalliseen toimintaan .... 6,000: —

Vuoden 1906 vajaukseen . . . 5,000: — 31,006: 44

» Jäsenmaksujen tili 1,832: 12 1,832: 12

» Toimiston tili

Takaisin maksettuja postikuluja . 509: 73 50g: 73

» Korkojen tili

Istutusrahastosta v. 1906 . . . 414: 13

V. 1907 . . . 494: 80

Gyldenin rahastosta 27: 50 936: 43

-» Palkkojen tili

Takaisin maksettu apuraha. . . 1,000: —

Takaisin maksettuja matkakuluja 250: 63 1,250: 63

» Kokouksien tili

Palautettuja matkalaskuja ... 15: 80 15: go

> Taimitarhan tili

Myydyistä taimista 59: 40 59: 40

> Metsänystäoäin tili

Tilauksia postin kautta .... 433: 84

» toimituksen » . . . . 1,121: 84

llmoituksista 215: — 1,770: 68

^ Lentokirj asten tili

Myytyjä lentokirjoja 2,446: 85 2,446: 85

» Julkaisujen tili

Myytyjä julkaisuja 35: 76 35^ 76

Siirto — : —51,561: 85

Siirto — : —51,561: 85
Per Juokseva talletus

Nostettu Privatbankenista . . . 16,800: — 16,800: —

» Sdatäüien tili

Kannettuja velkoja 11^500: —

korkoja v. 1906 . . 414: 13
Kuoletettuja saatavia . . . 25: 50 11,939: 63

Yhteensä Smk. 80,301: 48

Helsingissä 31 p. joulukuuta 1907.

A. Benj. Hei an der.

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen varain tila 31 p.

Joulukuuta 1907.

Vastaavaa:

Kassassa rahaa 666: 74 ßßß: 74

Saatavia (erityisen luettelon mukaan) . 1,332: 60 1^332: 60

Varastossa kansantajuista kirjallisuutta

(erityisen luettelon mukaan) . . 2,159: 50 2,159: 50

Vajaus siis 2,962: 06 2,962: 06

Yhteensä Smk. 7,120: 90

Vastattavaa:

Erityisen luettelon mukaan maksamat-

tomia laskuja 7,120: 90 7,120: 90

Yhteensä Smk. 7,120: 90

Rahastot.

Vastaavaa:
Istutusrahastossa v. 1906 lopussa . . 11,000: — 11,000
Gyldenin rahastossa v. 1906 » . . 500: — 500

Yhteensä Smk. 11,500

Vastattavaa:

Talletuksella Privatbankenissa . . . 11,000: — 11,000
Talletuksella Privatbankenissa . . . 500: — 500

Yhteensä Srnk. 11,500

Helsingissä 31 p. joulukuuta 1907.

A. Benj. Heiander.

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa 21
päivänä elokuuta 1907 valittuina tarkastamaan yhdistyksen
tilejä sanotulta vuodelta, olemme tämän meille uskotun toi-
men suorittaneet, jolloin allekirjoittanut Lindholm, tilintarkas-
taja Hovineuvos R. Wuorion ollessa estettynä, on varajäse-
nenä ottanut osaa, ja saamme sen johdosta ilmoittaa seu-
raavaa :

l:o. Tilit olemme tarkastaneet vertaamalla niitä todis-
teihin ja havainneet tilit oikeiksi sekä niistä tehdyn yhteen-
vedon myöskin oikeaksi;

2:o. Yhdistyksen varain tila 31 päivänä joulukuuta
1907 on tili ja asiakirjain mukainen;

3:0. Meille on näytetty neljä Privatbanken'in Yhdistyk-
selle asettamaa talletustodistusta, joitten yhteenlaskettu määrä
11,500 markkaa vastaa Istutusrahaston ja Gylden*in rahaston
sijoitukset 11,000 markkaa ja 500 markkaa.

Edellä sanotun perusteella saamme ehdottaa johtokun-
nalle ja rahastonhoitajalle annettavaksi tilinpäästön vuodelta
1907.

Helsingissä 25 p. huhtik. 1908.

Ragnar Reinius. E. H, Lindholm.

§4.

Kokous myönsi johtokunnalle ja rahastonhoitajalle täy-
den tilivapauden.

§5.

Meno- ja tulo-arvio vuodelle 1908 luettiin ja hyväk-
syttiin :

Tulo- ja Menoarvio vuodeksi 1908.

Va statt avaa:

An Valtion apurahat Smk 6,000

» Korkoja » 550

* Jäsenmaksut > 1,400

» J. I. Liren kirjanen. / » 300

» Myyty kalusto » 350:

Yhteensä Smk 8,600

Vastaavaa:

Per »Julkaisujen» painatus ja tekijäpalkkiota Smk 5,000

» 1,000
800
. . * 400
. . » 400
. . t 200
. . » 200
. . » 500
. . » 100

Vanhan velan kuoletus . . . .
Johtokunnan matkat (3 kokousta) .

Sihteerin palkkio

»Julkaisujen» toimitus . . . .
Rahastonhoitajan palkkio . . .

Kansliamenoja

J. 1. Liron kirjanen

Satunnaisia menoja

Yhteensä Smk 8,600

Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 1908.

Laati
Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Johtokunta.

§6.

Ryhdyttiin johtokunnan vaaleihin. Kun äänestysliput jo
olivat pantu vaaliuurnaan, huomautti puheenjohtaja, että on
hänelle ilmoitettu erimielisyyksiä siitä, onko vaalin toimitta-

minen sopiva, ennenkuin on päätetty, jatkaako yhdistys toi-
rmotansa vanhalla oimellään y. m., vaan tuleeko muutoksia
tapahtumaan.

Tämän johdosta pyysi puheenvuoroa.

Hr Borenius : Först&r ej, hvarför föreningen skulle upp-
höra med sin värksamhet; föreslär att det matte beslutas,
om föreningen fortsätter eller upphör och att stadgarna gran-
skas följande mötesdag.

Hr Elfving föreslär, att föreningen fortsätter sitt arbete.

Hr Borenius päpekar, att föreningen ej bar nägon som
halst orsak att upphöra.

Hr Hedberg ansäg Nyslottsmötets beslut tydligen ädaga-
lägga, att föreningen ämnat fortsätta sin värksamhet, frägan
om att föreningen skulle upphöra bar ej ätminstone väckts,
talaren vill dock ej motsätta sig beslut i frägan.

Hra Heiander keskustelu Savonlinnan kokouksessa oli
päättynyt kysymyksellä, kuinka yhdistykselle oli käyvä. Ny-
lander ehdotti lakkautusta, mutta asia jäi avonaiseksi, ja on
nyt ratkaistava.

Hr Carpelan anser fragan fullkomligt obefogad. Da ej
beslut förefinnes om föreningens upphörande, fortsätter för-
eningen naturligtvis sitt arbete.

Hra Peurakoski oli Savonlinnan kokouksessa saanut
sen käsityksen Nylanderin esityksestä, että Hra N. ei pitänyt
yhdistystä tarpeettomana, mutta ajatteli, että kun yhdistyksen
työ osaksi od luovutettu, nun yhdistyksen harrastus on tauon-
nut, vaan jos varsinainen ammattiyhdistys perustetaan, nun
yhdistys- kai saisi uutta eloa.

Hr Borenius: Därest nägon medlem ej godkänner för-
eningens värksamhet, mä han utträda ur densamma.

Hra Heiander kannattaa Peurakoskea.

Hra Tammelander : Heiander och Peurakoski understöda
Nylanders förslag. Detta förslag borde likväl lämnas utan

afseende, anhäller om alt fä veta, huruvida Hrr Heiander och
Peurakoski önska, att föreningen upphör.

Hra Heiander. Kun ehdotus on tehty Savonlinnassa,
täytyy asiasta päättää.

Puheenjohtaja ehdottaa päätettäväksi, jatkaako yhdis-
tys vai ei.

Kokous päätti valtaoalla enemmistöllä, että yhdistys
jatkaa toimensa.

Mötet beslöt med öfoeroägande majoriteU att för-
eningen fortsätter med sin värksamhet,

Hra Heiander lausuu vastatauseensa siitä, että ei pu-
heenjohtaja jättänyt tilaisuutta Nylanderin ehdotuksen moti-
veeraukseen.

Puheenjohtaja piti keskustelussa annetun tarpeeksi ti-
laisuutta motiveeraukseen ja julisti asian päättyneeksi.

§7-

Johtokunnan jäseniksi valittiin Vapaaherra B. 0. Carpe-
lan (20 ääntä) Hra Heiander (19); Nyholm (19) ja Tri A. K,
Cajander (19). Eroamisvuorossa olivat Vapaaherra 0. Wrede-
Agron. K. W. Koskelin, Johtaja E. Nylander ja Metsänhoi-
taja A. Benj. Heiander. Hajaääniä saivat Hrat Thom6 (2) ja
Moring, Nylander, Peurakoski, Timgren ja Tammelander (1).

§8.

Varajäseniksi valittiin Hrat Elfving (16), Westermarck
ja T. A. Heikel (14).

§9-

Tilintarkastajiksi valittiin Hrat R. Vuorio ja R. Reinius
sekä varalle Hra E. H. Lindholm.

§ 10.
Johtokunta poistui ja vaiitsi keskenään puheenjohtajak-
seen, Ylimetsänhoit. F. M. Lagerblad'in, varapuheenjohtajaksi
Vapaaherra B. 0. Carpelan'in ja sihteeriksi Metsänhoitaja
K. 0. EIfving'in.

§ 11.
Kl. 1,40 e. m. begäfvo sig mötesdellagarene i en af
järnvägsförvaltningen välvilligt tili möteLs disposition ställd
järnvägsvagn tili Siuro säg. ünder färden rädde den mest
animerade sinnesstämning och en för ttllfället bland mötes-
deltagarena bildad manskör bidrog tili att förkorta tiden un-
der resan genom att lata den ena angenäma sängen aflösa
den andra. Mellan kl. 2,3i och 4,55 fingo exkurrenterna un-
der sägförvaltarens Friherre B. 0. Carpelans och biträd. forst-
mästaren Degeners ledning taga i skärskädande statens säg
i Siuro, den enda i sitt slag i värt land, *) da säsom rävara
begagnas nästan uteslutande ständtorra träd, lägor och annat
»skräpvirke» frän kronans skogar. Rävaran flottas rätt be-
tydliga sträckor ifrän Parkano m. fl. revir och tillvärkas däraf
merändels virke för statsjärnvägarnas behof ss byggnadsvirke,
sleepers, spontbräder och ved. Sägen är enramig och inne-
häller dessutom kantsäg, cirkel för kapning, hyfvelmaskin för
spontade bräder och en särdeles kraftigt värkande skrubb-
ningsmaskin för jämnande af sleepersens rundade sidor.
Denna sistnämda väckte särskild uppmärksamhet likasom ett
sinnrikt konstrueradt lyftvärk för Stockens upplyfande frän
vattnet och stapling. Virkessorteringen i bättre vara för sä-
gen och enbart tili ved dugande vara, som blott genomgick
kapningscirkeln, var sä ordnad, att god öfversikt öfver detta
arbete künde ernäs. En torkugn kompletterade detaljerna af
sägdriften. En anmärkning ansägo sig deltagarena böra göra,
nämligen den, att da sä godt som all tillvärkning sker för

*) En andra liknande p&g har inrättats 1 Pielisjärvi.

statsjärDvägarnes behof och dessa böra fä varan med 25 Vo
prisnedsättniDg det ekonomiska resultatet för revieren ej blir
detsamma som om försäljningen kande ske enligt fri kon-
kurrens, hvartili kommer, all statsjärnvägarnas speciella be-
hofver och obekväma sortimentsmätt omöjliggöra bästa möj-
liga tillgödogörande af den förbrukade rävaran. Tiden tillät
tyvärr ej ett sä längt uppehäll vid sägen, som man önskat.
Mötesdeltagarena undfägnades af sina äiskvärda värdar med
kaffe och andra förfriskningar i den starka sommarvärmen,
hvarpä taget aflörde samtliga tillbaka tili Tammerfors. Den
uppfriskande exkursionen lämnade säkert mänga angenäma
minnen kvar hos deltagarena.

§ 12.

Följande morgon samlades man äter kl. 10 f. m. ä Pyy-
nikki, hvarvid diskussionen af dagens frägor inleddes med

Diskussionsfrägan N:o 1. Förslag tili ändrcngar i
1886 ärs skogslag. Refererades af Finska F orstförenin-
gen Tapio genom Forstmästar A B. Heiander.

Keskustelukysymys N:o 1. Ehdotuksia ü. 1886 met-
sälain muuttamiseksi. Alusti Suomen Meisänhoitoyhdistyk-
sen Tapion puolesta Metsänhoiiaja A, B, Heiander ; joka
oli kokouksen osanottajille tuonut nähtäväksi Suomen Met-
sänhoitoyhdistys Tapion asettaman valiokunnan lausunnon
valtiopäiville v. 1907 valmistetusta hallituksen metsälaki-
esityksestä.

Alustaja viittasi yksityismetsäkomitean mietintöön vuo-
delta 1899, joka ei vielä oUut johtanut minkäänlaisün toi-
meenpiteisiin komitean ehdottamaan suuntaan. Yksityismet-
säkom. oli ehdotuksiensa perusteeksi asettanut kaksi periaa-
tetta l:o) jälleenkasvuperiaatteen ja 2:o) kestävyysperiaatteen ;
ensinmainittu sisältyy sanoihin : »metsää älköön autioksi ha-
vitettäkö,» toinen taas määräykseen että metsää älköön lii-
aksi hakattako.

Hallituksen esittämä, esitys ei tarkoita auden metsälain
säätämistä, vaan ainoastaan muutoksia nykyiseen metsälakiin.
Mainittu esitys ntietsänhoitolaiksi on jaettu 5 lukuun, kasuel-
len: l:o) metsänhoito 2:o) metsänhoiioyhdistykset ja metsä-
osuuskunDat, 3:o) raetsäDhoidon valvonta 4:o) metsälautakun-
nat ja lääninmetsälautakunnat 5:o) erinäisiä määräyksiä. Näistä
luvuista on ensimmäinen ehdottomasti tärkein, ja selviää siitä,
että armoUinen esitys samaten kuin yksityis metsäkomitean
mietintö tahtoo muuttaa 14 § nykyisessä metsälaissa. Tuo-
malla esille, miten äärettömän pieni vaikutusvoima § 14 on
ollut, tahtoo esitys tehdä lopun siitä metsänhoitotavasta, jonka
seurauksena on luontaisen uudistuksen saattaminen vaaran
alaiseksi. Laki tahtoo kieltää metsämaan käyttämistä nun,
että metsämaan hävittäminen tästä on seurauksena. Esitys
ei näin ollen tyydy sakkojen määräämiseen mainitussa suh-
teessa vaan tahtoo myös »rauhoittaa» hävitettyä metsämaata.
Tämä johtaa sähen, että hakkauskieltoa ja kieltoa metsämaan
käyttäraiseksi muila tarkoituksia varten otetaan käytäntöön.
Rauhoitusta määrätään metsänomistajalle riippumatta siitä,
onko metsänomistaja itse vai joku muu aiheuttanut metsä-
maan hävityksen.

Armollinen esitys on siis siinä suhteessa poikkeava yk-
sityismetsäkom. mietinn., että ensin mainittu esitys rakentaa
jälleenkasvulain pohjalle ja on kokonaan jättänyt kestävyys
periaatteen sikseen.

Ei voi kieltää, että armoll. esitys suurin piirtein arvos-
teltuna on sukua Ruotsin metsälaille. Tämän huomaa eten-
kin § 1. Ja kuitenkin eroavat nämät toisistaan melkoisesti
siinä, että Ruotsin metsälaki asettaa velvollisuuden sille, joka
on ollut syypää metsämaan hävittämiseen, ryhtyä semmoisiin
toimeenpiteisiin, joita katsotaan tarpeellisiksi metsännuoren-
noksen turvaamiseksi. — Vastaavaa määräystä ei löydy ar-
mollisessa esityksessä, kun sen sijaan tässä on määrätty, että
hävitetyn metsämaan tulee rauhoittaa, siksi kun tyydyttävää

uutta metsää on hankittu hävitetylle alalle. Meillä Yoinee
yhtä vähän kuin Ruotsissa varmaan määritellä, mitä »silmin-
nähtävästi» hävitetyllä metsämaalla ymmärretään taikka mil-
loin »metsänuudistus on saatettu vaaran alaiseksi.» Nämät
määräykset voidaan tulkita eri tavalla. Tunnettuahan on, etta
täysin paljaaksi hakatulle alueelle voi ilmestyä kaunis nuoren-
nos. Tunnettua on myös, etta kuusimetsän sijalle voi kasvaa
tiheää koivu tai haapametsää, ja myös täytynee metsäksi
tunnustaa ala-arvoista kuusialikasvua, jota hakkauksessa on
jätetty hakkuualaile. Lakiehdotuksen sananmuoto estää siten
päättämästä, milloin lakimääräyksiä vastaan todella on rikottu
eikä tämä asian laita paljoa parane määräyksistä § 4, että
metsämaata saa rauhoittaa ainoastaan siinä tapauksessa, että
metsämaa tai osa siitä silminnähtävästi on laskettu rappiolle.
Tämmöinen rauhoitus on itse asiassa tarpeeton, koska hävi-
tetty metsä saa olla rauhassa — paitsi mahdollisesti eläimistä ;
muun maan rauhoittaminen, kuin hävitetyn raetsämaan, sotii
itse asiassa koko jälleen kasvulakia vastaan, joil'ei tämä koh-
distu niihin pystypuihin, jotka ovat välttämättömiä siemen-
nykselle. Kun asetusesitys myöntää oikeuden hakkuukieltoon
tahi metsänkäylön rajoittamiseen muussakin osassa metsää,
kuiji missä tämä on välttämätöntä metsänuudistukseile, on
tässä nähtävästi tahdottu pakoittaa metsänomistajaa kylvä-
mään ja istuttamaan hävitettyjä metsäaloja. Näin tulkittuna
laki tullene yhtä tehottomaksi kuin Ruotsissa.

Voinee epäillä, tokkohan semmoinen jälieenkasvulaki,
kuin ruotsalainen, joka ei voi estää nuoren metsän hävittä-
mistä, olkoon se kuinka kaunis tahansa — tokkohan sem-
moinen laki on sopiva. Tapion valiokunta pitää suotavana,
että askel voitaisiin ottaa pitemmälle ja että nuoren metsän
hävittämistä siten voitaisiin estää, mutta tämmöisen lain sää-
täminen tuottaa miitei voittamattomia vaikeuksia, kun tämän
kautta metsänomistajat saatettaisiin arveliuttavan holhouksen
alaisiksi ja laki voisi johtaa virkavaltaisuuteen. Kestävyys

periaatteelle rakennettu laki on vaikea saada tehokkaan val-
vonnan alaiseksi, sillä silloin olisi välttämätöntä arvioida joka
tilan metsää sekä määritellä hakkausmäärä — tämä on taas
ammattivoimien puutteessa nykyään aivan mahdotonta. Yhtä
mahdottomaksi kävisi semmoisen vähinmittalain valvominen,
jonka yksityismetsäkoraitea on ehdottanut kestävyys periaat-
teen lieventämiseksi. Tämä mahdottomuus johtuu myös ve-
sistöistämme, järvistämme puhumattakaan anamattiavun riittä-
mättömyydestä. Vähinmittalaki on sitä paitsi ristiriidassa hy-
vän metsänhoidon kanssa. Jättämällä ankaramman kestävyys
periaatteen sekä vähinmittalain arvoUensa on valiokunta sitä
mielipidettä, että valtion tulee tarttua yksityisen metsänomis-
tajan metsänhoitoon vasta silloin, kun tämä tekee itsensä
syypääksi metsänmyyntiin, jonka seurauksena on kotitarve
metsän puute. Voi näyttää siltä, kuin pikkuviljelijä tämmöi-
sen lain kautta joutuisi ahtaammalle, kuin suurviljelijä, mutta
täytyy rouistaa, että pikkuviljelijä ei tavallisesti ole tilaisuu-
dessa ostamaan kotitarpeensa ja on hänen asemansa sen
vuoksi nun turvattava, että häneltä ei riistetä oleroassaolon
mabdollisnudet

Valiokunta pyytää vielä saada huomauttaa, että I luvuti
otsakirjoitus »Metsänhoidosta» olisi muutettava. »Metsän hoi-
tamisesta» tai »Metsän käytöstä» olisi sopivampi. Sana »il-
meisesti» joka heikontaa 1 § vaikutusta olisi jätettävä pois.
Valiokunta on sitä mielipidettä että myös sanat »käyttää
maata sillä tavoin, että metsän uudistus sen kautta saatetaan
vaaranalaiseksi» olisivaf muutettavat siten, että sana »luon-
tainen» lisättäisiin uudistus sanan eteen.

§ 2 mom. 3 olisi jätettävä pois. Määräykset § 3 kos-
kevat maan pohjoisia eikä maan pohjoisimpia osia.

§ 4 olisi selvennettävä, nun että lain valvojat saisivat
oikeuden ebkäistä metsän hävitystä, ennenkuin tämä on ta-
pahtunut. Sen vuoksi tulisi metsänomistajan esittää kauppa-

kontrahtinsa lain valvojille (-metsälautakunnalle) ennenkuin
hakkaukseen saa ryhtyä.

§ 6 sotii jossain määrin § 4 vastaan ja on selvennet-
tävä niin, että metsänomistajan tulee viime tingassa vastata
uudistastoimeenpiteistä ja että tämä rasitus tilan siirtyessa
uudelle omistajalle myös siirtyy tälle viimemainitulle.

Kosketeltuaan lyhyesti säädöksiä metsänhoitoyhdistyk-
sistä. metsälautakunnista y. m. tahtoi alustaja vielä huoma>
uttaa kaskeamiskiellosta § 21. Tämän säännöksen piti alus-
taja kohtuuttomana.

Voimassa olevan metsälain 32 § sisältää rauutosehdo-
tuksessa sen määräyksen, että se vahinko, joka saattaa joh-
tua siitä että metsävalkean sammuttamiseksi on kaadettu met-
sää, kaivettu ojia y. m. on koko sen maan karsittävä, »minkä
palo olisi voinut saavuttaa jos se olisi jatkunut.» Tämmöinen
säädös on järkeä vailla ja aiheuttaisi ikäviä selkkauksia, sillä
aivan mahdotonta on sanoa, kuinka pitkälle palo olisi voi-
nut levitä.

Alustaja toivoi, että kokous ylipäänsä ei kannattaisi
liian ankaria määräyksiä, koska sekä ammattikunnan arvo
ja metsä asia tästä tulisi kärsimään.

Ändringar i 1886 Ars skogslag.

Frägan refererades ä Finska Forstföreningen Tapios
vägnar af forstmästar A. Benj. Heiander.

Referenten hänvisade tili privatskogskommitt^ns betän-
kande af är 1899, hvilket tills dato ej ledt tili nägra som
helst ätgärder i af komraitten antydd beskaffenhet. Prival-
skogskommitt^n hade tili grund för sina föriälag uppställt
tvenne olika principer: l:o) äterväxtprincipen och 2:o) uthäl-
lighetsprincipen, den förstnämnda af dessa är uttalad i orden:
»skog mä icke ödeläggas», den andra äter stadgar att skog
ej fär öfverafverkas.

Den af regeringen framställda propositionen äsyftar icke
stiftandet af ny skogslag utan blott ändringar i nu gällande
skogslag. Nämnda proposition tili skogsvärdslag sönderfaller
i 5 kapitei, behandlande: l:o) skogsvärd, 2:o) skogsvärds-
föreningar och skogsandelslag, ä:o) skogsvärdens bevakning,
4:o) skogsnämnder och läneskogsnämnder, ö:o) särskilda be-
stäraningar. Af dessa är första kapitlet ovillkorligen det
viktigaste, och frarogär af detsamma, att propositionen i
likhet med privata skogskommitt^ns betänkande vill kullhäfva
14 § i nu gällande skogslag. Med framhällande af den
roinimala inverkan pä skogssköflingen i landet, som § 14
haft, vill propositionen sätta hinder i vagen för ett skogsbruk-
ningssätt, hvarigenom den nalurliga föryngringen äfventyras.
Lagen vill förbjada »skogsmarks användning» sä att härigenom
en uppenbar devastering af skogsmarken möjiiggöres. Propo-
sitionen nöjer sig därför ej med att föreskrifva böter för öfver-
trädelser i ännämndt afseende utan vill hafva infördt fred-
ningsskyldighet för devasterad skogsmark. Detta äter inne-
bär, att säväl afverkningsförbud som förbud för förstörd
skogsmarks användning för annat ändamäl införes. Pred-
ningen älägges skogsägare oberoende af om skogsägaren själf
eller nägon annan varit väilande tili sköflingen.

Nädiga propositionen är s&lunda sä tili vida afvikande
frän privatskogskommittöns betänkande, att den förra bygger
uteslutande pä äterväxtprincipen, men läronat den absoluta
uthällighetsprincipen därhän.

Det kan ej undgä, att nädiga propositionen i stört sedt
är nära besläktad med nu i Sverige gällande skogslag. Delta
gäller särskildt § 1. Och dock föreligger en väsentlig skillnad
emellan dessa däri, att Sveriges skogslag förekrifver, att i
fall skogsmark bragts i vanskötsel, vare den, som härtill
varit väilande, skyldig att vidtaga sädana ätgärder, som äro
nödvändiga för skogsföryngringens betryggande. — Nägon
motsvarande bestämning finnes ej i nädiga propositionen,

da däremot i dess stalle införts bestämning om fredning af
uppenbart vanskött skogsmark, tili dess nöjaktig skog bragts
att uppväxa ä det sköflade omrädet. Hos oss kan emellertid
lika litet som i Sverige med bestämdhet afgöras, hvad man
förstär »med uppenbart vanskött skog» eller skogsföryng-
rlngens uppenbara bringande i fara. Dessa bestämningar
kunna tolkas pä olika satt. Kändt är ju, att k fullständigt
kalafverkad skogsmark, ofta en vacker föryngring uppstätt.
Kändt är äfven att i st. f. en granskog, en tat björk eller
aspskog kan uppkomma, eller att vid afverkning kvarlämnats
dälig granunderväxt, d. v. s. underhaltig ny skog, men som
dock ej kan förnekas vara skog. Lagförslagets ordalydelse
ställer därför hinder i vagen för afgörandet af, när lageos
bestämmelser öfverskridits och detta förändras ej nämnvärdt
af bestämningarna i § 4, att skogsmark bor fredas endast
ifall skogsmark eller del däraf uppenbarligen vanskötts.
Sädan fredning är i själfva verket obehöflig, da ju sköflad
skog fär vara i fred — utom möjhgen för bosjkapen. Fred*
ning, som gälier annan an redan sköflad skogsmark, strider
i och för sig emot heia äterväxtlagsprincipen, säframt den ej
begränsas enbart tili den del af ständskogen som är ound-
gängligen nödvändig för befröing. Da regeringens lagförslag
medger ät dem, som hafva öfvervakandet af lageos efter^
lefvelse om band, rätt tili afverkningsförbud eller b^ränsning
af skogsförbrukning äfven i annan del af skogen an den
dar sädant för äterväxt är af nöden, sä synes man härigenom
hafva velat tvinga skogsägaren tili sädd och plantering ä
den sköflade arealen. Sälunda tolkad blir lagen lika litet
effektiv, som i Sverige.

Nu kan det ifrägasättas, huruvida en sädan ren äter-
växtlag, som den svenska, bvilken ej satter hinder i vagen
för afverkning af ungskog, den mä vara huru vacker aom
helst — huruvida en sädan skogslag är lyckligt vald. Tapio-
utskottet anser det önskvärdt, att steget künde tagas längre

och dylikt förstörande af ungskog hindras — men stiftandet
af en dylik lag stöter pä oöfverstigliga hinder, da härigenom
skogsägaren skulle bringas under alltför betäDkligt förmyn-
derskap och lagen leda tili byräkrati. Ofvervakandet af en
lag byggd pä uthällighetsprincipen är ofantligt svärt, ty i sä
fall borde hvarje hemmans skog upptaxeras och afverknings-
beloppet noggrant fastställas — detta är f. n. omöjligt, man
m& häryid blott betänka bristen af för s&dant ändamäl nödiga
funktionärer. Lika omöjligt blefve ofvervakandet af en dimen-
sionslag, s&dan privatskogskommitt^n föreslagit med ändam&l
att nägot förmildra uth&llighetsprincipens tillämpande. Denna
omöjlighet betingas äfven af värt vattensystem, v&ra sjöar,
för att ej tala om antalet behöfliga funktionärer. Dimen-
sionslagen strider i öfrigt emot principerna för en sund
skogsskötsel. Med uppgifvande af de stränga uthällighets-
och dimensionslagsprinciperna anser utskottet, att »taten bör
kunna inskrida i den privata skogsägarens skogsförbrukning
först da, när denne gör sig skyldig tili en skogsförsäljning,
som resulterar i brist p& husbehofsvirke. Det kan mähända
synas, som smäbrukaren häraf skulle drabbas tyngre an
storbrukaren men ihägkommas bör, att smäbrukaren i regeln
ej bar tillfälle att köpa sitt husbehof och bör hans ställning
därför tryggas, sä att han ej beröfvas sina existensvillkor.
Utskottet vill hafva framhället, att I kapitlets rubrik
»Om skogsskötseln» borde utbytas tili >0m skötseln af skog»
eller >0m skogsförbrukning». Ordet »tydligen» i fräga om
vanskötsel af skog borde uteslutas säsom absolut försvagande
§ l:s verkan. Utskottet anser vidare att man ej borde nöja
sig med bestämningen: »ej heller mä efter afverkning med
marken sä förfaras, att skogens äterväzt därmed tydligen
äfventyras», utan bör denna passus fä lydelsen »ej heller
mä etc. — — — att skogens naturliga äterväxt därmed
äf ventyras. »

Mom. 3 i paragraf 2 bör helt och hallet utgä. Bestäm-

ningarna i § 3 böra ej gälla blott landets nordligaste deiar
utaa landets nordliga delar.

§ i borde förtydiigas, sä alt lagens väktare be-
myndigas att ställa hinder för skogsdevastering, innan denna
skett och ej da det redan är för sent. Köpekontrakt borde
företes för lagens väktare (= skogsnämnd) innan afverkning
fär vidtaga.

§ 6 är tili viss grad stridande mot § 4 och bor för-
tydiigas, sä att det i sista band ankommer pä skogsägaren
att ansvara för ny föryngring och att denna Servitut päföres
icke blott nuvarande utan äfven — vid öfverlätelse af skogs-
marken ät annan — denne senare.

Efter att i förbigäende hafva berört bestämmelsema
om skogsvärdsföreningar, skogsnämnder m m. ville referenten
pointera en stipulation i § 21 bland särskilda bestämmelser
med förbud att svedja annat an pä grund af fackman upp-
gjordt hushällningsförslag. Denna bestämning fann refe-
renten obillig.

Nu gällande skogslag § 32 innehäller i ändringsförslaget
Stipulationen, att den skada, som förorsakas genom fällning
af skog, gräfda diken m. m. bares af heia den skogsmark,
hvilken hade kunnat näs af branden, om elden bade fortgätt.
Detta är absurdt och ger anledning tili onödiga förvecklingar,
da det är omöjligt att säga, huru längt branden kunnat nä.

Referenten ville ännu uttala den önskan, att forslmötel
ej uttalar sig för alllför stränga lagbestämmelser, emedan
bade forstkärens anseende och skogssaken blifva lidande härpä.

AluHtusta seurasi 3 tuntinen vilkas keskustelu:

H:ra Wierimaa: Tahtoi 1 L. 1 § lisättäväksi >luon-
nollinen» uudistus, ell'ei sitä aijota kylvSä tai istuttaa. Tässä
tapauksessa olisi sallittava täydellinen hakkausvapaus.

H:ra Timgren: Asia on laaja, ehdottaa valiokunnan
asettamista yhdistyksen kesken lausunnon antamista varten,
olisi siis päätettävä valitaanko valiokunta vai ei.

H.ra Wierimaa: yhtyy edelliseen puhujaan koska seik-
kaperäinen tarkastus ei tässä voi tapahtua.

H:ra Peurakoski: Pitää luonnoUisena, että tarkastus
tässä tilaisuudessa supistetaan kysymyksen periaatteelliseen
puoleen, siis kannattaako kokous valiokuDnan mielipidettä
vai muita.

H:ra Timgren: yhtyy edelliseen puhujaan.

H:ra Heiander: kannattaa H:ra Peurakoskea, asialla on
suuri periaatteellinen puoli, asetutaanko tälle pohjalle vai
yksityismetsäkomitean pohjalle.

H:ra Wierimaa: ei tahdo kannattaa jyrkkää vähinmitta-
lakia eikä yksinomaa kestävyyslakia, vaan tahtoo yhdiatei-
man näistä kahdesta periaatteesta. Jonkunlainen vähinmitta-
laki voisi oUa ohjeena hakkauksille, huomauttaa että Ilkassa
on tuotu esille myös puhujan kanta kysymyksessä, joka edus-
taa Waasan nuorsuomalaisten ja maalaisliiton kantaa.

Pubeenjohtaja kysyy, asetetaanko valiokunta vai tyydy-
täänkö asian periaatteelliseen keskusteluun.

H:ra Peurakoski: kannattaa valiokunnan asettamista
vaan tahtoo tästä huolimatta periaatteellisen keskustelun tässä.

Kokous päätti hyväksymällä H:ra Peurakosken ehdo-
tusta ensin periaaUeessa keskustella kysymystä.

H:ra Heiander: Waliokunta käsitti metsämaan rap-
piolle saattamista nun, että tilan kotitarvepuun otto ei saisi
joutua vaaran alaiseksi — siinä kestävyysperiaate.

H:ra Peurakoski: On eri mieitä H:ra Helanderin kanssa.
On aina ennenkin puoltanut yksilyismetsäkomitean kantaa.
Siinä on kestävyysperiaate tullut tarkemmin huomioon ote-
tuksi. Pienillä tiloilla on kotitarve turvattava, suuremmilla
ei kulutus saa mennä yli maan kestävän tuotannon. On pal-
Jon perbekuntia, jotka tarvitsevat jatkucaa työtä ja puuta,
ja siksipä tällainen kestävyys on turvattava vieläkin selvem-
min, kuin Tapion valiokunta on ehdottanut.

H:ra T. A. Heikel: On ollut valiokunnan jäsenenä. On

3 petiaateftta, jolle voi metsälakisäädäntöä rakentaa, vähin-
mitta, kestävyys ja jälleenkasvu — periaaUeet. Molemmal
vüineinainitut koettavat turvata sitä, ettfi metsan säilyminen
tulee vastaisuudessakin turvatuksi. Askel uuteen oietsälakiffi
ei saa olla nun }yrkkä,.että se tekee lain vastenmieiiseksi.
Siksi ei kestävyysperiaate saa olla nun jyrkkä, että se lüaksi
rajoittaa talollisen vapaata k&yttöoikeutta. Kud kotitarve-
metsä raiskafaan sitloin tnlee Ulan kannattavaisuus, veron-
maksu y. ni. Taaranalaiseksi. TällaisieD kotitarvemetaan o)e-
massa olo on yhteiskunnankin ptiolesta katsoen Tälltäidätön.
Ei ole otetttu huomioon, että metsää riittSisi myytäväksi,
eikä tftrvitse ottaa tätä huomioon. Pääasia on että kotita^Te-
metsää on tak>n turvaksi. Sitä myöten knin me^tsän hinta
nonsee, huomaa kyllä metsänomistaja oman etui»sa yaatimiik-
set myyntimetsän suhteen. Mitään lakisääntöjä, }0tka turvai-
sivat muittenkin kuin metsän omistajien etaa tässtä snhteessa,
lienee samoista syistä tarpeetonta säätää. Pohnja ei toi kan-
nattaa H:ra Peurakosken mielipidettä. Pierii askel eteeiipäin
on riittävä — mnuten herättää koko laki vastahakoisuutta
ja t^äärinkäsitystä, myöhemmin voidaan sitenpitemmällemennfi*

H:ra Meurroan: kannatti edellistä pnhujaa. Kysymys
uuden metsäiain suunnasta on saatava ensi tilassa selväksi.
Nykyään rajoitetaan yksityisen käyttöoikeutta monenlaisilla
HusUla määräyksilä. Siksi ei saada liian pitkälle pyrkiä.
Lakiehdot ovat liian jyrkkiä määräyksiä; puhataan hallin-
nollisten virkailijain oikeudesta sekaantua metsärifhoidon val-
vontaan. Metsänhoidonneuvojat ja metsälautakunnat riitti-
Vit täydelleen tämän valvonnan vartijoiksi.

H:fa Heiander: Yksityismetsäkomitea sanoo, että liika-
hakkansta ei saa toimittaa. üseimmat metsäammsttimiehet
kykenisivät kyllä sanomaan, milloin liikahakkausta on toi-
mitettn, mutta liieille annettu valta oiidi Inullakseni liika
suuri, nuoret kokemattomat metsäroiehet voisivat tehdä liian
jyrkkiä rajoituksia ja siten saada koko ammattikunnacn viha-

tuksi. Meidäa täytyy katooa, että kuoDialla saoriudumme
tehtävissämme. — Vähinmittalaki on tarpeetoo. MiteQ olifii
menet^ltävä esim. sellaisten metoien kanssa, jotka ovat mel-
kein kokonaan hävitetyt, ei saisi meUäatä ottaa mitMn ja
toiselta puolen oliai pakko ottaa. Tämän kysymykseD oli
pubuja tuUut tehneeksi etenkin matkustaeasaan pobjanmaan
rannikkomailla.

U:ra Wierimaa: Asiassa on käsitelty meUänhoidannol-
linen puoli vaan ei kosketeltu valvontapuolta. Vaaditaan
kauppakontrahdin esittämistä lautakunnan puheenjohtajalle —
täipän tuiisi mielestani tehdä enoenkuin rybdytään bakkauk-
aeen. Omiin tarpeisiia pitftisi puhujan mielesta saada ba-
kata vapaasti.

H:r Roos Viil äberopa sin arfarenbet frän Osterbotten,
dar man under par tiotal &r vant sig vid alt ödalägga skog.
E)n ny lag är därför absolut DÖdvindig - den kommer sä-
kert att blifva misshaglig, buru den an affattas. Att försöka
fä en lindrig lag, ans&g författaren ej lyckligt. Uth&Uigbets
principen borde ges sä stört rum, att skogarnas forlvaro blir
säkerställd. Lag, som icke öfvervakas, blir en död bokstaf.
Sv&rt är visseligen att inskrida pä äganderättens omr&de,
men vi bafva ätminstone i Osterbotten kommit sä längt, att
en lag, som motvärkar skogssköflingen, bör ffta tili stand,

H:r Stenbäck: Tidigare bar föreningen uttalat sig för
äterväxtlag, föreslog att föreningen äfven denna gäng uttalar
sig för densamma.

H:ra Timgren: Ebdotan, että pieni valiokunta asetetaan
täksi päiväksi pontta laatimaan kysymyksen periaatteellisefcsi
vastaamiseksi, mutta olisi sitä paitsi toinenkin valiokunta muo-
dostettava, joka 2—3 viikon perästä laatisi ybdistyksen lau-
suntoa asiasta valtiopäiville jätettäväksi.

H:ra Wierimaa. kannattaa ainoastaan viimemainittua
valiokuntaa«

H:r Elfving: Anser, att tillägget »naturlig» i fräga om
föryngringen, borde diskuteras.

H:ra Timgren: Ehdottaa tämän asian jätettäväksi va-
liokunnan vastattavaksi.

H:r Stenbäek: understöder Herr Elfving.

H:ra Wierimaa: Tahtoo lausuntoa siitä, tahdotaanko
yksinomaan iälleenkasvulakia laadittavaksi, vaan tulisiko tä-
hän myös sisältyä kestävyysperiaate — tabtoi omasta puo-
lestaan pykälän venyväksi.

H:ra Heiander: pyytää että lausutaan, katsotaanko nyt
esitetlyyn muotoon sisältyvän myös kielto hakata nuorta met-
sää. Jos varma kanta lausutaan, voidaan ammaftikuDnan
mielipidettä saattaa eduskunnan tietoon.

H:ra Wierimaa: tahtoo tämän säädöksen erityiseliä li-
säyksellä rouodostettavaksi nun, että nuorta metsää ei saa
kaataa, ellei muu kannattavampi viljelys panna käytäntöön.

H:ra Heiander: buomauttaa § tl.

H:r Elfving: vill bafva förbud för ungskogsafvärkning.

H:r Roos: Vid katningsbruk i Osterbotten bade bläd*
ning af ungskog tidigare tillänipats med godt resultat — an-
s&g därför förbud af ungskogsafvärkning betänkligt.

Hrra Peurakoski: tabtoo pykälän laajennettavaksi Hrra
Wierimaan ehdotuksen mukaan.

H:ra Heiander: Suotava on, että lausutaan tulkifaanko
laki nun, että ei nuorta metsää saa kaataa. Tämmöisellä
tulkitsemisella saadaan turmiollinen propsi — ja paperipuun
bakkuu bäviämään — kysymyksellä on siis käytännöllinen
merkitys.

H:ra Meurman: Luuli tietävänsä, että aikaisemmin on
laissa ollut määräys luonnoUinen uudistus ja lausuu ihmet-
telynsä, että juuri metsäammattikunnan puolesta vaaditaan
näitten sanojen ottamista uudelleen lakiin.

H:ra Peurakoski: Jos lisätään H:ra Wierimaan ehdot>
tama lause, poistetaan kaikki väärinkäsitys ja se epäkohta,
mikä sitoo metsänomistajan.

H:r Elfving: Vill förtydliga sitt tidigare yttrande, aU
förbudet att afvärka ungskog ej finge satia hinder i vagen
för rationella gallringar i ungskog, utan blott äsyfta sköfling
af ungskog — en vink borde frän fackmannahäll ges ät
lagstiftarena.

H:ra Heiander: H:ra Meurman'in ihmettelyssä ei ole
perää, sillä Jos ei sanaa »luontainen» pidetä, nun joutuu asia
vaaran alaiseksi. Hävityksen pitää olia jokseenkin pitkälle
mennyttä, Jos metsän uudistus kylvön ja istutuksen kautta
käy vaaran alaiseksi.

H:ra Meurman: Ehdotetlu sananmuoto § 1 on vallan
huUunkurinen ja voidaan panna samaan kategoriaan kuin
vanhat. Kuta yksityiskohtaisempi laki on, sitä huonompi se on.

H:r Moring: understöder H:r Wierimaas förslag. Till-
stand bör ges tili afvärkning af ungskog, men en kombination
är nödig.

H:ra Heikel: On huomauteltu siitä, että paperitehtaalla
voi olla koivumetsää, jonka hän tahtoo saada muutetuksi kuu-
simetsäksi. Tahtoi § 11 lisäyksen, josta kävisi selville, ettei
luonnollisella uudistuksella tarkoiteta sitä, että yksityinen si-
toutuu hankkimaan uutta metsää hakatun sijalle. Tällainen
tapaus on poikkeustapaus.

H:r Borenius: Tidigare bar föreningen uttalat sig i
Kuopio för äterväxtlag, om nu ordet naturlig införes, blir
beslutet stridande emot det tidigare beslutet. Vill hafva detta
SS. ett obs! för det föreslagna utskottet.

H:ra Heiander: ehdottaa, että asia jätetään valiokun-
nalle ja että päätöstä ei nyt tehdä.

Kokous hyväksyi H:ra Helanderin ehdotusta.

Tämän jälkeen valiiüin 3 Jäseninen valiokuntay jolle
annetiiin tehtäcäksi laaiia lausunto asiassa cduskunnalle
3 viikon sisällä jätettäcäkst. Jäseniksi tulivat Hirat Hc-
lander, Peurakoski Ja aroan kautta L:blad, Borenius Ja
TimgrerCin välillä viimemainittu Timgren,

Härpä utsägs ett tremannautskott, som inom 3 vec-
kor skulle tili landtdagen afgifva föreningens utlätande
i saken. Till medlemmar t utskottet utsägos H:par He-
lander, Pearakoski samt genom lottdragning, mellan H:rar
Lagerblad, Borenius och Timgren, sistnämda Timgren.

Tämäo jälkeen otettiin keskusteltavaksi 6:8 keskustelu-
kysymys:

KruuQunmetsien asuttamisesta.
Om kronoskogarnes kolonisation.

Kysymyksen alusti Metsänhoitaja T. A. Heikel seuraa>
vasti.

Kniununmetsien asuttamiskysyinys.

VuoDoa 1859, jolloin Metsähallitus perustettiin ja kruunun-
metsien hallinto uskottiin tälle uudelle virastoUe, löytyi
kruuDunmetsämailla joukko asutuksia. Näistä asutuksista
olivat useat syatyneet laittomalla tavalla ja olivat ne osittain
verovapaita. Yksi Metsähallituksen ensi tehtäviä oli siis
järjestää nämä oiosuhteet. Asutuksista tehtiin luetteloita ja
veroitettiin kruununmetsätorppina, mikäli niitä ei katsottu
tarvittavan vasta perustetun vartioväestön käytettäviksi, jolloin
valtio ne lunasti tahi aivan yksinkertaisesti julisti ne metsän-
vartijatorpiksi. Tähän uuteen järjestykseeo tyytymätön tilan-
asukas häädettiin.

Sittemmin jatkui uudisasutus kruunun metsissä pää-
asiallisesti kruununmetsätorppia perustamalla, kunues vuoden
1877 uudistaloasetus astui voimaan. Pääajatus tässä ase-
tuksessa oli se, että kruununmetsämaita voitiin luovuttaa
uudistaloiksi yksityisille missä tämmöinen luovuttamiDen ei
ollut kruuDUD metsänhoidolle esteenä.

Menettely tässä oli se, että kruununmetsätorppari tai
joku muu maineeltaan moitteeton henkilö, teki anoinuksen
asianomaiselle kuvernöörille että hauen hallitsemansa torppa

tai ne muut tiljukset kruununmetsässä, jotka hän hakemuk-
sessaan mainitsi, luovutetlaisiin hänelle uudisialoksj. Tämän
tapainen hakemus lähetettiin lausuntoa varten asianomaißelle
metsäDhoitajalle, jonka lausunnosta riippui sitten hakemuksisn
kohtalo useammassa tapauksessa. Jos metsSnhoitaja esiüi
asian hylkäämistä, langeiti kuvernööri tavallisesti yhtäpitävän
päätökseo ja ainoastaan poikkeustapauksissa valituksen aibe-
uUamana saatiin muutosta aikaan Jos taas bakernukseen
suostuttiin, määrättiin maanmittari mittaamaan, lohkaisemaan
ja veroittamaan uudistalon. Maanmittarin tekemän ehdotuksen
lähetti Kuvernööri sitten, tarkastettuaan sen, KeisarilliBsen
Senaattiin barkittavaksi ja lopuüisesti vabvistettavaksi.

Tämän asetuksen mukaisesti muodostettiin suuri joukko
uudistaloja (noin 400), samallakuin kruununmetsätorppia sitä
paitsi entisessä määrässä perustettiin.

Nun byvin metsänhoitomiestabolta kuin piireistä, jotka
sanoivat edustavansa maanviljelysintressiä, tebtiin muistutuksia
tätä uudistalojen perustamislapaa vastaan. Tebdyistä muistu-
tuksista mainittakoon se väite, että metsänboitajalla muka
oli liian suuri valta kun uudistalojen perustaminen oli kysy-
myksessä; vielä väitettiin, että metsänhoitajat asettuivat vas-
tustavalle kannalle viljelykseen nähden, sekä lopuksi että
kruununmetsien asuttaminen edistyi liian hitaasti.

Metsänboidolliseita kannalta buomautettiin, että seuduissa
joista karttoja ei ennestään ollut olemassa, lobkojen sijoilus,
puuttuvien konnektionien kautta tuli sopimattomaksi sekä
että tämä epäkobta ei ollut vältettävissä, ennenkuin täydelli-
nen kartasto kruununmaista saataisiin aikaan» ja että siis
syynä useimpiin uudistalohakemuksiin ei ollut yksinomaan
intressi maan viljelykseen, vaan balu saada itselleen valtion
säästämiä metsiä, ja että näiden bakemuksien takana usein
oli tukkiybtiöt, ja että uudistiloille annettiin liian paljon met-
sää. Tebtyjen valituksien johdosta, etenkin sanomalebdissä,
asetettiin komitea laatimaan uusia määräyksiä asiassa. Ko-

mitean ehdotuksen johdosta muodostui uudistaloasetus vuo-
delta 1892, joka vielä on voimassa ja jota siis tässä ei
lähemmin tarvitse refereerata. Plan kyllä näyttäytyi, että
uudistalojen perustaminen lakkaisi melkein kokonaan, ja
sittenkun tukkiyhtiöt alkoivat haluta myös pienetnpää puo*
tavaraa, on huomatlu että vaikkakin kruunulla od oikeas
ottaa metsää uudistiloilta ennenkuin ne lopullisesti luovutetaan,
ei voida kumminkaan estää tukkiyhtiöitä metsäkeinottelutar-
koitukseusa lunastamasta itselleen näitä tiloja.

Tämän johdosta on se mielipide aivan yleinen, että
1892 vuoden uudistaloasetus on epäkäytSnnöllinen ja että
uusia säädöksiä olisi asiassa iaadittava. Yksi ehdotus tähän
suuntaan on n. s. »Ala komitean» ehdotus kruununmelsä-
maiden asuttamiseksi. Voidakseen läheromin arvostella tätä
laajaa komitean mietintöä tarvittaisiin enemmän aikaa kun
mitä tässä tilaisuudessa on käytettävissä. Minä tahdon sen-
tähden ainoastaan huomauttaa kahdesta seikasta: Pääkohdan
komitean mietinnössä muodostavat n. s. »Suosiirtolat». Näiden
suhteen komitea kumminkaan ei ole esittänyt minkäänlaisia
kustannusarvioita ja laskelmia viljelijäin eksistensimahdolli-
suuksista näissä siirtoloissa. Minä ainakin ölen vakuutettu
siitä, että tämänkaltaiset »Suosiirtolat» ovat mahdollisia
ainoastaan muutamissa paikoissa kruununmetsissämme. Useim-
missa tapauksissa käynee nimittäin valtiolle halvemmaksi
ostaa ja tilattomille jakaa suurempia valmiiksi viljeityjä tiloja
kuin uhrata suuria summia epävarmoihin maanviljelysyrityk-
siin kruununmetsissä, mitkä viljelyspaikat useimmiten tulisivat
olemaan liian loitolla kuiku- ja menekkipaikoista, jotka kui-
tenkin lopullisestikin ovat kaiken kannattavan pieniviljelyksen
elinehtona. Toiseksi voi tällaista »Suosiirtola» systeemiä
vastaan muistuttaa, että se vaatii meidän irtainta-väestöä
muuttamaan kotiseudultaan asettuakseen »Suosiirtoloihin».
Nyt ei ole ajattelemistakaan että väestö kruununmetsissä ja
sen lähemmässä ympäristössä olisi nun lukuisa, että >Soo-

siirtoloitat voitaisiin, yksinomaan näitä asukkaita materiaalina
käyttämällä, laajentaa siinä määrin kuin Alakomitea näkyy
ajatelleen, vaan on väkeä muualta hankittava. Mutta jokainen
joka tuntee kansarome luonteen, tietää hyvin, ettei se ole
taipuvainen laajempaan siirtolaiselämään ja paikasta paikkaan
muuttamaan omassa maassamme. Sita todistavat muun
rouassa torpanhakemukset. Hakijat ovat melkein poikkeuk-
setta synnyltään asukkaita paikkakunnan kruununmetsistä tai
sen lähimmastä ympäristöstä. Jos joku muu henkilö sen
tekee, on hän tavallisesti tai melkein aina sitä ennen naimisen
kautta kotiutunut paikkakunnalle.

Minun vakaumukseni mukaan ei siis tSuosiirtola»aatetta
voida sovelluttaa kuin poikkeustapauksissa ja pitäisi tämän
tapalitua silloin ainoastaan suurella varovaisuudella, kunnes
saavutettaisiin tarpeellinen kokemus nun hyvin kustannuksista,
kuin eksistensimahdollisuuksista.

Tämä ehdotus, samoinkuin aikaisemmat säädökset, tar-
koittavat muodostaa maanviljelystiloja, jotka olisivat metsä-
hallinnosta rüppunoattomia. Sillä aikaa on kumminkin kruu-
nunmetsien asuttaminen uusien kruununmetsätorppien kautta
yhä edistynyt. Tällä asutusmuodolla on varmaan oUut oikeu-
tuksensa ja on sillä ollut merkityksensä nun hyvin itse
roaanviljelykselle, kuin myös itse kruununmetsäin hoidolle.
Viimemainittu seikka ei kumminkaan enään ole samasta
merkityksestä kuin ennen ja etenkin mitä maamme eteläi-
sempiin hoitoalueisiin tulee, on se nyttemmin aivan vähä-
pätöinen. Sittenkun metsät ovat saaneet suuremman arvon
ja tulot kruununmetsistä muodostavat suuren osan valtion
tuloista, käy aivan välttämättömäksi saattaa intensiivisempi
metsänhoito kruununmetsissämme toimeen. Mutta jokainen
toimessa ollut hoitoaluemetsänhoitaja tietää, että suuri osa
hänen ajastaan kuluu kruununmetsätorppien silmäilä pitoon
ja tämä yhä suuremmassa määrässä kuta lukuisammin torppia
on. Sentähden täytynee jo tältä kannalta katsoen pyrkiä

süben, että raetsänhoitajat vapnatetaao tästä beidän varsio^i-
sell^ toimmnalleQD yieraasta tehtäviiLstä.

Tällöip Qousee ets^mättä ipfeleea kysymys, olisiko krau-
Dunmetsiea asaUitiiiinen kokonaan lisückjautettava? Täh&o
tabtoisin oiinä vastata: antakaa metsälle mikä q^tsglle kuuluu
ja loaanyiljelykselle mikä maanyiljelykfien od. Tällä tarkoitan
että metsämaa on kruunua varten inetsämaana pidettävä,
mutta apnettakooD todelliseen roaanviljelykseen sopivat maat
viljeltäviksi. Ainoastaan jos me hy^äksymoae tam&i peri-
aatteen, voinee se ristiriita, joka tässä vallitaee maanviljelys-
ja metsänhoito-intressin välillä poistua. Mutta nyt ei voida
harjoittaa iteenäistä maanviljelystä ilman että met9ää od
olemassa. Sentähden täytyy meidäo olla valmiit antamaan
jokaiselle kruununmetsästä Iphkaistulle ma^iiviljelystilaUe
myös tarpeellisen metsämaan. )i[uink|i spuren tämän »tar-
peellisen» metsämaan alaltaan jokaisessa erityisessä tapauk-
seesa talee olla, od tietysti mahdotonta tarkalleen sanoa.
Voidaan ainoastaan määrätä, että ipetsä ei saa olla suurempi,
kuin että tilallinen voi, noudattamalla suurinta säästäväi-
syyttä, saada siitä välttämättömät puutarpeeoAa. Samalla on
muistettava, että täten lohkaistut tilat tulevat sijaitsemaan
joko kruununmaan sisällä tai rajoiUa, ja että ne siis ovat
tilaisuudessa halvalla hinnatla ostamaai) itselleen polttopuuta
ja muita tarpeellisia ipetsäntuotteita kruununmetsistä. Mita
alaan lähemmin tulee, on sen suuriius tietenkin riippuiraiQea
metsämaan luonnoUisesta tuotanto-ky vysta, ja voinee se, minun
mielipiteeni mukaan, vaihdella vähintäin 10 hehtaarista enin-
täin 30 hehtaariin.

Sittenkuin tämä periaate on määritelty, täytyy minun
taasen ottaa kysymyksen alaiseksi eri asutusmuodot krau-
niinmetsissä. Nämä ovat, joH'ei ota huomioon metsänvartija-
torppia : 1) kruununmetsätorpat, 2) vuokramaat ja 3) mäkituvat.

Kruununmetsätorpat nauttivat, paitsi viljelys- ja käyttö-
oikeutta määrättyihin tiluksiin, myös oikeutta laiduntamiseen

kfunnnnmefsissä, sekä saavat sitäpaifsi maksotta poutär-
p^nsa mets9nhoita}aA! osoituksen mukaan. Tästä kaikesla
suorittaa kruaffnnndetsätorppari, naotittoaan sitä ennen vapaa-
vuosja, valtioUe veroti, joka tiseimmissa tapauksissa on siksi
alhaiften, ett'ei se Vastaa edes vnotuisesti käytettyjen puutar-
peiden arvoa. Useimmat kniUDuiimetsäforpat viljelevät maa-
taan erittäin extensiiTisesti. Tftmä riippun tavalHsesti siitfi
että torpalle on annettu ihati Hian suuret mäfträt Diinknt-
snttuja Tiljelysmaifa, jotka useiokaan eivät ole muuta kain
fame- ja suotiiittyjä, joita tiljellSfin luomiollisessa tilassaan.
ToisriA paikoin taas joissa fotppareilla on ollat kiytettävänaftn
viljelysmaitii aitioastaan rShe^tfoäsdä määrässä on nftytt&yty-
nyt, efftä tiljelystä on toimitettu intensüvisemimn ja etlä
rtiaanviljelys sen kautta on käynyt kannattavammaksi. Sita-
paitsi on tüo erütääii albainen tero vaikuttanut sen, €ftt'ei
tnikääd seikka ole yllyttänfyt torpparia saattomaan tuon mel-
kein verottoman maansrti fuloa tnottavaksi. Tunnettnahan on
että torpparit metdänkäytössä eivSt nondata tninkftäniaista
säästfiväisyyttä. Esimerkkinä mainittakoon ainoastaan, etta
niilla paikkaktinnilla, joissa miM ölen toiminfnnt, olen voinnt
merkilte panna, ettfi useiden torpparien pnunknlntus tnlisijaa
kohti on ollut enemmän kuin kaksikertaa nrin suuri kuin
yksityisillä maalla asuvilla torppareilla, jotka vürnemainitat
ovat pakoitetut ostamaan pnntarpeensa. Nämä syyt seki
sitäpaitsi laonnonnnttyjen ptinte on vaikottanut sen, että
Metsähallitus etenkin ^ikäli koskee maamme eteläisempiä
hoitoalueita, on rfivennat snpistamaan torpaümyömiytyksiä,
mntta sen sijaan suostunift vnokramaa-hakemuksiin. Mitä
näihin vuokramaa-asutaksiin tulee, joilta kuten tiinnettu ei
ole oikentta laidantamiseen ja vapaaseen, maksuttomaan
metsänkäyt!öön, voidaan niHä eroittaa kahta eri laatua riip-
puen siitä mibtn tarkoitokseen vtrokramaata käytetään. Vuokra-
maahakemus voi joko tarkoittaa päiiastaliisesti tontti- tai
tarastopaikan saattiisfa, taikka maan saatnfista varsinaista

viljelystarkoiiusta varten. Kysymys tonttivuokramaista jätettä-
köÖD toistaiseksi sikseen, mutta sen sijaan on kysymys kruu-
nunmaan luovuttamisesta vuokralle varsinaista viljelysiä
varten, lähemmin otettava tässä käsittelyn alaiseksi.

KuD arvostelee tätä seikkaa od ensinnäkin buomioon-
otettava, että vuokralle oi;l annettava ainoastaan semmoisia
maita, Joiden sopivaisuudesta viljelykselle ei ole epäilyksiä
olemassa, ja eltä itse metsämaa on metsämaana käytettävä
ja pysytettävä. Nykyaikanahan tunnustetaan yleisesti että
monet suo- ja korpimaat ovat viljelykselle sopivammat kun
initkään kangasmaat. Sen takia pitää Tuokraamaa-arennin kä-
sittää pääasiallisesti viljelyskelpoisia suomaita ja annettakoon
viereistä kangasmaata ainoastaan tontti- ja perunamaaksi.
Saattaakseen kysynnän suomaiden suhteen vilkkaammaksi,
on kangasmaiden vuokramaksu hehtaaria kobti pantava kal-
liimmaksi kuin suomaalta, esimerkiksi kaksinkertaiseksi. Kun
on kysymys viljelysvuokratilasta voidaan myös myöntää va*
paavuosia. Mitenkä tämä seikka on järjestettävä, jottei vä-
linpitämättömyyttä syntyisi viljelemiseeu nähden, esitetään
tässä myöhemmin. Mitä taasen alan suuruuteen tulee, on
se minun mielestäni oleva siksi laaja, että yksi perhekunta
saisi siitä toimentulonsa, sillä edellytyksellä, että maata in-
tensiivisesti käytetään ja viljellään. 8 ä 10 ha viljelyskel-
poista suomaata ja korkeintaan 1 ha kangasmaata pitäisi
tarkoitukseen oUa riittävä. Jokaisen viljelysvuokratilan pi-
täisi mielestäni käsittää tämän pinta-alan. YUäpitääkseen
viljelyshalua olisi veron suorittaminen järjestettävä nun että
kahden tai korkeintaan viiden vapaavuoden jälkeen makse-
taan koko kangasmaan vero, joka vero sitten jokaisena seu-
raavana vuonna korotetaan sen verran kuin suomaavero ^/%
hehtaarilta tekee, siksi kunnes koko vuotuinen vuokramaksu
lankeaa maksettavaksi. Tällainen maksutapa edellyttää sen,
että vuokraaja vuosiitain saattaa Va ha suomaata uutisvilje*
lykseen. Jos hän saattaa viljelykseen enemmän maata käy

yritys sitä tuottavammaksi, jos hän viljelee vähemmän on
joko maa taikka vuokraaja iUse sopimaton. Edellisessä ta-
pauksessa olisi yritys jätettävä sikseen, jälkimäisessä taasen
tulee vuokraaja pakoitetuksi luovuttamaan vuokramaansa ky-
vykkäämmälle henkilölle.

Minä luulen että tämänkaltaisen vuokramaasysteemin
avuUa voidaan todellista ja edistyvää maanviljelystä auitaa
ja hyödyttää paljon tehokkammin, kuin nykyisen kruunun-
metsätorppajärjestelmän kautta. Metsää tultaisiin säästä-
määD, boitoalueballinto kävisi helpommaksi ja metsänhoitaja
voisi paremmin kuin nyt käyttää aikaansa todellisen ammatti-
toimintansa ja järkiperäisen metsäDhoidon byväksi. — Mäki-
tuvat ovat vähemmästä merkityksestä ja voidaan ne tässä
yhteydessä jättää sikseen.

Mitä nykyisiin kruununmetsä-torppiin tulee, ovat ne,
kuten aikasemmin on mainittu, rasituksena metsänhoito-
henkilökunnalle, josta rasituksesta olisi päästävä. Sitä paitsi
muodostavat kruununmetsätori parit, vaikka ovatkin edulli-
sessa erikoisasemassa, tyytymättömän väestön, joka asettaa
mitä mahdottomiropia vaatinauksia kruunulle ja kruunun-
metsille. Mitään muuta keinoa tätä vastaan ei liene kuin
tehdä kruununmetsätorpparit itsenäisiksi tiiallisiksi. Tässä
muutoksessa ei pitäisi kummiukaan mitenkään noudattaa
nykyistä järjestystä mitä manttaalinpanoon tulee, jonka kautta
kruununmetsätorpille annettaisiin liian suuria metsäaloja, vaan
pitäisi, kuten aikaisemmin jo on esiintuotu, asia ajettaman
sähen suuntaan että tiloille annettaisiin korkeintaan 30 ha
metsämaata. Sitäpaitsi olisi määrättävä että koti- ja metsä-
pais'at ylipäänsä lohkastaisiin yhdessä tai korkeintaan kah-
dessa kappaleessa, sekä että ne tiiojen aikaisemmin viljele-
mät tilukset jotka lohkojaossa jäisivät kruununmaan sisä-
puolelle jätetään, sittenkun lohkominen on tapahtunut, mak-
sutta tiiojen viljeltäviksi korkeintaan 10 vuodeksi, jonka ajan
jälkeen ne korvauksetta lankeisivat kruunulle. Näille uudis-

tiloille pitäisi sitäpflitsi annettaman manttaali ja oli^vat ne
lopullfsefsti {>oistettavat metsähallinnon hoidosta.

Mitä nftklen tiiojen kameraliseen ja omistasoikeudelli-
sean luonteeaeen tnlee, ei tässä ole syytä rybtyä lähemmin
sitä selvittämään.

Ne torpatitilat, jotka buoinataan nun huonoiksi ett'ei
niltfi voida eroittaa itsenäisiksi, olisiva( muodostettavat vuo-
kramaatiloiksi, kuitenkin oikeudella baHijalla saada korkein-
taan 10 vuoden aikana viljellä niitä tiluksia, jotka tulerat
olefR^aan Ttiokramaa-alueen ttlkopuolella, ja jotka aikaisem-
min OTat kuuluneet torpan viljetyksiin.

Mitä tässä aikaiseminin mainittuihin Tiljelysvuokratiloi-
hitt tulee, pitäisi myöskin niistä 25 vuoden vookra-ajan um-
peen kuluttua taikka aikaisemmin jos vuokraajat sen halua-
vat ja syytä sähen katsotaan olevan, muodostaa samallaisia
itsenäisiä tiloja, kuin mitä kruununmetsätorppien suhteen
äsken ofi ehdotettu.

Tonttivuokramaita kruunanmaalla pitäisi etupäässä an-
nettaman ainoastaan kyllen, rautatieasemien, tehtaitten y. m.
sellaisten paikkojen läheisyydessä ja mieluimmin erityisesti
tarkoitusta varten eroitetuilla alueilla. Vielä olisi tällaisia
vuokrapaikkoja annettava, missä syytä siihen katsotaan ole-
van, teollisuuslaitoksille ynnä muille yleishyödyllisille yrityk-
sille samoin kuin varastopaikkoja varten. Vuokra-aika täm-
möisiüe vnokramailie määrätäsn parhaiten 26 vuodeksi, oi*
keudella baltijalle kumminkin saada pidentää vuokra-ajan
uudelleen 25 vuodeksi sellaista vuokraa vastaan, joka siltoin
katsotaan kohtuuHiseksi.

Tässä yhteydessä ei kuraminkaan voida esittää yksityis-
kobtaista ebdotusta asiassa vaan on se jätettävä sen koroi-
tean toimeksi, jonka minä katsoisin tarpeelliseksi tätä kysy*
mystä varten asetettavaksi. Tässä olisi ainoastaan lähemmin
määrättävä se suunta ja ne periaatteet, jotka Suomen Met-
sänboitoybdistys katsoo asiassa oievan searattavan kun uusia

asetusmääräyksiä laaditaan kruununmetsien vastaiselie asut-
tamiselle.

Sen perusteella mitä minuUa on ollut kunnia tässä
esiintuoda, rohkenen ehdottaa että Suomen Metsänhoitoyhdis-
tys hyväksyisi seuraavat ponnet:

Kruununmetsien asuttamiseen nähden ehdottaa

Suomen Metsänhoitoyhdistys:

1) että kruununmetsämaata ei enään luovuteta
kruununmetsätorppien perustamiseen, mutta

2) että maata siiävastoin annetaan vuokraile 25
vuoden vuokra-ajalle sekä varsinaista maanviljelystä
että tontti ja varastopaikkoja varten, jolloin, maanvil-
jelysvuokramaihin nähden olisi buomioonotettava:

a) että vuokraile annetaan ainoastaan todella vil-
jelykseen kelpaavaa maata;

b) että viljelysmaata annetaan ainoastaan yhdessä
palstassa, josta korkeintaan 1 harin ala saapi olla kan-
gasmaata ja loput ainoastaan viljelykselle kelpaavaa
suomaata, jonka viimemainitun tulisi käsittää siksi suu>
ren alueen (10 ha) että yksi perhekunta intensiivisen
viljelyksen kautta, käyttämällä omia työvoimia, voi siitä
saada toimeentulonsa;

c) että vuokramaksu lasketaan harin mukaan ja
maksetaan rahassa, ollen kangasmaasta suoritettava 2
kertaa nun suuri vero kuin suomaasta;

d) että korkeintaan 5 vapaavuotta myönnetään,
jonka jälkeen kangasmaasta suoritetaan vuotuinen vero
kokonaisuudessaan, mikä maksu sittemmin jokaisena
seuraavana vuonna korotetaan sen verran kuin vero
V2 hehtaarilta suomaata tekee, siksi kunnes vuotuinen
vuokra koko alasta täten laskettuna lankeaa maksetta-
vaksi;

3) että tonttipaikkoja annetaan vuokraile 25 vuo-
den ajaksi pääasiallisesti sitä varten varatuilla ja eroi-

tetuilla alueilla, oikeudella haltijalle saada kumminkia
pidentää vuokra-ajan uudellen 25 vuodeksi sellaista
vuokramaksua vastaaD, joka silloiQ katsotaan kohtuul-
liseksi ;

4) että nykyiset kraunuDmetsätorpat mikäli heidän
viljelysmaansa sen sallivat, lobkaistaan itsenäisiksi ti-
loiksi korkeintaaD kahdella palstalla ja annetaan niille
metsämaata kotitarvemetsäksi 10, korkeintaan 30 ha,
jonka ohessa tilojen haltijoille myönnetään oikeus saada
korkeintaan 10 vuoden aikana ilman erityistä veroa
viljellä niitä torppien entisiä tiluksia, jotka lohkomis-
toimituksessa mahdoUisesti ovat jääneet kruununmaan
sisälle, mutta jotka tämän ajanjakson jälkeen iiman
erityistä korvausta ovat kruunulie luovutettavat.

5) ne torpat, joita viljelyksien laatuun nähden ei
voida lohkaista itsenäisiksi, muodostetaan vuokratiloiksi,
jonka ohessa niiden haltijoilla kumminkin on oikeus
viljellä kruununmaan sisälle jääneitä entisiä tiluksiaan
siten kuin edellisessä ponnessa on mainittu;

6) varsinaiset viljelysvuokratiiat eroitetaan vuokra-
ajan umpeen kuluttua, tai aikaisemminkin, jos vuokraaja
sen haluaa ja päteviä syitä katsotaan sähen olevan.

7) että »Suosiirtoloita» pitäisi perustaa koetteeksi,
sekä ainoastaan semmoisiin paikkoihin missä toden-
peräisiä takeita menestymiselle on olemassa ja missä
perustamiskustaunukset katsotaan käyvän halvemmiksi
kuin ostettaessa ja tilattomilie luovutettaessa jo val-
miiksi viljeltyjä tiloja;

8) että hallituksen tulisi asettaa komitea laati-
maan ebdotuksen uusiksi määräyksiksi kruununmaan
asuttamiseksi, joUoin tässä esitetyt periaatteet olisivat
huomioonotettavat.

T. A, Heikel.

Puheenjohtaja luki Metsänhoitaja A. Böökin lähettämän
alustuksen ja sen jälkeeii oman laatimansa alustuksen.

Med anledning af diskussionsfrägan vid forstföreningens
ärsmöte i Tammerfors 1908: >om bosättningen ä kronojor
darne» ville jag bl. a. framhälla n&gra fakta, som äro eg-
nade att försvära kronoskogstorparnes ställning, alt hindra
torpens ekonomiska utveckling och utsä missnöje mot forst-
förvaltningen. Torparen kan icke komma tillrätta med en-
dast äker och äng, han behöfver ovilkorligen likasom hvarje
annan jordbrakare i Finland, äfven tillräcklig hagmark, dar
kreatureo kunna finna bete om sommaren. Men huru har
man härvidlag tillgodosett torparens oafvisliga behof? Enligt
Forststyrelsens cirkulär af den 8 april 1905 borde torpen
visserligen tilldelas 15—20 ha hagmark, men da torparen
inom denna obetydliga areal, enligt samma cirkulär, fär taga
sitt husbehofsvirke endast sparsamt gallrande (»säästävästi
harventaen»), sä inses utan vidare, att n&gon gräsväxt att
tala om icke kan uppst&. Bärriset, mossan eller Ijungen fro-
das lika bra som förut. En ständig klagan af torparne är,
att betet &r för är försämras, att den täta, snart sagdt ogenom-
trängliga skogen jämte snären hota att förkväfva heia torpet,
och att botemedlet vore frihct för torparen att värkligen
ästadkomma gräsväxt inom en tillräckligt stör areal. Men
ansökningarna härom förkastas. Hvarföre skulle man icke
kunna medgifva detta? Hvad skada skulle ske genom att
torparen försöker befrämja gräsväxten inom sin hagmark t. ex.
medelst bränning, da »säästäväisesti harventaen icke hjäl-
per? Härvidlag synes mig, likasom i m&nga andra »forstliga»
fall, förekomma nägot som jag ville kalla ett malplaceradt
»skogsgrätande% tili ringa nytta, men med nedsläende följ-
der för bosättningarne i ödemarken. — Jag ville föreslä, att
ät hvarje torp utbrytes ett eller flere ordentliga skiften, inne-
hällande odiingarne jämte hagmarker och skogsmark tili hus-
behof, och att torpinnehafvaren lämnas större frihet an här-

intills med afseende ä husbehofshyggena. Sedan dessa för
torpens ekonomi nödvändiga roarker sälunda afskiits, vore
det lättare att freda den värkiiga skogen, livars areal och
betydelse förhäiler sig tili torpskiftena som hafvet tili droppeo.
De DU gällande med torparne upprättade kontrakten
skulle tarfva en grundlig omarbetning i frisinnad riktning.
Alldeles ofuUständiga och vilseledande äro bestämmelserna
om förfarandet vkl torpareos fräolälle. En del andra punk-
ter äro en smula antediluvianska.

Arthur Book.

Kmunun metsien asuttamiskysymys.

Viime aikoina on usein kuulunut ääniä että kruuDun-
metsiin on perustettava torppia ja muita maanviljelystiloja,
mutta tuskin moni niistä, jotka tätä vaativat, vähänkään
tuntenevat oloja kruununmetsissä ja minkälaiset tällaiset
maat oikeastaan ovat.

Meidän kruununmetsät ovat muodostuneet siten, että
asumus ensin on tapahtunut vesistöjen rantamailla, joihin
kulku vesiä myöten on ollut helpoin, ja näistä on asumus
vuosisatojen kuluessa yhä enemmän tunkeutunut sisämaahan-
päin kunnes karuimmat maat, usein vesijako-ojilla ovat jää-
neet jälelle ja otettu kruunun haltuun. — Jos niissä löytyisi
viljelyskelpoista maatakin, nun ovat nämät usein teitten ja
muitten kulkuneuvojen puutteessa ja hallalla on niissä koti-
paikkansa synkkien korpien ja märkien soitten ja rämeitten
takia. Jos tauti eli tapaturma sattuu tulemaan on vaikea
saada apua ja näitä jylhiä maita viljeiemään kelpaavat ainoas-
taan miehet, jotka eivät vaivojansa säästä, jotka luottavat
itseensä, jotka eivät yhteiskunnan huveista välitä eivätkä siita
tehdäänkötyötä enemmän kuin 8 tuntia päivässä. Mutta kuinka
moni nykyajan nuorukainen rupeaa tällaisia kärsimyksiä näke-

mään kuin hän tehtaissa saa monta kertaa huokeammalla työllä
runsaammasti rahallista tuloa ja nauttii niitä huvia mitä kau*
pangin olämä hänelle tarjoaa.

Kävin tänä kesänä kymroenkunnassa kruunuDtorpassa
ei aivan kaukana tehdaskaupungista ja melkeen joka paikassa
olivat ainoastaan vanhat ja keski ikäiset ihmiset maata muok-
kaamassa, mutta ani harvoin näki nuorta tyltöä eii poikaa.
Kyselin mooessa paikassa, missä heidän nuori väki oli ja
aina sama vastaus: tehtaan työssä ja joskus: tukinuitossa.
Kun ihmettelin kuinka he voivat olla kesänaikana poissa kotoa
oli tavallioen vastaus: »mitä ne nuoret siitä huoiivat, kun teh-
taassa on heippo työ ja iso palkka», ja yhdessä torpassa
olivat pojat oleskelleet kotona talvenaikana isän elätettävinä
ja kesän tultna lähteneet tukinuittoon jättäen vanhan isän
yksin peltoja muokkaamaan. Sama oli asianlaita monessa
perintötalossakin.

Nuori polvi on kyllä oppinut huutamaan äänekkäästi-
km ja tuollainen huulo on myös saada maata kruununmet-
sistä, mutta kun nuori polvi ei huoli viljellä valmiiksi muo-
katlua peltoa, nun epäilen ett'ei uudisviljelyksistäkään tule
mitään, siüä näitä ei saa toimeen ilman kärsimyksiä ja voi-
mien ponnislamista.

Väärin olisi kuitenkin kieltää maata niille, jotka sitä
todellakin haluavat ja suotava olisi saada meiiläkin synty-
mään hyvinvoipa pienviljelijäluokka.

Mutta koska meidän kruununmetsät etelä- ja keski-Suo-
messa niinkuin jo oien maininnut, yleensä ovat maamme ka-
ruimmat ja hallanarimmat seudut sekä myöskin muihin verra-
ten kulkuneuvojen puutteessa, nämät hyvin barvassa tapauk-
sessa ovat tarkoitukseen sopivat, mutta löytyy kylien lähei-
syydessä vielä nun runsaasti parempaa viljelyskelpoista maata
että tällainen hyvinkin riittää muutaman miespolven vil-
jeltäväksi.

Knn sitäpaitsi kruunun metsämaat tätä nykyä yleensä

kasvavat kallisarvoista metsää, jonka hinta vuosi vucdelta
kohoaa ja kruunun metsän-alat etelä- ja keski-Suomessa jo
ovat nun pienet, ett'ei niitä voi suuresti vähentää, vaan nii-
den lisääminen on päätetty asia, nun on yhteiskunnalle edulli-
sempi ostaa ja palstottaa taloja pienviljelijöitä varten kuin
pirstottaa kruununmetsät muruisiksi ja siten hävittää ne koko-
naan eli tehdä järkiperäisen metsänhoidon melkeen mah-
dottomaksi.

Löytyy kuitenkin poikkeustilassa maita kruununkin met-
sissä, jotka ovat sopivammat viljelykseen kuin metsänkas-
vuun ja missä näitä on tarpeeksi isoja aloja voi kruunukic
niitä luovuttaa ja ostaa varsinaisia metsämaita, Hämeenkan-
kaan kaltaisia, sijaan.

Pohjois-Suomesta en tässä puhu koska olot siellä ovat
aivan erilaiset.

Mitä nykyisiin kruununmaalla oleviin maanviljelystiloi-
hin tulee nun on silmiinpistävä että uuseiinmilia torpilla on
maata niukasti kuin sitävastoin vanhemmilla torpilia on maata
nun runsaasti että torpparit hyvin yleisesti käyttävät ryöstö-
viljelystä, eivätkä jaksa lannoittaa ja kelvoliisesti viljellä kuin
pienen osan tiluksistaan. Nykyinen veroroaksutapa .on sen
vuoksi muutettava ja torppien maksettava sen maa-alan mu*
kaan kuin he viljelyksiinsä käyttävät, nun ett'eivät viljelys-
maiksi haiua muuta kuin mitä todella heille on tarpeen.

Haitaksi on myös, ett'ei kruununmaan viljeleminen ole
tapahtunut minkääniaisen suunnitelman mukaan, vaan on
tämä kokonaan riippunut viJjelyshaluUisten hakemuksista ja
heidän hakemuksiin on enempi kuin maitten viljelyskelpoi
suus vaikuttanut teitten läheisyys^ naapurit y. m. Välttämä-
tön olisi sen vuoksi että jokaista piiriä varten tehtäisiin suunni-
telma, mitkä maat lopullisesti jätetään metsänhoitoa varten
ja mihin voi viljelystiloja perustaa.

F, M. Lagei^blad ^^/eOH.

Myös Ylimetsänhoitaja 0. Timgren oli laatinut alustuk-
sen, joka kuului seuraavasti:

Kruunun metsien asuttamiskysyinys.

Laajassa ja mieltä kiinnittävässä esityksessään on kysy-
myksen alustaja jo tehnyt selkoa uudis-asutuksista kruunun-
metsissä ja eri asutusmuodoista. Koska näistä asutasmuo-
doista kruunun metsätorpat kunnallisviranomaisten ja tilatto-
man väestön Alakomitean mieiestä tmuodostavat tarkoituksen-
mukaisen, elinvoimaisen laitoksen, jonka kehitysroahdollisuus
valtion vastaisessa asutuspolitikassa ansaitsee saada tärkeän
sijan», pyydäo saada vähä laajemmin tarkastaa tätä asutus-
muotoa.

Kun valtioD omistamat laajat metsämaat vuonna 1859
asetettiin eri viraston, nykyisen Metsähallituksen hoideitaviksi,
joutuivat, kuten alustaja mainitsi, kruununmailla olevat asu-
muksetkin metsähallinnon silmälläpidettäviksi. Suurin osa
näitä asumuksia muutettiin torpiksi ja kirjeellä toukok. 23 p.
1867 määräsi K. Senaatti että, kunnes lopullinen verollepano
voisi tapahtua, torpat olisivat cäliaikaisesti verolle pantavat,
noudattamalla ettei veroa määrättäisi suuremmaksi kuin että
se voitaisiin helposti ja torpan toimeentuloa vaaraan saatta-
matta suorittaa. Koska mainitussa kirjeessä ei kuitenkaan
määrätty erityisiä perusteita verollepanossa, antoi Metsähalli-
tus Lokak. 7 p. 1867 tarkempia ohjeita tässä suhteessa. Näit-
ten ohjeiden mukaan oli vuoluinen sato tynnyrinalaa kohti
laskettava seuraavalla tavalla.

P e 1 1 o 8 t a

N i i t y 8 t ä

Rakiita, ohria
tai jyviä, kappaa

RehDJa
L9

Rehnja
L9

2
8

vahintään 70
50-69
30—49

vfthintftftD 23
16 22
10—16

1
2
3
4

vfthintaän 120
85-119
50-84
10—49

Kun metri-järjeslelmä otettiin käytäntöön muuteitiin
nämä verollepanoperusteet metrijärjestelmän mukaisiksi ja
lasketaan nykyään sato hehtaaria kohti seuraavan taulan
niukaan

F e 1 1 0 s t a

N i i t y 8 t ft

Rukiita, ohria
tai jyTH, Htraa

Rehuja
kiloa

Rehuja

kiloa

yfthintättn 797
667-768
334-545

vflhintftän 896
275-379
172-258

2
3
4

vähinfään 2066 ;
1464—2049 j
861-1446
172-844

Peltoa ja niittyä luokitettaessa sekä vuotuista satoa las-
kettaessa on huomioon otettava sekä maanlaatu että enem-
man tai vähemmän hallanarka asema ja rehuja jyviksi muu>
tettaessa 3,i kiloa (ennen 2 L^) rehuja katsottava vastaavan
1 litraa (ennen 1 kappaa) jyviä.

Näin arvioidusta sadosta määrätäan torpan veroksi

Turun ja Porin läänissä
Hämeen »

Wiipurin »

Mikkelin »

Kuopion ja Vaasan »

Vs— V4

Vio— Vs

Oulujärven ja lin tark.-piirissä Via — Vio

Kemin ja Lapin V^-*

Näitä oikeastaan kr.-mailla jo löytyvien asumuksien ve-
rolle panoa varten määrättyjä perusteita on noudatettu myös
uusia torppia perustettaessa, johon myönnytys annettiin vuo-
sina 1872 ja 1874.

Jos tarkastetaan näitä vielä nykyään voimassa olevia
veroitusperusteita, täytynee myöntää että, ainakin nykyajan

oloihin katsottuDa, hehtaarin alalta arvioitu sato on hyin alhai-
nen ja erhetyttävä. Mutta sitä paitsi on myönnettävä että
satoa maasta, joka ei vielä ole viljelyksessä ollut, on vaikea
arvata sekä että sato suuresti riippuu siitä mitenkä maata
viljellään, voimaperäisestikö vaiko laajaperäisesti. Kaiketi
tähän katsoen ovat satoperusteet kussakin luokassa tulleet
asetetuiksi näin alhaisiksi kun arvioiminen on jätetty metsän-
hoitajan toimifettavaksi, tosin uskotun raiehen avustamana,
on metsänhoitaja jolla ei useinkaan ole kokemusta maau-
viljelyksessä, ollut varovainen ja arvioinut sadon aivan aihai-
seksi. Ja seurauksena on ollut että verot ylimalkaan ovat
hyvin vähäiset. Nun suorittavat Waasan läänin 461 veroi-
tettua kr.-metsätorppaa, joissa kuitenkin on vähäinen määrä
semmoisia, jotka eivät vielä maksa täyttä veroa, keskimaärin
torppaa kohti tätä nykyä ainoastaan 21 mk 86 p:iä!

Veroitustilaisuudessa on torpalle annettu peltomaata
noin 1-4 hebt, ja niiltymaata suunnille sama määrä ja vero
on laskettu tälle tilusmäärälle. Siitä huolimalta on torppari
useimmiten saanut mielensä mukaan laajentaa viljelyksiään,
ilman että veroa on korotettu. Tosin myönsi K. Senaatti^/81897,
jolloin torppareille määrättiin annettavaksi uudet, vahvistetun
kaavan mukaiset kontrahdit 25 v. ajaksi, että uusi veroitus
voitaisiin toimittaa semmoisissa torpissa, joiden tilukset sitä
katsotaan kaipaavan, mutta veromäärät pysyivät sittenkin
jotenkin aihaisina, kuten vasta huomattiin. Nykyään on Waa-
san läänin kr.-torpissa, kuten alakomitean mietinnöstäkin sei-
viää, keskimaärin 5,2 hebt, peltoa ja 2,5 bebt, niittyä ja keski-
maärin elätetään useammissa torpissa (75^/'o) 3 lypsävää leb-
mää ja 1 bevonen.

Vertailun vuoksi mainittakoon että valtion vasta osta-
malla Kurkijärven tilalla Leivonmäen pitäjässä torppien vero-
määrä, muutettuna työverosta rabaksi (ä Smk 1: bO mies-
työpäivältä) tekee, verrattuna peltoalaan, kun

peltoa on noin 0,30 — 0,50 hebt. Smk 35 — 40: — -

» » 0,70—0,90 » > 65— 60: —

» t 1,00 — l,»o » t 75—95: —

» » 3,50—4,75 > » 150—240: —

Joskin nämä verot oval suunnattoman korkeat od kruu-
nun metsätorppain suhteen vielä huomioon otettava että nii-
den haltijat ovat vuosikausia saaneet nauttia vapautusta veron>
maksusta, sillä verovapautta on lupa myöntää aina 20:ksi
vuodeksi. Tähän tulee vielä että kr.-torpparit yleisten rasi-
tusten suhteen ovat etuoikeutetussa asemassa, heidän kun ei
tarvitse ottaa osaa manttaaliin perustuviin rasituksiin, eikä
velkojakaan voi saada kiinnitystä heidän torppiin.

Lopuksi mainittakoon että kutakin kr. metsätorppaa
kohti Waasan läänin tark.-piirissä viimeisten 10 vuoden
kuluessa on vuosittain keskimäärin annettu 31 rakennuspuuta
ja 65 m^ pienempää puutavaraa, joiden arvo nousee Smk
95: 10 (rakennuspuille on laskettu Smk 1:70 — 3: — kpl.

veistopuille Smk 1: 1: — 60 m^ aitauspuille Smk 1: — m^ ja

polttopuiile Smk 0: 20~-0: 50 m^ riippuen kruununmaiden ase-
masta ja menekki-oloista. Kun kaikissa kr.metsätorpissa
vuoden aikana käytetyn puutavaran arvo tekee Smk 43,842: 60
ja tästä summasta vähennetään torpista v:na 1907 saatu vero-
määrä Smk 10,077: 41, tuiee viime vuoden tappio tekemään
Smk 33,765: 19 eli torppaa kohti keskimäärin Smk 73: 24.
On tosin huomioon otettava että pienempi osa näistä metsän-
tuotteista on sitä laatua ja semmoisilla paikoilla ett'ei sitä
tätä nykyä olisi voitu rahaksi muuttaa, mutta halvempien
puutavarain menekki on vuosi vuodeita kasvanut, joten kysy-
myksenalaisten metsäntuotteiden käyttömahdoilisuus piakkoin
voi olla odotettavana. ^

^ Aksel War^n on kirjassaan »torpparioloista SaomesBa» laskeniit
että tavallinen keskikokoinen torppa kulnttaa \iio8ittain pnita 180
markan arvosta.

Että rakennuspuita kuluu näin paljon riippuu useinkin
siitä että kun torpparit lisäävät rakennuksiaan, ne eivät liitä
uusia huoneita jatkoksi entisille, vaan rakentavat ne erilleen
neliseinäisiksi.

Kuten nähdään on siis metsännautinDolla suuri merki-
tys torppien taloudelliseen kannattavaisuuteen nähden. Met-
sien arvoD nopea kohoaminen onkin vaikattanut ettei torppa-
laitosta enää yksityisten mailla katsota nykyisillä ehdoilla
kannattavan.

Mitä nyt tulee kraunuDmaiden asuttamiseen on asutuk-
sen ja viljelyksen leveneminen kaiketi kaikki mielestä varsin
suotavaa pohjoissuomen laajoissa kruununmetsissä, roissä
varsinaisten metsänhoitotöiden suorittaminenkin vaatii asu-
tuksen ja siten työvoimain lisäämistä. Etelä- ja keskiSuo-
messa sitä vastoin on jo melkoisia osia, missä kniununmaita
on nun vähä että yleistä etua parhaiten edistetään jos kas-
vullinen metsämaa käytetään roetsänhoitoa varten kruunun
varalle. Mutta muissakin osissa ovat liikeolot nyttemmin nun
muuttuneet että kruununmaan luovuttaminen asutuksia var-
ten melkoisesti vaikuttaa kruunun metsätalouteen. On siis
tärkeätä ettei metsätaloudelta luovuteta muita maa-aloja, kuin
sellaisia, joissa on olemassa menestyvän maanviljelyksen
edellytykset sekä että samalla tarkoin punnitaan mikä asutus-
muoto näitä seikkoja silmällä pitäen paraiten soveltuu kussa-
kin maaosassa.

Tämän kysymyksen alustaja on sitä mieltä ett'ei tästä
lähtien kruununniaata pitäisi luovuttaa asuttavaksi muulla ta*
voin kuin korkeintaan 11 hebt, käsittävien vuokrapalstojen
muodossa sekä että nykyiset kruununmetsätorpat tehdään
itsenäisiksi tiloiksi, joille annettaisiin 10-30 hebt metsä^
maata. Minä puolestani kannatan sitä mielipidettä että pob-
jois-Suomessa voitaisiin luovuttaa maata varsinkin kr.-metsä-
torppain perustamista varten, mutta perinpohjaisesti muute-
tuilla ebdoilla. Ensinnäkin olisi vero määrättävä maanarvon

eikä siitä saatavan sadon mukaan. Maa jyvitettäisiin eri
luokkiin rahassa, peltomaa ja sen vieressä oleva viijelys-
kelpoinen suomaa 10 — 25 markkaan hehtaaria kohti ja niitty-
maa 25^/o halvemmaksi. Tässä olisi huomioon otettava maan-
arvo kullakin paikkakunnalla ylipäänsä, paikan sijoitus, kulku-
neuvot V. m. vaikuttavat seikat. Vuokra maksettaisiin kulta-
kin koko tai puolelta hehtaarilta valmista peltoa ja niittyä.
Sillä vuosikymraeniksi eteenpäin määrätty muuttumatOD vero ei
enää sovellu yhteen nykyisen nopean taloudeilisen kehityksen
kanssa. Täten tulisi vuokra nousemaan samassa suhteessa
kuin torppari vaurastuu ja torppa tuiisi täten voimaperäi-
sesti eikä laajaperäisesti asutuksi. Suotava olisi myös ettei
torpan tiluksia tehtäisi suurenamiksi, kuin että siellä asova
perhe omilla voimillaan jaksaisi sitä hoitaa. Mutta sitä paitsi
olisi kaikista torpassa käytettävistä rakennuspuisiR vaadittava
maksu. Kun rakennus- ja muut arvokkaammat puut anne-
taan maksu tta ei torppari eikä muulloinkaan vuokraaja tahdo
tyytyä vikanaisiin tai muuten metsänhoidolliselta kannalta
pois otettaviin puihin, vaan vaatii hyviä sahapuita, vieläpä
hänelle soveliaimmalta paikalta. Mutta jos puista määrätaän
hinta ja tämä hinta asetetaan alhaiseksi liuonommista puista,
tyytyy torppari tämänlaatuisiin puihin ja siten ne saadaan
käytetyiksi. Jos torppari tarvitsee avustusta annettakoon se
rahassa, lainan muodossa, tai annettakoon vapautusta veron
maksusta kork. 5 vuodeksi, jotta torppari voi saada asun-
tonsa ja viljelyksensä siihen kuntoon että ne pystyvät palkitse-
maan edes jonkun verran tekijänsä työtä.

Torpista voitaisiin varsinkin pohjois-Suomessa muodos-
taa uudistalojakin, kun viljelykset ja rakennukset on saatu
nun suuriksi että riittäviä perustuksia on olemassa pysyväi-
selle asutukselle. Mutta uudistaloille ei olisi annettava enem-
pää metsämaata, kuin mitä välttämättömästi tarvitaan koti-
tarpeita varten.

Mitä keski-Suomeen tulee voitaisiin sielläkin ebkä toisin

paikoin kr.-maille vielä perustaa semmoisia metsätorppia, kuin
edellä on esitetty. Mutta pääasiallisesti olisi keski Suomessa
samoin kuin etelä-Saomessa koetettava käytäntööD panoa sitä
asutusmuotoa, jota alustaja on ehdottanut, sillä näissä osissa
maatamme voidaan kuten jo on lauäuttu hyvänpuoleisia vilje-
lysmaita antaa ylimalkaan ainoastaan vesiperäisiitä mailta.
Kuitenkin pidän kohtuullisena että valtio avustaa tämmöisiä
uudisvilielijöitä saorittamalla kustannukset tarpeelUslen viemä-
rien kaivattamisesta. Kun kangas- ja Buomaata ei kaikin pai-
koin vot saada iohkaistuksi yhteen palstaan on väittäinälöoiä
että tällaisissa tapauksissa vuokramaa saadaan asettaa kahteen
palstaan.

Mitä lopuksi tulee nykyisten torppain mauttamisesta
itsenäisiksi tiloiksi olisi ehdotusta koetettava toteuttaa, vaikka
pelkään ettei nykyiset torpparit ole halukkaat muuttamaan
asemaansa sekä että tuommoiset pienet talot tulisivat lisää
mään haaskauksia kruunun metsissä. ^

Mutta kaikissa tapauksissa on erityinen ohjelmasuunni-
telma laadittava asutuksien perustamista varten kussakin
hoito-alueessa ja kullekin kruununmaalle.

O. Timgren.

Keskustelussa pyysi ensiksi puheenvuoroa
Hra Wierimaa: Tahdon kosketella torpparikysymystä.
Nykyisen torpan kontrahdin kaavake on käytännössä kerras-
saan onnistumaton, esiroerkiksi siinä määrätty viljelyspakko
y. m., eikä metsänhoitaja senaatin määräyksen mukaan saa
siitä mitään vähentää eikä lisätä. Kontratidin uusiminen olisi
tehtävä entisen torpparin oikeudenomistajan kanssa. Vcroi-
tuksessa otetaan kysymykseen bruttotulo, sillä työvaivat ovat
kalliit, ja siten jää torpparille vaan tappiota.

Puheenjohtaja huomauttaa, että puhuja poikkeaa aineesta.

' Esitetty in*-t0ämaa'ala voi pobj. Saoiiief»ji kftydä liian pieoeksi

Hra W. (jatkaa) Ei tahtonut puoltaa torpparia asetet-
taviksi kruununmaihin ainakaaii niillä ehdoilla, mitä nyky-
jllän on olemassa. Uutistaloja ei myös sellaisina olisi perus-
tettava, sillä jos näitä perustetaan nÜDpaljon kuin mahdol-
lista, on tämä sula vääryys koko maan omaisuuteen nähden,
kun tämän kaotta muatamille valituille lahjoitetaan esim.
vaan 1,000 markan lahja, toiset sitä vastoin jäävät ilman.
Vuokrapalstoja olisi aanettava, mutta ei semmoisia suurtiloja
kuin tähänasti, mauten 100 vuoden perästä ei voida antaa
tämmöisiä ollenkaan. Olisi pysyttävä pienissä palstatiloissa,
nun riittää näitä vielä monta sukupolvea annettaviksi.

Metsänhoitajien ei myös tulisi oUa viijelyskontrollöörejä,
hoitakoon kukin omansa oman mallinsa mukaan, kanhan
määrätty vero suoritetaan.

Hra Heikel huomautti edellisen puhujan joutuneen yksi-
tyiskohtiin ja harhateille kysymyksen suhteen. Tahtoi ensin
päätettäväksi :

l:o) onko kruunanmaa luovutettava asutukseksi ja vil-
jelykseksi vai ei? 1

2:o) Millä lailla tulisi luovutuksen tapahtua ja tahtoi
omasta puolestaan ehdottaa, että kruununmetsätorppia ei
perusteta, vaan uutistaloja ja vuokratiloja — muihin kaine-
raalisiin kysymyksiin ei ole syytä syventyä.

Hr Moring. Hr Heikel föreslog 10 — 30 ha skogsmark ät
en torpare utan att specifiera, om den hör vara växtlig eller
annan mark. Talaren bade besökt c. 800 torp med spridda
ägor och kala backar emellan ägorna; heia torpet omfattade
sälunda en areal varierande mellan 50 och 100 ha. Man ville
ej hafva skogbevuxna marker vid sina odlingar. Ar det me-
ningen att dessa kala backar, hvilka säsom skogbevuxna
vore hinderliga för äkerväxtodlingen, att dessas areal först
afdrages, da blir 10 - 30 ha för litet. (

Hr Blumenthal: Frägan bade varit för vid filialmötet
i Uleäborg. Dar bade talaren pointerat och ville yttermera

uttala s&som sin äsigt, att bortskänkandet af skogsmark är
ett slöseri och hämnar sig med tiden. Det är ju ^j brist
pä odlingsmarker ä privat-mark. Hvarför d& skänka och
pluttra bort en dyrbar egendom — s&dant borde p& inga
villkor f& ske.

Hra Wierimaa: Wiljeltävät maat olisivat luovutettavat
viljelykselle, mutta ei rajattotnasti, vaan erinäisillä ehdoiila.
On olemassa tiheään asuttuja seutuja, joista valtiolla ei ole
toistaiseksi muuta kuin menoja — valvonta ja manttaaliin
pantuna kunnallisverot. — Aukeata rahkasuota on parempi
antaa viljeltäväksi. Kun tämmöistä maata luovutetaan yksi-
tyisen maalta, maksetaan tästä 4—20 mkaa vuokraa ha
— on semmoisia, jotka antavat enemmänkin. Puhuja tuntee
erään esimerkin, jossa on muodostettu 20 palstaa, jotka tuot-
tavat Smk. 29:70.

Hra Heikel. Jokainen maa on käytettävä siten, että se
tuottaa enin. Mika on viljeiyskelpoista, on luovutettava vil-
jelykseiie — tämä käsitys on paolustettava suoranaisen kan-
santalouden kannalta. Jos sitä vastustetaan, tuiemme ole-
maan ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa sekä meillä, että
muualla mailmassa.

Hra Peurakoski kannattaa pohjustajaa siinä, että annet-
takoon metsälle, mitä metsälie kuuluu ja viljelykselle, mitä
viljelykselle kelpaa.

Hr EIfving. Icke all odlingsbar jord hör gifvas bort,
men tillfälle tili odiing bör beredas.

Hra Timgren kannattaa.

Kokous hyväksyy: että viljelysmaata voidaan kruu-
nunmetsämaüta antaa,

Puheenjohtaja pyytää ratkaisua siitä, perustetaanko edel-
leen kruununmetsätorppia?

Hr Bergroth. Refer. Timgren har pävisat, att krono*
skogstorpen bringa förlost ät kronan, därför borde man öf-
vergä tili 2ö äriga arrenden.

kokouH hyoäksyi alustaja Heikelin ohdotusta cuokr^a-
muotoon siirtymiseksi.

Hra Heikel motiveeraa ehdotuksensa 25 vooden vuokra-
ajasta. JoU'ei tietoa ole vuokra ajasta, nun ei vuokraaja ota
vuokratilaa vastaan. Puhuja suositteiee, että vuokraajan
kuluttua tila voisi tulla itsenäiseksi.

Hra Peurakoski esittää sananmuodon : määräajaksi, esim.
25 vuodeksi.

Hra Wierimaa puoltaa 25 vuoden vuokra-ajan kohtuul-
lisena. Tahtoo myönnettäväksi hylkymaitakin huoneuston
alustaksi. Kangasmaata voisi yleensä veroittaa kaksinker-
taisesti suomaahan verrattuna, matta ei aina. Vuokraa ei
saisi joka vuosi korottaa, vaan esimerkiksi aina 5 vuoden
perästä, alussa olisi vuokra matalaksi pantava, myötiemmiD
korotettava.

Hra Heikel. Ehdotus on tehty vaan suurin piirtein,
siksi ei pitäisi numeroihin kovin takertua.

Hr EIfving. 1 ha momark kan vara altför knappt ty
det kan hända, att en lägenhet hell mäste grundas pä momark.
Kokous hyväksyi lisäyksen määräaj'aksi, esim. 25 ouodeksi.

H:ra Peurakoski ehdottaa momentittain ratkaisua seu-
raaviin kohtiin nähden. Tahtoo lieventävänä kohtana mom.
b. lisätiäväksi »mieiuimmin yhdessä palstassa», josta ainoas-
taan vähempi osa kangasmaata.

H:r EIfving förordar t bögst 2 skiften, inom hvilka sä-
vidt möjligt en mindre del momark».

H:r Moring vill päpeka en blunder, som borde diskuteras
huruvida endast obesuttna böra fä arrendelägenhet.

H:ra Peurakoski puolustaa kantansa contra EIfving.

H:ra Heikel kannattaa Moringin ehdotusta, ja huomaut-
taa, että on edellytetly, että vuokratilallinen on tilaton.

H.ra Wierimaa ei tahdo sanoa »tilattomilie» käytettä*
väksi vaan korkeintaan »etupäässä tiiattomille».

H:r Bergroth understöder H:r Wierimaa.

Kokous hyväksyi H:ra Peurakosken ehdottamaa sa-
nanmuotoa mom. 6.

H:r Blumenthal vill hafva framhället, i anledn. af mom.
c. alt kärrmark kan vara mycket värdefullare an momark.

H:r Moring understöder.

H:ra Peurakoski kannattaa alustaja Heikel'iä, vaan tah-
too, että kangasmaalle yleensä määrätään isompi vero kuin
suomaalle, mutta ei tahdo suhdetta lähemmin määrättäväksi.

H:ra Heikel yhtyy viimeiseen puhujaan.

H.ra Wierimaa (H:ra Blumentharille) Kangasmaalle on
sen takia pantava suurempi vero kuin suomaalle, että suo-
maa tulisi viljellyksi, kannattaa viljelyskelpoiselle kangas-
maalle määrättäväksi 2 kertaa nun suuri vero kuin suomaalle.

H:ra Timgren ei sano käsittävänsä sanaa viljelyskel-
poista kangasmaata.

H:ra Wierimaa ei tahdo asettaa 2 kertaisen veron sem-
moiselle maalle, joka ei ole viljelyskelpoinen.

H:ra Heikel ehdottaa lopullisen muodostelun jätettäväksi
pienelle valiokunnalle.

Tämän jälkeen siirryttiin mom. 4

H:ra Timgren. Nykyisessä vuokrakontrahdissa sanotaan,
että nykyinen torppari on oikeutettu saamaan torpan uudel-
leen 25 vuodeksi, sen vuoksi lienee vaikeata pakoittaa ny-
kyisiä torppareita muuttumaan itsenäisiksi.

H.ra Wierimaa. On samaa mieltä kuin viimeinen pu-
huja ja tahtoo lisättäväksi sanat lobkaistaan itsenäisiksi ti-
loiksi, >jos omistaja nun tahtoo».

H:ra Peurakoski. Ei myös voi hyväksyä pykälän pakoit-
tavaa muotoa, nykyisille torppareille on annettava tilaisuus
valita, muutenkin tuntui pykälä hämärältä, niinpä lause
»mikäli heidän viljelyksensä sallivat» on käsittämätön.

Wierimaa. Periaatteessa kannattaa torppien uudis-
tiloiksi perustamisessa perittäväksi pieni maksu. Piti tätä kui-

tenkin nykyisen lain vastaisena, sillä nykyjään otetaan ve-
rossa takaisin se mitä tässä luovutetaan.

Moring. Kannatti torppain myyntiä; ei pitänyt sita
mitenkään vieraana menetteiynä, sillä yksityisethän teke-
vät näin.

Heikel huomautti että ero kr. torppain ja viljelystiloiksi
eroitettujen palstatilain välillä on se, että edelliset ovat
torpparit itse raivanneet metsään. Vuokramaan asujat sai-
sivat ostaa kaikki puunsa ja siten oppia säästämään metsää
ja tässä aita jonka he vastaisuudessa tulisivat saamaan.

Winberg. Suurimmat uudistalot saisivat olla Vso mant.
pitää 30 ha maksimumina sopimattomana, tämän alan
tulisi vähentää etelä ja lisätä pohjois Suomessa.

H:ra Heikel huomauttaa latituudin jo löytyvän määräyk-
sessä 10 — 30 ha.

Elfving piti epäjohdonm. että vanhat tilat saisivat oman
metsän ja toiset uudet jäisivät ilman, saisivat ostaa kaikki.

Rängman yhtyi tähän.

Heikel. Torpista perustettavat tilat tulevat manttaalinsa
mukaan, ottamaan osaa yleisiin rasituksiin y. m. — Sita-
paitsi on torpissa takeita siitä, että niistä tulee itse kannat-
tavia tiloja, vuokramaista ei voida sitä päättää. On sitäpaitsi
vuokramaan iuonteen vastaista että vuokratilalle annetaan
omaa metsää. Vuokramaista saadaan perustaa itsenäisiä
tiloja omine metsineen. Tämä voi aiheuttaa vuokralaisen
viljelemään tilaansa.

Wierimaa. Torpankontrahtien mukaan on torppari
oikeutettu saamaan tarvepuunsa ja tätä ei voida syrjäyttää
kontrahdin aikana. Teroitti vuokramaan puunostosta aiheu-
tuvaa metsän säästöä.

Heikeh Jos vuokraajalle annetaan oikeus ympäröivään
metsään, tulee valtion metsiin kymmeniä vuosia pitkä rasitus.
Jos yhdistyksen puolesta tälJainen lausunto annetaan, voi se
olla aivan ratkaisevasta merkityksestä.

Wierimaa. Huomautti että hänellä on oaia kokeuius
siitä että tällainen yritys menestyy. Ulkopuolella rajojen ei
mitään oikeuksia.

1) Vuokramaille ei omaa metsäpalstaa

2) Vuokratilallinen ei saa metsää ilmaiseksi.

Heikel ehdotti palstalla olevaa metsän lunastamisen
jäävän riippuvaksi metsänhoitajasta^ samoin puutavaran luovu-
tus alemmasta hinnasta; ehdotti torpat eroitettaviksi Metsä-
hallituksen valvonnasta.

Rängmaa. Se syy että metsäohoitajain työ ja huoli
siten vähenisi, ei ole mikään pätevä syy. Voi olla mahdol-
lista että ne joutuvat keinottelun alaiseksi. Tämän takia
olisi ainakin metsään nähden asetettava jonkunlainen tar-
kastus.

Peurakoski. Huomautti ettäonväitettytorppienoiemassa-
olon vaikeuttavan metsien valvontaa ja hoitoa. Oli tässä
suhteessa toista mieltä siilä merkitsemällä kaikki puut voi-
daan saada metsänhoitoa edistetyksi.

Meurman. Ei löytänyt mitääu syytä siihen että vuokra-
tiiat säilytettäisiin semmoisenaan. Tiiattoman väestön kiinit-
täminen on pääasia.

Heikel huomautti että tällaisessa piirissä voidaan pu-
hua siitäkin että metsänhoitajien varsinaiset metsänhoitotyöt
siitä kärsivät.

Wierimaa. Vastusti palstojen eroittamista kruunun-
maasta sillä niistä tulisi hyvin pieniä itsenäisiä tiloja ja
kruununmetsämaat hyvin hajanaisiksi ja valvonta aivan4uiki
vaikeaksi. Eduksi ei myöskään ole manttaalin pano.

Rängman. Piti vuokratilaa ja siitä yksityisten tilain
muodostamista aiheuttavan vaan irtolaisväestön syntyä eikä
sen kiinnittämistä tilaan.

Peurakoski piti sydämettömältä perustaa torpista itse-
näisiä tiloja ja luuli suuren enemmistön mieluummin pysyvän
sellaisina kuin tulevan itsenäisiksi.

100

Heikel vuokram. on kahta lajia: viljelys- ja tonUimaita.
Edelliset, jotka voivat eiää itsenäisesti voidaan eroittaa vuokra-
kauden kuluessa ei eroittamisesta voida tehdä pakoUa mutta
kyllä sen loputtua. Tämä edistäisi pyrkimystä laajentaa vil-
jelyksiä yhdessä kohdassa.

H:r V. Julin: Torpen borde ej bortskänkas utan bibe-
hällae ss. arrendelftgenheter för evärdeliga tider.

H:r Berp*oth fr&gar om af de förra torpen skall bildas

1 torp eller 2.

H:ra Heikel arvelee, etta käytännössä tulee syntymään

2 eri tapausta.

l:o) että torpilla on nun paljon maata, että voivat yh-
deksi itsenäiseksi tiläksi muodostua.

2:o) että torppien maat voivat olla nun sijoitetut että
niistä täytyy muodostaa 2 tilaa.

Kontrahtikysymystä ei luonnollisesti voi tehdi pakolli-
seksi vuokrakauden aikana, vaan vasta myöhemmin.

H:r Moring. Vill äterupprepa, att arealen af skogs-
marken bör utvidgas.

H:ra Timgren : Koska nykyisillä torpilla on oikeus jat-
kua, ja alat toisinaan voivat tulla liian pieniksi, täytyy sanan-
muoto valita nun, että torppareille tulee täysi valintaoikeus,
tahtovatko siirtyä itsenäisiksi vai ei.

H:r Bergroth. Anser ytterst viktigt, att torparena sjilfva
f& välja, sä att icke nya lägenheter uppstä emot torpinne-
hafvarens egen önskan

- H:ra Meurman vastustaa lisäyksen tekemistä kysymyk-
sessä olevaan pykälään.

H:ra Peurakoski ehdottaa, että sanat »mikäli viljelyk-
set sallivatt jätetään pois.

Kokous hyväksyi H:ra Peurakosken muutosehdotukset.

H:ra Heikel ilmoittaa vastalauseensa muutokseen, mikäli
se koskee H:ra Peurakosken viime ehdotusta.

5. H:ra Wierimaa. Jos torppa on nun huono, että se

101

ei Yoi viljelykseen kelvala jos viljeiykset rajoitetaan, miksi
siUoin ottaa pois 10 vuoden perästä nautintooikeus vireisillä '
niityillä? Samahan se on valtiolle, kuka vuokran maksaa
— ehdottaa, että torpat saavat edelleen nauttia tuommoisia
viljelyksiä, eU'ei muita haittoja ole olemassa.

H:ra Timgren: Kun torpan saa uusittaa uusilla ehdoilla,
nun pontta ei voi hyväksyä, vaan voi tietysti osa viljelyk-
sistä ottaa pois yhdeltä ja antaa toiselle tilalle. Puhuja tah-
too pontta 6 pyhittäväksi pois.

H:r Moring understöder föreg. talare.

H:ra Heikel myöntää, että on johdonmukaista kokouk-
sen päätöksien nojalla pyhkiä pois ponsi 5.

H:ra Rängman. Jos ponsi pysytetään, nun kruunun-
torppa, jota ei voi itsenäiseksi muodostaa, joutuu epäeduUi-
sempaan asemaan, kuin nykyiset kruununtorpat, jota paitsi
joudutaan siihen, että meiliä tulee uusi iaatu kruununmaan
asukkaita, kun asuttamista on perustettu semmoisillekin ti-
loille, joitten itsekannattavaisuus kaipaa arvostelua.

Kun muutamat puhujat vielä olivat käyttäneet pubeen-
vuoroa ehdotti Vapaaherra Carpelan että koko kysymys sen
tärkeyteen nähden lykätään ylimääräiseen kokoukseen. Tämä
ehdotus hylättiin, jonka jälkeen kokous päätti.

että ponsi 5 pyhitään pois
möiet beslöt: att punkt 5 i förslaget uteslutes.

6. H:r Elfving föresl&r i punkt 6 inskjutande af ordet
tkunna» »voidaan» erottaa etg.

H:ra Timgren pitää ponnen epäselvänä, koska tästä ei
käy selville, millä ehdoilla erottaminen tapahtuu.

H:ra Heikel. Ponnen selventämiseksi voisi viitata edel-
liseen ponteen.

H:ra Peurakoski pitää sanan »voidaan» motiveerattuna
pakollisuuden poistamiseksi.

H.ra Timgren yhtyy.

102

H:ra Wierimaa tahtoo sananmuodoksi »voidaan pyydet-
täessä», jotta initiatiivi jätetään tilallisen omaksi asiaksi eikä
jää vira.ston tehtäväksi.

Kokous hyväksyi ponnen muutettavaksi, niin kuin
alempana fponsi 5) näkyy,

7. H:ra Wierimaa tahtoo ainoastaan yhden kokeeo
tehtäväksi suosiirtolan alalla, koska ne luultavasti tulevat
kalliiksi, eikä puhuja luule niitten menestyvän.

Kokous hyväksyi ponnen 7 muuttamattomana.

8. H.ra Timgren kysyy, onko ehkä tarpeen, että ko-
kous lausuu jotain myös siitä, että nyt on säädetty, että
kruuDunpuistosta ei saa lohkaista maata.

H:ra Moring kannattaa semmoista huomautusta, et(ä
nyt tehdyt päätökset myös koskevat kruununpuistoja.

H:r Carpelan anser att en sädan tolkning skulle leda
tili kronoparkernas upphörande.

H:r Elfving motsätter sig, att nägot beslut rörande
kronoparkernas upplätande för odling göres.

H:ra Timgren Käsittää tämän päätöksen koskcvan ai-
noastaan nykyisiä yiijelmiä, ei vastaisia.

H:ra Heikel tahtoo ulotuttaa ehdotuksiaan kaiken luon-
toisiin kruununmaihin siis myös kruununpuistoihin.

H:r Moring understöder förslaget om att kronoparker
inbegripas i besluten.

9 äänellä 8 vastaan päätettiin että tehdään huamau-
tus siitä, että tämä päätös koskee myös kruununpuistoja.

Med 9 röster mot 8 beslöts, att nu gjorda beslut
skulle omfatta äfven kronoparker.

H:ra Timgren ehdotti, että päätös tulkittaisiin niin, että
kruununpuistosta luovutetaan viljelykselle nykyiset torpat.

Kokous hyväksyi tämän selvityksen huomautuksena
viimeiseen päätökseen.

Näin ollen jäi kokouksen päätökseksi seuraavat ponnet:

108

l:o) että kruununmetsämaata ei enään luovuteta kruu-
nunmetsätorppien perustamiseen, mutta

2:o) että maata sitävastoin annetaan vuokralle määrä-
ajaksi esimerkiksi 25 vuodeksi sekä varsinaista maaDvilje-
lystä että asunto tai tontti ja varastopaikkoja varteu, jolloin
maanviljelysvuokramaihin nähden olisi huomioon otettava.

a) että vuokralle annetaan ainoastaan todella viljelyk-
seen kelpaavaa maata;

b) että viljelysTnaata annetaan mieluimmin yhdessä pals-
tassa, pääasiallisesti viljelyskelpoista suomaata ja ainoastaan
pienempi ala kangasmaata, ja tulisi suomaan käsittää siksi
suuren alueen (10 ha) että keskikokoinen perhekunta voima-
peräisen viljelyksen kautta, käyttämällä omia työvoimia voi
siitä saada toimeentulonsa;

€) että vuokramaksu lasketaan haarin mukaan ja mak-
setaan rahassa ollen kangasmaasta suoritettava ylipäänsä
isompi vero kuin suomaasta;

d) että korkeintaan 5 vapaa vuotta myönnetään, jonka
jälkeen kangasmaasta suoritetaan vuotuinen vero kokonaisuu-
dessaan, mikä maksu sittemmin jokaisena seuraavaua vuonna
korotetaan senverran kuin vero V^ hehtaarilta suomaata tekee,
siksi kunnes vuotuinen vuokra koko alasta täten laskettuna
lankeaa maksettavaksi.

3:o) että asunto ja tonttipaikkoja annetaan vuokralle
määräajaksi esim. 25 vuodeksi pääasiallisesti sitä varten
varatuilla ja eroitetuilla alueilla, oikeudella haltijaUe saada
kumminkin pidentää vuokra-ajan uudelleen määräajaksi sei-
laista vuokramaksua vastaan, joka silloin katsotaan koh-
tuulliseksi;

4:o) että nykyiset metsätorpat, mikäli heidän haltijansa
sen tahtovat ja viljelysmaansa sen sallivat lobkaistaan itse-
näisiksi tiloiksi korkeintaan kahdella palstalla ja annetaan
niille kasvullista metsämaata kotitarvemetsäksi vähintäin 10,
korkeintaan 30 ha, jonka ohessa tilojen haltioille myönnetään

104

oikeus saada korkeintaan 10 vuoden aikana ilman erityistä
veroa viljellä niitä torppien entisiä tiluksia, jptka lohkomis-
toimituksessa mahdollisesti oval jääneet kruununmaan sisälle,
mutta jotka tämän ajanjakson jälkeen ilman erityistä kor-
vausta ovat kruunulle luovutettavat.

5:o) varsinaiset viljelysvuokratilat voidaan vuokra-ajan
umpeen kuluttua tai aikaisemmin, jos vuokraaja sen haluaa
ja päteviä syitä katsotaan' siihen olevan, erottaa semmoisiksi
itsenäisiksi tiloiksi, joista edellisessä kohdassa on mainittu.

6:0) että tSuosiirtoloita» pitäisi perustaa koetteeksi sekä
ainoastaan semmoisiin paikkoihin missä todenperäisiä takeita
menestymiselle on olemassa ja missä perustamiskustannuk-
set katsotaan käyvän halvemmiksi kuin ostettaessa jatilatto-
mille luovutettaessa jo viljeltyjä tiloja;

7:o) että Suomen metsänhoitoyhdistys tekisi esityksen
siitä, että hallitus asettaisi komitean laatimaan ehdotuksen
uusiksi määräyksiksi kruununmaan asuttamiseksi, jolloin
tässä esitetyt periaatteet olisivat huomioon otettavat.

Om kronojordarnas kolonisation.

Fr&gan refererades af forstmästar T. Aug Heikel hvar-
jämte andraganden af forstmästar A. Book och öfverforst-
mästarena F. M. Lagerblad och 0. Timgren lades tili grund för
en vidlyftig diskussion, som resulterade i följande klämmar:

l:o) kronojord upplätes ej vidare tili anläggning af
kronoskogstorp ;

2:o) däremot utarrenderas kronojord för fixerad tid,
förslagsvis 25 är, tili jordbruks- och bosättningslägenheier
samt tomt- och förrädsplatser. I afseende ä jordbruksarrende-
lägenheter iakttages:

a) att tili arrende upplätes endast tili värklig odling
lämplig mark;

b) att odlingsmark tilldelas lägenheter helst i ett skifte,
och härvid företrädesvis odlingsbar kärrmark och endast
mindre areal momark, och borde kärrmark omfatta sä stör

106

areal (10 ha), att medelstor familj genom rationell odling
och begagnande af egen arbetskraft bärvid kan finna sin
utkomsl ;

c) att arrendeafgift beräknas per hektar och erlägges
i pengar, hvarvid för momark i allmänhet erlägges högre
arrende an för kärrmark;

d) att bögst ö frihetsär beviljas, bvarefter för momark
ärligen erlägges füllt arrende, hvilken afgift sedermera hvarje
är ökas med sä stört belopp, som skatten för V2 ha kärr-
mark utgör, tili dess arrendet för heia arealen sälunda ut-
f aller tili betalning;

3:o) att bostads- och tomtplatser utgifvas för fixerad
tid, förslagsvis 25 är, företrädesvis ä för ändamälet afsedda
och afskiljda omräden, med rättighet för innebafvaren att
fä arrendetiden änyo för fixerad tid förlängd pä de vilkor,
som d& anses motsvara billigbetens fordringar;

4:o) att de nuvarande kronoskogstorpen^ sävidt deras
innebafvare sädant önska och deras odlingsmarker det tilläta,
utbrytas tili själfständiga lägenbeter med bögst tvä skiften,
och tilldelas dessa tili husbehofsskog minst 10 hektar och
bögst 80 hektar växtlig skogsmark, hvarjämte lägenheternas
innebafvare berättigas att bögst under 10 är ulan särskild
skatt bebruka de af torpens tidigare ägor, som vid utbryt-
ningen möjligen hafva fallit inom kronojorden, och hvilka
efter nämnda tidrymd utan ersättning böra tili kronan afstäs;

5:o) de egentliga odlingsläcenbeterna kunna efter ar-
rendetidens utgäng eller tidigare därest arrendator det önskar
och tillräckliga skäl härför anses förefinnas, afskiljas tili
sädana själfständiga lägenbeter, som i föregäende punkt
omnämnas ;

ß:o) att »kärrkolonier» borde anläggas p& försök och
endast ä sädana stallen, dar värkliga betingelser för att de
lyckas finnas och dar anläggnin^skostnaderna anses ställa
sig billjgare an vid köp och upplätande ki obesuttna af re-
dan färdigodlade lägenbeter;

106

7:0 alt Finska forstföreningen ing&r tili regeringen med
framställning om tillsättandet af en kommite, som skulle tk
tili uppdrag att utarbeta förslag tili nya bestämmelser för
kronojordarnas kolonisering, och hvarvid de här framförda
synpiinkterna borde beaktas.

Sedan yttermera beslut fattats om, att ofvanberörda
beslut äfven skulle anses beröra kronoparker, vidtog en
kamratlik middag, tili hvilken äfveu de närvarande repsesen-
tauterna för pressen inbjudits.

Vid steken äskades ordet först af föreningens ordfö-
rande, öfverforstmästare F. M. Lagerblad, som i ett varmt
och poetiskt andragande föreslog ett lefve för ett stärkt fester-
land. Sekreteraren, forstmästar Elfving talade med hänvisande
tili att föreningen i är fyller 30 är för föreningens framtid
och uppläste härvid ett af hofr&det Nummelin anländt tele-
gram: tLyckligt, framgängsrikt arbete önskas föreningen af
dess första sekreterare». Sedan ordföranden riktat nägra
ord tili föreningens hedersm edlem och en af föreningens
Stiftare, öfverforstmästar A. Boreuius, som besvarade talet
och utbragte en skäl för föreningens verklige stiftares d:r
A. Blomqvists minne, framförde representanten för Tammer-
fors Nyheter pressens, det s. k. fria ordets, hälsning tili
forstkären. Yttermera riktade br. Elfving nägra erkännsamma
ord tili ordföranden.

Tiden var dyrbar — mycket af programmet icke fuU-
gjordt, hvarför ordföranden raskade pä mötesdeltagarena,
och tili behandling upptogs fr&gan om

Förslag tili förändrade stadgar för Finska Forst-

fl>reningen.

Da Direktionen här framför förslag tili ändrade stadgar
för v&r förening, sker detta pä grund af senaste ärsmötes

107

beslut: »alt ät direktionen anförtro en allsidig utredning, rö-
rande föreningens värksamhet äfvensom uppgörande af för-
slag tili ordnandet af föreningens framtida arbete».

Vid dryftandet af frägan bar direktionen stannat i den
uppfattning, att föreningen trots begränsningen af sitt arbete,
dock bar ett stört arbetsfält framför sig. 1 främsta rammet
torde väl föreningen komma att ombildas tili en fackförening
men likväl af vidsträcktaste slag, och i intet fall komma att
blifva uteslutande en tjänstemannaförening. Tvärtom hoppas
föreningen komma i lifligare samarbete an tillförene med
alla & fackomrädet värkande personer och institutioner —
här mä blott nämnas de för träförädlingen, växtodlingen,
landtmäteriet m. fl. omräden arbetande personer. Särskildt
vill direktionen hafva framhället föreningens värksamhet för
skogsvetenskapens höjande sSväl Renom det skrifna ordet
som genom undersökningar och försök m. m., samt arbetet
för fackmannainsigtemas höjande säval i teoretiskt som prak-
tiskt afseende. För undvikande af missförständ mä här
äfven framhällas, att arbetet för den rena skogsskötseln fort-
farande tilihör föreningen, om ocksä föreningen afstätt en
del däraf d. v. s. privatskogsskötseln ät annat hall. Här
föreligger i själfva värket en stör uppgift för den praktiska
forstmannen. Säsom häraf torde framgä har föreningen ett
stört arbetsomräde, och har äfven pä grund häraf förslagets
tili stadgar 1 § fcjorts vid — kanske i mängas tycke alltför
vid. Direktionen har härvid följt den principen, att stad-
ganden, som gä tili enskildheter, äro hinderliga för en na-
turlig, sund och fri värksamhet. För att ur nämda paragraf
likväl med all önskvärd tydlighet matte framgä föreningens
redliga vilja att ej inkräkta pä en annan förenings värksam-
hetsomräde, har Direktionen, som funnit att redigeringen af
§ 1 är förenad med de största svärigheter i heia förslaget,
efter bästa förmäga sökt gifva nämda paragraf möjligast
klara form.

108

Eh annan omständighet i det nya förslaget, som ocksä
förtjänar särskild uppmärksamhet, är den, alt direktionen
föreslagit, det nya ständiga medlemmar ej skola i förenin-
gen upptagas. Detta har skett hufvudsakligast af ekonomiska
skäl, d& senast vidtagna förändringar afsevärdt kunna ioTärka
pä föreningens pekuniära ställning. Ärsafgiften har p& del-
vis samma grunder föreslagits att höjas tili 10 mark, men
komme i dess stalle föreningens tidskrift att gratis utdelas
tili alla medlemmar.

I § 6 har vidtagits den förändring, att sekreteraren
komme att säsom funktionär fä samma ställning som kassö-
ren, redaktören m. fl. och behöfver säiiinda ej nödvändigtvis
vara direktionsmedlem.

Ät »Meddelandena» har föreslagits nytt namn: »Finska
Forstföreningens tidskrift — Suomen Metsänhoitoyhdistyksen
aikakauskirjac. 1 direktionen har nämligen den äsigt gjort
sig gällande, att benämningen »Meddelanden» lämpar sig f5r
en Publikation med helt smä notifikationer och upplysningar
frän skogen, da vära Meddelanden i själfva värket innehälla
och komma att innehälla äfven större vetenskapliga upp-
satser. Ä andra sidan lämnar benämningen »Tidskrift» till-
fälle tili äfven smärre och mängfaldigare meddelanden och
möjligen äfven bättre förutsättningar för att Meddelandena
värkligen skulle utvecklas tili ett samband mellan förenings-
medlemmarne.

Ordförandens ställning har man ansett böra göras mera
tidsenlig genom att göra honom enbart tili ledare af för-
eningens värksamhet, men däremot velat lämna föreningen
tillfälle att vid sina ärsmöten se äfven andra aktade perso-
ner leda ordet.

Ät sekreteraren har anförtrotts protokoUens förande,
ärsbokens utarbetande samt orosorgen om den löpande kor-
respondensen. Däremot kan tidskriftens redigering anför-
tros äfven ät en särskild redaktör eller redaktionskomit^.

109

Ät §§ 8 — 11 har gifvits ungef^ saixima ordalydeise,
soin i det tili Kuopio-mötet utarbetade förslaget tili stadgar.

1 fräga om § 12 hafva olika äsigter gjort sig gallande,
d& en del ansett, att denna § hell künde utgä, andra där-
emot velat hafva den kvar.

Behöfligheten af §§ 13 och 14 torde utan vidare
frarogä.

Direktionen.

Diskussionens förlopp i frägan blef följande:

Hr A. Borenius. Föresl&r, att fr&gan om stadgarne
först diskuteras allmänt.

Mötet godkände hr B:s förslag.

Hr Borenius (sv.) omnämner, att han sammanträffat
med Hofrädet C. Nummelin, hvilken gjorde flere graverande
anmärkningar emot förslaget tili nya stadgar. Äfven t. f.
Forsträdet i Forststyrelsen R. Montell hade gjort samma an-
märkningar. Med anslutning tili dessa anmärkningar i huf-
vudsak bad talaren att fä uppläsa en af den förstnämde af-
fattad »pro memoria» i frägan.

Anledningen tili den ifrägasatta förändringen af Finska
forstföreningens stadgar finnes icke berörd och motiven tili
de föreslagna förändringarna äro ej heller angifna. Men i
hvarje händelse synas desamma med ett par undantag vara
af ringa eller ingen betydelse.

Da forstföreningen stiftades, ansägs dess värksamhet
böra omfatta bland annat »spridande af kunskap om skogs-
skötsel» och praktiska ätgärder för dess förbättrande samt
att detta särskildt borde i stadgarna framhällas. Att säsom
nu skett vid omredigeringen af § 1 helt och h&llet utelämna
detta syftemäl för föreningens värksamhet, synes mig vara
alldeles opäkalladt.

110

Uti § 2 är föreslaget, att nya ständiga medlemmar icke
vidare i föreningen >emottagas>. Uti särskilda andra för-
eningar och sanifund äro medlemmar efter vissa är befriade
frän erläggande af medlemsafgifter, och vore det af sädan
anledning icke skäl att nu utmönstra ifrägavarande ständiga
ledamotskap.

Beträffande § 3 (i förslaget § 4) mä endast anmärkas,
att direktionen borde inom sig för äret vid val af ordfö-
rande och viceordförande utse, säsom härintills, jämväl sekre-
terare. Det ansägs ätminstone under ett par ärtionden un-
der föreningens tillvaro, att föreningen med afseende k se-
kreterarens maktpäliggande värksamhet skulle vid valen af
direktioDsmedlemmar sä att säga utpeka den, hvilken enligt
föreningens mening var för sekreterarebefattningen lämplig.
.Da Finska forstföreningens meddeianden vunnit ett
visst erkännande och blifvit kända äfven utom Finland, sy-
nes det icke finnas nägon som halst anledning, att, säsom
nu i § ö föreslagits, förändra tidskriftens namn. Namnför-
ändringsmanin, som angripit enskilda, borde vara främmande
för forstföreningen.

Det torde i sammanhang härmed böra erinras, att forst-
föreningen eller dess direktion tillätit sig att under senare
tid gifva tidskriften en benämning, som icke stär i öfverens-
Stämmelse med dess stadgar.

Omredigeringen af §§ 5 — 10, i förslaget §§ 6—11, är
betydelselös, och de förändringar, som däri i vissa afseen-
den blifvit föreslagna, äro af den beskaffenhet, att desamma
vid ärsmöten kunna beslutas, utan att nya stadgar därför
vore af nöden.

§ 13 är obehöflig, emedan forstföreningen ingalunda är
den enda förening, hvars hemort icke i dess stadgar angif-
vits. Detsamma är äfven förhällandet med § 14, ty under
de 30 är Finska forstföreningen existerat, har dess värksam-
het varit sädan, att dess upplösning icke borde ifrägasättas.

111

Att en annan forstförening uppstätt, hvilken funnit det lämp-
ligt att tili väsentlig del tillegna sig Finska Forstföreningens
namn, borde ej heller afskräcka föreningen i dess verksam-
het med anlitande bland annat af de fonder föreningen för
särskilda ändamäl redan eger och i en framtid künde hafva
att emotse.

Med afseende ä det anförda finner jag för min del
forstföreningens stadgar vara sä beskaffade att forstföreningen
fortfarande kan utöfva sin värksamhet inom ramen af de-
samma och att nya stadgar därför ej heller päkallas; och
har jag i min egenskap af en utaf Finska Forstföreningens
Stiftare velat hafva detta i protokollet antecknadt.

Carl Nummelin,

Hr Heiander (fi.). Onskar har framlägga ett förslag,
som m&hända kommer att väcka förväning. Da föreningen
afstod sitt arbete för den privata skogshushällningen ät Tapio-
föreningen, hade talaren önskat att en ny forstförening skulle
bildats. Afven inom det utskott, som haft i uppdrag för-
beredandet at nu föreliggande fräga hade samma äsigt ut-
talats.

Vid Tapio föreningens konstituerande möte hade under
trycket af en upphetsad sinnesstämning beslut fattats om att
i den nya föreningens nanm lata den gamla forstföreningens
namn ingä och erhöllo föreningarna sälunda pä satt och vis
samma namn. I anseende tili sakens vigt hade talaren ej
velat motsätta sig beslutet. — Numera torde ej utsigt Unnas
för att fä en ändring tili stand inom Tapio-föreningen. —
Att tvänne föreningar hafva samma namn mäste beklagas,
da detta är ägnadt att framkalla bitterhet ä ömse sidor.
Talaren omnämde, att Hr Borenius vid Nyslotts mötet upp-
burit benämningen »Finska Forstföreningen», men däremot
varit osäker om den finska benämningen »Suomen Metsän-
hoitoyhdistys». Talaren ville därfore föreslä, att föreningen

112

bibehäller sitt svenska namn, men ändrar den finska benäm-
ningen. Det är visserligen ledsamt, yttrade talaren, att gora
detta förslag, men talaren kan ej underl&ta det. Förändrin-
gen innebär visserligen en uppoffring för föreningen, men
skulle säkert aflägsna mänga tvistefrön. M&hända skulle
Tapio-föreningen ändra sitt svenska namn, hvilket ej är de-
finitivt antaget, och hoppades talaren forstföreningen ifven k
sin sida vore villig tili eftergifter.

Hr Borenius (sv.). P& Nyslotts mötet yrkade talaren,
att frägan om Tapio ej skulle definitivt afgöras och tror, att
mycket härigenom skulle hafva vunnits. Först&r ej, hvarför
Forstföreningen skulle uppge sitt 30 är gamla namn. Med-
ger, att finska benämningen för Forstföreningen mfihända ej
füllt motsvarar den svenska, men detta finska namn har
föreningen burit altsedan sin stifteise, säsom den finska Ver-
sionen af stadgarna torde utvisa. men Tapio künde ju kalla
sig »metsänhoitoseura», s&som ju ocksä i begynneisen torde
varit afsigten.

Hr Peurakoski (fi). Anser, att orsak förefinnes för Forst-
föreningen att ändra sitt finska namn. »Suomen Metsäyhdis-
distys> skulle bättre motsvara den svenska benämningen och
skulle vara ett bade vackrare och mera omfattande namn.
Ordet »metsä» motsvarar ordet »forst» ss. i Forststyrelsen
= Metsähallitus o. s. v.

Hr Carpelan (sv.). ünderstöder Hr Borenius.

Hr Borenius (sv.). Det är ej namnets skönhet som i
fr&ga om namnet bör träda i förgrunden, utan den omstan-
dighet, att denna benämning är ett gammalt firmanamn, som
ej sä utan vidare kan ändras. I detta fall m&ste man vara
konservativ, ehuru talaren ingalunda gör detta af animositet
emot Tapio, utan tvärtom önskar nämda förening all fram-
gäng. I förbigäende ville tal. dessutom päpeka, att ordet
»forst» ej motsvarar »metsä» blott och hart utan en vftr-
dad skog.

113

Hr T. A. Heikel (fi.). Den, som k&nner Tapio föreDin-
^en, förstär Hr Heiander. Da vi arbeta för gemensam sak,
kunna vi med godo korrigera sakläget. Medgaf, att det kan vara
motbjudande för föreningens äldre medlemmar att ändra
föreningens namn. En iedsam schism har uppstätt, men
det vore lyckligare, att ej hemliga makter finge arbeta, och
understödde talaren därför Hrr Helanders och Peurakoskis
förslag, att namnet skulle, ändras — det lilla ordet »hoito»
künde godt uteslutas. Inom denna förening är namnföränd-
ringen lättare att ästadkomroa an inom den större förenin-
gen, som är ömtälig om sin ära. Vi borde ih&gkomma det
gemensamma malet för värt arbete och minnas: att den
som öfvervinner sig själf, är större an den, som vinner
städer !

Hr Borenius (sv.) vill päminna om, att Fff öfvervunnit
sig själf, da den afstätt frän ett stört arbetsomräde. Det
finnes dock ej nägot skäl för föreningen att byta om namn.
Den nya föreningen künde lättare byta om namn. Nägon
sammanslagning af tvä föreningar har ju ej egt rum, utan
blott bildandet af en ny förening, at hvilken Fff. afstätt en
del af sin värksamhet.

Hr A. Blumenthal (sv.) understöder Hr Borenius.

Hr Heiander (fi ). Fff. har afstätt en stör del af sitt
arbete ät den nya föreningen, har afstätt en stör del af sig
själf, arbetet för den privata skogshushällningen, hvilket den
nya föreningen fätt i arf af den gamla — häri borde intet
stötande föreligga. — Talaren trodde, att man allmänt bättre
skulle uppfatta saken, om man äfven i namnet skulle skönja,
att den nya föreningen fätt i arf mycket af den gamla (t. o. m.
namnet). Bl. a. bade aflidne Dr Blomqvist önskat att för-
eningen skulle göras mera demokratisk och trodde, att en
ny förening i annat fall skulle uppstä. — Att fä namnet pä
den nya föreningen ändradt möter ofantliga svärigheter. Da

114

personer af vidt olika äskädningssätl frän heia landet sam-
mankomma, fä känslorna lätt mer an lofligt rädrum.

Hr R. Brander (sv.). Hr Heiander har erkant, att Fff.
gjort stora uppoffringar. Hvarför vill man nu nya uppofF-
ringar? Hvarför vill den nya föreningen ockra pä den gamla
föreningen och plöja med andras kaifvar.

Hr Borenius (sv.). I Nyslott motsatte man sig pä flere
h&ll, att Tapio föreningen skulle aniaga forstföreningens namn,
men detta har Tapio ej behagat beakta. Den är därför själf
orsaken tili konflikten.

Hr Timgren (fi ). Man borde ej frängä en tidigare äsikt,
men Hr Peurakoskis motivering hade gjort talaren benagen
för att ingä pä namnförändringen, blott det svenska namnet
bibehälles.

Hr Bergroth (sv). Om ett gammalt namn är kärt och
den nya föreningen ss. nu har ett formelt nytt namn, borde
väl ej anledning förefinnas att antaga ett nytt namn.

Hr Blumenthal (sv.). Tapio föreningen har ju, enligt
hvad här uppgifvits, ej definitivt fastställt sitt namn och är
sälunda ännu i tillfälle att fastslä detsamma.

Hr Borenius (sv.). De nuvarande tili största delen lika-
lydande namnen välla ständiga förvexlingar, därför borde
Tapio föreningen ändra sitt namn, innan detta säsom Fffrs
hunnit blifva allmännare kändt och erkändt.

Hr Eltving (sv.). ünderstöder dem, som päyrka att
Forstföreningens gamla namn bibehälles, förstär ej, hvad Hr
Heikel äsyflar med hemlighetsmakeri, om ej detta möjligen
ligger doldt uti det af Hr Heikel nämda »lilla ordet hoito».

Hr Blumenthal (sv.). Tapio borde skynda att ändra
sitt namn, det vore en hederssak för Tapio.

Vid härpä värkställd omröstning beslöts med 11 röster
mot 5:

att Ftnska Forst föreningen behäller sitt namn.

115

Hr Blumenthal föreslog att föreningen skulle ingä med
en väniig uppmaning tili Tapio-föreningen, att deona matte
ändra sitt namn.

Mötet godkände Hr Blumenthals förslag.

Sekreteraren uppläste härpä ett af Herr A. Arimo (fi.)
insändt uttalande i namnförändringsfr&gan, hvilket af förbi-
seende ej tidigare framförts.

Ordföranden framställde tili mötet frägan, huruvida för-
eningens gamla stadgar skola bibehällas eller »försiaget tili
nya stadgar» läggas tili grund för den fortsatta diskus-
sionen?

Hr Borenius (sv.), uppläste de gamla stadgarnes 1 §
och p&pekar Hr Nummelins yrkande att bibehälla de gamla
stadgarne i sin helhet.

Hr Moring (sv.) vill bibehälla de gamla stadgarne i
stört sedt.

Hr J. Wierimaa (fi.) understöder Hr Moring och fore-
slär, att granskningen af stadgarna lämnas tili nästa ärsmöte
och att de gamla stadgarna tili dess bibehällas.

Hr Heiander (fi.). 1 tidningspressen har ingätt polemik
om, huru längt föreningens värksamhet stracker sig och an-
ser det absolut omöjligt att de gamla stadgarne künde bi-
behällas.

Hr Borenius (sv.). Anser det onödigt att ändra stad-
garne; emedan Fff. ej kan afstä all värksamhet forden pri-
vata skogshushällningen, da föreningen bl. a. ju disponerar
öfver den »Gyld^nska fonden», som ej kan användas för
annat ändamäl an donat. bestämt. Bekant är äfven att aflidne
Handl. Renlund testamenterat 100,000 mark ät Finska Forst-
föreningen eller annan liknande förening efter testaments-
exekutorernas bestämmande för premiering af skogskultur.
Fff. hade enligt talarens äsigt ej absolut afstätt frän heia
arbetet för privatskogsvärden.

Hr Heiander (fi.) motsäger Hr Borenius framställning

116

och uttalar sin förväning öfver att föreningens hedersleda-
mot anser sig tvungen att föreslä ett Mngäende af ett
mötesbeslut.

Hr Stenbäck (sv.). Föreningen kommer naturligtvis att
arbeta i hufvudsak enligt § 1 i de nya stadgarna — men
da utsigler tili fonder förefinnas, künde möjligen mom. c
frän de gamla stadgarna bibehällas, sä att möjiighet tili ar-
bete för den privata skogshushällningen ges.

Hr Carpelan (sv.). Säger sig förgäfves hafva sökt i de
gamla stadgarna nägot ord, som skulle stöta föreningens nu-
varande värksamhetsfält.

Hr Lagerblad (sv.) understöder Hr Heiander, det är en
hederssak för oss.

Hr Borenius (sv.) betonade ytterligare att Fff. ej kun-
nat afstä heia arbetet för den privata skogshushällningen.
— Statsanslagen för nämda arbete äro öfverlätna ät Tapio
och därmed den väsentligaste värksamheten pä detta omräde,
men detta hindrade ej FiT. att i vissa fall med egna medel
inläta sig därpä utan att detta skulle lända tili skada för
saken.

Hr Heiander (fi). Vill hafva framhället att det varit
nödvändigt att tidigare tillkännagifva, att Gyld^nska fonden
utgör ett band.

Hr Peurakoski (fi.). Gyldönska fonden är ett omotive-
radt tväng för föreningen att befatta sig med privatskogsvär-
den — manne den ej tillägges alltför stör betydelse i denna
fräga? Icke sä att talaren pä nägot satt ville göra inträng
pä stipulationerna rörande fondens användning, men var ju
fonden sä obetydlig, att saken künde ordnas utan att göra
sä stört nummer af densamma. Tapio-föreningen künde ju
t. ex. föreslä, att Fff. genom Tapio utdelar premium för
skogskultur.

Hr Borenius (sv.). Frägar Hr Heiander: Huru skall
Fff. kunna för ett annat ändamäl afstä Gyld^nska fonden,

117

hvars användning engäng för alla är stipulerad af donat,
Fonden är nu mindre an den rätteligen borde vara genom
att dess räntor en längre tid öfverförts. Detta mäste pä
nägot satt ordnas vare sig sedan att räntorna äterföras tili
Gyldenska fonden eller att heia den n. v. »planteringsfonden»
iippgär i Gyldenska fonden. — Talaren upprepade att han i
Nyslott föreslagit det slutliga afgörandet af Tapio-frägan tili
ett följande möte. Hade man s& förfarit skulle slitningar
undvikits utan att detta hindrat den nya föreningen Tapios
uppkomst.

Hr Elfving (sv.). Sade sig vid Nyslottsmötet hafva va-
rit nästan den enda, som motsatt sig öfverlämnandet af pri-
vatskogsarbetet ät Tapio föreningen. Talaren hade den upp-
fattningen af Nyslottsmötets beslut, att Ffif. afstätt alt arbete
för den privata skogsskötseln ät den nya föreningen. Att
man nu ville gifva en mildare tolkning ät nämda beslut,
var ju ej att undra öfver, men kom ängern för sent. Om
Gyldenska fonden hade ej ett ord yttrats vid Nyslotts mötet.

Hr Wrigth (sv.). Afsade sig Fff. vid Nyslotts mötet
helt all framtida värksamhet för privatskogsvärden?

Hr Heiander (fi.). Vill i anledning af Hr Borenius fräga
hänvisa tili en utväg, d. v. s. den af Hr Peurakoski före-
slagna. Pä Hr Wrights fräga mäste svaras: Fff. afstod för
all framtid frän arbetet för den privata skogsskötseln I

Mötet beslöt härpä att det nya förslaget tili stad-
gar skulle läggas tili grund för diskussionen,

Härpä skreds tili detaljgranskning af det nya förslaget
tili stadgar.

Hr Borenius (sv.) uppläste Dr A. Blomqvists stilisering
af § 1, hvilken dock ändrades samt omnämde Hr Solitan-
ders motivering, att sägvärksägare m. fl. ej böra anses ss.
motständare tili skogsskötsel, och ansäg att trävaruhandte-
ring idkande borde i § 1 särskildt omnämnas. Spräket i
den gamla stiliseringen af § 1 var ju tungt, men ansäg tala-

118

ren ej tillräcklig anledning tili ändring föreligga. Mom. a
och sista stycket angifva föreningens uppgift, mom. c. borde
ingä, dock ej med afsigt att härigenom framkalla en täflan
med Tapio.

Hr Wrigth (sv.) förnyar sin fr&ga: afstod Fff. interimis-
tiskt eller för alltid sitt arbete för privatskogsarbetet?

Ordföranden förklarar, att han uppfattat, att alt prak-
tiskt arbete öfverläts ät Tapio.

Hr Wrigth (sv.). Om Gyldenska fonden användts orik-
tigt, hör korrigering ske, men äsigtorna tyckas vara delade.

Hr Lagerblad (sv.). Anser, att vi gjort bindande löften.

Hr Borenius (sv.). Vill h&Ua gifna löften, men finner
beslutet orimligt — vi hafva ej afsagt oss all möjli^et att
träda in pä omr&det för priv. skogsskötseln.

Hr Peurakoski (fi.). Vill göra Hr Wright uppmärksam
pä, att Nyslotts mötet ej vidrört frägan ora Gyldenska fon-
den. Här var ej häller fräga om stadgar för Gyldenska fon-
den utan för Fff.

Hr Moring (sv.) frägar, anses premier ät skogsvaktare
för lyckade skogskulturer = arbete för privatskogshush&U-
ningen?

Hr Heiander (fi.). Om man tolkar saken s&, att Fff.
kan utdela premier för skogsvfird, räkar föreningen in i ett
vidlyftigt arbete för privatskogsv&rden. Vet ej, om han ss.
sekreterare lyckats rätt uppteckna Hr Borenius' yttrande vid
Nyslotts mötet, och kan ej fatta Hr Borenius Ständpunkt.

Hr Borenius (sv.). Föreslär en liten ändring i stilise-
ringen af den nya § 1, hvilken han observerat alt i form af
en blyertsanteckning föreslagits af Hr J. Hedberg, som nu är
fr&nvarande, nämligen att utstryka orden »genom att^.

Hr Elfving (sv.) förklarar, att s&vidt han kan finna sti-
pulationerna vis ä vis Gyldenska fonden ej tvinga förenin-
gen att inläta sig pä arbetet för privatskogshushällningen,
utan är G. fonden inrättad »för befrämjandet af skogskultur«.

119

Detta behöfver ej ske genom premiering, utan kan t. ex. ske
genom utdelande af stipendier för studier k skogskulturens
omräde.

Hr Blumenthal (sv). Fff. bar ej i Nyslott bundit sina
bänder vis ä vis alt arbete för privatskogsarbetet.

Hr T. A. Heikel (fi.) begär af Hr Elfving upplysning
om Gyld. fondens natur.

Hr Heiander (fi.) frägar, anser Hr Borenius det möjligt
för Fff. att emottaga Renlundska donationen.

Hr Borenius (sv.) svarar: ja — ifall det gäller pre-
miering.

Hr Timgren (fi.) föreslär, att orden »genom att* ute-
slutas.

Mötet beslöt att utesluta orden * genom att» samt
att göra motsvarande ändringar i den flnska texten.

Hr Peurakoski (fi) anmälde — efter nägra ögonblicks
paus — Protest emot förenämda beslut, da det tydligen äsyf-
tade ett brytande af Nyslotts raötets beslut.

Hrr Heikinheimo och T. A. Heikel förenade sig i Pro-
testen.

Hr Heiander anslöt sig tili protesten, säframt med nu
föreliggande beslut afsigten varit att bana vag för den tolk-
ning af föreningens värksamhetsfält, för hvilken Hr Borenius
pläderat.

Hrr Elfving och Lagerblad förklarade sig benägna för
en anslutning tili protesten, da genom den vidtagna om-
redigeringen en vantolkning af föreningens uppgift künde
blifva möjlig.

I anseende tili det stora antalet protester, som anmälts
fann Ordföranden (fi.) sig föranläten att hemställa tili mötet,
huruvida ej nyss fattade beslut mäste anses hafva uppstätt
genom nägotslags missförständ vid omröstningen och säsom
sädant borde upprifvas, da det föreföll honom, att majorite-

120

ten af de vid mötet närvarande mähända künde uppbära
Protesten.

Hr T. A. Heikel (fi.) föreslär beslutets upprifvande.

Hr Borenius (sv.) frägar, om Fff. ej har rätt tili den
värksamhet, som den beslutna ordalydelsen vidhandenger.

Hr Stenbäck (sv.) finner ej nägot anstötligt i stiliserin-
gen, vill hafva annoteradt som sin uppfattning, att Fff. af-
statt det väsentliga af privatskogsarbetet.

Hr Wrigth (sv.) understöder Hr Heikel — för att frän-
taga mötet skuggan af att hafva begagnat sig af en slump.

Hr Blumenthal (sv.) konstaterar att det tycks finnas med-
lemmar, som vilja inskränka föreningens värksamhet.

Hr Heiander (fi.) vill ej tro, att nägot ondt äsyftats
med omredigeringen, men ansäg att nu beslutna orda-
lydelse ger anledning tili oriktig tolkning i framtiden.

Hr T. A. Heikel (fi.) vill i anledning af Hr Blumenthals
yttrande säga, att vi vil/a inskränka oss.

Härpä beslöts med 8 röster moi 7 att rygga nyss
fattade beslut och att lata redigeringen af § 1 fä den
ordalydelse, som direktionens förslag innehölL

Hr Borenius protesterar emot att ett beslut upprifves,
da inga baktankar förelegat och beklagar mötets beslut,
hvarigenom en betänklig inskrünkning i Fff:s värksamhet gjorts
samt anhäller om att framdeles tili protokollet fä anteck-
nadt sin skriftliga reservation.

Reservation.

Da Finska Forstföreningen vid sitt ärsmöte i Nyslolt
den 21 augusti 1907, af praktiska skäl beslöt ät den nya
föreningen Tapio afstä sin verksamhet för den privata skogs-
skötselns befrämjande, künde jag för min del — och tvif-
velsutan flera med mig — icke fatta att därmed en oöfver-

121

stiglig gräns skulle uppdragas mellan de bäda förenin^arna,
hvilka därefter som tvä tvistande rägrannar afundsjukt skulle
bevaka denna gräns och förhindra dess öfverträdande i stal-
let för att som goda grannar understödja hvarandra i arbe-
tet för det gemensamma malet, skogshushällningens befräm-
jande.

Det künde därför ej heller falla mig in att Finska
Forstföreningens frivilliga beslut att ät den nya »Tapio» i
hufvudsak öfverläta arbetet för den privata skogsskötselns
förbättrande skulle kunna tydas som en förbindelse frän
Forstföreningens sida att aldrig och under inga vilkor inläta
sig pä nägon del af detta omr&de. Hade jag fattat beslutet
i Nyslott pä detta orimliga och fuUkomligt omotiverade satt
skulle jag ingalunda förenat mig därom, utan tvärtom da
redan motsatt mig detsamma och, om sä nödigt, reserverat
mig däreroot. Da emellertid det nuvarande mötet, genom
det beslut som nu fattats, tyckes gifva sin Sanktion ät denna
för saken och de bäda föreningarna i längden skadliga upp-
fattning, ser jag mig nödsakad däremot, om ock sentida, in-
lägga reservation.

Alex. Boren i US.

§2.

Hr Borenius (sv.). Hr Nummelin motsätter sig försla-
get om att ej nya ständiga medlemmar intagas; talaren för-
enar sig för egen del häri. Sekreterarens motivering är ej
riktig, da ju 100 Fmk ger 5 Fmk i ränta. Hvad ligger un-
der förslaget, da här en sädan uträkning tycks göras?

Hr Stenbäck (sv.) frägar, om ej vetenskapliga och eko-
nomiska föreningar äro berättigade att inträda säsom med-
temmar? Anser det möjligen vara skäl att bibehälla stän-
diga medlemmar — afgiften künde ju hällre höjas tili
Fmk 150.

122

Hr Heiander (fi.). I Direktionen har man framhäüit,
att ständigt ledamotskap kan välia vissa olägenheter t. ex. i
landtbrukssällskap.

Motel beslöt att bibehälla ständiga medlemmar.

Hr Boreuius (sv.) föreslär att ifrän de gamia stadgarna
intages den mening, som börjar med »Hvarje medlem etc.»

Hr Heiander (fi.). Ej häller i de gamla stadgarne fin-
nes nägon stipulation om föreningar ss. medlemmar och lik-
väl anslöto sig flere sällskap tili föreningen.

Hr Elfving (sv.) understöder Hr Stenbäcks förslag för

tydiighetens skull.

Hr Heikel (fi.) föreslär, att kallelsebref utfärdas endast

ät ständiga medlemmar.

Hr Borenius (sv.) motsätter sig Hr Heikels förslag, da
ingen olägenhet förefunnits af det gamla sättet.

Hr Heiander (fi.) anser sig kunna frängä sitt yrkande,
ehuru han ansäg detta medföra onödig lyx.

Hr Wierimaa (fi.) försvarade medlemskort, da de kunna
hafva sin betydelse t. ex. vid fribiljettsbevillningar.

Mötet beslöt bibehälla de gamla stadgarnes stipula-
tion om kallelsebref samt att intaga vetenskapliga 4r
ekotwmiska föreningar tili medlemmar.

Hr Borenius (sv.). Finner, att en missuppfattning under
tidernas lopp uppstätt vis ä vis de gamla stadgarnes sti-
pulation om ärsmedlemsafgift. 5 mark var afsedt för min-
dre bemedlade, men härför icke säspm regel stipuleradt 5
mark — det vanliga har varit 10 mk. Bestämning om stän-
diga ledamotsafgifter bör naturligtvis intagas. Föreslär 100
mark i alt eller 20 mk i 5 ärs tid eller 10 mk i 12 ärs tid.

Hr Peurakoski (fi.) ansluter sig i princip tili Hr Bo-

t2S

lenius, men borde ständig medlem f& betala 150 mark en
gäng för alla, men ej i smä posier. »Meddelandena» borde
ej ges gratis ät nägon medlem.

Hr Borenius (sv.) frägar, om diskussionen skall fort-
sättas, da sä fä mötesdeltagare äro närvarande.

Mötet hedöt att fortsätta.

Hr Borenius (sv.) polemiserar emot att 5 mk vore ärs-
afgift.

Hr Peurakoski (fi.) finner det obilligt, att ständiga med-
lemmar berättigas att ander en sä läng tid betala sina afgifter.

Hr Borenius (sv.). Det är allmän sed, att de som be-
tala genast, betala mindre, sä var t. ex. fallet i Finska Hus-
hällningssällskapet.

Hr Stenbäck (sv.) understöder Hr Borenius, föreslär
dock 100 mk ett för alt eller 10 mk i 15 ärs tid.

Mötet beslöt att stipulera 100 mk, en gäng för alla
eller 10 mk i 15 ärs tid för ständigt ledamotskap.

Hr Peurakoski (fi.) föreslär ett tillägg, att medlemsaf-
gifterna kräfvas genom efterkraf.

Hr Stenbäck (sv.) motsätter sig en dylik spe(*ialbe-
stämning.

Hr Peurakoski (fi.) vill hafva framhället, att man sä-
lunda räkar ut för eventualiteten att under 3 är sända tid-
skriften afgiftsfritt utan att fä nägon betalning.

Hr Heikel (fi.) ansäg, att den som 1 är lämnar sin af-
gift ogulden, ej mera behöfver fä tidskriften sig tillsänd.

Hr Borenius (sv.) opponerar sig emot Hr Heikels för-
slag, vill hafva miost 3 ärs respittid.

Mötet beslöt att lämna denna fräga tili Direktio-
nens beslutande.

§4.

Hr Borenius (sv.) anser, att sekreteraren bör vara Di-
rektionsmedlem.

124

Hr EIfving (sv.) uppmärksaingör roötet pä en behöflig
redaktionel ändring angäende revisorerna, hvilka naturligtvis
böra väljas pä ett är.

Mötet godkände direktionens förslag tili stilisering
af § 4 med den ändring, som af Er Elfoing föreslagiis.

§5.

Hr Borenius (sv.) motsätter sig ändring af tidskriftens
namu, hvarjämte talaren vill, att Stipulationen om direktio-
nens skyldighet att afge utlätande enl. de gamla stadgaroe
bibehälles.

Hr Heikel (sv.). Af praktiska skäl borde direktionen
berättigas att antaga sekreterare. Andringen af namnet
innebär, att tidskriften utkommer oftare, och har sälunda
skäl för sig.

Hr EIfving (sv.) föresl&r tillägget sekreteraren, »som bor
vara forstman», anser ej namnförändringen af tidskriften nö-
dig, förhoppningarna om att tidskriften utkommer oftare,
torde väl höra tili de fromma önskningarne, bättre är att ej
stipulera nägot härutinnan an att sedan ej kunna fylla gifna
löften och stadganden.

Efter det nägra ännu yttrat sig beslöt mötet:

att sekreteraren ej behöfoer vara direktionsmedJem,
ej häller forstman, samt

att tidskriften behaller sitt förra namn (med 6 rö-
ster emot 5).

Ett förslag af Hr Peurakoski att ändra orden »joka nii-
hin etc.» tili »ja on hän» godkändes.

Hr Borenius (sv.) anser att man äfven borde nämna
nägot om ströskrifter.

Hr EIfving (sv.) upplyser om, att man i Direktionen
tankt sig, att äfven mindre publikationer skulle utkomroa
säsom skilda haften af Meddelandena.

125

Hr Stenbäck (sv.) vill hafva framh&Uet, att intet ju hin-
drar utgifvandet af stpöskrifter, äfven om härom ingentiog
nämnes i stadgarne.

Hr Peurakoski (fi.) understöder Hr Borenius förslag om
ströskrifter» omnämnande, men künde ej detta ske blott
med orden »m. m.»

Mötet beslöt tillägga m. m.

Hr Stenbäck (sv.) ansäg orden »vederhäftig» i fräga
om kassören samt »fyllnadsbidrag» böra utgä.

Mötet beslöt utesluta orden * vederhäftig* och *fyU'
nadsbidrag*.

Hr Borenius (sv.) anser att s&som moro. 2 i § 5 en
stipulatien om när direktionen är beslutför bör intagas.

Mötet beslöt intaga de gamla stadgarnes stipulation
säsom mom. 2 i § 2 om direktionens beslutförhet.

§6-

Hr Borenius (sv.) frägar om motiveringen tili att ord-
föranden ej skall föra ordet vid ärsmötet.

Hr Elfving (sv.) upplyser, att det är brukligt vid alla
större möten att välja ordförande och lämnas föreningen
härigenom frihet att uppmärksamma flere af sina bemärkta
medlemmar, hvarjämte detta kan gifva lättnad ät ordinarie
ordföranden i bans eljest svära värf.

Hr Fellman (fi.) anser förändringen onödig.

Hr Borenius (sv.) häller ej strängt pä sin äsigt.

Mötet beslöt godkänna direktionens förslag^ att ord-
förande utses för ärsmötet.

Da beslutet nu säsom i allmänhet under mötestiden af-
fattades uteslutande pä finska spräket, sporde Hr Borenius,
om spräken ej mera äro likaberättigade inom föreningen?

Ordföranden besvarade frägan jakande.

126

§7.

Hr Borenius (sv.) föreslär, att ordet konceptbok utbytes
mot kopiebok, da man sälunda kan undvika dubbelskrifning.
Fann att det knappast var skäl att befria sekreteraren trkn
redigeringen af Meddeiandena.

Hr Heiander (fi.). Ansäg, att sekreteraren bör redigera
«arsboken, men att han ej alltid hade nödig tid för förenio-
gens öfriga publikationer.

Hr EIfving (sv.) anför, att det künde vara tidskriften
tili nytta, om ett särskildt redaktionsutskott finnes, da sekre-
teraren är tvungen att sköta sina äligganden säsom bisyssla
och ej alltid bar tiliräcklig tid att ägna tikskriften.

Hr Peurakoski (fi.) föreslär, att ett tillägg göres af
innehäil, att sekreteraren redigerar äfven annat, som hoDom
af Direktionen älägges.

Hr Heikel (sv.) replikerar, att denna skyldighet redan
iogär i Orden »befordra tili värkställighet dess beslut».

Mötet beslöt att bibehälla § 7 i den af direktionen
föresla^na fovmuleringen med inskjutande af orden eller
i^kopieboken^.

§8.

Hr Peurakoski (fi.) föreslär ett tillägg, att kassören är
skyldig att prestera af direktionen godkänd boi^en.
Mötet godkände detta tillägg.

§9.

Hr Borenius (sv.) föreslär, att de ständiga medlemmar-
nas afgifter äfven omnämnas.

Hr Stenbäck (sv.) föreslog ett tillägg, att en del af ärs-
afgifterna öfverföres tili fonderna.

127

Hr Peurakoski (fi.) föreslog nägra smärre spräkliga an-
driDgar i den finska texten.

Mötet gaf i uppdrag ät sekreteraren alt göra de af Hr
Peurakoski päpekade spräkliga ändringarne, nien

godkände i öfrigi ß 9 oförändrad.

§ 10.

Hr Borenius (sv.) föreslog att för lydlighelens skull
matte intagas en stipulation att ärsmötena afhällas i olika
delar af landet.

Hr Stenbäck (sv.) motsätter sig detta, emedan ärsmö-
tena godt künde i regeln afhällas i Helsingfors.

Hr Peurakoski (fi.) föreslär i svenska texten tillägget
an »ock» — i enlighet med den finska texten.

Hr Heiander (fi.) föreslär tillägget »ärsmötet godkänner»
ärsbudgeten.

Mötet godkände tillägget ^än ock^^ samt i^hvarjämfe
ärsmötet fastställer ärsbudgefeni^.

§ 11-

Hr Elfving (sv.). Stipulationen, att referaten för ärs-
mötet böra vara insända 4 mänader före ärsmötet borde ute-
slutas, emedan den är omöjlig att förvärkliga — ej häller
borde Direktionens godkännande af referaten erfordras.

Hr Heikel (sv.) ansäg det absolut nödvändigt, att direk-
tionen granskar referaten, da dessa en gäng äro afsedda för
tryckning. Samma rättighet förefinnes äfven i andra för-
eningar.

Hr Borenius (sv.). Granskningen kan ju göras allde-
les ytlig.

Hr Elfving (sv.). För granskningen af referaten före-

128

finnes äfven den svärigbeten, att direktionen ej sammanträ-
der pä regelbundna tider före ärsmötet.

Hr Heiander (fi.) föresl&r 2 mänader samt att direktio-
nen bör annoäla om diskussionsfrägorna i Meddelandena.

Hr Peurakoski (fi.) föreslär Stipulationen >i god tid».
Diskussionsprogram bör uppgöras af Direktionen.

Hr Elfving (sv.) motsätter sig yttermera Stipulationen,
att Direktionen bör granska referaten, d& olika meningar
inom Direktionen ofta künde gära sig gällande.

Mötet beslöt gifva den omtvistade klammen följande
lydelse :

som i sä fall bör inlämna dertna inom af direktio-
nen angifven tid tili direktionens förberedande gransk-
ning. De af direktionen anskaffade referaten etc.

§ 12.

Hr Borenius (sv.) motsätter sig paragrafens uteslu-
tande.

Pä förslag af Hr Peurakoski ströks ordet »sädana»
mom. 2.

13 och 14 godkändes.

Härmed var den segslitna frägan slutdiskuterad. Da
tiden var längt framskriden, mäste öfriga pä programmet
stäende frägor lämnas obehandlade.

Mötet beslöt ännu, att nästa ärsmöte afhälles i Heh
singfors.

In iidem:

K, O Elfving.

129

Ehdottts mutttetttikai aäännöikai
Suomen Metaäflhoitoyhdistykselle.

(pemstelo)

KuD Johtokunta tässä esiintuo ehdotuksen muutetuiksi
säännöiksi yhdistyksellemme) perustuu tämä viime vuosikoko-
uksen päätökseen jättää johtokunnalle toimeksi yhdistyksen
toiminnan kaikenpuolinen harkinta ja alustuksen laatiminen
yhdistyksen vastaisen toiminnaD iärjestämista varten.

Kysymystä pohtiessaan od johtokunta tullut sähen johto-
päätöksieen, että yhdistyksellä supistuneesta toiminta alastaan
huolimatta vielä on suuri työala edessään. Etupäässä tulle-
nee yhdistys muodostumaan ammattiyhdistykseksi, mutta kui-
tenkin laajaa laatua, eikä suinkaan yksinomaan metsävirka-
kunnan yhdistykseksi. Päin vastoin toivoo yhdistys pääse-
vänsä entistä viikkaampaan vuorovaikutukseen kaikkien met-
säammatin alalla työskentelevien henkilöitten ja yhdyskuntien
kera, olkoon tässä vaan mainittuna puunjalostusalalla ja
muuUa puuteoUisuus alalla työskentelevät, maamittaus, kas-
viviljelyksen alalla toimivat, y. m, Erittäin ansaitsee mainita
yhdistyksen toiminta metsätieteen kehittämiseksi nun kirjallis-
ten tuotteiden kuin metsätutkimusten ja kokeiden y. m. kautta
ja oman virka-ammattikunnan kohottaminen nun tietopuoli*
sesti kuin käytännöUisesti. Väärinkäsityksen välttämiseksi huo-
mautettakoon myös että työ suoranaisen metsänhoidon edis-
tämiseksi yhä edelleen kuuluu yhdistyksen toimintaalaan,
vaikka siitä onkin lohkaistu pois yksityismetsänhoitopuoli.
Tässä piilee suuri ja tärkeä tehtävä meidän käytännöUisille
metsäammattimiehille. Niinkuin tästä selviää on yhdistyksellä
laaja työmaa, ja onkin sääntöehdotuksen ensimmäinen pykälä
sen tähden tehty laajaksi — ehkä monen mielestä liiankin
laajaksi. Johtokunta on tässä suhteessa noudattanut sitä pe-
riaatetta, että yksityiskohtiin menevät määritelmät ovat esteenä
luonnolliselle, terveelle ja vapaalle toiminnalle. Jotta kuiten-

130

kin mainitusta pykälästä selviäisi yhdistyksen rehellinen pyr-
kimys olla toisen yhdistyksen työalaan sekaantumatta, od
JohtokuDta, joka on huomaDnut että 1 pykälän muodostami-
nen tuottaa suurimmat vaikeudet uudessa sääntöehdotuksessa,
parhaan mukaan koettanut antaa mainitulle pykälälle mah-
doUisimman selvän sisällön.

Toinen seikka uudessa sääntöehdotuksessa, joka aDsait-
see huomiota on, että on ehdotettu, että uusia vakinaisia ja-
seniä, ei oteta yhdistykseen. Tämä johtuu pääasiallisesti ra-
hallisista syistä, kun nyt tapahtuneet muutokset voivat mel-
koisesti vaikuttaa yhdistyksen rahalliseen toimeentuloon. Ja-
senmaksu on myös osaksi samoista syistä ehdotettu korotet-
tavaksi 10 markkaan vuodelta, mutta on sen sijaan yhdis-
tyksen aikakausikirja ehdotettu iimaiseksi jäsenille jaettavaksi.

§ ö on tehty se muutos, että sihteeri ehdotetaan vir-
kailijaksi, niinkuin rahastonhoitaja, aikakusikirjan toimittaja
y. m. jotka siten eivät välttämättömästi tarvitse olla Johto-
kunnan jäseniä.

»Julkaisuilie», on ehdotettu uusi nimi — Suom. Mets,
hoit. Yhd. aikakausikirja. Finska Forstf. tidskrift. Johto-
kunnassa on ilmennyt se mielipide, että sana »Julkaisut» »Med-
delanden> vastaa paremmin pienempiä tiedonantoja metsästä,
kun ne itse asiassa sisältävät ja tulevat sisältämään suurem-
piakin, tieteellisiä kirjoituksia. Toiseita puolen antaa »aika-
kausikirja» nimitys aihetta pienempiinkin ja monipuolisempiin
kyhäyksiin kuin Julkaisut nimitys — ja kenties parempia
toiveita sen kehittynoisestä täydelliseksi yhdyssiteeksi sen ja-
senien kesken.

Puheenjohtajan asemaa on katsottu täytyvän niuuttaa
ajanmukaisemmaile kannalle siinä suhteessa, että hän on yh-
distyksen toiminnan johtajana, vaan että vuosikokouksessa
toinenkin arvossa pidetty henkilö voidaan vaiita puhetta joh-
tamaan.

Sihteerille on jätetty pöytäkirjan laatiminen, juoksevan

131

kirievaihdon huolestaminen ja Tuosikirjan painattamiDen. Sita
vastoin aikakausikirjan toimittajaksi voidaan valita myös muu
henkilö tahi toimituskunta.

§ 8 — 11 on annettu suunilleen sama sanaiimuoto, kuin
Kuopion viime kokouksessa esitetyssä sääntöehdotuksessa.

§ 12. subteen on johtokunnassa ilmennyt eri mielipiteitä
— toiset tahtovat mainilun pykäiän kokonaan poistettavaksi,
toiset taas sen ylläpitämistä.

§ 13 ja 14 tarpeellisuuR, joita pykäliä ei entisissä sään-
nöissä ole oUut, selvinnee ilman muuta perustelua.

Johtokunta.

Keskustelussa pyysi ensin puheenvuoroa H:ra A. Bore-
nius (r.); ehdottaen että kysymys ensin keskusteltaisiin yleis-
piirteiD.

Kokous hyväksyi ehdotuksen.

H:ra A. Borenius (r.) mainitsee keskustelleensa Hovi-
neuvos C. Nummelin'in kanssa, joka oli tehnyt useampia pai-
navia muistutuksia uutta sääntöehdotusta vastaan. Myös v. t.
metsäneuvos R. Montell oli ybtynyt näihin muistutuksiin.
Kannattaen samoja muistutuksia pääasiassa pyysi puhuja saada
lukea erään H:ra Nummelin'in kirjoittaman »pro memorian»
asiassa :

»Syyt sääntöjen muuttamiseksi S. M. Y. eivät ole tun-
netut, koska mitään motiveerausta ei ole liitetty sääntöehdo-
tukseen. Mutta itse asiassa ne pari poikkeusta lukuunotta-
matta lienevät jokseenkin arvottomia.

Kun S. M. Yhdistys perustettiin, katsottiin tarpeelliseksi,
että sen toiminta muun muassa tulisi käsittää myös »met-
sänboidannollisten tietojen levittämistä» sekä käytännöllisiä
toimeenpiteitä metsänhoidon parantamiseksi, ja pidettiin tar-
peellisena, että tämä pyrkimys tulisi näkyviin myös sään-
nöissä. Kun nyt esillä olevassa ehdotuksessa mainitut pyr-

132

kitnykset ovat jätetyt pois § 1, tuntuu minusta tämä tapah-
tuneen aivan aiheettomasti.

§ 2 OD ehdotettu, että uusia vakinaisia jäseniä ei yh*
distykseen enää oteta. Useimmissa muissa yhdistyksissä ja
seuroissa vapautetaan jäsenet määrättyjen vuosien kuluttua
jäsenmaksuista, eikä sen vuoksi liene syytä nyt poistaa täm-
möinen oikeus yhdistyksen säännöistä.

§ 3 (ehdotuksessa § 4) vastaan muistutettakoon, että
johtokunnan tulisi niinkuin tähänkin asti vuosikokouksessa
valita sihteerinsäkin, niinkuin puheenjohtajansa ja varapuheen-
johtajansa. Katsottiin ainakin yhdistyksen ensimmäisenä 20
vuoden toimiaikana asialliseksi sihteerin tärkeisiin tehtäviin
nähden nun sanoaksani lähemmin yhdistyksen puolesta osoit-
taa semmoinen henkilö, jonka yhdistys katsoi sihteerikseen
sopivaksi.

Kun »Julkaisut» ovat saavuttaneet tunnustusta ja tuUeet
tunnetuiksi myös Suomen ulkopuolella, en katso mitään syytä
löytyvän muuttaa aikakauskirjan nimeä, niinkuin nyt § 5 on
tapahtunut. Nimenmuutosraivon, joka on tarttunut yksityisiin
henkilöihin, pitäisi olla vieras yhdistykseile.

Ansainnee ohimennen huomauttaa, että johtokunta on
sailinnut viime aikoina käytettävän nimen, joka ei ole sopu-
soinnussa sääntöjen kanssa.

Muutokset pykälissä 6, 10 (ehdotuksessa §§ 6—11)
ovat ilman merkitystä, ja sitä laatua, että ne voidaan päättaä
vuosikokouksissa ilman että säännöt muutetaan.

§ 13 on tarpeeton, koska yhdistyksemme ei ole ainoa,
jonka kotopaikka ei ole määrälty. Saman voi sanoa § 14,
sillä 30 vuoden aikana on yhdistyksen toiminta oUut semmoi-
nen, että iakkautuksesta ei pitäisi puhuttaman. Se seikka,
että toinen yhdistys on syntynyt, joka on katsonut sopivaksi
pääasiassa omaksua Suomen Metsänhoitoyhdistyksen nimeä
ei saa peloittaa yhdistystä toimimasta yhä edelleen muun

188

muassa niillä Rahastoilla, jotka sillä nyt on ja mahdollisesti
tulevaisuudessa tulee saamaan.

Ylläolevaan nähden katson yhdistyksen voivan jatkaa
toimintaansa vanhojen sääntöjensä nojalla, eikä siten uusia
sääntöjä tarvita ja ölen minä, ollen yksi yhdistyksen perus*
tajista, tahtonut saada mielipiteeni asiassa pöytäkirjaan mer*
kityksi.

Carl Nummelin.

H:ra Heiander (s) Tahtoo tehdä esityksen, joka ehkä
kummastuttaa. Kun yhdistys luovutti työnsä yksityistnetsän-
hoidon eduksi Tapio-seuralle, olisi puhuja toivonut, että uusi
yhdistys perustettaisiin. Myös siinä valiokunnassa, jolle oli
annettu toimeksi valmistaa nyt kyseessä olevaa kysymystä» oli
samaa mielipidettä lausuttu.

Tapioseuran perustavassa kokouksessa tehtiin kiihoite-
tun mielialan hetkessä päätös, että uusi yhdistys tulisi osaksi
kantamaan vanhan yhdistyksen nimeä ja saivat näin ollen
molemmat yhdistykset tavallaan saman nimen. Asian tärkey-
teen nähden ei puhujakaan silloin tahtonut päätöstä vastustaa.
Nyt ei enää ole nnahdollista saada muutosta aikaan Tapio-seu-
rassa. Valitettava kuitenkin on, että kahdella seuralla on
sama ninai, koska tämä herättää katkeruutta molemmin puo-
lin. Puhuja mainitsi, että H:ra Borenius Savonlinnan ko-
kouksessa kannatti nimitystä »Pinska Porstföreningen» mutta
sitä vastoin ei ollut varma »Suomen Metsänhoitoyhdistys»
nimityksen sopivaisuudesta. Puhuja tahtoi sen Yuoksi ehdot-
taa, että yhdistys yhä edelleen ylläpitää vanhan ruotsalaisen
nimensä, mutta muuttaa suomenkielisen nimensä. On tosin
ikävä tehdä tämmöinen ehdotus, mutta puhuja ei voi olla
sitä tekemättä. Muutos tosin kysyy uhrausta yhdistyksen
puolesta, mutta poistaisi ehdottomasti monta riidanaihetta.
Tapio seura ehkä puolestaan olisi taipuvainen muuttamaan
ruotsalaisen nimityksensä, joka ei vielä ole lopullisesti hy^

134

väksytty, ja toivoi puhuja, että Suom. Metsänhoitoyhdistys
puolestaan myös tekisi myönnytyksiä.

H:ra Borenius (r) Sanol Savonlinnan kokouksessa vaa-
tineen, että Tapio kysymys ei lopullisesti päätettäisi ja oli
luuliut, että näin paljon olisi voitettu. Ei ymmärrä, miksi
Suomen Metsänhoitoyhdistys 30 vuotisen toiminnan jälkeen
muuttaisi nimensä. Myönsi suomalaisen nimen ei täysin vas-
taavan ruotsalaista nimeä, mutta Tapiohan voisi kutsua itsensä
»metsänhoitoseura» niinkuin alussa lienee oilut tarkoituksena,
sillä myös suomenkielinen nimensä on S. Metsänhoitoyhdistyk-
seltä ollut, niinkuin suomenkielinen sananmuoto säännöissä
osoittanee.

H:ra Peurakoski (s) On sitä mielipidettä, että yhdistyk-
sellä on syytä muttaa nimensä. »Suomen Metsäyhdistys»
vastaisi paremmin ruotsalaista nimeä ja olisi sekä kauniimpi
että laajempi nimi. Sana »metsä» vastaa *forst> sanaa niin-
kuin esim. Forststyrelsen-Metsähallitus.

H:ra B. 0. Carpelam (r) Kannattaa H:ra Boreniusta.

H:ra Borenius (r) Tässä ei ole kysymyksessä nimen kau-
neus, vaan se asia, että nimitys on vanha »firma» nimi, jota
ei pitemmittä mutkitta saa muuttaa. Tässä suhteessa täytyy
olla vanhoillinen, ei suinkaan vihamielisyydestä Tapio seuraa
vastaan, jolle puhuja toivoi menestystä. Ohimennen tahtoi
puhuja huomauttaa, että sana »Forst» ei merkitse yksino-
maa »metsä» vaan »hoidettu metsä».

H:ra T. A. Heikel (s) Joka tuntee Tapio seuran, voi kä-
sittää H:ra Helanderia. Kun työskentelemme saman asian
eteen, voimme hyväilä suostua korjauksiin. Myönsi, että on
vastenmielistä yhdistykselle ja eritoten sen vanhemmille jäse-
nille muuttaa yhdistyksen nimeä. Ikävä eripuraisuus on syn-
tynyt, mutta olisi parempi, ett'ei annettaisi salavoimien työs-
kennellä ja kannatti puhuja sen vuoksi H:ra Helanderia ja
Peurakoskea; muutetaan siis nimi, pieni sana »hoito» voidaan
vallan hyvin jättää pois. Meidän yhdistyksessä on nimen-

135

muutos helpompi tehtävä kuin Tapiossa, joka on arka kun-
niastaan. Muistettakoon yhteinen päämaali työssämme ja,
että »ken voittaa itsensä on isompi, kuin se, joka voittaa
kaupunkeja»

H:ra Borenius (r) muistuttaa, Suom. Mets, holt yhd.
yoittaneen itsensä, kun se luovutti suuren työalan. Ei ole
mitään syytä nimen muutokseen.

Uusi yhdistys voi mieluummin muuttaa nimensä. Kah*
den yhdistyksen yhteenliittyminen ei ole itse asiassa tapahtu-
nut, uusi yhdistys on muodostunut, jolle S. M. Y. on luovut*
tanut osan työstään.

Hra A. Blumenthal (r) Kannattaa Hra Boreniusta.

Hra Heiander (s) S. M. Y. on luovuttanut osan työs-
tään, suuren osan, uudelle seuralle, on luovuttanut osan
omasta itsestään, työn yksityismetsänhoidon eteen, jonka uusi
seura on saanut perintönä vanhalta yhdistykseltä — tässä
ei pitäisi oila mitään loukkaavaa. Puhuja luuli, että yleensä
paremmin käsitettäisiin asiaa, jos myös nimestä näkyisi, että
uusi yhdistys on saanut paljon perinnöksi vanhalta (myös
nimen). Muun muassa oli Tri Blomqvist vainaja lausunut
toivomuksenaan, että yhdistys tehtäisiin kansanvaltaisemmaksi
ja luuli, että muussa tapauksessa uusi yhdistys syntyisi. —
Tavattomia vaikeuksia kohdannee yritystä saada uusi seura
muuttamaan nimensä. Kun henkilöitä, jotka edustavat val-
lan eri katsantokantoja, kokoontuu, nousevat tunteet pian
yli äyräitten.

Hra R. Brander (r) Edellinen puhuja myönsi, että S. M. Y.
on tehnyt suuria uhrauksia. Miksi nyt vaaditaan uusia uh-
rauksia? Miksi uusi seura tahtoo elää vanhan yhdistyksen
arvolla ja kyntää muitten vasikoilla?

Hra Borenius (r) Savonlinnan kokouksessa vastustettiin
useammalla taholla, että Tapio-seura ottaisi S. M. Y. nimeä,
mutta tästä ei Tapio ole välittänyt ja on siis itse syypäfi
asian pulmalliseen asemaan.

136

Hra Timgren (s) Ei pitäisi luopua aikaisemmasta mieli-
piteestä, mutta puhuja oli kuiteukin Hra Peurakosken perus-
teluD kautta joutunut »üben, etta puhuja oli taipuvainen
ravöntämään nimen muutosta, kunhan vaan ruotsaiainen iiimi
jää ennalleen.

Hra Bergroth (r) Kun vanha nimi on käynyt rakkaaksi
ja uusi yhdistys muodollisesti on omannut toisen nimen, ei
liene syytä nimenmuutokseen.

Hra Blumenthal (r) Tapio seurahan ei, kuten täällä on
ilmoitettu, lopullisesti ole hyväksynyt nimensä ja on siis tiiai-
suudessa vielä korjaamaan nimensä.

Hra Borenius (r) Nykyiset melkein yhtäpitävät nimet
tulevat aina aiheuttamaan sekaannusta, ja sen vuoksi olisi
paras, että Tapio nyt muuttaa nimensä, ennenkuin se tulee
enemmän tunnetuksi.

Hra Elfving (r) Kannattaa niitä, jotka puoltavat vanhan
nimen säilyttämistä, ei käsitä, mitä Hra Heikel tarkoittaa sala-
voimilla, ellei mahdollisesti tuo salavoima piile tuossa pie-
nessä sanassa >hoito».

Hra Blumenthal (r) Tapion tulisi jouduttaa nimenmuu-
toksensa — se olisi TapioUe kunnianasia.

Äänestyksellä päätettiin 11 äänellä 5 vastaan että

Suomen Metsänhoitoyhdistys pitää vanhan nimensä.

Hra Blumenthal (r) ehdottaa, että yhdistys pian kään-
tyy Tapioseuran puoleen ystävällisellä kehoituksella, että Ta-
pio muuttaisi nimensä.

Kokous hyoäksyi Hra Blumenthalin ehdotusta.

Sihteeri luki tämän jälkeen erään kirjoituksen Hra Ari-
molta nimenmuutoskysymyksessä, joka erehdyksestä oli jää-
nyt lukematta:

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen vuosikokoukselle.

Kun »Suomen Metsänhoitoyhdistys Tapiota» ruvettiin
puuhaamaan, tapahtui kai se sen takia, että oli molemmin

137

puolin huomattu välttämättömäksi saada saman aatteen elä-
hyttämät, mutta siihen saakka hajallaan toimivat voimat koo-
tuksi yhtenäisempään työhön yksityismetsiemme hyväksi.
Jotta puolue-erimielisyydet kokonaan tukahutettaisiio ja yri-
tys muodostuisi mahdollisimman tasapuoliseksi, ehdotettiin
alustavissa keskusteluissa uudelle seuralle yhdistettyä, kum-
mankin yhteistyöhön liittyneen seuran nimestä kokoonpantua
nimeä. Erityisesti pyydän vielä huomauttaa, että tämä ehdo-
tus tehtiin nimenomaan Metsänhoitoyhdistyksen puolesta ja
puolustettiin lisäksi sillä, että täten uuden seuran nimessä van-
han, tienraivaaja-seuran perintö eläisi. Varsinaisessa perusta-
vassa kokouksessa sitten kyllä samalta taholta aikaisemmin
ehdotettua nimeä pontevasti vastustettiin, koska pidettiin uutta
seuraa epäoikeutettuna ottamaan vanhan, vielä toimivan seu-
ran nimeä. Vastustus käsitettiin eri tavoin: osaksi pidettiin
sitä puolustustemppuna, kun vanhan seuran nimeä kerran
vähää ennen oli uudelle seuralle tarjottu, osaksi taasen teh-
tiin ehdotuksia, joita toiselta puolelta ei voitu hyväksyä —
nun oli nimestä vähällä tulla loukkauskivi koko hyvälle yri-
tykselle. Vihdoin päätettiin kumminkin kulkea tasapuolista
keskitietä ja antaa seuralle se nimi, joka oli ehdotuksena
maata kierrellyt ja johon jo oli totuttu.

Täten on meillä nykyisin olemassa kaksi aivan erilaista
metsäseuraa, joilla on melkein yhtäläinen nimi. Kun ottaa
vielä huomioon, että kummallakin on sama kotipaikka, nun
ei tarvinne omata suurtakaan ennustajalahjaa voidakseen
edeltäpäin arvata, minkälaiset alituisesti uudistuvat harmilli-
set erehdykset ja selkkaukset tästä ovat seurauksena. Ne
olisivat kuitenkin vältettävissä, jos Metsänhoitoyhdistys nyt
sääntöjään muuttuneitten olojen mukaisiksi muovaillessaan
ottaisi uuden nimenkin. Väitettäneen että se ei oie Metsän-
hoitoyhdistyksen tehtävä, vaan tuon toisen seuran, joka muka
on nimen anastanut. Myönnettäköön tämä kernaasti, mutta
edellisestä käynee kumminkin selville, että asiasta voidaan

138

hyvällä syyllä olla toistakin mieltä ja »parempi laiba sovinto
kuin lihava riita.» »Saomen Metsänhoitoyhdistys Tapiolle»
laajempana ja samalla moniperäisempänä seurana lienee ni-
men muutto paljo voimakkaampaa ; ehkäpä se johtaisi ikä-
viin ybteentörmäyksiin, jotka metsä-asiaa eivät ainakaan hyö-
dyttäisi.

Edellä sanotUD nojalla pyydän kuDDioittavimmin kokouk-
seile ehdottaa, että Suomen Metsänhoitoyhdistys, edelleenkin
oivaltaen eheän yksimielisyyden maamme metsäseurojen vä-
liliä välttämättömäksi, sääntöjä rauuttaessaan muuttaisi nimensä-
kin. Eiköhäo esim. »Suomen Metsäklubi» (Pinska Forst-
klubben} olisi sopiva?

Kunnioittaen

Arvid An'mo,

Puheenjohtaja kysyy, tabtooko ybdistys pitää vanbat
sääntönsä, vaan asetetaanko ebdotus uusiksi säännöiksi »kes-
kustelun pobjaksi?»

Hra Borenius (r) lukee vanhojen sääntöjen 1 § ja huo-
mauttaa Hra Nummelin'in vaatimuksesta vanbojen sääntöjen
pitämisestä.

Hra Moring (r) tabtoo vanbat säännöt pääasiassa säily-
tettäviksi.

Hra Wierimaa (s) kannattaa hra Moring ia ja ebdottaa,
että sääntöjen lähenipi tarkastus jätetään ensi vuosikokouk-
seile ja että vanbat säännöt nun kauan noudatetaan.

Hra Heiander (s) Sanomalebdissa on näkynyt väittelyä
siitä, kuinka pitkälle ybdistyksen toiminta ulottuu ja katsoo
aivan nnabdottomaksi, että vanbat säännöt säilytetään.

Hra Borenius (r) Pitää tarpeettomana nouuttaa vanbat
säännöt, koska S. M. Y. ei voi luovuttaa kaiken työn yksi-
tyismetsänboidon hyväksi kun ybdistyksellä on rabastoja, esi-
merkiksi »Gylden'in rabasto» jota ei voi muubun tarkoituk-
seen käyttää, kuin mitä labjoitus määrää. Tunnettuaban on,

189

että Kauppias Renlund vainaja on lahjoittanut 100,000 mark-
kaa Suomen Metsänhoitoyhdistykselle taikka muulle saman-
kaltaiselle yhdistykselle testamentin suorittajien lähemmän
määräyksen mukaan käytettäväksi metsän viljelyksen edistämi-
seksi. S. M. Y. ei ole puhujan käsityksen mukaan luovutta-
nut kokonaan työnsä yksityismetsänhoidon edistämiseksi.

Hra Heiander (s) väittää Hra Borenius'ta vastaan ja
lausuu ihmettelynsä, siitä, että yhdistyksen kunniajäsen kat-
soo itsensä velvolliseksi ehdottaa poikkeamista kokouksen
päätöksestä.

Hra Stenbäck (r) Yhdistys tulee luonnollisesti pääasiasaa
toimimaan § 1 mukaan — routta kun mahdollisuuksia löy
tyy lahjoituksien saamiseksi, voitaisiin pitää mom. c. edelli-
sissä säännöissä muuttumattomina. jotta roahdollisuutta työs-
kentelemiseksi yksityismetsänhoidon eduksi löytyy.

Hra Carpelan (r) Sanoo turhaan etsineensä vanhoista
säännöistä yhtään sanaa, joka sotisi yhdistyksen nykyistä toi-
mintaa vastaan.

Hra Lagerblad (r) kannattaa Hra Helanderia ja pitää
tämän yhdistyksen kunnian-asiana.

Hra Borenius (r) painosteli yhä, että S. M. Y. ei ole
voinut luovuttaa koko työnsä yksityismetsänhoidon edistämi-
seksi. Valtion myöntämät apurahat mainittua tarkoitusta
varten ovat luovutetut Tapiolle ja tämän kautta myös pää-
asiailinen toiminta mainitulla alalia, mutta tämä ei estäne
S. M. Y. omilla varoiliaan antautumasta tälle alalle, ilman
että metsäasia tämän kautta tulee kärsimään.

Hra Heiander (s) huomauttaa, että olisi ollut tarpeellista
aikaisemmin ilmoittaa, että 6yld<^n'in rahasto sitoo.

Hra Peurakoski (s) Gylden'in rahasto ei ole pätevä side
eiköhän tälle panna liian suurta arvoa tässä kysymyksessä?
Puhuja ei suinkaan tahtonut kumota lahjoituksien määräyk-
siä, mutta rahasto on nun pieni, että asiaa voitanee muulla
tavoin järjestää tekemättä nun suurta numeroa siitä. Tapio

140

yhdistyshän voi esittää, että Suomen Metsänhoitoyhdistys
Tapio-seuran kautta jakaa palkinnon metsänviljelyksestä.

Hra Borenius (r) kysyy Hra Helander'ilta : kuinka S. M, Y.
voi luovuttaa Gyldenin rahastoa, jonka tarkoitus kerta kaik-
kiaan on lahjoittajan määräämä. Rahasto od itse asiassa
pienempi, kuin mitä sen tulisi oUa sen kautta, että korot
tästä jo pitemmän aikaa ovat viety istutusrahastoon. Asia
vaatii järjestämistä joko »iten että korot maksetaan takasin
Gylden'in rahastoon taikka nun, että istutusrahasto kokonaan
siirretään Gylden'in rahastoon. Puhuja toisti, että hän Savon-
linnassa oli ehdottanut kysymyksen lykkäystä. Jos nun olisi
tehty, olisi turhia riitoja vältetty, ilman että uuden Tapion
synty olisi häirilty.

Hra Elfving (r) Mainitsi Savonlinnassa melkein yksin
vastustaneensa yksityismetsänhoidon jättämistä Tapio-seuralle.
Puhuja oli saanut sen käsityksen Savonlinnan kokouksesta,
että S. M. Y. jätti kaiken työnsä yksityismetsänhoidon edistä-
miseksi uudelle seuralle. Ei voi ihmetellä, että nyt tahdo-
taan lieventää tätä päätöstä tulkitsemisella, katuminen tullenee
kuitenkin liian myöhään. Gyldenin rahastosta ei sanaakaan
lausuttu Savonlinnassa.

Hra Wright (r) Kysyy, luovuttiko S. M. Y. Savonlinnan
kokouksessa kaiken vastaisen toiminnan yksityismetsänhoidon
edistämiseksi?

Hra Heiander (s) Pyytää Hra Boreniuksen kysymyksen
johdosta saada viitata Hra Peurakosken ehdotukseen. Hra
Wright'in kysymykseen on vastattava: S. M. Y. luovutti ai-
niaksi työnsä yksityismetsänhoidon eteen!

Kokous päätti tämän jälkeen ryhtyä yksityiskohtai-
seen tarkisteluun uuden sääntöehdotuksen pofyalla.

Hra Borenius (r) luki § 1 vanhoissa säännöissä siinä
muodossa, kuin Tri Blomqvist alkujaan oli ehdottanut, joka
kuitenkin muutettiin ja mainitsi Hra Solitanderin silloisesta
perustelusta, että sahanomistajat y. m. eivät olisi katsottavat

141

metsänhoidon vastustajiksi, ja piti että § 1 puutavaratehtaili-
jain ehdottomasti tulisi oUa mainittuna. Tosin saDanmuoto
vanhoissa säännöissä § 1 oli raskas, mutta täydellistä syytä
pykäiän muuttamiseksi ei kuitenkaan ollut. Mom. a. ja b.
määrittelevät yhdistyksen toimintaa, vaan mom. c. olisi kuiten-
kin pysytettävä ilman että tämän kautta kilpailua Tapion
kanssa saisi aiheutua.

Hra Wright (r) toistaa kysymyksensä, luovuttiko S. M. Y.
Savonlinnassa väliaikaisesti vai ainaiseksi yksityismetsäDhoito-
työnsä?

PuheeDJohtaja selittää käsittäneensä, että kaikki käy-
tännöUinen työ jätettiin Tapiolle.

Hra Wright (r) Jos Gyldenin rahastoa on väärin käy-
tetty, OD korjaus tehtävä, mielipiteet tuntuvat eriävän kysy-
myksessä.

Hra Lagerblad (r) on sitä mieltä, että olemme antaneet
sitovia lupauksia.

Hra Borenius (r) Tahtoo pitää lupauksia — vaan 6mme
ole luopuneet kaikesta mahdollisuudesta astua yksityismet-
sänhoidon poluille.

Hra Peurakoski (s) Huomauttaa Hra Wright'iä siitä,
että Gyldenin rahastokysymystä ei kosketeltu Savonlinnassa.
Tässä oli nyt kysymyksessä, säännöistä S. M. Y:lle eikä Gyl-
denin rahastolle.

Hra Moring (r) kysyy, katsotaanko palkintoja metsän-
vartijoille onnistuneista metsänviljelyksistä koskevan yksityis-
metsänhoitoa?

Hra Heiander (s) Jos asia tulkitaan nun, että S. M. Y.
voi jakaa palkintoja metsänhoidosta, nun yhdistys ehdotto<
masti koko laajalti joutuu yksityismetsänhoidon alalle. Ei ole
varma siitä, onko hän sihteerinä oikeen osannut merkitä
Hra Boreniuksen lausuntoja Savonlinnan kokouksessa, ei kui-
tenkaan voi käsittää Hra B:n kantaa.

Hra Borenius (r) Ehdottaa pienen muutoksen 1 § sanan-

142

muodossa, jonka hän on huomannut Hra Hedbergin tehneen
lyyjykynällä, kun Hra Hedberg itse on poistunut, nimittäin
»viitata» ja »kehittää» sanojen »viittomalla» ja »kehitläniällä»
asemesta.

Hra Elfving (r) Gyidenin rahaston määräykset eivät pa-
koittane yhdistystä astumaan yksityismetsänboidon alalle,
vaan on mainittu rahasto perustettu »metsänviljelyksen edis-
tämiseksit. Tämä ei tarvitse tapahtua metsänviljelyksien
palkitsemisen muodossa, vaan voi yhtä hyvin tapahtaa tutki-
muksien palkitsemisen kautta metsänviljelyksen alalla.

Hra Blumenthal (r) S. M. Y. ei Savonlinnassa ole täy-
sin sitonut kätensä työhön nähden yksityismetsänboidon eteen.

Hra T. A. Heikel (s) pyytää Hra Elfvingiltä tietoja Gyi-
denin rahaston luonteesta.

Hra Heiander (s) kysyy, katsooko Hra Borenius mah-
doUiseksi, että S. M. Y. ottaa vastaan Renlund'in labjoitusta,
Jos se sille tarjotaan. Hra Borenius (r) vastaa — kyllä —
palkitsemista varten.

Hra Timgren (s) ehdottaa sanat »genom att^ suljettaviksi
pois ruotsalaisesta tekstistä.

Kokous päätti sulkea pois sanat > genom athruotsa-
laisesta tekstistä Ja tehdä vastaava muutos suomalaiseen
tekstiin (= i^ viitata ja kehittää*).

Hra Peurakoski (s) — muutaman silmänräpäyksen mie-
tittyään — ilmoittaa vastalauseensa kokouksen päätösta vas-
taan, koska sillä selvästi tarkoitetaan Savoniinnan kokouk-
sen päätöksen rikkomista.

Hra 0. Heikinheimo ja T. A. Heikel yhtyvät vasta-
lauseeseen.

Hra Heiander yhlyi, mikäli nyt tehdyllä päätöksellä on
tahdottu raivata tietä sille tulkitsemiselle, jota Hra Borenius
kannattaa.

Hra Elfving ja Lagerblad yhtyväl, jotta ei tilaisuutta
jäisi väärälle tulkitsemiselle yhdistyksen toiminta alaan nähden.

Kun nun monta vastalauaetta ilmoitettiin, katsoi puheen-
johtaja syytä olevan kysyä kokoukselta, oliko viime päätös
mahdollisesti syntynyt jonkunlaisen väärinkäsityksen kautta
ja eikö siinä tapauksessa olisi syytä purkaa päätös, koska
tuntui siltä, eltä kokouksen enemmistö vähitellen kannattaisi
vastalausetta.

Hra T. A. Heikel (s) ehdottaa purkamista.

Hra Borenius (r) kysyy. eikö yhdistyksellä ole täysi
oikeus toimia niinkuin nyt päätetty sananmuoto osoittaa.

Hra Stenbäck (r) ei voi huomata mitään loukkavaa sa-
nanmuodossa ja pyytää saada tämän kantansa pöytäkirjaan,
että S. M. Y. on luovuttanut pääasiallisen toimintansa yksi-
tyismetsänhoidon edistämiseksi.

Hra Wright (r) kannattaa Hra Heikel'iä — jotta ei yh-
distyksen niskoiile lankeaisi varjoksi, että se on käyttänyt
hyväkseen »satunnaista tilaisuutta».

Hra Blumenthal (r) päättää, että yhdistyksessä näkyy
löytyvän jäseniä, jotka tabtovat rajoittaa yhdistyksen toi-
mintaa.

Hra Heiander (s) ei tahdo uskoa, että pahaa on tarkoi-
tettu, mutta luulee, että päätös voi antaa aihetta väärään tul-
kitsemiseen vastaisuudessa.

Hra T. A. Heikel (s) tahtoo hra Blumenthalin lausun-
toon vastata: että me tahdomme rajoittua.

Kokous päätti 8 äänellä 7 vaslaan purkacL äsken
tehty päätös ja antaa § 1 semmoinen sananmuoto, kuin
minkä johtokunta on ehclottanut.

Hra Borenius (r) ilmoitti vastalauseensa semmoista me-
nettelyä vastaan, että tehty päätös puretaan, kun ei mitään
syrjätarkoituksia ole olemassa ja valittaa päätöksen tulosta,
jonka kautta S. M. Y. toimintaa on arveluttavassa määrässä
rajoitettu ja pyytää vastedes saada jättää kirjallisen vasta.
lauseensa pöytäkirjaan.

144

Vdstaiause :

Kun Suomen Metsänhoitoyhdistys vuosikokouksessaan
Savonlinnassa elokuun 21 pmä 1907 käytännöllisistä syistä
päätti uudelle Tapio yhdistykselle luovuttaa työnsä yksityis-
metsänhoidon edistämiseksi, en minä puolestani eikä luul-
lakseni moni muukaan — voiDUt käsittää, että tämän kautta
ylipääsemätön raja vedettäisiin molempien metsäybdistyksien
välille, jotka tämän jälkeen ikäänkuin 2 riitaista rajanaapu-
ria kateellisesti valvoisivat tätä rajaa, estääkseen rajan yli
menoa, kun he sen sijaan hyvinä naapureina voisivat auttaa
toinen toista työssään yhteistä päätarkoitusta varten, metsän-
hoidon edistämistyö. En sen vuoksi voinut ajatellakaan,
että Suomen Metsänhoitoyhdistyksen vapaaehtoinen päätös
jättää uudelle Tapiolle pääasiallisen työnsä yksityismetsan-
hoidon hyväksi voitaisiin tulkita sitoumuksena, että S. M. Y.
ei koskaan eikä millään ehdoilla tulisi koskettelemaan täta
työalaa. Jos minä olisin käsittänyt Savonlinnan päätöksen
näin mahdottomalla ja aiheettomalla tavalla, en suinkaan olisi
yhtynyt tähän vaan päinvastoin vastustanut sitä ja — tarvit-
taessa — ilmoittanut vastalauseeni tätä päätöstä vastaan.
Kun tämä kokous sen päätöksen perusteella, jonka kokous
nyt on tehnyt, näkyy antavan vahvistuksensa tälle asialle
ja molemmille yhdistyksilie haitalliselie ajatuksen suunnalle,
katson itseni olevan pakoitetun nyt — joskin liian myöhään
— ilmoittamaan vastalauseeni.

Alex. Borenius.

§2.

Hra Borenius (r) raainitsee, että Hra Nummelin vaslus-
taa ehdotusta uusien vakinaisten jäsenten poistamisesta ja
yhtyy puhuja tähän mielipiteeseen. Sihteerin perustelu ei
pidä paikkaansa, koska 100 markkaa antaa 5 markkaa korkoa

14&

vuodessa. Kysyy, mitä ehdotuksessa piilee, kun täniinöiueo
lasku koetetaan esittää.

Hra Stenbäck (r) kysyy, eivätkö tieteelliset ja taloudel-
liset seurat voi päästä jäseniksi? On sitä mieltä, että vaki-
naisia jäseniä ehkä edelleenkin voisi ottaa — maksunhan
voisi korottaa 150 markaksi.

Hra Heiander (s) Johtokunnassa on tuotu esille, että
vakinaiset jäsenet yoivat oUa vastustuksena niinkuin esim.
maanviljelysseuroissa.

Kokous päätti yhä edelleen ottaa myös vakinaisia
jäseniä,

Hra Borenius (r) ehdottaa, että vanhoista säänoöistä
uusiin lisätään lause, joka alkaa: »Jokainen jäsen saakoon»
j. n. e.

Hra Heiander (s) Ei vanhoissakaan säännöissä mitään
mainita seuroista, jäseninä ja kuitenkin ovat monet seurat
liittyneet yhdistykseen.

Hra Elfving (r) kannattaa selvyyden takia Hra Sten-
bäckin ehdotusta seuroista.

Hra Heikel (s) ehdottaa, että kutsumuskirjoja laitetaan
ainoastaan vakinaisiksi jäseniksi rupeaville henkilöille.

Hra Borenius (r) vastustaa Hra Heikeliä, kun ei mitään
haittoja ole huomattu nykyisestä menettelystä.

Hra Heiander (s) on taipuvainen luopumaan kannas-
taan, vaikka hän pitää turhana »prameutena» ehdotetun
lisäyksen.

Hra Wierimaa (s) puolusti jäsenkorttia, koska niillä
voi oUa merkityksensä esimerkiksi vapaapilettien myöntä-
misessä.

Kokous päätti säilyttää vanhojen sääntöjen määräyk-
sen kutsumuskirjeistä sekä ottaa myös tieteellisiäja talou-
dellisia yhdistyksiä jäseniksi.

146

§3.

Hra Borenius (r) Huomaa, että väärinkäsitystä jäsen-
maksujen suuruudesta vähitellen on syntynyt. 5 markan
vuosimaksu oli tarkoitettu vähävaraisille, mutta tavalliseksi
vuosimaksuksi on tarkoitettu 10 markkaa. Määräystä vaki-
naisten jäsenten maksuista on tietysti otettava sääntöihin.
Ehdottaa 100 mkkaa kerta kaikkiaan, tahi ö vuoden aikana
20 markkaa, tahi 10 markkaa 12 vuoden aikana.

H:ra Peurakoski (s) on periaatteessa H:ra Boreniuksen
kannalla, vaan tahtoo, että vakinaiset jäsenet velvoitetaan
maksamaan 150 markkaa kerta kaikkiaan ja että vähittäis-
maksuja ei niille olienkaan myönnetä. »Julkaisuja» ei pitäisi
maksuttomasti jakaa jäsenille.

H:ra Borenius (r) kysyy, jatketaanko keskustelua kun
kokouksessa oli nun vähäsen osanottajia.

Kokous päätti jatkaa.

H:ra Borenius (r) väittelee sitä käsitystä vastaan, että
5 markkaa olisi oUut vuosimaksuna.

H:ra Peurakoski (s) pitää kohuuttomana, että vakinaiset
jäsenet saavat nun pitkän ajan kuluessa suorittaa roak-
sujaan.

H:ra Borenius (r) Tämmöinen tapa on yleinen — se joka
heti maksaa pääsee vähemmällä maksulla — nun on esim.
Suom. Talousseurassa.

H:ra Stenbäck (r) kannattaa H:ra Boreniusta, ehdottaa
kuitenkin 100 markkaa kerta kaikkiaan, taikka 10 markkaa
15 vuoden kuluessa.

Kokous päätti, että vakinainen j'äsen maksaa 100
markkaa kerta kaikkiaan taikka 10 markkaa 15 vuoden
kuluessa,

H:ra Peurakoski (s) ehdottaa lisättäväksi, että jäsen-
maksut velotaan postietuannin kautta.

H:ra Stenbäck (r) vastustaa viime ehdotusta.

H:ra Peurakoski (s) tahtoo huomauttaa, että muuten

147

joudutaan siihen, että 3 vuonna saamme maksutta lähettää
»Julkaisuja» ilmaiseksi.

H:ra Heikel (s) katsoi mahdoUiseksi, että se, joka 1 vuo-
den jättää vuosimaksunsa suorittamatta, ei saa aikakausikirjaa.

H:ra Borenius (r) vastustaa edellistä puhujaa ja tahtoo
maksuajan pidennettäväksi 3 vuodeksi.

Kokous päätti jättää asian Johtokunnan määrät-
täüäksi,

§4.

H:ra Borenius (r) on sitä mieltä, että sihteerin tulee
olla Johtokunnan jäsen.

H:ra Elfvinj? (r) huomauttaa virheestä pykälän muodossa,
tilintarkastajat ovat iuonnollisesti valittavat yhdeksi vuodeksi.

Kokous hyväksyi Johtokunnan muodostaman ehdo-
tuksen pykälälle 4 sillä muutoksella, kuin H:ra Elfving
oli ehdottanut.

§5-

H:ra Borenius (r) vastustaa aikakausikirjan nimen muut-
tamista, jota paitsi puhuja tahtoo lisättäväksi määräys van-
hoista säännöistä, että Johtokunta on velvoUinen antamaan
vaadittuja lausuntoja.

H:ra Heikel (r) Käytännöllisistä syistä tulisi Johtokun-
nalle antaa oikeus valita sihteerin. Aikakausikirjan nimen
muuttaminen aiheuttaisi sen, että aikakausikirja ilmestyisi
useimmin, ja ansaitsee siten kannatusta.

H:ra Elfving (r) ehdottaa lisättäväksi, että »sihteerin
tulee olla metsänhoitaja», ei kannata aikakausikirjan nimen
muuttamista, toivomukset siitä että aikakausikirja ilmestyisi
useimmin kuulunee toiveisiin, parempi on, ett'ei tästä määrätä
säännöissä, koska helposti voisi käydä nun, että ei lupauk-
sia ja säädöksiä voida täyttää.

148

Vielä käytettiin muutamia puheenvuoroja, jonka jälkeen
kokous päätti:

että sihteerin ei tarvitse olla johtokunnan jäsen eikä
myös metsänhoitaja

että aikakauskirja säilyttää vanhan nimensä (6 ää-
nellä 5 vastaan).

H:ra Peurakosken ehdotus muuttaa sanat »joka niihin
etc. sanoiksi> ja on hän niihin» — hyväksyttiin.

H:ra Borenius (r) katsoo tarpeelliseksi myös säännöissä
kosketella lentokirjasia

H:ra Elfving (r) ilmoittaa, että johtokunnassa on ajateitu,
että vähäisemmätkin julkaisut julaistaisiin eri vihkona »Jul-
kaisujen* nimellä.

H:ra Stenbäck (r) huomauttaa, että lentokirjasia tästä
huolimatta voidaan julaista, vaikka ei säännöissä niistä
mainita.

H:ra Peurakoski (s) kannattaa H:ra Boreniusta lento-
kirjasten mainitsemisessa, vaan voisi tämä tapahtua lisäämällä
sanat y. m.

Kokous päätti lisätä sanat y, m.

H:ra Stenbäck (r) piti sanan »täysivarainen» tarpeetto-
mana rahastonhoitajasta puhuessa ja samaten sanat »mikäli
kirjoituksia karttuu» turhina.

Kokous päätti jättää pois sanat :^ täysivarainen ja
mikäli kirjoituksia karttuu:^

H:ra Borenius (r) vaatii että momenttina 2 § ft vanhoista
säännöistä määräys johtokunnan päätösvaltaisuudesta lisätään.

Kokous päätti lisätä määräyksen johtokunnan päätös-
valtaisuudesta vanhojen sääntöjen muka^in 2 mom,

§6.
H:ra Borenius (r) kysyy, miksikä puheenjohtaja ehdo-
tuksen roukaan ei tule vastaisuudessa johtamaan puhetta
vuosikokouksessa.

149

H:ra Elfving (r) iltnoittaa, että on tapana nykyään kai-
kiHsa suuremmissa kokouksissa valita. Tämän kautta on
kokous tilaisuudessa osoittamaan iuottamustaan useammalle
huomatulle yhdistyksen jäsenelle, jota paitsi tämän kautta
myös vakinaisen puheenjohtajan vaikeat tehtävät helpoitet-
taisiin.

H:ra Fellman (s) katsoo muutoksen tarpeettomaksi.

H:ra Borenius (r) ei tahdo ehdottomasti vastustaa
muutosta.

Kokous päätti hyväksyä johtokunnan ehdotusta, että
eri puheery'ohtcy'a valitaan ouosikokousta oarten.

Kun päätös nyt niinkuin yleensä kokouksen aikana rouo-
dosteltiin yksinomaa suomen kielellä, kysyi H:ra Borenius,
eivätkö molemmat kielet enää yhdistyksessä ole tasa-arvoiset.

Puheenjohtaja vastasi H:ra Boreniuksen kysymykseen
myöntävästi.

§7.

H:ra Borenius (r) ehdottaa, että sana konseptikirja
muutetaan kopiokirjaksi, kun täten kaksinkertainen kirjoitta-
minen voidaan välttää.

H:ra Heiander (s) sihteerin tulee toimittaa vuosikirja,
mutta hänellä ei aina voi olla kyllin aikaa »Julkaisujen»
toimittamiseen.

H:ra Elfving (r) huomauttaa, että aikakausikirjalle voisi
olla eduksi, että erityinen toimitusvaliokunta toimittaa sen,
kun sihteeri hoitaa toimensa sivutehtävänä, eikä siten aina
voi omata tarpeellista aikaa aikakausikirjan hyväksi.

H:ra Peurakoski (s) ehdottaa lisättäväksi, että sihteerin
tulee myös toimittaa muita julkaisuja Johtokunnan määräyk-
sen mukaan.

H:ra Heikel (r) huomauttaa, että tämmöinen velvollisuus
itse asiassa jo sisältyy määräykseen »panna toimeen sen
päätökset».

160

Kokous päätti hyväksyä § 7 johtokunnan ehdotta-
massa muodossa lisäämällä sanan i^tahi kopiokirjaan*.

§8.

H:ra Peurakoski (s) ehdottaa lisättäväksi, että rahaston-
hoitaja on velvoUinep jättämään Johtokunnan hyväksymän
takauksen.

Kokous hyoäksyi tämän lisäyksen.

H:ra Borenius (r) ehdottaa, että vakinaisten jäsenten
maksuista mainitaan.

H:ra Stenbäck (r) ehdotti lisättäväksi, että osa vuosi-
maksuista siirretään rahastoihin.

H:ra Peurakoski (s) ehdotti muutamia kielellisiä korjauk-
sia suomalaiseen tekstiin.

Kokous jätti sihteerille tehdä ne muutokset, joista H:ra
Peurakoski oli huomauttanut, vaan

hyväksyi muussa suhden § 9 muuitamatta.

§ 10.

H.ra Borenius (r) ehdotti, että selvyyden takia mää-
rättäisiin, että vuosikokoukset pidetään eri osissa maata.

H:ra Stenbäck (r) vastustaa, koska voitaisiin säännössä
pitää vuosikokoukset Helsin^issä.

H:ra Peurakoski (s) ehdottaa ruotsalaiseen tekstiin li-
sättäväksi >än ock», jotta ne vastaisi suomalaista tekstiä.

H:ra Heiander (s) ehdottaa lisättäväksi, vuosikokous
hyväksyy vuosimenosäännön.

Kokous hyväksyi lisäykset *än ock^ sekä *ruosi-
kokous hyväksyy vuosimenosäännön ,

151

§ 11.

H:ra Elfving (r) määräys, että alustusten tulee olla si
säänjätetyt 4 kuukautta ennen vuosikokousta olisi jätettävä
pois, koska tätä ei voi käytännössä toteuttaa — eikä myös-
kään pitäisi vaatia johtokunnan hyväksymistä alustuksille.

H:ra Heikel (r) piti aivan välttämättömänä, että Johto-
kunta hyväksyy alustukset, kun nämät kerrau tulevat jul-
kai.staviksi. Samaa oikeutta tapaa myös muissa seuroissa.

H:ra Borenius (r) Tarkastushan voi olla piotapuolinen.

H:ra Elfving (r) alustuksien tarkastus on vaikea jo sen
vuoksi, että ei joLlokunta nun säännöUisesti kokoonnu en-
nen vuosikokousta.

H:ra Heiander (s) ehdottaa 2 kuukautta, sekä että johto-
kunta on velvollinen ilmoittamaan julkaisuissa keskustelu-
kysymyksistä.

H:ra Peurakoski (s) ehdottaa määrättäväksi »hyvissä
ajoin». Keskusteluohjelman laatii Johtokunta.

H:ra Elfving (r) vastustaa alustuksien tarkastusta, kun
eri mielipiteitä usein voi syntyä johtokunnassa.

Kokous päätti muodostaa riidan alaiset kohdat seu-
raavasti:

jonka tulee jättää sen johtokunnan määräämän ajan
sisällä johtokunnan valmistettavaksi. Johtokunnan hank-
kimat alustukset J. n. e.

§ 12.

H:ra Borenius (r) vastustaa pykälän pois jättämistä.
H:ra Peurakosken (s) ehdotuksesta päätettiin mom. 2
jättää pois sana »tämmöisille»

§ 13 ja 14 hyväksyttiin.
Sitkeä keskustelu oli vihdoin päättynyt. Kun aika jo

162

oli kulunut myöhään, täytyi kokouksen jättää muut ohjel-
maan merkityt kysymykset sikseen.

Kokous päätti, että seuraaoa vuosikokous pidetään
Helsingissä.

In fidem.
K. O. Elfcing.

, /

I ^

V V

t •

i ■

Internet Archive Audio

Featured

Top

Images

Featured

Top

Software

Featured

Top

Texts

Featured

Top

Video

Featured

Top

Mobile Apps

Browser Extensions

Archive-It Subscription

Save Page Now

Full text of "Über die Steuerreduzierung Veron Minimoinnista"

See other formats